Tänään kävelin Uudenkaupungin kaduilla. Kyttäsin kuvattavaa. Maisema oli merellisen raikas, joten mikäs siinä oli kävellessä ennen helteen nousua sietämättömäksi.Oli myös kirjastoasiaa ja kauppa-asiaa, piti ostaa vesikanisteri, kun putkista tuli vaaleanruskeaa vettä. Kävin lisäksi katsomassa, mitä Lentävässä lokissa tänä kesänä esitetään: Yksiöön en äitee ota. Paikan päällä kävin siksi, että teatterimakasiinin hoitamattomalla takapihalla pesii lukuisia lintuja, kivitaskukin keikkui viime vuonna puuaidalla merta katsellen. Nyt sain kuvatuksi vain pesäänsä vahtivan varpusen ja Tivoli Seiterän autonkylkimaalauksia sekä katunäkymiä.
Helle uuvuttaa makoilemaan riippukeinussa koivujen varjossa. Pihaa on vielä haravoimatta ylhäältä jossa ei kasva nurmikkoa, vaan maapohja on epätasaista metsänpohjaa. Vanhat lahonneet porrashirret olisi kannettava jonnekin. Polttaa niitä ei voi, koska ne ovat käsiteltyä puuta. Rantatie olisi ajettava leikkurilla, muut nurmikot vedin alas saman iltana kun tulin, ennen kuin helle hyökkäsi. Haudalla pitäisi käydä kastelemassa ja istuttamassa vaikka keltaiset päivänkakkarat. Tiskatakin pitäisi, astioita kertyy, kun en ole sitä lajia, joka tiskaa samantien syötyään. Panen käytetyt astiat nättiin pinoon, lautaset päällekkäin ja lasit ja kupit kulhoon, samaten haarukat ja veitset.
Alan olla epätoivoinen rantani kanssa. Se kasvaa umpeen kaislikkoa, luonto voittaa pienen ihmisen. Viime kesänä Sisko raivasi laiturin nokkaan puolen metrin levyisen kulkuaukon, usean metrin matkalta. Minä istuin laiturilla odottamassa, ja sisko toi minulle saksalaisella täsmällisyydellä aina pienen nyhtämänsä kaislakimpun, jonka minä sitten roudasin pitkänpitkää ja mutkalla olevaa laituria myöten rantaan ja koetin heittää olemassaolevien kaislojen yli jorpakkoon. Monesti ne putosivat kaislikon eteen ihan laiturin viereen, ja vaikka minua huimasi jo helteessä työskentely ja jatkuva kumartelu, jatkettava oli kunnes reitti oli auki. Se puolen metrin avoin vana siellä nyt siis enää on, muutoin laituri on joka reunaltaan tiiviin kaislikon kehystämä umpio. Venekin on kumollaan maissa. Ja mikä kauheinta: näin polulla pystypäisen käärmeen aivan rannan tuntumassa. Nyt tuntuu, että kaislikko kuhisee käärmeitä. Vaan onneksi saunalla on siskon miehen jumalattomat kalasaappaat. Vedän ne jalkaan, kun menen rantaan. Ne ulottuvat yli polven, reiteen asti. Kävely on raskasta, mutta kyseessä on vapaa valinta, joten en valita. Nyt vaan olisi mentävä rautaharavan kanssa sinne kaislaviidakkoon haravoimaan tonni kuolleita kaisloja pois laiturin päältä. Pitää myös katsoa, ettei jalka meni läpi laiturista. On mennyt jo kahdesta kohtaa. Kyllä taitava mies olisi lahja naiselle. Voisi olla kukkakeppikin, jos olisi muuten tekevä.
Kuvan mies on ihan sen näköinen, että tuskin olisi paljoa pullikoinnut, kun olisit rivakalla käsikynkkä otteella taluttanut autoon: "Olis vähän laituriremonttia!
VastaaPoistaEttei Martti olisi vain päässyt karkuun, kun ei ole näkynyt. - Tai sitten on tullut pientä säröä, kun on ylpeänä Martallle esitellyt: "Ei tullut terassia, mutta eikö ookki komeen kokonen jätelautakasa!"
Kyllä Martti siellä on, kun on auto pihassa - näkyy ilman kyttäystä, vaikka kyllä minä tonttejamme erottavan puuston lomasta voin vähän salaa vilkaistakin. Martta vain itse käväisi, aika nopeasti. Ajattelin tänään käydä siellä katsomassa Martan istutuksia, niin eiköhän se Martin oleminen ja saunaterassin kohtalokin siinä selviä.
VastaaPoistaKuvan mieshän on suomalainen Kesämies. Ahon laita vaan on laajennettu jo urbaaniin ympäristöönkin.
PS
VastaaPoistaKesämies olisi tullut liian kalliiksi meikäläiselle naiseläjälle, on sen verran mukavuuksiin tottunut, kaikesta päätellen.
Kesämies kun katsoo kuvaajaa supistuvin mykiöin, niin siitä on romantiikka kaukana.
VastaaPoistaTilaa sinne rannallesi joku paikallinen kaislankatjoja, kai niitä on vielä olemassa? Tiedä vaikka olisi kartanon omistava leskimies... sellainen on parempi kuin eronnut, saati vanhapoika, jollaista ei itsellisen naisen kannata edes harkita.
Ukkomiehet on tietysti parhaita, mutta meillä on rajoituksemme.
Tuo Kesämies katsoi minua, koska polvistuin kuvatessani alastonta naista sirkusauton kyljestä. Kuva oli autonseinän alalaidassa.
VastaaPoistaMeillä on ongelmia kaislajutun kanssa, koska ainoa täälläpäin liikkuva koneellinen kaislankatkoja lähestyy kohdettaan mereltä päin, siis vesitse. Meidän ranta on niin matala, ettei iso moottorivehje pääse lähellekään kaisloja.
Olen katsellut netistä kaislannniittoon tarkoitettuja laitteita. Niissä on vain se vika, että käyttövoimana niissä on ihminen ja työ on helvetillinen, raskas niittää, raskas kantaa jokainen kaadettu kaisla rantaan, matkojen päähän. Jotain kumminkin tarttis tehdä, ranta on muuten käyttökelvoton.
PS
VastaaPoistaUnohtui sanoa: Martti on vanhapoika. On kiltti ja tekee Martalle hyvän kalasopan. Martan deitti-ilmoituksessa olikin ollut hakukriteereissä: "osaa laittaa minulle ruokaa."
