27.6.2012

Kesäpäiväkirja 3. sivu: Gogolia omenapuun alla

26.6. Tänään tein kirpputorikierroksen lähikaupungissa. Hain vanhaa televisiotuolia, sellaista tekonahkaista tai nahkaista oikein hirveää, niin hirveää, että se olisi jo ihana. Olen koeistunut sellaisen, eikä yksikään uusi tuhannen euron Stressless ole mukavampi istua. Yhtaikaa napakka ja lihaksia rentouttava. 

Kierrätyskeskuksessa oli viidellätoista eurolla beige tuoli,  mutta  käsinojat puuttuivat. Ja se jokin. Jatkan etsimistä. Ikävä heittää tämä Olga-tädin vanha  puusohva pois, sillä se miellyttää silmää. Se vie kuitenkin liikaa tilaa, ja siinä on epämukava istua. Sohvan puureuna painaa polvitaivetta. Makuukaan ei käy, koska  jalat ottavat kiinni päätylautaan. Entisajan ihmiset ovat olleet lyhyitä. Olen kai tullut vanhaksi, koska antaisin kauneuden väistyä mukavuuden tieltä. Ehkä panen tuon puusohvan kesäksi pihalle omenapuun alle ja luen siinä hyviä kirjoja. Voisin aloittaa Nikolai Gogolin Muotokuvasta, jonka ostin eurolla Uudenkaupungin kirjastosta.


27.6. Joka puolella sanomalehdissä ja blogeissa on nyt kirjoituksia peruskoulun uskonnon opetuksen  vähentämisaikeista. Hallituksen on määrä päättää asiasta tällä viikolla. 

Ajatus uskonnon opetuksen kokonaan poistamisesta on myös esitetty. Ajatus on äkkiseltään hyvä, sillä uskonto on yksityisasia. Tarkemmin ajatellen ajatus on kehno. Mistä ihminen saa uskontojen kulttuurihistoriallisen tietämyksen ja mistä hän oppii tunnistamaan Raamatun tarinaston ja vahvan kuvakielen, ellei sitä hänelle opeteta missään? Aukko tässä olisi valtava puute yleissivistyksessä, se tyhmistäisi ja kapeuttaisi ihmistä. Aleksis Kiveäkään ei oikein ymmärrä, ellei tunne Raamattuaan, sanoo muuan kriitikkokin aamun sanomalehdessä.

Minusta tämä koko nykyinen keskustelu uskontojen poistamisesta on hieman kummallista, ihan kuin lähdettäisiin väärästä kohdasta liikkeelle. On nimittäin edelleen ihmisiä, jotka eivät tunne koulun uskonnonopetuksen nykytilannetta, joka on vahvan uskontotieteellinen, ei uskonnollinen. Nämä luulijat kuvittelevat opetuksen olevan Herran vihan syntiopetusta ja uskovaisuusajattelua.  Jos näin jossain olisikin, kyseessä on opettajan vakava virhe, opetussuunnitelmasta poikkeaminen tai vanhakantaiseen oppikirjaan tukeutuminen. Vika ei ole siis aineessa, joka tulee poistaa.

Se mikä kaipaa muutosta, onkin uskonnon opettajan kelpoisuusvaatimusten muuttaminen - teologi ei ehkä ole paras opettaja - ja lisäksi, jos niin halutaan,  aineen tuntimäärä, josta on varaa nipistää joitakin tunteja. 

Olisi kuitenkin siis väärin poistaa aineen opetus kokonaan, koska sillä on vankat juuret ja lonkerot kaikkeen kulttuuriin, kieleen, taiteisiin, musiikkiin ja ihmisen tasa-arvon kehitykseen. Köyhä on se ihminen, joka ei syvästi tunne uskontojen merkitystä ihmiskunnan kulttuurissa. Uskonto olisi hyvä nähdä laajasti vailla tunnesidosta. Tällöin on lähdettävä liikkeelle varhaiskantaisten kulttuurien menoista ja tätä kautta vieläkin kauempaa.

Itse haluaisin puuttua pikemminkin matematiikan opetukseen. Sitä on liikaa ja se  on yhtä lailla turha aine, painava pohjakivi, joka tähtää ihmisen ikävimpien puolien kuten laskelmallisuuden ja suunnitelmallisuuden korostamiseen, ennakointiin ja tunteen vähättelyyn. Se on johtanut itsekkyyteen, materialismin palvontaan ja ihmisen kuolemattomuuden tavoitteluun.  Ihminen ei tarvitse lujuus- ja kantavuuslaskelmia elääkseen onnellista elämää, vaan pikemmin  opetusta luonteensa kehityksessä kohti yhteisöllisyyttä, hellää ymmärrystä ja rakkautta.


(Maalaus Hieronymus Bosch)

145 kommenttia:

  1. "Ihminen ei tarvitse lujuus- ja kantavuuslaskelmia elääkseen onnellista elämää"

    Ihminen tarvitsee lujuus- ja kantavuuslaskelmia pystyäkseen ylipäätään elämään.
    Tuo on perusedellytys: Jos ei ole elämää, ei tarvita onnellisuuttakaan. Tosiasiat on hyvä tunnistaa ja tunnustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuitenkaan tarvitse pystyäkseen elämään onnellisena.

      Olen sitä mieltä, että lujuus- ja kantavuuslaskelmat pilaavat ihmisen vaistot. Vietitkin alkavat surkastua, kun kaikki on ennalta tiedossa ja laskettu ja ennakoitu valmiiksi.

      Ihminen voi tehdä kantavan riippusillan ilman matematiikkaa luottaen kokemukseensa ja kehittyneihin taitoihinsa. Ei ihminen tarvitse kymmenkaistaista betonisiltaa maailman kauneimman järven yli.

      Tarkoitan puheeni osittain vertauskuvalliseksi.

      Poista
  2. Kommentti: Viestintää ja äidinkieltä on kouluissa liikaa ja opetus on laadutonta (puhun siis kokemukseeni pohjautuen). Kevytkirjallisuutta ja homppälehtiä lukemalla maailma ei kehity, vaan taantuu ja tuhoutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidinkielen tuntimäärä on Suomen kouluissa kuitenkin Euroopan alhaisimpia, huolimatta hyvistä tuloksista.

      Opetus on pätevien opettajien käsissä ja tunnetusti ja tunnustetusti laadukasta, maailman parhaimmistoa. Äidinkielen opetussisällöt vain ovat aineista laajimmat, mikä syö itse kielen opetusta. Mediakasvatus, mediakritiikki, kirjallisuus, kirjoittaminen, lukemisen opetus ja luetun ymmärtäminen, draama, viestintä kaikkineen, erikoisesti puheviestintä voisivat kaikki olla periaatteessa omia aineitaan, mutta ne on pantu kielen opetuksen eli kieliopin kanssa samaan pakettiin.

      Poista
  3. Tarvitsisit siis sellaisen supermukavan vaan ei välttämättä kovin kauniin nojatuolin kuin Frasierin Martin -isällä! ;)

    Lukujärjestykseen mahtuu tietty määrä tunteja ja siinäpä onkin tuumauksen paikka, että mikä on oleellista. Esim. liikuntaa ei ole haluttu poistaa kokonaan, jotta luokan sohvaperunat saavat edes pienen annoksen fyysistä liikettä. (Ja hyvä niin.)

    Ajatus poistaa uskonto kokonaan päiväjärjestyksestä tuntuisi huonolta vaihtoehdolta. Se pitää sisällään paljon muutakin kuin Jeesusta ja opetuslapsia.

    Kun nyt mainitsit matematiikan, niin onhan se aine, jonka perusasiat jokaisen on hyvä osata pärjätäkseen arjessa. Paljolti siinä opiskellaan sellaista - viimeistään lukiossa - mitä tarvitaan vain joidenkin alojen jatko-opinnoissa.

    Ehkä enemmän valinnaisuutta olisi hyvä ratkaisu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Kuunkuiske, juuri sellaisen ihanan rempseän repaleen kuin Frasierin isällä on! Pitää olla tuki, johon päätään nojaa ja käsinojat ja mielellään jalkapalli, johon kinttunsa oikaisee.

      Kannatan liikunnan säilyttämistä opetusaineena, vaikka liikuntakin on yksityisasia. (Kas kun tätä ei ole huomattu.) Sen sijaan en kannata kilpaurheilua enkä pyrkyryyttä, jonka urheilu tuo tullessaan.

      Kuunkuiske, mihin ihminen matematiikkaa arjessaan tarvitsee, peruslaskutapoja lukuunottamatta? Minä olin hirvittävän huono matematiikassa, sain tuskallisia ja kesän pilaavia ehtoja ja opin vain vihaamaan matematiikkaa. Peruslaskutkin voi jo suorittaa koneilla.

      Poista
  4. No ei yhtään mihinkään juuri niitä peruslaskujatapoja lukuunottamatta. Onhan se hyvä osata esim. päässalaskua sen verran että mieltää arjen numeroasiat ilman jatkuvasti mukana kulkevaa laskinta.

    Siksipä olisi hyväksi valinnaisuus.

    VastaaPoista
  5. Jos Olga-tädin sohva on sellainen kokonaan puinen, oikein kammottava - mahdoton istua, maata tai seistä, niin sillä epäilemättä on rahallista arvoa. Antiikkipöljät maksavat reilusti.

    Liikunta pitäisi mielestäni poistaa kouluista kokonaan. Jokainen voi hikoilla ja liikkua vapaa-aikanaan, ei sellaiseen valtion avustusrahoja tarvita. Korkeintaan sallisin, että oppilaille jaettaisiin joku "hikoile ja piere" brosyyri ja jääkiekko, ei kuitenkaan jalkapalloa joka on liian kallishintainen.

    Opetussisällöistä tänän päivänä en oikeasti tiedä mitään. Sen tiedän että erilaisissa ammatti- ja jatkokoulutuksissa on paljon epäasiallisia kursseja, joiden ainoa funktio on laskuttaa valtiota. Valtiolle niistä on tietysti etua tilastojen kaunistamisessa. Mihin ihmeessä sijoittuu valtava määrä medianomeja? - Ei minnekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso Riku tuo tekstilinkin kuva, siinä se Olga-tädin sohva on, tosin minun valkeaksi maalaamanani. Kauniimpi se olisi puunvärisenä.

      Tunnen yhden jatkokoulutusalan opettajan. Kursseja tehtaillaan tosiaan mistä vaan ja kuka tahansa pöljä palkataan opettajaksi. Koulujen johtoryhmä matkustelee Ryanairilla milloin Islantiin lounastamaan, milloin Ahvenanmaalle pikavisiitille. Kaikilla opettajilla on valtion kännykät ja tietokoneet kotona ym. kivaa.

      Poista
    2. Tosiaankin, olin huolimaton. Tuollainen sohva on painoaan arvokkaampi kullassa. Luultavasti joku antiikkitärähtänyt ottaa sinuun yhteyden jo tämän kirjoituksen perustella.

      Muistat vain sanoa: "Joudun rakkaasta ikiaikaisesta muistoesineestä tilan puutteen vuoksi luopumaan, paljoa en siitä voi vaatia, muodollinen muutama tonni riittää aivan hyvin!"

      Poista
    3. Juuri tällä tavalla muuan mies Raumalta otti minuun kerranj yhteyttä, kun näki kuvablogissani tämän vanhan kirjeluukun kehyksen, jonka läpässä luki Kirjeitä ja sanomia. Hän halusi luukun Vanhan Rauman puutalossa sijaitsevan talonsa oveen.

      En voinut olla myymättä, kun luukku kerran pääsi ansaitsemalleen paikalle, vanhaan puutaloon kulttuurihistoriallisesti merkittävässä maailmanperintökohteessa! Siellä se luukku nyt on.

