15.6. Nainen ja Facebook
Kun nainen on neljänkymmenen,
tietää,
että kauneimmat kuvat on jo otettu.
On aika valita kaunein
ja panna se profiiliin.
Sen jälkeen toiseksi kaunein,
hieman kuvankäsittelyä
kunnes on tullut aika siirtyä
käyttämään
herttaisia lapsuudenkuvia
ja lopuksi on oltava vitsikäs:
lapsi taljalla.
16.6. Kahden sadepäivän jälkeen sinitaivasta näkyy lännestä alkaen koko taivaan mitalta. Eilinen päivä oli pirtissä istumista, sade ropisi ja tihkui koko päivän ja pyykki narulla valui kolmatta päivää. Kohta minulta loppuu housut, jos sade tuosta vielä äityy.
Kävin naapurikaupungissa kaupassa ja ostin tarvikkeita jääkaappiin, kun saan yhden lomalaisen tänne mökille huomenissa. Tullaan tuomaan koiraa minulle, kun itse lähdetään liesuun, risteilylle kaverien kanssa. Täällä minä sitten istun ison hurtan vankina, ruokkimassa Narsisti-kissaa, joka pitää minua palvelijanaan ja itsensä jatkeena, jonka paras tehtävä on toimia sylinä ja ruokinta-automaattina sekä pihakaverina valjasviritelmän päässä. Vaadin kyllä poliisin, palokunnan ja eläinlääkärin pika-ambulanssin numerolistaa tuohon pöydälle, ennen kuin minut jätetään näiden elukoitten armoille. Koira ulvoo kuin susi, kun sen oma emäntä lähtee hetkeksikin pois. Kissa hyppää pöydälle, ja läpsii sieltä koiraa kuonoon ja silmiin. Yritän syödä siinä sivussa häiritsemättä kissan hajuaistia, joka on virkeä, vaikka kissa lähentelee kahtakymmentä ikävuotta. Koira kuolaa lattialla istuen pää lähes oman pääni korkeudella.
Tänään pitää vielä käydä puodissa, mutta olisi myös leikattava nurmikot, jahka ne tuosta ensin vähän kuivuvat. Eilen, kun jätin kameran kotiin, näin heti sateessa pupulauman värjöttelemässä vettä valuen keskellä niittyä! Niin kuin olen niitä odottanut kamera kaulassa. Mitkä kuvat niistä nyt olisi saanut. Näin samalla kamerattomalla reissulla myös Kurkelinien perheen, isä, äiti ja poika Kurkelin, myös ihan rauhassa sateessa niityn laidalla.
(Valokuva Iines, kuva julkaistu myös kuvablogissa)
Tuo Sun profiili kuva, Sulla on ainakin kauniin näköinen korva, ei siinä paljon muuta olekkaan näkyvillä.
VastaaPoistaMiltä vuodelta tämä korva on??? :DD
Heh, Polaris,
VastaaPoistakorva on muistaakseni kolmen vuoden takaa. Kuvanottohetkellä korva on nokkosrokon vallassa, antibioottikuurin seurauksesta. Voi olla, että se on osa korvan viehätystä. Turvonnut punakorva on ollut aika monen mieleen.
Olenkin miettinyt, pitäisikö kuva vaihtaa tuoreeseen korvan kuvaan. Näkisitte, mitä kolme vuotta saa korvassa aikaan. Voin luvata, etten retusoisi korvaa punaiseksi. Vai pitäisikö siirtyä suoraan etsimään kuvaa korvasta taljalla?
Älä herrantähden, tuoreista
VastaaPoistaota kuvaa, korvan, muoreista
Vaikka rokko, ei vaivaa enää
on aika näyttää, pitkää nenää
Kuva, kohta, kuuden kympin
saattaa olla, mitä sympin
mielikuva, netin lisistä
kertoo meistä – ja – isistä!
