Tultuani eilen onnistuneelta hammaslääkärikäynniltä olin hetken ope. Olin nimittäin juuri kumartunut marketissa pakastealtaan ylle, kun ääni sanoi korvaani hei ope, sulla on kiva tukka. Lellu se oli, muinoinen markkinointilinjan opiskelija, neropatti, joka takarivistäkin säteili luokan ylle valoaan. Sanoinkin sen hänelle jutustelumme lopuksi, ja kadun vain sitä, etten ollut aiemmin sanonut. Miksi ihminen sanoo vain elämänsä illassa tai sitä kiihtyvällä vauhdilla lähestyessään hyviä asioita lähimmäisille?
Nutturani on siis saanut kyytiä ja kutrit ovat valahtaneet kampaamon lattialle. Tyyli on mallia lyhyt, pysty ja pörrö. Hieman tuntuu haikealta, mutta on tukka lyhyenäkin paksu. Meillä on suvun miehillä tuuheat pehkot, ja heillä on valokuvissa näyttävät laineet otsalla. Toisaalta hyvä, sillä voogi päälaella tuottaa lisää pituutta lyhyenlännälle ruumiinrakenteelle, jollainen suvun miehillä on; isä tosin oli hintelä ja pieniluinen. Minä olen vain pieniluinen ja ymmärrän olla kiitollinen hoikista nilkoista ja ranteista.
Yöllä hääräsin sitten taas unissani koulun käytävillä ja etsin epätoivoisesti luokkaa tietäen olevani pahasti myöhässä - tuntia oli jäljellä enää kaksikymmentä minuuttia. Tätä unta näen toistuvasti vuodesta toiseen, lähes samanlaisena. Olen koulussa ja tiedän olevani siellä luvatta, ansiotta, syyllisyyttä tuntien. Koskaan en pääse luokkaan asti, koskaan en pääse kohtaamaan oppilaita tai opetustilannetta, olen aina käytävillä tai opettajainhuoneen eteistilassa. Kerran pääsin työhuoneeseeni asti, koska minun täytyi muka kerätä unohtuneita papereitani työpöytäni laatikosta. Muistan, miten seisoin työpöytäni vieressä ja haistelin huoneen ominaistuoksua.
Kuulin lisäksi eilen tyttäreltä pienestä ujosta ja vähän erilaisesta Sebastianista, jota muuan poika kiusaa jatkuvasti. Syy on kiusaavan pojan mukaan se, että Sebastian ärsyttää häntä. - Voi voi, miksi sinä nyt noin sanoit oli kiusaavan pojan oman opettajan nuhtelu. Sebastianiin hän ei kiinnittänyt mitään huomiota, ei kysynyt, miten tämä tilanteen kokee. Tälla kaavalla kouluissa tunnutaan hoidettavan pääosaa kiusaamistapauksista - kiusaajat kuuluvat opetusresursseihin, ja heille on lempeää terapiaa, mutta kiusatut unohdetaan ja vaietaan vaihtamaan koulua, heille tahdotaan sanoa, että mitäs olet erilainen, opettele samanlaiseksi. Puistattavaa suhtautumista kouluväeltä.
Nyt sataa pehmeästi, avonaisesta ikkunasta kuuluu litsahduksia. Mietinkin tässä, minne suuntaisin ottamaan makrolinssillä pisarakuvia luonnosta. Mökille ei viitsinyt mennä, kun klapit ovat märkiä, ja niitä ei voi siirtää liiteriin - tätä työtä olisi vielä yllin kyllin. Kaikista mieluiten lähtisin nyt jonnekin kauas. Tahdon muutosta, mikä on minulta, härkäihmiseltä, poikkeuksellista. Olen kyllästynyt kaikkeen vanhaan. Tahtoisin asua pitkään jossain ulkomailla. Jos minulla olisi ystävä, vapaa kaikesta, lähtisin hänen kanssaan.
(Valokuva Iines 9.9.2010)
Toissailtainen A-Talk, "Koulu myllerlyksessä", herätti enemmän kysymyksiä tulevasta kuin vastauksia. Opetushallituksen pääjohtajan (Timo Lankinen) jargonin mukaan yksilö ja "persoonallisuus" tulevat uudistuksessa entistä paremmin huomioonotetuksi. Käytännön työssä oleva rehtori (Niku Tuomisto) näki asian päinvastaiseksi.
VastaaPoistaItse ajattelen tuon "takarivin taavin" kärsivän, tai itseasiassa, joutuvan kasvokkain yhä aiemmin voimakkaimman etuoikeudesta. Voimakkuus ei ole fyysistä paremmuutta vaan kykyä hallita etuoikeutettuja mahdollisuuksia. Näennäisesti menetelmässä ei ketään sorsita vaan kaikkinainen kilpailu taloudellisten lainalaisuuksien tapaan korjaa aiheuttamansa haavat.
Kauko Putki
Nyt kannattaa vaan elellä "herkällä korvalla". Muutoksen tuulista kertonevat käytännön asioihin paneutuminen, itse eläminen. Mikä nyt olisi tärkeämpää kuin olla huolissaan polttopuista – niillä varautuminen tulevaan.
VastaaPoistaKauko Putki
Katsoin muuten tuo A-talkin ja huomasin saman ristiriidan miesten näkemyksessä.
VastaaPoistaMuutenkin opetusministeri ja OAJ vetivät yhtä köyttä korkealta ja kovaa ja ilmaisivat minusta hienovaraisesti, että muut eivät ymmärrä nyt kokonaisuutta, jonka he ymmärtävät. Muut nuslasivat muka pilkkuja, kun heillä olivat kaikki välimerkit hallussa.
Paitsi että takarivin taavit saattavat kärsiä uudistuksesta, se voi myös tuoda esiin tilanteen, jossa opettajilta vähenevät tunnit.
Minäkin muuten ajattelen, että polttopuiden pinoaminen kauniisiin riveihin on nyt tärkeämpää kuin moni muu asia.
Hienoa että hammaslääkäri viimein sai hammasoireet menneisyyteen! Onnittelut myös hiustenlyhennyksestä, varmasti olet entistä kauniimpi. Totuttelua tuon ajatteleminen toki vaatii, yritän luoda mielikuvitukseeni uuden kampauksesi edellyttämän kuvan.
VastaaPoistaNuorena ihminen varmaan sanoisi toisille niitä kauniita asioita, mutta omissa kiireissään, suorittamisissaan ja asioiden tohinassa ei tajua. Toisaalta varmuus lisääntyy iän myötä, muistan että kun vuosikymmenet sitten yritin, suustani tuli vain: "yrmphhh". Nykyään sanon rohkeasti: "Kröhöhöm...yrmphhhh...."
Ei se sen vaikeampaa ole.
Kiusaaminen tekee surulliseksi. Mainitsemassasi esimerkissä toteutui ihmisten tarve päästä helpolla. Kun ollaan tekevinään, voi uskotella itselleen jotain tehneensä, eikä asiaa, joka ei ole mielessä, ole olemassakaan. Jos pöyhii liikaa, asiaa ei enää voi helposti sivuuttaa.
