Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Hän näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.
Kameralla on, hutilaukaus jota on äntrattu sopivasti.
Aikoinani, ennen kameraa käytin öljyvärejä ja maalasin tauluja. Nyt kiinnostaa muut uudet tekniikat, vaikka tietysti ihailen ja nautin varmaan ikuisesti vanhasta maalaustaiteesta, ja uudemmistakin töistä teoskohtaisesti. En edes pyri ymmärtämään kaikkea esittävää taidetta.
tänään minä jouduin vastentahtoisesti jo aamulla matkustamaan paheiden ja synnin Gomorraan, Helsinkikaupunkiin, paikkaan, jossa viattomat maalaistytötkin ajautuvat portoiksi ja mieron tielle. Palatessani pahoitin kovasti mieleni, koska jouduin Helsingin asemalla kamalaan ryysikseen, jonka aiheuttivat punatukkaisen Ed Sheeranin konserttiin menijät. Pyhä Raamattu meitä jo siitä muistuttaa, että punatukkaiset joutuvat helvettiin, eikä siinä edes katumus auta. Ja ehdon tahdoin sitä tietä kulkevat kirkuen perässä!
Kyllä minusta tuo on Joosuan epistolan viidennen luvun seitsemännessä taiv-- jakeessa. Siellä sanotaan näin:
Mutta minä sanon teille: varokaat eritoten ja varsinkin tulenkarvaisia vaimoja, sillä he ovat teidät turmioon syökseviä petoja, kiljuvia jalopeuroja leiskuvin harjoin. Parempi on sinun tyytyä tummakarvaiseen vaimoon, sillä hän on sinulle kuuliainen hamaan loppuun asti.
- Ai niin, tämä koskikin punatukkaisia naisia ja Ed Sheeran on mies. Noh, kenties se on kuin onkin tuolla Jeremiahin kirjassa..
Minua vietiin kansainvälisille suurmarkkinoille Raumalle. Hirveä hässäkkä, hiukan valokuvia komeista myyjistä, luvan kanssa toki. Mukavinta oli käydä syömässä kanaalin varrella ja katsella ihmisiä. Teimme havainnon: suomalaisen naisen hattukulttuuri on surkeaa!
Jos liikkeellä oli pariskunta, vain miehellä oli lippis tai lierihattu, naisella ei mitään siinä helteessä. Tämä oli hyvin yleistä. Noh, minulla oli lierihattu, olkea, niskassa vaaleanpunainen ruusu. Pitäähän helteessä olla hattu!
Minulla on paljon lippalakkeja, mutta olen luopunut niiden käytöstä, koska ikävästi peittävät kaljuuntuvan päälakeni. Melkein newes Hyvinkään Tahkon lippiskin löytyy.
Faija ei pitänyt hattua koskaan, mutta isoisälläni oli sellainen vanhan kansan lierihattu. Minullakin kakarana vähän tyylitelty sellainen, jotain kovaa keinomateriaalia, pidin sitä aina. Faija ei kaljuuntunut, mutta kuolikin ihan poikana, 47-vuotiaana. Minä olen jo kymmenen vuotta yliajalla. Isoisäni oli ihan kokokalju ja käytti kuulolaitetta sodissa saamansa kuulovamman vuoksi. Jos 70-luvun kuulolaite ei ollut ihan iskussa tai sitä ei ollut, käänsi käsillään korvalehtiään puhujaa päin.
Monia asioita olen elämässäni katunut, mm. sitä, etten mennyt isovanhempiani tapaamaaan varusmiespalvelukseni merimiespuvussa. Isoisäni sitä erityisesti toivoi. Minua kiinnostivat ihan muut asiat, lomakännit ja muut sellaiset. Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja pähkähulluus.
Faijalta oli pää varmaan jäätynyt, minun on mahdoton kuvitella päähänsä pipoa tai karvahattua, koska sitä ei tapahtunut pahimmillakaan pakkasilla. Tietäähän ne 50-luvun nuoret.
Isoisäni palveli sodat ihan jalkaväessä, siitä huolimatta Aku Ankka pukuni kiinnosti häntä nähdä.
Vähän varusmiespalvelukseni jälkeen isoäitipuoleni sai sairaskohtauksen, jonka johdosta makasi kymmenen vuotta terveyskeskuksessa. Valveutunut lääkintäalan henkilökunta vei järjen päästään lääkityksellä alta aikayksikön. Isoisäni ei sairastumistaan kestänyt ja meni sekaisin hänkin. Vanhoilla päivillään alkoi virsiä säveltämään ja muuta hullua. Pistoolin, sen, jota aina oli kantanut taskussaan hippien ja muiden ryökäleiden varalta, sai onneksi ottotyttärensä, minun ottotätini, pois hallustaan. Olisi siinä helposti voineet muuten naapurinsa pitkätukkaiset veljekset kuolla.
