31.8.2011

Näillä mennään


30.8. Sain vuosikontrollin laboratoriotulokset. Hemoglobiini 139, verenpaine 128/85, muutkin arvot erinomaisia. Kelpaa näillä mennä eteenpäin. Äänenikin kanssa pärjään, kun puhun vaan enkä arkaile. Olen oppinut säätelemään sanani hengityksen tahtiin, joten saan asiani puhuttua, tosin vain välttämättömän. Kälätykseen minusta ei ole muuta kuin lähimpien kanssa.

Tänään olin sauvalenkillä. Jo metsän toiselta puolen kuuli, että naispari oli tulossa joltain suunnalta. Kälättävä nainen puhuu hengästyneenäkin, korkealta ja kovaa, ei malta henkeä vetää. Miksi naiset aina kulkevat pareittain? Miksi sitä sauvalenkkiä ei voi vetäistä yksin ja rauhoittaa puhe-elimiään luonnon keskellä? On naisia, jotka eivät tee mitään yksin, kaikkeen pitää olla joku mukana.


Luin
Kirsti Ellilän Ristiaallokon, tosin hieman oikaisemalla ja ahmimalla, sillä innostuin Auliksesta, kirjan papista. Hänellä oli nimittäin tämä minun harvinaiseksi luokiteltu äänisairauteni, dysphonia spasmodica. Sitä ei kirjassa nimetty, en ainakaan huomannut kun luin nopeasti, mutta tunnistin sairauden kirjasta ensi oireen kuvailusta lähtien. Itse en ole kokenut tuota Auliksen psyykkiseksi vaivaksi leimaamista - muuta kuin täällä netissä - mutta Auliksen vanhakirkollisissa piireissähän leimaaminen on luonnollista, samoin ajatus sitä, että sairaus on synnin palkka. Tuo hieman huvitti, että Aulis odotti botuliinipiikkiä suu ammollaan. Minulle se annetaan aina kaulalihasten läpi, suoraan äänihuuliin. Muutoin sairauden kuvaus oli hyvinkin tarkka, jos vielä kivuliaat kouristukset lasketaan pois. Spasmit eivät satu, niitä ei edes huomaa muuta kuin puheen pätkimisenä.

Näytän päätyneen jatkuvaan päiväkirjamuotoiseen pohdiskeluun entisten ohjelmajulistusten sijaan. Onkohan tällainen subjektiivinen kirjoittaminen itsekästä ja ahdasta kirjoittamista? Toisaalta ilahduin, kun lukiessani Meriluodon Peter Peteriä
Einesbaaria varten löysin sieltä lauseen "on kirjoitettava nimenomaan subjektiivisesti, sillä se vastaa perimmäistä objektiivisuutta." Näinhän Meriluoto tekee kaikessa sanassaan, ja vieläpä voimistuvalla trendillä loppua kohden. Uusin päiväkirja on subjektiivisin ja raadollisin. Päivä päivältä luen mieluummin sitä, minkä tiedän olleen totta, mutta joka on silti fiktiota.

Olen silmäillyt matkaesitteitä. Matkat ovatkin halvempia kuin luulinkaan. Voisi lähteä jonnekin kauemmas, kun pimeys laskeutuu Suomen ylle lokakuussa. Vaan harvat ystäväni ovat työssä tai miehensä kanssa lähdössä, luonnollisesti. Yksin matkustaessa tarvitaan kunnossa oleva ääni, ei voi ottaa riskiä, ettei jonain hetkenä pysty ollenkaan puhumaan, yksin vieraassa maassa, vieraissa oloissa. Tai tietenkin voisi, mutta pitäisi olla itsenäinen ja rohkea heittäytyjä. Mahdanko haluta tarpeeksi matkalle, kun en mene? Unelmani on edelleen viettää pimeä kausi lämpimässä maassa, omassa talossa jossain vuoren rinteellä, alapuolella alava laakso ja pikkuinen kyläyhteisö. Tai voisi siellä laaksossakin olla, muiden joukossa.


31.8
. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on valinnut väärin. Hän menee tänään Helsingin uuden ja odotetun Musiikkitalon avajaisten sijaan Liettuaan koripallo-otteluun, vaikka Musiikkitalo on niin ihana, että soittajat itkevät onnesta siellä soittaessaan.

Alusta pitäen onkin ollut selvää, että Arhinmäen ministerinsympatiat tulevat olemaan enemmän urheilun kuin kulttuurin puolella. Minusta on aina sääli nähdä himokasta suhtautumista urheiluun. Se syö ihmisestä herkkyyttä, sillä mitä väliä on sillä kuka pompahtaa korkeimmalle tai juoksee ohittaen muut? Kulttuurin saralta muistan Arhinmäen osallistumineen vain johonkin mielenosoitusmarssiin. Ehkä on toisaalta hyvä, että tehdään vähän uudenlaisia nykytodellisuutta vastaavia arvolatauksia.

Helsingin Sanomissa oli myös mielipidekirjoitus siitä, että maksullinen seksi tulee saattaa kaikin puolin sallituksi ja rehellisesti veronalaiseksi, jotta asenteet muuttuvat. Nykypäivänä ei seksintarvetta ole enää tarvis häpeillä, vaan kirjoittajan mukaan seksityöstä tulisi voida olla yhtä ylpeä kuin sairaanhoitajan työstä. Tästä olen minäkin paasannut! Miksi jokin ammatti-ala olisi verotonta? Sehän jos mikä, osoittaa nenän vartta pitkin tapahtuvaa "suvaitsemista" ja alistamista. Huorien salahyysäämisestä on päästävä, jotta lempipanot voidaan kutsua kotiin perheen päivällispöytään. Seksiobjekti on ystävä, jonka olemassaolo hoitaa koko perhettä.

(Kuvassa venäläinen juliste)

197 kommenttia:

  1. Harjoitellaanpa:

    "Minusta on aina sääli nähdä himokasta suhtautumista kulttuuriin. Se syö ihmisestä herkkyyttä, sillä mitä väliä on sillä kuka vinguttaa viuluaan kovempaa tai piirtää isomman kuvan kuin muut?"

    Ei, ei toimi näinkään. Ehkäpä kuuntelen vähän lisää musiikkia ennen kuin lähden katsomaan urheilua.

    VastaaPoista
  2. Puhut, Mika, kulttuurin saralla tapahtuvista kilpailuista.

    Enemmän on kuitenkin kulttuuriantia, josta vain nautitaan. Urheilu sen sijaan on itsessään kilpailua, se on urheilun peruselementti toisin kuin taiteenlajien.

    Väitän kuitenkin, että taiteenlajien kilpailut eivät sinänsä syö herkkyyttä - lieveilmiöitä toki on - vaan pyrkivät lisäämään sitä taitojen karttumisen myötä. Taide vetoaa tunteisiin, tunteet ovat taiteen peruselementti.

    VastaaPoista
  3. Puhuvat sentään lenkillä toistensa kanssa, yksinkulkijat puhuvat telefooniin. Monia ihmisiä vaivaa pelko jäädä hetkeksikin yksin omien ajatustensa/ajatuksettomuutensa kanssa.

    Useimmat informaation sirpaleet joutuu sivuuttamaan nopeasti, tarkemmin ajattelematta. Tuo puhesairaus ei välttämättä vaikuttanut minusta ensikuulemalta miltään, ennenkuin aloin ajattelemaan mitä kaikkea se sinullekin on tarkoittanut, muuttanut elämän täysin, vienyt rakkaan työn, varmaan jonkin verran ihmisistäkin eristänyt. Vaivalloinen on ihmisen taival.

    Musiikkitalo vihreine seinineen on kuin ylimitoitettu sqash-halli, ihan helevetillisen ruma ulkoapäin. Hyvä sentään, että soi paremmin kuin se Aalto-vainaan kännipäissään piirtämä rakennus lähellä.

    Ja kuka niitä onneaan pillittäviä muusikoita viitsii, Arhinmäkeä poppooseen ei varman tarvittu, kun paikalla lienevät kaikki muut jotka jotain ovat, tai jotain kuvittelevat olevansa.

    Olisin minäkin paikalle lähtenyt, jos ilmaiset liput olisivat olleet, kotoa olisivat hakeneet ja hyvin syöttäneet ja juottaneet. Ministereillä tilaisuuksia piisaa.

    VastaaPoista
  4. Luulen, Riku, että kälätykseni täällä estää suurinta osaa havaitsemasta, mitä se merkitsee, että pitää vältellä puhetilanteita ja jättää asioita hoitamattta, kun ei pysty soittamaan tai juttelemaan ihmisten kanssa.

    Alkuun kun sain botuliinipiikkejä, minulla oli ääni kaksikin kuukautta kokonaan pois, ei tullut pihaustakaan. Se oli ahdistavaa, kuin jokin ruumiinosa olisi puuttunut. Oli täysin umpiossa.

    Eniten minua haittaa se, etten voi ilmaista itseäni ystävillekään niin kuin haluaisin. Voin puhua ehkä 30 - 40 prosenttia siitä pidemmästä puheesta, mitä tahtoisin sanoa. Olen monesti hiljaa, kun jutellaan maailman asioista, sanat jäävät sanomatta, vaikka minulla olisi ihan uusia näkökulmia ja hyviä perusteluja asioihin.

    Esimerkiksi viime kesänä olin kuuden hengen porukassa, jossa juteltiin maahanmuutosta. Joukko oli hyvinkin maahanmuuttokriittistä, jopa tietämättömyyteen asti. Arvata sopii, miltä tuntui, kun oli oltava hiljaa kokonaan, kun en olisi kuitenkaan pystynyt sanomaan pitkiä perustelujani. En siis viitsinyt heittää luuta, jota en olisi jaksanut kaluta loppuun.

    Arhinmäen perusteluhan oli asiallinen: Musiikkitalossa on muita ministereitä läsnä. Hän on kuitenkin se ministeri, jonka alaan musiikki kuuluu. Jollakin tapaa ajattelen niin, että kotimaan merkittävät tapahtumat ohittaisivat ulkomaiset tapahtumat ministerin listalla.

    VastaaPoista
  5. Joka päivä elämme onnellisemmin.



    Sikäli laryngeaalinen dystonia taitaa olla psyykkistä plaatua että se kärsii sosiaalisesta paineesta.

    Voisin yksinkertaisesti arvioida tuon parikälätyksen olevan myös sosiaalista plaatua ja siten ei niinkään negatiivinen ilmiö kuin mitä blogisti haluaa asian leimata, pientä pettymystä ja kedemieltä mukana.

    Dystonian yhdistäminen psyykkisiin ongelmiin ei ole kovinkaan kaukaa haettu yhtymäkohta. Tautianalyyseissä löytyy kirjauksia jossa taudin on laukaissut syödyt psyyke ja rauhoittavat lääkkeet.

    Melko mielenkiintoinen toteamus tuo: ". . . minkä tiedän olleen totta, mutta joka on silti fiktiota." Tuossa olisi ehkä ollut parempi käyttää ilmaisua, minkä tiedän olleen relativismiä.

    Tuolla matkaunelmalla voisi pyyhkäistä samalla esteet myös toiselta unelmalta, kirjan kirjoittamiselta.

    Aivan yhtä sääli on nähdä himokasta suhdetta kulttuuriin, nse synnyttää raja-aitoja.

    Lempipano asiassa voisi ottaa tarkasteluun olisiko mahdollista Itävallan insesti isien tapainen lempipano. Voisiko myös äiti panetuttaa vankeudessa pojillaan vuosikymmeniä itseään. Saisiko äiti itsensä niin haluttavaksi että pojat peloissaan paneskelisivat omaa äitiään kuin pelokkaat kanit. Poistaisiko vapaa seksi tuon ongelman?



    Mikän on painoindeksisi?

    VastaaPoista
  6. Anonyymi,

    nykylääketieteen mukaan olet väärässä.

    Viime ja sitä edellisellä vuosisadalla kaikki puhehäiriöt laskettiin hysteriasta ja sielun peläsjästyksistä alkaneiksi, ja niitä sanottiin olevan erikoisesti naisilla. Jos katsot edellisen keskustelun loppuun panemiasi linkkejä, niin niistä aukeavissa muissa dysphonia spasmodica -linkeissä näkyy, että tautia on myös miehillä, yhtä paljon.

    Dysphonia spasmodica ei ole riippuvainen sielun eikä mielen tilasta, vaan se on puhtaasti fyysinen sairaus, joka liittyy aivojen tumakkeiden muutoksiin. Sairautta esiintyy kaikissa ammattiryhmissä, molemmilla sukupuolilla, myös nuorilla ihmisillä. Sairautta lähdetäänkin tutkimaan aivokuvausten avulla, ja jatko on neurologien ja foniatrien varassa.

    Tuo vihjeesi psyyken- ja mielenlääkkeisiin on aika kummallinen. Voin vakuuttaa, etten ole syönyt rauhoittavia lääkkeitä enkä ilopillereitä ensimmäistäkään, samoin en muita lääkkeitä, en edes päänsärkypillereitä.

    Sairastumisen alkuvaiheessa kysyin itse asiantuntijoilta, voisiko vika olla psyykkinen, koska mitään diagnooseja ei alkanut löytyä. Sekä foniatri että neurologi sanoivat hyvin selkeän kiellon: tauti on fyysinen ja kuuluu neurologin hoidettavaksi. Neurologian laitoksella botuliinipiikitkin annetaan.

    VastaaPoista
  7. Itse asiassa en edes puhu, koska taiteessa ei taida olla selkeästi numeroin mitattavaa "paremmuutta" senkään vertaa kuin urheilussa.

    Enemmänkin puhun siitä, ettei minkään asian yksinkertaistaminen tee asialle oikeutta. Enemmän, paljon enemmän, on kuitenkin urheiluantia, josta vain nautitaan.

    Ei kannata jättää liikunnaksi kutsuttua osaa fyysisestä aktiivisuudesta osaa urheilukäsitteen ulkopuolelle ja ajatella vain viihdeurheilua. Vaikka jotkut niin haluavatkin tehdä.

    Enkä tässä edes vielä kajonnut siihen, kuinka paljon mielenkiintoisempaa on miettiä, miksi joku voitti kilpailun kuin vain kuka voitti.

    VastaaPoista
  8. Tuossa "hiljaa"ja puhumattomuudessa ei ole mitään tramaattista. Joukossamme on kymmeniä tuhansia ujoja, sosiaalisia kohtaamisia pelkääviä tai syystä tai toisesta vaikenevia kansalaisia.

    Voin arvailla, että hakkaat kälätyksessä kunnon "tuppisuun" tullen mennen.

    VastaaPoista
  9. "Sikäli laryngeaalinen dystonia taitaa olla psyykkistä plaatua että se kärsii sosiaalisesta paineesta."


    Tuo lause ei "sikäli" vätä, että sairaus olisi psyykkistä alkuperää.
    Sairaskertomuksissa tulee hyvin usein esille psyykkiset paineet jotka vaikuttavat epäsuotuisasti taudinkuvaan. Senhän toteat itsekin.

    Altistajia:
    - Rappeuttavat aivosairaudet
    - Toinen liikehäiriö
    - Virheellinen geeni kromosomissa 9
    - Brain infektio
    - Altistuminen toksiineja tai joistakin lääkkeistä (esim. fentiatsiinit)
    - Sukupuoli: Nainen (n. 4 kertaa todennäköisempi)
    - Ikä: 30-50 (tyypillinen ikäryhmässä, kun ensimmäiset oireet tulevat)

    Spastinen dysfonia ei ole niinkään tauti, vaan oire, joka aiheuttaa äänen menetyksen.

    VastaaPoista
  10. Mika,

    en oikein ymmärrä, mihin viittaat kun sanot, että minkään asian yksinkertaistaminen ei tee ----.

    Minkähän asian olen yksinkertaistanut? En kiellä ettenkö ole, mutta en tietoisesti ainakaan, koska en edes tiedä, mistä asiasta tässä nyt on kyse. Tekstissäni puhun aika selkeästi nimenomaan kilpaurheilusta, en liikunnasta, joka on terveellistä ja hauskaa jokamiehelle ja -naiselle.

    Liikunta ja urheilu ovat sitä paitsi hieman eri käsitteet juuri sen fokuksen vuoksi, mikä niissä käytännössä on: liikunta on terveyden vuoksi, urheilu kilpailun vuoksi suoritettavaa toimintaa. Ja minä puhuin siis urheilusta, jonka oleellinen elementti on kilpahenkisyys.

    Kilpaurheiluun liittyy kaikenlaista muutakin ulottuvuutta juuri tuon esittämäsi kysymyksen avulla: miksi joku voitti. Vastauksia on monia.

    VastaaPoista
  11. Iines,

    onneksi olkoon hyvästä lääkärikäyntituloksesta! :)

    Puhesairaudestasi en ollut kuullut ennenkuin aloin lukea blogiasi. En tosin ole perehtynyt sairauksiin juurikaan; reumankin kammottavuus on pikkuhiljaa selvinnyt minulle siskoni sairastumisen ja taudin pahenemisen myötä. On totta, että terveenä ei osaa asettua jollain tavalla sairaan tai vammautuneen asemaan; oireista voi lukea ja ne voi järjellä käsittää, mutta usein vasta jokin henkilökohtainen esimerkki havahduttaa pohtimaan elämisen laatua laajemminkin.

    Minä änkytin parivuotiaana - ajatus kulki nopeammin kuin kieli liikkui, ja puhe takkusi. Se meni pian ohi. Ärrävika minulla oli koulu-ikäiseksi asti. Kävin puheterapiassa koulussa kerran viikossa, ja taisin olla 8-9 v kun tuo kieli löysi paikkansa ("maddrka, koddroppu"; Dn kautta onnistuttiin). Minua ei koskaan kiusattu tai pilkattu; siitä sietää olla tyytyväinen. Huomaan kyllä vieläkin, että kun olen liian väsynyt, r lipsuu. Enkä osaa muuta kuin semmoisen sorahtavan ärrän; ranskalaisia pehmennettyjä äänteitä en ole jaksanut edes yrittää alkaa säätää. Luonnostaan ne eivät tule. Nykyään kai lapset pääsevät puheterapiaan jo ennen koulu-ikää?

    Ex-mies kärsi änkytyksestä. Hän on professori, ja suuri osa työtä oli luentojen ja puheiden pitoa. Puhuttiin ongelmasta paljonkin, ja hän kuvaili laajasti ja yksityiskohtaisesti erilaisia riskitilanteita ja selviytymiskeinoja. Kotona hän ei änkyttänyt koskaan, eikä tietääkseni vapaamuotoisissa tilaisuuksissa muutenkaan; vaiva ilmeni vain julkisen paineen alla. Useimmiten hän tiesi etukäteen, milloin on huono päivä, ja muokkasi sanottavaansa niin, että pääsi kiertämään joidenkin sanojen yli ja ympäri.

    Oli kamalaa istua kuuntelemassa häntä pahoina päivinä, kun tiesi, miten hän ahdistui ja kärsi. - Jos tilanne oli sopiva, välillä pyysin puheenvuoroa, ja kysyin jotain (ihan mitä vain, kiinnostavaa, mutta helppoa), että hän sai tilaisuuden katsoa silmiin, ja muistaa, ettei ole mitään hätää, ja luennoida vähän aikaa jostain tutusta ja turvallisesta yhdelle ihmiselle. Joskus se auttoi, ei aina.

    Toisaalta hän oli loistava valmentaja: kun minä valmistauduin ensimmäiseen suurempaan konferenssiluentooni, hän sparrasi minua kotona; neuvoi niksivinkkejä (ajoitus; tekstin opettelu; avainsanojen erilaiset merkinnät, taukojen paikat...). Olen aina kammonnut julkista esiintymistä, eli tuo kaikki oli kullanarvoista oppia. - Siitä oli hyötyä myös myöhemmin, enkunmaikan alkuaikoinani. Lähinnä ekalle tunnille valmistautuessani; viiden minuutin kuluessa tajusin, että kaikki opiskelijat pelkäävät huomattavasti enemmän kuin minä, eikä hommasta tule mitään, jos kaikki jäpistämme. Silloin rentouduin, ja annoin palaa. Hyvin meni sekin! :)

    VastaaPoista
  12. Viime keskustelun loppua en jaksa juuri nyt lukea; on taas kuuman mehun ja lääkkeen aika. - Silloin kun maanantaina poistuin päiväunille, Kirjallinen Keskustelu tuntui olevan hyvässä vauhdissa. Jos pelkkä ajatus kirjoista keskustelemisesta saa aikaan noin vilkkaan mielipiteenvaihdon, uskon ja toivon, ettei Lukupiirikään kuivu kokoon. :)

    Meriluodon ajatukseen yhdyn täysin, jos nyt sen oikein ymmärsin. Ja minulla on esimerkkikin: kun olin 17, minulle erittäin rakas ja läheinen, hiukan vanhempi ystävä raiskattiin raa'asti yhteisten tuplatreffien jälkeen. En saanut puhua asiasta kenellekään, ja vaikka yritin kirjoittaa siitä, en voinut. En ollut muutenkaan mitenkään hyvä päiväkirjanpitäjä, mutta siinä kohtaa tuli täysi blokki. Huomasin, etten kirjoittanut itselleni, vaan ajattelin koko ajan sitä, mitä joku muu kirjoittamastani ajattelisi (ei siis tuosta rikoksesta, vaan koko päiväkirjasta). Kun tämä selvisi, aloitin 1. merkinnän monien kuukausien jälkeen: "Koska tämä on tärkeää, enkä osaa kirjoittaa siitä objektiivisesti, olenkin nyt täysin subjektiivinen, ja...". Enkä pitemmälle päässyt, kun tajusin, että objektiivisuuden tavoittelu omassa elämässä voi olla ihailtavaa; päiväkirjoissa ihan tarpeetonta. Jos pyrin ymmärtämään kaikkia koko ajan, ja tavoittelen kiihkotonta ja tasapuolista näkökulmaa joka asiaan, oma ääneni ja omat tunteeni jäävät kokonaan pois. Mikä on täysin pielessä, kauniisti sanottuna.

