15.1.2011

Mieli oli kirkas ja tyhjä

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tietää. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän unohtaa.

Eilen seisoi Esson pihalla ja mietti, mikä se vika olikaan, jonka halusi korjauttaa. Oikeastaan oli kaksikin vikaa, joiden vuoksi ajoi Esson pihaan, ja yhtäkkisessä talvikirkkaudessa muistaa vain lukitusongelman. Päävika haihtuu mielestä kuin joku olisi deletoinut aivojen tietovirrat. Seisoo siinä ehkä kymmenen sekuntia, kunnes onnistuu palauttamaan päävian muististaan: vasen etuvalo on pimeä.

Helpottuneena menee sisään, mutta pettymysten sarja jatkuu, huoltomies on lähtenyt lounaalle. Tuo muistikatko tulee vielä aamuyön uneen. On matkalla kotiin, ja seisoo hissien edessä, mutta ei muista asuinkerrostaan. Kolmatta epäilee, mutta ensimmäinenkin olisi mahdollinen. Koskaan ei siinä unessa pääse perille, vaikka äitivainajakin odottaa huolestuneena, että onko sattunut jotain.

Ei nuorena olisi luullut, että se menee näinpäin: vanhetessa kaikki kasvaa ja loitttonee yhä etäämmälle. Sitä luuli, että mennään eteenpäin ja saavutetaan tavoitteita ja elämän visioita. Mutta mitään ei saavuta, unelmat karkaavat, valmista ei tule, ei ole aluetta tai lohkoa, jota voisi hallita sanoen, tässä se on, sinut osaan tai sinut hallitsen.

Lukemattomien kirjojen määrä kasvaa kuin kirjat olisivat monistumiskykyisiä soluja. Vaikka aloittaisi heti ja lukisi täysipäiväisesti, ei koskaan saisi kirjallisuutta kiinni, runous vuotaa kuin seula, romaanit karkaavat käsistä, tietokirjallisuus luiskahtaa otteesta kuin saippuapala. Myöhästyy viimeisestäkin junasta. Miettii, että jos nyt ottaisi koiranpennun, se voisi olla viimeinen koira, jos oikein häijysti käy, ainakin toiseksi viimeinen. Ei ota sitten koiraa, kun ei halua laskea hupenevien päiviensä määrää.

(Maalaus Ivan Babenko)

PS Esson nimi muutettu kirjallisis-esteettisistä syistä, oikeasti seisottu Teboilin pihalla.

291 kommenttia:

  1. Saaga, tarhaikäisenä - kun minä ihmettelin miten sinä osaat hississä painaa oikeaa nappulaa - kertoi, että "minä painan tota ylintä. ja sit kävelen alaspäin. höh, mitä nyt tommosia kyselet".

    VastaaPoista
  2. Tuo "muistamattomuus" kertoo vain "suorittamisen" tarpeettomuudesta, väljähtymisestä.
    Kaikkivoipaisuuden ja elämän ehtona olevan "kipinän" asettumista mahdollisuuksien tasolle, "säästöliekille".

    VastaaPoista
  3. Nana - minun tyttöni, taas tarhaikäisenä sanoi, että Susannalle kasvaa isot lihat tisseihin.

    Joskus hän sanoi, että älä vielä pyyhi kyyneleitä pois, mä itken vielä.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi, hetki vain on kauhea, kun seisoo tyhjässä eikä tiedä oikeastaan, minne on menossa.

    Olen kohdannut saman tunteen auton ratissa ja jopa ajanut väärään suuntaan, kun en ole huomannut ajatella, minne olen menossa. Ja kun ajattelen, en heti muista ja on kuin putoaisi tyhjään.

    VastaaPoista
  5. Hetken ajattelin, että onko tänne blogimaailmaan tullut taas uusi kirjoittaja, mutta enhän minä mikään dementikko ole, huomasin lähes välittömästi, että sinulla on paljon lukijoita.

    Hauska tutustua!

    Minä olen kerran lukenut kirjan, mutta se oli melkoinen pettymys, kun siinä ei ollut kuvia.

    Tai saattaa olla, että muistan väärin, aioin vain lukea sen.

    Presidentti Väyrynen on kuulemma lukenut koko maailman kirjallisuuden, tai ainakin Dostojevskin, yhdessä viikonlopussa.- Läpeensä luotettava mies.

    Tässä Kim Lönnholm laulaa: Minä olen muistanut mitä olen unohtanut, mutta unohtanut mitä olen muistanut!

    VastaaPoista
  6. "Kerran kulkija kuustoistavuotias
    olin minäkin aikoinani
    luulin silloin jo vähintään puolikas
    meni kaikista unelmistani
    sä et usko mua nyt mutta lupaan sen
    vielä unelmoi myös viisikymppinen
    sillä suoraan sanottuna
    suurin piirtein sellaista elämä on."

    VastaaPoista
  7. Onhan ankea näköala vanhuuteen! Ehkä se johtuu tämän päivän alakulosta ja huonosta olosta? Ohimenevästä vastoinkäymisestä. Toisena päivänä näyttää toisenlaiselta,iloisemmalta. Toivottavasti!

    Totta kyllä on, että kun vanhenee, huomaa tietävänsä perin vähän. Tämä johtunee siitä, että on ehtinyt vuosien varrella tutustua itseensä ja huomata, että ei ole täydellinen. Onneksi kukaan ei ole.
    Elämä on kuin uuden kielen opiskelua; aluksi luulee osaavansa paljon, vaikka on vasta alkeissa. Kun lähestyy keskitasoa, huomaa, että opeteltavaa on vielä paljon ja lopulta huomaa, että uutta opittavaa riittää loppuelämäksi. Ja mikä lohdullista; kaikkea ei tarvitse tietää eikä osata. Olisi oikeastaan aika kamalaa tietää ja osata kaikki tai edes melkein.

    Iines, ajatteles; ehtisit tehdä yhden tai kaksi koiraa onnelliseksi ja päin vastoin. Et edes muistaisi laskea jäljellä olevia vuosia, kun sen kanssa kirmaisit lenkeillä, tai istuisit kirjoittelemassa blogia lämmin karvaturri jalkojesi vieressä. Veisit roskat ulos ja Koira odottaisi ovella iloisena, kuin ei olisi nähnyt sinua moneen viikkoon. Jos joku asiaton kulkija eksyisi ovellesi, pitäisi Koira huolen siitä, että hän jatkaisi reippaasti matkaa muualle.

    VastaaPoista
  8. Samaa tahtia limakalvojen kuivumisen kanssa "nahkistuu" myös muisti.

    VastaaPoista
  9. Juha Watt Vainio tästä vielä puuttuikin. Sen näkee naamasta...

    Ja kukas uusi hurmuri tuossa linkki kainalossa? Pitääkin muistaessani kieltää linkit.

    Väyrysen lukusessio on kyllä vertaansa vailla. Mies ehtii tuota vauhtia eläissään lukea vielä ilmestymättömätkin kirjat.

    VastaaPoista
  10. Kuules anonyymi,

    täällähän on nättiä, sanoi gynekologi minulle otsalamppu loistaen viime tarkistuksessa. Samaa sanoi korva-, kurkku- ja nenätautien erikoislääkäri.

    VastaaPoista
  11. Delilah,

    mietin sanojasi. En kuitenkaan tiedä, onko kuva välttämättä ankea. Haikea kuitenkin.

    Ajattelen toisaalta niin, että asiat tulisi kohdata paljaina, koettamatta tehdä itselleen mitään amerikkalaissysteemejä onnellisesta vanhuudesta tai lopun ajasta. Eikö ihminen voisi vain tyytyä, resignoitua ja lakata taistelemasta ikuisen elämän puolesta?

    VastaaPoista
  12. Katsokaas, hyvät lukijat:

    Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti
    muistutetaan siitä, että tämä blogi on tärkein asia
    elämässäni.

    Kakkosesta muistan, että blogissani on kaksi
    ryhmää: selittäjät ja ne jotka tekevät.

    Kun näen kolmosen, ajattelen blogini strategiaa,
    missiota ja visiota, vaikka en alkuunkaan ymmärrä
    niitä.

    Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä oppilastani,
    jotka kuorossa kysyvät mutta joille en osaa
    antaa tyydyttävää vastausta.

    Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä
    bloggaajaa, jotka eivät saaneet varoitusta viime vuonna.
    Yhteensä heitä oli kymmenen: viisi ymmärtäväistä
    jotka tokenivat viime hetkellä, viisi tyhmää
    jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.

    Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi
    loppututkintoa, jotka tähän tehtävääni vaadittiin
    mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta
    urakehitykseeni.

    Kun näen seiskan, muistan että jokaisen viikon
    seitsemäntenä päivänä minulla on kotitöitä.

    Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa
    kolleegaa, jotka saivat palkankorotuksen. Ne
    olivat rehtori, hänen vaimonsa, heidän
    poikansa ja poikiensa vaimot.

    Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni opettajainhuone,
    ja ne joita kannustin. Yhdeksän kymmenestä ei
    edes kiittänyt minua siitä.

    Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen
    minuuttia, jotka tarvitsen "pajatson" tyhjentämiseen.

    Kun näen kuninkaan, minulle ei tule ketään mieleen.
    Lähinnä vain vituttaa.

    Ja kun näen kuningattaren, ajattelen feministiä,
    joka kuukausittain tuhlaa rahani, syö ruokani
    ja joka muutenkin on mukava ihminen.

    Sotilas on ATM.

    Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan
    tulokseksi 364; niitä on vain yksi vähemmän kuin
    minulla on työpäiviä vuodessa.

    Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla
    on kirjoittamatonta blogia.

    Maita on 4, yhtä monta kuin minulla on ollut
    kuvauspäiviä neljännesvuodessa.

    Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on
    blokkauksia päivässä.

    Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin
    keskenjääneitä kirjoituksia.

    Kuten huomaatte, hyvät ystävät,
    korttipakka on minulle laatukäsikirja, tuloskortti ja CV.

    Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi.

    VastaaPoista
  13. Eino Leino(akaan) en ymmärrä, ihmetyksiäni olen tuohon laittanut kuin muinaiset käsinlatojat.

    Nocturne

    Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.(paskat, se menee hups vaan!)

    Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. (mikä ihmeen pirtelö?)

    Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini; (ai se meni jo?)

    riemua ei suo rattoisa seura, ei viini. (tietokone ja kaljasalkku!)

    Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.(olikohan niitä?)

    Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.(no ei niitä ainakaan enää ole)

    Notkosta nousin. Taasko on painua tieni? (Täytyy katsoa googlen street viewistä)

    Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni. (Viisitoista minuttia?)

    Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.
    (Vaikea uskoa, madot möyrii, ettei saa nukutuksi)

    Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,(löytäjä?)

    pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu, (mikä aurinko?)

    jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.(olisiko parempi: "kauneuden voimakas kaipuu"?)

    Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat. (se oli Estonia!)

    Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat. (voiko maksaa kortilla?)

    Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin, (mukavampi se tässä sohvalla maatessa!)

    haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin. (kortilla ei ollut rahaa)

    Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka! (sydänjuuret!?)

    Liikako lienee pantukin paatinen taakka? (soutamalla paati menee!)

    Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima? (ei kun niitä, joilla ei ole tahtoa eikä voimaa)

    Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.(mikä voitto?)

    Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat, (oli ne ainakin rankkoja)

    katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat? (Saattaja Hämeenmaa romutettiin vuosikymmenet sitten)

    Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?( kuka helkkari hoitaa hiekoitusta, ISS??)

    Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen? (on ilmoja pijelly)

    Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan. (Helsingin lumimiehet ja vr yrittävät)

    Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan. (laulun lapsi?)

    Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

    Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

    VastaaPoista
  14. Ei ihmisen tarvitse ikuisesti olla nuori ja taistella vanhuutta vastaan. Riittää, kun hyväksyy sen, että elämä muuttuu ja itse muuttuu. Kyllä minäkin välillä muistelen haikeana vaikkapa sitä, miten kevyesti jaksoi juosta kilometrin nuorena ja nyt jo puuskuttaa muutaman kymmenen metrin jälkeen. Kipeintä on ollut pitkän työuran jälkeen huomata, että ei ole enää tarpeellinen. Uuden työpaikan etsinnässä on sanottu suoraan, ettei ole töitä antaa nuoremmillekaan. Toki he ovat etusijalla, jotka vasta aikuiselämäänsä aloittelevat.

    VastaaPoista
  15. Elämän kauneuteen liittyy eittämättä haikeus.

    Siitä että sai mitä halusi. Ja siitä että ei saanut.

    VastaaPoista
  16. En nyt muista kenen sanomisia se oli; elämään suhtautumisesta niin, että istuttaisi vanhanakin oliivipuun. Ei vain jättääkseen sen jälkeensä, vaan koska elää ja koska elämä on arvokas.

    VastaaPoista
  17. Kuunkuiske, oliivipuun istuttaminen - ei pelkästään jälkeen jääville, vaan sen vuoksi, että elää - miten kauniisti ajateltu!

    VastaaPoista
  18. Tuo minua on aina hämmentänyt, että Leino menee valhettelemaan: riemua ei suo rattoisa seura ei viini. Nimenomaan ne soivat monesti juuri hänelle riemun. mutta ehkä hän viittasikin säkeillään dagen efteriin.

    Tässä huomaamme jälleen kerran sen, miten säkeiden sulouden vuoksi uhrataan totuus tai muunnellaan sitä.

    Muutoinkin olen huomannut itsessäni nykyään hieman uhmaa Leinon sanomisia kohtaan. Kunpa vain muistaisin, mikä se asia oli, josta Leinolla viimeksi purnasin, tai meinasin purnata.

    VastaaPoista
  19. Tykkään minäkin kovasti oliivipuuajatelmasta. Se on toiveikas.

    Anonyymin pitkä runo on hämmentävä. Jotakin siinä on, joka personoi runon meikäläiseen. Jos näin on, mikäs siinä. Näkemystähän siinä on yhtä paljon kuin kykloopilla silmiä.

    VastaaPoista
  20. Leino on kainuun murretta ja tarkoittaa jonkinlaista alakuloa, mutta kyllä Eino hilpeämpiäkin runoja teki, kuten vaikkapa tämä, joka nätti kuin opettajattaren ainoa:

    Liukas niinkuin lumella suksi,
    kova niinkuin kuolon uksi,
    kitkerä niinkuin kiukaan lieska,
    makea niinkuin maito ja rieska,
    leikkivä niinkuin lehti haavan,
    ankara niinkuin aalto aavan,
    synkkä niinkuin suossa vuori -
    niin on lemmessä nainen nuori.

    VastaaPoista
  21. Jotain ehkä selittää se, että Elegiansa tehdässään Leino oli vasta 30-vuotias! Toki hän oli varhaiskypsä ja vanheni nopeasti kuten Lapin kesässä povasikin, mutta silti.

    Kyllähän kapinointi ja uhkakkuus runosetiä vastaan on ihan sallittua ja oikeutettuakin. Minäkin olen kapinoinut koko ikäni heitä vastaan - Kailaan runoakin Paljain jaloin olen ihan julkisesti kritisoinut, sillä se olisi minusta parempi ilman viimeistä säkeistöä.

    Parempi synkkä uhma kuin sokea kohtaloon alistuminen.

    VastaaPoista
  22. Kailaan elämä oli niin kovaa, että nöyrtymisen kohtaloon ymmärtääkin. Itse en hirveästi arvosta samuraihenkeä, koska pidän sitä puolittain fyysisenä suorituksena ja ajattelun puutteena.

    Kailaan lapsuuden traumat, tukahdutettu homous, skitsofrenia, mielisairaalaan joutuminen ja lopulta keuhkotauti panevat kyllä miehen polvilleen.

    En pidä mitenkään jalona hänen resignaatiotaan, vaan hengeltään suuren ihmisen melko luonnollisena seurauksena kaikesta.

    VastaaPoista
  23. Jos tarkoitat, Tapsa, vain tämän poistoa:

    - Tapahtukoon
    tahtos sinun,
    Kohtaloni,
    eikä minun.

    voin yhtyä kyllä kantaasi. Käsitin ensin niin, että poistoon tulisi myös tämä edeltävä aines:

    Silloinkin, kun
    tuska syvin
    viiltää, virkan
    - Näin on hyvin.

    VastaaPoista
  24. Leino taisi olla niitä Kainuun Lönnbohmeja - sieltä missä chateaubriandiinkin laitettiin puolet petäjäistä.

    VastaaPoista
  25. Nimenomaan tuota tarkoitin, Iines, juuri noin se olisi komea lopettaa: Näin on hyvin.

    Riku - alunperin Leino oli savokarjalan Mustosia. Lönnbohm tuli viran, talon, opin ja ruotsinkielisen henkikirjurin mukana.

    Kailas taas oli epäonnisen avioliiton uhri, joka tunsi itsensä kaksinkerroin isättömäksi siksi, että isä oli elossa mutta poissa, ja äiti kuoli nuorena.

    VastaaPoista
  26. Reipas vanhainkodin meininki sai minut ihan unhoittamaan, että piti kysymäni Iinekseltä, että tiesit kai viittaavasi otsikollasi meditaation tavoiteltuun tulokseen, jossa mieli on kirkas ja tyhjä?

    VastaaPoista
  27. Runosta siis samaa mieltä, aivan viimeisin lausahdus pois, ja runo saa voimaa ja ihminen jää alistuessaankin suureksi. En oikein koskaan ole tykännyt Kohtalosta runoissa tai draamoissakaan.

    Otsikko tuli itsestään, mutta ajatteluni kulkee noin. Ajattelen, vaikken ajattele tietoisesti muodostaen sanoja ja lauseita. Oli selvää, että tyhjä mieli on kirkkautta, tai kirkkaus mielessä on mielen tyhjyyttä.

    VastaaPoista
  28. Riku, tuo petäjäismainintasi sai minut taas kaipaamaan suurta ja hyvää oikein realistista ja kriittistäkin tutkivaa elämäkertaa Leinosta, ei vain hänen tuotannostaan. Mielestäni sellainen puuttuu, vaikka Hannu Mäkelä jotain on kirjoittanut. Tuo opus ei kuitenkaan kai ollut kovinkaan erikoinen.

    VastaaPoista
  29. Niin, iines, olen ymmärtänyt että sinua kiinnostavat elämäkerrat ja niistä avautuvat näkymät tuotantohin tai muihin tekoihin.

    Minua ei paljoa, ihmiset ovat ihmisiä, sankaruudet ovat myyttejä ja satuseppojen kehitelmiä.