Itse tykkäisin monesti hyväntahtoisesti kiusoitella, mutta en sitä nykyään paljoakaan viitsi harrastaa. Se ei ole fiksua ympäristöissä, jossa esiintyy todellista kiusaamista.
Hammaslääkäri sai kuin saikin mutkuraisen juurikanavan auki ja sinne lääkepaikan. Ensi viikolla pannaan tavallinen muovipaikka ja se on siinä sitten.
VastaaPoistaPitkähkö tukka on hidas kuivumaan. Nyt nautin, kun pesun jälkeen kampauksen voi kuivata sormin pörröttämällä föönillä, muutamassa minuutissa. Sitten vaan vähän geelisuihketta ja karvat törölleen, ja siinä se on, sopivasti pörhöllä kuin kukon pyrstö. Sitä paitsi, se kasvaa nopeasti uudelleen nutturapituuteen, vaihtelu virkistää.
Tarkoitin tuolla hyvien asioitten sanomisella sitä, että vaikka kannustin oppilaita kuten opettajat yleensä tekevät, ja annoin liiankin myönteistä palautetta, en sanonut heille aina henkilökohtaisia kauniita asioita, vaikka ajattelin heistä monenlaista ihanaakin. Jotenkin pidätteli itseään turhilta tunteenilmaisulta.
Siis kiusoitteluhan on kivaa ja positiivista välittämistä, ja ihan eri asia kuin kiusaaminen.
Mielestäni "kiusaavan pojan oman opettajan nuhtelu" -tyyppiset opettajat tulisi erottaa heti epäpätevänä. Tuollaisesta, suorastaan rikollisesta epäpätevyydestä, juontavasta kurittomuuden sallimisesta kaikki pikku "sebastianit" saavat polttoaineta koko lopun elämää kestävälle terrorismille ja muiden häirinnälle. Pikku "sebastianit" ja kykenemättömät opet ovat pelkkä kuluerä koko yhteiskunnalle. Mitä HYÖTYÄ heistä muka olisi? Niin, ei mitään.
VastaaPoistaVedä Iines ihan siiliksi tai klaniksi, ei tarvitse erikseen kuivailla eikä pörröttää: se on heti valmis. Ei tarvita suihkeita eikä ilmakehää tuhoavaa lakkaa eikä muita purkukoita jne.
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistase mitä minä ihmettelen on se, miksi kiusaavaa oppilasta ei saa ojentaa sanomalla hänelle selkeästi Ei, sinä et voi lyödä Sebastiania etkä huutaa hänelle. Se ei käy. Tämä tulisi tehdä tarttumalla rauhallisesti mutta jämäkästi kiusaavan oppilaan harteista tai kädestä ja vaatimalla häneltä katsekontakti ja tilanteen kohtaaminen.
Näin ei kuitenkaan tehdä, kiusaavaa ei kohdata kasvoista kasvoihin, mikä olisi ainoa tehokas ja välittävä keino hoitaa akuutti tilanne.
Jälkimmäinen anonyymi,
VastaaPoistakiitos vihjeestä, mutta en taida vetää kun en pidä klanista enkä kaljusta.
Tuo minun muotoilusuihkeeni on myrkytöntä ja ilmakehää tuhoamatonta laatua! Lakkoja en käytä. Tukkani on niin paksu, että se vaatii pientä suihketta, jotta saan sitä pikkuisen muotoiltua.
Ikävä kuulla, Iines, että et pidä klaneista tai kaljuista. Se sulkee sinultakin sitten noin 50% miehistä pois siis potentiaalisten joukosta.
VastaaPoistaTarkennus: Kirjoitin erheellisesti pikku "sebastianeista" vaikka tarkoitin sitä kiusaajaa.
VastaaPoistaSympatiani on pikku sebastianien puolella.
Ylempi anonyymi,
VastaaPoistaminun pitää täsmentää. En pidä tarkoituksella ajelluista klaneista tai kaljuista.
Sen sijaan itsestään taaksepäin vetäytyvä hiusrajahan huutaa suudelmia pintaansa.
Siis minä pidän siitä, kun miehellä alkaa tulla otsaa näkyviin ja hius harmaantuu kevyesti. Se on kaunista, jotenkin surullista mutta siinä on elämän väistämättömyyden tragiikkaa: tähän asti on jo tultu.
Nuo kirjoituksessa mainitsemasi toistuvat unet ovat erikoisia. Minulla on ollut muutamakin jatkuvasti toistuva, tosin vuosiin en kai ole niitä nähnyt.
VastaaPoistaSinun unesi syyt vaikuttavat selviltä, mutta itse olen nähnyt uudelleen ja uudelleen unta, jossa joudun suorittamaan varusmiespalvelun uudelleen. Ihmettelen sitä koska en minä sitä aikanaan mitenkään ihmeellisen stressaavana kokenut. Unessa tiedän sen kerran jo kokeneeni, mutta ei auta, uudelleen se on tehtävä.
Ehkä se johtuu siitä, että olin vain siellä, mitä puolisotilaalliseksi pursiseuraksi kutsutaan.
Pieni kiusoittelu . . .
VastaaPoista"Mitkäs ne siellä puseron alla nöpöttää?" . . .
Nyt tuosta teinitytölle sanotusta "kiusoittelusta" saisi syytteen sukupuolisesta häirinnästä.
Kauko Putki
Piti oikein googlettaa tuo puolisotilaallinen pursiseura. Siis laivasto ilmeisesti, päättelen.
VastaaPoistaSenpä kunniaksi panen sinulle linkin kuvaan, jonka on tehnyt yksi lempparitaiteilijoistani, Boris Kustodiev.
Unet ovat ihmisen alitajunnasta tulevia, siis merkitseviä. Itse sain uutta tietoa tunnemaailmastani, kun näin vuosikaudet unta yhdestä Mallusta, lapsuusystävästäni. Hän valitsi aina unessa uuden ystävän.
Myöhemmin tajusin, että juuri niinhän lukioaikana kävikin. Hän ystävystyi yo-kirjoitusten aikaan toisen tytön kanssa ja alkoi olla hänen kanssaan enemmän kuin minun. En kokenut asiaa mitenkään tuossa vaiheessa, kun kaikki muuttui. Unista vasta huomasin, vuosien jälkeen, että olinkin ottanut asian varsin kipeästi, tietämättäni.
Tuo kommenttini yllä on siis Rikun kommenttiin.
VastaaPoistaKauko Putki, mitäs mahtaisit tuumata, jos vaikka minä sanoisin sinulle eduskunnan käytävällä, että onpas muhkeat perät. Kiusoittelua?
Tahtoo nähdä tuuhean pehkon.
VastaaPoistaOho, en muistanutkaan, että joku maalari siellä maalasi muotokuvani. Kaikkeen sokeat pystyvätkin!
