Elämä tuntuu nyt kepeältä. Kaikki on mahdollista. Huomisesta tai ylihuomisesta lähtien aloitan Kesäpäiväkirja-sarjan, jota päivitän päivittäin, alkuun. Kerron, miten orava kipittää mökin katolla pikkujaloillaan, ja miten Olivia on taas pudonnut vesisaaviin ja kokenut yksinäisen yöllisen hukkumiskuoleman - Olivia on joko rastaan- tai oravanpoika, jonkalaiset olen poiminut eteläpäädyn saavista pois vettä pilaamasta. Pieni veltto oravanvartalo on yllättävän painava. Kerron oletettavasti myös alatontin naapuristani, ystävästäni, joka elää nyt nettideittimiehen kanssa, kahdenkymmenen miehettömän vuoden jälkeen, jo toista vuotta. Ovat jo siellä, postilaatikko oli asennettu, kun ruuvasin omani siihen viereen. Ja kyllä jo juttelin ystäväni kanssa.
Muuan anonyymi tuli eilen blogiini sanomaan, että oli ollut blogissani kolme vuotta sitten. Nyt hänen asiansa oli, että meno ei ole muuttunut. Elän lume-elämää, enkä tajua, että kaikki ovat jo Facebookissa ja Twitterissa elämässä oikeaa elämää, oikeilla nimillä. The Real Life, in Facebook. Lupasi tulla taas kolmen vuoden päästä katsomaan, ellen sitä ennen heitä veiviäni. En voi luvata mitään, mutta jään odottamaan tapahtumain kehitystä.
Tänään olen pakannut niin, että päässä kohisee. Tosin join äsken lasillisen viiniä, joten kohina voi olla itse aiheutettua. Kukat ja taimet vein jo eilen, ja silti auto tulee täyteen tavaraa. Tapasin putkimiehenikin eilen, viedessäni tavaraa, sillä hän tuli hakemaan palkkaansa tehdyistä uusista portaista. Sain ujutettua hänelle uuden työtilauksen: terassi mökin eteläpäätyyn. Terassiin tulee kaiteet ja kukkalaatikot ja ehkä pylväät, joita pitkin voi istuttaa vaikka villiviinin kiipeilemään. Ihan kuin olisi kiinni elämässä. Ehkä pystyn vielä järjestämään jonkun korjaamaan laiturin ja uusimaan aitan katon.
(Maalaus Francois-Emile Barraud)
Olen jo aikaisemmin maininnut, että menin kokeeksi Facebookiin, että näen mitä se on. Kerroin myös, että minulla on siellä jo kolme kaveria! - Se on hiukan noloa, koska yritin vain kurkistella, mutta kaveripyyntöjä alkoi heti tulemaan, vaikka (koska?) en edes omaa kuvaani sinne laittanut.
VastaaPoistaNuo kolme kaveripyynnön lähettänyttä olivat hyvin tuntemiani, enkä kehdannut kieltää, vaikka ruotsiksi sanottuna vitutti. - Tuntemattomille pyytäjille olen antanut rukkaset.
Toistaiseksi parasta, mitä olen Fb:ssä havainnut, on lause: "Tykkään ihan höntsisti!"
Kesäpäiväkirjasi ovat, Iines, mukavia - muista Waltarin usein mainitsema "kaunis turhuus"! -- "Meri liplattelee, niin minäkin!"
Minäkin siis menin Facebookiin, kunnes huomasin, että sukulaiset, parhaat koulukaverini ja työystävät eivät olleet siellä kuin työhenkilöinä, siis ylläpitivät vain työprofiilia, ei yksityisprofiilia. Ystävistänikään parilla parhaalla ei olut profiilia.
VastaaPoistaSain kyllä kaveripyyntöjä jopa tämän blogin kautta, mutta ihan tuntemattomilta, joten lakkautin profiilini.
Tykkään vähän perusteellisemmista jutteluista, joita blogeissa käydään, joten blogi sopinee minulle paremmin. En ole silti täysin FB-vastainen, koska onhan se nopea viestintäväline tietyissä tilanteissa.
Sattuipas kesälaitumille lähtöni sopivasti, kun juuri luvattiin mahtavaa helleviikkoa.
Kesää se on, Fb;stä minullakaan ei ole muuta sanottavaa, kuin että näyttäisi, ettei se ole minua varten.
VastaaPoistaEn minä ole ilmoittautunut kaveriksi siellä lähiomaisillekaan, eivät hekään minulle. - Ajattelen, etten minä tuon forumin kautta heille mitään halua sanoa.
Kuuleman mukaan Fb on hyvä, jos haluaa virittää jotain menneisyyden ystävien tai tuttujen kanssa.
Ei kait uskoisi, mutta vähän syvällisempää minäkin kaipaan. - Ainakin, että joskus voi sanoa edes mutkan kautta: "kyllähän minä tykkään, mutta välillä ahistaa!"
Samoin minä olen käynyt siellä Facebookissa katselemassa ja samat huomiot olen tehnyt.
VastaaPoistaEi siellä mistään keskustella, siellä höpistään ja yritetään olla vitsikkäitä.
Minusta ajatus siitä, että kaikki pitää jakaa lähiomaisten kanssa, on korni. Rakastan lastani, mutta en suin surminkaan tahdo tietää hänen perimmäisiä mielihalujaan tai tykkäämisiään FB:sta kurkkimalla. Se ei ole sama kuin että toinen kertoisi. Minusta yksityisyys on kunnioitettavaa.
