3.8.2015

Valkoinen liha ei ole kovin kaunista



2.8. Elokuu. Kaupungissa. Valo on jo tummaa, varjot syvempiä, maasta hohkaa kosteutta ja kylmää, ja aamuisin kaste ei kuiva enää hetkessä.

Meriuinnit jäivät vähiin, eikä järvessäkään lilluttu, mitä nyt saunasta kastauduttiin. Kesän isoja uutisia oli kaksi: sää ja Olli Immosen urpopostaus - viittaan Jyrki Lehtolan pakinaan - josta nousi sellainen älämölö, että mökillä lomaileva saksalainenkin kysyi, mitä Immonen on tehnyt.

Tosin postaus olisi jäänyt omaan arvoonsa, ellei siitä olisi närkästytty niin totaalisesti. Tragikoomista asiassa on, että myötätunto humahti suuressa mielenosoitustilaisuudessa vaiennetun persun puolelle. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Nekin, jotka taatusti eivät kannattaneet persuja, saattavat jopa kääntää kelkkansa seuraavissa vaaleissa. - Hupaisaa oli sekin, että nyt närkästyivät ne, joihin närkästyivät valtaapitävät 60- ja 70-luvulla. Närkästyjät eivät vain huomanneet roolien vaihtoa, mikä taas huvitti meikäläistä mökin muijaa.

3.8. Kaupunkielämässä on taas opettelemista. Tuntuu koko ajan, että koira ilmestyy jostain kerjäämään ruokaa tai että joku sanoo kohta jotain. Unessakin tunnen, että muut ovat vielä läsnä. Täällä ihmiset ovat palanneet lomilta. Rusketusta ei näy oikein kellään, eikä haalistuneita hiuksia. Minullakin on nilkat aivan valkoiset, mikä tuntuu rumalta. Valkoinen liha ei ole kovin kaunista. Onneksi kädet ovat aika ruskeat. Huomenna haen kirjastosta Turkan Aiheita. Hakekaa tekin, sillä se tulee kohtapuoliin Einesbaariin keskusteltavaksi.

Tämä lienee nyt elämäni mitättömin postaus. Kenties keskustelu on sitäkin parempi. Ainakin toivon niin. Parempaa te, lukijat, ansaitsette ja lupaan parantaa tapani. Ymmärrän, jos päätätte olla hiljaa ja vaikka vähän murjottaa täkyjen puutetta. Sana on kuitenkin vapaa, ihan vapaa kirjoittaa vaikka runoja tuohon alle. Minä ainakin annan runon runosta. Tai sitten ehtymätön Hyde park olisi kiva. Takuulla väännän vastaan.

251 kommenttia:

  1. Minä ainakin yritän Turkan Aiheista saada yhtä raastavaa kuin Turkka itse. Viimeinen merkittävä meidän kulttuurissamme, vetäkäämme nyt huput silmillemme. - Ai teillä on jo? - Noh, ei sitten mitään. Jotain yritän kuitenkin kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annapa palaa. Odotan raastavuutta innolla, myös kirjan. Tässä väliin jo luulin, että se on leppoisa novellikokoelma. Vaan ei kai sentään, kun on kyseessä palavasilmäinen Turkka.

      Jollain tapaa rakastan kovasti vanhojen miesten kirjoittamia raastavuuksia, a la Henrik Tikkanen. Niissä on jotain seesteistä. Vanhat naiset kirjoittavat mielestäni liian kaihoisia kirjoja - viittaan nyt vaikka Eeva Kilpeen evakkomuistoineen. Kyllikki Villa ei raasta niin kuin antaa ymmärtää, että voisi. Kaikki se älytön konjakin litkiminenkin laivareissuilla, eikä yhtään mokaa.

      Poista
    2. Minä voin hyvin kuvitella sitä, kun Kyllikki veti oikein kunnon lärvit ja ahdisti pelosta tärisevän laivan jungmannin kiipeämään laivan korsteenin päälle. Sitä en toki tiedä, myötäilikö tuollainen todellisuutta. Voi olla. että Kylli-täti sammui hyttiinsä, eikä milloinkaan häiriöitä aiheuttanut.

      Poista
    3. Kyllikin intohimoinen rakkauselämä antaa viitteen rikkaasta elämästä. Kuitenkin ne reissutarinst ovat ihanuudestaan huolimatta kuin stilisoituja, suodatettuja. Olisikin hienoa, jos joku anonyymi kertoisi, miten asiat todella menivät.

      Poista
  2. KESÄRUNO

    Kesä, on kohta mennyt kesä.
    Tullut ei helteitä, joita kaivaten pelkäsimme.
    Politiikka meidät saa syttymään,
    ai saatana, että nappaa,
    jos saisi nuo vastapuolen edustajat tappaa.

    VastaaPoista
  3. KESÄRUNO

    Tää kesä oli sitten tässä
    mä istuin kylmässä
    ja kaivoin kesäkuussa esiin talvihuivin,
    kun menin kastelemaan porkkanoita
    ettei niitä yöllä panis halla,
    vaan jussina se raekuuro kulki,
    kaatoi maahan puolet porkkanoista
    naateista meinaan, kaatoi naateist
    viiskyt prossaa.
    Iines, Iines, kovan onnen lapsi,
    meni porkkanat, ja himmeni hapsi.
    Pannaan salaattihin goya-marjaa
    sitä saapi ulkomailta.



    VastaaPoista
  4. Tarpeeksi kun ottaa kuppia, niin on naama punainen koko vuoden. Ei tarvi kärsiä vaaleudesta. Ihan ilmainen vinkki muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisilla se menee vain nenään, valitettavasti. Kuppi voi kasvattaa myös nenän kokoa. Yhdellä tutulla punastuu myös kaula ja kaulan alus. Muualta hän on valkoinen.

      Poista
    2. Samppa on aina asiallinen! (Asian ytimessä.)

      Poista
  5. Valkoiset nilkat, ruskeat kätöset,
    niitäkö inhoaa inisevät tätöset?
    Kesällä kelpovaa huonompihi täky,
    silmissä kun siintelee ihanainen näky:
    meressä polskii eevanasuinen impi,
    voisko maalta lähtö olla kaunihimpi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murisevat madot, sirisevät kaskaat
      on eukolla eessä, nuo niin raskaat
      työt kun perunoita maasta nostelee
      kun ukko samal' suuta viinal kostuttelee.
      Pylly akalla on pystyssä kuin mäkilavetti,
      jot' ei hyppää Nykänen, se on saletti,
      mutta eukon alkkarit kun kietoutuvat "tois puol viivaa",
      ukko päättää et "tää on nähty, nyt en juo enää viinaa".

      (pokkaa yleisölle)

      Poista
  6. Vaa mnää sano sul Tapsa,
    et imbei gon gattoman jää
    sekoo kropp, syrä ja pää.
    Pareve ol vaa silmäs seljäs,
    gon eevasse kirmava merehe voimains tunnos, 
    byll baljan ja vereväs gunnos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan niin on, että Nortamon Jallu jää toiseksi raumalaisine jaarituksineen tämän Iineksen raumalaisaistikkaan runoelman rinnoilla. En tiennytkään, että rauman kieli taipuu näin eroottisille mutkille.

      (Kai se ehtaa raumaa on, eikä jotain naapurikunnan puheenpartta? Näitä murteita en tunne juuri lainkaan.)

      Poista
    2. Kyllä se ehtaa raumalaista tavoittelee, mutta sataprosenttista virheettömyyttä ei taata, sillä vähän on iloittelua mukana. Jokin muoto voi tuntua oudolta, esimerkiksi monikon nominatiivi "eevat" = eevasse. Se on sisäpiiripelleilyä. Vastaava muoto (-sse) on käytössä illatiivimuodossa.

      Jos nyt tekisin runon, käyttäisin impien yhteydessä sanoja "tissivä" ja "pyllyvä". Kuulin ne raumalaissyntyisen serkunvaimon suusta, kun hän arvosteli muuatta naista.

      Poista
    3. No, näin miehen näkökulmasta päättelen, ettei serkunvaimo arvostellut ainakaan ulkoista olemusta?

      Poista
    4. Serkunvaimo lausui mielestään kohteliaisuuden toisen serkun teinityttärelle. Teini meinasi saada slaagin, kun ei halunnut olla tissivä eikä pyllyvä, ei persevä eikä rintava.

      Poista
  7. Läpi tätösten kätösten,
    puhtosten, valkosten,
    käy tie meidän äijien
    vähäpätösten.

    Unoset suloset,
    vähäset,nuhaset.-
    hälisten, vilisten,
    ehkäpä kolisten.
    Siinä on sitten kaikki,
    alasti on nähty Maikki.

    VastaaPoista
  8. Parempi oikea valkoinenkin kuin sinisen musta pigmentoinnin kirjailema kukertavan kikertävän kirjava. Oijoi missä ovatkaan nuoruuteni säihkysääret, näitä ei kehtaa enää edes hautaan viedä:)

    Tämä oli heikko yritys tyyliin Turkkamali-markkatuli, vaikka nyt olikin kyseessä se, jolla oli aina huikea hullunkiilto silmissä:)

    VastaaPoista
  9. Äijät vähäpätöiset - äijistä parhaat,
    äijät suuriegoiset - pettymykset karvaat.
    Ja nakumaijat unissa ne kirmaa,
    voivoivoi, kun maijat myöskin uneksuu,
    et joku möllihousu, prehjupeppu,
    katseens nostais, puoleen kääntyis
    ja viereen vääntyis
    ja omakseen sen saisi,
    pois turvaan muilta mimmeiltä,
    timmeiltä himmeiltä
    kottaraisilta, västäräkeiltä,
    pyrstötiaisilta, koppelonaarailta!

    VastaaPoista
  10. Jaa missä nuoruuteni säihkysääret?
    Kyl ne löytyyy, kun etsii mailman ääret!
    Kohjunpoistoon, rasvaimuun,
    brassivahat ihon pintaan,
    huippuhintaan.
    Punaväri leidin päähän,
    häipyy vuodet - säähän
    oot kuin nuori likka,
    huutaa puusta käpytikka.
    - Kauhee kotka,
    huuta varis,
    vaan prut prut panee leidin Yaris.


    VastaaPoista
  11. Voi ei nuo porkkanat (tähän sellainen hymiö, joka nauraa vedet silmissä).

    Valkoiset nilkat minullakin on, ja sääret, mustelmia lukuunottamatta, ja reidet. Kotoa lähtiessä vaihdan kyllä muutenkin aina minishortsit tätifarkkuihin, joten eipä tuo haittaa.


    Impi-täti palttoo päällä kalasti
    ei uinut alasti
    siks on kuin kuhafile, marjanraakile
    ja elokuussa pukeutuu burkaan.

    (Hm, burkasta ja Turkastahan olisi voinut kehitellä jonkin riimin... käyn varmaan myös hakemassa sen "Aiheita" kirjastosta myöhemmin.)

    VastaaPoista
  12. Kuvitelkaapas, että Pikkukaupungin kirjastossa ei ollut Turkan Aiheita -teosta. Siis ei ollenkaan. Kummallista. Onneksi tilaus Porista onnistui ja saan kirjan loppuviikolla.

    Olga-täti nutturapää
    veti minua korvasta sisään,
    kun menin shortseissa sunnuntaina ulos.
    - Ei kirkonmenojen aikaan ulos,
    tuhahti hän. Se on synnin tulos.
    Eikä ainakaan shortseissa, tyttö.
    Pyhänä pannaan rusetti tukkaan ja ollaan hiljaa, siivosti.
    Eikä isolta kiveltä saa pissata alas.
    Ettäs tiedät.

    Schnur, tuo tuli mieleen Impi-tädistä. Olga oli äidin kasvattitäti, minun isoäitini sisko. Hänen torpastaan tuli kesäpaikkamme.

    VastaaPoista
  13. Runosuonet taisivat tyrehtyä.

    Tämä Immos-kohu näyttää jatkuvan, vähä-Olli onnistui laukaisemaan uskomattomia pelkotiloja puolin ja toisin.

    Iltasanomissa aika hauskakin uutinen oli, kun "mediatutkija" syytti hallitusta siitä, että pelkäävät tuomita rasismia. Ensinnäkin tietteli "mediatutkija" oli uutisessa väärä, koska hän ei voinut puhua tutkijan, vaan poliittisen mielipiteen omaavan kansalaisen ominaisuudessa.

