Blogger on oikutellut tänään. Se on poistanut kuvia, muunnellut nimiä ja näyttänyt toisia nimiä, joiden ei pitänyt näkyä. Minustakin tuli kommenttiosiossa i-i, jolla melkein pääsee blogiini, jos arvaa helpon salasanan.
Olen hieman harmissani Timo Soinin puolesta, koska kirkas ja sokea oikeudenmukaisuus ei nyt toteudukaan. Politiikka tuntuu sopimuksilta ja kähminnältä, mitä se tietysti onkin. On sekä inhimillisen oikeustajun että demokratian vastaista, että suurin vaalivoittaja ja siis kansan tahto ei pääsekään vaikuttamaan päätöksentekoon, vaan hävinneet liitoutuvat ja alkavat säätää asioita. Ihan kuin Jutta ja Jyrki olisivat olleet pussauskopissa keskenään ja tulleet sieltä punoittavina ja tyytyväisinä pois. Mieluusti olisin nähnyt, millainen se kansan tahto oikein on. Olisikohan jokin etuisuus tai ropo herunut omaankin pussiini? Vaan taidan päästä minäkin maksamaan pankkiveroa Portugali-tuen lisäksi. Ja moderni ja kokeileva taide saa edelleen elää ja kasvaa. Mikäs tässä on ihmisen ollessa.
Tänään bongasin kallioilta harvinaisen kalliosinisiiven, saman lajin kuin viime vuonnakin toukokuussa. Bongasin myös mansikkakirjosiiven, punemittarin ja lepattavan suruvaipan. Suruvaippa käyttäytyi perin kummallisesti, suorastaan runollisesti. Se etsiytyi hyvin lähelle, kiersi minut tanssien, ikään kuin merkiten minut. Pelästyin hieman symboliikkaa, sillä minulla on taipumus pyytää yläilmaisilta tai hyviltä hengiltä apua, kun toivon jotakin hartaasti, vaikkapa nyt harvinaista lintua kuvattavaksi. Miestä en viitsi enää pyytää, kun aiemmat pyyntöni on sivuutettu aika kylmästi, luvalla sanoen. Joskus mietin, tulenko toiveineni mananneeksi vahingossa pahantahtoisia henkiä. Olen nimittäin lukenut hiljakkoin pari yliluonnollisia asioita käsittelevää kirjaa, jotka kiehtovat minua. Ei kai se niin voi mennä, että vain kaikki se, minkä tiedämme, on totta. Tahdon uskoa enempään, sillä on niin paljon piilossa olevaa ylimaallista kauneutta.
Toisaalta tämän suruvaippatanssahtelun ei tarvitse merkitä mitään, sillä suruvaipalla on taipumus tulla ihmisen iholle, josta olen sitä jopa kuvannut. Kenties se on tuoksujen perään. Kuljin nimittäin aamulla ilmaan suihkautetun hajuvesipilven läpi. (Valokuva Iines, Scolitantides orion ja Nymphalis antiopa 12.5. Lisää kuvia on kuvablogissani sivupalkissa.)
Bloggerissa on näitä erilaisia ongelmia ollut aina silloin tällöin, tuntuisi että lisääntyvästi.
VastaaPoistaMitäs me sitten teemme, kun se kaatuu kokonaan? Tai koko Google myydään kiinalaisille ja täytyy alkaa maksamaan 50 yuania kuukaudessa - minulla ainakaan mitään yuaneja ole.
Soinin porukkahan sai mitä tahtoi, itse oppositioratkaisun tekivät.
Olen tähän ikään nähnyt paljon erilaisia voittajia ja häviäjiä noin yleensä.
Ikinä en muista nähneeni yhtä huonoa häviäjää kuin vihreät. - Heidän katkeraa törkykampanjaansa on ollut erittäin vastenmielistä seurata. - Ymmärrän hyvin, että ovat lähes kaikesta eri linjoilla kuin persut, mutta hyvät tavat edellyttävät, ettei voittajaansa kovin paljoa haukuttaisi.
Osoittaa, että puolue on paniikissa ja täysin hukassa oman olemisensa ja tekemisensä suhteen.
Vihreiden meno hallitukseen olisi absurdia komediaa.
Joskus minä luulin, että sinä Rikhard Leijonamieli suuntaat ylimääräisen energiasi kepuun, mutta vihreät se taitaa ollakin.
VastaaPoistaMutta siis, vihreät ovat aika linjattomia ja selkärangattomia, lopulta. Eivätkös he istuneet hallituksessa päättämässä viidennestä ydinvoimalasta? Jos, niin käsittämätöntä.
Jos nuorten mielestä ei olisi trendikästä olla vihreä, puolue taitaisi Suomessa kuihtua. Nyt sitä taitavat ylläpitää kettutytöt, joille sinänsä nostan hattua, koska he toimivat eivätkä vain puhu.
Ukkospilvien raosta kurkistaa muuten pian täyttyvä kuu, ukkonen pamautti lujaa ja meni Helsinkiin päin. Että kohta paukkuu, stadilaiset.
Puoluepolitiikka kieltämättä innoittaa minut yleensä vain negaatioihin - vihreät ovat vain sattuneet ärsyttämään viime aikoina eniten.
VastaaPoistaSilti kepulla on aina oma erityinen lokeronsa sydämessäni, heidän poliittinen lietelantansa säväyttää aina hajuelimiäni aivan omalla erityislaatuisella tavallaan. - Turha mennä kenenkään rautakauppaan kyselemään kepun kestävää kettinkiä, ei sellaista ole vielä tehtykään.
Perussuomalaiset hyppäsivät kaivoon periaatteen vuoksi, se on äärimmäisen kunnioitettava ja jalo teko.
Joku vihreä oli siinä kaivon reunalla sanonut: "ihan totta, et uskalla, taidat olla sellainen takinkääntäjä" -- silloin molskahti.
Kaivon pohjalta kuului vielä hetken jotain mölinää, muttei siitä kukaan selvää saanut.
Olisi tietysti pitänyt olla "negatiivisuuteen", negaatio tarkoittaa jotain muuta.