VastaaPoistaTämä on ehkä se seikka, joka eniten tökkii FB:ssa. Että kaikki jaetaan kaikkien kanssa - uhh. Silloinhan mikään ei oikeasti ole merkitsevää.
Kyllä minusta on uskottavaa, että tykkäät vähän perusteellisemmista jutuista kuin niistä, jotka ovat klikkauksen päässä, Riku. Voivat nekin toki välillä olla hauskoja.
Niin yritetään, hymyilevä eläkeläinen. Kyllä minä suoraan sanottuna ihmettelen, että sellaiset lyhyet päivitykset, joita näkee joka puolella, tyydyttävät jonkun kirjoitustarpeen.
VastaaPoistaToisaalta voi olla tietenkin niin, että henkilö kirjoittaa erikseen vaikka romaania.
Minäkin sain pikkuruiseen mökkiini, ei tosin kesä vaan osake(kaareni jälleen, vielä se yhden muuton kesti:) Sitten se jää, kun ja jos sen oikean kotipihani ja polkuni vielä löydän.
VastaaPoistaNaamakirjassakin olen, mutta en jaksa roikkua siellä nallepyyntöjä täyttämässä ja jään aina suusta kiinni sinne nurkkaan, jos sinne erehdyn:)
Olen ihan tosissasi miettinyt josko oman nimen täräyttäisin tuonne blogiinkin, tosin tututhan tuntevat kun olen hullu kuvia laittanut:)
Kävin kääntymässä kylällä, blogger ei enää antanut edes lähettää viestiä puhelimella.
VastaaPoistaHuumori on aika vaikea laji, - se mikä toisesta tuntuu riemastuttavalta, on toisesta jotain käsittämättömän tyhmää, jota ei voi kuin suu auki järkytyksestä katsoa.
Minä käytän huumoria vain peittäkseni oman synkkyyteni, joskus ainakin siinä onnistuu; useimmiten kai ei.
Oikea huumori on pakostakin paljon syvällisempää kuin ääretön synkistely, - synkistelyyn pystyy kuka vain, vaikka vain leikillään.
Mustaleski,
VastaaPoistaminusta ajatus siitä, että vain nimellä voisi esittää tosia tai uskottavia ajatuksia, on epätosi. Kyllä anonyymeilla esiintyy yhtä lailla rehellistä kirjoittelua ja oman tilan tai maailman puntarointia kuin nimellään kirjoittavilla. Sillä ei ole mitään väliä, kumman tavan valitsee. Kaikki eivät tahdo nimelleen kunniaa tai tunnettuutta, vaikka olisi miten resursseja, ja toisaalta monet sitten taas tahtovat, vaikkei olisi niin resurssejakaan.
Minunkin nimeni tietää jokunen täältä, ehkä aika monikin, vaikka olen sen kertonut vain kahdelle. Tästäkin huomaa, että anonyymi bloggaaja kirjoittaa monesti paljaasti, ehkä avoimemmin kuin nimibloggaaja. Silti minusta muilla ei ole oikeutta heittää hänen nimeään kehiin tai kertoa sitä muille, esimerkiksi anonyymiblogin haukkujille. Se on eettisesti alhaista ja juoruilevaa, ja kertoo eniten juoruilijasta itsestään.
Eikös huumorin olemukseen kuulukin, Riku, että siinä on yhtä aikaa mukana elämän raadollisuus ja riemu, tuska ja ahdistus ja jokin koominen tapahtuma, joka nostaa ne päivänvaloon? Näin ihminen uskaltaa nauraa epäonnistumiselle ja jopa kuolemallekin.
VastaaPoistaUskon muutenkin klovni-teoriaan - klovnin kyyneleet siellä takana. Ihminen, joka on tasainen ja suruton, ei välttämättä ole kovin tajuinen, ei myöskään huumorin,
Vaan nyt, juotuani kahvini, suuntaan pakaasieni kanssa kohti länsilounaan merituulia! Hellurei, palailen kyllä punaisen läppärini kanssa asiaan.
Hyvää mökkikesää Sinulle, Iines! Kesäpäiväkirjaasi on mukava lukea.
VastaaPoistaHelleviikko on luvassa ja tervetullut, ellei perään tule monta samanlaista. Liika on aina liikaa. Toisaalta lämmöstä pääsevät nauttimaan nekin, joilla ei ole mahdollisuutta matkustaa etelän lämpöön lomille.
Kiva lausahdus tuo "Meri liplattelee, niin minäkin". Waltarinko toteamus se oli?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEi ollut enää Waltaria, vaan tunnelmamuunnokseni Jarkko Laineen sanoista alunperin Badding Somerjoen levyttämään kappaleeseen Pilvet karkaa, niin minäkin
VastaaPoistaKiitos, Riku, linkistä! Badding-Somerjoen lauluja olen mielelläni aina kuunnellut.
VastaaPoistaTuo Iineksen päätös päivittäisestä kirjoittamisesta luo Rikulle paineita.
VastaaPoistaAnnonyymin yllättävän röyhkeä arviointi Facebookin merkityksestä on ontuva. Niille, jotka eivät sitä tarvitse, sillä ei ole mitään merkitystä. Sen merkitystä voisi verrata vaikkapa BB -ohjelman seuraamiseen tai mihinkä tahansa addiktoitumiseen.
