18.6. Oltiin munamarkkinoilla ja ostettiin irtolakua. Katseltiin ihmisiä. Oli miehiä, paksuin kultasormuksin, oli naisia kaksin korvakoruin. Oli tavaraa, jota en tiennytkään. Ostin venäläiseltä - luulen - myyjältä kesäpöksyt ja teepaidan, toisiinsa sointuvat, kauniit ripustimessaan. Otin salakuvia, etupäässä miehistä, koska heissä näkyy markkinakepeys paremmin kuin naisissa. Naisten otsassa on arvioiva ryppy ja he hypistelevät kaiken aikaa jotakin. 19.6. Oltiin Turussa Horneteja katsomassa. Satoi kaatamalla ja kastuimme, korvat menivät lukkoon korvatulpista huolimatta. Hornetien melu tuntui ihossa asti, mutta olihan se temppuilu taivaalla komeaa katsottavaa, ja sitä ihaili väkisinkin lentäjien urheutta ja taituruutta siinä vesilätäkössä seisoessa. Kenestä tahansa ei olisi lentäjäksi. Voisin kuvitella kyllä naisen taitolentueeseen. Koneet lensivät neljän muodostelmassa melkein kiinni toisissaan. Pienikin virhe maksaisi hengen. Hollantilaiskone sinkautti sateiselle taivaalle kauniita raketteja.
20.6. Kesämökin autuutta: viemäri tukossa, ei hyyskää pihalla, ei edes riukua. Sakokaivo lienee täynnä. Soitin sakokaivojen tyhjennys -yritykseen, ja sieltä vastasi mies, että mahdoton tehtävä, me emme teidän mäkeen pääse isolla autollamme. Viimeksi käydessä tämä auto nimittäin oli juuttua puiden väliin lähes suoran kulman muodostavassa kiepissä. Tie kulkee Martan pihan ja tontin kautta, hänellä on rasitusta tontillaan. Pyysin häntä tulemaan tiekatselmukseen, jossa kiireesti päätetään, mitä puita kaadetaan ja karsitaan, ja kuka kaataa ja kenen laskuun ja kuka korjaa pöllit, minun putkimieheni vai hänen nettimiehensä tai velikatraansa. Ihme on, jos yhteen mökkiin ei paskakaivon tyhjennysauto pääse.
Mitä maailmalla tapahtuu - en tiedä. Televisio on edelleen asentamatta pikkukamarin nojatuolin takana. Sen tiedän, että Urpilaisesta tulee valtiovarainministeri. Ehkä se on hyvä.
Uusi satsi pyykkejä valuu narulla. Yöpaita, violetti, kahdet valkeat tennissukat ilman raitaa, rintaliivit, alushousut ja yhdet trikoohousut, punaiset. Mutta nyt tuli stoppi pyykinpesuun ja tiskiin, kunnes saadaan sakokaivo tyhjennettyä. Viemärifirman mies heltyi aneluuni, ja lupasi tulla juhannusviikolla katsomaan, millainen tie on. Jos ei pääse, ei voi mitään, jos pääsee, kaivo tyhjennetään varmaan erikoismaksuluokassa. Nyt eletään innovaatioiden varassa. Miten toimia hädän hetkellä, kun vessa tulvii ja pihakäymälää ei ole? Miten hoidetaan intiimi puhtaus? Klassista mökkielämää.
(Valokuva Iines munamarkkinoilta)
Sinullapa outo mökki on, kun ei ole puuceetä?
VastaaPoistaArmeijassa kenttäkäymälä rakennettiin vartissa: kuoppa ja riuku. Lähtiessä kuoppa peitettiin.
No, ajat rautakauppaan ja ostat sellaisen kevyen kompostikäymälän, jonka sijoitat liiterin nurkkaan. Ja eikö intiimipuhtauden hoitoon riitä lämmin vesi saunassa?
(Ristin muuten käteni kiitollisena siitä, että minun mökilläni ei tuollaisia ongelmia osaa edes kuvitella.)
Sauna riittää tietenkin mitä parhaiten puhtauden hoitoon, mutta meidän saunamökki on erillisellä paikalla, kaukana talosta ja asukkaista. Siksi hankala vaikkapa aamupesuun tai pyllypesuun. Meillä on siis kaksi erillistä mökkiä ja kaksi tonttia, välissä maantie ja raskas ylämäki, toisinpäin tietysti alamäki. Saunamökissä ei ole vettä eikä sähköä, talossa on.