VastaaPoistaMinusta negaatiokin toimii tuossa, kieltäminen mikä kieltäminen, vaan tietenkin negatiivisuus on ehkä vähän lievempää ja täten anteeksiannettavampaa. Minä kyllä käytän mieluusti negaatiota kepulaissukulaisistani.
VastaaPoistaMinä tunsin jotenkin sympatiaa Anni Sinnemäkeä kohtaan, mutta kun luin jostakin, että hänellä on nyt Rakkaus, niin arvelin hänen kestävän tappion. Tosin jossakin luki, että mies on hulttio ulkomaalainen, mutta mene tiedä, rakkaus voittaa kaiken.
Tuo oli hieno vertaus: perussuomalaiset hyppäsivät kaivoon. Siitä kunniaa persuille. Ovat nyt vähän kuin kaikkien suomalaisten lemmikkifrettejä tms.
Pakko minun on sanomisiani vähän vetää takaisin, menkööt vihreät hallitukseen. Jos eivät pääse, voi se aiheuttaa vakavia kuljetusongelmia Annin asuinkolhoosille.
VastaaPoistaSe on jotenkin niin rahvaanomaista kulkea aina taksilla, kuljettajan mölinöitä ei aina jaksa kuunnella, kun pää on täynnänsä suuria asioita.
Tehkööt Annista puolustusministerin.
Riku, Iines,
VastaaPoistaharvoin kai saa noin absurdia komediaa seuratakaan kuin nämä vaalit ja niiden jälkeiset tanssiaskeleet ovat olleet.
Tulin vain kertomaan että olen samaa mieltä Iineksen postauksen kanssa (siis että mites on kansan tahdon kanssa) ja yhtä lailla Rikun kanssa, että oppositioon puolue ehkä halusikin.
En siis kykene muodostamaan minkäänlaista mielipidettä. Omituinen juttu kaikkiaan.
Muistan vain sen, kun isoisän kerrotaan luopuneen maalaisliiton kansanedustajan ehdokkuudesta toisella puhujamatkalla, kun tuli kuulleeksi kuinka pahaa seurantalon näyttämön takana puhuttiin muista ehdokkaista. Isoisä oli sanonut: puolueesta riippumatta.
Käsittääkseni hän ei ikinä ollut minkään puolueen jäsen. Ehkä hän katsoi että opettajanvirka ei oikein sitä edellyttänyt.
Minunkin mielipiteeni tässä heittelevät, Ripsa, ja luulen, että tunne on monelle nyt tuttu. Jokaisessa meissä taitaa olla rahtu muutoshenkistä persua, ja sympaattinen Timo Soini herättää jonkinasteista myötätuntoa puoluerajoista ja joistain heitoista huolimatta. Mies ei ole paha.
VastaaPoistaJoku Halla-aho sitten taas nostaa edelleen karvat pystyyn, ainakin minulla, kun muistelen hänen menneitä puheitaan naisten raiskauksista.
Isoisäsi oli viisas ja hyvä ihminen, Ripsa, suora ja varmaan sanassaan pysyvä ihminen, jonkalaisia politiikka tarvitsisi nytkin joka puolueessa.
Tuntuu kyllä hassulta, että vihreätkin pääsevät nyt hallitukseen. Hävinneiden hallitus, niin kuin uutisissa sanottiin.
Ripsa,
VastaaPoistaisoisäsi oli tuosta päätellen liian fiksu mies puoluepolitiikkaan.
Vaikea näitä minustakin on mitenkään analysoida, jonkunlainen yleinen polittinen sekavuus- ja hysteriatila.
Kaiken keskellä julkaistaan kuvia, joissa Katainen ja Urpilainen hymyilevät hempeästi toisilleen: "otatko kulta lisää pullaa?"
Jotenkin vaan tuntuu, että jos persut päästetään aitiopaikalle oppositioon ja Jyrki-Jutta + kolme hävinnyttä puoluetta alkaa hallita, niin se on naula suurten hallituspuolueitten arkkuun.
VastaaPoistaToisaalta on tietenkin niin, että kun persut hengittävät niskaan noin läheltä, hallituspuoluittein on pakko tehdä ainakin nimellisiä joustoja.
Ja tuleeko lopulta rautarouvasta pääministeri aikalisäkeplottelun jälkeen? Jotenkin tuntuu, että yllätyksiä tulee vielä.
Taidan aloittaa tämän uudestaan, kun eivät näemmä ainakaan vielä ole vanhat kommentit palautuneet.
VastaaPoistaSuorastaan profeetallisiksi osoittautuivat sanasi bloggerin oikuttelusta. Joku talebaani on puristellut tahallaan sen pääjohtoa, sitä joka johtaa bloggerkoneesta maailmalle.
Tai sitten bloggerin päävalvomo oli täynnä harjoittelijoita ja niiden ohjaaja sanoi vessaan poistuessaan, että tehkää mitä tahansa, mutta tähän punaiseen nappulaan ette sitten koske!
On se muuten aika herkkua ajatella, että kepu on oppositiossakin se vähäisempi ja mitättömämpi tekijä. - Eivät taida pystyä kannatustaan nostamaan ensi vaaleihin.
Ja voipi olla, ettei hallituksellakaan ole helppoa noiden kahden pitäessä meteliä.
Kas vaan, kirjoitus on palautunut! Kommentit nähtävästi eivät. Harmi, siellä oli makupaloja.
VastaaPoistaBloggerin kaatumisessa on nyt hyvä esimerkki siitä, miten haavoittuva viestintäväline internet lopulta on. Vain kevyt henkäys, ja eräänä aamuna jokin laaja foorumi on kadonnut, ehkä iäksi, kuten nämä kommentit tästä.
Ikävää on se, että internetin viestit pitäisi nähtävästi aina muistaa kopioida. On aika kyyninen asenne minusta se, että jokin häviää jos häviää - tämä aiheuttaa minusta yleisempääkin nihilististen asenteiden kasvua.
Mari Kiviniemestä on hehku pois, ja melkein sääliksi kävi, kun katseli haparoivaa puhetta jossakin uutisvälähdyksessä. Vaan niin on Soininkin hehku sammunut, energia selvästi loppu. Haaveilee nyt vapaa-ajasta ja raveissa käymisestä.
Suloisia nuo perhoskuvasi, Iines!