Kyllä nainen usein vain kaunistuu iän myötä. Nuoruuden palvonta sellaisena kuin se ilmenee, tulee viihdeteollisuudesta. - Esimerkiksi valtavirran amerikkalaisia elokuvia tulee katsoa ajatuksella, että ne tehdään alle viisitoistavuotiaan makuja silmälläpitäen.
VastaaPoistaHarmi, ettet kuvia saanut; jäniksistä saisi helposti kuvia kesäöisin. Vaikka ei silloinkaan tilaten, tietenkään niitä ei juuri sinä yönä näy, kun vaanii.
Minulla on vain iso digikamera (ei järjestelmä-), en ole sillä lailla kuvaaja. Joskus olen kuitenkin leikkinyt ajatuksella, minkälaisia kuvia olisin saanutkaan, jos se olisi aina mukana.
Mieleeni tuli yksi tuttu, joka kertoi kesäisenä yönä astuneensa ulos ovesta juuri kun huuhkaja koppasi jäniksen aivan läheltä mukaansa. - Kuvaa tuosta ei olisi saanut, vaikka olisi ollut kamera valmiina kaulallaan, parhaat tilanteet tulevat ja menevät nopeasti.
Pahinta on kun pitäisi löytää kuva kynttilöiden väliin hautajaisiin. Äidistäni oli vaikea löytää kuvaa, hän ei viihtynyt kameran edessä koskaan.
VastaaPoistaSiinä vaiheessa tajusin minäkin - kameran edessä viihtymätön -, että pitäisi otattaa joku siisti kuva ja jättää se sopivaan paikkaan hautajaisia odottamaan. En ole vielä tehnyt asialle mitään. Vaikka eipä se ole enää minun päänvaivani siinä vaiheessa, kun kuvaa tarvitaan.
Obeesia,
VastaaPoistasinulla on asenne kohdillaan, ja väittäisin, että jos se tässä asiassa on kohdillaan, niin se on mieluummin naisilla - vaikkei tässä nyt mitään sukupuolia haluta eriyttää. Naiset ovat aina olleet kuolemassakin pesijöitä, itkijöitä, kestitsijöitä, toimijoita, pukijoita, huolehtijoita. Tuosta tulee ehkä miehiä luontevampi suhtautuminen vanhenemiseenkin.
Viimeksi olen ollut äidin hautajaisissa, ja kyllä oikeassa olet, viimeinen hänestä otettu virallinen valokuva on kaunis kuva vihitystä vaimosta. Se oli kynttilöiden välissä, kun tuoreempaa hyvää kuvaa ei löytynyt. Isän hautajaisissa oli kuva nuoresta viriilistä lakimiehestä ensimmäisessä työpaikassaan. Jälkeentulevia kuvia ei yksinkertaisesti ollut.
Kulttuurimme on harvinaisen nuoruusmyönteinen ja samalla vanhuuskielteinen. Amerikkaa tässäkin jäljittelemme.
Esimerkiksi maahanmuuttajat, pakolaiset ja muut kaukaisemmat kulttuurit eivät työnnä vanhuksiaan vanhainkoteihin pois silmistä, kuten me teemme. Tämä voi olla kenen tahansa meistä osa. Vaipoissa yksinäisenä kroonikkona kotikunnan avo-osastolla.
Riku,
VastaaPoistanoin se oikeasti menee minunkin silmissäni: ihminen kaunistuu milloin tahansa, sillä ei naururyppy tai harmaa ohimoilla ole rumaa tai vastenmielistä, päinvastoin. Minä pidin jo nuorena tyttönä harmaasta miehen ohimolla ja kypsistä naiskasvoista.
Nuoruuskuvissa on tietenkin raikkautta ja kasteista herkkyyttä, viattomuuttakin, mutta samalla aimo annos teeskentelyä ja yrittämistä, kun omaa itseä ei ehkä tunne vielä alkuunkaan, ja ihminen kokeilee eri rooleja.
Energia ja into on tietenkin voimista kiinni, ja mitä vanhempi, sen herkemmin uupuu. Toisaalta on myös niin, että on hyvin väsyneitä nuoria ja energisiä ja vilkkaita vanhuksia.