VastaaPoistaKävin äsken raivaamassa metsätien reunustoja ja korkealta roikkuvia puunoksia Fiskarsin käsipelillä, voimasaksilla. Jotain sain avarrettua, mutta en korkeimpia oksia. Jään odottamaan iltapäivän tiekatselmusta ja Martan miehen mahdollista moottorisaha-apua.
Tuo kompostikäymälä on hyvä vinkki saunamökille, jonne on kaivattu muutakin kuin pottua tai puskavessaa.
Aika outoa jos ei paikkakunnalta löydy traktoriin kytkettyä tyhjennystankkia, se pääsee nimittäin mihin tahansa.
VastaaPoistaJos on aikanaan wc:n valinnut edellyttää se toimivaa ja hyväksyttävää jätteenkäsittelyä ja sen ylläpitämistä joko omatoimisesti tai maksupalveluna. Ja mitä vaatteiden ja itsensä pesemiseen tulee niin aika urbaaniksi on mökkiselämä mennyt jos edes pienoinen ongelma moisesta syntyy.
Lasket mahdollisimman isoihin astioihin (iso saavi, lasten uima-allas tms.) ulos pesuvettä lämpiämään.
Son tuo paskominen täällä maallakin jo rikollista.
VastaaPoistaEi riitä kaksi rinkan-reikää...!
Noh... mie ratkasin asian tekemälä kolomannen reijän.
Nyt on lai hyväksymä hyysikkä.
Kolominkertainen putsari - se pitäs kyllä riittää...?
Ennen sitä 'lannalla-lannoitettiin' nyt on lannat vietävä ongelmajätelaitokseen - on se melekonen sana-hirviö - niin son ihiminenki...!
Yritethä olla esivallale oikia alamainen...!
70-luvulla uudenmaan kaupungeissa oli vielä sangen yleisesti puuvessoja käytössä. Ne muistan, muistan sakokaivotkin, yhden sellaisen jopa 90-luvulta.
VastaaPoistaJotenkin olen vain selviytynyt niiden ikävöimisestä.
Jokainen suomalainen osaa rakentaa talon, vaikka vähän vinommankin, usein ne sellaisia ovatkin. Jokainen keski-ikäinen mies on myös luonnontuntija ja erämies, muistavat muistuttaa että pullo pitää upottaa pohjaan asti, tai joissain tilanteissa kaivaa maahan.
Matkoissa ja mökkeilyssä on minusta kaksi kohokohtaa: ensinnä sinne lähteminen, mutta vielä suurempana sieltä paluu.
Miten kaunista onkaan keväinen tuore asfaltti, tuoksunsakin parempi kuin itämaisten kukkaloistojen.
Moni ei muista, mutta 80-luvulla ei pizzaa tai muuta voinut edes tilata, nykyäänkin on kuuleman mukaan olemassa vanha-avuttomia, jotka eivät sitä osaa tehdä.
No nyt kävi niin, että Martta miehineen riensi apuun. Katkoimme porukalla alas laskeutuvat oksat ja sahasimme katajapuskat pois. Kapusin itsekin tikkaiden korkeimmalle puolalle ja sahasin muutaman tosi muhkean kuusenoksan. Soitin uudelleen firmaan ja sanoin, että tie on nyt raivattu. Lupasi edelleen tulla "juhannusviikolla", joten innovaatioita tarvitaan siihen asti.
VastaaPoistaTuo anonyymin mainitsema tyhjennystankki traktoriin kytkettynä kuulostaa hyvältä, mutta taitaa olla muisto menneiltä ajoilta, jolloin maanviljelijät keräsivät lietelantansa ja ajoivat sen suoraan peltoonsa naapurin ikkunan alle haisemaan. Nykyään lietelantaa ei kai niin vaan saa kerätä ja panna haisemaan yleiseksi iloksi.
Tuosta uudesta jäteasetuksesta juteltiin naapurien kanssa. Olemme päättäneet, että kukaan ei tee uutta pienpuhdistamoa, evääkään ei väräytetä tämän kepulien paskalain edessä. Jos tulee tarkastaja, niin sitten tulee ja sitten tehdään, jos pakko on, muttei suinkaan mitään kymppitonnin juttua niin kauan kuin isännät saavat EU-tuilla lannoittaa meriin ulottuvia peltojaan.
Tuo on totta, että matkoissa ja mökkeilyssä on kaksi kohokohtaa: ensinnä sinne lähteminen, mutta vielä suurempana sieltä paluu.
VastaaPoistaOn autuasta elokuussa palata kaupungin mukavuuksiin, vaikka alkuun tuntuukin aina siltä, että tukehtuu kiviseinien keräämään lämpöön ja tympeiden jokien tuoksuun.
