7.2.2019

Skandaaleita



Luotettavassa mediassa lukee, että katolisen kirkon skandaali paisuu. Skandaali on tässä yllä, etupuolelta, ja takapuolelta skandaali tässä. Alla olevan skandaalin panen pienenä, jotta riettaus ei paista suoraan silmään. Suurentakaa skandaali, jos tahdotte.


Paavi nimittäin pyhyyksissään on myöntänyt, että papit ovat hyväksikäyttäneet nunnia ja pitäneet heitä seksiorjina. Vatikaanin naistenlehti on mennyt  niinkin pitkälle, että  kertoo nunnien joutuneen abortoimaan pappien lapsia tultuaan raskaaksi hyväksikäytön seurauksena. Samaan syntisyssyyn menevät selibaatit ja abortit.

Kuten arvoisa lukija ennestään tietänee ja tästäkin näkee, nämä nyt esille nousseet synninteot ovat vanhaa perua jo näiden maalaustenkin perusteella. Viini on virrannut luostareissa,  käytävillä on vaihdettu muutakin kuin hurskaita katseita ja  täysikuu on valaissut kapeiden ristikkoikkunoiden lävitse kammioiden natisevia makuusijoja.

Toinenkin hyveenpesä on nyt liattu. Tuoreen raportin  ja Guardianin mukaan ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin työilmapiiri on myrkyllinen ja järjestössä on laajaa kiusaamista. Raportin mukaan järjestössä on lisäksi syrjintää, julkista nöyryytystä ja muuta vallan väärinkäyttöä. Itsemurhiakin on tehty.

Tavallisen huonomman ihmisen, joka ei siis harrasta näin laajamittaista hyvyyttä, on hieman vaikea ymmärtää näitä instituutioiden toimintamalleja. Sitä uskoo, että hyvä on hyvää ja paha pahaa. Että sana on niin kuin sanotaan.

Nostankin nyt hieman kissan häntää. Nimittäin olen aina sanonut, että en luota hyväntekijöihin, en hyväntekeväisyyteen. Mieluummin kammoan niitä. Suorastaan pelkään hyviä ihmisiä, jotka rynnistävät pärinällä paikalle, koska ovat hyviä.  On nähty omin silmin, että siellä missä hyvyys lyö edellään rumpua,  pujahtaa paha samassa imussa sisään.

Jotenkin sitä vaan luottaa kirkkoon ja kirkon uskovaisiin työntekijöhin ja  julkaisuihin, että ne ovat heikkojen puolella. Sitä luottaa Amnestyyn, että se valvoo koko maailman  ihmisoikeuksien toteutumista ja palauttaa ne niille, joilta oikeudet on viety. Sitä luottaa vanhusten hoivakoteihin, että niissä pidetään rakastavaa huolta viimeisillä porteilla olevista lähimmäisistämme ja meistä itsestämme, kun aika on.

Vai meneekö se oikeasti niin, että ei ole olemassa hyvää ilman pahaa? Meneekö se jopa niin, että siellä missä on suurin määrin hyvää, on normaalia enemmän myös pahaa? Ja meneekö se vielä niin, että hyvät ajattelevat oikein, pahat väärin? Kun ajattelee oikein, on aina hyvän puolella ja kun ajattelee väärin, on pahan puolella?

Tämän logiikan mukaan ei olisi olemassa hyviä ihmisiä eikä pahoja ihmisiä, olisi vain ihmisiä, joissa kaikissa on valmiudet myös hyvinkin pahaan. Voiko puhtaaseen hyvyyteen uskoa? Onko ylipäänsä olemassa hyvää ihmistä? Äiti Teresankin suhteessa rahaan paljastui loppuviimeksi jotain hämminkiä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Löytyykö maailmasta tai historian hämäristä puhtaasti hyvää ihmistä Jeesusta lukuunottamatta? Jeesustakaan ei voi ottaa tosissaan, koska hän on kuitenkin tosipohjaisuudestaan huolimtta myyttinen tarinahahmo. (Ja kyllä Jeesuskin sanoi pahasti.)

Nyt poikki! Kysymyksiä tulisi vieläkin, mutta nämä riittäköön retorisiksi kysymyksiksi.


(Ylempi maalaus  Martin van Meytens 1731, alempi Berthomme St Andre 1930)

169 kommenttia:

  1. Selibaatti ongelmien syy on. Raamatun evankeliumeissa ei seksuaalikielteisyyttä liiemmin ollut. Mutta ilmeisesti apostoli Paavalista juontuu "Puhtauden " vaatimus. Kirjoitti vanhan raamatunkäännöksen mukaan että ,"nainen kylpeköön ja riisuuntukoon alastomaksi mahdollisimman harvoin ja silloin hävetköön ruumiinsa muotoja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tietysti onkin. Vaan miksi selibaatti on otettu käyttöön joissain uskonnoissa? Onhan ihmisen raamatullinenkin tarkoitus "lisääntyä ja täyttää maa".

      Ehkä sillä on haluttu säädellä luostariyhteisöjen kokoa ja estää hillitön lisääntyminen ja rahavarojen leviäminen pois kirkolta ja luostareilta?

      Selibaatin uskonnollinen filosofiahan on kilvoittelun ja kärsimyksen jalostava vaikutus.

      Poista
    2. Ei nyt äkkiä tule mieleen, missä kirjeessään Paavali noin sanoi? Eivätkä kaikki Paavalin kirjeet edes ole Paavalin kirjoittamia.

      Mutta näin Paavali kyllä sanoi: "Parempi on naida kuin palaa", tarkoittaen, että ellei saa himojaan hillittyä, niin naimisiin sitten.

      Poista
    3. ...ellei saa himojaan hillittyä, niin naimisiin sitten. Eli ei miehet muuten naimisiin meniskään.

      Poista
    4. Paavalihan on yhtä liukas kuin paras poliitikko. Sanoo kiertäen ja kaartaen ja sanomatta oikestaan mitään. Naiminen on oikein, tai väärin:”Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään syntiä tee, mutta ne jotka niin tekevät, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa,- -.”

      Poista
    5. Paavali on paremminkin realisti, joka yrittää antaa järkeviä neuvoja: näin olisi parasta, mutta jos et pysty, niin sitten...

      Hän käsittelee lisäksi miestä ja naista aika tasapuolisesti.

      Poista
    6. Uskon kyllä, kuva Paavalista on korinttolaiskirjeiden perusteella, minun saamani vaikutelma. En ole siis mikään raamatullinen asiantuntija.

      Poista
    7. Jos raamatttu on kirjoitettu/koottu jostain löydetyistä kirjoitusriekaleista niinkuin taannoin radiossa jotkut "asiantuntijat" keskustelivat se selittää ainakin sen vaikeaselkoisuuden. Ei, en ole lukenut raamattua kannesta kanteen, vaan hyppimällä siellä täällä.
      Uskovat sanovat, että uskosta Jumalaan te olette pelastetut. Ette tekojenne kautta, vaan Jumalan armosta.

      Poista
  2. Miten määritellään hyvä ihminen/paha ihminen/vaarallinen ihminen. Tekojen mukaanko. Jo lapselle sanotaan, että et ole paha, vaan tekosi oli paha. Vähän niin kuin joulupukin kanssa. Sanotaan, ettei psykopatiaa voi parantaa, sillä se on ominaisuus. Entä sosiopaatit, voiko ne parantua. Kuka osaa sanoa, ettei se pahaa tehnyt lapsi ole psykopaatti. Riippuu pahuudesta, vai riippuuko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko, Ripranie, niin että ihmistä määritetään hänen tekojensa kautta? Mutta siis juuri tuota minäkin kysyn: voiko ihminen olla joko sitä tai tätä, eli hyvä tai paha, herkkä tai kova, kaunis tai ruma, kiva tai vttumainen, surullinen tai iloinen. - Arvelen, ettei voi, usein on mukana aineksia molemmista vastakohdista.

      Monen tieteen alan julkaisun mukaan psykopatia ei ole mielisairaus, ja tällä perusteellahan rikolliset psykopaatit tuomitaan täyspäisinä täysiin ankariinkin rangaistuksiin. Esimerkiksi Breivik on tutkimusten perusteella narsisti-psykopaatti, ei mielisairas.

      Psykopatia, sosiopatia ja muut vastaavat ovat luonnehäiriöitä, persoonallisuuden häriötiloja, joita nykylääketiede ei pysty parantamaan. Syynä on se, että he eivät tunnista itse olevansa häiriöisiä eivätkä tunne tarvetta ”parantua”. Psykopaatti ja vaikkapa narsisti on oikeasti paha, koska häneltä puuttuu omatunto. He ovat tunnekylmiä, tyhjiä persoonia, rikollisina pahoja. Kulkevat useimmiten terveen kirjoissa.

      Poista
  3. Ja mitä on rakkaus. Joku sanoo, että rakkautemme on jo kestänyt 40 vuotta. Kysyn, että mikä on kestänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys. Näkee jonkin verran liittoja, joissa puolisoiden välinen kunnioitus ja toisen arvostus on kuihtunut pois. Toista nauretaan ja nälvitään ulkopuolisille. Ei osata kuitenkaan olla ilmankaan sitä kurjaa puolisoa. Tottumusta, muutoksen pelkoa, yksinäisyyden pelkoa?

      Poista
  4. Miten usein kirkon piirissä selitetään, että selibaatti on syy ja seuraus. Entä ihmisen oma valinta vai eikö ihminen moiseen pysty. Tosi on, että seksi, valta ja raha pyörittävät ihmistä ja niiden mukana koko maailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monelle selibaatti on yksinkertaisesti vain ilman oloa. Kun ei ole kumppania eikä irtosuhteita jaksa. Ihminen tottuu kaikkeen. Vaikka tikun nokassa istumiseen.

      Tuon taidan allekirjoittaa, että seksin takia moni mies menee naimisiin. Ennen vanhaan naitiin se neito, joka ensinnä nosti täkkinsä reunaa kesäisessä aitassa. Tämä selittää monen epäsuhtaisen naimakaupan..

      Poista
    2. Ehkei sentään ensipanoa naitu, ellei ollut pakko? Eikö mieluummin ollut niin, että avioliitot nähtiin järkiliittoina, eikä säätyrajojen yli niin vain hypitty.

      Talollisen tytär otti talollisen pojan - ja jos sattuikin ottamaan renkipojan, niin sitä siunailtiin toisessa pitäjässä asti. Eivätkö melkein kaikki vanhat ihmissuhderomaanitkin kerro juuri epäsäätyisistä suhteista?

      Poista
    3. Varmaan olivat järkiliittoja aika pitkälle. Vaan tähtään siihen, että joskus olen ihmetellyt komeitten uroitten laiskuutta. Otetaan se nainen, jolta nopeasti saa. Siihen sitten jämähdetään, vaikka neito olisi kuivankälväkkä hiirulainen.

      Poista
    4. Komeat uroothan saavat kaikilta!

      Poista
    5. Ihmettelen ja ihailen Iineksen kielenkäyttöä. Hän osaa kirjoittaa ihan tavallisista asioista niin, että ne saavat oman hohtonsa.
      "Siihen sitten jämähdetään, vaikka neito olisi kuivankälväkkä hiirulainen" esimerkiksi. Lukija saa hetkessä silmiensä eteen rivin muitakin vaimonkäppyröita. Jos pannaan vaikkapa yhden seudun vaimot riviin, on mistä valita. Mutta niin on Luoja järjestänyt, että siinä vaiheessa, kun valinta tehdään, tarjolla oleva laumakunta on hehkeimmillään, eikä sulholla ole tarpeeksi kaukonäköä tulevaisuuteen.

      Kyllä vaimoillakin on omat vaatimuksensa mitä miehiin tulee. Eivät he kenelle tahansa itseään anna. Sama eläinmaailmassa. On huvittavaa seurata eri lajien kosiskelumetodeja eläinohjelmissa. Mitä vaivaa sulho joutuukaan näkemään, ja tulos voi olla täysi nolla.

      Puhutaan rakkaudesta. Sitä on kyllä olemassa. Mutta se on henkinen tila, jolle ihminen ei voi kerrassaan mitään. Se sumentaa järjen ja on niin onneton olotila, että jos ja kun siihen herää, voi olla liian myöhäistä. Ei ihme, että erot sen kun lisääntyvät.
      Mulla oli tässä lähiaikoina kolme vaihtuvaa huonekaveria, jotka kertoivat pyytämättä oman elämäntarinansa ja arvioivat puolisoaan selvin sanoin. Kaksi oli tyytyväisiä suurin piirtein, kolmannen silmät välähtivät, ja hän kertoi uskomattoman tarinan puolisosta, joka oli niin saita, ettei antanut hänen ostaa uusia kenkiä "vaikka kyllä minä mielestäni jo kenkien verran olen lehmiä lypsänyt". (Hän oli maaseudulta kotoisin). Ei käynyt "ukko" häntä katsomassa. Olisi tullut liian kalliiksi. Puhu sitten rakkaudesta. Mutta, asia johon itse olen aikanaan joutunut, on "pyydystävät naiset". Ei uskoisi, mitä aseita he käyttävät vaikkapa toisen naisen miehen "vokottelemiseen" saaliikseen. Kyllä siinä miesparka joutuu koville. Sääliksi käy. Ei voi muuta kuin toivoa että mies säilyttäisi järkensä. Tai sitten ei. Minulle on tullut puhelu: "Et sinä voi miestäsi omistaa!" Asian tekee mutkikkaaksi se, että hän, tuo vieras ääni, on ihan oikeassa. Toista ihmistä ei voi omistaa.

      Poista
    6. Tuo naisen tarina ukostaan, joka ei antanut hänen ostaa uusia kenkiä, muistuttaa erästä lapsuudenystäväni vanhempien avioliittoa. Maalaispari tämäkin, emäntä aikoinaan lypsi talon karjan. Mies oli niin jääräpäinen nuukuri ja vaimon vahtija, ettei päästänyt tätä edes kylän kauppaan. Isäntä itse haki makkarat ja muut. Kun pari vanheni ja talo meni pojan hoitoon, muutti vaimo yksin tyttärensä luokse ja isäntä jäi taloon pojan luo vanhaisännäksi ärisemaan. Ottivat oikein avioeron, emäntä vaati, jotta sai elatukseensa rahaa. Muuten hän olisi ollut puilla paljailla, isäntä ei olisi antanut penniäkään käteen. Tappeli virkavallan kanssa, kun ei suostunut tekemään veroilmoitusta.

      Poista
  5. Dualistisen maailmankuvan mukaan hyvä ja paha ovat toistensa vastaparit. Hyvän olemassaolo tekee myös pahan näkyväksi ja päinvastoin.

    Ihmisyhteisöissä joissa paha on projisoitu ulos, siis ulkoistettu, tullaan usein sokeaksi yhteisön sisällä olevaan pahaan. Paha on vain niissä muissa ei meissä.

    Martti Lindqvist on käsitellyt kirjoissaan paljon hyvää ja pahaa. Pahuus on aina olemassa kuten hyvyyskin, ja meillä ei ole vaikeuksia tunnistaa niitä. Meidän vaikeutemme on tunnistaa se paha, johon osallistumme kollektiivisesti. Kultturinen paha tai tuhoavuus on myös vaikeimmin muutettavissa. Esimerkiksi voi ottaa työttömyyden, työttömän. Työttömät kantavat kollektiivisessa hallitsevassa tarinassamme kaikki huonot ominaisuudet: laiskuuden, huonot elintavat, työnvieroksunnan, vilpillisen elämän, valehtelun, holttitomuuden ja muiden siivellä elämisen. Muissa ihmisissä näitä ominaisuuksia ei ole lainkaan vaan kaikki työssäkäyvät ovat moraalisesti puhtaita ja rehellisiä ihmisiä. Siksi työttömiä voi julkisesti solvata kuinka paljon vaan. Kollektiivisiin tarinoihin sisältyy kolleltiivinen harha: jonkun ihmisryhmän demonisointi. Nämä yhteisölliset harhat ovat tuhoavia ja vaurioittavia.

