Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Hän näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.
15.11.2013
Itikö siitä kaunis kukka?
Kerroin tuolla edellisen keskustelun syövereissä suhteestani suomalaiseen hippiaatteeseen, tai siihen, millaiseksi se Suomen jälkilaineissa muotoutui. Oli puhetta sinipaidoista ja enemmistöläisistä, ja mitä niitä nyt oli.
En tunnistanut sinipaitoja. Luulin että kommentoija viittasi niillä porvarispoikiin, etenkin kun oli puhetta, että niiden ei tarvinnut kulkea kupla otsassa, koska niillä oli rahaa ja naisia. Mainitsin, että tuttavapiiriini kuului vain punapaitoja. Olin lisätä vielä että parrakkaita punapaitoja. Totuus on se, että eniten minua kiehtoivat poikien parrat ja muu habitus, sillä he olivat varsin söpöjä ja halusin enemmän suudella heitä kuin kuunnella puhetta pääomasta ja kansanrintamasta. Laukkuuni kiinnitin Maon pinssin, joka jäljitteli luunväristä kameekorua. Sekin oli söpö. Marimekon minihame päälle, vesirajaan, ja olin tiedostava vapaita tuulia hengaileva hippietypy. Koskaan en laittanut harteille sitä venäläistä jykevää mummonhuivia. Taittelin sen pöytäliinaksi Rioja Tinto -pullojen alle. Hippietypyn kuului antaa kaikille tarvitseville, muu oli pihtausta ja porvarismia, itselle haalimista. Ihminen oli vapaa antaessaan.
Kun sitten paljon jälkeenpäin oma jälkikasvu selittää ajatuksiani jotenkin, vakioselitys on hurja taistolainen nuoruus. Tämä naurattaa, makeasti vieläpä.
Eilen hippi, tänään ? No, kyllä vieläkin olen ensin vähäosaisen puolella, mutta en jaksaisi kuunnella ainaista rutinaa enkä jaksaisi sitä, että rikotaan ja revitään, jotta saadaan uutta ja puhdasta itämään. En vaikka Diktoniuksen Jaguaari onkin lempirunoni. Jaguaari suutelee kukkaa on kuitenkin kauniimmin sanottu kuin niin kauan on raadeltava kunnes kauneus täydellisenä maan mullasta voi itää. Vaikka on tuokin kaunis, siinä on voimaa ja volyymia.
Eniten huono omatunto minulle jäi siitä, kun yksi parrakas ja kaunis ystäväni hyökkäsi Kultaisessa Hirvessä vai oliko se Olavin Krouvissa yhden sotaveteraanipapan kimppuun, sanallisesti toki. Hän pommitti mykäksi mennyttä miestä miksi-kysymyksillä ja vaati edesvastuuseen isänmaallisuudesta, joka oli porvarien sodanlietsontaa. Että oliko se sitten sitä Diktoniuksenkin hyväksymää raatelemista. Itikö siitä kaunis kukka?
Tänä päivänä olen niin ymmälläni, etten tiedä kunne kuljen poliittisella kentällä. Ihailen sitä, että joku on säilyttänyt aatteensa rikkumattomana koko elämänsä. Kunpa itsekin pystyisin olemaan uskollinen yhdelle.
(Maalaus William Blake)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No, jo kyllä sinä todella olet ollut "viattomuus kadulta" kun et ees 70-luvun kuumeisina vuosina erotellut sini- tai punapaitoja. Voi Hyvänen Aika sentään! Stallareiden (siis sinipaidoille) pahin vastustaja ei ollut porvari (neutraali kauluspaita ja kraka) vaan revisionisti, eli revari (punainen paita). Itse asuin näinä kiihkeinä vuosina kaikkein kiihkeimässä kaupungissa, Tampereella, jossa Takollakin (eräs paperitehdas) ihmiset kiihkoilivat niin, että jos ruokatunnilla erehtyi sanomaan - kiihkottomasti - jollekin sinisalolaiselle jotain hyvää aleniuslaisesta kommunistista, niin turpaan tuli niin että mätkähti.
VastaaPoistaUskovathan eniten inhoavat heistä irtaantuneita veljiään, eli kerettiläisiä. Samoin tapahtui kommunistisessa toveriyhteisössä.
Tiedätkö muuten mistä nämä paitojen sininen väri tuli? Vastaus: DDR:stä.
https://www.youtube.com/watch?v=cBAyD2UWI60
Eikä kaikki aina niin synkkää ollut - päinvastoin. Pilluakin sai... tai kai sitä muutenkin olisi saanut, kun oli nuori? mutta ei omaakaan kaluaan - koska kannatti tasa-arvoa - sen kummemmin toverittareilta pihdannut. Miksi niin muka olisi pitänyt tehdä?
Joskus, täytyy myöntää, sukupuolieroista on ollut minulle myös ongelmaa Muistan, kun stallarit viettivät hurlum-hei juhliaan stadionilla, Helsingissä, (vuosiluvun voitte googlata) niin minä - syystä, joka jääköön teille mysteerioksi - niin köryttelin Helsinkiä kohti bussissa joka oli täynnä 10-15 vuotiaita tyttöjä. (Ja tietysti pari-kolme heidän maamushkaansa.) Tytöt olivat menossa voimistelemaan olympiastadionille: tällaiset joukko-orgiat ovat Pohjois-Koreassa vieläkin yleisiä. No, minä en enää 70-luvulla mikään ihan poikanen enää ollut, mutta silti häkellyin... kun nämä tyttöset vähän ennen stadionille tuloa alkoivat reippaasti pukeutua esiintymisasuihinsa... se siis tarkoitti sitä että he ensin riisuivat (reippaasti!) omat sivilivaattensa pois. Me kurvailtiin jossain Kehä III:sen pohjoispuolella kun minä istun - tavallan kuin tatti ainoana maskuliinina, kuljettajan lisäksi - linja-autossa joka oli täynnä kikattavia alastomia pikkutyttöjä... Täytyy sanoa, että siinä piti katsella vain maisemia ikkunasta... ulos. Ainakin sen verran, kun ehti. (Helsinkikin on ihan nätti kaupunki.) Se oli... ehkä fellinimäisin kokemus elämässäni.
Syytän "viattomuudestani" yhteiskuntaa. Tai totta puhuakseni syytän kaikesta vapaudenhuumaa, joka tempasi onnettoman mutta rakastettavan lapsuuden eläneen runotytön pauloihinsa.
VastaaPoistaSyytän myös pikkukaupunkia, tai silloista maalaiskylää, sittemmin kauppalaa - kuka muistaa vielä kauppalat? Kun oli ikänsä elänyt käpertyneenä alkkislapsuuden häpeään ja siihen kauppalaan, on niin sokaistunut suurkaupungin neonvaloista ja auki olevista ovista, että uskoo tulleensa taivaaseen. Silloin on sama, soitetaanko harpuilla vai mandoliinilla, pääasia että soitto soi.
Mutta siis, yksityiskohdilla ei ollut merkitystä, suunta riitti.
Nyt kun miettii asioita, tuntuu oudolta ja kestämättömältä, että ollaan niin epärehellisiä omissa ideologioissa. Kannatetaan lähimmäisrakkautta ja auttamista, mutta ei nähdä samassa pisteessä tapahtuvaa heikomman riistoa. Pannaan kädet ristiin ja suut muikeiksi pappien edessä, ja samaan aikaan takahuoneessa raiskataan pieniä kuoripoikia.
Niin että koetan vain sanoa, että mistä löytää enää kantava ideologia tai edes yksittäinen mielipide?
Olen kauppalan kasvatteja ich auch ich. Lapsena kauppalassa oli kiva olla ja kasvaa, teini-ikäisenä alkoi ahdistaa; liian pieni miljöö muka mulle. Lähdin.
VastaaPoistaVälillä ajattelee, tai on surullinen, kun ajattelee ettei oo mistään kotoisin. On asunut niin monessa eri paikassa.
Mistä löydät enää kantavan idologian...? Älä semmoista, Iines, mieti. Se ei ole merkityksellistä. "Mistä löydät sä ystävän", sillä on.
http://www.wysotsky.com/1035.htm?1
Ps. Nyt lähden syömään kanankylkeä. On minulla myös kaalikääryleitä. Ja perunoita. Ja iso, pullea ja punainen Lindströmin pihvin. (nam!) mutta taidan jättää sen huomiseksi.
