10.7.2015

Tukilisäjenkka



Olen varma, että terveyskeskuksen naiset, nuo kirotut leveäperseiset satakuntalaisämmät vihaavat minua. Sen kerran kun käyn siellä, tapahtuu jotain kurjaa. Ensinnäkin minua odotutetaan kohtuuttomasti jo ilmoittautumishuoneessa, joka tälläkin kertaa on täyttynyt mustalaisista. Koko romaaniheimo on liikkeellä, kun yksi nainen on loukannut kätensä. Heidän jälkeensä luukulla raivoaa mutkalle vääntynyt mieshenkilö, joka on ketterästi hilpaissut ylös ilmoitushuoneen oven tukkivasta sähkömoottorituolistaan. Häntä on - muka - laskutettu liikaa terveyskeskuksen toimesta. Miehellä on mukana nippu papereita. Kun kolme kertaa on  laskutettu vuoden aikana, niin kuin kuuluukin, selittää ämmä ystävällisesti hymyillen ennestään tuettua. Odotan kärsivällisesti että mies siirtää härvelinsä syrjemmälle, jotta normaali ihminen pääsee asioimaan. Ilmapiiri tekee kiltinkin ihmisen hyeenaksi, joka puolustaa etujaan kynsin ja hampain - tarkoitan nyt itseäni. Terveyskeskukset ovat kuoleman esikartanoita, kammottavia paikkoja, joissa parasta palvelua saavat jo runsaasti tuetut.

Selkäni takana paljasjalkaista tatuoitua naista talutetaan tarkkailuhuoneeseen, ja nainen mörisee, ettei tule, ei tule, ei tule. Juoppojakin hoidetaan paremmin kuin kunniallista hyvätapaista kansalaista. Mustalaiset ovat vallanneet odotusaulan ja ottaneet tapahtumien kulun käsiinsä. Kätensä loukannut on kuin kapellimestari, joka johtaa orkesteria. Johdattaa keskustelun Kreikkaan ja haukkuu helleenit ja Putinin samassa lauseessa. Suvun vanhin on 89-vuotias, ja hän kyselee, löytyykö yhtään häntä vanhempaa. Valkoihoiset jurottavat, romanit posmottavat keskenään.

Kun siirryn sitten aulaan odottamaan, että saan antaa vaivaisen nestenäytteeni, minkä ajattelin tapahtuvan samantien, tatuoidulle juopponaiselle kiikutetaan kahvikuppia voileivällä. Minuakin pyörryttää, sillä en ehtinyt syödä mitään. Juopponainen  yrittää karata, kävelee paljasjaloin ulko-ovelle. Kun karkaaminen ei onnistu, menee ulos tupakalle. Tulee takaisin ja saa taas hoitajien huomion ja lääkäriltä hymyn, että taas täällä vai.

Ei ihme, ettei minun näytettäni ehditä ottaa. Mustalaisnainen pääsee sisään, samaten moni jälkeeni tullut. Käyn kysymässä niiltä leveäperseisiltä ämmiltä, miksi en pääse sisään, kun moni jälkeen tullut on päässyt. Voi voi, nauraa leväperä, ei täällä ajat pidä, tässä on moni tullut kiireellisesti ja ambulanssilla ja väliin on annettu aikoja. Siinäs kuulitte. Ne vihaavat minua, antavat väliin aikoja, vaikka minulla, yksin minulla on 13.40 ja kello on nyt 15.20. Yhtään ambulanssikuljetusta ei ole tullut.

Jaa että miksi minä siellä istun? No siksi, että terveyskeskuksen ämmät kadottivat kolme päivää sitten tuomani näytteeni, jonka oli määrä päätyä laboratorion viljelyyn lääkereseptiä varten. Olen melko vakuuttunut, että naiset kaatoivat näytteen viemäriin ja hävittivät putket, jotta voivat palvella juoppoja, narkkareita, mustalaisia, vammaisia ja muita tuettuja ehtivämmin. Tuettoman kandee olla terve.

176 kommenttia:

  1. Iines, tässä on kyllä vakavasti sellainen vaara olemassa, että ihmiset ottavat sinut kirjaimellisti. Sellainen on kyllä riemukasta!

    Veikko oli vanhan kansan mies ja aputukilisät tulivat hänelle uutena asiana. Mutta työt laulun saralla hänelläkin loppuivat, kun erehtyi tekemään ennen presidentinvaaleja tämän ihanan riemukkaan laulun kekkosesta. Kanafarmarina vissiin kymmenen vuotta itsensä elätti ennen uutta tulemistaan, kun hirviö oli jo vanhuudenheikko.

    "Mies Mekkonen"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja aputukilisiä ja niiden ynnäyksiä epäilemättä joutui hakemaan, - kyllä sellaisessa varmasti hermot menivät, jos Sypa ei yhtään auttanut.

      Poista
  2. Minähän olen tosissani! Ihmisestä tulee hyeena, kun hän joutuu terveyskeskuksen rattaisiin kauniina kesäpäivänä, vielä kipeänä ja kiukkuisena eikä hän tiedä, mitä hänelle tapahtuu ja saako hän minkäänlaista palvelua tai hoitoa, kun kaikki jyräävät ohi. Kärsimys ei jalosta ainakaan minua. Vain se mustalaisnainen istui siellä iloisena ja hilpeänä, mutta ei hänen kauan tarvinnut istua.

    Minua painoi siis se, että aiempi näytteeni oli hukattu, vaikka minun piti saada lääke samana päivänä - siis tk oli tehnyt mielestäni aika ison virheen ja pani minut taas odottamaan ja aloittamaan alusta, eli maksamaan siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Olin kolmena päivänä odottanut tulosta ja soittanut monesti terveyskeskukseen, jossa sanottiin vain aina: tuloksia ei ole vielä tullut. Niiden piti tulla siis jo monta päivää sitten. Koko ajan olin ilman antibioottia, jota olisin heti tarvinnut.

      Poista
    2. Jos minä olisin valelääkäri, niin olisin sanonut sinulle:

      Minulla on teille hyviä ja huonoja uutisia. Huonot kuuluvat: olemme hukanneet näytteenne. Hyvät uutiset ovat sellaiset, että teitä ei vaivaa mikään. Hus, hus, täältä häiritsemästä, te senkin akka!

      Poista
    3. No oikeasti se meni niin, että lääkäri ihmetteli niille naisille, miten kaksi laboratorioputkiloa voi kadota. Kysyin samaa ja päädyin lopputulemaan: eivät mitenkään. Annoin ne hoitajalle, joka otti ne ja pani eteenpäin. Jossain ne siis ovat, ellei niitä ole säästösyistä ......

      Minusta näin selkeältä reitiltä kuin hoitajalta matkalle laboratorioon konkreettinen putki - 2 kpl - ei häviä itsestään.

      Poista
    4. Tosissani minäkin otin kuvauksesi, sillä se vastaa omiakin kokemuksiani julkisesta terveydenhuollosta.

      Populistisissa korulauseissa kauhistellaan heikompiosaisten palvelujen leikkaamisia, mutta iltaisin poliklinikoilla huomaa mitä se käytönnössä on – ammattilaiset töissä ja hörhölöstö asiakkaina, kenelle pää veressä, kenellä pillerit loppu.

      Tietysti aamuisin verikokeisiin sun muihin jonottaa ihan kunnollinen vanhempi väki. Ylipäätään pidän kyllä julkista terveydenhuoltoamme ainakin Stadin horisontista katsottuna hyvänä ja toimivana.

      Poista
    5. Aamuisin siellä ovat kaikki työkkimyökin hakijat, niin olen kuullut. Nuorena minulla oli yksi kuukauden sairausloma, kun leuka murtui, rosvo pääsi poskipäähän lyömään, kun toisen kanssa kävi keskustelua.

      Sen jälkeen minulla ei liene paljoa kymmentä sairauslomapäivää enempää. Silti minut irtisanoivat, olen ilmeisen huono.

      Poista
    6. Eikös työntekijöillä ole oma työterveyslääkäri? Eli he eivät joudu yleiseen hälisevään jonoon, jossa on aina palvelun suurkuluttajia.

      Huono on työnantajasi!

      Poista
    7. Oma työterveyslääkäri tai lääkärihoitola on, siellä firmassa kävinkin hijattain, kun pakko oli yksi päivä saada vapaaksi, jalallani en pystynyt kävelemään.

      Silloin kun minulla oli merkitystä, yhden sopimuksenkin yhden lääkärifirman kanssa tein. Siis firman puolesta, en omastani.

      Poista
  3. Selvää vääryyttä kärsinyt Iines-rukka. Tehdään näytteen katoamistemppu ja sitten vielä kiusataan. Jos kyse on pissanäytteestä, joka tehdään jos on kirvelyä, on kyllä tosi kysymyksessä. Virtsatietulehdus ei ole leikinpaikka. Se tuottaa sietämätöntä kärsimystä. Minulla on siitä kokemus. Se on ihan kauheaa. Siihen auttaa antibiottikuuri. Ja runsas vedenjuominen ja persiljatee kotikonsteina. Mutta kotikonstit eivät aina riitä.

    Voihan se olla sinulla jokin muu syy, Oli mikä tahansa. Kirjoituksesi osoittaa paitsi kirjoitustaitoa (bernhardilaiseen tapaan), myös todellista tuskaantumista. Toivottavasti olet jo poispäässyt piinasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pissatessa kirvelee, kehottaisin katsomaan mitä Mikis kokemusasiantuntijana kertoo itse asiasta kuultuna edellisen postauksen Havanna-osuudessa. Siis sittenkin!

      Poista
    2. Liisu kiitos, ihanaa kun joku ymmärtää kärsinyttä minua! No jetsulleen, Tapsa, VTI on kurja vaiva, joka on lisäksi jopa vaarallinen ilman antibiootteja. Kuuri pitäisi aloittaa nopeasti.

      Kauheinta on kuitenkin se, että minulle ei sovi juuri mikään antibiootti. Saan niistä nokkosrokon, hillitöntä kutinaa ja pistelyä ja huulikin turposi kerran kuin siihen olusi tuikattu botoxia. En ole allerginen, mutta elimistöni asettuu vastahankaan, kun sille syötetään antibiootteja. Yksikään antibiootti ei ole muuten vaaraton.

      Poista
  4. Sinä päivänä, kun kaikki mustalaiset roikkuvat hirressä, minä nostan suomenlipun salkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä päivänä, kun sinä riiput hirressä, minä nauraa hekottelen siinä vieressä ja kyselen: "tuntuuks pahalta, sinä elämässäsikin paskakasa!"

      Poista
    2. Enkä minä siinä oikeasti mitään hekottele, kun ne tuomiot kansan oikeudentuntoisten mielistä ovat niin naurettavan pienet. Ehdollista, vai mitä ehtoollista se on, kun saat, ja sitten sinua paapotaan ja vähän pusseista kutitellaan. Sirkkeliä minä ehdottaisin, enkä mitään giljotiinia, tai muuta vanhanaikaista.

      Poista
    3. Nyt taidat lasketella luikuria, suomalainen.

      Vaan aina kun käyn terveyskeskuksessa, siellä on koko romaniheimo yhden potilaan takia. Tätä edellisellä kerralla romaninainen oli saanut sydänkohtauksen, ja yksi heimosta kävi siellä pienin väliajoin ja tuli kailottamaan koko odotussalille, mikä nyt on tilanne. - Mitään ei voida tehdä, leikata ei voi, riskit ovat liian isot. Tätä airut tuli toistamaan useita kertoja. - Elää niin kauan kuin elää. Otat sie Kassu limsaa? Lapset istuivat lattialla ja Kassua vietiin limsalle.