    Muistaakseni Lindqvist ilmaisi dilemman kutakuinkin näin: pahasta olemme pääsemättömissä, mutta voimme pyrkiä minimoimaan sitä toimimalla mahdollisimman hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, viisaita ajatuksia: paha koetaan usein ulkopuoliseksi uhaksi, vaikka se onkin piirin sisäpuolella, meissäkin, jopa toimintavalmiina ja kenties toiminnassakin. Kun verhona on hyvä, se kätkeytyy.

      Martti Lindqvistiä olen itsekin lukenut yhteen aikaan, jolloin "löysin" hänet. Erikoisesti minua koskettivat hänen kirjaksikin kirjoittamansa ajatukset vaimon kuolemasta jo monen monta vuotta sitten. Muutenkin koen hänen ajatuksensa ja tapansa kirjoittaa läheiseksi. Jotkut ihmiset tuntuvat sielunkumppanilta. Hän tuntuu.

      Minua liikuttaa kaikkien heikkojen kollektiivinen kärsimys, jota me hyväosaiset kasaamme heidän harteilleen. Itselläni on taipumus mennä niiden sysittyjen puolelle, joilla on pienimmät ymmärtäjäjoukot.

      Olen puolustanut blogissani persuja, koska heihin kohdistuu mieletön vihapuhevaino, heitä halveksitaan julkisesti niin, että se on jopa toivottua. Tämän sanon huolimatta siitä, mitä he itse ovat sanoneet vaikkapa maahanmuuttajista. Samoin olen puolustanut täällä vaikkapa halveksittua Susan Ruususta, kaikkien haukkumaa Tanja Karpelaa ministerinpestissään. Kirjoitukset ovat jossakin blogissani.

      Mikään ei ole niin pelottavan julma, kuin hyvistä ihmisistä, oikeinajattelijoista, vaikkapa suvaitsevista ihmisisistä koostuva iso ja vihaista puhetta suoltava lauma. Yleensähän ajattelemme, että suvaitsevuus on hyvä asia. Tavallaan tietysti onkin, mutta täytyy ottaa huomioon se, että suvaitsevuus on myös eräänlainen kaapu, verho, savuverhokin.

      Tuo Lindqvistin loppulausahdus kommentissasi on minusta hyvä, mutta vähän ylimalkainen. Mitä on hyvä toimiminen? Voisiko pohja olla se, että näkisi ihmiset yksilöinä, eikä sijoittaisi heitä mihinkään viiteryhmään, ei työttömiin, ei persuihin, ei homoihin, vaan ihmiseksi itsensä rinnalle? Ja muistaisi sen itseäänkin koskevana, että joukossa tyhmyyys tiivistyy. Hyvää tehdään yksin, ei ryhmässä. Vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee. Käsi ei kirjaa omia hyvyyksiä someen.

      Poista
    2. Reunahuomiona: kukapa ei syyllistyisikollektiivisiin harhoihin, moni jopa luulee kaikkia vankeja rikollisiksi tai jotenkin rangaistustarpeessa oleviksi. Eiköhän tässä puhuta ihmisen keinoista hahmottaa suuria kokonaisuuksia, joten ei siitä sen enempää eikä pidempään.

      Työttömäksi voi joutua ja siihen ajautua, Sipilän armottomassa maailmassa on vaikeaa työllistyä uudelleen, vaikka hallituksen heh, heh-raportit muuta osoittavat. Työllinen on kuitenkin ja aina sankari, työtön on luuseri. Jos joku on omasta tahdostaan työtön, hänen ei syömänkään pidä. hengitystäänkin voi pidätellä.

      Poista
    3. Kollektiivinen paha, se että syyllistämme tai demonisoimme jonkin ryhmän, on meissä kaikissa. Surullista on, että harvoin tunnistamme omaa osallisuuttamme siihen, kuten Anonyymi sanoi.

      Ihmisellä on tapana toimia napakeskeisesti, ja se napa on oma. Oman ryhmän katsotaan olevan oikeassa, ja sillä on ainoina ryhmistä lupa arvostella muita ja vihapuhua heistä.

      Juuri tästä syystä sanonkin, että hyvää tehdään yksin, ei ryhmässä. Hyvä ei kerää itsensä ympärille samanheimoisia, samoin ajattelevia. Joukkovoima tuhoaa hyvän.

      Poista
    4. Teoria se on tuokin. Mutta sen aukottomaksi testaamiseksi, kerro muutama sana natsismin puolustamiseksi, sarjamurhaajat ja lastenraiskaajatkin kaipaavat tuollaisesta tukea. Transuista en ole varma enkä tiedä,eivätkä kai he itsekään. Yksin olen hyvät ja pahat itsekseni tehnyt. Pahaa kai enemmän, olen syyllisyyden tuntoinen.

      Poista
    5. Kun käyttää sanaa "kollektiivinen" ja liittää siihen mitä tahansa, kannattaa olla varovainen. Somalisoitntia pitää varoa, koska eivät kaikki somalit pelaa koripalloa tai soita bluesia. Tai itse asiassa ei kaiketi ainutkaan.

      Poista
    6. Enemmän puhun aatteenkantajista, ihmisistä, kuin aatteista.

      Natsismi on vain paha, natsi-ihmisessä sen sijaan voi olla myös hyvää. Hän voi pelastaa toisen, tappaa toisen. Sama pätee kaikkiin muihin aatteisiin ja aatteenkantajiin.

      Poista
    7. Ihmiskunta, jos näin isosti haluaa tai jaksaa ajatella, on hirveän moninainen porukka, mutta tahdon uskoa siihen että on olemassa tekoja hyvä-paha akselilla joista ihmiskunta on yksimielinen. Toisinsanoen tunnistamme hyvän ja pahan. Se on minusta lohdullinen ajatus, jonka varassa eläminen ei ole naivismia vaan myönteisyyttä.

      Suvaita on vähän virheellinen sana eräissä yhteyksissä, tietyissä aiheissa. Sietäminen kuvaa ehkä paremmin tilannetta, jossa on osattava elää toisten ihmisten kanssa, erilaisuuden kanssa. On ihan inhimillistä ja ymmärrettävää, että ihmisten sietokyky on erilainen tai jopa vaihtelee, mutta jokaisen tulisi ymmärtää ettei oma alhainen erilaisuuden sieto anna oikeutta pahoihin tekoihin toisia kohtaan. Enkä nyt puhu rikoksista, jotka ovat ihan oma lukunsa, vaan arkisesta elämästä kanssaihmisten kanssa.

      Uskon, että ihmiset eivät pääsääntöisesti tahdo pahaa toisillensa, mutta tietävät pystyvänsä tekemään pahojaan. Ja joskus sitten tekevätkin niin ja katuvat, ehkä pyytävät anteeksi ja antavat anteeksi. Niin opimme toisiltamne, olemaan ihmisiksi. Sitä oppia riittää, varmaankin ihan jokaiselle.

      Tämä on tärkeä ja vaikea aihe. Eikä aina osaa olla, ihan niinkuin pitäisi.

      Poista
    8. Hyvään uskoo jollakin tapaa automaattisesti, myötäsyntyisesti. Uskon, että se kuuluu nykyisen ihmisolennon evoluutioon, on voimavara, resurssi joka tähtää elämän jatkumiseen, joka vie eteenpäin.

      Minusta kaikessa mediapuheessa korostetaan liikaa ”erilaisuutta” ja sen myötä ilmaisua ”suvaita” tai ”sietää”. Verbit tajutaan ensinnäkin yhdensuuntaisina, niin että toinen olisi alempiarvoinen, joka edellyttää ymmärtämistä ja erillistä suvaitsemista. Me emme koskaan suvaitse tai siedä tasavertaisina pitämiämme asioita. Tätä tarkoitan, kun puhun suvaitsemisen tarpeettomuudesta. Me olemme kaikki samanlaisia eikä meidän tarvitse suvaita erikseen ketään. Suvaitsevuus ylläpitää eriarvoisuutta.



      Poista
  6. Amnesty Intenationalin tutkimustulos ei ollut minulle yllätys, sellaista hörhöilyä se on viime vuosina ollut. Hieman surullinen kuitenkin olen, järjestö oli lapsena ollessani erittäin korkealle arvostamani. Se oli ainoa, joka jaksoi tiukin sanoin arvostella neuvostoliittoa sinä aikana, kun kekkosen maalaisliitto väitti maan olevan ystävä ja maanpäällinen paratiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amnestyn neuvostoliiton ihmisoikeuksien arvostelu kiteytti sydäntäni lämmittäneellä tavalla huomioni, jonka jo lapsena tein, ja joka olemassa olleen tiedon perusteella oli kaikkien tehtävissä: "neuvostoliitto on suuri keskitysleiri!" - neuvostoliitto ei ole ystävä.

      Poista
    2. Amerikasta jääräkommunistit jaksavat jauhaa paskaa, kun siinäkin on vikoja, vaikka neuvostoliitto oli pahuudella luotu ja pahuudesta voimansa saanut suurvalta, joka armotta terrorisoi tasapuolisesti pieniä ja suuria. Vladimir Iljits Uljanov oli itse piru perkele.

      Poista
    3. - Sonikka Sikka, pitäisikö näissä olla vähän järkeä?"
      - Jaa, en mää van tiärä, mut tält must tuntuu!"

      Poista
    4. Minullekin Amnesty on ollut kunnioitettu auktoriteetti, luotettava ja puolueeton Justitia. Voiko instituutio, joka kohtelee toimijoitaan epäeettisesti ja väärin, tehdä oikeudenmukaisia ratkaisuja?

      Poista
    5. Yllä mainitun dualistisen maailmankuvan mukaan käsittääkseni voi tehdä oikeita ratkaisuja. Mutta voi siis tehdä myös vääriä tuomioita.

      Poista
    6. Hmmm, dualismi niin, mutta ihmisten välisessä kanssakäymisessä mittaan aika paljon sitä kautta, miten kukin toisiinsa suhtautuu. Hyvyys ja anteksianto ovat termejä,jotka väkisin nousevat esiin. Paska kannattaa survoa paskakaivoon, hyvä nostaa pinnalle, ei kai se sen kummempaa ole?

      Poista
    7. No juuri niin, kyse on ihmisen kohtaamisesta. Ihminen yksilönä vikoineen päivineen.

      Poista
  7. Ehkä ne nykyään puhuvat, ettei hyvä-paha käsitteillä pitäisi asioita käsitellä. Sori, minä olen jo vanha ja teen niin jatkuvasti. Hyvä, paha, rock`n Roll. Turha on asioita sekoittaa ja kertoa hyvyydessä olevan pahaa.

    Me pahat ihmiset koetamme olla hyviä ihmisiä niissä rajoissa kuin se on mahdollista. Vihreyden autuaaseen hyvyyteen ei ihminen pysty, mutta antakaa ees vähän anteeks meille huonoille! Polkupyörillä pitää rahtiliikenne tietysti saada kulkemaan ja kolmesataa metriä paukkupakkasella kulkevat sähkö-Teslat kansalaisille! - Tai jos ei raitiovaunu käy, valitsee sittten vaikka hölkkäämisen tai suurempien välimatkojen kyseessä ollessa juoksemisen. Intialainen ja kiinalainen pitää pelastaa omista sikamaisista saastoistaan, vasta sitten saa jatkaa omaa elämäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä yritän murtaa kaksoisstandardeja, Riku, en yksistään tyhmänä pällistellä, että jestas, maailma onkin paha. Ja lasken itseni kaksoisstandardien kantajaksi siinä kuin kenet tahansa.

      Olen vain huomannut, miten lujasti maailmassa uskotaan tähän hyvä tai paha -ajatteluun ja miten hyvin me ulkoistamme itsemme ja ryhmämme kaikesta pahuudesta.

      Poista
    2. No juu, hyviksi kaikki itsemme laskemme ja muut huonoiksi. Onhan sellainen kieltämättä taas nykyään korostunut.

      Maailma ja me sen ihmiset ovat pahoja, nöyrtykäämme ja pyrkikäämme meille mahdottomaan hyvyyteen. Voi sitä sentään pyrkiä.

      Poista
    3. Totanoin, "vihreiden pahuus" tai "amnestyn pahuus" tämmöisessä meidän kivaporukkablogissa on aika suuri aihe. Eikö olis kumminki hyvä olla blogiporukkana hyvä ihan siinä missä on. Kirjallisuus on yks aivan hiton hyvä aihe täällä, siksi just seurailenkin näit keskusteluja. Sit Rikulle sanon sen, jonka se tietää. Jokainen tajuaa, jos ajattelee.

      Pahuus on helpompaa kuin hyvyys. On paljon helpompaa olla oikeasti paha kuin hyvä, koska hyvän eteen pitää ponnistella. Paha. Se kyl porskuttelee koko ajan ja elää.

      Ei voi ryhtyä hyväksi, mutta sen eteen on tehtävä paljon enemmän töitä kuin pahan.

      Poista
    4. Anonyymi, kyllä se on globaalistikin iso asia, jos jokin hyvyyden symbolina pidetty ryhmä tekeekin näkyvästi pahaa. Niin kuin vaikka nyt hoivaan ja hoitoon suuntautunut Attendo, jonka hoivakodissa Alavudella on ehtinyt kuolla jo kuusi vanhusta ensimmäisen kuukauden aikana.

      Eikä muutoinkaan filosofisia pohdintoja ole kielletty keneltäkään. Kyllä niitä sopii harjoittaa vaikka Konsta Pylkkösen Kainuun Lentualla. Saati tämän blogin kommentoijien. Ei siihen vaadita perehtyneisyyttä filosofian koulukuntiin, vaikka mielenkiintoistahan niitäkin on oppia.

      Poista
    5. "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista", kirjoitti Eikka Leikka. Ihmisten kenkäkoot pitää tässä vaan huomioida ja lestin sopivuus, kuten ilmeisesti Nummisuutarit tekivät.

      Sivuhuomiona kerron, että vihreitä pelkään, he ovat järjettöminä touhuavia taistolaisten perillisiä. Perillisiä siis toiminnan mekanismissaan. Päämäärä on olevinaan selvä, eikä millään ole mitään väliä, kunhan se saavutetaan. Machiavelleisteiksi ei kuitenkaan voi sanoa, koska populisteina tykkäävät kansansuosiosta yli kaiken. Kulttuuriympäristöt lanataan, kun vihreä liike on voimansa tunnossa.

      Poista
    6. Attendo, Esperi Care ja mitä niitä on, ovat rikos ihmisyyttä vastaan. Omistajilta rahat pois ja linnaan. Hyi Hitler!

      Poista
    7. Tätä maailmaa kun syvemmin katsoo, ymmärtää, että kannattaa jatkaa huonoja elämäntapojaan. Täältä pitää poistua ennenkuin joutuu tämän bisnesmaailman tappamaksi. Ei pääse taivaaseen Juha Sipilä, eivätkä Attendon, Esperin yms. omistajat. - Siinä ja siinä, hyväksyykö piru heitä edes helvettiin. Siellä on sentään isoja staroja, hitler, lenin, stalin, kekkonen ja paavit.

      Poista
    8. Mahku-maarit haluaa honeyboynsa, kekkosen, seuraksi helvettiin, koska toivoo saavansa kirjoitettavakseen pirun elämäkerran. Maarit, suomalaisten toimittajien kärki. Ja jos ei kärki, niin menestyjä kuitenkin.

      Poista
    9. Lars Levi Laestadiuksen piru on ottanut hovimestarikseen. Lars Levi on työssään pirun hyvä, kattaa pöydän, tarjoilee ja vielä tiskaakin. Nukkuu pirun kainalossa.

