2.7.2011

Kesäpäiväkirja: 9. sivu

2.7. Heräsin makeasta unesta neljältä koiran levottomuuteen. Raatokärpänen riehui huoneissa. Tapoin sen ja päästin koiran hätäkakalle. Viideltä heräsin siihen, että kissa istui sängyssäni tyynyni vieressä ja tuijotti minua kuin vähämielinen. Koira istui kamarini lattialla ja tuijotti myös, ja huohotti. Korkealta, paljon pääni yläpuolelta. Se ei pyydä ulos, vaan odottaa kiltisti vaikka rakko haljeten. Päästin sen pihalle kuusen juureen, ja huomasin, että huoneissa riehui toinenkin raatokärpänen, jota koira pelkäsi. Sitä en saanut kiinni jahdista huolimatta, se piiloutui. Jatkoin unia kahdeksan korville. Avasin ikkunat ja panin hyttysverkot paikoilleen. Raatokärpänen koettaa sitä kautta ulos ja on siten helppo saalis lätkääjälle.

En viitsinyt hakea Hesaria mäenalisesta postilaatikosta. Maailman tapahtumat ovat nyt kaukana.  Tytär tulee risteilyltä hakemaan Goljattinsa, ja lähtee huomenna takaisin kaupungin riemuihin. Jään taas yksin pariksi viikoksi, ja se sopii minulle, vaikka alkuun olo on vähän orpo. Pitää käydä kaupungissa katsastamassa pikkupihat ja pesemässä isompi pyykki. Pesen täällä nyrkkipyykissä lähinnä vain pikkuhousuja ja muuta pientä ja kevyttä. Vaikka on joukossa kyllä yhdet tosi isot mummokalsarit, punteilla. Tyttären pyynnöstä en pidä niitä enää shortseina pihalla.


Katselin kahvia juodessani ikkunasta ulos. Lännen puoleisen metsikön kuusenoksalla nukkui orava, ensin silmät auki ja sitten silmät kiinni. Tänä vuonna oravat eivät ole vielä tepsutelleet mökin katolla pikku jaloillaan. Ehkä poikaset ovat vielä pesässä ja emo uupunut imetykseen ja ravinnon hakuun. Vai ruokkiiko oravaemo poikiaan kuin lintuemo joillain öttiäisillä ja lieroilla? Hämmästyttävää - en tiedä. Miten vähän oikein maailmasta tiedän, jos en tiedä tällaistakaan asiaa, mutta tiedän halituskokoonpanon jokaisen ministerin yksityiselämän kiemuratkin.

Alan varmaan olla aika tylsä, kun minusta oravan elämä saattaa olla kiinnostavampaa kuin ihmisen. Tai en tiedä onko. Ajatukset tulevat ja menevät, mikään ei kiinnity, vaan virtaa kuin vuoksi. Virtaako vuoksi? Vai luode? Tätäkään en tiedä. Koulu ei opeta yhtään mitään muuta kuin miten selvitä ihmisviidakossa ja mitkä ovat saksan kielen taka- tai etukohtaiset pronominit ja Suomen vesistöjen reitit, joista muistan lähinnä Ähtärin reitin. Sen opetti lapsuusystäväni Mallun varanotaariäiti, joka otettiin kouluun maantiedon opettajaksi, kun hänestä tuli opettajan leski.


(Valokuvat Iines 2.7.)

121 kommenttia:

  1. Olisit hyvä ihminen pysytellyt työn syrjässä kiinni, niin ei tarvitsisi haikailla toimenttomuutta ja tylsistymistä.. Pitkäpunttinen mummokalsari fetissikin vaivaisi vähemmän. Sex appeal näkyisi ihmisten ilmoilla, ihan itsestään, jos sitä on. Tk-eläkkeen turvin, olisi mitä hienointa, vapaaehtoistyö, "ymmärtämättömien" ja "heikkolahjaisempien" parissa. Joka päivä saisi myös oman annoksen kehuja ja kiitosta. Eikä sitä tulisi koskaan liikaa sillä ihmiset ovat yleensä niin kiittämättömiä.

    Ei tarvitsisi saastuttaa ajelemalla kahden asunnon väliä tyrhanaikaisesti eikä tekemisen kaipuussaan sairastuttaa elämänsä aikana ihmisiä lentonkoneen pakokaasupäästöillä. Lentokoneonnettomuudet tappavat vain kymmenesosan siitä, mitä niiden päästöt.

    Varmaan olet tehnyt kaikkesi apuvoimien saamiseksi ruovikon niittoon. Kunnasta käynyt kysymässä tukityöllistettäviä, ilmoittanut työvoimatoimistoon, paikallislehdessä tai muuten vaan kauppareisulla levitellyt "sanaa".

    Voisihan hakuprosessissa hyvinkin käyttää tuota punttikalsariteemaa hyväkseen tai pieru- ja kakkahuumoria.

    - Valamis on aina valamis sano akka kuun hyyssiin lähtiissä perseensä pyyhki.

    - Konstit on monet sano akka kun pieri potki kusi käveli konttas kuto sukkaa ja vihelsi.

    VastaaPoista
  2. Haikailinko toimettomuutta?

    Yritin kuvailla päinvastoin sitä, miten pikku jalkojen läiske katolla voi olla merkityksellistä. Näin tietenkin pelkään sitä, että voin pitkästyttää lukijoita. Itse en pitkästy, en kaipaa toimintaa, enkä näkyvää sex appealia. Eikös seksi olekaan katsojan silmässä?

    Omassa silmässäni en esimerkiksi koe seksiksi tyrkkypornoseksiä, vaan mieluummin ne punttihousut ja viehkeän silmänluonnin. Enkä puhu itsestäni, tuskin osaan katsoa viehkeästi ilman että purskahdan nauruun.

    Ulkomaillekin menisin mieluiten istumaan rappiotalon seinustalle kyläpahasessa enkä etsimään vipinää.

    Kuntaan on hyvä suhde, sillä olen työskennellyt siellä pari kesälomaani. Ei siellä mitään tukityöllistettäviä ole, kylän väki on töissä Uudenkaupungin tehtaissa.

    Sinne putosi kuin hohtimet kaivoon.

    VastaaPoista
  3. Vai että ihan "raatokärpänen" luonasi riehui? Ja "verikoirasi" haukahti siihen "anteeksi rouva, pääsisinkö paskalle?". Mutta kissa sfinksinä vain tuijotti Sinua. (Niinhän se kärpänenkin olisi tehnyt, voi hyvä ystävä, ja ystävällisesti sitä paitsi, ellet olisi huitonut sitä Vampulan Sanomilla hengiltä.)

    Ps. Mutta kylläpäs tuo sun sulhosi jaksaa jatkaa jauhaa paskaa... kohta, ellet (ees) säälistä vilauta sille "nivustaivettasi"... (vrt. Louis-Ferdinad Céline'tä) niin tuon hemmon käpyrauhanen sanoo POKS.

    VastaaPoista
  4. Mun sulhoni?

    No kertokaapas, arvon herrasväki, miten on viisainta karkottaa raatokärpäset?

    Millä lauseella salpaat surinan tekemättä vainajaa?

    Ja kyllä, noin hurjaa on elämäni, mikis. Kärpäsen surinaa ja oravanjalkojen tepsutusta. Palan painikkeeksi kyllä luin ostamastani hylkylehdestä, että Anneli Auerilla alkaa uusi elämä ja Kataisella kesäloma. Arhinmäki voitti Wallinin tikkakisassa. Että tommoinen sotaministeri meillä on.

    Luin myös, että subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaakin monella sitä, että mussukat viettävät vanhempien lomatkin päiväkodissa. Taidan olla subjektiivista päivähoitoa vastaan. Tai en tiedä, pitäisikö olla?

    VastaaPoista
  5. Kävin äsken torilla ja ostin pussillisen herneitä. Ei, en aio tehdä niistä hernesoppaa, ajattelin syödä ne semmoisina. (Tai tietysti kuorin ne ensin. Tai en siis niitä herneitä... vaan sen ns. "palon". Joka on pallukoiden molemmin puolin - kuin kaksi toisiaan vasten asetettua venettä. Joita, sivun mennen sanottuna, ei ole vielä poltettu juhannuskokossa. Vaikka tänä juhannuksena koko Fennoskandiassa oli kurja ilma, ja siksi kokkoja sai polttaa. - Ps. Paitsi eihän ne Sverigessa kokkoja polttele, pomppivat vaan ihme "jätte stora" heinäsalon ympärillä ja laulavat (yhtä kännissä kuin suomalaiset jotka soutelevat lammella) "heija gård, heja sum, heija min pappa ok mun sång", tms. Kuka noista ulkomaanpelleistä selvää ottaisi?)

    Herneet muuten talvella (jolloin ne eivät kasva) maksavat paljon vähemmän (etenkin purkeissa) kuin näin kesäisin. Miksi? Aika omituista. (Eikä tämä mielestäni liity edes drakman kurssiin mitenkään.)

    VastaaPoista
  6. Raatokärpäsistä pääsee kun hautaa kuolleet. Sen jälkeen ne lentää muualle.

    VastaaPoista
  7. Vainajista taas on vaikeampi päästä eroon. Etenkin lähisukulaisista.

    VastaaPoista
  8. Herneitä minäkin syön kesäisin. Jätän ulkomaiset hedelmät ostamatta ja ostan mieluummmin mansikkalitran ja hernelitran.

    Kasvatin yhteen aikaan itsekin kasvimaalla hernettä pikkulapselleni, joka kävi aina päivittäin tutkimassa, koska on valmista. Kun saksalaiset tulivat, siskon mies poimi kaikki palot kenenkään huomaamatta ja keitti ne suolavedessä päivällispöytään. Lapsi pillahti itkuun.

    VastaaPoista
  9. Voi Tapsa raukkaa! Näkee että hän on joutunut (liikaa) raapimaan harventuvaa tukkaansa ennen kuin on keksinyt... että Mossehan on auto! (Siinä kuin Lexuskin.)

    http://www.youtube.com/watch?v=ROvVgUVK5xg&feature=related

    VastaaPoista
  10. Mansikoilla, mandariineilla ja appelsiineilla on yhteistä, ettei koskaan tiedä mitä saa.

    Edellisellä kerralla maistuivat herkulta, seuraavalla kerralla ostaa enemmän. - Ja ovat aivan kauhean makuisia.

    Ovat sellaisen valeenkin kehittäneet, että niissä syömäkelvottomissa on enemmän c-vitamiineja.

    Herneet ovat kesän rituaali yhdessä mansikoiden kanssa. Herneitä en ole tänä vuonna ostanut, kun ovat näyttäneet lähikaupassa aika kuivakkailta.

    Herneet eivät maistu miltään,kuitenkin pian huomaa koko säkin syöneensä. - "Oho, mikäs mun nyt on, kun kovasti kiertää!"

    VastaaPoista
  11. Mansikat ovat tosiaan sattumankauppaa. Olen ostanut yleensä torilta tai kaupan edestä tuoretorilta, mutta väliin niissä on aivan mauttomia ja selvästi vanhoja marjoja. Kasvihuonemarjaa taitaa edelleen olla myynnissä. Juuri hiljakkoin ostin valmiiksi pakattuja köyliöläisiä mansikoita muovirasiassa, ja ne olivat hyviä, parhaita tämän kesän mansikoista tähän asti. Herneiden pitää olla juuri poimittuja. Eiliset herneet alkavat maistua puulta ja pierettävät kaksin verroin.

    VastaaPoista
  12. Äitini - jonka aviomies oli kansakoulun johtajaopettaja - opetti meille penikoille tiettyjä tosiasioita. (Enemmän kuin isä joka soitteli vain huilua/selloa/ viulua...) Opettajan etuihin kuului iso puutarha: valtavasti vattuja ja mansikoita. (Oli siellä luumu- ja omena-pom-pom puitakin. Ja herne- ja karviasimarjapensaita.) Mansikat myytiin erilaisiin laitoksiin, esim. vanhainkotiin, sairaalaan ja hullujen huoneelle. Äiti ne aina annosteli mun muoviämpäreihini; päälle piti pistää näteimmät, ja yhtä nätit pohjalle; sillä kun kaadoin sen sangollisen ostajan astiaan (joka päivitteli että "onpas hyvän näköisiä marjoja") niin pohjimmaiset oli yhtä hyvän näköisiä. (Kuka sen näki mitä siinä välillä vilisti?) Minua aina taputeltiin pellavaiseen päähäni ja sanottiin: "kyllä oot kiltti poika". (Ja sitähän minä nimenomaan en ollut.)