      Poista
  5. Kerran muuten kun istuin keskikoulun maantietotunnilla Hilkan takana ja aikani kuluksi heiluttelin hänen lettejään – ne olivat ihania – niin keskusradio alkoi säristä ja krahisemaan – semmoin ei koskaan tiedä hyvää, ei nytkään – niin rehtori Rollf Rajaliin pyysi oppilas Mikis X:ää tulemaan kansliaan. Totta kai menin, kun noin kohteliaasti pyydettiin. Sain 1 1/2sta tuntia jälki-istuntoa. On kuultu, ja osittain dokumentoitukin, muka, että olette heiluttaneet… äh ööh grham… ulkoisia genitaalielimiänne tyttöjen vessan oven edessä… kröhmnnh. Ehkä niin olin tehnytkin. Ehkä en. Tästä nyt kumminkaan ei voinut minnekään valittaa. Mutta Rollf oli yksi Suomen kuuluisimpia hyönteistutkijoita. Ja ton kiusallisen episodin – episodiksi minä sitä sanoisinkin – jälkeen me alettiin jutella insectoista. Puhuttiin Hempiteroistakin, josta tiedän aika paljon, ja mun piti korjata Humulus gastarttis ja Humulus fellaatio lajien yhteistä geneettistä taustaa. Hänen mielestään niillä muka semmoista ei ole. No, en halunnut loukata häntä, ja annoin hänen olla väärässä.

    … Samana iltana Rehtorin makuuhuoneessa. Jossa rehtori ja hänen vaimonsa, molemmat innokkaita hyönteistutkijoita, keskustelevat. Samalla kun lukevat ”Insecta of Your” –lehteä.
    (Vaimo): - Mikä se meteli oli? Kun kuului opettajahuoneeseen asti?
    (mies) – Mikä ihmeen meteli?
    - Joku kuulemma sarjaraiskasi naisia tyttöjen weeceen oven edessä… Hui kauheeta.
    - Ai se… Eihän siinä muuta kuin että Mikis vaan voimisteli siellä. Annoin hänelle 1 1/2sta tuntia jälki-istuntoa, että menisi voimistelemaan muualle. Ei siinä sen kummempaa.
    - Ahah.
    - Mutta kamalasti se luulee tietävänsä hyönteisistä. Väitti että Humulus gastarttis ja Humulus fellaatiolla on on muka jotain yhteistä. Hehh, heh. No, en halunnut loukata häntä, ja annoin hänen olla väärässä.
    - Se on ihan oikein. (sille mulkulle…)

    mutta se mulkku tulee niin hiljaa, oi niin hiljaa, että jo äänensävystä tietää ettei uusia rolfrajaliineja ainakaan lähimmän 9 kuukauden aikana tähän maailmankaikkeuteen tupsahda. Ja Raija kääntääkin kylkeään. Ja vetää peittoa entistä tiukemmin itseään kohti.

    Mutta mitäs siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mikiksen on hauska tarina, mutta järkyttyneenä luin eilen uusimmasta lapsiraiskaustuomiosta. Suomen rikoshistorian ehkä törkeimmän seksuaalirikoksen päätekijä, 53-vuotias tamperelaismies sai törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kahden vuoden ehdollisen rangaistuksen Keski-Suomen käräjäoikeudessa Jyväskylässä. Koeaika päättyy 30.6.2018. Syytetty oli sukupuoliyhteydessä tekoaikaan 12-15 -vuotiaan kanssa. Aiemmin mies oli raiskannut avopuolisonsa kanssa naisen 3- ja 7-vuotiaat lapset. Ja nyt siis taas, ja ehdollista, eli raiskaa vain jatkossakin lapsia, hirviö. Miten tämmöinen ihminen saa kulkea vapaana? Eivätkö raiskaukset ole tuomarien mielestä törkeitä, jos lapsi ei kenties osaa vastustella? Vähän kuin Vilja Eerika? Tarvitaan ruumis ja mielellään raivostunut ihmiskunta, ennen kuin Suomessa ihminen joutuu vastuuseen teoistaan.

      Poista
    2. Nimimerkki "suomalaiselle". Ei kannta kirjoittaa tänne tahallisen tökeröitä trollikommentteja, joissa ei ole edes asiaa: Suomessa moni asia on päin persettä. Ja toinen kommentti, jossa hintit hirtetään on vain mauton. Ei täällä, ystävä hyvä. Poistin kommenttisi.

      Poista
    3. Sanonpa vielä, mitä äsken luin, tuohon yllä olevaan uutiseen verrattuna. Yhdysvaltalainen opettaja sai 30 vuotta vankeutta sekaannuttuaan kolmeen teini-ikäiseen oppilaaseensa.

      Että on eroja eri maiden oikeuslaitoksilla. En ihaile amerikkalaisia tuomioitakaan.

      Poista
    4. Jotain outoa tuollaisissakin tuomioissa on. Nehän oli sentään karvamunajätkiä, vähintään 16. Nobelin palkinnon tuo opettaja olisi ansainnut. Ai minkä alan? - No, ihan sama, kirjallisuus, kemia, fysiikka, lääketiede, kaikki käy.

      Poista
    5. Nythän me emme tiedä, kai, onko se manselainen hirviö oikeasti raiskannut lapsia vai vain sormeillut tai jopa vain heiluttanut pippeliä samaan tapaan kuin muuan hyönteistohtori tyttöjen vessan edessä?

      Mutta Amerikan naishirviö oli todellakin vietellyt 16-17-vuotiaita kolleja petipuuhiin! Siinä viettelyssä ei varmaan aikaa kulunut puolta minuuttia enempää.

      Eli jos meillä on tuomiot perseestä, niin on ne jenkeissäkin.

      Poista
    6. Siis lehtiuutisen mukaan "Syytetty oli sukupuoliyhteydessä tekoaikaan 12-15 -vuotiaan kanssa. Hän oli ottanut radiokanavan keskustelupalstan kautta tyttöön yhteyttä ja sopinut tapaamisen metsässä Jyväskylässä. Rikoksensa hän oli tehnyt eri paikoissa keskimäärin kuukausittain."

      Lisäksi lehti kertoo, että "1960-luvulla syntynyt mies on syyllistynyt yhteenSuomen rikoshistorian vakavimmista ja hirvittävimmistä seksuaalirikossarjoista. Vaasan hovioikeus tuomitsi miehen vuonna 2009 kymmenen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen seksuaalirikoksesta. Kun hän oli suorittanut tuomiostaan puolet, hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen." Hän oli maannut avopuolisonsa 3 - 7-vuotiaat lapset. 

      Poista
    7. Yhdysvaltojen tuomiot ovat yhtä kohtuuttomia kuin Suomessakin. Suomessa kuitenkaan ei voi välttyä siltä havainnolta, että erityisen suojattua on omaisuus ja yleensä raha.

      Poista
  6. Suomalaiset ovat omituisia. Auto huoletaan. Huolto voi maksaa satoja euroja. Mutta lääkäriin ei mennä. Se kun maksaa. Verovaroin kustannettua pitää saada.

    Yksityiseen pääsee heti . Lääkärin palkkio 100 € . Labra 150€ .
    Ei kallis.

    Joonas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikilla ole yksinkertaisesti varaa yksityislääkäriin. Nytkin on uhkana Kela-korvausten poisto yksityislääkäreiltä. Ja yksityispuolelle pääsee, jos lääkäri ei ole lomalla, jolloin pulju on kokonaan kiinni, ainakin täällä pikkukaupungissa. Ja jos olet yksityishammaslääkärin potilas, niin et saa enää edes särkypotilasaikaa terveyskeskushammaslääkäriltä, vaan sinua kehotetaan odottamaan Burana suussa se viikko, kunnes oma lääkäri tulee. Minulle kävi näin.

      Muutoin kannatan voimakasta yksityispuolen lisäystä ja lisää Kela-korvauksia sinne. Suomalainen terveyskeskuslääkäröinti ei ole enää tästä maailmasta. Tulee mieleen entisen Neuvostoliiton kasvoton ja hidas systeemi, jossa palvelua ei saa sairaanakaan. Ihmettelen vain, että suomalaiset eivät nosta äläkkää etenkään pks:n ulkopuolella, jossa keskukset ovat kiinni jo klo 16 lähtien sekä kaikki viikonloput. Missään muualla Euroopassa ei ole näin huonoa terveydenhoitoa julkisella puolella.

      Poista
  7. Unohtui ... Kela maksaa tuosta osan. Täätyyhän tohtorin saada tukijaiset .

    Joonas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai täytyy saada jokin osa, koska julkinen puoli ei vedä puoliakaan halukkaista potilaista!

      Kalliimmaksi kuntien tulisi lisätä hammaslääkärien virkoja terveyskeskuksiin. Nyt päästään halvalla, kun maksetaan yksityisläkäreille vain Kela-korvauksia siitä, ettei hoideta kunnalle kuuluvaa terveydenhuoltoa. Ja lisäksi osalla potilaista maksatetaan kalliimpaa hammaslääkärimaksua kuin toisilla, mikä ei saisi olla julkisen puolen terveydenhuollon tehtävänä ollenkaan.

      Poista
  8. Hei Iines,

    pompsahdan nyt tänne. :)

    Kivaa iltaa kaikille, ja kiitokset taannoisista juhannusviesteistä, kaikille! :)

    Takaisin ollaan, ja kivoin uutisin: olen haeskellut keikkaa silleen lonkalta - ja nyt on kierroksessa perhe, joka "haluaa just mut" - vaikka perheen äiti ensin sanoi "ettei pidä mun ikää esteenä".

    - Olen päälle neljäkymmentä, vaikka tietty 25 v virallisesti. ;)

    Kyseessä olis osa-aikainen, joka just sopis, ja naperot tosi pieniä, eli paljon vahdittavaa ja perässäjuostavaa.

    Plus koira, joihin suhtaudun tapauskohtauskohtaisen myönteisesti. Bernin paimenkoira; no nehän on söpöjä, tosin vahvempia kuin minä... :D

    Mutta Siis: Ennen Maailmassa naisilla oli kymmenisen eri ikäistä lasta minun ikäisenäni, eikä ainakaan Hemmi-Täti olisi värähtänyt kahden pikku taaperon edessä.....

    Mistä lähtien nainen on jälkeen eräpäivän? Entä mies?!

    Noh, positiivisuutta peliin: Pitäkää peukkuja! Saisin vähän vaihtelua kirjoittamiseen, ja juustoa leivän päälle! - Toim. Huom. En edes mainitse uusia ihmissuhteita, mutta kai se on pakko, netissä.

    Haleja Iines (vähän ajattelin että olet hermostunut minuun, mutta jos nyt yllätetäänkin pojat, eikä puida mitään!!!), ja haleja Lissu, Tapsa, Riku, Mikis, ja kaikki muut! :)

    Etsin Metro-Tyttöjen "Kottarainen koivupuussa" tähän finaaliin (meillä oli savikiekko). - En löydä: oisko "Koivu-valssi! mitään?

    https://www.youtube.com/watch?v=CSSdmir-Y5I

    Aurinkoista illanjatkoa kaikille,
    Char :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä se sinun emailisi olikaan, Char, ja onko kukaan muu kuin Mikis ilmoittautunut? (Tai siitä voimme keskustella sitten kahden Tammelassa.)

      Poista
    2. Hei Tapsukka,

      Jotain sählistä tuli mun g-mail-tilieni kanssa; perustin uuden - ei toiminut, laitan oman meilin.

      rehnmia@gmail.com

      Enkä tosiaan ajatellut että puhutaan täällä, ketkä lähtee ja ketkä ei; jotkut voi haluta tulla incognito (Mikis varmaan kertois että tuleeko tohon K keskelle johonkin).

      Mutta kiva, kun kysyit: minusta ois kiva nähdä kaikkia, myös rouva T:ta, jos se en olekaan minä... - Siistii, saadaan karnevaalit naamiohuveineen pystyyn :) :)

      Kokeillaan nyt toimiiko tämä uusi normiposti; minusta ois hyvä saada jotkut koordinaatit kuntoon (kuten aika ja tarkka paikkka). Päälletulijat selviävät sitten... ;)

      Itse tulen jos kyyti siskon perheeltä järjestyy, ja toivon, että mahd. monta innostaisi vanhanajan markkinatouhu - saa ihania markkinapalkintoja (tuohikoppia, karhukelloja), leivonnaisia, sahtia, simaa, lankkupihviä, ja ylen paltin esitelmiä...

      Kuulisitte sitten väliajoillla kuiskutellen miten se mun uus työ.... :)

      - Olen kuitenkin palstoilla "Char"!