VastaaPoistaMutta on minulla nykyään se katoava hiusraja, harmaata myös. Saisi minusta hyvinkin näköisen joku kubistinen maalari.
PeeÄR-mies ehkä muistaa radiopersoona Aune Alatuuhosen. Kelpaisikohan hän?
VastaaPoistaItse en muista kyseistä naishenkilöä, muuta kuin isän puheet ja sen, että nimestä otettiin meillä kaikki irvi irti, ja äiti koetti olla nauramatta.
Riku taitaa olla kuvansa näköinen. Harmaantunut Dillinger. Se on jo vähän liikaa naisväelle.
Unet eivät valehtele.
VastaaPoistaIines, onko uusi tukka tämmöinen vai tämmöinen?
VastaaPoistaUnet vaan puhuvat joskus symbolikieltä ja verhoutuvat kuviin, joita ei osaa tulkita, Tapsa.
VastaaPoistaMinä kammoan ukkosta ja käärmeitä, mutta näen vain käärmeistä inhounia, joissa kyy nousee vaikka seinämää ylöspäin. Voin kuitenkin lähes vannoa, että minulla ei ole seksuaalisia pelkoja eikä inhoja, joiksi käärmeet unissa tulkitaan, mieluummin päinvastoin.
Anonyymi, tukkani ei ole ihan suoraan kummankaanlainen, mutta lähempänä ykköstä, vaalea ja pystyssä, vähän rikottua otsista.
Niin kauan kuin näitä sebastianojen hakkaajia löytyy, niin kauan tarvitaan kuria. Onhan kauppaliikkeissäkin vartijat, eihän se ole kun järjestelykysymys.
VastaaPoistaTottakai kukkahattutädit on lujasti sitä mieltä, että ei kouluihin vartijoita. Ei kai sekään nyt ole mistään kotoisin, että siellä hakataan toisiaan ja hiukankin erilaisia tovereita?
Hakattu on se, joka koulua vaihtaa, ja tämä kiusaaja jää entiseen kouluun, hänhän on ansainnut sädekehän ympärilleen. Pölvästit kunnioittavat suuresti tuommoisia koviksia.
Anonyymi,
VastaaPoistavartijoista keskusteltiin muistaakseni koulusurmien yhteydessä, ja silloin ehdotus oli ymmärrettävä joskaan ei mielestäni hyvä. Kyllä koulurauhan täytyy tulla koulun sisältä, ei ulkoa.
Ymmärrän senkin, että kiusaajia terapoidaan, mutta se ei sulje pois sitä asiaa, että kiusatun tilanne on aina hoidettava ensisijaisesti; tilanne tulee katkaista opettajan fyysisellä väliintulolla. Kiusaaminen ei ole kiusatun syy, vaikka hän olisi erilainen kuin muut. Kiusattua ei saa myöskään kouluttaa potkaisemaan takaisin, koska näinhän väkivallan määrä vain kasvaa.
Vika on mielestäni siinä, että opettaja ei osaa kohdata oppilasta konfliktitilanteessa tavalla, joka katkaisee kiusaamisen kierteen. Tähän ei ole nähdäkseni minkäänlaista koulutusta edes opetusharjoittelussa, koska takana kummittelee mielestäni ajatus, että jos opettaja on hyvä, hänen tunneillaan ei esiinny häiriöitä. Tämähän ei pidä paikkaansa.
Iines, mikä sinua estää lähtemästä haistelemaan maailman tuulia yksin?
VastaaPoista----
Vartijat kouluihin -mentaliteetti on sitä, että sammutetaan tulipaloja. Joka tavalla järkevämpää olisi estää palo.
Vanhempien vastuusta sellainenkin näkökulma, että jos heidän lapsensa on sillä tavalla "erilainen" että hän on altis kiusaamiselle, vanhemmat ovat avainasemassa.
Jos vanhemmilla on yhtään silmää ja korvaa, he kyllä tunnistavat lapsensa "erilaisuuden" jo taaperona. Parasta mitä he voisivat tehdä, olisi antaa lapselle valmiudet pärjätä. Mikäli heillä ei ole itsellä eväitä, kaikenlaisen tuen hakeminen on vanhempien etuoikeus. Jotta ei tarvitsisi nähdä miten "erilainen" lapsi joutuu muiden hampaisiin ja mitä lähes peruuttamatonta haittaa siitä voi olla hänelle.
Tiedän kyllä, että monet vanhemmat eivät halua nähdä lapsensa "erilaisuutta". Yhdenkin lapsen (nyt jo lähes murrosikäisen) hyvin monimuotoinen oireilu viittaa adhd:hen ja kenties muuhunkin, mutta vanhemmat eivät kovapäisyydessään halua lapselle diagnoosia.
Ei, vaikka se oikeuttaisi moninaiseen tukeen, jota lapsi tarvitsisi.
Vanhempien "kunnia" painaa enemmän kuin lapsen hyvinvointi.
Kuunkuiske,
VastaaPoistatämä vajavainen puhekyky estää, tai ainakin kuvittelen niin.
Pärjään kasvokkain ihmisten kanssa hyvin, mutta puhelinkeskustelut ovat hankalia, pelkään soittoja. Kun ihmistä ei näe edessään, hän voi ajatella katkovasti puhuvaa joko hulluksi tai sairaaksi, ja suhtautua sen mukaan. En jaksa selitellä enkä jaksa sitä alentuvaa suhtautumista. Tiedän kyllä, että olen liian arka, periaatteessa voisin kyllä lähteä yksinkin, mutta tuntisin itseni kyllä orvoksi yksin vieraassa maassa, jonne kuitenkin halajan.
Tuosta kasvatuksesta - minusta pahimmat ovat sellaiset vanhemmat, jotka eivät tunnista aiheuttamaansa oman lapsen erilaisuutta.
Minulla oli kerran uskonnollisen lahkon saarnamiehen tytär, 16-vuotias. Tyttö ei ollut koskaan käsitellyt rahaa, ei ostanut mitään ja joutui tietenkin vanhahtavine vaatetuksineen, marttapermanentteineen ja omituisine puhetapoineen muiden syrjimäksi. Hänet eristettiin muista, ei kiusattu, mutta ei otettu mihinkään mukaan, hän oli ilmaa. Vanhempiin ei saanut minkäänlaista toimivaa yhteyttä, kun ne lahkon opit olivat ainoat oikeat kasvatusmetodit, muut olivat väärässä.
Muitakin tapauksia on, ja on myös vanhempia, jotka hyökkäävät opettajan silmille tämän halutessa keskustella heidän lapsensa levottomuudesta.
Iines, ymmärrän, että puhevammasi on ihan oikea este yksin lähtemiselle. Ymmärrän senkin, että tietenkin on mukavampaa reissata kaksin kuin yksin. Jos oikein kova kaukokaipuu tai vaihtelunhalu iskee, yksinkin voi lähteä lyhyelle matkalle! (Vaikka pariksi viikoksi.)
