1.1.2015

Ellu jäi taksin alle






31.12. Muuan pariskunta odotti marketin pelikassalla.  Pullea nainen, laiha mies.  Nainen vahtasi, oli sitä tyyppiä, joka ei käännä katsetta poispäin vaan katsoo niin kauan kun kohteessa katsomista on. Samanlainen vahtaaja istui tänään pururadan puupenkillä. Katsoi jo kaukaa kun lähestyin, istui kädet sylissä, ei ollut tekevinään mitään, ei ollut katsovinaan sivuun, ei näprännyt kännykkää. Tuijotti vain suoraan, vahtasi, itsensä unohtaneena, kohteeseensa keskittyneenä, suu puoliraollaan. Introverttius minussa nousi huimiin sfääreihin ja meinasin kysyä, että mitäs vahtaat. Tuntui etttä rauhaani häiritään, reviirilleni tungetaan ja minua vaaditaan täyttämään jokin odotus. Evääni en räväyttänyt, en edes katsonut rauhanhäiritsijää kun marssin ohi.

On ihmisiä, joilla ei ole omassa olemisessaan kylliksi tekemistä. Vahtaajia on kaikkialla, heitä on jopa autonratissa. Toljottavat suu auki, niin ettei tiedä, mihin silmänsä pistäisi. Parasta tuijottaa itse vain tien pintaa tai kadun toisella puolella olevaa jotakin.

Takaisin markettiin ja uudenvuodenaattoon, jonka varalle ihmiset tekivät hullun lailla ostoksia. Pullea nainen, mies varjona vierellään,  ei tuntunut saavan muista ihmisistä kyllikseen, vahtasi estoitta ostajia. Itse satuin jonottamaan juuri sillä kassalla, joka hoiti myös pelikassaa, ja juuri minun kohdallani kassa siirtyi pelikassalle palvelemaan vahtaavaa naista ja hänen laihaa miestään. Pariskunta otti monenlaista peliä, lottoa ja arpaa ja kukaties eurojackpottia. Sitten kassa siirsi takamuksensa kassapallille ja ryhtyi lataamaan tavaroitteni ostoskoodeja masiinaansa.
.
- Saatasko me taksi. Vahtaaja vahtasi kassaa. Kassa pyysi minulta anteeksi ja poistui osuuskaupan toimistohuoneeseen soittamaan taksia. Näin hänet lasiluukun lävitse.  Kesti kauan ennen kuin taksi vastasi.

Molemmilla olivat jalat kunnossa, kun he kävelivät ulos odottamaan vieressä sijainneen aseman taksia. 

1.1. 2015 Joskus luulen, että minussakin asuu pieni ihmisvihaaja. Kauhea kirjoittaa tällaista suurten ja positiivisten lupausten päivänä! Näitä taksin alle jääneitä Elluja ja köyhyyksissään  mäyräkoirankin luontoon päästäneitä Sirpoja ja Timoja on Suomenniemi pullollaan, rassukoita ja reppanoita. Olkoot minun puolestani ja pankoot elämänsä yhden kortin ja eurojackpotin varaan. Tavallaan ymmärrän heitä. Lyötyjä poloisia, osaamattomia, osattomia, vähälle jääneitä, hedelmäpeliruletttien pyörittäjiä. Ilman muuta yhteiskunnan ja pärjääjien vika, etenkin nyt kun tuloerot vain kasvavat, vaikka ne Tilastokeskuksen mukaan eivät enää olekaan kasvaneet. 

Hedelmäpelin pelaajat eivät onneksi vahtaa. Päinvastoin, he tekeytyvät huomaamattomiksi, mutta olen minä silti tuttuja selkiäkin siellä automaatilla nähnyt. Yksi Elsakin, joka tuskin pääsee liikkumaan, saa itsensä melkoisen ketterästi markettiin peluulle. Muun ajan hän on niiiiin kipeä että. Ja sähköjä polttaa surutta, joka ikkunalla kynttelikkö.


246 kommenttia:

  1. Eivät tuollaiset koko olemuksellaan kyttäävät niinkään minua ärsytä (koska heistä näkee, että täysiä sielun voimia ei ole) kuin salakyttääjät, jotka yrittävät heikolla menestyksellä piilotella kyttäämistään.

    Kuljen TKL:n busseilla käytännössä päivittäin ja siellä tuppaa joskus joku a) mies tai b) viinalta haiseva mies istumaan ihan liki. Tilanne hoituu helposti sillä, että sanon "anteeksi", nousen penkistä ja vaihdan toiselle penkille. Mikäli uusi penkki on sellaisessa paikassa, että mies huomaa siirtymiseni (siis että en jäänytkään bussista pois), nautin pienesti. Hyi minua.

    Varmaan moni heikko-osainen on saanut sekä älyllisesti että sosiaalisesti niin köykäiset eväät, että hän ei kerta kaikkiaan pysty "normaaliin". Ja silti jokaisella on oikeus lisääntyä ja moni lapsi jää hedelmättömyyden tähden syntymättä hyvään perheeseen. Elämä on.

    Kaikkea kaunista kaikille 2015!

    VastaaPoista
  2. Ajattelinkin, että vahtaaminen ei ärsytä muita kuin syvästi introvertteja tai ujoja (tai epävarmoja?) yksilöitä, jos heitäkään kaikkia. Minusta tuijottaminen ei kuulu sivistyneen ihmisen tuntomerkkeihin, enkä nyt tarkoita opillista vaan sydämen sivistystä. Eläimetkin kokevat tuijottamisen aggressiivisena ja niiden kielellä katseen kääntäminen pois merkitsee ystävällisyyttä, tilaa toiselle. Olen itsekin huomannut, että vieras koira tuntee olonsa varmemmaksi, kun lähestyt sitä lähes sivuuttain ja käännät pääsi sivulle ennen kuin rapsutat.

    No sitten taas on niin, että en häiriinny niinkään viereen tulosta, vaan saatan joskus jopa ilahtua. Se on selkeä toiminta tai lähentyminen, kun sen sijaan vahtaaminen on kieroa kun ei tiedä toisen ajatuksia. Tällöin tulee täyttäneeksi tyhjän kuplan omilla ennakkoluuloillaan.

    Kaikkea kaunista ja hyvää sinullekin, Kuunkuiske! Ja tietysti kaikille muillekin on tuo valokuvan toivotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Eli normaalia alhaisemman ÄO:n omaavat töllääjät - ja heitähän he juuri ovat, suu puoliksi auki ja kaula etukenossa - eivät voi itselleen mitään.

      Jos joku sanoisi minulle bussissa, että saanko istua ihan kiinni lihaisaan reiteesi, saattaisin sanoa, että istuhan toki! Mutta kun sen tekee ns. salaa, ei vetele. Meininki on sama kuin sellaisen tanssiinhakijan, joka likistelee ja yrittää tunkea etumustaan kiinni. Yäk.

      Poista
  3. Tämä on totta! Muistanpa yhtä tyyppiä, joka saatuaan meikäläisen tukevaan tanssiotteeseensa johdatti minut seinää vasten ja alkoi hingata etumustaan minimekkooni. Kun hänet sitten opittiin tunnistamaan, naiset lakosivat kuin kypsä heinä kauas pois, kun hän lähestyi. Näitä etumuksen hinkkaajia oli muuten paljon! Ja pyllyn puristelijoita.

    Naisilla alkoi tuolloin olla itsevarmuutta: harva piti hinkkaamista merkkinä omasta viehätysvoimastaan

    VastaaPoista
  4. Tuosta Leevin ja Poislähtijöiden kappaleesta mieleeni tuli pullea laulaja luojan armosta tai siitä huolimatta, Arttu Wiskari, joka selvästikin on Leevinsä kuunnellut. Tarkoitan vain, että Wiskarin kappale "Sirpa" on sellainen, että mieli tekisi iskeä Wiskarin kouraan kymmenen senttiä, ja sanoa: "Älä sitte laita kaikkea kerralla risaseks- ja jos pistätkin, älä tuu heti lisää pyytämään!"

    Eikö se ole nakkikioskitappeluiden yleisin syy tuo "mitä vittuu sä oikeen vahtaat siinä!", miestappojakin sillä perusteella kuuluvat tehneen.

    Uuden uusivuoden kortin kuvan värit ovat just.

    VastaaPoista
  5. Sundqvistia kuunnellessa ei tiedä, onko mies sanoituksessaan enää tosissaan, vai iskeekö hurjaa parodiaa. Jos mies on tosissaan, sanon, että naiivia on, niin paljon kuin miehestä tykkäänkin. Jos on parodiaa, sanon että huikeaa Sundvist, tabuja saa ja täytyykin vähän repiä. Eivät perheet yövy Suomessa pankkkiautomaattituulikaapissa, Romaniassa ehkä, eikä kenenkään tarvitse olla ilman sähköhellaa eikä takkia tarvitse varastaa. Kyllä nämä järjestetään työttömille ja hädänalaisille ilman eri harkintaa.

    Minuun nyt vain ei pure tuo olosuhteitten vanki -tematiikka Sundqvistiltakaan. Itkisitkö onnesta -kipale on jo hyvää tasoa ja ne muut Minä lähden Karjalaan - rallit.

    Öisillä nakkikioskeilla syyksi turpiinv edolle riittää mainiosti vahtaaminen. Itsekin tekisi mieli vetää vahtaajaa kuonoon. Täytyy ajatella niin kuin Kuunkuiske: anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät. Hän on mielestäni lähellä totuuden ydintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Kiitos kuvakehuista, kuvathan epäonnistuivat minulla nyt surkeasti. Tämäkin oli umpimusta taustaltaan, mutta lisäsin vähän valoa, jolloin mahtavat savupilvet tulivat näkyviin ja antavat kuvalle kerroksellisuutta.

      Poista
    2. Sundqvistilla parodia, tai ainakin liioittelu, on vakaasti harkitun tahallista. Wiskari tuskin on huumoristaan tietoinen.

      Tuo rosoisuus tekee kuvasta silmiäni miellyttävän, jännittävän ja hyvän. Jos kuva olisi terävä, se olisi vain tylsä.

      Poista
    3. Samaa mieltä kuvasta, pelkkä räikeä ilotulituksen kuva umpimustalla taustalla on mekaaninen ja tylsä. Tuossa kuvassa on teknisesti sanomista, mutta itsenikin se miellyttää enemmän.

      Arttu Viskarin Sirpa on kohtalainen ralli, ja mies on minusta kehityskelponen, joskin se sundqvistmainen hassuttelu jää ohuemmaksi.

      Poista
    4. Minä vasta nyt luin tämän arvostelun, en näemmä ole mielipiteineni Wiskaamisesta yksin.

      Poista
    5. Sirpaa on kai aika yleisesti moitittu Sundqvist-ideavarkaudesta. Plagiaatista en tiedä. Wiskarin suosio perustunee silti aiempiin levytyksiin, joissa sanoituksella on merkitystä. Minusta sanoitukset ovat paikoin kökköjä, mutta ei mies kai huonokaan ole. Jotain samaa hänessä on kuin muissakin vähän epätasaisissa kansan äänitorvissa. Sundqvisthan ei ole kansan äänitorvi, vaan älymystön äänitorvi.

      Poista
    6. Tuo Sundqvistin älymystön suosikiksi nimeäminen oli hieman yllättävää, mutta en minä sitä tarkemmin ajateltuna epäile. Intelluktun pyrkimys elitismiin johtaa epäilemättä aina välillä ratkaisuihin, jotka eivät ole meille vanharahvasomaisille itsestään selviä.

      Heserissa oli tänään hyvä artikkeli ensimmäisen maailmansodan sotahulluista intelluktuista. Monet alkoivat sotien jälkeen pasifisteiksi, koska tuulet olivat niinpäin kääntyneet.

      Koomikko Sigmund Freud julisti sodan alettua: "koko libidoni kuuluu nyt Itävalta-Unkarille." - Äijä oli paljon nykyisiä koomikoita parempi, mitään yhtä hauskaa eivät nykyiset pysty keksimään.

      Poista
    7. Minäkin huomasin Hesarin kahden aukeaman artikkelin siitä, miten intellektuellit ja taiteilijat halusivat muinoin sotia. Muistaakseni kuvatekstissä mainittiin mm. Thomas Mann, joka käsittääkseni oli hieman natsimyönteinen. Muitakin mainittiin.

      Nythän olemme jo muutaman vuosikymmenen eläneet aikaa, jolloin taiteilijat ja intellektuellit ovat mieluummin jopa pasifisteja, ja jyrkästi sodanvastaisia. Luulen, että Suomen Nato-kielteisyys on tätä perua, sillä käsittääkseni nuorempi olvi haluaa Natoa, vanhempi radikaalipolvi ja kepu ei. Voin olla väärässäkin?

      Freudhan oli varsin originelli ja itsekin vähän tärähtänyt sitkeinen oidipuskomplekseineen.

      Poista
    8. Joskus sotamyönteisiä, joskus pasifisteja, mutta olennaista on: älyllisyys ei tuo välttämättä sen parempaa ratkaisua kuin vähempi älyllisyys.

      Sotaa voi tietysti puolustaa älyllisesti, runollisesti, tieteellisesti, taiteellisesti tai ihan muuten vain. Samoilla keinoilla sitä voi vastustaa.

      Poista
    9. Älymystö on sellaista viipperäporukkaa.

      Me elämme ikävää aikaa, jolloin sodan kauheus on perstuntumasta unohtunut: mikä hirvittävyys se on sotilaiden lisäksi siviiliväestölle. Vinksahtanut nationalismi, uho ja sen kaltaiset ovat tällä hetkellä liikaa niin sanoakseni "in".

      Poista
    10. Näinhän se menee tuon vinksahtamisen kanssa.

      Vaan miksi minusta tuntuu, että isänmaallisuus katsotaan nykyään sinällään vinksahtamiseksi ja aina kansainvälisyyden ja monikultturismin vastakohdadaksi?

      Mikä ero siis on isänmaallisuudella ja vinksahtaneella isänmaallisuudella nykyihisen mielestä?

      Poista
    11. Lyöntivirheet! Ei pysty korjaamaan tabletilla.

      Poista
    12. Vinksahtaneen nationalismin ja vinksahtaneen monikulttuurismin tunnistaa aggressiivisista äänenpainoista ja vyön alle lyövästä, asiaankuulumattomasta argumentaatiosta.

      Poista
    13. Toki jonkinlainen vihaisuus vastapuolta kohtaan on toisinaan luonnollista.

      Vedän tähän vielä sen ajatuksen, jonka mukaan äärimmäisyysihmisen vihollinen ei ole toisen äärimmäisyyden edustaja, vaan vapaamielinen liberaali. Sellainen, joka sekoittaa pullamössön sokeriseen maitokahviinsa, syö sitä lusikalla ja hymyilee maireasti silmät viivoina kuin Siddartha Gautamalla.

      Poista
    14. No tuohon ei ole nokan koputtamista, kun otit huomioon molemmat laidat. Molemmanlaista suunsoittoa esiintyy yllin kyllin. Molemmat ovat vastenmielisiä.

      Poista
    15. Lisäisin tuohon klo 21.21 kommenttiisi vielä sen, että lisäksi semmoinen vapaamielinen liberaali, joka matkustaa pyhiinvaellusmatkalle Intiaan ja tulee ison miesjoukon raiskaamaksi, hyväuskoista hömelyyttään.

      Poista
    16. Omia ajatuksiani summaan jotenkin näin: älyn ja tunteen tasapaino on vaikeaa saavuttaa, ilman niiden tasapainoa kapsahtaa katajaan, eikä sellainen ole toivottavaa, koska katajat ovat rauhoitettuja.

      Vietit vievät ja Freud juoksee, ei se nyt ihan niin voi olla. Äijä on ruvennut omia ajatuksiaan epäilemään.

      Poista
    17. Ehkä vanha Freukkari sittenkin uskoi ajatuksiinsa liikaa(?), eikä niitä epäillyt.

      Poista
    18. Tasapaino, harmonia on kaiken pysyvän perusta. Jos toinen vie, äly tai tunne, syntyy väkisinkin vammoja, ja suurin kärsijä lie ihminen itse.