Luulen, että vanhapoika voi olla parempi kuin pilalle passattu ukkomies.
Kauankos sitä rivakka, persjalkainen työihminen ruovikon silpaisee matalaksi. Sen kun tekee kolmena kesänä peräkkäin niin rupeaa tokenemaan. Enkä ymmärrä miten laiturin kansilautojen uusiminen olisi sukupuolikysymys ensinkään ja jos sitä haluaa sen olevan niin kyllä timpureita ja kirvesmiehiä on tarjolla. Enkä sitäkään oikein ymmärrä että yhteisomistuksessa oleva paikka on töineen ja kustannuksineen yhden osapuolen kontolla.
VastaaPoistaKannattaisi harkita jonkinasteista sopimuskulttuuria asian suhteen. Mitä muihin töihin tulee niin on itsestään selvyys että tuollaiseen kesäpaikkaan kuulluu tietty määrä töitä jotka pitää jonkun joka kesä hoitaa ja satunnaisesti ja suunnitelmallisesti erilaisia kunnostus ja huoltotoimenpiteitä.
Työhalut voi minimoida ostamalla kaiken palvelun ulkopuolisilta. Aika simmppeliä, sanoisin.
Persjalka nyt vaan ei jaksa yksinään juosta, Anonyymi, vaikka onkin rivakka työihminen, kun niikseen tulee. Et vissiin ihan tiedä tai tajua, kummoinen viidakko se kaislikko on ja miten helvetilliset ne työolosuhteet ovat. Kaislikko kuhisee ampiaisia ja paarmoja, ja vesirajasa voi tuikata käärme. Meinaat pyörtyä siinä helteessä rantaveteen. Kaisla pitäisi nyhtää juurineen, ei vain leikata. Piukassa on, voin kertoa. Kädet verillä on oltu.
VastaaPoistaJa kun se ei ole vain se niitto. Jokainen kaisla pitää viedä kauas pois kumpuilevaa ja vaarallisen pettävää laituria pitkin.
Olennaisinta on, että kylästä ei enää saa työmiehiä tai ylibuukattua mökkitalkkaria, ei niitä timpureita oikeasti enää ole maalla. Sukulaiset ovat kiireessä omien asioittensa kanssa, rahalla kyllä tulevat tuomaan lauta- tai sorakuorman, mutta ei työtä, jota minä olen vailla.
Hirvittävän kalliisiin kaupunkifirmoihin mökkitilin rahat eivät riitä.
Toinen osakas ei ole kiinnostunut tästä kesäpaikasta, koska se menee aikanaan tyttärelleni, osapuoli on lapseton eikä kuulemma hyödy mökistä jatkossa. Siispä minä hoidan ja maksan, minkä jaksan.
Tule hakemaan työvoimaa täältä Stadista, Iines.
VastaaPoistaTäällä on pilvin pimein Romanian ja Suomen romaneja, sekä auringonkestäviä turva- ja työpaikan hakijoita, jotka puheidensa mukaan ovat äärimmäisen työhaluisia, mutta kun valtaväki syrjii heitä negatiivisesti ja nimittelee neekeriukoiksi.
Kerjäämällä saa kuulemma 10-20 euroa päivässä. Kyllä kai sinä ainakin tuplaliksan maksat? Ja rauhallinen leiripaikka kaupan päälle?
Mieluusti ottaisin Romanian kerjäläiset töihin mökille ja maksaisin asiaankuuluvan palkan. Voisin osoittaa leiriytymispaikankin ja sallia mahdollisen kitaransoiton, tanssin ja laulun. Siinä ihan pappilan viereisellä tontilla on tilaa isollekin joukolle.
VastaaPoistaOlenkin ihmetellyt, miksi kerjäläiset ovat kovasydämisten stadilaisten riesana. Maalla on vielä hyviä ihmisiä.
Ei muuta kuin systärin ukon kahluusaapaat sukkanauhaliiveihin kiinni ja hommiin. Välillä voi kyykistyä vilvoittelemaan ja uittamaan rämemajavan turkkia. Leikattu ruovikkonippu kainaloon kuin viljanlyhde konsanaan ja vyöte ympärille. Niistä voi hatätilassa vaikka levittää sinne ränsistyvälle ja vuotavalle katolle hätävaraksi. Samalla kun siinä niittää niin voi tunnustella jalalla pohjaa ja siirtää pahimmat kivet rannalle tai pois uimaväylältä. Painavatten niin pirun paljon vähemmän siellä vedessä.
VastaaPoistaAjankuluksi voi netistä tsekata työmenetelmiä ja toimintaohjeita työskentelyn tueksi. Ohjeista ei liene puutetta. Kahvitauolla voisi silmäillä valmiiksi laituriasiaa ja miettiä onko kärkipalat B&D valmiina vai ostaako samalla kun ruuvitkin kansilautoihin.
Kannattaisi vielä miettiä olisiko itsevetävä ruohonleikkuri sittenkin tarpeellinen ettei työtaakka muodostu liian kovaksi js netillekin liikenee aikaa silloin tällöin. Klabikoneeksi hydraulioilkkoja on aivan ehdoton. Siinä vieressä istuskellessa ja pölkkyjä kitaan syöttäessä on hyvää aikaa "tuumailla". On muuten aivan ehdoton aamunavaus sytytttää puuhella ja turauttaa aamusumpit ja kädä puutarhasta hakemassa salaatit leivän päälle.
Epäilemättäkin on selvää ettei kesän perunoita osteta lähimarketista.
Iines
VastaaPoistaTäällä on uusi kesälookki! Hieno! Viilentää näin helteellä.
Tuli niin kotoinen olo kun luin ajatuksiasi.
Täällä on kylillä "koti/mökkitalkkareita", vai miksi heitä nyt nimitettiinkään. Eikö sielläpäin ole? He tekevät mitä vain rouva tahtoo teetättää, tietysti maksua vastaan.
Ai niin, ilmeisesti ei aivan mitä tahansa kuitenkaan? Tai mistäs tuon tiedän, kun en ole tarvinnut vielä sellaisen palveluja mihinkään tarpeeseen tilata tilata! :)
Vielä
VastaaPoistaPirskatti! Olen näköjään kirjoittanut "tilata-sanan" kahteen kertaan!