      Puusohvastakin luovun, pitkin hampain, jos joku tarjoaa sille paremman kodin. Sohva on täysin ehjä, suora ja jalat tasaiset, ei horju. Sen voi levittää kahden maattavaksi.

      Poista
  6. Kyllä vaan, peruslaskutapojen jälkeen aine valinnaiseksi.
    Lukioissa vaan vallitsee edelleen hurja matemaattisten aineiden yliarvostus. Kielten osaajia ei arvosteta samassa määrin eikä pidetä yhtä lahjakkaina kuin matemaatiikan osaajia.

    Kun tyttäreni aikanaan valitsi lukiossaan linjan tai siis ne aineet jotka kirjoittaa, hän valitsi kielipainotteiset aineet eikä matematiikkaa. Valinnat piti tehdä rehtorin kansliassa. Tytär kertoi, että rehtori oli paheksunut ääneen hänen ja hänen kaverinsa kielivalintaa ja matematiikan hylkäämistä. Rehtori piti itsestään selvänä, että kaikki lahjakkaat ja potentiaalit laudaturin kirjoittajat olisivat valinneet matematiikan eikä mitään englantia ja ranskoja. Hän oli jopa koettanut painostaa tyttöjä valitsemaan matematiikan!

    VastaaPoista
  7. Uskonto, se, mikä on meissä niin sisäsyntyisen tiukasti kiinni ettei sitä saa irti, on kulttuurihistoriaa. Sitä pitäisi opettaa (laaja kurssi) historian tunneilla. (Opetetaanhan etikankin käyttöä kotitaloustunneilla eikä erityisillä etiikan oppitunneilla. - Tämä on tosin eri asia.)

    Mutta se vanha viisaus... miten se nyt meneekään... että "koulun pitää opettaa elämää, ei koulua varten" on totta. (Ei se ihan noin muuten mennyt, taitaa tulla nelonen tästäkin. Ei sev väliä.)

    Ps. Muuten olen sitä mieltä että Khartago pitää hävittää. Ja "uskonto" pitää oppituntina ottaa pois.

    Pss. Eihän opiskelussa ole mitään muuta järkeä kuin oppinen. Alaluokilla se on "yleissivistyksen" päähän pänttäämistä. Siihen kuuluu myös kielien opiskelu: se on pänttäämistä. Samoin matemaattisten alkeitten. Ja ihminen, joka sekoittaa Pultavan taistelun Waterloon taisteluun - vaikka osaisikin laskea kolmannen asteen yhtälöitä - on tyhmä. Ihan tyhmä. Tai vielä tyhmempi. (Ei kumminkaan idiootti.) Ilman yleissivistystä ihminen on Robotti. (kts. Karel Čapek. Ellet tiedä mitä tarkoitan.)

    Psss. Äidinkieltä ei koskaan ole liikaa. Samoin muitakaan kieliä (kun niitä on niin pirun paljon!). Matematiikkaakin saisi - totta kai! - olla enempi. Historiaa on aina liian vähän: koko ajan sitä tulee lisää... nimittäin historiaa, tapahtumia. Myös liikuntaa saisi olla enemmän, esim. 10 h/vk, etenkin taitoluistelua ja nyrkkeilyä. Muuten ihmiset pyöristyvät liikaa (vrt. Kemppinen), eikä heistä ole armeijjassakaan enää kuin "tykin ruoaksi" tai kirjureiksi.

    VastaaPoista
  8. Don Quijote,

    kuinka sinä sitten siirrät uskonnollisen tietämyksen, uskonnollisen historiatiedon ja tradition, uskonnolliset kertomukset lapsille, jos uskonto ei ole erillisenä oppiaineena? Vai eikö sillä ole väliä, ettei ihminen tunne Raamatun kuvakieltä, vertauksia, tarinoita Eevasta ja Aatamista, tarinaa vedenpaisumuksesta, tarinaa tuhlaajapojasta tai Jeesuksen ihmeteoista?

    Juuri muuten sanottiin uutisissa, että vähennyksestä tulee totta. Uskontoa vähennetään yksi vuosiviikkotuntia ja esimerkiksi yhteiskunnallisia aineita lisätään kaksi vuosiviikkotuntia. Ruotsi aikaistetaan alkamaan 6. luokalta, kun se nyt on siis 7:nneltä.

    VastaaPoista
  9. Tämä piti vielä sanoa:

    Äidinkieltä ei voi todellakaan olla liikaa. Minua kiukuttaa huolimaton kieli, osaamaton kieli, ei siis se, että täällä kirjoitetaan puhekieltä tms., vaan tökeröt kielivirheet, jotka todistavat, että henkilö ei osaa kielioppiaan. Kielioppi pitää osata, sillä on väliä! Se on kaiken kielenoppimisen perusta, se on kirjallisuuden perusta. Kun sen osaa, vasta silloin sen voi rikkoa.

    VastaaPoista
  10. Minähän sanoin että uskonnollista traditiotamme pitää opettaa siinä yhteydessä mihin ne kuuluu: historian oppitunneilla. Ja suon sille, tai toivon, hyvin laajan "kurssin". Uskonnot ovat erittäin tärkeä erillinen kulttuurihistoriallinen aine/aihe. (En tunne näitä koulu/tus/akateemisia termejä. Vaan vittuako sillä väliä?)

    Se, että uskontoa opetettaisiin omana oppiaineena, on minusta tarpeetonta. Tai - asian voi kysyä toisinkin - ketä se hyödyttää? Koska... taikaa ja uskoa ja taikauskoa maailmassa - joka huokaa IHAN OMAAN TAHTIINSA - on muutenkin liikaa.

    VastaaPoista
  11. No kyllä tuon huomasin, mutta ovatko historian opettajat päteviä tähän tehtävään ja toiseksi, voidaanko heidän aineensa resursseihin lykätä noin vaan mittava määrä uskontojen ja kulttuurien historiaa ja eettistä kasvatusta, jota uskonnon opetus paljolti myös on?

    Eihän uskonnon opetus ole vuosiin tai vuosikymmeniin ollut uskomisen opetusta. Opetussuunnitelmat pohjaavat uskontotieteelliseen eli paljolti pakanalliseen näkökulmaan - ts. uskontoja tutkitaan objektiivisesti, ilmiönä.

    VastaaPoista
  12. Huom! Pakanallinen-sana on tuossa sarkasmia.

    VastaaPoista
  13. Aiemmin kai kirkkohistoria oli jopa erillisenä aineena, sellaisen käsityksen olen saanut. Epätieteellinen ajatus uskonnon syrjään tuuppaamisesta vähän oudoksuttaa,kristinusko nykyisellään on kuitenkin suhteellisen harmitonta. Ihmiset kuitenkin omaksuvat kaikenlaisia uskomuksia ja menninkäismenoja tyhjyytensä täytteeksi, jos ev.lut. ei kelpaa.

    Itämaan syvää viisautta olen silti aina ihaillut. Guru jolla on maailman karvaisimmat jalat, varpaanväli viisi senttiä, tai sellainen joka asuu pylvään päällä eikä pese itseään koskaan! - Siinä ollaan asian ytimessa. Jos vielä panee hipit ja hippien lapset niin mikäs sen henkisempää. Sitten on se buddhalaisuus, joka vastaa jatkuvaa kahden ison tuopin tilaa. Velat vaikuttavat saatavilta ja mukavasti hymyilyttää.

    Minä sitävastoin olen tänään hyvin, hyvin vihainen!

    Harrastin kotimaan matkailua ja kävin paikallisbussilla keskustassa. Kirjastossa ja vähän muuallakin.

    Rimmisen kirjallista röyhtäystä oli hyllyssä 11 kappaletta siistissä rivissä. Koneelta katsoin, oho, kaksi on lainassakin. Etsin Steinbeckin "Matka Charleyn kanssa"-kirjaa.

    Ei ollut ainuttakaan. Koneelta katsoin, yksi on varastossa, sieltä pitäisi tilata. - Silloin mun muotoni mustaks muuttui.

    Jo aiemmin tosin tein kirjastosta löydön, yhden suomalaisen nykykirjailijan mestariteoksen. Sen sanotaan käsittelevän punttisalia, vaikka minulle tuli ensiksi mieleeni Kekkosen kysymys: "Mitä tämä on!"

    ”Etäisän elämän perusaikayksikkö on jokatoinenviikoloppuisuus.”

    Miten tuon lauseen jälkeen mikään, Aleksis Kivi tai muut, voisivat miltään tuntua? - Olen vaikuttuneistuutettuna ilmansanoja nerokuuden leimahtelun eellä ja takana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on musitikuva, että minua ylemmillä luokilla oli erikseen kirkkohistoriaa jonain vuonna. On hyvä, että tuosta on luovuttu!

      En pidä uskonnon erillisopetuksestakaan kiihkeästi kiinni. Jos joku esittää vaihtoehdon, jolla kulttuurinen tietämys onnistutaan siirtämään lapsille, niin kannatan luultavasti sitä.

      Jonkun ylempänä esittämä kurssi historiaan on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, sillä eikö yksi kurssi voi olla vaikka 36 tuntia opetusta, josta osa menee automaattisesti muuhun, kokeisiin, poissaoloihin. Siinäkö valtaisa perehdyttäminen suoritetaan? Enpä usko.

      Olen tyytyväinen siihen, mitä juuri päätettiin. Uskonnon opetus säilyy, mutta siitä nipistetään yksi vuosiviikkotunti pois.

      Poista
  14. PS Kirjoitettuna muuten noin, yksi n-krjain korjauksena lisää:
    ”Etäisän elämän perusaikayksikkö on jokatoinenviikonloppuisuus.”

    VastaaPoista
  15. Ihan hyvin Riimiset voi ostaa lähes ilmaiseksi jostain jätelaarista niinkuin minäkin tein.

    Kaljapussiromaanista muistan: "Voih ähpuhähpuh,romanttisen karhea Kallijo!"

    Yksi toinen kirjailija aina kirjoittaa niitä kolumnejaan: "Kijoskitkaan ei enää ole kijoskeja, kun lapsuuteni kipakki Kallijossa on vähän erilainen kuin silloin ennen, romanttisen karheassa Kallijossa! Kirjalijoitten kanssa me usein Kallijossa sitä pohditaan, vaikka monet niistä ovat muuttaneetkin Njurmijärvelle!"

    VastaaPoista
  16. Etäisän elämän perusaikayksikkö on jokatoinenviikonloppuisuus.

    Kylmät väreet tuommoisesta virkkeestä saa. Konstailevaa tekokikkailua. Taidan tietää, mistä kirjasta tuo lause on, vaikken kirjaa ole lukenut. Jos tuommoinen menee läpi kustantamon kirjallisuusseulan, alan totisesti ihmetellä, miksen ole kirjoittanut omia tarinoitani tyrkylle. Tämä ihan kriittisellä itsetunnolla sanottuna.

    Muutoinkin olen pettynyt moniin suomalaisiin kirjoihin ja kirjailijoihin. Huonoa kieltä, törkeitä kielimokia - enkä tarkoita nyt romaanien kokeilevaa kieltä. Miten voi olla, ettei kirjailija osaa kieltä?

    Toisaalta sitten taas on loistavia uusia kirjoittajia, ennen kaikkea naisissa. Maritta Lintusta olen ostanut poistomyynneistä jo vuosia, sitten on Miina Supinen, jota en voi olla syvästi ihailematta, ja Kristina Carlson ja vaikka Laura Gustafsson, jossa on terhakkaa voimaa ja volyymia. Minusta jo nämä naiset hakkaavat mennen tullen jokuset Rimmiset ja Kyröt ja Nousiaiset, jotka on nostettu jalustalle. Naisista sen sijaan ei juuri puhuta, heitä ei pyydetä televisio-ohjelmiin, kuten noita mainittuja miehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kuitenkin huomioida, että Kyrö on listojen mukaan tämänhetkisistä kirjailijoista paras. Ylivoimainen ykkönen.