      Ja muutkin uskoivat Freudiin yli vuosisadankin, vaikka epäilijöitä on aina ollut. Kun ei oikein ollut muita yhtä merkittäviä. Jung oli, ja onhan hänenkin ajatuksillaan paljonkin merkitystä, edelleen.

      Poista
  6. Mainos:

    Tänään tulee sympaattinen ja idealtaan kiehtova Päiväni murmelina. TV 5. Kello 19.00.

    VastaaPoista
  7. Ratkiriemukasta vuoden ensimmäistä päivää kaikille Iineksen blogin kultamussukoille ja tietysti Iinekselle.
    Tuli mieleeni, että vahvassa psyykelääkityksessä ihminen saattaa katsoa möllöttää, hän ei varsinaisesti näe kohdetta, vaan katse on vain jämähtänyt paikalleen?
    Kuka on Ellu? Ei kai vain sinun kisusi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ellu jäi taksin alle" sanotaan tuossa Youtube-linkkini laulussa.

      Tuokin on mahdollista, että lääkkeet jähmettävät ihmisen. Näitä vahtaajia on kuitenkin ihan tavallisissa perusihmisissäkin. Jokuset vaan ovat uteliaita toisten tekemisistä. Voisin luetella vaikka kuinka monta vahtaajaa täältä pikkukaupungistakin. Satakuntalaista kyttäämistä, jos vähän kärjistetysti sanon.

      Poista
  8. Katse on vahva vaikutin niin hyvässä kuin pahassa.
    Vahtaaminen on varmaan viisainta vain ohittaa,
    sillä jos siihen vastaa jollain tapaa vahtaaja ei toiseksi jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, mutta minua toisaalta myös huvittavat nämä vahtaajat - tarkoitan nyt täyspäisiä vahtaajia, en niitä vähemmälle jääneitä luojan pikku muurahaisia, joita kyllä jaksaa ymmärtää ja joita kohtaan tuntee myötätuntoa.

      Meidän taloyhtiössä asuu kaikkien vahtaajien äiti, muuan kahdeksankymppinen nainen. Hän on aikansa lapsi, Ruotsiin lapsena lähetetty sotalapsi, läheisriippuvainen mummo, joka ei lue mitään eikä katsele televisiotakaan, vaikka hänellä on se aina auki. Hän elää vain toisista ihmisistä ja kyläkäynneistä.

      Hänen läheisriippuvuutensa menee yli minun ymmärrykseni, koska hän on valinnut minut yhdeksi kyläilykohteekseen, vaikken ole koskaan kutsunut. Nimipäiväkukkiakin toi ja istui kaksi tuntia valittamassa terveyttään ja leskeyttään. Hänen ikkunoistaan näkyy suoraan minun takapihalleni, ja hän on asettanut pihakeinunsa niin, että katselee pihan kulkuväylille, ja huutelee siitä ihmisiä luokseen. Vahtaa suoraan minunkin takapihalleni ja sanoo katsovansa aina, että minulla on valot, ennen kuin tulee kylään. Olen niin hävytön, että olen alkanut vetää kaihtimet alas ja piukkaan kiinni, kuin sytytän valot. Ei sitä valitusta jaksa kuunnella, etenkin kun hän ei ole yhtään kiinnostunut siitä, mitä toinen sanoo. Hän ei ole kuin Hannes Hynönen, hän imee kanssaihmisiä ja puhuu vain huonosta olostaan. (Latojan huom. Hänellä on kaksi lasta, samassa kaupungissa, mutta näiden käynnitkään eivät riitä, hän ei halua olla hetkeäkään yksin, vaan vahtaa ihmisiä kaiken aikaa ikkunastaan ja pihakeinustaan.)

      Poista
    2. Olisiko sinusta julkeaa olla verhot levällään ja valot päällä ja olla avaamatta ovea? Ei sinun tarvitse päästä ketään sisälle, ei edes talon läheisriippuvaista mummoa, kun et kerran ole kutsunut.

      Mummo varmaan soittaisi perään ja ihmettelisi, kun et avaa ovea. Siihen voisi hyvin sanoa, että en odottanut ketään / touhuilen sitä ja tätä, enkä nyt kaivannut seuraa.

      Ihailen ihmisiä, jotka osaavat pitää kiinni rajoistaan! Minulla on ystävä, joka kieltäytyy joskus menoehdotuksista pystypäin ihan vaan sanomalla, että ei hän nyt lähde. Mahtavaa - yleensä ihmiset tuntevat syyllisyyttä siitä, jos eivät pysty vastaamaan toisten odotuksiin ja pahoitellen kieltäytyvät.

      Mikäpä sen hienompaa kuin sopivassa paikassa sanottu "ei"
      - silloin tietää, että "kyllä" tulee sydämestä, kun sen aika on!

      Poista
    3. Olisi vaikeaa olla avaamatta ovea, kun ovikello soi. En ole koskaan tehnyt sitä. Tämä yksi kyttääjämummokin on harmistuttava, koska hän valittaa koko ajan sairauksiaan, leskeyttään ja yksinäisyyttään - kovasti hänellä käy ihmisiä ja hän käy kylässä. Mikään vaan ei riitä, hän roikkuu koko ajan naapureissaankin, katselee ikkunasta kun ihmiset hakevat laatikoistaan postia ja hyökkää sitten ihmisten kimppuun kälättämään ja kutsuttamaan itseään kylään.

      Ei minusta ole tällaisissa asioissa suoraansanojaksi, ja siksi minä kai täällä asiasta puhunkin.

      Poista
    4. Niin, turha tuollaista mummoa on yrittää kouluttaa ihmisten tavoille - ei hän oppisi. Vaahtoaisi vaan muulle naapurustolle Iineksestä eikä huomaisi muiden vinoa hymyä. Mikäli hänellä olisi mitään tajua normaaleista käytöstavoista, ei hän olisi alunperinkään alkanut hyökkäillä postinhakejien ja kotiinpalaajien kimppuun.

      Tuli mieleen yksi vanha juttu vuosien takaa. Lupasin tehdä entiselle naapurille pienen palveluksen, käydä ostamassa hänelle jotakin. Hän varmaan kyttäsi ovisilmästä milloin palaan kotiin ja tuli hetken päästä pimputtamaan kelloa. En piruuttani avannut! (Oli sovittu niin, että minä maksan sen tavaran ensin ja hän maksaa sen takaisin, kun vien sen hänelle.) Aikansa hän siellä rimputti kunnes väsyi.

      Kun sitten ehkä päivän, parin päästä olin hommannut kyseisen tavararan ja vein sen hänelle, hän sentään älysi pitää päänsä kiinni siitä, kun en ollut ollut kotona ;)

      Poista
    5. Ei mummo oppisi, ei. Hänen maailmassaan mielenkiintoista on vain toisen ihmisen seura, jonkun kanssa olo. Kuitenkin, kun hänen kanssaan joskus sitten on, hän ei kuuntele toista yhtään. Kun esimerkiksi sanoin hänelle äidin ylpeydellä, että tyttären kirja julkaistaan, hän ohitti sen ja kysyi, että jokos sillä on mies. Sitten taas takaisin omaan leskeyteen, ja sairauksiin ja ihmisiin, joita kuulija ei tunne. Tätä voi jatkua kaksikin tuntia.

      Minulla on kyllä jo strategia valmiina, jos hän taas yllättäen tulee juuri kun itsellä on mukavaa tekemistä. Tämä on erään ystävän neuvo: ole lähdössä johonkin, pane vaikka käsilaukku valmiiksi eteiseen tms. lähdön merkkiä. Eli minä olen sitten hammaslääkäriin menossa, jos ovikello soi. Tästäkin tunnen kyllä jo etukäteen huonoa omaatuntoa, mutta koetan kovettaa itseäni tässä suhteessa. Samaa sanoi muuten tyttäreni - älä avaa, jos et tahdo.

      Poista
    6. Mitä nyt yhdestä kirjasta, paljon tärkeämpää se on tietää, että onko tyttö päässyt tyttöystäväksi! ;) Ei se mummo varmaan kenenkään kanssa antaudu tuon kummempaan kanssakäymiseen - köykäistä on.

      Asuin aikanaan omakotitalon elintasosiivessä ja jossakin vaiheessa kävi niin, että päätaloon muutti omistajaparin viisikymppinen poika; siihen asti siinä oli asunut ei-sukulaisia.

      Jestas sentään, että meikäläistä rassasi, kun mummo alkoi pyöriä kesäaikaan puutarhassa persus pystyssä monta kertaa viikossa. Tuli sellainen olo, että yksityisyys on mennyt ja se alkoi vaikuttaa asumisviihtyvyyteen. Joskus kotoa lähtiessäni kurkkasin, että onko emäntää pihalla ja jos oli, otin puhelun jollekulle ja lähdin sitten ovesta pihalle luuri korvassa. Ihan vaan siksi, että minun ei tarvinnut jäädä juttelemaan sen vanhan pahansuovan eukon kanssa.

      Minulla ei siis ole mitään vanhoja ihmisiä vastaan, mutta on törppöä olettaa, että vuokralaisella on minkäänlaista halua kanssakäymiseen. No - muutin sitten pois ja huokaisin helpotuksesta.

      Poista
    7. Niinpä niin, naisen tärkein saavutus on yhä jonkun mielestä miehen saaminen. Vaan hieman surulliseksi asian tekee se, että asiassa on vinha perä. Naimisissa tai liitossa elävä nainen on aina painoarvoltaan enemmän kuin yksin elävä nainen, vaikka se yksinelävä olisi tohtori ja ihan kauniskin. Näin ennen kaikkea naisten mielestä.

      Luurin olen minäkin ajatellut laittaa korvalle, kun noudan postia laatikolta siitä mummon ikkunoittan alta. Tämä on hyvä konsti välttää uhkaava kälätys.

      Poista
    8. "Kun esimerkiksi sanoin hänelle äidin ylpeydellä, että tyttären kirja julkaistaan, hän ohitti sen ja kysyi, että jokos sillä on mies".
      Tässä voi olla kyse siitäkin, että ensin mies ja sitten voi odotella niitä lapsenlapsia.

      "Naimisissa tai liitossa elävä nainen on aina painoarvoltaan enemmän kuin yksin elävä nainen, vaikka se yksinelävä olisi tohtori ja ihan kauniskin. Näin ennen kaikkea naisten mielestä".
      Näinhän se on, mutta että se olisi ennen kaikkea naisten mielestä.
      Mielestäni miehet ajattelevat myös paljolti näin.



      Poista
    9. Tämä voi hyvinkin olla näin. Olen vain tavannut tämänsorttisia naisia. Miehet eivät sen sijaan ainkaaan minulta ole kysyneet vastaavaa, mutta se johtunee siitä, että tunnen naisia paljon enemmän kuin miehiä.

      Poista
  9. Jos katse voisi tappaa, vai miten se joku sanonta meni? Jännä juttu, mutta minä en ole tarvinnut ihmetellä tai vaivautua kenenkään pitkistä katseista. :) Ei sen puoleen, että minäkään ketään jäisin tuijottelemaan. Mieluummin käännän pääni jo hyvissä ajoin muualle, kun näen läheltä ohittajan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Leonoora!
      Nolona ajattelen vieläkin, että kun itse jäin pikkulikkana
      hautausmaalla katselemaan jotain ihmistä.
      No, äiti oli mukanani ja huomasi ja ojensi minua, että ei noin ole soveliasta tehdä.
      Opin kerrasta ja selitin sen itselleni, että olin jo pienenä hyvin kiinnostunut ihmisistä.

      Ellu jäi taksin alle-laulua en osaa tosissani mitenkään ottaa.
      Samaan sarjaan minulle kuulostaa Eurooppa 3 - Tule tyttö-laulu.

      Minä pidän Iineksen raketti kuvasta, se on hieno.
      Minulle ei tuota vaikeuksia ottaa kehuja vastaan, jos niitä saan.
      Sehän on kehujan ongelma, jos juksaa.
      En kehu, jos en pidä.

      Poista
    2. Noh, minä vaivaannun, kun huomaan itseäni vahdattavan. En osaa sanoa, mikä siinä jopa suututtaa. Minusta nyt vaan ei ole kovin hienotunteista tuijottaa herkeämättä suoraan. Joskus vielä pyöräytän silmiäni ja mulkaisen takaisin.

      Poista
  10. Hei, olen pitänyt vähän blogilomaa, jonka aikana olen tuuminut itseäni, mitannut sielunvoimiani ja todennut: kovin kevytrakenteinen olen.

    On minua kovasti koulutettu ja annettu ohjeita, miten pitää elää ja olla muiden ihmisten joukossa. Näin kotona ja myös muualla. Olen alkanut hiukan oppia. Voi olla että osaan olla jo teoriassa, mutta käytännössä voi tapahtua mitä tahansa. Päätin pysyä asiatasolla ja välttää itsestä puhumista. Mutta mutta. Ei voi mitään, että silloin tunnen itseni köysiin köytetyksi. Ja vapaus merkitsee paljon. Myös sananvapaus.

    Puhun siis mitä puhun ja otan vastaan mitä tahansa ajattelette. Pidän sitä ihmisoikeutena, mutta en suosi kenenkään tahallista henkilökohtaista kiusaamista, mutta siitäkin saa olla eri mieltä. Ja minulle henkilökohtaisesti saa sanoa mitä tahansa, jos on sanojensa takana. Se voi olla hyödyksi (mutta voin sanoa takaisin, jos olen eri mieltä). Jess!

    Luin tuon edellisen blogin kommentit tarkkaan. Ja sen perusteella voin sanoa: Tunnen MYÖTÄILOA puheenvuoroista siellä. Erikoisesti ihailen mikistä, hän osaa yhdistää toden ja leikin. Joku hänen juttunsa sai vedet nousemaan silmiin. (Kirjailijana hän olisi kansainvälistä tasoa. Ehkä hän onkin, en tiedä.) Mutta muittenkin jutuista pidin. Ihmiset uskalsivat avata mielenmaisemaansa. Umpisuut ovat oma juttunsa. Avoimia ihmisiä rakastan.

    Ja nyt tähän aiheeseen. Olen eri mieltä. Koettakaa se kestää. Minä pidän ihmisistä, jotka tarkkailevat toisia ja tilanteita heidän ympärillään. Ei sen tarvitse olla pahantahtoista uteliaisuutta. Ei ollenkaan. Itseänikin kiinnostaa ihmiset. Heidän erilaisuutensa ja usein kätketty hyväntahtoisuutensa. "Ikävät" ihmiset ovat minusta nykyisin (tämän uuden mallin mukaan) erityisen kiinnostavia. Yritän mielessäni pohtia heidän elämäänsä ja syytä heidän pahantahtoisuuteensa.

    Yksi erimerkki. Kävin labrassa. Siellä istui odotushuoneen penkeillä satoja ihmisiä. Jonotusnumerosta niin päättelin. En tiennyt, että siellä systeemit olivat muuttuneet. Seisoin tyhjän luukun takana, ihmettelin, minne ihmiset sieltä olivat joutuneet. Mutta tarkkaan he seurasivat minua (penkeillä istuvat). Sieltä alkoi kuulua neuvoja, miten minun pitäisi menetellä. Annettiin tarkkoja ohjeita. Minulle selvisi, että seisoin väärässä paikassa jonotusnumero käsissä. Ja sitten tapahtui niin, että kun numeroni ilmestyi taululle, kaikki heti neuvomaan mistä ovesta minun piti mennä sisälle. Ja sattuipa tapaus. Joku muu kerkisi työntyä ovesta ennen minua. Noin vain. Ilman mitään numeroa. "Mene vaan sisään!" minulle huudettiin. Se oli sinun vuorosi". Kuului närkästyneitä puheita, että on sitä röyhkeitä etuilijoita. Ja kun nainen tuli noin kymmenen minuutin kuluttua ulos ovesta, häneen luotiin äkäisiä katseita ja joku herjauskin kuului.

    Minulle tuli hyvä tunne, että ihmiset puolustavat oikeudenmukaisuutta. Ja puuttuvat asiaan, jos joku tekee väärin. Ja he hymyilivät kauniisti kun tulin ovesta ulos ja kiitin, että ilman heitä, seisoisin varmaan vieläkin tyhjän luukun takana. Ihmiset ON ihania. Tekin neuvoitte minua. Suurkiitos!!!

