1.3. Paikallislehdessä on vanhoja valokuvia pikkukaupungista, jonka paljasjalkainen asukas olen, tänne palannut, tänne jäänyt. Tämä tietysti voi johtaa monenlaisiin päätelmiin persoonastani. Kaikki ovat taatusti oikeutettuja, ja useimmat varmaan oikein.
Tärkeintä nyt kuitenkin on, että valokuvassa pyöräilee mukulakivikadulla isä. Tekisi mieli suurentaa kuva klikkaamalla tai sormia pyyhkäisemällä, mutta ei tämä suurene, paperikuva. En ole kuvaa ennen nähnyt, mutta kenelläkään muulla kuin isällä ei voi olla tuollaista mustaa otsakiehkuraa ja tummaa pukua päällä kun pyöräilee. Mahtaako olla kissanrusettikin kaulassa? Sitä paitsi hänen toimistonsa oli tällä kadulla, menosuuntaan muutaman talon päässä, Vihtori Mäkisen talossa, jonne minä synnyin myöhemmin, hyvässä etuajassa, kun asiat olivat edenneet tiettyyn pisteeseen.
Tuo talo taas, joka on isän selän takana, on iso kauppahuone, jonka yläkerrassa korkeiden rappujen päässä oli ravintola Seurahuone, syntinen paikka. Kenties isä on pistäytynyt siellä. Toisaalta selän takana kauempana on myös se virasto, jossa äiti oli työssä. Kenties isä tuleekin sieltä asiointimatkalta.
Kuvan alla lukee, että ennen kadun kiveämistä pyörä vajosi syvälle saveen. Mahtoi isästä olla hienoa ajella upouudella mukulakiveyksellä! Itse en muista mukulakiveystä, vaan mieluummin sileän tien. Toisaalta muistan hevosten kavioiden kopseen nupukiviä vasten, kun ne vetivät kärryillä maitotonkkia läheiseen meijeriin. Tai luulen muistavani. Mieli täyttää aukkoja selvillä ääniefekteillä. Näin muistot syntyvät, hatarat tuulentuvat. Voi nimittäin olla, ettei niitä hevosiakaan ollut, vaan maidot tuotiin pienillä lava-autoilla. Kenties olen nähnyt vain sen valokuvan, jossa entisaikain hevoset seisoivat meijerin nostolavan edessä maitokärryineen.
2.3. Mitä faktoihin tulee, en minä sitäkään tiedä, mikä on tuon pyöräilijän nimi. Hieman epäillen tarkastelen hänen otsaansa ja pään rakennetta. Isällä oli korkea otsa ja kapeat kasvot, ja hän oli mieluummin hintelä kuin vanttera. Kuvan mies on vankkarakenteinen, tai sitten puku on vaan löysä. Olisiko hän sittenkin joku muu?
Minulla ja Annamaijalla oli punaiset takit ja lentäjänlakki ja huopapipo virkatuin reunoin päässä, kumisaappaat jalassa. Täytyi lykätä kevättä, niin kuin nytkin. On vain päivien kysymys, milloin ensimmäinen telkkäpari ui Kokemäenjoessa.
Vaan mitä te, arvoisat lukijat, ajattelette ihmisen matkasta tällä Telluksella? Tuleeko ihmisen kulkea elämänsä ajan reppu selässä, siirtyä paikasta toiseen, lähteä syntysijoiltaan, eli onko elämä sarja fyysisiä liikkeitä kohti mahdollisimman suurta etäisyyttä lähtölaiturista? Entä, jos kulkee takaisinpäin tai takaperin kuin rapu eikä etene fyysisesti kovinkaan etäälle alkupisteestään?
Nostalgiset hurmaavat kivat kuvat. Niissä on aina historiaa ja ajankuvaa, jonka muisti onnistuneesti hävittää, tai ehkä muistaa väärin. Itse etsin epätoivon vimmalla vanhaa valokuvaa, jossa olemme naapurin tytön kanssa yhdessä ja on olemassa myös eräs lapsuuskuva, jota en koskaan ole saanut vaikka olen toivonut itselleni. Paljon niitä ei ole.
VastaaPoistaJokaisella on omat mutkansa ja matkansa, osa niistä syntyy tahtomatta, kuten se, että lähdin maailmalle jo varsin pienenä, kun kyllästytti elää juoppolallin tyttönä:) Sitten olenkin rumpannut kasitietä edestakas pääsemättä Afrikkaan tai Amerikkaan kuten aina haaveilin. Rakkaani on reissannut vähän enemmän - kulkuri kun on - mutta en osaa sanoa kumpi meistä kokee menneensä enemmän eteen kuin taakse:)
Vanhat kuvat ovat niin innostavia, että minulla on tapana koluta kirpputoreja ja huutokauppoja niiden vuoksi. Ovat vain tulleet kovin tyyriiksi, sillä moni ymmärtää niiden arvon. En keräile niitä keräilyn vuoksi, vaan saadakseni tarinoita, katsoakseni niistä "enemmän". Samoin vanhat muistikirjat ja kaikenlaiset päiväkirjat ovat meikäläiselle vastustamattomia.
PoistaLapsuus ei ole aina niin auvoista kuin vaikkapa Maija Aallon Hesarin kolumnissa esitetään hänellä itsellään olleen. Valitettavasti pakina Oma vika, jos et ole vähintään maisteri on maksun takana lukemattomissa. (Hyi ahne HS!)
Aalto esittää, että kyllä on helppo suorittaa akateemisia tutkintoja, jos on hyvä koti ja selus turvattu. Ne joilla ei ole, eivät suorita tutkintoja.
Kissan villat! Ei kermaperseisyys tutkintoa takaa, vaan vallan muut seikat.
Tässä kylässä olen syntynyt, tässä olen myös kuoleva. Isälläni oli tulipalo perseessä ja lapsena ollessani muuttelimme usein, asuimme kaikilla hevonveen orivesillä, mouhijärvillä ja urjaloissa. Traumat se jätti. Orivesi ja Urjala olivat kuitenkin ihan ok.
VastaaPoistaÄitini kerran kertoi haikaillen, kuinka isänsä oli kerran luvannut viedä heidät koti-Jämsään. Ei vienyt, ei. Myöhemmin olen saanut selville, että lumppuri Lindström syyllistyi miestappoon ja kuoli jonkin aikaa sen jälkeen.
PoistaIsäni oli sisimmässään keskisuomalainen, veen saarijärven paavo, vaikka hänen isänsä puhui savon murretta.
Olen asunut koko ikäni suomessa pienessä kaupungissa, mutta täällä on ne omat juureni, taustani, kulttuuri ja käytösopetus mitä meilläpäin eletään.
PoistaSukuani on jonkun sukututkimusharrastajan toimesta tutkittu ja se on sinnne jonnekin 1600-luvulle saakka löydetty.
Tutkimuksessa ei löytynyt pappeja, tuomareita, laamanneja tai muita merkittäviä kansalaisia. Mutta muuten
tavallista rahvasta sillä alueella.
Ei minua varmaankaan leimaa mikään suomalainen geeni, tai luonteenperimä, vaan kyllä se on se kulttuuri mitä täällä eletään .
Täällä on tutut ja ystävät. Tietenkin koti.
Äitini äiti oli Hausjärven torpasta kotoisin. Hausjärvi kuului ennen tähän kuntaan, vai oliko se päinvastoin. Parin kuukauden päästä 80 täyttävä äitini mainitaan Yrjö Saarisen elämäkerrassa: "viisivuotias Paula-tyttö".
PoistaTunteikasta minulle on ajatella, kuinka äitini makasi lakana peittonaan vanhempiensa kanssa laanin hangella, kun ryssä talvisodan aikana oikein tätä kylää pommitti.
PoistaMinun äitini syntyi Rauman maalaiskunnassa, ja Rauma käsitti tuolloin laajan maaseutualueenkin kunnista, jotka nyt kuuluvat naapurikuntiin. Äiti jäi orvoksi puolitoistavuotiaana, kun molemmat vanhemmat kuolivat, ja vielä isoisäkin. Hän joutui siskonsa kanssa isoisänsä hoitoon, ja isoisä oli Länsi-Suomen rukoilevaisia, toimi maallikkosaarnaajana, ja hyppyytti kansaa hyppyseuroissa, mikälin nyt oikein muistoni muistan enkä ole täyttänyt sitä lukemallani - siis tuo hyppyosuus on vähän epävarma, ei muu.
PoistaSodassa äiti oli nuori tyttö, ja menetti kihlattunsa Kannakselle. Minun isäni sitten oli mikä oli, juoppo. Lallista en tiedä, ei kai ihan, sillä hän joi lähinnä kotona, ei missään ryyppyporukoissa. Meillä ei metelöity, vaan hävettiin niin prkleesti isän juomista. En tiedä, kumpi on minuun jättänyt suuremman jäljen, isän juominen ja epävarmuus, vai äidin häpeäminen.
Minun isäni äidin suku oli myös Hausjärveltä. Sieltä 1900-luvun alussa, yleisen muuttoliikkeen tavoin pääkaupunkiseudulle Helsingin pitäjään(Vantaa).
PoistaMuseon johtajalle kerran ylvästelin perimälläni. Kysyi minulta torppareiden nimeä, en muistanut siihen hätään kuin tuon Lindströmin. Koivistoja ne hausjärveläiset olivat.
PoistaLisään omaan kommenttiini selvityksen: äiti joutui siis toisen isoisänsä hoitoon, ei sen kuolleen.....
PoistaIinekselle vielä: Osa tuosta Aallon teoriasta pitää paikkansa, vaikka pientä pipoa ja lapsuutta ei ihan kaikesta voi syyttää. Omalla kohdallani on ollut pacco vanhoilla päivillä myöntää että on se perkele valintoihin
VastaaPoistavaikuttanut aika paljon ja ns. menestymiseen. Rikun juuret ovat näköjään muusta syystä kouliintuneet turhan paljon. Kotikylälle muutti kerran aviopari joilla oli muistaakseni 17 muuttokuorma, missään eivät olleet kai niin pitkään kuin sitten siinä. Silloin se tuntui tosi paljolta, mutta ehtivät muuttaa monta kertaa senkin jälkeen. Pitkään jökötin avioliiton ja kodin rakentamisen vuoksi samassa paikassa. Sen jälkeen olen ehtinyt tehdä jo kolme uutta muuttokuormaa, enää ehkä yksi tai kaksi tässä elämässä.
Lähes neljäkymmentä vuotta asuneena eri kunnissa eteläsuomessa (Helsinki, Espoo, Vantaa) paluu syntymä- ja lapsuus kuntaan antoi tunteen kotona jälleen.
PoistaEripaikoissa tuli hyvänpäivän tuttuja paljonkin.
Mutta ei tuttuja uimapaikkoja, kalapaikkoja ja ympäristö poikkeuksetta n.40 vuotta vanhaa betonirakentamista, muutamat harvat luonnontilaiset rakentamattomat risuiset pusikot toimivat tuulenkuljettavien jätteiden kaatopaikkana.
Paluu juurilleen on ainakin minulle henkilökohtaisesti opettanut kuinka ja miten muiden juurettomien joukossa eletään, mielestäni juurettomuus aiheutta paljon yhteiskunallisia ongelmia, se ei sovi kaikille.
Joten neuvoksi muuttaville ja juurilleen jääville pitäkää yhteyttä mahdollisimman paljon, se voi jopa helpottaa paluuta juurilleen.
Tietenkin jonkin asian puute ja kärsimys vaikuttaa, enkä sitä halua kieltää. Melkein väitän, että turvallisuuden puute lapsuudessa minutkin on saanut pysymään lestissäni yrittämättä sen kummempaa, vaikka ainesta oliskin voinut olla. Ei ole ollut turvattua selustaa tukemassa ja työntämässä vielä vihreämmälle oksalle. Sammutetuin lyhdyin ajoa, sitä tämä kai on. (En tällä tarkoita, että olisin joku huippu, vaan sitä, että kauhean paljon olen jättänyt tilaisuuksiin tarttumatta, epävarmuuttani.)