Anonyymi,
VastaaPoistasa poika muista tämä aina
ja mielees paina:
oot suuri moukka, houkka,
kipinän poukka,
jos runoon naisen iän ujutat - se runon kielt ei lainkaan oo,
vaan sulosäe vajoo,
kosk runon kielell
joka nainen - emäntäkin armias
on ikineitsyt seitsentoistias!
Johan 'vitsin väänsit' - nelikymppisenä kuvat otettu - parhaat kuvat...!
VastaaPoistaMinun kyllä häätyy sanua ja lausua vasta-lause.
Yli seittemänkyppisenä (70) se vasta alakaa sujua ja kuvat parahneen...!
Noh... on mulla kyllä sen verran antaa periksi, että kovasti täytyy minun vielä harijotella, että pääsen ees tuon yllä olevan kuvan tashoon...!
Lämpimin Terhveisin...
Ikineitsyt seitsentoista vuotias
VastaaPoistajos et seuraa aikaas, muotias
koht umpeen kasvaa
kun hyllyy reidet rasvaa.
Naama rupsahtaa ja kasvaa karvaa
on pohkeen kaarikin jo harhaa
tissit roikkuu, hyllyy
ne lähestyykin, pyllyy.
Ei, ikä enää missään, paina
mies, on sekin toive, kenties laina.
hartioista perse alkaa
alla kaksi pers' jalkaa.
Eko,
VastaaPoistasiis runon kielellä tahdon sanoa, että moni nainen ajattelee, että nelikymppisenä hänestä itsestään on jo parhaat kuvat otettu. sen jälkeen pitää (mukamas) palata nuoruudenkuviin.
Hyväksi kuvaajaksi tullaan tietenkin missä iässä tahansa, mieluiten ehkä vähän vanhempana, kun on kokemusta ja ehkä näkemystäkin. Itsekin aloitin ahkeramman kuvausharrastuksen vasta muutama vuosi sitten, joskin olen aina kuvaillut jonkin verran. Jo lapsena kiinnostuin kuvan sommittelusta.
Kylläpäs Sinun, Iines, kelpaa, kun saat koiran(kin) kaveriksesi. Nyt jos tulee kuka kolkuttelemaan ovelle pahat aikeet mielessä ja oven aukaiset, pian kirmaa tiehensä.
VastaaPoistaTelevisiossa kerrottiin juuri tänään, että on mahdollista ruveta koiran "kummiksi", jos omaa koiraa ei ole ja semmoisen edes hetkeksi haluaa. Koira sitten kävisi yökylässä ja viikonloppuvieraana ja kun sen oikea emäntä/isäntä lähtisi interreilaamaan, löytyisi koti koiralle siksi aikaa. Koirahotelleihin ei välttämättä aina mahdu juuri silloin, kun tarvetta olisi.
Olen jo tähyillyt sillä silmällä naapurirapun harmaanmustaa kiharaturkkista nappisilmää, joka itkeskelee yksikseen harva se päivä niin että meille asti kuuluu. Kerran olemme kadulla kohdanneet ja tutustuneet ja tykästyneet. Mutta mukavuus taitaa periä voiton. Mitäs jos "kummilapsi" olisi tulossa liian usein tai juuri silloin, kun itse on suunnitellut lähteä äkkilähtömatkalle? Mitenkäs silloin? Kas kummejahan sitoo velvollisuus olla avuksi aina kun tarvitaan.
Tämä koiruus on kyllä ihana, iso ja vähän tyhmä lammaskoira. Sillä on vahva paimennusvietti, lenkillä ollessammekin se ei koskaan lähde liesuun, vaan katsoo, että kaikki pysyvät koossa koko matkan. Se vaan, että sillä on taipumus hyppiä ihmisiä vasten, ja iso kun on, syntyy vaaratilanteita. Sen perään on siis aina katsottava, kun on muitakin ihmisiä lähellä.