Nykyvään on kaikki paremmin, kun olemme siirtyneet tieteelliseen porvarismiin. Enää ei puhuta mistään lisäarvoista, vaan siitä kuinka ostamalla säästää. Äsken kävin vesijalosteliikkeessä, näin siellä yhden julkkiksen. Nova Groupin toimitusjohtaja on taas saanut luontonsa takaisin, hänellä oli päällään takki jossa niskassa isot kirjaimet: KMS (kehttyvien maakuntien Suomi). Jos ette muista enää, mikä KMS oli, niin se oli se putiikki, joka tuki Sauli Niinistöä kymppitonnilla onneen. Eikä se mitään rikollista ollut, sen on länsimainen tiedemieskin todennut. Artsi joutui hetkeksi tiilenpäitä lukemaan, mutta viihtyi haastatteluiden mukaan oikein hyvin. Vaimonsa laulaa kristillisissä tilaisuuksissa, että "Hallelujaa, Jeesukselle loput!". Siitä ei ole tietoa, lähettikö Sauli (oik. Sale) Artsille vankilaan potrettinsa nimikirjoituksella varustettuna ja rasian suklaatia.
VastaaPoistaJaa, mistäs minun piti mainita. Ai niin, nykyvään on kaikki niin paljon paremmin kuin ennen. Siitä olen onnellinen, etteivät kepulaiset pystyneet Suomea n-liitolle myymään, vaikka kaikki oli jo sovittu. Ehkäpä taistolaisuus omassa vähämielisyydessäänkin siinä vähän auttoi.
Minäpäs näin kesällä Dannyn, käveli vastaan mustissa shortseissa Prisman käytävällä. Tämä tapahtui tosin Raumalla, ei täällä.
PoistaJännityksellä odotan seuraavia vaaleja, jotta näkisi, millainen henkinen ilmapiiri Suomessa vallitsee. Tuskin ollaan tieteellisessä porvarismissa. Veikkaan pikemmin sosialidemokraattista uustulemista. Näkisin myös oman tilani, kun olisi pakko äänestää jotakuta.
Unohtui tuosta, että Artsi ei ollut se KMS:n toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja ei saanut tuomioita.
PoistaJos mää Dannyn näkisin, mää kualisin!
Eikäko piti sanoa Nova Groupin.
PoistaNo, meinasin ottaa valokuvan Dannysta, mutta en sitten viitsinyt sitä ruljanssia, kun ne rypyt olisivat ansainneet kunnon muotokuvan isolla kameralla, ei nopeaa tavaratalokuvaa "näin julkkiksen" -henkeen. Mutta Danny on aika positiivinen ihmiseksi eikä vissiin ihan tyhmäkään.
PoistaMinäkin lähdin ja palasin. Joskus kannattaisi vain mennä uusiin suuntiin, mutta toisaalta olen havainnut hirveän monen palaavankin, tai suunnittelevan palaamista. Monille tulee käännekohta siinä, kun omat vanhemmat kuolevat tai puoliso jätättää. Palaa juurille, joita ei ole ennen tiennyt kaipaavansa.
VastaaPoistaEn osaa sanoa, onko sekään itseisarvo, että ihmisen tulee aina mennä etennpäin kohti uusia seikkailuja. Kuka niin on sanonut? Kun usein käy niin, että uusissa paikoissa kaikki toistuu. Uutta voi löytää vanhoista paikoistakin. Kaikki on kiinni ihmisestä itsestään, ei paikasta, jossa hän elää. Vai?
Kauppalassa, jossa asuin (synnyin Koijärvellä), asui myös eräs rocktähti; hey my baby oyh jeah. Ihailin häntä, en tiedä miksi? Koska keräsin hyönteisiä, makrolepidoptereita, pelasin shakkia, voimistelin erittäin monimutkaisia voimisteluliikkeitä, ja lainasin lainastosta lainakirjoja. (En vielä silloin tupakoinut, koska olin niin pieni.) Tämä rokkitähti huudatti naisia kun kesken kitarasoolon se alkoi kaivella (toisella kädellä) muniaan.. Hitsi, kun akat huusi, ikäänkuin rikkimenneet palovaroittimet. Kuuntelin sitä meteliä, ja vaikka edelleen olin aika pieni, koska olin n. 12 v-., ajattelin, että joskus minäkin huudatan tyttöjä tolla lailla... No, niin ei ole nyt käynyt. Vaikka kyllä minäkin kitarasta ääniä aikaiseksi saan, plimp PLOMB, ja osaan ronkkia muniani, mutta se ei silti riitä. Kansainväinen menestys odottaa minua...näin managerini, joka on mulle velkaa 999;- € - sanoi että... jossain Seutulasta jonnekin päin pois. - Mitä lie sillä tarkoitti?
VastaaPoistaPs. Tämäkin tunnettu räppilause "hoi tyttö hoi, älä edes takaisin seilaa/täs on poika joka ottaa susta heilaa" on itse keksimäni. (suosionosoituksia) Nuorempana sitä oli niin rasavialli, nii--iin. Eikä ajatellut nokkaansa pitemmälle koska (lisää suosionosoituksia) "se" paukahti... heheh heheh heh kuin panaani päähän... kierona ja pitkänä kuin rinkeli! (aivan valavia suosionosoituksia).
Se siitä. (närkästyy siitä että hänet ymmärretään väärin)
Ei minulla oikeasti ole mitään sanottavaa teille. (Toivottavasti ei teilläkään.)
Siinäkin mielessä olemme kaikin puolin edenneet, että ennen kokoomuksen Ilkka Kanerva lähetti seikkaperäisiä arvosteluja puoluetovereistaan neuvostoliittoon. Myöhemmin tekstiviestejä kaunotaiteilija Johanna Tukiaiselle. Mutta mitä siitä, pääasia että ulkoministeri sai toteuttaa itseään.
VastaaPoistaSitä en oikein niellyt, kun kolmosen uutisissa sanottiin tuoreeltaan ulkoministeriön vakoilun paljastuttua, että "nyt nähtiin, mikä on vakoilun ykkösmaa!" - Huh, hah ja heiniä hatullinen täys. Vakoilun ykkösmaa on se, jolla on siihen eniten rahaa laittaa! - Arvakkaa mikä se on? Vihjeenä sanon, että se ei ole ystävällismielinen maa sekään.
Danny on meidän granny!
Putkahti aivan sairas juttu mieleen, mutta nehän on usein aika hyviä, eiks vaan? Minä nimittäin olen käynyt Dannya ja Armia kerran katosmassa. Messuhallissa, kun Ville oli siellä vahtimestarina ja kuskasi minut ja pikkusysterin sinne, eikä lippujakaan täytynyt maksaa. Muistan Armin jääkaappimaisen viileyden ja veemäisyyden ja sen kuinka humalaiset rytmissä huusivat sille: "Armiii, anna varviii!"
VastaaPoistaDanny on Algoth Niskan joku, lähes sankari siis itsekin.
Kiusaaminen tapahtuu aina heikompiin tai niihin fiksuihin, jotka eivät tappele vastaan. Asiat voi kertoa monelta kantilta. Yleisesti veteraanit eivät olleet heikoimmalla puolella, osasivat itse paahtaa paskaa ihan täysillä. Voiko nyt, kun heistä on tehty myöhempien aikojen pyhiä, sanoa että heissä oli jos jonkinlaista hullua, vielä hullumpaa ja vielä niitä "tainnutettava tavattaessa"-tapauksia. Sitä en näin jälkikäteen ihmettele, sota ei kaunista ketään.
VastaaPoistaMuistan, oli kaunis elokuinen ilta, lauantai. Olin eräässä leppäpusikossa - joka sijaitsi noin 3 kilometriä Forssan keskusta, keräsin hyönteisiä. Yhtä-äkkiä alkoi kuulua valtava rokin jympytys... no, peltojahan siinä mun ja Forssan torilla välillä vaan oli. Kuulin, kun Johnny Liebkind lauloi Lucky Lips". Ja kamalia, sydämeni kammiot täyttäviä rautalankasoundeja sieltä kaikui... kaukaa. Hermostuin, olin n. 14 v-, oli pakko vetää kuivat. Koska ajattelin että... "no joo, siellä mun kaikki tutut ihmiset nyt twistaa..." Paitsi ei minulla oikeastaan tuttuja ihmisiä ollut. Paitsi Piiaa. Mutta sekin lähti viimeks sen seurakuntalaisIsosen mopedin takapenkillä Klemelään... (seurakunnan kesämökille) No, vedin toiset kuivat (nuorena sitä on niin pulppuileva!) ja aloin tutkia taas hyönteisissä. - Niissä nimittäin, jos olette panneet merkille, riittää tutkimista.
VastaaPoistaOn pantu merkille, että hyönteisissä on tutkittavaa. Sitä varten hankin kameraankin makro-objektiivin, että voisin kuvata havaitsemiani yksityiskohtia, eli lähinnä hyönteisen rakennetta. Hepokattikin on varsin konstruoitu muodostelma., jota ilokseen ihmettelee. Mainittakoon vielä kuriositeettina, että tutkin mieluummin hyönteiskirjaa kuin naistenlehteä.