Minä en ole muuten koskaan tilannut pizzaa kotiin, enkä edes tiedä, onko pikkukaupungissa sellaista palvelua. Hesessä olen kyllä käynyt ja pizzaravintoloissa.
Ei kai kysymys ole laittomasta toiminnasta vaikka se traktorivetoisesti hoidetaankin. Mitenkäs kävi pääkaupunkiseudulla "Lokapoikien" kanssa, tankkiautot ja kaikki.
VastaaPoistaJäte mikä jäte, vaikka laskiämpärillä noudetaan.
Kebab pizzeria löytyy kyllä.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLaitanpa minäkin armeijan muistoja hieman. Nykyinen pääministerihän kuuluu haluavan, että vapauttaisimme kansoja laajemminkin kuin Somaliassa, ehkäpä jopa uralille asti.
VastaaPoistaSyystä ja kolmannesta minulla on ja on ollut useita kapiaisystäviä.
Melkein jokaiselle olen muistanut ensimmäisellä kerralla mainita, etten ole armeijaa käynyt lainkaan. Katsellut reaktioitaan ja kertonut sitten, että merivoimat englanniksikin on eri asia.
Paskariu´usta muistan kun olimme alokasaikana metsäkeikalla jonkun kerran, meitä oli joku rannikkojääkäreiden kapianen johtamassa. Kaasutti meidät kaikki vieressä olleet taskustaan löytyneellä kyynelkaasullaan, kun yksi meistä alokkaista ei kuullut komentoaan olemaan istumatta niin lähellä itseään ja koskettamatta karttalaukkuaan.
Polkupyörää käytin kerran, kun lähdin luvatta Hämiksen polkupyörällä hammaslääkäriin, kuulin päällikkömme sitä jälkeenpäin kyselleen, hänelläkin olisi ollut joitain menoja.
Sen verran natsia olen, että alikersanttia tervehtineille tuoreille varusmiehille vastasin hitlereillä.
Yksi kapiaisystäväni kysyi kerran lähtisinkö minäkin metsään hortoilemaan vapaaehtoista maanpuolustusta tekevien kanssa. Minua alkoi naurattamaan, eikä enää myöhemmin kysellyt.
Meille palkattiin kerran joksukuksi johtajaksi eversti evp. Esittelytilaisuuden jälkeen en malttanut olla menemättä puheilleen, ihastelin kuinka isoja herroja meillekin nykyään palkataan. Otti äijä ihan tosissaan, mutta puheissaan oli kovin vaatimatonta.
Myöhemmin lähti palveluksesta, kun sekaantui asioihin, joista isolla lehdissäkin mainittiin.
Anonyymi,
VastaaPoistaen ole kuullutkaan tyhjennystankeista, joilla yksityiset imevät sakokaivonsa ja ehkä naapurienkin kaivot itse tyhjiksi. Kyllä täällä talot nähdäkseni tilaavat virallisesta yrityksestä auton, ainakin tuntemani kesäasukkaat.
Vaan johonkinhan yksityisten se lietekuorma pitäisi kipata. Omille mailleenko? Peltoja enää ei ole kaikilla maalaisillakaan.
Minkähänlainen minä olisin ollut armeijassa? Luulen, että olisin totellut kiltisti ja suu supussa. En olisi uskaltanut virnuilla, niin kuin sinä Riku.
VastaaPoistaOn mahdollista, että olisin kiltteyksissäni ylennyt pikkuisen, niin että olisin voinut komentaa alokkaita. En olisi ollut pikkuhitler, mutta en narutettavissakaan.
Luulen, että oikeasti olisin inhonnut armeijaa tai olisin kärsinyt siellä, koska en ole mikään urheiluihminen.
Ehkä minäkään en uskaltanut niin paljoa virnuilla kuin salaa. Loppuvaiheessa tein kyllä unohtumattomat kuviot kuljettamani matruusiryhmän kanssa, kun lähes kaikki kapiaiset olivat kannella päivää paistattelemassa, aluksen päällikkö myös.
VastaaPoistaVanhemmiten kaduttaa, etten käynyt merivoimien puvussa isovanhempieni luona esittäytymässä, kun kovasti pyytelivät.
Lähes kaiken olen tässä elämässä tehnyt väärin, jälkeenpäin olen ymmärtänyt, jos se plussaksi lasketaan. Seuraavassa elämässä lupaan olla fiksumpi, paitsi jos hymistely ärsyttää silloinkin.
Kyllä lasketaan plussaksi, Riku, se että sanoo noin viisaasti: lähes kaiken elämässäni olen tehnyt väärin.