Mutta tuosta tiskaushommasta puheen ollen, niitä kaikkein kenkuimpia tiskattavia muiden muassa ovat mielestäni kissanruokakupit. Ja kai koirienkin samaten. Ainakin siinä tapauksessa jos ruokaa jää lautaselle, kuten meillä jää, aina. Koirat taitavat kyllä ahmaista ruuan ja pestä lautasen kiitokseksi itsekin!?
Olen ajatellut hakea patenttia kisssan/koiranruokakupin suojan keksinnölleni! Jee!
Tosin nyt, kun suunnittelu-, kehittely- ym. muu työni ei ole vielä täysin valmis, käytän laiskimmillani ollessa, lautasen kääreenä tuorekelmua. Helppo paketoida jätökset, ja lautanen jää puhtaaksi!
Ei tarvita siskon miehen saappaita kahluuhommiin, Anonyymi, sillä minulla on jo Hongkongista ostetut vihreät kahluu- eli kalastushousut, joissa on etulappu ja henskelit olkapäiltä. Niillähän minä kaislanperkuuni olen tehnyt. Rämemajava ei meilläpäin ui, mutta villiminkki kyllä, hyvin suloinen sellainen piti kerran majaa siinä laiturikaislikossa.
VastaaPoistaMeren pohjassa ei muuten ole kiviä, ja pohja on kuin samettia - se on pikkulasten toiveranta, kymmeniä metrejä kirkasta länteen avautuvaa läpinäkyvää merivettä.
Ei meidän katto ole ränsistynyt eikä vuoda. Teetin siihen kattoremontin joitain vuosia sitten. Se on aitan katto, joka sammaloituu, muttei suinkaan vuoda. Saunahuvilakin on priimakunnossa, ja se onkin uusin rakennuksista, sellainen terassilla varustettu valmishirsihuvila. Liiterikin on hyvä, vaikka on vanha. - Tämä kesäpaikkahan on muuten paratiisi, mutta työtä on paljon yhdelle ihmiselle.
Ja se itsevetävä ruohonleikkurikin on, muu ei tulisi kyseeseen tontilla, jossa on mäkeä ja ajettavaa peltoa - ajan leikkurilla perhospolut keskelle umpipeltoa - ja pitkä rantatie. Auttaa kyllä huomattavasti, mutta se raskaus tuleekin siinä, kun leikkurin perässä on juostava ja pidäteltävä ja käänneltävä sitä edestakaisin epätasaisessakin paikassa.
Klapikoneen käyttöhän on leppoisaa. Se on liiterinportaalla ja minulla on rahi siinä vieressä, joten syötän pöllejä istaaltani, ja nakkaan ne sitten alapuoliseen kasaan kuivumaan. Liiteri on nyt täynnä puita, joten en pääse tänä kesänä klapittamaan.
Ja tuli puuhellaan tehdään joka aamu, savutti tai ei, paitsi pitkillä helteillä ei aina. Kahvi tulee silti meillä keittimestä.
Leonoora,
VastaaPoistaolen lukenut mökkielämästäsi kyllä ja katsonut kuvia. Sinuilla on kaunis vanha kesäpaikka!
Soitin kerran mökkitalkkarille, mutta hän sanoi, että lista on buukattu vuosiksi eteenpäin vakioasiakkaita. Ei mahdu enempää. Lähetin kirjeen myös uusikaupunkilaiselle mökkitalkkarifirmalle, mutta kävi ilmi, että mainittu ketju harrastaa eniten kylpytynnyreiden ja takkojen yms. myyntiä ja niiden asennusta ja huoltoa - täällä rannikkoseudulla. Postini alkoi tulvia myyntiesitteitä, muuta kaipaamaani yhteydenottoa ei kuulunut.
Minä pesen eläinten ruokakupit usein, ihan pelkällä kuumalla vedelläkin, vessan lavuaarissa, ja kyllä se hyvin putsaantuu. Olen antanut kissan käyttöön yhden virattoman Arabian lautassarjan ns. leipälautasia. Niistä puuttuu kupit, joten ne ovat yksin kissan.
Sattumoisin annoin itseni katsoa eilen 45 min Specialin, "Ihanat miehet rannalla". Balilla ei juuri länsimaiset persjalkanaiset kortteita nyhtäneet, korkeintaan hivelivät pulleroisilla kätösillään Kuta Cowboysien (K C) kikkaraisia karheikkoja. Juottivat lemmenmaljojaan ja vinguttivat visaa.
VastaaPoistaToimittaja arveli naisten yleensäkin menettäneen naiseutensa tai ainakin sen olevan hukassa. Ilmeisesti suurin osa miehistä on paikallisen kanssa naimisissa koska sikäläinen seurustelu- ja avioliittokulttuuri hyväksyy sen normaalina käytäntönä. Näin ainakin erään K C:n vaimo tyynesti totesi ja toivoi poikansakin tekevän aikanaan "rantahommia", koska ovat vaarattomia ja kevyehköjä raksahommiin verrattuna. Mitä pahaa siinä sitten olisi jos romanttisen hölmön itsetuntoa kohottaa pumppaamalla.
Se on valintakysymys, kuinka kesänsä viettää.
On tietenkin valintakysymys, ainakin teoriassa, Anonyymi, miten kesänsä viettää. Minä vietän mielelläni näin ja pidätän itselläni oikeuden valittaa sydämeni kyllyydestä.
VastaaPoistaEihän se valitus tarkoita, että se on vallitseva tunnetila. Se on vain aina näin alkuun, kun on paljon tekemistä ja ikään kuin vuosi vuodelta raskaampaa: kaikki on kasvanut entistä suuremmaksi ja hallitsemattomammaksi.
Jos antaa luonnon voittaa kaikessa, ihmisen liikkumatila kapenee merkittävästi. Esimerkiksi täällä on rantoja umpeutunut ja vesakoitunut, kun maanviljelijät saavat myrkyttää vapaasti mereen umpeutuvia peltojaan. Heillä ei ole mitään velvoitetta poistaa rehevöitymishaittoja. Todennäköisdesti saavat lannoitustukea samaan aikaa, kun mökkiläisen matonpesu kielletään.
Tuohon Bali-asiaan on lopulta vaikea eläytyä. Itse en suin surminkaan ostaisi lempeä, eikä minulla ole mitään hinkua tummien ulkomaalaisten perään. Päinvastoin mieluummin, tunteessa kieli on tärkeä, enkä tahdo puhua syvällisiä englannin kielellä.