      Poista
    3. Char, eihän sinuun voi hermostua, kun et edes juurikaan kommentoi nykyään! Odotan aina jatkoa, mutta haihdut jonnekin. Hauskojahan sinun kirjoituksesi ovat, vaikka itse taidankin kirjoittaa sinuun verrattuna jopa narisevan kuivasti. Vaan onhan täällä onneksi muita, jotka tekevät paikasta elävän. Mukavaa jatkoa uudesa työssäsi! Toivottavasti pysyt linjoilla.

      Poista
    4. Hei Iines,

      tässä on ollut kaikenlaista: exän yhteydenottoa, naapuri joka on huonossa parisuhteessa ja kolkuttelee aamuyöllä apuja - ja suoraan sanottuna harmitti itseäni se maistissa kirjoittelu.

      Mutta nyt alkaa taas elämä olla hyvän normaalia, ja pysyn linjoilla. Keuhkokuume vaivaa nyt, mutta kun tästä selvitään, ja Suvun Nuoriso on käynyt kokoamassa työpöydän, olen taas mukana kuvioissa.

      Olen niin iloinen tyttäresi puolesta - mahdat olla syystä ylpeä! :)

      Kommentoin edellistä, hyvää kirjoitustasi myöhemmin, kun en ole kuumeessa.

      Kivaa päivää sinulle, ja kaikille,

      Char

      P.S. Mistä tuo narisevan kuiva nyt tupsahti?! Luen juttujasi kuin karkkia, muista se! :)

      Poista
    5. Siis sinun pulppuilevan elämänilosi ja kirjoitustyylisi rinnalla saatan olla kuiva, Char - sitä tarkoitin. Olen lisäksi välillä kauhea tosikko, oikein mutruhuuli. Onneksi en aina, sillä tykkään huumorista ja nauramisesta ja minulle käy ihan kakkahuumorikin.

      Vieläkös se eksä onneton kummittelee sinun elämässäsi?Taidat olla niin kiltti, että annat hänelle välillä hieman siimaa...

      Poista
  9. P.S. En tarkoittanut etten pärjäisi kahden alle kolmivuotiaan kanssa nelikymppisenä, vaan sitä, että onhan siinä, minkäikäiselle vain.

    Helpommin sujunee henkilöltä, jonka ei ole tarve hätstsägätä ja tviitata koko ajan. Jos stereostypisoidaan....

    Char

    VastaaPoista
  10. Koko viikon kuljin Hakiksen torin halki luoden teräviä silmäyksiä oikealle ja vasemmalle, mutta eipä vain katseeni tavoittanut ketään Kuunkuiskeeksi arvelemaani eikä siten kätenikään helmaa tartuttavaksi.

    Kävin muuten katsomassa Hesarin kehuman Mustikkamaan kesäteatterin 7 siskoa. Olihan se vauhdikas, viihdyttävä ja kekseliäskin, mutta olen kai tulossa vanhaksi, koskapa pissismäisen roisi kielenkäyttö kävi hieman korvaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tunne näytelmää, kenen tekstiä lienee, mutta roisi kielenkäyttö kyllä kääntyy enimmäkseen itseään vastaan. Yleisö ei yleensä tykkää, sillä tällainen tarkoituksellinen kiroilu tai alatyylisten (pillu, perse) sanojen liikakäyttö nolostuttaa, vaikka ei niin moralisoisikaan. Minä en itse halua koskaan kenenkään häpyä naamalleni julkisesti, ja minua ärsyttää juuri tuommoinen kieli, jolla kosiskellaan helppoja nauruja.

      Poista
  11. Ihana vanhanajan elokuva tulee teemalta klo 18.00. Voin vain suositella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vihjeestä, Anonyymi. Eli Billy Wilderin Poikamiesboksi kera Jack Lemmonin. Se on varmaan lajissaan hyvä, mutta jos katson ikivanhaa elokuvaa, minua viehättää enemmän vaikka mykkäfilmi kera Buster Keatonin tai sitten vaikkapa Ohukainen ja Paksukainen - viittaan Rikun bloggaukseen blogissaan - tai Chaplinin pistämättömät leiskautukset.

      Poista
  12. Amerikkalaiset osasivat aikoinaan tehdä viihdyttäviä elokuvia. Kaikilla mausteilla. Tämäkin On ilkeä mutta suloisella tavalla ja suloinen mutta ei ällö ja ällö mutta älykäs. Kaikkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se laatuklassikko, ja jos olisin sisällä, katsoisinkin. Nyt olen pihalla, puuhailen ja istuskelen välillä katselemassa, joko linnut ovat hiljenneet. Johonkin aikaan keskikesästä ne aina hiljenevät, vilske laantuu. Eläimet ja hyönteiset ovat muutenkin olleet nyt ennätyskylmänä kesänä hiljaista poikaa. Tuttuja päiväperhosiakaan ei juuri näe.

      Poista
  13. Jack Lemmon on aina hyvä ja Walther Matthau, jota tuossa elokuvassa ei kuitenkaan ole.

    Kahta asiaa olen vakavasti pohtinut. Ensimmäinen on se, miksi sanomalehdet, jopa laatulehti Helsingin Sanomat, antavat niin paljon ilmaista mainostilaa miehelle nimeltään Mentula. Bull. Hänkö todella on idea menestyksestä nykysuomessamme. Saattaahan se olla, vuan suattaa se olla olematikin. Entä jos tilaan kurssin, enkä saa Jutta Gustavssonin leveitä hartioita, tai Mentulan patit tulevat kauhen hikoilun ja vaivannäön jälkeen vain päähän? Mieleeni tuli myös sellainen outo ajatus, että saavatkohan lehtien toimittajat alennusta perseenpienennyskursseista. En sano, enkä väitä, mutta kunhan tällaisia pohdin. Jokaisen on joskus syytä paneutua syvällisiin asioihin.

    Se toinen pohtimani asia on tietysti Timo "Bulldozer" Soini, joka yllättävää kyllä, on mitä ilmeisimmin osoittautumassa sanojensa mittaiseksi mieheksi. Jokainenhan tietää, ettei lapiointi ole nykypäivän keino, kunnon työkoneet siinä täytyy olla, kun rahaa lapataan. Bulldozer, elikkäs puskutraktori.

    Vink, vink, Timo, Talvivaarasta voi nyt saada sellaisia tosi isoja työkoneita halvalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaako Helsingin Sanomat lihaskimppu Mentulalle - jota katsoessa tulee lähinnä pahoinvoivaksi - ylipäänsä ollenkaan tilaa? Nyt kesällä on ilmeisesti ollut jokin juttu jollakin teemalla, jonkalaisia teemajuttuja lehti harrastaa. Olen lukenut lehteni huolimattomasti lomaillessani, kun en ole huomannut? Sunnuntainenkin lehti odottaa vielä pöydällä.

      Kreikassa kukoistaa laaja ja vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja, jatkunut harmaa talous, jonka matkailijakin näkee helposti palveluja käyttäessään. Jo yksin tähän puuttumalla saataisiin mittavia säästöjä. Muutenkin Kreikan taloutta on hoidettu huolimattomasti. On kummallista, että maalle annetaan aina uudelleen kolme päivää lisäaikaa tehdä listoja ja konkreettisia ehdotuksia. Minusta Soini ja Urpilainen - aikoinaan - ovat molemmat (olleet) tiukkuudessaan oikeilla linjoilla.

      Poista
    2. Jos rahaa annetaan, niin kuin uskon tapahtuvan, Kreikan taloudenpidolle tulisi asettaa jäsenmaista koostuva valvontaelin, jonka tehtävä on seurata, että Kreikka noudattaa laatimaansa talousohjelmaa.

      Poista
    3. Yksi hyvin pitkä juttu oli,jonka mainosarvo on mittaamaton. Artikkeli oli hyvä, sisältöä en muista lainkaan.

      Kreikan tilanteeseen täytyy sanoa, että minulla ei ole ideoita eikä kantaa. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kaikki mahdolliset ratkaisut ovat hyvin laajakantoisia, seurannaisvaikutuksia on vaikea edes arvailla. Vain se minulle on selvää, että rahaliittoon Kreikkaa ei aikanaan olisi saanut ottaa mukaan, ei muutamaa muutakaan maata. Eikä tämä ole edes mitään jälkiviisautta, yleinen tieto eräiden maiden kurja taloudenpito oli. Eurokiima oli vain niin kova.

      Minua nauratti, kun joku toimittaja kirjoitti tänään, kuinka maamme menetti asemansa "Euroopan ytimessä". Tuo sanonta kuvasi lähinnä Paavo Lipposen henkilökohtaisia valtapyyteitä, jotka sitten saivat ansaitsemansa lopun. Ei tullut isompaa EU-virkaa, ei. Ent. pääministeri on nyt hyvin, hyvin vihainen. Köpöttelee Töölöössä viemässä haravalottoja R-kioskiin.

      Ajatus siitä, että pieni Suomi voisi missään olosuhteissa olla EU:n ytimessä, olla keskeisiä päättäjiä, on absurdiudessaan megalomaaninen.

      Kreikan kansa minua käy sääliksi ja kuten täällä sanottua, sääli on meidän evoluution hukkakappaleiden ja ypsilon-urosten ominaisuus.

      Poista
    4. Kreikka on korruption ja veronkierron maa. Veroprosentit ovat korkeat, mutta kreikkalaiset eivät yksinkertaisesti maksa verojaan. En tiedä, pitäisikö kreikkalaisia tältä osin kovasti sääliä. Harmaa talous kukoistaa, ja liike-elämässä kuitit asiakkaalle eivät ole itsestäänselvyys. Vikaa on siis kansalaisissa yhtä lailla, jos myös vallankäyttäjissä, jotka eivät estä porsaanreikiä. Tietenkin on myös yksilöllisiä tragedioita tässä sekasorrossa.

      Poista
    5. Tässä on niin paljon muustakin kyse, kuin Kreikasta ja sen moraalista. Uuden tukipaketin hyväksyttäminen eri maiden parlamenteissa tulee olemaan melkoista sirkusta. EU natisee liitoksistaan, sen pelastautumiskeino saattaa olla pyrkimys tiivimpään liittovaltioon.

      Minä luulen, että kreikkalaiset painavat varokeinoksi jo painokoneet kuumina drakmoja. Siihen saattavat siirtyä, saivat tukipaketin tai ei, hmisten ylpeyttä ei kannata aliarvioida. Kreikka on menettänyt itsenäisyytensä, sitä ei mitenkään voi enää kutsua suvereeniksi valtioksi.

      Minua nauratti Kemppisen tölväisy Yleisradion tyttötoimittajista. Minä kuuntelin eilisen radio Suomea ja toden totta havaintoni olivat samankaltaisia. Uutisten iskulauseet, voisiko sanoa otsikoinnit, eivät vastanneet raporttien sisältöä.

      Poista
    6. Yle Radio suomihan oli eilen hieno. Kun kerrottiin Alex Stubbin suulla, että eu päättää, että kreikalla on kolme päivää aikaa muuttaa lainsäädäntöään. Tulee uutisen jälkeen Gene Kellyn Singin in the rain. Iloinen rallatus, kun uutisoitiin demokratian ylikävelimisestä. Tuli Kellopeli appelsiini mieleen ja se päähän potkimis/raiskaus kohtaus.

      Poista
    7. Maassa jossa huomattava osa verokertymästä päätyy korruptioon, on vain luonnollista, että veronkierto on kehumisen aihe.Tämä on noidankehä riippumatta siitä kumpi oli ensin, muna vaiko kana ,korruptoitunut eliitti vaiko epärehellinen kansanluonne?

      Poista
    8. Minusta ei pitäisi puhua kansanluonteista vaan rakenteista. Niissä taitaa olla aika pahoja ongelmia. Menneisyydestä voi puhua niin paljon kuin haluaa, mutta ihmetellen seuraan, mitä tästä eteenpäin.

      Vähän minä pelkään, että siten kun kreikkalaiset eläkeläiset on tapettu nälkään ja seuraava tukipaketti mennyt, niin lainalle on edelleen tarvetta.

      Miksi kaikkivaltiaat pankit sitä Kreikkaa aikoinaan niin avokätisesti lainoittivat, että nyt niitä itseään pitää nyt tukea. Kaikkivaltiaat sen tietävät, pieni ihminen voi vain rukoilla.