VastaaPoistaTuo on kirkas oivallus, johon ei moni pysty! Ja juuri noin sen pitää mennä, elämän: tajuaa varsinkin myöhemmin, että aina olisi ollut ja on edelleen muitakin mahdollisuuksia, eikä ole ollenkaan varmaa, että tehty asia tai valittu tie on ollut oikea. Juuri tätä elämä minusta on, epävarmuuden tunnustamista.
Olisit ollut armeijassa, Iines, samanlainen kuin koulussa: alokkaana niin kuin oppilaana ja alikessuna/kokelaana niin kuin opettajana.
VastaaPoistaEikä armeijan idea ole muiden komentaminen, vaan saada jokin ryhmä toimimaan yhtenäisesti. Sama idea kuin joukkeurheilussa.
Toden totta, luulen että Iineksen johtaessa olisimme, minä ainakin, kyselleet: "Saisimmeko laittaa kiviä korsusi polun ympärille?"
VastaaPoistaAina olen tykännyt kuvista, joihin voi rakentaa tarinoita. Tuohon markkinoiden miesten kuvaan voisi rakentaa vaikka mitä.
VastaaPoista- Kohta ne sirkusihmiset ampuu ilmaan sen ihmisraketin!
- Älä helkkari, vielä ei näy!
- Eiku se meni jo, se oli sellainen päivänpoliittinen pamaus!
Voi olla hyvinkin Tapsa.
VastaaPoistaOppilaana olin ehkä hieman väistyvä, en innostunut oikeastaan mistään, kaikkein vähiten menestymisestä ja pänttäämisestä. Koulu ei kiinnostanut minua hitustakaan, ja taisin inhota sitä.
Opettajana sen sijaan tykkäsin koulusta ja kohtelin oppilaita ihmisinä. Ketään en simputtanut, kenellekään en ollut ilkeä, koskaan. Silti en pitänyt kuria, en usko pidettyyn kuriin vaan ilmapiirin voimaan. Täytyy olla hyvä työilmapiiri kunkin ryhmän kanssa, sillä vain hyvässä vuorovaikutuksessa voi opettaja toimia oppilaitten kanssa heidän parhaakseen ja jopa hauskuudekseen. Minusta opettajan pitää myös osata olla aikuinen, ei kaveri, samoin on varmaan armeijassa.
Jaa kiviä korsuni polun ympärille. Hmm, mikähän koira tuossa on haudattuna? Itse pidän kivistä. Minulla oli joskus oikein kivivillitys, ja vieläkin tahtoisin tänne mökkitontille kivimuurin tai kiviaidan, joka sammaloituisi ja kasvaisi harsomaisia kukkia.
Kiva kun huomasit kuvan, Riku! Minua se kiehtoo, vaikka itse sanonkin.
VastaaPoistaOlen katsonut, että miehet eivät ole normimiehiä virkamiestaustoin. Molemmissa on annos huliviliä ja varmaa silmää naisellisille suloille, luulen. Toisella on leveä kultasormus, molemmilla tummat nahkatakit. Ovatko miehet Suomen romaneja? Joka tapauksessa viehättäviä hurlumhei-ihmisiä, vaikkakin toisella on sanomalehti kainalossa. Vai olisiko kyseessä ravilehti?
Ei ollut koiraa haudattuna, kyse on vain siitä kuka vie. Rokkakin olisi tuntemattomassa ollut vain iloinen polkukivistä, jos se saatanan kekkonen, vai mikä lienee nimeltään ollut, ei olisi liikaa komennellut.
VastaaPoistaMinua huvittaa sinun systemaattinen tapasi kirjoittaa kekkonen, Riku. Vähän sama kun joku kirjoittaa raamattu, jos itse on uskonnoton.
VastaaPoistaItsekin valistin lapsukaisia, että kyllä näin voi tehdä, jos tahtoo korostaa omaa maailmankatsomustaan, aatettaan tai asennettaan. Menivät vähän sekaisin tästä vapaudesta, ja vetosivat siihen silmät kirkkaina niin kauan kuin muistivat säännön. "Mulla on tämmöinen asenne, että en tykkää helsingistä enkä suomesta."
En minäkään erityisesti tykkää Helsingistä, Suomesta tai edes itsestänikään, mutta kun elää, mielummin minä kahdessa ensiksimainitussa elän kuin kekkoslovakiassa.
VastaaPoistaurkki on edelleen hyvä presidentti, paranee vain mitä enemmän maatuu.
Onneksi siitä Kekkosesta päästiin. Hänen mukanaan taisi kuolla Suomen NL-kompleksikin.