    VastaaPoista
  13. Näyttelin kilttiä ettei kukaan huomaisi etten ole. Starttipistoolista - kun vähän virittelin sen piippua - sain aika järeän taskuaseen. Panoksina käytin isältäni pöllimiä pienoiskiväärin patruunoita. Ensimmäisen kerran kun kokeilin pyssyäni (makasin ojanpohjassa ja olin päättänyt että ammun ensimmäistä ihmistä joka siihen tulee) ja ammuin yhtä nuortaparia joka talutti lastenvaunuja... VIUUUH vaan se pyssynpiippu lensi takaisinpäin: oli milleistä kiinni ettei se osunut päin pläsiäni. Samalla kuului kamala pamahdus.

    Säikähdin siitä, mutta vain vähän, aloin duunata fariinisokerista ja eräistä muista kemikaaleista (joita saa hyvin varustetuista rautakaupoista) pommeja. Sytytyslangan sain... tai jääköön nyt sanomatta: en missään nimessä suosi tällaista ilkivaltaa! Voi hyvänen aika! Mutta jos... siis teoriassa, semmoisen pommin asettaa vanhanaikaisen kupulampun päälle ja räjäyttää koko paskan... niin tulee pimeetä. Ja lattialla on kamalasti lasinsiruja. (Ainakin teoriassa.)

    VastaaPoista
  14. Mosse-mainos oli hieno, mutta luulen sen olevan van Veen tekemä. Tosin olen tehnyt itsekin jokusen tv-filkan, laskutavasta riippuen muutama sata tai tuhat. (Ja teen muuten parhaillaankin yhtä, mutta en kerro mille tuotteelle.)

    VastaaPoista
  15. Erotiikka on katsojan silmässä, tässä tulen Iineksen takuumieheksi. Tyrkyt on niitä varten, joilta puuttuu mielikuvitusta.

    Pihatyöt mummonkalsareissa ovat sensuellisuuden toiseksi korkein aste, heti villahousujen jälkeen.

    VastaaPoista
  16. Vaatteet vekeen vaan ja kumikintaat käteen ja kaislikon kimppuun. Hop Hop! Ei Jumala laiskoja elätä.

    VastaaPoista
  17. Salakavala nainen näpsii valokuvia nukkuvista orkuista. Haluaako hän itse saada orgasmin? Vai mistä on kyse. Lue koko juttu lehtemme sisäsivuilta. Vain 1,95 €. Tai tilaa lehti ystävällesi! Samalla osallistut yhden hengen Hangon matkan arvontaan. Huom! Vain tilaamalla voit voittaa!

    VastaaPoista
  18. Matalapaine taitaa vaivata joitakin kommentoijia.:)

    VastaaPoista
  19. Olen huomannut että tämä nimimerkki "ikkunaiines", joka ei oikea nimi, ampuu puskasta ihmisiä selkään. Nämä uhrit (yhtä lukuun ottamatta) - ja heitä on paljon, ovat miehiä. He ovat saaneet kiemurrella tomuisessa maassa tuntitolkulla ennen kuin ovat saaneet sairaanhoidollista apua. Monet ovat siitä huolimatta heittäneet ns. veivinsä. Siksi vaadin blogintekijää a) tahallisista b) tahattomista ja c) muuten vaan tehdyistä kammottavista rikoksista elinkautiseen vankeuteen. Ja vaadin, että hän menettää myös sotilasarvonsa (ylivääpeli) ikuisiksi ajoiksi.

    (allekirjoituksia)
    (lisää allekirjoituksia)
    (todistajien allekirjoituksia)

    LEIMA eli STAMPS

    VastaaPoista
  20. Iines onkin saanut korkeatasoista harjoitusta kiusaamiseen työpaikoillaan. Alla lainaus Mielenterveyden keskusliiton sivulta.

    ”Samoin joka kolmas opettaja toteaa, etteivät työtovereiden keskinäiset suhteet ole työpaikalla kunnossa. Opettajien keskinäinen kiusaaminen näyttää olevan yleistä.”

    http://www.mtkl.fi/?x15497=1046972

    Timo Perhmanin väitöskirjan mukaan työpaikkakiusaaminen on tyypillistä etenkin kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa.

    http://yle.fi/alueet/lappi/2011/06/suomessa_kiusataan_tyopaikoilla_eniten_euroopassa_2663891.html

    VastaaPoista
  21. " ... Iines onkin saanut korkeatasoista harjoitusta kiusaamiseen työpaikoillaan. ..."

    Ja tällä Sinä, Osmo kulta, haluat tuoda tähän keskusteluun jotain uutta ja rakentavaa?

    Kivaa.

    VastaaPoista
  22. ”Suomessa kiusataan työpaikoilla eniten Euroopassa
    julkaistu 15.06. klo 10:16, päivitetty 15.06. klo 15:10

    Suomessa kiusataan työpaikoilla enemmän kuin missään muualla Euroopassa.
    Kuva: YLE
    Tutkimusten mukaan suomalaisilla työpaikoilla kiusataan jopa kaksi kertaa enemmän kuin mitä muualla Euroopassa. Lapin yliopistossa väittelevä Timo Pehrman ehdottaa työpaikkakiusaamisen vähentämiseksi riitelijöiden välistä avointa sovittelua.
    Kiusaaminen on tyypillistä etenkin kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa.
    - Vaikka työpaikoilla on luotu hyvän kohtelun pelisäännöt työpaikkakiusaamisen ehkäisemiseksi, tilanne ei ole juurikaan kohentunut, Pehrman kertoo.
    Pehrman on tarkastellut väitöstutkimuksessaan, miten sovittelu toimii työyhteisön kiusaamistilanteissa. Tutkimuksessa on selvitetty myös sitä, millaista johtajuutta sovitteleva ratkaisutapa edellyttää.
    Tutkimuksesa selvisi, että sovittelu soveltuu työyhteisöjen riitojen ratkaisumenetelmäksi hyvin. Pehrmanin tutkimassa neljässätoista tapauksessa yhdessätoista saatiin aikaan sovinto sovittelun avulla.
    - Tilannetta parantaa jo pelkkä avoin keskustelu ja konfliktin ottaminen esille niin, että riitelijät ymmärtävät riidan syyt ja taustat. Konfliktit saattavat elää vuosikausia, jos niihin ei puututa heti alkuvaiheessa.
    Pehrman tutki yhteensä 14 työyhteisöä, joissa soviteltiin samanaikaisesti työyhteisön olemassa olevaa riitatilannetta. Tietoa kerättiin äänitysten, videoinnin, haastattelujen, havainnoinnin ja kirjallisten kyselyjen avulla. Sovittelutapauksissa oli osallisina yhteensä 153 henkilöä kahdeksasta eri työpaikasta sekä 12 koulutettua sovittelijaa.
    Pehrman on tehnyt väitöstutkimustaan Työsuojelurahaston ja Valtion Työsuojelurahaston tuella. Pehrmanin väitöskirja tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa lauantaina.
    YLE Lappi ”

    http://yle.fi/alueet/lappi/2011/06/suomessa_kiusataan_tyopaikoilla_eniten_euroopassa_2663891.html

    VastaaPoista
  23. Enpä ole ennen nähnyt nukkuvaa oravaa. Siis edes valokuvassa. Hellyttävä kuva... Kun unohtaa että orava on tosi, tosi karmea peto.

    VastaaPoista
  24. Onneksi hyvätuloisella eläkeläisiineksellä on aikaa, rahaa, tarmoa ja hyviä väineitä seurata maailman menoa meidän muiden työn raskaan uuvuttamien iloksi!

    VastaaPoista
  25. Meille syntisille on kehittynyt myös, tiukka teflonpinnote! Siitä lähdetään!

    VastaaPoista
  26. Anonyymihän ei itse kiusaa ketään, ei ainakaan Iinestä jota kalvaa kuin hullu puulusikkaa.

    VastaaPoista
  27. On niin mukava sunnuntaiaamu - vaikka herättiinkin paukkuvaan ukkoseen - etten välitä kommentoida anonyymien repliikkejä enempää.

    Sanonpa vain, että hyvätuloiseksi eläkeläiseksi pääsee, kun jaksaa lukea itselleen hyvän ammatin. Ja jos sairastuu, voipi päästä työkyvyttömäksi vaikka tanssimaan kädettömänä joutoaikanaan setelit korvan takana! Siitä vaan, tämä on mahdollista myös teille, anonyymit!

    Köyhäkin voi mennä yliopistoon, jos viitsii vaan suunnata mielenkiintonsa mieluummin lukemiseen ja opiskeluun kuin bilettämiseen tai varhaiseen työntekoon rahan perässä. Kaikille on opintotuki ja lisäksi sivutyöpaikat avoinna! Siitä vaan, menkää ja tehkää sama perässä ja lakatkaa köyrimästä kuopissanne!

    VastaaPoista
  28. Anonyymille klo 3.06 nukkuvasta oravasta piti vielä sanoa, että kiva, kun huomasit, että orava tosiaan nukkuu tuossa puun oksalla.

    Ensin se nukkui liikkumatta silmät auki ja luulin jo, että sillä on jokin hätä. Sitten silmät lupsahtelivat kiinni. Unien jälkeen se kipitti virkeänä uusiin tihutöihin.

    VastaaPoista
  29. Ihmettelen kyllä edelleen, että Suomella on varaa sijoittaa korkeasti koulutettu, pätevä ja muuten täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa oleva akateeminen työntekijä laakereillaan lepäämään.

    VastaaPoista
  30. Voisit sen ihmettelyn sijaan kertoa, mikä olisi se kirjallis-kielellinen fil. kandille sopiva vastaava toimi, joka valtion olisi pitänyt minulle osoittaa Pikkukaupungista, jossa olen työtäni harjoittanut, suurin piirtein samoin palkkaeduin.

    Älä nyt kakistele, vaan kerro, nimeä se toimen nimi selkeästi. Vastaukseksi ei kelpaa koulutustasoa alempi, koska ihmissoikeus se on maisterillakin.

    Eikä se edes mene niin, että kun on korkeakoulututkinto, osaa kaikki vähätutkintoisemmat työt. Tällainen luulo olisi suunnatonta ruumiillisten töitten aliarvioimista.

    Jos olisin siivooja, suuttuisin, jos työkaverikseni heitettäisiin joku osaamaton humanisti Humppilasta.

    VastaaPoista
  31. Köyriä kuopassaan... mikä armoitettu kielikuva perihämäläisestä jurnuttamisesta. Henkistä onanointiahan se on.

    Mutta Aleksis-poika näki varmaan myös nukkuvan kurren, koskapa pani Timon näin laulamaan:

    Makeasti oravainen
    makaa sammalhuoneessansa;
    sinnepä ei Hallin hammas
    eikä metsämiehen ansa
    ehtineet milloinkaan.

    Kammiostaan korkeasta
    katselee hän mailman piirii,
    taisteloa allans' monta;
    havu-oksan rauhan-viiri
    päällänsä liepoittaa.

    Mikä elo onnellinen
    keinuvassa kehtolinnas!
    Siellä kiikkuu oravainen
    armaan kuusen äitinrinnas:
    Metsolan kantele soi!

    Siellä torkkuu heiluhäntä
    akkunalla pienoisella,
    linnut laulain taivaan alla
    saattaa hänen iltasella
    unien Kultalaan.

    VastaaPoista
  32. Virtaa kuin vuoksi... tätäkin kyselit.

    Vuoksi on nousuvesi ja luode laskuvesi, mutta eiköhän tuossa omatekoisessa kielikuvassa ole kyse tästä:

    "Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa, kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla: Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa; ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran."

    Joukahainen laskettelee näin yrittäessään osoittaa tietonsa Väinämöiselle. Eli Vuoksi-jokea taisit ajaa tietämättäsi takaa?

    VastaaPoista
  33. Tämä lauluhan minulla oli itselläkin mielessä, kun katselin nukkuvaa oravaa. Mietin vain, että miksi se ei nuku pesässä?

    Eikö sillä ole pesää? Eikö se jaksa pentujaan, vaan tahtoo olla hetken rauhassa? Onko se ulkoruokintaan osviitattu uros?

    VastaaPoista
  34. Nimenomaan Vuoksea tavoittelin, kalevalaista poljentoa. Tässäkin osuit, Tapsa, löytämään oikeat säkeet, kuten tuossa oravalaulussakin.

    Jotenkin meikäläisessä taitaa asua suomen kieli ylitse muiden, edelleen. Olen lukenut Shaken sonaatteja englanniksi, ja ne kyllä menevät, tuntuvat aidoilta. Kuitenkin ne maistuvat myös sekä Tynnin että Simonsuuren suomennoksina melkein paremmilta.

    VastaaPoista
  35. Lisää kuolemattomia sanontoja:

    "Maksan edelleen veroja ihan riittävästi, jotta voin vähän natkuttaa yhteiskunnan asioiden hoidosta."

    Vuonna 2005 tuloveroprosentti oli alarajalla 33,5 %, 58200 euron vuosipalkasta (4850 e/kk). Äidinkielen- ja kirjall. lehtorin keskipalkka on n. 3500 e /kk.