      Poista
    9. Minäpä en tuota singinig in the rainia kuullut, mutta jos noin tapahtui, vertaus Kellopeliappelsiiniin on hieno! Siinähän tuo kappale soi kammottavassa raiskauskohtauksessa, kuten Samppa sanoi.


      Jossain dokumentissa Malcolm McDowell kertoi, kuinka hänet esiteltiin Gene Kellylle. Kelly ei käteen tarttunut, vaan käveli mustanpuhuvana ulos.

      Poista
    10. Siis Kemppinenhän antoi käsittääkseni tunnustusta nuorille naistoimittajille. He pärjäsivät ilmeisesti Kemppisen hämmästykseksi taloustietäjiä paremmin. Vai mitä? Jos se oli ironiaa, se oli huonosti muotoiltua.

      Samppa, minkä demokratian yli on kävelty, kun Kreikalle annettiin kolme päivää lisäaikaa? Jatkuvastihan uutisissa tätä aikaa on venytetty, ja tätä ennen oli otsikoita, että Kreikalla on tasan sunnuntaihin asti aikaa antaa listansa. Ja tätä ennen vastaavia rajapyykkejä on vilahdellut lehdissä vähän väliä. Aina on tullut uusi rajapyykki, kun Kreikka ei saa minkäänlaista listaa aikaiseksi.

      Poista
    11. No, tuntuisko Iines hyvältä, jos Kreikan VVministeri sanoisi julkisesti, että teillä on kolme päivää aikaa sorvata meidän mitoittamat lait?

      Singin in the rain taisi tulla 15.30 uutislähetyksen jälkeen.

      Poista
    12. Lauseessasi puhut "Kreikan lainsäädännöstä", siis koko lainsäädännöstä.

      Kyse on muutamista lakipykälistä, jotka tulee saattaa ajan tasalle ja edes vähän vastaaviksi muitten EU-maitten talouspykälien kanssa.

      Poista
    13. Katselin juutuubista "clockwork orange singing in the rain" muistiani virkistääkseni ja kappale ei soi siinä taustalla, vaan McDowell laulaa sitä, tekojaan tehdessään. Tyly tyyppi. Yksi siitä porukasta, yksi näyttelijöistä, oli muuten myöhemmin BBC:n rikossarjan siannaamainen komisarius Dalziel.

      Poista
  14. Semmoista minä tänään vähän ihmettelin, kun toimittajat tänään innokkaasti spekuloivat perussuomalaisten kaatavan hallituksen. Eivät tainneet toimittajarukat huomata siinä työnsä tiimellyksessä, keskellä jännittäviä tapahtumia,että persut ovat itse mukana siinä hallituksessa.

    Huhupuheet kertovat, että isolla Audilla kun ajaa kahtasataa moottoritiellä, niin kyyti on kuin höyhenillä kulkisi. Sellainen se on keisarillista menoa, olisi mukava päästä ottamaan tyypit, vaikkapa takapenkillä istuen ja älylautaa näppäillen. Malttavatkohan ministerit mielensä, eivatka koskaan veivaa sähköllä ikkunaa auki ja huuda: "saatanan köyhät, antakaa tietä!" - Sellainen olisi hyvin inhimillistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Toyotallakin pääsee kahtasataa, jos vaan menee. Ja pikku Lolitan äiti ylitti 200:n vauhdin vanhalla Datsunilla aikoinaan. Hurjapää nainen, ajaa nykyään vanhemmiten moottoripyörää.

      Poista
    2. Luulen, että Lolitan äiti ohittaisi pyörällään hyvinkin kevyesti Arhinmäen Audi-kyydin, jos vaan peräkkäin sattuisivat. Arhinmäki katselisi hölmistyneenä kaljatölkkiä siemaillen ohiajavaa tummaverikköä. Jos vaan siis Arhis pääsisi taas Audin takapenkille.

      Poista
    3. Nykyään, silloin harvoin kun ajan, ajan kuin kirkkoherra puhuu. Värittömästi. Nuoruudessani huristelin kahtasataa useammankin kerran, kovin usein vain ei ollut sellaista autoa alla, joka siihen olisi kyennyt. En sillä ylpeile, enempi hävettää. "Auto ajoi ajorataa, mittari näytti kahtasataa, yksi pyörä putosi pelistä pois." . Ei vaan, ei onneksi.

      Mutta ministeriautoistahan liikkuu kaikenlaisia juttuja. Ison voimakkaan auton ratissa usein poliisi ja nehän ovat kaahauksen erikoisasiantuntijoita. Lämä pohjassa maatalousnäyttelyyn...

      Poista
    4. Juu, Iines, kyllä se Soini siellä ministeriauton takapenkillä nykyään istuu. Tummien lasien takaa tarkkailee kansaa, että tuntuma heihin säilyy. Ja kirjoittaa Plokia, Putkosen antamien ohjeiden mukaan.

      Poista
    5. Jyrki Lehtolan kolumnia varovaisesti komppaan. Tuohon kun lisään, ettei elokuvan Zorbas, Anthony Quinn, edes ollut kreikkalainen. Kirja minulla on jossain sekä suomen että englanninkielisenä. Jälkimmäisen ostin joskus Kreetalta.

      Poista
  15. Kovin tiuhaan on täälläkin (siis meillä) seurattu Kreikan tilannetta. Se on mutkikas ja jännittävä kuin joku tv-sarja, joka on temmannut mukaansa. Ja jännitystä näyttää riittävän tuleviksikin vuosiksi. Kai sitä jossain vaiheessa kyllästyy ja antaa mennä sen omia menojaan. Minä alan olla jo sillä rajalla. Riittää päivän viimeiset tai ensimmäiset uutiset.

    Tänään yle ykköseltä (radiossa) tuli facebook-kaverin Aleksis Salusjärven kolumni rakkaudesta. Se oli hauska. Älkää rakastuko! Se johtaa yhteen ihmiselämässä suurimpaan stressiin. Ja mitä stressi aiheuttaa ihmiselle? Kaikenlaista pahaa, sairauksia ym.

    Kolumni alkaa: "Varokaa! Rakastuminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua! Suurimmat elontien kolaukset ja onnettomuudet liittyvät parisuhteen iloihin ja suruihin - ne ovat hirveämpiä kuin kuolettavat sairaudet tai vankilatuomiot." ja se jatkuu Ylen Areenalla, I suppose.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salusjärven viiden minuutin pätkän kuuntelin.Lähdemateriaalinsa vain on melkein mooseksen ajoilta, vuodelta 1967. Ehkäpä ulkoiset velvollisuudet ja paineet ovat kuitenkin jonkin verran noissa rakastumissa helpottaneet. Käykö joku vielä haulikkoa selkänsä takana piilottelevalta isukilta kysymässä tyttären kättä?

      Näin äkkinopeasti olisin valmis sanomaan, ettei rakastuminen todellakaan ole stressaavinta. Täytyy tuota vielä pohtia.

      Poista
    2. Kun olin tässä tuolla tapaa "riittinen", täytyy lisätä, että Salusjärven kirjoitukset luen aina mielelläni.

      Poista
    3. Rakastuminen on ehkä stressaavaa, jos odottaa tai arvelee parisuhteen tuovan suuren tai jopa suurimman onnen. Ja jos pitää parisuhdetta elämän päämääränä. - Ja kukapa ei jossain vaiheessa pitäisi. 

      Elämä kuitenkin opettaa, ja se on erinomaisen hyvä, sillä kukaan, ei kukaan voi välttyä rakkaussuruilta ja pettymyksiltä.

      Minusta elämässä on kyllä suurempiakin kolhuja kuin parisuhteen tiimoilla tapahtuvat surut.

      Poista
    4. Olihan Facebookissa tosin superhyperextralarge kohu siitä, kun morsian esitti vienoa painokkaamman toivomuksen, ettei häihinsä olisi asiaa ilman vähintään kahdensadan arvoista häälahjaa. Pullikoijille vastasi, että hyvin voitte pysyä poissa, ovat sen verran tilaisuuteen satsanneet.

      Poista
    5. Olen onnellinen, etten enää ole nuori ja menossa naimisiin. Nykyhäät ovat kummallinen spektaakkeli, jotka maksavat pienen auton verran. Vieraita on helposti kymmeniä, satakin. Miksi ihmeessä? Ja niissä kaikissa tuntuu olevan sama ohjelma morsiamen ryöstöineen. Ja ne koristelut ja stressit valmisteluista. Rahan voisi sijoittaa mieluummin kotiin tai kunnon häämatkaan.

      Eikö olisi tunnelmallisinta mennä naimisiin pienessä kirkossa tai maistraatissa rakkaimpien ystävien ja sukulaisten todistaessa tapahtumaa? En ikinä suostu uskomaan, että ihmisillä on satakunta rakasta ystävää.

      Poista
    6. Mutta jos on 100 rahakasta ystävää, niin 20 000 hääkuluista on kuitattu. Ja jos parin vuoden päästä menee uusiin naimisiin, velkaa edellisistä häistä ei enää ole.

      Poista
    7. On hämärä muistikuva, että kepulaisserkkupoikani vanhimman pojan häihin hintana oli 400 markkaa. Minua ei kutsuttu, vaika mökkeilin tässä alle kilometrin päässä. Serkkutytöni selitti, että kutsujoukko oli tarkkaan valittu, koska häät tulivat niin kalliiksi. Oli odotettu 400 markan lahjaa kutsutuilta. Sitä en kysynyt, missä muodossa tuo hinta esitettiin. Oletan, että se kulki ihan suullisena puheena. Summa oli tuolloin aika huikea.

      Poista
    8. Broidini matkusti aikanaan vähin äänin tyttöystävänsä kanssa Englantiin, saamaan papinperkeleen aamenen, ja lähetti sieltä mutsilleni postikortin, jossa kertoi asiasta.

      Poista
    9. Enkä tuota pappia kuvaavaa sanaa edes ajatellut mitenkään loukkavaksi, se on samanlainen hauska sana kuin piruntorjuntabunkkeri. Koen tulleeni aina hyvin pappien kanssa toimeen, minäkin tykkään juoda paljon kahvia ja puhua vauhdikkaita juttuja.

      Poista
    10. Minä olen ilolla laittanut merkille, että Radio Suomen naistoimittajat jakavat nykyisin hyviä ja pitkälle mietittyjä elämänohjeita. Äsken yksi suositteli härskiä valehtelua, ettei vahingossakaan loukkaisi ketään. Hän tosin nimitti suosittelemiaan valheita pieniksi valkoisiksi valheiksi. Neuvo on tosi hyvä, otin siitä heti onkeeni, niinsanoakseni. Tosi hyvä toimittaja, jonka juttuja on aina ilo kuunnella, hänen puheestaan välittyy syvää elämän viisautta.

      Poista
    11. Siitäköhän se johtu, että Ylen Brysselin kirjeenvaihtaja tuntui olevan kuin diapameissa, kun selkokielellä yritti ilmaista itseään tässä teevee uutisissa.

      Poista
    12. Hyi olkoon toimittajaa. Valhetella ei saa kuin tietyissä ääritilanteissa, joissa se pikku valhe ei ole keltään pois ja voi pelastaa jonkun mielenrauhan.

      Sen sijaan kaikkea ei minusta tarvitse kertoa. Jotkin elokuvat ja tv-sarjat ovat naiveja rehellisyysinnossaan. Puolisolle kerrotaan satunnainen pettäminen, jotta saadaan oma mieli puhdistettua ja syntitaakka pois. Puoliso sen sijaan voi menettää paitsi tasapainonsa, myös luottamuksen ja jopa rakkautensa. Valehdella ei tässä mielestäni kuitenkaan saa.

      Poista
    13. Ylen toimittajalla on vaikea tehtävä selostaa suorassa lähetyksessä, kun kertoo tarkoin seulottua ja ohjeistettua tietoa, eikä ehkä kaikkea, minkä tietää tai aistii. Menkääpä pojat ja tehkää sama perässä kuin toimittajatyttö.

      Poista
    14. Minä kerran osallistuin EU propaganda kilpailuun, kuvalla koulutus. Sitten voittaja kuva oli jotain muuta kuin eurososialistista realismiani. Kuva afrikkalaisesta koulusta.