PoistaTarkoitan lähinnä sitä, etteivät hyvät olot ja hyväosaisuus takaa hyviä tuloksia. Joku kermapylly voi olla täysi tonttu. Ja niin onkin!
PoistaOlen valmis hyväksymään Aallon esitykset, vaikka en ole niitä lukenut. Minä tunnen, etten lapsuudessani saanut minkäänlaisia neuvoja ja opastuksia siitä, miten pitää elä ja mitä tehdä. Äidiltäni toki jeesuspaskaa. Ehkä siksi tämä elämä onkin mennyt hooveenhumpaksi.
VastaaPoistaRiku, minua tuupittiin itsestäänselvästi kouluttautumaan, mutta muita eväitä ja elämänohjeita en minäkään saanut, kuin että: katso mallia siskostasi. Sisko oli rohkea, minä armottoman ujo. Introverttiutta ei alkuunkaan hyväksytty minun lapsuuudessani, se oli vika. Tunsin itseni huonoksi, huonommaksi kuin kaikki muut. Vaikka luin suoraan jo pienenä, minua ei koskaan kehuttu, koska minussa oli niin perustava vika.
PoistaKauniiita kuvia, kaunis kertomus, mitä tähän voisi lisätä?
VastaaPoistaNo, mitä tahansa.
Rakastan kertomuksiasi, niissä fiktio ja fakta ovat tasapainossa - aina ja iäti - koska ei tarinan kannalta ole tärkeää mikä oikeasti on totta, mikä vain (katkeransuloista) kuvitttelua. Koska tarina on aina totta, jos se on hyvä.
Ja sitä paitsi filosofit, kukin omana aikanaan, ovt aina pohtineet sitä että 'onko todellisuus unta, sitä, että kuvittelemme nukkuvamme'... tai miten tämän nyt saisi järkevästi sanotuksi... teille pöllöpäille... en taida tietää?
Rauno Räsänen minut tämän blogiin aikoinaan toi, siis johdatti, kiitos hälle siitä. Ja sen jälkeen kiitokset sinulle, Iines. Minulla on sellainen mielikuva - varmaan väärä - että tämä oli ennenkaikkea kirjalliskultturelli blogi; täällä sai veistellä myös hölmöyksiä. Poliittisia erimielisyyksiä ei esiin nostettu koska politiikka oli... noh, jotain epämääräistä. Jape ensimmäisenä hihkui uutta poliittista persperaatiota: on hienoa olla perussuomalainen. No... miksei. Uutta ainakin se silloin oli.
Nyt täällä joka toinen haukkuu joka toista että et tiedä politiikasta mitään, senkin skunkki, ja sitä paitsi äänestätkin väärin - senkin haisunäätä.
Hoh, hoijjaa.
Politiikka koskettaa meitä kaikkia = asioiden hoitamista. Mutta onko Iineksen blogi juuri se tärkein kanava missä ihmiset "riemu rinnoin" poliitikoivat...?
Vähän epäilen. Koska mielestäni tällä blogilla on tähdellisempääkin sanottavaa.
(- jatkuu -)
Mummo Muu oli toinen hyvä blogi. Kukaan ei ihmetellyt mitään jos sinne kirjoitti mitä tahansa. Joku vaan ihmetteli? Ja Rauno Räsänen taas kirjoitti niin kummallisia juttuja, että niitä ei kukaan osannut edes ihmetellä. (Koska ei niitä käsittäneet enää muut kuin hän ja Zizezezek - tai mikä se nyt onkaan, t'ä slovakkistehkkiläinen hirmunero?
VastaaPoistaRakastan tarinoita, kirjallisuutta, suomenkieltä - kaikessa niissä sinä olet hyvä, Iines. Seurassasi viihtyy! (Miksei viihtyisi?) Vaitiolossa hyvää on se että se ei jaa osapuolia kahtia, tykkään hiljaisuudesta (ja sametin hellästä riisumisesta). Ja onhan sinulla, voi Herran Jestas, komoottisi kaapissa schwesterisi tuomia konjakkipulloja... oh! vai mitä? Minä kun mielelläni maalaisin kesämökkisi sekä sinisellä että punaisella ja illan tullen lähtisin pois - mielestäni olisin ansainnut matkaevääkseni yhden,
edes yhden (kaislikossa harhailevan) ajatuksesi. (Tai no konjakkipullon. Edes.)
Pidän sinusta, olen tainnut sanoa sen ennenkin, ei sev väliä, ainahan minä puhun samaa kuin ennenkin. Koska Olen Toistokone!
Tarkistin alakaappini. Siellä tosiaan on konjakkipulloja, vodkapullo, ja sellaisia pieniä snapsipulloja, jotka lienevät 20 vuotta muhineet. Ei niitä varmaan edes voi juoda enää. Kaikki ovat lahjuksia, sillä itse ostan vain viiniä, silloin kun jotain ostan.
PoistaViina ei vanhetessaan huonone! Ei ikinä.
PoistaViinanjuojat vanhetessaan rapistuvat. Jotkut jopa niin, että eivät enää juo. Hmnh.
No juu, kyllä minä sen tiesinkin. Viinikin paranee vanhetessaan, samoin laivanhylystä sukellettu muinainen samppanja.
PoistaHuonoa suomenkieltä. Jos tarkoitit "tietäväsi senkin", et kirjoita "sen tiesinkin". Vaan kirjoitat "senkin tiesin"...
PoistaNo, koska olet kumminkin- myös Osakuntamme illoissa - harrastanut hyvin hämmästyttävän terhakasta suomenkielistä lähikamppailua - muun muassa inhottavia luonnontieteilijöitä vastaan - ehdotan koenumeroksesi 9-.
(kello soi) PIRR PIRR PIRRPIRR
Sinne taas oppilaat, ulos luontoon. Hanna eli Raili ja Marketti, hus hus! Ja Pete.
Fokuspartikkelit ja muut liitepartikkelit tekevät kielestä vähän kökköä, epämääräistä, ainakin minusta. Liitepartikkelin (-kin) tilalle käyvät esimerkiksi: myös, myöskään, sittenkin, edes. Ne antavat tarkemman kuvan.
PoistaToki tuossa yhteydessä, jossa iines sanoi "tiedän senkin" hän viittaa siihen, että tietää myös "sen". Haluaako kirjoittaja, hän -iines- sanoa, että "tietää" vai että "tietää senkin" vai että "senkin tiesin" (kaiken muun lisäksi) vai voisiko hän sanoa selkeästi "tiesin sen" tai "sen tiesin"? Tämä riippuu ihan siitä mitä hän haluaa tässä yhteydessä korostaa ja painottaa. Kieli on aina tilannesidonnaista.
Huomasin tuolla, aiemmalla anonyymillä (2.3 13:53), varsin erikoisen sanajärjestyksen hänen kommenttinsa alussa. Täysin virheellisen sanajärjestyksen. Se alkaa sanoilla "Lähes neljäkymmentä vuotta asuneena..."
Iloista kevään alkua, ihmiset!
Anonyymi, en sanonut "tiedän senkin", vaan "sen tiesinkin".
PoistaAivan. Tärkein asia ensimmäisenä. Se, se asia: Viinanjuojat vanhetessaan rapistuvat.
PoistaMaa vetää puoleensa meitä kaikkia, myös raittiita ja raittiinpuoleisia.
PoistaEntinen rehtori oli himohiihtäjä ja terveysintoilija,absolutisti tai melkein. Kuoli syöpään ennen aikojaan. Ei auttanut hyvä terveys eivätkä liikuntaharrastukset ja viinakielteisyys.
Vaikka suomen sanajärjestys onkin muuten aika vapaa, niin sujuvassa suomessa aloitetaan tutusta asiasta ja sijoitetaan uusi asia loppuun.
PoistaNo niinpä, totta puhut.
PoistaVanhenemista olen ajatellut viime aikoina,koska vanhuksia on läheisinä. Oikein ikivanhoja. Ajatella, joku elää melkein satavuotiaaksi, vaikka on keski-ikään asti tupakoinut ja on viinaakin juonut (ei ongelmaksi asti) ja vasta lähellä 90-vuotis syntymäpäiviään sanoi ei kiitos viinilasilliselle.
Raitis himourheilija saattaa yks kaks kuolla kupsahtaa tai saada jonkun vakavan sairauden. Vaikeinta minulla oli kun parikymppinen nuori läheinen ihminen kuoli, urheillessaan. Kirjahyllyssä on yhä hänen kuvansa esillä, vaikka kuolemasta on jo kymmenen vuotta.
Rakkaus ja kuolema. Ihmiselon kaksi suurinta mysteeriä.
Syntymäkin on mysteeri. Miten ihmeessä kokonainen ihminen voi kasvaa naisen sisällä? Hedelmöittymiseen ja kohtuelämään liittyy useita sattumanvaraisuuksia.
Olen ihan erimieltä Tapsan kanssa siitä, mikä asia kerrotaan ensin. Lukijaa kannattaa härnätä, kirjallisessa ilmaisussa etenkin.
PoistaOlen ehkä oppinut ilmeisesti myös lukemaan iineskieltä, koska hän osaa kirjoittaa juttunsa niin, että lukijana erehdyn. Aika usein. Hän rakentelee juttunsa siten, että alkaa omassa olohuoneessaan pähkäillä sitä.
Ehkä outo kysymys, mutta kysyn kumminkin.
Miksi meillä ei puhuta enemmän kielestä, kun puhumme vanhuudesta. Puhutaan vain vaipoista tai muusta höhlästä. Kieli on kommunikoinnin väline, herranen aika sentään, myös silloin kun ihminen on tosivanha.
Ei voi sanoa yleisesti, mikä asia (tuttu vai uusi) kirjoitetaan ensin, mikä sitten. Kirjoittamisjärjestys riippuu tekstilajista ja tekstiyhteydestä, kontekstista.
PoistaAsiaesseessä on hyvä lähteä tutusta tai taustasta, samoin tieteellisissä teksteissä ja asiakirjoissa. Lopussa tulevat uudet asiat, päätelmät, tulokset, seuraukset.
Monissa vapaissa kirjoitelmissa voi mainiosti lähteä uudesta ja yllätuksellisestä, jotta saadaan lukija hereille ja kiinnostuneeksi lukemaan lisää. Esimerkiksi kolumneissa ja blogiteksteissä, samoin vaikkapa romaaneissa ja muissa kirjallisissa teksteissä tämä on jopa suositeltavaa.
Tarkoitin tietysti yksittäistä lausetta, en koko juttua.
PoistaTiedän toki erittäin hyvin, luultavasti paremmin kuin kukaan muu täällä, miten täysin netti muutti mm. kaupallisen kirjoittamisen tavan. Netissä kaikki tärkeät asiat on sanottava heti.
Mutta jos tavoittelee sujuvia ja helposti luettavia lauseita, ne kannattaa suomen kielen olemuksen takia edelleen rakentaa niin, että tuttu asia ensin, uusi asia sitten.
Olen stilisoinut muiden tekstejä niin paljon, että tiedän mistä puhun. Usein kankea ja vaikeasti hahmottuva kirjoitus selkenee pelkillä sanajärjestysten muutoksilla.
Uskon, että sinulla, Tapsa, on mainio kirjoittamisen tietämys jo luonnostaan, ei vain opitun ja koetun pohjalta tullut. Itsekin kirjoitat harvinaisen selkeästi ja helpon tuntuisesti, mikä on kaikenlaisen hyvän kirjoittamisen perusjuttu - vaikeampi kuin moni kuvittelee.