    Silloin kun kirjoitan itselleni, saan olla itsekäs, itsekeskeinen, ja täysin puolueellinen.

    Vähän silleen suhtaudun tulevaan kirjallisuuskeskusteluunkin; taisin jo sanoakin, että haen varmaankin kaikupohjaa mietteilleni omasta elämästäni ja kokemuksistani. - Ihan siksikin, etten ole opiskellut kirjallisuusanalyysia, enkä ole koskaan lukenut kaunokirjallisuutta muuta kuin huvikseni, ja ensisijaisesti rentoutuakseni.

    Ehkä teidän kanssanne opin olemaan taiteenkin suhteen analyyttisempi! :) - Jos siis sitä haluan; en vielä tiedä. Minun elämässäni niin moni asia vaatii objektiivisuutta ja loputonta, perusteellista ruotimista, etten ihan heti lisää kaikkea kirjallisuutta listalle. Tosin Stephen Kingiä tai Susan Elizabeth Phillipsiä ei voida verrata Carlsoniin, Meriluotoon, tai Oksaseen eikä Tervoon, Pekka Töpöhännästä puhumattakaan, niin että voin varmaan suhtautua tähän projektiin vähän eri kantilta. Ja joka tapauksessa on hauskaa ja uutta lukea vaihteeksi kotimaista proosaa - olen tosi vähän lukenut mitään suomalaista modernia kirjallisuutta.

    Jos ei Enni Mustosta ja Reijo Mäkeä lasketa. ;) :) Vapaa-ajalla haluan nollata aivoja, ja mieluummin hyvän tarinan ja soljuvan kielen kanssa. - Mutta tämä klubihan on vähän niinkuin Projekti! Plus että haluan oppia uutta! :)

    VastaaPoista
  13. Koripallo-ottelu Liettumassa, koripallon pienessä suurmaassa, on elämys jonka minäkin koripallofanina haluaisin kokea. Siellä on EM-kisat ja Suomi pääsi mukaan pitkien ja vaativien karsintojen jälkeen.

    Jos Arhinmäki saa tästä Iinekseltä teknisen virheen, niin minä annan kolme pistettä. Luulin häntä vain futishuligaaniksi sen Pääpersun tapaan.

    Mutta eikö kukaan ministereistämme ole Daegussa?

    Musiikkitalo on tietysti hieno asia ja avajaiset merkittävä tapahtuma, mutta ei urheilua suotta kutsuta ruumiinkulttuuriksi.

    Urheilu ja kulttuuri eivät ole onneksi vastakohtia tai toisensa poissulkevia, sen minä ainakin tiedän omakohtaisesti.

    Nykynuorisohan sitäpaitsi harrastaa kulttuuria hyvin voimaperäisesti, olen kuullut.

    VastaaPoista
  14. Char - eikö päiväkirjan idea ole juuri se, että kertoo avoimesti mitä itse oikeasti sillä hetkellä ajettelee, tuntee, tekee ja suunnittelee? (Eikä siis raportoida tapahtumia muka objektiivisesti?)

    Minä ainakin pidän päiväkirjaani jo sadatta vuotta (ohoh...) juuri tuon vuoksi, sen terapeuttisuuden takia. Olen huomannut sata kertaa (ei liioittelua, Kuunkuiske, vaan vähättelyä), että kun ahdistavatkin asiat saa kirjoitettua muistiin, ne ahdistavat vähemmän.

    Tekee myös hyvää lukea myöhemmin kuinka jokin asia vaivasi ja pelotti ja ahdisti kamalasti, ja huomata kuinka vähäpätöinen se oli.

    Joku syntymäfiksu varmaan päättelisi, että ehkäpä tämänpäiväisetkin ahdistavat asiat ovat todellisuudessa yhtä mitättömiä.

    VastaaPoista
  15. "Tuossa "hiljaa"ja puhumattomuudessa ei ole mitään tramaattista." (Anonyymi)

    Julma ja kylmä kommentti, joka paljastaa sen, ettet pysty eläytymään toisen osaan.

    Tottakai siinä on traumaattista, jos sen takia menettää ilmaisukykynsä, työnsä, osan toimeentulostaan, ihmissuhteitaan, elämäänsä.

    Ei se, että maailmassa on psyykkisesti estyneitä tuppisuita tee tätä sairautta ken ellekään muulle oikeutetuksi. Sairaus on sairaus, ja kuumekin on oire jostain. Silti se on sairaus.

    Tuppisuulle ei voi sattua tilannetta, jossa hän putoaa metsässä onkaloon eikä pysty soittamaan tai huutamaan apua, minulle voi, eikä se olisi vallan tavatontakaan, koska liikun paljon yksin luonnossa.

    Tämän sairauden alkuperää ei tunneta, ja tämä on tämän hetken fakta. Noita joitain luettelemiasi kohtia on tämän yhteydessä tutkittu, mutta varmuutta ei ole saatu, mikä aiheuttaa aivotumakkeiden muutokset - niistä siis on kyse.

    Minun kohdallani ei ollut geenivirhettä, ei rappeuttavaa aivosaurautta (esim. ms-tauti), ei vaskuliittia (verisuoni-infektio aivoissa), ei lääkeainealtistusta, ei liikeratahäiriöitä, ei borrelioosia, ei poikkeavuutta selkäydinnäytteessä. Samoin on tietämieni potilastoverien kanssa. Syytä aivotumakkeiden muutoksiin ei tiedetä, lääketiede ei ole keksinyt sitä, mutta mentaalipuolelle se ei enää 1800 - 1900-luvun puolivälin ole kallistunut. Vaikka miten haluaisit osoittaa, anonyymi, tämä ei ole mielen sairaus. Minusta olisi hyvä jos olisi, sillä silloin tästä olisi toivoa parantua.

    Tämä sairauden kaivelusi aiheuttaa minussa pahaa mieltä, sanon sen suoraan. Ei sairaudelle ihminen mitään itse voi. Ihmettelen motiivejasi ronkkia minua vähän vihjaillen ja ilkeämielisesti. Miten on oman mielenterveytesi laita, anonyymi? Olet jo pitkään kalvanut minua anonyymina, Kulman takaa. Mikä sinun ongelmasi on?

    VastaaPoista
  16. Jessus sentään, Iines,

    luin pari viimeisintä viestiä, ja kuulostaa siltä että taas sinusta ollaan tekemässä "naista jolla on kohtu kurkussa" - "hysterian" eräs määritelmä. - Olet uskomattoman reipas ja rohkea; minä olisin kieltäytynyt puhumasta terveydestäni jo ajat sitten. Enkä edes halua ruveta miettimään, miten painoindeksisi tähän liittyy tai ei liity!

    Minun taapeoränkytykseni oli monilla ihmisillä ilmenevä ohimenevä vaihe; aikuisiän änkytys on jotain ihan muuta. - En tiedä, mistä se johtuu; tuskin tietävät lääkäritkään. Ja jos mennään siihen, että "hulluhan se on kun ei puhua osaa, ja Jumala sitä nys si rankaisee, syntisyydestään", kuten täällä nyt minusta sinunkin sairaudestasi eräätkin puhuvat, ollaankin jo lukemasi kirjan tunnelmissa. Eli ei tämä elämä näköjään paljon muutu, vaikka tiedon määrä lisääntyykin. - Osalla on varmaan semmoiset näppärät foliohattu-suojaimet, ettei marsilaiset pääse läpi, puhumattakaan tieteellisistä faktoista.

    Se, mitä kirjoitin ex-miehestä: totta se oli. Väsymys ja stressi lisäsivät änkytystä. - No, väsymys ja stressi lisäävät myös riskiä sairastua flunssaan tai syöpään. Eräiden lähteiden mukaan kaikki sairaudet ovat 90-prosenttisesti lähtökohtaisesti psykosomaattisia.

    Eivät siis kuviteltuja, eivätkä mielenterveysongelmia. Etsikää sanakirja, ja lukekaa määritelmä.

    Minä ainakin sairastun helpommin stressaantuneena. - Eikä tämänhetkinen bronkiitti mikään mielenterveysongelma ole. Get a grip!!! Vain siksi, että puheen ongelmista ei paljon puhuta (no pun intended) tai tiedetä, on uskomatonta, että täällä rellestetään ja vinoillaan ja vihjaillaan Iinekselle.

    Jos olisitte minun vieraitani, ette kukaan saisi ystävällistä sanaa tai kahvikupposta, vaan lentävän lähdön.

    VastaaPoista
  17. Ja sitten ihan erillisenä asiana: mielenterveysongelmia on. Ne eivät ole laiskuutta, typeryyttä, tai haluttomuutta ottaa itseä niskasta kiinni. Miksi täälläkin (enimmäkseen anonyymit) käyttävät valtavan määrän aikaa ja energiaa yrittäen todistaa, että jollain ihmisellä olisi mielenterveysongelmia?

    Entä jos olisi?

    Että jos Iines olisi hullu, hänen puheitaan ei enää tarvitsisi kuunnella, hänen kokemuksensa ja tunteensa saisi sivuuttaa eikä hän olisi enää ihminenkään, vaan voisitte kaikki pilkata häntä rauhassa, ja kuvittelette, että ystävät tai edes me uudet tuttavuudet liittyisivät joukkoon?! "Hullu elätti-syöttiläs, et vain halua tehdä töitä, ja olet kateellinen kaikille"?!? Niinkö?!

    Juuri toissa viikonloppuna kuulin uuden ystäväni veljestä: vajaa kolmekymppinen mies, taustalla depressiodiagnoosi. Hän ei parhaillaan saa muuta hoitoa kuin ruiskeen parin viikon välein (en tiedä mitä lääkettä; kuulosti oudolta), ja pyytäessään ajan mielisairaanhoitajalle. Joita hän ei varaa, koska kuvittelee, että kaikki on hyvin. - "Juu, työttömyys ei haittaa; minulla on paljon kavereita ja harrastuksia, ja alan varmaan opiskella englantia, semmoista vaativaa kurssia". Sanoo mies, joka ei osaa edes enkun alkeita, kuulee ilmeisesti ääniä (koska välillä pitelee korvista kiinni ja huojuu), ja alkaa yht'äkkiä hihittää. Hän ei pysty puhumaan perheensä kanssa. Eikä lähtemään yksin ovesta ulos. Mitään sosiaalisia kontakteja ei ole, hän asuu vanhempiensa luona. Istuu yksin viereisessä huoneessa silloin kun vaikka syödään: hän haluaa kuulla läheisiään, ja olla lähellä - mutta tarpeeksi kaukana. Niin, ettei kukaan voi yrittääkään ottaa kontaktia.

    Se on mieleltään sairaan arkea Suomessa. Kukaan perheestä ei osaa tai voi puuttua asiaan; kunnallinen terveydenhuolto tyytyy siihen, että hän hakee lääkkeensä, ja sanoo että on tyytyväinen. Ei kuntoutussuunnitelmaa, ei omalääkäriä, ei kartoitusta, ei mitään. - Ja täällä sitten vinoillaan jollekin, ihan kuin mielen ongelmat olisivat hauskakin vitsi.

    Iines, sinä et tästä varmaan henkilökohtaisesti itseesi liittyen juurikaan välitä; muuten kirjoittaisit eri tavalla (ts. välttäisit rehellistä kertomista itsestäsi).

    Minä puolestani näen punaista! Ilkeydestä ja typerästä piittamattomuudesta suutun aina!

    VastaaPoista
  18. Char,

    minun toinen puhelääkärini (foniatri) änkyttää, merkittävästi, ja hän ei anna sen estää itseään mistään: hän vain puhuu, puhuu ja puhuu. Ja täyttä asiaa. Hän on aivan ihanainen nuori mies.

    On totta, että väsyneenä ja stressaantuneena sairaudet nousevat pintaan, mutta se ei ole totta, että väsymys ja stressi aiheuttaisi sairauksia. Stressitila aiheuttaa elimistössä aineenvaihdunta- ja hormonimuutoksia, solujen puolustuskyky vähenee, ja tällöin jo olemassaolleet bakteerit leviävät helpommin.

    Samoin mielen sairaudet tai masennustilat eivät itsessään aiheuta muita sairauksia, vaan ainoastaan vähentävät ihmisen voimia, fyysistä vastutuskykyä, jolloin virukset ja bakteerit saavat elintilaa.

    VastaaPoista
  19. Tapsa,

    Arhinmäen selitykset siis olivat aika hyvät. Hän sanoi menevänsä myöhemmin Musiikkitalon varsinaisiin konsertteihin.

    Totta on tietenkin sekin, että jos korisotteluun pääsy oli pitkän tien tulos, niin asia tuntuu merkittävältä. Ja onhan Liettuan-matkakin aina vähän mielenkiintoisempi kuin bussimatka samaan kaupunkiin.

    Silti minusta ministerin tulisi tehdä tarkoin valintansa ja ottaa huomioon se kotimaisuusaste ja veronmaksajien rahat näissä valinnoissa. Korismatsin ehkä näkisi televisiostakin? Tämä uusi Musiikkitalo on myös pitkän linjan merkittävä hanke.

    VastaaPoista
  20. Tapsa,olet ehdottomasti oikeassa!

    Juuri noinhan se päiväkirjan pitäminen pitäisi mennä. Minä en ole siihen koskaan pystynyt, oikein kunnolla (nytkin nuoruusajan päiväkirjat on sinetöity kirjekuoreen, jossa lukee että "poltettava avaamatta, kun kuolen"). - Onneksi en ole yhtään dramaattinen, muuten tämä keskustelu menisi vallan hurjaksi! :D

    Nuorena likkana koetin kirjoittaa, mutta se kaatui aina siihen, että mietin lukijoita - olin niin varma, että minusta tulisi isona Montgomery tai Alcott, ja sitten kaikki raapustukset olisivatkin jo museo-ainesta.
    Aika turvallisin mielin uskallan sanoa, ettei varmaan näin tule nyt hetikään käymään (minä kyllä keksin kirjoja koko ajan; kun saan hyvän juonen päästä kiinni, mietin siltä iltaisin ennen kuin nukahdan. Isosiskoni, jonka kanssa jaan kaiken, ei muuten tiennyt tästä; en ollut koskaan tullut kertoneeksi. Minusta se on väistämätöntä, eikä kertomisen arvoista. Hän oli ällistynyt, kun kuuli tavastani tänä kesänä).

    Meidän perheessämme päiväkirjat eivät ikävä kyllä olleet pyhiä. Äitini luki meidän kirjoituksiamme, toinen isosiskoni omien lastensa juttuja. - Minusta se on aina ollut todellinen rikos! Ymmärrän, että vanhemmat tarkoittivat hyvää (ja kyllä, saivathan ne pikkusiskon ja siskontytön kiinni vaikka mistä kolttosista, kuten myymälävarkauksista). Minulle se oli kuitenkin niin suuri yksityisyyteen tunkeutuminen, etten voinut avautua. Siis paperilla, josta jää jälki.

    Minä olen aina hoitanut tuon miettimis- ja ajattelupuolen pääni sisällä. - Paitsi siis raiskausepisodin yhteydessä; silloin olin jo aika iso, ja kirja oli lukollinen. Sikäli se oli terapeuttista, että lakkasin syyttämästä itseäni, kun olin tilittänyt kaiken. Siihen asti olin pitänyt itseäni osavastuullisena tapahtuneesta. En ensin suostunut lähtemään "oman" kavaljeerini kanssa kahdestaan kotiin, kun pelkäsin. Minua yritettiin raiskata muutamaankin kertaan silloin kun olin ihan nuori ja täysin kokematon, mutta näytin vanhemmalta ja vampilta. - Ei siis mikään oikeutus pakottamisyrityksille, mutta selittää ehkä aikuisten miesten reaktioita, ja minun pelkojani.

    Minä pääsin turvallisesti kotiin, mutta rakas ystäväni - joka siis halusi mennä oman seuralaisensa kanssa sänkyyn - päätyi metsään, vaatteet revityiksi, ja hengenmenon uhalla raiskatuksi. - Seksistä ei siis ollut kysymys; sitä olisi ollut miehelle tiedossa, vaan jostain vallankäytöstä.

    Noh. Minä kuitenkin syytin itseäni. Olin ottanut puheeksi sen, että pelkään miesten väkivaltaisuutta, ja päättelin, että se ehkä kiihotti rikollista. Kun olin tilittänyt itsekseni ja päiväkirjaani kaiken, huomasin, että en tosiaan ole vastuussa mistään, eikä terveen ihmisen reaktio ole rynnätä raiskaamaan, kun kuulee nuoren naisen hämmingeistä ja peloista. Normaali mies ei kiihotu siitä, että toinen ihminen pelkää.

    Se siis toimi, mutta en muista, että olisin osannut kirjoittaa sen jälkeen juurikaan muuta.

    VastaaPoista
  21. Iines,

    jaoit nyt yleistävän lauselmani tarkkoihin komponentteihin (jos se nyt on se sana mitä tarkoitan). :)

    Yritin siis sanoa, että väsyneenä, tms., sairastuu helpommin. En, että väsymys, tms., johtaa sairastumiseen.

    Re: änkytys: kaikki änkyttäjät varmasti reagoivat tavallaan. Sinäkään et tiedä, mitä ihana lääkärisi tuntee - enkä minä olisi tiennyt, miten ex kokee tilanteet, jos hän ei olisi kertonut. Kyllä se minunkin mieheni reippaasti kahlasi puheensa läpi, ja selvisi kaikista luennoistaan sun muista tilanteista, ihan itse.

    Välillä oli vain tosi huono omatunto, kun tiesin erinomaisen hyvin, miksei hän ollut saanut nukuttua riittävästi. :)

    Omaan ärrävikaani vaikuttaa nimenomaan väsymys: vaikka nyt yritän olla yskimättä keuhkojani pihalle, äänteet eivät tuota ongelmia. - Unenpuute tuottaa.

    Ja puhun siis vain itsestäni. Ja ex-miehestä, sen änkytyksen osalta. Välillä ei alettu tarpeeksi aikaisin nukkua, vaikka tiedettiin, että seuraava päivä olisi tärkeä.

    VastaaPoista
  22. Onpas kiva lukea, että Tapsakin pitää päiväkirjaa. Ihan kutkuttaa ajatuskin siitä. Tällainen päiväkirja voi olla arvokas kirjallisesti, mutta merkittävin se on kuitenkin ehkä jälkeenjääville, ellei asianomainen mene polttamaan sitä heikkona hetkenään.

    Olen lukenut joitain isäni vanhoja kirjeitä, ja ne ovat antaneet minulle paljon - käyttääkseni kliseetä. Yleensä päiväkirja, syvästi henkilökohtainen kirjoitelma viehättää suuresti, koska se on niin paljaasti subjektiivinen, siis mitä suurimmassa määrin myös objektiivinen, lainatakseni Meriluotoa. Yksityinen on yleistä.

    Miksi on niin vähän miehen päiväkirjoja? Onko täällä netissäkään yhtään kunnollista rehellistä ja roolivapaata miehen päiväkirjaa? Ei ole. Se olisi varmaan jopa hitti.

    VastaaPoista
  23. Charilta on empatiaryöpyssä lukemisen ymmärtäminen ehkä hetkellisesti alentunut.

    Blogistin mielenterveyttä täällä ei sentään kukaan ole asettanut kyseenalaiseksi, saati arvostellut.
    Jos hän seikkaperäisesti haluaa selvitellä ja avata epikriisiään, niin on oletettavaa, että sitä myös kommentoidaan eri kanteilta.

    Muu on hysteeristä horinaa.

    VastaaPoista
  24. Kyllä siis, Char, olemme samaa mieltä väsymyksen ja stressin osasta sairauden puhkeamisiin, käsittääkseni.

    Itsestäni olen havainnut yhden selvän itseaiheutetun jutun. Jos juon sanotaan kaksikin annosta alkoholia, ääneni menee finaaliin. Alkoholi aiheuttaa jostain syystä ilmeisesti jatkuvan spasmitilan äänihuuliini, vaikka voisi luulla, että se rentouttaa kouristukset pois.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi,

    seikkaperäisesti en ole mielestäni sairauttani valottanut. Avoimesti kylläkin, mutta en ole halunnut avata sitä levälleen. Minulla ei ole mitään salattavaa, ei syytä olla keskustelematta siitä, mutta ei myöskään velvollisuutta eritellä asiaa detaljeja myöten. On paljon sellaista, jota en tästä asiasta ole maininnut, enkä tule mainitsemaan. Luotan lukijoihin, ja annostelen asiaa myös niin, ettei kukaan kiusaantuisi asiasta. Valittaa en tahdo, korkeintaan joskus eritellä tuskaantumistani asiaan.

    VastaaPoista
  26. Itse aloin pitää varsinaista päiväkirjaa vasta 20-vuotiaana. Sitä ennen vain piirsin ja runoilin.

    Silti joissakin varhemmissa päiväkirjoissani minua ärsyttää nuoren ihmisen tapa vihjailla jostakin, jota ei enää millään muista.

    Nuoruuden kuohujen keskellä, kun kaikki oli sekaisin ja sumeana, keksin alkaa kirjoittaa päiväkirjaa koneella, liuska kerrallaan, ja aina ihan täyteen, viimeisen rivin viimeistä sanaa myöten.

    Se osoittautui erittäin tehokkaaksi, avartavaksi ja paljastavaksi metodiksi, varmaan muistuttaen hieman psykoanalyysia, tai rukousta.