      Meni Tervosta ohi, kun ohjelmansa on paljon hotimpi kuin uutisvuoto pitkiin aikoihin. Sitä paitsi se toinen läski vaikuttaa jo vähän väsyneeltä, vaikka syvä viisauden ilmentymä onkin.

      Poista
    2. Niin onkin, enkä tarkoita, että Kyrö, Rimminen ja Nousiainen olisivat huonoja. Itse tykkäsin Nenäpäivästäkin aika tavalla. Samoin Mielensäpahoittajasta.

      Vaan mistä johtuu, että miesten kirjoittamat romaanit aina vaan nousevat lukulistojen kärkeen, vaikka nainenkin kirjoittaa hauskasti tai jäätävän hyvin? Esimerkiksi Miina Supinen on aika hervoton kirjoittaja naiseksi. Tai Maritta Lintula kuin klassikko, mestarillinen Raija Siekkinen?

      Poista
  17. Jos (jollain toisella kielellä "if") historian opettajat eivät ole päteviä opettamaan uskonnon kulttuurihistoriaa, niin heitä pitää sitten opettaa enemmän.

    Tietysti jos tuntimäärä ja vastuu lisääntyy, se pitää huomioida palkassa.

    Ps. En ole ateisti. (Koen senkin "uskontona".) Haluaisin vain että ihmiset opetettaisiin koulussa ajattelemaan. Totta kai on hyvä sen jälkeen oppia myös lukemaan/laskemaan/ja kuuntelemaan.

    VastaaPoista
  18. Don Quijote,

    en ajatellut oikeastaan opettajan palkkausta, sillä se on säädelty. Opettajan palkka tulee automaattisesti hänen pitämänsä tuntimäärän mukaan.

    Ajattelin osaamista. Onko historian opettaja tietäväinen ihminen? Onko hän edes kiinnostunut uskontojen synnystä, luonteesta ja onko hänellä yksinkertaisesti sitä tietoa, jota tarvitaan? Nimittäin yksi kurssi ei riittäisi sen välittämiseen, mitä menetetään, jos uskonnonopetuksesta kokonaan luovuttaisiin. Ehkä hissanmaikka ei osaisi opettaa esimerkiksi eri uskontojen tarinastojen ydinkertomuksiakaan tarpeeksi yksityiskohtaisesti ja kiinnostavasti kuten ihminen, jolla on alan opintoja (uskontotiede + muita) ja paloa aiheeseen. Kiitollisuudella ja ihaillen muistelen uskontotieteen professoriani Olli Alhoa, joka sytytti minuun palavan kiinnostuksen uskontoihin. Tai hän valoi öljyä laineille, niin sanoakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pst Don Quijote, minä saatan olla tietämättäni ateisti, sillä minun järkeeni ei mene jumala, vaikka jopa tahtoisin olla syvästi uskovainen nunna.

      Poista
    2. Ainahan on hyviä opettajia ja huonoja opettajia. Luin jostain, en muista mistä, että eräskin sanoi oppilailleen että "... no, tästähän teidän ei tartte tietää mitään kun tätä ei kumminkaan ylioppilaskokeissa kysytä" ... Oikeastaan, tämähän on oppilaista huolehtimista? Minun aikoinani, tosin siitä on aikaa, opettaja yhtä innokkaana kuin oppilaansa odotti että välituntikello soisi. Sitä ennen - jos oli esimerkiksi historian opettaja - luki historian kirjasta mitä siinä oli.

      Yhhmn.

      Ja laiska saksankielenlehtori pyysi, lähinnä tietysti luokan priimuksen, lukemaan jonkun Grimmin sadun. Sadunkertojan äidinkielellä. Ja siinä taas meni 30 minuttia... "ikuisuuden säkkiin". Kuten Aldous Huxley - fiksun veljessarjan älykkäin - romaanissaan Point counter point (suom. Elämän kontrapunkti), sanoo.

      Ei, emme koskaan tiedä ketkä meitä opettavat.
      (Eivätkä opettajat tiedä keitä he opettavat?)

      Poista
    3. Minua naurattaa tuo sinun historian opettajasi. Samankaltainen oli minun psykologian ja filosofian opettajani. Hän pyysi ottamaan kirjat ja viivoittimet esille, ja saneli sitten sana sanalta painokkaasti ja hitaasti kaikki ne kohdat, jotka tuli viivoittimella alleviivata.

      Sitten kun itse opiskelin opettajaksi, yliopettajani sanoi, että opettaja ei ole kirjanselittäjä. Hyvä opettaja ei viittaa kirjaan ollenkaan. Minähän menin sitten niin pitkälle, että muuan oppilas kysyi, miksi emme koskaan käytä oppikirjaa.

      Poista
    4. Joo, jos tän veis potenssiin kuus... niin oppilas numero 666 kysyisi sinulta, kuusen alla hytisten, kun sataa, että "opettaja, miks mee koskaan ei edes käydä koululla...?"

      Poista
  19. Liikuntaa pitäisi lisätä koulussa. Koulupäivät olisi hyvä aloittaa jollain taichi-tyyppisellä liikunnalla, joka tekee hyvää kehonhallinnalle ja saa veren kiertämään.
    Koulupäivän aloittava liikunta parantaa tutkitusti oppimistuloksia.

    Varsinaisia liikuntatuntejakin saisi olla tuplasti nykyiseen verrattuna. Ja mielellään sellaisia lajeja, jotka nostavat sykettä ja hengästyttävät.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatetaan taichitä (en ole nyt varma sanan kirjoituksesta, mutta viis siitä) kouluun. Lisää lajeja, joita on kiva oppia ja joissa ei kilpailla muiden kanssa. Nythän liikuntaan tuleekin lisää peräti kaksi vuosiviikkotuntia. Kunpa sitten kouluilla olisi myös resursseja opettaa liikunnassa monia uusia yksilölajeja, taichitä ja tansseja (ei disko) ja nyrkkeilyä. Näissä oppilas oppi hallitseman kehoaan ja mieltään.

      Poista
  20. Riku on kivimmillaan kun se rupee riitelee ittensä kanssa!

    "... Ennen P lausuttiin pee ja B bööksi. 3,14159... oli pii. Bösöö' oli Peugeot. Mutta nyt, jumantskekka sentään, nämä p/b äännetään miten sattuu. Ja välillä ei ollenkaan"...

    (Esimerkki oli kuvitteellinen. Ja nimimerkki muutettu toiseksi.)

    VastaaPoista
  21. Minusta juuri kirrkohistoria olisi oivallista opetettavaa. Ei ehkä niinkuin sitä ennen on tehty, vaan lisättynä Raamatun kertomuksilla.

    Sarvepalli Radhnakrisnanin voi huoletta jättää vähemmälle, kuin se minun aikani lukiossa oli. Saimme nimestään hysteerisiä naurukohtauksia, uskonnonopettaja huomasi melkein että olimme käyneet välitunnin aikana kaljalla Sveitsin uimalassa.

    VastaaPoista
  22. Itsensä kanssa riitely on elämän suola. Ongelma sellainen on vain skitsofreniaa sairastaville.

    Olli Alhon sikaritieteen tutkielmukset ovat upeita, kukaan ei osaa puhua silkkaa sontaa yhtä vakuuttavasti ja miellyttävästi kuin hän.

    Eikun taichi´tä harjoitan, sanoi puliukko poliisille, kun putkaan meinasi joutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hänen puhetapansa on nimenomaan miellyttävää, häntä on hauska kuunnella. Omassa oppiaineessaan uskontotieteessä hän oli pätevä ja elävimpiä ja älykkäimpiä ja ehkä myös radikaaleimpia opettajia, mitä koskaan olen tavannut. Olin kovin otettu, kun sain häneltä koko kurssin parhaan numeron, täydet pisteet. (Kröhöm!)

      Poista
    2. "Ja nyt Jamit autoon", sanoi poliisi nuorelle Pekka Kejoselle kun raijasi sitä Mustaan Maijaan. Ps. Paras kertomuksen aloitus hällä on kun toteaa että ... "Ensimmäinen näköhavaintoni Kuopion torilla oli humalainen merisotamies joka potki puluja ja huusi niille 'painukaa vittuun, lokit'" ...
      Tässähän on siis kaikki väärin, kaikki koordinaatiot; sen takia se on mielestäni hyvä. Erittäin hyvä. (Veijo Meri kirjoittaa paljon tällaista, ja uskottavammin. Ja myös paremmin. Mutta tämä on kiva.)

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  23. Kirjailijat, kuten muutkin ammattiryhmät, osaavat tuon itsekehun jalon taidon. "Ootkos hyviä kirjoja kirjoitellut viime aikoina, minä just yhden tein"

    VastaaPoista
  24. Minähän sanoin, että olen huonolla tuulella, verensokeri taitaa olla alhaalla. Ja kyllä se tosiaankin alkoi tuosta kirjastopöljien tavasta myydä laareissaan klassikot ja merkittävät kirjat pois, jotta saavat määrärahoja Turhapuro-deeveedeihin ja nuoren tytön kipupisteitä oivallisesti kuvaaville teoksille.

    VastaaPoista
  25. Toista se oli ennen kun Roikonen oli kirjaston johtaja ja Elina Vaara hänen ystävänsä.

    Minä voitin kaksi kertaa tietokilpailun, jossa sai kirjoista etsiä vastaukset. Roikonen vei minut jonnekin kirjaston takahuoneeseen, muistan että hissillä mentiin. Toinen valitsemistani kirjoista oli joku Tarzan, toista en muista.

    VastaaPoista
  26. Kerran Jyrki Kovaleff, noin 14 v, näytteli näytelmän missä hän istui pöydän toisella puolella, replikoi, ja (salaman nopeasti) siirtyi pöydän toiselle puolelle ja sanoi vastarepliikin. Edes takaisin. Aikansa, kun katseli, näki siinä kaksi esiintyjää.

    Mikäs metafora tämä nyt oli? En ymmärrä yhtään. Ehkä ajattelin että teatteritaide on kummallista. Niin se onkin, se on kummallisempaa kuin elämä, siitä pääsee silti eroon. (Vaikkei olisi kuollut.) Musiikista ei pääse. (Sanat sanoina, ja kuvat samantekevinä.) aaah

    VastaaPoista
  27. Kovalehvi oli hyvä näyttelijä, tykkäsin siitä.


    Ollessani lapsi, televisosta tuli Saision Elämänmenoa. Muistan ajatelleeni, että ihankuin oikeaa elämäää, mutta paljon rumempaa.

    Monet varmaan luulevat, että tämä on jotain satiiria tai muita satiaisia.

    VastaaPoista
  28. Kovaleff oli kerrassaan hieno näyttelijä. Muistan hänet viimeksi yhdestä opettajan roolista. Uskon, että juuri häneltä onnistuu tuo muuntuminen toiseksi persoonaksi sekunnin sadasosassakin.