    Minua saa tuijottaa. Tuijotan vastaan. Saatan mennä jopa puheille. Täysin vieraatkin iihmiset voivat olla tosi kivoja.

    VastaaPoista
  11. Liisu, olenpa iloinen kun kirjoitit taas! Kiitän kauniisti kommentistasi.

    Herkkiähän me kaikki täällä virtuaalissa olemme, uskoakseni jokainen jossain määrin. Siksipä varokaamme jokainen jatkossa entistä tarkemmin sanojamme, kun puhumme muista. Tämä älköön kuitenkaan sulkeko kynää terävältäkään kritiikiltä ja satiirilta, koska aina tarvitaan sekä suolaa että sokeria ja mielellään muitakin mausteita. Kritisoidaan asioita, ei ihmisiä tai heidän ominaisuuksiaan. Olemme luultavasti kuitenkin väärässä.

    Liisu, pidän tuosta ajatuksestasi, että voi sanoa takaisin, jos on eri mieltä. On hyvä tintata vähän samoin kuin Nyyti tinttasi pelkäämälleen Mörölle: --- ensin hurja sotatanssi rohkeutta toi, ja sitten hampaat Mörön häntään, jotta kipunoi.... Minusta on ainakin kiinnostavaa lukea, kun me kaikki puhumme myös itsestämme. Se on muille antamista.

    Liisu, tuolla vahtaamisella en tarkoita sitä, että minua harmittaisi uteliaisuus sinänsä, sillä olen itsekin utelias ja kiinnostunut vieraistakin ihmisistä. Pidän ihmisistä ylensä ottaen, myös tuntemattomista. Puhun usein vieariden ihmisten kanssa. Totuin siihen, kun minulla oli peräkkäin 26 vuotta koiria, joita ulkoilutin pari kolme kertaa päivässä pikkukaupungissa. (Kerran minun koirani jopa kirjoitti yleisönosastoon kirjoituksen koirien kakkakeskusteluun, ja panin nimimerkiksi Ruben. Ruben sai paljon taputuksia vierailta ihmisiltä.)

    En osannut ehkä kyllin selvästi kuvata omaa vahtaamisärsytystäni, sitä mitä vahtaamisella tarkoitan. Luulen, että erotan mielessäni kiinnostuneen ja uteliaan, älyllisen katseen, ja hölmönä tuijottavan seisovan vahtaamiskatseen. Nimitän vahtaamista myös kyttäämiseksi, vähän rumasti tosin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu olet palannut! Iloinen siitä!

      Poista
  12. Iines, tiedän kyllä mitä tarkoitat. Mutta mitä jos menisi tuollaisen "vahtaajan" puheille ja alkaisi keskustella, mikä häntä oikeasti kiinnostaa. Olisi kiva kuulla, mitä hän vastaa.

    Älynlahjat ovat jakaantuneet hyvin epätasaisesti, jopa saman perheen sisällä. Se ei ole reilua. Tunnen myötätuntoa heitä kohtaan, jotka vain "töllöttävät". Muuten, luulen että jos joku sinua, Iines "tuijottaa", hän ihailee sinua, ja jos ilmeessä on katkeruutta, hän on vihainen, että ei pysty olemaan sinä. Kateellinen ja katkera. Sen ilmiön juuret varmaan kaikki ymmärtävät. Kateus on paljon pahan alku.
    Tuo Ruben-juttu on mainio! Voin kuvitella miten hauskan jutun olit kirjoittanut!

    VastaaPoista
  13. Liisu, ei tästä ole kyse. Eikä tämä ole kovin vakavaa tai syvällistä. Tunnistan kyllä tuon katseen, jossa oma tyhjä tila täytetään ulkopuolisilla ärsykkeillä eikä ajatella sen kummempia. Eikä kyse ole siitä, että oikeasti kaikki onkin kiinnostavaa, ja minä menetän jotakin, kun torjun katseen tunkeilevana. Oikeasti vahtaajan katse on tunkeileva ja sisällyksetön. Se ei ota huomioon hienotunteisuutta ja toista ihmistä, vaan vain itsensä, itsekkäästi. Ei sillä ole annettavaa. Läheisriippuvalla harvoin on, ja sitä nämä vahtaajat omien havaintojeni mukaan ovat, paljolti.

    Ruben-juttu oli paikallislehdessä, ja hän ihmetteli ihmisten aggressiivisuutta pienen maatuvan koirankakan edessä. Enemmän Ruben oli luonnossa törmännyt nuorten jättämiin kaljapullon sirpaleisiin ja roskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan tässä, kun aamusella näitä luen, että en ole osannut kuvata kyllin havainnollisesti tuota "vahtaamista", joka itsessään on pieni ja merkityksetön asia. Vastaukseni Liisulle tuntuu kärsimättömältä!

      Kyse ei siis ollut yleisestä vahtaamisesta, katsomisesta, vaan tietynlaisesta. Enkä kuvaa tässä sitä, miten katsominen ärsyttää meikäläistä. Pidän suorasta katseesta silloin kun puhutaan toiselle tai asioidaan jonkun kanssa tai selkeästi ollaan ja levätään jossakin ja katsellaan ohikulkevia ihmisiä. Harrastan sitä itsekin ja mietin, että mitähän tuo ja tuokin ihminen tekee ja ajattelee, millainen hän on. Keksin jopa päässäni tarinoita heistä.

      Sanon vielä, ennen kuin lopetan tämän vahtaamispuheeni, että tuosta ei siis ole kyse, vaan kyse on siis rauhanhäirinnästä, jonka erityisherkkä ihminen kokee häiritsevänä, koska se ei väistä yhtään, mutta ei anna mitään, ei heijasta mitään. Olen tässä siis kuin koira, joka kokee silmiin tuijottamisen negatiivisena. Ja vielä kerran: silmiin syvälle katsominen on eroottisinta, mitä kahden ihmisen välillä voi olla. Ettäs tämänkin tiedätte.

      Poista
    2. Söpöjähän nuo pikku hauvojen jätökset ovat. Ihmetyttää vaan miksei koiranomistajat paskotuta niitä koiriaan omilla pihoillaan. i

      Poista
    3. Niin, tai mikseivät teinixit jätä tölkkejään ja särje pullojaan omalla pihallaan...

      Kaikkea sopii ihmetellä, ja ihmettelevä ihminen on kaiken muutoksen ja kehityksen esileikki. Koiranomistajiakin on monenlaisia. Jokuset typerykset jättävät koiran jätökset edelleen korjaamatta, mutta nähdäkseni valtaosa korjaa kikareet koirankakkapusseihin.

      Pikkukaupungissa, jossa on asvaltilla kuorruttamatontakin maanpintaa, tilanne on vähän toinen. Kyllä sinne ojien reunamille kakkakikare mahtuu, ja siellä se maatuu ja lannoittaa luontoa. Vaan toki, missä kulkee ihminen, siellä älköön koirankakka lojuko. Roskiksia vain enemmän tien vierille. On kurja kantaa kakkapussia kädessä muutaman kilometrin lenkillä.

      Itse käytin maalaisjärkeä. Korjasin asvaltilta ja keskustasta aina, mutta metsäisiltä alueilta saatoin heittää kikareet vieressä olevalle pellolle tai ojanpohjalle. Enemmän siellä kaupungin kaduilla ja tienvierillä on kaljapullon sirpaleita ja tyhjiä energiajuomatölkkejä. Ne ovat vaaraksi koirien tassuille, joten korjatkaapa kullanmurut ne pois, että koirat pääsevät kulkemaan.

      Poista
    4. PS En malta olla mainitsematta tässä yhteydessä niitä ihmisiä, joille ei koskaan olisi pitänyt koiraa antaa.

      Toinen on se kokoomusnuorten päällikkö, joka kesällä tappoi silmittömästi hakaten eläinrakkaan naisen, joka tuli huomauttamaan hänelle koiran huonosta kohtelusta. Toinen on se mies, joka hakkasi julmasti koiraansa ja pahoinpiteli miehen, joka myös tuli väliin suojelemaan eläintä.

      Että myönnetään, on huonoja koiranomistajia, jotka taatusti eivät kulje kakkapussi taskussa.

      Poista
    5. Iines, olikos tämä penkillä istunut tuijottaja mies vai nainen? . Jos mies, - kirjoitithan tuosta eroottisesta sävystä katseessa -
      wau, olisit laulanut: "Mamma, tuo mies mua tuijottaa..." :)
      Kirjoitat hedelmä-ym. pelien pelaajista kauppojen käytävillä. Minulle on kerrottu, että jotkut hakkaavat eläkkensä näihin automaatteihin ja ovat jatkuvassa velkakierteessä. Nuo peliautomaatit pitäisi poistaa kaikki kaupoista. Eletään vapaassa markkinataloudessa joss käytetään hyväksi ihmisiä ja heisän tylsää elämäänsä. Antaahan pelaaminen hetkeksi kihelmöivää jännitystä, mutta entäpä jos loppukuu pitää olla syömättä, lääkkeittä, tai ruokajonossa seisomassa.

      Eläinten rääkkääjille pitäisi antaa samalla mitalla rääkkäystä, ja tietysti eläimet heti pois.

      Poista
    6. Nainen se oli, vähän vanhempi emäntä.

      Ainakin riippuvuutta pelaaminen kehittää, koska siellä näkyy usein samat mummelit. Jostain syystä nimenomaan mummelit. Ei siinä mitään pahaa ole, parempi kai sekin kuin ei mitään.

      Poista
    7. RAY kerää kansalaisilta rahaa ja jakaa sitä kansalaisille, lähinnä erilaisille kansalaisjärjestöille.Yhteensä RAY:n pelitoiminnan tuottoa käytetään suomalaisten hyväksi 426,3 miljoonaa euroa. Joten pelaamisella on myönteinen puolensa.

      Mistähän nuo sadatmiljoonat otettaisiin, elleivät pelaajat laittaisi rahojaan pelaamiseen tai pelaaminen kiellettäisiin kokonaan?

      Poista
  14. Rumaa olisi sanoa kulttuurielämän ja urheilun elävän kärsivien ihmisten tuskista, ettei niissä muka voisi olla mitään ylevää ja ihmisystävällistä.Kyllä rouvien pitää saada esityksensä ja herrojen futista, eihän muuten mistään mitään tule. Ja jos RAY:ta ei olisi joku muu ne rahat saisi, eikä varmana muille jakaisi.

    VastaaPoista
  15. Näinhän se on, ja minusta RAY:n toiminta on kannatettavaa. En ole hedelmäpelaamista vastaan, kuten joku saattaa ajatella. En ollenkaan, vaan minua kiinnostavat nämä pelaajamummot ja muut pelaajat yleensäkin ottaen. Hehän eivät edes vahtaa, vaan mieluummin häpeävät pelaamistaan, eivät vilkuile sivuilleen tai taakseen. He ovat sitä ihmisjoukkoa, josta kirjoitan tarinoita.

    Tässäkin vahtaamiskirjoituksessa on siemen tarinaan. Itseäni kiinnostaa kaksi seikaa: 1) miksi vahtaaminen suututtaa minua itseäni ja 2) vahtaajien ihmiskuva. Tämän kylkiäisenä pullahti sitten vielä kolmanneksi kaikkien pelaajien tarina. Lottoon ja eurojackpottiin rahansa pistäneitä kansalaisia on paljon. Ne joilla menee huonosti, näkevät pelit porttina parempaan elämään. Se jos mikä on tarinan arvoinen elämä. Tavallinen tarina on se kiinnostavin, minulle.

    Näin muuten kirjoitukseni pariskunnan - olkoot vaikka Sirpa ja Timo - uudelleen eilisellä kauppareissulla. He seisoivat taas pelikassan tuntumassa ja odottivat ilmeisesti taksia, koska vahtasivat pihalle, jossa satoi ja myrskysi. Mitään ruokaostosta heillä ei ollut käsissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietoinen vahtaaminen on kuin omalle reviirille tunkeutumista.
      Vahtaaminen pahimmillaan on henkistä kiusaamista.

      Poista
    2. Juuri näin koen vahtaamisen: se on liian lähelle tuloa, tunkeutumista minuun, jonkin vaatimista.

      En siis tarkoita vahtaamisella normaalia katsomista, jossa katse ei seiso minussa, vaan elää ja liikkuu ja täten antaa jotain signaalia.

      Poista
  16. Vahtaamisen ärsyttäminen liittyy varmaan jotenkin vahtaajan olemukseen tai muuhun käytökseen: hän vain on ärsyttävä. Minä muutun nykyään epävarmaksi, jos joku tuijottaa. Alan pohtia, onko naamassani likaa, tai jotain muuta hassusti.

    Mummo on pelaamisesta puhuttaessa turha sana. Heitä on joukossa, mutta on siellä kaikkia muitakin. Olen tyytyväinen, että minulla ei pelinhimoa juurikaan ole. Joskus pelaan kapakassa pokerikonetta, mutta siihen ei liity mitään epätoivoisia piirteitä. Joskus nuorena pelasin pokerikoneeseen kerralla vanhan satasen tai kaksi. Hävitessä se harmitti, mutta en sen takia ollut syömättä.

    Maksullisista nettipeleistä ihmisiä varoittaisin: siellä kadotus odottaa, rahat, vaatteet alushousuja myöten ja ihmisyys menevät. Älkää pelatko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se että on tarkkailun kohteena, on minusta aina ollut vaivaannuttavaa. Tämä siitä huolimatta, että olen ikäni seissyt katseiden ristitulessa opettajana. Työssä asian kanssa oppi elämään, ja siinä oli koko ajan työrooli päällä, mikä auttoi.

      Vapaa-aikana tilanne on toinen, kun on liikenteessä omana itsenään vailla suojaavaa roolia. Siinä tulee epävarmuutta, häirittynä olon tunnetta, jos joku jää tuijottamaan ja ikään kuin odotamaan sinulta jotain.

      Minäpäs en tunne ainuttakaan maksullista nettipeliä, ainoastaan jostain lasten habbohotellista (?) olen lukeneut. Sinne pitää ostaa tavaraa.

      Poista
  17. Minusta on kamalaa kun keskitysleirin vartijoita syytetään: "miksi aloitte?" ja "miksi olitte niin innokas?" - Sama se oli kuin pelaamisessa, jos RAY:ta ei olisi, joku muu sen kuitenkin tekisi.

    Silloin melko harvoin kun pokerikonetta pelaan, aloituspanokseni on yleensä kaksi kymppiä. Euron panoksella kun pelaa, aika usein sillä saa jonkun kohtuullisen ison voiton. Useimmiten pystyn lopettamaan siihen, pudotan rahat alas ja siirryn lukemaan Hesaria ja iltapäivälehtiä. Erittäin harvoin tuplaan voittoja, eli siis painan nappulaa, josta voitto joko kaksinkertaistuu tai menee sen siliän tien.

    Pelinhimoiset pelaavat usein kahta konetta samanaikaisesti. Se on pelkkää komediaa, sellainen on naurettavan näköistä. Mutta tarkemmin katsottuna pelaajasta paistaa tuska: "RAY, RAY, RAY, miksi tämän minulle teit?" - "Taiteilijat ja urheilijat, haluatteko tuhota koko elämäni näyttämöllä koheltamisenne, töherrystenne ja potkupallojenne tähden?"

    VastaaPoista
  18. Sitä paitsi puolueiden kautta rahat pitkälti jaetaan. Minä olin useamman vuoden kokonaan pelaamatta, kun kuulin rahojen menevän kanki-kaikkosen ja matti vanhasen perseisiin.

    Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen monopolit on syytä poistaa. Monopolien perusteluissa sanotaan niiden minimoivan pelaamisen haittoja, toisin kuin ulkomaiset tekisivät. Perustelu on on pelkkä vitsi, yritykset ovat riistoporvariuden karikatyyrimainen esimerkki. "Laita pankkikortti koneeseen, niin häviät koko tilisi!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guuglasin hieman, kun en tunne Raha-automaattiyhdistystä ja sen toimintatapaa. Eräällä sivulla sanottiin, että RAY jakaa vuodelle 2015 "raha-automaattiavustusta 790 sosiaali- ja terveysalan järjestölle yhteensä 309,3 miljoonaa euroa. Lisäksi RAY:n tuotosta ohjataan ensi vuonna Valtiokonttorille 117 miljoonaa euroa sotiemme veteraanien hoitoon ja kuntoutukseen. Yhteensä RAY:n pelitoiminnan tuottoa käytetään suomalaisten hyväksi 426,3 miljoonaa euroa."