VastaaPoistaMielenkiintoista nähdä, miten maan asioita tulevan hallituksen ja opposition toimesta hoidetaan. Toivottavasti löytyy viisautta ja sopua. Sitä "pientä ihmistä" ei pidä unohtaa.
Kiitos, Delilah!
VastaaPoistaToivomukseesi varmaan voi yhtyä, vaikkakaan minä epäilijänä en jaksa uskoa yhtäkkiseen sopuun ja viisauteen. Harvoin, jos koskaan, noita käytetään politiikassa. Tuskin siis nytkään, koska koskaan ei päästä sopuun siitä, kenen viisaus on paras.
Minulla on sellainen haisu, että Suomi saa naispääministerin, rautarouvan.
Tähden nätti... on tuo kalliolla levähtävä sinisiipi. Ja varmasti on uunituore, so. kotelostaan vasta kuoriutunut, koska sen lentoaika ei vielä pitäisi olla edes alkanut...
VastaaPoista"Kalliosinisiipi on taantunut voimakkaasti ja laji on rauhoitettu. Lajia voi havaita harvinaisena vai muutamilla paikoilla Etelä-Suomessa."
Ps. Sinun ei kantsi antaa tuon populaation tarkkaa osoitetta. Kun on olemassa moraalittomiakin perhosten keräilijöitä...
Mikis, juuri siksi en annakaan tarkkoja tietoja vuoresta, vaan olen saattanut jopa hieman harhauttaa innokkaimpia anonyymejä tarkkailijoita. (Hymiö)
VastaaPoistaTuo minun perhosbongaukseni kyseiseltä vuorelta ei ole kevään ensimmäinen, vaan ehkä toinen Satakunnassa. Nimittäin olin tuolla vuorella myös edellisenä päivänä, ja kohtasin siellä jo edellisvuonna tapaamani kauempaa tulleen perhosbongaajan. Hän kertoi kuvanneensa juuri kalliosinisiiven "tuolta alempaa". Minä kohtasin siis oman perhoseni seuraavana päivänä.
Se vaan kauhistuttaa, että vuorella käy niin paljon nuoria, jotka tallaavat kasveja ja jättävät roskat ja kaljapullon sirpaleet jälkeensä. Vuorella on kymmenkunta suttuista nuotionpohjaa ja tallattuja juomatölkkejä ja muoviroskaa valtoimenaan, ja kaikkialla on sirpaleita niin, ettei kädellään voi ottaa tukea kalliosta, kuvaillessaan. Ei yhtä ainoaa roskista tai varoituskylttiä ole kalliosinisiivistä, joiden olemassaolo kyllä tiedetään lehtijutun perusteellakin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlisivatko ne pullonsirpaleet sukupolvien työ isänmaamme eteen?
VastaaPoistaHieman ihmettelen jos vielä niitä rikkovat, minulla on sellainen käsitys, että tölkit ovat vallanneet markkinat.
Helsingin keskusta, villin luonnon ihmemaa, on iltaisin täynnänsä tyhjiä kaljatölkkejä,jonkun verran erilaisia pulloja. Useimmat asettelevat ne jopa kauniiseen riviin pullonkerääjiä varten, eivätkä ne montaa hetkeä ehdi paikallaan olemaan.
Aamulla rautatieaseman kahvijonossa näin perhosen. Se oli tatuoitu yhden turjakkeen ihoon, joka muutenkin oli kuin pakanamaan kartta - heppu tuoksuikin kuten tuntematon kukka torpiikin, oli silti ihan suomalainen.
Oli herännyt jostain ja kertoi tulleensa rullatuksi. Jonossa pummasi itselleen kahvirahaa, "kun olo on niin kauhea".
Siinä jonossa oli paljon sellaisia "hyi hyi"-ihmisiä, joten tottakai sytyin asialle ja annoin kulkijalle rahat kahviin; kahvin myös rahoillaan osti.
Oma nautintoni tuli niistä "hyi hyiden" paheksuvista katseista minulle, petyin hieman kun kukaan ei minulle ääneen sanonut mitään, mutta ne kai hieman pelkäsivät sitä heppua, kun oli aika skroden näköinen.
Mielessäni ehti välähtää vastaukseni "rehellisen veronmaksajan häiritsemisestä" - sen kun olisin saanut sanoa ravattisonneille ja nirppanokkarouville, olisin elänyt sillä ainakin viikon.
Lasinsirpaleita on edelleen, samoin mäyräkoirien kuoripahveja, joista suosituin on Karhu-oluen. Myös Olvin pahvikkoa näkee, mikäli nyt nimiä oikein muistan. Omaa olutsuosikkiani, Lapin kultaa ei näe koskaan, joten sitä taitavat juoda vain siivot ihmiset.
VastaaPoistaVuorelta löytyy myös unohtuneita tyttöjen vaatteita, mm. punainen toppi on parastaikaa katajapuskassa, samoin punainen teepaita.
Siirtyisivätkin pian tölkkeihin. Niitä olisi helpompi kerätä sieltä pois. Nyt sirpaleita on niin paljon, ettei niitä voi pestata esimerkiksi nuoria itsejään poimimaan pois - liian vaarallista käsille.
PS Joku on kuskannut vuorelle myös vanhan hellansa. Se on vierinyt hieman alemmas kyljelleen.
Riku Riemu on ainaki Persuanonyymi!
VastaaPoistaNiin vissiin. Taikka ehkä ei.
VastaaPoistaEn tosiaankaan tiedä Persnyymiä, oliko Riku tai Jape itse tai kenties Kuunkuiske tai Delilah tai Iines tai Valto, kaikki mahdollisia, ja muitakin epäilyksenalaisia sanailijoita on Tapsaa myöten.
Harmi, ettei Persillä ole enää parodian kohdetta, kun täällä ollaan niin kunnollisia ja siivoja.
Olen joutunut huomaamaan, että ristitulen ampuminen on monista kaikkein suurin huvitus.
VastaaPoistaMinä olen tähän blogiin lähettänyt kaksi anonyymia viestiä (+ bloggaus, jossa kaikkien piti kirjoittaa anonyymina), joskus ehkä puolitoista vuotta sitten, niidenkin nimimerkki oli lyhennys rikuriemusta.