      Poista
    10. Tässä Attendon omilta sivuilta poimittu esittely hoivasta, jossa siis kuusi kuoli kättelyssä ensimmäisen kuukauden aikana ja 10 hoitajaa irtisanoutui:

      ”Hyvän mielen palvelut ikäihmisille

      Elämä on onnellisinta kodikkaassa ja turvallisessa ympäristössä, jossa hyvä hoiva on käden ulottuvilla. Attendon hoivakodit tarjoavat monenlaista toimintaa aina ystävyyssuhteista ulkoiluun, harrastuksiin ja huolenpitoon. ”

      Onpas erinomainen asia, että tälle sikamaiselle kustannustehokkuudelle on nyt jo pantu stoppi. Vaan mikä olisi oikeudenmukainen juridinen rangaistus näille ahneille?

      Poista
    11. Eikä ikinä mikään muutu. Orpo kertoi jo, ettei hoitajamitoituksella ratkaista mitään. Bisnes on bisnes ja turpa kiinni! - Seuraavissa vaaleissa kokoomus saa äänivyöryn, myös ex-vanki Kaikkonen saa äänien jättipotin. Kyllä kansa tietää, muttei se ikinä mitään opi. Aion äänestää perussuomalaisia, luottoni heihin ei ole suuri, mutta jotain tarttee tehrä. Marokko on hieno maa marokkolaisille, matkailumaana arveluttava. Kamelin sontaa.

      Poista
    12. anonyymi kaipasi kirjallisuuskeskustelua, saamansa pitää. Kirjat ovat kivoja, joissain on jopa kovat kannet. Kansien sisällä on sivuja niin vietävästi. Jos kyseessä on kirjaston kirja, sivuilta löytyy paljon antoissaa. Sivulla 55 räkää pyyhitty kirjaan, sivulla 132 suklaatia ja marmelaatikarkkeja syöty. Viimeinen valkoinen sivulehti puuttuu, se on revitty takapuolen pyyhkimiseen tai hashissätkän tekoon. Sitä en kuitenkaan sano, että kirjaston kirjoista saisi taudin, ei ainakaan HIV:iä pahempaa.

      Poista
    13. Hoitajamitoitus on ratkaiseva toimi, ja se pitää tehdä. Tämä koskee myös päiväkoteja siinä mielessä, että hoitajan tulee olla pätevä opettaja. Heitä pitää olla joka ryhmässä enemmistö, ja lastenhoitajia selkeä vähemmistö.

      Käsittääkseni lastenhoitajia on päiväkodissa pantu tekemään opettajan töitä, mikä on johtanut mm. lasten teippaamiseen tuoliin. Koulutus ja pätevyys on oikeasti tärkeää hoitotyössä, kuka tahansa kadulta temmattu ei ole pätevä kenenkään hoitajaksi missään laitoksessa.

      Poista
    14. Helsingissä päiväkodissa työskentelevät saavat parempaa palkkaa kuin muualla Suomessa, olen ymmärtänyt, mutta tyytyväisiä eivät ole hekään.
      Mikä olisi tyytyväisyyden raja itse kullakin, jos saisi itse määrätä palkkansa?
      Tiedän kaksi ihmistä, jotka ovat saaneet itse määrätä palkkansa. Luulenpa, ettei se ole ollut helppoa, sekään. Minä ainakin olisin valmis tekemään ilmaiseksi sitä, mitä luulen osaavani tehdä. Mutta se edellyttäisi, että joku olisi huolehtimassa minusta ja tarpeistani. Se olisi kai mahdotonta. Siksi epäilenkin kaikkea. En usko enää mihinkään. Minua ärsyttää kun telkasta alkaa tulla hyväntekeväisyyspyyntöjä. Anna kymppi maailman lasten tarpeisiin. Anna kaksi kymppiä sokeiden koulutukseen jne. Pyyntöjä tulee tiheänä vyyhtenä. En usko, että rahat menevät siihen kohteeseen, josta puhutaan. Ihan varmana pidän sitä, että parhaassa tapauksessa pieni osa menee perille ehkä, muut menevät toimintakuluihin ja vääriin taskuihin.
      Olen kusessa epäuskoni takia. En usko enää ihmiseen. Kaikilla on kaiken "hyvyyden" takana oma itse. Jos ei muuten, niin keräyksen järjestäjä haluaa antaa itsestään hyvän kuvan. Kuinka jalo ihminen on, kuinka huolissaan muista.
      Näin vaalien alla pyynnöt lisääntyvät. Ruoskin itseäni, onko tosiaan asiat niin huonosti kuin ajattelen. Ettei pyyteettömiä ihmisiä olisi olemassakaan. Mutta niin vain ajattelen. Olisinko itse valmis auttamaan toisia? Huomaan, että minun pitää äkkiä ajatella jotain muuta. Rahaa ei ole liiaksi.
      Mutta entä jos olisin upporikas?
      Kai perustaisin säätiön tai jotain. Niin. Mutta se olisi kai aika hankalaa. Ja silloin en enää olisi upporikas, jos jakaisin oletetut rahat eri tarkoituksiin.
      Voisinko olla niin paha, että pitäisin kaikki rahat itsellä? Minä, joka olen raapustanut ensimmäiseen päiväkirjaani lapsena: MINÄ HALUAN TULLA HYVÄKSI IHMISEKSI.
      Jo tuo, että jo lapsesta olen pyörinyt itseni ympärillä, herättää varoitusvalon.
      Samperi tätä maailmaa, kun ei voi olla tyytyväinen omaan itseensä.

      Poista
    15. Onnittelut, Liisu, toiveesi toteutui. Ainakin sen verran mitä sinua tunnen tämän Iineksen ihanan blogin perusteella olet ehkä "hyvin" ihminen jonka minä tunnen.

      Epäuskosikin on tervettä: siitä sikiää realismi, jonka ansiosta voit tulla vieläkin hyvemmäksi ihmiseksi.

      Kaikkein terveintä sinussa on tuo tyytymättömyytesi itseesi.

      Poista
    16. Joskus mietin jopa niin, että jos tuntee tarvetta osallistua näkyvästi hyväntekeväisyysrumbaan, siihen täytyy olla jokin erityinen motiivi. Mikä se olisi?

      Voisiko olla niin, että esimerkiksi rasismin vastaiseen pöhinään osallistuukin sellainen ihminen, joka tiedostamatta sisimmässään itse pitää autettaviaan heikompina ja huonompina kuin itseään? Jospa todellinen rasisti onkin se rasistikortin heiluttaja itse?

      Jospa samanlainen kuvio pätee muussakin hyvän tekemisessä? Pidämme itseämme parempana muita?

      Hyvän harjoittaminen on aivan liian usein savuverho jollekin ahneuden tai itsensä korostamisen muodolle.

      Poista
  8. Muuten olen sitä mieltä, että kaikilta hoitotyötä tekeviltä oman kännykän käyttö työpaikalla on kiellettävä. Töihin tullessaon puhelin pitää jättää niille varattuun, jokaiselle omaan lukittuun lokerikkoon. Myöskään työpaikan tietokoneella muilla sivuilla, kuin työhön liittyvillä surffalu sanktion uhalla kiellettävä. Säästyisi nekin ajat hoitotyöhön.

    VastaaPoista
  9. Hyvä kirjoitus Liisu!

    Joskus herkkänä hetkenä tekisi mieli silittää kaikkien maailman ihmisten selkää ja kysyä kuten edesmennyt isäni minulta aikoinaan: Eikö kukkaan oo silittänykkään?
    Silitti sitten minun selkääni isolla kourallaan.
    Säälittäviä otuksiahan me olemme haluinemme ja himoinemme. Yritämme kukin selvitä miten kuten "elon myrskyissä".
    Myötätunto ja empatia kyllä karisee, kun kuulee törkeää kapitalistista voiton maksimointia vanhuksilla. Päättäjät ovat suurimmassa vastuussa minun mielestäni.
    Luulisi hallitusherroja ja rouvia hävettävän!

    Kuulin, että laiha, huonokuntoinen susi-parka oli uppuroinut lumessa ja vihdoin annettu armolaukaus. Liekö sama, joka oli tuttujen pihalla syönyt lintujen talipotköjä ja kauempana yhden koiran. Kissaakin yrittänyt ottaa kiinni talon rappusilla.
    Lapsia ja eläimiä kohtaan ei myötätuntoni voi koskaan sammua. Nuorempana rakastin mukamas kaikkia ja hyväksyin kaikenlaisen erilaisuuden. Nykyään kun näen ja koen laskelmoitua narsistista oman edun tavoittelua mitä härskeimmällä tavalla muista välittämättä, niskavillani nousevat pystyyn.
    Ärsytyskynnys ylittyi roimasti, miten Sannikka ja (mikä sen toisen nimi olikaan) halveerasivat edesmennyttä Matti Nykästä viimeisimmässä ohjelmassaan. Halpamaista nostaa ilkeilevästi esiin Matin rikokset. Toisen naisparin ohjelma: Vappu ja Marja, yrittivät päihittää ensiksi mainitut toimittajat laudalta. Olivat saaneet Pentin ja presidentti Tarjan vieraaksi ensimmäiseen ohjelmaansa.
    Mutta voi pyhä perhe sentään: Maajussille morsian- sarjasta piti köijätä "yllättävä" lesbopari pramille. Tottahan kiintiön pitää täyttyä. En vaan ymmärrä mitä sekin kaunis tyttö näkee yksitotisessa ja värittömässä pojan matkijassa.
    Turhat julkkikset ilmeisesti ovat maassamme muutenkin kiinnostavimpia viisauksien esittäjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en katsonut Sannikkaa ja Ukkolaa enkä Vappua ja Marjaa. Mikään ei ole turhempaa kuin kaakattava naislauma valmiina iskuun.

      Jotenkin alan joskus uskoa, että kaikista naisista nyt vain ei ole joka lähtöön. Miksi naiset melskaavat ja kikattavat, jos niitä on kaksikin? Jopa kohtalaisen osaava juontaja Jenni Pääskysaarikin on alkanut kikattaa ja melskata tyhjää.

      Poista
    2. Mahdetaanko juontajia kouluttaa missään? Luulen, että tv-ohjelmiin otetaan liian usein vain ”hyviä tyyppejä”, huulenheittäjiä, ekstrovertteja hölöttäjiä, jotka pyrkivät täyttämään ruudun omalla egollaan. Oikeasti hyvä juontaja on sellainen, joka ei pyri varastamaan ohjelmaa ottamalla liikaa tilaa, vaan osaa väistyä vieraittensa edestä ja antaa heidän loistaa.

      Oikeastaan vain yksi viihdejuontajista täyttää nämä kriteerit: Heikki Paasonen. Nyt en kyllä muista, onko hän tällä hetkellä jossain ohjelmassa, mutta muistan hänen vilahtaneen ruudussa.

      Poista
    3. Mediayhtiöiden luulisi tarjoavan juontohommaan kurssitusta. Miten monipuolisesti esiintyminen yleisölle liittynee toimittajakoulutukseen?
      Minusta samat naamat pyörivät kanavilla ja osa hyppii myös eri kanavilta toisille.
      Onko esim. Ylen tehtävänä antaa töitä aina tietyille esiintyjille ikään kuin maassamme ainoastaan muutama henkilö osaa televisiojuontajan hommat.
      Ihmettelyä riittää,kuten se, että Puoli seitsemän sai suitsutusta ja pokaalin.
      Olen ääriäni myöten kyllästynyt ko. ohjelmaan. Se olisi parasta katsomisaikaa tiedon lisäämiseen monipuolisesti mm. ajankohtaisista kulttuureihin,, tieteisiin jne. uusimmista mielenkiintoisista keksinnöistä jne. Nyt puoli tuntia käytetään jonnin joutavaan lässytykseen.
      Kun oikein haluaa nostalgisoida ja taantua musiikillisesti, menen Alfa-television Tanssi kanssain- lähetystä katsomaan. Sitä katsellessa "mieli puhdistuu" maailman vääryyksien märehtimisestä ja vihamielisyyden tuskasta.
      Ei niin menestyneet "tähdet" vetää tangoa tms. sielunsa kyllyydestä ja rahvas näyttää tanssitaitojaan parketilla. Humööriä,naureskeltavaa, hauskuuttavaa viihdettä jos mikä. Lauri Karhuvaara vielä haastattelemassa paikalla olevia.

      Poista
    4. Kurssitusta varmaan onkin, ehkä kirjavanlaatuista, hyvien tyyppien vetämää hyvällä draivilla.

      Uskon perusteellisempaan koulutukseen, en näihin markkinavetoisiin niksipirkkaohjeistuksiin. Esimerkiksi psykologian opintoja tarvittaisiin, tietoa ihmismielestä ja käyttäytymisestä. Lisäksi hyviä suomen kielen eri osa-alueitten taitoja, kielentuntemusta ja keinoja. Toki myös markkinointitaitoja ja yhteiskuntatietoa.

      Nyt kovin moni juontaja tuo itseään liikaa esille, puhuu liikaa luottamatta vieraisiinsa ja katsojaan, puhuu huonoa kieltä.

      Minulla soi hälytyskellot siinä vaiheessa, kun juontajalla on hauskaa ja hän nauraa kikattaa ja kiekuu innoissaan. Naisväki sortuu tähän miehiä enemmän, valitettavasti. Ohjelmaa ei tosiaankaan tehdä juontajan hauskuuttamiseksi.

      Poista
  10. Kirjallisuudesta puheen ollen eteisessäni on useita muovikassillisia kirjallisuutta. "Kuolinsiivosin" taannoin kirjahyllyjäni. Pyrin siihen, että hyllyistäni löytyy vain tieto- ja runokirjoja ja niitäkin hyvin valikoivasti. Kotimaista romaanikirjallisuutta kaihdan. Juha Hurmeen Niemi ja Miki Liukkosen "Nolla" jäivät kesken. En tiedä palaanko niihin vielä. Rosa Liksomin uusimman sentän jaksoin loppuun asti. Mikä lienee, mutta olen usein pettynyt, kun olen yrittänyt lukea kotomaamme ylistettyjä naiskirjailijoita. En jaksa lapsuustarinoita, minämuotoromaaneja tai naisten kirjoittamia historiallisia tarinoita.
    Siivotessani löysin hyllystä vielä lukuisia lukemattomia kirjoja.Ildefonso Falconesin "Meren Katetraalin aloitin myöhään eilen illalla. Hyvin tarina vetää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmeen Niemi on oikeastaan tietokirja Suomen historiasta, joka on vain kirjoitettu lyhyiden paasauksien muotoon. Ihan ok, paljon mielenkiintoistakin, mutta itse pidin enemmän Nyljetyistä ajatuksista. Eniten minua Niemessä häiritsee Hurmeen lievä agenda.

      Liukkosen O:ta lueskelin kirjastossa sen ilmestyttyä sieltä täältä ja ajattelin, että tätä en viitsi lukea. Nyt olen miettinyt, että pitäisikö sittenkin. Ei ehkä niinkään kirjan takia, vaan Liukkosen.

      Poista
    2. Tapsa: Joskus ei vain ole aina oikea moodi lukea tietystä aihepiiristä tai ylipäätään tiettyjen kirjailijoiden tuotoksia.
      Hurmeen nyljetyistä minäkin pidin enemmän. Hän nosti siinä esiin mielenkiintoisia jo unohdettujakin persoonia.
      Niemessä on melko paljon tuttuakin asiaa, Hurmemaisesti kerrottuna. Paikoin jaarittelu ja pitkäpiimäisyys alkoi haukotuttaa. Säästän kirjan vielä, josko saan sen joskus luettua loppuun. Onhan se aikamoinen suoritus kaikenkaikkiaan.
      Liukkosen kirjaa odotin kieli pitkällä. Luin ja luin, ja putosin monta kertaa kyydistä. Hengästyttäviä, loistavia "kirjallisia" lauseita sykähtelee siellä täällä, mutta täytyy myöntää, että kirja vaatii lukijalta herpaantumatonta keskittymistä.
      Paksussa romaanissahan lomittuu monta eri tarinaa sikin sokin.
      Leikkipuiston kalustesuunnittelijaa ei monikaan keksisi heti käyttää romaanihenkilönä. Replikointihan on huikeaa. Arvuuttelen liekö Joycen Odysseus ollut kirjan innoittajana?
      Runoilijana asetan Miki Liukkosen kotomaamme jaetuille kärkisijoille. :)

      Poista
    3. Liukkosen O oli minulla lainassa, ja koetin uppoutua järkäleeseen tosi mielellä. Ei tullut edes tuluskukkaroa. Missään kohdassa ei ottanut tulta.