VastaaPoista- Nuoruuden pulppuiluista on hauska lukea. Sanoisin, että jopa ratki riemastuttavaa, samalla vähän itkettävää.
Riku, jos viittaat veteraanimaininnalla minun veteraanimuistooni, josta tunnen vähän syyllisyyttä edelleen, vaikka olinkin vain tarkkailijana tilanteessa, niin sanoisin, että koko sotahan oli sitä itseään. Kaipa siinä sitten mieskin, sodankävijä.
Kyllä minä silti kunnioitan sodan kokeneita, sotilaita, miehiä ja naisia, lapsiakin. Kaikki kärsivät ja menettivät, moni kalleintaan, moni mies henkistä tasapainoaan.
Älä sure, Iines, minä olen puolustanut veteraaneja sinunkin puolestasi. Varmaan meidän kaikkien puolesta, enkä osaa lopettaa vieläkään, kuten ehkä olette huomanneet.
PoistaYleensä pärjäsin niissä väittelyissä, vaikka parhaat stalinistit olivat Bäckmannin veroisia valehtelijoita, yhtä sanavalmiita, yhtä härskejä. Pärjäsin, koska olin oikeassa.
(Enkä ollut silloin edes porvari, vaan demari, joka kulki punaisessa che-paidassa.)
Minä olen pasifisti, se joka panee kukkasen tykinsuuhun. Silti näen aseellisen puolustuksen tarpeellisuuden, ja ymmärrän sen, kunnioitan niitä, jotka henkensä kaupalla turvaavat muita. Se on vähän muuta kuin simppeli hyökkäily porauslautoille.
PoistaMutta kuinka konservatiiviksi oikein voi tulla, ennenkuin on George W. Bushista vähän oikealla? Tottakai muutokset ovat vastenmielisiä, sellainehan sotii jopa omaa lehmänläjämäistä "kaikki on hyvin"-ajattelua vastaan.
PoistaDemarit, nuo kuljettajinaan bemarit,
maailman ne näkevät
skitsoissaan väkevät,
kaiken lukevat, kuin ikinä tahtovat.
Perkeleen perkele, apua!
Muutokset? Mistäs ne nyt tähän putkahtivat?
PoistaEn minä tunne ketään, joka ajattelisi, että kaikki on hyvin. Kaikkihan me rutistaan niin perkeleesti. Mistäs tämäkin ajatus putkahti?
Runo on hyvä ja käyttökelpoinen. Se on siitäkin hyvä, että tuohon demarien tilalle voi nykyään vaihtaa minkä puolueen kannattajat tahansa. kaikissa leireissä on bemareita. Arhinmäelläkin olisi valta ottaa edustusautoksi vaikka Lada, vaan milläs kovasti tukevoitunut ministeri ajaa?
Mitä mieltä olette ajatuksesta, että 18-vuotiaan pitäisi saada steriloida itsensä, kuten Hesarin lastenliitteen toimittaja vaatii?
VastaaPoistaMinusta ajatus on täysin järjetön. Itse olisin teiniangstissani sellaiseen voinut jopa sortua.
18-vuotias ei ole valmis noin suuriin päätöksiin.
Samuli
Jos yhteiskunta määrittelee ihmisen 18-vuotiaana täysi-ikäiseksi, olisi kummallista jos ei sitten saisikaan päättää asioistaan. Aprillia?
VastaaPoistaOlin itse täysi kakara vielä 18-vuotiaana, neitsytkin. Ihmisen mieli muuttuu, kaikki voi olla myöhemmin toisin. Nelikymppisetkin saavat kepeästi vielä lapsia.
VastaaPoistaEn siis olisi sallimassa sterilisaatiota 18-vuotiaalle sillä perusteella, että hän on täysi-ikäinen. Hädin tuskin naimakelpoiseksi tullut. Sterilisaatio toimii kehitysmaissa, meillä on muitakin ehkäisytapoja.
Ruuno
VastaaPoistaNyt on öy. kukaan ei ole valveilla. Eikä kenenkään silmät ole auki. Öyllä on hiljaista. Hesarin kirjallisuuspalkinnon saanut on tärähtänyt tättärää kakara. On edelleen öy. Öy päättyy kun tulee umaa. Aikun on ihanaa, kun saa lihavaa. Simmottis.
Ohoh, mikä kuppila on auki noin myöhään? Laskin nopeasti, että se on ollut neljään asti auki ja noin 200 metrin päässä Rikun kortteerista, joska matkaan meni hieman mutkitellen vain 52 minuuttia.
PoistaSitä on oltu epämääräisessä yöelämässä, mikä tietenkin rikastuttaa ihmisen kokemuspiiriä ihan eri tavalla kuin kotona nysvääminen. Nih. Ja Tapsa, eräät käyttävät sitä vehjettä, jonka katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku.
PoistaVaan mitäs tykkäisitte, jos minä tulisin kapakista klo 5 aamuyöllä ja tekisin tänne rynön? Voisi olla blogin paras kirjoitus.
Kuka, mitä, minäkö?
PoistaOletteko muuten kuulleet sitä juttua korkeimman oikeuden tuomarista, Mansikkamäestä, joka oli juonut koko maailman viinat eikä suostunut taksia maksamaan. Veivät tenukeppi rouvan putkaan.
Sen kunniaksi: Korkein oikeus kännissä
Nyt luin. Olipas hauska tapaus, korkeimman oikeuden tuomarista. Joi perseet olalle kokouksessa ja unohti lompakkonsa kokouspaikalle, ei ollut millä maksaa sitten taksissa ja joutui putkaan yöksi. - Yleensähän en juo väkeviä, valehtelee tämä Mansikkamäki sujuvasti.
PoistaEttäs viitsii oikeuden jäsen syöttää pajunköyttä kunniallisille kansalaisille. Sakot pitäisi tuomita tai yhdyskuntapalvelua, vaikka pesijän hommia valkopesulassa.
Hippiaatteen suomalainen versio synnytti toki ainakin rockfestarikulttuurin, muutakin. Ne ovat kaupallistuneet. Amerikoista alkunsa saanut hippikulttuuri on myöhemmin ollut luomassa verkkomaailmaa, vapaata ja avointa tiedonvälitystä, sananvapautta. Golbaalien tietoverkkojen kehitykseen nämä verkkomaailmakaikkeuden hipit vaikuttivat todella paljon.
VastaaPoistaMutta kaupalliset toimijat- bisnesmaailma - tulivat perässä, ja valtasivat ja yhä voimakkaammin hallitsevat tiedonvälitystä.
Tuo on kyllä minulle uutta, että hippimaailma synnytti tämän verkkomaailman. Sen uskon, että osansa sillä on ollut sananvapauden ja tiedonkulun avoimuuden lisääntymiseen. Mutta että globaalien tietoverkkojen kehityskin olisi heidän aikaansaannostaan?
VastaaPoistaTavallaan tuo kuvasi on kyllä looginen. Vaan mikä osuus olisi sitten sillä nörttipolvella, joka omisti aikansa ja elämänsä tietokoneelle ja pelaamiselle ja ohjelmoimiselle ja loi rakenteet ja vaati rajatonta vapautta nettiin, loi siis netistä sen villin viidakon, jossa edes lakipykäliä ei tarvittaisi? En osaa nähdä nörttejä enkä piraatteja hippihenkisinä maailmanparantajina, vaan melkeinpä heidän vastakohtinaan, virtuaaliin käpertyjinä.
Tuosta minun pitikin huomauttaa, ettei kirjoituksen alussa oletettu yhteys hippiaate = taistolaisaate (tai edes kommunismi yleensä) suinkaan ole noin yksioikoinen.
VastaaPoistaMieluumminhan hipit olivat anarkisteja, toki vasemmistolaisesti värjäytyneitä olosuhteiden pakosta, mutta eivät politrukkeja, kaukana siitä. Vapaan rakkauden ja itämaisen mystiikan aiureita.
Oikeat taistolaiset taas olivat virkamiehen alkuja, luokkasodan tiedostavia kiihkoilijoita, tiukkoja analyysin tekijöitä, tieteellisestä sosialismista hurmautuneita, nykyajan suvakkeja.
Näin se menee: vallitseva hegomonia saa aina myötähihhulinsa, jotka vievät aatteen mielettömyyden rajoille ja ylikin.
Siis minä en olettanut mitään hipppiaatteesta tai taistolaisuudesta erikseen, vaan korostin sitä, että minulle ne olivat kaikki yhtä ja samaa vasemmistolaisuutta, laajalla kirjolla maailmanparannusta. Lokerointi on mielestäni turhaa puuhaa.