VastaaPoistaTuosta esimerkistäsi tuli mieleeni yksi nuori nainen (Mari), jonka kanssa oli puhetta lestadiolaisuudesta. Kun kävi ilmi, että hänellä on seitsemän sisarusta, sanoin, että hänen vanhempansa taitavat olla tosi lapsirakkaita. Hän sanoi, että he olivat lestadiolaisia. Siis olivat - irtautuivat jo kauan sitten.
Mari sanoi, että hän tuntee paljon lestadiolaisperheissä kasvaneita, joiden vaikeudet ovat olleet niin syviä, että on ollut pakko mennä terapiaan aikuisena.
Jokin tuossa yhtälössä tökkii - jos kerran himouskovaisuus on hyvä asia, niin miten se voi aiheuttaa ihmiselle tuollaisia ongelmia?
Puhuin edellisessä kommentissani adhd:stä; usein se on varmaankin ujous, mikä altistaa kiusaamiselle. (Ja se adhd hoitaa kiusaamisen?)
Ujous ei ole syntiä eikä tee ihmisestä sen huonompaa tai parempaa kuin ei-ujosta.
Kuitenkin se on piirre, joka aiheuttaa ujolle itselleen monesti ongelmia. (Ja kenties kiusaamista.)
Siihen kohtaan soisi vanhemmilta herkkyyttä tiedostaa asia - ei niin, että ujosta pitäisi väenvänkään vääntää vähemmän ujo, vaan niin, että valaisi ujoon lapseen itseluottamusta.
Siitä se ujouskin himmaisi hiukan, uskoisin, paremmasta itsetunnosta.
Blogisi on mielenkiintoinen. Luen sitä hiljaa - ehkä joskus kommentoin : )
VastaaPoistaVoi kyllä, Kuunkuiske, mutta minä en kuulu sankarheimoon, en ole edes oman elämäni sankari.
VastaaPoistaMitä sillä kaikella uudella ja mielenkiintoisella yksin tekee? Minusta se todentuu vasta jaettuna. Ehkä juuri siksi valokuvaankin nykyään päivittäin, kun tahdon jakaa, viestiä muille kuvin asioita.
Hei Mayo,
VastaaPoistaja kiitos sanoistasi. Ilahduttaa tietenkin. Toivottavasti kommentoitkin rohkeasti, vaikka täällä on välillä aikamoista säpinää.
Olet uusi bloggaaja, ja minäpä perehdyn myös blogiisi, jahka käyn ensin haistelemassa syyssäätä ulkona.
Iines, ihminen ei ole saari! Totta. Kaikki yksinkin koettu saa uuden merkityksen jaettuna.
VastaaPoistaEn ole paljonkaan matkustanut yksin, joten en ole kovin hyvä puhumaan asiasta. Sen verran on kokemusta, että tiedän, että yksin, omillaan, pääsee tai joutuu tilanteisiin, joissa on jakamista jälkeen päin!
Tulee otettua paljon enemmän kontaktia paikallisiin, kun on oman seuransa varassa. Esim. kutsutaan kylään, erikoisten ruokapöytien ääreen! Ja saa kuulla monta monituista tarinaa.
Nykyäänhän on olemassa nettipalveluitakin, joissa voi tarjota kotinsa ja seuransa matkustavaisille! Ja mennä itse vieraisille saamaan aitoa tuntumaa kulttuuriin steriilin hotelliasumisen sijaan.
Eipä silti, monet kerrat on tullut juteltua junassakin - Suomessa - ummet ja lammet vieruskaverin kanssa. Se on arvokas hetki, koska tietää, että koskaan enää ei tapaa kyseistä ihmistä.
Carpe diem.
Kaikki seurustelu ja matkustelu on helppoa, kun voi puhua, Kuunkuiske. Tiedän sen, sillä olen aina puhunut mielelläni vieraiden kanssa - ja puhun edelleen, mutta lyhyesti, mikä voi antaa minusta töksähtävn vaikutelman. Tästä kärsin, etten voi olla oma itseni esimerkiksi pihan uusien asukkaiden kanssa. Tyydyn vain nyökkimään ja hymyilemään ja sanomaan sanan, kaksi.
VastaaPoistaOn siis niin, että minulla on kausia, jolloin sanankaan sanominen loppuun ei onnistu, ei etenkään puhelimessa tai autoissa, jossa on hurina ja tuuletus tai ilmastointi päällä.
Mutta oikeassa olet, Kuunkuiske. Harva vamma on este matkustamiselle. Hyvin voisin lähteä, sillä kirjoittamallakin voi viestiä.
Minun on pakko kertoa tähän uusimmat Habib-kuulumiset niille, jotka ovat aiemmista keskusteluista lukeneet selostuksen tästä tyttären koulun oppilaasta.
VastaaPoistaNimittäin Habib oli hyökännyt vararehtori Marin päälle ja huutanut, että panen sun äitiäs perseeseen ja tapan sen. Tähän Mari oli sanonut, että ole hyvä vaan, se on kuollut 10 vuotta sitten ja on tuolla hautausmaalla. Sen jälkeen Mari oli nostanut Habibin seinälle, pitänyt polvellaan ja toinen käsi kurkulla kiinni, ja johan lakkasi riehuminen.
Ahaa, kohta saamme siis lukea mediasta, kuinka opettaja oli käynyt käsiksi oppilaaseen.
VastaaPoistaMutta vahva mimmi tämä Mari on (ellei se ole salanimi maripaitaiselle äijälle), sillä 15-vuotias, joksi Habibin muistan mainitun, voi olla jo aika voimakas, etenkin nämä etelän äkkiäkehittyneet.
(Jos joku lukee sarkasmia sanoissani, huomautan selitykseksi, että olen aikoinani toiminut pitkään junnufutiksessa pääkaupunkiseudulla.)
Varmistin tuon seinällenoston ja opettajan (vararehtori) sukupuolen - nimi on tietenkin muutettu.
VastaaPoistaKyllä, nuorehko naisopettaja nosti Habibin seinälle ja siellä Habib pysyi opettajan nostetun polven ja kyynärpään takana - ja rauhoittui lopuksi päivää. Kyseessä on kielenkäytöltään räväkkä opettaja. Ainoa opettaja, joka ei lespaa oppilaille ja ainoa opettaja, jota oppilaat kuuntelevat pulisematta.
Kyseessä oli siis tilanne, jossa oppilas hyökkäsi opettajan kimppuun ja riehui. Tämä on sama opettaja, joka löi ruokalassa nyrkin pöytään ja huusi niin että ruokala raikui. Tuli ruokarauha.
Siis tuostahan saisi hyvän lööpin: Opettaja kuristi oppilasta - nosti seinälle - oppilas oli tukehtua.
Iines: "Sen sijaan itsestään taaksepäin vetäytyvä hiusrajahan huutaa suudelmia pintaansa.