    Monta monituista kertaa aloitin liuskani täynnä ahdistusta ja tuskaa, mutta lopettaessani olinkin täynnä iloa ja voimaa. Eihän tässä mitään oikeaa hätää ollutkaan... Ehkä sitä vain oppi tietämään, että ahdistuksesta kertominen auttaa. Puhuminen auttaa.

    Tietysti se on tyypistäkin kiinni. Ehkä kaikki kakskymppiset ei lue itämaisia viisauksia ja harrasta meditointia... siihen aikaan ainakaan, ehkä nykyään enemmän.

    PS. Onko täällä netissä sitten, Iines, jossakin roolivapaita naisen päiväkirjoja? Tämä sinun palstasihan ei ole päiväkirja kuin korkeintaan satunnaisesti. Tämä on keskustelukirja.

    VastaaPoista
  27. Anonyymi: jaa että missä empatiaryöpyssä?

    Pari mainintaa lääkärikäynneistä ei ole "epikriisin avaamista", ja muutenkin ihmettelen sitä, että täällä niin innokkaasti tehdään johtopäätöksiä. - Kukaan asiantunteva lääkäri ei Iineksen kirjoitusten perusteella suostuisi tekemään edes alustavaa diagnoosia.

    Minkä vuoksi he ovatkin asiantuntevia lääkäreitä, ja sinä et. - Entä olitkos sinä se painoindeksi-tapaus?!

    Edelleen: keksityn nimimerkin verran voisi jokainen ottaa vastuuta sanoistaan. Vaihtakaa sitä nimeä vaikka keskustelusta toiseen, tai samankin keskustelun aikana, jos tykkäätte hämmentää soppaa. Jos tämä on jotain leikkiä; meidän muiden olisi kivempi pelata, jos tietäisimme, että kenen anon kanssa puhutaan.

    Mika ja Iines, minä en nyt pääse tuohon urheilu vs. musiikki-juttuun kiinni. Iineksen mielestä olisi tärkeämpää ministerismiehen osallistua konserttiin; Mika näkee, että ruumiin kulttuuri olisi arvokkaampaa sinällään.

    Molemmat varmaan olette sitä mieltä, että kilvoittelu on aina ongelmallista - urheilussa sitä voidaan mitata, mutta ei yksilötasolla (siis että: kuinka paljon joku on itse henkilökohtaisesti kehittynyt omassa lajissaan). Taiteessa puhutaan vain subjektiivisista näkemyksistä.

    Minä en katso urheilua (luulin, että "ilmaveivi" oli se jutska, kun Koivu (?) teki jäällä piruetin, kun saatiin se pokaali. - "Poika on tullut kotiin"-otsikko puolestaan aukeni minulle vasta toissa viikonloppuna, kun pääsin puhumaan 9 v-jääkiekkofanin kanssa).

    En toisaalta ollut kuullutkaan tästä uudesta ihq-konserttihallista.

    Sikäli asia ei suoraan sanottuna kosketa minua. Meillä on suurempia ongelmia kuin urheilun ja musiikin arvostus, ihan tämän keskustelun perusteella.

    Seuraava ministeri, tai muu vaikuttaja, joka jättää osallistumatta mielenterveyspotilaiden ongelmia kartoittavaan kehitykseen, haukutaan Chez Char pystyyn. Ihan riippumatta siitä, osallistuttiinko nokkahuilukonserttiin vai polttopalloturnaukseen.

    Asiat asioina.

    VastaaPoista
  28. No hyvä kysymys Tapsa, puhtaita naisen päiväkirjojakaan ei taida olla, siis sellaisia päivättyjä, klassisia, mutta nimimerkillä. Kukaan ei tietenkään nimellään pidä täysin avointa ja paljastavaa päiväkirjaa.

    Naisilla on kuitenkin runsaasti päiväkirjanomaista vuodatusta, ja monet bloggaavat henkilökohtaisista tapahtumistaan päivittäin. Esimerkiksi muotiblogit ovat osittain päiväkirjoja, joissa kerrotaan tapahtumista. Tosin ne ovat idealisoituja ja hyvin pinnallisia ja ulkokohtaisia.

    VastaaPoista
  29. Minä olen aina ihaillut kirjailija Jukka Pakkasta. Kirjojaan en ole lukenut, mutta on joskus ollut runsaasti televisiossa.

    Niin helmeilevää mielikuvitusta saa hakea, hän pystyy lataamaan urheiluun koko maailman ilmiöt, luultavasti ainakin osittain jopa uskoo puheisiinsa.

    Aktiivinen urheiluharrastus pitää lapset poissa kaduilta, niinhän aina sanotaan. Totta se onkin, lapset oppivat sen mikä elämässä on tarkeintä - se mitä puhutaan on eri asia kuin se miten oikeasti tehdään.

    Lärvejä vetäessäänkään lapsi ei ole kadulla, vaan turvallisessa ympäristössä, tuttujen ihmisten parissa.

    VastaaPoista
  30. Iines,

    olen ihan puhki, mutta tartun näin ekana (?) tuohon seksityöhön ja laillisuuteen.

    Maailman sivu on ihmisillä ollut "järjestelyjä". Minussa asia ei herätä sen suurempia intohimoja. Hyvä, jos saadaan vääryyksiä ja rikollisuutta kitketyksi.

    Väärin taas on, jos kaikkien pitää hyväksyä vapaat suhteet. - Chez Char emme jaa, kummankaan puolin.

    Minä pidän omat lelut itselläni, ja Mies toimii samoin. - Jos päättää toimia eri tavalla: toki. Charin Buduaariin ei varmaan sitten asiaa ole. Minä en petä.

    Näillä näkymin Mies ei tuo lempi - öh: ystävätärtä pöytääni; sellaista vaihtoehtoa ei edes ole. - Jos olisi, Miehellä olisi saman tien ihan ikkariomat pöydät ystävättäriensä ym. kumppaneiden kanssa. :)

    Mitään moralismia tähän ei liity: kerron vain, mihin pystyn, ja mitä parisuhteessa kestän. Tietääkseni.

    Kaikki ihmiset, jotka ovat vapaamielisempiä kuin minä: oikeasti ihailen heitä. En haluaisi olla kuin he, mutta ihailen silti.

    Vapaa seksi kuulostaa tosi hienolta!

    Haluaisin myös osata tanssia, ja osata latinaa - eiköhän esteetön seksuaalisuus ole vähän sama juttu. Ja juu, väitän: sitäkin pitää harjoitella, jos ei ole luonnonlahjakkuus. :)

    VastaaPoista
  31. Hyvä, Riku, että toit reippaasti tuon urheiluharrasteita omaavien nuorten lärvienvetotaidon esille.

    Se on nimittäin hämmästyttävän suurta, se imukyky noilla pikku kiekkoilijoilla, sählynpelaajilla ja muilla palloilijoilla näilläkin lakeuksilla. Tämän huomasin jo opeaikoinani, kun silmäilin poissaolotodistuksia. Onhan se pohjanmaan kautta juhliminen porukalla hauskempaa.

    VastaaPoista
  32. Ei helvetti, täällä suolletaan semanttista skeidaa tuutin täydeltä.

    En ole unissanikaan arvostellut tai sysännyt k.o. taudin määritteitä ja arvioita blogistin niskaan. Päinvastoin heitin niitä valottaakseni sen epämääräisyyttä ja vähäistä tunnettuutta. Kas kun sitä ei ole kliinisesti juurikaan tutkittu.

    Käsittämätöntö herkkähipiäisyyttä ja kiitoksen ja paijaamisen kerjäämistä.

    VastaaPoista
  33. Luen juuri Sofi Oksasen Liian lyhyttä hametta, laululyriikkakokoelmaa, ja siinä sanotaan yhdessä laulussa näin:

    "Kulta antaa kaikille ja kaikkialla
    miten vain ja missä vain
    Kulta antaa päivittäin
    jotta saisi edes yhden kiltin sanan
    jokapäiväisen leipänsä
    jokapäiväisen kultansa, ystävällisen sanansa

    ja se on aina se sama:
    Kulta sä tunnut niin hyvälle,
    Kulta mä tuun niin syvälle,
    Kulta sä tunnut niin hyvälle, kultajyvälle


    Sääliksihän Kultaa käy. Hänelläkin on liian lyhyt hame

    ja multa hengittää niskaan
    Kullan niskaan
    jokainen yö, jokaikinen yö

    VastaaPoista
  34. Arkkitehtuuriin sen kummemmin kantaa ottamatta olen joskus ajatellut, kun on ollut pakko, että Neuvostoliitossa talot suunniteltiin krapulassa ja rakennettiin kännissä.

    Ja Suomessa tehtiin juuri päin vastoin.

    Ps. Liettua on hieno maa. Käykää vaan. Suosittelen käyntikohteeksi Kaunasta enemmän kuin Vilnaa. Ai, miksi? En tiedä.

    Pss. Olen pitänyt päiväkirjaa 16-v iästä lähtien. Joskus - harvoin - kun luen niitä, säpsähdän. (Ne on nimittäin aika kummallisia.) Voin pistää ne nettiin jos ne jotakuta kiinnostaa... Paitsi tietysti niistä pitäisi häivyttää tunnistettavat ihmiset, pois. En halua loukata muita ihmisiä kuin itseäni. Se taas tekisi niistä (p-kirjoista) entistä sumuisempia. Eli reikäisiä.

    VastaaPoista
  35. Anonyymin on turha närkästyä muka viattomaksi omine "psyykkisplaatuisine" ilmaanheittoineen, kademielen tuputtamisineen ja painoindeksiuteluineen (klo 11.27).

    Kiitoksia ja paijauksia ei kukaan kaipaa, mutta asiapohjan jonkinasteista rehtiyttä kylläkin.

    VastaaPoista
  36. Iines ja minä? Matkalla maailmalta.

    http://electinghistory.files.wordpress.com/2010/05/cold-war-poster-somethingorother-final-take-hopefully.jpg

    VastaaPoista
  37. Sofi on fiksu ihminen, hän kirjoittaa ns. varmoista aiheista, joissa ei voi epäonnistua, investoinnit ovat pieniä ja niiden riski on olematon.

    Jos joku luulee, että urheiluharrastuksia väheksyisin, se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Tarkoitin, että jos joukkueissa pelaavat aloittavatkin kovan dokaamisen aikaisemmin kuin muut, heidän hyvä fysiikkansa auttaa kestämään.

    Kaduilta tulee pysytellä poissa, jos jotain pahaa tapahtuukin, on parempi että se tapahtuu tutun valmentajan ohjauksessa.

    Nuoriso kentille ja hikihalleihin sieltä tietokoneiden tai kirjojen äärestä!

    VastaaPoista
  38. Liettuassa en ole, mikis, käynyt, mutta Latviassa kylläkin. Liettuaan menisin mielelläni, kuten muihinkin Baltian maihin. Niissä on sellaista ikivanhaa kulttuuria ja rakennusarkkitehtuuria, joka meiltä puuttuu.

    Miksi minun tielleni tosielämässä ei ole koskaan osunut poikaa tai miestä, joka olisi pitänyt päiväkirjaa? Olisin ollut aika myyty. Olisin halunnut myös lukea hänen päiväkirjaansa. Omat lapsuus- ja tyttöaikani päiväkirjat ovat hävinneet maailman tuuliin.

    VastaaPoista
  39. Riku, älä suotta selitä, uskotaan kyllä, että olet urheiluhenkinen kaveri. Olet selvästi oivaltanut urheilun perimmäisen olemuksen.

    Minulla oli kerran tässä seinänaapureina nuori liikunnanopettajapariskunta. He olivat myös oikein sisällä urheilun syvimmässä olemuksessa itsekin. Seinän takana pidettiin remubileitä harva se viikonloppu, kunnes lapsi syntyi, jota tapahtumaa siunasin mielessäni.

    VastaaPoista
  40. Komppaan anonyymiä. Psykosomaattisuus on vain joillekin niin kova pala.

    Jotainhan ihmisestä kertoo pakonomainen roikkuminen täällä netissä, missä on pari alkoholisoitumisprosessinsa eri vaiheissaan olevaan jees-miestä ja muutama naishenkilö, jotka eivät hekään kaikki aina tunnu olevan mielenterveydeltään aivan stabiileja, kuten ei itse bloginpitäjäkään. Mutta ainahan voi muistella Erno Paasilinnan rohkaisevia sanoja.

    VastaaPoista
  41. Anonyymi on kuin peräkylän uuno, tyhjää hokeva, tietämätön, tajuamaton, edelleen kylmä ja empatiakyvytön ihminen.

    Minä olisin mieluusti psyykkisesti äänisairas, koska sellaiseen olisi olemassa pillerihoito ja toivoa parantumisesta.

    VastaaPoista
  42. Tuota 21:18 anonyymia ihailen, kuinka voi jonkun äly olla noin terävä, sanat kuin viiltävä veitsi, totuuden hahmotuskyky briljantti.

    Vielä nöyrä kumarrus sinulle, sinä ainoa laatuasi ja ainoa laadukas! Lietkö se sama anonyymi, joka kehui taidoillaan kirjoittaa tarvittaessa eri lailla, tarvittessa jopa runontynkää,- en tiedä, ei tarvitse vastata.

    Renesanssinero on liian vaatimaton sana sinua kuvaamaan, parempaa en pysty vaatimattomuudessani keksimään.

    Anteeksi vähäpätöisyytemme!

    VastaaPoista
  43. Minä taas - täysin alkoholisoitunut eläkeläisukko joka eilen ajoin invalidimoponi ihan paskaksi - mykistyn myös tuon anonyymin 21:18 sanoista. Täytyy sanoa, kun ei muuta voi, että korvani soivat kuin kirkonkellot pääni sisällä: pim DOM POM PUM dim. ("Pikkukello kilkkaa ja ISO kello SOI...")
    Hitsi, jos olisin edes 1/4 osa yhtä terävä kuin Anonyymi 21:18, en täällä kävisi. (Kävisin jossain muualla. Eli perussuomalaisia äänestävien intellektuellien blogeissa. Räyhäämässä.)

    VastaaPoista
  44. Minä taas en ole elävässä elämässä ikinä tavannut naista, jota olisi pätkääkään kiinnostanut päiväkirjan pitoni.

    Tosin en varmaan olisi niitä kenelläkään näyttänytkään. Tai mistä sen tietää.

    VastaaPoista
  45. Minusta kynä on aina ollut miehen seksikkäin vehje. Minun ent. miehelläni taisi olla leegio lihasten treenausvehkeitä ja tankoja sänkynsä alla, kun tapasin hänet. Vaan kynällään hän itsensä on elättänyt, ja elättää edelleen.

    Stabiili anonyymi viihtyy kyllä kiitettävästi täällä mielenterveydeltään horjuvien eri alholisoitumisasteella olevien seurassa. Mikähän siinäkin on?

    VastaaPoista
  46. Kynällä minä olen kaikkein eniten kyntänyt. (Enkä tässä tarkoita, että paperia.) (Enkä pahvia.)

    VastaaPoista
  47. Tai tarkoitin... herra Anonyymi, että Kynällä olen kaikkein eniten Saanut. (Siis Pillua.) Mutta mitäs siitä, näin herrasmiesten kesken, eihän me näistä asioista supatella. (Tämä viimeinenkin lojuu tuolla nyt olohuoneen polsterilla repo rankana, ja lupasin hänelle, että lopetan nettirupatteluni klo 23:00.)

    Pidän lupaukseni. (Aina.)

    VastaaPoista
  48. Terveisiä ensin Ruotsista ja sitten uudesta kodista! Jälkimmäinen ei siis sijaitse edellisessä.

    Päiväkirjan kirjoittaminen on mielenkiintoinen juttu. Tavallaan ihailen ihmisiä, jotka sitoutuvat vuosiksi ja vuosikymmeniksi kirjaamaan ajatuksiaan. (Minulla ei olisi kärsivällisyyttä ja kokisin kenties vellovani itsessäni.)

    Kai päiväkirjan kirjoittaminen on joillekuille hyväksi koettu tapa tulla enemmän tietoiseksi itsestään tai keino saada mielessä liikkuville asioille mittasuhteet. Toisaalta - kaikki se mitä on joskus ollut näkyy tässä hetkessä. Jatkumo.

    Tosiaan, melkein mikään ei ole niin jännittävää / pelottavaa / hurjaa kuin miltä sen ajatteleminen saattaa etukäteen tuntua!

    Paitsi muutto oli vähintään tasan yhtä suuri työ oikeasti kuin etukäteismielikuvissa.

    Juttelin viime viikolla junassa yhden miehen kanssa ja mainitsin tulevasta muutosta. Hän sanoi, että hänestä se on kamalimpien asioiden listalla kolmantena heti jonkun kuoleman ja avioeron jälkeen.

    En ehkä allekirjoita mutta voin täysin ymmärtää.

    VastaaPoista
  49. Mitäköhän muuten venäläiskuvan alla lukee? Anyone?

    Olen tänään vapaalla ja katselen tavaravuoren tuolle puolen - illalla sitä ei ei enää ole! Vaan ei se tapahdu itsestään...

    Eilen eräs ystäväni kertoi pieleen menneestä työhaastattelustaan. Suullisessa palautteessa oli mainittu mm. vapaasta puhetyylistä ("ei hyvänen aika; olisiko pitänyt jäykistellä ja latoa kaikki alan termit kirjakielellä peräkkäin kaupungin strategian mukaisin korulausein") ja siitä, että mitä isommasta pomosta on kysymys, sitä enemmän hänen persoonansa tulee häipyä taka-alalle.

    Ystäväni sanoi sanoneensa, että hyvä kun tuli selväksi - hän ei olisi halunnutkaan vastaanottaa konemaisesti tehtävää työtä, jossa ihmisen pitää häivyttää persoonansa.

    (Huvittavaa tässä on se, että ystäväni on tehnyt vastaavantasoista työtä samassa lafkassa - kaupungin palveluksessa - menestyksellisesti jo pitkään. Vaan eipä tee kauan; hakemukset ovat jo vetämässä naapurikaupunkiin.)

    VastaaPoista
  50. Olen ymmärtänyt että blogisti hoveineen suhtautuu hieman skeptisesti taiteen tuotteistamiseen, ja ainakin, niin on kerrottu, rumpujen paristämiseen hyväntekeväisyyden yhteydessä.

    Ensi- ja turvakotien liiton ja Anna -lehden kolmivuotiseen naisiin kohdistuva väkivalta -projektiin kuuluu merkittävänä osana Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan ”Liian lyhyt hame - Kertomuksia keittiöstä”. Siihen kuuluu teatteriesitys, kirja, tupla-cd, video, teatterissa esitettävä musiikkiteatteriesitys, ooppera ja elokuva. Keräyksen tavoite on 100 000 euroa.

    Olisi tosi mielenkiintoista kuunnella mikä teoksen "liian lyhyt hame" kirjallinen anti oikein on. Oksasen näkökulmahan on, naisen, nöyryytetyn, hakatun, raiskatun, petetyn, vainotun ja vihaisen naisen, jolle mies on vika, sika, tunkeilija ja ulkopuolinen.


    Aiemmin on jo pari maistiaista esitetty vailla mitään kommentointia. Lisäänpä vielä yhden.

    Kiitollisempaa kamelia etsiä saisin,
    uskollisempaa koiraa tuskin löytäisin,
    miksi siis vaihtaa akkaa rumaa,
    sillä se tajuaa,
    kuinka helppo se on tappaa.

    VastaaPoista
  51. Kuunkuiske,

    onnea uudelle kodille! Muutto on niin hirvittävä ruljanssi, raskas työ, että jo senkin takia sitä pysyy vaan vanhassa kodissaan, vaikka voisi periaatteessa muuttaa sinne, minne haluaa, jopa pois Pikkukaupungistakin. Ehkä vielä teenkin sen.

    Tuohon päiväkirjaan ei kai suhtauduta projektina, suorituksena. En minä ainakaan ajattele, että nytpä kirjaan ajatuksiani ja niin teen vastakin.

    VastaaPoista
  52. Anonyymi,

    luin Sofi Oksasen Liian lyhyen hameen loppuun tuossa aamusella. Pidättäydyn kommentoinnista siitä syystä, että olen ajatellut Oksasta yhdeksi lokakuun Einesbaarin arvioinnin kohteeksi.

    Palataan sen teemoihin siis toiste. Sehän on laululyriikkakirja, ja siten siitä voisi ehkä jutella tässäkin blogissa. Mutta odota hetki. Ellei se tule Einesbaariin, se tulee seuraavaksi jutuksi tähän.

    VastaaPoista
  53. Kuvassa lukee:

    С КАЖДЫМ ДНЕМ ВСЕ РАДОСТНЕЕ ЖИТЬ!
    Each day we live happier!
    Joka päivä elämme onnellisemmin.
    (Joka päivä on ilo elää)

    Unknown Artis, 1952 (tuntematon taiteilija)

    VastaaPoista
  54. Kuunkuiske,

    tuo on mielenkiintoista, mitä sanot ystäväsi vapaasta puhetyylistä, joka tyssäsi työpaikan saannin.

    Pidän kovasti huolitellusta puhumisesta, varsinkin työhönottohaastattelussa se on tärkeää. En tarkoita kirjakieltä, en vierastermeillä brassailua, vaan selkeää ja rauhallista puhetta.

    Esimerkiksi stadin nasaalinen honotus on kyllä aika pissismäistä, samaten muu hyvin vapaa puhe työtilanteessa antaa kantajastaan vähän sivistymättömän vaikutelman. Kenties tässä tuli sellainen hönöefekti?