VastaaPoistaNousin tänään kuudelta odottamaan sakokaivon tyhjennysautoa. Tie on nyt leveälti auki, että jos auto ei siitä pääse, on kuski nirppanokka. Nämä raavaat työmiehet ovat usein aika despootteja, sanotaan vain, että tullaan juhannusviikolla ja oletetaan ilmeisesti, että muija on siellä passissa koko viikon missään käymättä.
Vaan onneksi on nyt tämä pikkumuija täällä, että joku pääsee edes kauppaan.
Opettajamuistelosi, Iines, toi mieleen historianopettajani. Hän oli pieni vaalea nainen, hillittyääninen ja aina ystävällinen. Opettajakunnastamme hän vähiten korosti omaa auktoriteettiaan ja korotti ääntään. Silti juuri hän sai meidän luokallamme, jossa oli yli neljäkymmentä murrosikäistä, parhaiten kurin säilymään ja oppilaiden mielenkiinnon vireille. Lämmöllä muistan häntä vuosikymmenien jälkeenkin.
VastaaPoistaAika outoa että paikkakunnalla, jonka väkiluku nelinkertaistuu kesäaikana ja siellä on toistasataa maatilaa, etteikö maajussit ole lisäansioiden tarpeessa yleisemmin hyödyntäneet traktoriurakointia. Kuka tahansa voi ryhtyä tyhjentelemään kesäasukkaiden sakokaivoja, vieden ne asianmukaisesti käsiteltäväksi.
VastaaPoistaMitä taas tulee despoottisiin työmiehiin, niin kilpailu ei ole vielä kai tehnyt tehtäväänsä. Yrityksillä on varaa niuhottaa asiakkailleen. Hyvään palveluun kuuluisi tietysti tyydyttää asikkaan tarpeet tilaamaalla alihankintana kaivon tyhjennys vaikkapa hevospeleillä, jollei muuten onnistu. Toisaalta on asiakkaan turhaa höyliyttä jättää palvelun suorittamisen ajankohta täysin avoimeksi. Rittävän ajoissa ja ennakoivasti sovittun työsuorituksen ajankohdan voi sopia aivan kuin itselle parhaiten sopii.
Ihmeellistä on myös se että monille "niinkin tärkeän" asiaan kuin kesämökkiasumiseen suhtaudutaan niin välinpitämättömästi. Ihan niinkuin siellä ei vuosikymmeniin tarvitsisi tehdä mitään, ei edes ennakoivia huoltotoimenpiteitä. Sitten ollaan sormi suussa ihmettelemässä, että kyllä ne maalaiset ovat juntteja. Jos on ymmärtänyt hankkia mökille vesikalusteita on niiden toiminta ymmärrettävä turvata ennakoivasti, varsinkin jos tietää ettei itse pysty, osaa tai halua tehdä mitään.
Hanki hyvä ihminen usb-väylään liitettävä digimokkula läppäriin, niin loppuu antennien ja digiboksien kanssa räplääminen. On sytkärin kokoinen ja maksanee pc:en alle neljäkymppiä. Kulkee mukana rantasaunalle ja laiturin nokkaankin.
VastaaPoistaPalvelualtis yrittäjä ilmaisee sakokaivon tyhjäksi vaikka pikitieltä asti, kun matkaa ei ole kuin reilut 50 metriä. Iso kalusto eikä kapea ja mutkikas tie ole mikään syy, vaan palveluhalukkuus tai väärä valinta tilaajallta.
VastaaPoistaHelppoa kuin heinänteko!
Delilah,
VastaaPoistahyvä oppimisilmapiiri ei tosiaan synny sukupuolesta eikä koosta eikä iästä. Kyllä minä nimittäisin kyseessä olevaa asiaa vuorovaikutustaidoksi, vaikka sana onkin kärsinyt ikävän ja trendikkään inflaation. Pitää osata kohdata oppilas ihmisenä ja oppilaana, ei kaverina. Pitää rakastaa ihmisiä ja olla muista utelias.
Anonyymi klo 10.32,
VastaaPoistasakokaivon tyhjennysauto kävi jo. 70 euroa puhtaana käteen ja hyvän juhannuksen toivotukset. Mies kehui tietä, että on pantu hyvään kuntoon, puitakin kaadettu siitä isosta mutkasta ja pöpeliköt raivattu.
Ja siis, en minä ainakaan tiedä täällä ketään, joka tyhjentäisi toisten sakokaivoja traktorillaan. Naapurinikin tilaavat aina virallisen tyhjennysauton.
