25.5.2011

Levottomat


24.5. Olen usein miettinyt, mistä asti Suomessa lasten, koululaisten ja ylipäänsä nuorten äänekästä ja kaihtelematonta käytöstä on alettu pitää aktiivisuuden ja yleisen reippauden merkkinä. Milloin frekkiydestä tuli johtava käytösmalli?

Mistä lähtien on omaksuttu se asenne, että kodeissa, tarhoissa ja luokissa tauotta kuuluva ääni, puhe ja jopa meteli on lasten vireyden merkki, käyttäytymissuunta, johon lasta ohjataan, vaikka hän olisi peruspiirteiltään ujo ja rauhallinen, yksinkin viihtyvä?

Suomalaislapsia aktivoidaan kaiken aikaa, heidän hermojärjestelmänsä ärsytetään liikkeeseen elävällä ja äänekkäällä kuvalla, musiikilla, peleillä, toimintakehotuksilla, tuuppimisilla. Ääntä, puhetta, toimintaa, liikettä, menoa, melskettä, nopeita väläyksiä sitä ja tätä, eteenpäin, alta pois. Jos joku lyö, lyö takaisin, pidä puolesi, pärjää, älä ole nynny, anna mennä vaan. Ole mukana, näy, liity Facebookiin, olet olemassa ja voit kontrolloida elämääsi.

25.5. En ole nukkunut montakaan tuntia. Kissa herätti minut kahdelta mouruamalla ja olemalla levoton. Se kulki rapuissa edestakaisin, oli alakerrassa kymmenen minuuttia, tuli yläkertaan, kävi astialla, söi, mourusi meni alakertaan. Viiteen asti tätä kesti, kunnes avasin tietokoneen ja etsin eläinlääkärin yhteystiedot. Vastaanoton puhelinlinja aukeaisi yhdeksältä. Kissa hyppäsi tietokoneen viereen makoilemaan, ja kun huomasin, että sen silmät menivät kiinni lämpimässä hurisevassa paikassa, menin peiton alle ja nukuin pari tuntia.

Eläinlääkäri oli aika ronski ja sain apteekkiin puhelinmääräyksen kissaa tutkimatta, kilpirauhasen ylituotantolääkettä ja munuaisen vajaatoimintaruokalisää. Sovittiin, että vanhaa lähes kaksikymmentävuotiasta kissaa ei rääkätä piikityksillä eikä tutkimuksilla, kun kaikilla kuulemma tuossa iässä on munuaiset sökönä ja kilpirauhanen ylikierroksilla. Lääkettä vaan kitusiin, kun oireet ovat ilmeiset. Ellei auta, kyseessä on jokin vakavampi.

Nyt von Kusti nukkuu taas tuossa koneen vierellä. Kauhea huoli eläimestä, jolla on kaulassakin patteja ja joka kääntyy kuin vanha pappa, vaivalloisesti, niveliään varoen. Sattuukohan sitä munuaisista, kun ne lopettelevat toimintaansa? Alan tulla kai vanhaksi, en tahdo kestää eläimen kärsimystä. Luonto-ohjelmissakin kauhistun, kun tiikeri tai puuma hyökkää pienen vasan kimppuun.
Tunnen elimistössäni tiikerin hampaat ja konkreettisen kivun vihlaisun. Tunnen munuaisissani kihelmöintiä, kun katson kissaa. Olen kuin Siri Hustvedt, joka tunsi fyysistä kipua, kun näki jonkun kaatuvan tai loukkaavan itsensä. Kun tytär valitti flunssassa putkien tukkoisuutta ja hengenahdistusta, minuakin alkoi ahdistaa putkesta. Elämä on rajua, kun maailma väreilee tuskaa ja kipua, jota ei voi sivuuttaa.

(Maalaus Ernest Bieler)

183 kommenttia:

  1. Aina oppii uusia sanoja sitä mukaa kun vanhoja unohtaa. On tuollainen "frekki" olemassa; tarkistin.

    Eilisissä nettiuutisisssa järjenpääläinen ysiluokkalainen oli paukannut opea turpaan, Kervoossa taas rehtori oli ostellut koulun rahoilla itselleen kitaroita, sitaroita, telkkareita ja purkkaa.

    Minä olen joskus nuorena joutunut viemään eläinlääkärille lopetettavaksi meidän mustan kissamme, joka oli harvinaisen fiksu sellaiseksi. Häntänsä kai joku koira raateli, eikä se parantunut millään konsteilla.

    Eläimissä on se huono puoli, että elinaikansa on kovasti lyhyt, vielä lyhyempi kuin meidän ihmisten.

    VastaaPoista
  2. Luulin keksineeni frekin itse, mutta niinpäs se näkyikin Urbaanissa sanakirjassa. Sehän on tietenkin alkujaan ruotsia, ja sutjakkaampi kuin "röyhkeä" tai "julkea". Toisaalta pidän kovasti julkea-sanasta, se on jopa kaunis. Frekissä on kuitenkin oma pirtsakka vivahteensa, joka sopii nuoriin ja lapsukaisiin.

    Tämä kissa elää, elää ja elää. Se on nähnyt ensimmäisen koiramme, toisen koiramme, äitini, eli monta mennyttä. Se liittyy perheemme historiaan.

    Kaksi koiraa olen saattanut lopetettavaksi, ja molemmat olivat suuria ja samalla kauniita järkytyksiä. Vieläkin voisin antaa itseni itkeä kumpaakin tapausta.

    Vaan kohta lähden apteekkiin hakemaan kissan lääkkeet.

    VastaaPoista
  3. Aikoinaan kaikissa maataloissa oli kissoja, pitikin olla, ja paljon, että ne pitivät jyrsijät kurissa. (Ja Herran nuhteessa.) Kun rouva-kissoille syntyi (herra-kissojen takia) liikaa penikoita, ne pantiin kiven kera juuttisäkkiin ja upotettiin järveen. Ei sitä kukaan sen kummemmin päivitellyt. Samaa, kuin että sika, Roope tai Reino, jossain vaiheessa paloiteltiin pekoniksi.

    Ps. Auschwitz on toinen juttu. Aivan toinen. (Vaikka sitä katsoisi vastavaloon.)

    Pss. Minuakin vähän kummastuttaa tämä nykyajan opettajien käyttäytyminen. He ovat liikasuvaitsevia. Aikoinaan kansakoulussa jos HVDH-hälyinen (tai mitä nämä kirjaimet nyt onkaan) häiritsi oppituntia niin opettaja sanoi - erittäin KOVALLA äänellä - että "kumpi täällä pitää tuntia. sinä vai minä. vai haluatko remmistä?"

    Nyt kai opettajan pitää pyytää anteeksi, jos oppilas ampuu sitä ritsalla? (Ainakin jos panos menee ohi.)

    VastaaPoista
  4. Lapsuudenystäväni, se nainen joka moottorisahasi puuni ja hakkasi halkoni, kertoi nauraen ampuneensa lapsena papan (isänsä) kanssa katinpoikia liiskaksi navetan seinää vasten.

    Mökin saunalle oli yhtenä kesänä ilmaantunut kissanpoikalauma, joka naukui nälkäisenä ja tuli ihmisen luo. Emo oli joutunut johonkin. Siskon mies, tämä saksalainen, otti tehtäväkseen tappaa kissat, koska kukaan ei voinut niitä ottaa eikä ilmoitus kaupan seinällä ja lehdessä tuottanut yhtään vastausta.

    Hän tuli sitten ihan punaisena ja vaikean näköisenä takaisin ja sanoi tappaneensa kissanpennut. Seuraavana päivänä rajanaapurimme tuli meille ja kertoi, että hänen ulkorakennuksensa ylisille oli ilmestynyt kissanpoikalauma, joka naukui ilman emoa. Että ottaisimmeko me yhden.

    No, tämä kissalauma päätyi sitten naapurin kautta raumalaisperheisiin. Ei ollut saksalaisestakaan ihan tappajaksi. Siskoni hyväuskoisuutta kuvaa se, että hän päivitteli tosissaan, miten nyt joka puolella on kissoja. Me muut katsoimme vinosti ulos ja hörpimme kahviamme.

    VastaaPoista
  5. Fazerin karamellipussissa jossa on näitä erilaisia karamelleja, on myös tämä Kis-Kis karamelli. Pitkähkö pötkölö. Lapsena, jos oli mun varausvuoro, valkkasin aina ekaks sen.

    VastaaPoista
  6. Myös Lakta oli hyvä, joskin Kis-Kis oli ykkönen.

    Mitä tulee tuohon ylemmän anonyymin kommenttiin opettajien liikasuvaitsevuudesta, se on laajalle levinnyt ilmiö, eikä enää yksittäisen opettajan hallinnassa.

    Koko opetusmetodisto lähtee siitä, miten opetuksen käärisi mahdollisimman makeaan pakettiin, lauluun ja tanssiin, ja miten sen voisi tarjoilla niin, ettei vaan kukaan pitkästy. Olen kuullut, että nyt eletään päiviä, jolloin mukavat opettajat jakavat lapsille lahjoja palkaksi siitä, että nämä opiskelevat.

    VastaaPoista
  7. Kunnallinen eläinten terveydenhuolto on perseestä.

    Kävin juuri apteekissa hakemassa kissan lääkkeitä, kun on hätä lemmikistä. Ei ollut reseptin reseptiä, ei. Apteekista soitettiin ystävällisesti lääkärille ja jätettiin puhelinvastauspyyntö, jahka tämä saa kätensä pois lehmän perseestä.

    Anteeksi. Ei noin tietenkään, vaan minä vain sanoitin sen, kuten tunnen. Täällä maalla eläinlääkäri kun on aina kepulaistiloilla tuotantoeläimiä hoitamassa. Yksityistä eläinlääkäriä ei ole, ja kunnallisen konitohtorin suhtautuminen tuottamattomiin lemmikeihin on karskia ja nuivaa.

    VastaaPoista
  8. Perseestä . . .

    Jokaisella pitäisi olla henkilökohtainen kansanedustaja mikä ajaisi . . .

    VastaaPoista
  9. Suunta on sama työelämässä: pientä jutustelua, pakollisia pikkujouluja, turhia esitelmiä ja äänekkäiden solidaarisuutta. Huolellinen tai edes kohtalainen tuumailu ei ole suuressa suosiossa. Samaan ajattelutapaan kuuluu mielestäni myös se, kuinka ihmisiä tarvitsee viihdyttää joka käänteessä, jotta heidät saa keskittymään. Hapanta, sanoi kettu.

    VastaaPoista
  10. Kilpirauhanen ja diabetes ovat kissalla yleisiä, samoin munuaistaudit.

    Meillä on kaupungissa pieneläinklinikka, mutta vain yksi lääkäri, eikä sijaisia saa ottaa. Se tarkoittaa siis paria yksityisklinikkaa lisäksi.

    Allu-cat, joksi poijanlikka häntä kutsui, kuoli viime syksynä. Meiltä on jäänyt viemättä seniori-ruoka pois, insuliinipiikit ja kynät, sitten on iso pussillinen sen pehmeää karvaa, se kun oli puolipersialainen. Allu kuoli kun se oli vuosi sitten keväällä täyttänyt 20 vuotta.

    Nivelten jäykkyys on todennäköisesti reumaa tai nivelrikkoa, patit kaulassa viittaavat johonkin vakavampaan.

    Huutaminen on kyllä ahdistusta ja/tai kipua. Allun eläinlääkäri olisi ehkä voinut suositella eutanasiaa jo aiemminkin. Kirjoitin Allun kuolemasta samana päivänä blogiin.

    Ei löytynyt päivystävää lääkäriä, ei mitään apua.Piti vain katsoa ja kuunnella kouristelevaa eläintä. Se sai halvauksen klo 16 edellispäivänä, ja saatiin nukutettavaksi yksityislääkäriin noin klo 12 seuraavana päivänä.

    Kaikki edelliset kissat ovat kadonneet, joutuneet todennäköisesti petojen kitaan mökillä tai maalla asuessamme. Allu oli viimeinen maalla syntynyt ja maalaiselämää maistanut rottakissa.

    Lidia ei mene ulos.

    Kissan viimeiset vuodet ovat aivan yhtä vaikeita kuin ihmisenkin. Kissoille hyväksytään eutanasia, mutta ihmiselle ei - siis Suomessa.

    VastaaPoista
  11. Meidän kissamme kuoli - tai piikitettiin - reilu vuosi sitten, 17,5-vuotiaana, ja yhä sen henki liikkuu täällä.

    Kerran näin unenkin, jossa olin taivaassa, tai sen liepeillä, sillä en ollut kuollut, ja kissamme tuli pienenä enkelisieluna vastaani ja kertoi iloisena, että hyvin meni ja hänen tiensä jatkuu nyt jonnekin... ja tässä kohtaa saatana heräsin.

    VastaaPoista
  12. Iines, toivotaan, että kissasi olo pian helpottaa lääkkeiden myötä, kunhan se niitä nyt ensin saa. Kissasi on todella pitkäikäinen! Kun tietää, miten kauan se on kuulunut elämääsi ja muistoihisi, voi ymmärtää huolesi sen voinnista.

    Lapsuudenkodissa toisella kymmenellä oleva kissamme lähti retkilleen eräänä päivänä, eikä tullut koskaan takaisin. Luultavasti jokin peto oli sen napannut metsässä, tai se oli syönyt rotanmyrkkyä tai ehkä jäänyt auton alle. Se oli uljas mustavalkoinen kissa, kiiltäväkarvainen ja omanarvontuntoinen. Emme koskaan saaneet tietää sen kohtalosta, mikä ehkä oli hyvä asia. Edellinen kissa kuoli liikkeellä olevaan kissaruttoon. Tieto lisäsi tuskaa.

    Kummitädilläni oli muinoin seitsemän kissaa. Oli mustia ja valkoisia, kellanruskeita ja harmaita, viirukkaita ja laikukkaita. Kesällä, kun lehmien lypsyaika illansuussa lähestyi, kävelivät kummitätini ja hänen kissansa kotini ohi peräkanaa lehmihakaan lypsylle. Kissat pitivät talon vapaina hiiristä ja rotista, emäntä kissat kiiltäväkarvaisina ja tyytyväisinä. Yksi noista kissanronteista, se musta, huitaisi käpälällään ihanan sinisen vappupalloni hajalle, kun pikkuisen sitä pallolla kiusasin. Pallo oli ensimmäiseni ja ainoani, enkä saanut tilalle uutta.

    VastaaPoista
  13. Huolellinen tai edes kohtalainen tuumailu ei ole suuressa suosiossa.

    Kannatan tuumailua. Minun isäni oli tässä mestari. Kun hänen piti ryhtyä vaikka pienen vajan maalaamiseen, hän kuljeskeli kädet selän takana vajan ympäri, mittaili katseellaan seinää alhaalta katonharjaan asti, seisahteli tupakki huulessa. Hän kuului myös sarjaan tupakkiaskin kanteen suunnittelijat. Lapsuuden aikaiset tupakkirasiat olivat täynnä merkintöjä ja kaavakuvia, vaikka kirjoituspöydän laatikot olivat täynnä Linen Bank -papereita.

    Tekeminen, nopea toimintaan ryhtyminen on nyt hyve, tuumaaja on hidastelija.

    VastaaPoista
  14. Ripsa,

    minullakin on tallella neljä vuotta sitten (vai oliko siitä jo viisi vuotta) kuolleen Ruben-noutajani häntäkarvatupsu rusetilla sidottuna. Mökin pihalla on edelleen Rubenin jalkapallo, ruusupensaiden väliin juuttuneena, toinen on liiterissä. Klisee, mutta oma lemmikkieläin elää ikuisesti ihmisen mielessä ja sydämessä. Lemmikkieläinten merkitys ihmiselle on suunnaton, ne ovat perheenjäseniä, vaikka ovat lajinsa edustajia, joita ei erikoisemmin lemmikitetä eli alisteta.