PoistaTässä keskustelunhaarassa on selvästi vaihdettu ajatuksia niin, että kukin ajattelee vähän erityyppisiä kirjoituksia. Mutta minäkin, kirjoittamisen monivuotisena opettajana olen kyllä ohjannut opiskelijoita samaan suuntaan kuin sinä: ensin tarpeellinen taustoitus, eli vanhan kautta. Ja nettikirjoituksissa tärkeitä asioita ei panna linkin taakse eikä loppuun, vaan kappaleen alkuun, koska luettavuustutkimustenkin mukaan kappaleiden alut luetaan, mutta ei välttämättä jatkoa. Samoin lauseitten.
Vapailla kirjoitelmilla tarkoitan tuossa yllä lähinnä kaunokirjallisia, siis taiteellisia tekstejä.
Ja itsekseni olen pohtinut - viime vuosilta minulla ei ole enää opetuksellista tai siis tieteellisiin oppeihin tai kokemukseen pohjaavaa tuoretta tietoa - että nettikirjoitustenkin lukutavat ovat hieman muuttuneet. Ihmiset jaksavat jo lukea pidempiäkin nettitekstejä, netti ei enää ole hurmaava paikkaa, joka viettelee hyppimään sivulta toiselle. Ihmiset ovat oppineet keskittymään ja valikoimaan sivut, joita lukevat pitkäänkin. Ehkä kirjoittajalla ei välttämättä ole enää kiire sijoittaa paukkuja alkuun.
Jaksamme lukea pitkiä kolumneja, jotka pamauttavat pomminsa vasta jonkin matkan päässä, kun ovat ensin narranneet lukijaa miettimään, mistä oikein on kyse. Minusta esimerkiksi Kemppinen harrastaa tällaista narrausta. Varsinainen asia tulee usein vasta pienen narraamisen jälkeen.
No, en minäkään pidä siitä ilmapiiristä, jonka poliittisten tulenarkojen aiheitten setviminen aiheuttaa, nähtävästi väistämättä.
VastaaPoistaVoisin sanoa hurskaasti, että minähän vain kyselen ja kyseenalaistan, ja vähän provosoin, mutta kyllähän kaikki näkevät, että pyörittelen silmiäni liian viattomasti. Minähän paasaan kuin Jerusalemin suutari.
Olen kyllä vilpittömän kiinnostunut yhteiskunnallisista ja lähinnä eettisistä kysymyksistä, oikeasta ja väärästä, mutta onhan se vaikeaa pohtia niitä nykyisessä keskustelukulttuurissa, jossa kaivaudutaan poteroihin eikä yritetäkään oikeasti ratkoa asioita.
Eniten kuitenkin rakastan tällaisia elämänläheisiä kirjoituksia ja kommentteja, joissa puhutaan kuin ihminen ihmiselle. Ja annetaan sulkakynän lentää.
Paasata kuin Jerusalemin suutari... Ah, rakastan näitä itse muotoiltuja vertauksia.
PoistaSe muuten sopii tähän "ihmisen matka" -teemaan, sillä kyseinen hahmo on toiselta nimeltään vaeltava juutalainen.
Tänään istuin kapakassa ja juttelin ihmisten kanssa jotka puhuivat hölynpölyä. Mikäs sen kivempaa! En ole oikein hyvässä kondiksessa mutta ajttelin "ken vaivojansa vaikertaa/on vaivojensa vanki". Mietin, kuka tämän on kirjoittanut, en muistanut. Ja ennen kun te - rakkaat rottahiiret - googletatte, kuka? ... miettikää! (itse ajttelin ensin Runebergia, hylkäsin hänet heti, sitten Leinoa, heti oli hylättävä... Mutt en muistanut kuka!?
VastaaPoistaSitten googlasin. Ai, niin, totta kai... Höh. Älä muuta sano. No, e. Mikset? No sikseks.
Minäkään en olisi muistanut. Nyt kopioin Reijo Vallalta muutaman Juteinin sananlaskun.
PoistaAatto juhlista jalombi.
Ah! endinen aikani, nykyinen mieleni.
Ahkeruus pahan onnen voittaa, ahkeruus unengin estää.
Ah! kullaista kotoa, jos on ruokaa niukemmalda, niin on unda viljemmäldä.
Google on yksi saatana, se on riistänyt minulta ilon briljeerata runotietämykselläni. No, tiedän tietysti tämänkin. Tekijä on nuoruuteni suosikki Kaarlo Kramsu.
Poista... oikeutta maassa et saa/jos itse sit' et hanki ... Muistinvaraisesti.
PoistaEn minä tiedä kaikkia asioita, kaikesta en ole edes kiinnostunut, mutta jostain. (Se on eri asia. Planeettammekin on koko ajan eri, kuin äsken. Se täytyy joko hyväksyä, tai sitten ei. Ainahan - jos haluaa näytellä tyhmää, voi esiintyä Truppina.)
(huokaus) Mitäs näistä.
Katsellessani vanhoja valokuvia, ajattelen ,että tulevaisuudessa nuoremmille ei kukaan ole enää kertomassa kuvien ihmisistä eikä kuvauspaikosta. Albumin marginaaliin ja irtokuvien taakse voisi jotain kirjoittaa ,ja liittää erillisen sukupuun. Vanhimmat kuvat 1930-luvulta on aika muuttanut suttuisiksi.
VastaaPoistaTotta, kuvan päiväys edes olisi tarpeen, samoin nimet. Omissa lapsuuskuvissakaan ei ole vuosilukuja.
PoistaVaan miten säilyvät kuvat, jotka ladataan vain nettiin? Pelkään pahoin, että paljon yksityistä kuvamateriaalia hukkuu poistettujen koneiden uumeniin ajan myötä. Samoin nettipäiväkirjoja.
Omia koulun luokkakuvia katsellessani olen ihmetellyt: "mikäs ton nimi oli". Facebookiin olen muutaman kuvan laittanut koulu- ja nuoruusvuosiltani. Yksi sai peräti 40 tykkäystä.
PoistaKirjoittamiseni on sitä että tuhrin sanoja. Sanat ovat inhottavia. Mummo kun "kanasensa niitylle ajoi"... kanaset katsoivat häntä vähän ihmetellen, että 'mitä sää ny, mummo?'.
VastaaPoistaTotta. Tiedän.
https://www.youtube.com/watch?v=b4Lb5PKOt60
Tänään hain elämäni ensimmäisen n.s. älypuhelimen. En tunne niitä, pyysin ensiapuoppia, sain tietää miten se ladataan. Tämä riitti. Ostin ensimmäisen tietokoneeni 1990-luvulla, saamari kun se maksoi paljon, silloin en tiennyt mitä tarkoittaa DOS. Tai Komentotulkki? No, otin selvää. Lainastosta lainasin kaikki suomenkielen ATK-kirjat, ei niitä kovin paljon ollut, Petteri Järvisen olivat parhaita, niiden avulla opettelin. Kukaan ei minua opettanut, voi paska, olisi ollut kiva kun joku olisi opettanut. Mutta kantapään kautta sitten opin kaikki (huokaus), myös tietokoneeen kiintolevyn formatoinnin (huokaus), voi vittu. Koska rakastuin dos-ohjelmaan Debug... ja sen muutamaan jännään parametriin... niin azinz oli mun tietokoneeni kiintolevy "kaput"...
No, siinäpä oppi. Ainakin sen että ei käytä ohjelmointikieltä jota ei osaa käyttää. Se on hyvä oppi. (Suosittelen muillekin.)
Ps. Nyt kun on nää graaffiset käyttöliittymät niin tietokoneen = älypuhelimen käyttö on elppoa. Ja mikäs sen mukavampaa. Aikoinaan piti etsiä ensin Asema C:\>a: ja siihen Komentotulkki = C:\>a: ja kirjoittaa siihen esimerkiksi DIR /W niin sait tiedot sarakkeittain ja jos lisäsit XCOPY/W ... taas pääsit vähän eteenpäin. (Vaikka et aina tiennyt minne...?) Se oli kivaa aikaa, DOS-3! Voi Jeesus!
Ensimmäiset tietokoneet olivat huippukalliita, etenkin kun ottaa huomioon, ettei ollut vielä internetiä. Koneita käytettiin tekstin tuottamiseen ja säilömiseen, sekä tilastointiin ja muihin matematiikkapohjaisiin tehtäviin. Ne olivat siis lähinnä työjuhtia.
PoistaOma ensimmäinen koneeni (jos lapselle hankkimaani Commodorea eo lasketa mukaan), oli Schneider-merkkinen ja maksoi 9.000 markkaa. Koulun atk-opettaja tilasi sen.
Opettajan työssä se oli mullistava, etenkin äidinkielen opettajalla. Tekstit ja monistepohjat sai talteen disketeille! Tekstin voi korjata ilman peitelakkaa ja päällekirjoittamista!
Rakastan teitä, iinestä ja teitä kommentoijia, kuin vierasta maata. Joka tuoksuu homeelle.
VastaaPoistaKun olin pikkupoika - ja välttelin valokuvaajaa, tai että minut dokumentoitaisiin, kuljin itsekseni hisseissä. Vai niin, te sanotte. Minä sanon: niinpä niin.
Forssassa, joka oli kauppala, oli siihen aikaan neljä (4) kerrostaloa jossa oli hissi. Niissä kaikissa oli peili. Minä matkustelin niissä edes takaisin, olin 13 -v, ja runkkasin sitä peiliä vasten. Minusta se oli kiva harrastus, ehkä vähän nolompi kuin hiihtäminen, mutta antoisampi, hyvä minä olin hiihtämäänkin.
Ps. Joskus ajattelin, moralisti kun olen, että kukzaan ne mun mällini siitä peililtä aina pyyhki pois. Höh.
Laulu punaisesta rubiinista, Mykle, Agnarin teos, on mielestäni hieno romaani. Se on naiivi ja huonosti kirjoitettu, siksi se onkin niin hyvä. -
Toivottavasti joskus luette sen. Ja ihmettelette.
Ps. Tapsalta pyydän anteeksi että en lukenut ervon kirjaan. Kaikki, mitä Tapsa kirjoittaa kirjallisuudesta, on harkittu. Ajateltua.
Kehuisin teitä jos uskaltaisin, osaan mutta en halua, inhoan kehumista. Kansakoulussa kun virkkasin jotain (saatanan) pannulappua, opettajatar - kuikuileva vanhapiikatar - sanoi minulle "voi vittu kun menee hyvin"... tai ehkä hän ei, ei juuri näin minulle sanonut... ei, ei. Mutta siitä huolimatta virkkasin sitä (saatanan) myssyä paljon huonommin sen jälkeen. Fiasko siitä tuli.
VastaaPoistaIhmiset, luottakaat toisiinne kuin luottaisitte itseenne, siitä syntyy hyvää. Pariudutte, kenties. Ja sitten teitä on äkkiä kuin norppia joka puolella, piru vie.
Rakastan ihmisiä jotka rakastavat toisia ihmisiä. Ei minulla mitään muuta sanottavaa ole. (anteeksi)
Juon viinaa, ei viina juo minua. Ja kohta aamu tulee tänne, maailman kaikilla aamuilla on sama ilme. Pelkään, en mitään. Kevät tulee kuin hammaslääkäri, sillä on instrumentteja sun suussa, sinä ihmettelet - oi viattomuus - puita ja heidän lehtiään. Mikään ei muutu, maailma kohisee ympärillämme. Elämme. Ja kuvittelemme, että elämme.
VastaaPoistaPs. Mikrobit eivät kuvittele. He ovat realisteja. Eli ... "olemme olemassa, eikös juu, se siitä" ...
En tiedä, ymmärrättekö. Toivottavasti ette. Maailmankaikkeus on mikrobien maailma. Me - linnut, kasvit ja eläimet - olemme täällä vain vuokralaisia ... Gott sei Dank.