Isoäitipuolestani viimeinen muistikuva minulla on, kun kävimme häntä äitini kanssa tapaamassa. Aiemmin isoisäni hautajaisissa broidini työnsi häntä pyörätuolissa. Luuranko oli, ennestään lihava ihminen, terveyskeskuksen sängyn pohjalla. Äitini sanoi hänelle, että Heikki, isäni, on kuollut. Isoäitipuoleni hämmästeli suuresti kovasti suruisen oloisesti, vaikka oli aikoinaan tehnyt faijani elämästä helvetin. Oli hän sen aiemmin kuullut lukuisia kertoja, muttei muistanut. Dementiansa nimi oli uuvenaikainen terveydenhuolto.
Tottakai minulla on valokuvia isoäitipuolenikin hautajaisista. Ei mul siit muuta kerrottavaa, isoisäni hautajaisiin faijani ehti, mudtei sinne. Simottis se elämän rulla menee ja paukut pamahtelee.
Mikään ei ole kauheampi kohtalo kuin elävänä ruumiina makaaminen sairaalan sängyssä. Hoitotahto on hyvä laatia ajoissa. Läheiseni mies sai sairauskohtauksen ja joutui koomatilaan, jossa todettiin mittavat aivovauriot. Hän oli elävä ruumis hengityskoneessa. kunnes hänet pian armahdettiin - hänellä oli hoitotahto. jota noudatettiin. Surullista, mutta armollista.
Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja eräs minun mielestäni oli fanien kansainvaellus Malmin lentokentälle kuuntelemaan Sheerania. Vanha ei jymmärrä. Iines, lierihattuja on, mutta en ole koskaan oppinut pitämään niitä. Hautajaisissa olen kerran laittanut päähäni tummansinisen villakankaisen lierihatun. Olkihattuja on ollut vieraillekin jakaa laituribileissä. Valkoinen lippis on hyvä auringossa kirjaa lukiessa. Sisko humoorina ihmisenä ilkkuu lippistäni lesbohatuksi. :) - "Taasko sulla on tuo lesbolibbis päässäs!"
Kai se idoli pitää nähdä elävänä. Ihmeellinen asia se minustakin on, kun en itse tunnista tällaista tarvetta. Vaan ihan mukava idoli Sheeran lienee, punatukkainen naapurinpoikatyyppi, jota ehkä fanitus ei ole vielä ehtinyt pilata tai ahdistaa.
Olen aina rakastanut lierihattuja, vaikken mikään ladytyyppi olekaan. Pikemminkin huoleton pukeutuja, joka arvostaa mukavuutta vaatteissakin. Oma ruusuhattuni on ihan tavallinen olkihattu, torilta ostettu kesäluomus. Vaan hyvin muotoiltu, pysyy monessa asennossa lerpahtamatta.
Kolme barettia, parikymmentä lippalakkia kai, vaaleammat koppalakkimallit ilman korruptiotekstejä mutta nupilliset mainoksin joita mm. puolueiden; kaikki paitsi rkp, (no joo: bönden behövs löytyy, lasketaanko?) lukuisia maatalousnäyttelymallin karjanhoitaja-/kuljettajamallin lierihattuja joiden paras on Meksikon lipun värisellä lakkinauhalla, noin tusinan verran kypärätyyppisiä pään irtokuoria sekä repullinen pipoja ja huiviliinoja.
Vaatehuoneessa ymbärsmylläkkä poislukien työhaalarit ja ryskätyöpöksyt joissa on likaa.
Perimäni blondius ei sovi auringonpaisteeseen, ensin palan punaiseksi ja sitten iho kuoriutuu kuin käärmeellä. Suojavoiteen suojakerroin 50 alkukesään, 30 riittää myöhemmin, ilman en ulkona näytä nahkaani.
Kaiken kaikkiaan kesä on huollollisesti työläin vuodenaika.
Tämä innostaa minutkin hattukavalkadini esittelyyn, kursorisesti tosin. Mainitsen muutamia merkittävimpiä hattujani elämäni varrelta.
1. Lentäjänlakki lapsena, kypärän muotoinen punainen tiukka viritelmä, pantiin kiinni nepparilla leuan alta.
2. Äidin virkkaama angorabaskeri, jossa oli pullistuma, joka tuli rusetista, joka oli päälaella kaunistamassa pientä ihmistä.
3. Lukioaikana harmaa Lotta-lakki, oikeasti, löysin sen tätini vintiltä ja sain pitää yhden kesän päässäni. Nythän olisi varmaan natsi ja rasisti, Lotta-kulttuurin omija, jos semmoista pitäisi. Muistan kyllä, että tuolloin päähäni mahtuivat vain pojat ja heidän iskemisensä.
4. Kanihattu, aito, en surrut pupua, lentäjälakin mallinen. Sisko oli Ruotsissa kesätöissä ja toi sieltä kanilakin, jota pidin niin, että solmin sivuläpät ylös nauhoilla. Komea. Tällöin ajattelin vain poikaystävääni ja vähän kai muitakin, joskus.
5. Tummansininen iso lierihattu, jonka ostin Ruotsista, kesätöistä. Muistan sen tuoksun vieläkin. Se oli taivaallisen hyvä, en tarvinnut hajuvesiä. Sen kanssa vaaleansininen ultraminimekko, pitkät hihat, trikoota!