    Järkyttävä tuo Allu-kissan viimeinen elinpäivä. Mihin tämä maailma on menossa, kun kuoleva ei saa ajoissa apua, oli sitten eläin tai ihminen. Molemat joutuvat kitumaan tuskissa. Läheltä seuraaville jää ikuisesti järkyttävä muisto. Minäkin olen koettanut poistaa mielestäni sitä kuvaa, kun syliini lempeästi nukutettu Ruben noudettiin haudattavaksi. Mies repäisi Rubenin kahdesta jalasta ylös, niin että sen pää retkahti maahan. Luulin, että kuollut eläin kannetaan ruumisautoon hellästi sylissä. - Pääsee kauniille paikalle, sinne ison koivun juureen, sanoi mies, mutta minä en uskonut tätäkään.

    Minunkin kaiki muut kissani ovat kuolleet joko kadottuaan metsään tai juostuaan auton alle.

    VastaaPoista
  15. Vanhat katit kannattaa viedä malgaliinitehtaalle. Niistä saa siellä 50;- senttiä unssi.

    VastaaPoista
  16. "Vanhat katit kannattaa viedä malgaliinitehtaalle. Niistä saa siellä 50;- senttiä unssi."

    Ei noin voi sanoa. Hyi hyi sinua, anonyymin kehveli.

    Nimittäin jos puhut senteistä, ei sen jälkeen ole enää pienempiä yksiköitä, kuten merkintä ;- antaa ymmärtää.

    Pitää sanoa 50 senttiä tai 0,50 (senttiä) unssilta.

    VastaaPoista
  17. Vietin pikkupoikana kesäni Kotipirtti nimisessä huvilassa. Vanhempani olivat ostaneet sen Martta Herneeltä. (Joka mielestäni ei tähän yhteyteen kuulu.) Siellä oli kumminkin aina kamalasti kissoja. Tykkäsin niistä, vaikka ne raapi minua, välillä vedin niitä hännästä. Kotipirtillä oli myös kamalasti siilejä. Hemmi-täti oli opettanut ne semmoisiksi että ne tulivat - kömpivät niillä lyhyillä mustilla jaloillaan - betoniportaat ylös, ja tulivat keittiöön juomaan maitoa. Siellä sitä oli iso tassillinen. Ja lautasen toisella puolella oli n. neljä kissaa jotka kans latki sitä maitoo. Siilit pysyivät omalla puolellaan, samoin nämä naukumaijat, eivät ne koskaan riidelleet. Kun siilit (joita parhaimmillaan saattoi olla kuusi) olivat saaneet tarpeekseen niin ne tapsuttelivat pois. Kissatkin häipyivät - kukin minnekin, en tiedä minne. (Ne ei koskaan kertoneet mulle missä ne käy.)


    Ps. Tulee nostalginen olo (mulle) kun kerrot Linen Bankista... minä nimittäin (ei se mun vika ole!) olen viimeistellyt viii-ii-meiset paketit tätä paperia. Rullasin paperia sellaisen leikkurin läpi joka pilkkoi sitä A-4seksi ja stannasi samalla arkkeihin tuon Leijona-vesileiman. Senhän pitäisi olla kunkin arkin keskellä... voi voikukka minä ähelsin sen koneen kimpussa että se tottelisi minua... siihen tuli vuoromestarikin (olin uusi tyyppi Kankaalla) ihmettelemään että mitä minä puurran... Kun kerroin, mitä yritän, se nauroi: "ei sitä leimaa saa kukaan kohdalleen. edes paholainen. mikko, jos vain jotain leimaa vaan on jossain kohtaa paperia niin se riittää. se on virallista paperia silloin."

    VastaaPoista
  18. Voi että, toivotaan että kissa pärjäilee lääkkeillä ja saa sitten nukahtaa itsekseen, koska nämä päätökset ovat aina niin hirvittäviä. Itse hentomielipaskana koen tosi vaikeiksi nämä eläinlääkärijutut, vaikka kyseessä olisi vain pelkkä perustarkastus(kuten vastikään Moskulla oli anaalirauhasineen) ja koska käskytys oli hukassa eron jälkeen, rukoilin että rauhoita se, mutta lääkäri vain nauroi että reipas poikakoira kestää kyllä käsittelyn. Niimpä niin, mutta kun äiti ei:) Tämä samainen lääkäri kävi vuosi sitten tekemässä rakkaalle Likalleni viimeisen palveluksen kotona ja kaikki sujui niin hyvin kuin siinä tilanteessa on mahdollista, yksi piikki sattui jostain syystä kovasti ja sattuu silloin tällöin muistaessa edelleenkin.

    Luin miten ekaluokkalaiset arvioivat kännyköitä ja jotakin hassua mutta tavallaan ajanhengen mukaista trendiä siinä on eli tässä mennään ja aivan totta äänenkäyttö ja meteli on lisääntynyt huomattavasti sanotaan nyt vaikka viimeisen 20 vuoden aikana ja ehkä myös eräänlainen kurittomuuskin?

    Anonyymin ikää en tiedä (hän, joka viimeiseksi kommentoi mihin hänen mielestään vanhat katit kannattaa viedä)mutta veikkaisin tuollaista alle 7 vee ikää etenkin tuon kirjoitustaidon ja yksinkertaisen ajattelutavan vuoksi, tosin useimmiten monella alle 7-vuotiaalla ajattelu- ja empaattisuuskyky on huippuluokkaa verrattuna tähän anonyymiin?

    VastaaPoista
  19. Minulla muuten on maapallon viimeinen Linen Bank riisi. Tässä on koodi (se on näemmä mennyt Lenoxin läpi) DMA01 9743C6423. Teille - rakkaat kanssakärsijät - ei se ehkä sano paljoa? Minulle se sanoo kaiken (syyskuu, puista tippui lehtiä, linnut lensi nälkäisinä pään yli, kohta alkaa lokakuu... sen lukee tosta seiskasta.)

    VastaaPoista
  20. Mustaleski,

    minäkin luulen että tuo anonyymin kehveli oli joku pikkuinen märkäkorva, joka oli eksynyt pornosivuilta tänne.

    Siis eläimen osahan on hyvä: se ei tiedä kuolevansa, vaikka olo olisi kummoinen. Toivon, että kuolema olisi luonnnollinen nukahdus, ne piikitykset ovat kipeitä lemmikin perheelle. Nykyään on niin hyvät olot, että eläimet eivät kuole itsestään, niiden reviirikin on usein suojattu kodin piiri.

    Minun tyttäreltäni yksi pikkuinen ala-astelainen tyttö kysyi tunnilla ikään kuin itsestäänselvyytenä, että hei, missä baareissa sä käyt. Jokusten lasten maailmassa ei taida olla aikuisia, jotka eivät käy viikonloppuisin bailaamassa.

    Ei bailaamisessa sinänsä vikaa ole, mutta ei myöskään bailaamattomuudessa.

    Ihana tuo mikiksien siili-kissajuttu. Mikähän sinä on, että en ole nähnyt siiliä varmaan kymmeneen vuoteen, vaikka asun kesät jopa ihan landella, talvetkin maaseudulla pikkukaupungissa. Ovatko siilit kuolleet sukupuuttoon?

    VastaaPoista
  21. En tiedä siileistä kamalasti mutta jostain luin joskus että talvihorroksessa niiden sydän lyö 1-2 kertaa minuutissa. Minusta se on erittäin mielenkiintoista. Ps. Mitenkähän monta kertaa karhun pumppu muuten lyö, kun se nukkuu? siis talvella.

    VastaaPoista
  22. riku riemu löydä joku yoy tube laulu. Ne ovat olleet entiset hyviä. Amerikka musiikki on hyvää+!

    VastaaPoista
  23. Täytyy yhtyä anonyymiin, mutta niin, että tänne vinkatut laulut ovat kaikki olleet poikkeuksetta hyviä, ei mitään jokamiehenkamaa.

    Pidän myös omista youtubeistani, joskin harvassa niitä on. Tapanani on ollut valita kotimainen vanha helmi, vaikkapa Georg Ots tai Eila Pellinen tai Me tulimme kapakasta. Niissä on charmia ja särmää. Ulkomaisista paras on ollut Bella Ciaon yksi autenttinen versio sekä venäläinen Maatuska, äiti maa.

    VastaaPoista
  24. Taitaa anonymmi vain puhua, olen tainnut laittaa niin laajalla skaalalla, ettei kukaan minun lisäkseni niistä kaikista pysty pitämään. Kuten joku sävelradion juontaja saattaisi todeta: jokaiselle jotain eikä kenellekään mitään.

    Hiljattain ihastelin ikivihreän Frank Sinatran laulaman kappaleen juutuubiin lataajan huumorintajua. Erityisesti tekstit siinä alkupuolella.

    VastaaPoista
  25. Niin, jos oikein lukee noita Jevtusenkon sanoja (jotka Sauvo Puhtila on käsittämättömän pehmeästi suomentanut)... ja jos ei anna tuon Otsin patetian hämätä itseään... tajuaa, yksin ja aika avuttomana, että tästähän elämässä on kyse.

    Näin minä tämän kuulen.

    http://www.youtube.com/watch?v=TL1WYJD5ri4&feature=related

    VastaaPoista
  26. Mää en saanut tosta sinatran laulun sanoista selvää? Aika kummallinen laulu.

    VastaaPoista
  27. Olen rakastanut usein enkä ole hävinnyt koskaan, siis rakkaudessa. Mutta aina se on ollut yhtä vaikeaa sekä aloittaa että lopettaa.

    VastaaPoista
  28. Google kertoi, että karhun sydän lyö talviunien aikana 8-19 kertaa minuutissa. Mielenkiintoinen tieto, kuten tuo siilin lepopulssikin. :)

    VastaaPoista
  29. Eilen katsoin jotain luontodokumenttia, jossa todettiin, että kaikkien nisäkkäiden poikaset eivät herää talviuniltaan. Pitää olla ehtinyt kerätä tarpeeksi rasvakerrosta ihon alle.

    Anonyymi, taidat olla pelimies tai pelinainen, kun puhut häviämisestä rakkauden yhteydessä. Miten rakkaudessa voi koskaan hävitä? Tai miten rakkauden voi käskystä lopettaa? Ettet vaan puhuisi pelkistä seksisuhteista, joissa ilman jääminen olisi häviämistä?

    VastaaPoista
  30. Georg Otsin laulu oli kyynelöittävän ihanaa. Olen kai ennenkin sanonut, että pidän patetiasta! Kuuntelin samalla muitakin Otseja, kaiholla, Moskovan valot ja Syysunelmia ja Kun loppuu työ.

    Tuo Sinatra oli aika erikoinen! Oikeastihan Fly me to the Moon on aika ihanainen.

    VastaaPoista
  31. Kiitos Tiina !

    Panen tämän - en Sinua, älä pelkää - korvani taakse. Ps. Tosin siellä on jo lyijykynä... no, otanpa sen pois.

    VastaaPoista
  32. Vaikea on päästää kotieläimestä irti. Vaan ei kukaan elä ikuisesti, ei kissa eikä koira eikä ihminen.

    Luopumista ikä kaikki.

    VastaaPoista
  33. Totta Kuunkuiske, ja kyllä minä olen valmis luopumaan, osaan sen jo.

    Ainoa, mistä panikoin, on se, jos eläimellä on kipuja. Nytkään en ollut varma, mikä sillä yöllä oli. Pelkäsin virtsatulehdusta ja sitä, että se ei saa pissattua, kun se kävi raapimassa laatikkoaan pari kertaakin. Ajattelin, että sen munuaiset pettävät, ennen kuin lääkärit aukeavat. Tai että sen nivelissä on polttavia kipuja.

    Nyt ensimmäinen pilleri on siis syöty ja huomenna saadaan toinenkin lääke.

    VastaaPoista
  34. Ankarin luontoleffa mitä minä olen nähnyt oli kun katselin joutsenia Airistolla. Viivyin siellä yhden viikon, aivan yksikseni, eräänä talvena, joka oli käsittämättömän julma... (Myöhemmin keväällä nimittäin luin lehdestä että KAIKKI sinä vuonna syntyneet joutsenenpoikaset kuolivat + kolmasosa aikuisista.) Sitähän en silloin tiennyt. Läpitunkeva 8-9 boforin tuuli puhalsi koko ajan, oli helmikuuta, meri oli sieltä täältä jäässä, tässä lahdenpoukamassa oli sulaa vettä, vähän. Nämä joutsenet, joita oli noin 100, kelluivat siinä. Kaikilla oli pää kallellaan: näki että niitä palelsi. Minä revin reikäleivästä ja perunalimpusta niille pieniä palasia, niin, heittelin niitä heille.... Eivät ne reagoineet siihen mitenkään, eivät mitenkään! Se minusta jotenkin pahinta olikin. Ne vaan olivat koko ajan kaulat kallellaan ja kelluivat sillä tavalla vierekkäin.

    Oli, tuli mieleen, kuin olisi käynyt kurkistamassa mitä tapahtuu keskitysleirissä. Aika kamalalta.

    VastaaPoista
  35. Minä jouduin kerran nuorena miehenä Kittilässä sairaalaan kun pulssi putosi alle 30. Oli kevyt, rauhallinen olo jonka lääkäritäti keskeytti ottamalla ensin kauniilla kädellään ranteesta ja sitten sytkäyttämällä adrenaniilia suoraan suoneen (kai vissiin tippakanyylin kautta kuitenkin, en muista).

    Syksyhän silloin oli. Ei tiennyt, että olin menossa talviunille.

    Sydämeni on aina ollut harvalyöntinen. Nytkin siinä 48-50/min se jytkyttelee. Riittää vissiin sillä toisinaan se tekee kuin jänis pitemmän harhautusloikan vasempaan tai oikeaan jatkaen jylkyttelyään...

    Kissoista voidaan olla montaa mieltä, sekä perusteltuja, että perustelemattomia, mutta luontoonhan niitä ei saisi päästää, ne kun ovat, kuten minkit, armottomia tappokoneita lintupoikueiden kimppuun päästessään.

    VastaaPoista
  36. Äkillisen (ainahan ne äkillisiä on?) infarktin takia olin Jyväskylän teho-osastolla. Noin kahdeksan sairaanhoitajaa hääri ympärilläni, plus yksi lääkäri. Kysymys oli - koska olin hengenvaarassa - siitä että tämä sepelvaltimotukos hoidettaisiin ns. liotuksella. (Minut oli huumattu morfiinilla. Minua vaan koko ajan nauratti. Ihmettelin että mitä ne nyt noin hädissään ovat, ja pomppivat koko ajan, nuo sairaanhoitajattaret...) Liotushoitoa ei voitu aloittaa kun pulssini oli niin korkea. Minuun tökättiin jotain kemikaalia... ihmettelin itsekin miten nopeasti pulssi laski... 30n kodalla (siinä oli semmoinen iso mittari, kuin nopeusnäyttö) alkoi kello piristä... Hälytysääni. Näin, että mittarin mukaan sykkeeni kävi 22ssa, kuulin, kun lääkäri käskytti (hermostuneeseen äänensävyyn) jotain... eli minuun pumpattiin joku toinen piikki ja sykkeeni nousu (silmänräpäyksessä) takaisin normaaliksi.