    VastaaPoista
  55. Iines, ei tullut hönöefektiä. Ko. ihminen puhuu siistiä yleiskieltä mutta hänen sanailunsa on pönötyksestä ja tärkeilystä vapaampaa kuin peruspaperinpyörittäjän.

    Hänet mm. valittiin aikanaan avaamaan uudelleen yksikkö, joka oli ollut pitkään suljettuna. (Ala kuuluu kaupungin peruspalveluihin, en yksilöi sen tarkemmin.) Hän haastatteli ja valitsi toimipisteen henkilökunnan ja hoiti kaiken niin hyvin, että kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä yksikön toimintaan. (Henkilöstön keskuudessa vallitsi hyvä henki ja asiakkaat kiittelivät säännöllisesti toimintaa.)

    Haastattelussa hän mainitsi edellisen urakan yhdeksi merkittävämmistä meriiteistään tyyliin "avasin pisteen uudestaan, valitsin henkilökunnan ja ostin verhot." Siis tällä tapaa vapaa puhetyyli.

    Olisihan sen voinut ilmaista monta kertaa tylsemmin mutta millä perusteella se olisi ollut parempi tapa? (Retorinen kysymys, poistun takavasemmalle laatikkovuoren luo.)

    VastaaPoista
  56. Niin, ja kiitos toivotuksista! Järvi katselee ikkunasta, täällä on hyvä olla.

    VastaaPoista
  57. Ja kiitos anonyymille! Kuvateksti oli taattua sosialismihapatusta! :)

    VastaaPoista
  58. Kuunkuiske,

    taisin turhaan provosoida, sillä minua tuo työhönottohaastattelu kiehtoo aika tavalla senkin vuoksi, että koulussa esitimme erilaisia sosiodraamoja sen ympäriltä, kun opetusteemana oli työhönottohaastattelu ja työnhakuasiakirjat.

    En oikeastaan ajatellut, että ystäväsi olisi pissis. Olisi kyllä kiintoisa kuulla työnantajan perustelut, sillä jotakin hänelle tuli hampaankoloon. Se voi kyllä johtua ihan siitäkin, että hänellä oli jotain henkilökohtaista ongelmatiikkaa.

    Että näkyy järvi ikkunasta. Oi onnea! Kelpaa sinun ulkoilla lähimaastossa.

    VastaaPoista
  59. Minusta kuvateksti on mainio, kun katsoo kuvaa.

    Ei Suomesta olisi tuollaista julistetta saanut vuonna 1952. Nainen aktiivisena ja kauniina auton vieressä, katsomassa hyvinvoivan maan yli tulevaisuuteen. Tuo torni vain häiritsee auvoa, kun nyt tietää, että se tarkoittaa tekniikan tulevaa voittokulkua ja kaiken alistumista sen alle.

    VastaaPoista
  60. Sofi Oksanen on tuotteistanut persoonansa ja tehnyt angsteistaan tuoteperheen. Androgyyninen biseksuaali, heteronormatiivinen feministinen lesbo ja syömishäiriöinen teinigootti.

    Korostetun itsekeskeinen minäkuva on rakennettu subjektiivisen kiinnostavuuden ja individualismin suoman katteettoman itsetunnon varaan.

    VastaaPoista
  61. Niinkuin on usein tullut esille ei peruspalveluissa ole sijaa terapeuttiselle ja emotionaaliselle hömpälle (visuaalinen ilme) vaan taloudellisuus edellä kulkevalle käytännöllisyydelle.

    VastaaPoista
  62. Huomenta kaikille! :)

    Kuunkuiske, onnea uuteen kotiin - ja jaksamista urakoinnille! Minäkin olen lukenut jostain tutkimuksesta, että muutto on stressitekijänä suurempi kuin läheisen kuolema ja aviero; pienempi kuitenkin kuin työttömyys. Ehkä sitä stressaavuutta mitattiin ja pisteyttiin jotenkin irrallisena arvona, ja surun ja menetyksen tunteet jätettiin pois laskuista. Tai sitten tutkimus oli sarjassa "jäätelö aiheuttaa lämpöhalvauksia".

    Meilläkin on kaaosta; ns. torakkamyrkytyksen kakkosvaihe lähenee, ja taas pitäisi kaapit ja laatikot tyhjentää, ynnä huonekalut siirtää... Kysyn vain että mihin. Kotimme ei edusta minimalismia; kirjoja ja antiikkisia (lue: superpainavia) perintöhuonekaluja ynnä astioita ja liinavaatteita olisi pienehkön kartanon sistustarpeisiin asti, enkä tämän ruton kanssa taistellessani oikein jaksa edes ajatella koko sotkua. Eilen iltapäivällä oli taas kuumetta; toivottavasti kohta helpottaa.

    Iines, minulle nuo sosidraamat sopivat harvinaisen huonosti! Ymmärrän niiden opetuksellisen arvon ja merkityksen; minä henkilökohtaisesti vain vaivaudun ja jäykistyn ja menen ihan takalukkoon. Aidoissa tilanteissa pärjään paljon paremmin. Ehkä en vain ole löytänyt sisäistä näyttelijääni? :)

    Miten noita opetustilanteita ohjasit? Kysyn ihan ammatillisesta mielenkiinnosta.

    VastaaPoista
  63. Voihan olla, että oli muitakin syitä, painavampia, joiden takia Kuunkuiskeen ystävää ei työpaikkaan valittu?

    Onhan se tietysti kova paikka, kun saa pakit. Me miehethän sen tiedämme.

    Olen oikeastaan tyytyväinen, etten aikoinani saanut niitä paikkoja ja niitä naisia, joita yritin mutten saanut.

    Kynällä toki saa naisia, mutta sitä taitoa on vaikea hyödyntää kapakassa.

    "Minä olen muuten aika näpsäkkä kirjoittaja." "Ai, tytöt on menossa lutkamarssille, päättelin vain pukeutumisesta." "Minä muuten tunnen Mikiksen."

    (Vain yksi noista kolmesta toimii. Ja on melkein tottakin.)

    VastaaPoista
  64. Iines, Sinulla on verenpaine melkein kuin nuorella tytöllä. Luonnossa aktiivisesti liikkuminen, valokuvaaminen ja kirjoittaminen ovat hyvästä.

    Ehdin vasta lukea etusivun kirjoituksesi. Peter Peter -kirjassa olen jo pidemmällä. Pakko myöntää, että AM osaa kirjoittaa!

    VastaaPoista
  65. Muutto on toki rasittavaa, mutta olisiko se ihan noin rasittavaa - kuoleman ja avioeron luokkaa? Luulen, että siinä on samaa liioittelua kuin takavuosien "tutkitussa tiedossa", että rakastelua vastaa viiden kilometrin juoksua.

    Joko kyseinen tutkija ei ollut koskaan juossut viittä kilometria tai rakastellut.

    Mutta että me olemme Iineksen hovi. Mielenkiintoinen näkemys. Onhan meitä täällä pari narria, pari hovineitoa, pari pyöveliä... keitä muita?

    VastaaPoista
  66. Anonyymi,

    miten Oksanen - tai ylipäätään kukaan - voi olla yhtäaaikaa androgyyninen, biseksuaali, lesbo ja heteronormatiivinen? Olisikohan taas sanakirjan lehteilyn paikka (ellei tämä ole sitä kuuluisaa nettikeskusteluhuumoria, josta en aina ota selvää).

    Gender-tutkimuksesta kiinnostuneena kuulisin mielelläni argumenttisi. :)

    VastaaPoista
  67. Nyt pistän toosan kiinni etten tule tänne enää kurkkimaan!

    Tuossa haastatteluhommassa jänskää oli se, että samainen haastattelija kehui eräässä tilanteessa vuosia sitten ystäväni päästä varpaisiin siitä miten hyvin hän tsemppasi henkilökuntaa eräässä vaikeassa tilanteessa.

    Ystäväni oli sittemmin pitkääään äitiyslomalla.

    Hmmmm.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
  68. Char,

    visioni oli ohjata opiskelija näkemään tilanne ylhäältäpäin, myös työnantajan silmin. Monelle tuli uutena asiana se, että haastattelussa ei ole ydintä selvittää omia halujaan, vaan niitä seikkoja itsestä, joita työnantaja hakee ja tarvitsee: miten minä voin olla hyödyksi juuri tälle yritykselle.

    Annoin opiskelijoille tuoreita sanomalehtiä - ei oltu nettiluokassa, eikä silloin ollut vielä netissä kaikkia työpaikkailmoituksia. Lehdistä kukin sai poimia kiinnostavan työpaikan, jonka haastatteluun hänet oli kutsuttu monen muun lisäksi.

    Puolet ryhmästä oli haastattelevia työnantajia, puolet työnhakijoita. Kysymykset tulivat yllätyksenä, ja ne olivat kiperiä, haastattelija mm. saattoi vaihtaa kieltä yllättäen ja kysyä jotakin henkilökohtaista näkemystä.

    Esitys purettiin keskustellen, joskin jokaiselle parille oli määrätty oma pääarvioijansa etukäteen. Opiskelijat toimivat siis itse, minun osani oli taustalla. He sanoivat useimmiten juuri ne asiat ja kritiikit, jotka minäkin olisin sanonut. Minun tehtäväkseni jäi useimmiten kiittää ryhmää esityksistä. Seuraavalla tunnilla, kun pöly oli laskeutunut, keskusteltiin asiasta vielä yhteisesti ja kerättiin mieleen työhönottohaastattelun ydinkohtia.

    VastaaPoista
  69. Huomenta, Tapsa,

    en tosiaankaan enää muista, mistä tuon tutkimuksen luin, ja millä perusteilla noita kokemuksia rankattiin. Olin silloin itsekin muuttamassa, ja valmis repimään hiukset päästäni, eli siinä mielessä valmis ottamaan lohtua vastaan sieltä mistä sain ("okei, jos kerran ero on vähemmän stressaavaa kuin tämä, ei ihme, että olen hermoraunio"). - Toisaalta eroon ja usein kuolemaankin liittyy muutto; ehkä se stressaavuus selittyy sillä? Että kaiken karmeuden ja surun päälle se arkipäiväinen kaaos taittaa kamelin selän?

    En siis väitä mitään, kunhan spekuloin.

    Kiintoisaa keskustelua täällä on käyty miehen kynänkäytön merkityksestä naisten hurmaamisessa. - Minäkin kuulun niihin likkoihin, jolta on useammin kuin kerran viety jalat alta kirjeitse. Mieheni erinomaisen tehokkaasti. :)

    Baarista en ole koskaan iskeytynyt, eli siitä en osaa sanoa mitään. - Minä toisaalta olen sen verran eksentrinen, että melkein kaikki esittämäsi replat voisivat teoriassa toimia. Jos käyttäisi kaikkia kolmea, saisi varmasti ainakin meiliosoitteen, jos ei suorastaan puhelinnnumeroa. :)

    VastaaPoista
  70. "Ei Suomesta olisi tuollaista julistetta saanut vuonna 1952."

    "Tuo torni vain häiritsee auvoa, kun nyt tietää, että se tarkoittaa tekniikan tulevaa voittokulkua ja kaiken alistumista sen alle."


    Suomesta on tuhansin vastaavia auvoisia maisemia vuodelta -52. Mikäli tarkoitat sosialistisen realismin tunnusmerkkejä, niin nehän ovat venäläisessä taiteessa, kuin herneet hernekeitossa. Mikäli tarkoitat julistetaidetta taidesuuntana, niin vaikutteet tulivat enemminkin Saksan ja Ranskan suunnalta. Julistetaiteen alku on mainosten ja teattereiden historiaa ja Venäjällä lokakuun vallankumouksen.
    Ilmeiset tyylikeinot ovat tietenkin yksinkertaisuus, värikkyys ja kansanperinteen käyttö emotionaalisena vaikuttimena.

    VastaaPoista
  71. Muutto tästä kodista olisi kyllä eroon verrattava. Täällä on käynyt ihmisiä ja rakkaita eläimiä, joita ei enää ole. Täällä on lapsi asunut koululaisena ja kokenut ensi rakkautensa ja pettymyksensä. Tuossa portailla istuen juonut ensimmäisen samppanjamaljansa. (Vaikka nykyisin ei juo ollenkaan.)

    Muistan miten irrallinen olin, kun muutin pienestä kaksiosta äidin läheltä kauemmas isompaan asuntoon, kosken lähelle. Katselin kävellessäni koiran kanssa kosken kuohuja ja mietin, miten helppo niihin olisi kävellä ja vajota. En ollut masentunut, vaan kauhean orpo, irti kaikesta tutusta, hetken, ennen kuin totuin.

    VastaaPoista
  72. Anonyymi,

    en tarkoita torneja, vaan naista hallitsemassa autoa vuonna 1952.

    VastaaPoista
  73. Olet ehkä tulkinnut "sosialistista realismia" ehkä vähän liaan yksilökeskeisesti ja liberalistisesti.

    Auto ei v. 1952 Neovostoliitossa ollut yksilön, saati naisen vapauden merkki, eikä siis millään tavoin omistamisen kohde. Se palveli yksinomaan kollektiivista sosialismia, joka vaati kaikkien yhtäläisen panoksen, sukupuolesta riippumatta.

    Seki oli aika ruusunpunainen toive.

    VastaaPoista
  74. Äläs sano mitään, anonyymi.

    Jo vuonna 1937 Juri Pimenov maalasi tällaisen taulun autoilevasta naisesta. Taulun nimi on Uutta Moskovaa.

    VastaaPoista
  75. Minäkään en tajua tuota naisten tapaan sauvakävellä ja kälättää. Minulla on ihan kiva naapuri, mutta pitää lähteä häneltä salaa lenkille. Jos hän pääsee mukaan, ei ole hetken rauhaa. Sitten kerran kysyin: "Are you walking or talking?" Hän ei suuttunut, mutta antaa minun nyt sauvoa yksin, mikä on kuin unelmaa. Hiljaisuus.

    Aila Merilodon Peter Peter on kiinnostava kirja ja molemmat päiväkirjat sanomisen suoruutta syvimpään asti. Aila on jopa kommentoinut Tältä kohtaa -arvosteluuni ja yritän nyt tavata hänet kirjamessuilla.

    VastaaPoista
  76. Tuo julisteen luoma kuva edustaa sitä samaa bluffia jota palvelemaan valjastettiin tietenkin tekniikka, tiede ja biologia. Siellä yritettiin kehittää apinoita risteyttämällä rotu, joka soveltuisi raskaisiin ja vaarallisiin töihin. Naisia keinosiemennettiin vallankumousjohtajien spermalla, vanhojen ja nuoten ihmisten verta vaihdettiin keskenään.

    VastaaPoista
  77. Juri Pimenovin maalaus "Uusi Moskova" vuodelta 1937 kertoo sosialistisen illuusion. Nuori nainen ajamassa avenuuta kohden kaupunkia, vapautta, vaurautta ja liberalismia. Pimenov maalaisi viisivuotis-suunnitelmam mukaisesti tunnettuihin kaupunkiympäristöihin sijoitettuja optimistisiä elämänmakuisia.

    Johan tuo nimikin sanoo mistä on kysymys.

    Ymmärrettää sen sijaan on se että unelmien ja realismin, mihin muutosta kaivataan, sisältyy se voima ja kiinnostavuus.

    Taulu ei ehkä olisi niin kiintoisa, jos nimenä olisi "Uusi New York" ja maatunnukset eivät olisi niin ilmeisiä.

    VastaaPoista
  78. Kehtaako tätä tunnustaakaan: minäkin sauvakävelen. Mutta en taatusti kälätä.

    Vaikka toisaalta näin vanhemmiten antaudunkin helposti keskusteluihin tuntemattomien kanssa - viimeksikin kun olimme eräässä popup-ravintolassa, niin juttelin pitkät tovit vieressä istuvan sielukkaan naisihmisen kanssa. Lähtiessä vaimoni sitten tokaisikin, puoliksi tosissaan, luulen, että "yrittikö se hempukka iskeä sinut?"

    Perhana, teki mieli palata ja kysyä. Olin siis sielläkin sauvojen kanssa, shortseissa ja lippiksessä.

    Hauska tämä Charin sanonta: "Baarista en ole koskaan iskeytynyt..." Siis ollut hieman tyrkyllä ja antanut jonkun iskeä. Ei siis koskaan, uskotaan. Mutta oletko ehkä itse iskenyt?

    Vuoden päästä tuon julisteen teosta Stalin kuoli ja maassa oli suuri suru. Noita aikoja kuvaa myös Solzhenitsyn läpimurtoteoksessaan.

    VastaaPoista
  79. Noista erilaisista puhetavoista tuli mieleen vaimoni kertoma.

    Vaimoni on tekemisissä maahanmuuttajien opetuksen kanssa ja siihen liittyvässä keskustelutilaisuudessa mamut olivat kertoneet ongelmistaan kielen oppimisessa.

    Suurin ongelma mamujen mielestä on koulussa opetetun kirjakielen ja puhekielen ero.
    Naisten puheesta saa kuulemma jotain tolkkua, miesten puheesta ei sitäkään vähää.

    Kyse on siis turkulaisista maahanmuuttajista.
    Koulussa opetetaan sanomaan, että milloin sinä tulet luennolle.
    Turkulainen sanoo, koska sä tulet luennol`. Vähän hätäisemmin, kosk` sä tulet luennol`.
    Onhan noissa iso ero ja vielä kun ottaa huomioon opettajan huolellisen artikulaation ja turkulaisen perusjampan mosotuksen, niin ymmärtää nuo vaikeudet.

    Opetukseen ollaankin lisäämässä puhekielen opetusta.

    VastaaPoista
  80. Anonyymi 13.06,

    pysyn kannassani: Suomessa ei vuonna 1952 olisi kuvattu naisen auvoa auton omistajana tai edes auton ratissa.

    Suomalaisen naisen onni kuvattiin miehen kautta niin, että nainen istui auton etupenkillä, kun mies, joku jamesdeani tai Clark Gable, unelmien prinssi ajoi hänet onneen. Neuvostoidealismissa nainen ajoi itse, ja se on se ero.

    VastaaPoista
  81. Samuli,

    mitäs sanot minun opetuksestani joskus vuonna kivi ja sakset vai miten se meni.

    Maahanmuuttajille tarkoitettu suomen kielen materiaali sisälsi mm. kaikki suomen kielen sijamuodot, samoin kaikki verbinmuodot: menee, menisi, oli mennyt, ei ollut mennyt, tulee menemään, laulanee, laulakoon, älköön laulako, älköön olko laulanut!

    Näitä me sitten takutettiin, ja oppilaat kiittivät nöyrinä lähtiessään.

    Minä luovuin mamu-opetuksesta siksi, että tunsin osaamattomuuteni, suomen kielen opettaja ei ole oikea henkilö opettamaan ilman lisäkoulutusta suomea vieraana kielenä.

    Olen samaa mieltä siitä, että pitää lähteä liikkeelle arkisista puhetilanteista. Jossain vaiheessa myös kirjallinen puoli on otettava mukaan.

    VastaaPoista
  82. Lisään vielä tuohon Samulille osoitettuun kommenttiin sen, että minun opiskelijani olivat hämmästyttävän kielioppihaluisia. He kysyivät koko ajan, eivät halunneet päästä vähällä. Silti he eivät oppineet puhumaan siinä lyhyessä ajassa tunti kerran viikossa -opetuksella. Kirjoittamaan kylläkin!

    VastaaPoista
  83. Iines, olet varmasti oikeassa.
    Suomenkielenopetus mamuille pitäisi olla oma erikoistumisalansa yliopistolla.

    VastaaPoista
  84. Tapsa,

    minä kohtaan metsälenkeilläni ulkoilupuistossa hyvin usein sauvakäveleviä miehiä, oikein hurmaavan ja valistuneen näköisiä. Luulen, että machotyypit ja toisaalta peräkylän uunot eivät ota herkästi sauvoja, apuvälineitä muka.

    Ymmärrän vaimoasi oikein hyvin. Kyllä sinä varmaan vähän pörhistelit, kun sielukas nainen meinasi syödä sinut. Nainen huomaa tällaisen.

    VastaaPoista
  85. Iines, vähän tuontapaista tunninsujumista olin kuvitellutkin. Valmensitko ryhmiä erikseen - tarkoitan, että mistä työnantajat keksivät niitä kysymyksiä? Vai piditkö kaikille yhteisen alustuksen, jaoit taustamatskua tms?

    Vanhalla kunnon 80-luvulla luin Glamourista työhaastatteluniksivinkkejä. - Siellä oltiin Amerikan malliin jo niin pitkällä, että ne työpaikat mitä sitten hain ja sain olivat haastattelujen osalta tosi lällyjä. Kielen vaihtamiseen olin varautunut, ja siihen, että minulta kysytään huonoja ominaisuuksia, ja kuinka puhun silloin totta mutta käännän sen voitokseni (en siis sano, että minulla on taipumusta myöhästelyyn, vaan kerron, että olen välillä liiankin pikkutarkka ja tunnollinen), ja selittämään sen, miksi haen uutta paikkaa (älä koskaan mollaa entistä firmaa, hiukkaakaan!), jne.

    Eikä haastatteluissa ollut mitään tuollaista jännitystä! Kysyttiin ja vastattiin ilman kommervenkkejä, ja sain paikat saman tien.

    Tosin se oli ennen lamaa; silloin oli pulaa työntekijöistä, ei -paikoista.