En ole persu, en mursu enkä vihreä. - Enkä ole Veikko Vennamon salattu poika Abdullah Vennamo.
- Enkä Matti Vanhasen ja tietokonenäppäimistön poika. - En myöskään ole Riku Riemu.
Muutoinkin on turha arvuutella, kuka minkin anonyymin takana on, kun lopulta tärkeää on sanojen sisältö.
VastaaPoistaItse tykkään äkkivääristä ja anonyymeistä parodioistakin. Jos jostakin en tykkää, se on kommenttien myötäsukaisuus.
Suruvaippa oli nimi, jonka meinasin ottaa nimimerkiksi, mutta se olisi ollut liian raskauttava, joten otin ja päädyin tähän iloiseen mustaleskeen (naurua) Olen tullut samaan tulokseen tämän suruvaipan kanssa, eli perhoset seuraavat tuoksuja ja hajuja, etenkin perunapellolla niitä oli aina pilvin pimein:)
VastaaPoistaTämän bloggerin konstaillessa muistin katkerasti miten tarinani lensivät taivaantuuliin monien muiden tavoin (osa toki joutikin), joten nyt tuli vähän samanlainen olo, toisaalta luulin että tietokoneeni temppuilee kun siellä on jotakin sukulaisia ulkoavaruudesta:)
Jos tarinat lentävät taivaan tuuliin, Mustaleski, niin sitten kirjoitetaan uudet tarinat. Internet ei ole varma eikä haavoittumaton, ja tämä Bloggerin tussahduskin on vain hyvä muistutus siitä, että jos haluaa tekstiensä säilyvän, ne kannattaa kopioida jonnekin.
VastaaPoistaItse en ole kopioinut edes valokuvia, en harrasta kai mitään vara- enkä varmuusasioita. Jos jysähtää, niin sitten kärsitään, se kuuluu elämään. Sitten aloitetaan alusta.
Iines, kirjoitan aina yksioikoisesti nimimerkilläni, yksioikoinen kun olen. Jos nimimerkki joskus on jäänyt vahingossa pois, olen pistänyt tunnustuksen heti perään. (Tykkään reilusta pelistä.) Etsin Persnyymin kommenttia, ei näkynyt. Mitäs hän on mahtanut kirjoittaa?
VastaaPoistaDelilah, niin teet, asia on aivan selvä!
VastaaPoistaTuo minun Persyymi-juttuni on silkkaa leikinlaskua, koska on turha arvuutella kenenkään nimimerkkkejä tai anonyymin takaisia olomuotoja! Hauskaa arvuuttelu toki voi olla.
Ei kai se niin voi mennä, että vain kaikki se, minkä tiedämme, on totta. Tahdon uskoa enempään, sillä on niin paljon piilossa olevaa ylimaallista kauneutta.
VastaaPoistaHyviä eläinkohteita kannattaa ehkä anella yön hengiltä, päivällä on hiljaisempaa niiden suhteen. Lintujakin varten saattaisi paras aika olla heti aamuhämärän jälkeen, valitettavasti kesällä se on mitälie kolmen aikaan.
Ufoharrastajat kai ovat joskus sanoneet "maapallon ulkopuolisten olentojen"olevan uskomattoman viisaita ja heillä on "suuri viesti" maapallon asukkaille.
Mutta, entäs jos ne ovatkin ihan ääliöitä? Eivät kuitenkaan edes kauhutarinoiden pahiksia, mutta vain rehellisesti tyhmiä kuin Nokian kumisaapas. - Joku kysyy, millä ne sitten osaisivat tänne tulla, mutta eiväthän ne juuri ole osanetkaan. --- Entä jos joku viisaampi kansa piruuttaan vuokraa niille raketin sitä varten?
Sanokaa minun sanoneen, että hermot siinä meiltä menevät kun syövät omaa räkäänsä ja melkein ainoa käyttämänsä lause on: "Jaa mää vai?" -- Mennä nyt sellaislta viestejä kyselemään, kun vastaus kuitenkin on: "jaa viesti vai?"
Mielikuvituksessani olen joskus elätellyt, että nykytiede ei olisi vielä saanut asioista selville kuin hyvin pienen osan - kyllä se muu silti on/olisi olemassa.
"Hyvyys, pahuus, kauneus, rumuus"- akseleilla voi olla paljon ylimaallista kauneutta, mutta entäs sitten ylimaallista rumuutta?
Eikö ihan tasapainon vuoksi sellaistakin sieltä löytyisi...
Suomut putosivat kyllä nyt silmiltäni. Ettäkö yläilmaiset henget tai muut olisivatkin tyhmiä?
VastaaPoistaSiis näinhän sen täytyy olla, kun eivät ne eivät mihinkään pysty. Tämä on ainoa järkevä selitys. Eivät pysty järjestämään sitä, mitä ihminen toivoo. Yhtä pöllöä istumaan sammaloituneelle oksalle sopivaan valoon paikkaan, jonka olen valinnut. Keneltä se olisi pois?
Ylimaallista rumuuttahan siis on jo maailmassa, kaiken aikaa ja kaikkialla, kun katsoo ympärilleen.
Ylimaallista kauneutta voisin sanoa olevan musiikissa. Kun kuuntelee jotakin Bachia tai Mozartia, voisi ajatella elävänsä ajassa, jota ei ole, ajassa jossa kaikki olisivat yhtaikaa, menneet, olevat ja tulevat. Miljööt ja aikakausien nimet olisivat ajan virrassa vain pieniä nimikylttejä, jotka nimeävät kapean siivun olemisesta. Suurin osa olisi nimeämätöntä, tietämätöntä.
Vaikka en päässyt ufoista varsinaisiin henkimaailman olentoihin, niin juurikin noin, pöljiä niiden täytyy olla, ei tämä maailam muuten tällainen saattaisi olla.
VastaaPoistaKaupungilla näkyi monia nuoria ihmisiä suomenlipun kera, tiedä sitten juhlistavatko Paradise Oskarin 21. sijaa vai jääkiekkoa. - Huomenna haisee joka tapauksessa moniaalla ns. paha henki eli vanhan viinan löyhkä.
Matikainen niminen jääkiekkohenkilö vastaa typerimmästä möläytyksestä pitkiin aikoihin. Sanoi nettilehdissä, etteivät ruotsalaiset ole käyneet sotia.