VastaaPoistaEn muuten täällä mökissä pelkää. En osaa sanoa, mistä se johtuu. Seutu on tuttua, tunnen naapurit. Jos avaan ikkunan ja huudan, se kuuluu ainakin kolmeen talouteen, luultavasti useampaankin. Meri kaiuttaa äänet erikoisen hyvin hiljaisessa luonnossa. Eniten täällä pelkäänkin ukkosta.
Olen kulkukoira, nimeni on Hukka,
VastaaPoistakuolintautiani sairastelen, rukka.
Niittyladon alla kuume mua puistaa.
Tuskallisen vitkaan yöt ja päivät luistaa.
Onnetonna virun, nuolen käpälääni.
Joskus pääsee kurja, uikuttava ääni.
Monet vanhat arvet ärtyy maatessani.
Joskus haukotukseen avaan leukojani.
Tuumin, mietiskelen: monet jalkajuonet
turhat ovat olleet, kituu jänteet, suonet.
Sentään haikealta tuntuu täältä ero.
- Liekö maksettuna edes koiravero.
Näin sen näki Vuorelan Einari, opettaja-runoilija hänkin.
Koilat kannattaa viedä Kiinaan. Niistä saa lavintoloiden keittiössä 110;- Hongkongin dollalia.
VastaaPoistaVoi Hukka-parkaa, edes koiraveroa ei ollut hänestä kukaan vaivautunut maksamaan. Vähän kuin ihminen, joka ei ole verotuksen piirissä, reppana.
VastaaPoistaTämmöisillä runoilla maailma parantuu, oikeasti. Mutta vain, jos ne liikuttavat ihmisen sydäntä. Jos ei liikuta, on ihmisyys menetetty, minusta.
Mies kun tulee tiettyyn ikään
VastaaPoistahän on
sängyn alle jätetty rätti,
tärähtänyt pyrstötähti,
räkätippa nenänpäässä,
ja
ihmettelee rikkimennyttä kortsua kyrvänjuuressa "Flashback"-alushousut täynnä vähänkäytettyä paperia,
ja
hämillään, kuin kuu nurkan takaa, hän katsoo kun työttöystävä, myymäläauton rahastaja, plumsauttaa hampaansa vesilasiin.
Ja kaukaa kantautuu haikea haitarinsoitto.
(Kommentti saattaa sisältää tuotetiedotteita.)
VastaaPoistaAjoin tänään autollani (Toyota) maaseudulle (lande). En käynyt lähikaupassani (S-market) vaan kävin toisessa kaupassa (K-Ristiina). Ostin hammastahnaa (Pepsodent), näkkileipää (Kunto) ja 10 kpl oluttölkkejä (Koff). Tankkasin autoni eräällä huoltoasemalla (ABC). Samalla katselin maisemaa. Se oli erittäin vihreä. Kotona avasin television (Asa). Tuli juuri uutiset. Tein ostamastani näkkileivästä (Kunto) leivän itselleni. Sen päälle panin margariinia (Becel). Ikkunasta minua tuijottaa kuu (Luna), mutta en anna sen häiritä itseäni (ergo sum).
Hyvä, että muistutit kuusta, mikis, sillä huomasin muutama päivä sitten, että on nouseva kuu.
VastaaPoistaJos nyt sitten olisi täysikuu, niin silloinhan voisi olla elämää tässä metsässä ja rannoilla. Toisaalta minua nukuttaa kauheasti, kun raitis maalaisilma väsyttää. Meinaan nukahtaa täällä iltaisin jo yhdeksältä, ja joskus nukunkin.
Tuo runo oli kaunis, varsinkin se hampaat vesilasiin -plumpsautus. Siinä täytyy olla rakkautta, jos sellaista katselee vierestä.