Se, onko netin ulkopuolella lumemaailma vai päinvastoin on turhaa koska todellisuutemme on se miksi sen luomme. Virtuaalisuus kehittää omia verbaalisia korvikkeita nonverbaalisille viesteille, keinoja tulla huomioiduksi. Ilman aktiivisuutta ei virtuaalissa ole sosiallisuutta eikä vuorovaikutusta, kuten "näkyvässä" ja "kuuluvassa" on, pelkällä olemassaolollasi olet osa yhteisöäsi.
Näyttäisi siltä ettei ryhmädynamiikka oikein enää toimi tässä blogissa ja on aika kokeilla "jotain uutta".
Hyvänen aika, anonyymi, ei kenenkään ole pakko ikuisesti jutella kanssani täällä. Minusta on oikeastaan aika normaalia, että ihmiset myös menevät. Näin olen itsekin tehnyt. Virtuaalissa pulpahtelee koko ajan uusia paikkoja, uusia ihmisiä. On pakko hyväksyä, että ihmiset liikkuvat sekä sinua kohden että sinusta pois.
VastaaPoistaMinun blogissani on ollut niin valtaisa määrä puhetta, että puheen väheneminen ennen pitkää on väistämätöntä. Ihminen muuttuu ja menee eteenpäin yhdeltä seisakkeelta.
Toivon, että tuntemukseni siitä, että minulla ei saisi olla yhtään virtuaaliystävää, olisi väärä. Joskus olen tuntenut, että joku kaivaa maata altani. Tämä tunne lienee kuitenkin melko yleinen blogimaailmassa.
Tuo mitä sanot uuden kokeilusta, on paluu vanhaan. Minähän pidin kesäpäiväkirjaa jo vuosia sitten. Silloin kommentteja ei ollut kovin paljon. Uuttako siis?
Perun kuitenkin sen päivittäisen kirjoittamisen. Kirjoitan kun kirjoituttaa.
Kiitos, Delilah, sinullekin ihanaista kesää!
VastaaPoistaLämmitän tässä talvikosteaa taloa, ja pesä savutti, joten joudun istumaan sisällä niin kauan että pesä sammuu. Puran pakaaseja.
Huomenna on edessä nurmikonleikkuu, ylätontilta on helppo leikata, alhaalta hankala, sieltä saunalta ja rantatieltä.
PS Se vielä anonyymille, että minun vilkas puhumiseni on tietenkin ollut poikkeuksellista blogimaailmassa ja tuonut ehkä muitakin mukaan. Se ei ole ollut kuitenkaan tarkoituksellista kalastelua, vaan ainoa tapani osallistua keskusteluun. Ellen puhu täällä, en juurikaan pysty puhumaan ajatuksiani julki. Pitäisiköhän tätäkin pyytää anteeksi?
Iines, on hyvä olla kiinni elämässä!
VastaaPoistaNiinhän se runokin menee, että suhtaudu elämään vakavasti, niin vakavasti, että voit vielä 70-vuotiaana istuttaa oliivipuun, et jättääksesi sen jälkeesi vaan koska elät ja koska elämä on sinulle kallis. (Tai jtn.)
Nyt saan täyslaidallisen kyllästyneiltä/tympääntyneiltä/kyrsiintyneiltä; tervetuloa vaan!
Kuulin tänään puolitutusta miehestä, että hänellä on nyt kova meno päällä ja sellaiset kierrokset, että oksat pois. Kun ei kuulemma enää millään ole mitään väliä. Siis elämällä.
WTF? Kuka voi olla niin täynnä omaa pientä itseään että voi sanoa noin? Kenen silmät voivat olla niin umpikiinni etteivät ne näe elämässä mitään hyvää?
Ja puhutaan vielä miehestä, jolla on lapsia.
Niin, ja ihanaa siirtymää kesämaahan!
VastaaPoistaKaupungissa valtaosan kesää viettävänä pääsen kauttasi kiinni maalaismaisemiin ja -tunnelmiin. Kiitos siitä! :)
Kas Iinestä, kun ottaa aina talveksi postilaatikon pois... miksi?
VastaaPoistaMinäkin olen, tietysti facebookissa, mutta en käy siellä kurkkimassa kuin kerran viikossa, enkä yleensä kirjoita mitään. Siitä huolimatta kaveripyyntöjä satelee tasaisen tappavaa tahtia ja yleensä niin vanhoilta tutuilta, etten kehtaa olla hyväksymättä - olisiko niitä jo 150.
Kolmen vuoden kuluttua, kun pyrstötähtimäinen Anonyymi palaa kierrokseltaan, onkin jo uudet must-asiat ja facebook on eiliskesän itikka ininöineen.
Joo, kävin Kajaanissa, mutta en törmännyt torilla Valtoon. Enkä terassillakaan, sankarihaudoista puhumattakaan.
Jossain iässä ihminen vaan alkaa laskea, Kuunkuiske, montako koiraa hän vielä ehtii ottaa. Koira elää kolmitoistavuotiaaksi, ainakin minun molemmat. Jo viisikymppinen voi laskea, ettei ehdi enää kuin yhden koiran. Kun seuraa koiran vuosia, omiaankaan ei unohda, päinvastoin, ne kiitävät hurjaa vauhtia.
VastaaPoistaOlisi silti tietenkin hyvä olla elämässä kiinni, kun vain tietäisi, miten on elettävä, mitä oikea eläminen on. Joskus nimittäin tuntuu, että elämää on eniten siellä, missä vesi seisoo. Toisaalta, lohetkin pyristelevät vastavirtaan. Ilmeisesti se menee niin, että liike on elämää.