Huono ennusmerkki jääkiekkopelille, ruotsalaiset kun kävivät niitä voitokkaita sotia, joihin tämäkinpäiväinen rikkautensa taitaa perustua. - Me kävimme niitä kunniakkaita, mutta hävittyjä.
No jaa, henki mikä henki. Ei minunkaan uskoni ole kovin vahva, ja ne tietävät kai juuri sen, ettei minua voi höynäyttää millään yhtäkkiä lennähtäneellä linnulla valotuksellisesti oikeaan paikkaan.
VastaaPoistaEn uskalla sitä kiekkomatsia katsoa, sillä aina kun katson, hävitään. Olen kokeillut enkä viitsi pilata nyt muitten iloa. Eilen onnistuin vahingossa katsomaan juuri sen väläyksen, jossa Mertaranta sekosi.
Reilun kolme vuosikymmentä niitä olen tuijotellut tiiviisti. Nuorena miehenä ajoin kolarin, kun otti Kanada-tappio niin päähän.
VastaaPoistaViime vuosina en. You tubelta katsoin sen yhden maalin, muuten en vilaustakaan. - En tätä iltaistakaan, jos tulee voitto, väläyksiä on ihan kiva katsella jälkeenpäin, eikä kai niiltä siinä tapauksessa voi välttyäkään.
Jostain kuulin, että edellistä Suomi - Venäjä-jääkiekko-ottelua katsoi paikoin kaksi miljoonaa suomalaista.
VastaaPoistaJos suhteuttaisi tuota lukua vain miehiin, niin se tarkoittaisi, että kaikki pojat ja miehet muka katsoivat ottelua. En taida nyt uskoa tuota lukua.
Oikeasti siis katsojissa on paljon naisia, esimerkkini jako oli kuvitteellinen hahmotussyistä.
Lisäajatus: ketkä katsotaan katsojiksi? Minutkinko, joka mainostauolla vilkaisin ottelua ja näin Mertarannan villin verbaaliakrobatian.
VastaaPoistaOlen huomannut, että monet laskevat blogissakävijöiksikin kaikki Googlenkin kautta tulleet tiedonhakijat. Suurin osa Google-hauista on varmaan harhalaukauksia. Ei kai sellainen mikään kävijä ole?
En tuosta laskentatavasta tiedä, mutta muistan takavuosien oljumpialaiset, kun Selänne kaatoi Ruotsin. Keimit olivat kaukana, joten matsi tuli päiväsaikana.
VastaaPoistaArkipäivänä kaikkialla oli autiota ja tyhjää, niin varmaan nytkin.
Kaikki kävijät blogissa lasketaan, jos on pakko. Minusta parhaita ovat ne, jotka tulevat haulla "tuija brax alasti", niistä minä tykkään kaikkein eniten.
Minusta ne ovat liikuttavimpia hakujen tekijöitä, jotka heittävät itsensä kysymyksellä sisään: viedäänkö kukka nimiäisiin tai paras pyykinpesukone yksinäiselle - tässä kaksi hyvin tuoretta kysymyshakua.
VastaaPoistaJoskus blogiin tullaan hyvin henkilökohtaisella ja kipeälläkin Leelian lepotuolissa -haulla, etenkin kun haetaan epämääräisille ruumiinvaivoille selitystä. Arvostaisin kovasti selkeää kysymystä Olenko hullu sen sijaan, että kysytään korvien huminasta ja sydämen hakkaamisesta.
Erilaisia lihahakuja en enää edes huomaa, vaikka ne ovat suosituimpia, edelleen. Nuori liha, kypsä liha, jopa vanha liha samoin kuin äitini tai tyttäreni pillu tai Anna Kontulan tissit ei enää jaksa hätkäyttää, etenkään viikonloppuina.
PS Sanoinhan minä, että minun ei pitäisi katsoa matsia - maaleja ei tule! Taidan vaihtaa kanavaa.
Parhaita televisiomuistojani ovat muuten Mexicon olympialaiset vuodelta -68.
VastaaPoistaTelkkari oli juuri hankittu, se oli ihan newes ja hieno; mustavalkokuva.
Aamulla isonveljen täytyi lähteä kouluun, minun ei ennen kuin seuraavana vuonna - minä toljotin aamulla televisiosta nyrkkeilyä. Se oli ihmeellistä, kun oikeasti olivat ja liikkuivat siinä edessäni!
Siitä kun näin "Rin tin tinin" ja menin ihan sekaisin, kerron joskus myöhemmin.
Myönnän,lankesin ja katsoin netistä viimeiset minutit. Oli pakko.
VastaaPoistaKiitos Iines, näin sitä pitää vain tehdä (ja kyse on nyt tästä blogihävikistä) mutta laita ihmeessä kauniit valokuvasi ainakin talteen, koska tämä haavoittuva nettimaailma voi kaatua milloin vain. Itse olen menettänyt muistiinpanot ja EU-papruja juuri sen takia etten harrastanut tarpeeksi kattavaa varmuuskopiointia, joten troijalaisten varjossa kiemurteleva mato otti ja tuhosi kaikki.. näen painajaisia vieläkin. Näitä löyhäpäisiä tarinoitani en ole kopioinut, mutta luulen että joku muu pitää huolen niistä:) Voi luoja SUOMI VOITTI!!!!!!!
VastaaPoistaAntero Mertaranta on kyllä uskomaton hehkuttaja ja sanankäyttäjä! Ja kai nuo pojat vähän pelatakin osaavat.
VastaaPoistaSiis minä en ole juuri koskaan katsonut jääkiekko-ottelua alusta loppuun. Nyt katsoin, tai siis annoin olla auki samalla kun askartelin vähän muutakin.
Mustaleski, joskus kyllä kaipaan aivan ensimmäisiä blogejani, jotka tyhmyyksissäni tuhosin itse napin painalluksella. Olin niin ihanan naiivi ja hyväuskoinen niissä, uskoin virtuaaliin ja siihen, että kaikki ovat kilttejä toisilleen. Uskoin siis ilmeisesti ihmisen hyvyyteen.
Turkasen palavaa huomenta!