VastaaPoistaSiis minä pidän siitä, kun miehellä alkaa tulla otsaa näkyviin ja hius harmaantuu kevyesti. Se on kaunista, jotenkin surullista mutta siinä on elämän väistämättömyyden tragiikkaa: tähän asti on jo tultu."
Minusta tässä puhut muuneltua totuutta.
Minulla alkoi hiukset vetäytymään jo 18 vuotiaana itsestään. Ensin ohimoilta ja sitten muualta. Siinä vaiheessa ei olut vielä kovin pitkälle tultu, vaan kaiken piti olla alussa ja parhaimmillaan.
No, minähän postasin tänne blogiisi todistekuvankin (linkin) armeija ajoiltani. Sinä vain luulit minun olevan se lyhenläntä, vaalea tuuheatukkainen mikiksen olonen jamppa. No pieleenhän se veikkauksesi meni. Sinua toki "sokeutti" omat mielikuvasi nimimerkeistä. Otsa näkyvissä oleva tumma ja pitkä komistus ei värähdyttänyt :)
No puheet on toista ja tosiasiat - oikeesti - toista ;)
On tuo, Iines, surullista, kun seuralliselta ihmiseltä lähtee kyky ilmaista itseään sanallisesti. Kuin enkelin siipi menisi poikki ja jäljelle jäisi vaan tynkä. Mutta sillä mennään mikä on jäljellä! :)
VastaaPoistaEi luulisi, että nykyajan opettajat eivät ymmärrä sen vertaa auktoriteetin päälle, että puhuisivat oppilaille normaalisti ja osoittaisivat jo olemuksellaan kuka on pomo luokassa.
Veljeni vaimolla oli tapana lässyttää heidän lapselleen. Sanoin hänelle, että anteeksi kun puutun asiaan, mutta Napero ymmärtää jo ihan tavallista puhetta ja normaali puhe edesauttaa hänen kielenkehitystään. Niin fiksu nainen ettei edes loukkantunut!
Jos opettaja ei hallitse tilannetta, sen tekee joku häiriintynyt Habib tai muu rajaton lapsi / nuori. Siinä sivussa kärsii muu luokka.
Olenko väärässä jos oletan, että tyttäresi kertoi asian tyydytystä tuntien, jopa iloisesti nauraen?
VastaaPoistaToisaalta on jotenkin ikävä todeta, että ainoa taatusti tepsivä keino näissä asioissa tuntuu olevan voimankäyttö.
Tämän totuudenhan olemme toki imeneet itsemme jo lapsena amerikkalaisista sarjoista ja elokuvista: paha saa palkaansa vasta sitten, kun nynneröinti loppuu ja päähenkilö löytää sisäisen halmeensa.
Pidät varmaan meidät ajan tasalla Habib-keissistä? Että missä vaiheessa lyödään kulttuurikortti pöytään.
Kuiske - kaipaahan aikuinen hempeää kielenkäyttöä ja jopa lepertelyä, joten miksei lapsikin?
VastaaPoistaSiis: aikuinenkin.
VastaaPoistaAinakin minä, joka tosin en ehkä ole paras esimerkki aikuisesta.
Jape,
VastaaPoistamuistan tuon kuvan, mutta en muista kiinnittäneeni mitään huomiota hiusrajan tarkasteluun vaan enemmän ryhtiin ja yleishabitukseen, joka nuorukaisesta hönki. Mitenkä minä muistan, että tunnistin sinut kuvasta?
Missäs asti sinun hiusrajasi nykyään huitelee?
Kaikkien alojen asiantuntija ja ohjeistamispäällikkö Kuunkuiske esiintyy jälleen:
VastaaPoista"Iines, mikä sinua estää lähtemästä haistelemaan maailman tuulia yksin?"
"Iines, ymmärrän, että puhevammasi on ihan oikea este yksin lähtemiselle. Ymmärrän senkin, että tietenkin on mukavampaa reissata kaksin kuin yksin. "
"Iines, ihminen ei ole saari! Totta. Kaikki yksinkin koettu saa uuden merkityksen jaettuna.
En ole paljonkaan matkustanut yksin, joten en ole kovin hyvä puhumaan asiasta."
Siinä taas ymmärtäjä, joka ei oikeasti mitään ymmärrä, kun hänellä ei ole mistään kokemusta, jakaa neuvojaan.
Ihme hattara tuo Kuunkuiske.
Hän ei ole kovin hyvä puhumaan asiata, josta ei ole kokemusta, mutta kummasti tuo suu louskuu aina.
Nyt hän jopa suosittelee nettipalveluja, josta aiemmin on muille naljaillut. Miten tuollainen ihminen voi pärjätä yhtään missään?
"Sen verran on kokemusta, että tiedän, että yksin, omillaan, pääsee tai joutuu tilanteisiin, joissa on jakamista jälkeen päin! "
Millä sinä mitään jaat, kun et valokuvaa? Piirrätkö ilmaan? Sinun jakosi jää puheen tasolle vailla konkretiaa...
Tähän loppuun haluasin JAKAA kanssasi tämän Kummeli videon, jossa ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen kertoo totuuksia, vaikka ei juuri kyseisestä asiasta tiedä mitään.
Ympäristöruutu: Parantainen varikkoalueella
Iines: "Missäs asti sinun hiusrajasi nykyään huitelee?"
VastaaPoistaKeskipään paikkeilla. Ns. levee luonnollinen jakaus.
Taidan napata tuon aforismisi motokseni, Kuunkuiske, jos sopii: Sillä mennään, mitä on jäljellä. Voisin panna sen vaikka tuonne blogini reunukseen, jonnekin. Se on mukavan ironinen, opettaa olemaan itsesäälittä.
VastaaPoistaSiis minähän olen perusluonteeltani puhelias ja sosiaalinen, vaikka viihdyn yksinkin hyvin. Eniten harmittaa se tyly kuva, jonka uudet ja vieraat ihmiset minun lyhytsanaisuudestani saavat, entiset tuntevat myös entiset tapani.
Entiset sinun tuntevat, tietävät ja taitavat. Nämä Japet, Tapsat, Valtot jne. varmaan ovat lirissään tunteittensa kanssa.
VastaaPoistaTapani,
VastaaPoistatyttäreni on perheen konservatiivi, kun minä taas olen hipimpi. Olemme usein verranneet perhekuviotamme Todella upeeta -sarjan huolimattomaan äitiin ja täsmälliseen tyttäreen - meissä on kosolti samaa, toki karrikoiden.
Tytär siis on luokkajärjestyksen kannalla, mutta ei tiedä vielä keinoja, miten saada levoton luokka hiljaiseen työntekoon - ei aina voi hälistä ryhmissä.
- Ja kyllä, hän oli innoissaan kertoessaan seinällenostosta. Kun se on tähän mennessä ainoa konsti, joka on rauhoittanut poikkeuksellisen häiriköivän oppilaan. Tosin hän on sitä mieltä, että oppilaaseen ei voi kajota muuta kuin päällekarkaustapauksissa - jolainen tämä oli.