VastaaPoistaSosiaalidemokraatit ovat paljolti tänään juuri niitä virastojen byrokraatteja, usein naisia, joilla propellit pyörivät tyhjää, suu täynnä korulauseita, vailla hajuakaan kentän todellisuudesta - viittaan tässä vaikkapa Helsingin kouluviraston sosialidemokraattiseen tätienergiaan, jolla kasvatusta harjoittanut opettaja koetettiin painaa maanrakoon, ja vailla alkeellisiakaaan käytöstapoja ollut vapaan kasvatuksen hedelmä käärittiin pumpuliin ottamasta minkäänlaista vastuuta omasta törkyisestä käytöksestään. Niin siis, kyllä, juuri nämä byrokraattitädit ja muut ylisuvaitsijat ovat tämän ajan hampaattomia ja munattomia myötäilijöitä
Juuri näin. Kiteytit demarin ongelman aivan oikein. (Tosin persu-Putkonen, entinen kaverini metallista, on kiteyttänyt asian melkein samoin sanoin, mutta luulenpa, että kehitit analyysisi kuitenkin ihan itse.)
PoistaDemarien dilemma on tämä: tehdastyöväki vähenee väkisin, nimenomaan rasvanahkaisia rautakouraisia työmiehiä on entistä vähemmän – siksi katse on kiinnitettävä valkokaulusköyhälistöön, jossa taas naiset ovat nykyään hyvin edustettuina, he jotka ennen vanhaan he äänestivät usein porvareita.
Kokoomus tuli samoille markkinoille julistautumalla työväenpuolueeksi. Se minua riipoo edelleen. Kehtasivatkin.
Juu, ei ole kunnia tuntea persu-Putkosta, joka on varmaan muikea tyyppi. Kunnioitan ihmisiä, joilla on selkeän realistinen näkemys asioista. Ja analyysini ajattelin ihan itse.
PoistaTuo koulutoimiston harjoittama opettajan kurittamistoiminta kasvattamattoman pojannulkin edessä avasi silmäni lopullisesti. Taas kiihdyn kun ajattelen tapausta.
Kannattaa muuten lukaista tänäinen Ulla Appelsinin kirjoitus Ilta-Sanomista. On kerrassaan hyvä kolumni siitä, millaisia arvoja Helsingin kouluvirasto (ne byrokraattitädit) tahtoo ajaa lapsille:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288621207420.html
Ulla Appelsin on korkeasta asemastaan ja sukupuolestaan huolimatta säilyttänyt hämmästyttävästi järkensä valon ja ajatuksensa selkeyden. Jälleen kerran hänen ajatuksiaan luki suurella mielihyvällä.
VastaaPoistaKuka muuten muistaa enää Antti Korhosen, hänet, jonka puolesta yli 200 000 ihmistä pani nimensä adressiin? Entä kuka muistaa ne ajojahtitädit, jotka nakkasivat hänet ulos koulustaan? Entä apulaisvaltakunnansyyttäjän, joka roikotti kukausitosalla Korhosta löyhässä hirressä? Hyvin on nuokin asiat häivytetty kaikenmaailman vihapuheiden varjoon.
Mutta tämä tenukeppi-tuomari se vasta melkoinen runotyttö on! Saatan kuvitella hänen hokevan taksimiehelle "ettekö te jumalauta tiedä, kuka minä olen"? Ja Kevan johtajatar lausuilee ip-lehdessä, että kotona pitää olla söpöä. Nyt menee vaihteeksi naisenergialla lujaa. Ei tule näille tyttärille lasikatto vastaan.
Iines muistaa, kuten yllä käy ilmi.
PoistaNiin muistaa, juuri näihin Helsingin kouluviraston yliymmärtäviin ja samalla mitään ymmärtämättömiin naisiin viittaan kommenteillani. Ovat ehkä paras tuorein esimerkki, jonka kaikki tietävät.
PoistaEn halua tehdä tästä sukupuolikysymystä, mutta naisia nämä useimmiten ovat, nämä kaiken suvaitsevat eli oikeasti siitä lapsesta välittämättömät ihmiset.
Kevan johtajasta olen antanut itseni kyllä ymmärtää, että hänen palkkansa ja etuutensa ovat kuitenkin olleet merkittävästi alemmalla tasolla kuin vastaavien miesten. Ehkä hän vaati vain munalisää itselleenkin, ja jos näin on, sulka hattuunsa. - Eri asia sitten taas, että en kannata näitten etuisuuksia ylipäänsä ollenkaan..
Huomasin juu, mutta kuka muu, Tapsan lisäksi tietysti?
VastaaPoistaSosdem propellihatuista olen Iineksen kanssa samaa mieltä. Mutta muistetaan, että myös kok-tätien propellit ovat vinhassa vedossa.
Ovat kokoomusnaistenkin propellit huimassa vedossa, se on totta. Monesti nämä hallintonaiset vain ovat sosialidemokraateja tai sitten vihreitä.
PoistaOpetusministeri Krista Kiuru kuuluu samaan propellikartelliin. - Lapsen tulee saada positiivisia oppimiskokemuksia, väläyttää tämä ihminen, eikä ole tietoinen, että tämä mantra on ollut jo parikymmentä vuotta koulujen ylimpiä ohjenuoria. Tästähän Ulla Appelsin kirjoittaakin. Olen niin samaa mieltä: miksi ei voi sanoa, että lasta tulee kasvattaa ahkeruuteen, vastuuseen ja työntekoon. Koulussa ei aina tarvitse viihtyä, eihän kotona tai kylilläkään aina viihdytä. Lapsen tulee sietää myös tylsyyttä ja epämukavuutta, sillä se on luovuuden lähde.
Nyt huomasin Einesbaarin ryhmäkritiikki jutun.Mielenkiintoista.
VastaaPoistaTulkaa kaikki mukaan! Siitä on ollut puhetta jo aiemminkin, ja voisi olla hauskaa kokeilla tällaista mosaiikkikritiikkiä, tai mammuttikirjoitusta jostakin kirjasta. Jos tästä keskustelua syntyy, voidaan yhdesssä päättä kirjoituksen raameista, että onko oltava puhdas kritiikki vai vapaampi kirjoitus.
PoistaKuka tahansa tuntematonkin voi tulla mukaan, vaikkei tuntisi olevansa mikään armoitettu kriitikko - emmehän me muutkaan ole. Toivon vain ehdotuksia kirjasta, jota joukolla ryhdymme riepottamaan ja kynimään. Ei vaan ei, kunnioittavasti ja rehellisesti toki käsittelemään.
Jess, kirjallista kimppakivaa! Sopii minulle. Pitäisikö aloittaa jostakin klassikosta, jonka kaikki ovat lukeneet? Kuinka olisi Sinuhe Egyptiläinen? Tai Seitsemän veljestä? Onhan ne aikoinaan puitu pitkin ja poikin, mutta miten ne sujahtavat nykyaikaan? Kuka on Neferneferneferin vastine vuonna 2013? Vai onko sellaisia enää? Jos korkeimman oikeuden Liisa-tuomari olisi elänyt Egyptissä, hän olisi sanonut varmaan aamulla putkassa, että "krokotiilinpyrstö puhui eilen suuni kautta".
VastaaPoistaNäitä uusia kirjoja ei tahdo jaksaa lukea, siinä pulma. Mutta voin minä jonkun katsella yhteisen hyvänkin nimissä. Semmone poika mää vaa ole!
Pannaan listalle kaikki ehdotetut, eli siirrän tästä nyt nuo kaksi Einesbaarin listalle näkyviin.
VastaaPoistaSitten minä lopuksi valitsen niistä sellaisen, joka on suhteellisen helppo saada lainaksi tai äveriäämpien meistä ostaa tai josta palavasti halutaan kirjoittaa. Itsekin haluan kerrata teosta, vaikka olisin sen lukenut. Minut voi myös ylipuhua valitsemaan jokin muu opus kuin se jota ehdotan. Ollaan siis joustavia, ja jämäköitä vasta kirjoitusvaiheessa.
Ehkä myös tuo uusin voittaja esikoiskilpailussa, siitä ei paljoa ole ollut kritiikkejä!
VastaaPoistaLöysin tämän kommentin juuri Bloggerin roskapostisuodattimesta. Sinne menee väliin, onneksi harvoin, ihan asiallisia kommenteja.
PoistaLuin jostain, että esikoispalkinto myönnetään 14.11., mutta en löydä mainintaa voittajasta. iten se on voinut mennä minulta ohi?
Näissä uusissa kirjoissa on se hankaluus, että niitä on vaikea saada lainaksi.
Ilman muuta mukaan tulen, kirjasta en osaa sanoa. Kaikki mainitut käyvät.
VastaaPoistaSinuhea minulla on kaksi tai kolme eri painosten kappaletta. Ovat vain siellä missä kaikki kirjani: varastossa, jota en hevin lähde penkomaan, kirjastosta kirjat löytää helpommin.