Tästä kaivonpaikasta on tielle enemmän kuin sata metriä, joten se letku ei riitä sieltä asti. Valinta oli oikea, kuulehan anonyymi, sillä hän oli ainoa joka aiempana kertana pääsi meidän mäkeen, koska tie oli silloin raivaamaton. Yksi tuli, mutta kääntyi pois, sanoi, ettei tärvele uutta autoaan. Tämä nykyinen tuli rytisten ja sadatellen puskien läpi, mutta nyt siis ei meinannut tulla. En ollut muistanut mainita hänelle nimittäin, että raivautin tien heti sen edellisen jälkeen - olin itsekin unohtanut puunkaadot.
Anonyymi klo 12.34,
VastaaPoistaminulla on ollut läppärin usb-porttiin liitettävä digimokkulayhteys vissiin jo yli kolme vuotta. Toimii hyvin laiturinnokassakin, jos vaan kuvaruutua viitsii lukea kirkkaassa paisteessa - minä en lue.
Eihän täältä muuten nettiin pääsisikään, kun täällä ei ole kaapeliyhteyksiä.
Ei täällä mökillä ole antenneja eikä digiboksia, telkku on, muttei käytössä.
Ai suoraan niityn yli toistasataa metriä?
VastaaPoistaVaikuttaa aika epäviralliselta tyhjennykseltä jos sai 70 euroa puhtaana käteen. Missäs alv, sotu tellit ja lellit. On kokonaan toinen juttu maksaa pimeasti tutulle naapurille kuin firmaa pyörittävälle yrittäjälle.
Kyllä nuo kuvan herrat vaikuttais olevan ihan kanoilla toimeentulonsa saavia herroja, munilla tai niiden lihoilla tai "ihan oikeilla kanoilla" kuten...! Paljostako, joku uskaltaa veikata? Oon varmasti oikeessa!
VastaaPoistaNuo nahkatakit minuakin hieman ihmetyttävät, kun herrat habituksiltaan muuten näyttävät ihan munasillaan markkinapitäjään tulleilta - ei siis hevoskyydillä.
VastaaPoistaMitähän he todellakin juttelevat? Hiivitäänpä lähemmäksi kuuntelemaan:
- Ostapa Otto halpa nokialainen, jäi tarpeettomaksi kun akka sai töistä sen aiphonneen.
- Tiiä häntä... mihinköhän nuilla harakoilla on nuin kiire?
- Pelästyivät tuota kesäasukkia, joka heiluu kameran kanssa... nyt se muuten tähtäilee meitä...
- Ohoh... onkohan se työkkärin vakooja... jotenkin tutun näköinen...
- Olisiko Alkon myyjä?
- Aika näpsäkän näköinen iiris... katopa kun tuuli tuivertaa mekkoa...
- Kele... eihän sillä ollut housuja lainkaan...
- Pitäisikö kertoa, ettei nämä ole sellaiset munamarkkinat...
(jatkuu ensi kesänä)
Niitty? Eipä tässä mitään niittyä ole, jonka yli letkuja vedeltäisiin, hirmuinen ylämäki vain. Niitty on toisaalla, anonyymi.
VastaaPoistaVoi tietenkin olla, että herrat saavat toimeentulonsa broilertehtailusta. Itsekseni olen katsonut toisen miehen aurinkolaseja pimeähköllä säällä sateessa ja leveää kultasormusta.
Herroilla on lisäksi rouvat kotona, ja täkäläiset maalaisnaisihmiset kyllä tunkisivat itsensä mukaan markkinoille. Epäilenkin, että miehet ovat markkinoilla bisneksenteossa, muualta tulleita. Kenties vaikka pelitelttojen pyörittäjiä?
Hehheh - näpsäkkä tarina, Tapsa!
VastaaPoistaTuossa selvästi käydään kauppaa vanhemman gigolon kännystä. Muusta en tiedä.
Näilläkään munamarkkinoilla ei muuten näkynyt munan munaa, ei edes munan kuvaa, saati munamiestä.
Munamarkkinat meni siis munille.
VastaaPoistaTotta puhuen tuossa kuvassahan me van Vaarin kanssa mietitään, että mihin kuppilaan ne Riku ja Mikis menivätkään ja mikä olikaan Iines-neidon puhelinnumero.
Olisit tullut juttusille.
Oikeasti munikset kärsivät suuresti sateesta, jota tuo kuvan Tapsan näköinen mieskin ilmeisesti katselee. vVeen näköinen kunhan naureskelee mahdolliselle haitalle.
VastaaPoistaPari minuuttia kuvanoton jälkeen alkoikin rankkasade, enkä tiedä, miten miesten kampaukset kestivät siinä, kun itselle tuli kiire suojaan. Veikkaan, että Tapsan näköiselle tuli Al Pacino-kampaus ja takatukka. vVeen näköinen sen sijaan ei voisi enää sateessakaan komistua.