Kun kissa on poissa niin koirat tanssiin pöydän alla tangoa. (Ja hiiret + muutama pullea myyrä tanssivat pöydällä chan-chania.) Olen monta kertaa pannut tämän merkille kun olen hakenut liiteristä halkoja, ettei niin palelisi, kun on jo syksy, ja tullut äkkiä takaisin. Siinä ne vaan aina soittelee.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=INkLVwtIr_I&feature=fvwrel
Tapsa ja Riku ovat päättäneet lähteä ensiksi mainitun mökille saunomaan. Siksi he lastaavat toiseksi mainitun fillarille saunapuuta.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=7BK_oqeH6uE&feature=related
Matka on kaukana. Päämäärä sumea. Mutta odota Torro, tulemme.!
http://www.youtube.com/watch?v=7BK_oqeH6uE&feature=related
Komean puun löysimme,kyllä tuolla yhden saunan polttaa -
VastaaPoistayhtään en tosin muista minne se jäi.
Juu, menkää vaan sinne Torrolle päin saunaa polttamaan. Minä lämmitän täällä raikkaissa merituulissa saunan, jahka saan nurmikon leikkuussa ensin hien pintaan. Sateella on muuten paras saunailma. Uimavesikin on silloin pehmeää ja lämmintä.
VastaaPoistaSiis mikään ei voita käsilämmitteistä saunaa. Kaupunkien sähkökiukaat ovat kyllä yllättävänkin hyviä, mutta mehevin löyly syntyy kyllä puilla. Ja se tuntikausien (tunnin) saunanlämmitys vasta hauskaa onkin. Kun odotellaan kylyn kypsymistä ja saunaveden lämpiämistä.
Ja sitten se mustuneen saunamakkaran kärtsääminen. Auta armias, jos sinappi unohtui matkasta. Ja vaatiihan se makkara sen saunaoluenkin.
Olen ollut savusaunassa. Sain siellä olla jopa yksikseni. Kokemus oli valtavan miellyttävä - vaikka tulikin nokiseksi. Ei sieltä olisi halunnut tulla pois. Jk. En muista oliko yhtä mukavaa - aikoinaan - kellua kohdussa, varmaan oli? Mutta sieltäkin piti tulla pois.
VastaaPoistaSavusaunassa en ole ollut, mutta en usko että välitän kovasti nokistavasta saunasta. Toisaalta olen ollut turvekylvyssä, ja kokemus oli ok.
VastaaPoistaOlen ollut myös saksalaisten kanssa saunassa, ja he opettivat minua, miten tulee saunoa. Löylyä ei saa heittää, ennen kuin iho on itsestään lämmössä kostunut ja helmeilee. Pitää siis odottaa. Ja sittenkin vielä, löylyä ei niin vain roiskita, vaan löylynheiton välillä tulee olla tarpeeksi aikaa, kymmenkunta minuuttia ehkä. Suomalaiset saunovat siis ihan väärin, ettäs tiedätte.
Inhoan saunomista. Mutta savusaunassa ilma, jota hengittää, tuntuu ilmalta joka vaan tulee keuhkoihin. Ja on lempeää. En tiedä - mistä sitä kaikkea tietäisi? - onko kyse vain hiilimonoksidista? Mutta muisto kokemuksesta on yksi suloisempia mitä minulla on, ollut.
VastaaPoistaMinulla on kaupunkikodissa sauna, mutta en juuri käytä sitä, huomaan nyt. Olen kylpyihmisiä, vaikkei minulla ole ammetta.
VastaaPoistaOikein harmittaa, että Suomessa on koko asuntotuotanto siirretty pikasuihkukulttuuriin. Ei minulla niin kiire ole, että olisi kiire toiseen kiireeseen. Hyvin olisi aikaa lojua tassuammeessa ihanissa eteerisissä tuoksuöljyissä ja vaahdoissa.
Yleisessä saunomisessa minusta on kummallista sekin että täytyy olla vieraiden ääressä alasti. Jos taas naisen kanssa menee yrttikylpyyn, tai on päässyt - jos on käynyt tsäkä - laventelille tuoksuvien lakanoiden väliin, tuntuisi kummalliselta pitää vaatteitaan päällä, edelleen.