Kaislikosta en osaa sanoa muuta kuin, että tiedän niiden helposti sattuvan käsiin ja siellä jossain suhinan keskellä asuvan:vesirotan, myyrän ja mäyrän perheineen, sekä näätien ärtsykän joukkion.
VastaaPoistaTapsan idea ei ole huono, sellaisia suomalaisten tänne orjatyövoimaksi tuottamia neekeriukkoja tai virolaisia voisi kokeilla.
Rakennustyömaalla tai siivousliikkeessä eivät yrittäjät maksa niille ehkä kahtakaan euroa tunnilta, vaikka töitä joutuvat tekemään enmmän ja huonommissa olosuhteissa kuin täkäläiset.
Jos kuitenkin työmaallasi alkavat laiskottelemaan, niin uhkaat vain jonkun isoista rakennusliikkeistä tulevan hakemaan, ellei meininki muutu.- Tai jos äänesi on huonossa kunnossa, pelkkä: "YRITTÄJÄ, BÖÖÖ! riittää!
Parhaita olisivat ehkä kiinalaiset,- ovat tottuneet raskaaseen kivityömiehenkin työhön, josta ei saa palkkaa lainkaan. Siivousliike Joronjäljet heitä myös menestyksekkäästi käytti.
VastaaPoistaTäällä omataan kokemusperäistä osaamista paikaltaan häippäisseiden työmiesten etsimisestä, niin että kaikki työläisaines käy, myös kiinalainen, homma on hanskassa. Meiltä oli kerran hukassa kaksi muuraria, mutta löytyivät aika nopeasti kylän ainoasta baarista.
VastaaPoistaTakkamuuri valmistui, mutta en ole vakuuttunut, miksi muurista tuli inan verran vino. Heittivät lähtiessään talon ainoan lapion ojaan. Näin siis reippaat suomalaismuurarit.
Me suomalaiset olemme poikkeuksellisen työteliästä, suoraselkäistä ja rehellistä kansaa.
VastaaPoistaTurkkusessa kuuluu joku poliitikko puhuvan totta jopa tuhannen prosentin varmuudella.
Olemme myös harvinaisen juoppoja, emmekä ole omaksuneet sivistyneitä keskieurooppalaisia juomatapoja, joissa ylläpidetään tasainen pikkukekkuli jatkuvasti.
On niin ihanat säät ja illat, ettei ihme, että Blogistan on hiljainen. Minulla on tämä uusi söpön punainen miniläppäri pihalla, samalla kun istutan kosmoskukkia - illalla jaksaa askarrella, kun helle vähän hellittää ja mereltä tulee raikasta virettä. Läppärin akku on aika hurja, kestää yli 4 tuntia!
VastaaPoistaTasainen pikkukekkuli onkin päämäärä, jossa suomalaisella on opittavaa. Saksalainen ja ranskalainen hallitsee tämän. Ei ole kauan siitäkään, kun Saksassa sai ajaa muutaman promillen sievässä - enää kyllä ei taida saada.
VastaaPoistaSuomalaisella on taito imeä viina-annoksensa (sugen = imeä) reippaalla ja nopealla volyymilla pohjaan asti. Äidin oppi "syö ja juo poika lautasesi ja maitolasisi tyhjäksi" on mennyt perille.
Oli muuten Kanerva, joka is:mukaan oli poliisikuulusteluissa vakuutellut tuhannen prosentin rehellisyttään. - Melko luotettavaa. -- No oli miten oli, syksyllä saamme lukea vapauttavan päätöksen jälkeen lehdistä: "Tämä on ollut raskas prosessi, joka on kasvattanut ja kehittänyt minua ihmisenä."
VastaaPoistaLäppärin hankkimista olen ajatellut, kun muistakseni nykyisen liittymäni määräaikaisen sopimuksen kaksi vuotta tulee täyteen. Koneen saanee lähes kylkiäiseksi.
Kotikoneessa minulla on melko iso (muistaakseni 22 tuumaa) näyttö, mutta kakkoskoneeksi riittäisi miniläppärikin. Näppäimistöt vain tuppaavat olemaan kauheita.
Kotomaan hienoista piirteistä mieleeni tuli myös vankka edestäpäin johtamisen perinne. - Menevät edeltä touhottaen omiaan niin, ettei niillä ole aavistustakaan siitä mitä takana tapahtuu.
VastaaPoistaVoin minä tietysti olla väärässäkin ja Esko Aho todella tiesi, että hiihtäjälle haettiin apteekista vahvinta mahdollista hiihtoliittoa!
(Hiihto sopinee aiheeksi tämän leppeän kesäillan vilvoittavaan tuuloseen)
Huomaan olevani perillä valtakunnan uutisista, vaikka olen pois television ääreltä. Kanervan uhanalaisuuden tiesin, samoin Isometsän. Senkin tiedän, että Värynen tahtoo ulkoministeriksi tai presidentiksi.
VastaaPoistaMiniläppäri on hankala, jos on taipumusta niskajännitykseen. Siinä on näppis tosiaan niin pieni, että hartiat kiristyvät, kun tahkoo tekstiä pinnistyneesti. Muuten olen tyytyväinen, ennen kaikkea hyvään akkuun. pihakäytössä mainio. Ei estä luonnon ihailua, mutta minusta on ihan sama, lukeeko kirjaa vai nettiä. En osaa paheksua.
Sellainen uutiskokoelmahan tuo ryöpsäytykseni oli, ajattelin ettet ole viitsinyt lukea.
VastaaPoistaTakavuosina ennen kännykkäaikaa vuokrasin kesäisin usein mökin, jossa ei ollut sähköä. Viikon tai kahden aikana vain patteriradio, jota ei juuri viitsinyt kuunnella.
Uutisista vielä, että huomenna kuullaan tuottiko Kataisen kiristyspolitiikka tuloksia, vai ryhtyykö Jutta Urpilainen hallituksenmuodostajaksi.
Tämänkertaisessa bloggauksessa ei ollut maalausta, mutta vaelteluni juutuupin ihmeellisessä maailmassa vei ajatukseni maalaustaiteeseen.
VastaaPoistaLempimaalarini on ehdottomasti Tom Sawyer, mutta on tuossa Yrjö Saarisessakin otetta.
Tämä kannattaa katsoa hitaamallakin latauksella, taulut kun ovat vireossa pääasia.