    En minä tiedä onko teatteritaide kummallista. On kai se usein, kummallisempaa kuin elämä, jossa roolit vaihtuvat vielä nopeammin kuin tuossa Kovaleffin tapauksessa. Usein teatterissa yksi henkilö puhuu samoin koko näytelmän läpi, mikä on hyvin kummallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyrki asui ex-anoppilani vieressä. Se oli kamalan villi mukula. Se kiipeili omakotitalojen katolle ja huuteli ihmisten savupiippuihin, lähinnä onnentoivotuksia. Hän oli hyvin kiltti, muuttui ilkeäksi vasta sitten kun meni naimisiin. (Myöhemmin hänestä taas tuli myhäilevä.) Kaija, ex-vaimoni, kertoi että kerran he päättivät että eivät päästä Jyrkiä kotiinsa sisälle. Ja näyttelivät että he eivät mukamas olisi kotona... he, hän ja hänen äitinsä, makasivat litteinä lattialla ettei Jyrki näkisi ikkunastakaan että he ovat sisällä. Se koko ajan yritti. Ja tietysti taas kiipes katolle ja huusi savupiipusta: "hu huu, kyllä mää tiedän että tee siellä ootte. tulkaa vaan näkyviin".
      Vittu, se oli ihan hullu. Kerran Tampereen Työväen Teatterin pikkujoulujuhlissa syötiin TöötTöötTöön kabinetin kaikki hyasintit. Tarjoilija vaan ihmetteli että "mihinkäs kaikki kukat katosivat?" (Itse sain siitä kamalia mahanpuruja. Mutta vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Eikä semmoisia... ei lasketa.)

      Poista
  29. Saisio ei kyllä vieläkään osaa kirjoittaa, vaikka kulttuuripoliittisesti sopivia tekstejä tekeekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Saisio minusta kirjoittaa osaa, mutta en ole koskaan syttynyt hänen sanoistaan, hänen aiheensa eivät liikuta minua eikä hänen tapansa sanoa. Hänen kirjoittamansa televisiosarja Tehdas viime vuonna oli ihan kohtalaisen katsottava, muttei mitenkään erikoisen hyvä. Joitain osia katsoin, joitain en.

      Poista
  30. Siitä kai kirjojen ja muiden sellaisten kirjoittamisessa on kyse.

    Vaihtoehtoisesti ansaita leivän päälle margariinia, tai kuten Tonttu tekee, ansaitakseen uusia sulkia hattuun. Kukaan kun ei kysele jälkeenpäin; luettelossa kuitenkin lukee, että näin ja näin monta kirjaa se on kirjoittanut. Sellaisen tavan taitaa akateemisesta maailmasta oppia, kukaan ei jälkeenpäin kysele arvosanoja tai lue tekstejä, ainoastaan suoritteiden määrä ratkaisee.

    Sitten on tietysti tuo kaunaisuus. Hienoa huumoria tehdään usein silkasta ilkeydestä. Tonttu ei sellaista kuitenkaan osaa, hyvin ohuisiin ihmiskuvauksiinsa kirjoittaa tosikkomaisesti omia ennakkoluulojaan, kostojaan ja huonouden tuntemuksiaan, jotka epäilemättä ovat totta todempia. Kukista kaunein on narsissi,

    VastaaPoista
  31. Täytyy palata näihin kirjallisuuskeskusteluihin paremmalla ajalla, mutta Vartiota kävin jo hieman kopasemassa.

    VastaaPoista
  32. Pyynikin kesäteatterissa näyteltiin Vilho Siivolan ohjaamaa näytelmää "Seitsemän veljestä". (Joku suomalainen kirjailija sen kuulema on kirjoittanut?) Olin apulaisjärjestäjä. (Pääjärjestäjä oli N.N. joka ajoi retliinin väristä Volkswagen pakua, harrasti jousipyssyammuntaa (50 metriä), eikä juuri koskaan ollut siellä missä olisi pitänyt olla. Minulle, apulaisjärjestäjälle, kasaantui sen takia kamalasti erilaisia tehtäviä. No, onneksi oli olemassa apulais-apulais-järjestäjä; hän oli Seppo Laine ("Sämpy"). Kerrankin, kun Siivola sanoi minulle (koska ykkösjärjestäjä ei ollut paikalla) että "huomiseksi tarvitsisin tähän näytökseen karhun", niin minä sanoin Sämpylle että "hankippas meillä huomiseksi karhu". Se oli - draamastudion ensimmäisen vuosikurssin opiskelija - ensin ihan että "tööt tööt, mitä nyt, hei eihän... älkää ny". Illalla - meillä järjestäjillä on venyvä työaika (24/h/7) - se tuli Pyynikille pullean karhuntaljan kanssa jossa oli myös Iso Pää. Siivola - kun se sen seuraavana aamuna näki, oli otettu: "tätä me käytämme esityksessä."

    Ps. Seppo kiltti, Sämpy parka, oli saanut sen "eräästä" kartanosta lainaksi. (Hän osasi puhua kauniisti.) Ehtona oli se että talja palautetaan samassa kunnossa takaisin... No, se kesä oli poikkeuksellisen sateinen, ja välillä karhu unohtui milloin minnekin, syksyllä se näytti (64n esityskerran) jälkeen lähinnä kapiselta ketulta. Kun vietiin talja takaisin sinne kartanoon, retliininvärisellä pakettiautolla, jota minä ajoin, sanoin Sämpylle että "mää ottelen sua tässä autossa..."

    Ei sekään kauaa siellä sisällä viipyny.

    VastaaPoista
  33. Täällä ei taida olla äidinkielen asiantuntijoita?

    Ei muuten, painin erään esitteen / mainoksen kanssa ja on sellainen dilemma, että:

    a) kalevalainen
    b) kalevalalainen

    Kumpi on oikein?

    Mainos/esite on minusta väärässä... (samoin kuin nettipoliisi Marko Fobba Forss, joka munasi rankasti, mutta luimistelee piilossa nyt. Jumala näkee kumminkin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen kysymys, joka saisi minut kotona hamuamaan sanakirjoja. Täällä niitä ei ole ainuttakaan, joten esitän asiasta oman käsitykseni, jota sopii oikaista, jos jollain on toisenlaista kirjatietoa. Ja olisipa hienoa, jos joku teistä viitsisi katsoa sanakirjasta sanojen tarkat merkitykset ja mahdolliset erot. Kysyjä voisi itsekin katsoa vastauksen esimerkiksi Suomen kielen perussanakirjasta tai vanhemmasta Nykysuomen sanakirjasta. - Mutta nyt pohdiskeluni:

      Kyseessä on kaksi eri johdinta, -inen (kalevala/inen) ja -lainen (kalevala/lainen). Tästä on lähdettävä liikkeelle.

      Kyse on siitä, mikä on näiden johtimien merkitysero. Noh, sanoissa ulkoma/inen ja ulkomaa/lainen on sellainen ero, että ensimmäinen tarkoittaa tuotetta ja jälkimmäinen ihmistä.

      Minusta sanoissa kalevalainen ja kalevalalainen voisi olla samantapainen sävyero. Näin kalevalainen olisi merkitykseltään laajempi ja adjektiivinen, laatua ja muotoa osoittava, kun sen sijaan kalevalalainen olisi substantiivinen adjektiivi, eli se voisi tarkoittaa alkuperäistä Kalevalan asukkia, vaikkapa Ainoa tai Kullervoa, ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan Kalevalan kankahilla. Kalevalalainen olisi siis samaan tapaan myös substantiivi, nimisana, kuin vaikkapa suomalainen - oon suomalainen, oon kalevalalainen.

      (Kysyjän täytyy nyt vain ymmrtää, että sana voi olla kahta sanaluokkaa, sekä substantiivi että adjektiivi yhtaikaa.)

      Lopputulema: Saarnaaja ei kerro, missä yhteydessä sanaa käytetään, joten ehdottoman oikean vastauksen antaminen on vaikeaa. Jos mainoksessa viitataan vaikkapa juuri Ainoon tai Väinöön tai Seppo Ilmariseen ja halutaan korostaa heidän kotipaikkaansa, voi sanoa kalevalalainen. Jos sen sijaan sanaa käytetään yleisluonteisemmin vaikka asiasta tai ilmiöstä, suositan muotoa kalevalainen, joka on puhdas adjektiivi. Arvelen, että mainoksessa ajetaan takaa muotoa kalevalainen.

      Kiinnostaisi tietää, mitä Marko Fobba on lausunut. Ihan jää kutkuttamaan.

      Poista
    2. PS Luultavasti molemmat muodot ovat Kielitoimiston mukaan käypiä muotoja. Jos yllä kuvaamaani merkityseroa ei haluta korostaa, niin arvaan edelleen, että suositusmuoto on kalevalainen.

      Poista
    3. Kyllä minäkin heti tajusin - en vain tullut sanoneeksi - että itse asiassa nämä sanat, vaikkakin samantapaisia ovat, tarkoittavat kahta eri asiaa. Ja molemmat käy... jos käyttää. Ajattelin, että kun on mainoksesta kyse jossa ei, todennäköisesti, eritellä pilkun (tai pillun) tarkasti nimenomaisesti "kalevalalaista" maailmaa... niin ehdotin "kalevalaista". Koska sanana se on kauniimpi.

      Poista
    4. Kyllä minäkin tiesin, että Don Quijote tietää jutut, sen verran hervotonta on sanan leiskutus hänellä.

      Kalevalalainen on minustakin kauheaa lallatusta. Olisi mielenkiintoista kuulla, kun Tarja Halonen sanoo, että kalevalalainen. (Anteeksi, en malttanut.)

      Poista
  34. Don Quijote tietää mistä puhuu, sitä en epäile.

    Kulttuurinteosta kokemuksiakin, eikä kuten minulla, sivusta olen vain seurannut.

    Siellä kirjastossa kun tänään kävin, näin jonkun Hotakaisen kirjan. Mieleeni johtui Pentti Haanpään Hota-Leena. Tarkemmin kun katsoin huonoilla silmilläni, niin ei siinä Hotanainen lukenutkaan.

    Lopetan suomalaisista nykykirjailijoista irvailemisen tähän, eiväthän he minulle mitään pahaa ole tehneet, kun en heitä juurikaan lue. Lastenkirjoista en edelleenkään kehtaa mitään sanoa, kun en heistä mitään tiedä. Tom Sawyerin ja Hucklebery Finnin juuri uudelleen luin, mitäs siihen sanotte?

    VastaaPoista
  35. Saarnaaja Mustapää nenässä, Iines on kielen asiantuntija. Einesbaariin Tervon Laylasta kirjoittamastani olisi tullut paljon huonompi ilman hänen apuaan.

    VastaaPoista
  36. Hienoa R.Riemu, että tulit autetuksi. Itse olen lukenut Tervon Koljatin. Se oli huono. En käsitä miksi Tervoa pidetään hauskana, tyyppihän on väkinäinen ja tököerö: muka-hauska.

    Saa nähdä osaako Inez valaista dilemmaani. Siihen on jatkoakin (työstän sitä), mutta ensiksi pitäisi saada selkoa tähän nyt käsillä olevaan pulmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikin mielelläni kielipoliisia, vaikka täällä mökillä olen itseni varassa, vailla auttavia kirjoja, joista tieto yleensä haetaan tai ainakin varmistetaan.

      Olin kerran äidinkielen opettajien kursseilla. Siellä luennoitsija ei vastannut mitään omasta päästään, vaan katsoi kaikkiin vastaukset Terho Itkosen Kielenoppaasta. Halusi ilmeisesti varmistaa tietonsa. Näin asiantuntijat menettelevät!

      Odotan jatkokysymyksiäsi! Tai ensin vastausta selvitykseeni. Tyydyttikö?

      Poista
  37. Herra Haavio - itse ainakin käyttäisin muotoa "kalevalainen". En tiedä onko se oikein, en ole asiantuntija. Mutta muoto "kalevalalainen" tuntuu tyhjän hölskyttelyltä.

    Ehdottomasti "kalevalainen"! (Sekä suomenkielen takia että myös tyylisyistä.)

    VastaaPoista
  38. ... "kalevalainen" on jo sanana kaunis.

    VastaaPoista
  39. Minähän olen Kalevalan ja Kantelettaren kannesta kanteen lukenut, ja vähän siltä väliltäkin.