Käytäntö kirjoitukseen varmaan selviää myöhemmin.
Käytäntöhän voi ihan hyvin olla sellainen, että kun yksi kahjo aloittaa pelin, niin muut jatkavat perässä kommenttiosiossa.
PoistaTällä metodilla me tekaistiin muutama vuosi sitten Mummo Muussa sarjakirjaseikkailu, jossa oli lähes 30 000 sanaa.
(Tällaisilla kommentinkommenteilla voi sitten kommenteida osa-arvosteluja. Iines taisi tämän jo selostaa jossakin, en vain ymmärtänyt, ehkä?)
Juu, muistan tuon seikkailukertomuksenne,Tapsa, vaikken lukenut sitä systemaattisesti.
PoistaTarinanne oli hauska, se mitä luin, mutta mielestäni siinä oli hankaluutena se, että tarina hajaantui sekä leipätekstin että kommenttiosaston puolelle, ja taisi sitten taas yhtäkkiä jatkua uutena leipätekstinä - näin ulkopuolinen harjaantunutkin lukija tipahti valitettavasti kärryiltä ja saattoi jättää seuraamisen sikseen. Tätä haluaisin välttää ja koota yhtenäisen mosaiikkikuvion. Vaan miten se voi onnistua?
Kenties tuo on sitten se ainoa tapa, että yksi hassu aloittaa ja sitten kommenteissa jatketaan. Tai sitten se, että yksi aloittaa julkaisemalla alun leipätekstinä, sitten toinen lähettää leipätekstinsä meikäläiselle, joka panee sen siihen jatkoksi. Ja kommenteissa saisi sitten vaikka valittaa epäasiallisesta kohtelusta tai muusta päähänpotkimisesta. Tai tajunnavirrata juttua siitä tekstistä. En minä tiedä. Häh?
Minäpä ehdotan kirjaa seuraavalla kohtalokkaalla taktiikalla: otan kirjastoni vasemmalta seinustalta kolmannelta hyllyltä kolmannentoista kirjan... (hetkinen, kipaisen katsomassa mikä se on...) (jatkuu)
VastaaPoistaOhah, kappas vain, todellakin kohtalo haluaa sanoa meille jotakin;
Harry Martinson: Aniara.
(Suomennos Aila Meriluoto!)
Merkitään listaan, hyvä ehdotus Tapsa, miellyttää minua.
PoistaTein testin, ja minulla samassa paikassa 13. kirja vasemmalta on Aulikki Oksasen Alumiinipaita ja 13. oikealta Jyrki Pellisen Nuoruuteni ilmastot. En ehdota kumpaakaan niistä. Voisin kyllä ehdottaa jotakin. Kävisikö kenellekään Joel Lehtonen, joko Rakastunut rampa - Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki tai Kuolleet omenapuut?
Totta kai Lehtonen käy, yksi maan parhaista, nuoruuteni idoleita.
PoistaToisaalta aloin miettiä, että milloinkahan olen viimeksi lukenut Seitsemän veljestä... Varmaan muutama vuosikymmen sitten. Voisi olla hauska katsoa miten se nyt tenhoaisi.
Tuleeko mieleen mitään aikanaan kohuttua, nyt unholaan jäänyttä suuruutta... Sonja O? Diiva? Juhannustanssit? Sissiluutnantti? Markuksen evankeliumi?
Seitsemän veljestä on lopulta aika ovela kirjoitettava, tuttuudestaan huolimatta. Minäkin pidän sitä jopa hyvinkin kiinnostavana ehdotuksena. Pannaan listalle tuo Lehtonenkin, kun sitäkin on kannatettu.
PoistaJa tuossapa tulee nyt varsinainen mustahevonen: Markuksen evankeliumi Raamatusta. Se menee listalle, samoin Kaurasen Sonja O. kävi täällä, jota itsekin tänään samoissa tuumissa lehteilin. Jätetään Juhannustanssit vielä odottelemaan, jos sopii, samoin Diiva. hyviä ehdotuksia, mutta molemmat melko puhkikaluttuja ehkä kuitenkin. Jos joku muukin kannattaa niitä, nostetaan sitten listalle. Luulen, että teen noista äänestystaulukon sivupalkkiin, jahka listaan ei tipu enää uusia. Kiitos ehdotuksista tähän asti!
"Evankelimu Matteuksen mukaan", suom. Pentti Saarikoski ...?
PoistaSaarikosken proosa on niin täynnä assosiaatioita että siitä olisi kiva pölistä. Vaan ei, ei vaineskaan, eikä Salama H; molemmat kurjailijat aiheuttavat pahaa-aavistamattomissa lukijoissa ns. "inhoreaktion". (Tunnetaan kvasibiologiassa myös Agnar Mykle -syndroomana: potilas muuttuu kasvoiltaan punaiseksi kuin rubiini, tai SKP:n polkupyörälähetti, saa hillittömiä kakoamiskohtauksia, ja niistä - juuri ja juuri - selvittyään, päättää ettei lue tästälähin enää muuta kuin lähisukulaistensa perunkirjoituksia...)
A.Kivi on tunnettu. Kivahan häneen olisi tutustua entistä moniäänisemmin (kakofonisemmin?).
Ps. Tiedotus eräälle herrasmiehelle joka juuri kurvailee uudella vaihto-toyotallaan jossakin päin Suomea) : lähettämänne paketti kolahti ehjänä perille. Ja aukesi ongelmitta. - Kiitos!
Käytännöt selviävät, kun kirjasta on päätetty. Mikis niitä käytäntöjä selvitti ideassaan tuolla edellisessä keskustelussa, ja minusta olisi hyvä pysyä siinä. Minä yritän vain koota nämä ajatukset jonkinlaiseksi ohjeeksi muille - ja itsellenikin. On nimittäin vielä hieman auki, miten kritiikki saadaan fiksuimmin koostettua putkeen yhdelle sivulle, ettei osa siitä olisi kommenteissa, osa leipätekstissä.
VastaaPoistaMutta siis osallistujia on nyt jo kasassa viitisen kipaletta, jos nuo idean keksijät nyt sitten ovat mukana. Jonkinlaista sitoutumisen astetta tarvitaan, sanoo kaiken, katastrofinkin, kokenut ope.
Odottelen siis innokkaana kirjaehdotuksia joko Einesbaarin puolelle tai tähän keskusteluun. Mikä olisi semmoinen tärkeä ja kiinnostava kirja, josta kirjoittaminen vähän kutkuttaisi? Josta tahtoisi sanoa jotakin? Ehdottakaa rohkeasti, ei ole pakko osallistua vaikka ehdottaa.
Tempaisin minäkin kolmannentoista kirjan neljänneltä hyllyltä, mutt käöteen jäi Frank Mc Lynnin "Captain Cook". Ei taida herättää suuria intohimoja.
VastaaPoistaPysyn siinä ajatuksessa, että otetaan niin umpituttu kirja kuin mahdollista, se, joka pakkoluetettiin koulussa tai joka muuten vain on kansallista muistia. Linnan Täällä Pohjantähden alla ja tietysti Tuntematon kai ovat siinä kategoriassa. Venäläisistä klassikoista voisi vaikka Oblomov herättää vilkkaan keskustelun.
Siis nyt tulee niin paljon ja hienoja ehdotuksia, että ropisee vain blogin kattoon.
VastaaPoistaOtetaan Linnat listajonoon kuten Juhannustanssit, Diiva ja Rintalan teoskin, mutta pannaan sinne heti Ivan Aleksandrovitš Gontšarovin Oblomov - tämän haluan itsekin lukea uudelleen.
Merkitsen siis nuo jonottajat listaanvähän myöhemmin, jos joku muukin kannattaa niitä - ovat kovin tuttuja ja ehkä vähän miehisiä? Naislukijat, olisiko kellään ehdotusta?
"Naisopettajattaren Varaventtiili". Tai oliko se en muista nimeä mutta oli hyvä. Ei mikään siveetön niinkun monet joita ei kehtaa lukea ihan loppuun. Romantiikka on minun makuuni tehty. Väkivalta saa minun nahkani kananiholle. - t. tellervo
VastaaPoistaTaidat tarkoittaa Nuoren opettajan varaventtiiliä, Hilja Valtoselta, Tellervo?
PoistaYhtään en muista, kenet tuittupäinen mutta ilmeisen siveä opettajatar nai. Romanttillinen oli, väkivaltaa ei ollut yhtään, ei edes läimäystä poskelle. Vasta Anni Polvalla veijarimainen mies varasti suukon´ennen avioliittolupaust ja sai sen poskiläimäyksen. Ehdotahan joatin muuta vielä, pannaan tämä varalistalle tuonne öökkösiin.