Uskomattoman värien tajun lisäksi näkemystä ja ymmärtämistä ihmisistä enemmän kuin monellakaan!
Joku on koonnut ansiokkaan videon teoksistaan, joku toinen musiikki olisi ehkä sopinut paremmin kuin Konsta. - Näyttää alussa ja lopussa olevassa omakuvassa hieman hesarilaiselta, mutta oikeasti pensselöi naismallejaan joskus liikaakin.
Äitini asui samassa talossa, "Sotalaivassa", mainitaan hänet Georgen elämäkerrassakin asunnossaan leikkivänä pikkutyttönä.
Kirjaston portaissa oli hiilipiirroksiaan vielä joskus nuoruudessani, ei ole enää.- Virallinen selitys kai lienee varkaiden pelko, mutta todennäköisesti joku dirika on ne halunnut, kun on vahingossa kuullut, että taiteilijaa nykyään arvostetaan.
Korjaan: ei portaissa, mutta portaikossa.
VastaaPoistaKataisen armonaika umpeutuu! Saapas nähdä, toivottavasti se kepu-kok-linja ei nyt onnistu. Muutoin saa tulla mikä vaan, mutta kepun paikka ei nyt ole hallituksessa, jos äänestystulosta noudatetaan.
VastaaPoistaTuo linkkisi, Riku, ei nyt toiminut ainakaan tässä mokkulayhteydessäni, joka taitaa olla liian hidas. Ilmoitti heti jotain Erroria.
Ai mikä aamu! Ja mikä konsertti ulkona!
Riku: "Takavuosina ennen kännykkäaikaa vuokrasin kesäisin usein mökin, jossa ei ollut sähköä. Viikon tai kahden aikana vain patteriradio, jota ei juuri viitsinyt kuunnella."
VastaaPoistaMinä en tarvitse vuokrata, omistan sellaisen:). Ja nytkin sieltä palailin katraani kanssa eivätkä tainneet penskatkaan kaivata yhtään mitään sen lisäksi mitä siellä on (tai ei ole). Aika rupikonnia ovat mäkärien jäljiltä kuitenkin ja takaisin hinkuvat silti.
Iines, Sinunkin pitäisi vaihtaa mökkisi "metän rannalla" olevaan niin ei tarvitsisi kaislikoista huolehtia.
Totta puhuen kyllä kaipaisin minäkin tällaisilla helteillä, että olisi edes pieni lampare mökin rappusilta etelään päin, mutta ei niin ei. Täytyy lampsia metsien halki pari-kolme kilometriä, että sellaisen löytää tai sitten jos haluaa öyheämmille hiekkarannoille, niin sellaisen löytää Älänteen Rouskunhiekalta 11 km:n päästä. "Mummolan ranta", jossa omassa lapsuudessani räpiköin, on niin liettynyt, ettei sinne voi lapsien kanssa enää mennä uiminen mielessään.
Mutta makoisia "konsertteja" sinne riippukeinuusi!
Valto, lasten mökki-inho tulee vasta myöhemmin murrosiän jälkeen, jos tulee. Ja yhä useammalle näyttää tulevan, koska kotona kaupunkioloissa on kaikki kiva ja mukava, kuten kaverit. Ja riippuu kai vanhempien ja lasten suhteista, osataanko olla vähemmin teknisin ja ulkoisin virikkein yhdessä.
VastaaPoistaNo en vaihtaisi kuivan maan mökkiin, vaikka valitankin kaislikon työläyttä. Kyllä siellä kuitenkin merelle vielä näkyy ja sitä meren tuoksua ja olemusta ei minulle taida voittaa mikään.
Nytkin tuossa alamaantiellä käy semmoinen vilske, kun kaupunkilaiset tulevat tänne mökeilleen viikonlopuksi.
Kesä
VastaaPoistaKaksi sarvikuonoa, vanha ja nuori
nuokkuu hiljaa pellon laidalla
Vihreä on rinta kaisliston,
taivas sininen, aurinko paistaa, kesä on.
”Jyrkikin jo lähti”, veljelleen
toinen virkkaa niin kuin itsekseen.
Sitten sarvikuonot vaikenee.
Järven pinta helmeilee.
Suki sarvellaan maata toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Paksut niskat kyyristyy.
Aurinko paistaa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon nuoren lainehtivan.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi sarvikuonoa, nuorempi ja vanha
nuokkuu aatoksissaan pellon laidalla.
”Täytyy tästä…”, toinen havahtuu,
matkoihinsa ähisten yrittää.
”Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata.”
(L. Etelänpää: Kesä)
Jassoo, sitä pistettiin kehään poliittinen allegoria.
VastaaPoistaNyt myönnän, etten tunne hektisintä tilannetta, kun olen viettänyt päivän pois koneen ääreltä. Kuulin vain muikkupannullista paistessani, että Katainen sai lisäaikaa. Siis lisäaikaa. Voi jessus.
Muistan vain, miten lausuttiin tuon alatalon naapurinnaisen kanssa - josta ei ole nyt näkynyt hiustupsuakaan, kun on nyt niin miehelässä - jonain ankeana sunnuntaiaamuna, että kaksi vanhaa vanhaa varista...
Sixpackilla ensi viikko jatketaan, Jyrki joutunee Jyrkkyyttään loiventamaan.
VastaaPoistaHallitus siitä tulee puolen viikon jälkeen.
Sarvikuonot ovat kuitenkin etenkin kiima-aikana erittäin aggressiivisia,- se toinen tohelo on kuitenkin jo melko väsynyt.
http://kalastajanvaimo.indiedays.com/page/35/
VastaaPoistaHallituskesk...tunnusteluja (käsj´kopelolta) jatketaan vanhassa kuusikossa!
VastaaPoistaMinä lähden taas sinne omaan kuusikkooni, toivottavasti eivät kuitenkaan sinne pakkauvu kun ei taida olla siinä lähellä hehtaariakaan jälellä...
Molskis!
Kuuntelehan käen kukuntaa, Valto, niin minäkin olen kuunnellut, kun kovasti on kukkunut käki näillä kulmin.
VastaaPoistaMitäs tuo kalastajanvaimon linkki markkeeraa? Upea nainenhan hän on ja hieno blogi, mutta miksi linkki, eli missä pihvi, anonyymi?
Hallitusjutskasta tulee enää mieleen se laulu, että hallitus on vankka, kätyrlauma sankka ja mitenkäs se jatkuikaan tai ketä pilkkasi - enpäs muista.