      Poista
  11. Meitä suomalaisia riivaa aivan uskomaton kansallinen masokismi.

    Nyt olemme keksineet, että koska intomieliset nuorukaisemme, jotka talvisodan jälkeen keväällä 1941 lähtivät Saksaan saamaan sotilasoppia, kuuluivat samaan mahtavaan armeijaan, joka myöhemmin toteutti itärintamalla julmuuksia, niin he ovat "todennäköisesti" myös niihin syyllisiä.

    Eikö tämä idioottimainen kansallinen itseruoskinta ikinä lopu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se lopu, Tapsa. Kai sieltä kourallinen tappajia löytyy. Miksi ei löytyisi, eikä se edes yllätys voi olla. Vähän sama kuin pöyristyttäisiin taas siitä, että niinkin moni valkoinen tai punainen ampui toisensa harkitusti. Haki kotoa ja posautti tienposkeen.

      Poista
    2. Sisarukset taas pahoittivat mielensä, kun enää ei menekään läpi se selitys, että eivät ne suomalaiset...

      Poista
    3. Minusta on itsestäänselvää, että natsijoukkoihin osallistuneet osallistuivat kansalaisuudestaan huolimatta myös julmuuksiin. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

      Tappoivathan punaisetkin vapisevia valkoisia vanhuksia polvilleen lumihankeen. Uskon siihen, että julmuus tarttuu joukon mukana.

      Poista
    4. What about the reds decades earlier, ehe heh...

      Poista
    5. Komppaan Iinestä, miten suomalaiset SS-miehet olisivat ainoina itärintaman SS-miehinä välttyneet tekemästä sotarikoksia.
      Jos asia tutkimuksessa todetaan, niin en pidä sitä itseruoskintana. Toki sitäkin joku voi tehdä, mutta ei se tutkimuksen vika ole.

      Aina välillä törmää syytöksiin omanpesän likaamisesta ja miksei vanhoja miehiä voi jättää rauhaan. No, näinkin kyllä.
      Toisaalta myös ihmettelen SS-miesten perinnekiltaa, joka pitää yllä kaksoissalaman ja pääkallon muistoa Suomessa.
      Meillä tarpeeksi keinoja muistaa omia veteraaneja, ilman että asiaan liitetään symbolit, jotka tunnetaan kaikkialla äärimmäosen pahan merkkeinä.

      Samuli

      Poista

    6. Tänään kuoli Suomen vanhin sotaveteraani, kuulin auton radiosta, yli satavuotiaana.

      Minulle sopii, että annetaan vanhojen sotaan osallistuneiden miesten olla rauhassa syyllistämiseltä. Tuntuu pahalta, että vanhoja syntejä kaivellaan esiin. Se mitä tapahtui, on kuitenkin kontekstissa omaan aikaansa, mikä helposti unohtuu jälkikäteen tuomitsijoilta.

      Toisaalta on kuitenkin niin, että on hyvä pyrkiä täyttämään historian aukkoja. Totuus on tärkeää, vaikka se tekisi kipeää. Pahuutta sinänsä on turha tässä yhteydessä kummastella, sillä kuten tässäkin keskustelussa on ylempänä todettu, sitä on kaikkialla. Mikään ei ole joko hyvää tai pahaa, vaan voi olla molempia yhtä aikaakin.

      Poista
    7. Ymmärrykseni mukaan suomalaiset SS-miehet ovat juhlineet omissa porukoissaan ja muistelleet niissä nuoruuttaan, eivät ole hakeneet julkisuutta. Nykyään SS tarkoittaa kai vain Sinikka Sokkaa.

      Poista
    8. Loogisesti seuraava askel on tutkia suomalaisten stalinistien tukea neuvostoliiton tekemille kansanmurhille, ja sitä kaikkinaista pahuutta, jota harjoittivat. Käsittääkseni ovat päässeet teoistaan kuin koira veräjästä. Ehkäpä maanpetoksista voisi häkki vielä heilahtaa ja kunnia pitää virallisesti riistää, koska harjoittivat rikoksia ihmisyyttä vastaan.

      Poista
    9. Tätä ankean harmaata sunnuntaita olen viettänyt katselemalla juutuubista dokumentteja ja musiikkieisityksiä Leadbellyltä, suurimmalta kaikista.

      Vuonna 1942 hän lupasi, että Mr. Hitler tullaan vielä kaatamaan.

      Poista
    10. Mutta stalinisti-leninistithän Suomessa, myös 60 - 70-luvulla olivat edistyksellisiä kansan puolesta puhujia.. Vai olenko ymmärtänyt väärin? Setä Stalin ja Setä Lenin ja Setä Ho Tši Minh, näistähän suomalaisetkin lapset lauloivat. Tai pantiin laulamaan Pirkkalan monisteen mukaan.

      Poista
    11. Pirkkalan monisteen nostat usein esiin ihan turhaan. Olihan se melkoinen poikkeus maassamme. Normaalikouluissa opettajat olivat porvarillisia, mutta saarnasivat maalaisliiton kekkosen riemusanomaa: "neuvostoliitto on hyvä ja rakas naapuri, yya parasta mitä on!"

      Poista
    12. Turhan usein minulle huomautellaan Pirkkalan monisteen mainitsemisesta. Sopiihan se palauttaa mieleen, niin hassunhauska tapaus se pedagogian lähihistoriassa on. Riittää vielä moneen kertaan.

      Poista
    13. En minä mitään suomalaisten sotilaiden valkopesua kaipaa, vaan suhteellisuudentajua minä kaipaan.

      Suomi ei sytyttänyt toista maailmansotaa, vaan joutui siihen mukaan siksi, että Venäjä hyökkäsi sen kimppuun. Kun suomalaiset nuoret miehet lähtivät Saksaan keväällä 1941, niin Saksa ja Venäjä olivat vielä liittolaisia.

      Tietysti suomalaiset joutuivat sitten mukaan raakaan sotaan, jossa tappoivat vihollissotilaita ja mahdollisesti muitakin vihollisiksi epäiltyjä. Sodassa kun tapetaan tai tullaan tapetuksi, eivätkä suomalaiset pyhimyksiä ole.

      Mutta suomalaisten Itä-Euroopassa tekemistä hirmutöistä ei ole olemassa minkäänlaista näyttöä. Kaikki arvelut perustuvat vain siihen, että koska he olivat mukana, niin varmaan hekin jotain tekivät.

      Mahdollisesti. Mutta enpä tiedä toista kansaa, joka tällaisen mahdollisuuden takia julistaa itsensä sotarikoksiin syylliseksi. Se on minusta käsittämätöntä kansallista masokismia.

      Etenkin kun tietää, mitä nämä mahtivaltiot itse ja heidän oikeat liittolaisensa tekivät.

      Poista
    14. Kaikenlaista paskaa usein puhun, mutta tämä on maailman iankaikkisesti paras kappale.

      Poista
    15. Onhan M.A.Nummisella noita hauskoja biisejä ja varsinkin nuo, joissa hän ei pahemmin kieku.
      Minun lapsihaaveeni ovat auttamasti ohi, mutta sinähän Riku ehdit vielä parantamaan lapsikuumettasi. Niin, jos sulla sellainen on.

      Poista
    16. Eikö se kiekuminen juuri ole se juttu, M. A. Nummisen tavaramerkki, jolla hän välttää olemasta oikea laulaja? "Rukkaset saanut" on aika kiva hänen tulkintanaan.

      Poista
    17. Pirkkalan moniste

      https://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisusarja/pirkkalan-moniste/

      Poista
    18. Linkit eivät keskustele. No eivät, mutta tämän linkin katsoin, koska tuossa yllä on puhetta Pirkkalan monisteesta, eli linkki kytkeytyy keskusteluun. Kiintoisaa tietysti olisi kuulla Anonyymin omia ajatuksia, kun hän kerran tuon linkkasi.

      Itse en ollut tuohon aikaan vielä opettajan hommissa, joten aihe jäi minulle aikanaan hieman vieraaksi. Nyt tiedän enemmän. On käsittämätöntä, miten sokeita ja suorastaan tyhmiä SDP:ssä tuolloin oltiin. Ja mikä karjalauma sen imussa kulkikaan, minäkin muiden mukana..

      Poista
    19. Tosin minä olin tyhmä sdp-läinen - en ollut kyllä puolueen jäsen, mutta äänestäjä olin. Minulle tärkeintä oli tunnelma, joukkohenki ja älykäs keskustelu, niin kuin silloin luulin. Tiedostin sen, että me olimme hyviä ihmisiä ja köyhän ja Oikean puolella, muut olivat tyhmiä ja Tavaran ja Mammonan palvojia. Muuta en sitten tiedostanutkaan. Mutta Maon pinssi rintapielessä oli kiva, ihan nahkalaukkuni värinen, ja Chen kuva kämpän seinässä oli hieno, juuri oikeaa tummanpunaista ja okraa. Sopi Marimekon kankaaseen, joka peitti juuttikankaisen seinän ylioppilaskylän boksissani.

      Poista
  12. Pahuus ihmisten keskuudessa sen kun lisääntyy, ellei jokin koko ihmiskuntaa ravisteleva tapahtuma pysäytä vihamielisyyden kasvua. Pahuudella on tapana tartuttaa myös muut hegemoniansa piiriin joutuvat.
    Katolisen kirkon äklöttävä kaksinais- vai kuinkakohan moninen moraali on eräs osoitus ihmisten julmasta pahuudesta. Antavat toisilleen syntejä anteeksi kuin jotkin jumalat, ja hyväksikäyttävät lapsia ja pitävät nunnia seksiorjinaan. Puhtoiset pulmuset, jotka eivät muka seksiä tarvitse tai harrasta keekoilevat pitkähelmaisissa mekoissaan alttareilla kuin keisarit,
    revittyään ensin pienen pojan peräsuolen rikki tai imetettyään nysäänsä lapsen suussa. En ymmärrä kuinka kukaan enää voi kuulua moiseen saatanistiseen ja kaksinaamaisen porukkaan. Nämä, jo ketkä pitäisi viedä nurkan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahuu herättää pahuutta, kuten edellä minussa.
      Onko se oikeutettua, ja mistä mihin rajaan saakka?

      Poista
    2. Pahuus ei siis kai liene irrallinen lisä, joka voidaan poistaa maailmasta, mistään. Ei ole hyvääkään, jos pahaa ei ole. Ne kuuluvat yhteen.

      Ja tätä kaikkea varten meillä on turvanamme kuitenkin lait, joilla pahaa sanktioidaan. Jos pahaa ei olisi, emme tarvitsisi lakejakaan. Eläisimme paratiisissa harppuja soitellen.

      Poista
    3. Pahuuden ja hyvyyden rajan, kuinka sen vetäisi ja minkä teorian mukaan. Onko parempi vetää stadissa pyörivää kerjäläistä nyrkillä päähän, vai antaa hänelle rahaa. En tiedä, nyrkki tuntuisi hyvältä. armeliaalta ja autuaalta vaihtoehdolta. Itseni tiedän hyväksi, taivaspaikka lopsahti juuri, kun perjantaina annoin ruokakaupan aulassa kolikot taskustani tyttöjen yhteisvastuulippaisiin. Kolikoita en laskenut, ei siinä varmaan paljoa ollut, mutta molempien lippaaseen niitä laitoin, ettei kummallekaan tule paha mieli.

      Poista
    4. Taivaspaikka lopsahti juuri sinulta pois, Riku, kun tulit tänne someen kertomaan siitä. Mutta siis pitäähän anovalle antaa. Minäkin tyhjentäisin pääkaupungissa varmaan rahapussini kerjäläisille. Täällä kerjäläisiä ei näe koskaan. Vaan annoin minä yhdelle sokealle ja hänen koiralleen Alkossa puuttuvat kolikot hänen Kossu-pullostaan. Tosin olen tästäkin jo kahdesti täällä maininnut, joten minunkin taivaspaikkani lopsahti muualle.

      Poista
    5. Voi pahus, sitten minun täytyy kertoa toisenlaisia juttuja. Stadissa olen aika usein kehottanut kerjäämään tullutta painumaan vittuun, kun niitä yritteliäitä kusettajia siellä riittää. Tupakan pummaajista jotkut ovat kohteliaita vielä kiellon jälkeenkin, mutta jotkut suuttuvat silmin nähden. Tulis sota ja tappas kerjäläiset.

      Poista
  13. Sivupalkistasi huomioin: "Kirsi Haapamatti muutti maalle, mutta huomasi ahdistuvansa – Kyseessä on ilmiö nimeltä ympäristöahdistus." - Heh, nauroin melkein selälläni lattialla, koko juttua en ole lukenut, mutta totuus iskee armottomasti. Sivistyneen ja säällisen ihmisen ympäristö on asfaltilla silattu, luonnosta brassailu on teeskentelyä, hyi olkoon metsä- ja peltomaisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä ilman huumorinpläjäystä on turha päivä.
      Ainakin toisinaan. Minäkin sain ainakin hymynväreen tuosta aikaiseksi, vaikken myöskään tekstiä avannut sen enempää lukeakseni.

      Tottakai raha tarpeeseen lisää hyvinvointia.

      Poista
    2. Minulla on myös ympäristöahdistusta. Koen sitä isoissa kaupungeissa. Liikenteen pauhua, päättymätöntä kohinaa ja kirskuvaa kakofoniaa, toisiaan tuuppivia kiireisiä ihmisiä, joilla selvä päämäärä: tuonne minä nyt menen ja olen jo myöhässä. Hyi olkoon.

      Poista
  14. Aasinsilta on kaunein silta. Siis... aasithan eivät tee silta silloin kun katselevat sumuista kuuta tai jotain muuta vaan silloin kun he haluavat puhua muista asioista mistä muut juuri tällä hetkellä puhuvat. Kuten ich auch nyt.


    Äsken tällä hetkellä - tai siis jokin aika sitten - kävelin katuja joille tuprusi lunta. Vähän se minua häiritsi mutta ei enempää. Mutta kun lunta vaan koko ajan tuli tupaan ja pläsiäni päin, poikkesin Alko -nimiseen myymälään. Ostin puolikkaan Suomi-viinaa. Kotiin tulin bussilla (= 3;- €.)