    "Kun saksalaiset tulivat, siskon mies poimi kaikki palot kenenkään huomaamatta ja keitti ne suolavedessä päivällispöytään."

    Lapinpolttajat metafora?

    VastaaPoista
  36. Kateus, Suomen ehtymätön luonnonvara, pursuaa taas tässä blogissa. Iines, sinun sijassasi poistaisin nuo jurnuttavat häirikkökommentit. Ne ovat vastenmielistä luettavaa.

    Tietokoneisiin pitäisi saada puhalluskoe.:)

    VastaaPoista
  37. Vakavasti puhuen.

    Paljon on hurskasteltu ja kerrottu henkilökahtaisiksi tragedioiksi muodostuneista työkyvyttömyyseläkehakemuksista. Ne vain eivät ole koskeneet ammatillisen työkyvyttömyyden hakeneita, koska se on ollut aina helppoa kuin ruovikon niitto.

    VastaaPoista
  38. No juu, anonyymi 13.59, mutta en malta olla vielä heittämättä öljyä tuleen: toisen asteen suomen kielen ja viestinnän open palkka menee useassa oppilaitosmuodossa yli kaikkien keskiarvojen, koska opetusvelvollisuuden vähäisyydestä johtuen ylitunteja on usein aivan liikaa, ja talossa on vain yksi suomen opettaja palkattuna.

    Tuo keskiarvo ei siis kerro mitään muuta kuin koko maan keskiarvon, joka puolestaan ei kerro mitään. Tiedän useitakin suomen lehtoreita, jotka tienaavat rehtoriaan enemmän. Tiedän myös suomen opettajia, jotka tienaavan alle keskiarvon tuntien vähäisyyden vuoksi.

    Lapinpolttajista tuli mieleen siskoni saksalaisen miehen vanha isä, joka oli muuten Lapin sodassa auttamassa suomalaisia, mielestään, hyvin nuorena poikasena. Hänen sanojensa mukaan hänen sydämensä ja toinen kätensä jäi Suomeen ja taisi palaa mukana siinä palossa. Hän eli elämänsä yksikätisenä miehenä.

    VastaaPoista
  39. Tottakai työkyvyttömäksi määrittäminen on helppoa, jos on tullut kyvyttömäksi ammattiinsa. Ei siinä ole epäilylle sijaa, jos omaan työhönsä ei pysty.

    Järjestäytykää yksityiset ja laatikaa työläisillenne kunnon työntekijäystävälliset lait!

    VastaaPoista
  40. Kuulostaa hyvältä, oikein loma-lomalta, tuo sanomalehden unohtaminen postilaatikkoon. Miksi pitäisi joka hetki ollakaan perillä maailman murheista, sillä niitä nuo lehdet ensisijaisesti taitavat lukijoilleen tarjoilla? Kuusen oksalla makaava orava toi Aleksis Kiven runon mieleen minullekin. Noin pitäisi välillä elämä ottaa; rennosti ja leppoisasti. Kerkiää sitä murehtia myöhemminkin.

    VastaaPoista
  41. En tosiaankaan ole ajan tasalla uutisvirrassa, Delilah, mutta luontainen utelaisuuteni pani minut kyllä lukemaan viikonloput Hesarit, täällä Pikkukaupungin tylsässä kuumuudessa, jonne sieppasin ne mukaani postilaatikosta. Hoidan täällä joitain asioita, kunnes syöksyn taas hieman raikkaampiin merituuliin.

    Luin Kreikan tilanteesta ja julkisen sektorin koviksi sanotuista palkoista. Konduktöörejähän on syyllistetty mm. siitä, että he saavat yli 300 euron lisätulon kuukausittain, jos tulevat aina ajoissa töihin. Aika erikoinen tapa vastata kiireettömään kulttuuritapaan.

    Vika ei kuitenkaan ole konduktöörien, vaan julkisen liikenteen paisuttamisen. Rautatiestä on haluttu tehdä lähes ilmainen jokamiehen halpaväline, ja teitä on rakennettu syrjäisiimpiinkin pikkukyliin.

    Toinen uutinen, johon kiinnitin huomiota, oli kuva uudesta hallituksesta, jossa Jutta ja Jyrki selvästi erottuivat johtohahmoina, kun taas Tuomioja oli painunut peräriviin kumaraan, omasta halustaan varmaan. Päivi Räsänen seisoi sen näköisenä, että kiitti Jumalaa paraikaa osakseen tulleesta ministeriydestä.

    VastaaPoista
  42. " ... Ihmettelen kyllä edelleen, että" ...
    anonyymi 3. heinäkuuta 2011 12.47

    Ihmettele ihmeessä.

    VastaaPoista
  43. Valitsemasi Hesarien uutiskatsaus on mielenkiintoinen. Täytyy tunnustaa, että itse en ole tämän päivän lehteä vielä avannut. Mies lukee sen ensimmäisenä ja tarkkaan sittenkin. Siinä vaiheessa, kun lehti on vapaa, olen löytänyt muuta tekemistä ja luen sen illalla. Täytyypä ottaa lehti työn alle ja palata antamaan katsaus. Aloitan lehden luvun aina edestäpäin, joten Kreikan tilanne lienee ensimmäinen meidänkin aviisissa. Ehkä Monacon häistä jonkinlainen uutinen myös on, vaikka suomalaisia ei vieraiden joukossa vilahtanut.

    VastaaPoista
  44. Useimmat eläkeläiset voivat yhtyä Groucho Marxin marxilaiseen sitaattiin:

    "Olen omin käsin raivannut tieni tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen."

    Sanoi hän myös:

    "Hän voi näyttää idiootilta ja puhua kuin idiootti, mutta älkää antako sen hämätä - hän todella on idiootti."

    Ja loppukevennykseksi:

    "Joko tämä mies on kuollut tai sitten kelloni on pysähtynyt."

    VastaaPoista
  45. Iines: "... Lapin sodassa auttamassa suomalaisia, mielestään..."

    Kyllä lankosi isä oikeassa on, jos sivuuttaa sen, että sotkit hieman termejä.

    No, ei sivuuteta, vaan oiotaan: Jatkosodassa 220 000 saksalaista (mukana oli paljon itävaltalaisiakin) vastasivat koko Lapin puolustuksesta. He olivat kiistatta auttamassa Suomea. Välitä kiitokseni lankosi isälle!

    Lapin sodalla sen sijaan tarkoitetaan sitä, kun saksalaiset piti rauhansopimuksen nojalla häätää matkoihinsa. Se menikin alussa suunnitellusti - saksalaiset vetäytyivät edellä ja suomalaiset tulivat pari päivää perässä - mutta sitten neukut suuttuivat ja vaativat oikeaa sotaa.

    Sen he saivat, mutta siinä paloi koko Lappi. Syyttäisin siis venäläisiä, amerikkalaisia ja brittejä tästäkin.

    Ja onko se nyt niin erikoista, jos kreikkalaiset saavat muutaman huntin tullessaan ajoissa töihin?

    Minä tiedän yhden maan, jossa työntekijöille maksetaan puolen kuun lisäpalkka, jos he suvaitsevat palata pitkältä palkalliselta kesälomaltaan ylipäätään takaisin töihin!

    VastaaPoista
  46. Hyökkäyssodan aikana, siis kesällä 1941, A.Airo katsoi kartoista saksalaisten päämääriä Sallan rintamalla ja sanoi - tämä on dokumentoitu - että "eivät ne ikinä sinne tule pääsemään". Sen jälkeen hän lisäsi "mutta ei sieltäkään tänne tulla".

    Operaatioista vastaava Airo oli kyllä Mannerheimia tärkeämpi henkilö jos puhutaan siitä että Suomi selvisi toisesta maailmansodasta niin ehjin nahoin.

    Ps. Kaikkihan tuntevat tämän anekdootin: Tali-Ihantala taistelujen aikana Päämajan neuvotteluissa hermostunut Mannerheim - kun oli erimielisyyksiä siitä että mitä tehdään - tiuskaisi Airolle että "kumpi tätä sotaa johtaa? minä vai kenraali?" Airo vastasi tyynesti: "minä".

    VastaaPoista
  47. Kuulehan Tapsukka, jos vihjaat - niin kuin eittämättä teet - opettajien lomarahoihin, niin muutkin saavat niitä.

    Nimittäin itsekin yllätyin, kun tyttäreni sai lomarahaa yksityissektorin puhelinneuvojan työstään.

    Minä en nyt ole ihan varma, mihin opettajien lomaraha perustuu. Olisiko sillä tekemistä sen kanssa, että ennen opettajat eivät saaneet kesältä palkkaa?

    Opettajillehan annettiin ennen vain yhdeksänä kuukautena palkkaa ja sen päälle asunto-oikeus ja laaja puutarhapalsta perunamaata ja kasviksia sekä hedelmäpuita ja -pensaita varten. Nämä helpottivat opettajien palkatonta kesäkautta.

    Opettajien nykyinen palkkahan perustuu edelleen siihen, että josssain vaiheessa tuo yhdeksän kuukauden vuosipalkka alettiinkin jakaa kahdellatoista ja maksaa kerran kuukaudessa. Mitään korotuksia palkkaan ei tullut, joten puheet opettajien pitkistä palkallisista kesävapaista voi unohtaa.

    Jos kesästä tulisi siis erikseen palkka, opettajien vuosipalkka olisi kolmen kuukauden palkkasummaa suurempi.

    VastaaPoista
  48. Minulla on muuten yksi serkkupoika, tämän koneurakoijan veli, oikein kepulainen isäntämies hänkin.

    Joka kesä, kun työaikana saavuin kesäkuun alussa mökille lomille sukulaisseuduille, hän aloitti tutun jäynänsä laiskoista opettajista, jotka saavat pitkät palkalliset lomat ja vielä ne lomarahat päälle. Itse mies oli aina viimeinen kahvipöydässä, kun muilla oli jo kiire pihalle ja töihinsä, minullakin. En olisi joutanut kuuntelemaan tämän väyrysen jaarituksia.

    VastaaPoista
  49. Tapsa, ei tarvitse kaukaakaan hakea kyseistä maata. Unohdit vielä sanoa, että lomapalkan päälle maksettavasta (houkutus)lomarahasta puolet maksetaan yleensä jo lomalle lähtiessä, että lomasta tulisi onnistunut. Sen toisen puolikkaan saa lohdutukseksi lomalta palatessaan.

    Meidän Lehdessä kerrottiin tänään seuraavaa: Erään koulun rehtori on ottanut lasten kasvatuksen sydämen asiakseen ja puuttunut esim. koululaisten tupakanpolttoon myös kouluajan ulkopuolella. Hänestä on tehty kantelu oikeuskanslerille. Jonkun daddyn mielestä lapsosten koulumatkojen tekemiset eivät kuulu rehtorille. Taitaa valittaja olla vähän tyhmä äijä. Olisi kiitollinen, että edes joku välittää hänen lapsensa terveydestä ja käyttäytymisestä.

    Lehdessä pohdittiin myös vuokralaisen ja vuokranantajan oikeuksia ja velvollisuuksia. Jos olet aikeissa ottaa vuokralaisen, jotkut henkilökohtaiset kysymykset, kuten vuokralaiseksi pyrkivän ja hänen puolisonsa palkan suuruutta ja lasten ikiä koskevat, ovat sallittuja. Rikosrekisteritietoja et sensijaan saa kysyä, luottotietoja kyllä.

    Hämmästyttävä uutinen oli ruhtinatar Charlenen morsiuspukuun uhrattu tuntimäärä, 2500 tuntia.
    Olisi mielenkiintoista tietää, oliko määrässä mukana "vain" puvun suunnittelutyö, leikkaus, sovitus, ompelu, sekä 40 000 kristallin kiinnitys. Silkkitoukkien kasvatukseen ja 80 metrin pituisen silkkikankaan kutomiseenkin jokunen tunti lienee uhraantunut.

    Eräässä mielipidekirjoituksessa pohdiskeltiin monia erilaisia kuntotarkastuksia, joita taloyhtiöissä aiheettomastikin teetetään ja jonka asukkaat kukkarostaan maksavat.

    VastaaPoista
  50. Semmoisenkin uutisen tänään luin, että Niuvanniemen psykiatrisesta sairaalasta karannut Benjamin Kivilohkare on löytynyt. Hän oli karannut vapaakävelyltä. Mies on murhaaja, muttei vaarallinen uutisen mukaan.

    VastaaPoista
  51. Tämä lastensa "vapauden" puolesta pillastunut daddy on aika tuttua tyyppiä nykykouluissa. Oman penskan tekemisiä ei saa estää millään tavoin. Isillä on aina puolustus valmiina, vaikka penska kantaisi irtonaista päätä kainalossaan.

    Olipas hauska nähdä, millaisen lehtikatsauksen valitsit, Delilah!