    Ps. Liotushoito onnistui hyvin, muuten. Mitä nyt jouduin neljä vuorokautta makailemaan sairaalan pedissä ja tuijottamaan kelloa seinällä jonka minuuttiviisari aina kahden minuutin välillä nytkähti. Samanlaisia kelloja oli Yhteiskoulussa. Arvaa, oliko se tylsää?

    Ei oikeastaan. Opin suhtautumaan asioihin (eli aikaan) eri lailla. Yöt oli vittumaisempia... ai, minkä takia? No kun ei saanut unta. Ja ne valvovat "sisar hento valkoiset", niitä oli kaksi, juttelivat koko ajan. Voi jumalauta miten pitkiä yöt voi olla kun ne valvoo sekunti sekunnilta... No, onpa tämäkin mitattua.

    VastaaPoista
  37. Ai niin, mikishän tuo viimeinen anonyymi on.

    VastaaPoista
  38. Minä kuulun kiihkeäpulssisiin. Tunnen joskus sykkeen korvassani, vaikken välittäisi kuunnella sitä. Luulen, että se on reagointitapa maailman melskeisiin.

    Täytyy vain ihmetellä ja ihailla suomalaisen lääketieteen korkeaa tasoa ja osaamista, kun lukee mikiksen kertomusta. Voi teitä miehiä ja teidän sydämiänne. Mitä niille oikein teette? Aikamoisella rajalla olette monet käyneet. Minäkin tiedän muutaman tutun miehen, tästä naapuristakin kaksi kappaletta ihania viisikymppisiä miehiä.

    VastaaPoista
  39. Iines, ne ihanat tutut miehet siinä lähellä: Tonttisi rajallako ne ovat käyneet? (Hihi, yritin vitsiä)

    Tässä nyrkkini kokoisessa pumputtajassa kylkiluitten takana on synnynnäinen vika joka ilmenee hiippaläpän hienoisena vuotona.

    Muiden läppien nimethän ovat keuhkovaltimon läppä, kolmiliuskaläppä ja aorttaläppä. Ne ovat kunnossa.

    Lisäksi olen jo syntymässä saanut suuren sydämen joka vain on kasvanut minunkin kasvaessa. (Ihan siis oikeasti kookas lihaskimppu siellä jytkyttelee, ei ole "suurisydäminen ihminen" -vitsi). Sekin osaltaan aiheuttaa sen, ettei pumppuasemani tarvitse turhia mäntäröidä että veri saa kyytiä käydessään siellä kääntymässä.

    Muuten se siis on terve, mutta rytmihäiriöt ovat toistaiseksi selittämättömiä. Että mistä ne johtuvat siis. Niiden takia joskus koko pulssi menee huomattavan alas ja verenpaine laskee niin, että pyörryttää.

    Lihoa ei kärsisi yhtään. Sen huomaan vaikeuttavan tilannetta, samoin alkoholin nauttiminen.

    Eikähän ME miehet omia sydämiämme särjetä. Laulussakin sanotaan naisten niin tekevän...

    VastaaPoista
  40. Nykyisin olen (enkä nyt liioittele) paremmassa kunnossa kuin 4vitosena. Ai, että minkä takia? En minä tiedä. Syön joka toinen päivä kalaa - en siksi että se on terveellistä vaan siksi että tykkään kalasta. (Lohi, silakka, hauki, muikku, ahven, made, seiti, tonnikala, kuha, lahna, särki ja ankerias. Plus pari muuta.)

    Tykkään myös mustikoista ja manteleista. Sen takia popsiskelen niitäkin.

    Jos olisin Sikke Sumari - ja miksen olisi? - niin sanoisin (koska se on totta) että ruokalautaseni sisältää 3/4 osaa salaattia (kaikkea vihreää keltaista ja punaista) ja 1/4 osaa on kalankimpaletta.

    Ruokajuomana suosin vettä.


    Ps. Jälkiruoaksi saatan nappaista lasillisen (pullolisen) konjakkia.

    VastaaPoista
  41. Anteeksi Valto että puhuin päällesi. Sinulla oli oikeampaa asia.

    mikis

    VastaaPoista
  42. Meillä on tuolla kirjahyllyssä tallessa ylisuuri ruskea kirjekuori, jossa on röntgenkuva yli 20 vuotta sitten auton alle jääneestä kissastamme. Se oli ihana marenginvärinen Toby, jolla oli häntä kuin kermavaahtoa ja ymmärrys kuin ihmisellä.

    Se kuoli eläinsairaalaan ja haudattiin torontolaiseen laaksoon eläinlääkärin sanottua, että se oli OK kunhan teemme sen salaa. Onneksi silloin satoi ja saimme haudata Tobyn rauhassa.

    VastaaPoista
  43. Eikös se levottomuus tartu vanhemmista? Kun vanhemmat eivät ole koskaan saaneet oppia käytöstapoja, niin mistä ne lapset siten voisivat niitä oppia?
    Isoäidit ja isoisoäidit ja tietysti vastaavat isät, jotka saivat vanhanaikaisen kasvatuksen ja elivät pääasiassa aikaa ennen 60-lukua, jolloin kaikki auktoriteetit kaadettiin, alkavat olla poissa tästä maailmasta. Ne, jotka olivat mukana kaatamassa auktoriteetteja eivät opeta kunnioittamaan ketään eivät edes itseään. Kaaoksesta syntyy vain kaaosta.

    Meillä on ollut monta ihanaa jo edesmennyttä lemmikkiä ja yhden koiran kohdalla ikävä kokemus maalaiseläinlääkäristä, joka määräsi koiralle peräruiskeita, vaikka eläin olisi pitänyt heti leikata. Se on surullinen muisto lapsuuteni ensimmäisestä ihanasta colliesta.

    VastaaPoista
  44. Marja-Leena, pitää ensin ajatella mitä levottomuudella tarkoitetaan.

    Kyllä lapsen luonnollisen villeyden ymmärtää. Sille löytyy jollakin konstilla aina rajat. Sitten, kun se on sen tyyppistä, ettei auta keppi ei porkkana, jokin mättää.

    Tämä aika on erilailla levotonta kuin esim. minun lapsuudessani jolloin oltiin tosi "levottomia": Juostiin ja kirmattiin pitkin metsiä, järvien rantoja ja mäkien harjanteita; ei ollut niin suurta kuusta jonka latvassa ei olisi käyty. Elämä oli rajatonta riemua jota vain harvat pahat aikuiset häiritsivät (vähintään 12h/vrk ja sitten nukuttiin kuin propsit pinoissa).

    Nyt kun rajoja on kaikkialla, levottomuus on muuttunut ahtaan paikan kammoksi.

    Kun lapsi aukaisee telkkarin tai tietokoneen, luulee se, että on ihanaa tämä virtuaalivapaus. Mutta mitä siitä maailmasta avautuukaan? K13, K15, K18 -rajat ja muu näköalattomuus kaiken lisäksi. Kaikki pitää tehdä salaa, valvoa öitä ja nuutuneena lähteä koulutielle, tai toreille nojaileen.

    Ahdistusta ja levottomuutta lisäävät myös energiajuomat ja muut imellyssörsselit joita kitusiin mätetään. Hiilihydraatit kertyvät vyötärölle, perseeseen ja pohkeisiin; ei niillä kiloilla enää kuusten latvoihin kiipeillä.

    Jne.

    VastaaPoista
  45. Pikaisesti tekaisin tuon edellisen kommentin näiden "levottomien" mukuloitteni passauksen välissä ja siitä jäi puuttumaan tämä:

    Nykylasten kielletyt ja aikuisten varoittamat vaaralliset puiden latvat sijaitsevat nyt internetissä eikä niitä puita aitauksissaan ole vapaa luonto kasvattanut.

    Eikä mikään muu tätä aitausta valvo (ei pysty valvomaan!) kuin K-merkki joka on yhtä turha kuin "Älä tallaa nurmikoita" -kyltti.

    Luonto itse sijaitsee jossakin hevonkuusessa, ihmisen hyödynnettävänä kaivosmonttuna, öljynporausreikänä ja silpuksi rouhittavana metsänä.

    Ja mikäli olen kirjallisuudesta oikein tulkinnut, menneiden aikojen kaupunkilaislapsetkin ovat viettäneet vapaampaa elämää kujillaan kolttosineen, itse keksittyine harrastuksineen, peleineen ja leikkineen kuin tietokoneidensa ääressä hytkyvä jengi nyt.

    Voin olla väärässä ja ampua saa, mutta vasta illan hämärtyessä.

    VastaaPoista
  46. Siis ne ihanat viisikymppiset miehet ovat näitä kaupunkikodin naapureita. Pillit soiden vietyjä, kiireettömästi takaisin tulleita ja nyt elämässä kiinni olevia.

    Naisilla brakaa jokin muu paikka kuin sydän, noin tilastollisestikin. On verenpaineita ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja alapään kanssa tekemistä. Minullakin on vasen etusormi ollut kaksi vuotta kipeä ja turvonnut, nyt se ei taitu ensimmäisestä nivelestä. Röntgenkuva paljasti, että siinä on nivelrikkoa, jota näkyy viereisissäkin sormissa. Pientä tietenkin sydämiin verrattuna, mutta kremppansa kullakin, jokaisella varmaan jotkain, jos näitä listaamaan alkaisi.

    Mahtaako löytyä yhtään tuiki tervettä mistään brakaamatonta ihmistä tämän lukijoista? Jos, ilmoittautukaa!

    Lopulta kyse taitaa olla siitä, miten kremppojensa ja sairauksiensa kanssa elää. Taitaisi olla viisasta piitata viis joistain neuvoista ja resepteistä. Tuikkaisi sen konjakin huulille tai lähtisi luontoon haistelemaan metsän tuoksuja tai lavoille tanssimaan helmat hulmuten.

    VastaaPoista
  47. Annan Tobyn näen silmissäni. Valitsin juuri yhden kissakortin tyttären syntymäpäiväpakettiin. Siinä on valkea pörröhäntäinen kissa, kuin pumpulia tai hattaraa! Kortti lähtee kissalta, joka onnittelee tytärtä, minulta on paketissa toinen kortti.

    Marja-Leena, maalaiseläinlääkäreillä taitaa edelleenkin olla pääpaino siellä tuotantoeläimissä. Tai sitten on niin, että heiltä puuttuu taito kohdata herkemmin pidettyjä pieneläimiä, lemmikkejä.

    VastaaPoista
  48. Tässä mennään nyt vähän kliseisille alueille, mutta sieltähän vapaan kasvatuksen hedelmät versovat, 60 - 70-luvuilta, josta lähtien auktoriteettaja on kaadettu urakalla. Jotkin ovat joutaneetkin kaatua, mutta meni siinä hyvääkin.

    Eniten olen jäänyt kaipaamaan henkisten arvojen ja yksilön arvon näkemistä. Pintaan nousivat materiaaliset seikat ja joukot, kaiken ryhmäyttäminen. Lapsen paras oli ryhmässä, tasa-arvo tuli saattaa kaikkialle jopa niin, että yksilöllisyys jäi jalkoihin. Kaikki oli hyvin vasta, kun oli rahaa, raha oli se, jota poliittisissa puheissakin tahdottiin jakaa.

    Rahan arvostus ei ole olut koskaan ennen niin suurta ja käytännön toimiin johtanutta kuin kyseisenä aikana ja nyt, seurranneina vuosikymmeninä.

    Nyt meillä on kouluissa nämä rahan lapset, rahan kasvattamat, rahalla kasvatetut, rahaa haluavat, Marxin ja Engelsin pienokaiset.

    VastaaPoista
  49. Aika lähelle totuutta haarukoit, Iines. Totuus on myös se, ettei koskaan asiat ole missään hyvin olleet. Vai miksi ne esmes yhä vaalimainoksissakin (tai auto-) lupaavat ajaa parempaa huomista kohti?

    Mutta autatko vähän opettaja? Kysyn tyhmiä:

    Kumpi on oikein kirjoitettu: suuriutareiset vai suuriutariset?

    Kyse on lehmien utareista.

    Vissiin tuo eka?

    On muuten semmoinen sana, että jos sen lausuu monta kertaa peräkkäin, ihmettelee kohta, että mitähän varten niille on noin ruma nimitys annettu...

    VastaaPoista
  50. Ilman tarkistuksia sanoisin Valto oppilaallekin, että suuriutareiset lehmät lypsävät parhaiten.

    e-vokaali kuuluu sanan vartaloon utare, joten tästä yleisimmästä mallista sitä ei voi jättää pois.

    Olet kuitenkin muotovainussasi tarkka, Valto, sillä on olemassa myös rinnakkaismuoto udar, jossa ei vartalossa ole e:tä. Tätä kautta voisi ajatella, että murteissa sanotaan myös suuriutariset.

    VastaaPoista
  51. Nimenomaan savonmurteen niillä kulmilla, joilta olen itse "peräisin" sanotaan (iso/pieni)"utariset" siksi varmistan vaikka näköjään tiesinkin. Udar löytyi joskus sanaristikoista. Kiitos Iines.

    Voiko muuten sanoa "peräisin" jostakin? Johdan tämän taas siitä, että olen alku"perältäni" savolainen.

    (Ja "perästähän" tänne on putkahdettu...)

    VastaaPoista
  52. Voi olla peräisin, alkuisin, lähtöisin, kotoisin Kajaanista tai Kuopiosta, mistä vaan. Tässä mennään nyt kuitenkin tyylin ja käyttäjän ehdoilla.

    Jos on ihminen, joka on syntynyt Kuopiossa, sanoisin, että X on syntyjään kuopiolainen tai kotoisin Kuopiosta, mutta en sanoisi, että X on peräisin Kuopiosta.

    Tuo kotoisin Kuopiosta saattaa lisäksi tarkoittaa vain senhetkistä asuinpaikkaa, jolloin X on voinut syntyä vaikka Rovaniemellä, mutta asuu nyt Kuopiossa.

    Tuota peräisin-ilmaisua voisi käyttää mieluiten ei-konkreettisesta käsitteestä. Vaikkapa jokin sana on peräisin vieraasta kielestä, mutta siis ihminen on kotoisin jostakin tai syntyjään jotakin.

    Kuten huomaa, vivahteita on ja tyylissä löytyy. Ei ole yhtä oikeaa vastausta!

    VastaaPoista
  53. Piti panna vielä utarelinkki tähän, kun oli puhetta utare/udar-sanan taivutuksesta:

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/tama-suomalaismainos-kohahduttaa/art-1288391412706.html

    VastaaPoista
  54. Pakko lisätä vielä yksi asia, kun sanot Valto näin: "Nimenomaan savonmurteen niillä kulmilla, joilta olen itse "peräisin" "

    Minusta tämä "peräisin" on ok, vaikka ihminen on konkreettinen asia.

    Nimittäin tässä muotoa on käytetty leikillisesti murteesta ja kielenkäyttäjästä puhuttaessa. Ikään kuin olisit murteinesi päivinesi siis kielen tuotos, peräisin jostakin.

    VastaaPoista
  55. Shakki on siinä mielessä tylsä peli (tylsempi kuin kielioppisäännöt) että siinä sääntöjä ei saa edes tyyliseikkojen takia rikkoa.
    Ps. Mutta jos vastustaja välillä kääntyy katsomaan taaksepäin, että mitä mun selän takana on/tapahtuu, niin silloin voi laudalta nopeasti napata siltä yhden sotamiehen ja panna sen taskuunsa. Ei se sitä huomaa. Mutta jos ottaa Kuningattaren, niin vähän ajan päästä se sanoo: "Hei, missä mun Kuningatar muuten on?"