    "Pieru lieru Lemminkäinen, myy sä mulle ihana impi,
    jotta voisin sitä naijja, napsutella noin ja niin, näin sanoen nylkyttää - sitten myyjjä markkinoilla, palkkiolla hyvin syyjjä!"
    VastaaPoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt olisin vielä opiskelija, tahtoisin tehdä graduni Kalevalan ja Kantelettaren naisista, heidän osastaan miesten maailmassa. Nimi voisi olla vaikka Kalevalan nainen toimijana tms. Olihan siellä se muhkea Louhikin.

      Poista
  40. Muistan, kun suomenkielen opettajattaremme - hän oli ilkeä - kerran kysyi (retoorisesti) luokaltamme voiko synkemmin sanoa kuin että "mursi mustaa haventa"...
    Mutisin jotain. En hänelle... me pelasimme Upotuspeliä ja vastustajani hämäsi minua. "Mikko, mikä sinun mielestäsi MUKA on synkemmin sanottu kuin tämä?" En tiennyt mitä hän tarkoitti; minulta oli juuri upotettu 5-ruudun risteilijä, mutta huijaten; en tiennyt mistä oli kyse? Tiesin että olin suomenkielentunnilla... "Mikko, miten SINÄ sanoisit jos SINUA harmittaisi suunnattomasti?" Nousin seisomaan, niin silloin piti kun opettaja puhutteli, ja katselin muita oppilaita, kolleegoitani... he olivat kuin häkkiin ahdettuja apinoita, ja raapivat. Opettaja tuijotti minua ja vastasin sille että mää sanoisin että "mua vituttaa saatanasti."

    Ps. Siihen aikaan "vittu" sana oli TABU. Sain 1 tuntia jälki-istuntoa siitä. Ja saatanasta, tai muuten vaan röyhkeydestä, 1/2 lisää. Ei sev väliä.

    Myöhemmin minulla oli ihana suomenkielenopettajatar... vanha ja hauras; pelkäsin koko ajan että hän särkyy. Minua hän katsoi aina kamalan lempeästi. (Ainekirjoituksista sain siitä huolimatta huonompia numeroita kuin ennen. Joka oli aivan oikein.)

    sinä keväänä, huhti-toukokuun vaihteessa, kun jäin koulusta pois, hän soitti minulle kotiin ja pyysi tulemaan takaisin. minä sanoin "en tule". sanoin myös että "olen pahoillani"... ja tarkoitin sitä. (hänen tähtensä sanoin niin.)

    VastaaPoista
  41. Suomen kielen tunnit olivat kamalia. En koskaan tykännyt niistä, opettajat olivat ihan mahdottomia, kaksi omituista ja yksi ylevähenkinen, joka ei ainakaan alkuun pitänyt minusta ollenkaan.

    En ymmärtänyt esimerkiksi kirjoittamisen opetusta alkuunkaan. Pantiin otsikko taululle, ja sitten tehtiin siitä jäsennys, miten aihe tulee käsitellä. Kerättiin haitat toiselle puolelle ja toiselle edut, ja sitten kustakin oli määrä kirjoittaa oma kappaleensa. Loppulause piti värkätä siitä, mikä oli ratkaisu: voittivatko edut vai haitat, tms. Herrajumala, mitä mielikuvituksen tappamista. Minä en tainnut koskaan kirjoittaa ns. asia-aiheista.

    Yksi krapulassa oleva suomen opettaja kysyi minulta oppikoulun alaluokilla, kun niiskutin etupulpetissa ainetta kirjoittaessani, että eikö sinulla ole nenäliinaa. Ei ollut. En sitten uskaltanut niiskuttaa enää kertaakaan ja pelkäsin, että räkä tipahtaa vihon sivulle.

    VastaaPoista
  42. Millainen on Muotokuva? Olen Gogol-fani, mutta tämä kirja on minulle tuntematon. Hienoa, että on siis vielä uusi Gogol-lukuelämys joka tapauksessa tarjolla. Miten olisi muuten keinustooli lukupaikaksi?

    VastaaPoista
  43. Sanon vain yleisesti, jotta en paljastaisi liikaa. Muotokuva on vain satasivuinen pienoisromaani, jonka keskushenkilönä on taidemaalari Tšartkov, joka löytää salaperäisen muotokuvan kehyksistä tuhat kultarahaa.

    Pienoisromaani tai novelli on kaksiosainen, ja kun ensimmäinen osa kertoo Tšartkovin elämän muuttumisesta, toinen osa taas kertoo kohtalokkaan muotokuvan synnystä. Kirja on vielä minulla lukematta, mutta se on jo pinossa seuraavana. Picasson elämäkerta on meneillään, vaikka olen hurjan pettynyt sen pikkutarkkuuteen, sekavuuteen ja luvattomaan kehnoon käännökseen. Useissa pitkissä virkkeissä ei ole ainoatakaan pilkkua.

    Keinutuoli on minusta kaunis katsella, mutta ei mukava istua pitkään. Siihen kyllä vieras istahtaa aina ensimmäiseksi.

    VastaaPoista
  44. Kielipoliisin analyysi ja selitys on aivan hyvä (Toisin kuin nettipoliisi Fobban, jonka tyyli on asiaton, jopa rikollinen).
    En vain ehdi nyt pureutua kielipoliisin analyysiin tarkemmin, kun olen "pahassa paikassa". Sanoisin kuitenkin, että kielipoliisin vastaus ei tyhjentänyt pajazzoa...

    Mainos, josta puhun, kertoi kalevalaisesta jäsen korjaajasta ja heidän pitämistään kursseista. Minun silmään tuo kalevalainen on väärin. Viitataanko tuossa henkilöön, vai paikkaan josta tuo jäsenkorjaus on kotoisin?

    Heitän kuitenkin kielipoliisille seuraavat lauseet pähkittäväksi ja kesäpäivän ratoksi:

    Kalevalainen Kalevi Kalevasta esitti kalevalaisen kalavaleen, kirjoittaa Kaleva. (copyright: Saarnaaja Mustapää)

    vai

    Kalevalalainen Kalevi Kalevasta esitti kalevalalaisen kalavaleen, kirjoittaa Kaleva. (copyright: Saarnaaja Mustapää).

    VastaaPoista
  45. Vanha huonokuuloinen akka istui keinustuolissa ja kuunteli radiota jossa sanottiin että "mies tappoi naisen Tyrväällä". Yhnhn, (ja tähän tulee pilkku) hän ajatteli (ja tähän tulee toinen pilkku), "kai sitä silläkin..."

    Lainausmerkit tulevat lainakirjastosta. Niitä aina vaihdellaan. Yleensä niitä otetaan kirjoista mitä ihmiset ei lainaa: silloin ne ei myös huomaa että "ahah, tästäpä puuttuu lainausmerkit". Jos joku joskus erehtyy lainaamaan kirjan jota kukaan ei pitkään, pitkään aikaan ole lainannut... esimerkiksi teoksen "Satuitko sattumalta syömään Sultsinoita?" (ibn 1237915-2; oma kustanne), ja josta siis nämä lainausmerkit on lainattu (tilapäisesti) johonkin toiseen kirjaan... niin... äkkiäkös joku kesäapulainen juoksee (kamalaa vauhtia) ja noutaa jostain toisesta vähänsuositusta kirjasta ne lainausmerkit ja panee siihen takaisin. (Tämmöistä kirjastoissa tapahtuu koko ajan.) Ja lainaustiskillä sanotaan kohteliaasti: "Tässä on tämä kaipaamanne romaani, rouva", tai "Herra, kirjanne on tässä", tai "Nuorimies, Tekniikan Maailmoja, samoin kuin Aku Ankkoja ei anneta kotilainaksi", tai "hus hus kissa, meneppäs siitä vitt... pois"...

    kirjastot ovat kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Don Quijote, muuan mies Mikkelistä on kertonut tuon Tyrvällä tappamisen täällä jo kahdesti. Aina se naurattaa varsinkin minua, joka olen herkkä kaikelle huumorille, huonollekin. Pelkkä yrityskin saattaa naurattaa.

      Kirjastot ovat keitaita.

      Poista
  46. Kyllä se on kalevalainen jäsenkorjaaja, sillä jos tarkkoja ollaan, kalevalalainen jäsenkorjaaja voisi olla vaikka Väinämöinen, joka kanteleellaan lumosi sairaat ja terveet ja paransi jäsenet ja munaskuut. Taikka joku muu Kalevalan maitten asukki, joka harrasti parannusta.

    Muutoin sana nykyihmisestä käytettynä on siis kalevalainen, adjektiivi, joka kuvaa, että metodit ovat ikiaikaisia, Kalevala-tietoudesta jäljiteltyjä.

    Jos nyt pysytään siinä, mitä yllä olen sanonut, ylempi on muodollisesti korrekti, alempi mahdoton. Kalevalalainen ei voisi olla muualta kuin Kalevalan mailta, ei Kalevasta.

    VastaaPoista
  47. Vaikken vieläkään ole lukenut koko ketjua, en malta olla tökkäättä puulusikkaani sanapuuroon:

    Kalevalainen tarkoittaa kaikkea, mikä liittyy maamme kansalliseepokseen.

    Kalevalalainen tarkoittaa mm. Vienan Karjalan Kalevalan kylän asukkaita.

    Iines taisi tämäntapaisen tulkinnan esittääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa,

      en tapaisen, vaan jämptisti samanlaisen, vain kielitieteellisin perustein.

      Kalevalainen on adjektiivi ja kuvaa siis kaikkea Kalevalasta juontuvaa nykyasiaakin, kuten vaikka sitä jäsenkorjausta.

      Kalevalalainen on substantiivinen, henkilöä tarkoittava sana, joka kuvaa tämän seudun asukkia.

      Poista
    2. No, nyt Ruuneperi, tai mikä lie Lönrootti, pyörii kamalaa vauhtia haudassaan. Ja sanoo jag menar at inte ett... Ja Snelmannikin alkaa pyörimään, solidaariudesta, kamalaa vauhtia okså.

      Aika velikultija! (Tiedän, ettei tähän kuulu j-kirjain. Sisipä sen siihen pistin. Joka muuten - jonka kaikki tietävät - lausutaan espanjaksi hooksi. Paitsi ei aina: senkin teistä - onneksi - tarpeeksi monet tietävät.)

      Poista
    3. "Kalevalainen tarkoittaa kaikkea, mikä liittyy maamme kansalliseepokseen."

      Jaa jaa, vai niin.

      En tiedä miten Kalevalainen (Selvennykseksi: Tampereen Kalevasta oleva) Kalevi liittyy kansalliseepokseemme? Ei kai mitenkään, välttämättä.

      Haluatko muotoilla lauseesi uudelleen, tai täsmentää asiaasi?

      Poista
    4. Ookoo, myönnän etten ottanut tuota huomioon. Veistin kirveellä.

      Tietysti voisin saivarrellen aprikoida, jos olisin siihen taipuvainen, että mistä manselaisen Kalevan nimi tulee? Ehkä se ei todellakaan liity Kalevalaan, toisin kuin sanomalehti Kaleva, jota lapsena muuten luin, jonka nimi viittaa Kalevalan kankahille.

      Poista
    5. Kyllä se nimi varmaankin liittyy Kalevalaan, kun siinä ympärillä on Sampolaa, Sammonkatua, Ilmarinkatua, Väinönkatua, Kalevankangasta jne.

      Poista
    6. Niinpäs onkin, hyvä havainto!

      Itse en tunne Tamperetta juurikaan, vaikken kaukana siitä asukaan. Jostain syystä olen suuntautunut enemmän Turku-horisonttiin, ehkä, koska mökki ja sukukin on lounaassa.