VastaaPoistaIines:
VastaaPoistaOtatko pohjosen polttajilta saunaohjeita??
Ei hyvältä kuulosta, jos haluat herkutella kaikenlaisilla kylvyillä, niin mene Eestiin kylpylään.
Hyvä palvelu, kohtuulliset hinnat, hyvä ruoka.
Itse käyn aina Saarenmaalla, Kuressaaren kylpylässä, siellä on kolme SPA kylpylä hotellia.
http://www.viroweb.com/kuressaari/viro~ID~kylpylat~luokka~terveys.htm
Me kävimme ystäväni Martan kanssa joskus muinoin, kun arvelimme tulleemme sopivaan ikään (lähestyimme 50:tä), Viron kylpylöissä aina hiihtolomalla. Kuressaaressa emme olleet. Tykkäsimme lillua yrttikylvyissä ja hieronnoissa, meitä hemmoteltiin oikein hyvin. Olimme jopa Viron itsenäisyysjuhlissa kylpylän juhlasalissa, ja se oli kyllä hauskimpia tilaisuuksia, joissa olen kuunaan ollut.
VastaaPoistaSinä aamuna, siinä kylpylässä, jossa meille suomalaisille tarjottiin aina silliaamiainen, vannoimme, että ei enää ikinä virolaisia kylpylöitä, me olemme juustoihmisiä. Minä, joka en syö aamuisin rasvasilliä enkä limaisia kinkkuviipaleita, tahdon juustoa ja lämpimiä sämpylöitä.
Kuressaari voisi olla erilainen.
Kuressaari (venäläisittäin Kingissepa) on kylpyläkaupunkina ylimainostettu. Tai, no, olkoon: tavanomainen. Tärkein nähtävyys pn Piispanlinna; se on autenttinen pala eurooppalaista historiaa. (Ja linnan sisällä on mielenkiintoisia näyttelyjä.) Kuressaaresta etelään on Säären niemi, siihen Saarenmaa loppuu. II maailmansodassa tuo niemi oli yksi kaoottisempia taistelutantereita. (Pahempi kuin Tali-Ihantala. Tai Sinnemäet.) Vaikka sinne menisi kuinka monta tuhatta bussilastillisia eläkeläisiä ihmettelemään... niin aina siellä on kuolleita enemmän. (Ne ovat siellä nummen alla.)
VastaaPoistaSade ropisi viime yönä mökin kattoon tasaisesti, ja nyt vielä aamullakin ripsuttelee. Pesässä ritisee kuusiklapeja, ja jokin muu pölli, jossa tuntuu selvä tervan tuoksu. Menee se näinkin.
VastaaPoistaÄläs nyt mikis, eläkeläismatkailulla on taatusti hauskaa. Mieluummin minä eläkeläisten touhuja katselen, kuin vaikka bussilastillisen firman juhlijoita.
RR. "Komean puun löysimme (...) - yhtään en tosin muista minne se jäi."
VastaaPoistaMikiksen kuvaamasta videosta sen sijaan selviää, mihin jätin toppatakkini ja paitani - sinnehän ne jäivät kylille tien poskeen. Täytyypä hakea.
Mökkisaunan lämmitys & saunominen on suomalais-zeniläinen rituaali. Se alkaa sopivien pilkkeiden teolla ja oikeaoppisella pesän sytytyksellä sekä jatkuu veden kannolla ja lämpiämisen seuraamisella.
Jo siinä saunanpesän edessä istuessa ja tulen syntyä tarkkaillessa, olutta samalla silloin tällöin siemaillen ja vuoden 85 tms Hesaria lukien, päähän tunkee väkisinkin laajakaarisia sinisinä ajatuksia.
Minulla on tietysti pumppukin, mutta koska veden kantoa kesäillan viipyilevässä syleilyssä ei voita mikään, aion tehdä se käsi- ja jalkapelillä niin kauan kuin täydet ämpärit karvaisissa kourissani pysyvät.