    Naisia suojelee verisuonitaudeilta estrogeeni. (Tämänhän kaikki tietävät? Ja myös tämän, että...) kun estrogeenin tuottaminen hiipuu (tai miten tämä sanotaan? en ole amatöörigynekologi) tuossa noin 50 vuoden kurveissa, niin naisten mahdollisuus sairastua sepelvaltimotautiin on jopa korkeampi kuin sen ikäisillä miehillä.

    (Valitettavasti tätä faktaa kaikki naiset eivät ota todesta, vaan kuolevat johonkin muuhun.)

    VastaaPoista
  56. Kuoleminen on ysthävällisempi tapahtuma kuin syndyyminen. Sen kuulee jo äänestä.

    VastaaPoista
  57. Jazz ärsyttää monia, myös minua, kyllä minä sen ymmärrän. Se on
    enemmän soittajien musiikkia kuin kuuntelijoiden. Tykkään silti siitä. Haluan silti perustella mielipteeni. Jos tämän kuuntelee ensin ns. "normaaliversiona" (Otsin tai Agentsien esittämänä), ja sitten tämmöisenä... tajuaa (tai sitten ei) miten kaunis maailma on. Koska siinä on vaihtoehtoja!

    http://www.youtube.com/watch?v=gJJYQ4yLMsA

    http://www.youtube.com/watch?v=A3RLHohB13E


    Tiedäthän, tai en tiedä tiedätkö, että alkuperäistekstissä puhuttiin Leningradin valoista? Se vaan ei jostain syystä sopinut Politbyroolle, siksi Moskova. Mutta oikeasti tämä, jonka runoilija oikeaksi koki, tapahtui Leningradissa.

    VastaaPoista
  58. Anonyymi, suurkiitos taas aforismista. Pitäisikölhän nämä uudenlaiset aforismit koota yhteen paikkaan tuolta edellisen keskustelun loppupuoleltakin. Tykkään tämmöisistä tärkeilemättömistä elämänhelmistä.

    Ja itse asiasta: Syntymän äänet ovat tosiaan karmeita verrattuna kuoleman ääniin. Joskus kuollessa kuuluu vain giljotiinin napsahdus ja kolahdus, kun sen sijaan perintöprinssin syntyessä voi kuulua eläimellistä karjuntaa, pihtien kolinaa ja lopuksi saksien napsautus ennen neulan suihkimista ja takapuoleen läimäytystä sekä alkavaa avutonta itkua.

    VastaaPoista
  59. Päreen alussa olevassa kuvassa lienee entisaikojen hiljaisia ja näkymättömiä lapsia, jotka näkyivät ja kuuluivat vain silloin, kun aikuiset halusivat. Silti he näyttävät aika onnellisilta ainakin minun silmääni. Ehkä heillä oli kodissaan lastenhoitaja, joka rakasti heitä kuin omiaan ja oli aina paikalla, kun lapset häntä tarvitsivat. Nykyään moni lapsi joutuu kilpailemaan huomiosta ja ajasta isän ja äidin uran ja ”itsensä toteuttamisen” kesken.

    Ennen vanhaan oli hyvää käytöstä puhua vieraiden aikuisten seurassa vain, jos jotain kysyttiin. Sama sääntö jatkui läpi kouluajan oppikoulun viimeisille luokille. Nykyään lapsia rohkaistaan päiväkoti-ikäisestä ja nuoremmastakin kertomaan mielipiteitään, joita heillä myös on. Oikeastaan rohkeus ja ”reippaus” on ainoa tapa tulla huomatuksi muualla kuin kotona.

    Kuusivuotias kuuluu rohkeisiin ja reippaisiin. Hän aloittaa syksyllä esikoulun, jota riemulla jo odottaa. Toivon, että hänen tulevat opettajansa eivät hermostu hänen oma-aloitteisuuteensa ja energisyyteensä, vaan osaavat kanavoida sen oppimisen iloon. Päiväkodissa on sattunut parikin kertaa, että poika on saanut istua possutuolissa miettimässä tekemisiään, syystä varmaan. Toisaalta hänestä ja hänelle on annettu myös myönteistä palautetta, joka on tuiki tarpeen. Lannistettu lapsi ei ole onnellinen lapsi.

    VastaaPoista
  60. Oileesti minua rasittaa mina. En aina haluaisi olla oigeammassa. Mutta jonkun - samberi vieköön onko tuulella siinä tekemistä vai ei nii niin on käyny. Pahoittelen mahdollisia telefunktioiden katselijoita, että hee eivät nyt näe tätä. Koskapa tätä ei lähetä uusintana.

    VastaaPoista
  61. Joku mathkii minua? Kai on se tätä tikiaikaa.

    VastaaPoista
  62. Ei tuota Agentsien versioita voi kuunnella, Kääriäistä, kun kerran. Se laulaa välillä niin nuotin vierestä... särkyy korvakäytävä. Ots on aivan suvereeni. Isäni soitti viulua, myös radio-orkesterissa, rakastan silti enemmän selloa. Ja Shostakovitshia! (Ja yllätän teidät, ystäväiseni, nyt sillä että en pane tähän linkkiä minnekään.)

    Kopeloikaa, ihmiset, toisianne !

    VastaaPoista
  63. Delilah,

    maalaus on muistaakseni vuodelta 1918, ainakin läheltä liippaa. Se mikä minua viehättää kuvan lapsissa, on sama johon sinäkin kiinnitit huomiosi: lasten vapautunut onnellisuus, joka henkii asennoista ja ilmeestä.

    Tuo aika oli tietenkin myös kovan kurin ja silmittömän tottelemisen aikaa, mutta siihen en haluaisi palata, vaikka en näe tottelemisessa mitään pahaa. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että aikuinen on normaali aikuinen, joka kunnioittaa lapsen ihmisyyttä ja lapseutta. Muutenkin on selvää, ettei pienen ihmisen tarvitsekaan tietää niin paljon kuin aikuisen, lapsi saa olla lapsi, ja nauttia vanhempien erityistä suojaa ja opastusta.

    Se mitä kuvasta haikailen, on ehkä eniten tekoreippauden ja frekkiyden puuttuminen, kuunteleminen, hiljaa oleminen, vanhempien ihmisten arvostaminen, jos se on ilmeisen aiheellista - usein on, ei aina. Kohteliaisuudessa ja kuuntelevuudessa ei ole mitään pahaa.

    Haikailen myös lasten kirkkaita silmiä, mikä ne sitten aiheuttaakin - mutta jotenkin tuntuu ilmeiseltä, että se ei ole raha eikä tavara, vaan jokin jännittävä asia.

    VastaaPoista
  64. http://www.youtube.com/watch?v=T8gLY3SCeYo&feature=related

    Kyllä, ääni (ihmisen ääni) on instrumentti. Kuulkaa nyt, hyvät ihmiset, olkaa niin hyvät ja kuunnelkaa, miten tässäkin sanat putoavat tahtien päälle. Toinen toisensa jälkeen.

    VastaaPoista
  65. ... "tahtien" ... Tiedätte, mitä tarkoitin.

    VastaaPoista
  66. Delilah,

    jatkan toisella - alku oli vain tuota maalausasiaa.

    Siis kuuntelevuus, hiljaa oleminen ei ole rohkeuden tai reippauden vastakohta, vaan ne ovat taitoja, joita jokaisen tulisi osata, mielestäni myös kuusivuotiaan, tarvittaessa.

    On aika puhua, on aika myös vaieta ja kuunnella muita, ja on aika olla myös hiljaa, kaikkki yhdessä, ja vaikka katsoa ja lukea jotain. Jos yhteisön pelisääntöjä pidetään lannistamisena, niin mielestäni ollaan hieman hakoteillä.

    Nykyajan lapsia ei ole opastettu kuuntelemaan muita, vaan ilmaisemaan itseään. Molemmat ovat tärkeitä taitoja. Kumpikaan ei saisi nielaista toista.

    Kuuntelemaan voidaan opettaa antamalla lapselle tarkkailutehtäviä, jotka hän sitten raportoi, kun raportin aika on. Tämäkään ei tarkoita sitä, että saa puhua vain kysyttäessä. Joskus on kuitenkin tilanne, että jos itse puhuu aina kun haluaa, joku muu jää ilman huomiota, ilman vastausta, ilman puheenvuoroa.

    Kuuntelutaito on sosiaalisuutta, hyvin usein enemmän kuin puhuminen.

    VastaaPoista
  67. Mikis nyt minä kuuntelen, mitä pyydetty on. Agentsin Moskovan valoja varmaan, kunhan löydän linkin. Se ei kuitenkaan kestä Otsin rinnalla.

    VastaaPoista
  68. Kääriäinen ei kestä. Hän on pirun hyvä tulkitsija, kuten Loiri, mutta ne falskaa välillä kun laulaa. Ne tekee sen varmaan tahallaan? Marita Kattila ei laula väärin, häntä on kiva kuunnella. Juice ei osannut laulaa ollenkaan, siksi häntä on kiva kuunnella, etenkin sanoja.

    Ps. Ihmisen ääni on muuten niin vaikea instrumentti että siihen kyrpiintyy (näin kauniisti sanottuna) äkkiä. Paitsi sitten kun mennään klassisen (ei hassisen) puolelle ja nämä kuoroköörit... voi Taivas Varjele! Tulee mieleen, tämmöiselle ateistillekin, että pääsisipä äkkiä tonne pilvien toiselle puolelle. (Edes kuunteluoppilaaksi.) Jossa soi Bach ja ja ja ... moni muu.

    VastaaPoista
  69. Kuuntelin uudelleen Otsin ja liikutuin, kuin olisin juonut viiniä, mutta en ole, vain kahvia. Kuuntelin myös sen pianopimputuksen. No jaa, olihan se ja vei mukanaan, mutta olen enemmän vahvan patetian ystävä kuin keveän pimppeen. Kunpa mikis panisit jonkin tykkäämäsi Shostakovitshin linkin tänne.

    Minulla on joitain Marita Kattilan levyjä. Tykkään mm. hänen Mozartin Requiem-osuuksistaan.

    VastaaPoista
  70. Ajattelin että vittu vieköön sana on ruma mutta ei se oöe. Vittu meidät tänne on tuonukin.

    VastaaPoista
  71. Tästä minä aloin - saanko sanoa tuttavallisesti - Soshaan tutustumiseni. Mutta hän on säveltänyt niin hirveästi. En osaa, tai halua, nostaa sieltä mitään esiin. Jotkut pitävät Shostakovitshista, toiset taas eivät.

    Ymmärrän meitä kumpiakin.

    VastaaPoista
  72. Ai, kappas perhana, unohtui linkki:

    http://www.youtube.com/watch?v=MBR4cn2flRU

    Tämä tyyppi, joka tossa soittaa selloa, tämän konserton ensimmäisen osan, joka suinkaan ei ole sävellyksen paras jakso, opetti Arto Norastakin. Kummatkin ovat maailman huippuja. (Tai toinen niistä on kuollut. Mutta levytykset elävät.)

    VastaaPoista
  73. Luin tuoreesta Sarasta (kannessa Raakel Lignellin antava kaula-aukko), että suomalaisista työikäisistä naisista enemmistö kuolee alkoholiin tai siitä seuraaviin sairauksiin.

    Hauskaa tämän kielen kanssa! Enin osa tietenkin saa elää hamaan vanhuuteen saakka, mutta ne jotka eivät, kaatuvat enimmäkseen em. sairauksiin.

    Yllätyin tiedosta.

    VastaaPoista
  74. Mun mielestä tossa sävellyksessä on samaa fiilistä kuin mitä kissoissa. Ensinnäkin ne kävelevät selkäni takana. Välillä ne kurkkaavat olkapääni yli että "mitäs sää nyt teet?" Enhän minä, mitään.

    VastaaPoista
  75. Paskapuhetta. (Siis mun sanomiseni.) Tässä sello itkee

    http://www.youtube.com/watch?v=nO9Rs_vQvjs&feature=related

    VastaaPoista
  76. Tässä sellokonserttien kuuntelun lomassa täytyy todeta, että tuo Kuunkuiskeen esittämä tieto on kyllä yllättävä. Enpä olisi uskonut, että työikäisten suomalaisnaisten enemmistö kuolee alkoholisairauksiin, siis alkoholiin.

    Miten muuten miehillä, onkohan heillä sama tilanne?

    On vähän vaikea kuvitella, kun ei tiedä, että mitä nimenomaisia sairauksia alkoholi sitten erityisesti naisille aiheuttaa? Mennäänkö tässä mielenterveyden puolelle? Ei kai sentään naisilta haima tai maksa poksahda?

    VastaaPoista
  77. Naiset alkoholisoituvat paljon helpommin kuin miehet. Sillä on jotain tekemistä haiman kanssa. Yl. naiset humaltuvatkin nopeammin kuin miehet, eikä se johdu pelkästä koosta. (Naisethan ovat yleensä pienempiä kuin miehet.) Alkoholi liukenee (heti kun sitä nauttii) ihmisen elimistön kaikkiin nesteisiin; siksi esimerkiksi verestä on helppo määritellä miten kännissä ko. yksilö on. (Voisi sen totta kai määritellä myös hikipisarasta. Se vaan on vähemmän käytännöllistä.) Naisessa on enemmän rasvaa kuin miehessä (onneksi!), alkoholimolekyylit eivät pysty imeytymään rasvaan, siksi samankokoinen nainen (kuin samankokoinen mies, tai tämän taisin jo sanoa) tulee nopeammin humalaan kuin samankokoinen... no nyt minä en tätä enää kolmatta kertaa sano!

    Faktat faktoina.

    VastaaPoista
  78. Tuolla, että naiset humaltuvat miehiä nopeammin, ei ole kai mitään merkitystä. Yhtä humalassa samanpainoinen mies silti on, vaikkei se näy. Promillemäärät ovat jokseenkin samat veressä. Humalassaolo voi siis olla näkymätöntäkin.

    Joku ylempänä sanoi, että kun naiset estrogeenituotanto alkaa vajeutua siinä neljänkympin jälkeen, niin nainen sairastuu miestä herkemmin sepelvaltimotautiin. Nyt sanotaan, että nainen se on, jonka haima poksahtaa.

    Sanokaapa, ystävät hyvät, miksi naiset kuitenkin jäävät niin usein leskiksi? Tässäkin taloyhtiössä on vanhoja leskinaisia osakkeissaan vaikka kuinka paljon. On vain kaksi miesleskeä, tai en ole varma, ovatko vanhojapoikia, vanhoja kuitenkin.

    VastaaPoista
  79. Vesa-Matti Loiri, ammatti-ihminen alalla kuin alalla, kertoi kerran (naurahtaen) eräässä tv-ohjelmassa että hän nykyisi joskus joutuu näyttelemään selvää. Ettei ihmiset huomaisi että olen päissäni. "Joku tietysti, jos on vähän fiksumpi, saattaa arvella että näyttelen kännistä. Mutta kun se on just toisin päin."

    VastaaPoista
  80. Humalainen joka ei näytä humalaiselta tuottaa mieleeni vanhan vitsin; siinä paheksuttiin voimakkaasti jonkun vihellelleen kappaletta, jossa on ihan kauhean törkeät sanat.

    VastaaPoista
  81. Luulen, että kaikki humalaiset näyttävät kyllä humalaisilta, mutta he eivät itse tiedä sitä.

    Minkähän vuoksi muuuten pullo pitää juoda tyhjäksi, jos siitä jää aterialla yli? Italialainen heittää juoman pois, viini on vain ruokajuoma.

    Meillä taas jos tarjoaa viiniä aterialla, voi joku maalainen sanoa, että ei kai nyt heti aleta ryyppäämään. Muuan vaatikin meillä mökillä maitolasin, kun muut joivat aterialla lasin tai pari viiniä. Ruuan jälkeen hän sitten otti autonsa takaluukusta oman sixpäkkinsä ja joi kuusi pulloa peräkkäin.