    VastaaPoista
  52. Mitenkäs se on mahdollista että ranta ruovikoituu niin maan perusteellisesti, vaikka alueella on vedenottamo?

    VastaaPoista
  53. Vedenottamo? No ei taatusti ole vedenottamoa kyseisellä rannalla.

    Sen sijaan on peltoviljelyksiä, joita sen viljelijä myrkyttää kesäisin. Pellon ojat ulottuvat nähdäkseni mereen asti.
    Minusta on outoa, että maanviljely on niin pyhä asia, että myrkkytuotteitakin saa viljellä vesistöihin ulottuvilla peltosaroilla. Taitaa viljelijä saada jopa tukea myrkytyssammiollisiinsa.

    VastaaPoista
  54. Tappakaa kaikki keskustapuoluelaiset! Ja Perussuomalaiset! Ja sitten muut.

    Kreikan tie on meidän tiemme!

    H: Kuusinen

    VastaaPoista
  55. Iines: "...jos vihjaat - niin kuin eittämättä teet - opettajien lomarahoihin, niin muutkin saavat niitä."

    No en vihjannut, vaan tarkoitin meitä muita.

    Enhän minä ikinä ole hyökännyt opettajia vastaan! Et takuulla löydä sellaista kirjoitustani.

    Mikiksen anekdootista tuli mieleeni toinen. Mannerheim tutki Airon tekemää sotasuunnitelmaa ja lausahti: Kenraali, te olette tonttu.

    Airo katsoi niin hämmästyneenä Mannerheimia, että tämä jatkoi: Niin, tarkoittaahan trollkarl tonttua...?

    VastaaPoista
  56. Tapsa, en suinkaan etsi kenenkään kirjoituksista mitään. Olen vain viimeisimpien keskustelujen aikana tottunut puolustuskannalla oloon ja siihen, että minua syyllistetään ansiottomasta ja liian hyvästä eläkkeestä, opettajuudesta ja vähän kaikesta mitä kerron ja siitäkin, mitä en koskaan ole tehnyt. Tämä meni tuohon samaan syssyyn nähtävästi, en edes ajatellut asiaa, kunhan totesin.

    VastaaPoista
  57. Niin, ymmärrän kyllä. Muutama anonyymi todellakin hyökkäilee sinua vastaan aika kiivaastikin - mutta me nimekkäät emme juuri koskaan, kai olet sen huomannut?

    Viimeksihän vetosinkin juuri tähän, kun yritin puuttua keskusteluun, jossa anonyymin ärhäkässä sanailussa oli mielestäni asiaakin. Yritin sanoa, että yhdyn asiaan, mutten sävyyn. Ei oikein onnistunut?

    Anonyymit ovat mielestään kärsineet vääryyttä taholtasi, näin asian tulkitsen, ja ovat siksi pisteliäitä. Me muut seuraamme sivusta miettien, että voiko tässä silti käydä avointa keskustelua vai pitääkö auttaa neitoa hädässä.

    Sanopa se.

    VastaaPoista
  58. Päämajan kenraaleista Tuompon päiväkirja on julkaistu. Se on asiallinen. Heinrichs on myös kirjoittanut omat muistelmansa - ja Mannerheimin muistelmat. Hyvät an sich. Voi vain ajatella, herrasmies kun hän oli, mitä Heinrichs jätti sanomatta. (Tietysti paljon.) A.Airolle - joka tiesi vielä enemmän, oikeastaan kaiken, tarjottiin 50-luvulla miljoonia markkoja jotta hän olisi kirjoittanut muistelmansa. Hän ei suostunut. Hän sanoi että "päätökset jotka silloin tehtiin, eivät kuulu ulkopuolisille". Harmi, hän vei hautaan aivan korvaamatonta tieto.

    VastaaPoista
  59. Kukin kahdesta tai kolmesta anonyymista on itse ollut aktiivinen ja aggressiivinen hyökkääjä, joita vastaan olen joutunut puolustautumaan ja yhdelle laatimaan kirjoituskiellon törkeästä blogihäirinnästä.

    Kirjoituskielto on normaalikäytäntö kaikilla hyvillä ja valvotuilla foorumeilla, ja se ei ole kirjoittajan väärinkohtelua, vaan kirjoittaja on kohdellut foorumia väärin.

    Siitä yleensä otetaan opiksi.

    VastaaPoista
  60. Jos Iines olisi hyönteinen hän olisi... täytyypä miettiä. Ehkä hän olisi... (miettii edelleen) hän voisi olla vaikka "kimalainen" (Bombus), eli "mesipistiäinen". Ne ovat kauniita ja pörröisiä. (Mutta auta armias jos astut niitten päälle, saat kyllä tutata että ne pistää.)

    VastaaPoista
  61. http://www.forestum.fi/Palvelut/KIMALAISET/tabid/2334/Default.aspx

    VastaaPoista
  62. Nyt se selvisi hän on kreikkalainen.

    VastaaPoista
  63. Ajatteleppa ite, sanois Ruonansuu.


    Hovi on käynyt aika pieneksi. Mikis, Tapsa, Valto, Delilah, Kuunkuiske . . .?

    Jos kerran kirjoittaa henkilökohtaisista asioistaan ja näkemyksistään ja heittelee niitä välillä yleiseksi totuudeksi, niin ehkä pitäisi olla edes pieni sija kritiikille. Näkemyksiensä terrierimäinen puolutaminen on Iineksellä aika usein johtanut naurettavaan ja puusilmäiseen pastanjauhantaan.

    Vaikka blogisti on aika kiitettävästi suvainnut kovaakin kritiikkiä niin "hovin" esittävä pienikin eriävä ja arvosteleva näkökulma on kuin musta vaate, ystävän petos. Anonyyminä olet kuin mustalainen, aina epäilyksen kohteena, mikäli et osoita myötäkarvaan sukimisen taitojasi ja lunasta paikkaasi lähipiiriin.

    VastaaPoista
  64. Älä unohda Riku Riemukasta!

    VastaaPoista
  65. Hyvästä kritiikistä tunnistaa itsensä, ja se on luonteeltaan rakentavaa. Se osoittaa heikon kohdan selkeästi, jotta asianomainen voi jatkossa korjata vikansa.

    Jos kritiikistä ei arvioidun tekstin kirjoittaja löydä parhaalla tahdollakaan itseään, sanojensa ajatus- ja tarkoitusperiä, on kyseessä jokin muu kuin kritiikki. Kirjoittaja ei voi olla niin ulkopuolinen, ettei hän tunnistaisi omasta tekstistään kirjoitettua kritiikkiä.

    En ylipäänsä ymmärrä, miksi blogia tai blogin kirjoittajaa tulisi kritisoida. Blogi on avoin foorumi, jollaisia virtuaaliavaruudessa leijuu Suomen yläpuolella ehkä satatuhatta, puolet niistä Blogilistalla, puolet listaamattomia.

    Onko lukijalla ylipäänsä valtaa pyytää ja odottaa blogilta jotakin? Blogi on lähes aina hyvin henkilökohtainen kirjoitelma, kokonaisuudessaan. Lukija vastaa oman kiinnostuksensa määrällä. Kuten lukija jättää lukematta romaanin, joka on hänen mielestään huono, hän voisi myös jättää blogin, joka on huono. Blogi elää omaa elämäänsä huononakin.

    Se taas, ollaanko keskustelujen asioista samaa tai eri mieltä bloginpitäjän kanssa, ei millään tavoin voi liittyä kritiikkiin. Keskustelu on vapaata ja sallii näkökannat ja tyylit laidasta laitaan.
    Vastakkainasettelu on monesti paras keskustelun luonne. Kukin saa terrierinä puolustaa näkökantojaan, ja se on jopa toivottavaa.

    Keskustelu sallii myös ne kommentit, jotka on nimetty kritiikiksi, vaikka ne eivät ole kritiikkiä, vaan jotakin muuta. Sallimisella on jossakin henkilökohtaisella puolella tietenkin rajansa. Viittaan tässä lähinnä monen blogikirjoittajan ja samalla myös sanomalehtien keskustelufoorumien harjoittamaan kommenttien etukäteistarkastukseen tai boikottien asettamiseen pitkän linjan epäasiallisille kommentoijille.

    VastaaPoista
  66. Narsistia vastaan on parasta suojautua teflonpinnalla.

    VastaaPoista
  67. Luulisin, Komposti,

    että pikemmin narsistilla itsellään on teflonpinta.

    Narsistia vastaan paras keino on taistella, ja ellei voi, paeta. Näin lukee kaikissa narsismia käsittelevissä teoksissa.

    VastaaPoista
  68. Miksi täällä oikein huudellaan Osmoa? Osmo tuli vasta nyt paikalle.

    Osmo

    VastaaPoista
  69. Jaa-a, täällä se Iines taas kerää sääliä ja sympatiaa. Kovin vaikea sitä vain on tuntea/antaa, kun esität aivan suoranaisia valheita ja ne eivät tule edes vahingossa, vaan tietoisesti.
    Et kestä kritiikkiä ollenkaan ja kun tietämättömyytesi osoitetaan kerta toisensa jälkeen, niin turvaudut väkivaltaan. Mitä kunniakasta siinä on?

    VastaaPoista
  70. Jape klo 23.10,

    olen koettanut vastailla jotakin sinun, Kompostin ja Kulmantakaisen (ent.) anonyymiskommenttitihentymään.

    Olen koettanut olla loukkaamatta teitä, vaikka teista jokainen koettaa loukata ja satuttaa minua rankimman päälle. Te olette se kolmikko, joka alkoi soittaa yhteisrumpua työkyvyttömyyseläkkeestäni. Minusta tällainen on enemmän kuin ilkeää. Kirjoittamistapanne ja hyökkäilynne lähenee blogisadismia ja psykoottista ilkeyttä.

    Jos te kolme ette lopeta, minä lopetan sitten, sillä ei tällaista kiusaamista kenenkään tarvitse jaksaa. Tämä lienee tavoitteennekin, Jape, Komposti ja Kulman takaa.

    En ole valehdellut mitään, se ei ole minua.

    Kommenttisi Jape ei ole kritiikkiä, vaan ilkeyttä, jota kenenkään ei edes pidä koettaa kestää.

    Kritiikki on aina perusteltua, yksilöityä, sävyltään kuitenkin ystävällishenkistä ja rakentavaa, jos se on kritiikki eikä herja. Kukaan teistä kolmesta ei ole esittänyt kritiikkiä, vaan puskista ammuttua ilkeilyä, joka kertoo pelkästään teistä itsestänne.

    Tästä lähtien poistan teidän kolmen anonyymit kommentit, koska ette noudata alkeellisiakaan hyvä blogitapoja. Jos tahdotte kommentoida tavanomaisen asiallisesti, kommentoikaa rekisteröidyllä nimellänne.

    VastaaPoista
  71. Tapsa, viittaan vielä aiempaan kommenttiisi, tämän keskustelun lopuksi.

    Toteat anonyymien kiivaan hyökkäilyn ja sanot: "mutta me nimekkäät emme juuri koskaan [hyökkäile], kai olet sen huomannut?"

    Tottakai olen huomannut. Noin 98 - 99 prosenttia 41 477 kommentista on ihan tavallisia ja asiallisia, mukavia kommentteja. Ilkeilyt ovat kokonaisuuteen nähden hyvin harvinaisia, ja esiintyvät klustereina silloin, kun yksi alkaa. Pari muuta väärinkohdeltua yhtyy aaltoon, joka voimistuu.

    Tällaisessa tilanteessa jokainen toivoo tietysti tukea, mutta ymmärtää sen, että muiden on vaikea puuttua tilanteeseen. Jokainen tukea ilmaiseva lause olisi kuitenkin tärkeä ja tasapainoa palauttava. En jaksa oikein uskoa, ettei tahallinen kiusaaminen olisi ollut silminnähden havaittavaa. Jos muka ei ollut, ei passaa ihmetellä sitä, että opettajatkaan eivät näe koulukiusaamista.

    Minusta on kyllä hieman riskaabelia antaa selkeässä kiusaamistilanteessa tukea kiusaajalle sanoilla "hän on kyllä oikeassa", vaikka yhtyisikin asiaan, eli työkyvyttömyyseläkkeiden tiukentamiseen tai lopettamiseen. Anonyymeilla oli vauhtisokeus päällä, ja tuo sanomasi luetaan helposti yleisenä tukena anonyymien harjoittamalle parjaukselle.

    Minusta olisi nimenomaan ollut hyvä johdattaa keskustelua pois kahdenvälisyydestä kohti yleistä tasoa - aihehan on hyvä, ja nyt se tärvääntyi ikävään sävyyn anonyymien puolelta. Sananvalinta ja puolueettomuus keskusteluun mukaantulossa olisi kuitenkin tärkeää, jottei suotta vala hyvälläkään tarkoituksella öljyä laineille.