      Mutta en päässyt kuvaamaan Brysseliin. Ehkä Supon listalla olokin voi vaikuttaa asiaan?

      Mutta kuvaamaan kun tuonne pääsisi, niin ehkä näkisin muuta, kuin mitä meille täällä yleensä tarjoillaan? Tiedä häntä.

      Poista
    15. Nyt retoriikkasi ontuu, Iines. Minä olin kerran kuuntelemassa yhtä huonoa CCR-covereita soittanutta bändiä. Sanoin tilaisuuden järjestäjälle, että "ihan paska bändi!". Hän vastasi minulle: "Yritä itse soittaa paremmin". Siinähän se idea on, ettei edes yritä. Kamera minua ei jännitä, mutta tiedän, etten pystyisi sen edessä kuin korisemaan viimeaikaisten raportoijien lailla tai vielä huonommin. Tuo mainitsemani toimittaja juonsi äskeistä musiikkiohjelmaa, sellaista, johon juonnot kirjoitetaan etukäteen paperille.

      Tavattoman raikasta oli aikanaan, kun Idols-nimisen ohjelman karsinnoissa sanoivat ruisrääkille ja variksille suoraan sen, etteivät osaa laulaa.

      Poista
    16. Rehellisyys ja ilkeys ovat kaksi eri asiaa. Mitä siitä olisi seurannut, jos Idoseissa olisivat sanoneet niin ympäripyöreästi, että korisijat olisivat jatkaneet täysin älyttömiä haaveita laulajan urasta. En usko, että olisivat tulleet onnellisiksi kuin hyvin lyhyen aikaa, tulevaisuus olisi murjonnut heitä jatkossa yhä uudestaan ja uudestaan..

      Poista
    17. "retoriikkasi ontuu", oli minulta kyllä liian polleasti sanottu, kun omani ontuu huomattavan usein.

      Poista
    18. Juu, niin oli, sillä retoriikkahan oli kunnossa, sisällöstä en niin tiedä. Retoriikkaan kuuluu myös esittämistapa. Pelkkää kakkaakin voi siis suoltaa uskottavsti. Retoriikka sinänsä on siis onnistunutta, jos kuulija uskoo sitä kakkapuhetta. Retoriikka ei siis ole pelkkä tekstin sisältö.

      Poista
    19. PS Sinä tosin et uskonut, mutta se johtui luontaisesta tavastasi katsoa asiaa tietystä vinkkelistä. Itse uskoin itseäni.

      Poista
    20. Mitä Salusjärven onnettoman järjenjuoksuun tulee, niin rakkaudesta hän ei kyllä vielä ymmärrä yhtään mitään, koska on poikanen, vaikka on jo melkein nelkyt. Vaikeuksia siis luvassa, kosolti, jos tämä nyypperöinen aikoo säilyttää teinipoika asenteensa ihmissuhteissaan.

      Rakkaus on luja ja hyvin syvä sekä vakaa, selkeä tunne. Kaikki eivät toki siihen koskaan kykene vaan jäävät ikuisiksi teineiksi.

      Poista
    21. Voihan asian toki ajatella niin, että kirjoittaja on koko päivän kiertänyt kaupunkia etsimässä rakkaalleen riittävän hyvälaatuisia ruusuja, sen sijaan, että olisi kirjoittanut esseen aiheesta "kontrapunkti nykytaiteessa".

      Poista
    22. Rakkaus on luja ja hyvin syvä sekä vakaa, selkeä tunne, sanot, raks, tuossa yllä. 

      Miten minusta nyt kuitenkin nyt tuntuu, että määrittelit vain tietynlaisen rakkauden, tasapainoisen tai ongelmattoman. Kyllä minä olen ollut aina rakastaessani myös epävarma siitä syvyydestä ja selkeydestä. En tunne tuota Salusjärven kirjoitusta tai puhetta, joten siitä en osaa sanoa muilta osin kuin siltä, mitä Liisu lainasi ylempänä. Tavallaan ymmärrän senkin. Kuka se sanoikaan, että rakkaus on pesti hulluuteen. Tuskaahan se tuo, mutta suurempiakin tuskia voi eteen tulla, ihmispololle.

      Poista
    23. Sotkin tuolla ylempänä asioita. RAKKAUS on eri asia kuin RAKASTUMINEN.
      Rakkaus voi olla lempeää ja pitkäikäistä. se voi välillä laimentua, mutta yleensä se kestää, ohenee ja vahvistuukin omia aikojaan. Tai se voi olla pysyvää ja tasaista.

      Rakastuminen on hullun hommaa. Se voi johtaa vaikeuksiin, kärsimyksiin tai jopa mielisairauteen. Rakastunut tekee vaikka mitä hulluja temppuja, käsittämättömän epäjärkeviä, joita myöhemmin voi ihmetellä ja jopa katua. Jos rakastuminen saa rauhassa muuttua rakkaudeksi, on se ainakin muutama pykälä parempi. Ellei pelkästään hyvä, suositeltava.

      Rakasta lähimmäistäsi, kuuluu käsky. Sehän olisi toivottavaa, muttei aina helppoa. Joskus lähimmäinen voi olla vähemmän rakastettava, mutta rakasta, rakasta, rakasta! Onhan se tietysti toivottavaa vaikka lähimmäinen olisi vieras, mutta ei se aina onnistu.

      Rakastuminen voi olla vaiva, joka juoksuttaa ja juksaa ihmistä. Saa jopa tekemään rikoksia tai ampumaan itsensä, jos tulee torjutuksi tai synnyttää mustasukkaisuutta.

      Rakastuminen on mysteeri. Sitä ei voi estää, vaikka yrittäisi olla järkevä. Se voi tapahtua, vaikka sitä ei haluaisi. Joskus se voi tehdä onnelliseksi ja saa koko maailman ja elämän kirkastumaan (hetkeksi, kunnes se menee ohi.).

      Suurin kaikesta on rakkaus.

      Poista
    24. Koko SALUSJÄRVEN kolumni on kuultavissa Ylen Radio Areenalla osoitteessa: http://areena.yle.fi/1-2915037?autoplay=true

      Suora linkki (jos onnistuu) TÄSTÄ


      Poista
    25. En osaa otta kantaa rakastumis- ja rakkauskäsitteisiin. Kysyn mieluummin, mistä ihmisen tarpeesta rakkaus kumpuaa, jos jätetään viettielämä ja biologia sivuun. Voisiko rakkaus olla myös itsekkyyttä, halua varmistaa oman minän hyvinvointi ja elämän helpottaminen?

      Sitä paitsi, jäin kummastelemaan Salusjärven esittämää listaa kaikkein stressaavimmista ihmiselämän tilanteista. Ensimmäinen oli puolison kuolema, toinen avioero ja kolmas joku proosallinen, ehkä potkut tms. 

      Minusta lista on vajaa, tai sitten ihmisillä on ollut tarkoitushakuinen vaihtoehtovalikoima kruksattavanaan. Haloo! Missä oli oman lapsen kuolema? Onhan se nyt stressaavampaa kuin avioero. Tai jopa puolison kuolema?

      Paljon ajatuksia heräsi. Vaatisi toisen kuuntelukerran puuttua yksityiskohtiin. Erottiko puhuja toisistan rakkauden ja rakastumisen? Minusta ei, ja ilahduin siitä, että naistelehtimäinen vatvonta puuttui.

      Poista
    26. "Vasta, kun ihminen on tarpeeksi vanha rakastumaan romanttisesti, hänen elämäänsä astuu stressi, ja mielen pimeydestä tulee osa arkea."

      Tämä selittääkin sen, miksi olin niin synkkämielinen lapsi: olen ollut romanttisesti rakastunut niin pienestä asti kuin muistan.

      Poista
    27. Joo, Iines, en tarkoita etteikö ihminen -minäolento- tuntisi ristiriitaisia kun tunteita, nehän kuuluvat kaikki elämään, ja elämän peruslanka - syvin ydin - on rakkaus. Se on meissä ja meidän ulkopuolellamme, mutta minäolentoina emme aina kykene rakastamaan niin täydestä kuin haluaisimme.

      Rakkauteen kuuluu kaikki tunteet, koko elämä. Se on isompi voima kuin pelkät egotunteemme ja halumme, tarpeemme. Tunnekokemus josta puhun on läsnä, mutta emme voi olla koko ajan tietoisia siitä.

      Koin jo lapsena tämänkaltaisia kirkkaan selkeyden hetkiä, myöhemmin nimesin ne rakkaudeksi. Voi kuulostaa mystiikasta, mutta ei se sitä ole, se on näkymätön sisäinen voima joka saa, ja on hyvä että se saa, myös lihallisen ja konkreettisen muodon. Siitä konkretiasta sitten syntyy kaikenlaista. Rakkaus, se ei katoa sieltä vaikkei aina ihmisolentojen välisissä suhteissa näkyisikään.

      Tämän paremmin en osaa tätä kertoa.

      Poista
    28. Valitan kirotusvihreitä, syylliset ovat tabletti ja nakkisormi.

      Poista
    29. Ja vielä. Ihmisyyteen kuuluu toteutumattomat toiveet, romanttinen viihde on osa sitä fantasiamaailmaa. Se on mielenterveydelle hyväksi kyetä välillä näkemään unia, elämään hetken muuallakin kuin vain faktisessa todellisuudessa. Jos minun pitäisi valita kahdesta viihteen lajista (väkivaltaviihde ja romanttinen hömppä) niin aivan ehdottomasti valitsisin romanttisen. En usko, että kenenkään sielunelämälle on mitenkään terveellistä jatkuva väkivaltaviihteen vastaanottaminen. Olen täysin varma, että vastaväittäjiä on olemassa, myös tässä asiassa.

      Poista
    30. Onko väkivaltaviihteen ja romantiikan vastakkainasettelu kuitenkin vähän keinotekoista? Kummastakaan en äkkiseltään mitään erityisen näkyvästi esiin nousevia etuja näe. Onko romantikko valmis kohtaamaan usein karuna ilmenevän todellisuuden ja kuinka hyvin hän kestää arjen harmauden, arjen tylsyyden? Ei minulla näihin vastauksia ole, kunhan pyörittelen. Onko totta se Kari Suomalaisen muinainen piirros, jossa vanhemmat kertoivat isoäidin, vaimikäseoli, kuolleen, ja lännenhattu päässä ollut lapsi kysyi: "Kuka sen ampu?"

      Voiko olla sellaista kuin romanttinen väkivalta?

      Poista
    31. Minulle rakkaus on ollut itseäni valaiseva ja voimaa antava ihanuus, sen vallassa olen tuntenut pystyväni ihan mihin vain. Minä olen siis ollut aiemmin romantikko, joka myöhemmin on kapasahtanut katajapensaisiin. Vaikka katajaiset ovat rauhoitettuja, eivät ne erityisen hyviltä tunnu.

      Rakkauden tunteen tuntemisen en usko olevan ongelma. Me vanhemmat ihmiset usein nauramme liian hersyvästi nuoremmalle, etten sanos kersalle, joka on kaksi viikkoa ollut käsi kädessä jonkun kanssa, ja tuntee ongelmien tultua syvää ja kaiken mullistanutta surua.

      Rakkauden nimeäminen onnistuneeksi silloin kun se on hyvin pitkäaikaista, on mielestäni hyvin kapeaa. Minä hetkittäin kaipaan nuoruuden ihastuksiani, sellaisia, joiden kanssa ei syntynyt oikeasti mitään, ja juuri sen takia ovat nuo ihastukset mielessäni säilyneet niin kauniina ja ihanina. Minä parisen vuotta sitten näin suuren ihastukseni, minun mielestäni luokan kauneimman tytön. Olin häneen aivan ähkypuhku rakastunut ja luulen, ja tiedänkin, hänen minusta tykänneen. Ei siitä koskaan vähimpääkään pusua syntynyt. Mutta sydämeni alkoi hakata ja mieleni täytti ihanuus, kun tapasin hänet pari vuotta sitten, jo yli viiskymppisenä. Hän nimittäin kehui minua niin, että kaikki järkevyyteni katosi. Se oli onnen pieni sirpale.