    Kun "tutkija" Koivunen uutisen loppupuolella alkaa kehui Ruotsia, jossa Immosen kirjoitukset olisi hänen mukaansa tuomittu huomattavasti jyrkemmin, minua alkoi jo naurattaa. "Ruotsissa ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat osa kansallista identitettiä" Kiinnostuin Koivusesta laajeminkin, muitakin uutisia löysin, joissa hän hehkutti unelmien ihmemaata Ruotsia. Siitä maasta, jossa älyttömän paljon perussuomalaisia jyrkempien ruotsidemokraattien kannatus on viisitoista prosenttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsissa olen kokenut elämäni pahimman rasistisen kohtelun. Koko tapaus on tietysti minulle onneksi, mutta kertoo paljon siitä, miten ruotsalaiset suhtautuvat vähemmistöihin käytännössä - edelleen, huolimatta mediahypetyksestä.

      Nimittäin ollessani töissä hienossa hotellissa palasin kerran yöllä vuorostani. Kulijin leveitä portaita alas kadulle, kun ryhmä ruotsalaispoikia tarttui minuun kiinni ja koetti kähmiä ja houkutella mukaansa. Sanoin jotakin, ja ruotsalainen kavahti kuultuaan ääntämykseni, ja kysyi että olenko suomalainen, är du en finne, va?? Sanoin että jaa, ja mies irrotti otteensa kuin spitaalisesta ja tönäisi minut pois, gå din väg! Mielelläni tietenkin lähdin ja vilkkaasti, mutta ajatella, en kelvannut edes raiskattavaksi tai kähmittäväksi, koska olin halveksittu suomalainen.

      - Jo silloin maahanmuuttajilla oli hyvät tuet Ruotsissa ja samoin täysin tuettu terveydenhoito ym., eli asiat olivat ulospäin upeasti. Tätä rasismia se kuitenkin oli usein, ja varsinkin suomalaiset ja jugoslaavit olivat halveksittuja, joskin tietenkin oli myös ystävällisiä ja mukavia ruotsalaisia. Mutta siis joka puolelta kuului näitä halveksivia äänenpainoja siellä seassa.

      Poista
    2. Minä en muista kokeneeni Ruotsin aikoinani mitään syrjintää, mutta ehkä asenteeni oli jo valmiiksi niin "suomalainen", etten edes odottanut, että minua kohdeltaisiin ruotsalaisena - mitä se sitten tarkoittaakaan.

      Viittaan siihen, että medioissa on vähän väliä juttuja, joissa joku pari vuotta Suomessa ollut valittaa, että miksi häntä ei kohdella suomalaisena. Että kuinka kauan pitää täällä asua, että on "suomalainen". (No, pari kolme sukupolvea kyllä yleensä riittää.)

      Poista
    3. Siis tarkkaan ottaen tuo oli tietenkin syrjintää, ettei suomalainen kelvannut kähmittäväksi. Käytännössähän suomalaisuus auttoi minua hankalassa tilanteessa.

      Poista
    4. Slussenin sissithän veivät maineen suomalaisilta laajemminkin. Henkilökohtaisella tasolla en kokenut huonoa kohtelua. Sain myös hyvän työystävän ruotsalaisesta Gretasta.

      Poista
    5. Vähä-Olli voisi olla hauskempi heppu. Ottaisi esikuvakseen vaikka Sodankylän seurakunnan kanttorin joka lietsoo peppipitkätossu vihaa. Ihminen on kyllä tragikoominen olento!

      Kanttori oli kieltäytynyt soittamasta Peppi Pitkätossun jäähyväislaulua hautajaisissa. Kun hänet kutsuttiin kuultavaksi uppiniskaisuudestaan esimiestensä eteen, hän oli tullut heidän eteensä Peppi Pitkätossu peruukki päässään.

      Ajatelkaapa jos Immonen tekisi jotain sellaista! Eikä velloisi nettikavereidensa kanssa väkivaltafantasioissa. Meillä kaikilla olisi paljon hauskempaa.

      Poista
    6. Sympatiani on kanttorin puolella. Minusta hän on kiinnostavampi persoona, kun Peppi-laulua vaatineet kansalaiset. 

      Immonen on omin suin sanonut, ettei hän kannata väkivaltaa. Immosen postaus oli urpopostaus. 

      Niitä Peppi-peruukkeja toivoisi kyllä nyt ennen kaikkea närkästyjästön päähän.

      Poista
    7. Omaiset olivat ymmärtääkseni toivoneet sitä laulua. Mutta niin tai näin, Peppiperuukissa mielipidettään puolustava kanttori on hilpeä hahmo, vaikkei olisi hänen kanssaan samaa mieltä jäähyväislaulusta ja sen esittämisestä.

      Onko meistä suomalaisista on tullut täysin huumorintajuttomia?

      Poista
    8. Nimenomaan näin, hilpeä hahmo on ja tiesi kyllä olevansa.

      Olemmeko oikeastaan koskaan olleet kovinkaan huumorintajuisia tai leikinlaskijoita? Enemmän vakavia ja leikittömiä. Suomalainen ei edes leiki pelaamalla pelejä, siis hieman vanhempi polvi.

      Olin kesällä tekemisissä parin vanhemman ihmisen kanssa, joille monet entiset television hauskat sketsiohjelmat olivat "sopimattomia". Kysyinkin toiselta, mille tämä sitten nauraa. - Ei millekään, oli vastaus.

      Poista
  14. Mediatutkija Koivunen ihmettelee myös sitä, etteivät hallituskumppanit ole vaatineet tutkimusta Immosen taustoista. Tässä kohtaa minun täytyy muistuttaa sellaisesta vähäpätöisestä seikasta kuin demokratia. Parlamentaarikon taustan virallisesta tutkimuksesta en ole ennen kuullut, olisko sellaista edes menneinä vuosikymmeninä tapahtunut. Kuinka helposti kansanedustajan taustoja tutkimaan voidaan asettaa virallinen komitea, vai oikeinko poliisin siihen pitäisi ryhtyä? Olisiko tässä nähtävissä erittäin vaarallisia seurauksia demokratialle?

    Viha on sumentanut "mediatutkija" Koivusen pään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämäkin vielä. Haiskahtaa jo totalitarismilta, että ihmisten taustoja aletaan penkoa jonkin urpopostauksen takia. Varjele meitä, luoja, tämmöiselta kafkamaiselta virkamieskunnalta.

      Poista
    2. Parlamentaarikkojen taustojen tutkiminen poliittisten syiden vuoksi, johtaa helposti fasismin kaltaisiin olosuhteisiin.

      Poista
  15. En voinut välttyä hienoiselta huvitukselta katsellessani Ylen aamutelevisiosta lähetystä, jossa kerrottiin, että mm. Raakel Liekki ja Paleface ja muutama muukin sulkeutuvat jonkinlaiseen suljettuun tilan laivahyttiin tai ruumaan voidakseen näyttää maailmalle, millaiselta laivapakolaisista tuntuu ihan livenä, itse tilanteessa, pimeässä suljetussa tilassa ilman mitään. Lähetys ilmeisesti kuvataan reality-teeveen tapaan.

    Pitäisikö minun kurittaa itseäni jotenkin, kun en osaa tällaiseen eläytyä enkä vuodattaa kyyneleitä? Sen sijaan laivapakolaisten tilanne on minusta kauhean surullinen ja ahdistava. Mutta että Rakel Liekki ja Paleface ekstreemaavat tätä, niin anna mun kaikki kestää.

    VastaaPoista
  16. Aikamoista kritiikiittömyyttä se osoittaa, jos edes kuvittelee voivansa tuntea niiden ihmisten hätää.

    Se on sellaista oman ekon nostamista, asettumista itse keskipisteeseen, olemalla kaiken kärsivä jeesushahmo, joka lisäksi voi jälkeenpäin puheellaan antaa ihmisille helpotuksen tunteen ja vapautuksen omista synneistä ja huonosta omastatunnosta.

    Pankinjohtajan poika ja hypyn oaravanpyörästä pois tehnyt entinen uratyöläinen.

    VastaaPoista
  17. Mukavaa olisi, jos Rauno aktivoituisi uudelleen, kun kuitenkin henki näyttäisi vielä pihisevän.

    VastaaPoista
  18. Raunohan on kommentoinut runsaastikin blogiaan. Hienoa, on ollut vireämpi hetki. Kunpa Kolehmaisestakin kuuluisi jotain.

    VastaaPoista
  19. Ei Rauno blogiaan kommentoi! Päästäisen tasoinen Hakkeri siellä riehuu. Eikä Kolehmainen tule takaisin, paitsi muistoissamme.

    Minun on häntä ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, heitä kumpaakin! ( - tietysti -)

      Poista
    2. Kyllä se on joku, joka tulee Raunon blogin hallinnasta, sillä kun klikkaa nimen linkkiä, se johtaa blogin hallintaan. Väärä linkki johtaisi sylttytehtaalle.

      Poista
    3. On, on. Mutta se ei ole Rauno. Rauno on kuollut. (Tai ainakin se Rauno Räsänen minkä me tunsimme.) Ja joka, piru vie, minut sinunkin luo johdatti. Ja unkurille. Ja mihin vielä... Mummo muulle ja Kemppiselle. Ilman Raunoa en täällä olisi, en olisi missään, tai tietysti olisin - varmaan kotonani olisin. JNiin kuin nytkin olen. Höh?.

      Ps. Tykkäsin Ranen filosofiasta, suunnattomasti. Ei se minua haitannut että en siitä ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, välillä ymmärsi vain sidesanat. Ja, että, kun, kuin, koska, jos, vaikka...Mutta Raunon sanomina sidesanoillakin oli, tai niille tuli, ihan eri merkitys! (sanoisinko että nietzscheläinen funktio)

      Pss. Kolehmainen taas tekstintekijänä, tuosta vaan, oli ihan omaa luokkaansa. Sanoja häneltä tuli kuin "turkin hihasta". Hemmi-täti minulle tämmöisen sanonnan opetti. Em mä ymmärrä mitä se tarkoittaa, turkin hiha, mutta opin kumminkin. (vrt. Ranen filosofia. opin minä nekin vaikken ymmärtänyt)

      Poista
  20. "Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni"

    Kuka näin on kirjoittanut? - Siis Pentti Saaritsa tietysti, koska hän on suomentaja. Mutta ketää hän suomensi?

    Helppoa. Mutta helpotetaan entisestään:

    Veinte poems de amor y una canción desperada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tosiaan oli helppo. Minä tosin olisin ilman muuta veikannut Lorcan Frediä, kuten aina espanjankielisiin,mutta google kertoi muuta.

      Poista
  21. Tänään minulle tosiaan tuli surullinen olo kun etsin erästä tiettyä juttua, ja törmäsin Kolehmaiseen... hänen kanssaan oli hauska olla myös eri mieltä, ei koskaan tullut mieleenkään että alkaisi riidellä, höh. (Sitä paitsi hän oli verbaalisesti aivan pitelemätön. - Voi Jerry Cotton parka!)

    Sain 2 ilmaista pääsylippua katsomaan jalkapallo-ottelua JJK - Porin Jazz. Harjun stadionilla se pelattiin; Jyväskylän Harjulla. Se on ehkä Suomen kaunein stadion, tai sitten ei ole.Erään ystäväni kanssa menimme sinne. En tiedä futiksesta paljoakaan mutta enpä oikeastaan enempää tiedä atomifysiikastakaan; kiva siellä oli katsomossa istuskella. Oli kesän ensimmäinen helteinen ilta. Pelaajat pelasivat palloa toisilleen, pallo pomppi, välillä tuomari puhalsi pilliinsä. Aurinko hymyili kaikille. JJK meni johtoon 1-0. Sitten tuli puoliaika, mentiin telttaan, kittasin siellä huiviini 4 giniä VIUH VIUH VIUH VIUH vaan. Ystäväni vähän ihmetteli tahtiani mutta ne oli nelisenttisiä eli á 12 grammaa (abs. alkoholia) vaan, eli yht. 48 g. Se nyt ei ole mitään. Toisella puoliajalla Jazz teki kaksi maalia ja voitti 1-2. Ei se minua harmittanut. Läksin kävelemään kotiani kohti, sinne oli/on 5,5 km sieltä. Taivas oli vielä muovailuvahamaisia vaaleita värejä täynnä vaikka klo oli yli 20, järvi tyyni, yksi sorsa lensi minun yli, lenkkeilijöitä lenkkeili, maailmankaikkeus kohisi, aurinko värjäsi kerrostalojen länsipäädyn ikkunat kuin ihmiset olisivat sytyttäneet valot. Kauneinta oli se illan tyyneys. (Siitä nautin eniten kun kävelin enkä ajatellut mitään.)

    VastaaPoista
  22. Minulle tuli surullinen olo.