"Soita minulle Helena" oli kirja myös ja opettajatar argonomin sai miehekseen kun ei heti suudellut. Jos minä saisin heti suudelisin. - t. tellervo
PoistaOlet oikeassa Tellervo, Soita minulle Helena on kirja kuten myös Ja Helena soittaa. Siveys palkittiin avioliitolla, synti onnettomalla kohtalolla, usein äpärällä ja heittäytymisellä koskeen.
PoistaVeijo Mereäkin nykyihmiset lukevat aivan liian vähän.. Hän kirjoittaa virkkeitä, jotka avautuvat joka suuntaan. Ihme metaforeja! Novellit kuin Tshehovilta vohkittuja... ja tässätapauksessa kehu koskee myös Antonia! - Mutta kyllä Saarikosken Aika Prahassa on myös täyteenahdettua runoutta. Vaikka onkin proosaa. --- Mutta nyt alkaa Ijäs, täytyy mennä kattelemaan, sillä on kamalan hyviä (tai pirun huonoja) ohjauksia. Hyviä yl.
VastaaPoistaPuolin ja toisin, minullakin se alkoi juuri pyöriä.
VastaaPoistaAika Prahassa on merkittävä, ja sitäkin mietin tuohon listalle,mutta se on kuitenkin hieman vaikea tai vaikeasti avautuva yleiseen jakeluun, luulen.
Klo on nyt 21:50. Keskeytin Ijäksen kun minun mielestäni se oli täyttä roskaa? (Tai voi olla että tuossa leffassa on joku niin nerokas loppu että... Mutta minulle riitti 45 minuuttia. Olen pahoillani.)
VastaaPoistaNäytelmä on harvinaisen huono ja vetinen Ijäksen ohjaamaksi. Kieli on luonnotonta puhuttavaksi, kaikki ontuu, mikään ei synkkaa. Kieltämättä odotti enemmän, jopa vähän kaurismäkiläisiä tuntoja alun perusteella.
VastaaPoistaLisäsin nyt Einesbaarin sivupalkkiin kyselyn kiinnostavimmasta kirjasta lähinnä ylempänä puhuttua kritiikkiä varten, mutta muutenkin voit käydä äänestämässä mieleistäsi kirjaa. Kuka tahansa voi siis äänestää! Käy sanomassa mielipiteesi parhaasta kirjasta.
VastaaPoistaÄänestin Aleksis Kiven viimeisintä, se on kuulemma kirjamarkkinoiden kohuttu ja uutta luova sensaatioteos!
PoistaVeljekset näyttävät johtavan Einesbaarin kyselyssä, mikä on pienoinen yllätys, mutta ei suinkaan epämieluinen - kuten sanoin, Kivessä riittää kaluttavaa. - Siellä voi siis äänestää useampaa ehdokasta kerralla. Mutta siis vain kerran voi äänestää. Käykää kaikki ruksaamassa ehdokkaanne tai keksikää omanne! Kiitos tähänastisesta. Ja mukaan sitten joukolla sinne joukkolätinään. Ties miten antoisa ja hieno keskustelu siitä sukeutuu. Kynnys on matala kaikkien astua sisään tai sitten vain lukemaan.
PoistaHieman minua tuo Oblomov alkoi kiehtoa, kun siinä voitaisiin samalla roimia kaikkia joutilaita tuettuja, samalla mäiskeellä voitaisiin suomia maahanmuuttajat, kerjäläiset, kotiäidit ja yritysjohtajat.
Voi Iines sinun kanssasi. Nyt tekisi mieli pistää pätkä romaanista tähän, se, jossa Oblomov osoittaa, ettei hän ole mikään "toinen", vaan herra, "barin", joka ei ole koskaan itse vetänyt sukkia jalkaansa. Oblomovin siivellä ei kerta kaikkiaan voi läimiä maahanmuuttajia tai kotiäitejä. He ovat omassa maailmassaan, Oblomov omassaan.
PoistaJa jos nyt yleensä on pakko heilutella persukorttia, heilutettakoon sitä Seitsemässä Veljeksessä. Siinä kirjassahan selkeästi osoitetaan, kuinka hyödyllistä on siirtyä hetkeksi Impivaaraan, kuinka se parantaa levottomat miehet laiskuudesta, juoppoudesta sekä tietämättömyydestä ja tekee heistä koko maailman tyttöjen haluamia aviomiesehdokkaita, sanalla sanoen kunnon miehiä. Nih!.
Njet njet, arvoisa herra Kolehmainen. Arvostan suvereniteettianne, mitä tulee venäläiseen kirjallisuuteen, mutta uskallan olla silti hieman eri mieltä, tai ehkä pikemmin: en eri mieltä vaan rohkenen katsoa tässä kohden asiaa avoimin mielin, en ketunhäntä kainalossa, niin kuin tunnutte epäilevän.
PoistaNimittäin onhan oblomovilainen joutilaisuus oma lukunsa, mutta emmehän herra paratkoon voi kieltää sitä tosiasiaa, että joutilaisuuden toinen nimi on laiskuus, saamattomuus. Joillakuilla onnekkailla on tähän varaa, joillakuilla taas ehkä ei. Kyllä tästä puhua sopii Oblomovin yhteydessä. Oikeastaan astelma on varsin herkullinen.
Da, da, arvoisa toveritar Iines. Kun ei kerran ketunhäntää näy, voimme pysyä ystävinä.
PoistaOblomov tosiaan tarjoaa herkullisiä avauksia moneen suuntaan. Minun puolestani voimme vaikka aloittaa Oblomovilla.
Katsotaan nyt demokratian pelisääntöjen mukaisesti tuo kyselyn tulos. Oblomovin rasitteena on se, että kovin moni ei ole lukenut sitä. Ja kun keskustelu alkaa mutkattomasti melkein samantien, lukuaika ei ehkä riitä kiireisille.
PoistaAsiasta kolmanteen, ja pari keskustelua alemmas, murhamies Jolli Liloon.
VastaaPoistaPoliisi on ottanut tämän juuri vapautetun kullanmurun kiinni - kiitos, poliisi,alan taas uskoa siihen, että moraali ei ole kuollut oikeudeltakaan. Voi että ilahduttaa, että törkimykselle halutaan näyttää, että hänelläkin on vähän vastuuta edes sanoistaan, kun teoista kerran ei ole. Pallo jalkaan vaan, jos ihminen ei yhtään kadu rikoksiaan vaan lisää uhoamisensa tehoja.
Eivät voi sitä kauaa pitää, kohta taas vapaana päätään aukoo.
VastaaPoistaMutta olettekos kuulleet, että Suomen poliisin luotettavuus kasvaa kohta entisestään? - Kiinnittivät nimittäin niille sellaiset Trevocin valmistamat seurantalaitteet nilkkaan.
Niin ja eikös tuo päämurhaajakin vapaudu jo puolentoista vuoden kuluttua? Poijilla on elämä vielä edessä. Toivottavasti meillä muillakin.
VastaaPoistaVaan mikäs meillä, kohta on joulu ja saa natsipullaa luumuhillolla.
VastaaPoistaKyllä minä teen jatkossakin tähtitorttuja. Eikö ole vähän vainoharhaista nimetä yksi muoto pannaan? Hakaristi on muodoltaan klassinen, peräisin ainakin antiikin ajoilta, ehkä varhemmaltakin.
VastaaPoistaEn minä kyllä niitä oikeasti syö, rasvainen taikina tekee inhaa mahassa ja yrittää takaisin kuin kristalliyön riehuja.
VastaaPoistaOnhan se aika lapsellista ja sivistymätöntä, että Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurrististäkin jouduttiin poliittisten suhdannevaihtelujen takia (- kuin jossakin pahaisessa diktatuurissa -) poistamaan ketjuista hakaristit.
VastaaPoistaSellainen annettiin vielä 60-luvun alussa de Gaullelle, joka sitten ristinsä mukisematta kantoikin, tosin hakaristejä takin liepeellään peitellen.
Sivistysvaltioon ei kuulu tuollainen tuuliviiritouhu. Siksi tunnen aina ylpeyttä Senaatintorilla Aleksanteri II:n patsasta katsellessani. Meillä suomalaistilla riittää omanarvontuntoa säilyttämään muistomerkit, jotka muualla olisi jo tuhannesti riistetty maahan ja kustu päälle.
Ei nyt tule ihan heti mieleen vastaavaa tapausta muualta maailmasta. Varmaan niitä on?
Torttukohu on noteerattu myös Saksassa: http://www.youtube.com/watch?v=67EURKVn6l8
VastaaPoistaVoi tätä vihapuheen määrää! Ja Rovaniemen kirjastossa työpöydät on aseteltu hakaristin muotoon. Kehtaako tässä maassa enää elää?
Tuo on totta, rasvat närästävät helposti vatsassa.