      Poista
    32. Raks, toivoisin, että tuo hienosti kuvaamasi laaja rakkauden tunne olisi totta, olkoon vaikka jonkun mielestä mystiikkaa - itse en mitenkään torju ajatuksia sillä periaatteella, että ne ovat mystiikkaa. On olemassa myös näkymätön sisäinen maailma, voimavara ihmiselle.

      Poista
    33. Romanttisesta viihteestä olen samaa mieltä. Se on monelle ihmiselle lohtu ja pakopaikka, ja hyvä niin. Ei se ole keltään pois.

      Sitä paitsi romanttinen viihde on yksi parhaiten myyvistä kirjallisuuslajeista. Miksi se pitäisi tuomita? En minäkään sitä enää jaksa, mutta en muutenkaan arvostele kirjallisuutta oma maku mittapuuna.

      Poista
    34. Riku, sinä sitten olet liikuttavan mussukka söpöliini muistellesasi entisiä tunteittesi kohteita! Kyllä sinä olet selvä romantikko, vaikka tykkäätkin neekerijatsista ja äijämusasta.

      Poista
    35. Ihana juttu, tuo vanha rakkaussuhde. Oikea ja aito tykkäily on kivaa. Joo, en kiellä ketään rakastamasta, mutta kieltäisin kyllä lyömästä. Romanttinen väkivalta? Saattaa siitä ehkä jokuset pitää, mut en minä vaan.

      Kaukorakkaus on varmaan sukua kaukokaipuulle? Ehkä. Ei nuorelle rakkaudelle pidä naureskella, se kannattaa kokea. Nuorena. Niin sitten ei vanhempana enää tartte,ja on mitä muistella.

      Mjaah. Rakkaus virittää mielen kyllä enimmäkseen mukavaan mielentilaan....

      Poista
    36. Meillä laivastossa, kun alikenu vei ryhmää. minäkin sitten myöhemmin, niin sillä ryhmällä huudatettiin sanontoja marssirytmin säilymiseksi. "Ensin tahtiin...ensimmäisellä reipasta merimiesnaurua: "HEKO HEKO, HONK HONK" -Laivamme kapiaiset, päällikköä (kirj. huom. siviilissä kaputeeni) myöten, katselivat, kun kaijalla pistin ne huutamaan: IKULLA ON VÄHÄN, HEP HEP HEIJJAA!" ja "TYKKIJULLI, TUPPIKULLI, HEP HEP HEIJJAA - Minä kun olin tykkiryhmänjohtaja ja alikenu, elikkäs suurinta, mitä nuoremmat matruusit saattoivat kuvitella. Eivät kapiukot viitsineet siihen puuttua, koska ikulla ei ollut paljon ollut päiviä palveluksessa jäljellä, ja näkivät sen ilmeisesti turhaksi. Turkin hihaanhan minut olisi pitänyt laittaa ja nussia uudestaan.

      Älkää silti missään nimessä kuunnelko tätä Albert Collinsin melkein kymmenminuttista pätkää, jossa laulaa ja soittaa siitä, jos murheet sittenkin olisivat rahaa. Tepäs ette muuten Albert Collinsia ole nähneetkään, minäpäs olen, lällällää lällällää!

      Poista
    37. (Kirj. huom. Minä en vielä tarvitse silmälaseja, mutta ihan vitun vaikeaa on nähdä, onko se pilkku vai piste.)

      Poista
    38. Minä muistan surullisenkuuluisan kartanon, jostain Kytäjältä päin, pojan, joka oli minua vanhempi ja mukavan ja järkevän tuntuinen. Kuulin sitten, että rakkaussurujen vuoksi poistui keskuudestamme, en tiedä oliko oikeaa rakkaustarinaa edes syntynyt.

      Poista
    39. Ja sitä paitsi, Iines, suuresti diggaamani Billie Holiday ei ole mitään äijämusaa tai lomavemputusta. En kuitenkaan häntä linkkaa tähän, koska koko tuotantonsa, kaikki laulamansa, on niin hyvän parempaa parasta.

      Yllättäen linkkaan äijämusaa, Rolf Wikströmin "Jag har hört om en stad ovan molnen"

      Poista
    40. Billie Holiday on varsin miehinen olento ja laulaja.. En tarkoita tällä ulkonäköä, vaan sitä koko taiteilijan habitusta, joka hänestä luotiin. Laulujen sanoitukset ovat miehen toiveunta, My man ym. Miehen kynästä koko tuote, sanoisin. - Ymmärrän toki, että Billie Holidaysta kuuluisi tykätä, se on fiksua, ihan kuin Nina Simonenkin arvostaminen. Olen koettanut hampaat irvessä, koska haluan olla fiksu., Ei vaan pysty syttymään, ei sitten millään.

      Poista
    41. Sanot raks:"Ei nuorelle rakkaudelle pidä naureskella, se kannattaa kokea. Nuorena. Niin sitten ei vanhempana enää tartte,ja on mitä muistella."

      Voi että. Ei se noin mene. Vanhus ei istu keinustuolissa ja muistele menneitä, vaan menee deittipalstoille siinä kuin nuorikin. Rakkaudentarve ei ole hiipuvaa sorttia. Ehkä vanhemmiten vain arvostaa enemmän toisenlaisia seikkoja kumppanuudessa kuin ihan nuorena. Eeva Kilpi sanoi osuvasti: samat silmät vanhalla maailmaa katselevat kuin nuorella.

      Poista
    42. No juu. Vanhempana tai aikuisempana sitä elää vähemmän Romeo-Julia tarinaa. Sitä alkuperäistä, oikeata shakespearealaista nuorta traagista rakkautta. Kuuntelin autossa, kun toimittaja haastatteli jotakuta nuorehkoa naista joka oli valinnut runokirjaksi tuon em. teoksen. Hän kertoi siitä aika hyvin, ja miksi se kannattaa lukea. En tiedä yhtään mikä ohjelma se oli, ilmeisesti ylen paikalliskanava, mutta hurjan mainio. Kivasti se nuori nainen puhui siitä "koko kirjan pituisesta rakkausrunosta".

      Mitä Eeva Kilven osumaan tulee, niin onhan se kutakuinkin noin. Samat silmät on läpi elämän.

      Poista
  16. Ei saisi sanoa "diapameissa", kun pitäisi sanoa, että siinäpä vasta toimittaja, jonka lääkitys on kohdallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin pitää olla jo Opamaxit tai muut Seroquelit kohdillaan.

      Poista
  17. Kreikkaan palaan sen verran, että vimeaikaiset kokoukset ja neuvottelut ovat olleet arvoton näytelmä. Kaikille osapuolille oli lopputulos selvä, Kreikkaa tullaan lisärahoittamaan, ettei EU horjahtelisi nykyistä paremmin. Voimakkaat kannat ja kannanotot ovat olleet yksinomaan eri maiden sisäpolitiikkoja palvelevia. Nyt kaikki voivat sanoa kannattajilleen, että hiki päässä tosissaan yritimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Politiikka on peliä ja ei kai sitä muuten politiikoksi pääsisikään.

      Poista
    2. Kreikan pelastaminen on paljolti EU:n pelastamista ja vahvistamista. Hyvä asia se on. On aika ymmärrettävää, että kansa on avustamista vastaan, tässä työttömyyden ja kuristusten maassa, jossa omat työttömät eivät kelpaa töihin, vaan työvoima otetaan mieluummin Virosta ja jatkossa maahanmuuttajista. Mikäs tässä, moniarvoisessa yhteiskunnassa.

      Poista
    3. Elämme mielenkintoista aikaa monella eri tavalla, josta yksi on tuo Kreikka- juttu. Onkohan Amerikalla osuutta siihen, kun Kreikka on Nato-maa? Natohan ei ole sama kuin USA, se on puolustusliitto, johon kuuluu monta maata, myös Usa.

      Nyt on jo ilmassa Kreikan vastustusta (kai sitä on ollut koko ajan) ettei se hyväksyisikään sopimusta. Pitääpä kuunnella seuraavat uutiset. Jos se ei hyväksy, mitähän sitten,

      * Korjasin muuten tuolla ylempänä rakastuminen contra rakkaus. Ne on kaksi eri asiaa. Kaikilla (ainakin minulla) on niistä molemmista karvaitakin kokemuksia.

      Poista
    4. Minusta rakkaus on niin laaja vyyhti, että sitä on turha määritellä rakastumisen jatkumoksi tai syvenemiseksi. Sellaisena se useimmiten halutaan nähdä. 

      Itse arvostan kiintymystä, sanana ja rakkauden korvikkeena.

      Poista
    5. Rakkauden ideaali on tietysti ylevä, sellainen kuin korinttilaiskirjeessä, joka ei kuulu: "rakkaus on pitkäveteinen, rakkaus kadehtii, kerskaa ja murjottaa..."

      Rakkaus aika usein yhdistetään parisuhteeseen, mutta samaa sanaa käytetään hyvin monenlaisista asioista. Joku voi sanoa rakastavansa uusia kenkiään tai kesälomaansa.

      Sana kertoo siis tarpeesta ylevöittämiseen. Pitäminen ei kuulemma ole sama asia kuin rakkaus, eikä se tietysti sitä olekaan. Se on aitoa ja rehellistä, se on helppoa tulkita itsessään.

      "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi empatiaa, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen."

      Ismo Alanko pohti joskus sanaa rakkaus, sen sointia. Hän lauloi: "rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana" ja "rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus"

      Nämä olivat tajunnanvirtaa, kun niin suuresta sanasta kuin rakkaus ei saa otetta, se on muodottoman iso. En osaa sitä määritellä kuin hyvin epämääräisesti, tai en ehkä edes niin. Tuo Raksin käyttämä "teinipoika- asenteen rakkaus" on hyvä.

      Poista
    6. Juuri tuota ajattelin, että rakkaus on iso ja laaja, hallitsematon asia, kun sanoin, että se on vyyhti. Se ei tuo tullessaan vain hyvää ja jaloa, vaan myös ihmismielen ikäviä puolia, omistamisenhalua, vaatimuksia, rajoittamista, sen nimissä tehdään myös pahaa, käytetään hyväksi, sillä kavalletaan ja tehdään petoksia.

      No, siis, en suinkaan ole pessimisti enkä halua mollata käsitettä. En vain tiedä, mitä rakkaus on. Sen kuitenkin tiedän, että minulle se ei avaudu yksiulotteisesti.

      Poista
    7. Rakkaus on vaikea asia sanoa mitään, kun se on aiheena niin yliviljelty joka tuutissa ja joka torvisoitossa. Riks ja Raks meni yhteen, lähtivät pussauskoppiin, sieltä kuulu RiksRaks, heille synty karvanen laps.

      Tämä Eppu Normaalin kappale on hyvä. Se on ajalta, jolloin soitannassa oli vielä mukavaa rosoa ja roipetta, eikä se ole sitä myöhempää täydellisten soundien pehmopoppia.

      Poista
    8. Tuntuu hassulta, että suomen kielessä on varmaan kymmeniä lumen eri olomuotoja kuvaavia sanoja, mutta vain yksi sana rakkaudelle. Onhan silläkin eri olomuotoja: on kinosmaista rakkautta, sohjoista, hankimaista ja polannemaista rakkautta ainakin...

      Tuo kiintymys on aika hyvä.

      Uusia kenkiä kohtaan koettu rakkaus voisi olla jonkinlaista ihastumista ja intohimoa; vanhoja kenkiä kohtaan voisi tuntea kiintymystä. Romanttista rakkautta voi tuskin kohdistaa asioihin ja esineisiin? - Vaikka kyllähän jotkut menevät esineiden kanssa naimisiinkin.

      Poista
    9. En tietenkään tarkoita, että vain kenkiä kohtaan! Intohimo ja kiintymys ovat ainakin yhtä tärkeitä ihmissuhteessa kuin romanttinenkin rakkaus.

      Poista
    10. Po. parisuhteessa, ihmisen kanssa.

      Poista
    11. Miksei romanttista rakkautta voisi tuntea esineisiin.