VastaaPoistaMinä en jiäkiekkoo, enkä muutakaan (m)urheilua seuraa ja yllätyin aamulla, että ovatko(m)urheiluuutiset ottaneet pääuutisten paikan kun jostain matsivoitosta melkein itkien uutistenlukija radiossa toimitti.
Mutta se mua vähän harmittaa, että bloggeri ei oikein toimi.
Nyt sain jotenkuten kautta rantain itseni sisään kirjattua.
Tosin olin lasten kanssa perjantaista asti mökillä, etten näitä ole osannut murehtia, mutta alkoihan se jo viime viikolla tämän temppuilunsa.
Mutta kaipa maailma ei näihin kaadu, sen enempää kuin hallituksen kokoamisvaikeuksiin tai joihinkin jiäkiekkovoittoihinkaan.
Hienoja ovat perhosten kuvat Iineksellä joka tapauksessa. Tuhat kertaa kauniimpia kuin kiekon lätkäisemä musta silmä jollakin Jali Kullilla.
Mökillä ihailtiin lasten kanssa sellaista isoa perhosta jossa oli monta väriä, mutta kamera oli sisällä ja kun hain se, perhonen oli mennyt tuulen mukaan. Otettiin sitten kuvia ihan pienestä, täysin vihreästä perhosesta joka oli loukannut itsensä eikä kyennyt enää lentoon.
Pottumaa on joka tapauksessa hankmottu ja uusille mansikantaimillekin laitoin pariin penkkiin muovit, että seuraavan kerran sitten ne istutetaan.
Naapurista lähti muuten yksinäinen vanhus eilenillalla sairaalaan. Ehkä viimeiselle reissulleen? Huomattiin, että on hakematta viiden päivän postit hänellä ja soitettiin poliisit paikalle kun ei sisälle päästy. Oli halvaantuneena sängyssään.
Toinen tapaus parin vuoden sisään kadullamme.
Kyllä se on kuules nyt Valto kyynelöinnin paikka, kun Suomi voitti jääkiekon mestaruuden! Minäkin opin paljon uutta tästä lajista seuraamalla vissiin elämäni ensimmäisen jääkiekkomatsin loppuun saakka. Katsoin netistä mm. mikä on lisäaika ja mitä on karvaaminen. Luulin karvaamista ensin joksikin erikoisen hienoksi tavaksi kuljettaa kiekkoa kohti maalia.
VastaaPoistaSe vihreä pieni perhonen taisi olla kangasperhonen. Joku ei olisi huomannut mainita pientä vahingoittunutta perhosta, sinä huomasit Valto. Tekisi mieli halata sinua tästä huomiosta.
Tuon halvaantuneen vanhuksen tapaus liikuttaa. Hänen on tarvinnut maata halvaantuneena mutta pää ja ajatukset ehkä toimivina koko tuo aika yksin kotonaan. Miten hirveitä tilanteita ihmiselle annetaan. Se on julmaa kun ihmistä riisutaan.
Liikutuin noista perhos- ja vanhuskohtaloista niin, että unohdin mainita mansikanviljelystä, Valto!
VastaaPoistaArvaa, kenellä on ollut kokonainen pelto mansikkamaana, jossa on ollut mustalla muovilla päällystetyt kohopenkit? Arvaa kuka istutti jokaisen taimen omin hellin käsin?
Siis, ajattele, että minä tein kaiken yksin! Itsekin ihmettelen tarmoani ja vaivannäköäni, etenkin kun se pelto on savimaata.
Monta vuotta hoidin mansikkapeltoani ja sain siitä alkuun runsaasti satoa, mutta sitten työ kävi ylivoimaiseksi, en jaksanut enää ajaa mansikkamaan muhkuraisia välejä raskaalla leikkurilla enkä pärjännyt tuhomuurahaisten kanssa, jotka tappoivat taimiani järjestelmällisesti. Olisi pitänyt kuulemma ruiskuttaa myrkyllä.
Luomu ei kannattanut, minä menetin taimeni ja nyt se mansikkamaa on villinä niittynä, jossa kesäisin kuvaan perhosia. Niityllä on siellä täällä ruohon ja kukkien seassa edelleen mansikoita, Senga Senganaa ja Jonsokia, joita napsin kuvaillessani ötököitä.
Iines. Minulla oli mökillä aika paljon mansikkaa jonka erään tyttöystäväni, tosi ahkera ja hyvä ihminen Karttulasta, antamilla taimilla ja hänen avustuksellaan 1990-luvun tragedioinen aikana istutin ja menestyivät vielä oikein hyvin.
VastaaPoistaNyt laitoin mansikkapenkit saman pellon toiseen päähän ja poikittaisvaoilla mäkeen nähden ihan kokeeksi. Rikkakasvit vain ovat vallanneet alaa, että en tiedä, onnistuuko vaikka eihän muovin alla nekään menesty. Toiseksi vanhin tytär siellä saa sitten kasvimaata hoidella kun asuu lähempänä. Minun ei täältä saakka kannata yksistään niihin toimiin ajella.
Tuo naapurin vanhus muuten on aika hankala tapaus. Hän on melkein kaikkien kanssa huonoissa väleissä ja suuttui vuosi sitten jostakin käsittämättömästä syystä meillekin niin, ettei enää morjestnut. Poikansakin, joka asuu aika lähellä, hän on suututtanut ja tytär, joka asuu Hesassa, ei ole yhteydessä myöskään. Joten ei tarvitse ihmetellä, jos sitten käy näin.
Mutta jotenkin pitää kai yrittää ymmärtää. Vein äsken sen ylitse pursuavan postilaatikon sisällyksen muovipussissa ovenripaan. Kaipa siihen joku huolehtija aikanaan ilmaantuu.
Kaikki vanhukset eivät tietenkään ole kilttejä ja suloisia mummoja tai pappoja. Joukossa on itse piruja ja pikkuperkeleitäkin, selvä se. Meillä on muuten yksi unohdettu kirjailija, joka on kuvannut vanhan hankalan ihmisen elämää oivaltavasti kirjoissaan: Liisa Hännikäinen.
VastaaPoistaIhminen ei vanhetessaan yleensä lempeydy, jos ei ole ennenkin ollut lempeä. Olen melko läheltä seurannut, miten ihmisen sisäänpäinkääntyneisyys käy yhä ahtaammaksi ja suuntautuu lopulta epäluuloksi kaikkea kohtaan.