    VastaaPoista
  86. Eräillä aikuisopetuskursseilla, joita olen vetänyt, ollaan myös puhuttu työhönottohaastatteluista. - Sosiodraamaa en ole koskaan käyttänyt, lähinnä siksi, että opiskelijat ovat valmiiksi niin jännittyneitä ja hermostuneita, että kaikki roolipelit olisivat saaneet aikaan oikean flunssa-aallon... Mutta ollaan siis käyty asioita teoriassa läpi, ja puhuttu omista kokemuksista, hyvin vapaamuotoisissa merkeissä. Ne ryhmät, joihin nyt viittaan, koostuvat ihmisistä, jotka ovat olleet pois työelämästä vuosia, syystä tai toisesta. Naisvoittoisia, enimmäkseen. - Lisähaastetta tuli siitä, ettei saanut muodostua tyttökerhon tunnelmaa! :)

    Henkinen preppaus ja itseluottamuksen kasvattaminen tuntui olevan olennaisempaa kuin varsinaisen faktatiedon välittäminen. - Monet olivat asuneet ulkomailla vuosia; he rentoutuivat ja innostuivat, kun saivat kertoa kokemastaan kulttuurista, ja miten se eroaa suomalaisesta. Osa oli miehensä mukana matkustaneita, tai muuten kotiäideiksi/rouviksi päätyneitä; heidän kanssaan juteltiin siitä, miten lasten kanssa puljaaminen ja/tai kodin pyörittäminen voidaan kääntää todelliseksi hyödyksi (pystyin samaistumaan; olin ollut vuosia lastenhoitajana, ja yllätin edelleen itseni heijaamasta ostoskärryjä yksin kaupassa. He tuntuivat olevan eniten epävarmoja, joten oma heittäytymiseni, ja kaikkien nolojen tilanteiden kertominen piristi tunnelmaa! :D).

    Miehille piti antaa sikäli vähän spesiaalikohtelua, että heitä oli vain 1-3/ryhmä. Puhuttiin sitten erikseen siitä, minkälaisia haasteita miehet kohtaavat työnhaussa (onneksi luottamusmiehenä oli edes jotain perustajua; lisää opiskelin koko ajan).

    Mutta sosiodraama pidetään mielessä! Mahdollisten seuraavien ryhmien kanssa voisin kokeillakin, jos se sinusta toimi! Olivatko kaikki vuorollaan sekä työnantajia että työntekijöitä? Valitsitko arvioijat sattumanvaraisesti? Entä onko "pölyn laskeutuminen" hauska ilmaisu, vai pölisivätkö höyhenet todella?! Ts. voiko muutaman kuukauden valmennuskurssilla tätä keinoa hyödyntää, vai saattaako se repiä muutenkin hajanaisen, epävarman ja pelokkaan ryhmän kappaleiksi?

    Itse en saanut mitään sen kummempaa valmennusta: opetat ihmisille englantia ja saat heidät puhumaan sitä kanssa. Siten että työelämässä pärjäävät, viis kieliopin pilkkusäännöistä. Ex-valmentaja antoi perusopetuksen kalvot, ja vinkkilistan keskustelupiiriin - jonka tiesinkin haasteellisemmaksi. Vapaaehtoinen kun se keskusteluryhmä oli.

    Koska itse olen ujo puhuja, tiesin ainakin mistä en itse pitäisi; koetin taas kerran järjestää kodinomaista tunnelmaa ja rupattelu-keskustelua itseleivotun pullan parissa... Sen verran kehun nyt itseäni, että opiskelijoiden tyytyväisyys-kyselyssä (jossa mitattiin sekä kurssien mielekkyyttä että opittuja asioita), sain parhaat pinnat. Ainakin näin opiskelijat minulle innokkaasti kertoivat, yhden, ja tietääkseni sen ainoan arvioinnin jälkeen.

    Sikäli uskon, kun kerran vedin ylimääräisiin, täysin vapaaehtoisiin keskusteluryhmiin mukaan lopulta kaikki. Kahden viikon, ja neljän oppitunnin kuluessa. Kaikista ryhmistä.

    VastaaPoista
  87. Taidoista riippumatta kaikki halusivat mukaan, kun hauskaa oli/ kun kokivat, että oppivat uutta/ kun päättivät, että kokeilevat kerran, ja sitten lopettavat, jos se on liian kamalaa, vaikka Char vaikuttaakin kiltiltä / jos joutuu esiintymään/ mitä nyt kukakin ajatteli. - Em. ennakkoarvelut tiedän; niistä puhuttiin, kun syötiin yhdessä välipalaa.
    Ja saatiin ne pari ujoa ja pelokasta kaveria mukaan, siinä voileivän syömisen tiimoilla. - "Tule mukaan, katsomaan vain. En kysy mitään, ja voit vain katsella. Vaikka joka viikko. Siinä sitä kieltä myöskin oppii. Kun ei ole mukanaolopakkoa, ei ole myöskään läsnäolopakkoa, mutta saat nähdä, miten vartissa lysähdämme ja alamme pitää hauskaa. Vieras kieli tulee siinä sivutuotteena. Eikä minulla ole mitään ope-roolia; puhutaan sitten luokassa ihan kuin tässäkin. Voin kysyä, että haluatko leikkiin mukaan; jos et, juttelen seuraavan kanssa. Seuraavassa keskustelussa olet taas mukana; ei tässä mitään lopullista tehdä". - Kaikki lopulta uskalsivat, ja myös jäivät. Ryhmät olivat muuten ihania! Kaikki tukivat toisiaan. Niinkuin yleensäkin: sikäli tämä virtuaalimaailman ilkeys ei lakkaa hämmästyttämästä.

    Mikä täällä on niin erilaista, että potkitaan ihmisiä armotta, ja sellaisiin paikkoihin, joita arvellaan aroiksi (olivatpa ne sitä tai eivät)?

    Kun live-elämässä tapaan enimmäkseen tosi kivoja ihmisiä, joitain mitäänsanomattomia, ja vain hyvin harvoin ilkeitä - täällä se balanssi heittää.

    Nyt soittaa Mamma, eli kaikkien teittien harmiksi on pakko poistua. :)

    VastaaPoista
  88. Char,

    valmensin kyllä osaltani, ja heillä oli tietoa muiltakin palvelutoimintojen tunneilta.

    Char, ei jännityksen takia jätetä tilaisuuksia elämättä ja kokematta, sillä sitä on kuitenkin useimmilla jonkin verran, ja erikoisesti työhönottohaastatteluissa.

    Olen koko urani aikana pitänyt tätä jännitysteemaa lempilapsenani, samoin koko puheviestintää, koska olen itse ollut aikamoinen jännittäjä ja tiedän mitä se on. Hyssyttely ja tilanteista luistaminen on pahinta, mitä voi pelokkaalle tarjota. Pelokas tarvitsee onnistumiselämyksiä, itsensä voittamista, ja niitä on oltava tarjolla.

    Opetan oppilaita ensi päivästä lähtien siihen, että jännitystä ei tarvitse poistaa, sen kanssa saa olla ja esiintyä, sen voi tunnustaa, sen kanssa voi elää, koska siinä ei ole häpeämistä. Sen voi sanoa ääneen esitystilanteessa, ja jo se laukaisee usein lukot. Opetan myös, ettei rohkeutta ole se, ettei pelkää, vaan se, että menee ja tekee, vaikka pelkää.

    Väittäisin, että minulla oli iloisia esiintyjiä, jotka saivat rutkasti onnistumisen elämyksiä puhe-esityksistään. Siitä on todisteena ehkä sekin, että monet ujot ja arat tulivat luovan ilmaisun esityskursseille, samoin ne paljon mainostamani syrjäytyjäpojat. Joskin myös kiitettävät tytöt. Itse asiassa siellä olivat kaikki, mikä tuottaa minulle vieläkin onnistumisen elämyksiä ja suurta iloa.

    VastaaPoista
  89. Char, vielä, kysymyksiisi,

    en uskalla koskaan suositella mitään opetusmenetelmää kenellekään, koska minusta menetelmät ovat aina opettajan persoonan kautta tulevia.

    Minäkään en ole valinnut metodia koskaan mihinkään itselleni. Olen vain miettinyt, miten jonkin asian voisi elävöittää hauskaksi mutta todenmukaiseksi, ja sellaiseksi, josta asia nousee luonnollista tietä. Lähden siitä, että tunneilla pitää viihtyä, tunneilla pitää olla hauskaa, ja siihen sitten istutetaan jokin teemaa tukeva elävä metodi.

    VastaaPoista
  90. Olemme täällä ennenkin ihmetelleet sitä, että kaikkiin mahdollisiin tehtäviin, jopa kirjanpitäjiksi ja arkistohoitajiksi, haetaan nykyään (tai on haettu jo 20 vuotta) ulospäinsuuntautuneita ihmisiä.

    Tunnen itsekin tyyppejä, jotka ovat niin hyviä myymään itsensä, että he saavat suunnilleen kaikki hakemansa työpaikat.

    Mutta koska tämäkin ala on sellainen, että sitä huomaa aika äkkiä onko toisella tälle oikeasti kykyä, nämä tyypit potkaistaan tai he hakeutuvat itse muualle jo vuoden parin päästä. Ja saavat helposti aina uuden paikan, sillä heidän ydinosaamisensa on vaikutuksen tekeminen muihin.

    Toisaalta tunnen tyyppejä, joita ei haastattelussa tapetista erota tai jotka vaikuttavat muuten omituisilta, mutta kun heidät on pestannut, heitä ei suin surminkaan päästäisi pois, niin päteviä he ovat.

    No, nuo ovat ääripäitä. Suurin osa on tavallisia, normaaleja mussukoita, jotka yrittävät kovasti olla positiivisia ja aktiivisia ja vaikuttaa kannattavilta rykrytoinneilta.

    Olen usein ajatellut, kun olen kuullut jonkun firman tiukoista rykryvaatimuksista, ja sitten katsellut siellä pyörivää väkeä, että mitenköhän nämä ovat tänne sitten päässeet - tai jopa, että mitenköhän tuo haastattelija on itse tänne otettu, kun ei vaikuta miltään ruudinkeksijältä.

    Normaalius on kova sana paikanhaussa.

    VastaaPoista
  91. Hallaa tekee myös se, että ekstroverttius nähdään edelleen hyveenä, introverttius paheena, kaikkiin ammateihin. - Tähän Tapsa viittaatkin kommentissasi, osittain.

    Nuo työhönottohaastattelujen metodit ovat minusta väkivaltaisia ja huonoja. Ne raiskaavat alleen persoonia ja pyrkivät yhdenmukaistamaan ihmisen ideaalityypin.

    Itse pidän hyvin heikkona persoonaa, joka "tulee toimeen kaikkien kanssa". Eihän semmoisella ole persoonaa lainkaan, ei omaa annettavaa, ei itsenäisyyttä ja rohkeaa erillisyyttä, joka on hyvä piirre ihmisessä. Tällainen hieman muista poikkeava ihminen pystyy luomaan ja johtamaankin, tekemään mitä vaan, kun ei tarvitse kuamrrella ja pyllistellä mihinkään suuntaan.

    VastaaPoista
  92. Suoraan sanottuna:

    Iines: oman kokemukseni mukaan jännitys voi haitata.

    Sitä ei voi poistaa, se voi vahingoittaa ja haitata, ja suorastaan sotkea koko asian.

    Toivon että palstasi on K18-V. Minä en haluaisi kertoa nuorille kokemastani; se on ihan pieleen, kun koulukokemuksiin tai esimerkkeihin verrattuina kerrotaan.

    Toivon, että olisin joko nuorena likkana ollut hiljaa, tai valmistautunut siihen, että mielipiteeni syödään eläviltä.

    Minä luulin, että reilu yritys riittää. :)

    Juu, ainakaan siinä tietyssä kokouksessa ei. - Nytkin toivon, että rehti puhe olisi ollut riittävää. - Silloin koko ammattialani kyvyttömyys (jos sitä siksi haluttiin nimittää) huolehtia eduistaan paremmin liitettiin vain minun kyvyttömyyteeni tarttua yllättäen mikrofoniin.

    Kun olin siis jo saanut muille niitä palkankorotuksia jne; en ollut muuttanut koko Tessiä - juu, ei tarpeeksi.

    Vaikka vain yksi mies kyseenalaisti työni, kaikki muut miehet (miehiä ne ay-aktiivit silloin olivat) ryntäsivät apuuni.

    - Äsken muuten netti sotkeutui; jatkan heti pian. :)

    VastaaPoista
  93. Hei Leena,

    piti jo aiemmin panna linkki juttuusi Aila Meriluodosta.

    Eli tässä linkki Leena Lumen Meriluoto-arviointiin.

    VastaaPoista
  94. Char,

    toki jännitys voi haitata, se voi jopa estää esityksen. Onkin selvää, että jos pelko on monumentaalista ja vaikuttaa muuhunkin elämään haitallisesti, esityksiä ei tarvitse pitää.

    Tällöin kyseessä on yleensä laajempi pelko-oireisto, johon pitäisi saada ammattiauttajan apua. Kynnys nousta puhumaan on mahdoton.

    Tämän luokan pelokkuus on kuitenkin harvinaista. Pitkän urani aikana esityksistä vapautettuja on ollut ehkä viisi kappaletta, eli kaikki jotka haluavat vapautuksen, ovat sen saaneet, ja ovat voineet korvata tehtävät kirjallisesti, jolloin ovat saaneet puhekurssin suoritetuksi, mutta alimmalla hyväksytyllä.

    Vapautusta ei voi kieltää, sillä sosiaalinen paine olla samanlainen kuin muut ja esittää puhe-esityksiä, on niin voimakas, ettei vapautusta pyydetä kuin aidossa hädässä.

    VastaaPoista
  95. Tapsa, kaikesta päätellen vaimosi oli hivenen närkästynyt - ei hän muuten olisi kutsunut naista hempukaksi. (En usko sinun valinneen naista, joka lähtökohtaisesti pitää muita naisia hempukoina. Samaan tyyliin kuin jotkut naiset sanovat että kaikki miehet ovat sikoja.)

    Kävelysauvat eivät vie miehekkyydestä pisaraakaan. Mies, joka ei kehtaa kävellä sauvoilla, on heikoilla miehisyytensä kanssa.

    Tunnen ihmisiä, jotka tulevat toimeen "kaikkien" kanssa ja hiukan ihailen heitä. Esim. siskoni - hän löytää aina jutunjuurta ja jonkinlaisen yhteisen sävelen kenen tahansa kanssa ja missä vain tilanteessa. (Minuakaan ei ujous paina, mutta en oikein jaksa jutella kuin asioista joista olen itse kiinnostunut. Siis siviilissä.)

    Voi sitäkin raukkaparkaa, joka hakee esim. kirjanpitäjäksi ulospäinsuuntautunutta ideoijaa. Huonosti käy - joko hän ei löydä ketään tai sitten löytää tyypin, jonka töistä ei tule oikein mitään. Kunnioitan ja arvostan kovasti ihmisiä, jotka jaksavat keskittyä yksityiskohtiin ja joilta käytännön hommat hoituvat luonnikkaasti. On ihmisyyden alaspainamista niputtaa tietyt ominaisuudet (esim. ulospäinsuuntautuneisuus) luokkaan "tavoiteltavia" joidenkin toisten kustannuksella.

    Eräässä tilanteessa pääsin (siis en joutunut) testiin, jossa tutkittiin ihmisten perimmäistä tapaa toimia ja luontaisia vahvuuksia.

    Ei tullut yllätyksenä, että käytännöllisyys ja organisointikyky eivät ole vahvimpia puoliani vaan idearikkaus ja sosiaaliset suhteet.

    On mukava haastaa itseään ja pyrkiä kehittymään asioissa, joissa ei ole luontaisesti hyvä! Siis silloin kun sen tekee omasta tahdostaan eikä ulkoisista vaatimuksista käsin.

    VastaaPoista
  96. Iines,

    ei varmaan puhuta ihan samasta ilmiöstä.

    Minä pelkäsin julkisia puheita, mutta en sanoisi, että olisin ollut - hetkinen: laajasti pelko-oireistoinen henkilö (oikeasti en piruile).

    Väitän, että koulu-normistakin poikkeavalla opastuksella saadaan tuloksia.

    Minä valmensin oppilaita omasta kulmastani, sinä omastasi - jos siis sinusta todellista eroa on.

    Toivotaan, että kaikki "meidän ihmiset" pärjäävät.

    Ja varmasti saatan kuulostaa hyökkäävältä; mitä muuta olisin, kun olen ajamassa uudenlaista teoriaa opetussysteemiin!

    VastaaPoista
  97. Char,

    en oikeastaan tunne ihmistä, joka ei olisi koskaan pelännyt puhe-esitystä. Useimmat pelkäävät sitä kaiken aikaa jonkin verran.

    Minä siis lähden siitä, että pelko on normaali olotila ja sen kanssa voi elää, sitä voi oppia hallitsemaan kohtaamalla se silmästä silmään.

    Jos lähdetään siitä, että pelko on peikko, jota ei saa hyväksyä, käytetään energiaa torjuntaan, kun se voitaisiin käyttää positiivisten kokemusten kartuttamiseen, rohkeuden kasvuun kohtaamalla pelko silmästä silmään.

    Char, kuulisin mielelläni siitä, minkälaista uudenlaista teoriaa haluat ajaa opetukseen! Ihan vaan lyhyesti, jos tahdot.

    VastaaPoista
  98. Iines,

    kaikki täysillä!!!

    VastaaPoista
  99. Iines,

    en nyt pääse läpi, omalta koneeltani.

    Yritän huomenna,

    Char

    VastaaPoista
  100. Esiintyjän jännitys ei välttämättä välity yleisölle. Olin nuorena esiintymistaidon kurssilla ja jouduin siellä pitämään puheen suuren yleisön edessä. Piti pitää pieni paussi ennen aloitusta ja ottaa katsekontakti kuulijoihin. Puheeni jälkeen kuulijat kiittelivät sitä, etten jännittänyt. Olisivatpa vaan tienneet, miten jalkani tuntuivat hyytelöltä. Monelle se pieni paussi oli vaikein osa puheen pidosta.
    Työkseen esiintyvätkin ovat usein väittäneet, että heitä aina jännittää, kun nousevat yleisön eteen.

    VastaaPoista
  101. Vaimoni huomatuksessa oli ehkä 5 % närkästystä, 5 % totta ja 90 % huumoria. Vaimoni on erittäin ekstrovertti - hän jopa puhetteli prinssi Danielia heidän ohimennessään - minä taas hiljaisempi.

    Hempukka on meidän leikillisiä ilmauksiamme, jota minä viljelen enemmän. Siinä on positiivinen sävy, meille.

    VastaaPoista
  102. Delilah,

    kuvaamasi tuntemus on kovin tuttua oppilaittenkin puheesta, ja omasta kokemuksestani, juuri noin se menee.

    Terve ihminen on tunteva ihminen, ja pieni tai vähän suurempikin esiintymisjännitys kuuluu asiaan, sitä on hyvinkin paljon jopa ammattinäyttelijöillä - sieltähän sana ramppikuumekin on tullut.

    Meidät on opetettu pelkäämään esiintymispelkoakin, ihan kuin pelko olisi heikkoutta. Pelko on normaali tunnetila, kun ihminen joutuu arviointitilanteeseen, katseiden eteen.

    Minusta hedelmällisempää on tunnustaa pelkonsa, jolloin sitä voi käsitellä ja hallita. Amerikkalainen systeemi, jossa pelko pyritään työntämään piiloon, ikään kuin sitä ei olisi, ei auta esiintyjää pitemmän päälle.

    Mitä enemmän pelkäävä avaa suutaan ryhmässä ja muitten edessä, sen enemmän hän saa myönteistä palautetta ja uskoa omaan itseensä, jolloin esiintymispelko laimistuu hallittavaksi.

    VastaaPoista
  103. Tapsa,

    onpas mukava lukea siitä, kun mies kehuu vaimoaan. Hempukka on hauska ilmaus, ja siitäkin hyvä, että se suhtautuu kohteeseensa lämmöllä.

    Char, olisi tosiaan hauska kuuulla, millaisella teorialla sinä haluat uudistaa opetuksen. Teorian käytännöllisyys kiinnostaa myös - miten se on sovellettavissa nykyresursseihin, jossa samassa luokassa on sekä vilkkaita tarkkisoppilaita että hitaita erityisoppijoita, joilla on vaikeuksia vaikka ihan lukemisessa ja kirjoittamisessakin. Kuulin juuri tällaisesta säästöluokasta eräältä nuorelta opettajalta.

    VastaaPoista
  104. Meriluodon Allun lukemisen lomassa kannattaa katsoa tänä iltanaLady Chatterleyn rakastaja TV1:ltä.

    VastaaPoista
  105. Kiitos vinkistä, anonyymi, Allu on luettu uudelleen ja nyt odottelen postista Laylaa. Sen ilmestymispäivä on tänään, ja Helsingin Sanomissa oli jo hämmentyneen myönteinen kritiikki teoksesta.

    En oikein tahdo haukottelematta jaksaa noita "eroottisesti latautuneita" Lawrencen pohjalta tehtyjä elokuvasovituksia, etenkään ranskalaisia.

    Ajattelin mieluummin katsoa tämän.

    VastaaPoista
  106. Muistan, kun minulla oli ilo ja kunnia kärrätä Veikko Sinisaloa Saarijärvelle. Paikallinen Työväen Yhdistyksen Näyttämö täytti tasavuosia ja Hänet oli kutsuttu sinne lausumaan runoja. Ja samalla juhlavieraaksi. Vähän ennen kun tultiin perille, Veikko rapisteli taskuaan, otti sieltä pussukan ja pussukasta pillerin ja hotkaisi sen. Kysäisin - koska koin sen vähän kuin "isännänvelvollisuudeksi" - että "ei kai sulle flunssa iske päälle?". Hän vastasi, että "ei kun otin yhden diapamin. kun mua vähän jännittää"...

    Tämän tason konkaria jännitti!?!