    VastaaPoista
  72. Kun ihminen on sairas, hän menee lääkäriin. Jos ei mene, lähimmät yleensä kehottavat tekemään niin. Ainakin jos oirett huomaa jo ulkopuolinenkin.

    Jotkut ihmiset jostain syystä eivät kuitenkaan lääkäriin mene ennen kuin viime hädässä, pää kainalossa, ambulanssilla.

    Ajoissa hoitoon hakeutuminen on ennalta ehkäisyä, kuten myös terveet elämäntavat.

    Kun ihminen joutuu syystä tai toisesta niin vakavaan paikkaan, että on syytä epäillä hänen selviytyvän ammattinsa edellyttämissä tehtävissä, ovat perusteelliset tutkimukset tarpeen.

    Työsuojelulaissakin on asiaan omat pykälänsä.

    On kuitenkin ihmisiä, jotka venyvät niinkin vakavan paikan edessä niin, etteivät hakeudu lääkärin pakeille vaan sinnittelevät sinnittelemästä päästyäänkin (salaten jopa ylen nerokkaasti tilansa -olen nähnyt!) kuolemaansa saakka. Joka sen laatuisen ihmisen tavoittaakin hyvin nopeasti.

    Näitä ihmisromuja ovat raskaiden alojen työpaikoilla runsaasti.

    Kalvettaisiinko sellaisenkin ihmisraunion ylläpitämässä blogissa blogi-isäntää/emäntää niin, että varmasti ampuisi itsensä? Eikä ihminen saa voida tk-eläkeläisenä kohtuullisen hyvin kun kerran huokua piisaa? Pitäisikö hänen juoda ja surkutella itsensä hengiltä?

    ---- ----- ----- -----

    Periaatteessa kevyttä työtä ei ole olemassakaan kun muistetaan, että ihminen on kokonaisuus jossa minkä tahansa ominaisuuden särkyessä kokonaisuus kärsii; pöydästä kun katkeaa jalka niin mitä lopullakaan pöydällä tehtävässään tekee?

    Ihmisellä on siis oikeus hakeutua työkyvyttömyyseläkkeelle tai nuoremmilla uudelleen koulutukseen.

    Tässä joko auttavat yhteiskuntajärjestelmät tai vakuutukset omien pykäliensä mukaan.

    Tässä sitten kuljetaankin siitä portista (joko uudelleenkoulutukseen tai työkyvyttömyyseläkkeelle) joka on ahtaampi kuin kuvitteellisestikin ankariksi paikoiksi kuvatut taivaan tai helvetin veräjät.

    Kuitenkin kumpikin tulos/päätös (lopullinen tuomio) on parhaimmillaan onnellinen sairastuneen/vammautuneen kannalta. Loppuu epävarmuus edes yhdestä asiasta ja pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä; koulunpenkillä uutta alaa, tai oman pirtin pöydän ääreen hetkeksi ihmettelemään, että nyt on elämän jatko omissa käsissä kokonaan, mitähän tässä eläkeläisenä tekisi.

    Kenen tässä tarvitsee olla kateellinen kun työkyvyttömäksi todetulla, jopa uudelleenkoulutusohjelmaankin kelpuuttamattomalla ihmisellä on sellainen oppijakso takana joka on romuttanut kaiken sen, mihin nuoruudeninnossaan on elämisentoiveensa kokonaan keskittänyt, siitä elänyt?

    Anonyymit kalvajat, maailmamme katoilla on paljon suurempia vääryydentekijöitä kuin ikänään tk-eläkkeellä syystä oleva opettaja, kirvesmies, lääkäri, raitiovaununkuljettaja, metallimies, mielisairas insinööri...

    VastaaPoista
  73. Katselin eilen Teemalta televisiodokumentin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavasta nuoresta tamperelaispojasta. Hänen tautinsa on parantumaton, ja ilman lääkitystä hän olisi samana iltana psykoosissa.

    Oikealla lääkeannostuksella poika on valloittava energinen persoona, ja varmasti melko tyypillinen nuori tk-eläkeläinen, jolla sairauden piirteet pysyvät hoidosta huolimatta. Itsemurhavaara on suuri. Pojalla oli muutenkin tunteet kaiken aikaa pinnassa, hivenen yli tai ehkä ali normimittapuun mukaan. Työelämän stressi tai tiukka rytmi voisi murtaa hänet.

    En kadehtisi hänen tk-eläkettään, jos hän sellaisella on - se ei selvinnyt ohjelmasta, kun nyt mietin. Hän oli aktiivisesti mukana mielenterveystoiminnassa.

    Hän ei ole syyllinen tilaansa, kuten ei yksikään sairastunut, ei edes rapajuoppo. Jäi sydän syrjällä miettimään, miten pitkä ja raskas elämä pojalla on edessään, ja miten valoisasti hän kaikkeen suhtautui. Kunpa hän ei koskaan kohtaisi yhtään moraalitonta eli omatunnotonta eläkkeensä tuomitsijaa tai edes kyseenalaistajaa.

    Järjestäytyneellä yhteiskunnalla on virkaa vain niin kauan kuin sen henkinen sivistys kestää, niin kauan kuin se pitää huolen heikoimmistaan. Kun heikkoja aletaan potkia, ollaan matkalla samanlaisiin aikoihin, joita historiassa on eri vuosisadoilla ihmiskunnan häpeätahroina.

    VastaaPoista
  74. Nykyajan yhteiskunnassa on paljon kovuutta ja sydämettömyyttä, mutta se ilmenee vain eri tavalla kuin ennen. Toisten ihmisten alistamisella, kadehtimisella, herjaamisella ja kiusaamisella on uudet ja entistä paljon tehokkaammat keinot.

    VastaaPoista
  75. Minut tekee hieman surulliseksi se, että potkijatkin ovat usein heikkoja ja ehkä syrjittyjäkin. Tämä on armoton ristiriita!

    Potkittu siirtää potkun eteenpäin, potkaisee seuraavaa sopivaa uhria.

    Ketä oikein pitäisi sääliä ja auttaa, potkijaa vai potkittua? Voi meitä.

    VastaaPoista
  76. Tuo on totta, että kiusaamisen keinot ovat uudenlaiset.

    Viestintäkulttuuri on avannut laitteet ja verkot kaikille, kaikkeen. Jokaisen voi saavuttaa kidutettavaksi ja kiusattavaksi verkkoja pitkin. Tämä on kyllä aika järisyttävää.

    Verkkoja pitkin henkilöyskin osoitetietoineen selviää, eikä siinä tarvita edes älykkyyttä, vain yksi varomaton maininta todellisuudesta.

    Tämä on jotain niin rajatonta, että mielikuvitus ei yllä perässä, mitä kaikkea verkoitse voidaankaan tehdä. Voidaan synnyttää uusia ihmisiäkin, eikä kukaan tule koskaan tietämään, ettei häntä ollut oikeasti olemassa?

    VastaaPoista
  77. Aika erikoinen on tuo anonyymien tapa kääntää asia ja syyllistää niitä, jotka puolustavat heidän sairaan vyörytyksensä kohdetta.

    Surulliseksi tekee kun - tässäkin - huomaa, kuinka kohteeksi valikoituu sellainen, jonka katsotaan olevan helpoin kohde: avoin ja itseään mukaan laittava.

    Sellainen tekee tämän maailman ikäväksi, ihmisten on pakko vetäytyä kuoreensa.

    Maailmansotien syttymisistä Iinestä ei vielä ole syytelty(?), siitäkin varmasti jos olisi silloin ollut edes pikkutyttö.

    Sensuuri on sananvapauden edellytys.

    VastaaPoista
  78. Mika Myllylän kohtalokin surettaa. Silmiin piirtyy kuva suossa rämpivästä miehestä ja hänen anteeksipyyntötestamenttinsa.

    Silloin kun hän ryyppäsi js rälläsi, naureskeli hänelle samoin kuin Matti Nykäselle. Tai ei nyt naureskellut, vaan jollain tavalla tuomitsi sen toilailun.

    Nykänen lie rämpinyt yhtä syvissä vesissä, eikä voi kuin toivoa, että uusi rakkaus kestää molemmin puolin.

    - No syyttää voi tietenkin aina mistä vaan, niin kuin nähty on, muuta tietenkin jokin omenavarkaus elokuisessa yössä kontollani on. Ja pari pilapuhelua yhdelle Raijalle.

    VastaaPoista
  79. Omppuvarkaudet noin kymmenenvuotiaana häiritsevät minunkin omaatuntoani.

    Parasta oli se omenanomistajien pyhä viha, ihan poissuljettua ei olisi ollut sekään, että joku kajauttaa haulikolla.

    Yksi meistä pikkunappuloista sai kerran aika pahasti turpaansa vihaiselta omaisuutensa puolustajalta.

    Kerran yksi omppupuun omistaja pääsi huomaamatta lähelle ja karjaisi: "Nyt jäitte rosvot kiinni!" - vaan ehei, yhdellä meistä oli siihen aikaan harvinaisen valovoimainen taskulamppu, jolla sokaisi rikollisuudelta puolustautujan, pötkimme pakoon, aika jännää oli.

    Tunsimme syvää sankaruutta.

    Niihin aikoihin melkein jokaisella meistä oli omenoita omalla pihallaankin, mutta ne maistuivat pahalle.

    VastaaPoista
  80. Omenavarkautta pahempi oli tietenkin karkkivarkaus.

    Me pihistimme Mallun kanssa myös karkkeja karkkikaupan tiskiltä, ja Mallu, nykyinen kasvatustieteiden tohtori, varasti kemikaliokaupasta kourakaupalla sormuksia. Emme koskaan jääneet kiinni, paitsi Mallu sormuksista, kun joku sormuksen saanut kanteli.

    Itse olen tuntenut eniten himoa kyniin, vielä aikuisenakin, ja taskuuni on ajautunut mm. S-marketin kynä, siitä tiskiltä. Ottotapahtumaa en muista. Myös koulun kyniä katselin himoiten.

    Kleptomania sinänsä on kiinnostava asia. On pakko ottaa jotakin, vaikkei tarvitse. Nykyään se ei taida olla kovin muodikas sairaus.

    VastaaPoista
  81. Kynät, sytkärit ja pullonavaajat ovat sellaisia, joita joskus on yllin kyllin, toisinaan ei löydä ensimmäistäkään.

    Joskus ehkä viistoista-kuustoista-vuotiana kaverini, joka oli pienen tavaralon johtajan poika, jäi kiinni näpistyksestä kilpailevassa kaupassa.

    Oli saanut tiukat ukaasit, että isänsä pitää soittaa ja sopia asiasta. Tottakai autoin kaveria hädässä ja soitin isänsä puolesta: "Täällä puhuu johtaja x, annoin pojalle selkään, lupaan ettei tällainen enää koskaan toistu!"

    Emme millään ymmärtäneet, että tunsihan ne pikkukaupungin kauppamiehen pirut toisensa, mitä lie asiasta tuumanneet.

    Ei kaverini kai kuitenkaan mitään isoja rapsuja saanut.

    VastaaPoista
  82. Minä ihmettelin ensin Mallun varkauksia. Tämä sormusjuttu oli ennen kuin muutin Mallun lähelle, ja meistä tuli parhaat ystävät. Mallu ilmaantui muutamana aamuna kouluun kourallinen kauniita sormuksia taskussaan. Hän näytteli ja jakeli niitä tytöille aina muutaman päivässä.

    Myöhemmin sitten ystävystyttyämme kävimme Mallun kanssa kaupassa ja teimme niitä tikkarivarkauksia. En halua puolustella itseäni, mutta se oli kyllä Mallu, joka ne tikkarit ja patukat taskuunsa pudotti.

    Olen muistoissani kuitenkin liittänyt itsenikin tähän pikkuvarkaaseen ja jakanut rikoksen hänen kanssaan. On myös mahdollista, että minäkin sujautin joskus tikkarin taskuuni, mutta arkuuteni ja kirkasotsaisuuteni muistaen se on ehkä kuitenkin epätodennäköistä. Mutta siis muistoissani oleme yhdesä pieniä karkkivarkaita. Se tuntuu hienommalta.

    VastaaPoista
  83. Terveisiä helteestä!

    Muistan hämärästi Mika Myllylän "testamentin" dopingkohun aikaan. Siinä hän teki itsestään marttyyrin (jos nyt jaksan muistaa iltapäivälehden sanamuodon) vaikka oli itse täysijärkisenä ihmisenä tehnyt päätöksen laittomien aineiden käytöstä. En siis siinä vaiheessa tuntenut ihmeemmin empatiaa.

    Nyt mietin, että mistä kaikesta kuolema mahtaa johtua. Syyllisyydentunteesta? Häpeästä? Niistä johtuvasta kyvyttömyydestä päästä kiinni hiihtouran jälkeiseen (perhe)elämään.

    Todella surullista. RIP.