    VastaaPoista
  82. Joskus aivan nöösinä alkoholin käyttömme (mun ja kevereiden) oli sitä, että vedimme taskuläpimän valkoviinipullon jossain kertaheitolla kaaliin (ja sitten kartsalle). - Sain siitä niin suuren kammon, että myöhemmin en valkoviiniä juonut ainakaan kymmeneen vuoteen.

    Nykyään tykkään kyllä, mutta hurskastelematta voin sanoa, etten käy alkossa kuin ehkä kerran vuodessa. Viimeksi syyskuussa ostamassa kaverille 50-vuotis konjakkipullon, itselle siinä samalla sellaisen parin litran valkoviinipakkauksen. Join sen nopeasti pois, ettei siihen päässyt jääkaapissa syntymään mitään makuvaurioita.

    Olutta tulee kaupasta kannettua liikaa mutta paljon, se kuitenkin johtuu vain siitä, että haluan paikallista kauppiasta ja panimoteollisuutta tukea.

    Ravintoloissa olen viime vuosina käynyt lähinnä kesäisin (muuten kuin syömässä. Terassit ovat yleensä kammottavia, samaan rahaan pitää saada katto pään päälle ja lämmitys.

    VastaaPoista
  83. Oma ensimmäinen kokeiluni tapahtui maaseudulla ja kiljulla. Juotiin kaksi lasillista kanalan nurkassa käymässä ollutta isännän kiljua. En muista muuta kuin kikatuksen ja konttauksen ja sen, ettei äiti saanut tietää.

    Muutoin juon mieluiten hyvinkin kohtuullisesti viiniä tai siideriä, väkeviä en juo ollenkaan lukuunottamatta satunnaista kyläpaikassa tarjoiltua ruokasnapsia, josta olisi mielestäni moukkamaista kieltäytyä, ellei ole absolutisti.

    Toisaalta ymmärrän innoittunutta ja hyväntahtoista humalatilaa, enkä paheksu hengen lentoa. Jatkuva hallitsematon ryyppääminen taas on ikävää.

    VastaaPoista
  84. Monetkin ovat kirjoittaneet siitä kuinka humalassa tajusivat elämän tarkoituksen tai jotain sen kaltaista, selvinpäin eivät sitä enää muistaneet. Veikko Ennala kirjoitti aikoinaan jonkun suuridean laittaneensa oikein paperille seuraavaa päivää varten; aamulla ei ymmärtänyt mitään siitä mitä lapussa luki.

    Nykyään ovat trendikkäitä sellaiset opukset, joissa joku selvittää kuinka karmea alkoholismin julma peikko oli ottanut otteeseensa; "kaljaakin saattoi kulua kolme pulloa viikossa - sit se vaan paheni ja johti siihen, et saatto mennä joskus koko sixpäkki! - Sitten mä vaan päätin, et jotain tälle täytyy tehrä!"

    VastaaPoista
  85. Valto sanoi aiemmin tuosta kissojen vietistä puraista pikkulintuja.

    Meillä oli joskus keskikokoinen musta villakoira, joka oli viisaampi kuin minä, mutta se myös oli kovin ylpistelevää sorttia.

    Kerran se ajoi rinta pystyssä sankarillisesti takaa lentävää pikkulintua.

    Aika luimistellen ja peloissaan juoksi hetken päästä takaisinpäin, pikkulintu hurjana perässään. - Rauha Rinon muistolle!

    VastaaPoista
  86. Siis pikkulinnuthan ovat hurjia otuksia. Juuri eilen yksi pikkulintu kuva) ja minä luikin nolona tieheni pesintäpaikalta.

    VastaaPoista
  87. Ei se toki sydänhalvaukseen tuosta pikkulinnusta kuollut, vaan koska siitä tuli vanha ja se menetti henkensä.

    VastaaPoista
  88. Katsoinkin nuo kuvat jo aiemmin. Jos olisin sinut kuvien oton jälkeen nähnyt, olisin sanonut: Iines, sinulla taitaa olla kakkaa päässäsi!

    VastaaPoista
  89. Toki olisin jatkanut - niin minullakin, mutta tyyliseikkojen vuoksi pidän sen pään sisäpuolella piilossa.

    VastaaPoista
  90. Kas vaan, edellisestä kommentistani puuttuu pala, kun lisäsin siihen linkin. Siis eilen yksi lintu hyökkäili ja kakki päälleni - se oli ydin. En minäkään peljästykseen kuollut, vaan menin siitä sitten vielä kakkaa otsassa apteekkiin ja osuuskauppaan. Kotona peili kertoi alennukseni tilan.

    Yksi koirani, kultainennoutaja, pelästyi omaa varjoaan, kun kuljimme aamun viistossa valossa ja varjot olivat korkeat. Se oli pentu vielä ja kieltäytyi jatkamasta matkaa etenpäin, kun pelottava tumma hahmo seurasi ja matki sitä.

    VastaaPoista
  91. Kuvat ovat hienoja, ylemmässäkin se näyttää jo vähän vihaiselta.

    Minä en niinkään pelkää varjoani, mutta peiliin en mielellään katso, kun kerran hajamielisyyksissäni vilkaisin ja olin tuokion varma, että zombit hyökkäävät.

    VastaaPoista
  92. Räksät ovat kiukkuisia tähän aikaan. Kun astuu jalallakin metsikön laitaan, tiedustelupartio aloittaa räkätyksen. Siitä käkätysketju etenee sitten eteenpäin koko polun matkan. Jotenkin ymmärrän, että pikkupojat ovat käyneet räksänpesillä, niin provosoiva lintu se on.

    VastaaPoista
  93. Olipa valokuviesi räkätti tosi vihaisen ja alakuvassa pelottavankin näköinen! Hyökkäävä räkätti, hui! Taisi puolustaa pesäänsä? Hieno kuva!

    VastaaPoista
  94. Kuten Delilah sanoi, alakuvassa lintu on jopa pelottavan näköinen.

    Toistan vielä aiemmin sanomani, että kuvissasi on näkemystä - joka ei ole ehdottoman alleviivaavaa - niistä pystyy mielessään kuvittelemaan tarinoita, minä tykkään tehdä sellaista.

    Anteeksi, Iines, että pilailin kustannuksellasi, mutta en voinut sille mitään, kun tilanne oli liian herkullinen. - Hyvitykseksi saat sanoa kolme kertaa, tai enemmänkin: "Turpa kiinni senkin paskakasa!"

    VastaaPoista
  95. Murreasiaa.

    Olin käymässä mökillä poikieni kanssa. Oli asiaa: Metsäliiton m... eekäku (metsäteknikko vai metsätalousinsinöörikö se titteli lie nykyään?) naenen tuli kävelylle kanssani vähäisiä taimikoitani katselemaan.

    Kuuntelin hänen puhetapaansa ja havaitsin ilokseni, ettei savonmurre ole ainakaan kuolemassa. Nuorelta ihmiseltä (27) se tuli kuin äidinkieli konsaan.

    Yhden asian panin, tai siis laitoin, merkille. D:n sijaan tämä nuori nainen laittoi puheessaan j:n. Taimikoijen (taimikoiden), kuitupuijen (kuitupuiden), hyöjynnettävä (hyödynnettävä).. jne.

    Tuota en muistanut ainakaan ennen tehtävän savossa vaan d:n paikalla oli h tai ei mitään, kuten viimeisimmän kohdalla jotenkin se ylitettiin näin: hyö´ynnettävä tai hyövynnettävä.

    Ala- ja Ylävieskan suunnalta olevien tuttavien olen kuullut korvaavan hyvinkin erikoisesti j:llä kirjaimia joita ei kieli ole rullaantunut tottelemaan. Pohjoisen murteissa on d myös pahempi kuin kokonainen kirosana.

    Taasen siellä Iineksen suunnalla (Uudessakaupungissa, Kalannilla, Laitilassa, Turussa) taitavat tahallaan tykätä d-kirjaimesta?

    VastaaPoista
  96. Ihanaa, kuvieni näkemys on havaittu! Vaan en minä aina itsekään tiedä, mikä se näkemys on, sen vain tiedän, että kuvillani en tahdo jäljentää yks yhteen, eli siis postikorttikuviin en pyri.

    Noissa räksäkuvissa oli tumma tausta, siis pimeä metsäpolku, ja valoa on hieman käsittelyssä lisätty ja lintua korostettu, jotta sen hyökkäävyys ja liike tulisi paremmin esiin. Itselleni tuli kaukaisesti mieleen Edvard Iston maalaus.

    VastaaPoista
  97. Pane vaan reilusti merkille, Valto, älä laita muuta kuin ruokaa tai talo!

    Minäkin olen kuullut pohjoispohjalaisten käyttävän j:tä d:n tilalla, esim. hoijettiin. Savon kieli on minulle valitettavan vieras käytännössä, ts. tänne asti savolaisjuuriset eivät ole kulkeutuneet meidän läntisten tylsien puhujien iloksi. Nauttisin kovasti, jos saisin kuunnella muljauttelevaa ja liukasta savolaispuhujaa.

    Asun talvet siis Satakunnassa, sisämaassa, Valto, ja täällä ei tunneta d-kirjainta, vaan sen tilalla on joka paikassa ärrä: kehrossa, kahren, risko, rario, vireo. Sen sijaan kesäpaikkakunnallani Rauman takana ja Kalannissakin d:tä kuulee hyvinkin yleisesti, esimerkiksi kaikissa noissa edellisissä sanoissa. Kotieni välillä on siis lounaisten ja läntishämäläisten murteitten raja.

    VastaaPoista
  98. Tämä d onkin mielenkiintoinen ilmiö suomessa, sillä murteissahan se ei esiinny lainkaan.

    Luin kerran eräästä kielikirjasta, että ilmiön taustalla on se, että myöhäiskantasuomessa siinä, missä nyt on kirjakielessä d, oli th-äänne - eli se sama vaikea englannin äänne, joka on esim. sanassa the.

    Se on nyttemmin kadonnut ja kirjakielessä sen paikalla on d, murteissa h, v, j tai sitä ei ole lainkaan.

    Itsekin keski- ja pohjoispohjanmaalla syntyneenä (miten olen syntynyt molemmissa?) ja Kainuussa varttuneena kuulen herkästi murre-erot - kielikorvani hyväksyy siis sekä länsi- että itämurteet.

    J-kirjain korvaa d:n aika monessa murteessa - myös kaakossa ja eräillä paikoin Savossakin.

    Juuri viime viikolla vaimoni muuten vitsaili, kun käytin j:tä d:n tilalla jossakin sanassa, jota en nyt muista.

    VastaaPoista
  99. Se että iines kuulee d:tä mökkiseutunsa murteissa, johtunee siitä, että se ns. d-spirantti (eli th-äänne) säilyi kaikkein kauimmin juuri niillä seuduilla. Sitä kuuli Kalannissa kuulemma vielä 1800-luvun lopussakin.

    VastaaPoista
  100. Tämän Rauman seudun d:n ääntöasut ovat mielenkiintoisia siksikin, että ne eivät noudata puhtaasti sitä, mitä esimerkiksi Kotuksen nykyiset artikkelit sanovat, pääpiirteittäin toki.

    Nimittäin lounaisen kesäpaikkani d ei ole läheskään kaikilla asukkailla puhdas r - kuten Kotuksen mukaan ehkä pitäisi olla - eikä se ole täysin kirkas d:kään, samaten ei mielestäni enää tuo mainitsemasi dentaalispirantti th/d, Tapsa, olkoon soinniton tai soinnillinen.

    Tuo d on d:n ja r:n risteytys, puoliksi kumpaakin, enkä muista nyt kielitieteen kurssilta, oliko sillä äänteellä oma nimi, mutta väliäkös nimestä.

    Satakuntalainen täällä Pikkukaupungissa sanoo selkeästi ja täräyttäen paRan, mutta mökkipaikkakuntani asukas sanoo tuon padan niin, että konsonantti ei särähdä, vaan muistuttaa enemmän d:tä. Se ei ole kuitenkaan tuo englannin ääntämystä muistuttava th/d., vaan siis r:ään päin kallellaan. Rauman kaupungissa kuulee selkeämpää r:ää d:n tilalla, mutta Raumahan onkin jo Satakuntaa.

    Ja tietenkin kaikissa näissä paikoissa median välittämä yleispuhekieli on tuonut kirjakielistä d-kirjainta yhä enemmän etenkin nuorten koulutettujen puheeseen. Murteet ovat supistumassa, kieli yhtenäistyy, kuten havaittu on.

    VastaaPoista
  101. Onpa taas mainio kuva!

    Minä tykkään sellaisista vähän ujoista ja hiljaisista lapsista. En sellaisista, jotka esim. kylään tullessaan pistävät ranttaliksi ja luistelevat lattioilla. Tai ryntäävät ensimmäisinä pöytään. (nimimerkki On kokemuksia)

    Kaksi edellistä yötä on ollut 3h sleeping. Odotan mielenkiinolla seuraavaa.
    Yksi tuttu kävi tänään "kissanpoikaa hakemassa". Vielä eivät olleet silmät avautuneet. Saa vasta elokuussa. (nimimerkki "Osaa ottava)

    Von Kustille terveisiä! (nimimerkki "Eläinten nimistä kiinnostunut)

    VastaaPoista
  102. Iines, aiempaan mainintaasi nivelrikosta.

    Hevosten niveliä on iät ja ajat hellitty sisäisesti msm-jauheella (orgaanista rikkiä) ja toimii se ihmisilläkin.

    Olen kuullut monelta ihmisiltä, että he ovat sen syömisen myötä menettäneet nivelrikkokipunsa.

    Sääli kipulääketehtaita, onnea maksalle.

    VastaaPoista
  103. Kuunkuiske,

    mistä tuota mainitsemaasi jauhetta saisi ostaa? En ole kuullut siitä. Mikähän sen myyntinimi on? Voisi autaa kissan jäykkyyteen ja minun vasempaan etusormeeni ja ehkä muidenkin sormieni niveliin. Itse en käytä ollenkaan kipulääkkeitä, sillä minulla ei yleensä särje edes pää, saati tuo muuten kipeä etusormi, se on vaan kosketusarka.

    VastaaPoista
  104. Pikkuliisu,

    niin minäkin tykkään hiljaisista pikkulapsista, en siksi etten tykkää metelistä, vaan siksi, että hiljaiset ovat usein sosiaalisia ja hyvin älykkäitä, hauskoja keskustelukumppaneita.

    Kovin vilkkaat ja puheliaatkin lapset ovat kivoja, mutta eivät välttämättä niin sosiaalisia kuin luulisi. Puhuminenhan ei ole sosiaalisuuden merkki, vaan kuuntelutaito. Hiljainen lapsi voi olla myös avoimempi kuin vilkas, joka vain koohottaa, on esiintymishaluinen ja täynnä itseään.

    Oppilaissa oli päinvastoin. Pidin velmuista nuorista ja he olivat yleensä poikia, kiltit oppilaat olivat vähän ikävystyttäviä, ja he olivat usein tyttöjä. Oppilaani olivat tosin jo yli 16-vuotiaita.

    VastaaPoista
  105. Iines, sen nimi on ihan vaan msm ja sitä saa ostaa Ruohonjuuresta ja sen sorttisista kaupoista. Varmaan nykyään jo ihan tavallisesta luontaistuotekaupastakin.

    Tuotetta myydään myös apteekissa kapselimuodossa kalliiseen hintaan. (Yhteen kapseliin ei paljonkaan mahdu jauhetta...)