Rohkaisin mieleni ja soitin ensimmäiselle samannimiselle ihmiselle (pitkä rimpsu nrotiedustelusta) Helsingissä joka oli kuin olikin naapurin vanhuksen tytär.
VastaaPoistaSanoi hänkin, ettei oikein isänsä kanssa ole ollut aikoihin väleissä eikä puheissa, mutta pyysi minua huolehtimaan postista ja ottaa sitten yhteyttä, kun saa sille toisenlaisen ratkaisun järjestettyä. Asiallinen ihminen tämä ison yrityksen DI tuntui olevan.
Mutta enpä itse haluaisi kuolemani kynnyksellä olla tilavassa talossani yksinäni niin, etteikö joku edes viikottain kysyisi, kuis humisee...
Kukapa näkisi tuon vanhan miehen pään sisään? Mikä on tehnyt miehestä ihmisvihaajan?
VastaaPoistaKuitenkin hänellä on maailmalla pärjääviä lapsia, joille hänen on täytynyt jollakin tapaa antaa elämisen edellytyksiä, aineellisia, henkisiä tai geneettisiä.
Jos hankalat vanhat ihmiset jäävät yksin, se on tietenkin siinä mielessä oikein, että saavat mitä ansaitsevat. Ei lasten tarvitse kuulla esimerkiksi haukkumista tai rakastaa ehkä väkivaltaista vanhempaa.
Kuitenkin jokin ääni sisällä sanoo, että eikö ihminen kaikesta huolimatta tunne huolta perheensä vanhoista jäsenistä, vanhemmistaan, vaikka nämä olisivat kuinka huonoja tahansa? Ettei edes sairaalasta osata soittaa lähiomaiselle?
Surullinen tämä Valto Ension naapurissa asuvan yksinäisen vanhuksen tapaus! Hyvä sentään, että noutamatta jääneisiin posteihin kiinnitettiin huomiota ja vanhus sai apua. Silloin tällöin kuulee, että asunnoista löytyy kuukausia ja kauemminkin kuolleena olleita yksinäisiä ihmisiä, joita kukaan ei ole kaivannut. Ei, vaikka olisivat asuneet kerrostalossa.
VastaaPoistaJaha - varoituksen sana: Blogger pölli jälleen pitkähkön kommenttini. Kopioikaa omanne ennalta, jos kirjoitatte kommentin! Toisella yrittämällä kommentti oletettavasti julkistuu.
VastaaPoistaSiis missään muuallahan vanhus ei ole niin yksin kuin kerrostalon betoniuumenissa. Ei ole sattuma, että joka toinen päivä suomalainen vanhus tekee itsemurhan. Ajatelkaa, joka toinen päivä jonkun hyvinvoivan ihmisen omainen menee narun jatkoksi, kun ei kukaan koskaan tule. Kaikki kuolleet eivät ole lapsettomia luusereita.
Edellinen kommenttini piti olla hurraahuuto suomalaisille kiekkoleijonille.
VastaaPoistaKoska se ei sopinut silloin kommenttien aiheeseen, sopikoon nyt: Hienoa Suomen kiekkoleijonat ja tukijoukkonsa! Oli upea peli ja upea tulos!
Nyt minä muistan miksi jääkiekon mm-kisojen seuraamiseni hiljalleen hiipui.
VastaaPoistaNämä juhlinnat menevät yli, juuri missään lehtijutuissa ei ole mitään tolkkua. Kaikenlaiset poliitikon ketkut kertovat, kuinka tämä oli unelmien täyttymys.
Hienona puolena voitossa se, että nyt meidän suomalaisten elämä vihdoin muuttuu - tietääkseni valtio lähettää jo ensi viikolla miljoona euroa jokaiselle kansalaiselle.
Syljeskellään vain kattoon ja ruotsalaiset kuorivat meille Mariannekarkkeja, ojentaen ne suoraan suuhun.
Yöllä Helsingin keskustassa oli tavaton ilo ja onni meneillään.
Pommien pamahduksia, huutoa, oksennusta, virtsaa, virtsaa ja möyrimistä.
Puoli viideltä aamulla senaatintorilla, kirkon portaiden edustalla istui yksinäinen hullu, joka harvakseltaan huusi: "sieg heil, sieg heil!"
Wonderful pictures !
VastaaPoistaKukin taaplaa tyylillään. Onneksi ei ole pakko lähteä epämiellyttävään seuraan "oksennusten ja virtsan" keskelle. Riittää kun saa iloita muiden ilosta ja tunnustaa väriä. Oonhan suomalainen! Eikähän tätä MM-riemua kovin usein satu, jos kerran kuudessatoista vuodessa. Ne mariannekarkit ja miljoona euroa kyllä kelpaisivat. Ja riemu siitä, että ruotsalaisten pilkka sattuikin omaan nilkkaan. Nih. Hyvä Suomen pojat!
VastaaPoistaTämä juhlintahan on hauska ja positiivinen asia. Kaikki ovat iloisia ja riehakkaita, ja hyviä toisille. Mikäs sen somempaa.
VastaaPoistaVäkijoukkoon minua ei olisi kyllä saanut, korkeintaan johonkin reunapaikalle, mistä pääsee pois, jos meteliä on liikaa. Keskellä tai edessä voisi ahdistaa.
Juhlimiseen kuuluu tietenkin juhlajuoma, mutta ei minusta lärvien vetäminen ja suttaaminen ole juhlimista ollenkaan. Suomalaiset imevät alkoholia, mikä on aika outo tapa muka juhlia.
Lasse,
VastaaPoistatackar och pockar.
http://www.youtube.com/watch?v=ktnq5q4wAYE
VastaaPoistaTaisin olla kansakoulun tokaluokkalainen, kun Juha Väätäinen juoksi Helsingissä hienoon ja juhlittuun maailmanmestaruuteen.
VastaaPoistaOlin minäkin innoissani, mutta vähän jo harmittikin se ylenmääräinen höösääminen asiasta. Kun en muuta keksinyt, pamautin luokkakavereille, että Paavo Nurmi on paljon kuuluisampi! - Olivat ihan ymmyrkäisinä; eivät olleet koskaan kuulleetkaan.