Minusta postilaatikkoa on turha pitää, jos ei ole vastaanottamassa postiaan yhdeksään kuukauteen. On turha vaivata postinjakajia ja mainostenjakajía täyttämään laatikkoa. Kaikille helpompaa. Kyllä täälläpäin kesäasukkaat poistavat laatikkonsa, elleivät sitten käy kokovuotisesti mökillään.
VastaaPoistaEi kai elämä sen kummempaa ole kuin että elää ja hengittää ja ottaa vastaan mitä elämä tuo tullessaan!
VastaaPoistaHuomasin lähes loukkaantuneeni elämän puolesta mainitsemani miehen tähden. Ei kai se elämän vika ole jos itse tyrii niin että on vaikea nähdä elämässä mieltä?
Eläminen sinänsä on perin yksinkertaista. Ne elämisenmallit ja odotukset siitä, miten toistenkin tulee elää, ovat sen sijaan rassaavia.
VastaaPoistaEniten minua kummastuttaa se vaade, että elämää eletään vain kun sen voi liikkeenä havaita. Ts. mennään ja ollaan kiireisiä, ollaan mukana elämässä.
Jotenkin minusta on viehättävää seurata elokuvasta tai dokumentista jonkun syrjässä asuvan maalaisen yksinkertaista elämää ja vähiä ympyröitä. Sen sijaan joku suurkaupunkikuvaus vilskeineen voi olla tylsä.
Anonyymi on kiva, eli huolehtiva. Minua häiritsi vain se - koska olen vielä huolehtivampi - että miksi hän vain kolmen (3) vuoden välein on kiinnostunut iineksaestä? Ja tarkoittaako hän sideerisestä, anomalistisesta vai trooppisesta vuotta?
VastaaPoistaEi kun ihan totta: ellei määritä termejä, ei tiedä mistä puhutaan. Ei edes puhuja itse.
Ps. Kävin äsken maakuntavierailulla, Satakunnassa. Porissa kävin viimeksi n. 30 vuotta sitten; silloin se oli tympeä paikka (= hiirenloukku). Nyt kaikki näytti kivalta. (Ihmiset olivat yhtä "käärmeensyöneen näköisiä" tosin kuin ennenkin. Mutta se ei samalla lailla häirinnyt.) Huittinen niminen kylä oli sangen mielenkiintoinen paikka & kunta: kaikki oli siellä siistiä! (paitsi tietysti ihmiset). Eniten minua silti säpsähdytti Nakkilan kirkko: en tiennyt että niin tyylipuhdasta funkkista Suomessa onkaan! (En ole dosentti miltään alalta.) Kiersin kirkon ympäri, pari kertaa, sitten minulle tuli kusihätä, kävin eräässä pusikossa. Sitten ajoin Porin Yyteriin. (Jossa en tiennyt mitä minä täällä teen?)
Nyt olen kotona ja mietin että missä äsken kävin. Aikoinaan Paimion sairaala, se funkkis, teki minuun niin syvän vaikutuksen etten meinannut päästä siitä irti...Talo on kummallisempi takapihalta kuin edestä päin. Voi että, että Alvar Aallolla on ollut vinoja käsikirjoituksia, piirroksia siis ... ei kukaan pysty piirtämään tuommaista lopputulosta, kuin mitä on Paimion sairaala, etukäteen. Ps. Ja minua häiritsi sekin, tosin vain henkilökohtaisesti, että täällä äitini (alle 2-kymppisenä) hoiti Kaarlo Sarkiaa. "Kyllä se oli kaunis mies", äiti minulle myöhemmin kertoi, "mutta minua ihmetytti... koputin ovea ennen kuin avasin sen... että hän usein katseli itseään käsipeilistä". (Äiti rukka, alle 2-kymppinen, rakastui häneen.)
" ...Se, onko netin ulkopuolella lumemaailma vai päinvastoin on turhaa koska todellisuutemme on se miksi sen luomme... " Varis on varis. Vaikka ei ehtisi sanoa muuta kuin että "lintu siinä vaan lensi". Elämä leviää käsiin kuin lehmänpaska, harvoin sitä missään vaiheessa tajuaa mistä on kyse. Useimmin tyytyy vaan pyyhkii kätensä (nolona) farkkuohinsa.
Ps. Meri muuten ei liplattele.Se voi olla tyyni kuin pläkki; asia kun on selvä se on 'pläkki'. (Ainakin peltiseppien mielestä.) Yleensä merellä tuulee koska siellä on tilaa tuulla. Maan alla ei tuule koskaan.
Jes,enemmän olisi tehnyt mieli täällä roikkua, keskustelut ovat aina mukavia, itsekin niitä joskus kaipaisin, mutta ehkä kirjoitelmani eivät ole mitenkään erikoisesti kantaa ottavia, Kaunis nainen ehkä vähän ja joku muukin, mutta eipäs murehdita vaan märehditään ja toivotan oikein lokoisaa ja aurinkoista kesälaudunta Iinekselle!
VastaaPoistaVirtuaalisuus vähenee kun aurinko lämmittää, ei sille mitään voi, pätee myös näihin keskusteluihin!
Ajattelen, että ei tänään mitään merkitystä ole sillä mitä eilen tein. Ja huomenna on saman tekevää mitä tänään teen.
VastaaPoistaMusta on kiva elää!
Hauskaa että pääsit kesälaitumille, Iines!
VastaaPoistaMinä en enää oikein pääse. Semmoisia käytännön hankaluuksia, kuten auton puuttuminen. En jaksa ajaa Jopolla kauppaan 10 km yhteen suuntaan mäkistä tietä.