Ai sinäkin olit Hornetteja katsomassa? Olin siellä myös minäkin, samana päivänä kuin sinä. Olisit tullut morottamaan, vanhaa vihollistasi, niin olisi juteltu kepeitä, puhe"vammastasi" huolimatta ;)
VastaaPoistaOlisin voinut jopa näpsäistä sinusta tuoreen kuvan, kun sitä Marimekko-kuvaa ei tunnu löytyvän... :D
Eipä silti onhan tuo korvakuva edelleen oikein viehättävä - iätön.
Itse muuten harmittelin, kun Thunderbirdsit eivät sitten lentäneet...
Kas vaan, olitkos sinäkin siellä, ilmeisesti kamerasi kanssa?
VastaaPoistaSatoi vaan koko ajan, eikä minulla ollut mitään kamerasuojaa mukanani, joten sain vain muutamia kuvia siitä neljän suomalaiskoneen muodostelmasta.
Minulla oli musta sadeviitta, jossa tein lyhyen entreen kentän reunaan, muutoin säikähdin ilmaan nousevan Hornetin melua ja siirryin autoon katselemaan. Lähdimme pois ennen loppua, kun alettiin demonstroida jotain maatapahtumia, ennen sitä odotettua amerikkalaisesitystä, joka sitten peruttiin. Muutenkin esitykset olivat lyhennettyjä sateen vuoksi. Upeaa silti se, mikä näkyi.
Enpä nähnyt näköistäsi heppua, vaikka katselin auton ohi kulkevia ja yleisöä, tapani mukaan aika tarkkaan.
Muuten, kyllä kuvablogissani on yksi Marimekko-kuva meikäläisestä, jossakin ykkösblogissa ehkä, otettu Grand Hotel Saltsjöbadenin pihalla, kun olimme siskon kanssa siellä kesätöissä. Siskolla on siinä keltainen housupuku, minä näytän haaveilevalta älyllisperäiseltä haaveilijahupakolta vakavine ilmeineni.
VastaaPoistaTotta - olenhan sen jo kerran etsinytkin, silloin kun siitä viimeksi puhuttiin. Sielukkaalta sinä näytit.
VastaaPoistaKameran kanssa hyvinkin, niin kuin muutamana vuonna aiemmin vastaavissa tapahtumissa.
VastaaPoistaOlin paikalla kentällä jo hieman ennen klo 11:ta. Silloin keli oli vielä ihan kohtuullinen. Sitten kun kiinnostavimmat näytökset olivat tulossa, eli noin klo 15 alkaen, alkoi sataa. Harmillista. Ei minullakaan ollut muuta kamerasuojaa kuin reppu, joka kastui aika lailla läpikotaisin. Kamerani ja objektiivitkaan ei ole sääsuojattuja. Vähän koitin takilla suojata kuvausten välissä, mutta kastuivathan nuo ihan tyystin. Vastavalosuoja (!) suojasi, tällä kertaa sateelta, että ei tullut ainakaan paljoa pisaroita objektiivin etulinssiin, vaikka kamera ja objektiivi itse kastuivatkin.
Toivottavasti tuo kamera ja objektiivi vielä toimii moitteettomasti, en ole kokeillut. Kuvatkin on vielä purkamatta.
Hornetit jälkipolttimineen pitää niin kovaa meteliä, että pitää olla korvatulpat! Niitä oli ilmaiseksi jaossa jossain Turun kultturikaupunki -kojulla...
Se maataphtuma oli ihan komea, vaikka näin sen vin screeniltä. Ihmisiä oli liikaa ja liian vähän tilaa jotta olisi nähnyt sen omin silmin suoraan. Siinä "maatapahtumassahan" pitivät ne Thunderbirds lentäjien avustajat sellaiset "sulkeiset". Koneetkin oli jo kiitoradalla...
Koneiden lähtöä odotettin jonnekin klo 17:30 asti, jolloin sitten peruivat esityksen ja väki lähti valumaan kentältä pois. Onneksi on muuten aiemmilta vuosilta aika hyviä kuvia mm. siitä "neljän suomalaiskoneen muodostelmasta".
Sinulla taisi olla auto siinä pääportin luona?
Minun auto oli parkissa kentän itäpuolella, koska paluumatkahan on Torronsuon suuntaan, joten en siitä pääportin kautta/edustalta liikkunut helposti tunnistettavan, näyttävän, habitukseni (onhan minusta tosiaan olemassa esteetön kuva) ja komean lippikseni kanssa ollenkaan.