Köyhälistön marssi se on ja herroja ja lahtareita pilkkasi.
VastaaPoistaMutta todellakin tämä hallitusvenkoilu... ihan kauhistuttaa. Ajatelkaa nyt, tuollaisten tumpeloiden käsissä on tämä maa ja meidän tulevaisuutemme.
Tuollaisella ammattitaidollahan ne neuvottelee sitten EUn herrojen ja Venäjän tsaarien kanssa. Herra armahda.
Niin, muistan kyllä hyvin, miksen 15-kesäisenä enää lähtenyt mökille. Muistan sen ihanan tunteen, kun vanhemmat perjantaina töiden jälkeen lähtivät - kaksi vuorokautta vapautta!
Nythän minua ei pidä mökiltä pois pirukaan. Paitsi ryypiskelyreissut ex työkaverien kanssa. Sellaiselle lähden huomenna. Porvoon saaristoon.
Tuo Saarisen Ykä oli Waltarin lempimaalari, eikä ihme.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNo nyt sain Yrjö Saarisen linkin auki, miniläppärissä se ei auennut. Tämähän oli siis se krouvi taiteilija, jonka viivankäyttö muistuttaa vähän Tyko Sallisen ekspressionistista otetta, paitsi että on räiskyvämpää ja elävämpää, voimakkaampaa.
VastaaPoistaItse tykkään eniten Saarisen tanssikuvista. Kun tarkkaan katsoo, yhdessä mies tanssittaa itse kuolemaa (vaatii kyllä vähän eläytymistä, ehkä?).
Poistin yöllä lähettämäni kommentin, kun en ymmärtänyt siitä mitään.
VastaaPoistaSaattaa se olla kuolema, mutta voi se olla myöskin sama jota tanssitin viime yönä.
On hauskaa lukea tätä blogia, sen kirjoituksia ja kommentteja. Ne avartavat maailmaani, kun kamppailen erakkomaisesti uuden tietokonesysteemin kanssa. Tämä blogi tuo kesän tuulahduksia töölöläisen kivikadun varrelle, jossa keskenkasvuiset lehmukset ja kaukana suurempien puiden takaa häämöttävä Linnanmäki ovat ainoa merkki kesästä.:)
VastaaPoistaKiitos, Anna!
VastaaPoistaTäällä jytistelee siellä täällä kauempana useitakin ukkosia, onneksi eivät ole tulleet lähemmäksi.Pilviä tulee ja menee, ja mukana annos raikkaampaa ilmaa, vaikka edelleen on lähes 30 astetta.
Pelkään ukkosta kauheasti, täällä korkealla mäen päällä korkeitten puitten keskellä. Yksi valtaisa koivu on metrin päässä seinästä. Kaupungissa en pelkää ukkosta yhtään, vaan nautin katsoa sitä. Toki sielläkin suojaudun sisätiloihin.
Riku, en minäkään nyt muista, mitä kommentissasi oli, mutta ok!
Sanoin jo, muistaakseni, viikkoja jo sitten että "ei kannata mennä asioiden edelle"; kyllä tähänkin maahan hallitus syntyy. Siitä saattaa tulla jopa h-tin kehno. (Tosin oppositio on vielä huonompi. Jos se olisi "täydellisesti huono", siihen kuuluisi vielä RKP.)
VastaaPoistaEn suhtaudu vakavasti siihen mitä täällä tällä hetkellä tapahtuu. Politiikkaan suhtaudun vakavasti.
Sanoin jo, muistaakseni, kuukausia sitten että "jos mökkitontilla on muurahaisia niin kantsii ostaa pari Muurahaiskarhua. (Kaksi sen takia kun ne ovat aivan kuin Tove Janssonin piirtämiä. Sen takia luulen, en tiedä, että ne ovat toivottoman sosiaalisia.)
VastaaPoistaJos taas käärmeet kiusaavat kesämökkitonttia jonka kaislat (yhdeltä suunnalta) ovat saartaneet, kantsii hankkia mungo (eräs mangusti-laji). Se tulee toimeen myös itsekseen, kuten kissa, ja takaan, että viattomista tarhakäärmeistäkään ei mungon ilmestymisen jälkeen kuulla mitään. Heistä jää vain muisto, jäljelle.
Kaislojen perkaamiseen minulla ei ole mitään neuvoa, siis antaa... sokeriruokojen veistäminen on - käsityönä - varsin viheliäistä hommaa. Mutta kun Suomessa ei enää juurikaan viljellä sokerijuurikasta, niin osan näistä böndeistä voisi kouluttaa "kaislanleikkaajiksi". Olen lukenut että he valittavat maatalousyrittäjän tuntipalkan jäävän 2,50;- viiva 2,80;- euron tuntumaan per/h. Jos heille maksaisi - jäsenkirjalisänä - vaikka 4,50;- euroa tunnille, niin varmaan kaislikot häviäisivät kuin... suutarin nyrkki, tai katokorvaus, jonnekin.
Olen muuten hyvä organisoimaan asioita. Kun teen ruokaa itselleni - eli pilkon paljon salaattia (kaikesta minkä saan käsiini) - niin saman tein tiskaan (huolellisesti) ne vermeet joilla sitä teen. Sen jälkeen kun lautaselle pamauttaa loimutetun/kylmäsavustetun/tai muuten vaan kuolleen kalankimpaleen - sapuska on siinä. Koska safkaa on aina liikaa, panen lautasen päälle kuvun, ja sitten panen ne jääkaappiin. (Odottamaan että illalla mulle tulee nälkä.) Asian pointti tässä on se, että syötyäni minulla on tiskiä tasan tarkkaan yksi (1) veitsi ja yksi (1) haarukka. Totta kai huuhtelen ne hyvin. Ja pistän ne sen jälkeen kuivumaan sinne minne ne kuuluu.
VastaaPoistaTosin en minä tiedä minne "veitset ja haarukat kuuluvat"... Itse panen ne semmoiseen muoviseen, vähän vanhanaikaista veskiä muistuttavaan koteloon, jonka ostin Anttilasta. Siitä ne on kiva napata kun tarttee niitä.
VastaaPoistaHui olkoon, täällä ukkosti oikein lujaa, satoi puntut täyteen ja ilmanala viileni samantien 25 asteeseen. Tuossa se voisikin pysyä lopun kesää.