Kysykääpä tänä päivänä vaikka parikymppiseltä, kuka on Lasse Viren. Tai Paavo Nurmi.
Joskus takavuosina olin laivalla, kun Suomi pärjäsi Ruotsin kustannuksella jääkiekossa. Tottakai menimme selittämään ruotsalaisille, että olette ihan mukavia, vaikka jääkiekossa ette erikoisia olekaan. - Niitä vain nauratti.
Joskus olen ihmetellyt miksi jääkiekon suomenmestaruutta täytyy hieroa runsaasti reilut puoli vuotta, maailmanmestaruus sitävastoin selviää parissa viikossa. - Vastaus tähänkin on 47.
Muistaakseni vuonna -73 kylässämme (joka on maamme 23.suurin kaupunki), järjestettiin yleisurheilun Kalevan kisat. Katsomon katolle oli rakennettu yleisradion selostamo, Anssi Kukkosen näin siellä rennosti makoilevan ja ottavan aurinkoa.
VastaaPoistaSelostaja Paavo Noposenkin näin,sillä oli jotkut ihmeelliset mokkanahkavaatteet ja lierihattu samanlainen. - Kerroin faijalle, että se oli ihan hippi, faija hieman suutahti ja sanoi painokkaasti; "kuule, se mies ei ole mikään hippi!"
Hannu Siitonen heitti keihästä yli 90 metriä juuri kun kävin välillä kotona syömässä. Jorma Kinnunen- Äänekosken lilliputtikin siellä taisi kilpailla.
Lasse Viren oli juoksumatkallaan jotakuin viimeinen, tai vähän ennen, kun se viisaana miehenä ei pilipalikisoihin satsannut.
-76 olin Helsingissä katsomassa maailmankisoja juuri ennen Montrealin olympialaisia. Viren voitti ylivoimaisesti.
Olen minä Nordenskjöldinkadun jäähallissa nähnyt senkin, kun Lalli Partinen taklaa jokeripelaajaa kuuluisalla takapuolitaklauksellaan.
Ja kotohallissa Selänteen, kun maamme b-maajoukkue löi Teemun maaleilla Ranskan.
Nykyään urheilu pääosin tuntuu vain tylsältä.
Joukkueurheilu joka tapauksessa on masokismia, tappioita tulee huomattavasti voittoja enemmän.
Ensi vuonna taas joku, eikä siihen ole kuin vuosi aikaa.
En minä tuosta kaupunkien kokorankkauksesta ole varma, kun esimerkiksi Kouvolaan, sun muihin, on tänä päivänä liitetty kaikki ne muut hötökunnat ympäriltä.
VastaaPoistaUrheilussa on kai monesti masokismia. Juuri katselin aamuhesarin kokoaukeaman kuvaa maailmanmestareista, joissa kahdelta leveimmin hymyilevältä uroolta puuttui etuhammas tai pari.
VastaaPoistaPannaanpas tähän sankareitten kunniaksi juuri kuulemani vitsi: Tukholmassa avataan tänään Gröna Lundin huvipuisto. Puistolla on nyt kuitenkin uusi nimi: Granlund, ja siellä on uusi laite, ilmaveivi.
Mikikselle tattista ihanaisesta Monica Zetterlund -kipaleesta.
Myönnetään - pakosta! - että tyttärelläsi on nii' in sensuelli suu, että...
VastaaPoistaväkisin alkaa ajatella, kuka hänen äitinsä on?
(Tarkoitan, että yl. geenit periytyvät. Ja DNAan kautta myös fiksuus.)
En ole koskaan tarkkaillut tytärtäni siinä, mitkä seikat hän mahdollisesti on perinyt minulta, mitkä isältään. Tämä on tavallaan outoa, sillä muiden lapsista näkee heti, että he ovat selvästi ja jopa huvittavasti ryhtiä myöten isänsä tai äitinsä näköisiä. Äitini piirteitä olen tyttäreni habituksessa eniten näkevinäni. Minä taas tulen eniten isäni äitiin.
VastaaPoistaPerustussuomalaiset itkevät nyt että meitä ei kuunnella, me voitettiin vaalit, jäädään silti paitsioon. On se kummallista että ainoastaan 20 % suomalaisista on oikeassa, 80 % väärässä.
VastaaPoistaPersut, niistäisitte nokkanne!?
Kuulun siihen kahdeksankymmenen prosentin joukkoon, mutta.
VastaaPoistaTykkään nuorten tavasta tehdä musiikkia, kuten tässä, vaikka urheiluselostuksesta muokkaamalla.
Kappaletta olen kuunnellut jo monen monta monituista kertaa, kuvittelen kertosäkeeksi: "Taivas varjele, mikä sieltä tulee - sieltä tulee Wallin!"
Tuosta kun tekisivät vielä version: Taivas varjele, mikä siellä menee - siellä menee kepu!
Anonyymi,
VastaaPoistanoin kun asian asettaa, olet tietysti oikeassa ja kantasi on demokratian mukainen: näin oli äänestystulos.
Tuo voiton määrä vain puhuu omaa kieltään ja ansaitsee sekin oman tulkintansa.
Hauskaa tuo on, Riku, uudenlainen urheilurunoilu ja sävellystyö. Tulos on lystiä ja nostattavaakin kuunneltavaa. Mertarannan kielikuvia ja tunteenpaloa on ilo kuunnella.
Noiden videoclippien tekeminen on aika yksinkertaista... koska, todellisuushan tekee ne itse. (Sanoi jo Haavikko-vainaa, Pee. Tai ei hän ihan näin sanonut. Mutta kumminkin.)
VastaaPoistavrt. http://www.ksml.fi/kiekko/mm-kisat/pasi-nurminen-kaatuu-mertaranta-selostaa/672215
tai
http://www.youtube.com/watch?v=eTnDoejYe4E
Edellinen linkki ei toiminut. Ehkä tämä toimii.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=LrGZR5LRxLk
Jaahas, tähän onkin palaunut nyt vanha kommenttiaineisto tuohon alkuun! Blogger olikin melkoisen ripeä..
VastaaPoistaParempi myöhään kuin ei milloinkaan.