    Kotona ajattelee asioita joita muualla ei aina ehdi. Minä aloin ajatella Matti Nykästä. En siksi että hän kuoli (kaikkihan me kuolemme) enkä siksi, että pari kertaa hänen kanssaan juttelin. (Olen ihan varma että moni muu ihminen ehti hänen kanssaan jutella enemmän kuin "pari kertaa".) Pidän päiväkirjaa, kirjoitin siihen: --- ---


    Mutta koska BlogiTarjontaAlusta huomauttaa: HTML-koodiasi ei hyväksytä: On oltava enintään 4 096 merkkiä... niin pannaan tähän sitten että (coitus interruptus, jatkuu)

    VastaaPoista
  15. "Minäpä menin Alkoon ja ostin sieltä (omilla rahoillani) puolikkaan Suomi-viinaa. Olin kävellyt jo 8 km mutta ajattelin vielä kävellä kotiini, sinne oli 5 km, mutta alkoi sataa räntää. Se ei kiehtonut, käveleminen, ja tilasin itselleni kaupungin ekovihreän bussin (= kävelin bussipysäkille) ja ajelutin sillä itseni himaan. Eikä se maksanut kuin kolme nykyeuroa! – Täällä alan sitten taas tutkia erilaisia asioita, kotonani. Ehkä kirjoittelen, ehkä en. Nykäsen Matti haudataan lauantaina. Matissa oli tavattoman paljon hyvää, mutta yhtä paljon myös pimeää, jonka alkoholi toi hänessä aina, aina ja aina, esille. Alkoholi ja myös kai Media Matin ”tuhosivat”, herkän nuoren pojan, joka mikään ”Einstein” ei ollut. Erityisluokan oppilas hän oli ja koulunkäynti hänelle aika satunnaista oli, koska... Mäkihyppy valitsi Matin (eikä suinkaan Matti mäkihyppyä). Hän oli siihen lajiin rakenteeltaan ihannetyyppi, ja fyysisesti lahjakas muutenkin. Mikä tietenkään ei olisi riittänyt noihin saavutuksiin mitä hän teki, oh ei, mutta Matti oli himoharjoittelija. Aikoinaan Fischeristä (nerokas mutta hullu shakin MaailmanMestari) sanottiin (siis kateelliset toiset SuurMestarit jotka hälle hävisivät) että ”ei sille mitään mahda kun se käyttää vuorokaudessaan 25 tuntia shakkiin...” Samaa tavallaan voisi sanoa Matista: se varmaan unissaankin hyppi mäkiä. Ainakin koululuokassa se välillä kipusi pulpetin päälle ja teki sieltä tyylipuhtaan Telemarkin alas. – Näin minulle kertoi Huisku, eräs kankaalainen työtoverini joka samaan aikaan kävi koulua Matin kanssa ns. erityisluokassa. – Itse Matin kanssa pari kertaa juttelin, oon kai niistä puhunutkin, ei mitään erikoista. Jokainen jyväskyläläinen joka kapakoissa siihen aikaan viihtyi, pakosta Matin tapasi. Ja niitä saatanan persekärpäsiä joita hänen ympärillään aina pörisi, se ei mieltä ylentävää ollut. Ja voi miten vietävissä Matti-parka oli! siis siinä mielessä vietävissä että ite muuttui ääliöidottiporukan johdateltavana inhottavaksi paskamölyämyriksi itsekin! (mitä hän ei selvin päin ikinä ollut! ei koskaan!)


    Kun kuulin että Tarmo ”Tare” Uusivirta oli tehnyt itsemurhan, itkin. Minusta hän oli suuri urheilija myös, jyväskyläläinen, ei niin menestynyt kuin Nykänen. (Mutta nyrkkeily – tiedän että te kaikki ette osaa arvostaa ko. lajia, siis amatöörinyrkkeilyä – on paljon kilpaillumpi laji kuin mäkihyppy. Noin 178 maassa harrastetaan nyrkkeilyä, ehkä noin 7-17 maassa harrastetaan mäkihyppyä... se siitä. (vrt. pesäpallossa suomalaiset ovat aivan maailman huippuja! ovat olleet aina!) Kun Tare kuoli, itkin. Hän oli hieno ihminen, oli vaikeista olosuhteista noussut, ujo mutta päämäärätietoinen ihminen. Hyvin kohtelias auch. Ja hänetkin sitten alkoholi tuhosi... ja huonot managerit, rikollisen huonot managerit, kun yritti ammattilaisuraa, sitä että nyrkkeilystä saisi vähän myös rahaa eikä vain noita ”himmeästi kalahtelevia” metallinkappaleita, mitaleja... Tarella kaikki pakkas menee aina huonosti, mutta koskaan hän ei syyttänyt siitä muita. Joi vain entistä enemmän. Ja Tare kännissä... siis oli sitä että se (sen äänikin muuttui kimittäväksi, sic!) pyysi anteeksi kaikilta (ja joskus myös vahingossa itseltäänkin) että on olemassa. Siis esiintyi 100 %sti eri lailla kuin Nykänen). Ei kukaan, joka tapasi Taren, ei voinut olla pitämättä hänestä. – Ja sitten se menee kaatopaikalle ja ampuu siellä itseään päähän, voi vee-tyyli!"

    VastaaPoista
  16. Tampereella kun kävin salilla, Sten Suvio siellä oli vielä valmentajana. TVS. Mitattiin että löin (siis minä!) 6 oikeaoppista suoraa per 1/sekuntti. Siinä oli kuulema 1 enemmän kuin mihin hän aikoinaan pystyi. - Olin otettu!

    Tarmo Uusivirran menestyksen sala oli yläolankoukut, tai yläkoukut, siis... tai sanoohan tuo termi jo mistä on kyse. Että niitä pystyy iskee, pitää olla rohkea eli päästä vastustajaa lähelle, sitä Tare ole. Mutta tietyt kuubalaiset siinä ja vastaavissa sarjoissa olivat vielä kovempia, ei niille kukaan mahtanut. (vrt. Jyrki Kjäll vs. kuubalainen Héctor Vinent

    vittu kun ei pysty

    fair play on kotoisin nimenomaan nyrkkeilystä. kyse on siitä että stepataan ja tintataan ja väistellään. ns. ammattinyrkkeily on pelkkää rahan ahnehtimista ja Sirkusta ja Sadismia innokkaille ihmisille. sillä ei herrasmiesnyrkkeilyn kanssa mitään tekemistä ole. tai shakin.

    VastaaPoista
  17. Muistan, kun kerran Uusivirran Tarmolle sanoin että "siihen aikaan kun itse nyrkkeilin ja olin huippukunnossa, olisin helposti voittanut sinut. Todennäköiseti tyrmännyt." Muistan kun Tarmo ujosti yritti sanoa eriävän mielipiteensä, vaistomaisesti kohotti vasenta kättään (vasen yläkoukku oli sen murhaavin ase) ja... kunnes minä sanoin että siihen aikaan olit 12 -v, että varmaan olisin sut voittanut. - Tare rupes nauraa.

    Siis hän otteli 75 kilosissa, oli maailmanhuippu, minä 57 kilosissa, olin maakuntamestari.(hyvin lahjakas maakuntamestari´- mutta entäs sitten?) - Tämä ero meissä oli.

    VastaaPoista
  18. Viina vie ihmistä mukanaan kuin virta. Hyväksyn sen, tai en. Poltin aikoinaan n. 30 tupakkaa per vuorokausi, sitten päätin lopettaa tupakonpolton. Ensin se tuntui vittumaiselta, se lopetus siis, ei vähän ajan päästä. Nykyisin poltan 0 tupakkaa per vrk. Jos ihminen haluaa tehdä jotain, se tekee sen, kaikki muu on selittelyä. Kun sain infarktin, ihmettelin. Vittu, kun ihmettelin? No, en minä Kuolemaa pelkää - hyvä ystävä kaikille hän on - mutta lopetin tupakanpolton. Koska... siinä ny mitään järkee ollut mutta vei hirveesti rahaa. Ennen söin vain läskiä ja lotinaa mutta kun opettelin syömään sellereitä ja muita rehuja, ne alkoi maistuu paremmalta kuin ikinä. (Eikä tullut niin tyrnävä olo kun lihasta aina tuli.) Kalat on kans kivoja, etenkin ruokana. Kun ennen kävelin korkeintaan kotoani parkkipaikalle, piip, ja auton ovi auki... nykyisin tykkään kävellä helvetistä (vrt. tämä päivän päiväkirjamekintä.) Kävellessä näkee (esim. linnut) ja kokee vastaantulijat (esim. ihmiset) läheisemmin kuin ehkä muuten. Ja ynnä muuta semmoista. (jonka antaa olla vaan. koska ei näitä kaikkia kukaan jaksa selitellä)

    VastaaPoista
  19. Käytän paljon ironiaa ja satiiria ja parodiaa ja tiedän että näiden eroittaminen ns. normaaliproosasta ei helppoa ole. Etenkään teille, rakkaat älykääpiöt. Niin... hetkinen, mitäs tässä sitten muuta olikaan?

    Niin, kerran kirjoitin Jukka Kemppiselle hänen blogiinsa ja valitin siitä että poistit kommenttini jota en ollut edes lähettänyt... Hän vastasi että hän EI huomannut, etc. --- oi Vittu että olen välillä ilkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän vastasi että hän ei huomannut, se oli vahinko, että poisti, ei hän täältä kenenkään kommentteja sensauroi, ETC.

      no niin mutta kun minä en mitään ollut edes siis lähettänyt!?

      Poista
    2. Sehän oli kuivaa Kemppis-huumoria!

      Poista
    3. Olisipa ollutkin. Mutta kun ei ollut. Hän ihan tosissaan luuli poistaneensa minulta jonkun kommentin, ja pyysi sitä anteeksi. Että se oli vahinko?

      No, minullehan se oli sama ja se.

      Poista
  20. Tupakanpolton lopettaminen on helppoa. Poltin aikoinani kymmenen viisitoista vuotta, ja sitten lopetin yhtäkkiä, yhden tupakan jälkeen, tuosta vaan. En ohjelmoinut itseäni mitenkään, en kamppaillut, tein vain päätöksen ja se oli siinä. Aikamoinen nautinto se oli, siis tupakka. Vaan ei tullut mieleenikään sytyttää enää tupakkaa.

    Nykyään meikäläisellekin maistuu mieluusti rehu, paremmin kuin punainen liha, jota en juuri syö. Nyt olen kaksi päivää syönyt kiinalaista wok-ruokaa, kiinankaalia, porkkanaa, chilipaprikaa, inkiväärinjuurta, valkosipulia, purjosipulia, varsiselleriä, ananasta, kanasuikaleita. Tätä ennen menu oli paistettua siikaa ja tätä ennen savukalaa, tilliä ja perunoita. Kun tekee itse, ei hyväkään ruoka tule kalliiksi.

    VastaaPoista
  21. Tupakanpolton lopettaminen on helppoa, yhtä helppoa kuin mikä tahansa. Ruo'an tekeminen mielestäni haastavampaa on. Kerran keitin sellaista suoraan purkista ulospullahtanutta hernerokkapötköä jonka maustoin kaikilla yrteillä jotka käsiini sain... mm. heliumilla ja joulupuun karamelleilla, ei sitä syönyt kukaan. (Itse vähän aikaa yritin, ou nou, sitten luovutin.) Järkevämpää ehkä olisi että toinen meistä, esim minä, etsisin torilta kiinankaalia, porkkanaa, chilipaprikaa, inkiväärinjuurta, valkosipulia, purjosipulia, varsiselleriä ja ananasta. Ja sinä ne sitten, rakas Mamma Iines my Mio, paistat ne tai kuullottaisit ne, tai jotain kumminkin niille teet, ja sitten, perkele, syötäs ne. - Eikö olisi ihanaa!

    oisaalta, on tietysti kiva jos ihmisellä on voimassa oleva henkivakutuus. Ainakin siis sulla. (jos minä olen asianomistaja - jota aina joskus mielestäni olen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis minulla on varmaan kaikki muut vakuutukset, mutta henkivakuutusta ei If minulle myöntänyt, vaikka itse sitä kaupitteli. Perustelu oli se, että olen joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei auttanut, vaikka kyse on äänenkäyttösairauden ja opettajan työn yhteensopimattomuudesta. Henkeä häiriö ei millään tavoin uhkaa ja puhettakin piisaa sentään. Että älkää kukaan vaan ottako vakuutuksia Ifistä, huono yritys.

      Poista
    2. Siis jos esim.(tämä on teoreetttinen esimerkki) minä kuristaisin sinut hengiltä, vyöllä joka lepää gepardimaisen vartalosi uumilla kuin siihen unohtunut filosofinen ajatus, mikään vakuutusyhtiö tietenkään ei korvaisi sitä. Siis sitä että heität veivisi noin äkkiä vaan? Ohoh. Vaikka olisin sinun avopuolisosi? (Jota vielä, ah, en ihan vielä kokonaan ole). Mutta talletustililisi salanumerot tätä ennen jo voinet minulle rakkaani sanoa, eikö totta, koska olemme kaikki mitä ihminen toiselle voi olla. (= inhottava symbioosi) (= ihana ketokenminttu)

      Poista
  22. Juon, miksi en joisi. Juon alkoholia joka polttaa minua kuin mimosan terälehdet. Mietin asioita joita ei ole olemassa, miksi en miettisi. Maapallo kelluu kyljellään ja Kuu katsoo meitä, oi Luna oi Luna. Nukkuessaan näkee mitä todellisuus on. Herätessä vain unohtaa, aamut ovat hirvittäviä, ja niitä on liikaa, aina ovat poissa.


    Lorcan teksteistä löytyy paljon mitä ei löydy muualta. ehkä se on laiskuutta, että ei edes etsi

    Ps. Atlantilla mulla oli espankielen sanakirja. Luin sitä silloin kun mulla oli vapaata. Kun mulla ei ollut oikeastaan koskaan vapaata, olin messikalle, ja jollei pitänyt tarjota piti tiskata. Joskus yömyöhällä katselin vettä mitä laivan peräsin myllersi, muuta nähtävää ei ollut. Atlantti on vitun iso. Yöllä pääsi nukkumaan, aamulla kun heräsi, taas oli sama rutiini ja meininki laivalla, ja Atlantti ympärillä. Vittu kun se oikeesti on iso. Ja huomenna. Ja eikös vaan - ylihuomennakin. Se rupes pikku hiljaa kuulkaas pännii.

    Eurooppaan kun pääsi oli tavallaan kuin kotona. Vaikka ei varmaan ollut. Amsterdamista kaikki nostagiset merimieslaulut on tehty, hyviä ovat, me laivamme kanssa Rotterdamiin tultiin. Aika synkkä paikka sekin seilorille on, on on, täytyy myöntää, mutta säästän teidät kokemuksiltani. (Koska toivon että tekin minut.)

    VastaaPoista
  23. Yritin poistaa täältä tiettyjä kirjoituksiani - mielestäni ne olivat huonoja -mutta sitten tämä Google perkele tai mikä lie, ilmoitti että minulla ei ole lupa niitä poistaa. Ihmettelen? No,
    mitä kirjoitin, sen kirjoitin, paskaakos siitä si...
    Mua vituttaa tää muuten vaan.
    Sensuuri tarkoittaa sitä että kun vallassolijoita kukaan ei kontrolloi, kyse on silloin diktatuurista.


    Ei maailma ole synkkä tai toimi huonsti, politiikka välineenä aina välillä toimii huonosti. Jos todella kuvittelette ettei Xi Jinping tai Putin tai Trump tiedä missä mennään, ei teidän kanssa voi keskustella. Esim. sote-uudiatuksesta tai siitä paljonko maksa litra piimää? tai fingerborgilainen viinaa? Ei tosiaan.javascript:void(0)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekoilin tahallani - tai fingerborgilainen viinaa? Ei tosiaan.javascript:void(0) - koska mielestäni suomlainen politiika on sekoilua (vrt. p. väyrynen)


      Itse edustan pragtamismia. Eli tilhilintuja. (no, välillä tietysti Käkijäkin. Ei voi mitän.)


      Poista
    2. Kunpa et poistelisi, mikis, kirjoituksiasi, niin kuin tuossa yllä sanot. Mutta siis toki jokaisella on tämäkin oikeus, kun on kirjautuneena Bloggeriin. Kommenttisi ovat kirjallisuutta, paloja, eikä niihin aina tarvitse sanoa mitään. Minä luen kaiken, ja nautin lukemastani erikoisesti silloin kun olen hiljaa. Tuntuu tyhmältä kauheasti ruveta kehumaan ketään taituriakaan täällä. Itsekään en paljon kehuja kestä.

      Poista
    3. olet rakastettava ihminen, Iiins, en tiedä miksi sinua pitäisi rakastaa, ehkä siksi

      Poista
    4. Iiins = Iines. Eikä sillä mitään väliä. Ihminen on aina yksin kun on kahdenkesken itsensä kanssa, se on lähinnä häkellyttävää.