Ei, en ole addiktioitunut nettiin, koska siellä ollessani katselin vain järveä, kiersin polut, katsoin kasvit, laskin puut - aina niitä oli vain lisää. Siellä ei tarvinnut illalla kuin katsoa takan tulta.
Blogistan on kiva maailma, mutta ei onneksi ainut. Osamaailmoita on vieläkin paljon. Kirjat, tuuli, meri, projektien kerääminen - kaikki joka vie johonkin suuntaan ja aina tie jota kulkee tuo yllätyksiä.
Ajattelen että mökkipoluilla kulkevat haamuina kissat, jotka pyysivät kyitä ja hiiriä, peltomyyriä ja kärppiä. Uusi sukupolvi ei minun puitani näe eikä tunne haamujani.
Eilen, tänään, huomenna ... minusta tänään oli kivaa kuin istuin Virroilla satamakapakassa ja join vichyä. Katselin lapsia jotka veden ääressä leikkivät: ilma oli lämmin mutta vesi kylmää. Ajattelin - samalla kuin vichy poreili mahassani - että onko minussa pedofiliaa kun heitä tarkkailen? Päättelin, että ei ole. Minusta lapset ovat rehellisempiä kuin aikuiset; sitä minä heistä etsin. Harmi, että itse sen aikoinaan unohti. (Viattomuutensa.)
VastaaPoistaÄsken, kun katsoin sänkyni alle ettei siellä ole Leijonia (tai muita Painajaisia), pystyn päättelemään, että Suomeen tehdään enemmistöhallitus. Se on tosin joko kok/kep/pers/ tai sos/kep/pers. (Eli juoste kustua kaikki. Parasta näissä kokoonpanoissa on se ettei apupuolueilla ei ole enää sen kummempaa funktiota.) - huokaus -
VastaaPoistaElämme epäkummallista aikaa.
Vaan mitäpä väliä sillä?
En mieti asioita onko ne Oikein tai Väärin, oikeita tai vääriä, en tiedä kuka olen. Se kiinnostaa mua. (Yhtä vähän kun mua kiinnosta kuka te olette.)
VastaaPoistaEkologisesti toivothavsti jääkarthu haukkaa susta palasen. Pois.
Nyt vasta luin... Käsitän. (Oravat ovat Paholaisia. Ja parisuhteessa olevat ihmiset jotka haluaa olla sinkkuja, ovat reppanoita.) Heppa hei!
VastaaPoistaMistä sen tietää onks facebookissa tai witterissä, jos on? Siis ystävällinen.
pläkällä ja pläkillä wwei ole oistensa kanssa tekemistä. paitsi humalainen joka kirjoittaa korjauksia. hän on hiilijuna
VastaaPoistaEilen, tai oliko se toissa päivänä, haistelin kukkivia tuomia... tänään syreeninkukkia. Iines, rakkaani, jos kainalosi haisisivat samalle... vauhkoontuisin!
VastaaPoistaKesä on tutkimustenkin mukaan aikaa, jolloin eniten pitäisi olla koneella, poissa auringon tappavan uv-säteilyn alta.
VastaaPoistaMyönnän, Mikis, että "liplattaminen" on pienten sisäjärvien termi, mutten sitä kirjoittaessani miettinyt puolta sekuntia kauempaa, se vain tuli. - Suojaisissa merenlahdissa voi sellainenkin ilmiö syntyä.
Pois koneelta? Tästä tulee mieleen se entisaikojen äitien opetus, että lukeminen pilaa silmät. Erikoisesti illalla sängyssä lukeminen. Vielä yhdelle lapseni ystävälle oli näin sanottu, ja häneltä oli iltalukeminen kielletty.
VastaaPoistaKoneella olo on hyödyllistä ja kivaa. Hyvä kone on parempi kuin tylsä seuralainen. Minullakin on täällä kaksikin läppäriä, Punainen Mini ja Iso Musta. Voin vakuuttaa epäilijöille, että ne ovat parempaa seuraa kuin naapurin Martta, vaikka hetkiä Martan kanssa ei tietenkään voita mikään.
Kyllä meri muuten liplattaa, kun pikkuaalto tulee rantakiviin, tai toinen esimerkki: aurinkolaine lyö laiturin jalkaan.
Anonyymille tiedoksi: minun kainaloni ei valitettavasti haise syreeninkukalle, vaan alumiinittomalle ja hajuttomalle deodorantille.
VastaaPoistaSuomessa ei vielä ole ollut paljonkaan juttua deodoranttien myrkyllisestä alumiinista. Marketissakin huomasin vain yhden alumiinittoman dödön, Erisanin Alumiiniton. Tulin tähän alumiiniherätykseen, kun tyttäreni antoi takaisin hänelle pakettiin ostamani dödön, siinä kun oli alumiinia.
Ripsa, minua värähdytti sanasi Uusi sukupolvi ei minun puitani näe eikä tunne haamujani.
VastaaPoistaTämä muistuttaa sitä ajatusta, joka tuntui lopulliselta ja vähän lohduttomalta, kun äiti kuoli joitakin vuosia sitten keväällä, lehtien puhjettua. Syksyllä ajattelin puita ja kellastuvia lehtiä katsellessani, että näillä lehdillä äiti eli, nämä lehdet ovat nähneet äidin. Kun nämä putoavat, side katkeaa, äitiä ei enää ole, ei ole äidin nähnyttä lehteä.
Tuollaista ajattelee, kun tunteet ovat herkillä.