Kerran sanoi Malinin Mikalle että "tehkää laulu myös Nylasta". Mika, tammelalainen kun oli, tuijotti mua tovin ja sanoi si "emmää pysty. mikset ite."
VastaaPoistaVorssa on piäni paikkakunta. Siellä kaikki tuntee toisensa. Se oli välillä kamalaa. Aina välillä kun Vesa Enne käveli mua vastaan, esimerkiksi Hämeentiellä, ajattelin, "tuo on paha enne". No ei tietenkään ollut, vaikka totta kai Kultajyvään mentiinkin kaljoille. Vesa oli fiksu ihminen, yksi fiksuimmista mitä ikinä olen tavannut, koskaan hän ei kenestäkään ystävästään sanonut mitään pahaa. Vaikka tiesi paljon asioita. Ja vaikka joskus hänestä näki - tarpeettoman kauaksi - että nyt mulla ei mene hyvin.
Mutta kelläpäs meillä... aina hyvin menisi.
ja niiden taakka Nieminenkään ei kestänyt
Vorssaa en tunne, mutta muistan, että kerran jouduin siellä nyt jo kuolleelle kaverilleni käymään viinakaupassa, kuski kun olin. Jostain sivukadulta se löytyi silloin mitä lie 15-20 vuotta sitten. Nuo Malin veljesten kappaleet ovat hyvän parasta.
PoistaVorssa on ohikulkupaikka, kuten minun kotikaupunkini. Yhteydet kaikkialle merkittäviin paikkoihin ovat hirveän hyvät, mutta mitä väliä, kun kaikki ajavat kuitenkin ohi. Minulle henkilökohtaisesti Vorssa on paikka, jossa kävin pesemässä kädet, kun yhden vuoden ajoin viikoittain Helsinkiin, tai menin bussilla. Parhaiten muistan siis linja-autoaseman vessan.
PoistaKerran, monen monen vuoden kuluttua ohimatkallani kävin Vorssassa. Viinakauppakin (aikoinaan se oli Osuuspankin talossa) oli nyt muualla. Lopulta kun löysin sen, missä se nyt oli (Wikspergissä) olin niin kännissä (mukamas... höh) että ei ne viinakaupan akat suostuneet mulle myymään mitään. Niinpä minä sitten... koska olen kekseliäs ihminen... pyysin eräältä Alkon edessä seisovalta herrasmieheltä, että "käytkö hakemassa mulle pullon vodkaa tuosta Alkosta?"
PoistaHerrasmies: Miksi itse et käy ostamassa?
Minä: Ne ei myy mulle.
Herrasm: Miksi ne ei myy sinulle.
Minä: En minä tiedä.
(Hetken on hiljaista. Me kumpikin kohottelemme itseämme: herrasmie salkkuaan, minä peenistäni - se on vahingossa luiskahtanut väärään lahkeeseen. Siis oikeaan.)
Herrasmies: Ette taida olla forssalaisia?
Minä: No en. Onneksi. Enää.
Herrasmies: Sitä minäkin ajattelin.
Minä: Mitäs se tähän kuuluu?
Herrasmies: Minä olen tämän kaupungin apulaisnimismies.
No voi vittu, väärä ukko. Piti pyytää yhdeltä toiselta, joka ei ollut edes konstaapeli, ja hakihan se.
Ps. Miksi minä en saanut Forssan Alkosta viinaa? Ja miksi minä olin Forssaan yleensä tullut... Isäni oli juuri kuollut, siksi minä Forssaan olin tullut. Ja koska olin niin surullinen, ja tavattomsn yksin, en minä tiennyt mitä muuta minä olisin tehnyt kuin ryypäännyt... Siksi.
Samana iltana minä Työväentalon Ravintolassa (jonne aikoinaan sain "ikuisen porttikiellon") minä pelasin - eikä kukaan minua tuntenut - ravintolan tuulikaapissa rahapelejä. Hävisin kaikki kolikot jotka minulla oli mukanani. Ajattelin että elämä on häviämistä, mitä muutakaan se voisi olla, ei voi olla. - Minä oikeasti surin isääni, koska hän oli kuollut eikä itse tiennyt sitä. Mutta se siitä, se siitä.
"(Hetken on hiljaista. Me kumpikin kohottelemme itseämme: herrasmie salkkuaan, minä peenistäni - se on vahingossa luiskahtanut väärään lahkeeseen. Siis oikeaan.)"
PoistaOnneksi hän oli vain apulais.
pusi, pusi kuule itsellesi !(kullanmuruseni) maasälpäni... kappale tästä maailmankaikkeudesta... naarasorava joka heittelet minua männyn latvasta kävyillä... ja hihität, koska sinulla on harvat hampaat edessäsi, ja tuuli kulkee niiden ohi... oi Iines Lounaistuuli.
PoistaPs. "kermapylly" - oi Iines - on mielestäni kulunut sana. Siitäkin huolimatta että on yhdys-sana. Itse, jos minun jostain syystä, jota en käsitä, olisi pakko ilmaista itseäni noin ala-arvoisin termein, käyttäisin mielummin yhdyssanaa "joppiperse".
VastaaPoistaSamaa mieltä, kermapylly on kaamea sana, joppiperse kuulostaa hauskalta.
PoistaVaan mikis, mikis, emme kai vain itsellemme kirjoita? Sallin itselleni myös huonon kirjallisuuden tai tekstin lukemisen. Voin myös olla kanssakäymisissä epämääräisten tyyppien kanssa.
No onneksemme emme. Joskus sen vaan unohtaa kun innostuu. Se on harmi. Tykkään ihmisistä jotka eivät ole mistään kotoisin, siksi he eivät halveksi edes meikäläistä, siksi heidän seurassaan on kiva olla. Inhoan saunaa, en käy saunassa, muttaystävien kanssa tietysti käyn.
PoistaIines, minulla on vähän ystäviä. Mutta melkein liikaa silti. Ystävät pitää huomioida, paremmin kuin itsensä, se siinä raastavaa on. - Itsensä kanssa voi välillä kuin nukkua vaan. En osaa kadehtia, mutta jos osaisin, kadehtisin kissoja.
Kun muistelen opettajiani, muistan kaiken, ketään en muista pahalla. Eikä ole syytäkään. (Vaikka kyllä välillä olisi. Mutta aika umpeuttaa haavat.) Kuvamataiteen opettajani - nätti ja viriili nainen - tutki mun aikaansaannoksiani minihame (ja tussu sen sisällä) suoraan "se" mun nenässäni... oy jees ... mutta kun en suostunut mitään piirtämään, en kuvan kuvaa, hän antoi minulle kuvamataiteesta vain vitosen (= 5). Siitä huolimatta että hänen pillunsa tosiaan haisi hyvälle. (Myöhemmin kun Olli Vaaarula, oikea taidemaalari joka piirteli kissoja, hyvin hintaviin tauluihin, tuli piirustuksen oepettajaksemme, hän antoi minulle kasin (8) vaikka en mitään piirrellyt. Ja just sen takia.) Muitakin numeroita torkkariini sain, yleensä epäkelpoja - samoin kuin opettajani, olivat. Mutta en minä siitä numeroa tehnyt. - Kiva (kivempi, kivin) ... kivin oli voimistelunopettaja, olymppiamitalisti, hän inhosi minua suunnattomasti. Ja siihen hänellä oli tietysti syynsä. (Ainahan meillä on syymme, kun inhoamme toisiamme.) Mutta - voi vittu - kun heitin rekillä yhdenkädenjättiläisiä - ja muutenkin pompin vetreämmin kuin kukaan hänen Lontoon Olympialaisten mitallin saaneet joukkuekaverinsa, niin... äijä ihmetteli. (Itsekin olisin ihmetellyt, jos olisin ollut voimistelunopettajani.) Että... totanoin, niin että "kun yhtätoista ei voi antaa, pakko antaa sulle vaan kymppi".
VastaaPoistahoh, oijaa
Ps. Aikoinaan oppilaiden oli syytä pelää opettajiaan - ei minun, mutta muiden. Mutta nyt - pelkään näin - opettajat pelkäävätr oppilaitaan. Sehän on ihan perseestä. Opettaja = hänellä on opetettavaa. Oppilas = hän vastaanottaa oppia. Ei kysymys sen kummallisemmasta hierarkiasta ole. Ja jos oppilas ei halua oppia, se on hänen asiansa - ei opettajan. Mutta jos oppilas sen lisäksi haluaa näyttää opettajalleen keskisormeaan... se mielestäni ei ole mistään kotoisin. (tai ehkä islamilaisesta maailmasta, en tiedä)
Ja jos oppilas ei halua oppia, se on hänen asiansa -heitä varten koulussa kriisiryhmä.
PoistaVoisi sanoa, tuki- ja tsemppihenkilöstöä apuna jos mättää:
-On Johtavaa tsemppariohjaajaa.
-On Arjenhallintapäällikköä.
-On Syrjäytymisryhmän vastaavaa vetäjää.
-On Kopparitiimiä, Uraohjausosastossa kolme liitännäisjäsentä ...
-On siinä hommia jos aikoo selviytyä opiskelijoista, joita kiinnostaa kaikki muu kaikkialla muualla vaan ei oppilaitoksessa.
Tapakulttuurit törmäävät.
Mutta kun:oppilaalla on oppilaitosympäristöyliherkkyys niin on jäänyt kotiin - moni muu urheampi käy joskus koulussa, vaikka diagnoosista käy ilmi: jaksamisvaikeus; turhautumishäiriö; mielenkiinnonlöytämisen hankaluus; laaja-alainen välinpitämättömyys; akuutti instituutioviha; keskivaikea sopeutumattomuussyndrooma ...
Kerron pienen paasaavan totuuden tähän väliin, koulumaailmasta.
PoistaMuslimioppilailla on paljon mielenterveysongelmia ja käytöshäiriöitä. Tässä tarkoitan käytöshäiriöllä esimerkiksi tuhoavaa toimintaa, joka kohdistuu muihin tai itseen: en tarkoita mitään mallikäyttäytymistä - oppilaat ovat eritemperamenttisia.
Kun sitten oppilaan kotiin otetaan yhteyttä, jotta mielenterveydestä voitaisiin keskustella ja auttaa oppilasta, kotona ongelma kielletään, mielenterveysongelma kerta kaikkiaan on jotain, jota muslimioppilaalla ei saa olla. Se on tabu koko yhteisössä.
Tämä tekee oppilaan auttamisen mahdottomaksi, enkä itse oikeastaan ihmettele, että niin moni musliminuori syrjäytyy: hän jää ongelmaiseksi, kun ongelmaa kerran "ei ole".
Minulla oli kämpässäni muutaman päivän kestänyt kevyt putkiremontti. Vain sisääntulo- ja jotkut putket kylpyhuoneessa (vessa!) vaihtoivat. Tänään tuttu remonttimies herätti minut sohvalta, kun palautti avaimet. Sanoi: "sulta on jäänyt roskapussi eteiseen!" - Unentokkuraisena en heti ymmärtänyt, kun ojensi muovikassin, jossa oli viisi purkkia Karjalaa. On tämä elämä kovaa, Karhuahan minä juon.
VastaaPoistaSemmoisia ne remonttimiehet ovat. Ryyppäävät, paskovat ihmisten pönttöihin, juoruavat asukkaille naapureista.
PoistaMeidän talon mummut kahvittavat innokkaasti näitä nuoria miehiä, jotka mieluusti juovat mummojen kahvit ja syövät pullat. Palkkioksi remonttimiehet kertovat, mitä kamalaa naapurissa oli. Kun juoru on kulkenut kaikki läpi, käy niin kuin juoruleikissä käy: se on muuntunut tunnistamattomaksi.
