Kaikkivoipaisuuden harhat

Milloin keskuuteemme tulivat nämä ihmiset, jotka nostavat myrskyn, jos jokin uhkaa heidän rajatonta vapauttaan tehdä mitä tahtovat? He ovat ihmisiä, joiden mielestä heillä on vapaa nautintaoikeus kaikkeen, mikä jollain estradilla tarjolla on. Kukaan ei saa estää heitä kopioimasta elokuvia tai musiikkia koneelleen, ilmaiseksi, koska se kerran internetissä on. Kukaan ei saa rajoittaa heidän pääsyään internetiin, koska internet on jokamiehen oikeus, aina ja kaikkialla, vaikka kesken koulutehtäviän teon. He ovat ihmisiä, joille ei sanota ei.

Olen hämmästyneenä lukenut erään Timin nostattamaa myrskyä Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla, enkä ole itsekään malttanut olla osallistumatta keskusteluun parilla kommentilla.

Timi on suivaantunut koulunsa harjoittamasta nettivalvonnasta, ja tahtoo opettajat kuriin lainaamansa rikoslain pykälän nojalla. Opettajilla on pääsy koulun koneilla käytävään viestiliikenteeseen, eli he voivat omilta koneiltaan nähdä oppilaan senhetkisen työn tilanteen ruutukaappauksena ja antaa tarvittaessa palautteen heti ja suoraan. Timi kokee tämän siis oppilaan viestintävapauden rikollisena loukkauksena.

Korostan sitä, että minä en tunne kyseisen koulun käytäntöä, enkä tiedä onko koneiden käytössä ollut väärinkäytöksiä opettajien tai opiskelijoiden osalta. Tuntuu vain peräti oudolta, että opettaja ei voisi ottaa osaa opiskelijan suorittaman tehtävän työporosessiin antamalla palautetta tai valvomalla, että opiskelija tekee työtä eikä surffaa netissä viihdemielessä kesken oppitunnin. Tämä on ikiaikaista ja tavallista opettajan työnkuvaa, eikä sitä harjoitettaisi, jos siihen ei olisi tilausta. Itsenäiseen tehtävänsuoritukseen varmaan kaikkialla pyritään, mutta oppilaspalautteen perusteella on käynyt ilmeiseksi, että enin osa kaipaa jatkuvaa ohjausta ja opettajan vahvaa läsnäoloa työn eri vaiheissa.

Opettajille kuuluu Timin mukaan vain oppilaan lopputuotoksen arviointi. Jos näin olisi, mielestäni oppiminen on ymmärretty väärin. Oppimisen tarkoitus ei aina ole tuottaa yksinkyhättyä raporttia, joka on kasattu netistä miten sattuu - näin usein käy juuri niillä, jotka eivät ota vastaan ohjeita eivätkä tahdo välipalautetta ja ohjaajan puuttumista työhönsä. Olen joutunut antamaan useita tehtäviä takaisin, koska ne on kopioitu eri puolilta nettiä hallitsematta lähdeviitteiden merkintää. Tuloksena voi olla hankala tilanne, raivokas oppilas, joka ei ymmärrä, miksi tehty työ ei kelpaa. Oikeastihan oppiminen on jatkuva prosessi, ei kertarysäys. Parhaisiin tuloksiin päästäänkin yhteistyöllä ja elävällä dialogilla opettajan ja oppilaan välillä.

Sandy Hotchkiss kirjoittaa teoksessaan Miksi aina minä ajastamme, joka palkitsee ja ruokkii kokonaisvaltaista narsismia kasvatuksessa. Lapsille ei edelleenkään aseteta rajoja, heitä ei kielletä, ei kotona eikä koulussakaan. Kaikki hoidetaan silittelyn ja hyväksynnän kautta, niin että lapsille on muodostunut ylimaallinen käsitys omasta rajattomasta omnipotenssistaan, kaikkivoipaisuudestaan. Kaikki on sallittua, maailmassa ei ole rajoja, kaikki on lapsen ja lapsella on oikeus jatkuvaan nautintoon.

Koulu tukee tätä narsismin pakkosyöttöä . Lapsille annetaan liian hyviä numeroita, vaikka suoritus olisi oikeasti huono. Huonoja numeroita ei saa antaa, lapsia en panna kohtaamaan omien kykyjensä rajoja, jotta he eivät pety. Näin lapsen minuus vääristyy ja kaikkivoipaisuuden tunteet ovat joskus huikeita. Lapsia ei opeteta kunnioittamaan aikuisia, ei ikätovereita, vaan viesti on itsekkyyttä korostava: sinä olet maailman herra, sinulla on oikeus kaikkeen mitä tahdot, ota se itsellesi ja nauti, kenelläkään ei ole oikeutta estää sinua tai kieltää sinulta asioita. Lyö takaisin, älä alistu, älä ole nöyrä, älä ole mamis.

Sitten kasvaa näitä pieniä laihoja lapsia, jotka kuvittelevat panevansa koko koulun tahtonsa alle ja opettajat juridiseen vastuuseen siitä, että he tekevät työtään.

(Juliste Mieczyslaw Gorowski)