Mutta tuntuu läheiseltä ihmisen kytkeminen luonnon kiertokulun osaksi. Panteistista ajattelua kai.
Tuo on muuten haikea hetki, jos mökille ei enää pääse. Kun tulee arkisia ja maallisia esteitä, joille ei mitään voi.
Rikulla on Facebookissa kolme kaveria..? Arvaan. Al Capone, Jerry Cotton, Lucky Luciano?
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAika hyvä arvaus, Mikis, mutta Cottonista ei ole kuulunut mitään.
VastaaPoistaSe kolmas on Ma Barker.
(poistin linkin, kun näkyi oudolla tavalla)
Ma Barker... Voi Hyvänen Aika! Häntä en unohda Koskaan! Lätkähdin häneen, niin kuin nyt Uudella Mantereella Vanhempaan Naiseen tutustuva teiniboy voi, lätkähtää. Mutta kaikista asennoista en silloinkaan tykännyt. Esim. että ladattu rullarevolverin piippu työnnetään Aanuk... erääseen itä-karjalalaiseen maakuntaan. Siitä en tykännyt. Ps. Mutta muuten mamma Barkerista minulla ei ole pahaa sanottavaa.
VastaaPoistaMuistan, tämän minä muistan aina. (Ja olen siitä lähtien ajatellut että välillä on parempi pitää turpansa kiinni. Vaikka kuinka haluttaisi pitää se auki.)
VastaaPoistahttp://www.youtube.com
/watch?v=Vg5AuB7H2Eo&feature=related
http://www.ruokala.net/uutiset/2011/06/alkoholi-parantaa
VastaaPoistaNo, voi hyvänen aika (taas!). Lopetan dokaamisen. (Minä luulin että olen muuten vaan virhepainos. Tämä on helpottava diagnoosi.)
Tutkimus: Alkoholi parantaa seksuaalista suorituskykyä
VastaaPoista7. kesäkuuta 2011
Alkoholia nauttiville on keksitty taas yksi syy jatkaa harrastustaan.
Australialaisen tutkimuksen mukaan alkoholi parantaa miesten seksuaalista suoritusta. Vastoin yleistä luuloa juominen ei siis heikennäkään seksuaalista kyvykkyyttä, The Journal of Sexual Medicine -julkaisu kertoo.
Tutkimukseen osallistui 1580 miestä . Selvisi, että alkoholia käyttävilla miehillä oli 30 prosenttia vähemmän seksuaalisia suoritusongelmia kuin täysin raittiilla miehillä.
Tutkimuksessa korostettiin, että juomisen määrän tulee pysyä kohtuuden rajoissa.
Seksi muodostaa suurimman vaaran juomisen lopettaneille, tupakoitsijoille ja sydän- ja verisuonitauteja poteville.
Vissiin kannattaa muistaa, että kohtuullinen annos on 1 - 2 annosta päivässä, ei suinkaan seitsemää annosta kerralla kaksi kertaa viikossa. On päivänselvää, ettei useita annoksia nauttinut mies pysty nopeaan ja terhakkaan pyhään toimitukseen.
VastaaPoistaSama tietenkin pätee naiseen. Useita annoksia siemaillut nainen ei "tule" ehkä ollenkaan, kun taas kaksi annosta juonut voi nähdä tähtiä ennen kuin ehtii kissaa sanoa.
(Miksi muuten sanotaan "tulee"? minua on aina naurattanut tämä eroottinen eufemismi.)
PS
VastaaPoistaNyt menen ripustamaan riippukeinua koivujen väliin! Lämpötila huitelee varmaan teilläkin siellä lähellä 30:tä.
Yritän lähettää tämän kommentin hiljaa, ettei Iines riippukeinustaan herää, on se sen ansainnut.
VastaaPoistaEtte varmaan usko, mutta täällä ei ole ihan 49:ä astettakaan!
Kävin äsken kylällä, - ensin marssin parturiiin. Komensin tyttöä leikkaamaan melkein juiceleskiseni sirpillä ja vasaralla, mutta ei se suostunut, kuuden millin konetta käytti.
Sitten kävin lounaalla, arvoitukseksi jätän, söinkö erittäin rasvaisen ja suolaisen grillipihvin paistetuilla perunoilla, joka maistui aika hyvälle, vai tofua luomuitukastikkeessa.
Jotta selviytyisin takaisin, kävin vielä parilla terassilla, kun niistä löytyi sellaisia varjoisia paikkoja.
Katselin ohikulkevia ihmisiä, jotka aukoivat kävellessään suutaan kuin särjet - ja olivat ilman rihmankiertämääkään. Ihmettelin, kun aika monella oli nenä pystyssä, kunnes tajusin tämän olevan niitä päiviä, jolloin ei tarvitse pelätä, että sisään sataa - olo on huoleton ja vapaa.
Kotiin otin taksin, kun olen ajatellut liittyä vihreään liikkeeseen. - Siltä varalta, että joku paheksuu, kerron sen yksinkertaisen tosiasian, ettei näin lyhyitä matkoja voi kulkea lentokoneella edes Pekka Haavisto.
Siitä olen vähän pahoillani, kun minua ei lasketa tosisuomalaiseksi, vaikka olen valkoihoinen keski-ikäinen heteromies. - Persut kun ovat ulkomaan kielellä "True Finns".
VastaaPoistaVähän lohduttaa, että yhden sen puolueen kansanedustajan, Jamesin, vaimon mielestä persut ovat suomenkielen mukaan perseestä.