Tuosta lapselle lespauksesta olen Tapanin linjoilla. Pikkulapselle tärkeämpää on tunne kuin vakava kirjakieli.
Lapselle saa mussuttaa ja lespata, sillä lespaus on rakkauden kieltä - mutta ei toki täysaikaisesti. On hyvä puhua hyvää yleiskieltä noin pääpiirteittäin, mutta asiantuntijoittenkin mukaan tunne on tärkeää ja se välittyy vauvankielestä, lämpö ja sävyt ja hymy - kuka puhuu vauvakieltä vakavana?
Katsos virallinen kommunisti tuli paikalle...
VastaaPoistaJa peräkammarin poikamies...
VastaaPoistaTapsa ja Iines - vauvoille puhutaan vauvankieltä, mutta pari-kolmevuotiaalle voi jo puhua normaalisti! Toki välillä hempeillen ja lässytellen (niin kuin aikuiselle miehellekin).
VastaaPoistaKiva, Jape, että tulit vaihteeksi haastamaan riitaa ihan miehekkäästi nimimerkilläsi!
En kyllä lähde mukaan. Totean, että olen kehunut netin palveluita täällä ennenkin; city dealia. Minusta tuo majoituspalvelu on loistava mahdollisuus tutustua uusiin kulttuureihin!
Nettideittimeininki menee yli hilseen, mutta kukin tyylillään.
Pääasia, että lohkeaa, tavalla tai toisella! :)
Ei vaan taida oikein lohjeta niille ketkä hakevat netistä seuraa...
Juuri noin, Kuunkuiske,
VastaaPoistaja tarkoitin vain sitä, että jokuset kieltävät vauvankielen puhumisen perheessä kokonaan muka haitallisena. On perheitä, joissa vauvalle puhutaan kirjakieltä vakava ilme kasvoilla. Tällöin lasta voi vain sääliä: häneltä odotetaan suorituksia.
Noh, teinhän minäkin niin, että ostin vauvalleni seitsenvuotiaalle tarkoitetun Pikku Akka -kirjan, ja luin niitä loruja parikuukautista vauvaa käsivarsillani kanniskellen. Olisi ehkä ajanut saman, kun olisin vaan jokellellut hänen mukanaan ja lerputtanut kieltä.
Minä muuten olen kuullut ja sen vuoksi luullut, että vauvana kuullun puheen monimuotoisuus edistäisi myöhempää kykyä tuottaa oman kielen ja jopa muiden kielien äänteitä. Lespaaminen on siis perseestä.
VastaaPoistaKuunkuiske: "Kiva, Jape, että tulit vaihteeksi haastamaan riitaa ihan miehekkäästi nimimerkilläsi! "
VastaaPoistaKiva, Kuunkuiske, kun kerta toisen jälkeen toiminnallasi todistat sanonnan "seepra ei pääse raidoistaan" todeksi. Toisaalta se että sinä lennät ihan omissa unelma maailmoissasi, ei anna aihetta edes riitaan, siksi sinun riidanhaastokommenttisi on aiheettomia, mutta et pääse tyylistäsi eroon, kuten todettua.
Tulen jatkossakin kommentoimaan ohjeistuksiasi ja jeesustelujasi, koska ne ovat niin pöllöjä.
Ihan vinkkinä vain että harrastamasi piilovittulu ei minuun pure, se vain vahvistaa sitä, että osun kerta toisensa jälkeen oikeaan, kun kommentoin sinun älyttömyysiäsi.
Enpä tänne enkä viime keskusteluunkaan vitsinyt kommentoida, kun juttu oli paikoillan polkevaa ja väsynyttä. Täällä tarvittsisiin räväkkyyttä eikä virallisia ymmärtäjiä, joiden jutut lamaavat keskutelun hyvin nopeasti.
Kuunkuiske: "Tapsa ja Iines - vauvoille puhutaan vauvankieltä, mutta pari-kolmevuotiaalle voi jo puhua normaalisti! "
VastaaPoistaOsaatko sinä muka puhua normaalisti? Tätä ei ole nähty - eikä kuultu - vielä. Puheessasi on lässyttävä poljento päällä kokoajan.
Toisin kuin aikuiset, viisi kuukautta vanhat lapset tajuavat merkityksellisiä akustisia muutoksia, joita esiintyy kaikissa maailman puhutuissa kielissä, täysin riippumatta siitä onko puhuttu kieli peräisin heidän omasta ympäristöstään vai ei.
VastaaPoistaTunnekieli ei ole lespaamista. Ihmisen tunnekieli on äidinkieli.
JA,
VastaaPoistalespaaminen ei ole perseestä, vaan vauvalle saa lässyttää, sillä hoivakielestä on tutkimuksenkin mukaan myöhemmälle oppimiselle hyötyä.
Tässä on kyse siis vauvoista tai hyvin pienistä lapsista, eikä kyse ole kokoaikaisesta lässyttämisestä. On selvää, että lapselle puhutaan normaalisti ja pääsääntöisesti samaa kieltä kuin muille perheenjäsenille.
On nimittäin väitetty, että lapselle ei saa missään nimessä lespata - tutkimustulokset eivät tue väitettä.
Tahdon siis sanoa, että ryppyotsainen vauvakielen vastustus voi perheessä olla merkki ongelmasta - enemmän kuin vauvakielen iloinen käyttö varhaiskuukausina.
VastaaPoistaMinä kysyisin, että miksi vanhemmat kokevat niin tärkeänä sen, että lapsi kuulee mieluummin kirjakieltä kuin lepertelyä, jossa suu vetäytyy hymyyn ja ruumiinkieli kertoo, että vauva on suloinen?
Korostan vielä kerran: haluan vain väittää, että toistuvakaan vauvamussutus ei ole vaaraksi vauvalle, vaan saattaa jopa edistää hänen kehitystään.
Jape, tuskin siihen menee monta päivää, että aggressiosi pursuilee taas siihen malliin, että otat uusia nimimerkkejä tai kirjoittelet anonyyminä.
VastaaPoistaKaikki tsemppi Iinekselle! :)
Lähdenkin tästä lepertelemään...
Ja minä väitän, että vauvalle pitää puhua sillä omalla kielellä, josta tulee sen ihmisen tunnekieli.
VastaaPoistaOmalla kielellä voi sanoa sen mitä haluaa sanoa, eikä vain sitä mitä osaa sanoa!
Moikka Kuunkuiske, hyvää matkaa, ihana saada lässytyksestä vapaa ilmapiiri tänne edes hetkeksi. Pääsee luovuus paremmin esiin.
VastaaPoistaJokainen saa minusta puhua vauvalleen niin kuin sydän sanoo.
VastaaPoistaTässä on kyse siitä, että vauvakieli ei ole haitallista vauvalle, vauvalle saa kieliasiantuntijoitten mukaan lässyttää - kai katsoit linkit. Tämä ei tarkoita, että pitää lässyttää tai että vain lässytettäisiin.