      Minusta tuo kuullostaa hienolta. Sitä en kyllä tiedä, paljonko RAY:n koko vuosituotto on.

      Poista
    2. Tosi on. Raha kärsimykset ylittää, kaiken se kauniisti kultaa. Ongelmat ovat toissijaisia. Itehän ovat valinneet, sanoisi joku iltapäivälehden kommenteissa.

      Poista
    3. Henkisiä kärsimyksiä ei hinnoitella? Peliriippuvainen perheessä ei ole leikin asia. Kuinka paljon yhteiskunnan erilaisiin palveluihin turvautujia ja vaikkapa ruokakassien jonottajia peleihin pienet tulonsa syytäviä onkaan?
      Laillistettua rosvousta ovat kaikki rahapelit. Peliriippuvaiset raukat kierrättävät tulonsa yhteiskunnalle takaisin. Eikö juuri vähempituloiset syydä eniten rahaa pelikoneisiin ym. veikkauksiin. En missään enkä koskaan kyllä puolusta näitä
      "helvetinkoneita". Itse en ole todella kiinnostunut koskaan minkäänlaisista peleistä. Tunnen kyllä henkilöitä, jotka ottavat pikavippejä ja sitten pelaavat rahat. Järjetöntä! Hoitoa vaativaa!

      Poista
    4. Kyllä asiassa tämäkin puoli on, Leonoora, ja vielä varsin vahvana. Tätä minäkin ajattelin, kun katselin noita Sirpan ja Timon taksikyytejä marketin pelikassalle. Kyllä sen olemuksesta hieman näkee, kuka on vähän laitapuolella, syystä tai toisesta, joten ketään ei tässä kannata silti tuomita.

      Minua on aina vähän kylmännyt se ajatus, että raha on niin tärkeä ja että onnellisuuden katsotaan olevan siitä kiinni. Minusta tämä on materialistinen maailmankäsitys, ja sellainen oli Marxillakin. En olekaan tämän rahan mielettömän korostamisen vuoksi koskaan ihastunut Marxin oppeihin, vaikka niiden ihanteet voisivat kyllä tuntua valolta pimeydessä..

      Uskon, että Sirpalla ja Timolla ei ole leivästä pulaa, mutta ei liioin ole välttämättä vuohenjuustoakaan leipänsä päällä. Taksin hinnalla saisi tarkka ihminen muutaman päivän ateriat.

      Poista
  19. Mistähän olet Iines saanut käsityksen, että Thomas Mann olisi ollut natsimyönteinen, edes hiemankaan? Sitä ei ollut, vaan hänen sympatiansa olivat aika vasemmalla. Mann pakeni Sveitsiin samoihin aikoihin kun hänen kirjansa roihusivat natsien roviolla.

    Mutta tuo ennen ensimmäistä maailmansotaa hehkunut kansallismielinen sotahurmos on mielenkiintoinen aihe, josta olen kyllä täälläkin muistuttanut viitatessani nyky-Venäjällä kukoistavaan sotahurmioon.

    En olisi (saatana soikoon) uskonut, että joudun tämänkin vielä näkemään! Siis sivistysvaltion kansalaisten joutuvan typerän patriotismin ja sotauhon valtaan. Toki epäilin jo tuoreeltaan meidän oman sukupolvemme nuorena hehkuttamaa "ei koskaan enää sotaa" -infantiilisuutta. Sillähän pönkitettiin vain venäläisten edellistä hirmuhallintoa.

    Ei mitään uutta auringon alla. Jokainen sukupolvi tekee aina samat typeryydet uudelleen. Taidan itsekin liittyä takaisin kirkkoon, jos ei muusta syystä niin siksi, että valitsen selkeästi puoleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin nyt ihmettelen. En nimittäin löydä nyt mistään todistetta väitteelleni, tai kysymykselleni. Muistelen ilmeisesti opiskeluajoiltani ainakin sitä, miten Mannin kansallismielisyyttä korostettiin. Mutta siis olen mitä ilmeisimmin väärässä.

      Vaan nyt kun olen päivittänyt tietoni - kiitos Tapsa, jään miettimään sitä, miten suuri osuus Mannin Hitler-arvosteluun oli hänen voimakkaalla biseksuaalisuudellaan, ja ihastumisellaan nuoriin poikiin. Hitlerhän vainosi ja tapatti homoja ja erilaisia ihmisiä, niin kuin tiedetään.

      Mannin Kuolema Venetsiassa -teoshan pohjaa todellisuuteen, ja oikeasti Mann ihastui jo vuonna 1911 Venetsiassa 11-vuotiaaseen poikaan, jonka iän vanhensi 14:ään vuoteen kirjassa. Mielenkiintoinen on myös tieto Mannin pojasta Klausista, joka oli homo eikä halunnut perheen muuttavan takaisin Saksaan.

      Poista
    2. Toisella perään, eri aiheesta -

      Tapsa, en ymmärrä nyt kaikkia voimakkaita ilmaisujasi. Puhut sotakiihkosta ja typerästä patriotismista eli siis typerästä isänmaallisuudesta. Miten tämä nyt valliseva ilmapiiri muka eroaa siitä varhemmasta isänmaallisuudesta ja valmiudesta sotaan Neuvostoliittoa vastaan?

      Ihmisiä oikeasti pelottaa ja kummastuttaa Putinin öykkärimäinen Krimillä sekoilu, koko Euroopan uhkailu ja sotaan varustautuminen. Minuakin. Olen sitä mieltä, että Venäjän toimia ei voi enää tulkita luottavaisin mielin eurooppalaisittain demokratian ja eettisyyden näkökulmasta.

      Poista
    3. Taitaa Tapsa sivistysvaltiolla juuri Venäjää tarkoittaa.

      Poista
    4. Niinpä tietysti! Miten minä oikein näitä kommentteja luen?

      Poista
    5. Kiihkonationalismia on toki muissakin maissa turhan paljon. Ongelmallista se on, kun saa liikaa valtaa, erityisesti kun se saa liikaa valtaa isossa maassa. Venäjällä jopa valtiojohto sillä ratsastaa: "Kopoti, kopoti laukkaa, Venäjä suuhunsa haukkaa!"

      Meillähän kiihkonationalisteja on lähinnä perussuomalaisissa, eivätkä hekään kaikki sitä ole. Ja puolueen kokonaiskannatus jäänee ensi vaaleissa alle kymmeneen prosenttiin.

      Poista
    6. Joo, Venäjää tarkoitin... siellähän nationalismin kyttyrä parhaiten nyt näkyy, vaikka tietenkin sitä on muuallakin. Näkeehän sen urheilussakin.

      Nationalismi on voimakasta esim. Kiinassa. Juurihan persujen mamuvaltuutettukin erotettiin, kun hän (nainen) puolusti Kiinan harjoittamaa imperialistista alistuspolitiikkaa.

      Me eurooppakaiset olemme vain niin degeneroituneita, että kuvittelemme kaikkien maiden ja kansojen ajattelevan laillamme, muka-sivistyneesti.

      Meillä se näkyy ylifiksuna päättelynä, ettei esim. mitään "suomalaisuutta" ole olemassakaan, ainakaan se ei ole mitään säilyttämisen arvoista. Meillä niin suuri osa sivistyneistöämme ja eliittiämme hyväksyy tämän, ettemme osaa pitää puoliamme bisneksessä emmekä EUssa. Ei muka ole väliä missä firmojen pääkonttorit sijaitsevat ja minkämaalaisia ovat ylimmät johtajat.

      Poista
    7. Mikään ei tue mitään "ihmiskunnan onnellista yhteiseloa" jonkun liiton suojissa. Euroopan Unioni on vain ja ainoastaan talousliitto, sellaisenakin sen taival on ollut ohdakkeinen ainakin meidän kansalaisten näkökulmasta. Monikansallisesti toimivat yhtiömme siitä saavat hyötyä.

      Niille, jotka väittävät -luulevat- EU:n olevan muuta kuin talousliitto, sanon vain: "PÖÖÖ, hölmöläistä nenään!"

      Yhdysvaltoja on vaikea käsittää. Siellä osavaltioissa on runsaasti väkeä, joka pitää liittovaltiota itse pelsepuubina. Silti heitä ei koeta amerikkalaisvastaisiksi.

      Nationalismi on luonnollista, teen aika selvän eron sen ja kiihkonationalismin välillä. Kiihkonationalismiin kuuluu lioitelluista uhkista nousevien pelkojen myötä syntyvät aggressiot.

      Poista
    8. Toki on perusteltua olettaa, että taloudellisesti toisiinsa sidoksissa tai jopa taloudellisesti liittoutuneet valtiot olisivat sopuisia keskinäisissä suhteissaan. Jossain määrin ehkä. Yhdysvallat kuunteli jopa Angela Merkelin puhelinta. Elämme maailmassa, jossa on olemassa vain minun etuni ja noiden toisten juonittelut minua vastaan.

      Mielenkiintoista on muuten ollut entisten itäblokin maiden kehitys. Jopa enemmistönä joissain niistä ovat kannat, joiden mukaan kommunistivallan alla oli paremmin kuin nykyisen villin lännen kapitalismin aikana.

      Vaclav Havel ei Tsekissä välttämättä ole enää sankari. Onpahan vain yksi historian siipeilijä muiden joukossa.

      Poista
    9. Kreikan uusi tilanne saattaa kyllä pelastaa Soinin suurelta romahdukselta.

      Jos ääriradikaali vasemmistopuolue Syriza voittaa Kreikassa niin kuin näyttää, se sataa suoraan Soinin laariin. Syriza haluaa lopettaa talouskurin välittömästi, eli leikata veroja ja lisätä menoja ja unohtaa Kreikan saamat avustusmiljardit. Suomenkin vastuumiljardit ovat peräti 7 miljardia. - Viittaan tällä kommentilla ylempään Rikhardin lausumaan:"Ja puolueen [perussuomalaiset] kokonaiskannatus jäänee ensi vaaleissa alle kymmeneen prosenttiin."

      Poista
    10. Minä olen isänmaallinen ihminen. Puolustan viimeiseen saakka suomen kielen olemassaoloa ja vastustan alistamista huonompana vaihtoehtona kansainvälisten suurten kielten rinnalla. Kansan sivistys on sen omassa kielessä, ei vieraitten kielten hallinnassa. - Tällä en halua väheksyä vieraiden kielten taitoa, vaan ainoastaan korostaa pienten kielten olemassaolon tärkeyttä.

      Haluan myös korostaa periferiassa olevien maitten itsenäisyyttä ja oikeutta omaan kulttuuriin siellä, missä maa on. Jos lähden täältä ja asetun muualle, en vaadi sinne suomalaista kulttuuria, vaan haluan omaksua uuden kulttuurin. Kielen oppiminen on ensimmäinen asia, joka maahanmuuttajan kannattaa omaksua oman etunsakin tähden.

      On myös omia perinteitä, omia tapoja, joista ei tarvitse luopua sitä varten, että toisella kulttuurilla on erilainen tapa. Missä muualla tavat ja perinteet elävät kuin niillä sijoilla, missä ne ovat syntyneet. Keskustelut suvivirren ja joulujuhlien lakkauttamisesta ovat ylilyöntejä.

      Poista
    11. Komeata puhetta suomen kielen puolesta! Äidinkieli on hirveän tärkeä, oleellisen tärkeä asia. Aina.

      Syrizasta olen hieman toista mieltä ja näen sen toisin. Suomen persut ovat, ainakin EU:ssa, mukana äärikonservatiivisessa parlamenttiryhmässä.

      Syrizaan kuuluu kreikkalainen vasemmisto. Sen ulkopuolella on kommunistiryhmiä ja muita vasemmistolaisiksi luettavia ryhmiä. Kreikkalaisten SDP on hajonnut.

      Kreikan tilanne on mielenkiintoinen, etenkin sen jälkeen jos Syriza voittaa vaalit. Mitä alkaa tapahtua ja miten se vaikuttaa meihin, Suomeen?

      Poista
    12. Voi hyvinkin olla, Anonyymi. Mediassa on Syrizasta erilaisia luonnehdintoja.

      Helsingin Sanomien Muut lehdet -palstalla esiintyi tuo "vasemmistoradikaali" Syrizan määritteenä. Jossain muussa lähteessä taas luki, että puoluetta pidetään ääriradikaalina. Kolmannessa lähteessä luki, että puolue ei ole ääriradikaali, vaan lähinnä keskustavasemmistolainen. Ehkä sitten niin.

      Poista
  20. Kieltämättä perussuomalaisilla on tuossa mahdollisuutensa yltää jopa yhteentoista prosenttiin tai ainakin lähelle.

    Kuulostan itsestänikin kliseeltä, mutta suomenkieli on isänmaani.Tässä iässä laittaisin pelkästä vitutuksesta hokit ojoon, jos joutuisin joka päivä pelkkää sössöä, eli englantia, puhumaan. Enhän sitä oikeasti edes osaa, eipä juuri kukaan muukaan suomalainen. Noh, ehkä muutama - yleistä se ei ole.

    Kirjoitan itse usein aika huonoa kieltä, kun kommentteihini pyrin muovaamaan ajatustani, mutta minua inhottaa nykyisin lukea lehtiä, kun omistusliitteet ovat jollain salaisella sopimuksella sovittu pois jätettäviksi. Hesarin toimittajat kirjoittavat usein tuollaista aivan kammottavaa kieltä.

    Jos olisin jumala tai erkko, määräisin kaikki hesarin toimittajat lukemaan vanhoja suomalaisia klassikoita. Juhani Ahon kymmenosaisesta kootuista voisivat aloittaa, Kiantoakin vähän plarata, monia muitakin. Waltareista voivat huoletta kääriä hashissätkiänsä. Kirjallisuusosasto sitä vastoin voisi siellä lopettaa lukemisen kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän heh heh se tietysti on, kun haukkuu toisia kielestä ja tekee itse vihreitä vihreiden jälkeen. - Eikökö "virheitä" piti mun kirjoittaman.

      Poista
    2. Pentti Saarikoskea muistan vituttaneen, kun luuli puhuvansa hienoa englantia ja joku puhekumppani veikkasi häntä australialaiseksi.

      Poista
    3. Suomalaiset eivät todellakaan osaa englantia hyvin. Tai muitakaan kieliä. Onkin kummallista, että esimerksi televisiossa ja muussa mediassa ei enää pääsääntöisesti suomenneta elokuvien tai sarjojen nimiä. Ihan kuin median olisivat vallanneet huonosti äidinkieltään hallitsemattomat ja arvostamattomat teinixhenkiset klopit. Saatan viitata tässä yhteydessä myös Ylen törkeisiin irtisanomisiin ja nuorennusleikkaukseen.

      Juuri kuuntelen tässä taustamusiikkina soivaa radiokanavaa, jossa ohjelman juontajatoimittaja lausuu hartaasti, että seuraa parsseloonan kirjeenvaihtajamme selostus siitä ja siitä. Ja tämä parsseloona toistuu juontajalla monta kertaa.

      Englannin kielellä brassailu on johtanut siihen, että lehdet sallivat nuorilta toimittajiltaan yhä virheellisempää kieltä, karkeita kongruenssivirheitä, omistusliitteen poisjättämistä ja hataria artikkeleita, joissa asiaa ei osata kertoa selvästi. Taso on todella romahtanut esimerkiksi Ilta-Sanomissa, jota selailen netissä päivittäin.

      Poista
    4. Bythewei ja eniwei, minä kuuntelen kuulokkeista parhaillaan Creamin vuoden 2005 konsertista kappaletta "White Room".

      Parsseloonan oljympialaisten aikaan muistan käyneeni entisellä opettajallani ryyppämässä, kapakassakin kävimme. Baitöwei ja eniwei, olen viime aikoina kuunnellut aika paljon Pekka Tiilikaisen selostuksia elävästä arkistosta. Minut yllätti, kuinka teknisesti huono oikeasti oli. Tunnelmassa on hänen salaisuutensa, tai paremmin ehkä sanottuna: tutuissa maneereissa.