    Mutta en minä voi kirjoittaa "tänä iltana voin kirjoittaa... etc.", koska olen jo niin kirjoittanut. Olenpas. Silloin oli vappuaatto, ja taivas samalla lailla vaalea kuin tänä iltana oli mutta vaan eri puolelta, koska oli kevät. Minä olin 14 tai 15 -v, en minä muista, ja minua vuotta vanhempi veljeni Markku puki päälleen kaikenmaailman riikinkukkoasuja: hän oli menossa bailaamaan kavereidensa ja yhteisten gimmojen kanssa. (Heillä oli oma mopojenginsä.) Äitini kysyi minulta että "etkös sinä Mikko mihinkään lähde vaikka on vappuaatto?" - ei hän sitä pahalla tietysti kysynyt. Ei tietenkään! Minä sanoin että "joo, totta kai lähen". Puin aluspaidaksi valkoisen kauluspaidan ja sen päälle mustan pulloverin; se oli siihen aikaan kuuminta hottia. Olin mielestäni ihan James Deanin näköinen. Ja läksin ulos Kauppalan "hektisesti kihisevään" iltaan... en vaan tiennyt minne olisin mennyt? Olin kamalan ujo ja minä kenenkään kanssa ollut treffeja tehnyt enkä mihinkään jengiin halunnut mennä enkä mennytkään. Itse asiassa olisin varmaan säikähtänyt jos joku tuttu tyttö olisi tullut minua vastaan... Menin metsään. Siis ihan oikeasti. Se oli Rimpin harju, jonne minä menin, sieltä näki Koijärvelle. Siellä minä istuin ja katselin sitä järveä. Kevät oli myöhässä - tämä voidaan vaikka tarkistaa Wikipediasta: se nimittäin oli myöhässä. Jäät vielä ryskyivät. Kuuntelin niitä. Ja välillä kävelin kun mua palelsi. Sen Rimpin harju oli toiselta puolelta leikattu soraksi, siinä siis oli pitkä jyrkkä rinne, ja jotkut kivet sitä rinnettä pitkin alas aina välillä jyrisivät. (Keväisin, kun oli isoja lämpötilavaihteluja.) Siellä... metsässä minä sen vaapuaaton ja alkavan yön vietin. Aika yksinäiseksi minä itseni tunsin, täytyy myöntää, mutta ei se minulle ensimmäinen kerta ollut. Ei. - Tärkeintähän oli että kukaan ei nähnyt minua. Ja jo klo 02 yöllä menin takaisin kotiini. Äiti vielä valvoi. Hän kysyi minulta, niin hellällä äänellä kuin kaikki äidit lapsiltaan kysyvät, että "oliko hauska ilta?. Sanoin että "oli. totta kai oli."

    Oikeesti Se on yks mun surullisimpia muistojani.

    VastaaPoista
  23. Puberteetti-iässä, tai jälkipuberteetissa, se on sama asia, sitä on niin avuton. Luulee vaan että on ainoo omituinen olio mikä maailmassa on. Eikä auttanut sekään että luki jo alle 10 -v kaikenmaailman Lääkärikirjoja; sitä enemmän teki itsediagnooseja... joo. - Nyt se huvittaa, mutta eipä huvittanut silloin. Muistan mm. kun - olin ilmeisesti saanut kylmää ja minua pissatti tavallista enemmän ja vähän kirveli myös... niin minä, Lääkärikirjan jo ulkoa oppineena, diagnosoin heti: ahaa, minulla on Gonorrea. (Ei onneksi sentään Neekerisankkeri, Samppa hyvä.) Oli se julmaa aikaa. Pelotti.

    Eikä sekään kivaa aikaa ollut kun talvisin hiihti aina niin kauas että tuli pimeä ja eksyi. Tai en minä koskaan eksynyt kun en osaa eksyä. Mutta jossain saatanan kuusen alla otin sukset pois jalasta, ja lapaset kädestäni, istuuduin ja kirjoitin Raf. Haarlan pieneen siniruutuisen vihkon kuulakärkikynällä runoja. - Kotona niitä yritin (muilta ihmisiltä salaa) lukea mutta, vitut, ei niistä yl. mitään selvää saanut. Pimeässä sanat olivat menneet päällekkäin ja kuulakynä oli jäätynyt, vaaleensinistä vaaleeta viivaa vaan... Siinä minun runollinen runollinen nuoruuteni, meni. Ohi.

    VastaaPoista
  24. On yö. Salamoi. On yö. Taivaan sotajoukot. On yö. Emme ole yksin. On yö. Tarvitsemme toisiamme. On yö. Tulee aamu. Uusi päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kauniisti kirjoitettu rivipari. Juuri tästä on kyse tuossa vastauksessani Anonyymin alempaan kysymykseen. Tämä voisi olla vastaukseni siihen. - En ollut lukenut tätä, kun kirjoitin vastaustani, mutta tässä se siis on. Kummallista.

      Poista
  25. Kaikki ihmiset jotka juovat liikaa, heillä on joku suru sisällään. Kyllä minä sen tiedän. Melkein kaikki runoilijat ovat juoppoja; kukapa mieleltään terve ihminen runoja kirjoittaisi? (No eivät ihan kaikki runoilijat alkoholisteja ole, se on totta, mutta joku muu vika heissä aivan varmaan on!)

    Minä en runoilija ole, onnekseni.
    Ja nuoruuteni epävarmuuksista olen jo ajat, ajat sitten päässyt, pois.
    En pelkää Tytön Tylleröitä, enää, päin vastoin. (Mikäpä sen kivempaa kuin pistää jalkapohjat toisen,mukamas eri sukupuolta olevan ihmisen jalkapohjia vasten eikä sano mitään, eikä ajattele mitään, o vaa?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Toisaalta, mietin sitä, että kaikilla meillä on surua sisimmässämme. Ahdistuskin on ihmisen osa, ja tuskan kokeminen. Surutonta ihmistä ei ole, tuska on jokaisen tuttu. Muistan, että Riku puhui siitä, että ristiriitaisuus on ihmisen selittävin piirre, vai miten se meni? Luulen ymmärtäväni ja allekirjoittavani juuri sen, että pysyvää on vain ikuinen ristiriita ja ihmisen ahdistus.

      Olisiko lopulta kyse vain mielenhallinnan taidoista, keinoista, joita ihminen kehittelee turvakseen?

      Poista
    2. Nuoruudessa on ikäkauteen kuuluvat ahdistuksen aiheet.mutta kyllä niitä on aikuisiässäkin. Aikuisena on enemmän taitoa käsitellä ristiriitoja kuin nuorena. Hiffaa semmosenkin, että elämä on välilä vaikeata, se kuuluu elämään. Elämän luonne on semmoinen ettei se päästä ketään helpolla.

      Poista
    3. Nuori saattaa kuvitella, että onnellisuus on jatkuva ja tavoiteltava eli saavutettavissa oleva tila. Muut ihmiset ovat nuoren mielestä onnellisia. Siksipä oma masennus on sairaus, joka vaatii muka lääkehoidon. Vanhempana laskutkin mahtuvat jo normaaliinkin elämään.

      Poista
  26. Miksi ihminen tulee keskellä kesää tillbacka kaupunkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys, ja aiheellinen. En tykkää olla loppukesällä yksin mökillä, kun joka ikkunasta näkyy yöllä mustaa pimeää metsää, tuuli kohisee korkeissa puissa ja ehkä ukkostaa. En varsinaisesti pelkää, mutta onhan se koleaa siinä hiljaisuudessa, pussipimeässä. Olen lisäksi aina tottunut lähtemään sieltä kesken kesää, kun koulut alkoivat meillä usein jopa 6. - 7. 8. Ja kun läheiseni lähtevät sieltä, yksinäisyys tuntuu ahdistavalta. Siksi lähden. Jos minulla olisi kumppani, olisin siellä varmaan syyskuunkin. Ja menisin jo toukokuussa. Talveksi voisimme mennä sitten Portugaliin, jossa olisi vakituinen osoitteemme.

      Poista
    2. Kun ajelin tässä eräänä päivänä entisen Hotelli Oivan ohi, tuli mieleeni, että näinköhän tässä porhojen verokohussa avautui eräs selitys myös natovastaisen elokuvaohjaajan asumiselle natomaa Portugalissa.

      Poista
    3. Samaan nippuun vaan Aki Kaurismäki kuin ne kolme yritysjohtajaa, jotka muuttivat sadan prosentin eläkettään nauttimaan Portugaliin. Ja kansa itkee.

      Tosin tuo verottomuus koskee vain eläkeläisiä, eikä heistäkään kai aivan kaikkia. Mutta siis kyllä voisin itsekin muuttaa eläkkeineni Portugaliin ihan hyvällä omallatunnolla. Sen verran kovaa veroa olen ikäni maksanut.

      Entä muuten eläkeläinen Teemu Selänne ja hänen timmiä kuntoaan ja upeaa vaatekaappiaan lehdissä esitellyt viraton siippansa? Tulevatko verot Suomeen? Itkeekö kansa näiden urheilijoiden verojen perään?

      Poista
    4. Juu, lähdetään kaikki karkuun täältä ja myydään maa Putinille, jos suostuu jotain maksamaan.

      Helsinkiläisen runoiljan, Iki-Calamniuksen, sanoin:

      Meidänpä vapautta lagoat nää,
      meidän on laulua lahtien pää.
      Meille myös kevätkin punkkunsa soi,
      Azeveda ja Godinho täälläkin soi


      ja:

      Portugalin porukka, ah arpasi lyö!
      Missä on ryhtisi, lompakkosi, työ?
      Meidän on uudesta luotava maa!
      Sossut vain jääköhöt merten taa!

      Poista
    5. Juu, olen messissä. Voisi oikeastaan perustaa uuden ryhmäblogin, jonka nimi olisi Porukalla Portugaliin, ja se olisi ryhmäblogi. Kirjoitukset olisivat epäilyttäviä, osin riettaita ja ainakin rienaavia.

      Poista
    6. Oi kallis Portugalinmaa
      sun meres kuohua ja pinjojesi huminaa
      suo mun kuunnella kunnes hetki lähtöni lyö.
      Ei toista kalliimpaa
      voi maailmasta löytää
      kuin tämä uusi kotimaa
      jonka kauniiks´ on kasvatellut taattojensa työ.
      Hiekkarantoja,
      kulta vainio
      raukkain luoda nyt meidän vuoro on.
      Sulle tahdomme
      suoda kaikkemme
      puolestas´ seistä saakka kuolohon.

      Oi Portugali kotimaa
      suo helmassas´ sun eläkeläises onnellista nukahtaa
      kun hän henkensä halvan sulle antanut on.
      Ei muuta kunniaa
      kuin kuulla kummultasi
      sun pinjojesi kuiskinaa
      kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon,

      Poista
    7. No juu ja ei. Runo on hieno, mutta ei kai sentään Portugalin multiin. Tuskinpa Selänteitäkään Floridaan aikanaan haudataan. Tai Räikkösiä jahteihinsa. Synnyinmaahan viimeistään silloin kun veronmaksu on päättynyt.

      Anteeksi, en malttanut.

      Poista
    8. Euroopan unionin alueella jäsenvaltioiden kansalaisilla on joidenkin rajoitusten puitteissa oikeus liikkua, oleskella ja tehdä töitä missä tahansa unionin valtiossa. Unioni on taannut 4 perusvapautta: tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden.

      Nyt Risto Reipas pilkkaa Eu:n perusarvoja.

      Poista
    9. Kyse on Suomen ja Portugalin kahdenvälisestä sopimuksesta, joka on taannut poikkeuksellisen edullisen verokohtelun. Sopimuksen voi katsoa jopa rikkovan EU:n yhdenvertaisuusperiaatetta. Pääministeri on nyttemmin luvannut päästä sopimuksesta pikaisesti eroon, tarvittaessa jopa yksipuolisella irtisanomisella.

      Poista
    10. Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Etu voidaan lopettaa EU:n säädöksen perusteella. Kumma vaan, että Suomi on solminut EU:n hengen vastaisen sopimuksen. Mikä lie Portugalin kanta?

      Poista
    11. Muistelisin lukeneeni, että kekkonen teki sopimuksen jo vuonna 1970. Portugalin kanssa neuvotellaan, pääministerin kanta oli, että tarvittaessa Suomi irtisanoo sopimuksen yksipuolisesti. Portugalin mielipide ei siis ole välttämätön.

      Poista
    12. Portugali on kumma maa. Täältä kaikki haluavat sinne ja kaikki portugalilaiset, jotka tiedän, haluavat sieltä pois. Tai ainakin melkein kaikki.

      Poista
    13. Portugali on käsittääkseni Kreikan kaltainen köyhä maa, jossa korruptio kukoistaa edelleen. Palkat ovat olleet huonot, joten ei ihme, että maasta on haluttu pois.

      Ilmasto ja luonto vetävät turisteja, ja onhan Portugalista pari mainiota kirjalijaakin putkahtanut maailmalle, mm. Saramago. Ja ilman muuta verottomuus vetää puoleensa eläkeläisiä Suomesta.Onhan meillä eläkeläisten verotus vastaavia työtuloja kovempi.