      Oi rakas keittiönpöytäni, kuinka hurmaavat sinun muotosi ovatkaan, kuinka ihanan salaperäisesti sinä seisotkaan siinä vaiteliaana ja viekoittelevana.Pöytälevysi pyöreys ja ihanat jalkasi saavat minut melkein pyörryksiin. Minä tulen, ah, minä tulen melkein hulluksi, kun seisot siinä vaiteliaan viekoittelevasti, päälläsi ainoastaan tuo ruisleipä ja oivariinipaketti. Minä lupaan sinulle rakas, sinä ihana kullanupputuuteli keittiönpöytäni, että olet mielessäni aina, enkä ikinä tekisi mitään sinua loukkaavaa. Muut pöydät ovat sellaisia lautakasoja tai vanerihökötyksiä, mutta sinä saat minut heräämään, sinä sytytät minut liekkiin, jonkalaista en koskaan enää kuvitellut pystyväni tuntemaan. Mikään muu kuin sinä, ei tunnu minusta enää kuin kolealta vireeltä sen mysrskyn rinnalla, jonka minussa saat aikaan. Rakkaani, oi kyyhkyläiseni, oma keittiönpöytäni, syökäämme tämä juhla-ateria yhdessä. Olen tosin hieman vähissä rahoissa, eikä se ole kuin kattilalla lämmitettyä hernekeittoa ja ruisleipää, mutta sinun kanssasi, oi sinun kanssasi, se tuntuu minusta paremmalta kuin hienoimpienkaan ravintoloiden parhaat kokkaukset. Sinä sen teet rakas ihana armas, rakas ihana keittiönpöytäni.

      Poista
    12. Nämä eivät olleet omia henkilökohtaisia tuntemuksiani. Minä jouduin pyöreälevyisestä keittiönpöydästäni luopumaan, koska se ei järkevästi mahtunut uuden kodon pieneen keittiötilaan. Tunnen pöytää kohtaan ainoastaan kaipausta, kiintymys olisi sanana liioittelua.

      Poista
    13. Miehet rakastavat joskus vanhoja vaatekappaleitaan kuin Archie Bunker risaista nojatuoliaan. Isäni rakasti äidin kutomaa ruskeaa villatakkiaan niin, että lopulta siinä oli paikka paikan päällä, ensin kyynärpäissä, sitten muuallakin. Äiti koetti hävittää sen useaankin otteeseen, mutta isä nosti metelin ja nuttu kaivettiin esiin. Uusi ei kelvannut.

      Toisaalta minulla on sama taipumus. On yksi kotipusero, joka vain on ihana. Hihansuut ovat rispaantuneet. Koulussakin käytin mieluusti vain muutamaa mieliasuani, vaikka kaapissa oli paljonkin asuja..

      Poista
    14. Noh, miksei. Ja ilmeisesti jotkut siis ainakin kuvittelevat olevansa esineisiin romanttisesti rakastuneita, koska haluavat jopa naimisiin: yksi kuuluisa tapaus, jonka muistan, oli nainen, joka oli naimisissa Eiffelin tornin kanssa. Hän kertoi saaneensa puolisoltaan valtavasti kannustusta tavoitteidensa saavuttamisessa (voi olla, ettei käytetty termi ollut juuri "kannustusta" mutta voimaa, rohkeutta tms. kumminkin)- Mietin vain, miten hän kuvitteli, että Torni Eiffel halusi juuri hänen kanssaan naimisiin?

      Tuohon "kuvittelevat olevansa romanttisesti rakastuneita" lisäyksenä: ehkei sillä ole eroa, onko, vai kuvitteleeko olevansa.

      Jotenkin minun on vain vaikea samastua esineitä rakastavien kokemusmaailmaan. Rakastan kyllä itsekin monia esineitä ja asioita, mutta se on enemmän kiintymysrakkautta kuin romanttista, saati seksuaalista. Vaikkei tämä kiintymyksenikään ihan tervettä ole (katsoo tavararöykkiöitä, kirjapinoja, tarpeettomia huonekaluja jne. ympärillään) - läheisriippuvuus voisi olla kuvaavampi sana.

      Romanttiseen rakkauteen sellaisena kuin sen käsitän liittyy aina kuitenkin jonkinlainen idea vastavuoroisuudesta: ainakin sen mahdollisuudesta ja toivosta. Esineeseen rakastuva ilmeisesti sitten kokee, että rakkauden kohteella on siihen kykenevä tietoisuuden aste? Eihän esineiden inhimillistäminen ole tietenkään edes mitenkään erikoista vaan ihan tavallinen inhimillisen ajattelun piirre. Jotenkin kolkolta tuntuu silti. Oikeastaan ilmiö on sama kuin yhdessä dokumentissa japanilaisista miehistä, jotka elivät "parisuhteessa" nuken kanssa. Realistinen, ihmisen kokoinen, näköinen ja muotoinen nukke on kuitenkin jotenkin helpompi käsittää tunteiden kohteeksi kuin kolmesataametrinen rautahäkkyrä.

      Poista
    15. Hyi, miten kyyniseltä kuulostan.

      En jaksa enää.. haluaisin vain jo levätä rakkaan sohvani lämpimässä syleilyssä ja kuiskia hänen uumeniinsa "Mon amour, crois-tu qu'on s'aime?"

      Poista
    16. Idea vastavuoroisuudesta niin, mutta eikö kaikki ole vain kuvitelmaa. Rakkautta rakkauden tunteeseen. Minulla ovat aina polvet notkahtaneet söpöihin kasvoihin. Vähän niin kuin Antti Litjalla Loma-elokuvassa. Hän seuraili ihanaa ilmestystä, joka sitten aukaisi suunsa: "Tuoj miäs on seuranna minnuu, kö hae laevoo."

      Poista
    17. Muistan myös naisen, joka rakasti siltaa, isoa rautasiltaa, ja oli orgastisessa tilassa istuessaan hajareisin sillan jollakin rakenteella ja halatessaan sen kupeita. Myös nainen, joka rakasti Berliinin muuria ja taidetiin jopa vihkaista sen kanssa, jäi mieleeni.

      Poista
    18. Minullekin ihmisen kasvot ovat ehkä ne, jotka habituksesta parhaiten huomaa, sekä miehissä että naisissa.

      Olen aina uudelleen ja uudelleen suuresti hämmästynyt, kun esimerksi ns. missityyppi avaa suunsa ja sieltä tuleekin möreää, epäselvää nasaalista slangia ja usein kummallisella nuotilla. Ristiriita on melkoinen. Ulkonäkö kauniin kypsän naisen, mutta puhe kuin kaksitoistavuotiaalla murkulla.

      Poista
    19. Schnur, minä olen täydellinen esteettinen materialisti, jolle ympäristö esineineen on merkittävän tärkeä. Rakastan vanhoja esineitä, tummia huonekaluja, vanhoja astioita, posliinia ja lasia. Varsin heikkona olen vanhoihin valaisimiin. Kristallikruunukin minulla hehkui keittiössä, mutta annoin sen tyttärelle, kun hän muutti omaan kotiinsa.

      En voi silti sanoa rakastavani mitään materiaa, ja kaikesta voin kyllä tarvittaessa luopua.

      Poista
    20. Mietin tuota samaa, Riku: kuvitelmaa ja rakkautta rakkauden tunteeseen, sitähän romanttinen rakkaus suurelta osin on. En silti osaa kuvitella, että rakastuisin kauniisiin kasvoihin, olivat miten elävän näköiset tahansa, jos tietäisin, että ne kuuluvat nukelle tai robotille ("Melkein ihmisiä" -sarjassa esitetyn kaltaiset hubotit voisivat olla siinä ja siinä). Ihastua voin palavastikin vaikka maalattuun muotokuvaan, mutten koe, että se olisi rakkautta vaan voimakasta esteettistä mielihyvää tms.

      Kasvoihin taidan myös viehtyä ekana, ja niin kai ihmiset yleensä, eikä se minusta ole mikään osoitus pinnallisuudesta. "Kasvot ovat ruumiin sielu", (sanoi muistaakseni Wittgenstein): ne välittävät paljon enemmän katsojaan vaikuttavaa informaatiota kuin vain sen, ovatko ne jonkin kauneusihanteen mukaiset. Rakastumisen suhteen voisin kyllä uskoa tutkijoita, joiden mukaan feromoneilla on siihen merkittävä vaikutus (taas: mitä feromoneja muurista tai sohvasta irtoaa? Paitsi jos siinä sohvassa on joku pötkötellyt.)

      Poista
    21. Niin, missityypeistä ja ulkonäön ja puheen ristiriidasta: ulkonäkö voi tosiaan myös pettää. Toisaalta missityyppinen ulkonäkö (habitus) ei yleensä minuun vetoakaan; jos miehistä puhutaan, niin jotkut tomcruiset ja bradpittit eivät juuri herätä ulkonäöllään kiinnostusta.

      Poista
    22. Iines, googlasin "naimisissa Berliinin muurin kanssa" ja löysin artikkelin, jossa kerrotaan molemmista naisista: Eiffelistä ja Berlineristä. Kiinnostava juttu!
      http://ylioppilaslehti.fi/2010/10/seinahullu-ja-renessanssinero/

      En naura kyseisille naisille enkä muillekaan objektiseksuaaleille, mutta joillekin kohdille tuossa artikkelissa kyllä
      "Vietimme kuherruskuukautemme tietysti Pariisissa." - Rouva Eiffel

      Poista
  18. Tämä on kyllä kaunis!

    www.youtube.com/watch?v=chf1hqzOUI

    En nyt taas tiedä, tuleeko oikea, kun tabletti on oikukas näissä kopioinneissa.

    VastaaPoista
  19. Kokeilen toisella koneella, tabletti on onneton kopioimaan!

    www.youtube.com/watch?v=1gTGmbA40ZQ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piaf on aina hienoa! Minä kun en ranskaa osaa, enkä sanoista ymmärrä mon amouria enempää, niin kuunnellessani aloin kuvitella hänen laulavan juuri ostamistaan kengistä. "Ihanat on kengät nää, niissä soljet kiiltävät..."

      Poista
    2. Osaanhan minä ranskaa sen verran, että tiedän tämän tarkoittavan: "ei, en kadu mitään!" - Siinä minulla on paljon harjoittelemista, mutta laulu ja tulkinta ovat hyvän parasta. Ihailen Edithin laulamisen samanaikaista iloa ja uhmakkuutta.

      Edith Piaf - Non, Je ne regrette rien

      Poista
    3. Sait minut, Iines, taas Edith Piafia kuuntelemaan. Olen nyt kuunnellut hänen tuotantoaan laajasti ihastellen. Tällaisissa harmittelen, etten ranskaa osaa. Vaikken minä mitä erityisen hyviä sanoituksia luule näistä löytyvän. Kuten sanottua, Piaf on Piaf, yksi suurista.

      Poista
    4. Ranskaa en itsekään ole koskaan opiskellut, ja se on kyllä puute. Kieli on kiehtovaa kuultavaa, vaiikkei ymmärrä sanaakaan. Mitähän ranskalaiset tuumaavat meidän puheestamme ja ärrästämme?

      Poista
    5. Jenereghörrrrrrrhiäään, laulaa Edith.

      Poista
  20. Rakkauden kuuluisa ylistys on raamatun "korkea veisu" joka lienee jokin toimituksellinen lipsahdus raamatun kaanonissa. Pääsääntönä kristinuskossa on seksuaali kielteisyys. Yllämainittujen korinttolaiskirjeiden kirjoittajan Paavalin mielestä pidättyvyys on tavoiteltavinta mutta "parempi naida kuin palaa". Myös kehotti hän naisia välttämään kylpyjä ja riisuutumista ja silloin kun tämä on välttämätöntä, häpeämään ruumiinsa muotoja. uusissa raamatun käännöksissä nämä kohdat on muutettu ja väärennetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pääsääntönä kristinuskossa on seksuaali kielteisyys."

      Jumala sanoi: "olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa", ja ojensi Aadamille ja Eevalle muumimukit..?

      No joo, olen käsittänyt, että Paavali pikemmin kritisoi kreikkalaista kulttuuria, jossa ihanteena oli platoninen rakkaus ja seksistä pidättäytyminen (ainakin miesten ja naisten välillä). Paavali siis kehotti harrastamaan seksiä avioliitossa: pihtaaminen on tuomittavaa, koska vaimon ruumis kuuluu miehelle ja päinvastoin, ja jos on ihan pakko jostain syystä pidättäytyä niin vain yhteisestä sopimuksesta ja lyhyeksi aikaa.