Ihmettelen, ettei kukaan kirjailija ole tehnyt hyrymäistä kirjaa tai edes novellia, joka alkaa siitä hetkestä, kun päässä kypsyy ajatus saunan lämmityksestä, ja päättyy siihen hetkeen, kun sauna on kylpyvalmis.
(No, minä olen.)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSaunasta pitää kertoa: Ensimmäisellä kerralla se syttyi, onhan se maaliman parrain sauna - ja minä valehtelemati melkoinen saunansytyttäjä, vaikka itse sen, vaatimaton kun olen, kerronkin.
VastaaPoistaLöylyt kylyssä ovat ainutlaatusen ihanat - jos savunkatku ja hapenpuute vituttaa, se on ihan oma vika.
Ikinä en unohda silti kertaa, kun olin kylässä hyvän ystäväni luona Paraisilla ja sanoi: "Saatana näiden kanssa koko ikää itketä!" - ja ruiskutti pullosta kauheat roiskaukset sytysnestettä pesään, - pelkäsin koko Stor-Mälön palavan.
Iinekselle laitan meiltä kaikilta tämän, jos ei saa auki, joutuu mietimään mitähän kauheuksia siinä oikein on.
VastaaPoistaRiku Riemu:
VastaaPoistaAijaa, Sinä sytytät saunoja tuleen, onko vielä monta saunaa jäljellä sielläpäin???
Minä sytytän aina ne kivien alla olevat puut siellä pesässä.
Tässä vähän viisastelen, kuten tapaani kuuluu :D
Polaris,
VastaaPoistaihan oikein riemasteltu, mutta olen perinnyt sen savolaiselta isoisältäni, joka muisti joka kerta lausahtaa uudelleen: "Laitetaanpa sauna palamaan!"
Silloin ajattelin, että "näkis vaan!", mutta nyt kai jo ikä painaa,- oli sillä aika hauskoja juttuja.
Isoisäni muuten kertoi aika rankkoja sotajutttuja, taisin olla ainoita jotka niitä tykkäsi kuunnella.
VastaaPoistaNykyisiä Mannerheimilla ratsastavia aaseja en halua kuunnella yhtään, heti palaa kiinni.
Isoisäni seinällä oli plakaatti, jossa kekkonen kiitteli, - itse hän väitti kekkosen olevan vihreä kommunisti, jonka kalju oli venäläisten kiitorata.
Minä en osaa sanoa, luulen että kekkonen oli juuri sitä itseään kaikille suomalaisille opportunisteille, Harri Holkerikin nimeensä vannotteli.
Kekkonen oli reaalipoliitikko.
VastaaPoistaNuorena Kajaanin Sissirykmentissä vapaussoturi, 20-luvulla salaisen poliisin etsivä, sotien alla ja aikana kiivas suursuomalainen, sotien lopussa ja jälkeen harras yhteistoimintamies.
Isäni, rintama-, ay- ja työmies, vankka demari, ei ikinä suostunut äänestämään Kekkosta. Ei, vaikka Sorsa käski.
70-luvulla metallin taistolaislakkojen aikaan hän kieltäytyi myös osallistumasta niihin. Se oli ennen kuulumatonta, joten nuoret stalinistit uhittelivat antavansa "rikkurille" turpiin. Isä otti käteensä 10 kilon pajavasaran ja sanoi, että tulkaa yhtäaikaa, niin ei kulu hyvää työaikaa hukkaan.
Kun myöhemmin kysyin häneltä, että vaikka lakko oli kyseenalainen, niin eikö rikkuriksi sortuminen silti vanhaa ay-miestä arveluttanut. Ei, hän sanoi, sillä koska olin 40-luvulla ase kädessä estämässä Suomen muuttamista sosialistiseksi kansandemokratiaksi, niin en kai minä nyt saatana sen saman tavoitteen takia lakkoon mene.