      Poista
    14. Portugalin sopimus on sinänsä ihan ok: verotusoikeus on sillä maalla, jossa ihminen asuu pysyvästi.

      Ongelmaksi asia nousi siksi, että Portugali haluaa houkutella rikkaita ihmisiä asumaan maahansa ja antaa heille siksi 10 vuoden verovapauden.

      Kikka on sinänsä vanha: jo 500 vuotta sitten Ruotsi houkutteli savolaisia kaskiviljelijöitä vastaavalla verovapaudella.

      Poista
    15. Mitähän Suomelle tapahtuisi, jos samaa kikkaa sovellettaisiin meillä? Ehkä sovelletusti: verot alemmas, paljon alemmas. Lisääntyisikö kulutus ja elpyisikö yritystoiminta, avautuisiko uusia työpaikkoja?

      Poista
    16. Nalle varmaankin mielellään sinulle vastaisi. Hänen henkilökuntansa, sikäli kun sitä on jäljellä, voi huonosti. Nalle ei, hänellä on missio.

      Poista
    17. Eli mitä, häh?

      Siis mikä on totuus - tämä kiinnostaa. Onkohan Suomessa koskaan kokeiltu tuntuvaa veroalennusta keskituloisille ja rikkaammille? Pienituloisille on, useinkin. Ja lapsiperheille.

      Poista
    18. Noh, llaitettakoon se näin uskonnollisella retoriikalla: voi hyvä Luoja ja Perkele armahtakoot, ettei sellaista maassamme tapahtuisi!

      Poista
    19. Ettei totuus verotuksestamme unohtuisi, lainaan Hesarissa tänään olleen australialaisen remonttimiehen vuodatusta. Hän siis ihmetteli suuresti, miten pienet ja raskaasti verotetut palkat Suomessa on, ja sen lisäksi kaikki - ruoka, autot, bensa yms - ovat naurettavan kalliita raskaan verotuksen takia.

      Kun ajelin keväällä jenkeissä upouudella Chevrolet Malibulla, joka söi kuin peijooni, niin totesin gallonan bensaa maksavan saman kuin meillä litran. Eli noin nelinkertaisesti. Meillä erotus menee Kelan avustuksina Isisille tms hyvään tarkoitukseen.

      Mitä tulee raskaan verotuksen viisauteen - eli uskoon päättäjiemme ja byrokraattiemme kykyyn käyttää rahat järkevämmin ja tehokkaammin kuin me itse - niin viittaan Sokeain unioniin:

      Siltähän RAY perii osan miljoona-avustuksista takaisin, koska avokätiset, aina automaattisesti kasvavat avustukset ovat turvottaneet byrokratian niin ähkyksi, että samaa tehtävää hoitaa kaksi ihmistä ja johtajiakin palkattiin yhdeksän.

      Ja on meillä ollut matalammankin verotuksen kausia. Silloin meni kaikilla paljon paremmin.

      Poista
    20. Veronkevennysten vaikutukset ovat käsittääkseni riippuvaisia ryhmistä, joihin ne kohdennetaan. Jos keski- ja pienituloisempien verotusta kevennetään, hyöty siirtyy suoraan kulutukseen, kotimaahan, mikä hyödyttää kansantaloutta enemmän kuin säästöön jäävät eurot. Vaikutus voi olla kansantaloudelle merkittävä. Sen sijaan rikkaiden, siis oikeasti rikkaiden, veronkevennykset eivät siirry suoraan kulutukseen kotimaassa, vaan osa menee ulkomaiden sijoituskohteisiin. Suomessa on lisäksi vain noin 20 000 rikasta, joten ei heistä ole Suomen nostajiksi.

      Poista
    21. Tapsa puhuu asiaa, keino nostaa talouttamme olisivat huomattavat, ehkä jopa kahdenkymmenen prosentin palkankorotukset. Sillä kuroisimme umpeen jälkeenjääneisyyttämme länsimaista.

      Poista
    22. Muistan noitten muitten tuotteiden verotuksesta aina esimerkin Saksasta. Ostimme parikymmentä vuotta sitten samaan aikaan uudet autot, sisko Saksasta ja minä täältä Suomesta. Ostin pikkuisen viistoperäisen Toyota Corolla FX:n. Sisko osti urheilullisen avoauton, BMW Z4:n. Kävi ilmi, että olimme maksaneet autoista tahollamme saman hinnan.

      Poista
    23. Olisi varmaan myös nostettava työtunnit muun Euroopan tasolle. Suomessa tehdään Euroopan pienintä työaikaa.

      Poista
    24. Iines, olet tainnut lukea liikaa EK:n propagandaa. Me olemme työnteon määrässä aivan Euroopan kärkipäässä.

      Poista
    25. Esim. Soininvaara gnosti esiing EK:n trollitehtaan propagandan.

      Poista
    26. Joku on kaatanut kaljaa näppäimistölleni, paperiveitsellä nostelen namiskuukkeleita ylös. Mm.gggggggeee on ihan jumissa.

      Poista
    27. Ja linkkikin tuli väärin. Laitetaan suoraan Soininvaaran Bhologiin.

      Tässä.

      Poista
    28. En ole lukenut EK:n propagandaa, vaan suomalaisen Tilastokeskuksen sivuja. Olen lukenut vastaavaa myös sanomalehdistä. Kyse on tulkintatapojen erilaisuudesta, Soininvaara käyttää mittana eri yksikköä, käsittääkseni. Nyt tulee pitkä sitaatti Tilastokeskuksen sivulta:

      "Suomalaisilla on useisiin muihin maihin verrattuna varsin paljon palkallisia vapaapäiviä ja muun muassa oikeus tilapäiseen poissaoloon lapsen sairauden tai pakottavien perhesyiden vuoksi. Myös poissaolo oman sairauden vuoksi lienee Suomessa helpompaa kuin monissa muissa maissa. Näin ollen suomalaisten työaika on Euroopan lyhyimpiä, kun verrataan tehtyjä työtunteja (kuviot 6 ja 7).

      Kansainvälisissä viikkotyöajan vertailuissa mittarina käytetään toteutuneiden työtuntien sijasta yleisemmin kuitenkin säännöllistä viikkotyöaikaa. Tällöin kansallisten vapaapäivien ja vuosilomapäivien määrän vaihtelu eri maissa ei vaikuta tuloksiin. Säännölliseen viikkotyöaikaan eivät vaikuta myöskään viikolle sattuneet poissaolopäivät, vaan mittari kertoo niin sanotusta normaalista tai tavanomaisesta työajasta.

      Kun työtunteja vertaillaan säännöllisen viikkotyöajan mukaan, suomalaisten työaika ei enää näytäkään erityisen lyhyeltä muihin eurooppalaisiin verrattuna. Esimerkiksi kokoaikatyötä tekevien suomalaisten palkansaajien viikkotyöaika on Euroopan lyhin tehdyn viikkotyöajan mukaan mitattuna (kuvio 6), mutta säännöllistä viikkotyöaikaa mitattaessa vasta kuudenneksi lyhin vertailumaista. Kun joukkoon sisällytetään myös osa-aikatyötä tekevät palkansaajat, suomalaisten säännöllinen viikkotyöaika on jopa EU27-maiden keskiarvoa pidempi (kuvio 8).

      Poista
    29. Ota tuosta nyt sitten selvä! Eli onko työaika lyhyt vai pitkä vertailussa?

      Poista
    30. Lyhyt se on, jos ajatellaan EK:n pamppuja, jotka metsästävät, kalastavat, pelaavat golfia ja ryyppäävät Saariselällä työaikana.

      Poista
    31. Harri Holkerikin, kun oli vielä elossa ja Suomen Pankin johtaja, hiihti vuosittain niin paljon, että joku sanoi että "ei hän noin montaa kilometriä voi vuodessa hiihtää pelkästään työajalla. Pakko siinä on hiihtää myös vapaa-ajalla."

      Ps. Pankinjohtajan virka on kamala. Siinä pitää minuuttiaikataululla rientää edustuslounaalta toisille lounaille. Ja kaikenmaailman kissanristijäisiin. Ja välillä pitäis ehtiä myös hiihtää.

      Poista
  27. Muuten, jos olisin ollut Helsingissä, olisin osallistunut tämänpäiväiseen Fennovoiman (Rosatomin) vastaiseen mielenosoitukseen. Alan muutenkin sympatiseerata vihreiden puoluetta. On väärin, että ydinvoimaa lisätään kansalta kysymättä, ja vielä muhinoiden Venäjän kanssa. Rähmällään ollaan kuin Kekkos-kaudella.

    VastaaPoista
  28. Olen vastikään tehnyt matkan Helvettiin. Täysin omasta aloitteestani. Halusin nähdä minkälaista siellä oikeasti on. Matka kesti kaksi päivää ja kaksi yötä. En suosittele sitä kenellekään matkakohteeksi. Siellä oli kauheampaa kuin luulin. Suorastaan helvetillisen kauheaa. Vieläkin jalat tärisevät ja kestää varmaan kauan ennen kuin saan mielen puhdistettua sen myrkyllisistä höyryistä. Matkalippu on sinne helppo saada. Minä pääsin sinne yhdellä kunnon töytäyksellä (ivalla ja pilkalla kostutetulla sanonnalla), kuudella voimakkaalla unitabletilla ja kahdella erikois-isolla valkoisella säkytabletilla. En suosittele kenellekään.

    VastaaPoista
  29. Liisu! Kuusi voimakasta unitablettia ja kaksi särky. Nainen! Mitä sinä tuolla meinaat? Lääkkeet sekoittavat elimistön ja pään. Jos tuo on vastauksesi vastoinkäymisiin, se on totisesti väärä. Anteeksi - sanon tämän suoraan.

    Vastoinkäymiset eivät poistu sillä, että nukuttaa itsensä turruksiin. Ei, ne on kohdattava ja mentävä niiden läpi. Tuleen ei saa jäädä makaamaan.

    Miksi et voisi yksinkertaisesti sanoa ilkeilijälle, että haista paska, ilkeä ihminen. Ei hyvä voita pahaa, rakkaus ei voita kuolemaa, vaan paha voittaa hyvän ja kuolema rakkauden. Ei ole mitään eikä ketään, joka kävisi puolestamme oikeutta ja pitäisi meistä huolen.

    Täällä meidän on elettävä ja pidettävä itsemme hengissä ja järjissä. Kukaan ei tee sitä puolestamme. Eikä päänsilitys auta ketään missään eikä koskaan.
    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, tiedän, että tiedät kaiken tuon, ja siltä osin pyydän anteeksi paasaustani. En sanoisi kuitenkaan mitään, jos olisit yhdentekevä persoona. Sanon, koska minua harmittaa, että jäät tuleen makaamaan ja jopa jollakin tapaa lisäät tuskasi kestoa ja tehoja, ikään kuin keräät voimiasi jaksaaksesi taas seuraavat ilkeilyt.

      Näin minä sen koen. Ehkä näen sinussa siskoani, joka elää ulkomailla liitossa perusluonteeltaan kiltin, rakastavan mutta pahasti juopon, arvaamattoman miehen kanssa, ja yrittää kaikin keinoin säilyttää kulissit ja perheen kunnian ja vauraudenkin. Sietää kaiken, ehkä jopa satunnaisen lyönninkin, ei valita, nuolee haavansa ja jatkaa taas. Tunnen melkein fyysistä tuskaa kun ajattelen häntä.

      Poista
    2. Tuon tuleen makaamaan jäämisen Winston Churchill muotoili "If you're going through hell, keep going".

      Toinen viisaus, jota ajattelen usein ja jonka haluaisin sisäistää, on elokuvasta Mary ja Max (joka on muuten yksi maailman parhaista elokuvista). "Love yourself first". Tai niin kuin Max sanoo: "Syyliäsi et voi valita, ystäväsi voit."

      No, nuo on samat jutut, jotka Iines jo sanoi. Eivätkä ne ole helppoja, etenkään jos on taipumusta kääntää asiat omaksi syykseen ja syyllistyä niistä toisen ilkeyksistäkin, ja asettua liikaa sen toisen asemaan (mikä ei kai kuitenkaan ole koskaan täysin mahdollista, koska ihminen on niin sekava kimppu erilaisia motiiveja). En tiedä. Toisaalta on hyvä, että näkee toisen heikkouden ja säälii, sietää ja antaa anteeksi paljon, ja näkee omatkin vikansa ja virheensä. Toisaalta asioiden liiallinen miettiminen ja yrittäminen ymmärtää kaikkea vie sallaiselle harmaalle alueelle, jossa on hirveän vaikea jaksaa. Parempi olisi tehdä niin kuin mikis neuvoi, eli keittää teetä ja kuunnella musiikkia. Ja antaa olla.
      (Voi olla, että pölisen joutavaa noista syyllisyyksistä, mutta sellainen tuli mieleen yhtenä syynä sille, miksei ilkeilijää voi vain reippaasti tintata ja purra - itse kyllä yleensä ensin teenkin niin, mutta sitten on vain kahta kauheampana vellova syyllisyys.)