VastaaPoistaVaan rasvaa sitä on vaikkapa makkarassakin, joka on alkujaan umpisaksalainen tuote, kuten Toivo Vuorela on tutkimuksessaan Die finnischen Würste (Studia Fennica, Revue de linguistique et d'ethnologie finnoises, Tome IXe, SKS Helsinki 1961) nasevasti todennut.
Sitä paitsi hakaristin nimitys "swastika" tulee sanskritin sanasta swasti, ja joskus hakaristista käytetään myös nimitystä gammadion, mikä tarkoittaa kreikkalaisten aakkosten gammakirjainten muodostamaa ristiä. Hakaristi on siis hyvin vanha onnen vertauskuva, jota on käytetty onnen tunnuksena monissa eri kulttuureissa. Hakaristi esiintyy edelleenkin monissa uskontokunnissa hyvän tai ikuisen vertauskuvana, joten nauttikaamme tähtitorttumme hyvillä mielin, vesissä kielin.
Natsien valta-aikaa käytinkin joskus muinoin esimerkkinä brändäyksen voimasta.
Poista12 vuodessa he brändäsivät hakaristi-logon ja Hitler-hahmon niin väkevästi, että yhä edelleen ihmiset joutuvat hallitsemattomien tunnekuohujen valtaan ne nähdessään.
(Tietysti tunnereaktion takana ovat vahvimmin natsien teot, mutta kiinnostavaa on, että syytön symboli leimautuu niin vahvasti.)
Ilmeisesti natsit tosiaan olivat brändäyksen mestareita, koska maailmassa paljon heitä enemmän pahaa aikaansaanut punatähti ei herätä minkäänlaisia reaktioita maailmalla. meilläkin tähtiä kiinnitetään kohta joulukuusiin (jotka kommarit kielsivät) ja ikkunoihin. Kremlin punaiset kristallitädhet syttyvät ilta illan jälkeen ylpeinä loistamaan koko maailmalle. Kuvitelkaapa, jos Berliinin Potsdamer-platzilla hehkuisi iso hakaristi!
VastaaPoistaKiinalaiset heiluttelevat punatähteä ja työkalulippuja minkä ehtivät ja lännen kapitalistisiat senkun myhäilevät. Vanhoilla sedillä ja tädeillä näkee T-paitoja, joissa on punaisen joukkomurhaajan Che Quevaran kuva ja punatähti. Entäs jos siinä olisi Aatu viiksineen plus söpö swastika?
Juuri neuvostopihmisillä oli suurin kiire demonisoida kaikki natsitunnukset, vaikkia itse - ne tomppelit - marssittivat ja marssittavat yhä valiojoukkojaan jalat suorina natsikävelyä. Ja asepuvut sekä varsinkin koppahatut ovat suoraan natsi-saksan garderoobista. Nythän heitillä on myös äärioikeistolaisia liikkeitä, joiden rinnalla meidän muinainen Pekka Siitoinkin näyttäisi vasemmistoliittolaiselta.
Nimen omaan suomalaisten pitäisi joutua hallitsemattomiin tunnekuohuihin punatähden nähdessään. Mutta eivät he vaan joudu. Toisaalta, ruotsalaisten melu joululeivonnaisista herättää sekin säälivää naureskelua. Tai mistä sen tietää, vaikka rouva Lipponen joku päivä ryntää joukkoineen kadulle kantaen suurta julistetta "Loppu jokajouluiselle natsikiihotukselle".
Kunhan tässä nyt kaikessa rauhassa kielletään Muumisarjat piiputtelun takia ja joulutortut natsitunnusten takia, voidaankin ylpeillä sillä, että olemme yhtä pitkällä kaikessa sallivuudessa kuin rakas naapurimme Ruotsi, ettei vähän edelläkin!.
Piti vielä sanoa, että tänään juhlivat Liisat nimipäiväänsä. Onnea siis kaikille Liisoille, varsinkin eräälle.
VastaaPoistaTjaah, Liisat varmaan kiittävät kovasti, varsinkin se eräs. Minkäs niminen herrasmies mahtaa onnitella?
PoistaKaksinaismoralismin kukka, kaunehin kukka -- viittaan vaikka stalinismiin, joka oli suomalaisille pyhä aate vielä 70-luvulla ja edelleen:
"Stalinin hallinnon alkukautta leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset, kuten maatalouden pakkokollektivisointi ja raskaan teollisuuden rakentaminen, sekä omiin kansalaisiin kohdistuneet vangitsemiset ja laajat pakkosiirrot. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui valtioterroriin, pani toimeen vähemmistökansallisuuksien pakkosiirtoja, lähetti poliittisiksi vangeiksi tuomittuja ihmisiä pakkotyöhön ja perusti gulag-järjestelmän. Ihmisiä menehtyi sekä pakkotyöhön, nälänhätiin että teloituksiin. Arviot kuolleiden määrästä vaihtelevat, mutta ne liikkuvat usein 20 000 000 – 30 000 000 välillä.[2]" (Wikipedia)
Mieltäni lämmittää, että harvassa maailmankolkassa puhutaan yhtä kauniisti ja lämpimästi hakaristista. Kauniista ja ylväästä historiallisesta symbolista, jonka natsit brändäsivät niin tehokkaasti, että ikuisiksi ajoiksi sitä tulee maailman ihmisten mieliin Gestapo ja Adolf Schicklgruber. Meidän suomalaisten on syytä olla ylpeitä siitä, ettemme olleet natseja, ja jos olimmekin, niin olimme sitä pakosta ja koska se oli silloin kannattavaa.
VastaaPoistaAinoastaan Suomessa saattaa kuvitella, että valtakunnan päälehti uutisoi näyttävästi ruotsalaisten hauskan irvailun heikolla itsetunnollamme. Täysi kymmenen pistettä ruotsalaisille tälläkin kertaa, eivät meistä väärässä olleet: niin paljon kakka alkoi ympäri valtakuntaa haisemaan.
Kyynel vierähtää monen natsipullaa haukkaavan herkän suomalaisen silmäkulmaan....silloin ennnen....kolmas valtakunta.
Oles nyt natsipullinesi, Riku.
PoistaKyseessä on alun perin Olga-tädin lanseeraama kansalllinen suippokärkinen tähtitorttu, jota syödään Jumalanpojan kunniaksi hänen syntymäpäivänsä tietämillä, ettäs tiedät, ja se tähtimuoto on peräisin itäisellä taivaalla tuikkineesta Beetlehemin tähdestä.
Tiedän syyn siihenkin, että jokuset svedupellet ovat leiponeet tortuista tasapäisiä svastikoja. Nimittäin uusimmissa torttuohjeissa lukee, että viillot voitaikinaan tulee tehdä - ei enää suoran kulman kärkeen, vaan 2 cm kulman yläpuolelle, jolloin tortun kärjestä tulee paksu (svastikan tasakärki). Näin kärki ei pala paistettaessa niin herkästi kuin suippopäisen tähtitortun.
Joak ainoan kerran kun joku ulkomainen lehti kirjoittaa jotain Suomesta, kirjoitusta puidaan täällä seikkaperäisesti. Ulkomaiset tänne tulevat vieraat briiffataan, ettei vaan saa sanoa mitään vähääkään arvosteluksi tulkittavaa: "kehu niitä, siitä ne tykkää!" - Sitten sieltä tulee lausunto: "räntäsateinen Helsinki on ikimuistoisen ihastuttava!"
VastaaPoistaBrittiläinen autolehti Top Gear kirjoitti kyllä joskus Jyväskylän rallista: "Ennen kuin ensimmäinen ralliauto ehtii pikataipaleelle, monet suomalaiset metsän kummajaiset makaavat jo vatsallaan mättäällä joko sammuneina tai vaisusti vaikeroiden." Tuollaisia ihmiset ottavat tosissaan raivostuen, me kun luulemme edelleen olevamme juomisen kärkikastia. Lontoon tai Moskovan kännejä täällä ei kukaan pysty ottamaan, yksi yritti mutta se kuoli.
Mitähän ne meistä ajattelee?
VastaaPoistaTätähän se on. Ulkomaalaisissa kiinnostaa eniten se, miltä itse näytämme heidän silmissään. Tämä on itsekeskeisyyttä, tulosta tuosta sivussa elämisestä. Ei meitä oikein missään tiedetä.
Olin kerran Saksassa ystäväni Martan kanssa. Istuimme Frankfurtin-junassa. Meitä vastapäätä junaosastossa istui vanhuspari, joka kysyi meiltä kohteliaasti, että mistä me olimme. Sanoimme että from Finnland, mutta he eivät joko kuulleet sitä tai eivät unteneet sanaa. Poland, he toistelivat ja hymyilivät kauniisti. Että semmoisilta me suomalaiset kai näytimme.