      Poista
  24. Jos ette muuten katso loppuun asti tuota videovinkkeä "Lorcan teksteistä löytyy paljon mitä ei löydy muualta. ehkä se on laiskuutta, että ei edes etsi" koska... olette paskiaisia. Kannattaisai silti kuunnella. Ihmiselle on paljon annettu, mutta vain vähän otettu. Osaisin kirjoittaa Raamatun tälle päivälle jos olisi pakko, jotkut ihmisethän sen aikoonaan kirjoitti, se nyt saataana on fakta. Huh, huh. Minä olen apostelija Mikis ja täten todistan teille että tulkaa ny jumalauta huomenna paremmaksi ihmisiksi mitä eilen ette olleet, siinä ei kehumista tosiaan ollut, Hallelujaa. Ja sitten kun otatte tästä mun kädestäni tämän ehtoollisryypyn - gambinaa se on - niin taas ootte vähän aikaa ihmisiksi. Hallelujaa.

    Kyllä minä nämä systeemit tiedän, miksen tietäisi, manipolisoimisestahan kyse on. Rakkaani

    VastaaPoista
  25. Minä olen väsynyt, ei teihin, mutta itseeni. Se on sama asia. Aina olen etsiytynyt itseäni fiksumpien ihmisten pariin, se ei koskaan helppoa ole ollut, mutta onhan niitä aina joskuas. Nyla oli. Minä keksin että hän on 'Lounais-Hämen Kolossi', mutta ei se Eeroon iskenyt, Turussa hän silloin asui. Ja vaikutti. Eorssajutuja nää:

    "Menin sinne reippain askelin ja suhteellisen selvin päin ja olin kammannut tukkanikin. Pankinjohtaja pyysi minut sisään kun olin pari kertaa koputtanut sen ovea. Obligatoristen asioiden jälkeen - kerroin mm. sen, että opiskelen luonnontieteitä Turun Yliopistossa - ilmoitin asiani, että tarvitsen pankkilainaa. Summan olin ajatellut aika isoksi, kun ajattelin, ettei se kumminkaan niin paljoa anna, hyvä jos puolet, ja kun sanoin summan, se sanoi "ohoh". Oltiin molemmat vähän aikaa hiljaa, sit se kysyi että "paljonko Teillä olikaan talletuksia meillä?" Vastasi, ettei yhtään, ja lisäsin "jos minulla olisi, herra pankinjohtaja rahaa tililläni, niin enhän minä silloin lainaa tarvitsisi." Se oli samaa mieltä. Tai ainakin se myönteli että "niin, niin..." Sit se kysyi "No, olettehan Te kumminkin meidän pankin asiakas?" "En", minä sanoin. Sillä kyllähän se sen olisi saanut selville. Se katsoi minua vähän oudoksuen. "Eli Teillä on tili jossain toisessa pankissa?" "Ei ole", sanoin maireasti, "ei ole." Se naputti kynällään pöytää, mietti ja mietti. "Mutta haluatte meidän pankin asiakkaaksi?" "Kyllä, ehdottomasti", sanoin. "Nohhhh..." se sanoi, "voittehan Te tilin täällä avata ja lainaa voidaan antaa jos... niin, keitäs Te olette ajatelleet takaajiksi. Kaksi heitä tämmöisessä tapauksessa tarvitaan". "Nohhhh", minä matkin huomaamattani häntä, "olen ajatellut että toinen olisitte Te, herra pankinjohtaja..." Sen posket alkoi punottaa, paukutti kynäänsä entistä enemmän, kysyi sitten "Ja kuka olisi sitten se toinen?" "Sitä en ole vielä ehtinyt ajatella", sanoin, "mutta olen aivan varma että kyllä me yhdessä se keksitään". Se punotti, tuijotti minua, alkoi sitten nauraa. Nauroi ja nauroi. Ihan vakavissani minä sinne olin mennyt, ja loukkaannuin, tuommoisesta. Mutta en sanonut mitään. Sitten se sanoi, kun oli lopettanut nauramisen, että "kuulkaapas nuorimies, teidän likviditeettinne on jossain muualla kuin täällä".

    Nohhhh, lähdin sitten sieltä konttorista pois.

    VastaaPoista
  26. Eeron kertomus siitä kun haki avioeroa Turun raastuvanoikeudesta:

    Avioeron piti olla läpihuutojuttu mutta se kesti koko päivän. Ei riittänyt että tunnustin tehneeni huorin, olisi pitänyt todistaa se myös. En siihen ollut varautunut. Kysyinkin että voinko, herra Oikeus, hakee todistajia? Se sopi tuomarille jonka nimi oli Sydänmaa, ja se paukautti nuijalla pöytään ja ilmoitti että oikeus poistuu kahvitauolle. Ehdin hakee Domukselta kavereitani, nehän tuli kun sanoin että ne saa todistajapalkkion valtion varoista. Mutta ei siitä mitään tullut... - Innon Make niistä selvin oli, sitä Sydänmaa kuulusteli ensiksi. ”Tunnetteko vastaajan”, Sydänmaa kysy Makelta. ”Ai kenet?” "Hänet joka istuu TUOSSA". Ja se näytti sormella minua. ”Totta kai mä Nylan tunnen”. ”Mitä Te tiedätte tästä asiasta?” ”Ai mistä?” ”Huorinteosta.” ”Aika paljonkin”, Make sanoi, ja oli kryptisen näköinen. ”Voisitteko tarkentaa”. ”Voin”. ”Olkaa hyvä”. Mutta ei Make osannut sanoa mitään, se meni ihan ulalla, vilkuili vaan kelloa, sillä oli pelko, että Alko ehtii mennä kiinni, ennen kun täältä pääsee. ”Voitteko kuvailla koska viimeksi näitte vastaajan, Eero Nylundin.” ”Näen hänet parasta aikaa, herra tuomari”. ”En minä sitä tarkoita.” ”Mutta sitähän Te kysyitte”. ”Minä kysyin, siis tarkoitan...” Sydänmaan huokasi ensimmäisen, mutta ei viimeisen kerran, ”että koska Te viimeksi näitte hänet avioliiton ulkopuolisessa sukupuolisuhteessa...?” ”Semmoista en ole ikinä nähnyt”, sanoi Make. Ja pyöritteli silmiään kuin rusinoita. Ihmeissään Sydänmaa kysyi että ”Miksi Te täällä sitten olette?” ”Todistamassa”, Make sanoi. ”Saanko kysyä että mitä?”, tuomari kysyi. ”Nylan huoraamista”. ”Äskenhän Te sanoitte että siitä Te ette tiedä mitään...” ”En minä niin ole sanonut”, Make sanoi. Sydänmaa nosti jo nuijaa että lopettaa istunnon, kun Make jatkoi ”Minä olen vastannut vain Teidän kysymyksiinne, herra tuomari”. ( - jatkuu -)

    VastaaPoista
  27. - Eikä se siihen loppunut, se vasta alkoi kun Make alkoi todistaa että oli nähnyt minut Ylioppilastalon tansseissa; ”niin”, kysy Sydänmaa,” entä sitten”? ”Sitä minä ihmettelinkin että miten se siellä on kun sillä on porttikielto Ylioppilastalolle”. ”Nii-iin?” ”Ajattelin että se on tullut ikkunasta”. ”Yhyym..”. ”Kun se jutteli siinä yhden tytön kanssa.” ”Vai niin... mutta pysykääpä asiassa!” ”Kyllä pysyn, herra tuomari, ajattelinkin, ettei asia minulle kuulu, ja poistuin paikalta”. ”Ettekä siis nähneet mitään?” ”Totta kai minä sen näin kun ne poistuvat yhdessä kabinetin puolelle.” ”Vai niin... vai niin”, Sydänmaa sanoi ja tuijotti Makea mietteliään näköisenä. Sitten se kysyi että ”tietenkään ette nähneet mitä kabinetin puolella tapahtui?” ”En, sen eristää salista paljeovi.” ”Ja Teille ei tullut mieleen raottaa sitä?” ”Miksi?” ”Että olisitte nähneet mitä siellä tapahtuu." ”Herra tuomari, minä olen sivistynyt ihminen”, Make sanoi loukkaantuneena. Ja puhisi kuin siili. Ajattelin että Sydänmaa suuttuu mutta se alkoikin nauraa, nauroi niin että hytkyi. ”ETTE siis todellakaan nähneet mitään?” ”En. Mutta kuulin.” ”Mitä Te kuulitte?” ”Huohotusta, herra tuomari.” ”Entä muuta?” ”Entistä äänekkäämpää huohotusta”. ”Ja sitten?” ”Sitten tuli hiljaisuus”. ”Ja... lähditte pois?” ”Joo, tai olin vasta lähdössä kun he tulivat kabinetista ulos.” ”Keskustelitteko heidän kanssaan?” ”Mistä?” ”Mistä tahansa, esimerkiksi opiskelusta…” ”Ei, ei me juteltu.” Mutta sitten Makella välähti ja se sanoi ”Koska olen suorittanut psykologiasta abrobaatturin, en voinut olla panematta merkille paria yksityiskohtaa.” ”Sepä mielenkiintoista. Millaisista yksityiskohdista on kyse?” ”No, he ensinnäkin hengittivät tavanomaista raskaammin, poskipäät oudon punehtuneina, ja näin kun Nyla, siis tää syytetty, vaistonomaisesti kokeili sepalustaan...” ”Tämä riittää”, sano Sydänmaa ja löi nuijalla pöytää, mutta ei se mihinkään riittänyt.

    - Oikeus poistui kahville ja me lähettiin Maken kanssa etsii lähibaarista kiltsiä joka olisi todistanut että minä oon nussinut sen kanssa. Oikeus kun vaatii näyttöä. ”Ai ton kanssa”, kaikki ämmät sanoi kun minut näki, ”ei ikinä!”. Saatiin kumminkin yks kadulta kun luvattiin sille viiskymppiä. Mutta vituks sekin meni... Kun siltä kato alettiin ottaa henkilötietoja niin ne huomasi että se on alaikäinen. - Mitäs Jääsydän siihen? (latojan huomautus) - Siltä petti pokka siinä vaiheessa kokonaan. Sano se sitten, kun pyyhki silmiään, että ”kyllä tämä tietysti voidaan hyväksyä, mikä ettei, mutta Te saatte samalla syytteen alaikäiseen sekaantumisesta”. Pakko mun oli vetää kanteeni takaisin, ja se jäi siihen. Oikeus hajaantui. Ulkona se pikkupimppi alkoi ulvoa, että ”missä mun viisikymppinen on?” Eihän minulla ollut, valtion se sille piti maksaa, mutta ei jostain syystä kumminkaan maksanut. Ja meillä oli tosissaan kiire että ehdittiin Alkoon ennen kun se meni kiinni. (- Otat sä?)

    VastaaPoista
  28. Muistan elävästi Markku Innon hahmon turkulaisissa yo-bileissä jossain osakunnassa. Kirjava huivi kaulassa, tupakka suupielessä, kaljapullo kädessä, varmaan joku musta nahkarotsi päällä. Ellen väärin muista, hän oli liikkeellä Harro Koskisen kanssa, ja oli siinä muitakin kavereita. Hän oli tuolloin suuri runoilija, ihailtu persoona niissä piireissä. Aikamoista show'ta nämä kaverit pitivät ja kaikki katsoivat ihaillen, varsinkin opiskelijatytöt. Hän oli semmoinen tyyppi, että sai kenet tahansa valaistuneen vasemmistotytön, tuohon aikaan jolloin vapaa rakkaus oli itsestäänselvää edistyksellisyyttä. Tuolloin ei "metoo" olisi ollut muuta kuin porvaristyttöjen pihtaamismeininkiä, jolle olisi naurettu. Näin se meni. Nyt on päinvastoin. On edistyksellistä olla jakamatta kaikille halukkaille. Niin ne ajat muuttuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Make oli kiva ja kooli tyyppi. Muistan kun kerran olin sen ja sen mimmin kanssa joka lauloi "valgia neitsyt, ruskia neitsyt" kanssa yötä heillä. En juuri mitään ihmettele - ihmettely on hukkaan heitettyä aikaa - mutta sitä ihmettelin, että heidän olohuoneensa oli kokonaan maalattu mustaksi. Ja sitä, että vessanpytyn pohjassa killui kymmenittäin partakoneenteriä... vähän sitä ihmettelin. Ja kusin varovasti.

      Poista
    2. Harro Koskinen tasa teki mun ensirakkaudelleni Aishalle beibin. Josta missään nimessä pahoillani en ollut. Edes silloin.

      Tunsin aika hyvin sen undergrund (tai miten se kirjoitetaan...?) ryhmän. Paddinkin ja M.A.aan.

      Poista
    3. Puhdasta kobolttia! Kaikkien aikojen parhaan iskelmän Top Ten 10n listallani tämä sijoittuu 17ksitoista.

      Poista

    4. Underground-Rock on Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen ainoa albumi. Se julkaistiin vuonna 1970. CD-versiot julkaisi Siboney vuonna 1989 ja 2004. Kansikuva sekä muut kuvat ovat Timo Aarnialan työtä.

      Kaikki sanoitukset ja sävellykset on tehty salanimillä. Levyn CD-version kansivihkoseen on myös liitetty M. A. Nummisen kirjoittama yhtyeen historiikki.
      Kappaleet

      Edistyksen voima – 1.59 (säv. Somerjoki, san. Numminen)
      Liput liehuivat – 4.01 (säv. Somerjoki, san. Numminen)
      Vihreä valta – 2.18 (säv. Somerjoki, san. Numminen)
      Talvisota-rock – 1.24 (säv. Ojanen, san. Laine)
      Kekkonen-rock – 1.56 (säv. Ojanen, san. Laine)
      Laulu jossa on tunnelma – 2.50 (säv. ja san. Numminen)
      Takaisin Pekingiin – 2.33 (säv. Ojanen, san. Somerjoki)
      Tehtaan vahtimestarit – 1.20 (säv. ja san. Numminen)
      Rock on rajaton riemu – 2.51 (säv. Somerjoki, san. Numminen)
      Däng-däng-däng-däng – 1.12 (säv. ja san. Numminen)
      Kasvoton kuolema ja Sirhan Sirhan – 2.20 (säv. Somerjoki, san. Laine)
      Vihaava rakkaus – 1.27 (säv. Ojanen, san. Shakespeare)
      Poroporvarin kohtalo – 3.31 (säv. Somerjoki, san. Numminen)
      Mielitauti-rock – 1.44 (säv. Somerjoki, san. Numminen)
      Suomi palaa – 2.48 (säv. Numminen, san. Into ja Numminen)
      Jatkosota-rock – 3.06 (säv. Somerjoki, san. Numminen)

      Kokoonpano

      Rauli "Badding" Somerjoki, laulu
      M. A. Numminen, laulu, taustalaulu
      Rauli "Pole" Ojanen, laulu, kitara, taustalaulu
      Pentti Aho, kitara
      Heikki Kasari, tenori- ja baritonisaksofoni, huilu
      Arto "Mamba" Koskinen, piano, urut
      Antero Jakoila, basso, kitara
      Raikka Rautarinne, rummut
      Tommi Parko, alttosaksofoni, sopraanosaksofoni, piano
      Kicke Bergholm, basso
      Matti Oiling, rummut
      Meri Vennamo, taustalaulu
      Seppo "Paroni" Paakkunainen, tenorisaksofoni
      Matti Bergström, basso
      Ronnie Österberg, rummut
      Tarmo Manni, "kosminen nauraja"

      Poista
  29. Äsken nukuin, sitten yht'äkkiä heräsin. Kummallista. Mutta elämä mielestäni (ainakin vähintäin) kummallista on. an Sich, ystäväiseni. Minä en yl. tanssi, koska olen rumpali -- oletteko ikinä nähneet tanssivaa rumpalia? Noette. Mutta kerran me, Eero ja me muut, mentiin tanssiin Tammelaan Mustialaan Runkomäelle. Ja kaikki mitä nyt kerron, on totta. Ikävä kyllä.