      Englannin sanat eivät ole kielemme ongelma, ovathan sen jo kaikki imperialistikielet raiskanneet: saksa, venäjä, routsi och så viittare. Koituksen tieteilijän luin sanovan, että lauserakenteet ovat ongelma ja olen pitkälti samaa maindia.

      Poista
    5. Entshuldikum, mutta kuunnelkaa Kinker Baakkerin aluksi soittamia rumpuja, - jees box margaret tatser,tää mun sieluni sinfoniaa on.

      Poista
    6. Ite ette varmaan koskaan ole yrittäneet maanantaiaamun kännejä, semmoisia, että jo eka kalja kilahtaa ja sitte pian kuuluu glongs. Ettekä tehneet pienillä unilla kolmeekymmentäkolmee tuntia (houria) viikonlopussa.

      Poista
    7. Jos totta puhun, ja miksen puhuisi, minulla on tässä vieressä sellainen kirja kuin "The complete works of William Shakespeare". Vähän alle 1300 sivua pienen pientä pränttiä. Siit ei ymmärrä ihmislapsi vittuikaan eikä sitäkään. Olen minä pitkiä pätkiä sanakirjojen kanssa käynyt läpi ja sitten on vähän valjennut, mutta vaan vähän.

      Poista
    8. Minä rakastan Shakespearen sonaatteja ja muutenkin Shakespearen runopoljentoa. Se sopiii pateettiselle ilmaisulleni, josta tosin kaiken aikaa pyrin poispäin.

      Opiskeluaikana, jolloin nuo klassikot tuli luettua, olin varsinainen Shakespeare- ja Kivi-fani. Häpeä tunnustaa, sillä silloin kuului tykätä Brechtistä ja muusta tällaisesta tiedostavasta runoudesta. Runopoljennosta ei voinut puhua, vaan kaiken piti olla vapaata proosamaista mittaa, työläisen arkea, johon eivät poljennot kuuluneet. Vain kännäävät originellit, kuten Saarikoski, saivat puhua jostain Homeroksesta

      Poista
  21. Kun tässä nyt kielistä sun muusta puhutaan, niin toistan täydentäen aiemman epämääräisen ehdotukseni, johon kukaan ei tarttunut, Iineskään ei korvarysäänsä loksauttanut:

    Olisiko aiheellistä käsitellä Einesbaarissa Finlandia-voittajaa?

    Muistelen Iineksen ainakin sen jo saaneen ja ehkä lukeneenkin? Koska en kuitenkaan viitsi kirjoittaa siitä alustusta, niin voisiko olla mahdollista, että avaat sinne vain keskustelun kirjasta, lyhyellä esipuheella?

    Voi siitä tietenkin keskustella täälläkin, mutta baarin puolelle se sopisi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta olisi hienoa, jos sellaisen Tapsa tekisit. Minulla kun on henkisiä, ruumiillisia ja muita laiskuusongelmia Herzogin kanssa, ja einesbaariin olisi hienoa saada uusia. Laiska ja saamaton mies se Herzog!

      Eli siis, voisitko kuitenkin Tapsa sen alustuksen kirjoittaa?

      Poista
    2. Minun kirjastolainani oli kahden viikon pikalaina, jossa ajassa en ehtinyt kuin aloittaa kirjan, niin paljon oli jouluna muuta tekemistä! Vaan minäpäs tilaan sen edullisesti e-kirjana tablettiini Elisa-kirjasta. Aiemmin jo harkitsin tätä vaihtoehtoa, kun huomasin, etten ehdi kirjaa lukea.

      Minusta Tapsan ehdotus suorasta keskustelusta on kiehtova. Olisi kuitenkin ehkä hyvä, jos alussa olisi vaikka kursorinen juoni- ja lajiselitys, niitä lukijoita varten, jotka eivät ole vielä kirjaa lukeneet. Että ensimmäinen kommentoija voisi sen ehkä huomata!

      Palataan siis tähän Einesbaarissa kohtapuoliin. Riku, pahastutko, jos poistan sieltä tulotaululta siellä kauan killuneen Herzogin. Pannaan se alustus suoraan sitten, jos se tulee. Minä en ole saanut itsekään kirjaa luetuksi, enkä pahastu, vaikkei sitä tulisikaan.

      Poista
    3. PS Kannatan silti Tapsan laatimaa lyhyttä alustusta! Vaan en haluaisi vaivata ketään... Jos kuitenkin sopii, niin olisihan se hienoa.

      Poista
    4. No, avaa sinne keskustelu Jussi Valtosen romaanista He eivät tiedä mitä tekevät, niin minä voin kirjoittaa ensimmäisen analyysin (jos ehdin ekana), jossa asetan teoksen paikalleen yhteiskunnassa ja kulttuurissa ja avaan sitä hieman.

      Poista
    5. Eli nappaan Herzogin pois tulolistalta ja laitetaan se sitten esille, jos tulee inspiraatio. Sitähän tarvitaan ehdottomasti.

      He eivät tiedä mitä tekevät tulee siis Einesbaariin vapaassa muodossa, eli ilman alustusta, keskusteltavaksi. Katsotaan mitä tulee.

      Itse ostin teoksen Elisa-kirjasta e-kirjana (14,90 euroa), ja se on samalla ensimmäinen e-kirja, jonka luen. Olen nyt tämän päivän aikana siis päässyt hyvään alkuun ja ensivaikutelma Alinan ja Joen tarinasta on jopa vaikuttunut. Tähän mennessä tykkään.On jäätävän hauska lukea, kun amerikkalainen tutkija ruotii suomalaista yliopistotutkimusta vaimolleen, joka pelkää kaiken aikaa, että nyt tulee muutto Yhdysvaltoihin. - Ulkomaalainen ei tykkää meidän meiningistä! Hallelujaa, lisää tämmöistä mitä ne meistä ajattelee -satiiria.

      Avaan siis keskustelun kohta puoliin Einesbaarissa.

      Nyt kun vielä keksisi jostain tukevan ja kevyen telineen, johon voisi asettaa tabletin pidemmän luvun ajaksi. Ohutkin tabletti on kuin pieni puntti käsissä pidettäväksi yli 500 sivun lukemisen aikana.

      Poista
  22. Einesbaariin on nyt avattu uusi keskustelu Jussi Valtosen Finladia-voittajasta He eivät tiedä mitä tekevät. Ottakaa rohkeasti osaa, jos jo olette ehtineet lukea teosta. Kuka tahansa voi osallistua anonyymistikin!

    Itselläni luku jatkuu, mutta olen innostunut ja luen tiiviisti päivittäin, kunnes saan paksun kirjan loppuun. Ja kommentoin kyllä jo tässäkin vaiheessa, jos vain pystyn tarttumaan puheena olevaan aiheeseen.

    VastaaPoista
  23. Luen nykyisin pelkästään dokumentaarista kirjallisuutta. Äskenkin kun kävin "Etusivu - Keskikirjastot" (= Keski-Suomen Maakuntakirjasto) sivustolla niin löysin heti kättelyssä ("hyvää päivä rouva kirjastonhoitaja", "kas päivää mister mikis") yhdeksän (9) kirjaa jotka haluaisin OITIS lainata.

    No, lainaan ne huomenna. Tai ylihuomenna. Tai ensiviikolla. Tai viim. joskus.

    Äsken saatoin erään ihmisen - aika naaraspuolisen - kotoani pois. Tuuli hirveästi, kylmä ei ollut, mutta tuuli toi lunta silmiini, minä eksyin. (Siis sen jälkeen kun olin saattanut hänet kotiinsa.) Eksyin Alkoon... voi Taivas, kun siellä oli Pullo Poikineen! No, otin vain yhden. (Omatuntoni: älä liioittele!) No, taisin sittenkin ottaa pari kolme... Kävellessäni kotiani päin sydämeni oli kumminkin kevyt kuin pikkulintu ja liverteli ihanasti. Miksi? ajattelin, ja kannoin kilahtelevaa muovipussiani, oi miksi? En tiennyt. Ehkä kaikki johtui myötätuulesta? Oloni oli kumminkin kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni ja murskannut muutaman varpaan toisesta jalastani mutta ilman että se mitään olisi minulle merkinnyt. Ei! Tuulikin oli muuttunut myötätuuleksi. Siis tuulihan ei ollut kääntynyt, oi thalatta thalatta, ei tietenkään, eikä Jyväsjärvi ole mikään meri, certainly not, mutta itse kävelin nyt toisesta suunnasta kuin vielä äsken.

    No, nyt olen kotonani, lukulamppuni vieressä, ja lueskelen viimevuoden päiväkirjaani, nimitän niitä Fragmenteiksi, ja tämä on siis ”Frag-14”. Totta kai tapahtumat muistaa, "Länsirintamalta ei mitään uutta (Im Westen nichts Neues) Remarque, mutta jotkut asiat ymmärtää nyt paremmin kuin tapahtumahetkellä. – mm. kai minut joistakin blogeista skipattu pois on?! Mikäs siinä, ei mikään. Olen surkea keskustelija. Mutta muuten maailma sopii minulle kuin mittatilaustakki; ja on ihan sama kenen mittojen mukaan takki on tehty. Nirsoudesta minua nimittäin ei voi syyttää.

    Mutta koska"HTML-koodiasi ei hyväksytä: On oltava enintään 4 096 merkkiä", niin tähän tulee katkos. Eli sauma.

    VastaaPoista
  24. Tykkään tehdä erilaisia tilastoja, mm. alkoholin käytöstä/ kävelykilometreistä/auton ajokilometreistä/verenpaineesta/kopulaatio... no jääköön tämä/mutta moneysta minulla on vaikka mitä tilastoja. Olen kamreeri sielultani. (Pikku muurahainen tilikirjojen välissä. Kunnes Keskitysleirimme Komendantti tulee, avaat kirjat, on tutkivinaan niitä vähän aikaa, ja - LÄPSISTÄ vaan – panee Kirjan Kannet Kiinni. Sen jälkeen olen entistä pienempi, mutta litteämpi kamreeri.)

    Esim. alkoholitilastoja en pidä siksi että olisin huolestunut juomisestani; ei se minua huoleta. Minua kiinnostavat tilastot tilastoina. On niistä toisaalta jotain hyötyäkin, tosin en tiedä mitä, mutta jos joku tulee ja kysyy ”paljonko nautit alkoholia sanotaan nyt vaikka 14.9.1989?” ... niin avaan tietsikkani kansion ”ALKO-89” ja katson, hetkinen... 183 grammaa abs. alkoholia, näemmä. (Vanhanaikainen ½ litran Koskenkorvapullo on 150,1 grammaa puhdasta eli absoluuttista alkoholia. Tämä teille ikään kuin vertailukohteeksi.) Seuraavat viisi (5) vuorokautta ovatkin sitten 0-päiviä näemmä mutta 20.9 on 202 g ja 21.9 on 81 grammaa. – Minulla on nämä (äärimmäisen tarkat) tilastot vuodesta 1983 tähän 7.1.2015 asti. Joka päivältä. - Toivottavasti perikuntani lahjoittaa ne Altialle, kun olen kuollut.

    Olen tilastohullu, en alkoholisti, mutta alkoholin suurkuluttaja olen. Tuo jälkimmäinen johtuu vain siitä että ”suurkuluttajan raja-arvo on tahallaan pantu niin alhaiseksi”... Tiedättekö muuten paljonko ”suurkuluttaminen” on? No, normaalipaksuilla miehillä se on 21 annosta/per viikko. 1 annos = 12 g abs. alkoholia. Tuo kerrottuna sillä ja jaettuna 7mällä, saadaan päiväannokseksi 36 g.; se on tasan 3 keskiolutta. (Toinen, ehkä virallisempi tapa laskea ”suurkuluttajan” määritelmällä pääsee 42 g/per vrk. Eli nyt saisi juoda 4jättä oluttölkkiä puoleen väliin, panna loppu sitten jääkaappiin jäähylle, ja jatkaa seuraavana aamuna siitä.(Aika outoa?)

    Ps. Kolme (tai kolme ja ½ oluttölkkiä päivässä) ei kovin kummoinen saavutus ole. Kuka tahansa amatöörikin siihen pystyy. Mutta pystypä siis siihen joka päivä! Jos yhtä äkkiä jostain syystä, esimerkiksi masennuksen takia, tai sen takia että tietokoneeseesi iski basilli, et yhdeksään päivään saa alas tölkin tölkkiä... niin silloin sinun pitää 10ntenä päivänä juoda 30-35 oluttölkkiä. Ja se, voin kokemuksestani vakuuttaa, vaatii peruskuntoa ja äärimmäistä sitkeyttä.


    Ps. Tilastollisesti paras kävelyvuosi minulla on ollut (näemmä) vuosi 2007, silloin kävelin 1739 km. Tai on tuossa vuosi 2005 jolloin kilsoja on 1769. Nämä kilometrit ovat siis erikseen käveltyjä 1000metrisiä. Ei sitä, mitä ihminen muuten vaan kävelee. (Kun nousee aamulla ylös sängystään ja venyttelee raajojaan ja ajattelee, aika toivorikkaasti, että ”mitähän mä tänään tekisin?”... Ei!)

    Ps. Ja Odysseus päättyy ... "kyllä minä sanoin kyllä minä haluan Kyllä" ...

    VastaaPoista
  25. Tuo Ellun kana -fokstrokki oli kyllä aika laiskaa musiikkia. Sanat olivat välillä kivoja mutta liian ennalta-arvattavia. Levyraatilaisena antaisin tästä 6+. Eikun nyt mua rupes yrjöttää ja annankin vaan 5-. - Ps. Vahtaajista en osaa sanoa mitään. Kerran yks semmoinen - jos häntä semmoiseksi voi sanoa - tuijotti kovasti (tulin juuri silloin miesten WC:stä ulos) haarovälejäni. Totta kai sellainen närkästytti minua. Mutta sitten itsekin vilkaisin nivusiani; ahaa, vetskarini oli jäänyt auki. Ja oli siinä ja siinä ettei "Wolkswagen Kleinbussini" ollut pulpahtanut esiin. Kiitin tuota ystävällistä vahtaajaa rypistämällä oikeaa kulmakarvaani pari millimetriä alaspäin samalla kun heitin (ajatuksissani) miimisen lentosuukon hänelle.Ja vetäisin vetskarini kiinni.
    Minusta on sympaattista että ihmiset tarkkailevat toisiaan.

    VastaaPoista
  26. Vahtaaminen on eri asia kuin tarkkailu, mikis. Vahtaamisessa ei tarkkailla vaan töllötetään. Vahtaaminen on yksisuuntaista toimintaa, eikä vahtaaja vastaa vahdatun reagointiin, ainakaan merkittävästi.

    Uteliaisuus taas on kivaa, sillä se on kaksisuuntaista, utelias antaa ja ottaa, vahtaaja ottaa, ei anna. Huomaan, että kukaan ei nyt ymmärrä tätä vahtaamisasiaa, eli olen väärinymmärretty nero. Ei vaan, asia oli kuriositeeti.

    Minulla taas näkyi kerran koko appelsiinitarha, kun kirjoitin päiväkirjaa tärkeänä istuen opettajanpöydän takana, nuttura kirellä.

    VastaaPoista
  27. Nuttura kireällä siis, en osaa korjata kommentia kopioimalla pohjat, joten uusiksi. Muuan etupenkin oppilas ilmehti sitten minulle merkitsevästi osoittaen sormellaan omaa paidannappiaan. Olikin aikamoinen rako tiukasti napitetussa puserossani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä korjaus: en osaa korjata tabletilla kopioimalla kommenttia.

      PS huomaatte kai Einesbaarin uuden keskustelun. Se elää vielä pitkään, joten kannattaa lukea tuo Valtonen. Hinta 14,90 e-kirjana. Halvempi kuin kossupullo, kai.

      Poista
  28. Kaksi ihan toivottoman hullua ns. naistenmiestä olen elämässäni tavannut. Toinen oli Helge Herala. Pari kertaa jouduin tallusteleen hänen kanssaan Tampereen Hämeenkatua (hän näytteli Pyynikin Kesäteatterissa erästä roolia ja minä olin järjestäjänä sinä kesänä ko. teatterissa; etsittiin jotain tarvekalua hänelle, etc...); joka ikiselle vastaantulevalle naiselle hänellä oli jotain sanottavaa. Ja oi, miten runollista! (Olihan hän näyttelijä. Tiesi paljon ulkoa repliikkejä. Eli ihania, kutkuttavia lauseita. Joita hän lausui kähellä äänellään.) Minä olin nuori poika siihen aikaan, ajattelin muita asioita kuin naisia, minua vitutti kun mee ei päästy sitä Hämeenkatua eteenpäin kuin vaan... lyhyin nykäyksin. Kun se joka IKISELLE akalle UMMET ja LAMMET selitti ja hyvä ettei NUSSINUT niitä siinä, kivikadulla. (No, kai mää olin vaan kateellinen...Niin muuten olinkin!)