      Liisu, olet mietteissäni.

      Poista
  30. Iines, olet täsmälleen oikeassa. Tajusin, että aina on vähintään kaksi tietä, toinen niin kuin sadussa, rinkeleitä ja piparkakkuja, houkuttelee toinen, kuivaa leipää, kuivaa leipää, tarjoaa toinen. Koska en ole makean ystävä, valitsen yleensä tienristeyksessä sen kuivaa leipää, ja hyppään sille polulle. Hyppiminen asioiden yli ja ali, on minulle helppoa. Mutta nyt olin niin henkisesti heikossa jamassa, oli niin paha olla, että ainoa mitä halusin, oli päästä eroon pahasta olosta edes vähäksi aikaa, unen avulla.

    Oli hämmästyttävää ja opettavaista huomata, että edes unitabletit ei aina auta. Popsin niitä toinen toisen jälkeen, tuloksetta. Tuli vain fyysisesti huono olo. Vasta toisen päivän aamuna ne yhtä aikaa alkoivat vaikuttaa ja nukahdin melkein seisaalleni, Retkahdin sohvalle, ja nukuin koko päivän ja seuraavan yön.

    Hämmästyttävää oli. että se uni, joka oli, ei ollut suinkaan tiedotonta lepoa. Näin kauhistuttavia painajsisia. Esim. kun oli poistuvinaan talosta ja avasi oven, edessä oli valtava onkalo, joka oli niin syvä, ettei pohjaa näkynyt. Unien selittäjällä olisi täysi työ. Ja sama paha olo oli koko ajan ympärille kietoutueena, ja puristavana. Muistan että huusin äitiä aviksi. Hitsi.

    Kerroin tämän ehkä siksi, että tiedän että jokainen joutuu jossain elämänsä vaiheessa valintatilanteeseen, ollako vai eikö olla, Hamletin tapaan. Sanot suoria sanoja, Iines. Olen samaa mieltä. Toivon, että en koskaan enää tee vapaaehtoisesti väärää valintaa. OLLA, on aina parempi vaihtoehto, oli tilanne mikä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, kyllä silti ymmärrän, että joskus on tilanne, joka ei kysy lupaa, jossa ei ole vaihtoehtoja. On vain päästävä hetkeksi pois. Joku turruttaa itsensä uneen, joku viinalla toisiin sfääreihin, joku huumeilla ja vaikka millä. Tuossa ollaan veitsenterällä, tulessa, ja on vain suunnaton ahdistus.

      Vaan sen läpi voi mennä, vaikkei uskoisi. Ihminen ei pakahdu eikä kuole tuohon vaikkei ottaisi mitään, vaan elää lepattaen kaiken läpi ja jonain hetkenä ja päivänä herää kokemaan iloa.

      Nyt en puhu kuolettavista masennuksista tai patologisista tiloista, vaan ihmiselon kurjuudesta ja ihanuudesta. (Joihinkin tiloihin varmaan on hyvä ottaa vastaan mielen ja sielun terapiaa ja lääkitystäkin, niin kuin tiedämme.)

      Poista
  31. Nyt Liisu lakaiset tummanpuhuvat ajatukset ja hölmöydet sihveliin ja viskaat roskakoriin ne! Pane teepannu höyryämään ja levy lautaselle - siis äänilevy äänilevylautaselle, ja ota tilkka kuivaa sherryä. (Eihän ne sovi, sherry ja tee, toisensa kanssa… mutta älä anna sen häiritä itseäsi!) Pistä silmät kiinni ja kuuntele musiikkia, musiikki on ajelehtivia ajatuksia, keinuvia ja kivoja.

    Olet hieno ihminen. Kyllä sen kirjoituksistasi pystyn näkemään. Ihminen joka sinua pilkkaa (ja loukkaa?), hänellä itsellään on isompia vaikeuksia kuin mitä hän tietää. Jos hän ei käsitä että on väärässä, se on vaikeaa sitten, kaikille osapuolille, mutta et sinä sen takia saa itseäsi pahoinpidellä!

    VastaaPoista
  32. No, ennenkun ehdin vasta sinulle, vastasit jo itse. Iineksen kirjoitus oli (no, ei se minua mitenkään hämmästyttänyt) VLTAVAN upea ja täynnä täsmällisiä neuvoja. Ei mitään paasausta... ei sinne päinkään!

    Ps. Minä aikoinaan matkustin (lähinnä junalla) Helvettiin niin usein niin usein, että tää Kerberos joka myi meille reppanoille lippuja (vain menolippuja!) ehdotti minulle että ostaisin Kausikortin. Se tulisi halvemmaksi. Eikä hänenkään aina tarvitsisi minun piljettiäni leimata... Tuttuja kun jo toisillemme oltiin. Pirun tuttuja! - Eihän ne mukavia matkoja olleet. Mutta kyllä Sieltä aina poiskin pääsee. Kun tulee vaan. Ja myöhemmin ne matkat sitten asettuvat omiin lokeroihinsa. - Tai niin kuin "Tuntemattomassa" sanotaan, kun sota oli jo päättynyt, että Paska reissu. Mutta tulipa tehtyä."

    Sinä Liisu olet, ollaksesi ihminen, kamalan kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu on ihana ihminen, ja siksipä kaikkien pikkuliisujen tulisi hypätä tasajalkaa ja tintata mörköä turpavärkkiin niin että soi! - JA SITTEN HAMPAAT MÖRÖN HÄNTÄÄN, NIIN ETTÄ KIPUNOI.

      Poista
    2. Liisulle toivon onnellisia ja ennenkaikkea iloisia päiviä!
      Muuta en osaa sanoa, - neuvoa en osaa ketään, neuvottomuutta vain murheiden edessä tunnen.

      Poista
    3. Kiitos lämmöstä ja osanotosta teille kaikille, tuntuu hyvältä vaikka nolottaa (tuo Mikiksen Nekrologi voisi olla kyllä paikallaan). Mutta olihan se kokemus sinänsä, kun tuntui että kaikki elämän aikana sattuneet ikävät asiat olivat kokoontuneet yhteen ja hulahtivat samanaikaisesti kuin likavesi ylitse ja jättivät kuraisen tunteen ja sen lisäksi koko maailman hätä ja suru yritti osaltaan purkautua käyttäen väylänään heikontunutta itsetuntoa. Pahinta että tunsi olevansa yksin maailman ihmismeressä. Itsesääliä sanoisi joku. Lapsellista itkuntiherrystä. Hävettävää.

      Mutta oli siitä se hyöty, että tajuaa nyt jälkeenpäin, missä korviahumisevassa aallokossa sellainen ihminen, joka tuntee olevansa ylimääräinen liika kapine tässä tässä maailmassa pulikoi, eikä näe enää muuta mahdollisuutta kuin mennä pois ja hukuttautua. Ei siinä järki enää pelaa.

      Yksi mun tuttu sanoi olevansa ikuisesti kiitollinen kun ollessaan piikomassa Lontoossa ihmispaljouden keskellä koki vaikeuksien yllättäessä yksinäisyytensä niin voimakkaana että oli lähellä itsemurhaa, yksi soitto Suomesta pelasti hänet. Joku kirjastonhoitaja, tuttu, oli soittanut ja puhunut muun ohessa palauttamattomista kirjoista, joille antoi armonaikaa Suomeen tuloon asti. Se soitto oli saanut hänet järkiinsä, hän sanoi. Ehkä palauttamattomat kirjat antoivat tunteen, että hänellä oli vielä tehtävää tässä maailmassa. Hassua. Kirjat pelastajana.

      Uskon, että jos jokaisella ihmisellä, joka hautoo itsemurhaa, järki pimentyneenä olisi niin hyvä tuuri, että joku tulisi käymään tai ottaisi muuten yhteyttä, ei tuota toivotonta tekoa tapahtuisi. Jospa jokaisella ihmisellä olisi edes yksi ystävä, maailma olisi toisenlainen. Yksinäisyyden tunne voi yllättää ihmisjoukonkin keskellä.

      Poista
    4. Lueskelin noita runojanne tuolla ylempänä. Kylläpä ovat mainioita! Nauratti ihan,

      Poista
    5. Tänään aamulla noutaessani lehteä postilaatikosta yksi naapuri alkoi jutella kahdesta taloyhtiön yksinäisestä naisesta. Toinen ryyppää iltaisin yksinään takapihalla, ja juttelee omituisia, toinen on taas alkanut luulla, että häntä vainotaan ja vakoillaan. Puhuimme siitä, miten heitä voisi auttaa, kun kummatkaan eivät näe olemisessaan mitään autettavaa. Mistä pyytää apua heille, kun kumpikaan ei ota vastaan tavallista puhetta? Muissa on vika. - Nämä ovat erilaisia tapauksia, mutta kyllä heidät ehkä ainakin hetkeksi pysäyttäisi, kun ei ainakaan pakenisi heitä.

      Poista
    6. Ehkä he kuuluvat kummatkin perussuomalaisten sähköpostilistalle. Omituiset jutut, ei enää kovin lievä vainoharhaisuus ja syyllinen sekä syy joka on toisissa tai niissä. Voisi siis ehdottaa porukan vaihtoa tai jotain muuta aktiviteettia kuin vain yksikseen olemisen.

      Poista
    7. Kyllä niillä aktiviteettejakin on. Toisella on lääkärimiesystävä, joka tosin itsekin kärsii sairaudesta, syövästä, eikä voi aina käydä katsomassa. Toista käyvät seurakunnan naiset pitämässä uskossa.

      Poista
  33. Kyllä minä voin sinulle myös Nekrologin kirjoittaa. Jos välttämättä tahdot? Itselleni olen jo.


    Ps. Näin mikisen vielä 2030-luvulla. Hän oli silloin jo lopettanut blogikirjoittelun ja väitteli enää vain itsensä kanssa. Ja lauloi resitatiiveja. Jo silloin hän oli polttanut siltansa – niin takaa kuin myös edestään. Tekikö hän sen tahallaan, on vaikea sanoa, mutta huonon kunnon ja arvaamattoman käyttäytymisensä takia hän oli 2020 –luvulla persona non grata kaikissa blogeissa. Hän itse ei sitä tajunnut, ihmetteli vain miksi kirjeet, joita epäsympaattisen näköinen posteljooni hänen kirjeluukustaan sisään työnsi, sisälsivät pelkkiä uhkauksia vain. (Kuten esim. ”tullaan ja sahataan sut sirkkelillä kahtia”.) Asiaa ei helpottanut se että ns. ”kostean elämän” takia hänen blogikynänsä oli alkanut kuivua. Uutta ei enää syntynyt. Ja kaikki hänet tarinansa Etelä-Amerikasta ja Nylasta ja Exites anusica –hyönteisistä, joista hän jatkuvasti mussutti, niin nämähän jo kaikki osasivat ulkoa. Myös tarkkailukoululaiset.

    Traagisinta mikiksen elämässä oli se, että hänen voittonsa olivat phyrroksen voittoja. Ja ainoan kerran kun hän sai tuulta siipiensä alle ja lensi kohti aurinkoa, hän koki Ikaroksen kohtalon. Molskahti mereen.

    (rukoilkaamme)

    Ps. Joku, joka ei halua nimeään julkisuuteen, väittää että löysi Tampereen Amurin työläiskorttelimuseon puuseesta rypistyneen paperinpalasen jolla, ilmiselvästi, on pyyhitty... no, peppua ainakin. (DNA-näyte on ottamatta, kenen?) Paperissa on salaperäistä kirjoitusta joka on sutattu kosmoskynällä (rep.!), vain viimeisestä virkkeestä saa selvää... ”kiroan päivän, kun aloin kommentoida blogeja”...

    VastaaPoista
  34. Aiemmin oli puhetta mm. Ennalan hautakivestä, jossa lukee nimen lisäksi vain: "syntyi ja kuoli". Hautakivet olvat jälkeenjääneitä, eivät raatoa varten. Jos näin ei olisi, haluaisin kiveeni tekstin: "Tämä oli turha elämä".

    VastaaPoista
  35. Haudat ylipäänsä ovat jälkeenjääviä varten, ja kivet ovat myös näyttökaluja. Kukkiakin viedään usein, jotta hauta näyttäisi ihmisten (mitähän ne nyt ajattelee -syndrooma) silmissä hoidetulta, eli me hoitajat, hyviltä ihmisiltä.