      Paavalin käsitys avioliitosta sinänsä on aika pessimistinen: naimisissa olevilla on enemmän huolta ja murhetta kuin naimattomilla, ja siksi hän suositteleekin naimattomuutta, "mutta kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne niin parempi, että menette naimisiin", tms. Käsitän tämän jotenkin niin, että toimivan seksielämän pysyvässä parisuhteessa pitäisi tyydyttää ihminen niin, etteivät ajatukset pyöri jatkuvasti seksin ja tyydytyksen etsimisen ympärillä.

      Poista
    2. Sellainen käsitys minulla on, että seksuaalikielteisyys on vasta myöhempien aikojen peruja, paavin kirkon kauas säteileviä, keskiajalta lähtöisin olevia perversioita.

      Poista
    3. Toisaalta tuo lisääntymiskäsky on hieman puritaaninen: ei siinä seksin iloista puhuta. Kyllä kai kristillinen käsitys on pääpiirteittäin se, että yhdyntä on lapsentekoa varten, ja lihan ilot viettelevät ihmistä hekumaan ja sielun turmioon. Vaikka toki Raamatusta löytää joka tarkoitukseen sopivat säkeet ja todisteet. On siellä lihan iloistakin, mutta enemmän suvunjatkamisesta.

      Poista
    4. Mutta lihan ilothan viettelevät ihmistä hekumaan ja sielun turmioon!

      Poista
    5. Niinhän minä sanon tuossa ylhäällä!

      Eli Raamatusta löytää sekä väitettä puoltavan että vastustavankin väitteen.

      Poista
    6. Rakkauden ilojen "Korkea veisu" onkin ajautunut raamattuun joltain naapurikansalta. Keskiajan paaveissa oli joitain hyvin hedelmällisiä, kymmenine lapsineen.

      Poista
    7. Paavia ja Paavoa eivät tietenkään koskeneet samat lait kuin muita.

      Raamatun puoltavissa ja vastustavissa väitteissä on syvä viisaus. Jos ihmiselämästä sanoo jonkun jyrkän väitelauseen, luultavasti myös sen vastakohta pitää paikkansa.

      Olen täällä aiemminkin sanonut Elia Canetin lauseen, joka teki aikanaan minuun suuren vaikutuksen: "ihmisen selittävin tekijä on ristiriitaisuus."

      Poista
    8. Eivätkä ne kai useinkaan Raamatussa väitteitä ole, vaan kertomuksia. Vastakkaisia kertomuksia.

      Poista
    9. Paljon onkin puhuttu pappien rikkaasta sukupuolivietistä, kautta aikojen papit ovat olleet kovia sikiämään. Jollakin tavalla papit ovat ymmärtäneet käsitteen lapsista herranlahjoina kirjaimellisesti. Kaikki kansanperinteisetkin ehkäisykeinot ovat vissiin syntikuormaa lisääviä - eli merkki seksikielteisyydestä. Lihasta ei pidä iloitseman, vaan maa tulee täyttää lapsilla.

      Samaa virttä veisaavat vanhoillislestadiolaiset - lestat. Naiset ovat koko hedelmällisen ikänsä raskaana henkensäkin kaupalla.

      Poista
    10. Nimenomaan ristiriitaisuus on ihmisen selittävin tekijä. Ihminen ei ole vain yhdenlainen, vaan kaikenlainen.

      Poista
  21. Naiset ovatkin kummallisen näköisiä. Kun ovat alasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat muuten miehetkin kummallisen näköisiä. Minäkin tartuin pienenä isän pippelista kiinni saunassa tutkiakseni asia lähemmin, täysin viattomasti ja hämmästellen. Olin varmaan pari-kolmevuotias, mutta muistan tapahtuman ja isän nolostumisen.

      Poista
  22. Juutuubin haulla "rakkaus on", ehdoteltiin seuraavia:
    Rakkaus on lumvalkoinen (hyi saatana!)
    Rakkaus on ruma sana
    Rakkaus on sinivalkoinen
    Rakkaus on
    Rakkaus on lahja jumalan
    Rakkaus on pesti hulluuteen
    Rakkaus on lumivalkoinen suvi teräsniska (vielä enemmän: hyi saatana!)
    Rakkaus on lumivalkoinen variaatio (yäk! yäk! yäk!)
    Rakkaus on lumivalkoinen karaoke ( apua, soittakaa poliisi!")
    Rakkaus on sininen yölintu

    VastaaPoista
  23. http://ikkuna.blogspot.fi/2006/04/mutta-minulla-ei-olisi-rakkautta.html

    Kurkistapa tuonne huviksesi. Siellä on minun Google-hakurunoni samasta aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on hyvä! Se on näemmä jo yhdeksän vuoden takaa. Google ei tänään montaa vaihtoehtoa antanut, juutuubiin siksi päädyin. Suorastaan hillitön on tuo vuodelta 2006 oleva: "Rakkaus, mustaa kuin helvetti".

      Poista
    2. Nyt googlella hakemistani en pikaisesti löytänyt muita "rakkaus, mustaa kuin helvetti", kuin tuon sinun blogisi kommentin. Muut olivat: "kahvi, mustaa kuin helvetti".

      Poista
    3. Kaikki on kuitenkin Googlen kautta poimittu, ja olen jossain saattanut tutkia sitä lähdettä, siis avata sen - en muista varmaksi.

      Tiedätkös sinä Riku tai joku muu, onko muuten Site meter lopettanut toimintansa? Minulla ei ole aikoihin toiminut. Ei sen väliä, mutta olihan sitä hauska vilkaista, ennen kaikkea juuri noita Google-haulla blogiin tulleita. Yksi haku muuten oli "paskantamiseen helpotusta". En voi ymmärtää, miten hakija ohjautui minun blogiini.

      Poista
    4. Sitemeter oli minulla parisen viikkoa vahvasti lsd:n vaikutuksen alaisena. Yhden kävijä merkitsi kymmeniä kertoja ja nollasekunnin käynnistä kymmeniä sivunkatsomisia. Sitten ei käyntejä vähään aikaan tullut ollenkaan. Nyt on ehken pari päivää pelannut normaalin tuntuisesti.

      Poista
    5. Kahvin pitää olla makeaa kuin rakkaus, mustaa kuin helvetti ja vahvaa kuin kuolema.

      Tuommoisen löysin Googlesta.

      Minulla ei ole siis Site meter toiminut kohta kuukauteen, samoin ei nähtävästi Kemppisellä eikä Takkiradassakaan, koska kävijäluku seisoo samassa. Heillähän on avoimet mittarit.

      Poista
    6. Sitemeterillä on kautta aikojen ollut vakavia ongelmia. Esimerkiksi StatCounter kannattaa nyt viimeinkin ladata. Se on erilainen ja totuttautumista vaativa, mutta pelaa varmemmin kuin junan vessa, Sitemeter. (kakka haisee kamalalle ja ainahan joku saatanan juopposikanisti on lukittautunut niihin vr:n lähiliikenteen vessoihin.)

      Poista
  24. Miksi itse kirjoittaa mitään, kun joku tekee sen nasevammin
    http://seura.fi/isanpikajuna/2015/07/14/persut-perse-kreikka/?shared=4369-afc7471e-999

    toivottavasti linkki toimii, ja lukea jutun ilmaiseksi. Jos ei, niin kopion koko jutun tänne myöhemmin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota juttua ei voi väpättäväleukasinkaan persu kiistää.

      Poista
  25. Suru voi olla kaunis tunne, silloin ainakin, jos se ei ole musertavaa. B.B. Kingin bluesien surut menivät joskus yli, ne alkavat naurattaa, varmaan B.B:tä itseäänkin.

    Tässähän laulaa harvinaisen tylystä eukostaan, jolle hän mm. antoi seitsemän lasta ja nyt tämä haluaa antaa ne takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsokaa, kuinka tuossa yleisö nauraa katketakseen.

      Poista
    2. Minä kävin joskus 70-80-lukujen taitteessa miestä katsomassa kulttuuritalolla. Yleisössä näin mm. Kirkan ja Kassu Halosen. Istuin jossain melkein eturiveillä, saakuttirallaa, että hyvän parhaus on jäänyt mieleeni.

      Poista
  26. Soini otti lusikan kauniiseen käteensä eli populistin palttoon alla lymyää konsensussielu (kuten tiedettiinkin).

    Tämä koko farssi on überkorkeaa matematiikkaa. Miksi esim. Tsipras nöyrtyi? Eikö olekaan toista tietä, vaikka niin kansalle väitetään? Koko touhu on pikkurakin räksytystä lieassa. Kun lieka katkeaa, luikitaankin nolona ruotuun.

    Tämän mysteerin rinnalla persujen pullistelut ovat höpönlöpöä. Demokratia on niin vaikeaa, että päätöksenteko pitäisi jättää asiantuntijoille... jaa, mutta niinhän me tehdäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
















    1. Persu Soini myi persettä niin että hillotolppa tulee muuttumaan kusitolpaksi.

      Soini ottaa vastaan Ulan Batorin lähettilään viran ja Reijo Tossavainen katoaa julkisuudesta asuntoautollaan vähintään Kanarian saarille saakka.

      Tämä on hyvä päivä. Tulkaa anonyymit persukset nyt pois kivien alta ja perustelkaa, puheenjohtajanne käytöstä.




      Poista
    2. Samppa, opettaja antaa sinulle nyt varoituksen kielenkäytöstä. Asiat kannattaa ilmaista asiakielellä, niin niihin saa paremmin vastauksia. Katkea alatyyli ei ole täällä paikallaan, joskin rohkea saa olla.

      Poista
    3. Oliko se Kemppisen blogissa, että nykyään radiossa kuulee puhetta, mitä yleensä kuuli 30 vuotta sitten maistissa olevilta baarissa.

      Siteerasin vain Kallia ja Soinia. Aivan tämän ja viime vuotisia poliittisia keskusteluja ja avauksia.

      Ylhäällä näytetään sellaista esimerkkiä, että sitä kansalainen samaistuu ja puhuu samalla populistisella nuotilla.

      Poista
    4. Äläs nyt, Samppa, mitään siteerannut. Ikinä eivät Kalli ja Soini käytä tuommoisia ilmaisuja. Ei käytä yksikään järjissään oleva poliitikko.

      Kun nyt olet kauhean raivoissasi noille herroille, ja ilmeisesti varsinkin Soinille, etkö voisi ajatella niin, että eihän edellinen hallituskaan saanut mitään aikaiseksi, ei Arhinmäki, ei Rinne, ei Niinistö. Nyt he meuhkaavat kovasti. Olisivat tehneet sitten jotakin hallituksessa ollessaan. - Tällainen vasta kieroa on.

      Poista
    5. Googlaa.
      Historian kirjoja asiasta ei ole vielä kirjoitettu. Sanomalehdissä kyllä on kerrottu, että Soini sanoi: Persut eivät myy persettä.

      En muista oliko se Kalli, vai kuka, joka jättäytyi eduskunnasta, koska ei jaksa olla kusitolppa.

      En ole vihainen. Nauran.

      Poista
    6. Ai niin, Hillotolppa tulee vuonna 2019 vaaleissa. Tämäkin on Soinismia. Hyvin on uutisoitu lause.

      Poista
    7. Juu juu, mutta kontekstihan määrää sanan lopullisen sävyn. Sinä, Samppaseni, yhdistit nuo aika rumasti yhteen lauseeseen!

      Myönnän, että ilmaisusi ei olisi ollut ehkä yhtä paha, jos olisin tuntenut tarkoittamasi käyttötaustan. En lue Soinia enkä Kallia, blogejaan.

      Poista
    8. Politiikkahan on mahdollisuuksien taidetta. Katsotaan nyt miten tämä mahdollisuus nyt sitten realisoituu.

      Olen pahoillani, jos osallistuin turhan lennokkaasti yhdistelemällä politiikkojen puheita.

      Se oli sellaista postmodernia sanataidetta.

      Poista
    9. Ei se mitään, Samppa. Asia selvisi, ja ymmärrän nyt sävysi.

      Juu, innolla seuraamme, miten tapahtumat etenevät Kreikassa.

      Poista