    VastaaPoista
  107. Siis tuota Sinisalon jännittämistä en osaa ihmetellä, sillä monet näyttelijät ovat kertoneet jopa hirvittävistä ramppikuumeista. En uskalla heittää tähän nimiä, koska ne ovat muistinvaraisia.

    Sen sijaan jos jotain ihmettelen, niin Diapamin nappaamista, konkarilta, jolla on takanaan onnistuneita suorituksia ja tekniikoita esiintymiseen. Diapam nimittäin vetelöittää ihmistä.

    Olen eläissäni syönyt yhden Diapamin, jonka pihistin toisen henkilön lääkepurkista tiettyä oppituntia varten. Olin toista vuotta open hommissa ja jännitin kauheasti yhtä ylioppilasluokkaa, joka oli täynnä vaativia älykköjä.

    Nappasin sen Diapamin puolta tuntia ennen oppituntia, ja kun nousin tuolista ylös lähteäkseni tunnille, tasapainoni heitti ja horjahdin, polveni olivat menneet veteliksi, eivät jännityksestä, vaan vetelyydestä, jonka Diapam aiheutti. Tunnilla jännitin yhtä paljon kuin ennen pilleriä, mutta onnistuin hallitsemaan liikkeeni ja tasapainoni.

    Se oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen Diapam-pilleri.

    VastaaPoista
  108. Uskokaa tai älkää, mutta minullakin oli nuorena aivan jumalaton esiintymiskammo.

    Alkuaikoina töissäkin esiintyminen kauhistutti, mutta onneksi olen niin äykkäpäinen, että kirosin vain mielessäni, että saatana kun tähän tehtävään kerran änkeydyit niin mene, tutise ja kärsi. Menin, tutisin ja kärsin.

    Nykyään en enää tutise.

    VastaaPoista
  109. Olen antanut kertoa itselleni että usein näyttelijän ammattiin päätyneen ihmisen alkuperäisenä kimmokkeena on valtava ujous. Siksi he haluavat esiintyä!

    En ihmettele tätä yhtään. Koska itse, pikkupoikana, kärsin "korkean paikan kammosta"... Siksi kiipesin mm. vesiränniä pitkin 5-kerroksinen talon katolle, ukkosenjohdinta pitkin 1/2väliin kirkontornia, F:n tehtaan piipun huippuun, Lahden radiomastoon, etc. (Mitäs niitä luettelemaan. Niitä kyllä riitti. )

    En tuntenut enää "korkean paikan kammoa", en.

    VastaaPoista
  110. Lääkkeet vaikuttavat eri ihmisiin tietysti eri lailla. Diatsepaami kyllä, toden näköisesti, äkkinäisen käyttäjän vain "sumentaa"... eli ts. tekee "veteläksi". Kemikaalistahan on kyse.

    Ps. Tekeehän alkoholikin toisista ihmisistä kamalan äänekkäitä ja toisista taas ihan hiljaisia. Ja kaikkea siltä väliltä... Mutta jokaisesta se tekee, enemmin tai myöhemmin, tyhmemmän kuin mitä hän on. (Nimittäin jos sitä juo kylliksi/eli liikaa.)

    VastaaPoista
  111. Toiset vetoavat alkoholiin lieventävänä tekijänä rikoksia tehtäessä.

    Minusta se on raskauttava tekijä.

    Jos tietää, että oma paha luonto pääsee esille, kun alkoholi vapauttaa esteistä, viinaan ei pitäisi koskea. Alkoholi sopii parhaiten hyväluontoisille, joissa aggressio ei nouse pintaan.

    VastaaPoista
  112. Ei alkoholi ole mikään lieventävä asianhaara, missään, eikä saakaan olla! Vaikka ihminen silloin onkin syyntakeettomassa tilassa - ja aivan varmasti on jos pörrää n. 4 promillen kännissä - niin tämä on itse aiheutettua.

    Tarkoitin tosin sitä, joka minusta on kummallista, että jotkut ihmiset jotka ovat kamalan seurallisia ja "pälättäjiä", että kun he ottavat viinaa, niin ne menevätkin yhtä äkkiä ihan hiljaisiksi... Ps. Yleensähän nimen omaan käy päin vastoin: hiljainen ihminen alkaa pälpättää sitä enemmän mitä enemmän hän humaltuu. - Minusta sekin on jotenkin surullista.

    VastaaPoista
  113. Muuten, eikä tämä ole mikään loppukevennys, vielä 50-luvun alussa Singaporessa kännissä ajaminen (siis jos tapahtui kolari) oli lieventävä asianhaara. Perustelut olivat (ihan johdonmukaiset) että "ei ihminen kännissä pysty ajamaan autoa yhtä hyvin kuin selvin päin". - Tämä on (eli oli) faktaa. Ei tietenkään enää. Nythän tuossa steriilissä kaupunkivaltiossa saat oitis noin tuhannen dollarin sakon jos vain pudotat karamellipaperin kadulle...

    VastaaPoista
  114. No, minusta känni ei ole syyntakeeton tila. Näinhän moni rikoksen tehnytkin lehdissä sanoo, että kun tuli juotua, ihan kuin se olisi selitys.

    Minusta ihmisen moraali on sama humalassa kuin selvin päin. Jos on toimiva eettinen katsantokanta muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan, ei kännipäinenkään pahoinpitele ketään. Jos pahoinpitelee, moraalissa on rakoja selvinkinpäin.

    En tarkoita mitään omppuvarkauksia, vaan siis juridisia rikoksia.

    VastaaPoista
  115. JOS ihminen on ympäri kännissä, hän EI ole tässä maailmassa. Hän ei välttämättä edes seuraavana tai sitä seuraavana päivänä tiedä/tajua että olisi OLLUT jossain.. ja puukottanut MUKA 12 ihmistä hengiltä?

    "Älkää ny viittikö naurattaa?"...

    Kyllä se, ikävä kyllä, näin menee. Ja jo sen takia ei missään nimessä "humalatilaan vetoaminen" saa olla lieventävä asianhaara. Koska se ei ole. (Koska se on itse aiheutettu. Psykoosi.)

    VastaaPoista
  116. Suomalaisessa tavassa kännätä on nähty hyviäkin puolia. Olen kuullut useammin kuin kaksi kertaa sanotun, ettei toista tunne kunnolla, ellei ole vetänyt perseitä olalle hänen kanssaan.

    Entäpä kännäämisen merkitys yhdistävänä tekijänä vaikkapa työyhteisöissä. Ellei ihminen ole saanut olla sellaisessa mukana ja kokenut sitä valtavaa kaikkeutta syleilevää yhteisyydentuntoa, hän on menettänyt paljon.

    Yhteiskännääminen on parasta, mitä suomalainen kulttuuri voi tarjota. Kesä, mökki, sauna, järvi ja känni - se on aitoa suomalaisuutta. Aamen.

    VastaaPoista
  117. Huh, huh.

    Tuo esimerkkini oli ihan typerä.

    Luulen (en tiedä?) ettei ihminen kännissäkään (kuten ei hypnotisoituna) pysty rikkomaan omaa moraalikoodiansa?) Eikä siten
    "vahingossa" murhaa toista. Kyllä se vaatii ihan toisenlaista "koodia" aivoissa. Koska mun mielestä ei normaali ihminen pysty toista ihmistä tappamaan.

    Ps. Ihmiset ovat sympaattisimmillaan silloin kun ne eivät itse tiedä, mitä ne nyt tekisivät... Krapulassa näin juuri on.
    Huh!

    VastaaPoista
  118. Suomalaiseen kesään... tai ainakin Juhannukseen kuuluu, että ryypätään. Ja järvellä menee soutuvene johon on ripustettu Terhi-niminen moottori (5 hv). Se pitää pirullista ääntä. Mutta ei sev väliä! Vastarannalta kuuluu kun toinen aviopari selvittelee välejään... "pirä ny saatanan akka turpas kii eres vähän aikaa..." Etc. Mustarastaskin - jonka piti laulaa 'tsidy sthis dy', menee ihan hämilleen. Eikä laula koko kesänä enää pätkääkään.

    VastaaPoista
  119. Siis juuri noin minäkin arvelen: moraali ei muutu suurissa linjoissa känniselläkään. Tyhmiä tekoja voi tehdä, muttei pahoja, jos ei niitä selvänäkään tekisi. Humala ei siis yksin aiheuta rikoksia, tappoja, väkivaltaa.

    Mitä sitten taas yhteiskännäämiseen tulee, se on eri asia ja sillä on kieltämättä sijansa kulttuurissamme. Ja on sillä puolensakin: se voi voimistaa ihmisen tunteiden purkamista ja esillenousua myös hyvässä. Eivät läheskään kaikki ole aggressiivisia tai örveltäviä kännissä. Esimerkiksi itselleni maailma avartuu ja lämpenee pienessä sievässä. Rakkauskin lisääntyy tai tulee pintaan, sosiaalisuus lisääntyy. Enkä muuten ala kälättää.

    VastaaPoista
  120. Mutta mitä on suomalainen suviyö ilman savuaa saunaa, roihuavaa nuotiota, lämpiävää grilliä, ryyppääviä äijiä ja kälättäviä muijia. Moni kulttuuri kalpenee tämän rinnalla.

    VastaaPoista
  121. Holiver Hawk (en käy katsomassa Wikipediasta että kirjoitinko tämän nimen oikein!) hypnotisoi minut, aikanaan. Ja minä, vaikutteille altis ihminen, menin hyvin syvään hypnoosiin. Tein, mitä hän tahtoi. Mutta koko ajan tiesin (eli kontrolloin) mistä on kyse; ajattelin että "no, tehdään nyt niin kuin hän haluaa". Ja tein mitä hän halusi. Mutta... jos hän olisi halunnut että teen jotain jota moraalini ei anna myöten, en olisi sitä tehnyt. (Olen keskustellut tästä erään lääkärin kanssa joka käyttää hypnoosia hoitokeinona - ja suhtautuu hyvin varauksellisesti näihin näytöksiin) Ei ihminen hypnoosissa tee muuta kuin mihin hän muutenkin oln valmis.

    Ps. Se oli jännää, ihan totta, kun oli hypnoosissa... se juotti mulle kraanavettä ja sanoi että se on raakaa koskenkorvaa. Okey. Kolmen mukin jälkeen tulin ihan känniin!

    VastaaPoista
  122. Kuinkahan moni avioliitto on selvin päin... tehty? Epäilen, että aika harva. (Enkä minä tässä nyt etanolia - tai hamppua - syytä; ihminen itselleen on pahin päihde.)

    VastaaPoista
  123. Kuinka moni avioliitto on selvin päin tehty - aika moni kai, vaikka sen olen tullut huomaamaan, että avioliittoja solmitaan muustakin syystä kuin suuresta rakkaudesta. (Alan ylipäänsä epäillä suurta rakkkautta. On kai vaan intohimoa, biologista viettiä. Se muuttuu sitten miksi muuttuu.)

    Voisi myös kysyä, moniko lapsi on saanut alkunsa harkitusti? Veikkaan että vähemmmistö. Suuri osa on silkkoja vahinkoja. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettemmekö välittäisi toisistamme täällä maapallolla.

    VastaaPoista
  124. Täällähän on taas Valehtelijoiden Klubi koolla. Palstan oma Helge Herala (en tiedä onko näköä, kun näkyy vain korva, mutta sekin heiluu kokoajan ja tiedämmehän mitä se merkitsee...) lyö kaikki ennätykset kun vetelee valetta sen kuin ehtii.

    Ehkä eniten häiritsee vakavaa keskustelijaa tässä se, että nyt ollaan siinä vaiheessa kautta, että klubiemäntä on heittäytnyt taas kerran uhriksi ja kerjää sääliä tuon puhe"vammansa" kanssa. Sehän on selvästi diagnosoitu väärin.

    Ehkä huvittavinta oli klubiemännän heti alkumetrien kommenteissa esittämä huumoripläjäys: "Esimerkiksi viime kesänä olin kuuden hengen porukassa, jossa juteltiin maahanmuutosta. Joukko oli hyvinkin maahanmuuttokriittistä, jopa tietämättömyyteen asti. Arvata sopii, miltä tuntui, kun oli oltava hiljaa kokonaan, kun en olisi kuitenkaan pystynyt sanomaan pitkiä perustelujani."

    Klubiemäntä siis esittää olevansa maahanmuuton asiantuntija ja kykenevänsä jopa perustelemaan juttunsa. Onko näitä perusteluja ikinä kuultu? Ei. Mehän tiedämme mihin kenoihin klubiemäntä turvautuu, kun valheensa ei mene kenttäväkeen läpi. Likaisia keinoja, eikä edes häpeä niitä. Toinen hervottomat naurut tirskauttava asia on se, että klubimäntä puhuu muiden tietämättömyydestä, vaikka on itse toistuvasti todistanut omilla teoillaan ja horinoillan olevansa ehkäpä jopa tietämättömien aatelia. Kun ei tiedä, niin voi vängätä mitä sattuu, eikö totta klubiemäntä?

    PS. Puhevamman syytä kannattaisi selvittää menttalipuolelta tai sitten teatterikorkeakoulusta. Kyse voi olla suuresta näytelmästä joka on laadittu jotta päästään "ajoissa" kissanpäiville.

    VastaaPoista
  125. Iines, tarkoitatko, että lapsia pitäisi tehdä oikein yrittämällä, niinkuin tekevät he, joilla on vaikeuksia lapsen saannissa? Muutko ovat vahinkoja mielestäsi? Ohhoh.

    VastaaPoista
  126. "En oikein tahdo haukottelematta jaksaa noita "eroottisesti latautuneita" Lawrencen pohjalta tehtyjä elokuvasovituksia, etenkään ranskalaisia."



    Mielenkiintoista.

    Blogisti sivuutta kevyellä olankohautuksella ja väheksynnällä Pascale Ferranin naisnäkökulmasta tehdyn kakkosversion, "Lady Chatterleyn rakastaja" tv-elokuvan. Pidättyvä ja aistillinen kerronta ei syystä tai toisesta sytytäkkään. Elokuvassa, saati sen teksteissä, ei heitetä märkää häpyä silmille, eikä seisotella turhanpäiten tanakkaa kulliakaan, eikä halukaan ole eläimellisen tunteetonta. Siinä ei rynkytetä eikä höylätä, siinä ei rakasteta toista kuoliaaksi eikä eikä vangita sen kahleilla.

    Siinä näytetään intohimon ihanuus.

    VastaaPoista
  127. Lukiossa kirjoitin aineen aiheesta, joka käsitteli alkoholin haittoja ja vaaroja.

    Eräänä tärkeänä epäkohtana nostin esiin alkoholin vaikutuksen alaisena seurustelun. Esitin että todennnäköisesti hyvin huomattava osa aviorikoksista ja vahingoista tapahtuu kännissä.

    Olin aika ylpeä huomiostani, mutta ihmeekseni opettaja ei luetuttanut tätä ainettani, josta sain vain 9-, enkä ole myöhemminkään huomannut kenenkään muunkaan kiinnittäneen tähän epäkohtaan huomiota.

    Olisiko kampanjan aika: Jos juot, et nai.

    VastaaPoista
  128. Se tapahtui taas: kun luin Hesarista Tervon uusimman kirjan arvostelun ja äijän haastattelun, totesin että tätä kirjaa en halua lukea.

    En tiedä mistä se vastahakoisuus syntyy. Olisiko ylimielinen besserwisser-asenne aiheeseen, jota kuvittelen ymmärtävänäni yhtä hyvin kuin Tervokin?

    Vai olisiko se tieto, että kun huomionkipeä julkkiskirjailija, vieläpä pikkuporvarillinen mies, asettuu nuoren kurdinaisen nahkoihin ja sukeltaa heidän kulttuuriinsa, tuloksena on ennakkoluulojen ilotulitus?

    Kai se tällaisen asennevamman jälkeen on luettava. Hämmästyn suunnattomasti, jos se on hyvä.

    VastaaPoista
  129. Ei kun näinhän sen kampanjan sloganin on kuuluttava:

    Jos otat, et pane. Jos panet, et ota.

    (Anteeksi Jussi.)

    VastaaPoista
  130. Miksei se voi olla "jos panet, panet" ja "jos otat, otat". Se olisi jotenkin käsitettävämpää? Sillä, minkä takia asiat pitää sanoa aina niin monimutkaisesti? Ps. Mutta en olekaan reklaamiukko.

    VastaaPoista
  131. "En pannut, koska en saanut". Tulee mieleen nämä urheilijat... "Teen kaikkeni, ja katsotaan sitten, mihin se riittää." No, tällä kertaa ei sitten päästy pukille.

    VastaaPoista
  132. Minäkin olisi muuten päässyt Nokian Naisvoimistelijoiden valmentajaksi.

    Mutta kun ne ei huolineet.

    VastaaPoista
  133. Iines, poistatko kommenttini 12.03, ole kiltti. Sehän ei viittaa mihinkään näkyvään.

    VastaaPoista
  134. Hei Iines,

    jouduin äkkiarvaamatta lähtemään polille; valekuristustautiepäily (juu, just se naperoitten 1800-luvulta kuulostava jutska; olen jo sairastunut sen teininä, ja pari kertaa melkein tukehtunut, ennenkuin löysin oikean spesialistin). - Ynnä ehkä kuumeeton keuhkokuume... Olin vähän aikaa tarkkailussa, ja nyt taas kotona.

    Pian pitää mennä sänkyyn, mutta saan vähän aikaa istua (se on hyväkin; yskin paremmin samalla). Ja nyt on uudet, vahvemmat antibiootit kehissä, eiköhän homma tästä taas etene.

    Minulle tämä on tyypillistä; muut saavat plunssan, tai migreenin, ja minä kehitän välittömästi krupin tai vaikeasti diagnosoitavan, voimakkaaseen ja aiheettomaan verenvuotoon liittyvän tilan (kuten tein jo 18 v, työstressin jälkeen. Siellä erityiskoulussa).

    Mutta näillä mennään, eikös se ollut viikon teema? :)

    VastaaPoista
  135. Torakkamyrkytystä siirrettiin ainakin viikolla, eli sikäli ei hätiä mitiä. Kirjastoon en ole tietenkään päässyt, eli Carlson on vielä saamatta. - Olen kuitenkin torstaina aamulla ja tänään äsken nuuskinut vähän Nylanderin taustoja, ja kirjaa lukematta tiedän, että historiallisesta henkilöstä minulla on varmasti sanottavaa, siihen tulevaan fiktiiviseen ajatusmaailmaan ja elämänkatsomukseen liittyen. Siis että varmaan yhdistelen faktoja fiktioon, ja joka tapauksessa nuo faktatkin resonoivat.:)

    Mies lupasi kiltisti tuoda kirjan ensi viikolla (hyvä näin, nyt en kuitenkaan jaksaisi keskittyä).

    En jaksa lukea keskustelua täällä; toivottavasti kaikki on ok. Enkä ole loukannut ketään, ja sitten hävinnyt kuvioista. Eikä kukaan muukaan kehittele kriisiä. - Delilah on näköjään vastannut viestiin, jota ei löydy (tai näin asian tulkitsin). Minustakin se olisi hyvä poistaa, noin niinkuin periaatteessa. - Seksin harrastamista silloin, kun ollaan nautittu muutakin kuin kansalaisluottamusta, ilmeisesti ei suositella. Minäkään en suosittele. Jos kaikki osallistujat ovat hereillä, en siinä sen suurempaa syntiä näe.

    Tapsa on ärtynyt Tervoon, eikä ehkä halua lukea uusinta kirjaansa - ok, en halua minäkään (tosin en ole halunnut lukea yhtään Tervon kirjaa). - Luen muutenkin vain harvoin suomalaista proosaa, lyriikasta puhumattakaan, kuten olen painottanut. En usko, että Oksastakaan haluan lukea (siinä mekkojutussa on vielä se runollisuus mukana, joka ei puhuttele minua. - Meinasin sanoa, etten ymmärrä lehmän häntää, mutta onneksi ajoissa muistin, että tämä on preludia kirjallisuuspiirille! Emme siis ole rahvaanomaisia! :D - Oksasen oikeutta puheeseensa ja persoonaansa puolustaisin silti loppuun asti, jos siitä olisi kyse).

    Dekkarit ja romanssit ovat minun ominta alaani, vapaa-aikana, kuten tiedätte.

    Ja kyllä hyvin sujuvasti soljutan kaiken maailman aineistoa työhönikin! Erityisesti asiatonta - siinä sitä kontrastia piisaa! Oikein nautinkin siitä! :)

    Katsotaan, saanko luvan tulla huomenna koneelle. Vai meneekö ensi viikkoon.

    Hyvää viikonloppua kaikille! :)

    VastaaPoista
  136. Char, luin Tervolta joitakin vuosia sitten kirjan "Kallellaan, isän päiväkirja". En ole muita Tervon kirjoja lukenut, mutta tuosta pidin. Ei kannatta hylätä kirjailijaa, ennen kuin tekee tuttavuutta edes yhden hänen kirjansa kanssa. Saattaa olla, että ihmisillä on erilaisia syitä, miksi jokin kirja ei miellytä, eivätkä ne välttämättä ole riippuvaisia kirjailijan taidosta kirjoittaa.

    VastaaPoista
  137. Kävin äsken kävelemässä katua joka teki askelieni alla mutkan... tuo on varastettua, ehkä Saarikoskelta (?). Kävin kapakassa, olin siellä, tulin takaisin, ja nyt olen tässä. Kapakassa mulle tuli yks ukko juttelee "tdshöt s#öh +grhgbnm"... kuuntelin häntä aikansa. Sitten sanoin että "eiks tuo oo kauheen vaikee tapa ilmaista itseään?". Hän... lähti muualle. (Enkä minä tiedä että minne.)