    VastaaPoista
  30. Ihmisyys minuakin kiinnostaa, Riku, kirjailijoista sellaisen ihmisen, jonka tuotantoon olen ensin tutustunut. Ei siis niinpäin, että ensin elämäkerta, sitten tuotanto.

    Ja oikeastaan simppeli elämäkerta ei riitä. Kyllä sinä pitäisi olla paneutuvan tieteellinen ote.

    Sankaruuksille annan piupaut.

    VastaaPoista
  31. Iines - L. Onervan ammoin tekemä elämäkerta Leinosta on ihan lukukelpoinen, tai oli ainakin silloin kauan sitten kun sen luin.

    Mäkelän tämän lajin teoksia en kykene lukemaan, koska en pidä tuosta muodissa olevasta tyylistä, jossa muka sukelletaan toisen nahkoihin.

    Saarikosken vastaava oli kepeä kirja Saarikoskesta kirjoittamassa Leinosta. Tosin siitäkin lukuelämäksestäni on vuosisata, mutta näin sen koin.

    Muistan kun luin kohdan, jossa Saarikoski paneutuu Leinon runoihin ja puuskahtaa, että "jos tämä on runoutta, niin minä en ole runoilija!"

    Et niin, sanoin puoliääneen, ja lopetin siltä illalta. Lähdin Walloneen ottamaan pari stora starkia.

    VastaaPoista
  32. Tuossa sankaruusasiassa otan hieman taaksepäin, jotain tavattoman hienoa on kun Veijo Meri kuvaa Aleksis Kiven murisseen ja karjahdelleen, kun harjoitti metsässä itserakkautta.

    VastaaPoista
  33. Tapsa, kaikki nuo olen lukenut, siis L. Onervan ja Mäkelänkin selannut, ja Saarikosken kirjoittamankin lukenut. Tuon L. Onervan bibliografian uskottavuutta syö mielestäni se, että hän katsoi kohdettaan liian läheltä ja liian idealisoiden.

    Jotenkin on sellainen tunne, että Leinosta tiedetään kaikki manitsemisen arvoinen, mutta kuitenkin jotain puuttuu. Hänestä on edelleen aika ihana kuva.

    Aleksis Kivestä sen sijaan ei ole, ja tuo itserakkauden harjoittaminen on ehkä juuri sitä, mitä Leinosta kaipaa.

    VastaaPoista
  34. Tuula-Liina Variksen uusimmassa "Muotokuvamaalarin tytär"-kirjassa on muutama mainio novelli vanhenemisesta. Oma suosikkini on mummo, joka heittäytyy dementikoksi, kun juoppo pojanpoika tulee kinuamaan viinarahaa.
    Iineksen kuvaus mietiskelyistään Esson (Teboilin) pihalla tuntuu tutulta. Itse menin kerran laitattamaan uutta akkua, en muistanut sitä perillä, vaihdatin öljyt, ajoin kotiin ja pihalla vasta muistin. Ei kun auto ympäri ja takaisin. "Joo, mun äiti on samanlainen muistihirviö", kommentoi remontti-reiska (30) akkua asentaessaan.
    Minusta parasta ikääntymisessä on, ettei tarvitse olla enää nuori. Kun katselee kaupungilla lököhousuissaan rehjustavia nuorisoporukoita tulee joskus oikein sääli. Heillä on edessään ensi rakkauden tuhoutuminen, liitto, ero ja uusi liitto, kenties vielä kolmaskin, työnhaku, työn saanti ja menetys. Niin paljon menetyksiä. Meillä vanhoilla ei ole enää muuta menetettävää kuin terveytemme ja henkemme.

    VastaaPoista
  35. Oma mielikuvaukseni vanhenemisesta on Ivo Andricin Neiti. Siinä sairaalloisen nuuka ikäneito linnoittautuu lopulta asuntoonsa eikä päästä ketään sisälle, kun pelkää, että nämä haluavat häneltä jotakin tai kuluttavat hänen asuntoaan. Andric on muinainen Nobel-kirjailija, oikeastaan täysin unohdettu.

    Erinomaisia psykologisia kuvauksia vanhoista ihmisistä on myös Liisa Hännikäisellä - yksi jopa muistuttaa Andricin Neitiä.

    Minua kiehtoisi ja samalla vähän pelottaisi sellainen tarina, jossa ihminen unohtaisi yhtäkkiä keskellä marketin käytävää tai vaikka kävelylenkkiä, missä asuu ja ehkä sen kuka on. Tällaista ei kukaan ole osannut kuvata sisältäpäin.

    VastaaPoista
  36. Kun en oikein tiedä16 tammikuuta, 2011 03:12

    Missäs runossa Eino Leino oikeastaan mainitsee oliivin?

    VastaaPoista
  37. Ja aurinkoinen kultiaan
    Loi vuorimaisemille,
    Loi viinimaille Provencen,
    Sevennein rintehille;
    Valaisi nöyrät köynnökset,
    Kastanjat, sitruunitkin,
    Valaisi vehnävainiot,
    Oliivit, limuunitkin.

    Ja synkän tumma sypressi
    Nous korkeutta kohti
    Ja päivän kuumat suutelot
    Pois oransseilta johti,
    Ja kukkasetkin siimeksen
    Sai öljypuiden alla
    Ja pomeranssi tuoksusi –
    Vihersi kaikkialla.

    VastaaPoista
  38. Nimimerkki "Livia" mainitsee "Neidistä" näin:

    "Lyhyesti siis vain, että minä näin ja koin teoksen kaikin aistein. Kuulin iloittelevaa barokkimusiikkia, lasien kilinää, tunsin kahvin ja punssin ja viinin tuoksua, naisten parfyymin, lihapatojen tuoksun kutsuilla. Ruokaa silmille, korville, kaikille aisteille, myös tuntoaistille ja seksiaisteille.

    Mitä muuta hedonisti voi vaatia? - Ai niin, että itse saisi maistaa kaikkea."

    VastaaPoista
  39. Ei, anonyymi,

    nimimerkki Livia Näkökulma-foorumilla ei kirjoita noin Ivo Andricin Neidistä, vaan toisesta suosikistaan, Hjalmar Södergrenin Hairahduksista. Siinä hän kuuli iloittelua, barokkimusiikkia, lasien kilinää ja tunsi punssin tuoksua. Ei tällaisia aisti-iloja Neidissä ollut! Poimit nyt hieman väärin.

    Neidistä Livia sanoo näin:

    "Kirjailija kohdistaa erittäin intensiivisen ja kirkkaan, mutta kapean valospotin erääseen vanhaanpiikaan ja hänen asuntoonsa. Koko ajan paheneva, sairaudeksi muuttuva saituus kasvaa suorastaan herkullisiin sfääreihin vaatimattomien ulkoisten tapahtumien edetessä, kuin mustavalkoisessa filmissä. Molieren Harpagon oli iloinen ja antelias veikko tämän neidin rinnalla.

    Luulen, että minua kiehtoo nimenomaan teoksen suppeuden voima, pienen eleettömän elämän raivokas intensiteetti, joka päättyy neidin paleltuessa kuoliaaksi lämmittämättömässä asunnossaan.
    "

    Asiat voi tarkistaa tältä sivulta, jossa minulle hyvin tuttu Livia nuo kirjoitti.

    VastaaPoista
  40. No niinpä?

    Tuo viittaus hedonismiin vaikuttikin vähän . . . .
    kaukaa haetulta.

    VastaaPoista
  41. Mutta kaukaa sinä osasit hakea tuon Livian. Mistä ihmeestä löysit Livian tekstit, jotka itse olen jo unohtanut?

    VastaaPoista
  42. Olen blogien Wikileaks.

    VastaaPoista
  43. Mitä tästä opimme?

    Wikileaksiin ei voikaan luottaa!

    PS Hienosti sinä löydät tietoa, mutta tarkkana pitää olla.

    Käy muuten niin kuin entiselle pojalle, joka poimi sitaatin, mutta jätti siitä edestä ei-sanan pois.

    VastaaPoista
  44. "Ja aurinkoinen kultiaan
    Loi vuorimaisemille..."

    Umpitarkka runokorvani särähti, kun annettiin ymmärtää - ei toki siis ihan suoraan väitetty - että tuo olisi Eino Leinon oliiviruno.

    Leinoa kyllä, mutta Kasimiria.

    VastaaPoista
  45. Iines: "Oli selvää, että tyhjä mieli on kirkkautta..."

    Tähänhän minun pitikin tarttua tiukemmin ja kysäistä, että miten tämä mielestäsi eroaa narsistin "tyhjyydestä"?

    VastaaPoista
  46. Olennaisin ero kaiken lukemani mukaaan on, Tapsa, se että sisimmän tyhjyys on narsistilla pysyvä olotila, suurella ajattelijalla taas tilapäinen tila.

    Luonteeltaankin tuo tyhjyys on erilaista. Narsistin sisin on tyhjä tunteista ja moraalista, jonka puuttuessa omaatuntoakaan ei ole. Suuren ajattelijan pää on tyhjä lähinnä tiedosta - se pyritään tyhjentämään juuri tiedosta mutta ei tunteista, jotka voivat olla euforisia rakkauden kokemuksia suuren tyhjyyden aikana.

    Narsisti taa ei tunne mitään muita ihmisiä kohtaan, koskaan, he ovat hänelle vain välikappaleita omaan hyötyyn.

    VastaaPoista
  47. Vielä yksi ero, Tapsa, kun kerran kysyit:

    narsistin tyhjyys on pelottavaa ja synkkää, se on silattu vihalla ja aggressiolla, kun taas suuren ajattelijan tyhjyys on kai sitä kirkkautta, tyyneyttä, levollisuutta, raukeutta, harmoniaa, ehkä rakkauttakin.

    VastaaPoista
  48. Psykopaatti vai narsisti?


    Mies kirjoitti Koiramme -lehteen:

    "Sivelen penikseni päivittäin hunajalla ja koirani nuolee sen pois.
    Onko koira häiriintynyt?"

    VastaaPoista
  49. No jos minulta kysytään, sanoisin, että mies voisi olla vain yksinäinen, vailla rakkautta.


    Sively kannattaisi ehkä tehdä mieluummin vaikka vaseliinilla, sillä koirat eivät aina pidä makeasta.

    VastaaPoista
  50. http://eskopiippo.wordpress.com/

    Opettaja evp Esko Piippo (yllä hänen kotisivujensa osoite) rustailee tiuhahkoon tahtiin kaikenlaista muistokirjoitusta Eino Leinosta. En ole lukenut yhtäkään hänen kirjaansa, mutta lehtijutuissa väittää aina löytäneensä jotain uutta tulkintaa runoilijastamme.

    Apurahoja hän jokatapauksessa kuittailee Maakuntarahastosta tätä työtä varten silloin tällöin joka vuosi.

    Siksi vain tämän ilmoitan, että ketkä ovat innokkaita Leinon elämänkertoja lukemaan, voisivat tehdä arviota vaikkapa tästä, esim. Keskisuomalaisessa ylistetystä kirjasta:
    http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/esko-piippo-tarinoita-eino-leinosta/466220

    VastaaPoista
  51. Kuulostaa pahalta, Valto tuo että "rustailee tiuhahkoon tahtiin kaikenlaista muistokirjoitusta Eino Leinosta".

    Jotakin kertonee sekin, että julkinen pääkaupunkiseudun kritiikkitaho ei ole millään tavoin huomioinut Piipon kirjoja. Lienevät siis heppoisiksi noteerattuja tai sitten väärän ihmisen kirjoittamia. Tai sitten niissä ei vain ole varsinaista punaista lankaa, uutuusarvoa kalutusta aiheesta. Tai sitten, ne ovat vanhahtavasti kirjoitettuja.

    Mene tiedä, voivat olla toki ihan kelvollisia. Kallishintaisia!

    VastaaPoista
  52. Iines, vähän tahallani murjaisin rustailusta. Pitäisi olla lukenut nämä kirjat, että olisi perusteltua:

    Esko Piippo: Tarinoita Eino Leinosta, Edico Oy, 2008

    Esko Piippo: Kirjaton Eino Leino – tarinoita kodittomuuden ajasta, Edico Oy, 2009

    Esko Piippo: Keinu, keinu Eino Leino –lapsuus ja nuoruusmuistot, Edico Oy, 2010

    Minua joskus ärsyttävät maakunnalliset apurahojen kuittailijat sillä tuntuu, etteivät niiden myöntämiset johdu niinkään kohteen tärkeydellä vaan hyväveli-kohteella. Ja toisekseen kun joitain luurankoja kaivellaan (vrt Mannerheim) kaivelusta päästyäänkin, alkaa jossakin kohtaa mättämään väkisinkin.

    Varmaan vähän kateuttakin mukana ajattelussani sillä itse hain myös apurahaa 2009, Piippo sai, minä en. Piipolla oli ennalta tuttu kohde ja jo näyttöä apurahan saajana, minulla ei mitään.

    Minun kohteeni olisi ollut kainuulaisten maahanmuuttajien tarinat ja jotka teinkin apurahan saamattomuudestani huolimatta omalla kustannuksellani (n. 100 tuntia nauhoituksia, valokuvia ja referaatteja vino pino).

    Mutta auta armias, minkä äläkän olisi Piippo nostanut jos häneltä apuraha olisi evätty ja myönnetty vaikka minulle!

    Asiasta en itse ole julkisesti paljoakaan kuittaillut ennen tätä.

    VastaaPoista
  53. Piippo taitaa olla täysiverinen bisnesmies.
    http://www.facebook.com/pages/Eino-Leino/26044554757?v=wall&filter=3

    Hyväksi havaittu teema kantaa usein myös taloudellisesti. Panu Rajalakin kaluaa samaa "Taata" luutaan.

    VastaaPoista
  54. Eino Leino tulitikkupuntti, olkaa hyvä!

    http://nimikot.nettisivut.fi/jasenseurat/kainuun_eino_leino-seura_ry/33517-520100.jpeg

    VastaaPoista
  55. Iines: "Jotakin kertonee sekin, että julkinen pääkaupunkiseudun kritiikkitaho ei ole millään tavoin huomioinut Piipon kirjoja."

    Ohimenevän kiitävän hetken mielessäni häivähti riemullinen ajatus, että Iines piruilee pääkaupunkiseudun kritiikkitahoille - mutta taisi olla iloni ennenaikainen?

    Olen kyllä kuullut Piiposta, mutta en lukenut. Osaksi siitäkin syystä, että minulla ei ole nyt meneillään Leino-kautta - mutta kun se taas tulee, niin luen varmaan.

    VastaaPoista
  56. Kyllä se oli piruilu, Tapsa, sillä minulla ei ole mitään syytä epäillä Piipon kirjojen hauskuutta. Joskaan ei siis niiden laadukkuuttakaan. Hinta vain on aika kova, joten kai kustantamolla nyt hiukan on arviointikykyä julkaisuihinsa. Lisäksi painoasu näyttää hehkeältä.

    Minut sai eniten epäröimään Valton tuskastunut parahdus - niin sen koin. Valto, olen pahoillani, että sinun julkaisusi ei kiinnostanut kustantajaa. Ihmiset eivät kai laajamittaisesti tahdo lukea faktallisia tarinoita maahanmuuttajien kohtaloista. Mikähän siinäkin on? Menisikö paremmin fiktiivinen tarina merkintöjesi pohjalta?

    VastaaPoista
  57. Onhan se selvä että tällainen fiktiivinen vuoropuhelu on paljon kiintoisampi:



    Aatami ja Eeva olivat juuri paneskelleet kun Jumala pöllähti paikalle Eevaa kysymään.

    - Missä Eeva on Aatami?

    - Eeva on rannassa alapesulla.

    Voi sa _ _ _ na! Se haju ei lähde kaloista kyllä ikinä!

    VastaaPoista
  58. Valton tarinassahan oli kyse apurahasta, ei vielä kustantajasta? Vaikka toisaalta voi varmaan olla vaikea löytää kustantajaakin, kun aihe on hieman toisenlainen.

    Mutta jos saat kirjasi kustannettua, niin melkein veikkaisin, että huomiota se tulisi saamaan. Ehkä.

    Perustetaan osuuskunta ja aletaan kustantaa toistemme kirjoja... Ensin Valton Setä Valton tupa, sitten Iineksen Kerätyt runot, sitten Mikiksen Merihepo muistelee, sitten Charin Char ihmemaassa, sitten...

    Hesarista opin tänään, että se on hyvä bisnes.

    VastaaPoista
  59. Minä vaadin kyllä sinne osuuskuntaan myös romaanini Narsismin monet kasvot (603 sivua) julkaisua! Muuten en ala. Vireillä on myös kässäri Kieroon kasvanut nuoruus.

    Ja Tapanilta kustannetaan sitten tutkimus Kalle Päätalon uusi tuleminen I. Van Vaarilta matkakirja Siperian radalta Nizzan hiekoille.

    VastaaPoista
  60. Iines,

    muistamattomuus ja varsinkin dementia tai alkava alzheimer ovat varmaan sitä pelottavampia kokemuksia mitä nuorempi on. Mummini, joka sairasti selkeää dementiaa ainakin 80-85 vuotiaaksi kotonaan, ei toisaalta tuntunut olevan moinaaskaan. Lääkäriin häntä ei saanut kirveelläkään (tai no, pakottamalla varmaan olisi saanut, mutta siihen eivät vanhempani ryhtyneet). - Ja Mummi oli fiksu nainen; tiesi varmaan, että laitokseen olisi joutunut saman tien, jos olisi tutkimuksiin suostunut.

    Ja hänpä halusi asua kotona, ja käydä bingossa. :) - Meille omaisille tilanne oli ainakin ulkoisesti stressaavampi; yhtenäkin joulupäivän iltana, kymmenen maissa, hän soitti ja kysyi, että laittaakos jo sovitut Tapaninpäivän Kaffet kiehumaan. Äitini häkeltyi, tokeni nopeasti, ja sanoi että on vielä joulupäivä, ja tulisimme vasta huomenna. Mummi ilahtui tiedosta - hän oli kuulemma ehtinyt jo ihmetellä, kun aurinko ei sinä päivänä nouse, mutta sekin asia sitten selvisi parhain päin! Toisella kertaa, ja eri vuonna, hän yritti toimittaa pankkiasioitaan uudenvuodenpäivänä. Kovasti närkästyneenä soitti meille ja valitti, että kun ei pankkiinkaan enää pääse. - Ja taas sama reaktio: vai että pyhä; hyvä sitten niin. Etteivät ne rimpulat meinaan työpäivänä laiskottele! :D

    Minä hätääntyisin kyllä kovasti, jos aurinko ei nousisi (mieleen tulee Narnian Musta Aurinko), tai pankit olisivat yllättäen kiinni... Mummi iän tuomalla kokemuksella ei pahemmin hätkähdellyt mistään; kunhan totesi. - Ja ilahtui, jos ilmiöt saivat järkevät selitykset.