Minäkin olin kuulemma yhden entisen naistalonmiehen entinen työtoveri. Totuus oli se, että tämä nainen oli talonmiehenä talossa, jossa joskus asuin. Lisäksi minulla oli saunakin täynnä kirjoja... Tässä totuus oli se, että minulla on vaatehuoneen ylähyllyillä kirjoja siististi omissa koreissaan, ilmanvaihtoputken alla raikkaassa ilmassa.
Kerran iskin kapakasta yhden naisen... siis tää on ihan huvittava juttu, tai en tiedä onko. PupuJussissa olimme kumpikin (= Pupuhuhta, Jyväskylä). Kotiini - se oli ihan siinä lähellä - kun pääsimme, nukahdimme kumpikin. Hän olohuoneen sohvalle, minä makummariini. KROOH KROOH sanoimme vain yöllä. Aamulla, kun heräsimme, me kumpikin katsoimme toisiamme, ja ihmeteltiin miksi olemme tässä. Autoin takin hänen päälleen, kun hän läksi.
PoistaHän oli muuten teurastaja, siinä lähellä oloi Atrian teurastamo. Okey, ajattelin. Seuraavana päinä, kun tähän giltsiin olin tutustunut, kävin Pupujussissa. Minulla oli krapula ja kaipasin olutta. Yksin siellä istuin, totta kai, luin lehteä, se oli sellainen Looshi jossa istuin, ja kuulin kuulin kuin toisessa Looshissa joku akka selitti innokkaasti: "Jumalauta kun eilen mä kävin yhren ukon luona. Sillä oli koko seinä täynnä kirjoja. Ja toinenkin seinä..." Kaikki remahtivat nauramaan. (Ihminen, kyllä minä sen käsitän, jolla on kirjoja, on epäillyttävä ihminen. Tavallaan kuin pedofiili.) Sitten se akka jatkoi, sen sermin takana... "mutta ei mee silti naitu..." Ja taas kaikki nauroi HAH HAHH HHAH. Mua, arvatkaa mitä, alko hävettää. (Tai punastuttaa. Se on sama asia.) Minä lähdin siitä kapakasta pois. Olin vähän nolo. Mutta ei kukaan minua nähnyt - paitsi Portsari. Sille piti antaa se 1,50;- markkaa. Jonka tietysti annoin.
Ei se osaaminen, ne taidot ja sivistys ole kuin yhden ihmiselon mittainen, jos sitä ei viedä eteenpäin.
PoistaEilen lähetin yhden syyrialaisen miessiivoojan vastaavan mestarin tuomiolle, koska tämä keikkui 4 metriä korkealla palkin päällä. Sama tyyppi jatkuvasti pilkkaa suomalaista työsuojelua ja heikäläiset nostavat sitten valtavan huudon kun jotain sattuu: " Suomi olla paska maa, miksi ei työsuojelu, rasistit ei tykätä muslimi, sen takia ei koska enää teke työ!"
Kohdistaisin tällaisissa tapauksissa katseeni työnohjaajaan ja työmaan valvojaan, sillä heidän toimenkuvaansa kuuluu uusien työntekijöiden perehdyttäminen myös työturvallisuusasioissa. Tehtäviin kuuluu myös seurata, että työntekijä noudattaa turvaohjeita. Sanominen ei riitä.
PoistaEi sekään ole thaimaalaisten marjanpoimijoiden vastuulla, jos jotain sattuu, kun työnantaja majoittaa heitä kuin orjia tai eläimiä, busseissa.
Tällaisia paikkoja on rakennuksilla pilvin pimein ja jonkun on vain nekin tehtävä. Hiirelläratsastajien lämpöiset huoneet eivät ole taivaasta tipahtaneet vaan Timpurit niitä edelleenkin pystyttävät.
PoistaJokainen järkevä ihminen pelkää epämiellyttävää ja selvää vaaran paikkaa, mutta se pelko on vain voitettava. Tosin alitajunnalla voi olla myöhemmin paljonkin sanomista.
Siksipä turvaohjeitten noudattamista on valvottava. Työturvallisuus on käsittääkseni Suomessa rakennusalalla hyvä, tiettyjä turvavarusteita on lain mukaan oltava, ja jos jotain sattuu, vika on varmasti muualla kuin varusteissa.
PoistaSemmoisia ne remonttimiehet ovat. Ryyppäävät, paskovat ihmisten pönttöihin, juoruavat asukkaille naapureista.
PoistaOlen kyllä törmännyt ihmisiin, jotka eivät arvosta duunareita pätkääkään... mutta kyllä siinä vaiheessa rupeevat yleensä arvostamaan kun tarvii sähkö tai putkitöitä tehdä :D (kumma homma).
Itse olen ylpeä ammatistani ja tykkään työstäni tosi paljon. Usein kuitenkin ihmiset ihmettelevät, miksen lue itseäni insinööriksi tms, kun olin niin hyvä koulussa jne- mutta yksinkertaisesti en vaan tällähetkellä halua. Itse arvostan tavallisia duunareita todella paljon, koska mikään tässä maailmassa ei toimisi ilman heitä.
Tuo ensimmäinen virke on ironiaa tai huumoria, ja kooste ihmisten puheista tässä taloyhtiössä. - Minua ei haittaa, jos putkimies käy kakalla minun pöntölläni, päinvastoin, sehän säästää hänen askeliaan. Kunhan vetää lopuksi pöntön. Ja ryypännyttä tuömiestä en töissä ole koskaan nähnyt, ellen laske niitä kahta muuraria, jotka kauan sitten muurasivat meidän kesämökin saunanpiipun vinoon...
PoistaMinä voisin vaikka naida työmiehen, niin pysyisivät paikat kunnossa. Arvostan käden taitoja ja kunnioitan vaikkapa timpurin osaamista.
Niin tietysti.
PoistaEnsivaikutelma on kuitenkin kaikkea muuta kuin ironiaa tai huumoria.
Jos sinä minua hiukankin olet lukenut, olisi kohtuullista olettaa sinun havainneen, että pidän työmiehistä, duunareista. Arvostan heidän osaamistaan usein enemmän kuin esimerkiksi päivystävien dosenttien.
PoistaSitä paitsi, jos minulta kysytään, harvoin kirjoitan vain yhdellä tasolla operoivaa totuutta. Kannattaa ottaa mukaan huumorin kirjo, vaikken alleviivaa sitä.
Myös minun kirjoitukset ovat huumoria.
PoistaVastuu siirtyy lukijalle.
Anonyymi, kyllä huumorin, alleviivaamattomankin tunnistaa, jos hiemankin on seurannut kirjoittajan tyyliä, ja jos ihmisellä itsellään on huumorintajua eli vivahteiden oivaltamiskykyä.
PoistaHuumorihan ei ole vitsikkyyttä eikä sutkauksia eikä ikinä pahantahtoista. Huuomri on ihmisen heikkouksien ymmärtämistä ja hyväksymistä. Kyky nähdä asia monesta näkökulmasta.
Enpä tiedä kuinka pitkälti lapsuus määrittelee aikuisuuden. Paha mennä sanomaan, kun on omakohtainen kokemus vain yhdestä ihmisestä.
VastaaPoistaOlen kotoisin pikkukaupungista, jossa tulee käytyä tosi harvoin nykyään. Vaikka minulla on ollut ihan hyvä lapsuus ja nuoruus, aina hiukan ahdistaa olla siellä.
Kävit sentään Iines muualla opiskelemassa! Se on ihan eri asia kuin jos olisit jämähtänyt kotipaikkakunnallaesi edes käymättä missään muualla.
PoistaIines04 maaliskuuta, 2017 09:28
Elin kymmenen vuotta Turussa, ja erovaiheessa oli pakko muuttaa sinne, mistä työpaikan sai. Näin se tässä ammatissa menee vieläkin, jos nyt opettaja enää ylipäänsä työtä saa. Paikkoihin voi olla jopa kuusisataa hakemusta, kuten juuri lehdestä luin. Kun oli vielä yhden aineen opettaja, ei voinut valita mihin menee. Eikä lasta yksin huoltava voi tehdä irtiottoja omien halujensa perään.
Minusta tilanne on ok, en näe tässä valittamisen aihetta. Kyselen vain sen perään, onko teidän muiden mielestä matkallaolo aina arvokkaampaa kuin paikallaan olo. Kun itse ajattelen niin, että elämä ei ole vain fyysistä liikettä, siirtymistä pisteestä toiseen.
Läsnäolo on tärkeintä, on sitten paikallaan tai liikkeessä. Helppo olisi sortua sellaiseen päätelmään, että kovasti liikekannalla olevat ihmiset ehkä pakenevat jotakin (itseään?) tai elävät hiukan pinnassa.
PoistaAivan liian helppo päätelmä minustakin, tyypillinen olkiukkoperusta, jonka päälle saisi rakennettua kuvan pinnallisesta kiireisestä ura- ja menoihmisestä.
PoistaNäin en siis oleta, vaan lähinnä pohdiskeluni painopiste on tuolla liikkumattomassa kohteessa. Sehän on se objekti, johon helposti liitetään myös olkiukkomaisia ja kliseisiä päätelmiä jämähtäneisyydestä, elämättömästä elämästä, vanhoillisuudesta ja pelkuruudesta.
Minulle sopii molemmat tavat, enkä ajattele, että toinen on parempi toistaan tässä asiassa, sillä ihmiset ovat elintapoineen erilaisia. Kaikki me täällä taaperramme kukin omalla sarallamme.
Paljon puhutaan itsensä etsimisestä ja löytämisestä, maailmankuvan avartamisesta ja kokemuksien keräämisestä. Minulla on nykyään taipumus kysyä, tarvitseeko ihmisen käyttää itseään kaikessa välineenä ja mittarina, pitääkö ihmisen sijoittaa itsensä eri maailmankolkkiin ja erilaisiin konteksteihin kokemaan omin silmin, että vittumaisia ihmisiä tai ihania ihmisiä löytyy joka puolelta maapalloa, samat asiat ja ilmiöt toistuvat kuitenkin eri ympäristöissä eri aikoina hieman eri variaatioin.
Lisään esimerkin paikoillaan eläjästä, maailmoja kiertelemättömästä persoonasta: Pentti Linkola, asuu ja elää saman veden vierellä ja noutaa jopa ravintonsa "pihaltaan".
PoistaHäneenkään eivät sovi jämähtämiset, vanhoillisuudet, pelkuruudet, nuo määreet, jotka mielellään liitetään henkilöön, jonka reviirin voisi piirtää harpilla käyttäen henkilöä keskipisteenä ja säätäen säteen melko pieneksi.
... " jos nyt opettaja enää ylipäänsä työtä saa. "
VastaaPoistaNo paperityöntekijätkö ne siellä kouluissa oppitunteja pitävät? Suomessa on paljon kouluja. Vaikka ei ihan joka niemessä ja notkossa, mutta kumminkin.
Paperiduunarit, tulkaa pois kouluista! Ette te osaa mitään. Teette vaan vessapaperia jossa on reikiä. Pyyhi siinä sitten!
nimimerkki "närkästynyt veronmaksaja"
Joskus kun tapaa ihmisen, eikä tämä nykyisinkään ole harvinaista, että tämä immeinen ylpeilee sillä että on asunut koko ikänsä samalla paikkakunnalla. Esimerkiksi vaikka Ypäjällä. Niin vähän ihmettelen. Mutta herrasmiehenä jätän tietysti sanomatta sen mitä ajattelen. - Ei minun tarvitse.
VastaaPoistaItse olen loikkinut paikasta toiseen kuin mustalaiselta karannut hevonen - oliko tämä hyvä metafoora, Tapsa, keksin äsken? Jooh. Ei sekään ole hyväa. Kaukana hyvästä... äskettäin tuli dokumentti Amy Winehousesta. Voi että en voi tuntea muuta kuin solidaarisuutta häntä kohtaan - en tietenkään, rakkaat Pappenheimilaiset, itseäni häneen vertaa... mutta niin oli tuttua, kaikki. Sydämeni melkein särkyi. - Se on käsittämättömän tuskallista elämää jos elää elämää joka ei ole omaa. Ei sitä tiedä, ellei ole kokenut.
