Kokeiluja

Olen kokeillut elämässäni joitain asioita. Olen kokeillut, miltä tuntuu, kun käden panee housuihin, seisoo seinää vasten ja hinguttaa sieltä alhaalta. Marja-Liisa tuli ihan punaiseksi ja sanoi, että näin tekee hyvää. Me muutkin koetimme, mutta ei meillä tehnyt. Marja-Liisan perässä kokeilimme ketjutarinoitakin, ja ne onnistuivat paremmin. Marja-Liisa aloitti, istuessamme siinä portailla ja katsellessamme ohi ajavia autoja, Skodia, Wartburgeja, Mercedeksiä, Fiateja ja Ifoja. Lopulta se meni kuitenkin niin, että Marja-Liisan tarina oli kaikkein jännittävin ja rukoilimme häntä jatkamaan.

Lukiossa kokeilin korkokenkiä, kevätjuhlassa, oikein piikkikorkoja. Kävelin niillä sitten kolme kilometriä pikatien laitaa kotiin. Kovasti en sen jälkeen niitä jalkaani laittanut. Päälläni oli sininen kapea pikkuhihallinen kotelomekko, jonka dekolteessa oli hiuslaskokset, tukka oli tupeerattu takaa pyöreäksi keoksi. Hameeseen oli tullut persepussi istumisesta, kuten pelkäsin, ja rypyt vatsan päälle. Mikään ei ollut niin kauheaa kuin persepussi, sillä perse ei kerta kaikkiaan saanut näkyä. Muuan Sirpakin laihdutti itsensä, jotta pääsisi perseestä eroon. Neljässäkymmenessäneljässä kilossa perse ei enää näkynyt, peilattu sivukuva oli kumpareeton, ja Sirpa oli onnellinen. Persehame siis jäi komeroon, samoin piikkikorot, mutta tupeeraus jatkui ja ostin farkut ja trikoopaidan. Farkkuja pestiin saunan kivilattialla juuriharjalla, jotta saataisiin ne kuluneiksi. Mikään ei ollut niin kamalaa, kuin tummansiniset uudet farkut.

Ylioppilaskeväänä kokeilin tupakkaa vintillä. Äiti oli ostanut savukkeita, sillä pöydässä tuli olla savuketarjoilu herroja varten. Savukkeet otettiin rasiasta ja pantiin pystyyn pieneen koristeastiaan. Äidillä oli yksi tuttavaherra, muuan pankinjohtaja, jonka konttorille äiti teki yksityiskirjanpitoa. Mies oli ehkä ihailija, ei enempää, kova tupakkamies, jonka vierailujen jälkeen nuuhkin aina hyvää tupakansavua. Joku oli käynyt, meillä oli ollut vieraita. Oli kiihottavaa puhallella savuja vintillä kohti korkeaa vuoraamantonta puukattoa, yksin, katsellen kapeasta ikkunasta, kuinka pikkulapset leikkivät pihalla.

Kuriositeettina en malta olla mainitsematta Esa Härmälän eilistä kokeilua, kun hän puhui uutisissa markkinasta, tarkoittaen tietenkin markkinoita. Samaan markkinat-sanan raiskaukseen puutuin syksymmälläkin, kun Allerin toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä lausui, että ”Nuorten tyttöjen markkina on kiinnostava, sillä sitä ei ole vielä kokonaan valloitettu, toisin kuin esimerkiksi keski-ikäisille naisille suunnattujen lehtien markkina. " Voiko markkina-sanan väärinkäyttöä siis enää pitää kokeiluna, kun kaksikin johtajatason ihmistä puhuu markkinasta yksikössä. Vähän sama kuin puhua häästä tai housusta. Minä ainakin menen kesällä Laitilan munamarkkinoille.

Nyt ajattelin kokeilla blogiini uutta kuosia. Ihastuin itse näihin ikkunan sadepisaroihin, sillä pidän sateesta, sateessa on ihmisen hyvä olla. Sade on pehmeää, ja se yhdistää ihmisen luontoon likemmin kuin kirkas auringonpaiste. Sanokaa, onko tämä blogikuosi parempi kuin vanha, vai ärsyttääkö lukea tekstiä mustalla pohjalla. Jos ärsytttää, vaihdan takaisin, sillä arvelen, että itseäni alkaa ärsyttää aika pian.

(Maalaus Jack Vettriano)