    Kerran hän eksyi bingoreissulla: ei muistanut, missä asuu, eikä millä bussilla pitäisi matkustaa. Näppäränä naisena hän pysäytti taksin, selitti tilanteen, ja taksi selvitti osoitteen, nimen perusteella. Ynnä saattoi Mummin kotiin, ja odotti siellä niin kauan, että Mummi sai soitetuksi äidilleni, ja kertoi tilanteen. Yhden kerran myös poliisit veivät eksyneen Mummin kotiin. - Valtaosan ajasta hän oli kuitenkin aktiivinen, skarppi ja terävä. Jos yritti kylään yllätysvieraisille, Mummi seisoi todennäköisesti hattu päässä ja huivi kaulassa eteisessä, syömässä pizza-slicea, jotta jaksaa iltapäivän bingon! :D - Se bingo muuten lääkäreiden mukaan piti häntä terävänä: pelissä täytyy keskittyä, ja tutussa paikassa oli paljon kavereita.

    VastaaPoista
  61. Laitokseen Mummi joutui vasta vakavan sairauskohtauksen jälkeen; silloin ei ollut enää mitään mahdollisuutta yrittää antaa hänen asua yksin kotona - ei vaikka kuinka oltaisiin soiteltu monta kertaa päivässä, ja käyty usein katsomassa ja hoitamassa. Onneksi hän oli silloin niin pihalla, ettei oikein tajunnut sairaalaan joutumistaan. Väsky käsivarrella hän kyllä ensialkuun teki jatkuvasti lähtöä kotiin; tuoliinsitomiset johtivat siihen, että nauhat oli sievästi irrotettu ja kääritty rullalle käsinojalle, ja Mummi istui paikoillaan kuin kirkonkoree, kuten hän olisi sanonut, kun hoitajat kävivät tsekkaamassa. :)

    Hyvin pian hän liukui omaan todellisuuteensa; hän oli milloin juuri tullut heinäpellolta, tarjoillut lounasta Vaarille, tai valmistautui päiväkahvinkeittoon ("mihinkäs se kissa livahti, just meinasin kaataa sille maitoa"), kun minä menin katsomaan häntä. - Ja Mummilla oli onnea; samalla osastolla oli rouvia, jotka itkivät äitiä, kiroilivat kuin peijakkaat, tai elivät uudestaan sota-aikaa, kauhuissaan. Nuorempana topakka, jopa ärhäkkä ja kärkevä Mummi muuttui dementian myötä hyvinkin lempeäksi (mistä olin kiitollinen; arvelin, että hoitajat jaksavat hänen kanssaan paremmin, kun ei tarvitse tapella).

    Visiitit olivat minulle kaikesta huolimatta omalla tavallaan jopa rentouttavia: kävin kokopäivätyössä, ja tentin lukion koko oppimäärää vuodessa. Hoitolasten kanssa oli ihanaa, mutta eettisiä, filosofisia ja kasvatuksellisia pulmia kohtasin päivittäin. Isäni oli aika äskettäin kuollut, ja äitini suri häntä syvästi. - Hetket osastolla liikkuivat ihan eri ulottuvuudessa; isäni kuolemasta ei koskaan kerrottu Mummille (heillä oli äärimmäisen hyvä ja lämmin suhde, ja kertominen olisi aiheuttanut valtavaa surua ja tuskaa, ja asia olisi taas viiden minuutin kuluttua unohtunut; ahdistus olisi voinut jäädä päälle). Isäni oli elossa, ja äidin kanssa leffassa tai kotona, kun Mummi kysyi; Mummi itse eli lapsuuttaan tai nuoruuttaan; maalla, tai nuorena, rakastuneena vaimona. Kahvia juotiin yhdessä, ja vein aina lämpimäisiä; omenapiirakan reseptistä saatettiin keskustella parin minuutin välein toistuvasti, koko vierailuni ajan.

    Ne tapaamiset olivat kuin irrallinen, outo, mutta kiehtova ajaton saareke, jossa monta todellisuutta yhdistyi samanaikaisesti. Ja kun en yrittänyt olla looginen tai sotkea faktoja mukaan keskusteluun pääsin itsekin irti arjesta ja "oikeasta" elämästä vähäksi aikaa.

    VastaaPoista
  62. Tapsa,

    kirjoitinkin jo edellä valmiiksi johdantoja lukuihin, joissa "Char Käsittelee Pakoa Todellisuudesta"! :)

    Julkaisuidea on hyvä, työstäkääpä te sitä!

    - Sitten kun ruvetaan puhumaan filmatisoinneista, vaadin, että Johnny Depp saa ihqn roolin minun tarinoissani! Muuten en ala! :D

    P.S. Piti vielä ihan keskustelun alkua kommentoida: Mikis ja Iines, lasten logiikkaa ei päihitä mikään! :)

    VastaaPoista
  63. Char,

    onneksi suvussani ei ole edes vanhuudenhöperyyttä. Meiltä on aina lähdetty kirkkain aivoin.

    Ainoa sairastunut, jonka läheltäni tiedän, on sisaren saksalainen anoppi. Hän ei missään vaiheessa tiennyt sairastuneensa tai epäillyt muistiaan, ja se onkin kai tunnusmerkki: se joka epäilee itseään, ei ole sairas, vaan todennäköisesti a) stressaantunut b) kärsii lihasjännityksistä (tension neck), niskan kireydestä kuten minä. Vähän sama asia kuin se, että se joka epäilee itseään hulluksi, ei ole hullu. Todelliset hullut ovat mielestään ehdottoman terveitä.

    Lasten logiikka on minustakin ylittämätöntä, Char. Olen kirjannut aika paljon oman lapsen lausahduksia muistiin.

    VastaaPoista
  64. Iines,

    äitini on vähän huolissaan omasta muististaan - vaikka on terävä kuin partaveitsi! Ja nyt jo selkeästi vanhempi kuin Mummi silloin kun alkoi oireilla.

    Itse olen osittain sitäkin mieltä, että me penskat ollaan pidetty äitiä nuorena; kiinni elämässä, ja oikein olan takaa! Vanhempana Iltatähtenä voin kertoa, että kavereitteni mummut ovat olleet samanikäisiä kuin äitini, ja häneltä on vaadittu yhtä aikaa sekä äidin että lähestulkoon samanikäisten lasten isoäitiyttä. - Ei siinä liene paljon pelivaraa mietteille; hyvä kun pärjää.

    Ja Iines: kun suvussanne ei ole vanhuudenhöperyyttä: jatkuvasti vanhemmat naiset pakkaavat rinkan selkään ja lähtevät samoamaan Etelä-Amerikkaan! Ei se varmaan tavallista ole...Vaan tapahtuu kyllä. - Muistuttaisin vaikka mm. Kyllikki Villasta, monien muiden aktiivisten naisten ohessa.

    Haikeus ja surumielisyys on tietenkin sallittua - voisiko liittyä ehkä tähän sesonkiinkin? Uusi vuosi, uudet kujeet; suunnitelmia, päätöksiä sun muita elämänmuutoksia mainostetaan joka puolella... Mitä vanhemmiksi tullaan, sitä vähemmän meillä on oikeasti vaihtoehtoja, se lienee fakta. - Ja toivon etten nyt loukkaa: esim. se Italian-huvilan vuokraaminen yhdessä ystäväsi kanssa, joka lopahti ystävän uuteen mieheen - tuskin sekään piristi. Ja tuon puhe-ongelman vuoksi on vaikeampaa lähteä yksin seikkailemaan...

    Jos ystävä olisi ollut oikea ystävä, ja olitte oikein vakavasti puhuneet yhteisestä irtiotosta: mies mukaan huvilalle; kyllä siellä tilaa olisi riittänyt! - Tai sitten sille romeolle rajattomat vierailuoikeudet.

    En näe sinua rajoittavana tai omistushaluisena ihmisenä; olisitte varmaan saaneet sen vuoden toimimaan hienosti, jos se sinusta olisi ollut kiinni.

    Ystävä taisi tehdä huonon valinnan; valitsi yhden, kun olisi voinut saada molemmat! :)

    Ymmärrän, että olet nyt haikea, ja melkein istun käsieni päällä, etten laita tähän loppuun jotain piristäväksi tarkoitettua.

    Jatketaan myöhemmin,

    Char :)

    VastaaPoista
  65. Tämäpäs sattuikin, kun Iines kaipaili kirjaa muistinmenetyksestä ja Char tuossa jo sellaisesta tapahtumasta kertoili - niin onhan Kalle Päätalo toki sellaisenkin kirjan kirjoittanut.

    Se on nimeltään Sateenkaari pakenee, ja hän kirjoitti sen Iijoki-sarjan jälkeen 90-luvulla. Se kertoo pojasta ja äidistä - poika elää tätä päivää ja äiti nuoruuttaan selkosilla, siis yhtä aikaa, ihan niin kuin Char kuvasikin.

    Se on romaani, siis fiktiota, ei tositarinaa kuten iijoet.

    Se minun osuuskuntakirjani nimi on kyllä Kalle Päätalo ajaa töistä kotiin polkupyörällä, osa 1, 631 sivua.

    VastaaPoista
  66. Tapsa,

    Iines kai kaipaili tilitystä siitä, miltä dementia tms. tuntuu siitä ihmisestä, joka sen muistinsa menettää - minä kirjoitin siitä, miten Mummi reagoi tilanteisiin. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä hänestä tuntui. Tai tuntuiko erityisesti miltään. Mitään näkyvää tunnekuohua nämä tilanteet eivät aiheuttaneet, ja Mummi oli jo sen verta iäkäs, etten oikein usko teeskentelyynkään.

    Mieleeni - tai kenenkään muunkaan mieleen - ei tullut kysyä, että kerropa nyt Mummi, miltä tuntui, kun et löytänyt kotiin... Kukaan ei tekisi tuollaista, tai jos tekisi, Mummini olisi vastannut, että no, otin tietenkin taksin. :)

    Iines puhui - käsittääkseni - siitä, miltä muistin menettäminen henkilökohtaisesti tuntuu, ja minä puolestani siitä, miten se läheisille näyttäytyy.

    - Huomio! Haluan silti mukaan siihen meittien kirjaprojektiin, ja filmatisointeihin (Tietyin, Em. Ehdoin!).

    Hauska episodi Mummin viime vuosilta: hän asui vielä kotona, ja vanhempani lähtivät kuukaudeksi mökille. Minä jäin kaupunkiin töihin, ja äiti sitten painotti, että soittelen Mummille, ja käyn kylässä. Näin toimin. Heti ekalla viikolla soitin ja pyysin päästä kylään viikon päästä maanantaina. Lukkoon lyötiin. - Ja kun maanantai koitti, soitin vielä varmistaakseni ajankohdan. Mummi vastasi heiveröisellä äänellä, ettei jaksa vieraita, on kipeänä.

    Minä vallan huolestuin, ja kyselin tarkemmin: kipeä miten?! Flunssaa kuulemma, ja heikotusta.. Char otti taas toimintavaihteen päälle: rauhoittelin Mummia: tulen ASAP, ja käyn kaupassa ja apteekissa. Vieläkin heikommalla äänellä Mummi sanoi, ettei jaksa nyt mitään vierailuja; ei jaksa nousta sängystä edes avaamaan ovea. Missä kohtaa todella huolestuin, ja sanoin, että järkkään työvuorot niin, että voin lähteä heti, ja tulen äidin vara-avaimilla sisään, ja sitten mennään yhdessä vaikka lääkäriin. Joka tapauksessa voin jäädä yöksi.

    Linjalla pitkä hiljaisuus, sitten Mummin ärtynyt puhahdus, ja reippaasti kerrottuna: " en minä mitään kipeä ole; tänään vain on bingossa tuplapotti, ja haluaisin mennä sinne". :D

    Helpottuneen nauruntyrskähdyksen jälkeen siirsimme tapaamista päivällä - olen kyllä kuullut teineistä, jotka teeskentelevät sairasta, päästäkseen sukulaisvisiiteistä! - Vaan meitin Mummi teki kaiken omalla tavallaan; hän teetteli sairautta päästäkseen bingoon! :D

    P.S Minä ainakin haluan lukea sen Päätalo-jutskan! En ole yhtään romaania lukenut, eli jonkinlainen antologia tai muu selvitys tulisi hyvään tarpeeseen! :)

    Keitä sinä haluat filmatisointiin?! :)

    VastaaPoista
  67. Tapsa,

    aiheesi kuulostaa aika lailla samalta kuin kokopitkä elokuva aiheesta "Depp seuraa tuolillaan maalin kuivumista". - Joka toivottavasti filmataan ja tuotetaan pian! :)

    Olen varma, että sinulla on jo sopiva pyöräilijäkokelaskavalkadi, ellei jopa -ehdokas, tiedossa! :)

    VastaaPoista
  68. Olet nyt tainnut, Tapsa, hiukan nopeuttaa kirjasi juonta. Ei kai Kalle 600 sivun mittaan vielä töistä kotiin saakka pääse.
    Ehdotukseni I osan nimeksi onkin: "Pyöränkumeja vaihtamassa". Puolessa välissä kuitenkin takakummi puhkeaa.

    Vanha dementoitunut tätini järjesti hoitokodissa ollessaan tuolit peräkkäin, istui ensimmäiseen ja alkoi viheltää sekä puhkua. Pian muu porukka istui "junassa" ja aika kyytiä siinä mentiin.
    Kun tultiin asemalle ja väki poistui vaunuista täti kuiskutteli minulle viekkaasti, että "pitää noille hulluille järjestää vähän hauskaa."

    VastaaPoista
  69. Char,

    minusta haikeus tai surumielisyys on olotila siinä kuin ilo tai ikävystyneisyyskin.

    Koetan siis sanoa, ettei niissä ole vikaa, niitä ei tarvitse vaihtaa tai koettaa poistaa. Alakulokin on normaalia biorytmiikkaa, sen kuuluu olla ja se kuuluu terveeseen elämään luonnollisena osana. Tässä siteeraan Kyllikki Villaa, joka ajattelee samoin lokikirjassaan.

    Ei siis pidä hakea syytä haikeuteen mistään menneestä. Syytä kannattaa hakea mieluummin sille, jos nämä vaihtelut puuttuvat elämästä tai jos yrittää peittää näitä ja vaihtaa ne - pippiduu - väkisin iloksi. Kaikella on aikansa taivaan alla.

    VastaaPoista
  70. Johnny Deppistä puheen ollen - juuri on päättymässä Sub-kanavalla mainio elokuva Roald Dahlin kirjasta Jali ja suklaatehdas, pääosassa Johnny Depp.

    VastaaPoista
  71. Osuit asian ytimeen, van Vee, sillä siksihän se onkin osa 1. Siitä tulee ainakin trilogia ellei kvartetti.

    Toisaalta voisin harpata suoraan Volter Kilpi -tyyliin, jolloin kirjan nimi olisi Kertomus siitä kuinka ehtoopuolla päivänsyäntä Päätalon Kalle aprikoi aikoisiko nousta pyöränselkään tältä vai tuoltako puolen.

    Charin mummo vaikuttaa rapsakalta naisihmiseltä. Sitä paitsi eihän se, että muisti menee, tarkoita että järki menisi.

    VastaaPoista
  72. Minä taas katselin Jörkan ohjelman Mannerheimista, osa 3, jossa ihmetellään 30-lukua ja talvisotaa.

    VastaaPoista
  73. Minua siis kiinnostaa ja kiehtoo tuo tila, että järki on, mutta muisti menee. Siitä saisi syvästi tunteva ja kynältään kepeä mainion pitkän novellin. Olen lähinnä utelias, miten ihminen voisi kokea tyhjän hetken, kun on järjissään ja älykkäänä, mutta aivoissa delete-kohta.

    VastaaPoista
  74. Minä katsoin viime sunnuntaina Donnerin kiinnostavaa selostusta ja varsinkin elävää taistelu- ja marssiharjoituskuvitusta. Nyt harmitti, ettei ole ohjelmien nauhoitusvehjettä. Roald Dahl on lempikirjailijoitani.

    VastaaPoista
  75. "Jali ja suklaatehdas" on ehdottomasti katsomisen arvoinen! :)

    Enkä varmaan tarkoittanut puhua "haikailusta", vaikka vanhoja juttuja vedinkin esiin. - Tietty surumielisyys tuosta blogikirjoituksestasi minulle nyt kuitenkin välittyi.

    "Järki on tallella, muisti poissa"-osioon en osaa sanoa mitään. Paitsi että olen sellaista nähnyt, ja meitä muita se tuntuu aina järkyttäneen enemmän kuin asianomaista itseään.

    VastaaPoista
  76. Muisti saattaa mennä aivan mekaanisistakin syistä, kuten minulle kävi. Sain jokunen vuosi sitten sydäninfarktin ja hiukan toivuttuani huomasin, etten muista edes sukulaisteni nimiä. Samoin kovalevyltä katosi kaikkinainen lääketieteellinen sanasto.
    Asia yhtä aikaa harmitti ja nauratti. Kun tapasin tuttuja kerroin suoraan, että tauti vei nimilistan päästäni että mikäs sinun nimesi on? Jokainen ymmärsi ja seuraavan kerran tavatessa useimmat sanoivat nimensä vielä tyyliin "Hei, mä oon Mäkelän Jaska, muistatko".
    Jaa, tästä olen tainnut kertoakin.

    Halusin vain tuoda keskusteluun sellaisen näkökulman, että muisti voi mennä muunkin kuin alzheimerin tai dementian myötä. Tunnen erään miehen, jolta meni muisti pitkäksi aikaa autokolarissa. Hän ei muistanut aluksi edes omaa nimeään. Muuten järki kyllä pelasi aivan normaalisti. Itse kolarista hän ei vieläkään muista mitään, vaikka siitä on kulunut jo parikymmentä vuotta. Nimet ja tärkeimmät menneisyyden asiat kyllä palasivat hänen mieleensä ajan myötä, kuten minullekin nimet ja valtaosa lääketieteellisistä ilmaisuista.