VastaaPoistaMikis, lusikoille on lusikkalaatikko ja veitsille ja haarukoille omansa, Olgan vanhassa lasiovisessa keittiönkaapissa. Siis täällä. Sitten on isommat laatikot perunanuijalle ja soppakauhalle sekä salaattiottimille ja muille.
Kala on hyvää. Eilen paistoin rapsakat muikut, tänään söin niitä vielä kylmänä salaatin kanssa ja balsamicoa siinä seassa ja valkosipulia. Mansuja jälkiruoksi ja tuoreita herneenpalkoja iltaruuaksi. Pari juomaa Martan kanssa, joka tuli yllättäen kylään. Muuta en kaipaa ateriapuolelta.
Itse asiassa - puhun taas toisesta asiasta: otan kantaa asioihin jotka eivät minulle kuulu. Eli politikoin. Harmaana eminenssinä aikoinaan kirjoitin ihmisille puheita joita he, tankaten, lukivat paperista ihmisille, jotka istuivat ja kuuntelivat - noita toisia. Puheen loputtua kaikki taputtivat... Paitsi järjestysmiehet. He alkoivat siirrellä penkkejä että ihmiset pääsisivät tanssimaan. Oi, noita Työväeniltamia! (Joista en muuten tiedä mitään. En minä niissä käynyt!)
VastaaPoistaMinua on sanottu kommunistiksi: se vähän huvittaa. Olenhan minä teoriaan tutustunut, mutta SKP:n jäseneksi minua ei - jostain syystä? - hyväksytty. Sosialisti olen silti aina: minun mielestäni oikeudenmukaisuus on vasemmalla. Ei ihminen, jos edes vähän ajttelee muuta kuin itseään, voi olla oikeistolainen.
Takinkääntäminen... jos takki käy liian pieneksi, kun kasvaa? Jos takki käy liian isoksi, kääntyä voi itse sen sisällä toisin päin? Ei kai se sen kummallisempaa ole. Ihminen, joka ei koskaan muuta mielipiteitään, ei opi mistään mitään, koskaan. Se on kammottavaa.
Ps. Tähän vuodatukseen minut ajoi tämän päivän Hesarin juttu Pohjois-Koreasta. Välillä aina tappelen Safkan
http://antifasistit.blogspot.com/
ja Leena Hietasen kanssa. (Jota ilmeisesti rakastan?) Hän väittää että P-Koreassa ihmiset elävät oikeasti, täällä me olemme markkinavoimien tahdottomia marionetteja... etc. Ja koska Stalin kukisti Hitlerin, ei Stalinissa voi olla vikaa.
Anteeksi, että politikoin. Luulin, että olin jo unohtanut. Nuo hallitusvenkoilut vituttavat vaikka ei niissä ole kyse muusta kuin että "hei, otetaanko liikaa-antsaitsevalta enemmän, tai niiltä joka ansaitsee vielä enemmän, vähemmän? Ja minkä takia mun mersusta puuttuu yks pyörä?" Samma, om svenska att min BMW.
Pöliskää, ihmiset!
Noin globaalisesti.
"On aika, ystäväni, on aika! Sydän kysyy rauhaa –
VastaaPoistaPäivät lentävät, ja jokainen tunti ottaa
hetken elämästä, mutta me, sinä ja minä,
odotamme elämää, ja kas kummaa – äkkiä kuolemme."
Aleksandr Puškin (Александр Пушкин)
... runon alku ...
Oikeudenmukaisuus on hieno aate. Jokaiselle tarpeensa mukaan.
VastaaPoistaOikeudenmukaisuushan tulee kai sosialismista lähinnä vain, jos se tarkoittaa materialistisia arvoja. Jos se tarkoittaa henkisiä arvoja, se voi tulla eri uskonnoista ja etiikoistakin.
Silloin kun maksoin veroja 41 prosenttia, ja samaan aikaan opinto- ja asuntolainaa takaisin, ja elin puolityhjässä huushollissa, tunsin joskus palkanmaksupäivänä lievää pettymystä, kun se tili menikin samantien laskuihin. Mutta pitihän iloita, kun sai olla hyvä veronmaksaja. Oikeudenmukaisuus on tärkeintä. Eläköön sosialismi.
Enää en tiedä, kenen joukoissa seison, kun petyin niiden älykkäiden ja taiteellistenkin sosialistimiesten karmeaan sovinismiinkin ja tahdottomiin riepunukkenaisiin.
En minä silti ole porvari enkä persukaan, enkä rkp. Ollapa jokin naisten puolue, joka ei olisi mikään Anne Moilas -feministipuolue, vaan pää pystyssä seisovien ihmisten puolue, ihmisten jotka eivät suostu alistamiseen eivätkä vedä välistä.
Tuossa teille suviyön agendaa, kirjoitettu heinänkorsi hampaanraossa.
VastaaPoistaKetkähän olisivat historian suurimmat runoilijat? Tarkoitan että en tarkoita tällä muuta kuin mitä mieltä olette?
VastaaPoistaKokemuksianne, kaikesta?
Puškin kyllä kuuluu siihen jengiin, mielestäni. Dante dietysti... en haluaisi että kukaan sanoisi nimiä joita ei itse ole lukenut. Ei tässä ole kyse yleissivistyksestä.
Minulle tärkeitä ovat mm. Lorca, Apollinaire, Heine, Goethe, Neruda, Baudelaire, Leino Kailas Sarkia Saarikoski Manner ja Haavikko... venäläisiä on niin paljon, Jesenin ja Ahmatov, kaikkia on paljon. Esimerkiksi englanniksi kirjoittavia tässä ei mainittu, niitähän... Dylan Thomas säikäytti enemmän kuin Eliot tai Whitman, minua, samoin moni muu. Englanniksi on kirjoitettu eniten runoja, niitä on helppo lukea, esim. Bukovskia tai Ginsbergiä. (En osaa kiinaa tai japania.) Ruotsalaisia on Fröding ja Bellman. (Ja Runeberg. Joka on kyllä vähän omituinen.)
Paljon puuttuu, useimmat, olkaa kilttejä ja täydentäkää! (Mössömussukjani.)