      Poista
  48. Ps. Jos joku on kiinnostunut Gogolista - joka on hyvä valinta; mielestäni tärkein venäläisklassikko - hänen pitäisi tutustua myös Venedikt Erofejeviin. Hän käyttää gogolilaisia lauseita. (Mutta muuten, ainakin jos aikoo "sivistää" itseään, Venedikt on äärimmäisen huono valinta. Nimittäin, kun tuon kirjan lukee, tulee paljon epäsivistyneempi olo kuin ennen sitä.)

    Ps. Itse diggaan ritariromantiikasta + uusiutuvasta (viuhuvasta) energiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua jäi kutkuttamaan gogolilainen lause, Don Q. Millainen se mielestäsi on?

      Jopa luin äsken omenapuun varjossa ensimmäisen osan Gogolin Muotokuvasta ja tempauduin mukaan tarinaan niin, etten huomannutkaan tarkata erikoisesti hänen lauserakennettaan.

      Poista
  49. Moskova-Petuskin

    VastaaPoista
  50. "Jos nyt pysytään siinä, mitä yllä olen sanonut, ylempi on muodollisesti korrekti, alempi mahdoton. Kalevalalainen ei voisi olla muualta kuin Kalevalan mailta, ei Kalevasta."

    Et ilmeisesti ymmärtänyt sanaleikkiä ja merkityksiä, joita voidaan saada samasta sanasta, jos se kirjoitetaan isolla tai pienellä, tai riippuen asia yhteydestä?

    Minusta esimerkkini olivat herkullisia.

    Kaleva viittasi samassa lauseessa ensin kaupunginosaan (Tampere) ja sitten sanomalehti Kalevaan.

    Jos olen oikeassa, niin kuin yleensä olen, on olemassa myös oikeasti paikkakunta nimeltä Kalevala. Jäsenkorjaaja voi siis olla sieltä ja antaa kalevalalaista jäsenkorjausta. Toisaalta jos jäsenkorjaaja antaa kalevalaista jäsenkorjausta, niin miksi hän ei siis viittaisi Tampereen kaupunginosan, Kalevan, perinteisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevala on, kuten ohimennen mainitsinkin, kylä Vienan Karjalassa. Voi sellainen paikka löytyä jostakin päin Lounais-Suomeakin.

      Kolmas merkitys, jota mietin sanasta "Kalevasta" on se, että kyseessä on perusmuodossaan oleva sukunimi, joka siis päättyy sanaan vasta eli vihta länsisuomalaisittain.

      Entäpä sukunimi Kalevainen?

      Ja itse Kaleva, kuten varmaan tiedättekin, on meidän itämerensuomalaisten pyhä esipaappa. Enkä tarkoita Urhoa.

      Poista
    2. Kyllä minä tajusin Tampereen Kalevan, siis sen, että Kaleva on ihmisen, paikan ja lehdenkin nimi.

      Käsittääkseni tuo jäsenkorjaus on nimenomaan kansanparannusta, peräisin Karjalan laulumailta ja opit saatu kansanperinnekirjoista, Kalevalastakin. Eli kyseessä on kalevalainen jäsenkorjaus, jota suorittaa Marko Nielikäinen. Kalevalalaista jäsenkorjausta ei tarkkaan ottaen ole, koska mehän olemme päätyneet siihen, että kalevalalainen on henkilö Kalevalasta, joko paikasta tai eepoksesta.

      Poista
    3. Tapsa, semmoinen sukunimi on kuin Kalavainen. Meeri Kalavainen taisi olla poliitikko?

      Olisiko Lounais-Suomessa tosiaan Kalevala-niminen paikka jossakin? Ajatuksessa on jotain tuttua, mutta heti en muista missä.

      Poista
    4. Siellä jossakin Euran suunnassa, sieltä kuulemma löytyy vanhoja kalevalaisia paikannimiä. Runojenhan uskotaan syntyneen siellä ja kulkeutuneen myöhemmin itään.

      Poista
    5. Mutta siis hain nyt mielessäni Kalevalaa. Minun ei nyt kyllä tulee mieleeni ainuttakaan tietämääni kalevalaista paikannimeä täältä lounaisesta läntisestä Suomesta, joka on minulle tuttua. Kalannissa voisi kyllä olla jotakin muutakin vielä vanhempaa kuin se yksi Liisa, Erkintytär, joka muinoin aiheutti hurmahenkistä herätystä.

      Poista
  51. Matti soittaa Heikille ja kysyy missä Heikki vaikuttaa. Kangasalalla, Heikki vastaa.
    Ai jaa, minä puolestaini olen puuseppä nykyään, Matti kujertaa, jatkaen kysyvästi että: Eikös kangasala ole ämmien hommaa? Oletko sinä alkanut homostelemaan, Heikki?

    Ei, ei, Heikki kiiruhtaa sanomaan torjuvasti ja toteaa, että Kangasala on motissa: sinne ei tule sähköjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikannimien taivutus on kirjavaa ja säännötöntä. Kangasalla-muoto on kuitenkin jokseenkin järkeenkäypä. Kangasala on homonyymi, kuten osoitat, ja merkityssekaannuksen välttämiseksi on ehkä alettu sanoa Kangasalla eikä Kangasalassa. Kivahan näistä on vitsiä vääntää.

      Poista
    2. Sanotko tuon vitsi-asian moitteena?

      Minä olen ainakin ihan vakavissani.

      Kielen tulee olla täsmällistä ja yksiselitteistä. Jos antaa liikaa vapausasteita, niin joudutaan sekaannuksen tilaan, hunningolle.

      Kankaanpäässä nainen seisoi kankaanpäässä ja piteli kiinni toisen kankaanpäästä, sanoen Martalle, että ota sinä kiini tuosta keskeltä, niin minä tamppaan kankaanpäätä täältä kankaanpäästä käsin.

      Poista
    3. En moitteena, vaan ihan vakavissani.

      Tuo Kankaanpää-juttu nyt ontuu, koska "kankaanpää" ei ole yhdyssana vaan sanaliitto, etenkin "toisen kankaanpäästä" on paha. Nämä kankaan päät kuuluu ehdottomasti kirjoittaa erilleen.

      Vitsi toimii vain, jos siinä leikitään oikeilla muodoilla.

      Poista
    4. Ilmeisesti ei vieläkään tullut selväksi se, että en vitsaile? Mielestäni kirjoitin tuohon jo aiemmin, että olen ihan vakavissani.

      Sinä ryhdyit vitsailusta puhumaan, joten kaikin mokomin: esitä vitsejä.

      Minä kirjoitin asiaa.

      Poista
    5. "merkityssekaannuksen välttämiseksi on ehkä alettu sanoa Kangasalla eikä Kangasalassa."

      On ehkä? Ei kai tämä asia voi olla on ehkä? Onko vai ei?

      Ei paikannimien taivuttaminen voi olla kirjavaa, vaan on olemassa vain yksi oikea muoto, eikä: On ehkä...

      Mielestäni Kaleva, Kalevala, Kalevalala, Kalevalalalallallaa ei tullut tyhjentävästi selitetyksi.

      Poista
    6. Kielen muotojen kehittymisten syyt ovat nimenomaan arvelua, mutta vankalta tieteelliseltä pohjalta siten, että otetaan huomioon vastaavat analogiat ja kehityslinjat muissa vastaavissa tapauksissa. Tieteessä on paljon ehkä-asioita, oletuksia, tähtitieteessäkin.

      Ei ole olemassa sellaista musta-valkomaailmaa, jota olet vaatimassa. Kielessä on paljon erilaisia hyväksyttyjä muotoja, jotka tarkoittavat samaa asiaa. Tapsan mainitsema monikon genetiivi on hyvä esimerkki, olkoon sanana enkeli tai kikkeli.

      Poista
  52. Vitsi toimii silloin kun se on hauska. Kuivakas Saarnaaja-Jape on kuin elefantti posliinikaupassa yrittäessään vitsailla.

    VastaaPoista
  53. Parhaat humoristit eivät vitsaile, vaan ovat tosissaan. Siinä mielessä Saarnaaja Mäkelä onnistuu erinomaisesti.

    Mutta ettäkö vain yksi muoto kielessä olisi oikein? No, miten taivutetaan enkeli-sanasta monikon genetiivi? Enkelien, enkeleiden, enkelten, enkelein, enkeleitten?

    Ehkäpä ongelma ratkeaa sillä, ettei usko enkeleitä olevan olemassakaan?

    VastaaPoista
  54. Palatakseni otsikon alle, lukekaa ihmiset Gogolin Muotokuva, jos ette ole vielä lukeneet. Kertomus on lyhyt! Tarina on jopa viihdyttävä, jännittävä, vastustamattoman imevä. Minä luin sen omenapuun alla, eilen, oksien välistä siilautuvasta auringosta nauttien.

    Vaan ylempänä joku puhui gogolilaisesta lauseesta, ja minua jäi se kaivelemaan. Millainen on gogolilainen lause?

    VastaaPoista
  55. Yllätyksekseni huomasin, että Nikolai Googlen "Muotokuva" minulta löytyi kokoelmasta "venäläisen kirjallisuuden helmiä". Täytyypi lukea

    VastaaPoista
  56. Muotokuvan luin pikaisesti, tässä pikaisia mieleenjohtumia.

    Näköjään Muotokuva on ensiksi ilmestynyt novellikokoelmassa "Arabeskeja", vuonna 1835.

    Lornjetin jouduin tarkistamaan, se on sellainen pilakuvien porvareiden varren päässä oleva silmälasiviritys.

    Pirun ja omantunnon silmät tuijottavat.

    Taiteen pohdintaa, mutta myös ylipäätään ihmisen elämän. Nuoruuden ihanteet ja innostukset katoavat. Kuka voisi kuvitella muinaisen Ryhmäteatterin, nyt vanhempina valtiomiehinä keikaroivien itsensä pilakuvien, tekevän posketonta komiikkaa? - Ei kukaan, vanhemmat valtiomiehet eivät tee sellaista. Onhan tietysti olemassa myös tuo "ruokaa pöytään"-näkökohta.

    Taidan olla ainoa joka repeää nauruun joka kerta, kun Pirkka-Pekka Petelius paskantärkeilee jossain haastattelussa tai muussa.

    Gogolin novellin symboliikka ajaa moninaisiin tulkintoihin, herättää ajatukset liikkelle, se sai minut innostumaan. Aivan toisella tavoin kuin turhaan yliarvostettu Oscar Wilden "Dorian Grayn muotokuva", jossa on jotain samantapaista, mutta alkeellisemmin.

    Gogolin lausetta arvailen tämän perusteella sen verran, että hänellä pitkät ja lyhyet lauseet muodostavat jonkinlaista rytmiikkaa. Pitkät lauseet eivät tunnu pitkiltä, ne ovat hyvin sujuvia ja helposti luettavia.

    Sattumalta eilen luin Pentti Haanpään "Kolmen Töräpään tarinan", jossa Iso Taikinamaa havahtuu mammonan keräämisen turhuuteen ja hassaa kaiken menemään. Tajuaa, että kuolo korjaa kuitenkin, oli köyhä taikka rikas. Tyynesti hän taipuu aiheuttamaansa kohtaloon: "mitäs siitä, että köyhänä kuolen, olen sentään elänyt kaikenlaista!

    Tyyni mieli, siinä se on. Mutta sellainen on kohtuuton vaatimus, sanon minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa heti tulkita tarinaa mitenkään, minusta se vain oli hieno tarina. Ihmistä vietiin siinä moneen suuntaan. Viejiä oli paljon, ja meno oli joutuisaa. Jonkinlaista idealismiakin siinä oli, enkä nähnyt siinä satiiria, ja viittaan nyt sinne toiseen osaan, muotokuvan maalaajaan.

      Kuvitella, että sain tämän kirjan yhdellä eurolla. Eikös Seitsemän päivää -lehtikin maksa jo enemmän?