    Olen myös häpeämättömästi käyttänyt hyväksi sydänvaivaani. Sen avulla olen välttynyt monelta tympeältä vierailulta.

    VastaaPoista
  77. http://ohjelmat.yle.fi/tositarina/bumsters

    "Bumsters

    Seksiturismia on pidetty kautta aikojen länsimaisten miesten paheena. Dokumentti ”Bumsters" kertoo siitä, kuinka tänä päivänä myös naiset matkustavat lomaromanssin toivossa, rikasta länttä ja köyhää kolmatta maailmaa jakavan elintasokuilun ylitse Suomesta Gambiaan. Ohjaaja Johanna Enäsuo matkusti tarkastelemaan länsimaisen ja suomalaisen naisen seksiturismia Gambiassa ja sai koottua paljastavan dokumentin aiheesta.

    "Bumsters" dokumentti nostaa esiin erilaisia kysymyksiä. Mikä saa suomalaiset naiset etsimään itselleen miesseuraa Gambiasta? Haluavatko naiset tuntea itsensä halutuiksi nuorten miesten taholta vai etsivätkö suomalaiset naiset Gambiasta aitoja tunteita? Onko naisten lomasuhteet jotenkin miehien seksiturismia oikeutetumpia, jos naiset maksavat seksin sijaan "rakkaudesta"?"

    Minusta on mielenkiintoista, kun se, että naiset hakevat maksullista seksiseuraa, niin se verhotaan "lomaromanssiksi" vaikka ihan puhtaasta hyväksikäytöstä on kysymys.

    VastaaPoista
  78. Äänekäs riita illallispöydässä - Jani Toivola poistui!

    Jani Toivola osallistui parisen viikkoa sitten Pietariin suuntautuneelle median ja julkkisten yhteismatkalle. Osanottajat olivat matkalla erään yrityksen kutsumina.

    Useampipäiväisen reissun aikana kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, sillä eräillä illallisilla Jani Toivolan nähtiin poistuvan harmistuneena ruokapöydästä. Syynä oli rämäkkä riita, johon hän ajautui erään naispuolisen median edustajan kanssa.

    -Riita näkyi ja kuului, ja kieltämättä sen kiivain osapuoli ei ollut Toivola itse, Hymylle juorutaan.

    Alkoholilla oli osuutta asiaan.

    Jani Toivola erosi taannoin näyttävästi kirkosta.

    Homoudella oli tietävästi osuutta asiaan.

    VastaaPoista
  79. Eiköhän noilla naisilla liene sama syy kuin miehillä: rakkaudennälkä. Muuta en osaa sanoa.

    Miehet tavoittelevat yleensä nuoria suomalaisnaisia, ja keski-ikäisiä ja vanhempia ylijäämänaisia on enemmän kuin vapaita miehiä. Enemmän ihmettelen miesten vastaavia reissuja, kun naisia on kerran vapaana miehiä enemmän.

    VastaaPoista
  80. Ei tuossa rakkaudesta ole kysymys, vaan silkasta hyväksikäytöstä; toisen hädänalaisen tilanteen hyödyntämisestä omiin itsekkäisiin tarkoitusperiin. Se, mikä tuossa on erikoista on se, että asia verhotaan "lomaromanssiksi" vaikka jokainen, joka asiaa tutkii rehellisesti tietää mistä on kysymys.

    Ei miesten reissuissa mitään sen kummempaa ihmettelemistä ole. Näet ei se vapaana olevien suominaisten määrä ratkaise vaan naisen luonne ja laatu - se on ongelma. On ihan se ja sama, onko kranttuja ja nirppanokkaisia suominaisia 10 tai 100 (suhteellisesti) vapaana.

    Muuten, eikös Jani Toivola ole noita Gambian tuliaisia?

    VastaaPoista
  81. Tuliaisia meistä kantasuomalaista lienee melkoinen osa, ja jos pitkälle mennään, kaikki.

    Tässä blogissa ei puhuta ihmisistä noin kuin sinä puhut Jani Toivolasta. Seuraavat samantyyliset viestit poistetaan. Kunnioita muita niin kuin itseäsi on blogikäsky, erikoisesti sinulle.

    VastaaPoista
  82. Tarkennan vielä. Minun apurahahakemukseni koski ainoastaan keruutyötä SKS:n arkistoa silmälläpitäen. Ei siis minkään kirjan kirjoittamista vaikka materiaalia sellaistakin varten kertyi enenmmän kuin jo kaluttuja luita tatuoimalla. Eikä isoista summista ollut kysymys. Laskin sen vain sillä perusteella, mikä saattaisi olla kirvesmiehen palkka kulutetulta ajalta työmatka- ja työkalukuluineen (perustelin tietenkin asian toisin hakemukseeeni). Aika kohdalleen arvioimani ajan käytinkin.

    Sanonpa vielä senkin, että viime yönä tuli tekstiviesti jossa nuori somalityttö ilmoitti tulleensa äidiksi klo 01.04. Hän oli yksi niistä, jonka haastattelin. Niin että se siitä paskapuheesta, etteikö musliminuskoinen äiti voi ensimmäisten joukossa ilmoittaa myös miespuoliselle ystävälleen näin suuresta asiasta!

    Minusta ei sitten ole kirjoittajaksi kaavailemaanne (ymmärrän hjuumoriankin vaikka totinen olenkin) joukkoblogiantologiaan koska muilla ei olisi oikeita nimiä ja kaksi tai kolme anonyymiä saattaisi kuitenkin olla yksi ja sama anonyymi. Sellaisen mahdollisuuden ajattelukin ärsyttäisi valtavasti luulosairasta mieltäni.

    Mutta kuka muuten on Jani Toivola?

    VastaaPoista
  83. "Näet ei se vapaana olevien suominaisten määrä ratkaise vaan naisen luonne ja laatu - se on ongelma."

    Tosi kinkkistä.
    Moni peräkamarinpoika (ATM) on ollut yllättynyt kuinka paljon helpompaa on olla vastuussa vain omasta "luonteestaan ja laadusta" kuin vaatia kaikkia muita sopeuttamaan niitä omiinsa.



    Karhun elämää

    "Pakenen kylmää maailmaa
    pelkään lähteä tanssimaan
    alastomana naamiaisissa

    Taas etsin puvun, tunnen
    karhun turkin kynsineen
    se on oikean kokoinen"

    VastaaPoista
  84. Valto,

    kuka on Jani Toivola - hyvä kysymys, sillä minullakin löi tyhjää, kun luin häntä koskevan ensimmäisen viestin, anonyymilta klo 23.37.

    Sitten hoksasin. Mies on suomalainen juontaja-näyttelijä, ja tästä syystä esillä myös juorulehdissä. Ihonväriltään hän on tumma.

    Kuulin kerran, miten hän puhui radiossa ajatuksiaan. Oli huomattavasti älykkäämpi ja fiksumpi kuin häntä nyt herjaava anonyymi.

    VastaaPoista
  85. Aiheet vaihtuvat tiiviiseen tahtiin, mutta palaan vielä vanhuuteen. Iines, mietit tarinaa ihmisestä, joka marketin käytävällä tai vaikkapa lenkillään ei yhtä äkkiä tiedä, missä on. Tällainen tarina tapahtui kymmenisen vuotta sitten eräälle lapsuuskylästäni syntyisin olleelle yli 80-vuotiaalle naiselle. Hän asui kaupungin vanhustentalossa ja eksyi eräänä aamuna menemään väärästä ovesta ja joutuikin ulos. Olvi loksahti lukkoon. Pakkasta oli runsaasti ja hänellä vain yövaatteet yllään. Maisema oli outo uudesta näkökulmasta, eikä hän osannut tulla takaisin sisään. Hän hortoili ulkona kylmissään, kunnes joku huomasi vanhuksen, arvasi mistä hän oli lähtenyt ja saattoi takaisin. Alkoi matka sairaalaan, josta se jonkun ajan päästä jatkui kirkkomaalle.

    VastaaPoista
  86. Paljon mahtuu ihmisen elämään tunnistamatonta kauhua, joka on todellista, ei fiktiota elokuvista. Kuka osaisi kuvailla aidosti, miltä tuntuu seistä yhtäkkiä tunnistamattomassa todellisuudessa? Siellä voi joutua seisomaan kuka tahansa, rahalla ei voi ostaa turvattua elämää tai turvattua vanhuutta, rikkain tai kuuluisinkaan. Miltä mahtoi Urho Kekkosesta tuntua Tamminiemen holveissa? Tai Ronald Reaganista, kun hän presidenttinä ollessaan huomasi, ettei muistanut lentokoneessa tuttujen vuorenhuippujen nimiä? Tai siskoni anopista, joka ei tunne ainuttakaan läheistään, vaan nauraa koko ajan?

    No huhhuh minua. Tammikuu on kuukausista julmin. Kuka niin sanoikaan? En muista.

    VastaaPoista
  87. Niinhän se meni, että huhtikuu on se julmin kuukausi T. S. Eliotin Autio maa -runossa:

    »Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
    sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
    muiston ja pyyteen, kiihoittaa
    uneliaita juuria kevätsateella.
    Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
    maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
    elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin
    »

    T. S. Eliot ei ollut varmaan kuullutkaan Suomen pimeydestä ja pitkästä talvesta, joka ei työnnä syreenejä maasta vielä huhtikuussa, vaan vasta ensimmäiset raa'at leskenlehdet.

    VastaaPoista
  88. Leskenlehdet, kevään riemuvoitto talvesta, ovat kuin pieniä aurinkoja hehkussaan. Niitä katse etsimällä etsii ensimmäisistä sulapaikoista tienpenkoilla.

    VastaaPoista
  89. Muistelen lukeneeni, että Jani Toivolan isä on jostakin Itä-Afrikasta, Keniasta tai Tansaniasta?

    Mutta oleellista tässä on se, että olipa isä mistä tahansa ja kohtasivatpa he äidin kanssa missä ja miten tahansa – niin se ei ole lapsen vika.

    Lapsi on aina viaton. Ennen vanhaan lapsia syyllistettiin härskisti äpärä- ja muilla nimityksillä, jotka kertovat vain esittäjänsä kulttuurista ja mielenlaadusta.

    Jumalauta, ei ihminen vaan muutu, vaikka kehitys muka kehittyy.

    VastaaPoista
  90. Viikonloppuna näytettiin televisiouutisissa, miten Tampereella Kaupin sairaalassa on eräs videotaiteilija ilahduttanut vanhusten päiviä. Seinälle heijastetut videot, joissa kissa liikuskelee ikkunalla, tuuli liehuttelee pyykkejä ja puiden oksia, houkuttelevat vanhuksia huoneistaan niitä katselemaan, ja juttelemaan keskenään. Ei aina tarvita isoja rahoja, jotta elämänlaatua voi parantaa,jos on luovuutta ja välittämistä.

    VastaaPoista
  91. Palaan vielä tuohon kirjoitukseni alkuun: mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tietää.

    Joku sitä sivusikin ylempänä ja sanoi, että se johtuu siitä, että tietää itsestään enemmän. Sekin, ja minusta ennen kaikkea se, että oivaltaa tiedon pohjattomuuden tai rajattomuuden. Mitä enemmän ja syvemmälle lukee ja kokee, sen enemmän löytää uusia kohteita, joista ei tiedä mitään ja joista kukaan ei aina tiedä mitään. Oivaltaa, että tieto on kuin ketju, solu joka monistuu, eikä lopu koskaan.

    Tätä en nuorena ajatellut, vaan suhtauduin tietoon siten, että lukemalla ja kokemallahan sen saavuttaa. Jokaisen tiedon alla on kuitenkin aina miljoona uutta ovea.

    PS Kävin muuten juuri Essolla. Huoltomies oli paikalla ja vaihtoi suitsait vasemman etuvalon.

    VastaaPoista
  92. Minä en tiedä, miksi minusta vanhusten päivä kuulostaa ankealta. Tai vammaisten päivä, ja mitä niitä päiviä onkaan.

    Sinänsä tuo videotaide kuulostaa hienolta, varsinkin pidin narulla lepattavista pyykeistä. Voiko positiivisempaa asiaa olla kuin narupyykki tuulessa?

    VastaaPoista
  93. Pahimpia solvauksia vähän yli kuusikymppiselle on:
    - eläkeläinen
    - vanhus
    - poissa työelämästä
    - tarvitsee yhteiskunnan ja/tai ystävien apua
    - seniorikansalainen

    Harmaa pantterikin sopii vasta seiskavitosille.

    VastaaPoista
  94. Jaa, no en ole samaa mieltä, vaan kaikki riippuu siitä, missä yhteydessä sanoja käytetään, kontekstista. Voihan noita sanoja käyttää aivan objektiivisesti, uutistekstin tapaan.

    Se mitä en ymmärrä, ovat nuo puuma- ja pantterinimitykset, koska ne antavat kuvan saalistavasta pedosta. Minusta kolmikymppiset saalistavat huomattavasti enemmän.

    VastaaPoista
  95. Yksi vielä: puuma on käsittääkseni joissain piireissä nainen, yli viidenkympin, jokam on kiinnostunut nuoremmista miehistä?

    Mikä on viisikymmenvuotias vastaava mies, joka on kiinnostunut nuoremmista naisista? Pukkiko?

    VastaaPoista
  96. Iines, eipä tuollaista kuvailemaasi kokemusta varmaan pystykään kuvittelemaan. - Itse veikkaan, että se voisi tuntua vähän siltä, kun joskus herää syvästä unesta, eikä puolipökerryksissään käsitä missä on. Jos on nukahtanut vaikka soffalle eikä omaan sänkyyn, ja koko ympäristö on "väärä". Tai jos on nähnyt unta vanhasta kodista, eikä uusi makuuuhuone stemmaa...

    Tapsa, rajoittuneita, ahdasmielisiä ja kauniisti sanottuna ikäviä ihmisiä on aina ollut; tuskin niistä pian päästäänkään. - Itse keskityn aina näissä tilanteissa siihen, miten paljon enemmän lämminsydämisiä, avarakatseisia ja hyväksyviä ihmisiä kuitenkin maailmaan mahtuu. Niinkuin nyt vaikka sinäkin! :)

    Delilah, olen lämpimästi samaa mieltä: vanhusten piristämikseksi ei ollenkaan välttämättä tarvita projekteja ja määrärahoja! Aikoinaan, kun kävin Mummia katsomassa, otin usein mukaan silloin 3-4-vuotiaan hoitotyttöni; reppuun banaania evääksi, ja kuvakirja. Osastolla kaikki mummut ilahtuivat silminnähden kun astuttiin sisään; ne ahdistuneet ja kiroilevatkin tapaukset unohtivat pahan olon, kun hoivavietti vei voiton. Tyttö oli rauhallinen ja sosiaalinen; kierteli juttelemassa vähän kaikkien kanssa, ja silminnähden nautti saamastaan jakamattomasta huomiosta. Vireimmät mummut muistivat yöpöydänlaatikossa odottelevan konvehtirasian, ja vaikkei me periaatteessa syöty karkkia kuin kerran viikossa, säännöt joustivat; tärkeää oli saada tarjoilla pikkuiselle vieraalle jotain. :)

    Tiedän, että eräät vanhainkodit ja päiväkodit ovat tehneet oikein vakituisia diilejä tämmöisistä lasten retkipäivistä (ei ehkä dementiaosastoille; siitä en tiedä). Monet lapset eivät näe omia isovanhempiaan usein (tai ollenkaan), ja vara-mummut ja -vaarit ovat lapsille tärkeitä; elämää rikastava kokemus. - Ja useimmat ihmiset tykkäävät lapsista; monien vanhusten omat sukulaislapset pääsevät harvoin käymään, ja tuollainen vilkkaasti sirkuttava lapsiryhmä saa varmaan iloa silmiin! :)

    VastaaPoista
  97. Toinen asia, mikä tuli mieleeni, on silloinen Mummin osaston vastaava lääkäri, Harriet Finne. Tapasin hänet ensimmäisen kerran silloin kun Mummin keuhkokuume oli diagnosoitu. Mummi oli juuri täyttänyt 90, ja hänellä oli kaksi halvausta takana; ei pystynyt enää puhumaan tai liikkumaan. Finne totesi lääkärikierrolla, ettei lääkitystä aloitettaisi, mutta kipuja lievitettäisiin. Sitten hän kysyi minulta, että ymmärränkö mitä tämä tarkoittaa. - Edellisessä keskustelussa esitettiin mielipiteitä naisten pukeutumisesta; niitä minulla oli Finnen suhteen silloin kun hänet ekaa kertaa näin! Heinäkuussa hän, vastaava lääkäri, koreili osastolla kukkamekossa ja kirkkaanpunaisiksi lakatuin kynsin!!! Pikku puritaani parikymppisessä minussa heräsi; että onko tuo nyt laitaa, että lääkärisihminen noin tälläytyy ja vielä kynsiään lakkaa ja huuliaan punaa?! Missä on valkoinen univormu ja etäisyys?!!

    Kunnes asiaa aikani päässäni käänneltyäni hoksasin, että hän on erikoistunut sellaisten vanhusten hoitoon, joita periaatteessa odottaa kuolema. Emme puhu kirurgiasta tai hygienia-tekijöistä; kukaan potilaista ei tule terveeksi, tai lähde kotiin. Sairaalassa seinät, petivaatteet ja pyjamat ovat vähintäänkin tylsiä ja valjuja. Hoitajien asut valkoisia univormuja. Jos lääkäri (joka periaatteessa voi olla kunnioitusta herättävä ja jopa vähän pelottavakin hahmo), pelmahtaa huoneeseen väriläiskänä, helmat hulmuten - uusi ajatus, mutta hyvä! :)

    Ammattitaito ei ole vaatteista kiinni. Useimmilla potilailla kävi vieraita harvoin, jos koskaan. - Lääkärinkierto saattoi olla joillekin ainoa tuulahdus ulkomaailmaan: joillekin naisille sellaiseen, jossa vielä jaksoi tälläytyä; joillekin papoille sellaiseen, jossa sieviä typyköitä oli joka kadunkulmassa...