    Ajattelen, että kun ihminen kirjoittaa blogia tunnetulla nimimerkillä, se on hänen "kotinsa". Rupattelufoorumi. (Kodissa on pöytäliinat pöydillä ja matot vinossa ja villakoiria ja pyykkikone pyörii. Sänkykin saattaa olla petaamatta. Ja välillä haisee pullalle.) Tarkoitan, että jos Blogi on Koti, niin mikä oikeus kellään on tulla sinne ja vetää kuivat ikkunaverhoihin ja paskantaa keittiön lattialle... siis ihan vain "sananvapauden vuoksi"...? Niinkuin täällä siis eräät kokevat että heillä on oikeus siihen?

    Vitut, en minä ole kenenkään puolustelija. (Enkä ainakaan Iineksen koska hän on vahvempi persoona kuin minä.) Sanon vain, että tuijottakaa alaräpylöitänne: näette oman hiilijalanjälkenne.


    Ps. Puhun taas asioista jotka eivät liity mitenkään edellisiin keskusteluihin. Vaan mitä vittua silläkään on väliä? Mielestäni ei.

    VastaaPoista
  138. Voi olla - ja varmaan onkin - että käytän liikaa tuota erästä naisen kehoon liittyvää adjektiivia/attribuuttia. Se ei tee mitenkään sivistynyttä vaikutusta. (Tosin semmoiseen en pyrikään.) Kerran itsekin säpsähdin kun eräs "erittäin hieno fröökuna" sanoi että "mitä FITTUA tuo minua vahtaa"...

    Ps. Kysymys oli kissasta joka tuijotti Häntä.

    VastaaPoista
  139. Delilah,

    suuri osa ihmisistä syntyy vahingossa, yllätyslapsina, halusimme sitä tai emme. Näin vain on. Tästä ei taida kyllä olla tieteellistä tutkimustietoa.

    Haluaisin tietää, moniko meistä on tullut tähän maailmaan tarkasti suunniteltuna ajankohtana. Onhan näitäkin.

    Vahinko-sana on tietenkin tässä harhaanjohtava, koska asialla voi olla, ja useimmiten kai onkin positiiviset loppuseuraamukset. Lapsihan on useimmiten suuri ilo ja merkittävä onnellisuuden lisääjä.

    VastaaPoista
  140. Arhinmäki kalastelee käytöksellään ääniä persuilta ja nuorisolta. Eihän sivistyneistö häntä äänestä. Paitsi kiilalaiset, jotka tietävät saavansa hyviä apurahoja, kun Arhinmäki järjestää puoluetovereitaan kulttuurialan virkoihin.

    VastaaPoista
  141. Mikis,

    tuo kommenttisi 16.56 on viisaasti sanottu, se jossa puhut blogista kotina. Olen tänäänkin joutunut poistamaan kakkaa lattialta ja panemaan oven säppiin.

    Kuka tuo huippukalsea anonyymi on, joka kaivelee "avautumisiani" käsittämättömän pahansuovasti ja asettelee niitä sitten ilkkuen ja ikään kuin minut murskaten tosi ilkeisiin konteksteihin? Taidanpa koettaa selvittää hänen IP:nsä, sillä tyypin kalvuut alkavat olla jo psykoottista puuhaa. Jos tämä on sama tyyppi, joka vihjailee koti- ja kesäpaikastani selvin tiedoin, joista näkyy, että tyyppi tietää sijaintini, asiat eivät ole enää mallillaan.

    VastaaPoista
  142. Tapsa,

    minäkin siis yllätyin Tervon kirjasta, ja jopa siitä, että juuri hän on niin tuohtunut rasismista.

    Nimittäin ajattelin, että romaanissa se homma toimisi paremmin toisinpäin kuin kirjoittamalla puhdashenkinen ja ehkä hyveellinen romaani rasismista - tätä on kuultu jo tarpeeksi. Huumorin keinoja odotin häneltä, jonkinlaista satiiria, mutta ei mies taida satiirikko ollakaan.

    VastaaPoista
  143. Char,

    oletkin ollut pahasti kipeä, keuhkokuumetta ja kuristustautia. Sellaistakinko vielä on? Elimistösi taitaa olla herkkä, ja niinhän sinäkin olet, vaikka hallitset tilanteita suvereenisti.

    Minä kyllä kiinnostuin Tervon kirjasta välittömästi kun luin, että kirja kertoo kehdossa kihlatusta kurdinaisesta. En vain osaa mielessäni yhdistää Tervoa ja tätä aihetta. Odotan mielenkiinnolla, mitä tulen sanomaan tästä kirjasta. En ole koskaan lukenut häntä, vain hän en vaimoaan.

    VastaaPoista
  144. Varmaan kaikki tietävät, mutta selitän silti. Viittasin siis känninaintikampanjassani 80-luvun liikennevalistuksen sloganiin: Jos otat et aja. Jos ajat et ota.

    Näinä sukupuolineutraaleina aikoina se pitäisikin kohdistaa naisille: Jos otat, et anna. Jos annat, et ota.

    Tervoa olen lukenut jonkin verran ja pidän häntä hyvänä kirjoittajana, suorastaan loistavana joskus. Mutta ovatko hänen kirjansa hyviä? Sitä mietin joskus.

    Miehen, joka kehtaa heittää raamatun lattialle tv-lähetyksessä, luulisi kehtaavan esittää radikaaleja näkemyksiä rasismistakin. "Suomalaiset ovat umpirasisteja" ei ole sellainen. Se on patavanhoillista paskaa.

    Hyväksyisin väitteen, jos sanottaisiin, että "kaikki maailman ihmiset ovat umpirasisteja". Se on enemmän totta kuin Tervon väite.

    Aloitin muuten jo Peter-Peterin ja siinähän on myös maahanmuuttoteema tapetilla. Ruotsissa 40 vuotta sitten.

    VastaaPoista
  145. Tapsa,

    tämä maahanmuuttoteema onkin mielenkiintoinen Peter Peterissä. Voi tuoda vähän tuoreutta vanhaan teokseen sinun kauttasi. Pannaan vaan kirjoitus heti pramille, kun se on valmis. Minunkin Carlsonini on melkein valmis.

    Tervon kirja on ilmoituksen mukaan jo matkalla, siis minulle. Olen kyllä utelias siitä, miten Tervo pystyy eläytymään jo kehdossa kihlatun kurdinaisen sielunelämään.

    VastaaPoista
  146. Tapsan näkemystä olen ainakin lähellä, minusta kaikki ihmiset ovat luonnostaan rasisteja.

    Ihminen pitää toisissa siitä mikä on tuttua ja tuntuu "itseltä", vierastaa vierautta,- vihaakin sitä, jos se tulee liian lähelle.

    Sivistys on kaiketi selvitymiskeino.

    Uutisvuodossa minusta aika olennainen asia on tiukka käsikirjoitus, Tervo ei sitä kirjoita.

    Jari Tervon, samoin Sofi Oksasen, kirjoituksia ja puheita tarkastelen yksinomaan taloudellisen järkevyyden näkökulmasta. Molemmat ovat tunnetusti loistavia.

    VastaaPoista
  147. Ihmisessä onkin mielestäni aina annos rasismia, se kuuluu biologiaan.

    Biologisena olentona kaikki lajit suhtautuvat vieraaseen tai vieraannäköiseen lajiin torjuvasti, mutta ehkä myös uteliaasti. Vihamielisesti kuitenkaan ei, ellei laji vaistoa evoluution tuloksena sitä, että toinen laji uhkaa sen olemassaoloa.

    Pelko uutta kohtaan on kai siis normaalia, viha taas ei. Ja rasismi on minusta etukäteisvihaa.

    VastaaPoista
  148. Ei rasismi pelkästään etukäteisvihaa ole - ajatellaanpa vaikka USAn syvää etelää ja Arfikan maita, kyllä ne molemmissa kohteensa tunsivat.

    Rasismi on ennenkaikkea eriarvoisuutta: toisia pidetään huonompina ja alempiarvoisina kuin sitä ryhmää, johon itse kuuluu.

    Mutta aika naurettavalle tasolle mennään, kun Ahtisaarikin neuvoo, että kutsukaa mamuja kahville kotiinne. Kuka tällaista lapsellista suvaitsevaisuuskasvatusta kaipaa?

    On eri asia suhtautua toisiin inhimillisesti ja tasa-arvoisesti siellä missä ihmisiä kohtaa, töissä ja harrastuksissa esimerkiksi, kuin yrittää olla jotain muuta kuin on.

    Se on ihan eri asia kuin kannattaa eriarvoistumiseen väkisin johtavaa politiikkaa.

    Kun tietää kuinka vaikea ja aikaa vievää esim. savolaisen on tulla hyväksytyksi turkulaiseksi ja luoda siellä läheisiä naapurisuhteita, niin kai se on mielettömän paljon vaikeampaa jos erot ovat vielä isommat.

    Meriluotoakaan ei hyväksytty ruotsalaiseksi ja häneen suhtauduttiin viileän kohteliaasti, mutta hyvin pidättäytyvästi, vaikka hän oli samannäköinen ja puhui aika hyvää ruotsia. Löytyi sieltä sentään yksi originelli täti, vanhaa aatelisukua, joka kutsui hänet kahville.

    VastaaPoista
  149. Char, paranemista Sinulle. Kun aikuinen on kipeä, hän on tosi kipeä. Pitää malttaa huilailla.

    Iines, oli hyvä, että jätit n-kirjaimen pois väitteestäsi, edes sen, ja lisäksi painotit lasten merkitystä perheen hyvinvointiin. Ennen on sanottu, että lapsi tuo leivän tullessaan. Nyt voisi sanoa, että lapsi tuo lisää rakkautta perheeseen.

    Ei se, ettei ole tarkkaan harkittu tiettyä ajankohtaa lapsen syntymälletarkoita, että lapsi on vahinko. Monet ihmiset virallistavat liittonsa juuri siksi, että lapsien olisi hyvä syntyä perheeseen ja he ovat tervetulleita. "Vahinkoja" ei ole. Nykyaikana ei ole pakko hankkia lapsia, ellei halua, ei meidän maassamme. Puhun nyt aikuisista, en alaikäisistä.

    VastaaPoista
  150. Delilah,

    kiitos ymmnärryksestä. :)

    Kiitos kaikessa.

    VastaaPoista
  151. Delilah,

    olen kyllä mielestäni kaikissa kommenteissani sanonut, ettei vahingossa siitetty tai syntynyt lapsi tarkoita rakkaudettomasti syntynyttä lasta. Olisiko siis parempi käyttää termiä yllätyslapsi?

    Olen edelleen sitä mieltä, että maailmassa suuri ellei suurin osa syntyvistä lapsista on yllätyslapsia, jolla tarkoitan lasta, joka saa tulla, vaikkei häntä ole suunniteltu tulevaksi.

    Tähän ei liity siis millään tavallaan huono vanhemmuus, tai rakkaudettomuus lasta kohtaan.

    VastaaPoista
  152. Tapsa,

    minusta rasismi ei ole eriarvoisuutta, vaan rasismi luo eriarvoisuutta.

    Ihmiset ovat yhtä arvokkaita ihonväriin ja kansallisuuteen katsomatta, ja rasismi kumpuaa juuri siitä, että joku rotu pitää itseään parempana kuin toista.

    Rasismi on vihaa, etukäteisvihaa siinä mielessä, että se pohjaa omiin ennakkoluuloihin toisesta rodusta. Rasismille on ominaista luulot ja kuvitelmat, ei faktat.

    VastaaPoista
  153. Niin tietysti, voi sen noinkin sanoa.

    Kakkoskappaleessa sanot sen, mitä tarkoitin.

    Eikä kyse on pelkästään "rodusta" - jollaisia ei kuulemma ole olemassakaan - vaan ihan vaan eri ihmispopulaatioista, jopa yhteiskuntaluokista.

    Eikä rasismi aina sisällä vihaa. Joidenkin mielestä se on jumalan säätämää.

    VastaaPoista
  154. "Rasismille on ominaista luulot ja kuvitelmat, ei faktat."

    Joskus kyse on faktoistakin.

    Romanikerjäläistenkin leiristä löytyi varastettua kuparikaapelia ja työkaluja. Ilkeämieliset persut ne sinne oli varmaan kiikuttanut...?

    Asiat eivät ole yksinkertaisia. Jos olisivat, ongelmia ei olisi.

    VastaaPoista
  155. Minä olen kutsunut mamuja kahville kotiini. Ja hyvin on mennyt. Ovat halunneet tulla uudestaankin. Ja minutkin on vastavuoroisesti kutsuttu monenkin mamun kotiin, sekin on sujunut hyvin. Mikä, Tapsa, tässä Ahtisaaren kehotuksessa niin vaikeaa on käsittää?

    Luin juuri jostakin, vissiin Hesari, että suomalaiset ovat hupeneva populaation sirunen maailmankaikkeudessa. Eli eiköhän olisi parasta ymmärtää jo, ettei tällainen populaationsirunen evoluutiokehitykselle tälläkään kohtaa mahda yhtään mitään.

    Kakinkikkarat sille ajatukselle, että olemme itse hyvinvointimme luoneet ja ettei kukaan saa siivelläeläjäksi änkeytyä. Mitä muuta me itse olemme koko ajan olleet kuin kaikenlaisen siivelläelämisen mallimaa? Enkä tällä tarkoita jotakin toista ihmispopulaatiota, yhteiskuntaa vaan ainaista riistoa, jota harrastamme muuta elollista, luontoa kohtaan.

    (Ja minkä "hyvinvoinnin" kun joka puolella näkee vain pahoinvointia?)

    (Se, joka näkee.)

    VastaaPoista
  156. Luin Jari Tervon haastattelun eilisestä Iltsikasta (pikaisesti kahvilan lehdestä) ja pidin erityisesti hänen vastauksestaan kysymykseen elämän tarkoituksesta. "Heikompien auttaminen". J. T. taitaa piilottaa hyvinkin lämmintä sydäntä showmies -pukunsa alla.

    Kysyttäessä mielipidettä Päivi Räsäsestä Tervo vastasi, että P. R. saa olla kunhan ei toteuta päiviräsäsyyttään. Ihan hyvä heitto vastineeksi P. R:n homokommenteille.

    En muista tarkkaan että miten Tervo kommentoi ulkomaalaisuusasiaa - ainakin niin, että suomalaisten rasistisuuden näkee esim. nettikeskusteluissa nimityksistä, joilla keskustelijat viittavaat ulkomaalaisiin. Onhan tälläkin palstalla ollut ainakin yksi, joka ulkomaalaisista puhuttaessa viittaa heihin esimerkiksi rättipäinä. He ovat heitä, joille Ahtisaaren suosittelema "kutsu mamu kylään" -kehoitus on suunnattu, mutta juuri he eivät sitä ennakkoluuloisuuttaan koskaan tekisi. Ahdas pää, ahdas sydän.

    Tervon kyvystä asettua nuoren kurditytön asemaan en osaa arvailla mitään. Jos kirjoittaja olisi esim. nuorehko nainen, eläytyminen ei automaattisesti olisi autenttisempaa.

    Nuoren kurditytön elämästä tietää nuori kurdityttö, kaikki muu on arvailua.

    VastaaPoista
  157. Tämä Tapsan määritelmä on selkeän yksinkertainen.

    "Rasismi on ennenkaikkea eriarvoisuutta: toisia pidetään huonompina ja alempiarvoisina kuin sitä ryhmää, johon itse kuuluu."


    Saman asian Iines toteaa hiukan eri sanoin:

    "Ihmiset ovat yhtä arvokkaita ihonväriin ja kansallisuuteen katsomatta, ja rasismi kumpuaa juuri siitä, että joku rotu pitää itseään parempana kuin toista."

    . . . mutta on edellisessä lauseessa kuitenkin aivan vastakkaista mieltä:

    "minusta rasismi ei ole eriarvoisuutta, vaan rasismi luo eriarvoisuutta."



    Kirjailija Tervon persoonassa on yllättävää, joskin johdonmukaista, suvaitsevuuden puolustaminen. TV2 homoillan jälkeiset puolustuspuheet homoille ja Räsäs Päikän tylyttäminen osoituksena siitä. Mielenkiintoista Layan kohdalla on se, kuinka hän pitää näppinsä irti politiikasta – ja varsinkin puoluepolitiikasta.

    VastaaPoista
  158. Tämäpä on mielenkiintoinen ilmaus:

    "Ihmisessä onkin mielestäni aina annos rasismia, se kuuluu biologiaan."


    Mikäli kirjoittaja tarkoittaa ksenofobia eli muukalaiskammo, niin asia on ymmärrettävissä. Jos taas, niinkuin kirjoitettu on, biologisestra eroavuudesta, joka oikeuttaa negatiiviseen kohteluun, kyse on rasistisesta ilmauksesta.



    Saattaapi muuten olla, ettei mamu politiikassa tärkeintä olekkaan vieraan kulttuurin tunteminen, vaan tuntea oman kulttuurin tuntemus ja sen vaikutuksen tiedostaminen omassa ajattelussa ja käyttäytymisessä.

    VastaaPoista
  159. "Ihmiset ovat yhtä arvokkaita ihonväriin ja kansallisuuteen katsomatta, ja rasismi kumpuaa juuri siitä, että joku rotu pitää itseään parempana kuin toista." [Iines]

    . . . mutta on edellisessä lauseessa kuitenkin aivan vastakkaista mieltä: [Anonyymi]

    "minusta rasismi ei ole eriarvoisuutta, vaan rasismi luo eriarvoisuutta.[Iines]"


    Sinä et nyt vain oivaltanut lukemaasi anonyymi.

    Eihän se, että pitää omaa rotuaan parempana kuin toista rotua, merkitse sitä, että se rodun paremmuus on totta. Eriarvoisuus ei siis ole totta, vaan luulo.

    Rasismi ei siis ole eriarvoisuutta, vaan se luo eriarvoisuutta. Tämä eriarvoisuus on luuloteltua, mutta kuten kaikella ennakkoluulolla, tälläkin on taipumusta levitä tietämättömien keskuudessa ja yltyä mittavaksikin vihapuheeksi. Vihapuheen pohja on nimenomaan tietämättömyydestä kumpuavassa vihassa.

    VastaaPoista
  160. Mutta ksenofobia eli muukalaispelkohan on yksi rasismin rakenteellisista edellytyksistä.

    Ksenofobialle ominainen käyttäytyminen ei kuitenkaan ole välttämättä rasistista. Esimerkiksi minun vanha sukulaiseni pelkäsi mustaa sairaanhoitajaa sairaalassa. Kun hän tutustui tähän, pelko katosi ja mustasta hoitajasta tuli mieleinen.

    VastaaPoista
  161. Valto: "Mikä, Tapsa, tässä Ahtisaaren kehotuksessa niin vaikeaa on käsittää?"

    Ei mikään.

    Turhautumiseni aiheutti se, että käsitin sen aivan liian hyvin: se on ylimielisen besserwisserin tyhmille ihmiselle heitetty alentuva latteus, jolla ei ole itse ongelman kanssa mitään tekemistä.

    On siinä tietysti sekin, että katson olevani sen verran vanha ja itsellinen, että päätän ihan itse kenet kutsun kahville. En kaipaa siihen hössöttäjien neuvoja.

    Selvennykseksi vielä sen verran, että kiukustumiseni tähän "maraismiin" selittää pelkkä psykologia. Mitä itse asiaan tulee - maahanmuuttajiin suhtautumiseen arjessa - en usko olevani ihan surkeimmasta päästä.

    Minulla on ollut aika läheisinäkin työkavereina brittejä, brasseja, jenkkejä (myös mustia), venäläisiä, kroaatteja, länsiafrikkalaisia, intialaisia... Osa heistä tuli ihan ystäviksikin. Urheiluharrastuksista ystäviksi on jäänyt somaleja, etiopialaisia, arabeja... Monet heistä ovat käyneet kotonanikin.

    Kyse ei siis ole siitä, etten tuntisi maahanmuuttajia tai pelkäisin heitä. Näkemystä on vain vaikea selittää, kun "vastapuolellakin" tuntuu ajatukset jumiutuneen vain yhteen asentoon.

    Elämä ei ole joko tai.

    VastaaPoista
  162. Yleisessä katsannossa ei ole niin suurta painoarvoa sillä, ettei ymmärrä lukemaansa, kuin sillä, ettei ymmärrä kirjoittamaansa.


    Jos jonkun sanotaan olevan rasisti, niin hän on sitä, riippumatta siitä, luuleeko vai "tietääkö" hän olevansa parempi muita.



    "Ihmisessä onkin mielestäni aina annos rasismia, se kuuluu biologiaan."

    Tästä lausumasta olisi mielenkiintoista kuulla, onko biologiamme muuttanut 1700-luvun jälkeen ksenofobiamme rasismiksi?

    VastaaPoista
  163. "Kyse ei siis ole siitä, etten tuntisi maahanmuuttajia tai pelkäisin heitä. Näkemystä on vain vaikea selittää, kun "vastapuolellakin" tuntuu ajatukset jumiutuneen vain yhteen asentoon."

    Sen jälkeen, kun Tapsa julkijulistautui "Persuksi", niin perustelut ja syyt on kirjattu lähes poikkeuksetta puoluepoliittiseen kontekstiin. Onkohan pelättävissä muukalaiskammo ja ennakkoluulo on muuttumassa Iineksen lanseeraaamaksi ennakkovihaksi, rasismiksi.

    VastaaPoista
  164. Vaikka arvioinkin Tervon Layan lukematta paskaksi, niin olisi mukava kuulla lukeneilta, yltääkö edes "Ähläm Sähläm" ja "Mogadishu Avenue" kliseiden tasolle, joita niitäkään en katsonyt?