Sadeviittailijoita oli paljon liikkeellä tuolla tapahtumassa. Korvatuntomerkillä ei ole helppoa ketään tuntea, kun se Marimekko-kuvakin on varmaan hävinnyt blogistasi...
En ole poistanut kuviani kuvablogista, ne ovat edelleen siellä, kun ne kerran sinne pistin. Olihan Tapsakin sen huomannut.
VastaaPoistaMe tulimme lentokentälle Valtatie 8:n puolelta, Rauman - Porin suunnasta ja jouduimme kuraista tietä pitkin jonnekin pellolle parkkiin. Siinä oli lähellä VIP-henkilöiden sadekatokset ja vessat. Takaisin pääsimme ennen poistumisruuhkaa ja paikalle saavuimme klo 15 jälkeen, jolloin heti noustuani autosta Hornet nousi ilmaan korvani juuresta, ennen kuin ehdin laittaa korvatulpat korviin. Säikähdin hirveästi.
Katsoin juuri. Ei ollut kuvaa ykkösblogissa. Poissa on. Noh, väliäkö tuolla. Tärkeintä on tieto, että ei ole.
VastaaPoistaAavistelin, että olet länsipuolella siellä "pääportin" puolella parkissa.
Pellolla minäkin olin parkissa. Ei ollut järkkärit sitten ajatelleet sateen mahdolisuutta... Yhtä kuraliejua ja luistelua oli sieltä pois lähtö. Ei ollut VIPistä tietoa, B-rappu tuli ennemmin mieleen. Onneksi autossa(kin) on hyvät etenemisomainaisuudet - ei töki.
Ruuhka oli toki valtaisa poistuttaessa ja järkkärien koordinaatiokyky heikko ja epätasapuolinen eri suunnista parkista poistuvien autokuntien pyrkimyksille. Kesti lähes tunnin päästä ensinäkin siitä pellolta pois.
Tulitte aika myöhään jos vasta "hornetteihin" tulitte. Oli ennen sitäkin ihan hienoja esityksiä ja keli oli parempi. Tottumaton toki voi säikähtää Hornetin melua, jos se tulee yllättäen. Korvatulppien käytöstä kyllä toitotettiin runsaasti ennen kuin kone lähti liikkeelle. Tietenkään niitä ei sitten kuullut, jos tuli myöhään paikalle. Joutuiko muuten vielä klo 15 maksamaan 20 euroa (lippu) + parkkimaksun?
Kyllä joutui 20 euroa maksamaan. Meidän poistumisemme sujui ilman pysähdyksiä ja jonotusta, kun lähdimme sen maashow'n alussa. .Olisimme olleet loppuun, mutta vaatteet ja kengät olivat likomärät.
VastaaPoistaNo onhan se kuva siellä. Tuo mustaharmaa on Marimekon yöpaita, mutta käytin sitä kesämekkona.
No niin, löytyihän se kuva jostain. "Sieltä" en tuota ollut löytänyt, missä tuo "siellä" nyt sitten kullekin on...
VastaaPoistaNytkin linkki on suoraan kuvaan, eikä "sinne", mutta väliäkö tuolla.
Kuva vastaa kyllä osuvasti hieman aiemmin tässä ketjussa antamaasi kuvausta: "Siskolla on siinä keltainen housupuku, minä näytän haaveilevalta älyllisperäiseltä haaveilijahupakolta vakavine ilmeineni.".
Ihan osuva kuvaus tosiaan ja Marimekkokin on esillä selkeästi. Nyt jäämme odottamaan rohkeuttasi tuoreempaan kuvaversioon ja sen esittelyyn. Ensin voisit olla ujosti vaikka siinä mustassa sadeviitassa ja sitten voisit räjäyttää potin heittämälä viitan kokonaan pois. Jätät toki jotain pientä päälle, niin on jännittävämpää kaikille. Voisi vanha Jallu jäädä toiseksi... ;)
Jaa, täällä oli tämmöinenkin.
VastaaPoistaEi se rohkeudesta ole kiinni, vaan tahdosta. En tahdo.
Eiköhän tuollaisia paljastuskuvia ole netti jo täynnä. Valitsee sieltä vaan sopivan.
Eli siis pohjimmiltaan kyse on kuitenkin rohkeudesta. Uskallus puuttuu. Sinänsä ristiriitaista edellyttää - jopa vaatia - muita paljastamaan itsensä, avautumaan, ja vaatija itse lymyilee. Eihän tuo ole reilua.
VastaaPoistaSiis pyytää muita paljastelemaan? Missäs näin olen sanonut?
VastaaPoistaJoku maininta karvaisesta rinnasta ei ole pyyntö. Voi siinä olla paita päälläkin.