    Ja olin myyty viimeistään siinä vaiheessa kun Finne, joka selitti, että hoito lopetetaan, näki, että yritin niellä kyyneleitä, kaiken hyväksymisen ja nyökyttelyn lomassa, nappasi minut hellästi syliin, ja halasi niin kauan, että itku meni ohi. - "Kyllä sinä saat Mummia surra. Nyt kuolema on hyvä Mummille; sinä tietty haluaisit pitää hänet virkeänä ja hengissä. Ymmärrän tunteesi; omaa isoäitiäni surin samalla tavalla. "

    Ihanampaa lääkäriä en ole tavannut! :)

    VastaaPoista
  98. Vanhus ei monen vanhuksen mielestä ole lainkaan aliarvostava nimitys. Eri asia on, kun vanhukseksi nimitellään sellaista, joka ei kyseistä arvonimeä ole saavuttanut. Ei vähän yli kuusikymppinen kai vielä vanhus olekaan.
    Mitä sitten tulee ilmaisuun "tarvitsee yheiskunnan tai/ja ystävien apua", tämä yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että terveet ja hyvin toimeentulevat ihmiset saavat arvostusta, mutta jotka tarvitsevat apua noteerataan usein toisen luokan kansalaisiksi.
    Ei siis tunnu mukavalta julkisesti myöntää kuuluvansa apua tarvitseviin.
    Seniorikansalainen kuulostaa arvostavalta. Eikös tämä nimitys koske vanhuuseläkeiän saavuttaneita ja vanhempia?

    Iines, tarkoitin vanhusten päivillä vanhusten arkea, en mitään tiettyä juhlapäivää. Aina eivät sanat satu kohdalleen.

    VastaaPoista
  99. Char, tainasi oli koskettava: silmäniloa kuolevalle pukeutumalla kauniiksi. Harriet Finne osaa myötäelämisen taidon.

    VastaaPoista
  100. Delilah,

    minä puhuin sovituista päiväkoti/vanhainkoti-tapaamisista. Mitä lienee syytäkin järjestää ja aikatauluttaa, että saadaan mm. muksuille riittävä määrä saattajia jne.

    Ja tämä toiminta on siis jatkuvaa, ei keikkaluontoista performanssia! :D

    VastaaPoista
  101. Delilah,

    nyt kirjoitettiin vallan ristiin!

    Ymmärsin täysin, mistä kirjoitit!

    - Ja juu: Harriet Finne on hieno
    lääkäri! Ja veikkaan, että ihmisenä vähintään yhtä järkevä ja silti myötätuntoinen. :)

    VastaaPoista
  102. Char, luin vasta kertomuksesi hoitotyttösi viemisestä mukanasi mummoasi katsomaan ja miten muutkin mummot saivat iloa päiväänsä. Voi kuvitella tilanteen.
    Olen kuullut päiväkotilasten käyneen vastaavasti vanhainkodissa. Varmasti kokemus on ollut hyvä kaikille osapuolille.

    VastaaPoista
  103. Minun täytyy olla taas hankala - mutta en tee tätä tahallani, Delilah ja Char.

    Kun minusta seniorikansalainen on kammottava viritys, ja pidän vanhusta tai eläkeläistä parempana. Kyseessähän ovat vakiintuneet termit, joissa ei ole mitään hävettävää. Termi "kolmas ikä" on myös jollakin tapaa kaarteleva, eufemistinen, ja itse olen suoran kielen ystävä.

    Seniorikansalainen tuo mieleeni kuvan köpöttelevästä miehestä, jota ei pidä ottaa enää ihan vakavasti.

    Sitäkin mieltä olen, että vanhukset eivät automaattisesti kaipaa kaunista ja hyvää, vaan ennen kaikkea huomaamista, suoraan ja lespaamatta puhumista, ei turhia makeiluja. On jotenkin kornia ajatella, että vanhukset nauttisivat erityisen paljon pikkulapsista. Miksi he niin tekisivät? Jos minä olisin yksinäinen vanhus unohdettuna vanhainkotiin, en taatusti nauttisi, jos joku sinisilmä tulisi laulamaan minulle laulun ja lähtisi sitten pois. Yksinäisyys siinä vaan korostuisi.

    VastaaPoista
  104. Iines, meitä tulevia vanhuksia on niin moneksi. Jos kuvittelen itseni yksinäiseksi vanhukseksi vanhainkodin tai -sairaalan sänkyyn, tiedän samalla, että kaikki, mikä poikkeaa tavallisesta tylsyydestä, on boonusta. Jos katselisin joka päivä samoja (väsyneitä ja kiireisiä) hoitajia ja noudatan samaa yksitoikkoista ohjelmaa, jokainen pikkukulta ja jokainen kukkamekko on tervetullut.

    VastaaPoista
  105. Jatkan vielä: eiköhän se Finnen inhimillisyys, lämpöisyys, ja kaunis taito rikkoa rajoja johda siihen, että näemme hänessä hyvän asiantuntijan, ja osaavan lääkärin?

    Delilah: viestimme menivät ihan päällekkäin; hyvä kun et hermostunut minuun! :)

    Iines: Saat kaikessa rauhassa olla hankala, ja jopa rimpula; eivät kaikki ihmiset tykkää kategorisesti lapsista! :)

    Eikä varsinkaan tarvitse tykätä satunnaisista lapsista - vaan entäpä, jos kyseessä on oikein Järjestely?! Että näkisit lasta tai lapsia X kertaa kuussa. Siinä tulisi aikaa rakentaa suhdetta vaikka (ja ehkä erityisesti) yhteen pilttiin. Kuten sanoin, kaikki eivät automaattisesti tykkää lapsista. Minulla oli yhden (1 kpl) lapsen suhde kahdeksaan (8 kpl) ilahtuneeseen vanhukseen, vierailuhetkellä.

    Jos nämä järjestetyt tapaamiset (joita siis minun vierailuni eivät olleet, mutta ilahduttivat kaikkia asianomaisia) eivät sovi, koska on vanhusten väheksyntää yrittää tuoda päikkärilasten vierailuja palvelutaloihin tai vanhustenosastoille, me teemme mitä?

    Perhe ja sukulaiset eivät reagoi, kummassakaan ryhmässä. - Lapset kaipaavat huomiota; vanhukset lasten näkemistä.

    Ja jos joku vanhus tahtoo olla tapaamatta uusia ihmisiä - kuten lapsia - se etu ja oikeus hänelle varmastikin suodaan.

    - Mitä puuttuu, tai on vialla, jos vaikka vanhainkoti järjestää läheisen päiväkodin kanssa ryhmätapaamisen kerran tai pari kuussa?

    Eivätköhän ne seniorit jää sänkyyn, jotka eivät halua osallistua. :)

    VastaaPoista
  106. Delilah sanoi taas niin kauniisti. :)

    Iines, ei tässä puhuttu lespaamisesta tai sanomisten sokeroinnista (kamoon: koska viimeksi keskustelit 3-v. kanssa? Siinä menee mutkat suoriksi, ja sellaisia taaperoita voi helposti viedä mihin vaan paikkaan, ja luottaa siihen, että he puhuvat suunsa puhtaiksi.

    Toki aikuiset voivat asiaan vaikuttaa - mutta jos antaa muksuille vallan, ihan kivoja ja hyviä keskusteluja he käyvät.

    Jospa nyt päätän tähän.

    Char :)

    VastaaPoista
  107. Mervi Lieslahti, josta isona tuli Harriet Finne, oli suuri suosikkini jo asuessaan lähiönaapurinani isänsä Keijo Kompan kanssa.

    VastaaPoista
  108. Lapsethan eivät lespaa, Char. Vain aikuiset, ja viittaukseni kohdistuikin juuri aikuisten asenteisiin, jotka mielestäni vähättelevät sekä vanhuksia että lapsia. Lapsi on selkeä ja kaunistelematon, samoin vanhus. Ja molemmat ovat täysipäisiä, jotka eivät periaatteessa kaipaa holhoamista, vaan tekemistä ja myös älyllisiä virikkeitä.

    Ymmärrän hyvin, että lasten vanhainkotivierailusta on paljon hupia, ennen kaikkea vierailun organisoijille, mutta toki myös jokusille vanhuksille. Lapsista en niin tiedä, hehän menevät, minne heitä viedään ja ovat uusissakin tilanteissa yleensä sujut.

    Itse tahtoisin mieluummin puuttua vanhusten laitosmaisen arkipäivän normaalikulkuun kuin järjestää passivoituneille hetken hupia. Vanhainkoti on monelle kauhistus.

    Ei pidä unohtaa, että joka toinen päivä joku suomalainen vanhus tekee itsemurhan, yksinäisyyttään. Viimeiset päivät vanhainkodissa eivät siis houkuttele näitä onnettomia yksinasujia

    VastaaPoista
  109. Harriet Finne onkin geriatriaan erikoistunut, joten tuntee varmaan vanhusten asiat. Ja jos vielä on sydän mukana työssä, on tulos varmaan erinomainen.

    Jo se, että valitsee tämän erikoistumisalan, kertoo paljon ihmisestä. Miten paljon mukavampiakin vaihtoehtoja olisi ollut!

    VastaaPoista
  110. Iines,

    Lapsia ei kärrätä mihin vaan, ja muksut toimivat positiivisesti. - On lapsia, jotka nauttivat aikuisten huomiosta. - Tähän viittasin, kun puhuin pitkäjänteisestä vara-mummon tai -paapan käsityksestä. Kukaan ei lespaa, eikä puhu vauva-kieltä - ei ehkä liioin kohtaa. Aina ei voi saada kaikkein parasta tulosta!

    Vanhusten ja lasten ryhmien sovituissa tapaamisessa en vieläkään näe mitään pahaa.

    Lapsia sinne kärrätään ohjatusti (mutta ne eivät tunnu inisevän; esiintyminen ja jakamattoman huomion kohteena oleminen on monista kivaa); aikuiset, kielteiset vanhukset taas voivat linnottautua peteihinsä.

    Jos haluavat.

    Eli mikä tässä laitostuvassa yhteiskunnassa on tältä osin pielessä?!

    Että ei edes kokeilla päiväkotien ja vanhainkotien mahdollisuutta jotenkin toimia yhdessä?

    Jos laitostuneita lapsia ja laitostuneita vanhuksia ei edes yritetä positiivisesti yhdistää, mitä aiomme tehdä?

    Paitsi perustaa lisää laitoksia, tietenkin.

    VastaaPoista
  111. Tapsa,

    arvasin, että monikin tietää Harriet Finnen. - Sinä vielä noin tarkasti! :)

    Iines: vanhainkodeissa ja sairaaloissa on vaikeaa päästä päättämään päiviään - valvonta on aika tiukkaa, ja hoitajat ehtivät melkein minne vain.

    Paljon vaikeampaa se oman elämän päättäminen laitoksessa on kuin kotona.

    VastaaPoista
  112. Olisihan se hienoa, jos vanhainkotien arki olisi sen verran mukavaa ulkoiluineen ja muine harrasteineen että ulkopuolisille sirkushuveille (esim. söpösille lapsille) ei olisi tarvetta.

    Vielä idyllisempi skenaario olisi se, että jälkipolvi hoitaisi vanhuksensansa täälläkin eikä laitoksia tarvittaisi, ainakaan siinä mittakaavassa kuin nyt.

    Minuakin kuljetettiin muutaman kerran suloisena näyttelyesineenä. Mamma (kultainen, jo kauan sitten kuollut) vei mukanaan kinkereille -?- jossa veisasin tuttuja virsiä muille mammoille niin että kyynelet vierivät silmäkulmasta. Heiltä.

    Varsinaista teatteria siis! Virret eivät kiinnostaneet (minua) pätkääkään mutta niillä sai hyvän karkkisadon.

    Win win ?

    VastaaPoista
  113. Laitostumista pitää mielestäni mieluummin pyrkiä purkamaan kuin pönkittämään laitosta sinne tehtävillä ulkomaailman vierailuilla.

    Oman ideologiani mukaan vanhusten ei pidä olla vain passiivinen yleisö, heiltä ei tarvitse odottaa liikuttunutta kiitollisuutta lasten lauluista, seurakunnan kuoroesityksistä tai pippien ja pappien pyhähartauksista.

    Kannatan vapaita ilmaisutaitoryhmiä vanhuksille, teatteriproduktioitten valmistamisia, maalaus- ja kuvataideryhmiä, erilaisia käsityöryhmiä (sukankudonta ja keinutuolit kielletty), zumba- ja muita tanssiryhmiä, eritasoisia ulkoilu- ja liikuntaryhmiä, valokuva- ja elokuvaryhmiä sen mukaan, mitä vanhukset tahtovat harrastaa. Kannatan teatterissa, eri tilaisuuksissa ja ravintolassakin käyntiä. Pääasia, että vanhuksia aktivoitaisiin toimintaan, ottamaan osaa ruuanlaitoon ja vaikka pieniin kodin töihinkin kunkin voinnin ja halun mukaan.

    Luin jostain kokeilusta, jossa petipotilaat aktivoituvat kaikki jalkeille, kun heille järjestettiin töitä ja älyllistä ja luovaa tekemistä.

    Kannatan siis vanhusten ja ihmisten yhteistyötä, en vain vanhusten ja lasten välistä - sitäkin toki.

    VastaaPoista
  114. Char,

    tarkoitin, että ne itsemurhan tekijät päättävät päivänsä ennen kuin joutuvat vanhainkotiin.

    VastaaPoista
  115. Juu, Kuunkuiske,

    sitähähän juuri tarkoitin, että vanhainkotien arki on nykyään auvoista..

    Kaikilla on niin paljon läheisiä, ettei muuta tarvita!

    Ja jos jotkut lapsiryhmät siihen rauhan-satamaan tungeksivat - pois se heistä! Lapset voivat hankkia parempia, vanhempiin ihmisiin liittyviä suhteita muualta.

    Omaa laatuaikaa on niin paljon, että unohtakaa!

    Lasten ulkopuolisille sirkushuveille ei nyt vaan riitä aikaa.

    :) :D

    VastaaPoista
  116. Iines,

    varmasti suurin osa itsemurhaajista päättää päivänsä ennen kuin päätyy laitokseen.

    Mitä voisimme tehdä, ettei kuolema olisi ainoa järkevä vaihtoehto heille?

    Iästä riippimatta.

    VastaaPoista
  117. Tänään Hesarin yleisönosastossa eräs nuori nainen (57 v) kirjoittaa hauskan terävästi siitä, ettei hänen ikäluokkansa tyydy passiivisesti kärsimään vanhainkodissakaan - vaan valtaa sen.

    Barrikadeille, papat ja mummut, eihän meillä ole muuta menetettävää kuin rollaattorimme!

    VastaaPoista
  118. Tuossa neidon kirjoituksessa on asennetta! Kannatetaan ja yhdytään, jahka kortteerin vaihto joskus tulee. Barrikadeille vaan!

    Char, äläs nyt kiirehdi tapahtumain edelle. Toki lapset jatkakoot vierailujaan, eihän se keneltäkään pois ole.

    Minä olen vain aina ollut hyväntekeväisyysvastainen, koska ajattelen niin kierosti, että hyväntekeväisyys on usein itsekästä ja lisäksi vanhoja rakenteita ylläpitävää. Ei kenekään pitäisi joutua elämään hyväntekijöitten varassa.

    Siellä, missä on sijaa hyväntekeväisyydelle, on toimittu väärin, kun on päässyt syntymään kurjuuden tihentymiä. Toivon siis näiden tihentymien purkusuunnitelmia ja todellisia tekoja.

    VastaaPoista
  119. Samaa mieltä Iineksen kanssa hyväntekeväisyydestä.
    Mutta miten pitäisi suhtautua Punaiseen Ristiin, WWF:ään ja muihin "yleishyödyllisiin" kerääjiin? Onko rahan lahjoittaminen heillekin vain oman omantunnon rauhoittelua, viheliäistä hyväntekeväisyyttä? Entäpä parin euron pudottaminen romanialaiskerjäläisen kuppiin? Onko se hyväntekeväisyyttä vai mitä?

    VastaaPoista
  120. Tarkoitin tietyntyyppistä hyväntekeväisyyttä, ja tietynlaista antamista, jossa on mukana rummun päristystä antamisen edellä ja ehkä jälkeenkin.

    Pikkukaupungissa erikoisen hyviä ovat Leijonien rouvat ja seurakunnan naiset. Täytyy sanoa, että myös SPR:n Pikkukaupungin osastossa on kovin hyviä ja uhrautuvia rouvia. Romanikerjäläisiä täällä ei ole, joten tavallisen ihmisen on vaikea olla kovin hyvä.

    Pyytäjille silti annan, jos minulla vaan on rahapussissa muutakin kuin pankkikortti. Aina ei ole, koska en juurikaan nosta rahaa.

    Tyttärenikin otti ensimmäisen kummilapsensa jo köyhänä opiskelijana. Eettisiä lahjojakin meillä on harrastetu. Tulkoon nämä nyt vain tässä mainituksi, kun näistä muuten en puhu.

    Mutta siis, se mikä minua jopa ärsyttää, on rumpualyövä rouvasväen harjoittama hyväntekeväisyys ja suruporno.

    VastaaPoista
  121. Mutta eikös juuri SPR lyö rumpua ennen ja jälkeen rynnätessään auttamaan jossain katastrofissa. Rumpua lyömällä saadaan kasaan enemmän rahaa ja useampi onneton tulee autetuksi.

    Ilmeisesti kuitenkin on niin, että vaikka kuinka vastustamme surupornoa ja rummunpäristystä, maailmassa tapahtuu usein äkillisesti jotain sellaista, johon ei ole voitu mitenkään etukäteen varautua, oli vallitseva järjestelmä mikä tahansa. Silloin auttaa vain karsastamamme hyväntekeväisyys.

    Vai olisiko loppujen lopuksi parasta vain antaa kurjien kärsiä ja kuolla niille sijoilleen? Itse asiassa kurjien massakuolemat vähentäisivät maailmasta kurjuutta tehokkaammin kuin mikään pop-tähtien tukikonsertit tai julkiset keräykset.

    VastaaPoista
  122. SPR tai Unicef tai Plan lyövät rumpua järjestön puolesta toimiessaan katastrofi- tai kriisialueilla. Se on kai vaan hyvä. Ja siitä en puhunut, vaan yksilökeskeisestä oman hyväntekeväisyyden korostamisesta.

    Pikkukaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa, tämä voi tapahtua isommankin järjestön nimissä. Sitä ei pidä kuitenkaan laskea järjestön syyksi.

    Tuo on ikuisuuskysmys, että pitäisikö kurjien antaa sitten kuolla, jos hyväntekeväisyys kiellettäisiin.

    Ei sitä kieltää voi, en kannata kieltämistä, ja siis itsekin annan.