    Kaksisuuntainen mielialahäiriö on 50 % itsemurhaennusteineen kamala sairaus.

    Yhdellä ystävälläni diagnosoitiin se juuri. Hän ei ole tietääkseni koskaan ollut sellainen, mitä maanisella käsittää - holtiton, ylivilkas jne.

    Ennen diagnoosia (joka johti parin viikon sairaalahoitoon ja hyvä niin) hän ei kahteen viikkoon nukkunut juuri mitään ja tuli maininneeksi nukkumattomuutensa minullekin vain sivulauseessa. Sanoin, että hetkinen - parin tunnin yöunet ei ole a) normaalia eikä b) terveellistä.

    Juuri diagnoosin alla sain todistaa asioita, jollaisiin en ole ennen törmännyt enkä toivottavasti enää törmää.

    Hämmennyksissäni puhuin asiasta eräälle ystävälleni, joka tekee töitä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kanssa.

    Kerroin, että en ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että kyseisellä henkilöllä (josta toki puhuin nimettömänä) voisi olla maanisdepressiivisyys, koska ei hän ole vastannut sitä kuvaa mikä minulla maanisesta on.

    Tosin ei hän ole koskaan kyennyt normaaliin päivätyöhän - ilmeisesti hänellä ei vaan kerta kaikkiaan ole voimavaroja.

    Ammattilaisystäväni sanoi, että juuri sitä, että pystyykö ihminen elämässään "normaaleihin" asioihin vai ei, pidetään mielenterveyden mittarina.

    Eipä siis Freud mielenterveysteeseineen kyvystä tehdä työtä ja rakastaa osunut kovin kauas totuudesta?

    VastaaPoista
  84. Kumma, ettei suoraan sanota Myllylän tehneen itsemurhaa, vaikka näin media antaa ymmärtää.

    Muuten median käytös Myllylää kohtaan on ajallemme kuvaavaa: ensin riepotellaan 10 vuotta ja nyt muka murehditaan kauheasti ja ihmetellään syitä.

    Eihän Myllälä olisi ollut jatkuvasti kohu-uutisissa, ellei media olisi niitä tehnyt ja paisutellut. Media on kyllä aikamoinen huoraaja.

    VastaaPoista
  85. 30 vuotta juorutoimittajan hommia tehnyt Ilkka Isosaari kertoi televisiossa: "kukkapuskien kanssa surevien omaisten luo haastattelua kärkkymään!" - Paheksui (tai oli ainakin paheksuvinaan) kollegoita, jotka yrittivät mm. papiksi tekeytymällä saada haastattelua koulusurmaajan omaisilta.

    Ohjelmassa ei kerrota Myllylästä, mutta samaa tavaraa. Kaikenlainen tunnemöyrintä myy.

    "jos sureva alkaa itkemään, otetaan kuvia niin kauan kunnes kieltää!"



    Yle areena: Tunnustus ja katumus (vielä 24 päivää katseltavissa)

    VastaaPoista
  86. Eivätkä ne pirut niitä juttuja itselleen tee, sellaista ihmiset haluavat lukea.

    VastaaPoista
  87. Tietenkin media on hyeena, mutta kuitenkin on kai niin, että ellei media "tekisikään" näitä Myllylä-ilmiöitä, ne olisivat olemassa. Kaatuuhan puukin metsässä, vaikkei kukaan näe sitä.

    Media tekee vain sitä, mitä yleisö tahtoo. Minä syyttäisin yhtä lailla, jos nyt syyllistä haetaan, meitä kutakin lukijaa, yleisöä.

    Meillehän lehti tehdään, mieltymystemme ja kiinnostuksemme mukaan. Me näytämme tuellamme ja euroillamme, mihin suuntaan tahdomme lehden linjan menevän. Niin kauan kuin suruporno myy parhaiten, sitä tehdään. Sellainen on markkkina (huom. yksikkö).

    VastaaPoista
  88. Jaa, huomaan nyt vasta , että Riku sanookin tuossa yllä olevassa lyhyessään sen, mitä minäkin tässä paasaan. Rupesin heti vastaamaan ennen kuin luin kunnolla kommentit loppuun.

    VastaaPoista
  89. Elämä tarjoaa joskus karvasta maisteltavaa.

    Mallulla oli jo lapsena kasvatusmetodit ilmeisesti hallussa, koska opetti sinulle kaiken, myös sen että tytöillä on pillu. Ikäänkuin varmistaakseen sen "värkin" käytännollisyyden, kierrätti karkitkin sen kautta suuhusi. En tohdi edes arvella vieläkö hän noita "turkinpippureita" tarjoilee.

    Hän taisi väitellä tohtoriksi samana vuonna kun jäit eroanomuksesi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen vuoksi.

    VastaaPoista
  90. Ei kohupappia, kohumissiä, kohusitä ja -tätä olisi olemassa, ellei media niitä tekisi. Olisi vain kalpea aavistus jostakin, joka jäisi pienen piirin ihmeteltäväksi ja hävettäväksi.

    Puukin saisi kaatua korvessa ihan yksin, ilman että jokaisen kioskin kulmalla juorulehdet kiljuisivat porsaankokoisin kirjaimin kohupuun surkeaa kohtaloa - olikohan kännissä, kun niin meni kaatumaan?

    VastaaPoista
  91. Mallu tosiaan opetti minulle sen, että tytöillä on "pillu". Olin vakuuttunut, että pillu on poikien elin, sanahan oli samanmuotoinen kuin kulli, joka muuten on minusta kyseisistä sanoista kaunein, jopa söpö. En ymmärrä ollenkaan kyrvän käyttäjiä, sillä sana on ruma äänneasultaan. Kulli tuo mieleen suomalaisen lempeän suviehtoon, ja runouden ja viinin. - Muistan jopa hiiltyneeni Mallulle tuossa "pillu"-kinassa.

    Muuten ne pimpassa uitetut ranskalaispastillit eivät olleet karvaita, sillä eihän kyseinen elin kai kitkerältä maistu? Minähän en huomannut mitään, hyvin maistuivat. Mallun tohtorius taisi tulla joskus 2005 kieppeillä.

    Tuostapa poistan tämän asiallisen anonyymin alta nyt toisen anonyymin häikäilemättömän viestin. Komposti, sinua on pyydetty kirjautumaan nimeäsi käyttäen, jos tahdot viestiä! Tervetuloa kirjoittelemaan siis!

    VastaaPoista
  92. On totta, että ilman mediaa ei olisi monia ilmiöitä, kuten surupornoa tai julkkiksia.

    Mielestäni median valtaa kuitenkin liioitellaan, sillä media harvoin luo tyhjästä uutta. Media ei myöskään säätelee tai määrää trendejä, vaan myötäilee niitä, mukautuu niihin, korostaa ja valikoi parhaat sävyt myynnin kannalta. Näin ollen media on pohjimmiltaan perseennuolija, tekee juuri sitä, mitä suuri yleisö janoaa lukea tai nähdä.

    Medialla on taitotietoa ja osaamista tutkia ihmisten mieliä ja tunnelmia, se on perehtynyt tähän tehtävään. Näiden mukaan jutut sorvataan, kohteet valitaan ja väritetään. Tiedetään ennalta, mikä' kohahduttaa ja myy, vaikkei jutussa olisi asiaa kuin siteeksi. Se on puhdasta tekniikkaa, ei mielestäni valtaa.

    Lopullinen valta on aina suuren yleisön, joka itse asiassa on se, joka vie mediaa kuin pässiä narusta. Niin kauan kuin media malttaa pysyä symbioosissa yleisön halujen kanssa, niin kauan se pärjää.

    Minä näen siis median renkinä. Me olemme vaikuttajia, meillä se valta on. Ihminen ei ole niin tyhmä, että edes pitää lööppijuttuja tosina. Kuitenkin ihminen menee siihen leikkiin mukaan.

    VastaaPoista
  93. Minä jatkan vielä tässä itsekseni tuosta median oletetusta vallasta. Kun usein kuvitellaan, että "kansa" on tyhmää ja vain tyhmät lukevat lööppilehtiä.

    Kun se talonmiehen muijakin - ei sis. halv. - nauraa lööpeille ja median uutisoinnille, eikä alkuunkaan usko mahtijuttuja, näkee kulissin taakse, että tukiaiset ja nykäset ovat ostettuja ja maksettuja juttuja.

    Media ymmärsi lopettaa surulle kasvojen antamisen, kun yleisö ja tavalliset ihmiset älähtivät koulusurmien yhteydessä oppilaitten kuvaamista ja haastattelua. Yleisö pani siis median kuriin saatuaan asiasta tutkittua tietoa, näytti rajat: tätä me emme halua. Surupornolla on siis joissain tapauksessa ainakin rajat, medialle osoitetut. Media on siis se, joka mukautuu, suuri yleisö se, joka säätelee. Kaikkea ohjaa lopulta ihmisen eetos, vaikkei sitä heti havaitse.

    VastaaPoista
  94. Media tarjoaa tunteet ihmisen onnettomaan elämään. Jopa siinä määrin, että oma elämä tuntuu entistä tylsemmältä.

    Nuoret, vanhatkin eroavat, koska "se ei ollut yhtään sellainen, kuin kuvittelin!"

    Tunteita eletään erilaisten kuninkaallisten, tai jopa ruhtinas Albertin häiden kautta. - Minä olen vakuuttunut että A. kiristää sitä naista, luultavasti loppu perhettä on panttivankeina, ettei karkaa.

    Ihanan kamalaa olisi otsikko: "Tappoi perheensä, - sankarikoira juoksi naapuriin hakemaan apua!"

    Ei se silti voittaisi Ratto-lehden kannessa jo 70-luvulla ollutta: "Isä tappoi äidin,- veri roiskui lasten silmille"

    Ai kamala, että on kamalaa!

    VastaaPoista
  95. Väitän myös, että elämme ihmiskunnan historian kaikin puolin turvallisinta aikaa.

    Vaikeaa sitä silti on ihmisille vakuutella, kun lehdestä ovat lukeneet yksityiskohtaiset kuvaukset siitä, kun laitapuolen kulkijat sytyttävät nukkuvan toverinsa palamaan.

    Huudan aina "bingo!", kun jämerän oloinen poliisimies kertoo haastattelussa: "uutena ilmiönä ovat tulleet yhä nuoremat ja nuoremmat humalaiset/rikolliset/mummonpotkijat/mitkä tahansa!"

    Mahtavat olla sikiöitä, kun lausetta olen kuullut ja havainnoinnut hamasta lapsuudesta saakka.

    VastaaPoista
  96. Kuulostaa juurikin sellaiselta menolta, kuin lomalla pitääkin.
    Mummonpöksyt ovat mainio keksintö!
    Niittä ei vaan enää taho olla missään myytävänä...

    Oon ollu mukamas-kiireinen, ja tämä blogi-hommeli on ollu hippasen jäissä, mutta huomaan että täällä kaik on ennallaan:)
    Mukavia juttuja edelleen ja
    kommentoijia riittää:)

    VastaaPoista
  97. Medialla on ollut ylilyöntejä, kuten nuo otsikkosi, Riku, osoittavat. Ne ovat niin kamalia, että naurattaa.

    Median valta ja samalla sen vallan rajat ja vastuu tulevat esille myös tapauksessa Timo K. Mukka, Hymy-lehden jutussa Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka. Samaan aikaan jutun kanssahan kirjailija oli sydänsairaana sairaalassa ja ahdistui suuresti jutusta, ja kuolikin pikapuoliin.

    Tämän kuoleman ja omaisten nostaman syytteen jälkeenhän säädettiin intimiteettisuojalaki, joka osoitti median sanankäytön rajat varsin selkeästi.

    Eli medialla on valtaa, kunnes tulee raja vastaan. Rajan säätelee inhimillinen eetos, eivät markkinat. On tietenkin niin, että ennen yhtäkään rajaa media voi toimillaan aiheuttaa myös pahaa. Siihen en kuitenkaan usko, että media panee ihmisen vaikka tappamaan, että media saisi aikaan vaikka koulusurman. Tarvitaan muitakin voimakkaita tekijöitä kuin pomminteko-ohjeet tai agiteeraavaa materiaalia tai syntinen rock.

    VastaaPoista
  98. Arjaanneli, mummonpöksyt ovat mainiot. Ne ovat kivat talvipakkasillakin, vaikka kotiasun alla.

    Kyseessä ovat siis oikeat punttihousut, miel. vaaleanpunaiset. Minusta mummokalsareiksi nimitetään nykyään myös sellaisia ihan sirojakin alushousuja, ja tämä on väärin! Mummokalsareissa on aina puntti eli lahje. Omani taisin löytää Uudenkaupungin Sokoksesta.

    Jos olisin mies, luulisin pitäväni punttihousuista enemmän kuin stringeistä. Vaan vannomaan en mene, kun en ole mies.