    Kannattaa ostaa siis jauhetta. Esim. Cocovi tai Puhdistamo -merkkistä. 400 gr:n pussi (joka kestää käyttömäärästä riippuen jopa useamman kuukauden) maksaa merkistä riippuen max 20 e. (Pillereinä - siis sieltä apoteekista - moninkertaisesti.) Annostus alkaa puolesta teelusikallisesta.

    Msm on ihan ässä yleiseen hyvinvointiin; puhdistaa elimistöä.

    Suosittelen lämpimästi kaikille!

    Rikkiä kun ei nykyään isommin irtoa maaperästä.

    VastaaPoista
  106. Ok, se on siis ravintolisä ja luin siitä paljon myönteistä netistä. Pitänee ostaa pakkaus ja katsoa, paljonko kissalle voisi antaa. Sormiarkuuteenikin voisin sitä kokeilla.

    Se vaan, että ravintolisilläkin on sivuvaikutuksensa, varsinkin yhteiskäytössä. En ole vakuuttunut, että runsas ravintolisien ja vitamiinipillerienkään syönti on hyväksi nimenomaan niiden yhteisvaikutuksen vuoksi.

    Toisaalta netissä oli tieto, että suolakin on 15 kertaa myrkyllisempää kuin msm.

    VastaaPoista
  107. Juu, kyllä selvä on, että ravinteet olisi hyvä saada ensisijaisesti lautaselta eikä purkista!

    Olen tyyppiä herkutteleva kasvissyöjä, joten olen ajatellut, että jollakin konstilla on hyvä heilauttaa kokonaisuutta parempaan suuntaan.

    Msm on hyvä vähentämään kehon happamuutta! Se piinaa jokaista, joka ei syö lähinnä raakaravintoa.

    Olen ottanut jokapäiväiseen ohjelmaan vihersmoothiet. Niin maan perusteellisen hyvää ja terveellistä!

    Puolikkaan salaatin kun pistää veteen pohjaksi niin sen ravinteet imeytyvät ihan eri tavalla kuin pureskeltuna. (Gorillakin pureskelee lehtiä 6 tuntia päivässä...) Avokadoa, mustikoita, kurkkua, banskua, omenaa - mitä milloinkin. Ja hyviä siemeniä.

    Tunnustan: jotkin superfooditkin ovat käytössä. Vaan ei gojimarja (en pidä mausta) eikä raakakaakao, koska se menee päähän. Ihan todella!

    Minkä verran sitten ravinnolla on merkitystä ja minkä verran muilla tekijöillä, mutta järjestään minua luullaan kymmenen vuotta nuoremmaksi kun tulee puhe iästä.

    Ellei se sitten johdu lapsekkuudesta negatiivisessa mielessä! :)

    VastaaPoista
  108. Korjaan lausumani: se olikin vesi, joka on 15 kertaa myrkyllisempää kuin msm.

    Minulle sanoi lääkäri, kun sain vuoden sisällä pari pissatulehdusta muutama vuosi sitten, että keho tulee pitää nimenomaan happamana ja pitää juoda vaikka etikkaa silloin tällöin. Se ehkäisee myös diabetesta, joka on Suomessa hyvin yleinen riesa ja uhka yli 50:sillä.

    Suomalaisia superfoodeja ovat mm. lohi, mustikat ja ruisleipä, jotka ovat kaikki herkkuja. Sekin nyt vaan sitten, että merilohessa on runsaasti myrkkyjä, samoin muuten silakassa.

    Ostin juuri uuden tehosekoittimen vihannesmössöjen ja juomien tekoon. Mössöön kun lisää raikasta vettä, saa janojuomaa, jossa on kaikki mahdolliset hyvät aineet, ja se mössö menee sellaisenaan.

    VastaaPoista
  109. Minä kun en puhu mitään murretta, ajattelin että minunkin pitäisi sellainen saada. - Olen kuuntelemalla pyrkinyt oppimaan stadin slangia.

    Osaan jo nämä: "Pittee sanova Stadisa, eikä Hesasa, muuten on ihan landen böndevä, eikä se oo kuulia!" - ja "Steissillä vedettiin ächlämin kans bulit lärvikset ja meil oli gimistä ku böljä!"

    VastaaPoista
  110. Tässä stadilainen Marttisetä kertoo samasta asiasta.

    Perusstadilaiset ovat aikaa sitten muuttaneet Tikkurilaan asuntojen hintojen vuoksi. - Kruununhaassa ja erityisesti Kaivopuistossa asuu vielä muutamia stadilaisia, mutta niitä ei lasketa kun puhuvat ruotsia.

    VastaaPoista
  111. Ja pitää sanoa se stadista nenän kautta nasaalisti kiepauttaen, vähän kuin stodisto, ja kannattaa myös venyttää vokaaleja ja ottaa käyttöön semmoinen valittava intonaatio. Vähän kuin aidoilla pissiksillä, ne osavat parhaiten, mutta kyllä muutkin osaavat. Näillä konstein pärjää erottumatta stadisa. Minäkin täältä murrealueelta vielä tulen sinne. Onneksi on osaaminen hallussa.

    Juuri luin muuten aamuhesaristani - viitaten Kuunkuiskeen kanssa käytyyn keskusteluun ja mikiksen kalansyöntiin - että esimerkiksi merilohta ja silakkaa ei pidä syödä kuin kerran tai pari kuukaudessa, ympäristömyrkkyjen vuoksi, Kirjolohta voi syödä pari kertaa viikossa, samoin ahvenia. Järvikala on puhdasta, kuten muikut, nuo kalojen ykkösmakupalat, rapeiksi käräytettyinä.

    VastaaPoista
  112. Etikan lopputuote elimistössä on emäksinen - juuri siksi moni ottaa esim. omenaviinietikkaa.

    Happamoituminen on kaiken pahan alku ja juuri, mutta ei siitä sen enempää minun suullani. Happoemästasapaino on homman nimi.

    Kun puhutaan terveydestä, niin valkotakit keskittyvät hoitamaan kukin yhtä vaivaa kerrallaan eivätkä katso kokonaisuutta. Siis ne samat tyypit, jotka saavat palkkion jokaisestä kirjoittamastaan reseptistä ja ylläpitävät lääketeollisuutta.

    Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin siitä, että resistenttejä bakteereja on olemassa siksi, kun alueen tutkiminen on jäänyt lapsipuolen asemaan siksi kun sieltä suunnasta ei ole luvassa suuria voittoja. Resurssit sinne mistä tulee eniten fyrkkaa - humanismia parhaimmillaan! :)

    Lääketiede on siis ala, jonka missio on lihottaa lääketeollisuutta. Suloinen naimakauppa.

    Jokainen hiukankin terveydestä kiinnostunut tietää, että esim. masennukseen tehoaa kalaöljy ja puolen tunnin kävely päivässä vähintään yhtä hyvin kuin masennuslääkkeet tai plasebo. (Tutkimuksissa plasebo on osoittautunut yhtä tehokkaaksi masennukseen kuin lääkkeet.)

    Onneksi nykyään jokaisella on mahdollisuus ottaa asioista selvää eikä tarvitse ottaa mitään "auktoriteettien" näkemyksiä totuutena! :)

    VastaaPoista
  113. Olen ainakin ollut innokas virvelikalastaja. - Myönnän kyllä että haukeahan ei syö kukaan muuten kuin itkeä tihrustelemalla ja kituuttaen.

    Lohesta tyydyttyy muutamalla nautintakerralla koko vuoden rasvantarve, sitä kannattaa syödä.

    VastaaPoista
  114. Lääkärit ovat lääketeollisuuden lahjomia lääkkeenmääräjiä, eivät niinkään parantajia.

    - Kuuleman mukaan yksi kyllä paransi vaikean flunssan, mutta siihen meni neljätoista päivää.

    VastaaPoista
  115. Kuunkuiske,

    olen valmis uskomaan tuohon, että ihmisen kokonaisuutta pitäisi katsoa eikä määrätä reseptilääkettä yhteen vaivaan kerrallaan.

    Lääkäriinmenossa ärsyttääkin se, että ainakaan päivystävällä lääkärillä ei ole muuta toimintaohjetta tai -etiikkaa kuin määrittää nopeasti vaivaava tauti ja napata siihen täsmälääke. Hän ei edes kysy, käyttääkö potilas muita lääkkeitä, vaan potilaan tehtävä on itse kysyä, sopiiko uusi lääke vanhojen kanssa.

    Ostin hiljakkoin kirjan Parantavien ruokien opas. Siinä lähdetään siitä, että ruualla voidaan korvata jopa verenpainelääkkeet, joiden nimeen lääkärit vannovat.

    Kammoan lääkkeitä, jopa särkylääkkeitä. Minulla on jokin sisäinen koneisto, joka aikaansaa jopa pahanolontunteen, jos joudun nappaisemaan pillerin, esimerkiksi antibiootin. Kolmiolääkkeitä en ole syönyt edes kovaan selkäkipuun, noidannuoleen. Yhden Sirdaludin otin, loput heitin samantien pois. Selkä parani.

    Homeopatia ja luonnonlääkintä on minulla siis vielä kokeiluasteella.

    VastaaPoista
  116. Teveydestä vielä sen verran, että esim. äitini, joka on jo eläkkeellä, ei ole koskaan käyttänyt mitään lääkkeitä.

    Tietenkin geeniperimällä on osansa, mutta elämänasenne ja -tavat ratkaisevat.

    Jos jollakulla on sukualttius esim. korkeaan verenpaineeseen, hän voi joko pitää sitä "kohtalonaan" ja alistua tilanteeseen (mikäpä siinä varsinkin kun ei tiedä verenpainelääkkeiden moninaisesta epäedullisesta vaikutuksesta elimistöön) tai ottaa selvää että miten kaikin tavoin voi pitää paineensa kohtuullisina eli pysyä lääkkeittä.

    Työkaverini, hiukan yli nelikymppinen nainen, syö sekä verenpainelääkkeitä että diabeteslääkkeitä. Olen hienovaraisesti kertonut hänelle monesta asiasta, joilla hän voisi loppupeleissä jopa päästä eroon lääkityksestä. Hän ei vain tunnu näkevän siihen mitään tarvetta, joten mikäs siinä sitten.

    Lääkkeillä on aina sivuvaikutuksensa vaikka niitä saisi odottaa pitkään. Esim. jos ihottumaan syö jotakin lääkettä, se näkyy vähitellen verenkuvassa. Kymmenen vuoden päästä sen jäljet voivat olla nähtävissä luustossa.

    Kaikella on syynsä ja seurauksensa.

    Työkaverini äitiä kun katselee, ei näytä tyttärenkään tulevaisuus lupaavalta. Hänellä on lääkkeet joka vaivaan ja viimeisenä on diagnosoitu keuhkoahtautumatauti. Tupakointia hän ei tietenkään vieläkään ole lopettanut.

    Voi meitä ihmispoloja kun emme osaa kantaa vastuuta edes itsestämme!

    VastaaPoista
  117. Minäkin virvelöin joskus innokkaasti, Riku. Kävin jopa aamuvarhaisella kello 5 kylän yhteislaiturilla virvelöimässä, kun sieltä tulee hyvin kalaa, ei tarvitse mennä yksin veneellä kauas. Tavallinen onkiminenkin on kivaa, ja kerran sain saaliiksi ison kasan särkiä. Paistoin ne, vaikka kyläläiset sanoivat, että, heh, kissankalaa.

    Särki oli yllättävän hyvää, mutta ruodokasta. Väittäisin, että särki on gourmet-ruokaa.

    VastaaPoista
  118. Kuunkuiske,

    lääkkeillä on tosiaan aina sivuvaikutuksensa. Sain kerran korvalääkäriltä huimauslääkkeen asentohuimaukseen, josta olen kärsinyt muutamaan otteeseen.

    Niitäkään pillereitä en ottanut ainuttakaan, sillä selosteessa luki sivuvaikutusten kohdalla, että lääke voi aiheutta huimausta. Huimauslääke voi aiheuttaa huimausta - tämä on minusta jo tragikoomista.

    VastaaPoista
  119. Virveli- tai mato-onkikalastuskin ovat olleet niitä hetkiä, jolloin pystyn oikeasti unohtamaan huolet ja murheet.

    Kalastaja en koskaan ole ollut siinä mielessä, että räntäisissä tyrskyissä tykkäisin mennä, pitää olla aurinko ja tyyni järvi - silloin ei ehkä kalaa tulee parhaiten, mutta mieli lepää.--No, auringonlaskun hetkillä hauki nappaa.

    Tätä minä siellä yksikseni hoilotan tai hyräilen.

    VastaaPoista
  120. Olin mielenkiintoisella luennolla, jossa puhuttiin kokonaisvaltaisesta terveydestä.

    Luennoitsijalla on sekä koululääketieteen että täydentävien hoitojen koulutusta ja kokemusta.

    Hän kertoi mm., että keskimäärin nykyihmisellä on hyvin heikko vastustuskyky juuri siksi, kun hän ei syö kunnon ruokaa ja syö liikaa lääkkeitä.

    Viisikymmentä vuotta sitten potilaista 90 % tuli vastaanotolle jonkin infektion tähden ja sai sataprosenttisesti avun penisilliinistä.

    Nykyään penisilliini ei auta juuri mihinkään ja vastaavaan infektioon tarvitaan 50-kertainen määrä (!!!) laajakirjoista antibioottia.

    Kuulemma Euroopan terveimmät ihmiset ovat Albanissa; ihmiset, jotka viettävät yksinkertaista ja luonnonläheistä elämää. Kantavat puunsa, hakevat vetensä ja sitä rataa. Eivät oletettavasti istu alvariinsa tietsikan tai telkkarin äärellä. (Tämä viimeinen lause oma veikkaukseni.)

    Jos jokin "oikea" pandemia tulee, juuri heidänlaisillaan on mahdollisuus selvitä.

    Luennoitsijan klinikan potilaista kuulemma puolet hoidetaan pienillä elämäntapamuutoksilla.

    Esimerkkinä hän kertoi hoitaneensa monta vakavaa masennusta sairastanutta ihmistä terveeksi pelkästään sillä, että hän kehotti heitä kirjoittamaan ylös joka päivä muutaman asian mistä voi tuntea kiitollisuutta.

    Naurakoot kaikki keitä moinen "pelleily" naurattaa - tulokset puhuvat puolestaan.

    Kuulemma muuten WHO:n mukaan 15 vuoden päästä eniten tulee tappamaan...mielenterveysongelmat.

    Kannattaa pitää huolta mielestään! Sitä ei kukaan voi tehdä toisen puolesta.

    VastaaPoista
  121. Sanoihan sen jo Hippokretes, että ruoka olkoon lääkkeesi!

    Hupaisaa, että valtaosa lääkkeistä tehdään kasveista ja sienistä.

    Tai siis ei se ole hupaisaa muuten kuin siinä mielessä, että nykyihminen syö sellaisia "asioita", mitä entisajan ihminen ei edes tunnistaisi ruuaksi, ja napsii sitten lääkkeensä purkista!

    Se lienee sitä kehitystä! :)

    VastaaPoista
  122. Nyt lähden lätkimään (ennen kuin käsketään) mutta vielä yksi juttu: fanaattisuus on aina huono juttu.

    Lorautin juuri 10-prosenttisen (siis rasvaa) lohkeavan turkkilaisjogurtin sekaan kuorittuja hampunsiemeniä ja cashewpähkinöitä & hunajaa.

    On niin maan perusteellisen hyvää! Ja kyytipojaksi - ettei menisi liian terveelliseksi - iso muki kahvia.

    Hyvää viikonloppua kaikille!

    VastaaPoista
  123. Äidinpuoleinen suku on meren rannalta, isän puoleinen taas järven rannalta. Kummissakin paikoissa olen saanut kalaa, ja järveltä lisäksi rapuja.