    Joskus mietin, miten maailman rikkaat suurvallat eivät voi tukea köyhiä suoraan esimerkiksi rakentamalla vesijohtoja, kaivoja, kouluja ja sairaaloita paikan päälle. Myös koulutusta ja osaavaa henkilöstöä voisi viedä sinne suoraksi avuksi, niin ihmisten ei tarvitsisi lähteä kotikonnuiltaan. Hirmuhallitsijat ja diktaattorit voisi muu maailma panna yksissä tuumin pakkokeinoin viralta. Jokusen ainakin.

    VastaaPoista
  123. Ehkä järkyttävin kotimanen esimerkki puumasta on Katri Heluna, joka on miehen kanssa, joka on saman ikäinen kuin Helunan oma lapsi.

    Jani Toivolaan taas on summautunut kaikki se minkä takia tyyppiä ei voi kunnioittaa ollenkaan. Hän on homosteleva Gambian tuliainen; itkupilli, joka suojatyöpaikastaan rutisee joka asiasta. On ammattiuhri, eroaa kirkosta näyttävästi ja siltikään ei lakkaa vänisemästä asiasta joka häntä ei enään koske.

    VastaaPoista
  124. Hienoa kun Katri Helena sai petiseuraksi nuoren viriilin miehen!

    Jape se vaan ei saa naista, ei nuorta eikä vanhaa. Siitä siis kiikastaa.

    VastaaPoista
  125. Jani Toivolahan on oikein myönteinen esimerkki monipuolisesta lahjakkuudesta josta verien sekoittuminen sisäsiittoiseen kansaamme on esimerkin antanut.

    "Jani Toivola
    New Yorkissa oppinsa saanut ammattitaitoinen, haasteita pelkäämätön ja aseistariisuva näyttelijä-juontaja. Jani on mm. Eu:n v. 2007 tasa-arvo teemavuoden lähettiläs sekä Suomen lasten ja nuorten säätiön Särmää -kampanjan suojelija. Juontotehtävien lisäksi Jani luennoi suvaitsevaisuudesta sekä kansainvälistyvän Suomen haasteista ja mahdollisuuksista." Lainaus Juontajat. fi sivulta

    Olen hänet kyllä nähnyt joissain ohjelmissa, mutta ei vain heti pälähtänyt päähäni tuon nimen perusteella. Ns. viihdeohjelmat kun eivät ole heiniäni.

    Mutta hyvä Jani, suomalainen ja maailmankansalainen!

    VastaaPoista
  126. Katri Helenahan on viehättävä nainen, lahjakas ja sydämeltään avara ja lämmin. Olen iloinen, että häntä rakastaa niin nuori ja viriili mies, ja arvelen, että heidän seksuaalisuutensa osuvat hyvin yksiin. Jos tämä nuori mies veljeensä tulee, on hänkin hieno ja hyvä ihminen - tiedän nämä veljekset hyvin, koska he ovat näiltä kulmilta kotoisin.

    Minä näin Jani Toivolan elokuvaroolissa, jossa hän oli suorastaan hyvä.

    Anonyymia kehotan hieman vaikka homostelemaan, ja menemään vaikka nyt avattuun Tom of Finlandin upeaan näyttelyyn Turkuun! Siitä se maailmankuva avartuu.

    VastaaPoista
  127. Piiputtelematta ja ryyppäämättäkin voi lahjakas ihminen pärjätä, ja pitkään ikään elää lahjakkuuttaan hyödyntäen muidenkin iloksi. Mutta ehkä siihen kykeneekin vain nainen, Katri Helenan kaltainen.

    Humppamies

    VastaaPoista
  128. Mitä vittua?


    Minä luulin että myöteisessä hengessä kirjoitettu lehtiartikkeli nuoremman miehen kiinnostuksesta vanhenpaa naista kohtaan kinnostaisi.

    ?????

    VastaaPoista
  129. Kun tämä ei ole linkkilaari, armas anonyymi - en edes tarkistanut linkkejäsi.

    Siinä oli kaksi kommenttia peräkkäin, jotka poistin. Molemmissa oli vain linkki, kun tarkoitus täällä olisi keskustella ihan itse. Puheen lopussa voi toki olla linkki, mutta mykkien kommenttien linkkejä voi mennä panemaan muualle.

    VastaaPoista
  130. Seksuaalisesti sopivat
    Tommi ei usko, että nainen haluaa
    nuoremman miehen vain seksin takia.
    Tosin kolmekymppinen mies ja
    viisikymppinen nainen ovat Tommin
    mielestä hyvä yhdistelmä, koska nainen
    saavuttaa seksuaalisen huippunsa
    miestä myöhemmin. Keski-ikäinen
    mies hiipuu jo sohvaperunaksi,
    kun nainen vasta alkaa kukoistaa.
    – En halua väheksyä nuoren naisen
    seksuaalisuutta mitenkään. En
    vain tajua, mihin ikääntyvän naisen
    arvottomuus mediassa rakentuu.
    Hänelle tulee ryppyjä, mitä sitten?
    Ei hän ole silti ruma.
    Tommin mielestä nuoruusiän
    kauneus on vain kuorta. Nuorina
    naiset ovat epävarmimmillaan.
    Tommia taas viehättävät älykkyys,
    itsevarmuus ja tyylikkyys. Nämä
    ominaisuudet korostuvat vanhemmissa
    naisissa. Jos kadulla kävelevät
    äiti ja tytär, Tommi kiinnittää huomionsa
    mieluummin äitiin.
    – Joskus tekee mieli sanoa pvcmekossa
    keikistelevälle tyttärelle,
    että siirry sinä syrjään ja anna tuon
    todellisen kaunottaren näkyä.
    Aikuinen nainen tietää, mitä haluaa
    ja on kaikin puolin sinut itsensä
    kanssa. Tommin mielestä se tekee
    naisesta kauniin. Vaikka naisella
    ja miehellä olisi keskenään suurikin
    ikäero, he voivat pysyä yhdessä
    vaikka hautaan asti.
    – Toinen ehkä kuuntelee Beatlesia
    ja toinen Negativea, mutta ei
    ikäerosta tarvitse tulla ongelma.
    Kunhan kumpikin säilyttää avarakatseisuutensa.

    VastaaPoista
  131. Onhan se aika outoa että juuri mainitsit kuinka hieno juttu on että Katri-Helena on löytänyt viriilin nuorukaisen rinnalleen mutta et ole kiinnostunut minkälainen tuo nuorukainen on, varsinkin kun tunnustit hänen olevan "lähiseudulta".

    Turha muuta on selitellä!

    VastaaPoista
  132. Anonyymi,

    minähän en katsonut linkkejä. Tämä ehkä parhaiten todistaa sen, että en valikoi poistamaani - toisinkin on väitetty.

    Pyrin edistämään puhumista, keskustelevaa kulttuuria, ja näen melko lailla punaista, kun tuntematon heittää kehiin linkin ja poistuu pukahtamatta. En halua patistaa lukijoita kutomaan sukkaa yksinäisiin linkkinurkkiin. On parempi referoida lyhyesti linkin sisältö ja panna linkkiviite vain todisteeksi näkyviin.

    Nytkin syyllistyit linkin kopioimiseen, mutta hellyin sinnikkyytesi edessä ja luin kopioidun materiaalin.

    Se on asialtaan hyvä, hyvinkin tunnistettava ja todenmakuinen. Ikä on vain kasa numeroita, ihminen on sama halki vuosien.

    Olen itsekin kirjoittanut naisen seksuaalisuudesta niin, että nuorena tahtoi miehestä korosteisesti romantiikkaa, vanhempana seksiä. Mies taas tahtoo kaikkina ikäkausina seksiä, joskin väsähtää naista ennen ja siemen heikkenee.

    VastaaPoista
  133. Naisten jaksaminen pidempään on selvää. Katri-Helenakin menee vielä niin, että siitä olisi esimerkiksi monelle nuorelle.

    Aikanaan, suhteen päätyttyä K-H tilittää lehdessä: "Ikä oli suuri este välillämme, havaitsin hänellä jo harmaita hiuksia!"

    Minä en usko, että sinivalkoisella äänellä mitään alzheimeria vielä on ja siksi olisi ikänsä unohtanut. - Kunhan haluaa jonkun, joka huolehtii rollaattorin lataamisesta ja sokerin sulattamisesta.

    Ja ehkä kysymys on äidillisten tunteiden uudelleen heräämisestä - haluaa jonkun, jolle lukea iltasatu ja jonka voi peitellä hyvänyön suukkojen kera sänkyyn.

    VastaaPoista
  134. Linkin tekstiä kopioin tuodakseni kaverin asialliset kommentit esiin – ja koska arvelin että ne luetaan joka tapauksessa. Tuo linkin poistosi näyttäytyy mitä ilmeisemmin mainitsemanasi tapahtumana, mutta toisaalta muutkaan motiivit eivät ole mitenkään vähäilmeisempiä.

    Tämän enempää keskustelua ohjaamatta totean linkkien poiston olevan tarkoitushakuista, mutta tietenkin oikeudellista.

    VastaaPoista
  135. Viriilejä ja tunnettuja iäkkäitä miehiä yritin muistella.

    Mieleeni tulivat coolit bailumiehet veroprofessori Kari S. Tikka, Mao Zedong, Sauli Niinistö, Arvo Ylppö, Ylermi Lindgren, Metusalem, Ilkka Kanerva, Leonid Breznev ja nuorisoidooli Danny Lipsanen.

    VastaaPoista
  136. Kun sanon että en linkkiä katsonut, en katsonut. Motiivi oli siinä. Minä en toimi niin, että kun sanon ei, se onkin juu.

    Anonyymi, voin vakuuttaa sinulle, että kymmenestä lukijasta vain yksi katsoo linkin, ja se olen useimmiten minä, tässä blogissa. Ei siis kannata laittaa pelkkiä linkkejä tänne, sillä harva lukee keskusteluja kuin jumalansanaa asiaan perehtyen. On muitten auttamista, luettavuuden edistämistä, että nopeillekin lukijoille kertoo linkistä jotakin. Jos joku oikein kiinnostuu tai epäilee, hän saattaa lukea koko jutun. Näin linkki toimii. - Poikkeuksia toki on, vaikkapa musiikkilinkit.

    VastaaPoista
  137. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  138. Tuo Katri Helenan ja Tommi Liimataisen suhde voisi olla siinä mielessä malliesimerkki jostain psykologian kirjasta, että Tommin äiti on ollut alkoholisti ja ties mitä, tuskin kovin turvallinen äiti, ja Katri Helenan poika taas on kuollut sen ikäisenä kuin Tommi nyt on.
    No joo...

    Eikös Liimataisen veljekset olekaan Tampereelta kotoisin? Puhuvat ainakin melko tamperetta.

    (Korjasin sukunimen x 2)

    VastaaPoista
  139. On mielenkiintoista, että vanhempien naisten suhteita nuoriin miehiin selitellään - hyvä selitys, Riku, tuo iltasatujuttu, vaikka tunnut kyllä ymmärtävän jutun asiallisen oikeinkin.

    Ehkä tuossa vanhemman miehen ja nuoren naisen suhteessakin on jonkinlaista turvan hakemista naisen puolelta. Joitain ihmisiä sukupuoleen katsomatta vain kiinnostaa vanhemman ihmisen karisma ja jonkinlainen varmuus ja kokemus. Ehkä.

    VastaaPoista
  140. Tiina,

    Liimataiset ovat syntyjään Kiikasta, Vammalan eli Sastamalan alapuolelta. Muistan kun Pikkukaupungin paikallislehdessä kirjoitettiin ensin Kiikan rokkikundeista.

    Tuo turvan hakeminen on siis tässä Tiinallakin uskottava selitysmalli. Jos nyt selittää pitää.

    Miksiköhän Jenni Haukio nai Sauli Niinistön? Kysyin tätä kerran ennenkin ja sain nuoren naislukijan vastauksen: Kyllä minäkin Saulin ottaisin. Kenties Katri-Helena vain on niin otettava. Onhan hän Niinistöä kauniimpi.

    VastaaPoista
  141. Osallistunpa minäkin ihan virkistyksekseni tähän juoruiluun.

    Säveltäjämestari Eino Juhani Rautavaaralla (83) on myös 29 vuotta nuorempi vaimo enkä ole kenenkään kuullut paheksuvan asiaa.

    (Minulla itsellänikin on nuorempi vaimo kuin itse olen.)

    Myös Jörn Donner (78) sai lisää lapsia varsin iäkkäänä eikä hän niitä oman ikäisensä kanssa tehnyt ja on edelleen naimisissa viimeisimmän vihittynsä kanssa.

    Sitten oli tämä "...sormet pois, pikku poika sormet pois, muuten saattaisit ne polttaa.." laulaja Anita Hirvonen joka taisi olla vuosia naimisissa jonkun itseään nuoremman miehen kanssa.

    Kuhmossa sai ihan vastottain 74 vuotias entinen metsätyömies/maanviljelijä nuoren vaimonsa kanssa lapsen jne. jne.

    Eräässä afrikkalaisissa klaanissa, josta tiedän sieltä päin kotoisin olevan ystävän kertomuksen kautta, 62 vuotias mies voi ostaa 100 kamelilla 18 vuotiaan vaimon ja sitten pidetään suuret juhlat nuorikolle, toivotaan pitkää ikää ja paljon lapsia eikä kukaan ole ennen pitänyt sitä paheksuttavana asiana koska niin on ollut aina. Tätä tapaa voitaisiin kyllä jo alkaa sielläkin suunnalla paheksua...

    VastaaPoista
  142. Tässä tuo linkki uudestaan.

    Annatko olla vai saako vierailijatkin päättää linkin kiintoisuuden ja oikeutuksen.


    http://www.menaiset.fi/mediabank/document/1758.pdf

    VastaaPoista
  143. Täällä mitään paheksuta, Valto, vaan kehutaan viriilejä setiä ja tätejä. Sukkulaa Veenukseen vaan, vai miten se meni.

    VastaaPoista
  144. Sitkeä ja hillitön yrityshalu palkitaan aina, anonyymi.

    Nyt sitä paitsi selostus on kai yllä.

    VastaaPoista
  145. ...ei kun se näkyi olevankin suhteiden selittelyä, ei paheksumista, anteeksi. Paitsi että kohteet itse eivät osallistu selittelyyn niin silloin katson sen myös juoruiluksi.

    VastaaPoista
  146. Jaa mutta tiesitkös, Valto, että juoruilun avulla haetaan inhimillistä tietoa muista ihmisistä, sillä kaikki ei voi olla virallista tietoa. Me janoamme tietoa ihmisten inhimillisistä asioista. Lisäksi juorujen avulla voidaan tuulettaa tunteita. Juoruilu tarjoaa turvallisen väylän puhua asioista.

    Juoruilun positiivista voimaa korostavat tutkijat ja viestinnän ammattilaiset nykyään näyttävästi. Tämä tietenkin, jos juoruilu on hyväntahtoista totuudellisten asioiden puntarointia intiimillä tasolla.

    Yhtä lailla kirjailijoiden tai muiden taiteilijoiden intimiteeteistä puhuminen on sitten juoruilua, vaikkapa Palsan seksuaalielämän arvailu tai Haavikon tyttären kohtalosta kirjoittaminen.

    Miksi vain kevyiden taiteilijoiden intimiteeteistä puhuminen olisi juoruilua? Emme siis nirppanenäisesti syytä anonyymiä, että hän toi Jani Toivolan ja Katri-Helenan tähän keskusteluun, vaan kiitämme häntä.

    VastaaPoista
  147. Iines, Iines, tiedän, tiedän ja siksipä, koska olen ollut niin monta viikkoa allapäin, ilahduinkin aiheesta ja kirjoitin jo alkuun, että "virkistäytyäkseni osallistun tähän juoruiluun". Vaikutinko tylyltä? Ei ollut tarkoitus.

    VastaaPoista
  148. Linkki oli mielenkiintoinen - kuinka ihmeessä kuuden yön matka Thaimaaseen voi maksaa melkein kolme tonnia nupilta??

    Ilman linkkiä olisi mainos jäänyt näkemättä, kiitos lähettäjälle!

    VastaaPoista
  149. Jassoo, Riku lähti tilaamaan Thaimaan lippuja.

    Valto, minulla on juoruilusta semmoinen mielikuva, että siinä levitetään salaa kuiskutellen huhuja eteenpäin, usein niiden oikeellisuutta tarkistamatta. Pidän sanaa siis tässä yhteydessä - kaikille avoin julkinen keskustelu - jollakin tapaa harhaanjohtavana, jos on puhe asiasta, josta lehdetkin kirjoittavat. Sana siis särähtää korvaani etenkin, kun en itse noita henkilöitä ole keskusteluun tuonut. Jopa poistin aamulla linkit noihin juttuihin.

    VastaaPoista
  150. Mutta miksi sitten niitä lehtiäkin, jotka itseään myyvät näiden samaisten asioiden otsikoimisella kutsutaan juorulehdiksi? Nehän ovat julkisia areenoita kuten nämä blogitkin.

    Onhan olemassa mediassa oma suuntauskin joka sektorisoi ne selkeästi juorulehdistöksi. Ja näiden sisällyksettömien juttujen ympärillä käydään sitten keskusteluja, niinkö?

    Olisiko niin, että perinteistä juorua, saatika perinteistä käsitystä juorusta ja sen olemuksesta ei enää ole olemassakaan?

    Minäkin muistan lapsuuteni pikkukylän ja ne tietyt juoruakat ja -ukot joiden edelle ei edes itse tapahtuma tahtonut kehkeytyä kun sen jo tieso koko seurakunta mausteineen.

    Myönnän, että ei tämä keskustelu ole ollut mikään revittelevä, julkisuudenkaan henkilöitä panetteleva muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

    Mutta tuota juoru-sanaa itseään ja nykyistä käsitystä siitä voisi itseään kyllä nyt pohtia kun se kerran tähän pomppasi.

    VastaaPoista
  151. Huomaankin omaavani tässä asiassa asiantuntijan statuksen - vaimoni kun on minua vanhempi.

    Tiesihän vanha kansakin, että yksi tykkää tyttärestä ja toinen äidistä. Ja kolmas enosta, tiedämme nyt me ja Jani.

    Kaikki kunnia Janille. Sanoinkin aiemmin, ettei lasta saa syyllistää vanhempiensa tekemisistä.

    Mutta ei kai ole synti sanoa sitä, että näissä jutuissa vaikuttaa olevan aina sama kaava: musta isä, suomiäiti.