Ne 70-luvun lakothan olivat Neuvostoliiton suurlähetystön masinoimia. Surullinen tapaus suomettumisen historiassa. Joukon mukana on niin helppo mennä. Vaatii rohkeutta asettua mölisevää massaa vastaan. Toisilla sitä on, toisilla ei.
No, tämän hentomielisen muistelman jälkeen nyt saunaan.
Eivät kai ne n-liiton masinoivia lakkoja voineet olla, kun osuivat suoraan ihmemaan hyvinvointiin?
VastaaPoistaMehän n-liittoa kuitenkin niinkin kauan pystyssä pidimme.
Ymmärtääkseni ihan vakavissaan nykyään katsotaan, että NL lähetti Suomeen 1970 suurlähetteliääkseen Aleksei Beljakovin vallankumousta ellei ihan tekemään, niin ainakin vauhdittamaan.
VastaaPoistaMetallin lakkohan oli suunnattu vähän aiemmin Kekkosen rustaamaa ns. UKK-sopimusta vastaan ja sen oli kuulemma tarkoitus laajeta siitä yleislakoksi.
Kekkonen teki isänmaallisen teon puuttumalla peliin ja Beljakov kutsuttiin takaisin kotiin.
Eikö saunan lämmityksestä ole kirjoitettu novellia? Mainintoja on kyllä ollut eri puolilla viipyilevästä rituaalista, mutta enpäs nyt osaa yksilöidä minäkään kokonaista novellia.
VastaaPoistaMinä luen yleensä odotellessani Uutta Raumaa, jonka poimin postilaatikosta mennessäni saunalle. Tai käyn meditoimassa marjapuskissa tai istun vaan saunan terassilla ja katselen ja kuuntelen maisemaa.
Saunan ikkunasta on sitten kiva katsella ulos vihreää luontoa, kun nakkaa sen vesikipolla ensin kirkkaaksi. Sateella saunominen on myös kivaa, pehmeätä.
Riku,
VastaaPoistaKekkosen kuva on edelleen täällä landen sydämessä muutaman talon tuvan seinällä, ihan siinä Mannerheimin kuvan vieressä. Kolmantena voi olla ilmakuva kotitilasta. Näin on ainakin talossa, jonka emäntä muinoin sanoi meille kesävieraille, että olkkast hilja gon Pura puhuu.
Minulla on seinällä ilmakuva "kotitilasta", viisikymmentäluvulla otettu, ennenkuin viereen rakennettiin asvalttitie. On myös kasikymmenluvulla naapurin ottama talvinen kuva. Alkuperäiset on tietysti Suomessa, otin kuvista kopiot itselleni ottamalla niistä valokuvan.
VastaaPoistaNykyisen ggolemapin aikaan ilmakuvat eivät enää ole niin ihmeellisiä, mutta vpoin kuvitella miten hienoa on ollut saada tilastaan kunnon kuva.
Itse voisin otattaa omia hautajaisiani varten (Obeesian kommenttiin viitaten) itsestäni ilmakuvan. Kyllä siinä ainakin silmälasin sangat pitäisi erottua.
Jos gooogle vaikka lainaisi satelliittia?
Lasken päiviä siihen että pääsen saunaan, järven rantaan, metsään. Kesällä suomi-ikävää ei vaan kestä.
Sari,
VastaaPoistaSuomi-ikävän tiedän hyvin, siskostani. Hän käy joka vuosi kesälomallaan Suomessa, ja nauttii ehkä eniten uimisesta meressä ja toiseksi vasta sitten saunasta. Olemme polskineet tuossa rannassa vauvasta lähtien ja rakentaneet siinä matalikossa savikakkuja aikana, jolloin kaisloja ei ollut kuin muutama. Ja vasta myöhemmin siihen rantatontille, tosin ei nytkään ihan vesirajaan, saatiin sauna, olisiko ollut 80-lukua.
Minäkin kunnioitan ilmakuvaa suuresti, sillä tiedän sen arvon tilojen omistajille. Se on kodin ja
elämäntyön kuva.