    "Oli kesä. Oli ilta. Oli sellainen kesäilta kuin vain harvoin Suomessa on. Jopa heinäsirkat, Caeliferat, olivat hiljaa. (Eivät soittaneet selloaan.) Ja Runkomäellä oli iltamat. Ja me sinne mentiin Popedalla: 3 istui edessä ja 5 takana. Lippu sinne maksoi 5;- markkaa, me muut maksettiin, mutta Eero alkoi tinkiä. Se laski omia monimutkaisia laskuja päässään ja ajatteli kai, teoriassa ainakin, kuinka monta alkoholimolekyyliä hän siinä menettää jos rahansa tuhlaa piljettiin. Niinpä se pisti aurinkolasit nenälleen ja sanoi mulle: "mää on sokee". "Ai jaa", mää sanoin. Kun ovivahti repi lipun multa ja kysyi sitä Eerolta, sanoin sille: "anteeksi, mutta tää ihminen on sokee." "Ai jaa", sanoi ovivahti. Eikä se mennyt siitä oven edestä pois. Mun täyty sanoo että "eiks tää sokeekin vois tulla kuuntelee musiikkia, ku eihän se tanssia voi?", sillain päästiin sisälle. Joka tietysti oli ihan virhe. Eero kun heti alkoi tanssia. Ja tanssiessa kouria niitä ämmiä. Jostain se oli etukäteen jemmannut porkkanan ja pani sen shortsiensa sisään ja sillä se yritti hinkata kaikkia naisia. Mutta sit yks alko kiljuu ja pamautti sitä päin pläsiä. Ja siihen tuli se Ovimies ihmettelee että eihän tän sokeen pitänyt tanssia? Äkkiä siihen tuli toinenkin järkkäri. Ja kohta kolmas. Ja kolmistaan ne veivät rimpuilevan Eeron Pukuhuoneeseen. Minä menin perässä. Ne riisuvat Eerolta aurinkolasit pois päästä, ja yks niistä alkoi heiluttaa avainnippua sen edessä. Ja kysyi: "näkyykö...?" Aina kun se heilutti sitä, Eero sanoi ”ei näy”, ja sit kun se ei avaimia heiluttanut, Eero ei sanonut mitään. Katteli vaan synkän näköisenä eteensä. Lopulta nää järkkärit tuli siihen lopputulokseen että "taitaa se sittenkin olla sokee". Ja päästiin lähteen sieltä, ilman että meitä olis lyöty lättyyn, semmoiset hyvästit saatiin kumminkin että mitään vahingonkorvauksia ei teiltä vaadita jos ikinä ette tule tänne takasin. Mutta jos tulette, niin... Lupasimme, että emme. Ja lähdimme Pobedalla takaisin Vorssaan, 5 ihmistä etupenkillä ja 7 takapenkillä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Legendaarinen manageri Tappi Suojanen kuuli aikanaan, että maailmalla on monia huippuja sokeita laulajia, Ray Charles, Stevie Wonder, Jose Feliciano ym. - Suojanen päätti, että sellainen täytyy meilläkin olla. Tuumasta toimeen ja toimesta tulokseen. Äsken kuuntelin kokeeksi Kari Purhosta juutuubista, en sitä mölinää montaa kymmentä sekuntia jaksanut.

      Katsojakokemus oli kuitenkin taattu: Tappi antoi laulajan konsertteihin pääsylipun maksaneille laatutakuun: "Rahat takaisin, jos yhtään näkee!"

      Poista
  30. Anteeksi, väärä vinkki. Tarkoitin Vysotskilla tätä kun

    buldoggikasvoinen valhe vietrti ilta näin"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä taas poistin sen hännän, joka poistostasi jäi jälkeesi.

      Koettakaa pysyä kärryillä!

      Poista
  31. Ja siis kun vahingossa poistin edellisen kommenttini, tästä jälkimmäisestä poistui logiikka. Pidän Malinin veljeksistä kun ne runoilee sillain vorssalaisittain, ja miksen myös siitä, että heidän isänsä oli eläinten keinosiementäjä. Vysotskia Mika kääntää hyvin mutta laulaa huonosti, minun mielestäni, siinä ei samaa intensitteettiä ole. (Mutta kenenpä kyky samaan yltäisi kuin Vysotskilla, Jacques Brel'llä tietysti. Tämä on totta.) Mutta suomalaisittain tämä per siis! on kotoisa kuin käki- tai kaappikello.

    ei tänne ole tultu suremaan, on runkomäen iltamat

    VastaaPoista
  32. Tuo Vysotskin laulu "Totuudesta ja Valheesta" on upeaakin upeampi analyysi Neuvostotodellisuudesta. En ymmärrä miksi se sallittiin silloin, ehkä siksi, että "moraalinvartijatkin" tajusivat miten suuresta runoudesta on kyse. Aikansa Puškinia. Siitähän kyse täytyy olla, oli. Ja siitä että oikeasti hän oli isänmaallinen, rakasti suurta ja mahtavaa Venäjää.

    ballaadi

    Minäkin rakastan isänmaatani. Ja etenkin äidinkieltäni.

    VastaaPoista
  33. Oikeastaan Vysotskin sensuroinnilta pelasti, luulen lukeneeni niin, että hän oli liian tunnettu länsimaissa. Ranskalaisen naikkosen (anteeksi #metoo) kanssa hän oli naimissa, Eurooppa oli hänelle lähellä - mutta sydämessä vain Russia. (Eikä siis Neuvostoliitto.) Tämä on häneltä kaunis laulu, hän ei tässä rähise, on hyvin ystävällinen, koska...rakastaa
    (ja heroiinia, sitä hän päivittäin käytti, luovasti)

    https://www.youtube.com/watch?v=hZ3s-TxcosI&list=RDHX-IXXjg-Fs&index=4

    Tämä hänen tärkein (ehdottomasti tärkein) laulu on:

    faabeli

    Bob Dylan näin upeaa runoutta ikinä missään laulussaan ei oo tavoittanut. Ja te jotka osaatte venäjää yhtä huonosti kuin minä, tässä teksti suomeksi

    susijahti

    Ps. Huomannette tässä "intensiteetti" eron, missä yllä puhuin. Malin veljekset ovat ihan kivoja, mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mitkä ärrät ja konsonanttikasaumat! Mitään en kielestä ymmärtänyt, mutta kuuntelin lumon vallassa tuota ääntiöistä lähes vapaata kerakeklusterien vyörytystä hampaiden läpi ja siitä huulten yli - ups! Vysotski on ainutlaatuinen.

      Poista
    2. Tietysti pitää ymmärtää mistä tässä on kyse. Kaikkea ei voi jakaa kuin rahaa. Tai ikävystymistä. Solženitsyn kirjoitti tästä samasta asiasta 17000 sivua, monet muut biljoonia a-4sia, ei niitä kukaan jaksa ja ehdi lukea. Se kommunismista.

      Tšehovin novellien lukeminen tekee ihmisen mielelle hyvää. Ja Gogol.

      Poista
    3. Gogolin nenä, Pentti Saarikosken maksa ja Van Goghin korva ovat korkeataidetta.

      Kekkosta vitutti, kun neuvostovastaisen Solženitsynin Vankileirien saariston suomalaisille luettavaksi toimittivat ruotsalaiset, vaikka hän nimenomaan oli kieltänyt aatteen vastaisen saastan painamisen.

      Poista
    4. Minusta Gogolin novelli "Nenä" kilpailee tasavertaisesti koko Franz Kafkan tuotannon omituisimman jutun kanssa. Ja se on paljon, se. Gogol on minun mielestäni suurin venäläinen kirjailija. Sekin on paljon sanottu. Mutta puhun nyt omalla äänelläni, miksi sitä anteeksi pyytäisin? Ja keneltä? Ja toisekseen - miksi?

      "Kuolleet sielut" on romaani vailla vertaa. Turha sitä mihinkään toiseen merkkiteokseen on verrata. Enkä vertaile. "Reviisori" on näytelmä mutta näyttämöllä sitä en koskaan ole nähnyt. Lukenut olen sen sekä plarina että painettuna, se on niin älyttömän hauska! Viiltävän älykäs - ja hauska!

      Saarikosken kuolinsyy oli cirrhosis iecoris, maksakirroosi. Semmoista sattuu. Van Goghin tauluista maksetaan nykyisi miljoonista kymmeniin miljoonin per kple. Tai maksettaisiin, jos niitä olisi myynnissä, mutta kun ei ole. Eläessään sai myydyksi kuulema vain yhden (1) maalauksen, mutta en usko tätä, koska veljelleenkin (joka taidekauppias oli) hän lähetti useammankin taulun myytäväksi. - Tai voi tietysti olla että eivät menneet kaupaksi. Harmi, että isoisäni ei yhtään van Goghin taulua aikoinaan ostanut. Olisihan sellainen hianoa olla olohuoneen seinällä nyt mulla, peerintönä, ees yks.

      Poista
  34. Kivaa Iines, että kuuntelit. Mieleen tulee tietysti tämä


    https://www.youtube.com/watch?v=11PIXoqJvcY

    Sielunveljiä? No, tiedä häntä. Huumeidenkäyttäjiä? No, ihan varmaan.

    VastaaPoista
  35. Eero leikki Yli-Vainiota... Oikea saarnaaja on (sensuroitu). Ettei nosta oikeusjuttua mua vastaan, jos vielä eläisi, jota kyllä syvästi ihmettelisin.

    Mutta antaa Eeron kertoa (magnetofoninauhalta):

    - Kun minä saarnasin niin kaikki muisti heti mitä syntiä olivat edes ajatelleet saati sitten tehneet. Välillä minä puhuin kieliä, luettelin luteitten tai loispistiäisten latinankielisiä nimiä, ja välillä kun huusi HALLELUJAA niin ne huusi HALLELUJAA kans. Ja taas sai (sensuroitu) panna kolehtihaavit liikkeelle.
    - Käviks sää ihan totta tolla lailla höynäyttämässä niitä? Siis ihmisiä?
    - En minä ketään höynäyttänyt, en minä koskaan sanonut että JEESUS ANTAA SULLE, vaikka olis huudettu mitä tahansa. Kun ei siitä tiedä. Eikä kaikki sitä paitsi ole homofiileja.
    - Sä oot biologi.
    - Ei kaikkea voi selittää DNAsta.
    - Emmä sitä tarkota.
    - Minähän sanoin että kyse on mysteeriosta.
    - Niin tai huijauksesta.
    - Täytyy tietysti ekonomisiakin puolia ajatella. Siinä olet oikeassa.
    - Kiva.
    - Noin liturgisesti meillä oli toimiva kaava, minulla ja (sensuroitu). Se keräs kolehtia kun minä saarnasin, mutta... Mutta ei se oikein toiminut. Se ehdotti että jos minä alkaisin paranteleen niitä kans. Se sopi, kyllähän minä ihmiset kumoon saan, mutta ei ne terveempänä ylös nousseet, enempi ne kolhi itteensä. Ja (sensuroitu) sai koko ajan viittoilla kolehtipojille että älkää vielä menkö. Menkää vasta vähän ajan päästä. Meidän täyty tuotekehitellä sitä ideaa. Niin minä muistin nämä mun nuorisolaiseni joille keväällä olin opettanut unteluutta ja hervakkuutta, muun muassa, silloin kun toimin Ypäjän Nuoriso-ohjaajana, ja palkkasin niitä mukaan. Kun saarnan jälkeen ilmoitin että ”ihmeitten teko alkaa nyt” niin tää mun organisoima jengi tuuppi mummot sivuun, ne ehti jonoon aina ensimmäisinä. Ja jokainen parani. Tulot alko kasvaa huimasti.
    -Ei oo totta.
    - Mutta on vaa.
    - No… Entä sitten.
    - Miten niin entä sitten?

    VastaaPoista
  36. - Mikset sää enää et oo saarnaamassa?
    - Noo… mulle tuli ressi, otin homman liian todesta. (sensuroitu) kanssa oli sovittu että riittää kun rahaa tulee 3-4 kertaa enemmän kun menee, ja tulihan sitä, ei sitä koskaan sen tarkemmin laskettu, seurakunta maksoi kaiken, parkkisakotkin. Vaikka ei mulla autoa ollut. Ja koskenkorvan. Sen takia ne mun palkkaamani tutut tulikin kun mä vihjasin että kossua kyllä riittää... Ne ryntäs aina ensimmäisinä sinne lavalle, tuuppi mummot ja muut semmoset raihnaammat kumoon, hirveen vaivaisia kun ite muka olivat. Ja mää parantelin niitä sitten, osan ihan oikeasti, koska krapulassahan ne oli. Mutta Unski halusi olla enemmän kun muut... sillä on aina joku näyttämisen halua, potkupalloakin kun Urjalassa pelattiin niin se ei koskaan syöttänyt… Mutta tervehtyhän sekin, mutta jotenkin liioitellusti. Matkun terveyskeskuksesta vohkitut kainalokepit se heitti siihen permannolle, ei siinä mitään, kysehän on HALLELUJAASTA, mutta siinä se mun mielestä ylinäytteli kun se alkoi sit stripata. Vitun Lauri Kenttä!.. Sillä nimittäin oli tuuliasun alla Ypäjän Yllätyksen verkkarit. Punaista ja Vihreää.
    - No tämä nyt ei ainakaan ole... ei voi olla totta.
    - Niin minäkin ajattelin. Tai tavallaan toivoin. Kun järkkärit yritti juosta sitä kiinni, se mutkitteli kuin Lauri Lehtinen Los Angelesissa, ei ne saaneet. Vittuili vaan niille. Ja huuteli aina välillä KIITTI SULLE JEESUS. Ennekun häipy. Minullahan siinä selittämistä oli, tilaisuuden jälkeen, (sensuroitu) sano että "sun ihmeitten teot loppuu sun kohdaltas tähän”.
    - Puhut paskaa.
    - Niin (sensuroitu) myös sanoin, eikä me riidelty, se sanoi että kun sä oot maisterismiehiä ja osaat pyöritellä nuita numeroita niin sopisko jos siirryt hallinnon puolelle. Niin minusta tehtiin kassanhoitaja ja se itse alkoi tekee enempi näyttöjuttuja. Tulot pieneni koko ajan, vaikka en minä ottanut kun juokseviin menoihin, se vaan ei osannut saarnata. Yhtenä maanantaina Pohjanmaalla, oli oltu viikko siellä, likvidoin kassan itselleni ja lähdin. Kirjoitin lapun "Jeesus otti vähän" vaikka veinkin kaikki, ja panin kassalippaan lukkoon. Avaimen heitin yhteen viemäriaukkoon.
    - Eikö ne pannu poliisia sun perääs...? Tai tästäkö sä Konnunsuolle jouduit.
    - Joka köyhältä varastaa se Jumalalle lainaa. Se on vanha uskovien fraasi. Katolilaisuutta. Niillä oli siinä porukassa niin paljon valonarempaakin touhua ettei niillä siihen ollut senssejä.
    - Jeesus otti vähän...?
    - En minä ottanut kun sen mikä minulle mielestäni kuului.