    Toinen toivoton tapaus oli eräs Jukka. Sekään ei pystynyt menee yhdenkään naisen ohi ilman että se olis jotain sanonut sille. Ja aina jotain kaunista se sanoi. Paitsi kerran kun, se närkästy yhteen akkaan, joka meinas ajaa sen päälle polkupyörällä, se huusi sille
    "heittäisin sulle lentosuukon, mutta minulla on huuliherpes".

    VastaaPoista
  29. Totta kai mielelläni osallistun Einesbaarin keskusteluun; kävin ja luin ja vaikutuin keskustelunne tasosta. En pysty lisäämään siihen mitään. Koska en ole lukenut kyseistä kirjaa. - Ps. Tulen lukemaan sen, joskus. Sanon sitten mielipiteeni siitä. (Enhän minä nyt siitä voi mitään sanoa!)

    Ps. Työn alla minulla on edelleen alustus Zweigin "Shakkitarinasta". Deadlineksi olen itselleni asettanut huhtikuun 17sta päivä vuonna 2017. (En tiedä miksi. Mutta tuo päivä tuntuu vaan niin kivalta. Pörröiseltä.)

    VastaaPoista
  30. Toisaalta, en minä aina ymmärrä sitä musiikkia mitä Riku Riemu ymmärtää. Ja parempi toisaalta on ettei hän ymmärrä kaikkeamitä minä ehdotan. Kaikkea sitä paskaa. Tai kirjoja tai taidetta tai arkkitehtuuria (tai muuta). - Tässähän tämä.

    (Käytän tässä Riku Riemua esimerkkinä. Koska arvostan häntä hyvin paljon. Ihmiset ovat kumminkin erilaisia.)

    Kunnioitan kaikkien ihmisten käsityksiä asioista, heidän eri käsityksiään taiteesta ja muusta, miksi en kunnioittaisi? Mielipiteet on toinen asia. Kaikkea ei voi hyväksyä. On mielipiteitä, jotka ovat kuin Ebola. Ei niissä ole mitään hyväksyttävää.

    mutta... nyt, nyt oon juvouksissa...

    VastaaPoista
  31. Kolehmaista ajattelen kamalasti. Toivon kaiknelaista. Toivon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ikävä Kolehmaista. Niin paljon puuttuu, kun puuttuu Kolehmaisen Vaari.

      Poista
  32. Iines äläkä sihnä ole minulle nii kiukkuinen! Heristelet hiilihangoa, hyvä on, ei tähän Kafkaa tarvita minä tajuan mitä tarkoitat, suloinen Dulcinea!

    Tähän asti olen fiksu.Siis. (Minulta phuuttuu yksi hammas.) Tästä päin käyttäydyn ronskistimmin. Ukrainan pelloilla pojat tekivät tykkäämistään tytöistään "kynttilöitä"; he vetivät tyttöjen hameet korviin ja sitoivat ne sitten kuin lyhteet. - Ps. Eihän kellään, ainakaan lapsilla, siihen aikaan alkkareita ollut.

    Nuorempana, neuvostoEestissä, Lilian sanoi minulle että olen "mosses mees" - siis "surullinen mies". En mielestäni ollut. Tykkäsin ihan kaikesta - siis ihan kaikesta... (Paitsi en siitä että eläimiä rääkätään. Tai lapsia kiusataan.) Join vodkaa kuin pianisti: hupsista vaan! (siis ensin niska jäykkänä, sitten niska taaksepäin NAKS VAAN... ja lasi on tyhjä). Onko maailmassa mitään surullisempaa oliota kuin tyhjä, sormenjälkiä täynnä oleva lasi? En usko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen turhautunut itseeni, mikis, en sinuun kuuna kullan valkeana. (Mistä tuo sanonta muuten tulee?)

      Turhautunut siihen, etten osaa valaista teille vahtaamista niin että ymmärtäisitte.

      Poista
    2. Periaattessa ymmärrän mitä tarkoitat mutta pitäähän sinunkin ymmärtää että vahtaaminen 'an sich' ei kaikkia samalla lailla kuin sinua ja rakasta Kuunkuisketta kuumota. Eli ärsytä. (Tietysti tämä voi olla myös epä-sukupuolineutraali asia. Jota epäilen, että olisi.) - Ps. Muistan kun yks ukko kerran tuijotti Veskua (Vierikkoa) yhdessä tamperelaisessa (Hervannassa) tanssiravintolassa. Tunnisti kai julkun? No, Vesku marssi kapakan lattian yli, meni ukon pöydän luo, kumarsi kohteliaasti ja kysyi "Saanko luvan?". Se olisi vienyt sen valssin pyörteisiin. Mutta äkkiä ukolla olikin muuta tekemistä, se ei muka ehtinyt, ja äkkiä se poistuikin koko kapakasta.

      Ps. Kokeile joskus, kun joku akka sua vahtaa, että näytät sille kieltä. (Kivaa, pientä kielenpäätäsi.) Kyllä se sitäkin jää ihmettelemään, ja kotona, jos sillä on ukko, se kertoo ukolleen että "kylläpäs minä S-kaupassa näin kummalisen fröökunan. se näytti mulle kieltään. mikä lie peppi-pitkätossu. oli pakko ihan jäärä vahtamaan että mitä se seuraavaks tekee"... Ukko vetäisi piipustaan pöllähteleviä savupilviä, kuin Ukko-Pekka veturi, tai Rymy-Eetu, ja puuskahtaisi sitten: "kyl maar mailmass ihmetelttävää riittää" ... Sit hyö joisivat kaffetta.

      Poista
    3. Iines, minä ymmärrän mitä tarkoitat vahtaamisella. Siksi en kommentoinutkaan.

      Poista
    4. Näyttelijät eivät mitään älyn jättiläisiä ole. Useimmin päin vastoin. Mutta näyttelijöissä hienointa on - johtuu ammatista - että he uskaltavat panna asiat kyseenalaiseksi. Se heissä minusta hienoa on. (Ei se, että koheltavat.)

      Poista
  33. Vastaukset
    1. Joskus olen luullut etten vihaa mitään, en osaa vihata, koska minulla on kummallinen tarve katsoa myös se, millainen kuoppa kiven alla on.

      Nyt sanon, että vihaan Isis-järjestön aivottomia muslimimiehiä, vihaan kiihkoisia muslimeja yleensäkin, naisen raiskaajia ja orjuuttajia, putkinäköisiä kimittäviä allahmiehiä, joiden voima on aseissa ja veitsissä ja pommeissa. Hyi hitto, mitä apinoita ja pellejä.

      Poista
    2. No onpas sinulla kaunis tukka. Tossa kuvassa. (Ja silimä.)

      Poista
  34. Mitä tarkoittaa "en kuunan kullan valkeana"... Täytyypä miettiä. (rupee fundeeraamaan) Joo. (lopettaa fundeeramisen) Muistan kun luin antropologiaa - aikani kuluksi, tietysti - niin eräässä ala-saksilaisessa muistiinpanossa pohdittiin juuri tätä. Tutkija oli tutkinut kivikautisia kivinuolipäisiä kirjoituksia... kyse on kaukaisimmista asioista mistä on kyse "Sinuhe, ekyptiläisessä"... niin hän löysi (viittaa erääseen lähteeseen joka on kadonnut) erääseen kiveen kirjoitetun (äärimmäisen epäselvästi kirjoitetun; ilm. kirj. on ollut kännissä) tekstin jossa sanotaan ... tämän hän oli kääntänyt alasaksiksi: mine ei enää vahdi tulta (siihen aikaan tulen vahtiminen oli aina miesten työtä; tutkijan huom.) kun siitä lensi käkele minu kullalleni (po. "kullilleni"; tutkijan huom.) vasta kun kuunaan (po. "kuukautiset"; tutkijan huom.) minuun iskee, valkeata vahdin... Näin, tämän tutkijan mielestä, ja monen muunkin miehen mielestä, hellanlieden ääressä hääriminen jäi naisten tehtäväksi (eli duuniksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevalastahan tuo ilmaisu onkin peräisin, "kuuna kullan valkeana":

      Ei ole tuota ennen kuultu
      noin suloista soitantoa,
      sinä ilmoisna ikänä,
      kuuna kullan valkeana.

      Näin ihmeteltiin Väinämöisen soittoa. Eli kait se tarkoittaa samaa kuin "ei ilmoisna ikinä" eli "ei koskaan".

      Poista
    2. Kalevalasta tuo sanonta on peräisi, se on totta, mutta se ei ole vastaus kysymykseesi? Koska... nyt voidaan vain kysyä, että mistä se Kalevalaan on tullut?

      nimimerkki "appelsiineista kiinnostunut puutarhuri jolla on aikaa myös päivisin"

      Poista
  35. Harrastan satiiria. Minun mielestäni (jota en väitä välttämättä ainoaksi oikeaksi) se on ainoa oikea tapa sanoa miten asiat on. (Parodia ei riitä mihinkään.) Tai olkoon, miten on; vittuako minä tästä (itseni kanssa?) väittelen! Satiirin tekeminen on vain vit... (anteeksi, käytin jo tuon termin) vitsan vaikeaa! Huono satiiri kun ei ole mitään, se ei ole - ei voi olla - edes huonoa satiiria. Se ei ole mitään! (Esim. vitsi, jos se on huono, niin se on silti 'huono vitsi'.) - Ps. Kysykää vaikka Kemppiseltä. (heh, heh) - Ja Pss. Ja kun täällä joku haukkui Valto Ensiota; häpeä lumppuri omaa varjoasi! . Valto Ensio on Ihmisen kokoinen Ihminen. (Vaikka tökkiikin neuloilla, kuin Woodoo-ukko, ystävääni Tapsaa.) - On maailmassa, voi Valto, paljon pahempiakin ukkoja kuin reklaamiukot. On, on, on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kai minä vaan haukkunut Valtoa? Ei ollut ainakaan tarkoitus, sillä nuorempana olisin tunnustautunut kiivaaksi valtolaiseksi. Nyt olen vain uudestisyntynyt mikisläinen ja vanhurskas iinesläinen.

      Poista
    2. Et sinä, kun yks Anonyymi! (Tietysti Anonyymi.)

      Poista
    3. Kuka täällä Valtoa on haukkunut? Minä olen ainakin edelleen Valto-fani. Luen hänen kirjoituksensa joka kerta ja ihailen niitä, vaikkakin joskus toivon, että niihin ilmaantuisi hieman enemmän toivoa. Katkeruus ei auta mitään eikä ketään, ja harvoin siihen on edes aihetta. Maailma nyt on yksi iso kusiaiskeko, ja se on fakta.

      Yhden kommentin muistan poistaneeni, jossa Anonyymi meni henkilökohtaisuuksiin sopimattomalla tavalla.

      Poista
    4. "Kusiaiskeko" on äärimmäisen hyvin organisoitu maailmankaikkeus. Jo se, että muurahaiset ovat vanhin olemassa oleva tapa elää - hehän elivät jo ennen Dinosauruksia, ja elävät edelleen - osoittaa heidän organisaatiokykyään ja ja järjellisyyyttä.

      Eli siinä mielessä metaforasi on huono. (Ymmärsin toki mitä tarkoitin... suloinen muurahaiskarhuseni)

      Poista
    5. äh ... "tarkoitin" po. "tarkoitit" !

      (Ja muutenkin vaan lisää terkkuja Sulle!)

      Poista
  36. Sitä paitsi nimimerkki "unkuri" kirjoittaa niin kauniisti ettei hän voi olla (ainakaan kokonaan) huono ihminen. - Ei varmaan ole! Ei ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin ajattelin kauan ja ajattelen vieläkin, mikis. Siksipä lensinkin rähmälleni, kun hyvä ihminen alkoi puukottaa systemaattisesti ja henkilökohtaisella tasolla Iinestä. Olen edelleen järkyttynyt, koska en ymmärrä siitä yhtään mitään. Jos ihminen olisi yksinkertaisesti ilkeä, en ihmettelisi.

      Poista
  37. ... tuu tuu tuutu tuututuu, tuu. tuutu tuututu tuu, tuu (hmnh) tuu tuu... tuutuu tuutu tuu tuu (eikun) tuu... tuu.. tuutu tuututuu

    Ai mitä mitä minä teen? Hyräilen Narvan marssia. Mutta kun se on niin v-tun hidas niinettei millään meinaa pysyä tempossa. Auttaisiko tota noin se jos ottaisi oktaavin alempaa? ... duu duu duudu du duu, du ... duuduu duudu duudu duu, du... Ei auta..

    https://www.youtube.com/watch?v=WM3t-17Godc

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sopii hautajaisiin, mikis, Jätetään se sinne. Sen tahdissa Kekkosen kaljupääkin saateltiin Hietaniemen multiin. Vaan on se kyllä kaunis. Olen kuunnellut sitä Youtubesta. Vaan kaunimpi hautajaislaulu on Albinonin Adagio, yksi kaikkien aikojen lempilauluistani, vaikkakin nyt jo kevytversioiden hieman kuluttama.

      Poista
    2. Tämä tuli ensin vääärään kohtaan.

      Adagio on minunkin lempikappaleitani, eikä sillä ole väliä, ettei mies nimeltä Tomas Albinoni ole sitä säveltänyt. Kuka helevetti muuten oli Albinoni? - Ei palajo kukkaan.

      Poista
  38. Tämä on kyllä surullisin marssi mitä on ...

    ... siis senkinjälkeen, kun historiaa kirjoitetaan taas uudestaa. Nykyisin.

    https://www.youtube.com/watch?v=otpri4FZCHI

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäläinen surumarssi.
      (Inhoan Putinia, en venäläisiä.)

      Muistan, kun kerran Tampereen Lyhyetelokuva Festivaaleilla katsoin yhtä leffaa, varmaan vietnamilaista, jossa haudattiin Ho Tši Minh'iä, niin tämä surumarssi soi taustalla. Koko ajan. Instrumentaaliversiona, puhtaana. Kamera zoomasi korkea-arvoisia vieraita ja seppeleiden laskua... etc. Kamera noteerasi myös arkun molemmin puolin kunniavartiossa seisovat sotilaat; he seisoivat kivettyneinä kuin sfinksit. Jäykkä asento, hievahtamatta, kasvot ilmeettöminä... heidät siihen kunniatehtävään oli valittu siksi että he pystyvät olemaan "juhlallisesti", kuin tinasotilaat. Tärkeintä oli että he seisovat asennossa. Ja niin he seisoivatkin, kivärit tanassa. Mutta sitten... yhden sotilaan silmistä alkoi valua kamalasti kyyneliä...

      Se on liikuttavinta mitä olen dokumenttielokuvissa nähnyt. (Paljon kamalampia, ikävä kyllä, olen nähnyt, ja siinä mielessä liikuttavampaa. Mutta se on taas toinen asia.)

      Poista
    2. Nyt kun kaikki ovat jo - ainakin kertaalleen - kääntäneet takkinsa, ja kun kaikki tietävät, imeväisikäisetkin, miten julma järjestelmä kommunismi oli (niin kuin totta helvetissä olikin!), en minä kommunistitaustaani peittele. Kun muistaa että silloin - kuten myös nyt - U.S.A. on perkeleellinen päällepäsmäri. Kapitalismi on julma järjestelmä sekin. Ja se, mitä jenkit tekivät Vietnamissa, minut teki kommunistiksi. Silloin.

      Poista
  39. Omiin hautajaisiini, jos mitä vain sais toivoa, haluaisin jonkun Albert Ammonsin veroisen soittamaan tämän.(kappalehan on niin hyvä, että Albert vetäisee tuossa sen hieman versioiden kolmeen kertaan)

    VastaaPoista
  40. Bookie-bookieta. Ihanaa! Levyraatijäsenä antaisin tästä, koska tämä jotenkin on kamalan mustavalkoinen esitys, ainostaan 9-. (Käy oksentamassa.) Eikun annan sittenkin 9 1/2.