    Tämä kaikki toki suruvaiheen jälkeen. Alkuunhan haudallakäynti tuo lohtua.

    VastaaPoista
  36. Minusta Chaplinin Nykyaika on paras elokuva mm. siksi, että mikään siinä ei ole vanhentunutta. Siinä on elämä, siinä on yhteiskunta, siinä on työelämä, siinä on nykyaika.


    Chaplinin kyky sekoittaa tragediaa ja komediaa saumattomasti on muutenkin minua aina koskettanut. Nykyajan loppukohtauksen voi joku nähdä pinnallisena optimismina, mutta sellainen osoittaa vain näkijän pinnallisuutta. Hymyile kun sattuu, yritä uudelleen, kun kaikki on mennyt. Mitä muuta ihminen voi? Jossain häämöttää se mahdollisuus, ettei enää jaksa. "Kuolema raapii perskarvoja!"

    Chape kävelee tässä romahduksen jälkeen uuteen auringonnousuun. Charlie oli itse elämässään tyhmä kuin vasemman jalan saapas, miksei tuota ihanaa Paulettea vaimokseen ottanut ja elänyt hänen kanssaan onnellisena elämänsä loppuun asti? Paulette joutui tyytymään tylsään äijään, joka vastasi hänelle alvariinsa: "Länsirintamalta ei mitään uutta!"

    Smile.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Charlie and charlie, hieno kohtaus, kun nenäpuleveri vaikuttaa.

      Josta tulikin mieleen, ei osoitukseen, että on tämä pikkukaupunki kova paikka. On kadulla soittavia pakolaisia, rahaa etsiviä prostitiuitoja ja paikallisen valtamiehen baarissa on niin kovat bileet, että charlia menee nokkaan sellainen määrä, että kyllä sillä joku jo rikastuu.

      Kuka. siinähän se kysymys.

      Minä en siihen nokkaani tunkenut. Havainnoin vain. Kusen lomassa.

      Poista
    2. Kyllä eriarvoisuus Tsapen elokuvissakin on vahvasti läsnä. Villinlännen elokuvissa oli sellaista ihanteellisuutta, jossa sankari lopulta kukisti sen öykkärin ja pahan napamiehen. Siksi villinlännen elokuvat eivät ole realistisia.

      Poista
    3. Chaplin teki näistä napamiehistä naurettavia pellejä. Hitleriä myöten nauroi niille, ja sai muut nauramaan. Mutta ei nauru taltuttanut Hitleriä.

      Tämä kaupunki on jo taantunut, kun yksi napamies vetää välistä, sivusta, päältä ja ylhäältä.

      Ei ole kulttuuria, kuin huumekulttuuria, ja ehkä tällä palstalla voi vaatimattomasti epäillä, että pakko olla jotain ainakin hiljaista hyväksyntää. Ei se meno muuten noin avointa olisi voinut olla.

      Poista
    4. Diktaattori valmistui 1940, aikana jolloin amerikkalaiset olivat vielä huonosti heränneet siihen, minkälainen mies siellä Saksassa oikein hallitseekaan. Chapen elokuvissa yleensä nähdään ihmisen suhde ympäröivään maailmaan.

      Hiljainen hyväksyntä on minusta raivostuttava uudelleen muokkaus taistolaisten "jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan!" - housta. Pieni ihminen ei paljoa voi, mutta kaikista "minä olen jeesus"-tyypeistä ja ryhmistä kannattaa pysyä erossa. Porvarikin tuntee toisinaan säälin tapaista, jos siitä on hänelle rahallista hyötyä, mutta se, jolla on ideologia, hän ei koskaan. Koska on perusteltua olla paha.

      Poista
    5. Nykyaika on minustakin hieno, ja kestää aina uudelleen katsomisen. Näitä saisi tulla televisiosta enemmänkin ikuisten toimintaräiskeiden sijaan.

      Sain muuten nyt Turkan kirjan, vieläpä omakätisellä nimikirjoituksella varustettuna. Ensimmäinen lyhyt luku on luettu. Toivottavasti sulkakynä ehtii kohtapuoliin suihkia.

      Poista
    6. Toimintaräiskeitä? Älä edelleenkään Iines katso sitä FOX kanavaa. Tai MTV3 sta subbareineen.

      Eilen tuli Teemalta sellainen toiminta plähäys, että miten olikaan avioerosta, altzheimerin taudista, kotiapulaisesta saatu väännettyä sellainen stoori, että oksat pois. Mutta se olikin fundamendalistita musulmaaniaa, suoraan Iranista.

      Pitää tarkkailla mitä katsoo, että ei tarkkailla, mitä katsoo?

      Poista
    7. Voi saakutti! - Ja minulla ei ole kuin Markku Veijalaisen, Irwin Goodmanin ja Mika Waltarin omakätiset omistuskirjoitukset. No jaa, on minulla Hirvosen Unskinkin.

      Poista
    8. Totta minustakin on, että telkkarista tulee paljon hyviä ohjelmia. Jos telkkarin avaa umpimähkäisesti, näkee vain paskaa ja muita Denzel washingtonin tähdittämiä "huuhaa, huuhaa, murhaa, murhaa"-pätkiä.

      Enimmäkseen käytän suodattimena Yle Areenaa, sieltä haluamani katson. Aika harvoin töllöä avaan.

      Poista
    9. Mulla oli Wallu Walpion elämänkerta, jossa Wallu kertoi mulle, että tulee porvooseen ja räjäyttää mun kanssa pankin.

      Mulle tuli niin huonot wibat siitä kirjoituksesta, että heitin kirjan roskiin.

      Poista
    10. Mihin kirjaan otit Hirvosen Uunon nimmarin? Kai hän kirjoitti siihen kuitenkin Simo Penttilä?

      PS. Minulla on Linda Lampeniuksen kuva ja omakätinen tervehdys, jossa lukee "Lindalta paljon pusuja suurelle ihailijalleni Tapsalle". (Työkaverit toivat sen jostakin.)

      Poista
    11. Ei minulla itselleni korkean kunnianarvoisesti ole myönnettynä kuin yksi omistukirjoitus. Siinä faijan ryyppykaveri, kirjailija, on kännissä sen kirjoittanut ja korjaillut hapuilevaa tekstiään. Ja se kirja on ihan surkea, etten sanos paska.

      Poista
    12. PASKAT! Mika Ripatin kirjoittama kirja on edelleenkin minulla. Siis Wallusta kirjoittama kirja.

      On mulla toinenkin hyvällä omistustkirjoituksella.

      Graham Higgin teki näyttelyn, johon osallistuin, ja siinä näyttelyssä mainostettiin hänen filosofista antologiaa. Kerran kun näytin kirjaa eräälle, joka vedosti printtejäni, kirjan sivulle laskeutui kärpänen. Suljin kirjan, ja kärpänen on siinä edelleenkin. Onhan tästä 16 vuotta.

      Poista
    13. En katso toimintaräiskeitä, vaan tutkin ohjelmalustaa ja elokuvien esittelyjä. Suuri osa elokuvista on toimintaräiskeitä.

      Areenasta katson usein dokumentteja erilaisista elin- tai asumistavoista. Tänään katsoin esityksen norjalaisen vanhemman parin asumisesta hankkimallaan tilalla maaseudulla.

      Poista
    14. Tämä oli kirjaston kirja, ja silti siinä oli Turkan nimikirjoitus.

      Poista
    15. Kyllä se Hirvosen nimmarikin on vain kaupasta ostettu. Uuno Hirvonen siinä lukee hyvin sisäänpäin kääntyneen ja hieman neitimäisen oloisella käsialalla. Löysin nyt hyllyistäni monta hänen kirjaansa, mutta en juuri tuota. Annan saatana potkut hyllyjeni arkistoijalle, ihan surkeaa työtä!

      Poista
    16. Iines, Teeman elokuvia. Torstai klo 22, La, Klo 21 Su Klo 18

      Siinä on hyvä kalenteri.

      Poista
    17. Ohjelmalustaa = ohjelmalistaa

      Poista
    18. Tiedetään, Samppa. Usein katson noita. Sieltä tulee myös erilaisia kutkuttavan kiinnostavia erilaisten kulttuurien elokuvia.

      Poista
    19. Jopa amerikkalaista kulttuuria ;)

      Poista
    20. Nyt minulla harittaa pahasti. Löysin sen kirjan, siinä lukee ehkä: "Salavia Simoselle with love
      Simo Penttilä"

      Päiväys on 6.XI.1950.

      Käsiala on niin pientä ja pierua, että ihan varmasti en osaa sanoa, mitä siinä ihan täsmällisesti sanotaan.

      Kirjan nimi on: "Kohtaloni kolme naista".

      Poista
    21. Matti Nykäseltä kävin nimikirjotuksen hakemassa, olen kertonut tämän aiemminkin. Paikka oli Järvenpään Casino, nuoret tytöt siellä kuljeskelivat tangoissaan, ne olivat coolin hotteja! Niin olivat kuin gasellit. Matti oli fiksu ja filmaattinen, hyvin kohteliaasti kirjoitti nimensä käyntikorttini (minulla oli silloin sellaisiakin!) taustaan. Mutta hän olikin selvinpäin.

      Nimmarin annoin suuresti arvostamalleni, nyt jo edesmenneelle, itseäni vanhemmalle miehelle. Se oli hänelle tosi kova juttu, vanha urheilija, jalkapalloilija, kun oli.

      Poista
  37. Muistan joskus kuulleeni, kun olin aika kännissä, kun radiossaTurkka ja van Bagh keskustelivat Chapliinista. Petterin elokuvatietävyyttä ei kukaan pysty kiistämään, eikä kukaan sitä kiistänytkään, ainakaan Turkka, mutta Turkka pyöritteli sitä kumminkin kuin lumipalloa kun se esitti omat käsityksensä/analyysinsä Chapesta. von Bagh jäi monta kertaa yhtä sanattomaksi kuin kirkon vaivaisukko. - Ps. Jouko Turkassa, silloin kun se oli parhaimmillaan, eli "vedossa", siinä oli jotain samaa kuin Lauri Viidassa. Sen sanatulvaa ei pysäyttänyt mikään, ei mikään! (Paitsi panssarinyrkki, ehkä. Tai jalkaväkimiina.)

    Oliskohan tuo jutustelu Ylen Elävässä arkistossa? En tiedä. Enkä jaksa tarkistaa. - Sitä paitsi muistan sen niin upeena keskusteluna että jos se ei sit sitä olisikaan, niin harmittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis vaan twitteriin ja esitä pyyntö yle arkistolle/areenalle ja avot, kohta vastaavat ja ovat kaivaneet sun haluaman rainan esiin.

      Poista
    2. Siis Turkka pyöritteli Petteriä kuin lumipalloa! Petterin omalla ns. "mukavuusalueella"...

      Poista
    3. Mikä on twitteri...? On siis kuullut että sellanen on mutta mikä vittu se on? En koskaan ole ollut tekemissä semmosen kanssa.

      Poista
    4. Se tweeetteri on sellain paikka, missä toimittajat ja mediatalot mainostavat tujotteitaan 140 merkin kyllyydellä, mikäli vittuilulttaan kerkeävät.

      Poista
    5. Törmäsin Turkkaan takavuosina usein kantapaikassani Kallion kirjastossa, hänhän asui siinä lähellä. Oli outo tunne, kun runokirjojen tai näytelmien hyllyjä tutkiessa äkkiä vastaan tuijotti kaksi kirkkaan hilpeää silmää. Eka kerralla ihan hätkähdin. Hulluus ja nerokkuus loistivat niistä niin rajun riemukkaasti.




      Poista
    6. Palavat silmät niin. Tasapainoisuudesta ei synny kuin miellyttäviä röyhtäyksiä. "Ai kun kiva."

      Poista
    7. Turkan silmät kyllä muistaa, ainakin jos se on katsonut sua kohti. Ne tavallaan kiilsi... tai miks sitä sanoisi? Hullun tuijotusta se. Ja sit kun se rupes viälä pyörittelee niitä silmiään, jotka kiilsi, niin äkkiäkös siinä häkeltyi lujahermoisempikin ihminen. Kuka tahansa.

      Salama kertoi, että kerran Oriveden Opistolla - siellä oli myös tetterikurssi kirjailijakurssien lisäksi, ja Jouko Turkka oli käynyt ohjaamassa siellä pienen produktion. Ensi-illan juhlissa yks "porvarillisesti hienostunut" akka tuli kehumaan Joukoa. Mielisteli miten hienosti ja ah miten hienosti oli ohjannut sen ja senkin kohtauksen. Jouko kuunteli sitä aikansa. Sitten se alkoi hullun lailla pyörittämään silmiään ja sanoi: 'Rouva kiltti, jos te vielä vähänkin enemmän kehutte minua, minulla alkaa seisoa.' Rouva kiltti lähti loukkaantuneena muualle."