    VastaaPoista
  99. Ensimmäisen intimiteettisuojalain pontimena oli poliitikkojen kauhistus, kun oikein kuvarepotaashein ryyppymatkojaan ja kulukuittejaan esiteltiin.

    Skandaalijournalismi harvoin kohdentui ns. tavalliseen ihmiseen.

    Ja olisihan se Mukka voinut sitä kauhukierrettään rajoittaa; en jaksa uskoa, että Hymyn juttu olisi paljoa kuolemaansa vaikuttanut.

    Salaliitoista ei ole kyse, vaikka erilaista näkyvää- ja piilovaikuttamista lehdet ovat täynnänäs. Monet lehdet julistautuivat puolueettomiksi, kun kohdensivat puolueellisuutensa hieman toisin.

    Tuosta Tapsan mainitsemasta kuolemansyyn julkistamisesta: Sellaiset asiat ovat vain omaisia varten, vaikkakin perinteenä meillä on ollut, että joku prosessiin osallinen, joskus poliisi, asian julkisuuteen vuotaa.

    Suomalainen salassapitovelvoite jakaa asiat kahteen luokkaan: "Pakko kertoa heti kaikille, on se niin jännää!",- tai "asia on niin vähäpätöinen, että hyvin voin tämän kertoa kaikille!"

    Kuolemilla herkuttelussa minusta yksi päivä saisi riittää, nykyään iltapäivä- ja muu lehdistö irstailee julkisuuden henkilön poismenolla ainakin kaksi viikkoa. Kari Tapio-uutisointi oli jokseenkin pöyristyttävää.

    VastaaPoista
  100. Minustakin tuntuu, että Mukka oli mennyttä miestä jo ennen Hymyn juttua, jonka vaikutusta on mahdotonta arvioida. Mukka oli muutenkin hyvin kärsivä ja psyykeltään herkkä ja heikkorakenteinen. Mutta kaipa omaiset tiesivät Mukan ajatukset paremmin, kun nostivat syytteen.

    Joka tapauksessa intimiteettisuojalaki on tarpeellinen, koska median markkinamies ei älyä itsestään sitä, että ihminen ei lopulta halua lukea kaikkein törkyisintä saastaa. Kohtuullinen saasta riittää.

    VastaaPoista
  101. Median markkinamies on toimitussihteeri, hän se lööpit loruilee ja säät säätää.

    Oikean markkinamiehet, kaltaiseni, taas tekevät niitä ihmeellisiä mainosfilmejä, joista ei lehden sisällön arkea tunnista.

    Minusta juorumedia käyttäytyy niin kuin ne koulu- ja työpaikkakiusaamisten suurisuiset ja raukkamaiset yllyttäjät. Hihkuvat, herjaavat, nauravat, pilkkaavat - ja sitten kun jotain pahempaa tapahtuu, leikkivät viatonta ja kauhistunutta.

    PS. Enkös minä, pihkaisten havumetsien karvarintainen kalju mies, ilmoittautunut jo mummonpöksy-faniksi...

    VastaaPoista
  102. Hymy oli osallinen tärkeässä murroksessa ulos pierun ja jalkarätin hajuisesta agraariyhteiskunnasta.

    Kaikenlaisia ylilyönneiksi katsottavia juttuja tietysti joukossa.

    Varmaan oli sosiaalipornoa esittää kuvia samalla kertaa talvipakkaseen kuolleesta ryhmästä laitapuolen kulkijoita. Tai näyttää kuinka kunnanvaltuuston jäsen sammuu valtuustomatkalla kirkon penkkiin. Tai irvailla kirkon kammottaville paimentolaisyhteiskunnan käsityksille. Tai kertoa, että ei seksi pelkästään paha asia ole.

    Minä en edes pitänyt pahana juttua, jossa nimeltä kerrottiin pienen kylän äijästä, talostaankin oli kuva. Mummot olivat kauhuissaan, kun se hakkamalla oli pyrkinyt raiskaamaan monta kertaa, välillä onnistuenkin; nimismies vähätteli asiaa.
    - Lehti saattoi olla väärässä, vaikkakin paljon todisteita esitettiin. Oli se silti oikeammassa kuin tuolloinen virkavalta.

    Tuollaisia olen Hymystä lukenut, kun kerran, vanhoja sellaisia, kirpputorilta ison nipun ostin.

    Saastaa lukisin mielelläni sen verran, että jostain kävisi selville, lankesiko kukaan isänmaallisista suomalaisista poliitikoista venäläisten Tatjana-ansoihin. Sellaisia kuuluvat paljon käyttäneen, helpoimpia uhreja olivat voimakkaasti seksin perään olevat ja runsaasti alkoholia käyttävät persoonat.

    VastaaPoista
  103. Kolme ihanaa uutisetonta päivää Kainuun luonnon keskellä; ei televisiota, ei lehtiä. Neljäntenä päivänä erään aikanaan juhlitun urheilusankarin surullinen kohtalo paiskataan silmille lehtien lööpeissä ja siitä vihjataan television uutislähetyksessä. Lasten ja heidän äitinsä takia toivoisi hienotunteisuutta tämän kuoleman repostelussa.

    Tapsan eilinen kommentti on asiaa. Tiedotusvälineet voivat ottaa osan vastuuta tapahtuneesta. Ne osaavat lyödä lyötyä.

    VastaaPoista
  104. Näen kyllä hyvääkin tuossa Hymy-kulttuurissa. Se toi kansan tietoisuuteen asioita, joista oli tapana vaieta ja asioita, joita ei tiedetty olevankaan. Se teki herroista tavallisia erehtyviä ihmisiä nopeammin ja tehokkaammin kuin ns. taidekirjallisuus kuvauksissaan. Ilmiönähän Hymy oli ainutlaatuinen pienessä sovjet-Suomessa.

    Kyllä minäkin himoiten ostaisin pinon vanhimpia Hymyjä, jos kirpparilla eteen sattuisi. Ei mikään kuvaa kulloistakin yhteiskuntaa yhtä leveälinjaisesti kuin vanha lehti.

    Itse olen lukenut usein ikivanhoja Kotilieden vuosikertakirjoja, joita olen haalinut jo 1900-luvun alkuvuosilta - vuosilukua en muista nyt. Mutta ainakin vuoden 1945 ja 1952 vuosikerrat on. Koti, uskonto ja isänmaa hehkuu noilla sivuilla, mutta myös - yllätys, yllätys, usko suomalaisen naisen nousuun työelämässä johtavillekin paikoille. Moraaliohjeet ovat aikansa lapsia: nainen ei saa erota, pitää rakastaa vaan niin paljon, että mies lopettaa alkoholismin, ja pitää pitää itsensä sievänä, jos mies menee vieraisiin. Erota ei saa, miestä tulee ymmärtää.

    VastaaPoista
  105. Delilah,

    onko Myllystä uutisointi ollut jollakin tapaa sopimatonta?

    Itse olen havainnut vain kunnioittavaa ja hyvinkin positiivista - jopa yltiöpositiivista - Myllylän elämän ja uran arviointia. On mielestäni ilmennyt, että suomalaiset arvostavat edelleen Myllylää. Kaikista lukemistani lausunnoista henkii murhe siitä, että miestä ei voitu auttaa. Eiköhän vaimo yhdy näihin lausuntoihin.

    VastaaPoista
  106. Sellasia oman aikansa kuvia vanhat lehdet ovat, kertovat asenteista ja ilmapiiristä. Kuten tämän päivän lehdet ja niiden jutut kertovat tästä päivästä.

    Isovanhempani paheksuivat aikanaan Hymylehteä voimakkaasti, siihen nähden heillä oli irtonumeroita yllättävän paljon vanhoissa lehdissä, joita saunansytykkeeksi liiteriin pinoihin veivät. Eniten pinoissa oli Uusi Suomea ja Hämeen Sanomia.

    Uudesta Suomesta muistan lapsena ihmetelleeni, kun se kielsi ns. kevyen musiikin olevan musiikkia ollenkaan. Otti päähän kun musiikki-otsikon alla oli radio-ohjelmista vain Beethovenin kilkkipianoa.

    VastaaPoista
  107. Asenteet ja ilmapiiri kiehtovimpia haisteltavia ovatkin, eivät yksin ajan tapahtumat. Se, miten toimittaja kirjoittaa ja juttu kuvitetaan, näyttää ja paljastaa enemmän kuin pelkkä annettava fakta. Niistä oppii minusta enemmän kuin historian kirjasta. Opetukseen tulisi ehdottomasti sisällyttää vanhoja Hymyjä ja muita aikakaus- ja juorulehtiäkin. Niistähän syntyisi hauskoja tunteja.

    VastaaPoista
  108. Lapsena mummolassa puojin vintillä oli valtavat määrät Apuja ja Seuroja 30-luvulta alkaen. Kahlasin ne läpi joka kesä - ensin kuvia ja sarjakuvia katsoen, sitten yhä tarkemmin lukien. Joka kesä ne tuntuivat erilaisilta ja tuoreilta.

    Nyt juhannuksena vietin tunnin saunan pesää sytytellessä, kun käteen osui Hesari vuodelta 88. Ei siis edes kovin vanha, mutta kuitenkin aivan eri maailmasta.

    Niinpä niin, se Myllylä - kymmenen vuotta hän oli dopingilla huijannut hiihtäjä, juoppa ja tappelija, lähes pelle; ja nyt äkkiä herkkä ja rehti taistelija- ja taitelijaluonne, josta kaikilla on sanottavana pelkkää hyvää ja kaunista.

    Ei vain tullut sanottua aiemmin. De mortuis nil nisi bene.

    VastaaPoista
  109. Ihastuttava oravakuva:) Mukavaa ja lokoisaa lomatunnelmaa edelleenkin, sähkö ja koneet ovat muodostuneet surullisen tärkeiksi asioiksi elämässämme...Omassa lapsuudessani Hymy-lehti oli lähellä paskaa ja Apukin oli pilipalijuttu, mutta Seura jo menetteli ja Suomen Kuvalehti oli jo eliittiä?

    VastaaPoista
  110. Apu ja Seura aloittivat molemmat joskus ammoin (30-luvulla) ja pitkään julkaisivat pääasiassa tai pelkästään ulkomailta ostettuja viihdetarinoita.

    50-luvulla Apu keksi seikkailuraportit, joissa Matti Jämsä teki pöhköjä ja Veikko Ennala niistä muka kauhistellen kirjoitti juttuja.

    70-80-luvuilla kai suuri osa suomalaisista luki joko Apua tai Seuraa, jompaakumpaa. Minä tykkäsin Avusta, siinä oli silloin laajoja ja huolella tehtyjä reportaaseja. Myöhemmässä vaiheessa mm. Rauli Virtasen tekemät jutut ulkomailta.

    Vielä 80-luvulla luin myös Valittuja paloja ja Suomen Kuvalehteä, jälkimmäistä tilasinkin. Tänä aikana en viitsi lukea lehteä, joka ei lipereistä ja kypärästä ole päässyt yhtään eteenpäin. "Eikä se kypärä jumalaut´ole mikään pottamalli - siinä on kaksi ässää!"

    VastaaPoista
  111. Viime tiistain Ilta-Lehdessä (paperiversio) on haastateltu asiantuntijalääkäri Jan Schugk:ia työkyvyttömyyseläkeläisistä. Haastattelussa kerrotaan, että joka vuosi uusista eläkeläisistä (Suomessa) jopa 45% jää työkyvyttömyyseläkkeelle.
    Lisäksi jutussa Schugk kertoo, että työkyvyttömyyseläkkeistä ja sairauspoissaoloista olisi mahdollista napsaista pois kolmannes. Se vaatisi kuitenkin kokonaisvaltaista ja kaikkien työelämän osapuolten ASENNE muutosta.
    Meillä on käytössä hyvin pitkälle eräänlainen on/off -ajattelu, joka istuu työntekijöissä että hoitohenkilökunnassa. Sen mukaan ihminen joko on tai ei ole työkykyinen. Näin ei Schugkin mukaan tarvitse kuitenkaan olla. Vaikka ihminen ei pystyisikään tekemään juuri "omia töitään", saattaa hän olla 80 prosenttisesti tai jopa 100 prosenttisesti joidenkin muiden hommien osalta työkykyinen.
    Vaihtoehtoiset työt pitäiskin ottaa Schugkin mukaan nykyistä paremmin huomioon työkykyä määriteltäessä.