Meillä on tyttären kanssa muuten itse keksittyjä kieliä, mm. koiralla on oma kielensä ja kissalla omansa, koiralla on palataaliklusiilivika ja kissalla nasaalinen ääntö. Eläinkieltä olemme puhuneet tyttären vauvuudesta asti, pelleilläksemme. Molemmat olemme kieli-ihmisiä, melko rikkaalla äidinkielellä.
Minä en lässytä asiakkailleni. Kysyn selvästi, että onko sinun, Virtanen, vaippa märkä vai kuiva?
VastaaPoistaJokainen saa minusta puhua vauvalleen niin kuin sydän sanoo.
VastaaPoistaTästähän se kaikki lähtee. Puhujan ei tarvitse ollenkaan ymmärtää, että vauva on ihminen, jonka kognitiivinen kapasiteetti ylittää historian ja yhteiskunnan tuhoaman toopen. Se on mun vauva, vittu!
Taisit käsittää väärin, JA.
VastaaPoistaTässä minun jutussanihan on kyse vanhempien ja vauvan vuorovaikutuksesta. Ei vieras voi lässyttää toisten lapselle. Se on kauheaa.
"En pidä tarkoituksella ajelluista klaneista tai kaljuista."
VastaaPoistaMistä tidät kuka on tarkoituksella klani tai kalju?
Minusta tuo on melko kummallinen jako ihmisten kesken, jos väittää pitävänsä luonnollisesti klaneista, mutta ei tarkoituksella itsensä klaniksi ajaneesta. Mistä sen voi tietää kysymättä, kumpaa koulukuntaa vastaantulija edustaa? "Ai, sinä olet ajanut itsesi klaniksi, en siis pidä sinusta", toteaa hän...
Minusta on kauheaa, että viesteihin ei vastata. Oli kysymys vauvoista tai vaareista. Lespataan vaan lespaajien kaa.
VastaaPoistaJA,
VastaaPoistasinä taidat käsittää ihan omia ratojasi kärjistäen hieman oudosti.
Lapselle on muuten hyväksi tuntea se, että joku iloitsee hänestä ja että hän on jonkun ikioma rakas mussukka. Millä tavalla arvelet tämän olevan haitaksi lapsen persoonallisuuden kehitykselle? Kukapa ei tahdo olla jonkun oma!
Suurin osa ei suinkaan tahdo omistaa mussukoitaan rajoittavasti, vaan tilaa antaen, toisen persoonallisuutta arvostaen.
"Tästähän se kaikki lähtee. Puhujan ei tarvitse ollenkaan ymmärtää, että vauva on ihminen, jonka kognitiivinen kapasiteetti ylittää historian ja yhteiskunnan tuhoaman toopen. Se on mun vauva, vittu!"
VastaaPoistaJaaha, taas ollaan luomassa Uutta Uljasta Ihmistä.
Epäselvyyksien välttämiseksi sanon vielä sen, että minä puhuin lapselle vissiin kirjakielen kaltaista yleiskieltä - en osaa muuta, enkä siis mussuttanut. Tyttäreni puhui myös kirjakielen kaltaista yleiskieltä, pitkiä virkerakenteista puolitoistavuotiaasta alkaen.
VastaaPoistaJoskus mietin, olisiko parempi, että olisin mussuttanut ja lepertänyt enemmän. Hän ei ole kovin kosketushaluinen halaajatyyppi nyt aikuisena.
Lapselle on muuten hyväksi tuntea se, että joku iloitsee hänestä ja että hän on jonkun ikioma rakas mussukka.
VastaaPoistaJa tämä suuri tunne hänelle todistetaan lässyttämällä: Lällyslällyslää! Kuulostaa tosi terveeltä. Toki on asiaa arvioitava myös siltä kannalta, että nämä naiset eivät osaa itsekään puhua tunnekieltään. Eivätkä ostaa alan kirjallisuutta kaupoista.
Muuan Fröbel kiinnitti tähän huomiota jo 1800-luvun Saksassa ja kirjoitti kirjan "Mutter und Kosenlieder", jossa äideille neuvotaan kuinka lapsen kanssa ollaan kuin ihmiset ihmisinä.
Piti titenkin sanomni, että "Mutter und Koselieder"!
VastaaPoistaIines: "Ei vieras voi lässyttää toisten lapselle. Se on kauheaa."
VastaaPoistaMutta vieras voi näemmä ohjeistaa (eli lässyttää) lapsen vanhemmalle, kuinka asiat pitää tehdä. Näinhän mm. Kuunkuiske teki: "Veljeni vaimolla oli tapana lässyttää heidän lapselleen. Sanoin hänelle, että anteeksi kun puutun asiaan, mutta Napero ymmärtää jo ihan tavallista puhetta ja normaali puhe edesauttaa hänen kielenkehitystään."
Vastenmielinen tapa tuo ohjeistaminen.
Voi hyvät hyssykät. Eihän se leperrys ole ainoa tapa, mutta kuulehan kasvatusalan osaaja:
VastaaPoistaJos sinä ihastelet vauvasi paksua poskea ja sanot pussaten ja mussuäänellä että voi äidin pikku nasupossua, niin voipi olla, että hurmos ja onni menee paremmin lapsen tajuntaan kuin jos sanoisit kirjakielellä: sinulla on kauniit posket, Kerttu.
Eihän se leperrys ole ainoa tapa
VastaaPoistaIhanko totta näin on? Koskeeko se myös aikuisia naisia?
menee paremmin lapsen tajuntaan
VastaaPoistaJuuri aiemmin viittasin tutkimuksiin, joiden mukaan totuus uppoaa lapsiin paremmin kuin mussutus.
Vitut tidän lepertelyistänne. Kasvattakaa itse ensin kymmenen OMAA kakaraa aikuisiksi miljoonat tutkimustuloslehdykäiset ja oppaat käsissänne ja tulkaa sitten kertomaan, miten meni!
VastaaPoistaSaara Sanktio
Kun kasvatin omia lapsiani, kuuntelin tietysti neuvoja (ja niitä riitti, herra paratkoon) ja luin oppaita - mutta viime kädessä tein niin kuin sydän sanoi.
VastaaPoistaEnkä ole katunut.
Kertokaapa, viisaammat, saako vaimolle leperrellä? Siihenkin syntiin sorrun joka päivä, vaikka puolustuksekseni sanon, että vaimo lepertelee vielä enemmän...
"Vitut tidän lepertelyistänne. Kasvattakaa itse ensin kymmenen OMAA kakaraa aikuisiksi miljoonat tutkimustuloslehdykäiset ja oppaat käsissänne ja tulkaa sitten kertomaan, miten meni!"
VastaaPoistaTämä kannattaisi suunnata nimimerkki Kuunkuiskeelle, joka on kova ohjeistamaan, lepertelmään sekä lässyttämään. No mainittu Kuunkuiske muutenkin lueskelee erilaisia elämän hallinnan oppaita, kun on niin "pihalla" ja eksyksissä. Ei ole tainnut tarttua häneen niistä opuksista mitään, vai onko niin, että hän totuttaa täsmälleen niiden oppeja?