Ei minulla siihen mitään sanomista voi olla, kun se asiantuntijataholta sanotaan.
Tapsa kehui äänestysopportunismillaan, sellaista suorastaan ihailen.
Silti vähän ounastelen, josko se Zyssen äänestäminen kuitenkin on tuntunut vähän pahalle?
Lukaisin riippukeinussa koivujen varjossa Tuomas Kyrön ohuen kirjasen, kun en ole sitä ennen lukenut. Oli se paikoin hyvinkin makea. Olen aina tykännyt vanhojen hankalien ihmisten kuvauksista. Huumori kai syntyi tuossa yllättävistä vastakohdista, juuri siitä elämän raadollisuudesta, jota huumori vaatii, jos tahtoo olla muu kuin vitsi. Kyllä minä niin nauroin.
VastaaPoistaRikulla on ollut ihana päivä, kampaajan hellittävänä ja pihvit päälle ja terassien kautta eteenpäin.
Minulle tulee tähän terassi, jossa nyt istun, kun putkimies nyt vain tulisi. Ei varmaan liiku helteillä.
Persujen pitää nyt ottaa hallitusvastuu ja kepulla heitetään kenkää tai siis kengällä kepua. On ihan syvältä, että yritetään samaa kokoonpanoa,joka sai vaaleissa tappion.
Minä olen vitsi, mutta en pyri sillä naurattamaan muita kuin itseäni, muut olkoot vakavina!
VastaaPoistaVitseilläkin on sijansa. Pieruhuumori naurattaa. On kivaa, kun ihmisillä on kivaa ja kepeää, mutta ei tietenkään kenenkään tavallisen ihmisen kustannuksella. Poliitikot ja julkkikset ovat asia erikseen, mutta ihmisiä hekin toki ovat.
VastaaPoistaLuulen muuten, että vakavikot ymmärtävät ja hallitsevat parhaiten huumorin.
Kepu sanoi: Hetken vain epäröötiin, kun ollaan tällaasta vaalien häviäjäpaskaa, josta äänestäjät toivoivat, etteivät ikinä enää näkisi, - mutta kun "isänmaan pelastaminen kepulointia vaatii, ja notta paljo on viälä irtainta, jok ei oo kettinkillä seinäs kii!"
VastaaPoistaPieruhuumorista ainakin minä menen ihan vakavaksi: kuinka tuo Mari pystyy suoritteisiinsa ilman Seppo Kääriäisen rehevää olemusta!
VastaaPoistaNoin siinä on sanottu, ei epäilystäkään. Isänmaan puolesta annamma kaikkemme.
VastaaPoistaTässä kohden minua alkaa harmittaa Katainen, joka kosi kepua. Tähän mennessä tykkäsin hänen kaikkia kuuntelevasta linjastaan. Ei nyt jumankekka suurhäviäjää mennä kosaisemaan.
Jos kepu nyt hallitukseen menee - onneksi kuulen uutiset vähän jälkijunassa, kun ei ole telkkua täällä - niin jätän ensi vaaleissa äänestämättä.
Jos jostakusta tuntuu, että olen politiikkassa nihilisti, se ei pidä alkuunkaan paikkaansa!
VastaaPoistaAnarkisteja vihaan erityisen paljon!
Jyrki ei ole opportunisti, katsokaa vaikka tästä.
Toimittajat toki tekevät suoraselkäisesti kaikki mitä uuden hallituksen muodostaminen tarvitsee.
VastaaPoistaKoska heille ei kerota mitään, spekuloivat enemmän kuin äitinsä olisivat käskeneet!
Luulen saamieni lehtititojen pohjalta, etä tuleva hallitus nimitetään perskoista, terskoista ja kepusta, ynnä kokoomuksesta joka pelastaa maailman Stubin hienolla rollaattoritaivaltajoiden marathon-maailmanennätyksellään!
Huomasinkin juuri, että Ylen Areenalta lähetetään nykyään uutislähetyksiä suorana. En pysykään enää pimennossa, niin kuin jo toiveikkaana luulin. Tosin en niitä rupea tuijottelemaan, mutta sattumoisin voi katsoa. Aika vähiin varmaan jää.
VastaaPoistaMinä taas sain sellaisia lehtitietoja, että yllätykset ovat vielä mahdollisia, siis Kataiselta. Minulle sopii mikä vaan, mutta ei sama kuin viimeksi.
Ihan äimistyin, kun Riku kuvasi äänestyskäyttäytymistäni opportunistiseksi.
VastaaPoistaKun omasta mielestäni se on ollut linjakasta. Poliitikkojen mielipiteet heittelevät, mutta minä äänestän aina samaa mieltä kanssani olevaa. Välillä se on Paavo, välillä Zysse, joskus muinoin Eki.
Mitä tulee alkoholiin ja viriliteettiin, niin kai jokainen alan mies on aina tiennyt, että kyvyn menettämiselle pelottelu on raittiusfasistien propagandaa.
Naisiin se ei ainakaan päde. Eräs luontaistuotekauppias sanoikin kerran, etteivät naiset tarvitse mitään sinisiä pillereitä. Naiset tarvitsevat punaviiniä ja musiikkia. Se on siinä.
Musiikkia intohimon hetkeen? Taivas varjele, ei kai.
VastaaPoistaSuomi-Filmissä kyllä alkoivat viulut soida, kun pari lyyhistyi heinille, mutta eikö se ollut vain peiteoperaatio?