    Äiti ja suomalanen yhteiskunta kasvattavat ja kustantavat kaiken. Isä ei osallistu mitenkään lapsen elämään, tai ilmaantuu osille korkeintaan silloin, kun lapsi saa mainetta ja rikastuu.

    Poikkeuksiakin toki on, vaikka en tiedäkään yhtään. Ehkä tapauksia on toisinkin päin. Ja onhan isättömiä lapsia syntynyt maailman sivu, Kaarlo Sarkiakin oli sellainen. Pappanikin oli isätön.

    Toisaalta monikulttuuriset avioliitot tuppaavat hajoamaan, vaikka osapuolet olisivat eurooppalaisia. Nythän Saksastakin palailee sinne hyviin avioliittoihin doktoreidensa kanssa 60-70-luvuilla kipaisseita fiksuja naisia pilvin pimein. Tuttu kulttuuri vetää kummasti vanhoilla päivillä.

    Tietysti on synti sanoa rakkautta puhkuvalle neitoselle (näin päin se pakkaa olemaan, tästähän täällä on ennenkin puhuttu), että älä mene, ennuste on huono. Se mikä nyt on hienoa ja vapauttavaa eksotismia, voi ennen pitkää ottaa kaaliin. Kohtelias käytös voikin olla silkkaa sovinismia, kuten se saksalaisilla miehillä usein on. Iines on varmaan tässä minua parempi asiantuntija.

    Mutta jokaisen pitää saada tehdä virheensä itse. Niin kai se on. Eikä se välttämättä ole virhekään. Niin, miksi avioliittojen pitäisikään kestää ikuisesti? Eihän elinkautinenkaan kestä meillä kuin 12 vuotta.

    VastaaPoista
  152. Sitä paitsi juoruhan on myös aika kiehtova kukkalajike.

    VastaaPoista
  153. Kyllä vaan, Valto, juorulehtiä eli sensaatiolehtiähän ovat iltapäivälehdet ja vaikkapa 7 päivää ja Hymy.

    Nykyään juorulehtien tyyppisiä sensaatiojuttuja on levinnyt muihinkin lehtiin, ja niiden sävy värittyy lehden kokonaislinjan mukaiseksi. Tyypillistä jutuille ovat missien, poliitikkojen, taiteilijoiden ja turhien julkkisten ihmissuhdekiemurat. Suurin levikki on sillä lehdellä, joka kertoo asiat julkeimmin ja tavallaan avoimimmin.

    Mielenkiintoista on minusta sellainen asia, että jos Kalervo Palsan seksielämästä kirjoitetaan Parnassossa tai Suomen Kuvalehdessä, juttu on taidejuttu, ja siinä saa olla ronskiutta ja räväkkyyttä, mutta jos Palsan seksielämää valotetaan ja tulkitaan iltapäivälehdessä, kyseessä on juorujuttu.

    Asia molemmissa on kuitenkin sama, ja tulkinta on kirjoittajan, joskin molemmat tulkinnat voivat olla melko samanlaiset.

    Näin on siis konteksti jälleen kerran asiaa tärkeämpi. Taide on aina vähän hienompaa, koska sitä harrastavat sivistyneet, toisin kuin juoruja harrastavat vain sivistymättömät.

    VastaaPoista
  154. Niin, siis juorun perinteinen merkityshän on huhupuhe, jota levitetään salakähmäisesti kuiskimalla eteenpäin niin, että juttu muuntuu matkalla saaden kustakin kertojasta oman lisänsä. Viimeisin juttu voi olla aivan eri kuin jutun alkupiste.

    Ihan niin kuin se köynnöskasvikin. Kasvaa nopeasti eikä piittaa katkeiluista vaan kasvaa kahta kiivaammin.

    VastaaPoista
  155. Tapsa, kyllä ulkomailla ja varmaan Thaimaassakin on runsaasti lapsia, joiden valkoinen suomalaisisä on Suomessa eikä osallistu millään tavoin lapsen elatuskustannuksiin.

    Luulen, että ilmiö on kansainvälinen.

    VastaaPoista
  156. Iines, onko vastottain ollut Palsasta juttuja mainitsemissasi lehdissä?

    Asiasisältö, tai jutun alkujuuri voi olla sama juorulehdessä ja ns. asia- tai taidelehdessä, mutta kyllä sävy ja se, miten asia näyttämölle (lukijan katseen eteen) tuodaan kertoo mitä asian repostelemisella halutaan.

    Minä en kertakaikkiaan ole lukenut edes lääkärin odotustiloissa yhtään minkäänlaisia juoru- enkä iltapäivälehtiä vuosikausiin, että tuntemukseni perustuvat vain ja ainoastaan lööppeihin kaupan kassojen vierissä. Siksi olen niiden puolesta jääväämässä itseni. Mutta tunne lööppejä nähdessäni on aina se sama kuvotus joka on vaivannut vuosikymmeniä asian kohdalla.

    Kyllä kunnon sipipuhejuoru sentään olisi joskus mojovaa kuultavaa suusta korvaan joltakin ja vielä olkapäiden ylitse vilkuillen(enkä kertoisi varmasti eteenpäin).

    Olenko kertonut itseäni koskevan juorun vähää ennen kuin markka muuttui euroiksi, enkö?

    No, voitin lotossa 330 mk kun työmaan taukotupa sijaitsi ison työmaan toisessa päässä Levillä. Kun työmaa eteni, muutin järjestelyjen vuoksi rakennusalan toiselle kulmalle toisen porukan luokse niin siellä kysyttiin heti, että sinäkö voitit lotossa 330000 markkaa! (Sanoin että niinpä voitin, heh). Työmaalla oli parhaillaan noin 100 työntekijää eri ammatilaisia.

    VastaaPoista
  157. "Emme siis nirppanenäisesti syytä anonyymiä, että hän toi Jani Toivolan ja Katri-Helenan tähän keskusteluun, vaan kiitämme häntä."

    Kiva saada jälleen näin vuolaasti kiitosta. On se tietysti hyvä, jos jollakin on näkemystä ja visiota, että täälä pysyy keskustelu hengissä.

    Gambialaistaustaita Jani Toivolaa on kohdannut monenlainen onnettomuus - homous, ihonväri, juontajuus ja näyttelijyys - joihin hän ei toki kaikkiin ole itse syyppää joskin tiettävästi nykytieteen valossa ainakin homous on oma valinta. Ehkä inhottavin tapahtuma viime vuoden lopulta oli Jani Toivolan ja Mr. Gay Finlandin tanssin seuranta Linnan juhlissa. Sikäli ei ollut yllätys, että SETAn ex-puheenjohtaja, piilolesbo Tarja H. oli kutsunut homoarmadan Linnan juhliin riekkumaan ja antamaan lausuntoja.

    Ehkä surkuhupaisin tapahtuma oli kuitenkin Huussi Ry:n suomalaisen projektipäällikkönaisen gambialaisen miesystävän riehuminen Linnan juhlien jatkoilla. Siinä oli uhriutuminen huipussaan. Jani tuli heti kovana kakkosena perässä.

    Mitä tulee taas ToF:n pornonäyttelyyn, niin se sopii hyvin Turkuun, kun ovat sen verran homostelevaa sakkia siellä, kuulemma. Mutta lapsia pitäisi kylläkin suojata moiselta saastalta. Lisäksi veronmaksajia pitäisi suojata siltä, että eivät joutuisi moista inhottavuutta kustantamaan.

    VastaaPoista
  158. "...joskin tiettävästi nykytieteen valossa ainakin homous on oma valinta..." tämän kirjoittaja ei elä tätä eikä edes edellistä vuosisataa. Ja muutenkin hänen kirjoituksensa.., ihan kuin olisi vessapaperi puhjennut pyyhkiessä, yäh!

    VastaaPoista
  159. "ihan kuin olisi vessapaperi puhjennut pyyhkiessä, yäh!"

    Kokemuksen syvä rintaääni puhuu!

    VastaaPoista
  160. Katsoin juuri ohjelman Gambian rantapojista. Hehän ovat nuoria köyhiä poikia, jotka käyvät taistelua olemassaolostaan auttamalla turisteja monin tavoin.

    Ei se ole keneltäkään pois, jos yksinäiset eurooppalaiset naiset saavat sitä mitä Suomessa ovat vailla ja antavat pojille sitä, mitä nämä taas ovat vailla.

    Sydämetön ja kapeakatseinen on se, joka ei tätä ymmärrä.

    VastaaPoista
  161. Katselin äsken sen Bumsters-ohjelman.

    Ei se mitään uutta tietoa tuonut,asia on tuttu 60-luvun keihäsmatkoista lähtien, mutta ehkä tuollaista tarvittiin vakiintuneita ennakkoluuloja raharakkaudesta murtamaan.

    Ohjaaja/ toimittaja Johanna Enäsuo ei näköjään kuvia kumartele mihinkään suuntaan, hommasta paistoi rehellisyys.

    Rakkaus on kaunista!

    VastaaPoista
  162. Lisäys edelliseen kommenttiini, kun unohdin sanoa, mitä naiset korostivat.

    Naiset pitivät gambialaisista pojista tai miehistä, koska näiden kanssa pystyi puhumaan ilman kaljoittelua.

    Lisäksi naiset mainitsivat gambialaisten luonteen ja käyttäytymisen, gambialaiset olivat ihmisinä hyviä, kilttejä ja avoimia, he osasivat puhua naisten kanssa mistä vaan. He arvostivat naista, eivät omassa kulttuurissaankaan lyö naista tai sano tälle pahasti.

    VastaaPoista
  163. Rakkaus, tuo suuri ja kaiken voittava voima, joka pystyy tehokkaasti ylittämään elintasokuilun, fraseologiaa lukuunottamatta yhteisen kielen puutteen, ikäeron, koulutuksen ja muut epäolennaisuudet.

    VastaaPoista
  164. Ohjelma olikin hyvin toimitettu, siinä ei ollut mitään tendenssiä mihinkään suuntaan. Katsojaa arvostettiin.

    VastaaPoista
  165. Toimittaja tosin lopussa mainitsi muutamassa viikossa oppineensa näkemään poikien kaikille toistettavien samojen fraasien taakse. Väitti jopa, että väsymys olisi heitä ajoin vaivannut.

    VastaaPoista
  166. Nimenomaan, tuo on sitä rehellisyyttä.

    Kyllähän katsojakin huomasi miesten puhuessa omasta elämästään nuo samat asiat. Lievän väsymyksen, mutta myös energian, ja toisaalta ajoittaisen opitun tuntuisen fraseologisen puheen. Tuommoista se työ varmaan on. Ei sitä seksinhimosta tehdä, eivät tee naisammattilaisetkaan. Se on elannon hankintaa.

    VastaaPoista
  167. Sitäpaitsi koko ihmisen ostaminen ei kulttuurissamme ole lähellekään niin tuomittavaa, kuin muutaman kymmenen minuutin seksihetken.

    Selvää on myös, että kyseessä ovat vain ja ainoastaan yksinäiset rouvat.

    Jos joku heistä sattuukin olemaan parisuhteessa kotimaassaan, on ilmeistä että omasta äijästä ei ole mihinkään ja asia siksi on ymmärrettävä.

    VastaaPoista
  168. Katsoin taannoin ohjelman iloisesta Thaimaasta ja Pattayan tytöistä. Hehän ovat pääasiassa nuoria maalaistyttöjä, jotka toimivat palvelualalla auttamalla turisteja monin tavoin.

    Ei se ole keneltäkään pois, jos yksinäiset suomalaiset miehet saavat sitä mitä Suomessa ovat vailla ja antavat thaimaalaistytöille sitä, mitä nämä taas ovat vailla.

    Miehet pitävät iloisista ja hymyilevistä thaimaalaisista naisista, koska näiden kanssa pystyy puhumaan ilman naisen jäkätystä ja hapanta kestoilmettä naamalla. Lisäksi thaimaalaiset naiset ovat palvelualttiita. Thainaiset on kivoja!

    VastaaPoista
  169. No, minä en usko parisuhteisiin, joissa petetään. Jos joku parisuhteinen pettää puoliskoaan, niin se on surullista.

    En osaa sanoa tuohon mitään, oliko mukana joku papinrouva. Sain vaikutelman, että naiset olivat yksinäisiä, vaikka sitä ei sanottu kai suoraan.

    VastaaPoista
  170. Niin, anonyymi, minustakin on hyvä, jos yksinäinen mies saa Thaimaassa rakkautta. Siellähän thaitytöt ovat kuulemma niin tulisia, että salvaavat heitä pettäneet miehet niks naks, peli pois.

    Kokonaisen ihmisen ostaminen on sitten eri juttu.

    VastaaPoista
  171. Jos seurassasi oleva nainen jäkättää ja kestoilme on hapan, vika on sinussa. Ei siihen Thaimaa auta.

    VastaaPoista
  172. Äskeisen ajankohtaisen kakkosen jutun mukaan tuotamme kehitysmaista myös orjia itseämme tänne palvelemaan.

    Mutta omasta halustaan tulevat, suorastaan pyrkivät.

    Eivät tiedä, että tämä on kova ja kylmä maa.

    VastaaPoista
  173. Kehitysmaista tuotettavien orjien kohtalosta vastuussa eivät ole ne siivous- tai rakennusalan hämäräheikit, jotka heidät palkkaavat.

    Suomalainen suoraselkäinen yrittäjä ostaa palvelut sieltä mistä ne halvimalla saa, vaikkakin olisi täysin selvää, että lakien mukaan toimittaessa mennään alle omakustannushinnan.

    Ei siinä mustille enää palkkoja maksella.

    VastaaPoista
  174. "Kokonaisen ihmisen ostaminen on sitten eri juttu."

    Täh?
    Tästähän juuri oli kysymys tuossa Bumsters-ohjelmassa. Siinä oli mitä selkeimmin kyse ihmiskaupasta ja uhanalaisen aseman hyväksikäytöstä.
    Kokonainen ihminen ostattiin pilkkahintaan.

    VastaaPoista
  175. Minäkin katsoin sen ohjelman naisten seksiturismista... anteeksi, lomaromansseista.

    Molempien tahojen - poikien ja naisten - kommentit olivat lähinnä lapsellisia ja säälittäviä.

    Siitä olen muuten tyytyväinen, ettei kukaan ole vielä muistanut (tiennyt?), että Touko eli Tom of Finland oli mainosmies.

    Siinäpä näette, miten ennakkoluulottomia me olemme!

    VastaaPoista
  176. "vaikkakin olisi täysin selvää, että lakien mukaan toimittaessa mennään alle omakustannushinnan.

    Ei siinä mustille enää palkkoja maksella."

    Sinulla on tähtäin vinossa. Neekerien ja karvaranteiden (siis ei suomalaisten) pitämien pizzerioiden pizzat myydän alle omakustannushinnan. Palkka tulee siitä, että yhteiskunta (lue: suomalainen veronmaksaja) maksaa startti-rahaa sun muuta tukea ja tästä kiitoksena neekeri/karvaranne jättää omat verot maksamatta. Eiköhän siinä ole palkkaa jo kylliksi.

    Seurasin läheltä suomalaisen pariskunnan pitämän Kotipizzan taivallusta. Ns. normaali pizzat maksoivat keskimäärin 9€+, silti homma ei kannattanut, vaan joutuivat pistämään lapun luukulle vuoden taivalluksen jälkeen. Vieressä karvaranne myy edelleen pizzaa 5,5€:n hintaan ja hinta pitää sisällän vielä 1/3 litran limsan. On se ihmeellistä.

    VastaaPoista
  177. En kiellä etnisissä ravintoloissa esiintyvää laajaa epäeettistä toimintaa.

    Homma vain ei rajoitus niihin, eivätkä ne kansantalouden kannalta ole merkityksellisin osa lakisääteisten maksujen kiertämistä.

    Rakennusala vaikuttaisi olevan laajalti lainsäädännön ulottumattomissa.

    VastaaPoista
  178. Tapsa,

    sanot, että ohjelman ihmisten kommentit olivat lapsellisia ja säälittäviä.

    Säälittävää on varmaan monen gambialaisen elämäkin, samoin suomalaisen yksinäisen ihmisen - naiset olivat tavallisia pulliaisia, aika rumiakin, paksuine säärineen ja tasapaksuine vyötäröineen, tanakoine olemuksineen. Samoin pojat olivat melko laihoja, huonohampaisia ja rumia, mustaakin mustempia.

    Ei kai kukaan odota heiltä, köyhiltä ja kelpaamattomilta, runositaatteja ja sivistynyttä älyllistä asioitten erittelyä? Tavalliset säälittävät ihmiset tapaavat puhua säälittävästi. Se on sitä realismia, Tapsa.

    VastaaPoista
  179. "En kiellä etnisissä ravintoloissa esiintyvää laajaa epäeettistä toimintaa."

    Ei ole kyse mistään epäeettisestä vaan rikollisesta toiminnasta!

    "Homma vain ei rajoitus niihin, eivätkä ne kansantalouden kannalta ole merkityksellisin osa lakisääteisten maksujen kiertämistä."

    Tämkö on perustelusi ja oikeutuksesi sille? Että antaa olla vaan? Onko niin, että laki ei ole sama kaikille?

    "Rakennusala vaikuttaisi olevan laajalti lainsäädännön ulottumattomissa."

    Kyllä lainsäädäntö ulottuu ja koskee rakennusalaakin. Ongelma on valvonta ja sen puute. On toki totta, että lainsäädännössäkin on puutteita, kuten mm. se että ulkomaalainen voi olla suomessa töissä 180 päivää, ennen kuin joutuu verovelvolliseksi maassamme. Tämähän mahdollistaa kaikenlaisen ketkuilun. Mielestäni henkilö, joka tulee suomeen töihin, on oltava verovelvollinen suomeen ensimmäisestä päivästä lähtien.

    VastaaPoista
  180. Gambiassa toteutuu markkinatalous koko kauneudessaan. Kun on kysyntää, on tarjontaakin ja hinnoista sopivat osapuolet keskenään. Tarjontaa vain on niin valtavasti, että ostajat voivat polkea - ja polkevat hintoja. Rantapojan hinta kaikkine palveluineen naisille on 5 euroa päivä, joskus jopa vain 2-3 euroa. Mikä ettei kun halvalla saa.

    Tämän kuulin omin korvin Banjulissa, maan pääkaupungissa muutama vuosi sitten. Palkkasin itselleni kahdeksi päiväksi oppaan, opiskelijapojan, joka puhui hyvin englantia. Hän vei minut vierailulle kotiinsa, näytti pääkaupungin nähtävyydet ja hommasi veneen jokiretkelle. Ja kyllä: maksoin hänelle reilusti.