Pakko tähän pistää Amylle
1rakastan tätä laulajaa. kuin hiukset tuulta"
Siinä dokumentissa eräs musta muusikko, ammattilainen tietysti an sich, vertasi Amya Ella Fitzgeraldiin ja Billie Holiday´'hun. Molemmat vertaukset ovat imartelevia - Biillietä ehkä kumminkin pidän parempana. Jos ette ole tätä ennen kuunnelleet, älkää nytkään kuunnelko
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=h4ZyuULy9zs
Siinä on juutalaisen miesopettajan sanat. Hän hmetteli, amerikkalainen vaikka olikin, että tällaista on?
Kyllä minäkin ihmettelisin, vaikka olisin islantilainen. (Islannissa on paljon hyviä shakinpellaajia, kolmiloikkaajia ja runoilijoita. Islanti on hieno maa!)
Ihmisen ääni on kaunein instrumentti. Mikäs sille on säveltää lauluja... tietysti hyvin vaikeaa. Pianolle tai viululle eli sellolle säveltäminen on - luulen niin - helpompaa. Puhumattakaan kitaroista.
PoistaAmylla on aivan uskomattoman hieno ääni. ...
Katsoin minäkin Amy Winehouse -dokkarin ja tuli surku ja vihainen olo. Miten olikaan tyttöparka jätetty kotona ihan oman onnensa nojaan. Niistä lähtökohdista ei ollut ihme, että kävi niin kuin kävi.
PoistaAmy oli isälle lypsylehmä ja näyttelyesine ja siitä huolimatta hän palvoi maata tämän jalkojen alla. Liiallinen solidaarisuus vanhempia kohtaan - ei hyvä ainakaan sitten, jos dynamiikka on noin sairas.
Amyn äänen veroista harvoin kuulee.
Kun Billietä kuuntelee... ymmärrättekö tekstistä mistä on kyse...? tekee mieli ottaa lakki päästä, seistä asennosssa, ja rukoilla. Ajattelen, että näin kaikki Oodinin soturitkin tekisivät, tai mitä näitä "rajat kiinni ensin meiltä, sitten teiltä" muille hyväätahtovia ihmisiä on... tekisivät.
PoistaOlen vasemmistolainen ihminen, se ei verenperintöä ole - itseopiskeltua on. Ennen kun juuri kukaan tiesi luonnonsuojelusta mitään, minä olin luonnonsuojelia. Sitten tämä tuli tämä Koijärviliike, josta siksi Vihreät niminen puolue. En pidä Vihreistä r.y., heillä on pallo koko ajan hukassa, politiikan teko pitää olla pragmaattista. Siinä vihreät ovat toiseksihuonoimpia. Koska KristillisDemokraatit eivät suostu ymmärtää edes sitä, että ei yhteiskunnan asioita ratkota Raamattua heiluttelemalla. Paskiasiset.
Perussuomalaisista taas en tässä yhteydessä puhu mitään. Koska olen saanut sivistyneen kotikasvatuksen. Ja muutenkin vältän tilaisuuksia jossa verenpaineeni noussii. (No ei se ny Soinin takia nouse. Hänen äänestäjistään taas en ole varma. Voi vaikka nousta.)
Ps. Ihmiset... kähmikää välillä toisianne!
Ku Klux Klaanin historiaa ei pysty lukemaan itkemättä. (Tai mistä minä teistä tiedän, mitä pystytte.)
Luin että verenpaineesi nussii.
PoistaBillie laulaa lumoavasti, ja luulen, että oikein hirmuinen rasistikin heltyy kun Lady laulaa bluesia. Jos ei silloin mikään liikahda sisuskaluissa, voi minun puolestani tyypin viedä vaikka saunan taakse tarkempaa käsittelyä varten.
Minusta on kyllä vaikeaa uskoa, että joku on oikein pesunkestävä rasisti. Ajattelen niin, että onneton yksilö kärsii koulunkäyntivajeesta ja tiedonpuutteesta.
Minusta rasisti kaipaa samanlaista lohduttavaa päänsilitystä kuin kuka tahansa onneton tai syrjäytynyt. Miksi meillä rasistit on jätetty hoivaamatta, oman onnensa nojaan? Missä ovat heidän tukihenkilönsä?
PoistaAmy kuoli (oliko se nyt 27 -v, ikäisenä, tai). Siinä iässä - jos saan pelkistää asioita - soul-laulaja ei voi edes käsittää mitä hän äänellään tekee. (Usko ihmeessä Kuunkuiske - olet kamalan mukava ihminen.) Mutta tuo Amy laulaa heti kuin olisi syntynyt tähän (kirottuun!) maailmaan 5-kymppisenä! Silloin soul-laulajan ääni on kypsimmillään - kaiken kokenut, ja kaiken osaa antaa myös kuulijalle.
PoistaPs. Tämä tuli mieleen että... koska olen leffahullu... niin Hullu Pierotin elokuvassa tämä maskuliininen päähenkilö Jean-Paul Belmondo lopuksi käärii päänsä ympäri dynamiittipötköjä. Jotka sitten sytyttää... ja räjähtää elämästä pois. Mutta ennen sitä... toivottavasti osaatte ranskaa yhtä hyvin kuin minä, eli ette ollekaan... siinä dynamiittipaketissa lukee suurin kirjaimi DYNAMITE. Mutta kun tämä Jean-Paul kietoo sen päänsä ympärille, näkyviin jää vain AMI...
Hienoa symboliikkaa. Hyvin hienoa.
Sitä paitsi hirvittästi rakastan Amya.
Olen yhden kerran eläissäni suuttunut tai lähes raivostunut yhdelle oppilasparalle. Hän oli muuan Sami, joka naureskeli tunnilla minulle, ettei ole koskaan lukenut yhtään kirjaa.
PoistaHän nimittäin väitti, että neekerit ovat tyhmiä, kun eivät osaa rakentaa edes taloja. Naureskeli suupielet korvissa. Minä huusin poikaparalle, että lue enemmän kirjoja, niin tiedätkin jotain! Tähän tyyppi sitten irvisteli tuon, ettei ole lukenut ikinä yhtään kirjaa.
Näistä mustista ihmisistä vielä sen verran - ilman että verenpaineeni nousee niin poikuuteni minä hyvin tummalle tytölle menetin. Lúcia Mallagonelle. Muistaakseni Santoksessa. Aamuyöstä kun hiippailin laivalle, III:s perämies nojasi reelingiin - se oli kova runkkaamaan - kysyi multa, kun laakongia nousin ylös "kenenkäs tiinaturnerin luota sitä nyt tullaan"...
PoistaEn vastannut.
... "Miten olikaan tyttöparka jätetty kotona ihan oman onnensa nojaan." ...
PoistaNäinhän oli käynyt. Kun ihminen alkaa etsiä rajoja - tai rakkautta - maailmalta, ei hän niitä sieltä löydä. Paitsi joskus, vahingossa. Muuten maailmalta löytää vain kauheuksia. Ja saa satiaisia (Pthirus pubis).
Ps. Älkää uskoko minua! En minä ole näin pessimisti. Äsken kävin Lidlissä. Ja arvatkaa mitä... siellä oli sadoittain oluttölkkejä jotka huusivat minulle hyllyiltään "tule mikko, ota minut nuorena mikko, tule ja avaa minut ja riistä neitsyyteni..." No enhän minä niitä kaikkia voinut. Mutta 10 Olvia otin.
Muistelin äsken erilaisia asioita, mutta olkoon. Ihmisen pääkopassa - jota myös pärelaatikoksi sanotaan - on yllättävän paljon muistoja. Itsekin sitä välillä ihmettelee. Mutta onneksi niitä ei tarvii kirjoittaa kenenkään (äärimmäisen ystävällisen naisihminen) blogiin.
VastaaPoistaMutta ei.
Kerran haastoin Tarmo Uusivirran nyrkkeilemään. Kadulla oltiin kumpikin, pikkasen huppelissa, ehkä Ylä-Ruutin edessä. Tare kun kanssa ei pulloon sylje eikä viinaputelin korkin päälle astu... Tare koko ajan toppuutteli minua "... älä ny Mikko, älä ny Mikko..." Mutta minä vaan koko ajan olisin halunnut boxata. Sen takia Tare siitä äkkiä lähtikin pakoon, juoksi käpälämäkeen.
Ymmärsin myöhemmin, miksi. Koska mitä ideaa on nyrkkeillä jonkun idiotiin kanssa, joka on perhonen..? Salilla sai antaa turpiin kovemmille vastustajille, ja välillä saada itsekin turpiin.
Tare oli hieno ihminen. Mutta kyllä minä hänen ratkaisunsa ymmärsin, ampui itsensä, miksen minä sitäkin ymmärtäisi? - Olen sartrelainen.
Onko kyseessä sama Mikko joka äskettäin Komisario Palmuna Helsingissä?
PoistaEn ymmärrä kysymystä???? Vastaan varmuuden vuoksi - ehkä.
PoistaSiis tämä Mikko Kivinen.
PoistaEutanasian sallimispaperin allekirjoittaisin, jos minulta kysyttäisiin, mutta itsemurhat saavat minut ahdistuneeksi ja lohduttomaksi, tunnen tuskaa. Kun aina löytyisi jostain uusi ovi, josta pääsee pois tilanteesta. - Vaan mitä voi toinen tässä tehdä?
VastaaPoistaItsemurhan kohdalla ei kyse ole siitä - näin minä asian olen ymmärtänyt - että ovia ei olisi. Totta kai niitä on - on mennä vaikka minne. Harva kai tekee itsemurhan "ulkoisten olosuhteitten takia"... Epäilen ainakin. Kyllä se halu syntyy ihmisen sisältä.
PoistaNiin minäkin epäilen, mikis. Ulkoiset olosuhteet eivät tule mieleeni itsemurhan kohdalla, vaan ihmisen omat sisäiset syyt.
PoistaTarkoitin sellaisia toisenlaisia abstrakteja ovia, kuin vaikka pienenkin toivon ja jaksamisen ovia.
Poissa ovat ne ajat kun mies teki itsemurhan konkurssin vuoksi. Erään ystäväni isä ampui luodin päähänsä, kun hänen tekemänsä kavallukset paljastuivat. Hän meni yrityksen ullakolle ja oli pyytänyt vaimoaankin sinne. Vaimo ei ehtinyt ja niinpä mies ampui vain itsensä.
Eutanaasia kannatan. En käsitä miksi lääkärit ovat sitä vastaan. Yksi minun veljistäni oli lääkäri, tosin teki itsemurhan, mutta miksi muut lääkärit ovat niin hölmöjä? Syöpäsairas ihminen - joka todistettavasti on todettu parantumattomaksi - miksi hänelle ei voi antaa pilleriä joka veisi hänet näistä maallisista tuskista pois...
PoistaKyllä ihmettelen.
Lääkärit vetoavat varmaan Hippokrateen valaan, jossa he lupaavat mm. näin:
Poista"En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen."
Kankaan paperitehtaan Kemikalio-osastolla, joka varmasti on yhtä haastava paikka ansaita leipänsä kun opettaa mukuloille suomenkieltää... niin se mun opettajani, Kari nimeltään, lohdutti minua että "vaikka et heti tätä opi opit sitten myöhemmin." Sano se senkin että "ei tää mikään Tshernobyle ole, ei mee aleta säteilee...". Vittu kun lohdutti. Kyllä se oli kamalaa. Ehkä juuri siksi sainkin infarktiin. Vastuu oli niin musertava. Siellä oli ainakin sataykstuhatta putkea eli rööriä ja jokaisessa oli venttiili. Joka hetki piti tietää, kun tuijotti niitä VIITTÄ eri näyttöpäätettä, että onko jokainen venttiili oikeassa asennossa...