      Poista
    2. Alun loistava satiirin vuoksi jo novelliin ihastuin. Mollaa aika hienosti sieväilevää taidekäsitystä:
      "...puupiirroksia todistamassa venäläisen ihmisen synnynnäisestä lahjakkuudesta."

      Minusta teksti ei ole hieno minkään lopullisen tulkinnan vuoksi. Se on hieno sen vuoksi, että se melkein pakottaa lukijan ajatukset liikkeelle ajattelemaan monia perustavaakin laatua olevia kysymyksiä. Wilden kirjaa mollasin, koska hän tekee asian paljon suoraviivaisemmin ja mielikuvituksettomammin. Liian selvästi sanoo lukijoille: NÄIN ASIA ON!

      Poista
    3. Alleviivauksista minäkään en tykkää, pidän niitä jopa tyhminä. Lukija tajuaa kyllä, jos hänellä on tajuamiseen resursseja. Ellei ole, tajuamisella ei ole väliäkään, tajuamaton ihminen on tavallaan menetetty ihminen.

      Hienosti kohdistui satiirin kärki myös naisiin, jotka halusivat maalauttaa itsestään kauniita muotokuvia, joita ei kuitenkaan saanut tehdä liian näköisiksi, vaan vahamaisen kauniiksi.

      Poista
    4. (Sanaa "virke" olisi kai minun pitänyt käyttää sanan "lause" asemasta: "pitkiä virkkeitä...")

      Poista
  57. Haanpään Taikinamaan olisi tietysti pitänyt saavuttaa mielenrauhansa jo aiemmin, ettei olisi syössyt poikaansa hunninkon ja kauhistuksen tielle.

    VastaaPoista
  58. Tuo Haanpään Töräpää kuului tenttilukemisiini muinoin, joten en muista sitä mitään. Mielsin Haanpään jollain tapaa miesten kirjailijaksi ja taisin lukea hänet nopeasti tai jopa jätin tuurilla lukematta. Noitaympyrän luin, mutten muista siitäkään mitään muuta kuin nimen Pate Teikka.

    Muotokuva innosti minuakin. Kirkas, selkeä tarina, ei mitään ymppäystä ajankohtaisaiheisiin, vaan syvään ihmisenä olemiseen, ihmisen heikkouksiin ja raadollisuuteen.

    Miten minua närästääkään tämä nykyinen taiteen ajankohtaisuus, jota kirjailijatkin koettavat teelmissään noudattaa. Miettivät, mistä kannattaisi kirjoittaa, mikä teema purisi. Voihan närhen munat!

    VastaaPoista
  59. Toisaalla julistin onnellisuuttani siitä, etten kirjallisuustiedettä ole lukenut. Ja että kirjailijasta lähtöisin olevan tulkinnan kieltäminen ei vaan ole joka kohdassa järjellistä. Sellaista pompöösimaista kehua, ihan niinkuin Tervon tuotoksien selittävin tekijä ei olisikaan kyltymätön rahanhimo, tai että tontti kirjoittaa vain lukumäärällisiä sulkia hattunsa.

    VastaaPoista
  60. "tontti kirjoittaa"

    Tuo vaatii hymiön.

    Kirjallisuus oli kiva opiskeluaine, tykkäsin! Ajatteles, että suurin osa tenttikirjoista oli romaaneja, runoteoksia ja näytelmiä! Minähän luin niitä ilolla. Tosin minulla oli myös suomen kielen laajat opinnot, joten myös pikkutarkkaa nipotuslukemista riitti. Ehkä juuri siksi luinkin kirjallisuutta niin vapautuneesti.

    VastaaPoista
  61. A. Salminen mollasi kirjailijoita, jotka kirjoittavat toisilleen, joka toisen kirjan päähenkilönä on kirjailija.

    E.Pasilinna jossain satiirissaan mollasi kirjallisuudentutkijat yhtä pahasti.

    Minä en kirjallisuustiedettä voisi oppilatoksissa lukea, liian monen kirjan kohdalla joutuisin sanomaan: "Niinhän mun pitäisi, mutta kun en pysty!"

    Kirjojen pyhittämisen ymmärtää joidenkin natsien tai muiden kirjarovioiden vuoksi, ei muuten. Menkää katsomaan vaikka kirpputoreille, huomattavan osan niissä myytävistä kirjoista ylivoimaisesti paras funktio olisi palaa savuttavalla ja pahanhajuisella liekillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytöjäkin niistä tosiaan voi silti tehdä, kuten sinä tämän Gogolin.

      Poista
  62. No, opiskelussa on tietenkin kyse ammatin hankkimisesta, ja kirjallisuuden opiskelukin tähtää tähän, minkä opiskelija kyllä mieltää. Syvälle asioihin mennään tietenkin omaehtoisesti, mutta alan käsitteet ja tutkimustieto on tietenkin hyvä hallita ammatissa, jossa voi sitten antautua syvempään ekstaasiin tieteensä kanssa.

    Kirjastojen poistohyllyissä on paljon kiinnostavaa luettavaa. Talvellakin sain seitsemällä eurolla valtavan kasan kiinnostavia kirjoja.

    VastaaPoista
  63. No, en vain ole vakuuttunut, että kirjallisuudentutkijat olisivat yleisesti kovinkaan häävejä kirjallisuuden tekijöitä.

    Noista poistohyllyistä minä sen taannoisen kaiken haukkumiskohtauksen sain. Poistavat klassikot ja muut hyvät niin, että yksi kappale jää hyllyyn, tai sitten sekin viedään varastoon erikseen tilattavaksi. Jotta saisivat tilaa kolmellekymmenelle kappaleelle jotain kirjailijaa, jota haluavat tukea hänen jonkinsorttisten asenteidensa vuoksi.

    Siellä ne kirjat sitten yksinäisyydessään nököttävät, huoaten ja valittaen, mutta armeliasta Herraa kiittäen: "Onhan meillä täällä hyllyssä toisemme, emmekä konsaan toisistamme eroa!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirjastojen poistojuttu onkin kysymyksiä herättävä. Nimittäin minun euron Gogolini on siisti ja painos on vuodelta 1980! Kirjassa ei ole kulumia, ei ulkoista vikaa. Miksi se on poistohyllyssä?'

      Samaten ne kirjat, jotka ostin talvella, olivat huippusiistejä, vähän luettuja, oman alani (suomen kielen tutkimus) kirjallisuutta, joka on nähdäkseni edelleen pätevää, mm. nimistöntutkimuksen osalta. Paksut kirjat maksoivat euron kappale.

      Pitääkö tehdä tilaa Virpi Hämeen-Anttiloille ja Anna-Leena Härkösille, joiden teokset nykyisin ovat melko kepeitä ja kerran luettavia, jos sitäkään?

      Poista
    2. Kaikenlaisia selityksiä olen lukenut.

      Edelleen ole sitä mieltä, että hyvin lyhyen ajan kysynnän vuoksi Rimmisen kirjoja on väärin tilata toistakymmentä kappaletta. Vaikka eivät ne mitään huonoja ole nekään, lapsena tivolissa hattaroista tykkäsin, kun ne eivät maistuneet miltään.

      Ja sitten musiikki ja dvd:t. Tiedän, että minua pidetään jälkeenjääneenä, mutta ei niiden paikka pääsääntöisesti kirjastossa ole. Siellä pitäisi olla niitä vain joitain erittäin painavista syistä.

      Minä puolestani heitän vastaväitteen olettamaani argumenttiin niiden puolesta. - Olette ajastanne jäljestä, minä olen ihmisten nähnyt jo heittäneen dvd-elokuvia roskikseen. Kaupasta ostettuja ja itse poltettuja cd:tä oli kerran kokonainen iso pahvilaatikko. Eikä se sitä tarkoita, etteivät ihmiset enää musiikkia kuuntelisi.

      Hyvä on, lievennän vähän. Sellaista sinne voi hankkia, mitä ei internetistä voi laillisesti katsoa tai kuunnella.

      Poista
    3. Minä olen samoilla linjoilla. Muutaman vuoden kuluttua kukaan ei muista Rimmisen Nenäpäivää tai Tervon Laylaa, ja kaikki 20 kappaletta syövät hyllytilaa kirjaston varastossa.

      Ei kirjastojen tule tyydyttää ihmisten lukemisen tarvetta kokonaan. Osan kirjoista, ne kuumimmat, ihmiset voivat ostaa itse, ostavathan he kirjan hintaisia viinipakkauksia ja viinapullojakin vinkumatta, saati tupakkiaskeja ja lapsille kirjanhintaisia dvd-elokuvia ja pelejä sekä karkkeja ja hesemössöjä. Näin kirjailijatkin saisivat lisää tuloja.

      Poista
  64. Kokolailla tyrmistynyt minä olen uusista Helsingin kirjastoa koskevista suunnitelmista ollut. Sitä aiotaan tehdä joku kokoperheen viihtymiskeskus, jossa isi saa thai-hieronnan, äiti permanentin ja lapset tikkareita.

    Vääryys, vääryys, väärys, ei kuulu yhteiskunnalle, eikä edistä mitään ymmärtämiäni hyviä asioita sen enempää kuin olemassaolevat kaupalliset jo tekevät. Ja kaupallisina niiden pitää pysyä, koska ne sellaisia ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisesta suunnitelmasta en ole kuullut tai lukenut mistään. Ymmärrän sen, että kirjastoja tuodaan sinne, missä ihmisiä on, mutta kaipa tuosta vain kirjasto-osuus on verovaroin kustannettavaa julkista toimintaa. Mikäli ei, tuntuu siltä, että tämä on nyt sitten kaupungin vastaus perheväkivallan ennaltaehkäisyyn.

      Poista
    2. Thai-hieronta oli ehkä liioittelua, suunnitelmia ne kaikki ovat. Eikä asia oikeasti minulle kuulu, kun en ole helsinkiläinen. Tehkööt vaikka ilotalon.

      Onhan se kirjailijalle kovasti myyntiä lisää, kun jokainen kirjasto ostaa muutaman kilon Tervoa.

      Poista
    3. Kirjastolain 2. § määrittelee kirjastojen tehtävät näin:
      ”Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä.”

      Kaunokirjallisuus on vain osa kirjastojen tehtävistä. Valtakunnallisesti kirjastojen kokoelmista (kirjoista) keskimäärin noin puolet on tietokirjallisuutta. Kirjastoille on myös OPM:n erään ohjeistuksen mukaan sälytetty verkkotaitojen ja informaatiolukutaidon opetus.

      Se ei toteudu, kaikilta osin lainkaan. Henkilökuntaa on vähän ja yhä vähemmän sillä useimmissa kunnissa on rekrytointikielto (=eläkkeelle lähtevien tilalle ei palkata uusia työntekijöitä). Kirjastoalalta on poistunut ja parhaillaan poistumassa iso joukko ammattilaisia joiden ammattitaito ja –tieto ei siirry mitenkään eteenpäin.

      No, jotkut kirjastovisionäärit toivovatkin ettei kirjastoissa toimisi kirjastoalan koulutuksen saaneita ihmisiä vaan aivan muiden alojen ihmisiä. Se on vähän sama kuin jos terveyskeskuksessa voisi toimia lääkärinä joku muu kuin koulutuksen saanut hlö tai opettajana joku joka ei ole saanut alan koulutusta tai hankkinut alan työkokemusta.
      Koulu- ja kirjastolaitos ovat sivistysvaltion perusta, jos niistä säästetään, tulevaisuutemme ei voi olla hyvä.