Tapsa, ei tietenkään vaimolle saa leperrellä, tuon kieltävät jo 1800-luvun saksalaiset filosofit.
VastaaPoistaVaikka en kyllä yhtään ihmettele, että leperrät vaimollesi. Olethan turhuuden markkinoilla toimiva kapitalistisika.
"...niin kuin sydän sanoo..."
VastaaPoistaMinun sydämeni ei sano yhtään sen enempää kuin maksa tai munuaisetkaan. Ei edes metaforana.
Aivot sanovat, jos sanovat, mutta vaistot ovat ne, joiden sanattomia neuvoja kukin viime kädessä seuraa. Lasten kasvatuksessakin.
Paitsi "Japella".
Katsos siellä tuli toinen jeesus, "Valto", kentälle. Oletko sinä "au naturell" vai keinotekoinen? Veikkaan keinotekoista, niin kuin se toinenkin hattara on, mutta eri tavalla.
VastaaPoistaEn epäile sitä, etteikö totuus uppoaisi lapseen. Toki.
VastaaPoistaAinoa mitä yritän sanoa on se, että mussutus ei ole vahingollista vauvalle, vaan mussutuksen "kieli" voi joskus viestiä asian paremmin perille kuin totuus.
Mussutusviesti nasupossutuksineen ja pusuineen on se, että mussuttaja nauttii kauniista paksuposkisesta lapsesta ja on iloinen, että lapsi on perheessä, mussuttajan luona.
Totuusviesti on se, että Kertulla on kauniit posket. Kumpi kertoo tässä tapauksessa enemmän?
Olen tasa-arvon kannataja ja kaipa minua jonkinlaiseksi miesasiamieheksi voisi kutsua. . Tämä on sikäli viakea paikka, että olen kyllä huumorintajuinen, mutta en osaa itse olla humoristinen kovinkaan hyvin, jos joskus kokeilen, tuleen usein väärin ymmärretyksi ja sitten tulee riitaa. Yritys ja tahto on hyvä, mutta ulosanti ja muotoilu huonoa, joten se ei enään näyttäydy huumorina vaikka tarkoitus oli... :(
VastaaPoistaItse olen introvertti, hiljainen ja kiltti, ns. alemman tason mies. En ole oikeastaan "kova" tai kovan oloinenkaan, kuin netissä ja asioissa joissa koen olevan jotain väärää, mielestäni. Täällä minulla ei kavereita olekaan. Kaikki nuoruuden kaverit on hajaantunut ympäri maata...
Tämä nettimaailma on tosin hieman tuota erakkoutta "lieventänyt", mutta tässäkin ollaan turvallisesti kotona, ei tarvitse ketään "oikeasti" kohdata. Vaikka en siis ole mikään verbalilahjakkuus, enkä kirjallinenkaan, niin saan joten kuten suun auki täällä netissä, muuten olen hiljaksiin yksin, varsin pitkälle. No joskus saatan oikein "revitellä" ja käydä lähipubissa muutamalla oluella, lukemassa lehdet ja katsomassa muiden elämää ja sen eloisuutta. Yksin menen, yksin tulen pois. Ainoat sanat vaihdan baarimikon kanssa kun tilaan juoman... En tiedä miten on yhdelle kasaantunut "erakkoutta" näinkin paljon. Työskentelen yksin, pienyrittäjä kun olen. Ei tarvitse siinäkään juuri koskaan ketään päivän mittaan kohdata, yksin saa olla, mitä nyt satunnaiset lehtikaupustelijat tai muut kiusalliset puhelinmyyjät välillä soittelee.
No Iines, voin toki jättää blogisi rauhaan, jos tämän minun kommentointini ahdistavaksi koet. Löydän varmasi jotakin muuta, mielekästä, tekemistä. Minulla on omalaatuinen tyyli; tarkastelen mitä henkilö A on kenties asiasta B sanonut joskus paikassa C ja vertaan pitääkö väittämä paikkaansa edelleen nykyisyydessä vai onko se kenties muuttunut. Joskus työläs harrastus, muutakin voisi tehdä, epäilemättä. No eipä tässä kukaan täydellinen ole se on jotenkin lohdullista, ainakin joskus. Mutta marttyyrius ei pue oikein ketään.
Sen jo "näkee" Iineksen tavasta kommentoida, olla empaattinen ja toiset huomioiva. Se on kaunista! No kieltämättä minulle tuli kyllä sellainen hiukan suojeleva suhtautuminen sinuun ja ajattelin, että pitää rajoitta näitä kommenttejani kun aina välillä intoudun, sopivan teeman tullessa, liiaksi ja ehkä vaadin perusteluja kaikelle, aika kiihkeästikin joskus.
No valitettavasti tyylistäni on muovautunut pikku hiljaa tuollainen "todisteleva". Se ei toki sovi kaikkialle eikä kaikkin blogihin, mutta tyyliään on vaikea muuttaa totutusta. Seeprakaan ei pääse raidoistaan. Silti se ei välttämättä ole pahantahtoinen, itsepäinen kenties... hmmm...vai sopiiko tuo luonnehdinta paremmin muuliin.
(PPS: Tulinpas pahalle tuulelle nyt, menen pois!)
Pahantuuliselle anolle:
VastaaPoistaKaksi HK:n sinistä laitettiin mikroon pyörimään, aikansa kuluttua makkarat kuumentuivat, ja toinen niistä räjähti mikron seinään.
Toinen makkara totesi tyytyväisenä:
- Sinä olet Heikoin Lenkki.
Otahan rauhallisesti pahantuulinen ano, sinä olet Heikoin Lenkki! Jos pullistelet liikaa, voit poksahtaa ja sinusta tulee isompi kuluerä yhtiskunnalle.
En oikein usko, että olisi olemassa yleisohjeita lasten hellittelyyn. Eiköhän jokainen vanhempi vaistomaisesti taida sen homman ilman toisilta tulevia neuvoja. Tärkeintä on, että lasta rakastetaan, hänet huomioidaan ja hänen kanssaan ylipäänsä jutellaan. Ja tietenkin myös kuunnellaan, mitä hänellä on sanottavaa.
VastaaPoistaTapsa, lepertely vaimolle on oikein suotavaa. Jos muut toista sanovat,ovat he vain kateellisia.
Nythän meillä menee Valton kanssa roolit sekaisin?
VastaaPoistaOlen ihan oikeasti kuvitellut, että nimenomaan Valto tekee aina juuri niin kuin sydän sanoo!
Ja itseäni olen kuvitellut pidettävän arvokonservatiivina, joka sydämen sijasta käyttää aivojaan ja laskee mitä sydämenääni maksaa - ja lisäksi vaistojaan toteuttavana patrioottina, joka torjuu vieraat vaikutteet jyrkästi.
Olen aivan ihmeissäni, että miten tämä nyt näin keikahti?
Lepertelyä en kuitenkaan lopeta.