Keisarilla ei olekaan vaatteita

22.1. Aamulla olin vanhan pururadan takaisessa lumimetsässä, umpihangessa polviani myöten kuvaamassa jotakin, mitä nyt luonto eteeni antaisi. Antoi nämä pyrstötiaiset, tosin hyvin etäältä, niin että kuvatessani en tiennyt varmaksi, mitä lajia kuvasin, kunhan kuvasin. Tsirityksestä kyllä olin tuntevani ne, ja temppuilusta, sillä pyrstötiaiset ovat vekkuleita akrobaatteja, jotka laulavat syödessäänkin kuin nunnat laaksossaan. Kotiin kahlatessani päätin ostaa punaiset lumikengät. Lumikengillähän pääsee vaikka umpihankisen niityn yli.

Tunsin lievää pettymystä, kun Kemppinen oli nukahtanut ajaessaan kesäpaikkuntani halki jokin aika sitten. En jäänyt miettimään, ajoiko hän itse vai oliko kyydissä. Rauman Pyhän Ristin kirkossa hän oli vielä ollut hereillä, koska kehui paikan talvi-idylliä. Mutta että minun sukuni asuinsijat ovat niin tylsää seutua, että Kemppisen silmät menevät kiinni ja maiseman läpi kuljetaan nukkuen. Olisi ollut hienoa, jos Kemppisen silmät olisivat arvioineet tuttuja maisemiani, sanoneet puoltavan sanasen. Tästä hän ajoi, tästä on Kemppinen mennyt, olisin voinut kesällä sitten ajatella, näitä katuja on ajettu. Mutta että nukkua nyt läpi kulttuurimaiseman, entisen merenpohjan, josta vanha kansa sanoi, että sitten kun päättömät hevoset ajavat tätä tietä, on maailmanloppu lähellä. Kun lapsena pääsin äidin enon kyytiin Volkswagenilla, eno kertoi tämän vertauksen juuri kun auto kynti pitkin sitä merenpohjaa. Luulin, että maailmanloppu tulisikin samantien. Ei tullut, vain pakoputki irtosi Vermuntilan kohdalla, putosi kolahtaen maahan, ja matka päättömällä hevosella keskeytyi tylysti.



23.1. Minulla on tilattuna kaksi Arto Melleriä, Pääkallolipun alla ja Runot, ja Siri Hustvedtin Vapiseva nainen. Hustvedt on alkanut vapista ja kiinnostua tätä myöten neurologiasta. Minullakin on neurologinen sairaus dysphonia spasmodica, jota ammoin pidettiin hysterian muotona: ihminen alkaa puhua kuin pupu pelästyessään jotakin, menettääpä joskus kokonaan puhekykynsä. Nyt neurologiset sairaudet on tapana erottaa hysteriasta, mutta minua kyllä kiinnostaa, miksi Hustvedt niin auliisti nyökkii hysterialle, omalla kohdallaan ja ilmeisesti yleisemminkin. Arvelisin, että minä en ole hysteerinen, vaikka voin pelätessäni ahdistua suuresti. En kuitenkaan riehu, huuda enkä hikoile, vaan mieluummin mykistyn ja menen suppuun, joksikin aikaa, kunnes alan toimia poistaakseni ahdistuksen.

24.1. Tänään mietin aamukahvipöydässä, että jos lukee vain hyviä päivälehtiä ja niiden nimellä julkaistuja mielipidekirjoituksia, tulee tietämään vain virallisen totuuden, sen joka kulloinkin muodostetaan tapahtumain pohjalta, sen joka annetaan.

Jos lukee juorulehtiä ja anonyymeja kommentteja, tietää sen sijaan, mitä oikeasti tapahtuu, silloin kun asioita ei vielä selitetä eikä mielipiteitä muodosteta. Tietää senkin, miten toimittaja on ostanut julkisuuden henkilön sinne palmun alle avautumaan. Näkee tästä, miten vietävissä ihminen on, eikä nielaise toimittajan eikä julkisuuden henkilönkään sanaa sellaisenaan, vaan katsoo koko kuviota. Timo Soini on iso vauva. Niinhän se on, siinä se tuli se koko ideologia Jaakonsaaren suusta juorulehdessä. Keisarilla ei olekaan vaatteita. Mutta tiesittekö, että pyrstötiaisella on vaaleanpunaiset vatsakarvat?



(Valokuvat Iines 22.1.2011)