Niin, Iines. Luin agendasi vasta sen jälkeen kun verhouduin runouden kohtuun. Uskon, että olet ns. kyrpiintynyt sosialismiin; niin moni muukin on. (Ja ymmärrän, miksi.) Minulle "oikeudenmukaisuus" on lähinnä henkinen käsite; vastakohta sille on "epäoikeudenmukaisuus". Jota esimerkiksi on rasismi. Tai se, että ihminen on sattunut syntymään kehitysvammaisena... no niin, nyt mua alkaa taas itkettää. Iines, ei minulle materialistiset asiat merkitse muuta kuin että tulen toimeen, en halua penniäkään enempää. (Ihmisten eriarvoisuus, sen takia olen sosialisti, en minä ole mitenkään parempi kuin muut, haluaisin auttaa. Yksin sitä on niin vaan avuton.)
VastaaPoistaÄläkä, ihan totta, ilkeile!
Totta kai, Iines rakas, jos olisin nainen niin ajattelisin asioita (tämänkin?) eri lailla. Niinhän ajattelen niinkin, että jos olisin neekeri, niin miten minä nyt ajattelisin? Epäoikeudenmukaisinta minusta on ajatella, biologi kun olen, se, miten kehitysvammaiset kokevat todellisuuden? Miksi heille (ja taas mua rupee itketyttää) yhteiskunta on tehty mahdottomaksi.
VastaaPoistaJa totta kai minä tiedän, miksi.
Ps. Käytin sanaa "neekeri" todella, todella vastakohtana rasismille. Meitä lokeroidaan. En halua kellekään (ainakaan paljoa) pahaa; toivon että esim. viitasaarelainen Hakkarainen saisi semmoisen köhätaudin että hän joutuisi jättämään kansanedustajauransa siihen... (Tietysti toivon, että hän myöhemmin parantuisi siitä köhästä. Ihan täysin.)
VastaaPoistaTiedän tänään vähemmän kuin huomenna. Kaikki, turhaa.
VastaaPoistaAlimmasta työttömyyskorvauksestakin maksetaan Suomessa 20% veroa.
VastaaPoistaMinun agendaani tuosta edeltä ei kannata lukea kirjaimellisesti, kunhan tuhahtelin.
VastaaPoistaOlen varmaan luonnostani tämmöinen, etten osaa uskoa yhteen aatteeseen edes silkasta tahdonvoimasta. Epäilen ja kritisoin kaikkea enemmän kuin imen vaikutteita. Silti kunnioitan ja arvostan sosialismin sosiaalisia oppeja enemmän kuin markkinatalouden lakeja.
Minusta on vaan perin kummallista pitäytyä yhden aatteen taakse. Kun monissa aatteissa on jyvänsä ja akanansa ja antautuessaan yhdelle tulee kääntäneeksi selän muille. Mitä se sellainen kapeus oikein on?
On niinkin, etten usko siihen, että vain sosialistit puolustavat vammaisia ja vähäisiä. Kyllä he puolustavat, mutta niin tekevät monet muutkin suunnat ja ideologiat. Perussuomalaiset, kristilliset, jopa porvarit ja muut liberaalit eivät ole unohtaneet vähäisiä.
Olen itsekin vammainen, huomasin verokortistani, johon on merkitty invalidivähennys. Olenkin ajatellut ruveta käyttämään invaparkkipaikkoja, sillä ne ovat aina vapaina.
Noh, asiallisesti - kyllä minä olen aina äänestänyt vasemmistoa, paria poikkeusta lukuunottamatta.
Alin anonyymi,
VastaaPoistaluin juuri eilen lehdestä jonkin lööpin, että kannattaako Suomessa tehdä töitä, kun uusimman laskelman mukaan ilman töitä saa tukea käteen noin 1 100 e/kk ja palkkataulukkojen alapäässä olevaa työtä tekemällä noin 1 200 e/kk.
Mietin tätä tosissani. Minä saattaisin olla tekemättä ja pitää päiväni vapaana. Todennäköisesti omatuntoni ei antaisi minun kuitenkaan tehdä näin
Kokoomuksen tarvetta huolehtia vähempiosaisista en yhtään epäile!
VastaaPoistaNäkökulmansa vain on hiukan toinen, kun Nalle Wahlroosia katsellessaan tuntevat sellaisiksi lähinnä itsensä.
Ymmärrän yskän, Riku, ja olen tästäkin samaa mieltä.
VastaaPoistaVähäosaista voidaan kuitenkin muistaa monin tavoin. Emme saa unohtaa hyväntekeväisyyttä, Lions Clubien + Lady-haaraston pyyteetöntä työtä ja uhrimieltä.
Tämä Martta, alahuvilan ystäväni, on luullakseni nykyään kokoomuslainen (ent. kepu). Hän on liittynyt nyt SPR:n hyväntekijöitten riviin ja pyörittää mummuja Ystävän kammarissa ja käy vuodeosastoilla Mathilda Wreden tapaan. Ei vaan Mathildahan rakasti vankeja, mutta kävisikö tähän Aurora Karamzin? Hän taisi olla hyvä ihminen, hyväntekijä, rikkaista oloista?
Epäilemättä hän oli erittäin hyvä ihminen, kun Helsingin seutuvilla niin paljon on nimetty hänen mukaansa; wikipedian luettelossa ei edes ole kaikkea.
VastaaPoistaVähempiosaisuuden hän varmasti itse oppi tuntemaan kaikkein kaameimmalla tavalla: satumaisen rikas vanha äijänsä kuoli, vaikka A. oli vielä nuori nainen!
Kumma, miten jotain sentään on historiasta jäänyt mieleen. En ollut yhtään varma, onko Aurora Karamzin hyväntekijä.
VastaaPoistaIhmisen muistissa on ilmeisesti paljon tietoa, josta hän ei ole tietoinen.
Mikis: "...että syötyäni minulla on tiskiä tasan tarkkaan yksi (1) veitsi ja yksi (1) haarukka."
VastaaPoistaMeidän täytyy olla veljeksiä, vaikka meillä onkin eri isä ja eri äiti.
Jos me Mikiksen kanssa söisimme mökillä hernekeittoa, niin aterian lopussa, kun lautaset on huolellisesti nuoltu, istuisimme siinä pöydän ääressä pelkät lusikat kädessä. Ja miettisimme pimeän aineen olemassaolemattomuutta.
PS. Näin toissapäivänä Tove Janssonin kivisen luodon aavan meren reunamilla.
Olen nähnyt dokumenttielokuvan Tove Janssonista siellä kesäpaikassaan, kivisillä luodoilla. Hieno paikka, ja hieno rauhallinen venepoukama siellä kallioiden sydämessä, piilossa!
VastaaPoista