Eräs vakioluuloistamme, jota vastaan saa Kemppilässäkin tapella viikoittain, on se että meidän suomalaisten tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttivat esim. Toiseen maailmansotaan merkittävästi tai edes jollakin tavalla.
VastaaPoistaTotuus on toinen. Esim. tuoreimmassa Hitler-elämäkerrassa, joka on vielä engelsmannin tekemä, Suomi mainitaan ensimmäisen kerran ohimennen sivulla 500.
(Rikukin astuu näköjään siihen miinaan, että koska 70- ja 80-luvuilla edistykselliset kannattivat kommunismia, niin varmaan 30- ja 40-luvulla taantumukselliset olivat natseja. Eivät olleet. Olivat fiksumpia kuin 70-lukulaiset.)
Imperialismin todellisen merkityksen ymmärsin joskus vuosia sitten, käydessäni Ruotsin kuninkaanlinnassa. Sen ja aarrekammionsa upea loistokkuus on viekkaaudella ja väärydellä muilta vietyä, onpa suomalaisetkin jonkun seinätapetin kustantaneet.
VastaaPoistaRuotsalaisia itseään hieman hävettää, että olivat natsien sotatoimien menestyksessä erittäinkin tärkeitä: laakereita, malmia - mitä ikinä natsin toivomuslistalla oli, Svensson toimitti sen kauniin hymyn kera.
Tässä osaa katsojista järkyttävä 36 sekunnin dokumentti ruotsin kansalaisten kärsimyksistä maailmasodan kammottavissa melskeissä.
Eihän suomalaisia mihinkään natsijärjestöihin kuulunut paljoakaan, natsin pussailu oli pelkkää käytännön pakkoa ja omien henkilökotaisten etujen ajamista, joista ei voi ketään tuomita!
VastaaPoistaEivätkä sitten myöhemmin kommunistit uhka Suomelle olleet kuin pari vuotta sodan jälkeen. Sen jälkeen suurin uhka oli porvari, joka haikaili huonon ja kiittämättömän maan myydä itärajan taakse.
Älkäämme unohtako, että Neuvostoliiton kauppa elätti koko kansaamme useiden vuosikymmenien ajan. Reaalikommunisteista suurin kommunisti oli porvari, maalaisliittolaiset kunnostautuivat erityisesti.
Kaikki maailmassa on muilta vietyä, jos menee eteenpäin tuota ajatusjuoksua. Vahvin ja suurin on iskenyt seipään maahan ja sanonut: tämä on minun niin pitkälle kuin silmä kantaa ja tuolla vasta on raja. On mennyt ja iskenyt seipään joka nurkkaan ja rakentanut keskelle talonsa, eikä siinä heiveröisempi ole kuin vikissyt, jos sitäkään. Vaan merkittävä havainto on: jokaisella on ollut tuohon mahdollisuus, mutta eipä se vaan tullut kaikkien mieleen.
VastaaPoistaAhneus onkin suuri voimavara. Ja itsekkyys. Viekkaus ja oveluus. Niillä kaikki maallinen on ihmisen luo tullut. Ja tulee edelleen.
Nopeat syövät hitaat, sanoi entinen gepardi, eikä se yleensä puhunut turhia. Nyt on gepardi-kemppinen sitten pöllinyt täällä esitettyjä ideoita ja esittelee uuden tulkinnan Tuntemattomasta sotilaasta. Myös Kalle-vainaan kirjoituksia tarkastellaan.
VastaaPoistaTämä ihan vaan tiedoksi.
Huomasin. Ehdin jo naulata Kallesta omat teesini Kemppilän hollituvan oveen.
PoistaJuu, pöllinyt on. Kemppilässä toteutuu juuri se, mitä minäkin olen koettanut ajaa takaa: vanhassa klassikossa riittää uutta kaluttavaa.
PoistaPS Tuota vaan jäin miettimään, että mitä "holli" tarkoittaa. Hollitupa, hollikyyti, ja holli taloon tai joudutaan mieron tielle!
PoistaHollitupa on tietenkin kievari-kapakki, johon tullaan kuin saluunanovista, ja hollikyyti on jonkinlainen vuokrakyyti tai velvollisuus kyydittää jotakuta. Holli yksinään sen sijaan on mielestäni peräisin sanasta hålla, pitää ja tarkoittaa siis että pito taloon, järjestys taloon. Vastakkaisia merkityksiä, ja se on siis mielenkiintoista.
Olen ollut siinä uskossa, että hollitupa tulee rusthollista - eli vankasta talonpoikaistalosta, joka nauttii verovapautta sitä vastaan, että varustaa Ruotsin armeijaan ratsumiehen ratsuineen.
PoistaPusulan hautuumaalla on muuten erään vainajan ammatiksi merkitty "Rusthollarin veli". Eli aika arvostetusta talosta on kyse.
(Kuten muistanette, niin Uuno Kailaankin syntymäkoti oli rustholli, Kailanen nimeltään.)
Hollitupa oli majapaikan tupa, kestikievaripaikka, jossa oli talonpoikia odottamassa kyyditettäviä, mutta siis kaipa se voi olla joskus juuri rusthollarin talossa. Minunkin isoisäni isä oli rusthollari ja tila oli rustholli, mutta ei tietääkseni mikään hollitupa, majapaikka. - En ole ottanut tästä virallisesti selvää, joten asiantuntija en ole.
PoistaOikeassa olet, enkä itse asiassa vastaan väittänytkään. Lähinnä yritin täydentää ja selventää.
PoistaKyse on siis kestikievareista, joiksi virkavalta määräsi tiettyjä suuria taloja teiden varsilta, hevosmatkan päähän toisistaan. Niiden tarkoitus oli varmistaa virkamiesten kuljetustarpeet eli kievarissa oli oltava hevosia kuskaamaan herroja kievarista kievariin. Rustholli oli luonnostaan siihen virkaan sopiva talo.
Joskus 80-luvulla vierailin Tampereella silloisen avovaimoni kanssa. Hämeensillalla yhtäkkiä vakavoiduin: "kato nyt tarkasti, josko Kalle Päätaloa tai Juice Leskistä näkyy!" Kumpaakaan ei näkynyt, nykyään kai vielä vähemmän: tylsä kaupunki.
VastaaPoistaAikoihin en Tampereella ole käynyt, viimeksi kun kävin kauvan kauvan sitten, oli kuskina ja kaverini oksensi välittömästi nauttimisen jälkeen jägermeisterit Tillikan tuvan lattialle. Selostin ehkä turhan pitkästi, mutta Kalle kertoisi samaa juttua vielä iltakymmeneltä. Huipentumana suoli toimisi ja tulisi aivan kauhea pökäle, kun toiji niin. Mutta siitä ei minun jutussani ollut kysymys.
Minunkin Tampereen-reissustani on jopa vuosia, vaikka täältä on hyvät yhteydet Tampereelle ja matka on aika lyhyt. Olen suuntautunut enemmän lounais- ja länsiranmnikolle, Turun suuntaan ja jopa Helsingissä käyn useammin.
VastaaPoistaTampere on kuitenkin mielessäni hieno kaupunki Pispaloineen, jolle Turun Portsa ei vedä vertoja.
Pispalaa ei kai enää ole, mikkoalatalot ovat sinne ökytalonsa rakennuttaneet. Toinen ylimainostettu on Tuusulan Rantatie. Siellä on vielä jotain jäljellä, mutta kokonaisuus on kuin koirankakka vitilumella.
PoistaPS Älkäät ottako komenttipaineita uudesta kertomuksestani Se on aika pitkä ja pohtiva, ja virikkeen sain, kun minulla kävi eilen vieraita, mm. yksi peräti vanha ja ihana mummukainen, kahdeksankymppinen, kylässä. Mutta siis tottakai ilahdun, jos kommentoitte ja sanotte jotain räväkkää.
VastaaPoistaMinä en ikinä sano mitään räväkkää, vaan sellaisia kokonaisuusharkittuja viisauksia!
PoistaMinä hieman pelkään, että minut otetaan liian vakavasti. Oikeasti olen suuri humoristi m.o.t. ettäs tiedätte. Tämähän pitää teille kertoa.
PoistaAi, varoittelet etukäteen, että uusi kirjoitus on meille ehkä liian vaativa...
PoistaEi huolta, me puhutaan vanhaan tapaan asian vierestä. Ainoa mielenkiintoinen seikka on se, että mihinköhän outoihin tienvieriin tarinasi meidät tällä kertaa vie.
Heheeee, nimenomaan!
PoistaEi vaan ei, varoitan vakavuudesta, kun ette te kuitenkaan minun loistavaa hiljaista huumoriani ymmärrä. En ymmärrä sitä kyllä itsekään. Minun pitäisi oikeastaan ilmaista itseäni jollakin tapaa kuvallisesti