Punaviiniä voidaan tarvita naisen viettelyyn, mutta kun kynnys on ylitetty, intohimon aallot voivat kummallakin ruveta laahaamaan, jos koko pullo on hulahtanut kurkusta alas. Älkääs nyt sanoko, ettei teillä vaan koskaan.
Alkoholissa on se hassua, että se lisää halua, mutta ei kykyä. Ettäs tiedätte.
Sellainen tilanne ei ole aivan vieras, jossa vastapuolella on alkoholin tähden enemmän haluja kuin kykyjä.
VastaaPoistaViinaa olen minäkin juonut joskus männävuosina. Pikkuhiprakassa vallitsee hilpeä ja rento raukeus; ei se ole erityisen otollinen tila nähdä tähtiä.
Minua muuten huvittaa lavastetut romantiikkanäyttämöt tyyliin punkkua ja sopivaa musiikkia - ei iske!
VastaaPoistaMielikuvitusta kehiin.
Sikäli kyllä kaikenlaiset sirkustemput ovat aivan turhia.
VastaaPoistaKatse, joka menee luihin ja ytimiin, riittää. Siinä vaiheessa vielä vaatteet päällä.
En oikein tiedä, mistä se ajatus kynttiläillallisen romanttisuudesta on tullut. Viihde-elokuvista kai. Onhan tietenkin ihanaa syödä hyvinlaitettua ruokaa kauniissa ympäristössä, ja vähän humaltuakin. Minuunkin kuitenkin puree parhaiten se vatsanpohjassa asti tuntuva katse, oli miljöö vaikka Rovaniemen markkinat.
VastaaPoistaNo, täällähän naiset murtavat ikiaikaisia käsityksiä.
VastaaPoistaEtteikö romattisen tunnelman luominen olisikaan kaiken a ja o, jos haluaa saada naisen otolliseen mielentilaan?
Herranen aika, kaikki lukemani akkainlehdet puhuvat siis palturia ja minä onneton olen uskonut! Rahat takaisin...
Siis näinkö se käy:
Nainen: Ah, ihanaa tulla kotiin, kun mies lupasi siivota ja laittaa pienen tunnelmallisen illallisen, viineineen ja kynttilöineen kaikkieen... oi, sitä hupsua..
Mies: Moro... ai, sä tulit jo.
Nainen: ?????
Mies: No, mitä nyt...
Nainen: Tämähän on kuin sikolätti... ja missä se illallinen on? Musiikki ja viini...
Mies: Ai se... joo, kuulin juuri ettei naiset sellaista kaipaa... jos on nälkä, niin ota leipää kaapista... ja päälle margariinia... Laitan kohta Justeerin kasetin, siellä on se naisten suosikki, Rovaniemen markkinoilla...
Nainen: ?????
Mies: Mutta kulta... näetkö millainen katse minulla on? Meneekö luihin ja ytimiin?
Nainen: ????
Mies: No, tuntuuko vatsanpohjassa...?
Nainen: ????
Mies: Kato nyt tänne, hei, pääset fiilikseen ennen kuin heitetään kuteet veks...
Muks. Läiskis.
Mies: Jumaleisson... se lähti... ja tuli musta silmä... Voi per... nyt täytyy saada lisäohjeita Iinekseltä ja Kuunkuiskeelta...
Hyvä ymmällään oleva Tapsa,
VastaaPoistanyt on niin, että katseessasi ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi voimaa ja volyymia. Olet ehkä ollut hivenen huvittava muljotuksinesi. Ei saa katsoa kuin härkä uutta veräjää.
Pitää seuraavalla kerralla keskittyä paremmin. Katseen tulee pysähtyä naiseen niin, että hän huomaa vähäisen silmäterien supistumisen kun mies katsoo häntä, vain häntä, eikä esimerkiksi takana auki olevaa televisiota. Katseen tulee myös porautua naiseen, tiiviisti ja ytimiin menevästi, ja tässä voi jo lähestyä naista hitaasti ja katseen herpaantumatta, vakavin ilmein, korkeintaan huulet värähdellen.
Kirjoitan putkasta.
VastaaPoistaYritin toimia Iineksen neuvon mukaan Hakaniemen torilla, siinä hallin kulmalla. Mutta kun pääsin hitaan lähestymisen asteelle, nainen alkoi kirkua...
Poliisille nainen selitti, että lähestyin häntä pistävin katsein, hullun kiilto silmissä, huulet väpättäen...
Pääsen pois tuhannen euron takuita vastaan. Pojat keräävät parhaillaan torilla kolehtia, vaikka romanian romanit nostivat vastalauseen laittomasta reviirille tunkeutumisesta.
Laitan silmilleni mustat lasit ja tuijottelen vain herkkupovia kuten ennenkin.
Onpas siellä Tapsalassa nyt suhmuroitu. Ei tuntemattomia naisia tuijotella suoraan silmiin.
VastaaPoistaEnsi katse on aina kevyt, vain hivenen viipyvä, kysyvä tai ilkikurinen - tätä naiset rakastavat. Jos sieltä ylipäänsä katsotaan takaisin, voi tiivistää seuraavaa katsahdusta hivenen ja lisätä kierroksia, ei paljon. Liioittelu on pahasta, ja vastapuoli voi päätyä selänkääntöön. Mutta siis luonnostaan tiivistyvän kontaktinoton myötä asia hoituu, jos hoituakseen on.
Tuota kirkukaijaa täytyy kyllä ihmetellä. Naisethan yleensä vain haukottelevat, jos ei kiinnosta. Olikohan sinulla jokin hassu hattu päässä tai viivoitin taskussa?