      ***

      Poistokirjoiksi yleensä pääsevät ne joita ei lainata tai ole lainattu vuosikausiin. Kulttuuriperinnön takia, ns. kulttuurisesti arvokkaista teoksista on aina kirjastossa vähintään yksi kappale, monesti useampi.
      Varastokirjasto on osa kirjastojen arkea. Joissain kirjastoissa varastokirjastoon pääsevät asiakkaat, joissain ei. Mutta niitä kirjoja voi aivan yhtälailla lainata kuin muitakin kirjoja. Varastokirjastoja tarvitaan, koska tiloihin ei mahdu kaikki. Elämme kirjan kulta-aikaa, aineistoa on moninkertainen määrä vanhoihin aikoihin verrattuna. Ja joka vuosi tulee lisää, mutta tiloja ja henkilökuntaa ei tule. Mitä siis tehdä?

      Poista
    4. Kiitos anonyymille hyvästä vastauksesta!

      Omat ajatukseni ovat melko vanhakantaisia, sen myönnän, mutten anna niistä senttiäkään periksi.

      Kirjastossa tulee olla ammattitaitoinen henkilökunta, se on selvää.

      Lakia pitäisi muuttaa, virtuaaliset kehittyvät aivan jossain muualla kuin kirjastojen Turhapuro-, tai edes Tuntematon sotilas DVD-hyllyjen äärellä. Hukkaan heitettyä rahaa - ja paljon.

      Tuossa toisessa pykälässä kirjastolakia on paljon tahatonta komiikkaa.

      Poista
    5. Vielä, että "pussikaljaromaanista" ja "Laylasta" 10 kappaletta on muutaman vuoden päästä poistoissa, koska alun rynnistyksen jälkeen lainaajia ei enää ole lainkaan. Kannattiko?

      Liioittelenko - en oikein usko.

      Lain sisältö hyvin täytetään kahdella kappaleella hetkellistä myyntiseurantojen listakirjaa. Asian pitäisi toimia niin, että vuoden kahden päästä tilataan tarvittaessa lisää, harva Finladia-ehdokas tai -voittajakirja kustantajalta kesken loppuu. Luulen, että joutuvat kuitenkin niitä kaatopaikalle kärräämään.

      Poista
    6. Hyvä selvitys ja muistutus kirjaston tehtävistä, anonyymi, kiitos! Usein ei tule ajatelleeksi kirjastoa muuna kuin kirjojen lainauspaikkana.

      Aika korkealentoisilta tuntuvat nuo visiot ja missiot kirjastojen verkkotaitojen ja informaatiolukutaidon opettamisesta. Meillä Pikkukaupungissa se taisi mennä niin, että koulumme datanomipojat kävivät kertomassa korkeasti koulutetuille kirjastonhoitajille, miten tietokone ja siihen ladatut ohjelmat toimivat. Nyt tilanne onkin varmaan toinen kuin parikymmentä vuotta sitten. Kirjastonhoitajilla on korkeatasoinen koulutus, ja jos tuohon vielä lisätään tuon vision aiheuttama lisä, palkkaa tulisi totisesti nostaa työn vaativuuden tasolle.

      Kouluillakin on korkealentoisia tavoitteita: kasvattaa nuorista vapaita ja itseensä luottavia onnellisia hyvän ammatin löytäneitä maailmankansalaisia, jotka pitävät ihmisten välistä tasa-arvoa selvänä ja auttavat heikompaa ja kunnioittavat lähimmäisiään kuin itseään.

      Tuo oli yllätys, että vähän lainattuja poistetaan. Ihan järkeenkäypää se kuitenkin on. Täytyyhän sen toisaalta olla niin, että tarjonta vastaa kysyntää.

      Se minua kyllä kummastuttaa ihmisten käyttäytymisessä, että kirjoja ei raskita itse ostaa, mutta dvd-elokuvia ostetaan mielettömät määrät.

      Poista
    7. ”Omat ajatukseni ovat melko vanhakantaisia, sen myönnän, mutten anna niistä senttiäkään periksi.”

      Ei kannatakaan antaa :)

      Yleisten kirjastojen historia perustuu kansansivistykseen, mutta myös kansanliikkeisiin. Se on yhä sitä, suomalaiset närkästyvät ja puolustavat kiihkeästi kirjastoja. Se on hyvä asia.
      Käyttäjillä, lukijoilla, on kohtalaisen hyvä asema. Kirjaston käyttäjä voi tehdä hankintaehdotuksia,ne otetaan vastaan ja niihin suhtaudutaan vakavasti.

      Mutta niin kuin muissakin asioissa myös kirjastot ovat markkinavoimien puristuksessa ja piirittäminä. Tilataan niitä teoksia jotka ovat ”in” tai jollainlailla ajankohtaisia tai muuten vain hyvin markkinoituja.

      Verkkopalvelujen sisältöjen kehittämisestä hyvä esimerkki on KirjaSampo (http://kirjasampo.fi)
      Siinä toteutuu hienosti se, että vanhempi, jo unohduksissa oleva, kirjallisuus pääsee esille ja silloin niistä voivat lukijat innostua uudestaan. Siis tuodaan aktiivisesti esille vanhempaa kirjallisuutta tai markkinoiden varjoon jäävää kirjallisuutta.

      Siellä on muuten linkkilista, jonne kannattaisi ehdottaa laitettavaksi Einesbaari – luen sitä, koska se avaa vanhemman kirjallisuuden sisältöjä. Sen tärkeätä.

      Laittakaa Einesbaarin kirjoittajat postia toimituskunnalle: (kirjasampo@kirjastot.fi) ja pyytäkää, että blogi laitetaan KirjaSammon linkkilistalle.

      Poista
  65. Riku, kirjoitat taas niin viisaita. Tuntuu, että olet aidoimmillasi muulloin kuin kirjoittaessasi huumoripläjäyksiä.

    Me likes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjasin vastaustani: viisaita en kirjoita, pysty kirjoittamaan tai pyri kirjoittamaan, omia ajatuksiani joskus.

      Poista
  66. Anonyymi,

    kiitos tuosta kehottavasta Einesbaari-ehdotuksestasi! Olen pitänyt matalaa linjaa, enkä ole ilmoittanut blogia minnekään saati pannut siihen lukijapalkkia, ehkä turhaan. Onhan siellä hyviä kirjoituksia ja keskusteluja, enkä tarkoita nyt omiani. Kenties hyvinkin nostan vähän sen näkyvyyttä ja imoitan sen ehdottamaasi paikkaan. Onhan sitä rumpua lyöty monenlaisista blogeista. Hieman vierastan omalla blogilla tai omilla kirjoituksilla kalastelua. Nappaa jos nappaa, jos ei, säästyypä mato.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, se on sitä mitä voimme yhteisen muistimme vuoksi tehdä. Kolmella sanalla: tämä on tärkeätä.

      Poista
  67. Yhteinen muisti - pidän tuosta. Siinä on perspektiiviä oman navan ulkopuolelle!

    VastaaPoista
  68. Kyllä Einesbaaria kannattaisi sinne tarjota. Omiani ajattelin - en muiden kirjoittamia. Ei vaineskaan, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
  69. No minäpä kirjoitin sinne ja tarjosin Einesbaaria liitettäväksi KirjaSammon linkkilistalle. Sain heti kolmelta henkilöltä automaattivastauksen, että lomalla ollaan ja palataan elokuun alussa! Oli siinä jokin varaosoite, mutta odotellaan rauhassa.

    VastaaPoista
  70. PS Arto Salminen sopii julkaista heti, kun sinulle sopii. Älä suotta pidättele Vartion takia, se on ollut tarpeeksi kauan pramilla! Mutta siis, kiirehtiä ei tarvitse, aivan oman ehtimisesi ja innostuksesi mukaan.

    VastaaPoista
  71. Lupailin liikoja, inspiratsuunin airueet lupasivat sittenkin vasta ensi viikolla tulla käymään. Ja jos eivät tule, puserran sen otsa hiessä ja kädet täristen.

    VastaaPoista
  72. Jos Iines haluat jonkun niistä lukea, Ei-kuorta suosittelen. Se on kamala. Myös Lahti ja ne muutkin ovat hyviä.

    VastaaPoista
  73. Minulla on Varasto tuossa lainattuna, mutta käyn viikolla kirjastossa ja koetan saada toisenkin, tuon Ei-kuoren tai Lahden. Nyt täytyy tosin ensin käydä kaupungissa asioilla ja pyykkiä pesemässä, siis kotona, mutta sitten luen suitsait pari Salmista riippukeinussa. Ei siis kiirettä minun puolestani.

    VastaaPoista
  74. Salmisen kirjat eivät ole laajoja, ehkäpä parissa kolmessa tunnissa lukee. Ja hyvä lukeakin kerrallaan niiden intensitettin vuoksi.

    VastaaPoista
  75. Sitä paitsi niiden kieltä on jopa naisarvostelijoiden kynästä kehuttu peräti lyyriseksi. Siitä huolimatta,että Paskateoria taitaa alkaa lauseella: "Tapansa kaikilla, Jasmine nussi pierien." - Tämä näin ulkomuistista.

    VastaaPoista
  76. Jaa että lyyriseksi. No, mehän katsomme.

    Älä suotta vaan ryhdy selittelemään, minä luen mieluusti kaiken sen, mitä ihmiset puhuvat missä tahansa porukoissa. Tuo Jasminekaan tuskin väräyttää minua mihinkään suuntaan. Korkeintaan alan hakea teoksesta sovinismia, joten tässä pieni ennakkovaroitus.

    VastaaPoista
  77. Vai niin, sitten jätän kirjoittamaani sen yhden ruikutuksen: "Salmisen naiskuvat ovat ohuita!", vaikka sillä ei kirjojen kanssa ole mitään tekemistä. Olennaiseen ei tietysti kannata kiinnittää mitään huomiota.

    VastaaPoista
  78. Minua kiinnostaa nimenomaan tuo Salmisen naiskuva, ja aion pistää kovat piippuun, ettäs tiedät. Luen nuo opukset oikein femakkolasit silmillä.

    Vaikka kiinnostaa minua myös Salmisen mieskuva. Siihenkin kiinnitän huomiota.

    VastaaPoista
  79. Siinä tapauksessa minä laitan pehmeät piippuun, ja ammuttuani nauran pehmeitä ja haisevia naamoillaan olevalle naisväelle!

    Varaston naiskuva on mestarillinen, toki Salmisen tapaan muutamilla siveltimen vedoilla tehty.

    VastaaPoista
  80. Miehet niissä silti vähemmän armoa saavat, aika totuudenmukaisesti kirjoittaa niistäkin. Vaikka ihmiset ovat kivoja,kuten Mikis joskus äityy itseään hauskuuttamaan.

    VastaaPoista
  81. Salmisen naiskuvat saavat olla ohuita, kunhan teksti on paksua.

    VastaaPoista
  82. Ei se mitään paksumpaa ole kuin elämä itse. Paitsi tietysti jos elämä on kovin paksua.

    Vähän vaivaa aikaisemmin kirjoittmani muistivirhe: "Tapansa kullakin...", niin se meni.

    VastaaPoista
  83. Oikeastaan olin vitsailemassa, että naiskuvat saavat olla ohuita, kunhan naiset ovat paksuja - mutta viime hetkellä sensuroin sen pilalle.

    VastaaPoista
  84. Isolla on usein pieni ja pienellä yhtä usein iso. Sen takia kallistun (kun olen tutkinut tätä asiaa vuosikymmeniä, jopa) siihen että "tärkeintä on että keskikohta natsaa". Muuta en tähän osaaa sanoa.

    "Ja..." (riisuu mikrofonia pois kledjuistaan) ..."toivottavasti multa ei enää tämmöisiä kysytä."

    paksut puksut poksut. aikoinaan oli puotipoikia. ne puuskuttivat paikalle, ilmestyivät tiskin taakse kuin tatit, kun herra kaupanjohtaja kävi paskalla. ja myivät kamfeeria. ja juoksupojat juoksivat kintut väärinä ympäri ämpäri. hela dalen.

    VastaaPoista