    (heittää magnetofoninauhan Loimijokeen. ja taskunpohjalta löytämänsä puoliksikäytetyn kondomin. ettei jäisi mitään todistusaineistoa)”ihmeitten teot loppuu sun kohdaltas tähän”.
    - Puhut paskaa.
    - Niin (sensuroitu) myös sanoin, eikä me riidelty, se sanoi että kun sä oot maisterismiehiä niin sopisko jos siirryt hallinnon puolelle. Niin minusta tehtiin kassanhoitaja ja se itse alkoi tekee enempi näyttöjuttuja. Tulot pieneni koko ajan, vaikken minä ottanut kun juokseviin menoihin, se vaan ei osannut saarnata. Yhtenä maanantaina Pohjanmaalla, oli oltu viikko siellä, likvidoin kassan itselleni ja lähdin. Kirjoitin lapun "Jeesus otti vähän" vaikka veinkin kaikki, ja panin kassalippaan lukkoon. Avaimen heitin yhteen viemäriaukkoon.
    - Eikö ne pannu poliisia sun perääs...? Tai tästäkö sä Konnunsuolle jouduit.
    - Joka köyhältä varastaa se Jumalalle lainaa. Se on vanha uskovien fraasi. Katolilaisuutta. Niillä oli siinä porukassa niin paljon valonarempaakin touhua ettei niillä siihen ollut senssejä.
    - Jeesus otti vähän...?
    - En minä ottanut kun sen mikä minulle mielestäni kuului. Olin laskenu sen. Osaan laskea kolmannen asteen, osaatko itse? Et.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. osaan laskea kolmannen asteen yhtälöitä

      ... Eero oli hirveen hyvä laskee mitä tahansa. Se esimerkiksi kehitteli kaava, biologi kun oli, millä voi todistaa että "jos hevonen syö x kilogrammaa enemmän heiniä kun sen olemassaolo sinällään sille vaatii, se on sama kuin se olisi salaa siellä pilttuussaan lukenut 1 - 2 Tshehovin novellia. Vähän epäilin. Sitten kysyin että "kuinka monta kilogrammaa sen hevosen pitäisi syödä heinää kauraa leipää ja porkkanoita, että se olisi lukenut koko Tolstoin tuotannon?" No, rupes Eero sitäkin laskee, rypisteli kulmiaan ja joi viinaa ja laski... Sitten se mulkaisi minua "murhaavan" näköisesti. Ja pani laskelmansa pois.

      Poista
  37. Ohoh, tulipas toistoa. (ravistelee vanhaa mangetofonia. mutta se ei sano enää mitään. ajattelen, että ole sitten sanomatta. ottaa mankan syliinsä, menee parvekkeelle, ja sanoo kovalla - niin että naapuritkin kuulee, äänellä että: "kuule, kohta mä heitän sut tonne asvaltille. ja se on sitten PÄNKSistä vaan..." mankka ei vieläkään sano mitään. mutta kun vien sen takaisin sisälle, sen toisesta valosilmästä valuu kyynel mun käteeni. puristan sitä lujastri itseäni vasten ja sanon "en minä ikinä sinua mihinkään heitä. älä pelkää."

    VastaaPoista
  38. Palatakseni alkuperäiseen epistolaan:

    Nunnan nännit ja paavin pallit.. Ei ne kuulkaas käytössä kulu, ainakaan noin vaatimattomassa käytössä. Tuskin ne vaikka kuinka höyläisi kuluisi. Tai emmätie.

    nimim. "emmätie"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaks on maailmassa turhaa: Poliisin tuttavuus ja huoran rakkaus!

      (Kansan viisaus Sörnäisistä)

      Poista
    2. Sörnääsit mitään ymmärtäneet, molemmat tärkeitä laatupalveluja tuottavia.

      Poista
  39. Olisi hyvä jos herra? Mikis vähemmän täällä esiintyisi. Et ole yhtään niin hauska kun luulet olevasi. Sorry.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt Anonyymi, mikis tuskin uskoo olevansa hauska, luulen. Hän on kauhean itseironinen, mutta ei kyyninen. Hyväntahtoinen, kiltti, muttei mikään lallukka tai lässykkä. Minkäs hän sille voi, että on taiturimainen kynänkäyttäjä. Ja jos kovasti tökkii, voipi varmaan hypätä yli. Ei hän aina kirjoittele. Väliin on pitkiä aikoja hipi hiljaa. Mikis on oikeasti taiteilija.

      Poista
    2. Anonyymi ei varmaan tiedä, että meille vanhoille "iinesläisille" nämä Mikiksen muistelmat ovat oleellinen osa pitkää yhteistä kaartamme, eivät mitään päiväperhoja.

      Osan jutuista olemme kuulleet hieman eri muodossa ennenkin, mutta kaikki maailman tarinathan on jo kerrottu, joten kerta jos toinenkin kiellon päälle. Ja mikä tärkeintä: meistä tämä on hauskaa.

      Poista
    3. Kyllä, useat tarinat ovat tuttuja, nämä Nyla-jututkin ovat tehneet Nylasta yhteisen ystävän, jolla oli erikoisen mainiot jutut. Vähän kuin lapsen suhde iltasatuun: lue taas se satu. Ja monet maailman merien reissutarinat tai se kun Tarja meni kerran Norjassa tunturin kupeessa kyykkypissalle ja vieri alas rinnettä.. Nämä näkee kuvina silmissään. Ja aina viehättyy.

      Poista
    4. Kerran tapasin Vanhan Kellarin terassilla erään intellektuellin tapaisen tyypin. Väitti olevansa Vuolijoelta, jota ihmettelin, kun itsekin siellä olin asunut. Hän jutteli hyvin mielenkiintoisia asioita joista en juuri paljoa muista kun humalluin. Eestinkielestä ja saamenkielestä ja suomenkielestä hän puhui. Oli mukava kuunnella. Sitten menimme Vltava nimiseen kapakkaan jossa siteerasin Brechtiä suomeksi niin pitkälle kun muistin...

      "On keisarien hautoja Prahassa monta, vesi Moldaun rantoja hiertää ja syö...

      Tapsa on rehellinen. pidän semmoisesta

      Poista
    5. Vuolijoki on Järvikyläläisten näkökulmasta Savoa. Lähettivät lapsensa mieluummin kouluun Kärsämäkeen. Sieltä muutama pääsi Vanhan kuppilaankin sitten. Niihin aikoihin se nätti talo Rautatieaseman (arkkitehti se ja se) vieressä oli joku VR:n pakettilapputoimisto. Vltavan yli sentään on kulkenut silta kauemmin. Jos nyt silta voi kulkea.

      Muistan sen tulvan muuten hyvin. Pelastin kolme kirahvia.

      Poista
    6. ja musta kissa loikoili maantiellä poikittain kuin Hepokatti ja sanoi kaikille autoille mukaan lukien myös säiliöautot jotka meinasi astua sen hännän päälle, se sanoi että MIAAAAUUUU...
      ja kondomikorppikotkat liitelivät taivaalla kuin irtipäässeet vappupallot
      ja strutsit kävelivät Unescon lahjoittama reppu selässä takaisin kohti Etelä-Afrikkan savanneja. (röyhkeimmät jopa yrittävät liftata. mutta ei niitä kyytiin kukaan ottanut. eikä kirahvejakaan. kun ne mihkään mahtuneet)

      Satu on Sluut.

      Poista
    7. Herrajumala, mitä vaan saa ihminen tehdä, en sitä yleensä paheksu, Vltavassa käynti ylittää kuitenkin sietorajani. Kuinka voi kaljanlitku olla niin kallista sellaisessa läävässä, joka sijaitsee pahamaineisten lehtitoimittajien, kulkumiesten, porttojen ja romanikerjäläisten epämääräisellä alueella.

      Poista
    8. Tuommoinen pittoreski ympäristö ehkä antaa kivat raamit omalle imagolle?

      Korostan sitä, että en tiedä Vltavasta mitään. Jos minulta kysyttäisiin, mikä se on, vastaisin, että kaupunki Puolassa Vltava-joen varrella.

      Poista
    9. Sanomatalon ja Helsingin rautatieaseman välissä banjo soi, balalaikka pärisee ja tuuba lentää kuin varpusparvi.

      Poista
    10. Mankemang sekoittaa nyt, tahallaan tietysti, eteläpohjalaisen järviseudun ja Kainuun. Järviseutuhun on savolaiskiilan läntisin osa, omasta mielestään muka Etelä-Pohjanmaata.

      Minä itse taas olen syntyisin Oulujoen varrelta, vankkaa talonpoikaissukua viidennessätoista polvessa.

      Enkä takuulla sanonut Mikikselle olevani Vuolijoelta, vaan Otanmäestä!

      Tosin kaivoskylämme kuului siihen aikaan virallisesti Vuolijoen kuntaan, mutta me otanmäkiset emme olleet maalaisia. Olimme sen verran itsetietoista porukkaa, ettemme ottaneet lakkia päästämme kuin Kajaanin viinakaupassa.

      Poista
    11. Muistin tämän heti kun olin napsauttanut "lähetä" näppylää! Kardinaalimunaus! Anteeksi, Tapsa, tiedän miltä sinusta tuntuu! Otanmäessä minäkin asunut olin, Kaivosmittaajantiellä. Vuolijoen keskusta oli pieni ja uinuva maalaiskylä joka haisi maalaisliittolaisille ja lannalle. Otanmäki sentäs oli ihan toista! Siellä vielä silloinkin kun kaivos oli jo lakkautettu aisti kivikovien kaivosmiesten ja heidän kiviporiensa piintyneen vasemmistolaisen charmikkaan mutta väkevästileijuvan aromin.

      Poista
    12. Siihen aikaan kun minä Otanmäessä asuin, ei siellä ollut kaduilla nimiä - nimet oli vain taloilla.

      Siksipä en edes tiedä, missä asuit kun asuit Kaivosmittaajantiellä, joten lunttaan googlemapista: no perkele, kartan mukaan asuit Kuksan vieressä vanhassa taksikopissa!


      Poista
    13. Kuksassa tuli toki käytyä. Joka ilta ei se enää iihenaikaan ollut auki, mutta oli iltoja jolloin olin Kuksan ainoa asiakas.Silloin kun se siis oli auki. No, mikä ettei, hyvässä seurassahan viihtyy mielellään, vaikka valomerkkiin asti.

      Olihan se kylä, ja olihan se kokemus. Se kylän parturinainenkin oli (mielestäni) jotenkin kummallinen; puhui sille mitä tahansa, se heti keksi siitä negaation. Annanpa esimerkin: kun kerran epähuomiossa valitin rintakipua niin tämä heti alkoi kertoa kym-me-nistä tutuista jotka "jotka juuri ihan samanlaisen justiinsa samanlaisen kivun takia äkkiä kuolivat... ja aina aamuöisin". Kun kerran valitin päänsärkyä (olin edellisenä iltana hieman ryypiskellyt) hän kertoi kym-me-nistä tutuista joiden juuri tuollainen päänsärky oli osoittautunut aivokasvaimeksi ja... Ja tehostaakseen sanojaan hän naksutteli saksia silmieni edessä. Aina poistuin hänen luotaan tukka kynittynä, parikymppiä köyhempänä, ja määrittelemätön KAUHU sydämessäni.

      Mutta kun se oli kylän ainoa parturi. Ja Otanmäki oli... nyt kun tarpeksi/tai kylliksi asioita on unohtanut, ihan kiva paikka. Siinä kun mikä muu paikka tahansa.

      Poista
  40. https://www.youtube.com/watch?v=11PIXoqJvcY

    VastaaPoista
  41. Vastaukset
    1. Mankemang, musiikillisesti täysin lahjattoman mölisijän, Kaisa "konekivääri" Korhosen, laululla ei ole mitään tunnistettavissa olevia yhteyksiä Brelin upeaakin upeammalle tulkinnalle.

      Poista
    2. Jacques Brel on täysin ainutlaatuinen runoilija, laulaja, tulkki. Tässä kohdin loppuu sanat. Meillä ei ole ollut koskaan samantapaistakaan lahjakkuutta. Tuolla ylempänä sanoin, että vaikken ymmärtänyt kieltä, ranskaa, jäin kuuntelemaan ja katselemaan koko tulkintaa, sitä miten hän pysäytti kielensä hampaita vasten ääntäessään tiettyä äännettä.Laulun sisällön tiedän vanhastaan kuta kuinkin.

      Tuo Kaisa Korhonen on lahjaton esittäjä, joka korvaa sisällön tyhjyyden huutamalla.

      Poista
    3. Selailin juutuubista Kaisan lauluja, eivät olleet ihan niin kamalia kuin muistin. Sinikkakaan ei ole äärimmäsen paha vaan tyhmä. Aina julkisuuteen, ja itseensä siinä, rakastuneen Sokka-Sinikan paras nauhoite on tämä: Taas me kölkitään, koinitaan, kopuloidaan ja pannanylkytetään, sit viel nussitaan!"

      Poista
    4. Monet taistolaisten pahimmista taistelulauluista ovat täysin nimettömien bosevikkisotilaiden tekemiä. Sen kuuluisan kommunistifasismia sikaimaisesti puolustaneen kappaleen, Lenin-setä asuu Venäjällä, esittäjät ovat jotkut Meripioneerit.

      Kappale on lasten hyväksikäyttöä hyvän asian puolesta.

      Poista
    5. Aamutuimaan olen juubbarista katsellut Hannu Karpon ohjelmia. Meni yli sietokyvyn, tuli paha olo, ihmisillä on niin kamalia kohtaloita ja virkavallan surkeasti kohtelemaksi on moni joutunut.

      Hauskaa oli, kun sokea rattijuoppo jäi kiinni auton ajamisesta kaverinsa ohjeilla, olikohan sitten lopuksi kuitenkin ajanut ojaan. - Suomen oikeuslaitos määräsi sokealle ajokieltoa. Selälleni lattialle menin, sätkyttelin raajojani ja nauroin silmät vesissä.

      Jotain Hannu Karpoa tämäkin aika tarvitsisi. Ihmisten paineet tässä kuluttavassa maailmassa ovat usein liian isoja.

      Poista
    6. Jaaha, jääkaappi on näköjään tyhjä. Liekö Koko Hubara syonyt evääni, afrikan lapsetkin jo näkevät nälkää. Lähden aamukahville ja munkille kantabaariini.

      Poista
    7. Mestarien aamiainen: ison kupin kahvia join ja kaksi munkkirinkulaa söin.

      Poista
    8. Niin se käy, sano. Jos joskus saan vielä jotain aikaiseksi, luen Vonnegutin tuotannon uudelleen. Kilgore Trout, Tappohurme Taimen, on kyllä hyvä kirjailija. Teoksiaan en ole lukenut, mutta Vonnelta olen kuullut.

      Poista
  42. Arviointi on hakemus lisää siunauksia varten, kiitolliset ihmiset jakavat aina todistuksia ... Luin kaksi päivää sitten facebook-aikajanallani vastaavia kommenttilausuntoja noin Yhdysvaltojen lääkäristä, joka sanoi, että Dr.Amiso pystyi palauttamaan entisen poikaystävänsä. kahden vuoden eron jälkeen ... Aviomieheni lankesi suhteeseen toisen naisen kanssa töissä ja jätti minut. Sain Avioliiton oikeinkirjoituksen casting-ohjelman hengellinen isä, mentori ja parantaja nimeltä Dr.Amiso. 2 päivää sen jälkeen kun lounas oli kirjoittanut minulle nimensä loitsun takaisin mieheni kotiin luokseni, se oli yllätys, en osaa edes selittää kuinka kaikki tapahtuu, se toimii tohtori Amison lupauksena.
     En olisi voinut tehdä rakkausloitsua palauttaaksesi entisen kumppanini takaisin ilman tohtori Amison rakkausloitsun apua. Olisin luopunut ja uskonut, että koska aviomieheni näki jonkun toisen, hän sanoi, että olemme tehneet. Lounastamisen jälkeen Rakkausloitsun, mieheni soittaa minulle matkapuhelimella ja hän palaa takaisin kotiin seuraavana päivänä. Olen kiitollinen tälle henkiselle avioliiton parantajalle, joka auttoi minua. Suosittelen häntä jokaiselle, jolla on avioliitto tai parisuhdekriisi tänään, ota nopeasti yhteyttä tähän hengelliseen loitsun palauttajaan palauttaakseen entisen rakkauden.
    tässä on hänen henkilökohtainen sähköpostiosoite: (herbalisthome01 @ gmail. com)

    VastaaPoista