VastaaPoistaHyvinhän siitä maksettiin, ei sev väliä, enemmän kuin Jyväskylän Keskussairaalan ylilääkärille, mutta välillä meinas mennä multa hermot. (Ja kyllä ne välillä menikin.)
Olen ollut monenlaisessa työssä, mutta kyllä minä kaikista niistä pidän opettajanhommia haastavimpana, koska toisin kuin ammattimiehillä, opettajan koulutus ei anna konkreettista ohjausta tulevaan työhön. Koulutus on paljolti humanistista höttöä, niin kuin ehkä tiedätte. Sanallakaan ei mainita, mitä niille keropäille kakaroille tulee tehdä, kun ne harjoittavat oikeuksiaan koululaitoksessa.
PoistaToiseksi haastavinta oli munanlajittelijan työ Bergelinin munapakkaamossa. Siinä vaadittiin herkkiä sormia, kun huonot munat piti nappaista pois hihnalta. Haastavaa oli myös selvitä kaatumatta rikkoutuneiden munien liukastamalla lattialla. Asiaa auttoi hieman se, että olin ihastunut munapäällikköömme, joka ajoi valkealla Saabilla ja murahteli meille tytöille. Muistan kaiholla myös hurttia työpaikkahuumoria.
Muistan lukeneeni joltain filosofilta että "miksi toteuttaa ajatus, jos se jo sinällään on hyvä"? Olikohan tämä Nietzschea... en kyllä muista. (Tapsa, Tapsa - sinä tiedät.) Mutta ajatellaan sellainen äärimmäisen kaukana kaikesta filosofiasta oleva aksiooma - että haluaisin (muka) purra Iinestä pyllystä... Johan on kummallista. Siis en minä sitä tarkoita, jos tässä hiuksia halotaan, ettenkö tahtoisi niin tehdä... Mutta sehän taas mielestäni teille muille ei kuulu yhtään.
VastaaPoistaTuus...!
Iines, toivon todella että välillä sensuroisit minun juttujani. Luotan arvostelukykyysi erottaa täysin järjettömät höpinät asiallisimmista kommenteista. Se, että sensuroisit sanoamisiani, ei MISSÄÄN NIMESSÄ ole loukkaus minua kohtaan! Vaan PÄINVASTOIN. (No nolottaa niin samperisti lukea seuraavana päivänä kaikenmaailman skeidaa mitä kännissä on nimimerkillään kirjoitellut!)
VastaaPoistaYsäväsi, Mikko.
Ystäväni Mikko, asetat minulle mahdottoman tehtävän! Voin kyllä vakuuttaa, että järjettömät höpinät kyllä poistan. Vaan missä se raja kulkee, luoja yksin tietää.
VastaaPoistaSeuratessani raivokkaita nettikeskusteluja, minusta usein tuntuu ettei rajaa ei ole.
PoistaIhmisen luonne on jotakin heilahtaneen eläimen ja neuroottisen ihmisen väliltä. Eläimet ovat impulsiivisia, äksyjä ja usein aggressiivisia.
Eläiten laumakäyttäytyminen ja laumojen hierarkkisten suhteiden muodostuminen ovat meissä ihmisissä jäljellä. Ja somessa ne näkyvät paljaimmillaan. Ihan kuin taantuisimme takaisin savannille liittyessämme kommenttipalstoille.
Joka ikiselle netin keskustelupalstalle – tai missä vain – kertyy nopeasti päivystävä äksyilevien ihmisten ydinjoukko. He omivat ryhmän – ja keskustelun – ja ryhtyvät dominoimaan sitä. He laativat ryhmälle säännöt ja vaalivat mielipidepuhtautta. Heidän vastustamisensa on virtuaalinen itsemurha.
Juuri äksyimmistä tulee kyseisen nettilauman johtajia. Ärhäkkyydessään he muistuttavat enemmän eläimiä kuin sivityneitä ihmisiä. Ryhmän seuraajat taas kiihottuvat johtajiensa mielipiteistä. Uskon, että osa saa orkkuja pelkästä oikeaan laumaan kuulumisen huumaavasta tunteesta.
Johtava ihminen valvoo nettiryhmäänsä herkeämättä puunsa latvuksesta. Yötä päivää. Jos näköpiiriin ilmestyy laumaan kuulumaton outo tyyppi ja sanoo jotakin väärin, meteli on valtava. Ja jos vierailija kuuluu peräti vihollislaumaan, kirkuminen on korviahuumaavaa. Ellei huutaminen ja vittuiluoksilla huitominen riitä karkottamaan vierasta, tunkeilija deletoidaan, bannataan, ignooraataan, blokataan..
Pahimmat laumat ovat kyllä jokaisen netin hevijuuserin tiedossa. Niitä käydään vaivihkaa tarkkailemassa puun takaa. Se pyritään tekemään niin, ettei jälkiä jää.
Toki voi myös kommentoida, mutta ei rehellisesti. Lyhyt mielistelevä kommentti johtavan kommentoijan viestiin on anomus päästä lauman jäseneksi. Sillä rapsutetaan kirppuja ja tunnustellaan johtajan mielialoja – joita, herraparatkoon, on viisainta myötäillä. Jos tulokas sanoo jotakin väärin, niin läimäyksiä sataa kunnes anteeksipyyntö irtoaa. Ja voi sitä anelevien hymiöiden määrää millä sitä ruinataan!
Olen taas lähiaiokoina sortunut huvittamaan itseäni ja seuraillut blogien suosituimpia keskusteluryhmiä laidasta laitaan.
Vannon teille: Ei ole eroa sivistyneen ja sivistymättömän ihmisen nettikäyttäytymisessä näissä ryhmissä. Sama raivo molemmissa. Jos vieraan ihmisen haju haistetaan, tai jos jo sata kertaa bannattu nettiruumis jossakin kommetin takana kummittelee, möly on valtava.
Toki akateemiset mölyävät eri tavalla kuin elämäm koululaiset, mutta tunne on tismalleen sama: apinanraivo.
Minkäs ihmispolo sille mahtaa, että on laumaeläin, karvaton apina, joka on eronnut serkustaan simpanssista vain 7 miljoonaa vuotta sitten. Ei siinä ajassa pääse tämän pitemmälle.
PoistaPakko myöntää, että minäkin yhä useammin maailman menoa seuraillessani ajattelen anonyymin lailla, eikä siis pelkästään somemaailmaa vaan ihan kansainvälistä politiikkaa.
Miten on mahdollista, että sivistysvaltiot varustautuvat yötä päivää karmein tuhoasein pelätessään, että jos hetkeksikin herpautuu, niin joku muu sivistysvaltio hyökkää heti kimppuun?
Pahinta on, että se pelko taitaa olla ihan aiheellinen. Meillä on vielä paljon kasvunvaraa jäljellä.
No jaa, Anonyymi, olet tarkkanäköisesti kyllä eritellyt asioita ja laatinut kuvaa virtuaaliryhmäytymisestä. Ihminen on tosiaan laumaeläin, niin kuin Tapsakin toteaa. Ryhmään kuuluminen on ihmisen perustarve, ja useimmilla ihmisillä on monia ryhmiä, joihin kuuluu. Ryhmäytymisessä ei siis ole mitään pahaa, se on positiivinen asia.
PoistaKannattaa varmaan kiinnittää huomiota siihen, miten ryhmään liitytään. Jos tulokas on aggressiivinen ja ensi töikseen hyökkäilee ryhmän jäseniä vastaan tai arvostelee toisten mielipiteitä kärkkäästi, on selvää, että tulokkaaseen suhtaudutaan epäillen.
Näin menettelevät eläimetkin laumoissaan: vieras torjutaan aluksi jos hän on liian päällekäyvä, mutta otetaan ryhmän jäseneksi, jos häntä ei koeta uhaksi. Tasavertaisuus tulee, kun se on ansaittu ja tulija osoittanut ystävälliset aikeensa.
Tämä vielä nettiryhmistä: ulkopuolinen keskusteluja seuraava saa herkästi vaikutelman, että mikä tahansa keskusteluryhmä on yhtenäinen ja yhden mielipide on muka kaikkien mielipide.
PoistaNäin on käsittääkseni vain keskusteluryhmissä, joissa ollaan jonkin selkeän asian tai agendan ympärillä tai joissa on voimakas erimielisten sensuuri.
Vapaat keskustelufoorumit ovat melko epäyhtenäisiä, ja niillä esiintyy mielipiteitä laidasta laitaan. Kirjoittajat eivät ole linnoittautuneet muuriksi uusia vaikutteita vastaan, päinvastoin. Mihinkään foorumille ei kuitenkaan kannata mennä brassailemaan tai hyökkäilemään persoonia vastaan. Asiallinen ja ystävällinen kirjoittaja pääsee sisään minne vain.
Täällä emännät ja perussuomalaiset ovat kirosana.
PoistaVoi sitä kommentoijaa joka uskaltaa puolustaa heitä.
Sitä mä ihmettelen ; jos kirjoitan nimimerkillä saan tälläisen palautteen:
Panen tänne loppuu saamani palatuteen:
#Kommenttien valvonta on toistaiseksi päällä.
Tuhatnikki - monin eri variaatioin, Veljmies Kuopiosta. Sinulla/ teillä ei ole tänne enää mitään asiaa, kommenttejanne ei julkaista, ei nyt eikä jatkossa. Tämä blogi ei ole henkilökohtaisen loputtoman negatiivisen monologiviestinnän ja murremuljauttelun sekä alkeellisten kielivirheitten kaatopaikka.#
Ihme kiukuttelua ..Nyt olen saanut anonyyminä kaikki juttuni läpi.
Julkaisen tämän kommenttisi poikkeuksellisesti ja tämän kerran, sillä toivon sinulle, arvoisa Anonyymi-Veljmies-ym. sielunrauhaa tämän asian kanssa.
PoistaSe että kommenttejasi on poistettu eikä enää julkaista, ei tietenkään johdu niiden "erimielisyydestä", sillä usein olen myös tukenut ajatuksiasi.
Olet saanut lukuisia varotuksia käsittämättömien tai aggressiivisten ja muita ja bloginpitäjää halventavien kommenttiesi vuoksi. Sellaiset kommentit tuskin menisivät muuallakaan läpi. Varoituksista huolimatta et ole ottanut niistä opiksesi. Näin ollen en näe asiassa vaihtoehtoja.
Se että saat anonyymina kommenttejasi läpi, johtuu tietenkin siitä, että niissä ei kalveta ketään. Näin tapahtuu jatkossakin. En ole seurannut Sitemeterin tietoja enää vuosiin muuta kuin häirintätapauksissa. En seuraa nytkään.
Ihmisillä on sosiaalista älyä ja viisausälyä. Viisas tietää paljon mutta sosiaalisesti älykäs tuntee kaikki. On myös heitä, jotka tympääntyneinä nykymenoon jättäytyvät kaikesta sivuun. Siihen perustuu tyhmyyden maailmanherruus.
PoistaOn myös ulospäin suuntautuneita – ekstrovertteja – ja sisäänpäin kääntyneitä – introvertteja.
Ekstrovertit ottavat aina tilan haltuunsa keinoina puolihöhlä hohotus, kestokälätys, halu tehdä naurunalaiseksi kaikki, jota he eivät ymmärrä. He pitävät sitä huumorina.
"että niissä ei kalveta ketään".-kalveta ??? Mitä murrettä tämä on??
Poista-Minä ymmärrän esim. tulla kalpea(mma)ksi, kelmetä. esim. Kalvenneet posket. Kalpeni kiukusta. Kuvaannollinen esim. Kalvennut muisto. Sen rinnalla kaikki kalpenee jää varjoon.