    Schugk puhuu täyttä asiaa. Mielestäni tätä meidän omaa tk-potilastamme, Iinestä, vaivaa ensinnäkin asennevamma. Lisäksi hän jankkaa, että hänellä on yksi ammatti, eikä muuta voi tehdä. Hänellä on siis tuo on/off-moodikin kokoajan jumissa. Kuulostaa todella pahalta asennevammalta, joka on jopa häiritsevämpi, kuin jokin tk-vamma. Tk-vamma on pikku juttu tuon asennevamman rinnalla. Lisäksi epäilen suoranaista työhaluttomuutta. Kuten Schugkkin toteaa, ihminen on 80% tai jopa 100% kykenevä tekemään muuta työtä, kuin sitä johon on väitetysti jäänyt työkyvyttömäksi. Kysymys on siis asenteesta ja tahdosta, keinoja kyllä on. Toki, jos käyttää energiansa siihen, että koittaa keksiä kokoajan tekosyitä miksi tämän meidän oman tk-eläkeläisemme ei tarvitse kantaa omaa korttaan kekoon, niin eihän siinä sitten varsinaiselle työteolle jää aikaa.

    VastaaPoista
  112. Edellisen tekstin kirjoittajan yksi suurimmista vammoista on Iineksen kalvuuvamma.

    Vaihtaisit jo levyä.

    VastaaPoista
  113. Jape,

    poistin tuon yllä olevan viestin jo seitsemän aikaan, mutta olet nähtävästi tapojesi mukaan postannut sen tänne uudelleen - vaikka olen pyytänyt sinua kirjoittamaan reilusti omalla nimelläsi eli Japena. Miksi lymyilet?

    Tämä kommentti olkoon viimeinen kädenojennus kehottaa sinua reiluun viestintään, ja samalla viimeinen vastaukseni anonyymijapelle, jotta saisit sielullesi rauhan - jatkossa vastaan vain ystävälliselle oikealle Japelle, jos sellainen on olemassa.

    Kukaan tässä keskustelussa ei ole kieltänyt sitä, etteikö työkyvytön henkilö pystyisi tekemään jotakin muuta työtä. Kädetön voi tanssia, jalaton voi toimia kokoonpanolinjalla, reumaattinen voi tehdä istumatyötä, kenties. Esimerkkejä on monia.

    Kukin tapaus on kuitenkin yksilöllinen, sillä monesti työkyvyttömyyden aiheuttanut sairaus oireilee laajemminkin. Esimerkiksi vaikea reuma tekee ihmiselle muutakin kuin runtelee luuston. Kipuja voidaan hallita lääkkein, mutta lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi myönnettyjä tk-eläkkeitä onkin käsittääkseni suurin osa näistä eläkkeistä.

    Oma puhesairauteni on harvinainen ja sataprosenttisesti kaikkea puhumista vaativaa työtä haittaavaa. Työn kannalta se on ehkä jopa haitallisempi kuin sokeus tai kuurous - näitä traagisia vammoja mitenkään vähättelemättä. Puhe on niin olennainen osa kaikkea kanssakäymistä ja viestintää, ettei ilman puhetta voi hoitaa kuin joitain yksinäisiä ja yksinkertaisia kokoonpano- tai liukuhihnatöitä. Sellaiseen ei kirjallisuuden ja suomen kielen opettajaa voi kuitenkaan pakottaa, etenkin jos hänellä on takanaan 30 vuoden tunnollinen työhistoria ja veronmaksu opettajana.

    Lisäksi minun tuuppaamiseni liukuhihnan ääreen tekisi minut hulluksi. En voisi viestiä kenenkään kanssa kummemmin kuten nyt virtuaalitse ja tekstiviesteillen, mikä viestintä on inhimillinen oikeuteni tässä tilanteessa. Olisin pakotettu kahdeksan tunnin hiljaisuuteen ja vankeuteen ja eristykseen.

    Olisin ollut myös pakotettu myymään kotini ja vähäisenpuoleisen omaisuuteni, olisin joutunut myymään myös autoni, josta minulla oli iso velka. Ilman autoa matka kesäpaikalleni olisi vaikeutunut ja pidentynyt huomattavasti, sillä suoria linjoja ei ole. Elintasoni, jonka olen työlläni ansainnut, ja jonka vuoksi olen kouluttanut itseni, olisi romahtanut. Tuloni olisivat laskeneet puoleen, mikä on kohtuutonta ahkeralle ja tunnolliselle työntekijäihmiselle, joka ei ole voinut itse vaikuttaa asiaan eikä ole tehnyt rikosta.

    Ei ole minun syyni, että julkisella puolella on työkyvyttömyys määritelty laajemmin kuin yksityisellä. Ei siitä minulle pidä kiukutella. Pitää mieluummin pyrkiä hoitamaan yksityissektorin asioita yhtä hyviksi ja liittyä ammattiliittoihin ja maksaa jäsenmaksuja, kuten julkisella puolella tapahtuu.

    Kukaan ei ole sitäkään kieltänyt, etteikö työkyvyttömän mahdollisuuksia uuteen työhön tulisi tutkia jokaisessa tapauksessa perusteellisesti.

    Kyseessä on kuitenkin samalla sairastuneen ihmisarvon säilyttäminen. Jos jokin vastaava työ löytyisi, niin tuskin sentään pieneltä paikkakunnalta, jossa työkyvytön asuu. Voidaanko sairastunut pakottaa siis myymään omaisuutensa ja jättämään tuttu seutu ja ystävät ja muuttamaan muutenkin järkyttävässä tilanteessa vaikka toiselle puolelle Suomea? Entä, jos sairastuneella on velkaa? Kuka ne maksaa, jos hän joutuu ottamaan vastaan työn minimipalkalla, vaikka on saanut ennen koulutustaan vastaavan palkan?

    On siis tapauksia, joissa mentäisiin kohtuuttomuuksiin. Viittaan esimerkkiini kädettömän tanssista ja jalattoman vuorelle noususta tai koulutetun ja hyvin ansaitsevan tulojen romahduksesta - ei sekään ole kohtuullista.

    VastaaPoista
  114. Isäni muistan olleen ahkera Avun lukija. Seuroja meillä ei ollut koskaan kotona, niitä ei ostettu. Uusi Apu sen sijaan löytyi aina isän toimiston laatikosta, josta tiesin sen hakea. Usein samassa laatikossa oli karkkipussi, mikä löytö järkytti minua aluksi. Isällä salainen karkkipussi! Otin pari Toscaa ja Avun ja käperryin toimiston sohvalle lukemaan.

    Vieläkään en muuten tunne Seura-lehteä ollenkaan, en tiedä, millainen se on. Nyttemmin en kyllä tiedä enää Apu-lehteäkään, mutta ne vanhat lehdet olivat sykähdyttäviä.

    Naistenlehtiä en ole muuten koskaan jaksanut lukea. Äidille tuli kyllä joskus Me naiset, ja toki sen luin, mutta se ei kiinnostanut samalla tavoin kuin yleisaikakauslehdet. Se ei ollut yhtä räväkkä. Naiset olivat tylsiä joskus.

    VastaaPoista
  115. Iines, mielestäni niin Matin kuin Mikankin sähläyksiä on retosteltu lehdissä vuosi vuoden jälkeen. Voisi sanoa, että lyötyjä on lyöty uudestaan ja uudestaan. On naurettu julmasti viinan viemiä, murennettu murenevaa itsetuntoa. Ilmeisesti toimittajat ovat itse parempia ihmisiä, joilla mielestään on oikeus osoitella toisten heikkouksia ja virheitä?

    Kun ihminen kuolee, silloin viimeistään riittää asiallinen ilmoitus poismenosta, ja sen jälkeen jättää elämän julkinen tonkiminen. Tätä toivon nytkin.

    VastaaPoista
  116. Näin tietysti on, Delilah. Hienotunteisuus vain kovin harvoin toteutuu, koska se on henkinen arvo. Sellaiset ovat kateissa, olleet jo pitkään.

    Sellainen lehdistö, kullainen lukijakunta. Lehdistö on kaiku, kuvajainen, toistaja, välittäjä, harvoin uuden luoja.

    Mitä Nykäseen tulee, hän on ollut itse täysin rinnoin mukana luomassa Nykäs-myyttiä. Sopia tietenkin kysyy, ymmärtääkö mies, mitä tekee.

    VastaaPoista
  117. Nykäsestä on kai vallitsevana käsityksenä, että olisi tyhmä, kun hänellä viinan myötä, mahdollisesti muutenkin, on ollut melkoinen itsetuhovietti. Tyhmyys ja luonnehäiriöt ovat kaksi eri asiaa.

    Luulen, että kuuluisat anekdoottinsa (muutan Ruotsiin...jne) ovat sisäpiiriin kuuluvien lehtimiesten kirjoittamia.

    Täysin kouluttamaton mies on noilla lehtijutuilla päässyt jatkuvasti tuloille, joista moni korkeimmin koulutettu olisi tyytyväinen. Matti kun on ollut niitä harvoja, joille maksetaan niistä kunnolla.

    Myöhemmin täysin laulutaidoton Matti on ryhtynyt laulajaksi. Yksi kysytyimmistä ja halutuimmista artisteista, tulot edelleen kovat.

    Hattu pois Nykäsen edessä.

    Myllylää on urheilutoimittajien taholta suojeltu. Vasta nyt on kerrottu siitä, että alkoholi aiheutti harmeja jo nuorena. Usein joutui lähipiiri mestarin juhlakuntoa peittelemään, kultaa ja kunniaa juhlittiin kovaa.

    Juoppo ryhtyy juopoksi vain siksi, että viina maistuu, muita syitä ei ole.

    Myllylän olen aina arvostanut korkealle, harvoja rehellisiä ihmisiä. Toisin kuin joukkuetoverinsa, mies on edelleen sankari monille, minullekin.

    Dopingin käyttö on urheilussa selviö, joukkueen johtoporras munasi ennen Lahden kisoja, kun eivät olleet alan lääketieteessä ajan tasalla.

    VastaaPoista
  118. Nykäsen taustamies on Seitsemän päivää -lehden Kai Meriläinen, joka mitä luultavimmin sanoittaa Matti Nykäsen.

    Minusta dopingissa urheilija on vain sijaiskärsijä ja urheilubisneksen uhri. Eivätkös ne kaikki tee, mitä käsketään?

    Jos urheilija kieltäytyy dopingista, hän menettänee johtajien tuen ja sitä myötä mahdollisuutensa. Näin luulen, en tiedä.

    Tämä siis menneessä aikamuodosaa. Suomihan on nyt kai puhdas maa?

    VastaaPoista
  119. Voitokkaimpina päivinään kai vierellään kulki toimittaja Isto Lysmä, joka silloin teki tärkeimmät nykäsjutut.

    Urheilujohtajien tuki lähtee, kun menestystä ei tule. Eikä huipputasolle ilman tohtori Outokoijarin ihmemixtuuraa ole asiaa.

    Jotkut vanhat ihmiset lienevät enää niin naiveja, että ajattelevat urheilun huipulla olevan ns. puhtaita.

    Urheilulääketieteessä syytä on muistaa, että kiellettyjä ovat vain ne aineet, jotka erikseen ovat listalla. Urheilukemistit kehittävät koko ajan uusia. Testaajat ovat aina perässä, eikäpä heidän suoritteensa kvin toivottujakaan ole.

    Muistetaan, että ensimmäinen lyhyt kiellettyjen aineiden lista tuli vasta Montrealin olympialaisiin vuonna 1976. Niissä ja ennen sitä suomalaisten menestys yleisurheilussa oli loistelias, ei enää sen jälkeen. Syynä joidenkuiden naivit päätökset ja köyhyys,- urheilulääketiede on kallista.

    Kiellettyjen aineiden lista tätänykyä on pidempi kuin nälkävuosi.

    Epo-hormonin käytöstä tiedettiin pitkään, mutta sen testaamisen kehittäminen oli vaikeaa. Ihminen kun tuottaa vaihtelevia määriä samaa ainetta itse. Suomalaiset hiihtäjät eivät jääneet kiinni EPO-hormonista, vaan Hemohesistä, jota käytettiin hormonin käytön peittämiseen. Siinä oli se virhe, ei tiedetty, että testaajat ovat Hemohesin jäljillä.

    Ameriikan ihmemaan ammattilaissarjoissa testauksia ei suoriteta, silmänlumeeksi joitain sen suuntaisia performansseja on tehty.

    VastaaPoista
  120. Niputin tietysti urheilun tuossa hyvin vanhakantaisesti. Paljon on uusia lajeja, joissa voima tai kestävyys eivät ole niin ratkaisevia.

    Ehkä uusien lajien ja mäkihypynkin suosio osin selittyy sillä, että siinä aineilla ei ehkä ole suurta merkitystä, vaikka hypyissä ponnistusvoimaa tarvitaan. Mäkihyppääjät kärsivät vain anorexiasta ja bulimiasta.

    VastaaPoista
  121. Aivan, Lysmä lie alunperin Nykäsen takana, ja silloin nuo lauseet syntyivät. Meriläinen on uusin luottomies, joka taitaa vain imeä Mattia. Nyt se on ilmeisesti vähentynyt Matin uuden rakkauden myötä. Hyvä niin.

    VastaaPoista