    Näitä opaspoikia parveili satamassa, lentokentällä ja kaupungin keskustassa. Joukossa oli tosi fiksun näköisiä nuoria, mutta aliravitsemus ja huonot hampaat paistoivat pahasti.

    Gambia on muuten melkoinen maarimpula. Sen pinta-ala on paljon pienempi kuin Inarin kunnan, mutta asukkaita lienee jotain 1,7 miljoonaa. Eivät osanneet itsekään sanoa tarkasti.

    VastaaPoista
  181. Mutta juurihan, Iines, tavallaan puolustit tätä naisten seksiturismia ja kehitysmaan nuorten poikien hyväksikäyttöä sillä, että hyväksikäyttäjien mielestä "näiden kanssa pystyi puhumaan ilman kaljoittelua."

    Huumeista ei puhuttu mitään.

    Lisäksi hyväksikäyttäjät "mainitsivat gambialaisten luonteen ja käyttäytymisen, gambialaiset olivat ihmisinä hyviä, kilttejä ja avoimia, he osasivat puhua naisten kanssa mistä vaan."

    Toisaalta nuori gambialainen hyväksikäytetty sanoi keskustelun olevan aika puutteellista naisten huonon kielitaidon takia.

    Tämä taas oli hyväksikäytyn nuoren pojan lapsellinen ja stereotyyppnen omakehu: "He arvostivat naista, eivät omassa kulttuurissaankaan lyö naista tai sano tälle pahasti."

    Kuin suoraan Minna Canthin Työmiehen vaimosta.

    Kuten täällä on jo todettukin, niin tämä kaikki pätee täysin länsimaisten miesten ja pedofiilien harrastamaan seksiturismiin Thaimaassa. En näe mitään eroa - ellei sitten se Vaarin mainitsema, että miehet maksavat reilummin.

    Sori, että vastaan näin provosoivasti, mutta itse aloitit - enkä toisaalta todellakaan näe naistenkaan seksiturismissa mitään puolusteltavaa.

    Se, että naiset naamioivat käyttäytymisensä "rakkaudeksi" tekee siitä vielä säälittävämpää.

    VastaaPoista
  182. Aina, kun katson televisiosta köyhiä ja nälkäänäkeviä lapsia minua alkaa itkettää, tarkoitan, että minustakin olisi ihanaa olla niin laiha, mutta ilman kärpäsiä ja kuolemaa ja semmoista. (Mariah Carey)



    Tuota pop-laulajan lausahdusta voisi käyttää kuvaamaan naisten seksimatkailua Cambiaan. Näennäinen winwin tilanne oli kuitenkin mitä suuremmassa määrin naisten hyväksikäyttöä, tavalla, jota he itse olivat paossa länsimaisesta "henkisestä tyhjyydestä". Perimmäisestä tunteesta tulla hyväksytyksi ja "arvostetuksi". Epäselväksi jäi mitkä olivat olleet oikeasti vanhempien naisten kommentit koska haastateltujen intonaatio vaikutti aika teinimäiseltä.

    Henkisen tyhjyyden toinen ilmentymä on "maailmanmatkailun" lopputulema. "Onnen kultamaa" ja elähdyksiä antava kohde ei useimman kohdalla olekkaan enää länsimainen Eldorado vaan primitiivinen kyäyhteisö omine oksoottisine kulttuureineen.

    Parhainpana esimerkkinä esimerkkinä "onnen" etsinnästä on Pentti Dunckerin päähänpinttymä maailmanympäri purjehtimisesta. Meksikonlahdella, Cancuinissa sijaitseva valkoinen puuteriranta auringonlaskuineen piti olla hänen "onnensa ja ilonsa" täyttymä mutta osoittauikin pettymykseksi, pelkäksi "ulkopuoliseksi" kuvaksi.

    Kohde ja päämäärä voi olla pettymys koska "onni" saavutetaan jo matkalla – itseensä.

    VastaaPoista
  183. Nyt en ihan ymmärrä, Tapsa, missä kohtaa puheissani koet minulla olleen ristiriitaa. Siksi on vaikeaa päätellä, mitä kohtaa minun pitäisi täsmentää.

    Kyseessähän on molemminpuolinen rakkauden ja elämän nälkä. Pojat elävät eurooppalaisilla turisteilla, ja tämä elämänmuoto on käsittääkseni vapaavalintainen, joskin kouluttamattomille köyhille pojille helpoin tapa ansaita elanto. En osaa sanoa, ovatko he hyväksikäyttäjiä vai hyväksikäytettyjä. Sekä että varmaankin. Vähän heitä kuitenkin on Suomeen matkatuliaisina tuotu, etenkin jos vertaa thaivaimojen määrään.

    Googlettamisen kautta huomaa muuten helposti, että suomalaisturistit kokevat bumsterit eli rantapojat paljolti riesana, he ovat sitkeitä tuppautumaan naisten seuraan, eivätkä kaikkoa hätistelemälläkään. Toiset taas kehuvat heidän mukavuuttaan, viittaamatta seksiasioihin.

    Totuus lienee se, että valtaosa naisturisteista ei ole kiinnostunut rantapoikien palveluista pätkääkään, vaan kokee heidät häiriöksi. Nyt ikään kuin leimataan kaikki Gambiassa käyneet eurooppalaisnaiset seksipalveluiden ostajiksi.

    Jos luit, Tapsa, kaikki kommenttini, niin minähän juuri yhdistin Thaimaan-jutut ylempänä samanveroisina tähän Gambian-juttuun. Rakkaudennälkä ei ole rikos naisellakaan, kun ei miehelläkään ole.

    Kokonaan eri asia on mielestäni toisen elämän ostaminen omaan käyttöön. En usko matkarakkauksiin, etenkään, jos ikäero on merkittävä.

    VastaaPoista
  184. Enkä malta olla lisäämättä että, näen ns "peräkamarinpoikien" naisenpuutteessa saman "halun ja tarpeen" kuin Cambiassa matkailevien "neitosten".

    Eikä huonolta lisäykseltä tähän yhteyteen vaikuta Dunkerin toteamus: ”Katkeruus, kostonhimo, viha, mustasukkaisuus, usko, unelma, intohimo tai rakkaus saa ihmisen uskomattomiin tekoihin ja saavutuksiin, ja vain ihmisen.

    VastaaPoista
  185. Minusta muuten tuo raportti ei pystynyt antamaan näyttöä vanhojen suomalais- tai eurooppalaisnaisten seksimatkailusta Gambiaan.

    Raportti kertoi ennen kaikkea rantapojista ja heidän toiveistaan. Ainoankaan naisen kommentista ei paljastunut seksisuhde. Ketään ei saatu puhuman kuvaan edes selin, mikä on mielestäni hieman erikoista, kun nyt jälkeenpäin analysoi. Kuului vain ääni, ja kuten anonyymi toteaa, haastateltujen äänet olivat varsin nuoria ääniä.

    VastaaPoista
  186. Vielä yksi: haluan korostaa sitä, että raportti oli mielestäni hyvä ja objektiivinen kuvaus rantapojista, jossa toimittaja ei selitellyt eikä puhunut poikien päälle tietävämpänä - mutta ei se ollut raportti vanhempien suomalaisnaisten seksinostamisesta.

    VastaaPoista
  187. "Ostettu rakkaus vain rasittaa, rahalla ei rakkautta saa." Näin lauloi Kristiina Halkola joskus ja pitänee paikkansa edelleen.

    On surullista, että rakkaus ja seksi on erotettu tosistaan ja seksistä on tullut hyödyke, jota ostetaan. Prostituutio murentaa ihmisarvoa, vaikka ammatin harjoittaja siitä rahallista korvausta saisikin.

    Surullista on myös se, että nuori turistimaa Gambia leimataan paikaksi, jonne vanhat leidit matkustavat seksin perässä. Tuttavani kävi miehensä kanssa pari vuotta sitten lomamatkalla ja totesi, että väki oli ystävällistä ja kohteliasta, ja katsomista ja kokemista riitti vaikka toiseenkin kertaan.

    Nimim. Fossiili

    VastaaPoista
  188. Koska tulipalo on jo levinnyt niin tässä hyvä linkki:

    http://www.city.fi/artikkeli/Seiv%E4smatkojen+Salaisuus/1338/



    Bali, Gambia, Mombasa, Kenia, Tunisia, Jamaika . . .

    Help me! I need urgent help!

    VastaaPoista
  189. No, ehkä kuvittelin sinun vain puhuvan ristiriitaisesti, vaikket puhunutkaan. On mukava havaita, että ymmärrät yksinäisten ihmisten kaipuuta lämpöön ja rakkauteen.

    Mutta entä tämä: "Vähän heitä kuitenkin on Suomeen matkatuliaisina tuotu, etenkin jos vertaa thaivaimojen määrään."

    Mistä tiedät, sillä katukuvasta sitä ei havaitse. Enemmän täällä pyörii nuoria mustia miehiä kuin thaityttöjä. Miten kukin on "tuotu", sitä on vaikea tietää - mutta aika moni tulee "rakkauden" perässä, ainakin puheidensa mukaan. Viittasihan yksi haastateltava nainenkin siihen, että miten saisi "rakkaansa" Suomeen.

    Huomasitko muuten, että ohjelman loppupuolella nuori kundi oikein pyysi, että heidän "sallittaisiin" tulla Suomeen.

    En kyllä ymmärrrä, mikä heitä nytkään estää tulemasta? Saa kai tänne tulla turisteja Gambiastakin?

    VastaaPoista
  190. Hyvä Iines, juttuhan on niin että muisti on kun iso monihyllyinen varasto täynnä tavaraa=tietoa. Sen hakeminen sieltä hyllystä kestää tietysti vähän kauemmin kuin nuoremmilla, joiden hyllyt eivät vielä ole kovin täynnä tavaraa.

    VastaaPoista
  191. ...Kyseessähän on molemminpuolinen rakkauden ja elämän nälkä...

    Voi olla niinkin. Täytyy kuitenkin muistaa, että suuri osa rantapojista on lapsia, 15-17 vuotiaita. Millaista rakkautta 15-vuotias mahtaa tuntea turskiin suomalaiseen viisikymppiseen naiseen, joka nakkaa hänelle kahden euron lantin aamulla.
    Ja vaikka ei siinä seksiä olisikaan (kuten iines hurskaasti uskoo) niin jo parin tunnin kävely omaa äitiä vanhemman naisen kanssa käsi kädessä rantaviivalla on lapselle kova kokemus. Pitää tuijottaa silmiin ja höpöttää kaikki ulkoaopitut sanakirjan fraasit: kaunis ilma, rakastan sinua, missä on vessa...
    Kotona sitten nainen voi kertoa, kuinka monipuolisesti Gambialaisen miehen kanssa voi keskustella ihan ilman kaljaa.

    VastaaPoista
  192. Iines: "Ainoankaan naisen kommentista ei paljastunut seksisuhde."

    Eikö? Minun mielestäni paljastui.

    Toisaalta seksi ei varmaan korostu näissä siksikään, että naisilla on tapana - se on hormoneissa varmaan - peitellä suhteensa "lomaromansseiksi" ja "mielenkiintoisiksi keskusteluiksi mistä vaan".

    Naisethan ovat kyllä joskus näissä asioissa niin uskomattoman sinisilmäisiä, että vastaavia miehiä kutsuttaisiin typeryksiksi.

    Delilah - ei se rakkauden ja seksin erottaminen toisistaan ainakaan nykyajan vika ole, sillä maksullista rakkautta on ollut kautta aikain. Maailman vanhin ammatti, you know.

    Iines: "Tavalliset säälittävät ihmiset tapaavat puhua säälittävästi. Se on sitä realismia, Tapsa."

    Kyllä, näin on. Viittasin säälittävyydellä kyllä enemmän asenteisiin kuin runositaatteihin. Säälittävää siinä on se, että ikiaikainen heimoasenne, jossa nainen on karjaan rinnastettavaa miehen omaisuutta, jota "kohdellaan hyvin", ainakaan "ei lyödä", menee sivistyneiltä länsimaisilta naisilta läpi kätten taputuksin kuin väärä raha.

    No niin - puhun näistä tässä nyt enemmän lämpimikseni kuin todellisesta tuohtumuksesta. Pientähän tuo kaikki on jos vertaa oikeisiin ongelmiin.

    Eikä sen, että naiset alkavat käyttäytyä kuin miehet, pitäisi olla ongelma lainkaan. Korkeintaan itsetutkiskelun paikka. Miehillä.

    VastaaPoista
  193. On mukava havaita, että ymmärrät yksinäisten ihmisten kaipuuta lämpöön ja rakkauteen.

    Tapsa, minusta tämä on karkea loukkaus minua kohtaan.

    Loukkaus se on nimenomaan sen vuoksi, että olet lukenut sanomisiani ja tekstejäni kauan, etkä milloinkaan tavannut niistä ajatusta, jonka mukaan yksinäisellä tai poljetulla ihmisellä ei olisi oikeutta rakkauteen.

    VastaaPoista
  194. En ylipäänsä ymmärrä, miksi minua puhutetaan Gambian tapauksesta.

    En ole nostanut tällaista aihetta keskusteluun, vain kommentoinut jonkun linkkiä. Ylipäänsä aihe on minusta banaali ja suorastaan typerä.

    VastaaPoista
  195. Tapsa: ...ei se rakkauden ja seksin erottaminen toisistaan ainakaan nykyajan vika ole.

    Ehkä se ei ole nykyajan vika, mutta seksistä puhua toitotetaan nimenomaan nykyaikana ihan turhan paljon, ja on saatu jopa keskenkasvuiset lapset luulemaan, että heissä on jokin vika, ellei ole siihen ja siihen ikään kokemuksia ja poika- / tyttökavereita. Lisäksi syyllistetään parittomia ja omasta halustaan yksin eläviä ja jopa leimataan homoiksi / lesboiksi (tämä tehdään ilkeämielisesti, ei hyväksyvästi).

    Työelämässä vierestä seuranneena suurin sankari taisi olla mies, joka käytti kaikki ammattinsa suomat tilaisuudet syrjähyppyihin.

    VastaaPoista
  196. Huolimatta aiheen typeryydestä en malta olla sanomatta, että huhhuh Vaari, sinun kielenkäytttöäsi:

    jo parin tunnin kävely omaa äitiä vanhemman naisen kanssa käsi kädessä rantaviivalla on lapselle kova kokemus.

    Meinaatko, että nainen retuuttaa itseään pienempää poikalasta perässään kohden hotellihuonetta? Kyllä se menee niinpäin, että pojat ovat kuin herhiläiset naisten kimpussa, sekä ratsain että jalan.

    Kovasti ihailtu Mannerheim-asiantuntija Jörn Donnerhan tykkäsi myös alaikäisistä gambialaistyttösistä.

    VastaaPoista
  197. Tuo linkki iski luun kurkkuun jokaiselle.

    Kieleemme hienon verbin "jörniminen" tuonnutta Jörkkaa haluan kuitenkin hieman puolustella.

    Hymy maksoi tuon kuvausmatkan, päästään keksivät tytön iän. Hyvin nuori prostituoitu joka tapauksessa.

    Jostain lukemani mukaan, mitään noita kuvia enempää ei tapahtunut, eikä veltolla elimellä suoritettua poseeraamista kaiketi lasketa(?)

    Ns. suojaikärajat ovat joissain maissa edelleen täkäläisittäin ajatellen hyvin alhaisia, mutta laki on laki, moraalinäkökulmat jokaisella on omassa päässään omansa.

    VastaaPoista
  198. Iines, tämä Gambia -keskustelu ja useampaan kertaan esiin nostettu Jani Toivola saa miettimään, että olisipa hyvä, jos voisi bännätä tietyt ip-osoitteet. Siten blogisi säästyisi näiltä kaikkien arvaaman bännätyn kirjoittajan tunkkaisilta aiheilta, jotka eivät koskaan liity millään tavalla blogissasi esiin nostamiin aiheisiin.

    Eikös se ole bloginpitäjä joka nostaa kunkin keskustelunaiheen esiin?

    Nämä iänikuiset "naiset on kamalia, miehiä riistetään, homot on kamalia, mamut on kamalia, kunnon miehet ei kelpaa kenellekään" -tekstit ja linkit eivät sovi Iineksen blogiin.

    Joku - siis tiedämme kyllä kuka - pikkusieluinen luuseri mahtaa nauttia pienessä elämässään tästä häslingistä.

    Diagnoosin paikka.

    VastaaPoista
  199. Jaapas jaa, Riku, mistäs sen tietää, mitä kuvausten päätyttyä tapahtui. Kyllähän lehti + Jörn toki lain tunsivat, eivätkä olisi omaa hautaansa kaivaneet painetussa sanassa.

    Joka tapauksessa tuo lehden kuvitus puhunee puolestaan. Toisaalta se on myös ajan kuva. Tuolloin seksiä vapautettiin vimmatusti, ja naissukupuolen tuli antaa edistyksen nimissä, ellei halunnut olla vanhanaikainen hapankorppu. Modernit pariskunnat panivat pikkulapsen selkänsä päälle seksiä harjoittaessaan. Viis lapsen ahdistuksesta.

    Olen ennenkin sanonut, että pahimpia naisten seksuaalisia alistajia tuolloin olivat edistykselliset radikaalimiehet, usein vasemmistolaiset, valitettavasti. Rakkauden tuli olla sillä tavalla vapaata, että miehelle tuli antaa iloiten ja kyselemättä.

    Tämä on myös aikaa, jolloin huoria ihailtiin tavattomasti ja heidät nähtiin romanttisessa valossa hyvinä ihmisinä, rakkauden ammattilaisina. Pihit naiset olivat pahoja.

    VastaaPoista
  200. Tuo on mielenkiintoinen asia, että oman kirjoitukseni ja keskustelun välillä vallitsee tosiaan iso ristiriita, Kuunkuiske.

    En tarkoita mitään laatu- tai hyvyysaspektia, vaan lähinnä ehkä juuri tuo aihepuoli.

    Ei siitä kuitenkaan kai voi ketään erikseen syyttää. Jos jotakuta, niin minua itseäni ehkä, koska osaan myös kannustaa ja provosoida kaikenlaisia kirjoittajia - tiedän tämän hyvin. Se lienee sekä voimavara että haitta.

    VastaaPoista