    VastaaPoista
  41. Kympin juttuhan tämä on kun malttaa kuunnella! (Eikä muuta.)

    VastaaPoista
  42. Albert Ammons ja Freddie King sekä joku mies Tupelosta kuolivat kaikki 42 vuoden iässä. Lihava mies New Orleansista on sitä vastoin täyttänyt jo 86. Hän laittoi aikoinaan Swaneet vähän rokimmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla, ikävä kyllä kun olen kuuntellut niin paljon klassista, niin tämä - äskeinenhän oli HIRVITTÄVÄN hyvä pianokipale - niin koskettaa lähemmin. Modern Jazz Quartet. Hyminä hyminänä mutta jätkät vetää hellästi, mutta tiukasti. (Mitä lie kamaa?)

      https://www.youtube.com/watch?v=1c_fEG05Vt4&list=PLE44C55080D7A9154,
      eikun
      https://www.youtube.com/watch?v=1z88Vc1oyvU&index=2&list=PLE44C55080D7A9154

      Poista
    2. Tuo viimeksi mainittu - Django - on yksi kauneimpia jazzsävellyksiä mitä tiedän. (Voi olla että tiedän liian vähän.) Siitä huolimatta tämä on kaunis, kaunis...

      Poista
    3. Tuossa Djangossa on samaa koskettavaa hellyttää kuin esim. Tsehovissa. (Vaikka nämä ihmiset, hyvin visusti, haluavat olla taustalla.)

      Ps. Jotkut MJQ:n esitykset ovat tylsiä, tai ei siis tylsiä mutta ärsyttäviä. Paikoitellen kuin pimputusta.

      Poista
    4. Tuon MJQ:n sinulta löysin, jonkin verran olen sitä kuunnellut ja tykännyt olen. Upeaa tunnelmointia. Tuo Django Reinhardtille omistettu kappale meinasi ensin laittaa minut linkkaamaan Djangon "Nuages"-kappaleen, mutta se olisi ollut liian ilmeistä.

      Sen sijaan laitan kahden hienon kitaristin, Sir Jukka Tolosen ja Coste Apetrean Django-henkistä tunnelmointia peräti yli puoli tuntia. Tämä on jotain niin hienoa, että sanani eivät riitä. Sanoin vain "oho!" - Tätä ei kannata jättää kuuntelematta.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Noh, olkoon sitten, yleisön pyynnöistä huolimatta laitan Djangon Nuages-kappaleen. Djangon pilvet olivat cumuluksia ja kappale kertoo aivan eri asioista kuin Leskisen Pilvee, pilvee.

      Tässä on mukana kai klarinetti, ei sitä Grappelin viulua, joka myöhemmin säväytti sekin.

      Poista
    7. Piti sanomani: "...Stéphane Grappellin viulua..."

      Poista
  43. Israel Kamakawiwo'ole kuoli jo 38-vuotiaana, mutta häntä ei ole unohdettu. 126 miljoonaa katsojaa on enemmän kuin diggaamani kappaleet yleensä saavat. Tässä videossa hienoja ovat nuo loppupuolella olevat kuvat Israelin hautajaisista. Väki meressä hurraa edesmenneelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että tykkäät tästä (jonkin verran pulskasta) laulajasta. Nyt minäkin rakastan häntä; hän laulaa ihanasti. Jos... Jos taivas olisi täynnä tällaisia muusikkoja, eikä pelkästään niitä happaman näköisiä harpunsoittajia, joilla on siivet lapaluissa, niin minäkin menisin takaisin rippikouluun. Koska haluaisin Taivaisiin!


      Diggaan Kamakawiwo'olea.

      Poista
    2. Tuo Tolosen ja vastaavaan ruotsalaiskitaristin dialogi on upeaa!

      itse, kerran, sain soittaa tabla-rumpuja porukan kanssa jossa oli 4 henkilöä. Kaikilla joku rumpu. Keskustelimme. Äh. Olen joskus vetänyt pari "jointtia",tai oikeastaan kyllä enemmänkin, ja viinaa olen juonut välillä hyvinkin määrätietoisesti... mutta se, kun hakattiin niitä rumpuja, se oli ja on (toistaiseksi) elämäni huumaavin kokemus. Sitä kommunikoi toisten kanssa siis ohi aivojen kontrollin, se oli kiva kokemus. Joskus nyrkkeilykehässä piti samalla tavalla kommunikoida, selkäydinjatkeellaan, koska oli pakko. Kädet ja jalat teki jotain, jonka vasta jälkeenpäin tajusi, mitä. - Se nyrkkeilyssä hienointa onkin. Ei lyöminen - tietenkään.

      Pidän musiikista. Kuuntelen Tolosta ja tätä ruotsalaista - on heillä oma soundi. On monta hyvää kitaristia jolla ei ole omaa soundia. Pekka ”Albert” Järvisen kitaran äänen kuulee aina, aina... vaikka siinä samalla soittaisi sata muuta. Ihailen häntä, siis imperfektissä, samoin kuin Tolosta.

      Poista
    3. Pen Leen "Nouveulla" on hieman vähän raaempaa puhetta, kun Lindholm ja Järvinen keskustelevat keskenään kitaroilla.Minulla on se lp:llä ja dvd:llä. Levysoitinta minulla ei tosin tällä hetkellä ole, tarvitseeko koskaan enää hankkiakaan.

      Jossain joku sanoi, että hirvittää katsoa, kuinka Tolonen nykyään soittaa jotain kuppaista Yamahaa. Minä olen eri mieltä. Kamalaa on, että muusikko sairastuu nivelreumaan, joka estää sen missä on ylivertainen. Mutta iloinen olen, että mestari sai jatkaa elämäänsä. Ilman uskoa hänelle ei siihen enää mahdollisuutta olisi ollut. Kaikesta huolimatta och så vidare, tästä karusta esityksestä tykkään.

      Poista
    4. Perkele, täs mun piti sanoa: "Nouveau".

      Poista
    5. Järvinen sanoi Lindholmille, kun tämä soitti niitä Otto Donner-juttujaan, että: "mikä vitun Sibelius susta on tullut?"

      Määki tässä vähän ajattelin, olenks mää sittenkään mikään Jeesus.Hänhän asuu siinä isossa valkiassa kirkossa, aivan kultahammasrannikon vieressä. Ja porvari on suu auki: "kehu meitä, kehu meintä, anna vähän piiskaakin!"

      Tässä teille, nappulat kaakkoon, ja kuunnelkaa koko satsi.Ettetse häpeäisi, vanhat ihmiset!

      Poista
    6. Nyt vilkaisin uudestaan tuota IZ Kamakajne. laulamaa laulua, oli eilisillasta saanut jotakin 70 000 kuuntelijaa lisää.

      Poista
  44. Yks asia minun on pakko kertoa... en ole koskaan kehdannut kertoa tätä kellekkään. Uskokaa pois! Ja älkää lukeko tämän edemmälle! Koska kohta kuulette niin niljakkaan pornografisen jutun että alatte häpeä, minun lisäkseni, myös itseänne.

    Pikkupoikana opettelin soittamaan kitaraa. Se oli vähän vaikeaa kun minulla ei ollut minkäänlaista musiikkikorvaa. Enkä tiennyt, miten kitaraa soitetaan. (Ai miksi meillä oli kitara? No oli vaan, kun oli. Meillä oli kaikenlaisia soittimia, isäni kun soitti mitä vaan; se ite teki sellaisenkin puupuhaltimen mistä kukaan (ei edes konserttikaverit) saanut aikaiseksi edes pihausta. Mutta itte sai.) - nO, minä siis opettelin kitaransoittoa. Pistin sen syliini (vaikka oli se aika iso) samalla lailla kun olin nähnyt valokuvissa Elvis Presleyn tehneet. Sitten aloin näppäillä kieliä. Kuului PLIMP PLÄM PLÄP, ei sen kummoisempaa. Yritin uudestaan; taas PLIMP PLÄM PLÄMP. Minun piti kysyä neuvoa pikkuveljeltäni (joka oli kummallinen musiikkinero jo siihen aikaan ja josta myöhemmin tuli kummallinen lääkäri) että "soitetaanko kitaraa sillä lailla että painetaan vasemmalla kädellä niitä kieliä mistä ei haluta saada ääniä ja sitten oikealla kädellä soitetaan..." Hän ei (ehkä) ymmärtänyt kysymystäni. Mutta kun mietti sitä vähän aikaa, niin (ehkä) ymmärsi kysymykseni. Ja alkoi kamalasti nauraa...

    No, myöhemmin rupesinkin soittelee vaan rumpuja. Siinä olin hyvä. Naapuriopettajakin, rouva Iina Liinaharja, sanoi isälleni että "kyllä näin syksyisinkin kun on pimeää niin on turvallista viedä pyykit ulos kuivumaan. kun tuolta luokkahuoneesta kuuluu niin kamalaa jyskytystä." - Minä se siellä, kuten kolleegani Pelle Miljoona ja me muut ammattilaiset sanomme, paukuttelin "kannuja".

    VastaaPoista
  45. Aikaa sitten edesmennyt punttisalin pitäjä Rauski takavuosina nauroi, kuinka voimailijan uran kohokohtansa oli, kun Arnold Schwarzenegger moikkasi joskus 70-luvun alkuvuosina Stockmannin liukuportaissa vastaan tullessaan. Olivat aiemmin päivällä tavanneet. Minä en osaa soittaa mitään instumentteja, kitarasta osaisin ottaa sointuja ja rämpyttää niin, että naapurin kissa ei söisi viikkoon mitään. Kaksi veljistäni soittaa kitaraa omiksi iloikseen.

    Nuorena tein muutaman matkan keikkakuskina muutamalle muusikolle. Olihan se mageeta, kun tanssin yhden isotissisen ihanuksen kanssa ja artisti muutteli silloin usein soineen kappaleensa sanoja ja lauloi yhden säkeen minusta siinä tanssilattialla.

    Elvistä ylistetään aivan liian paljon, minä en Costellosta ole koskaan oikein saanut otetta.

    VastaaPoista
  46. Vähän otan takaisin päin. Tämä Elviksen kappale on hieno. Ja jos ei kappalekaan, niin ainakin tuo koreogragia.

    VastaaPoista
  47. Kyllä tämäkin minusta on "aika" hyvä. Ainakin ns. Levyraatilaisena - ennen kun menen oksentamaan - antaisin tästä n. seiskan (7+). Koska... koska vähän hiomaton ääni tuolla laulajalla on. (Potentiaalia on.) Mutta välillä sanoituskin ikään kuin tökkii. - Ei tästä enempää voi antaa.

    https://www.youtube.com/watch?v=PotB76gi2_4

    Bs. Basistille antaisin erikseen 10-.

    VastaaPoista
  48. Luen välillä juorulehtiäkin, tai siis aikoinaan luin, ja jossain sellaisessa ns. "syvähaastattelussa" Elvis Presley tunnisti sanoneensa tulevalle vaimolle - joku Priscilla sekin oli - että "sinun pitää hyväksyä se että olen maannut noin 3 614 naisen kanssa"... En muista mitä Priscilla siihen. Itse ajattelin että "huh, huh. ja välillä on pitänyt myös laulella..."

    Ajattele ite!

    Jos joskus siemailet, vahingossa, muutaman konjakin liikaa... ja et sen takia saa heti unta. Vaan päin vastoin pyörit sängyssäsi kuin... kuin Björn Wahlroos, ja ihmettelet sitä... niin olisi aika kamalaa kun siihen vielä tulisi n. 3 614 akkaa, eri värisesti vaatetettuina, ja alkaisivat kans kamalasti kimittää että "pläp pläp pläp..." - Kyllä siinäkin "Laulujen Lunnaat" olisi kalliisti lunastettu.

    VastaaPoista
  49. Kyllähän minä oikeasti Presleystä myös pidän. Hänessä täytyy vain muistaa, että joutui huijarimanagerin uhriksi. "Eversti" Parkerin vuoksi oli parhaat vuotensa, vissiin kymmenisen vuotta, pois musiikkielämästä ja teki ne maailman huonoimmat elokuvansa. Vähän järkytyin, kun joku arvostelijan planttu lehdessä jotain elokuvaansa hiljattain kehui. Sitten 70-luvun alussa EP teki uuden tulemisensa ja oli jo aivan pihalla. Eniten se komiikkaa oli, kun hörhelöillä koristelluissa haalareissa lauloi viihdemusiikkia. Jumalaton vyö vatsallaan, ettei maha olisi vienyt yleisön kaikkea huomiota.

    Laulava lihapulla kultahöystöin.

    VastaaPoista
  50. Nyt mua rupes hirveesti vituttaa. Ai mikä, sää sanot? No esim Sää. Mitä siinä kyyläät ja vahtaat? Saatana, tintaan sua turpiin, mene helvettiin siitä. Vitun orava. TSIPRE TSIPPE TSIRP vaan. Siinähän viserrät. Ja kohta kans vihellät kun sulta joka toinen hammas on vitussa. Äläkä virnuile... j-lauta. (Hei jätkät, ampukaa sitä, se kiemurtelee...)

    Nauhoitus Poliisiarkistosta. Nauhoittanut P. Puupää.

    Mua väsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hitsi! Tämä oli - johtuu tämän blogin rakenteesta - ikään kuin vastaus Riku Riemulle: "mua rupee vituttaa sää..." Oi ei! Tuo lyhytnovelli kuuluu ihan toisen konseptiin; kirjoittelin ittelleni.

      Ps. Totta kai tiedän että te huomasitte tämän heti. (Minä en.)

      Poista
    2. Vähän kyllä aavistelin tuota "mua väsyttää", merkiksi siitä, että minäkin voisin sordinoa laittaa pienemmälle. Ja vaikket sitä tarkoittanutkaan, niin kyllähän minä voisin ja kyllähän minun täytyisi, mutta kun en voi. Kaikki pirut mun päässä, tanssii eri rytmeissä balettii, lauloi laulaja joskus.

      Meillä oli kaveripiirissä joskus ennen tapana, että retkautimme päämme sivulle, laitoimme silmät kiinni ja aloimme muka kuorsata, kun joku meistä kertoi oikein pitkäpiimäistä tai muuten hölmöä juttua. Aika usein olivat kuorsaavinaan kun saarnasin.

      Poista
  51. Mutta tässä kun lueskelin tämän pakinan keskusteluo-osiota, niin heti alussa pari naispuolista ihmistä, Kuunkuiske ja Iines, tuohtuneena tuomitsivat miehet jotka tanssisalilla (tai bussissa) hinkkaavat itseään (so. etumustaan) heitä vastaan. (Lähinnä lantion seudulla siis.) Eihän siinä, olen samaa mieltä, mitään kivaa minunkaan, joka olen ihan ulkopuolinen ihminen, mielestäni ole. Hinkkaisivat mielummin toisiaan (siis nämä miehet).

    Mutta tämä minun pointtini ei ollut vaan... no, hyvänen aika, unohdin sen? Siis... Nyt muistakin! Joo. - Meillä oli Mauri niminen ihminen töissä. Hän oli pienikokoinen ja mitäänsanomaton, arkkileikkurin apulainen, mutta annas olla kun käytiin juhlimassa, firman pippaloissa, niin aina sillä oli hemaiseva nainen kainalossa kun lähdettiin pois. Ihmettelin sitä. (Koska oma onnistumisprosenttini oli n. 20:80. Tai parhaimmillaankin 40:60.) Ihmettelinkin kerran tätä (mielestäni epäoikeudenmukista flaksia) eräälle työtoverilleni... niin se sanoi: "Mauri aina tanssii niin lähellä naisia". Sanoin, että niinhän minäkin - paitsi jos on kyse rock and rollista. "Niin, mutta Maurilla onkin 25 senttinen. Kyllä naiset sen huomaavat". - Siihen minulla ei ollut mitään argumenttia sanottavana. (huokaus)

    VastaaPoista
  52. Olet väärässä, mikis. Kukaan ei ole "tuominnut tuohtuneena", vaan kertonut ihan kiihkotta, lähinnä huvittuneena siitä, ettei pidä vieraitten miesten äkkinäisestä hiplailusta. Hieman nyanssien tajua, ystäväiseni, please.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytin sanoja miten käytin :). PÖH.