-Vai tarkoittaako -kalvaminen-materiaaliin, yl. metalliin, poratun ja us. väljennetyn reiän viimeisteleminen pyörivällä kalvaimella
-Kalvamisessa poistetaa metallia ohuina lastuina vain pieniä määriä, jolla saavutetaan hyvä pinnanlaatu ja tarkuus.
-Vaikea ymmärtää länsi-suomen muretta.
Kalvaa-verbiä käytetään myös kuvallisesti: epäilys kalvaa, tauti kalvaa, ihminen voi kalvaa toista samoin kuin rotta tai hiiri kalvaa eli nakertaa käytävää talon rakenteisiin tehden tuhojaan pikku hiljaa. Sana on kirjakielen ilmaisu, ei murretta.
PoistaPohjois-Amerikassa on eri aikoina perustettu lukuisia yhteisomistukseen perustuvia idealistisia yhteisöjä, ja suurin osa niistä on Suomalaisten "Sointulan" tapaan purkautunut muutamassa vuodessa. Poikkeukset ovat lähes aina uskonnolliseen ideologiaan perustuvia.Kaikkein pysyvimmät yhteisomistukseen perustuvat yhteisöt ovat anabaptistisen Hutteriittikirkon kommuunit. Myös Israelissa uskonnolliset kibbutsit,joissa jäseniltä edellytetään tuntien päivittäistä osallistumista uskonnollisiin rituaaleihin, ovat säilyneet. Sekulaarit kibbutsit ovat kuihtuneet.
VastaaPoistaNämä tiedot(väitteet) ovat Vihavaisen-Hamilon-Konstigin Kirjasta: "Mitä mieltä Suomessa saa olla", hieman harhaanjohtava nimi.Mutta kannatti lukea ,vaikka olenkin monista johtopäätöksistä eri mieltä.
Irrationaaliset uskomukset ja ajan tuhlailu rituaaleihin vaikuttavat siis edistävän menestystä, luomalla yhteishenkeä.
Matti Kurikan ajatukset olivat hyvin moderneja, kannattaa tutkia hieman tarkemmin hänen ajatusmaailmaansa. Osa hänen "ideoistaan" on tullut todeksi, toteutunut Suomessa. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, naisten ja miesten tasa-arvo, kunnallinen päivähoito, maksuton peruskoulu.
PoistaP.s Sointula-yhteisö Kanadassa on yhä olemassa. Se on ajansaatossa toki muuttunut, mutta siellä asuu ja elää yhä ihmisiä.
Suuri osa uskonnollisista kommuuneista on osoittautunut narsististen johtajien huijauksiksi. Jotkut loppuneet joukkomurhiin.
PoistaPitkä ikäisemmätkin pysyvät pystyssä fanaattisella uskolla ja minimoimalla yhteydet ympäröivään maailmaan.
En puhunut uskonnollisista yhteisöistä. Kurikan aikoinaan perustama Sointula perustui Kurikan ideoihin, joo ja hajosi, mutta Malcolm saarella asuu yhä sointulalaisten jälkeläisiä. Siellä on mm Sointula-museo. Hakusanalla "malcolm island" löytää runsaasti informaatiota saaresta, sen asukkaista ja sen historiasta sekä nykypäivästä.
PoistaYleinen äänioikeus, naisten ja miesten tasa-arvo, kunnallinen päivähoito ja peruskoulu eivät todellakaan ole lähtöisin minkään mattikurikan päästä.
PoistaElämäkerturinsa mainitsee: ”vain harva on kyennyt kohdistamaan itseensä yhtä paljon valtavia odotuksia ja vielä harvempi on yhtä surkeasti pettänyt kaikki itseensä kohdistetut toiveet. Loistavilla hengenlahjoillaan ja valloittavalla ulkomuodollaan Kurikka lumosi ihmiset, jotka lumouksesta päästyään kirosivat hänet.”
No, se kerturin kertomaa. Teatteriohjaaja Tuomo Aitta kirjoitti näytelmän Kurikasta ja Sointulasta ja teatteriporukka kävi nyky-Sointulassa, muutama vuosi sitten. Vierailusta löytyy runsaasti juttuja verkossa ja youtubessa sekä muualla somessa. Kurikasta ja Sointulasta on myös paljon erilaista matskua verkossa. Sointula on suomalaisten siirtolaisten historiaa. Suomesta lähdettiin, koska haluttiin parempaa elämää.
PoistaEi Kurikka mikään huijari ollut. Vaan uskoi ideoihinsa. Ulkoiset ja yhteisön sisäiset syyt kariuttivat hankkeen. Israelin kibbutsi-kolhooseissakin yhteiselon into ajanmyötä väljähtyi, ja ihmiset perheineen alkoivat vetäytyä omiin nurkkiinsa yksityisyyteen.
PoistaKurikan Sointulaan oli m.m kielletty pappien ja kapakoitsijoiden tulo, vallitsi henkinen ja kemiallinen kieltolaki.
Se, mitä olen lukenut Kurikan ajamasta sukupuolten täydellisestä tasa-arvosta ja Sointulan yhteiskeittiöstä ja päivähoidosta, joka "vapautti" naiset työlle, tuntuu minusta täysiveriseltä sosialismilta, joka uhraa lapset utopiansa puolesta.
PoistaKaikki Kurikan siirtolakokeilut päättyivät lähinnä surkuhupaisesti.
Elämäkerran kirjoittaja tuskin harjoitti vaihtoehtoista totuutta. Kaikki Kurikasta tiedetty tukee MEGIN mainitsemaa narsistista johtajuutta. Kurikka ajautui peruuttamattomiin riitoihin suuren määrän ystäviään ja seuraajiaan kanssa. Lopuksi äijä heitettiin niskapersotteella ulos perustamastaan Sointulasta. Sointukulku ei ollut sopiva.
PoistaHieman pelottavaa se on, että nyt tämä yleisen epävarmuuden ja murroksen aika nostaa epäilemättä vielä paljon noita kuspiäjohtajia.
Epävarmuudessa ihminen toivoo vahvaa johtajaa, joka näyttää tien, pistää asiat halki, poikki ja pinoon. - Harvoin sellaisesta on suurempaa onnea syntynyt.
PoistaBenito Mussolini oli karismaattinen sosialistitoimittaja, joka sai voimakkailla kirjoituksillaan lehtien levikit nousuun. Vähitellen sosialistit alkoivat häntä ja hänen yhä äärimmäisiksi käyviä keinojaan pelätä, antoivat erehdyksessä potkut koko karmismaatikolle. - Erehdys se oli siksi, että henkihän siinä myöhemmin lähti mokomilta oikeaa asiaa ja asioiden kuntoon laittamista huonosti ymmärtäviltä potkijoilta.
PoistaVarmasti jokaisella johtotehtävissä olevilla ja olleilla on oltava jonkinasteista narsismia. Se mitä olen lukenut Kurikasta henkilönä kertoo samansuuntaista, mutta taloussotkut taisivat olla myös eräs tekijä lukuisten muiden syiden lisäksi (vapaa rakkaus ei toiminutkaan, sitä yritettiin toteuttaa myös kuuskytlukulaisten toimesta ensimmäisen seksuaalisen vapautumisen aikoihin Suomessa ja muuallakin). Kiinnostavinta minusta tuo yhä olemassaoleva suomalaisyhteisö, siirtolaisuus ja se kuinka innostuneena he ottivat vastaan Sointula-näytelmän. Siitä löytyy matskua netistä, muun muassa lehtijuttuja ja artikkeleita. Suomalaissiirtolaisten tarinat ovat mielenkiintoisia. Näytelmä oli muuten myös todella hyvä, kävin katsomassa sen kahdesti Kirkkonummella.
PoistaIhan sivumennen mainitsen, että Matti Kurikka oli inkeriläinen. Heitä, joista on kertovinaan Tervon Matriarkka.
PoistaMuista kuulleeni Matti Kurikan nimen jo koulussa, ohimennen. Kiinnostava ja ristiriitainen persoona, tekee mieli lukea hänestä lisää, koota kaikki silpputieto.
PoistaPoimin hänet uuteen juttuuni hyvinkin ohuitten tietojen varassa - te tiedätte varmaan paljon enemmän. Ennen kaikkea persoona kiinnostaa ja elämäkerta.
Pankaa Kurikka-kommentit mieluummin uuteen juttuun, jos mieleen tulee jotakin.
PoistaYhteishenki elää Sointulassa, Pirkko Kotila Kansan uutiset 9.9.2012.
VastaaPoistaMitä tästä?
PoistaSiinä mm kerrotaan "kurikkalaisesta" tasa-arvosta erään 60-vuotiaan sanoin, ja Sointulan nykyisyydestä. Kotilan eka juttukin oli mielenkiintoinen.
PoistaNykyaika on kamalaa! - Yksi hyvin tuntemani hippi kirjoitti kuitenkin hyvin. Häntä on halveerattu kevyestä otteestaan. Näin hän sanoi vanhoillisuudesta:"Jo taistellessaan vastaan jokaista itsenäisempää elämänilmausta, jokaista nykyaikaista taideteosta ja persoonallisuutta, se taistelee kotilietensä ja kotijumaliensa puolesta, peljäten niiden kukistuvan , jos tuo "uusi" pääsee mihinkään voimaan, valtaan tahi kunniaan tässä maassa. Se on muistojen taistelua vastaan toiveita, entisyyden taistelua vastaan nykyisyyttä ja tulevaisuutta -- Ainoa kannatettava kirjallisuus meillä pitäisi olla sen mielestä kansallisromanttista, kristillissiveellistä, kelpaavaa jokaisen äänenmurroksessa olevan koulupojan ja typerimmänkin tyttölapsen pöydälle.
VastaaPoistaEino Leinokaan ei olisi osanut noin hyvin kirjoittaa!
Ymmärrän kyllä, ettei hippiystäväni, liekö peräti vihervassari, sanat monelle kolahda. Käyttää hieman vanhahtavaa kieltä tehokeinonaan, eikä selvästikään ymmärrä kulttuurin ikiaikaisia arvoja. Löndeboomin Armaaksi me häntä kutsumme, kun takanapäin juttujaan irvailemme.
PoistaTämä on nyt hieman noloa. Tarkistin asiat googlesta, wikipediasta ja facebookista, huomasin kirjoittajan olleen juuri Eino Leino, enkä minä koko äijää kovin hyvin tunne, hänhän kuolikin jo paljon ennen syntymääni sinne Nuppulinnaan. Tuusulan Nuppulinnan ohi ajan toki joka kerran, kun työmatkaani kuljen ees tai taas. - Eikä se mikään vihervassari ollut, saati sitten hippi. Sellainen vähän boheemi.
PoistaMikis tuolla aiemmin puhui Amy Winehousesta ja Lady Daysta, Billien Holidaysta. Kummankin kohtalo oli karu, en tiedä ketä siitä syyttäisi. Molemmilla oli aivan tavaton itsetuhovietti, tekivät asioita, joista jokainen tietää: "Noin ei voi ainakaan tehdä!"
VastaaPoistaAmystä tykkään ja Billietä suorastaan rakastan.
Wkipedian artikkeli Billiestä on minusta huono, erittäin huono, huonon huono.
Billie toimi nuorena prostituutin virassa ja myöhemmin häntä viranomaiset vainosivat juuri tuon Strange fruitin, juutalaisen kirjoittaman kappaleen, vuoksi. Huumeista häntä viranomaisten taholta ahditeltiin, vaikka kaikki muusikot ja suuri osa veteraaneista niitä käyttivät.
Tässä Billie ja Lester Young hoitavat All of men kotiin. Lester Youngin opin Raunon päreestä, kun pisti aivan taivaallisen ihanan One o´clock jumpin. Se Raunon linkittämä on poistettu juutuubista, mut kuis olla, tässä sama kappale. Vauhtia piisaa, mutta Lester on aina cool, etten sanois rauhaisa.