      Poista
    8. Silmien kiilto tuli läpi televisioruudun. Mitä se lie ollut sitten lihallisessa kohtaamisessa - voi vain kuvitella. Palavasilmäinen Turkka.

      Kohteliaisuushan tuo oli rouvalle.

      Poista
    9. Hyvä opettaja hän oli.

      http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/07/29/paaosassa-jouko-turkka

      Poista
    10. Puhuva kirjailija:

      http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/12/09/jouko-turkka-oppilaineen-hamletin-kimpussa

      Poista
    11. osa III: ammatin opettamista!

      Poista
  38. Joo, nyt mä googlasin, nyt mä tiedän mikä on twitteri. - Ymnhhhy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. googlaa myös:

      faija googlaa
      urkki täällä hei
      james hirvisaari + twitter

      Poista
    2. Em mä jaksa? En tykkää googlata. Jos mä en tiedä jotain asiaa, niin hyväksyn sen, että en tiedä. - Maailmassa on liikaa asioita, minkä vitun takia mun niistä kaikista pitäis jotain tietää? Tai edes tietää liikaa? Maiju Lassilalla on romaani jonka nimi on "Liika viisas". Mutta en minä sitäkään ole lukenut.

      Poista
  39. Minulla on... käy katsomassa kirjastostaan, joopa joo... F.E.Sillanpään kirja "Poika eli elämäänsä". Ja sen nimikkosivulle on mustekynällä kirjoitettu

    "... - sen se poika vakuuttaa ! F. s. Sillanpää. 21. III. 1954 "

    Olen saanut tämän kirjan äidinperintönä. En tiedä yrittikö hän iskeä äitiäni, tuskinpa. Ja aivan liian fiksu ihminen äitini Taatalle olisi ollutkin. Aivan varmasti. (Äiti aina kaihoten muisteli Sarkiaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillanpäähän oli nuorena ihan fiksu ja terävä, mutta sitten hän nelikymppisenä veti patalakin päähänsä, kasvatti parran ja ryhtyi Taataksi.

      Poista
    2. Niin, hän ehkä liikaa samastui siihen Myyttiin jonka oli itsestään rakentanut. (Samoin kuin Saarikoski.) Ja alkoholilla oli myös oma, ratkaiseva osansa kummankin elämässä.

      nimim. " 2 h + wc + keittokomeropsykologi"

      Poista
    3. Juu.

      nimim. " 2 h + wc + keittokomeropsykologi vuokralla"

      Poista
    4. Jonka appiukko osti?

      Poista
    5. Pyytämänne saanette: Liisankadulla. Minä en siellä asu, mutta on täälläkin asunut monenmoista julkkista, mm. liftarimurhaaja.

      Poista
    6. Liftarimurhaaja? Murhasiko liftari autoilijan? Vai murhasiko autoilija liftarin? Kannatan joukkoliikennevälineitä. Harvemmin konduktööri junassa tappaa tai raiskaa matkustajia, enkä muista että matkustajatkaan niin kellekään konnarille olisivat tehneet? Bussikuskilla taas on kädet täynnä muuta tekemistä niin paljon ettei se kesken ajon ehdi tulla heilumaan penkkien väliin kirves kädessä. (Ainakaan Lievestuuri-Sonkajärvireitillä.)

      Mutta uskaltaako sitä ULA-autoon enää mennä?

      Poista
  40. Oli mulla aikoinaan Paavo Haavikon "Kootut Näytelmät" kirja, kamalan paksu, jossa oli Paavo Haavikon omistuskirjoitus. Mutta kun mulle, tai siis meille, tuli avioero niin Kaija vei kirjan mukanaan. Koska hänelle Paavo sen oli omistanut.

    Kyllä mua harmitti!

    VastaaPoista
  41. Ja Mika Waltarin "Isästä poikaan" romaanissa on omistuskirjoitus

    "Helvi Tellervolle -42. Eino Martti.

    On siis ilmeisesti, hnmmhy, isäni joululahja äidille. Joopa, joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, minullakin on "Isästä poikaan".Siinä on kansipaperit liimattu alkuun, kuvassa on poikaansa ohjaava mies. Jonkun ex libris kirjassa on, siinä lukee Ex libris Tammilehto ja kuvana siinä on kuinkas ollakaan kirja.

      1942, tavallaan ensipainos. Aiemminhan kirjan sisällöt olivat toki ilmestyneet.

      Poista
    2. Vaan minullapas on kaikilta ent. sulhasiltani saatuja kirjoja omistuskirjoituksella. Kepulaiselta kemistiltä sain Eino Säisän Kukkivat roudan maat osa I, osaa II ei enää tullut, ja hämeenlinnalaiselta politiikan opiskelijalta sain Tuomas Anhavan suomentamia tankarunoja, Oikukas tuuli (jatkuu....)

      Poista
    3. Tähän teistä kukaan ei kuitenkaan pysty! - Minulla on itsensä smp:n kansanedustaja Pentti Skönin nimikirjoitus, hänen itse kirjoittamassaan kirjassa! - Kysytte ehkä, kuka helevetin Skön, ja niinhän minäkin kysyisin, ellen omistaisi tuota kirjaa. Kansanedustaja työnsi sen puoliväkisin kerrossiivoojana työskennelleen, silloisen avovaimoni käteen ja sanoi kuin namusetä jouluna:"Tässä olis vähän lukemista, jos kiinnostaa.". Joistain syistä avovaimoni ei kirjaa mukanaan vienyt, kun erosimme.Ehkä se vain oli sellainen, ettei sitä viitsi lukea. En minäkään ole lukenut.

      Poista
  42. Äidinpuolen sukulaiseni minulle oli Helmi, Hilja ja Helvi. Helmiä minä sanoin Hemmi-tädiksi. Ja Hilja oli Hilja-täti. Äitiä minä sanoin aina äidiksi.

    VastaaPoista
  43. Niin mutta minullapas on, ellen väärin muista, "La divina commedia" jossa lukee mikikselle, Dante Alighier. - DivaArissa olivat valmiit maksamaan siitä 5 012;- euroa. Mutta en myynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullapa on internetissä La Divina Commedia, jota en myisi mistään hinnasta. Kaikkein vähäpätöisin syistä on se, etten kirjoitusta omista.

      Kuten Albert Einstein aikoinaan sanoi, internet on vastaus kaikkeen.

      Poista
    2. Kiergegaardin alkuperäisestä käsikirjoituksesta "Frygt og Bæven" - jossa on paljon lyijykynällä tehtyjä korjauksia, ja jonka olin löytänyt erään omakotitalon ullakolta - sain kun myin sen niin 1.214.180 tanskankruunua. Mielestäni se oli hyvä kauppa.

      Ps. Koska itehän minä ne muistiinpanot olin kirjoittanut. Matkin vaan vanhaa tanskankieltä - panin muutaman gröölantilaisen termin siihen joukkoon - ei siinä sen kummempaa. Pergamentille kirjoitin, juu, Kankaan paperitehtaan pergamentille. (Jota vähän aikaa ensin käsittelin lipeällä ja salpietarilla, että se näyttäisi vähän vanhemmalta. Ja kyllä se sitten näyttikin.)

      Poista
    3. Niin, Kole. Aikamme Alighier.

      (nyyhkäisee)

      Jos hän olisi yhä täällä, hän kirjoittaisi tähän väliin sellaisen tarinan, että me oltaisiin pitkän aikaa hiljaa.

      Poista
    4. Kolehmaisen tekstimassan luominen oli aivan ilmiömäistä, siitä näki vahvan rutiinin. Virheitä ei ollut. Hän oli myös kärjekäs, mutta empaattisuudessaan hän oli vailla vertaa. Osasi ottaa kaikki huomioon, hän ei ollut sellainen ohihuutaja kuin me muut, ehkä vain Iinestä lukuunottamatta.

      Kolehmainen tarvitsi myös pitkiä taukoja. Kun Kolehmaisena palasi,hämäsi kirjoitustyylillään ja vasta vähitellen tajusin hänen olevan hän itse. Mies, joka on kirjoittanut Cottoneita ei voi ikinä olla paha. Kolehmainen ei ainakaan ollut.

      Poista
    5. Jee, Jerry ajoi... olikos se Jaguaarilla millä Jerry ajoi? Aika kummallista. Komisaario Susikoski ajoi valkoisella Mersulla. Mistä hän rahat semmoiseen oli saanut? Oliko aikansa Aarnio? (Tiedän, että tää... mikä tää nyt oli... joka nää dekkarit kirjoitti... vittu! kun en ihan oikeasti muista! (gäy googlaamassa kun rupes harmittaa!!!) MAURI SARIOLA... en oo lukenut sen kirjoja, mutta jostain luin, että se selitti että tää komissaario ajaa Mersulla sen takia kun voitti veikkauksesta... joopa joo. (anteeksi) Mä aikoinaan ihan tosissani katselin yhden tai kaks Bond-elokuvaa, niissä oli jotain meininkiä, mut sit yhdessä leffassa tää Bond hypäss slalomsukset jalassa, semmosesta jyrkästä mäennyppylästä VIUUUUUUH vaan helikopteriin jossa oli kaksi rosvoa ja löi niitä nyrkillä päin pläsiä etc, etc... Silloin mä ajattelin että ei jumalauta, piirretyt filmit on paljon realistisempia, kuten Tommy ja Jerry, mä kattelen mielummin niitä. - Ja niinhän ne onkin.

      Poista
    6. Jerryissä oli sellaista mukavaa irroittelua, jota ei kirjallisessa kirjallisuuskirjallisuudessa tapaa. Taide on sellaista, jossa vähintään muutama ihminen vetää itsensä jojoon ja muutama muu kuolee syöpään. Kärsiessään korisevat ja ottavat päälleen koko maailman synnit. Joita kuitenkin aktiivisella toiminnallaan yhdistyksessä koko elämänsä vastustivat.

      Mauri Sariola oli kirjoittaja luojan armosta! - Syvällisyyksiin hänestä ei ikinä olisi ollut, mutta jumalauta ja mooses, että se kynä kulki!

      Poista
  44. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  45. Laitanpa tähän vähän neekerimusaa, jota ihailen syvästi. Hiljattain edesmenneen B. B:n kappale, jossa laulaa ja soittaa siitä, kuinka tykkää elää rakkautta.

    I Like To Live The Love

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on parempi kuin tuo, mutta taikauskoisena en heti sitä arvannut laittaa.

      Maaliman ehkä paras kappale. Jos ei mieletänne ole, älkää minua syyttäkö, osoittakaa valituksenne ja säälittävät ruikutuksenne Wonderin Stevelle.

      Poista
    2. Jaa tuoko maaliman paras, kuse äijä housuus!- Tässä se oikeasti tulee:

      Rakkaus kiputtaa!

      Poista
  46. Huh, huh, nyt minä menen nukkumaan, tai muuten kerron vielä elämän tarkoituksen!

    VastaaPoista
  47. En paljosta mitään tiedä, mutta sitä minä ihmettelen että te - fiksut ihmiset? - kuvittelette Rauno Räsäsen kommentoivan omaa blogiaan, vain?

    Kyllä minä teitä ihmettelen.

    VastaaPoista
  48. Kyllä ihmisiä on helppo johtaa harhaan. Sen helpompi mitä enemmän heitä on. Kun ihmisiä on tarpeeksi paljon samassa läjässä, he ajattelevat samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Eli... niinkuin Paul Joseph "mikis" Goebbels heille selittää.

    Ps. Mikä muuten Suomen Vastaranta Liikkeen päämajan puhelinnumero on? Taidanpa liittyä. He tarvitsevat kunnon Tiedostusupseerin. "miusta hyö sellaisen saisivat"

    VastaaPoista
  49. Mä luulen että puolet teistä, armottoman rakkaat lukijani, luulevat että olen tosissani. Ja toinen puoli että olen muuten vaan tärähtänyt.

    Hmnh.

    Yritä tässä sitten olla vakavasti otettava marxisti-leninisti. (yrittää)

    Vitut!

    VastaaPoista
  50. Oletteko muuten koskaan nähnyt sellaista mainosta että laivayhtiö (Silja/Viking) mainostaisi että Jussi Raittinen esiintyy heillä? Oletteko?
    Ette ole.
    Voin kerto miksi ette ole nähneet.