      Olet liikuttava! Iines. Ai laik juu. (juu)

      Poista
    2. Ja lupaan että en heti, kun tavataa, sua hiplaa. (Vaan vasta viiden viiva kymmenen minuutin kuluttua. Vasta.)

      Poista
  53. Naiset nyt vain eivät aina oikein ymmärrä sitä, mikä heille tekee hyvvee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen huumori pitäisi kieltää!

      Poista
    2. Eikäkö mun on pakko laitta tähän Innasen roisi kappale. Minua alkaa aina naurattaa tuo: "...sä sanoit jotta, tuo ei oo totta, yksin mä jäin...!"

      Innasen laulun minän puolustukseksi täytyy sanoa, ettei perse edellä puuhun kavunnut, vaikkakin yritti kikkeli edellä naiseen.

      Poista
    3. ... "nyt tiedän että, ei persettä ..."
      On ihan von Goethen tasoista runoilua tämä. Sulaa silosäettä.

      Poista
  54. Hätkähtää, kun tulee näille sivuille takaisin; ai ooks mää tommostakin skeidaa tänne kirjoittanut? Hmnh, kummallista. Itsekin ole saarnannut - tietysti oma lehmä ojassa - sitä, ettei mitalla niin väliä. Pieni, mutta teknillinen, hellurei, on parempi. (Eikä Maurillakaan ollut kuin vain 22,1 cm:nen.)

    Se siitä. Eli tuo hänestä.

    Musiikki minua enemmän jäi kaivertelemaan... Minulle musiikki on hyvin komplikas juttu. Muistan, kun pikkupoikana karkasin kotoani ja liftasin Turkuun, siellä Tuomiokirkossa laulettiin Gregoriaanista musiikkia ja se oli kaunis kokemus minun elämässäni. (Noh, silloin olin vielä romantikko?)

    Kuunnelkaa ite:

    https://www.youtube.com/watch?v=uv_2x6JmuaE

    VastaaPoista
  55. Sitten ihastuin Bellmaniin.

    VastaaPoista
  56. Koska koulussa, muistaakseni oppikoulussa, sain ruotsinkielestä jatkuvasti nelosia (4) torkkariini, Isäni pakotti minut menemään ruotsinkielen yksityistunneille erään leskirouvan luo. Menin, koska oli pakko mennä. Siellä, Kalliomäen pienessä omakotitalon olohuoneessa, tankattiin ko. kieltä. Ja minä aina välillä - olinhan jo melkein 14 -v., tuijotin hänen tissejään. Se ei edesauttanut vaan päinvastoin häiritsi kielenopiskeluani. - Mutta Bellmanin lauluja minä jaksoin kuunnella! Ihan vahingossa opin ruotsin sillä lailla. (Tosin kielioppiknoppeja en sillä tavalla oppinut. Tuppas tulee edelleen vitosta ja kutosta. Paitsi joskus tuli kasi.)

    VastaaPoista
  57. Nyla - muistaakseni olen joskus, ohimennen, maininnut teille maisteri Eero Nylundista? - niin se kun meni lavatansseihin niin se pujotti paksun porkkanan housuihinsa. (Siis sinne ikään kuin fööripuolelle.) Mutta ei silläkään oikein flaksi käynyt. Sillä ainoot jotka sitä haki - eikä suinkaan tanssimaan - oli vahtimestarit. Ja nekin vain haki sen pois lavalta.

    VastaaPoista
  58. Eerolla oli omat kompleksinsa. Pahinta oli se että hän oli liian älykäs. Saarikoski sanoi joskus että "juon sen takia että laskeutuisin samalle tasolle kuin muut ihmiset". En oikein usko tuohon; ei Saarikoski niin älykäs sentään ollut.

    Mutta Nyla-parka oli.

    VastaaPoista
  59. Nylalta, kun juotiin koskenkorvaa planttaamatta, opin termit nutaatio, deviaatio, deklinaatio ja analemma. Olin kysynyt että voisiko rakentaa sellaista Aurinkokelloa Forssaan joka näyttäisi Greenwichin aikaa. Eeero sanoi heti että "joo", ja sitten hän luetteli nuo asiat, ne pitäisi ottaa huomioon. Sitten hän lisäsi, kun oli vähän aikaa tuijottanut minua, että "pitää ottaa huomioon myös maapallon näennäinen huojuminen omaa niinsanottua akseliaan vasten.."

    VastaaPoista
  60. Siihen minä vastasin "vai niin".

    VastaaPoista
  61. Mie poeka se kävin tänään Suomalaisessa kirjakauppa & paperihörhelössä. Alesta ostin Keskisarjan "Viipuri 1918" kirjan hintaan 14,95 ja Pentti Saarikoskiksen kirjan "Ovat muistojemme lehdet kuolleet" (alk. v. 1964). Pentin kirjaa selailin siellä kaupassa ja päätin ostaa, kun huomasin: jukupliut, Pentti ei ollut mikään hölmö mies, kirjoitti melkein kuin Mikis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, unohin. Saarikosken pehmeäkantinen 158 sivua maksoi 4,95.

      Tässä on kun on vielä tilaa kirjoittaa, eikä osto- ja myynti-ilmoitusta kehtaa laittaa, kehun Kemppisen viimeaikaisia blogikirjoituksia, hyvijä ovat olleet. Keitä tässä maailmassa ei saa pilkata? Vähäosaisia ei tietenkään, mutta siinä on se pieni ongelma, että melkein kaikki ovat hypänneet sorrettujen kategoriaan. Jos eivät muuta keksi, ovat joutuneet työpaikkakiusatuiksi, kun pomo kerran käski lopettaa laiskottelun. Ja naiset tietysti, ihanat naiset. Kiusaamista se on, kun kerran äijä kieltäytyi lähtemästä Anttilaan verho-ostoksille tai joku ruma ikivanha äijän kuvatus katsoi ilkeästi, kun nuori nainen viattomasti kaiveli nenäänsä ja keskittyi älypuhelimeen ruuhkassa kävellessään.

      Poista
    2. Minäkin puolustan sananvapautta viimeiseen saakka, jopa omassa blogissani. Mittarina ei voi pitää edes sitä, että joku loukkaantuu.

      Eri asia on, jos huomaa jonkun kategorisesti ja jatkuvalla syötöllä kiusaavan muita kirjoittajia tai bloginhaltijaa. Semmoiset puheenvuorot joutavat poistetuiksi. Tässä yritän kuitenkin itsekin oppia oman itseni arvostelua. Pelkkiä ilkeyksiä sen sijaan ei tarvitse kai sietää?

      Vaan jälleen: missä kulkee ilkeän kiusaamisen ja sananvapauden raja?

      Poista
    3. Missä ero on, sitä en oikein osaa sanoa. Jatkuva painostaminen ja hyökkääminen lienee kiusaamista, samoin hyvin jyrkät sanonnat. Mutta jos vitsinä kertoo, mitä vaan saa pilkata. Kunhan ei pilkkaa kulttuuri-ihmisiä tai muita hyvän puolella olijoita. Taiteilijoita etenkään ei saa pilkata, pehmeät päät eivät sellaista kestä. Ja persuja ei saa kiusata vaan siitä syystä, että persureikä on kipeä. Jos surullisista asioista pitää etsiä hauskoja, aika hauska oli tuo Ville Rannan puolustus, kun Muhammedista piirsi ja sai siitä joiltain haukut. Piirsi myöhemmin Soinista, persut hermostuivat paljon enemmän, ihan pukamille asti.

      Poista
    4. Noh, minusta yhteiskunnan vallanpitäjiä ja päättäjiä saa ja joskus jopa pitää pilkata, koska se tapahtuu heidän ollessaan työroolissa, ei yksityishenkilöinä.

      Esimerkiksi pääministerin tulee kestää paljonkin pilkkaa. Tätähän hoettiin Matti Vanhasen aikoina. Ja jotain Kauko Juhantaloa saa vapaasti pilkata, koska hän on ollut rötöstelijä. Olisiko niin, että tahallisesta ja selvästä virheestä on ansainnut pilkkansa.

      Sen sijaan joku yksinäisempi henkilö, jolla ei ole selkeää isoa työkontekstia tukenaan ja joka ei ole tehnyt tahallista virhettä, on jo haavoittuvampi.

      Poista
    5. Mutta tuohan on selvää, julkkiksia ja poliitikkoja saa roimia. Se, jos ihmettelee, kuinka vähän Antti Kaikkosella ja Antti Kioskimurtajakeikkasella on eroa, ei ole tuomittavaa. Ellei se Kioskimurtaja haasta oikeuteen, silloin on vähän heikoilla. Sellainen ei sitävastoin käsittääkseni ole lainvastaista, että ihmettelee Taiveahon ja Kaikkosen ihanaa elämää, josta vain täyttymys puuttui, kunnes jostain saivat kaiken keskelle lapsen lainattua. Toivottavasti Antti ei enää saa ehdollisia vankeustuomioita, enkä minä sitä missään nimessä pelkää tai erityisesti usko.

      Poista
  62. Erityiskiitoksen Kemppiselle esitän siitä, että on melkein hokannut Chaplinin Nykyajan olevan maailman kaikkien aikojen parhaan elokuvan, jossa on kaikki ja vielä enemmän. Minä nostan takapuolta penkiltä ja pieraisen aina, kun joku väittää Eisensteinin tehneen edes kohtuullisia elokuvia. Panssarilaiva Potemkin on huonoin elokuva, jota koskaan en jaksanut katsoa kokonaan. Valtaapitävien nuoleskelu ei koskaan ole erityisen kaunista, vaikka kuinka elokuvallista tekniikkaa kehittäisi.

    VastaaPoista
  63. Liikaa en kuitenkaan halunnut Suomalaista Kirjakauppa & Paperihörhelöä kehua, sillä suurin osa aletavarastaan oli sellaista, että soittaisin poliisille, pyytäisin karhuryhmää, jos sellaista ilmaiseksi postiluukustani työntäisivät.

    VastaaPoista
  64. Tietävätkö sellaiset ihmiset, jotka vaativat jonkinlaisten vitsien lopettamista, että heidän sydämessään asuu alkiota suurempi möhkö fasismia, mussolinia tai josif stalinia?

    Sori vaan, kulttuuribeibet.

    VastaaPoista
  65. Ja tietysti: jos niissä vitseissä näkyy selvä politiikka, agenda, jonkin voiman, esimerkiksi puolueen, suuntaan, silloin ne eivät ole huumoria vaan agitaatiota.

    VastaaPoista
  66. Ja Mikis: jos et sano mitään ja vaan murjotat luolassas, alan sua haukkuun.

    VastaaPoista
  67. Ja Iines: jos et sano mitään ja vaan jotakin, en minä sinulle pahasti osaa sanoa, vaikka kommenttejasi toivon. Ja muut: ootteko ihan mykkäuunoja, ootteko koskaan mitään sanoneet?

    VastaaPoista
  68. Mää arvasin sen. Yksinään tykkäänkin eniten keskustella, koska olen aina itseni kanssa samaa mieltä.

    VastaaPoista
  69. Kumpi voittaa, karhu vai leijona? - Mikä minä olen niille vastaamaan, multa luvut jäi kesken aikanaan.

    VastaaPoista
  70. Minä olen Jaska. Jaska Jokunen, pieni pyöreäpäinen poika.

    VastaaPoista
  71. Sanon sanon sanon minä! (Mutta kyllä minunkin välillä pitää nukkua.)

    "Ovat muistojemme lehdet kuolleet" on kirja, jota en ymmärrä miksi se on tehty. Se on niin huono. Maailman lyyrisintä suomenkielistä proosaa Saarikoski kirjoittaa "Aika Prahassa" kirjassaan. - Kadehdittavan rytmisiä pitkiä virkkeitä - hän kirjoittaa. (Samalla kun lentää tuulen lailla kuin lehti, paikasta paikkaan. - so. kapakasta kapakkaan) Loppua kohden huomaakin että ukko on tullut vähän mutta liikaa känniin, lauseet alkavat hajoa... levenevät. Ja alkavat vimpattaa kuin Skoda kesämökkitiellä.

    Ps. Nyt kyllä itsekin lopetan vähäksi aikaa taas dokaamiseni. Eli, jos minulle sattuu merkkipäivä, olen "matkoilla".

    VastaaPoista
  72. Hyvää känniä ei kannata löysin perustein lopettaa, minäkin aion tästä vielä supermarketiin ravinneostoksille.

    VastaaPoista
  73. Jestas teitä, pojat. Ja kiitos, kun pidätte palstaa yllä.

    Minä olen istunut pari päivää nenä kirjassa ja nuttura soikeana. Vieläkin silmissä vilisee ja aivot päästelevät höyryjä.

    Siis sain juuri 557-sivuisen Valtosen teoksen ---> viitaan Einesbaariin - loppuun, ja lukutapana oli vielä minulle uusi e-kirja. Molemmista nautin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nykyään huolestuttavasti kirjoitusvirheitä. Pahoittelen!

      Johtuu samasta syystä kuin Kemppisellä: huonontuneesta näöstä tai tarpeesta uusia prillit. Ja sitten toiseksi liian nopeasta naputtelusta jollakin muulla kuin pöytävehkeellä.

      Poista
  74. Olen ihastunut tablettiini muutenkin. Katselen sillä myös Ylen Areenan dokkareita, mm. juuri katsoin yhdeksänkymppisestä naisesta, joka elää saarella yksinään, Dora joku en muista, mutta ohjelma oli kiinnostava.

    Samoin katsoin yhden pohjoisessa elävän vanhan miehen elämää. Eleli yksinään mökissään, hevosensa ja koiran kanssa. Kalasteli henkensä pitimiksi. Molemmissa ohjelmissa ei juurikaan puhuttu, aika seisahtui ja maisemat lipuivat hiljaa, vailla suuria tapahtumia. Näissä oli enemmän merkitystä kuin merkityksellä ladatuissa ohjelmissa.

    Rakastan tuommoisia ohjelmia. Katsoin myös Toven ja rakkaansa elämästä kertovan dokumentin Harun saarella sekä pari dokumenttia sukukansojemme elämästä siellä jossakin. Tällaiset hiljaiset reality-tv-ohjemat elämää kokeneiden kansanihmisten elämästä hakkaavat mennen tullen mainoskanavien sarjahömpät tai bimborealityt. Tabletti on kevyt käsissä ja sen saa sopivan lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla Tovellako ja muilla ihmisten parista karkuun lähtijöilläkö todella on kuitattu sydänveremme vuodatus ja älymuhkujemme äärimmäinen ponnistus? Olenhan minäkin sen dokumentin katsellut siitä kaljusta luodosta, jossa tappava viima ei hetkeksikään ole voinut tauota.

      Poista
    2. Bioloogisesti, eli siis tieteellisesti, ihminen on laumaeläin, yksinäisyydestä hän kärsii, ero laumasta on kärsimystä. Samoin luonnollisinta ihmiselle on taajama- mieluiten kaupunkiasuminen. Oikein iso kaupunki on ihmiselle luonnollisempi kuin metsässä kököttäminen, johon ihminen ei ole millään tavalla sovelias.

      Poista
    3. Dokumentti ei ollut kovin syvällinen, sillä syvällisintä antia taisi olla se, kun Tove tanssi omanlaistaan koikkelehtivaa yksintanssia siinä pihalla. Katsoin silti sen, että olisiko siinä jotain. Ei siinä ollut, siitä puuttui kaari, se oli irrallista höttöä toisin kuin nuo muut mainitsemani, joissa kussakin oli se kaari, jännite ja selkeästi soljuva aika. Tähän ei päässyt sisälle. Minua kiinnostaa silti yksinkertainen elämä pienessä tilassa.

      Poista
    4. Ehkä juuri se minua kiinnostaakin näissä ohjelmissa: miten he selviävät ahdistumatta ihan yksin autolla saarella tai pienessä tilassa koko pimeän talvenkin. Doraltakin putki jäätyi ja hän joutui sulattelemaan lumesta vettä itselleen.

      Poista
    5. Tove Janssonin tanssi oli siinä dokumentissa minut sulattavaa ja valloittavaa. Tuutinki vaikutti jämerältä asioiden hoitajalta.

      Poista