    Kyllä järvikin on kiehtova elementti, joskin vähän kesy meren rannan eläjälle. Järvimuikkua ei kyllä voita mikään. Meressä kiehtoo kesyttömyys, kirkas vesi ja meren kultainen pohja, se näkyy veden läpi.

    Katiskakin minulla oli vedessä yhden kesän, mutta en oikein tykännytkään sellaisesta kalastamisesta. Hävitin sen, kun siihen oli takertunut lintu.

    VastaaPoista
  124. Kuunkuiske,

    puhut täyttä asiaa, juuri noin se menee. Noin pitäisi tehdä, elää yksinkertaista luontoperäistä ravintoa syöden, niin että liikunta ei tule sauvakävelystä eikä kuntosalissa hikoilusta, vaan puunkannosta, kasvienkeruusta, ihmisen toimista elantonsa ja elämänsä eteen.

    Minäkin olen aina syksyisin pirteimmilläni ja energisimmilläni, kun olen viettänyt kesän ilman televisiota suurinpiirtein ulkoilmassa eläen, pitkän päivän liikkuen, uiden ja piha-askareita tehden, taloa lämmittäen, salaattimaata kastellen, kukkia kitkien ja uusia maita möyhentäen. Huomaan, että mm. kynteni ovat vahvistuneet ja sileytyneet, kunto on noussut, ylämäki menee entistä ketterämmin.

    VastaaPoista
  125. PS Kesällä tulee tietysti myös syötyä paremmin kuin talvella: joka päivä mansikoita ja muita marjoja sekä herneenpalkoja ja sieniä, oman maan salaatteja ja yrttejä ja paljon kalaa. Sen mukaan tietenkin, mitä niitä on saatavissa, mutta kokonaisuutena paljon. Kesällä on myös hyvä mieli, kun voi väliin grillailla tuttujen kanssa ja viettää yhteistä hauskaa aikaa.

    VastaaPoista
  126. Meren kanssa täytyy osaamiset olla kunnossa, se on joskus aika tyly elementti.

    Pikkujärviä ja lampia minä rakastan.

    VastaaPoista
  127. Kyllä vaan, meri on arvaamaton.

    Tytär lähti kerran joskus kymmenvuotiaana vielä pienemmän kaverinsa kanssa soutamaan kilometrin päässä sijaitsevalle pikku luodolle. He eivät huomanneet tuulen nousua leikkiessään saaressa. Minulla oli laiturinnokasta suora näköyhteys luodolle, ja huusin ja heilutin heille, että äkkiä maihin. Meri kohisi eivätkä he kuulleet, heiluttivat vain takaisin.

    Lähtivät sitten soutamaan maihin, ja koko ajan tuuli yltyi, ja tytär kiskoi hartiavoimin, mutta vene eteni hyvin hitaasti, koska tuuli kävi avomerelle päin. Veneen perässä oleva kumilautta pyöri hurjasti ympäri tuulessa. Minulla ei ollut puhelinta mukanani ja voin vain katsella lasten taistelua airojen kanssa tuulta vastaan. Pääsivät sitten uupuneina maihin. Se oli opetus kummallekin, että meren kanssa ei leikitä. Minun ei tarvinnut torua.

    VastaaPoista
  128. Meri voi yllättää. Olimme uimarannalla Kyproksella Kyrenian hevoskenkälahdessa. Istuin pienempien lasten kanssa rannalla, kun vanhin lapsista, 10-vuotias poikamme huusi, ettei hän pysty liikkumaan vedessä.

    Hän seisoi ehkä vyötäisiään myöten vedessä, siis matalassa vedessä. Juoksin hänen luokseen ja yritin vetää häntä pois. Samassa siihen ilmestyi joukko miehiä, jotka muodostivat ketjun ja vetivät minua kädestä. Yhdessä saimme pojan pois vedestä.

    Se oli pelottava kokemus. Merivirta voi yllättää tuolla tavalla. Olimme olleet samalla paikalla uimassa monta kertaa. Paikalliset asukkaat nähtävästi tunsivat ilmiön, kun reagoivat niin nopeasti, ryntäsivät auttamaan.

    VastaaPoista
  129. lisäys: tuo tapahtui Kyproksella vuonna 1974, jolloin Kyrenia ioli vielä idyllinen paikka. Tällä vuosituhannella se seutu on taas avattu turismille, ja kuvien mukaan lahti on kovasti muuttunut.

    VastaaPoista
  130. Iineksen tyttärensä meriseikkailussa oli kokonainen romaani, upea kommentti!

    Mikishän on merillä ollut pitkälläkin, nyt jo edesmennyt veljenikin lähti nuorena sinne, kun oli merimieselämästä kirjoja lukenut ja elokuvia katsellut.

    Lähetti minulle Libanonista postikortin, jossa oli arabi hienon päähineen kanssa kamelin selässä, juuri ennen kuin sota siellä syttyi.

    Minä olen paljon myöhemmin käynyt Kyproksella rantalomalla, broidini kävi siellä, nykyään turkkilaisella puolella, ennen heidän valloitustaan.

    Minä olin jo romutetulla Hämeenmaalla varusmiespalveluksessa. Enää en muista kuin springin (valumista estävä pitkittäisköysi) kiinnityksen rantautumisessa. Huusin kannelta: "vie se pidemmälle, ei siihen!"

    Ja sen muistan että kerran harmitti, kun kapiainen oli pysäköinnyt autonsa kaijalle ja ylipursimies kehoitti Hämeenmaan rantautuessa minua osumaan heittoliinalla siihen. - En osunut, harmittaa vieläkin, kun oikein luvan kanssa olisi saanut!

    Ai niin, yleisradion Liisa Lääveriin katkeroiduin, kun ei kotiutumispäivän aamuna soittanut "Ankkurit ylös" - Typerä toimittaja!

    VastaaPoista
  131. Kuunkuiskeen kuuleman luennoijan Albania esimerkki on mielenkiintoinen heitto. Eliniänodote on maassa 4 vuotta lyhyempi kuin esim. Suomessa. Voimassaolevalla kehityksellä albanialaiset saavuttavat suomalaiset 34 vuoden kuluttua.

    Yksinkertainen ja luonnonläheinen elämänmuoto terveen elämän perustana on ehkä jotain muuta kuin kehitysmaa tasoinen köyhyys, joka maailman tappavin tauti. Brutaalisti voisi mainita että ehkä kaikkein terveimmät ihmiset ovat muutamassa vanhan Itä-Blogin maassa jossa hädin tuskin eletään viisikymppisiksi.

    Ehkä parempi esimerkki kuin Albania, niin hyvin hoidetusta sosiaali- ja terveyspolitiikasta ja sitä kautta saavutettavasta terveestä elämästä, löytyy Etelä-Koreasta.

    VastaaPoista
  132. Niin se aika muuttuu, me emme silloin olleet Hämeenmaalla(02) Suomen vapautusarmeija, kuten Pohjanmaa(01) nyt.

    VastaaPoista
  133. Anonyymi, kuten tiedät, Albania on köyhä maa, joten siellä ei pumpata ihmisiä täyteen lääkkeitä ja siten keinotekoisesti ylläpidetä elämän jatkumista.

    Vain 4 vuoden ero eliniänodotteessa tosiaan puhuu sen puolesta, että luonnonläheinen, yksinkertainen elämä on hyväksi ihmiselle!

    Mitä virkaa muuten on vaikka kuinka pitkällä elämällä, jos laatu on sairauksien vuoksi mitä sattuu?

    VastaaPoista
  134. Anonyymi, se vielä, että viittauksesi sosiaali- ja terveyspolitiikkaan ihmisten terveyden ylläpitäjänä oli helmi terveyden ulkoistamisessa.

    Rautalangasta: en tiedä sen tarkemmin mikä on Suomen sosiaali- ja terveyspolitiikka eikä voisi vähempää kiinnostaa.

    Toki olen iloinen siitä, että jos vaikka katkaisen koipeni, tiedän löytäväni sairaalan jossa se kootaan kasaan.

    Minun terveyteni ei tosiaan ole sosiaali-ja terveyspolitiikan käsissä vaan omissani! :)

    VastaaPoista
  135. "Kuorittuja hampunsiemeniä" pisti vielä silmään tuolta KK:n kommentista ylempää. Siis mitä tapahtuisi, jos tuommoisen hampunsiemenen istuttaisikin multaan ja antaisi vähän lämpölamppua ja valoa?

    Jos ajatellaan, että Albanian ja Suomen eliniän odotteessa on vain neljän vuoden ero, se on minustakin vähän. Nimittäin jos Albanian köyhissä ja karuissa oloissa selviää noin hyvin, niin miten pitkä eliajan odote olisi, jos maa olisi yhtä vauras kuin Suomi? Taitaisi mennä ohi.

    VastaaPoista
  136. Mikä lie vika taas Bloggerissa, kun Lukijat-palkki on tyhjänä, ollut aamusta asti? Näin on osassa blogeja, osassa taas Lukijat näkyvät.

    Riku, muistan, että johonkin aikaan radiossa soi aina "Ohi on", kun armeijasta kotiutettiin. Mahtoi se tunne olla hieno. Vaikka nykyään päästetään helpolla. Serkunpoika sanoi ikävystyneensä Dragsvikissä (vai mikä se on), istuneensa vain jossain ja siirrelleensä papereja pinosta toiseen. Lomia oli jatkuvasti.

    VastaaPoista
  137. Iines, hampunsiemenenten syömisellä ei ole mitään tekemistä päihtymisen kanssa! Ne ovat huippuravinteikasta syötävää; googlaile vaikka.

    En sekoita päätäni edes olutpullollisella; olen tosi tarkka sen suhteen millä tavalla vaikuttavia aineita laitan suustani alas.

    VastaaPoista
  138. Voi Kuunkuiske,

    en minä sinua tässä tarkoittanut, en alkuunkaan! Tunnen kertomasi perusteella jo ajatuksesi huumeista ja päihteistä, ja arvostan elämäntapaasi.

    Täälläpäin on jäänyt nuoria kiinni kannabiksen kotikasvatuksesta, ja lehtiartikkelissa puhuttiin hampun kasvattamisesta.

    Tuli mieleeni, että onko kyseessä sama hampun siemen, onnistuisiko siitä siemenestä kannabiksen kasvatus noin periaatteessa? Vai mistä nuoret hamppujansa kasvattavat? Asia kiinnostaa minua teoreettisesti.

    VastaaPoista
  139. Kaikki on niin suhteellista.

    Tuli vaan mieleeni, kun tämän Euroopan arktisen äärireunan, jossa maa on roudassa ja lumen peitossa puoli vuotta, asukas päivittelee Välimeren rantavaltion köyhyyttä ja etenkin karuutta...

    Tietysti Albanian ylängöillä ja vuoristoissa on suhteellisen kylmää (ehkä tällaista kuin meillä nyt, keskikesän kynnyksellä), mutta rannikko on kyllä vehmasta ja ilmasto välimerellinen.

    Minunkin aikanani armeijassa pääsi liian helpolla, mutta kun seurasin oman poikani touhuja, niin hän oli vähintäänkin iltalomalla alvariinsa.

    VastaaPoista
  140. Kuulemma hamppua on satoja lajikkeita ja vain muutama prosentti niistä jalostetaan tuottamaan THC:tä, mikä on se päihdyttävä aine. Siis lehdissä.

    Oli kyllä hyvä, että asia tuli puheeksi, koska monelle saattaa tulla epäilyttäviä fiiliksiä heti kuullessaan sanan hamppu!

    Satuin muuten kerran erehdyksesä todistamaan marssia, jossa kannatettiin kannabiksen laillistamista.

    Marssijat olivat järjestään rastatukkaisia vetelän näköisiä alle 25-vuotiaita nuoria aikuisia.

    Mahtoikohan heistä kukaan käydä edes töissä?

    Anteeksi kukkahattutätimäisyyteni.

    VastaaPoista
  141. Asiasta toiseen - Suomi on ihmeellinen maa.

    Vai osaatteko kuvitella mitään toista demokratiaa, jossa hallituksen muodostavat ääriryhmät ja keskustaryhmät jätetään opposioon?

    On siinä taas ulkomaalaisille selittämistä.

    Siinäkin oli selittämistä, eikä se onnistunutkaan, että meillä populistinen puolue ei ole oikeistolainen, vaan äärikeskustalainen.

    VastaaPoista
  142. Eikö Albanian rannikolla ole kuitenkin vain kapea kaistale maanviljelysmaata? Maanviljelystä on vähän, ja suurin osa albanialaisista saa elantonsa palvelu- ja teollisuuselinkeinoista.

    Syyt Albanian köyhyyteen ovat ehkä siis osittain maantieteelliset, osittain historiallista sosialismin jälkeistä kurjuuteen syöksymistä.

    Albaniassahan on mm. käyty ihmiskauppaa, ja naisia on pilvin pimein vankiloissa, joissa tuomiot ovat pitkäaikaisia. Näiden naisvankien ja lisäksi vähemmistöryhmien, romanien lapsia on vailla huoltajaa ja terveydenhoitoa.

    VastaaPoista
  143. Kyllä minäkin uskallan sanoa hyvinkin selkeästi olevani huumeita vastaan. Minusta edes lääkekäytön vuoksi kannabista ei pidä vapauttaa.

    Alkoholilla on haittansa, ja voi olla, että pahemmat kuin kannabiksella, kun tietyllä tavalla perustelee.

    Kannabiksen ja huumeiden käyttöön liittyy kuitenkin suurempia sfäärejä ja lieveilmiöitä sekä vakavampaa elämän tuhoutumista kuin alkoholilla, jonka käyttäjistä suurin osa on kohtuukäyttäjiä keskieurooppalaiseen malliin, joka ei pidä sisällään ryyppäämistä humalatilaan asti, ainakaan useimmiten.

    Hallituksen muodostuskuviot ja Kataisen selitykset alkavat jo naurattaa. Sateenkaari-basaarihallitus tuntuu sirkustouhulta.

    VastaaPoista
  144. Kyllä ne hallituksen kasaan saa, ilman muuta. Tämä kertoo ehkä vain sen, kuinka yhtenäinen maa Suomi kuitenkin on.

    Ei löydy pohjimmiltaan niin suuria erimielisyyksiä, etteikö kuka tahansa voisi olla kimpassa kenen tahansa kanssa.

    Kimppakiva-hallitus?

    VastaaPoista
  145. Kyllä tämä viivästyminen taitaa kertoa siitä, Tapsa, että nykykokokoonpano ei taida onnistua. On hassua, että joku puolue tulisi mukaan jollain erivapaudella olla eri mieltä tai sitten sanansa ja aatteensa syöneenä.

    Vaan mikäs siinä. Ei tässä enää kansalaisen mielipidettä kysytä, kun juuri kysyttiin.

    VastaaPoista
  146. Lyödäänkö vetoa, että nk-pano onnistuu?

    Viivytystaistelu kertoo vain siitä, että "huomaatteko kuinka tiukasti me puolustamme äänestäjiemme etua?"

    VastaaPoista
  147. Kyllä ne hallituksen vielä tekevät.

    On sen verran epäpyhä allianssi, että omiaan pelkäävät ja joutuvat viivyttelemään.

    Ilmeistä huomaa, että Katainen on viennyt Arhinmäeltä jo kaikki rahat pokerissa,- viikonloppuvapaata viettävät, jotta Paavo voi ainakin yrittää pummata kavereiltaan lisää.

    VastaaPoista
  148. Epäilemättä tuleekin kaikkien aikojen paras hallitus, sillä kaiken aikaa tapahtuu näkemyksien yhteenhitsautumista. Hiljaa hyvä tulee.