    Tämä tapahtui jo -80 luvulla. Jussi Raittinen oli silloin uransa huipulla ja palkattu Silja Linelle senaikaiselle paraatipaatille laulemaan. Mutta nuori kun oli - kaikki me joskus olemme olleet nuoria - niin sille maistui viina. Ja laivoissahan ilmaista viinaa hölskyy. Jussi joi ja joi ja joi ja sitten sen piti mennä estraadille. Jonne se menikin. Ja rupes rokkaamaan "yoy may beibi, juubaba juu..." Orkka soitti ihan toista kappaletta. Jussi yritti laulaa sitäkin mutta ei siitäkään mitään tullut. Mutta kyllä se - kuuleman mukaan - yriti ja yritti ja yritti... kunnes se hermostui ja viskas mikrofonin lattialle ja sanoi: "vittu tästä mitään tuu!" ja marssi pois.
    Sai elinikäisen esiintymisporttikiellon ruotsinlaivoille, Jussi. (Siksi hän ei edelleenkään noilla laivoilla pyöri. Vaikka Virpi Rostit ja muut siellä pyörivät.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jussi....
      Ehkä se on ihan hyvä, että ei laivalla hylly enää, vaikka tämä biisi on ehkä Suomen parhaimmistoa:

      https://youtu.be/qd7jCZs_vBg

      Poista
  51. Ai, ai, kun Lehtola osuu suoraan ytimeen.

    Persut:Suurin vihollisemme on silti vääränlainen suomalainen. Me keksimme punavihreän kuplan, punavihreät terroristit, punavihreän vaaran. Me keksimme, että suomalaisen yhteiskunnan vaarallisin vihollinen on kalliolaisessa levykaupassa vinyylilevyjä selaava arka, yksinäisyyttä pelkäävä poika.

    VastaaPoista
  52. Lehtola tietää itsekin, että vihollisjuttu ontuu. Pakina on väkisin väännetty, yliyritetty, hauskuus on siitä kaukana, satiiri on epäaitoa ja vähän ilkeää. Lukija vaivaantuu ja käy samoin kuin mielenosoituksessa: lukija saattaakin asettua pilkan kohteen puolelle. Lehtola buuaa niin lujaa, että kukaan ei kuule.

    Mikä on ruostuttanut Lehtolan kynän? Maali olisi herkullinen ja naurun aiheita olisi kosolti. Maaliin sen sijaan osui Lehtolan edellinen pakina suvaitsevaiston suvaitsemistaan juhlimisesta. Ehkä Lehtola yrittää tässä vain liikaa. Ikään kuin hänen oma ajatusmaailmansa olisi hämmennyksen vallassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtolahan kirjoittaa ihan kuin persut puhuu.,.

      Eikä se onnu yhtään missään. täyttä rautaa.

      Poista
  53. Niinku et: "miks vitus vaan meitä persuja haukutaan?- Saatanan mädättäjävihervasurit ja epäsuomalaiset, miks kohtelette meitä äänekkäintä vähemmistöä tällai?"

    VastaaPoista
  54. Ei noin, Riku, ei noin. Vaan niin, että kohteesta tehdään hymyilyttävä, naurettava, höpö, ehkä hullukin, mutta huom! rakastettavalla tavalla. Siinä on ristiriita ja naurun kärki. Huumori sisältää aina ihmisen pienuuden ymmärtämistä, myös persun, tai myös suvaitsevaiston. Silti se voi olla pirullisen purevaakin, mutta ei yksin sitä. Näistä aineksista syntyy hyvä satiirinen pakina. Vittuilu ja haukkuminen ei ole satiiria eikä huumoria, se on vain vittuilua ja haukkumista.

    VastaaPoista
  55. Satiiri on yksi kirjoittamisen laji muiden joukossa, ei sen enempää. Lehtolan kirjoituksessa tosimies sanoo, mitä ajattelee neitimäisistä persu-uhriutujista. Ja minäkin sanon: Hyi yäk, mitä vellihousuja!

    VastaaPoista
  56. Niin tai näin, arvioin kirjoitusta ammattisilmin, ja näin katsottuna kirjoitus ei täytä (hyvän) pakinan tuntomerkkejä. Lehtolalle tyypilistä onkin epätasainen työn jälki.

    VastaaPoista
  57. Minusta on hienoa, että Lehtolassa on säilynyt aikuiseen ikään sitä Sianhoito-oppaan nuoren miehen kapinaa. Komiikkaa kirjoituksessa oli vaikka kuinka paljon, ärsyttämistä sinä et taida arvostaa.

    Yhtään ei kannata myöskään väheksyä kirjoituksen kommenttien komediallista arvoa. Jo niiden toistuvista samoista virheistä voi päätellä jonkun oikein syvästi mielensä pahoittaneen, ja siksi kirjoittaneen samalta istumalta useammankin. Aika lähellä on jo, että näihin "persu vastaisten vihermädättäjien tyrky juttujen" kommentoijia alkaa kielen perusteella tuntea.

    Loistavia kommentteja sinänsä, eikö edes tämä sinua yhtään naurattanut: "Olipa taas samaa huonoa vasemmisto viherlinjaa tämäkin artikkeli niinkuin aina."

    VastaaPoista
  58. Huumorin teoriasta kopioin tähän wikipediasta Aristotelen ajatuksen, jonka mukaan: huumori on "tavanomaista huonompien ihmisten jäljittelyä", ja satiirikot ja komedian kirjoittajat hänen mukaansa "pahanpuhujia ja juorukelloja"

    Jos ei muuta, niin naurattaahan se tuokin.

    VastaaPoista
  59. Mika Waltarin mukaan ”hyvältä pakinoitsijalta vaaditaan luontaista tyylitaitoa, jota on melkein mahdoton oppia”.

    Ehkä täytyykin todeta, että Lehtolan kirjoitus ei yllä pakinaksi, vaan se jää kolumniksi. Nimittäin pakinassa on myös sanataiteellisia piirteitä, ja pakinat ovat kielellisestikin oivaltavia, jopa pikasanakirja Wikipedian mukaan.

    Lehtolan teksti tyytyy halveksimaan perussuomalaisten äänestäjäkuntaa, kun taas oikean satiirin kärki olisi suuntautunut itse aatteeseen. Sama kuin halveksisi köyhiä köyhyydestä..

    Luin toki kommenttejakin, ja totesin sen, että kansalaiset eivät vaadi kirjoittajalta laatua, vaan populismi riittää, jos se on oman aatteen mukaista. Puolet kommenteista taisi olla kirjoituksen ilkeyttä oudoksuvia.

    VastaaPoista
  60. Artistotelestä saa toki tuon perusteella käsityksen, ettei häntä juuri naurattanut.

    Yksi huumorin laji, jota minä en koskaan ole ymmärtänyt, ovat videopätkät, joissa jotain sattuu oikein kunnolla. Olen ymmärtänyt sellaisten olevan erityisesti nuorison suosiossa, niitä on Juutuubi väärällään. Kaikkein hauskinta tuntuu olevan, kun joku taitotemppuja esimerkiksi portaissa tehdessään teloo itsensä . Huipennus on, kun käsi retkottaa luonnottomassa asennossa ja onneton itkee tuskissaan.

    VastaaPoista
  61. En tosiaankaan pidä tahallisesta ärsyttämisestä. Pidän siitä, että teksti ärsyttää valituilla näkökulmilla, tarkalla sananvalinnalla ja muulla hienovaraisella tavalla. Lehtola tyytyy alleviivaamaan, ja se on ehkä se, mikä tässä tympäisi.

    VastaaPoista
  62. Lämminhenkinen pakina on jäänyt historian lehdille ehkäpä sen vuoksi, ettei lukijoita riitä. Lehtola ymmärtääkseni tienaa elantoaan pakinoillaan/kolumneillaan, se on nykymaailmassa kaiketi erittäin harvinaista. Turha on väittää edes pakinoitsija Ollin olleen aina kovin lämminhenkinen, esimerkiksi itäistä ihmemaata käsitelleet juttunsa olivat harvinaisen piikikkäitä ja erittäin hauskoja.

    VastaaPoista
  63. Hienovaraisuus todellakin loistaa poissaolollaan, kirjoittamisen ilmapiirii vaatii jyrkkiä ja selviä sanomisia. Minä tykkään eniten sellaista kirjoituksista, joita joutuu pohtimaan, joissa on sanottu paljon sellaista, joka ei nopealla lukemisella käy selväksi. Sellainenkin on kivaa, kun jopa vastakkaiset tulkinat ovat mahdollisia.

    Ilkeily on jalostettu mestarilliseksi aiemminkin mainitsemassani Kajavan kirjoituksessa, jossa kehui Jukka Virtasen & kumppaneiden tuotoksen "maamme ehkä vakavimmin otettavaksi huumoriksi".

    VastaaPoista
  64. Ei, kyllä pakinassa pitää kärkeä olla, ja tiukkaakin satiiria.

    On vain nähtävästi suunnattoman vaikea kirjoittaa sitä laiskalle ja huonosti ymmärtävälle nykylukijalle niin, ettei alleviivaa kohtia, osoita satiiria, tai ehkä pitäisi sanoa suoraan: kiusaamista.

    Tänäisessä Hesarissakin yksi naiskolumnisti ihmetteli, miksi koulukiusaamista ei saada lakkaamaan, miksi siihen ei puututa. No kolumnisti tuntui kyllä oivaltavan, että kiusaamista on aikuisten maailmassakin, internetissä. Nykyiset kolumnit keskusteluineen ovatkin malliesimerkki koulukiusaamisen aikuismuodosta.

    - Ja lapsille on sitten turha jeesustella yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saku Timonen päivittää uudella alustalla ja kertoo kiusaamisestaan
      http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2015/08/09/puhtaalta-poydalta/
      Tiedän,. että linkit eivät keskustele, mutta tämä olkoon sitten toiseksi viimeinen kerta kun linkin laitan.

      Pidän tätä tekoa nyt silleen informaation jakamisena, koska Timosen blogi on sisällöltään yksi parhaimmista, jotka nettiä täyttää.

      Poista
    2. Samppa, ennen kuin katson linkin, voin iloksesi kertoa, että näin laitettuna linkki toimii mainiosti. Kerrot itse, mitä lähdeviite käsittelee ja vieläpä mielipiteesi siitä. Toimii!

      Poista
  65. Mika Waltarista saa ihmisenä sellaisen käsityksen, että oli todella lämminhenkinen. Kyllä hän kärsiä sai siitä, että oli avoimen porvarillinen. Eikä se tulonmuodostuskaan kovin helppoa hänelle aina ollut, sanotaan, että silloin kovan verotuksen aikana hänen veroprosenttinsa nousi joinain vuosina yli sataan.

    Kaikesta huolimatta yks sun toinen tulipunainen kommunisti tai muu edistyksen airut kävi häneltä rahaa vippaamassa, sitä auliisti antoi. Joskus kuulemma ojensi setelit asuntonsa postiluukusta, ettei Marjatta hermostunut.

    VastaaPoista
  66. Mitä Hesarin erilaisin ideologioihin tulee, tänään lehti kertoo hurmahenkisessä artikkelissa jälleen kerran: "Lähiöt innostuivat hisseistä" - heh heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta oletetaan toki tietoinen siitä, että Sanoma Oy:n ja Koneen hallitusten puheenjohtajana on sama mies ja synergiaetuja on saatava!

      - nimim. Yksi kaikkien yksien puolesta!

      Poista
    2. Oletetaan piti olla "olethan".

      Poista
    3. Ei muute tullut mieleen, että näinhän se synergiaetujen kera asiat on.

      Poista
  67. Nyt minä olen edennyt Hesarista jo Iltalehden kautta Iltasanomat. Karo Hämäläinen on kirjoittanut näemmä kirjan Paavo Nurmesta.

    "Nurmi piti tarkasti kiinni rutiineistaan, mistä Karo Hämäläinen tunnistaa myös itseään. Hän juoksee joka aamu, paitsi sunnuntaisin. "

    Tämä oli minulle lukemieni lehtien hauskin huumoripläjäys. "Minä ja Paavo Nurmi. "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännykkäni vaihtaa itsevaltaisesti mm. sijamuotoja.

      Poista
  68. Kauhean mielenkiintoista tuntuu olevan Nurmen luonteen vaikeuksista puhua. Miksei välillä puhuttaisi vaikka siitä, että oli aikansa supertähti, meillä ja Ameriikan ihmemaassa. Paljon Suurempi kuin Teemu Selänne. Kun Paavo juoksi, Takahikiällekin saapui jopa kymmeniätuhansia katsojia.

    VastaaPoista
  69. Saakutarallaa, iltiksessä oli myös hyvä juttu kustannustoimittaja Hannu Mäkelästä. Samuli Parosen akka oli niin hullu, että luuli kirjoittaneensa miehensä kirjat!

    VastaaPoista
  70. Enkös minä täällä kehunut tätä TEEMAN leffatarjontaa? No nyt heti sen jälkeen, tuleekin klo 18 elokuvapaikalla, mikä muukaan kuin Elvis elokuva.

    Elvis has left the building ja teevee pysyy kiinni.

    VastaaPoista