    VastaaPoista
  165. Minulla ei ole Tervo-tuntemusta ollenkaan, en tunne edes noita lainausmerkeissä olevia juttuja. Mogadishun nimen muistan jostain, mutta Ählämistä en ole kuullut.

    Vaimo Kati Tervon Kesäpäiväkirjan olen lukenut. Se ei ollut huono, mutta en osaa sanoa siitä juuta enkä jaata, vaan mietin, olisiko päiväkirjaa ilman Jari Tervoa.

    VastaaPoista
  166. Anonyymi klo 12.57,

    se että sinä et taida ymmärtää lukemaasi selväsanaista tekstiä, ei tarkoita sitä, että kirjoittaja ei ymmärrä, mitä kirjoittaa. Lähde vaan rehellisesti siitä, että sanat ovat osiensa summa, ei rivinvälien.

    Jos jonkun sanotaan olevan rasisti, hän muuten ei välttämättä ole rasisti. Toki voi olla, että hän onkin rasisti. Rasistiksi nimeäminen ei kuitenkaan ratkaise väitteen totuusarvoa.

    Minusta muukalaispelkoa voi olla ilman rasismia. Tästä kertoo esimerkki vanhasta sukulaisestani, joka aluksi pelkäsi mustaa sairaanhoitajaa, mutta mieltyi tähän tutustuttuaan paremmin.

    Voi olla myös, että muukalaispelko eskaloituu rasismiksi - ksenofobia on rasismin rakenteellinen elementti.

    VastaaPoista
  167. Jari Tervon kirjallinen anti alkoi ja päättyi Rovaniemen humujen seikkailuihin.

    Lahnasen myötä huomattiin että kirjalliset eväät on syöty, tuon miehen ura kirjailijana on ohi. - (Kuten olen sanonut, kirjaa en kyennyt kokonaan lukemaan)

    Lihava suomalainen keski-ikäinen miljonäärimies, mikä se voisi olla?

    Tota noin...annas kun mä arvaan, se on varmaan joku 15-vuotias, kärsivä kurdityttö!

    Heh, heh Tervo, tuolla kun vielä tienaat, olet sinä aika mestari,- mut kyl se onnistuu, kun vedät oikein pitkiä lipasuja kulttuuriväen Sieltä!

    VastaaPoista
  168. Minulla on kans vähän sellainen olo, että Tervo yrittää surffata aallonharjalla.

    Luulisi, että Tervo on jo siinä asemassa, ettei enää tarvitsisi turvautua noin typeriin latteuksiin markkeeratakseen paikkaansa.
    No, nyt Tervo on varmistanut itselleen suopean käsittelyn mediassa. Hesarin nuoret toimittajat ovat plakkarissa.

    VastaaPoista
  169. Maltan kuitenkin tuskin odottaa, että saan sen Laylan huomenna tai ylihuomenna käsiini. On kai hyvä lähtöasetelma lukea Tervoa puhtaalta pöydältä. En tunne edes hänen puoluekantaansa, ainoastaan Uutisvuotoa seurailen silloin tällöin. Sen Raamatun nakkaamisen olan yli lattialle minäkin muistan. Minusta se oli ylimielinen ele, enkä pitänyt siitä.

    VastaaPoista
  170. Kaiken sosiaalisen kanssakäymisen perusta lienee, että yrittää ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa johonkin asiaan.

    Toisaalta, jokainen joka sellaista on harrastanut, tietää miten vaikeaa tai mahdotonta se joskus on.

    Yritän olla sanomatta lisää Tervoisia, kun kirjaa en tosiaankaan ole vielä lukenut ja käsittelypaikkakin pitäsi olla tuo lukupiiri.

    Riemua on minulle viime päivinä suonut arvioinnit Rimmisen pussikaljojen elokuvaversiosta.


    Viralliseksi totuudeksi, kritiikiksikin sitä joskus sanotaan, näyttää muodostuvan: "Kieli kärsii valitettavan paljon elokuvaversiossa!"

    Ymmärrän kyllä hyvin, että elokuvasta olisi pitänyt jättää liikkuva kuva kokonaan pois ja makustella kielellä kielen ihanuuuksia mustaa valkokangasta tuijottaen.

    Rimminen kuitenkin osallistui käsikirjoitukseen.

    VastaaPoista
  171. Vaimoni vei minut tänään katsomaan niin huonoa elokuvaa, etten ole toipunut vieläkään. Se oli The Tree of Life, kuulemma "uhkea visio ihmisestä universumissa".

    En tiennyt siitä mitään etukäteen ja ensi vartin kuvittelin meidän tulleen vahingossa väärään leffaan, johonkin lasten satuhetkeen. Se oli tekotaiteellista humpuukia, vanhahtavaa kvasimystiikkaa, lapsellista kyökkipsykologiseerausta ja koko kauheus kruunattiin raamatunlausein.

    Hyvää siinä oli muutama näyttelijäsuoritus, etenkin ne lapset. Miksei myössä ojassa loikkiva pikku dino.

    Jaa - se minun persuutenihan oli kertakäyttöpersuismia, enkös minä niin sanonutkin. Nyt äänestelen muita, jos joku nyt tulisi järkiinsä.

    Mutta oletteko huomanneet, ettei media, joka ennen eduskuntavaaleja revitti jatkuvasti persujen suosion perustuvan vain Soinin hurmaustaitoon, ole juuri mitenkään osannut selittää, että miksei se taika tepsi nyt pressanvaalien gallupeissa. Hurmako haihtuvi?

    VastaaPoista
  172. Meninpä haukkumaan loistoleffan, tällaisen:

    "Ohjaaja Terrence Malickin uusi elokuva The Tree of Life voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon, Kultaisen palmun, toukokuussa 2011. Lisäksi kansainvälinen elokuvakriitikkojen järjestö äänesti sen vuoden 2011 parhaaksi elokuvaksi."

    "The Tree of Life on ylistys elämälle. Se tutkii ihmiselämän piinaavimpia ja henkilökohtaisimpia kysymyksiä niin intiimin kuin kosmisenkin kaleidoskoopin läpi."

    Huomaan etääntyneeni hyvin kauas kansainvälisistä elokuvakriitikoista. Ainoa lohtuni on, että kaima Nyt-liitteessä, lahjomaton Maskula, antoi sille vain 2 pinnaa. Minä olisin antanut yhden.

    VastaaPoista
  173. Jospa ensi vkl:na ehtisi mennä katsomaan Tree of lifen! Yleensä olen pitänyt Palmu -voittajista; läjä Oscareita ei yleensä kerro ihmeemmästä elokuvasta.

    Uusi Kaurismäki on myös listalla. Olisikohan se tekijänsä ensimmäinen, jonka karu kauneus ei tunnu hiukan päälleliimatulta?

    VastaaPoista
  174. Muuten Tervosta ja vaimostaan on tullut (lehtihaastattelujen perusteella) hiukan sellainen taiteilija ja muusa -kuva. Toinen rällää ja toinen hoivaa.

    Miksei niinkin jos kumpikin tykkää.

    VastaaPoista
  175. Miksi persujen kannatus ei välity pressanvaalissa?


    No, eihän pressanvaalissa anneta protestiääniä. Eikä se ole mikään vaikutuskanava persuja äänestäneille. Sitäpaitsi, "Persulaisuus" ei pohjaa mihinkään johdonmukaiseen ideologiaan, vaan on lähes pelkästään kansalaisvaikuttamisen kanava.

    Soinin valinta presidentiksi tekisi koko "jytkystä" suutarin ja siksi Soini ei itse lähdekkään ehdokkaaksi vaan uhraa jonkun toisen – Vistbakan.

    VastaaPoista
  176. Minusta elokuva Tree of Life vaikuttaa lupaavalta, jos siinä ei ole sorruttu amerikkalaiseen unelmaan. Uskoisin ettei ole, sillä kansainväliset kriitikot on kyllä kova ja heterogeeninen asiantuntijaryhmä, siis satunnaisesti koottunakin ryhmänä.

    Minua kiinnostaisi tietää, mikä Tapsa tekee elokuvasta "tekotaiteellisen"?

    VastaaPoista
  177. Kuunkuiske,

    juuri tuo muusa ja hänen herransa -asetelma minua häiritsi Kati Tervon sinänsä hyvin kirjoitetussa Kesäpäiväkirjassa. Kuitenkin kirjoittajasta välittyi empaattinen kuva, sillä tämänkaltainen kirja toimii todellisten esikuviensa varassa, ei itsenäisenä taideteoksena. Ainakin tämä kirja.

    Se mikä minua häiritsee näissä tunnettujen henkilöitten elämänmakuisissa kuvauksissa, on seksielämän heitto lukijan olohuoneeseen. Minä ainakin kiusaannun yhtä paljon pariskunnan seksin "katsomisesta" kuin nenän kaivelun kuvaamisesta. En halua kenenkään sukupuolielimiä kasvoilleni, enhän halua kenenkään takapuolta tai pissimishetkiäkään katsottavakseni.

    VastaaPoista
  178. Minäkin olen lukenut Kati Tervon Kesäpäiväkirjan aika pian ilmestymisensä jälkeen. Mitään erityistä ei sisällöstä ole jäänyt mieleen, kirjan lainaaminenkin oli sattumaa. Ehkä se oli nostettu näkyvästi esille ja sen pieni koko tuntui sopivalta. Kirja oli kuin miellyttävä rauhallinen välipala, nopeasti luettu. Se ei synnyttänyt suuria tunteita eikä vaatinut paljoa aivotyötä. Jos kirjailijan kirjoja osuu uudestaan kohdalle, saatan lukea toistekin. Välipalana.

    VastaaPoista
  179. Tässä me lueskellessamme kuvitamme blogistin "Elämän puu" -tarinaa. Historiasta ja muistikuvien takaumista on kehittynyt tarina uskon, surun, anteeksiannon ja sovinnon sisältäviä tarinoita. Tarinoita, jotka ovat kertojan henkilökohtaista mielenmaisemaa, tarinoita, joita jokainen kirjoittaa katsellessaan pilvitaivasta selällään maaten. Jokaisella mielikuvasessiolla tulee "kirjoitetuksi" oma tarinansa.

    Elokuvan musiikki on kuin läheisten kirkonkellojen ääni, lapsuuttaan jäsentävälle blogistille, pastoraalisesta idyllistä apokalyptisiin näkymiin. Latentti mielikuva piirtyy kertomuksiksi uskosta ja epäuskosta. Asioista, joita hallitsemme, tai emme, sen on luomiskertomuksemme.

    Tarinoiden terapeuttisuutta ei voi vähätellä. Se on monipuolinen ja -ilmeinen, käytettävissä eri konteksteissä, jossa se voi avata uudenlaisia kertomuksia näistä tarinoista. Lukijoiden omat tulkinnat avaavat uusia näkökulmia omiin arvoihin ja tunteisiin, määrittelee identiteettiä uudelleen.

    Elämää ei voi hallita, sitä pitää vain selviytyä tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
  180. Onko Tervon feminismissä (Laya, lue Laila) niin paljon "munaa" että se kirvoittaa laajenpaa yhteiskunnallista depattia.

    Tervohan on tyypillinen peräkamarin poika, ATM.

    VastaaPoista
  181. Hei,

    hyvä huomata että Layla on siirretty ensi kuulle; meittien kirjastoista sitä ei vielä saa.

    Aihe alustavasti kiinnostaa, eli sikäli olen mukana (tosin varauksia oli jo yli sata, eli en varmaan aluksi ehdi mukaan).

    Jostain luin, että Tervo olisi pyytänyt vaimoltaan naisnäkökulmaa, jopa 1,5 liuskaa - vaikka tämä varmaan menee jo Einesbaarin puolelle...

    Kiva nimi, muuten! Rakastan ruokaa, ja syömistä! Jopa ahmimista, kuten hyvien kirjojen kohdalla! :)

    Sekä Katia että Jaria olen lukenut Kodin Kuvalehdessä; kolumnejaan, siis. Muuten en. Katista en tiedä - paitsi että varmaankaan ei olisi tullut Kesäpäiväkirjaa ilman Jaria, Iines.

    Eikös se elämä silleen mene? Että yksi asia johtaa toiseen, eikä sitä rewind-nappulaa ole. - Kirjaa en ole lukenut, eli seksistä en osaa sanoa mitään. En minäkään janoa saada lukea kaikkien henkilökohtaisia paljastuksia. Mutta meidän kavereitten kesken, niin miesten kuin naistenkin kanssa, välillä pienessä piirissä intoudutaan puhumaan tosi graafisestikin.

    Minulle rakas ystävämies aikoinaan sanoi, ettei ollut koskaan pystynyt puhumaan naisen kanssa niin avoimesti kuin minun kanssani. Häntä ei graafisuus kiusannut; päinvastoin. Vaihdettiin kokemuksiakin. - Tosin juttelimme ihan ystävätasolla, minäkin opin miehistä, noin niinkuin sukupuolena, paljon uutta; en tiedä, miten latautunutta Katin kirjoittaminen on.

    Enkä sano, että se latautuneisuus edes häiritsisi minua; seksi on kivaa. Noin lähtökohtaisesti, siis. :)

    Muuten jatkan Violetta-leikkiä; yskin ja juon kuumaa. Huomenna saan Carlsonin kirjan! :)

    Olen jo vähän lukenut taustaa; odotan keskustelua kovasti!

    VastaaPoista
  182. Mitte mieltä muslimeista?

    – Naiset eivät ole tasaarvoisia. Jos mies tappaa toisen miehen hänet voidaan myös teloittaa mutta jos hän tappaa naisen, niin sitä ei seuraa kuoleman rangaistusta Suura 2:178
     
    –  Naiset eivät ole tasavertaisia miehiin verrattuna perinnönjaossa. Naiset voivat vain periä puolet siitä mitä miehet. (Sura 4:11).
     
    – Naiset eivät ole tasavertaisia miesten kanssa oikeudessa.Kaksi naista ovat sama kuin yksi mies, jos tarkoitetaan todistusta niin yhden miehen todistus vastaa kahden naisen todistusta  (Suura 2:282).
     
    – Vaimo on omaisuutta islamin mukaan (Suura 3:14),  ja seksi objekti  (Suura 2:223).
     
    – Naiset ovat epäpuhtaita. Jos mies koskettaa naista ennenkuin hän rukoilee hänestä tulee epäpuhdas (Suura  4:43, ja Suura 5:6).
     
    – Islam myös opettaa että aviomies voi rankaista vaimoaan lyömällä häntä tai hän voi rankaista vaimoaan jos tämä kieltäytyy seksistä kanssaan (Suura 4:34).
     
    – Mies voi erota vaimostaan suullisesti sanomalla kolme kertaa: " Minä eroan sinusta", ja ero astuu voimaan (Suura 66:5). Vaimo ei myöskään ole sallittu naida häntä uudelleen ellei hän ensin ole ollut toisen miehen vaimona eron jälkeen, tätä kutsutaan el mohalil:ksi mikä tarkoittaa laillisuutta (Suura 2:230).
     
    – Muslimi voi naida neljä vaimoa mutta naisella ei ole samanlaista oikeutta(Suura 4:3).

    VastaaPoista
  183. Anonyymi,

    Raamatusta löytyy ihan yhtä fiksuja ja empaattisia elämänohjeita. - Googleta; minä en viitsi alkaa vänäämään kanssasi.

    Ja jos hifistellään: Vanha Testamentti ja Uusi Testamentti ovat vielä aika lailla vastakkain. I'm just saying.

    Ihmiset löytävät varmasti mistä hyvänsä kirjoituksesta mahdollisuuden hyvään tai pahaan; armoon tai tuomitsemiseen.

    Koraani ei ole poikkeus, kirjoitin ensin - mutta ehkä tämän voi käsittää laajemmin: voidaanko kaikkea kirjallisuutta tulkita samoin kuin uskonnollisia tekstejä?

    Että proosa tai lyriikka voi itsessään sisältää elämänarvoja, joita voimme hyljeksiä tai hyväksyä? Että Nalle Puhissa tai Da Vinci-koodissa voidaan myös löytää perusarvoja, joita joko hyväksymme tai hylkäämme? - Paitsi ajatus siitä, että Luoja on Varmasti puhunut jossain kirjassa. All fine and dandy, jos siihen uskoo.

    Vaan entäpä jos jonkun Luoja puhuukin "Seikkailevassa leikkimökissä"? Tai "Meduusan verkossa"? Kun se on kerta Luoja, mehän ei voida tietää...

    Ja että Einesbaarin keskustelut (kirjallisuusanalyysistä en tiedä, veikkaan, että niputtaisin jutun samaan) voivat olla yhtä latautuneita kuin uskonnot. - Uskomuksista sielläkin puhutaan, jos mitään ymmärrän. Uskomuksiin kuuluu myös se, että mitään luojaa tai oikeaa totuutta ei ole.

    Mitä eroa on Raamatulla, Koraanilla, tai Charin uskontoon liittymättömällä Mielipiteellä, ja Laylalla, Peter-Peterillä, ja Nylanderilla? Puhumattakaan Pekka Töpöhännästä? - Paitsi siis ehkä kannattajien lukumäärä. Ehkä.

    Ja mistä lähtien huutoäänestys voittaa?!

    Jos kerta keskustellaan.

    Nyt menen nukkumaan. :)

    VastaaPoista
  184. Kysymys kuului, mitä mieltä olemme muslimeista.

    Heitä on varmaan monenlaisia ihmisiä, kuten on monenlaisia muunkin uskoisia.

    Mitkään mainitut muslimien säännöt eivät tunnu oikeudenmukaisilta suomalaisen ei-muslimin näkökulmasta.

    Tuskin kukaan nainen haluaisikaan neljää aviomiestä, mutta tasa-arvoa haluamme ja melko hyvin sitä myös saamme.

    Ennen vanhaan Suomessa on ollut epätasa-arvoinen peinnönjako; vanhin poika) sai tilan ja talon, muut eivät mitään. Nykyään laki turvaa perintöä tasapolisesti kaikille sukupuolesta riippumatta.

    VastaaPoista
  185. Char,

    panen Carlson-keskustelun kehiin tuota pikaa, se on jokseenkin valmis ellei sitten peräti valmis. kenties Peter Peterkin tupsahtaa kohta Tapsalta, jahka tuo ehtii.

    Minullakin on vähän tautia, tapani mukaan vähän kummallinen tauti, josta en ole ennen kuullutkaan. Oikean kylkikaaren kohdalla on kipeä kohta, tuskin voin istua. Sama kohta jonka loukkasin toissa kesänä. Päivystävä lääkäri sanoi, että se on "tiits". Tarkoittaa kylkiluun ja kylkiluun ruston välisen pienen nivelen tulehdusta, jota hoidetaan tarvittaessa kipulääkkeillä, ei antibiooteilla. Näitä on kuulemma kyllä kaikenikäisilä, nuorillakin.

    Toivottavasti sinun pitkällinen tautisi hellittää pian.

    VastaaPoista
  186. – – " Naiset eivät ole tasavertaisia miehiin verrattuna perinnönjaossa. Naiset voivat vain periä puolet siitä mitä miehet.> Naiset eivät ole tasavertaisia miehiin verrattuna perinnönjaossa. Naiset voivat vain periä puolet siitä mitä miehet.(Anonyymi)

    No jaa, onhan näitä epäkohtia muuallakin.

    Koko maailman omaisuuksista naiset omistavat vain yhden prosentin.

    VastaaPoista
  187. "tiits"?

    – Tietze synrome,
    – Costochondritis,
    – Chondropathia Tuberosa
    – Chostocondral Junction Syndrome
    – Slipping rib syndrome

    Elikkäs, Tietzen syndrooma.

    VastaaPoista
  188. No nythän nimi löytyi, kiitos, juuri tuo. Hain eilen Googlesta eri versioita, kun en huomannut pyytää lääkäriä kirjoittamaan sanaa. Muuten menee, mutta nukkuminen on hankalaa, kun voi nukkua vain selällään. Pistos on aika kamala, jos menee kyljelleen.

    VastaaPoista
  189. Sorry, en tajunnutkaan lääkärisi käyttämää lyhennystä,
    t i i t s = tissinalusen ilkeä tulehdus ja särky.

    VastaaPoista
  190. Noin sitä diagnoosit löytyvät internetin välityksellä, vielä kun parannuksenkin saisi sähköisenä määräyksenä. Paranemista!

    Minullakin vähän toisaikainen ja voimaton olo ollut jo toista viikkoa hammastulehduksen, kipujen, syömättömyyden ja kuumeilujen jälkeen. Vaan jo nyt voisin laulaa: "oon voimissain!"

    Kun on heikko olo, kuunteleekin vain haikeita. Veikko Lavilla oli hienoja kappaleita, kuten tämä todellinen sankaritarina.

    VastaaPoista
  191. Paranemista Iines ja Char!

    VastaaPoista
  192. Costochondritis (kostokondriitti) voidaan luokitella omaksi sairaudekseen. Siinä kipukohta on kylkiluiden ja ja rintalastan liitoskohdassa. Siihen ei liity turvotusta ja on yleisempi kuin Tietzen syndrooma. Se on yli 40-vuotiaiden sairaus.

    VastaaPoista
  193. Paranemista Iinekselle!

    Minä toivon, että paranet pian! Plus että huomaan, että et kaipaa toivotteluja ollenkaan; päinvastoin.

    Tule ihan vaan terveeksi vaan! :)

    VastaaPoista
  194. Peter-Peter tulee kyllä, prosessi on vielä vähän kesken.

    VastaaPoista
  195. Tapsa,

    ei kiirettä, tee kuin aikatauluusi sopii, kuitenkin tuohon 15.9. mennessä!

    VastaaPoista