    Jutta Urpilainenkin on toiveikas, ja sanoo, ettei tässä olla jäniksen selässä. Lähennytty on.

    VastaaPoista
  149. Keksittäisiinkö tulevalle hallitukselle nimiä?

    Kimppakivaa ehdotin jo, mutta miksei myös hilupilttuu-hallitus menettelisi. Tai hollitupa-hallitus.

    Metsähallitus?

    VastaaPoista
  150. Häähallitus - käymme yhdessä ain

    Letkajenkkahallitus - yks eteen, kaks taakse, yks eteen, kaks taakse

    Häpyhallitus (= hävinneiden puolueiden tahtoa kuunnellaan, oik. häpu-hallitus, taipuu kansan suussa kuitenkin häpyhallitukseksi)

    Maailmanlopun hallitus - eikös tänä aikana povattu maailmanloppua jo kahdestikin?

    Itse kannatan häpyhallitusta.

    VastaaPoista
  151. Epäilemättä se on joku teidän mainitsemistanne.

    Minulle ei tule mieleen kuin kansallishallitus tai Kataisen hätäpieru.

    Pääasiahan kuitenkin on, että pienpuolue keskustaa siinä ei ole. - Sen vuoksi kyseessä voisi olla vaikka Suomen kansan vapautushallitus.

    VastaaPoista
  152. Hyviä ehdotuksia, Riku, samaten tietenkin Tapsankin.

    Vielä tupsahti mieleen jälkiuunileipä, kypsyy miedossa jälkilämmössä pitkään. Tässä tapauksessa tietenkin jälkiuunilimppu.

    VastaaPoista
  153. Pitkällisestä hinkkaamisesta Säätytalolla huolimatta, kyseessä ei voi olla Säätyhallitus. Aatelisto (rkp), porvaristo ja papisto ovat toki mukana, mutta mukana on myös rahvaan edustajia.

    Lisäksi talonpojat puuttuvat, - kuten sanottua, talonpojan tappolinja on päättynyt.

    VastaaPoista
  154. Ruokapuoleltahan löytyy muitakin:

    Sekametelihallitus.

    Pappilanhätävarahallitus.

    Sitäsuntätähallitus.

    Emmentalhallitus. Reikiä täynnä.

    Pitsahallitus.

    Pyttipannuhallitus.

    Tai Rikun innoittamana: Päivänpannuhallitus.

    VastaaPoista
  155. Nakitjamuusihallitus.

    Tai futiksesta löytyy myös sopiva ja pätevä: Jallitus.

    VastaaPoista
  156. Pitsana se ei kuitenkaan olisi mikään qattro stagioni, vaan sex mix.

    VastaaPoista
  157. Ja minä korjaan letkajenkkahallitukseni selitysosastoa, nimittäin eihän se nyt niin mene, että yks eteen kaks taakse, yks eteen kaks taakse, koska tuossahan mennään taaksepäin.

    Juurihan Juttakin sanoi, että eteenpäin on menty, samaa todisti Jyrki. Joten olkoon kaks eteen yks taakse, kaks eteen, yks taakse, jolloin hypyt suuntautuvat nykien eteenpäin.

    VastaaPoista
  158. Letkajenkkahallitus on hyvä - se jossa persut tulevaisuudessa ovat mukana ja Veltto Virtanen ministerinä, olkoot sitten letkujenkkahallitus. - Tai edelleen ministeri Virtasen mukaan hottentottihallitus.

    VastaaPoista
  159. On siinä pienenä mahdollisuutena vielä olemassa se "hiiri kissalle räätälinä"-ilmiö.

    Katainen ilmoittaa Säätytalon portailla: "ei tullut hallitusta, mutta aika hieno ketju me tehtiin klemmareista!"

    VastaaPoista
  160. Tuo viimeksi mainittu on käväissyt minunkin mielessäni.

    Vaan pakkohan siitä on ainakin tuluskukkaro tulla, sillä mitä vaihtoehtoja Urpilaiselle jää, jos hän alkaa hallitusta värkätä? Samat kumppanit siinä ovat nokikkain.

    No olkoon, mikäs minä, naisihminen, olen politiikkaa arvioimaan. Etenkin kun olisin katsonut persujen paikan olevan hallitusvastuussa, ikään kuin kansan tahtona. Olisi nähty sekin sitten.

    VastaaPoista
  161. Eihän toki naista pääministeriksi, kun piakkoin, täysin yllättäin, Jennikin ilmoittaa suostumuksestaan tasavallan presidentin puolisoksi!

    VastaaPoista
  162. Kyseinen Jenni on pitänyt ihailtavan vaatimatonta ja matalaa profiilia. Tässä mielessä hän muistuttaa toista kirjallista hahmoa, Sylvi Uinoa. Sylvihän oli Kekkoselle korvaamattoman rakas, vaikka muitakin pyöritettäviä oli.

    Sääliksi vaan käy Jenni, kun Sauli on hänelle kyllä aika kulahtanut. Vaan eihän rakkaus ulkoisia seikkoja katso.

    VastaaPoista
  163. Onhan se Sauli jo vähän vanha, sekin on otettava huomioon, että Jenni ilmoittaa kieltäytyvänsä.

    Ilman Sylvin kirjoittajan panosta suomalainen kirjallisuus tuntuisi jotenkin vajaalta. - Oma suosikkini on, nimeä en nyt muista, mutta yksi niistä tunnetuista.

    VastaaPoista
  164. Muistan lukeneeni Sylvi Kekkosen Amalian ja jonkin muunkin, jonka nimeä en muista. En muista kirjojen sisältöäkään, en edes sitä, mikä tai kuka Amalia oli. Ja juuri nyt alan epäillä, oliko hänellä ylipäänsä Amalia-romaania vai jokin Veräjällä-niminen teos.

    Jenni Haukian runon luin lehdestä, kun hänen kirjallinen lahjakkuutensa tuli lehdistön tietoon. Nyt en muista, mitä runosta ajattelin, muistan vain yllättyneeni erityisen myönteistä kritiikkiä. Laituri, vesi ja iso kala tai lintu runossa taisi olla.

    Parhaiten muistan Jenni Haukiasta hänen keltamustakuvioisen Marimekon kirjekuorilaukkunsa, josta tuli trendituote. Jopa Aleksander Stubb taisi lahjoittaa samanlaisen Hillary Clintonille.

    VastaaPoista
  165. Olin jo varautunut myöntämään täydellisen asiantuntemattomuuteni, ikinä ei ole tullut mieleenikään lukea yhtään kirjaansa.

    Kyyniset ajatukseni vain tuovat mieleeni Elena Ceauscescun kemian oppikirjat.

    Wikipediasta luin, että Amalia-nimisen kirjan on kirjoittanut ja suomalaiset kirjailijat kuisollakaan innosta ja onnesta säteillen kirjallisuuspiireihinsä osallistuivat.

    VastaaPoista
  166. Jenniäkään en ole lukenut.

    Olikohan se sinun lukemasi sellainen:
    "Laiturilla paistaa aurinko -
    vesi maistaa hyvälle.
    Iso kala katiskassa,
    lintu lentää taivaalla!"

    VastaaPoista
  167. No ei ihan, vaan joku tämä se taisi olla, vai olikohan:

    Kaislikon reunaa sorsa ui,
    laiturilla isot miehen saappaat.
    Kuikka huutaa,
    tuuli taittaa korren veteen,
    kalvoon renkaat piirtyy.
    Iso hauki katiskassa hiljaa.


    Se Sylvi Kekkosen teos ei ollutkaan Veräjällä, vaan Lankkuaidan suojassa.

    VastaaPoista
  168. Kaivoinpa tuon kyseisen Haukion runon netistä esille ja kirjoitanpa sen tähän, oman muistikuivani perään.

    Huomaatteko, että ydinkohdat ovat jääneet kertalukemalla mieleeni? Tässä siis oikea Haukion runo kokonaan:

    "On ilta, nainen ja mies laskevat ahvenverkkoja
    merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla
    kitukasvuiset koivut nyökkäilevät tuulen puuskittaisille kysymyksille
    lahdella kaartelee yksinäinen pikkusiipi.
    Vastakuoriutuneiden kolmipiikkien parvi lävistää vedenpinnan

    tuvan ikkuna huurtuu koiran uteliaasta hengityksestä

    lämpenevän saunan lauhkea savu kutsuu kalastajat maihin,
    ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi
    nainen vetää saappaat miehen jalasta
    rantakaislan päässä huojuu humaltunut sudenkorento
    -

    VastaaPoista
  169. Toisaalta, jos joku joistain kirjoista pitää, ei minulla siihen mitään sanomista ole, on niillä silloin ainakin jotain arvoja. - Kuten sanoin, Sylvin ja Jennin tuotantoja en ole lukenut

    Ranskalaisten Rabelais´n kirjoituksillaan tienaama paavin pannabulla luo minusta enemmän uskottavuutta, kuin liian läheiset suhteet valtaan. - Vaikkakin iso osa suurta kulttuuria on joskus luotu hovien palkollisina.

    VastaaPoista
  170. Paranneltu versio:

    Oli ilta, Jenni ja Sale laskivat ahvenverkkoja, yksi puuttui saatana.
    Merilokki hautoi laiturin tukipuiden alla, munasillaan.
    Kitukasvuiset Koivut, Saku ja Mikko, nyökkäilivät tuulen puuskittaisille kysymyksille.
    Lahdella kaarteli yksinäinen siipiveikko.
    Vastakuoriutuneiden viispiikkien parvi lävisti suortuvani.

    Tuvan ikkuna huurtuu Saulin hengästyneestä uteliaisuudesta, sillä Ile ja Tuksu ovat toisaalla.

    Lämpiävän - ei lämpenevän - saunan lauhkea savu kutsuu kalastajat maihin,
    ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi - jumankekka mikä kielikuva -
    Jenni vetää saappaat Salen jalasta, toiseen se saa jäädäkin,
    rantakaislan päässä huojuu humaltunut.

    VastaaPoista
  171. Nyt olen yhden lukenut: Tunnelmakuva, ympäristön havainnointia tavalla, jolla jokainen on sitä joskus tehnyt.

    Mitä tuosta voisi muuta sanoa kuin, että sellaistahan se on. Miinusta annan sanan "autere" puuttumisesta.

    VastaaPoista
  172. Arvosteluni koski siis Jennin versiota, Tapsan oli huomattavasti parempi, vaikkei siihenkään oltu "auteretta" mahdutettu.

    VastaaPoista
  173. Ooh, Tapsan runo on hyvä, kerrassaan makoisa! Tuossa iloittelussa huomaa, kun vertaa, että Haukiolta puuttuvat ilmeikkyys ja elämä, ilo (tai tunne, tunteet) ja oivallus. värit ja liike, on vain steriilejä haaleita tuokiokuvia peräkkäin. Parasta Haukion runossa oli minusta koiran utelias hengitys. Saappatkin jäivät muistiini.

    VastaaPoista
  174. "ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi"

    Kiitos, Tapsa, tuon esiin nostamisesta, talletan sen syvälle sydämeeni ja pohdin sitä aina syvällisellä tuulella ollessani. - Toivottavasti kyseessä ei ole kirjoitusvirhe ja on oikeasti pitänyt olla "ahvenoituu".

    VastaaPoista
  175. "ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi"

    Tämä pisti todellakin runosilmääni kuin mäkäräinen ohimooni lompolon laella.

    Ahavoituminenhan tarkoittaa ihon karkeammaksi tuloa, lähes rohtumista, viiman ankarassa syleilyssä.

    Rasvatyyni taas tarkoittaa kiiltävän sileää vedenpintaa, jota pieninkään väre ei häiritse.

    Miten Jennin runokuvan siis tulkitsisi: illalla järvenpinta väreilee, mutta tyyntyy täysin yötä kohti?

    Runomaiseman paikallistaminenkin harmautti hiukiani: sisävesien kala, merilintu, vaivaiskoivuja...

    VastaaPoista
  176. Minä olin ehkä hieman liian julma Jennin runoa kohtaan; ei hän millään voisi kirjoittaa "ahvenoituu", vaan korkeakirjallisena ihmisenä luonnollisesti käyttäisi muotoa "ahvanoituu". - Asia vaikuttaa selvältä, sitä hän on tavoitellut.

    VastaaPoista
  177. Minä taas luulen, että Jenni tavoitteli mielikuvaa vahamaisesta rasvatyynestä - vahavoituu, mutta ei konservatiivina uskaltanut käyttää uudisverbiä.

    VastaaPoista
  178. Siis mistähän tuo järvi tulee, Tapsa?

    Eikös kolmipiikki elä sekä meressä että järvessä? Minä en asiaa tiedä, mutta Wikipediasta kurkistin, kun en tunne kolmipiikkiä.

    Täten runossa kait olisi vain merikuvia.

    VastaaPoista
  179. Meillä oli muuten lapsena haarukat aseina, kun seisoimme joessa ja koetimme pyydystää kivennuoliaisia. En muista osumaa, mutta pojat olivat saaneet kivennuoliaisen piikkinsä nokkaan. Meillä oli mekot ja voikukkaseppele päässä.

    Hetken luulin äsken, että kivennuoliainen on sama kuin nahkiainen, mutta ei se ollutkaan. Nahkiaisia myydään tuolla vähän etäämpänä tienvarressa.

    VastaaPoista
  180. Wikipediassa lukee "nahkiaisen lihassa on hienostunut maku".

    Täytyy siten olla kaloja, joiden lihassa on "hienostumaton maku".

    Kutsuuko siis kokki nahkiaisensyöjiä sanoilla: "tulkaas kaikki hienostelemaan!"

    VastaaPoista
  181. Kukahan lie kirjoittanut tuon Wikipedian nahkiaisartikkelin:

    "Suomessa nahkiainen valmistetaan yleensä niin, että se nirhataan ja sotketaan suolassa. Kun veri on valunut pois, nahkiainen paistetaan leppähaloilla ritilän päällä uunissa."

    Ruokahaluthan tässä heräävät ottamaan vastaan hienostunutta makuelämystä.

    VastaaPoista
  182. Tulkintaa se vain on, Iines, se sisävesi. Minun sielunmaisemassani ahven ja sudenkorento viittelöivät ponnekkaasti sisävesien leppeille laineille.

    Sinnepä minäkin taidan huomenna suunnata, toki kannettava tiukasti kainalossa - niin, ihan Omarin hengessä, kun runoista kerran puhutaan:

    Ma kainalossa läppäri ja kaljat toisen alla
    vaellan tiellä kaidalla ja tiellä lavealla:
    en ole pahin pakana, en kiivain hommalainen,
    idyllistä täydestä vain vieras uupuu nainen...

    (Perhana, kun kiireissäni riimittelen levottomia.)

    VastaaPoista
  183. Tapsan runossa on asennetta: tavarat kainaloihin ja mökille! Naisihminen vaan ei pääse noin helposti.

    Olen jo muutaman päivän miettinyt, mitä mökille pitää viedä ja milloin, kun maanantaina tai viikonlopun aikana siirryn sinne asumaan. Läppäri tietenkin - ruuat ja juomat saa paikan päältä. Sisäkukkasetkin pitää raahata mukanaan. Täällä pitää jääkaappi ja pakastin ajaa alas, ja mökillä ylös. Kaikkea tällaista höösäystä. Postin ja lehdet olen jo kääntänyt.

    Vaan kiva on lähteä maalle, luonnon keskelle elämään, televisiottomaan elämään. Tai on siellä vanha telkku, mutta en ole pannut sitä piuhoihin digisovitinhärdellin jälkeen.

    VastaaPoista