Talvisin paremmissa hautajaisissa tiedetysti tulee pää peittää karvalakilla mutta sehän riisutaan, perhana. Tuleeko senkin olla musta? No okei, ei huolta, kelpaako minkki vai onko epäkohteliasta ottaa suikkamallin karakul? Sen saa lyttyyn palttoon hihaan. Entä värjätty jänis? Kummeksun jänisten värjäämistä, ote on kaiketi korvista kuten ohjaksista ja sitten dipataan sopivaan liemeen? Ei ehkä siisteintä puuhaa, arvelen jänöjen pyristelevän, vai kuinka?
Ei tietenkään, olinpa tollo - käyttäen mustaturkkisia kaneja asia on helppo. Turkishommissa ilmeisesti melko dilentantti olen, en mikään herrasmies. Sikälikään en suosi juuri monttubileitä, olennaiset pönötykset poislukien. Liikaa funtsittavaa eikä oikein mitään tulosta.
Kuollut oli eläinparka ja ruskea, värjäämätön. Oikeastaan ihmettelen sitä, että kaikki turkis on nykyään syntiä ihmisen yllä. Voi miten kaunis ja lämmin turkis olisi materiaalina Pohjolassa.
Tarhata eläintä ei kuitenkaan mielestäni saa, eli minkkiturkkia en pukisi ylleni enkä myöskään käärmeen tai alligaattorin nahkaa. Jos eläin tapetaan, se tulisi tehdä harkiten ja virallisella luvalla, eikä milloinkaan saa ampua poikasten ja pentujen hoivaajavanhempia.
Virtasen Pentin vanhain tavarain myymälästä ostettu lammasturkki minulla on ollut, ja se oli lämmin ja kaunis. Sain myös siskolta joskus piisamista tehdyn puoliturkin, mutta siitä en pitänyt. Liian kuuma ja paksu. Ja piisamiparat.
Turkisko syntiä, ehei! Eipä ole. Ihminen on luomakunnan herra. Eko kuin mikä, maatuu itsekseen ilman ihmisapua jos ei peto pistele poskeensa esiturkiseläinvaiheessa. Vieläpä kellarissa kuoltuaan vanhuuteen maatuu tuossa tuokiossa, ellei pääse pesäkoloonsa.
Pienemmistä voi aloittaa, myyrä on jalo turkiseläin. Hiiri ei ehkä ole, ne korvat ovat jonkinverran kiperät nylkeä. En tiedä kun en ole pitänyt lukua nylkemistäni hiirenkorvista. Taas tuli tenkkapoo, ettei olisi syntiä, täytyy yrittää muistaa katsoa Luonnon Varakeskuksen LUKEn tiedostojärjestelmästä. Ekoloogillinen kaupunkisissi tekee niin, se on selvä. Käyttäjätunnukset saatuaan hän on hyvien puolella kuten oli Paasikivi Moskovan junassa, tiedättehän, parhaita ruokalajeja, mansikkakakkua, kahviin kermaa ja konjakkia sikarin kera, ei kahviin tietenkään, kirjoitin kömpelösti, tarkoitin latteen rasvattomalla vegevaahdokkeella.
Tupakanpolttoakaan ei mainita, sivumennen sanoen. Ystävät ja viini ovat siunaukseksi, ei paha vet du det koska Jeppe Nasaretista antoi lausunnon.
Mitähän sisältää tekoturkis? Ei tietenkään pahoja tekoja, se nyt on selvä, mutta sehän on muovia? Muoveista ei saada kyllä eläimiä, ainakaan ei päätä lämmitä muoviankka juurikaan. Hyvin hankalaa, uskoisin, on tekoeläinlääkärin tehdä tekoturkistilalla tarkastusta tekoturkiseläinten hoidon säädösten noudattamisesta. Ei mahdu päähän, tässä on joku hama nyt.
Päähän sopivia eläimiä: - majava, nutria, piisami, saukko - vesilinnut - mäyrä - supikoira - naapurin koira - oma koira - kaikki kissat - ahma (ei huurru mutta joutuu alvariinsa kadoksiin jostain syystä) - kaloista kenties piikkikampela ja hietakampela laskuvarjojääkäreillä, monni sadesäällä ja pallokala varauksella, vaatii kasvojen selkeän kulmikkaan luustorakenteen, mauton pottunokilla. - jäätynyt naali alkoholin ystäville, aamutakin ja parveketohveleiden kanssa virallinen työasu. - kilpikonna rakennushenkilöille ja muihin yksinäisiin töihin kuten professoreille ja sosiaalipummologian dosenteille, ekotekotutkijoille, rottafarmakologian opiskelijoille ja koulukiusaajille (huom viim. main. ruokitaan piparjuurella ja mämmillä) - tekotukka (vaatii luvat poliisilaitokselta, paremman lääkärin mielipiteen sekä lausunnon ja kovaa kanttia eikä saa sittenkään kuljettaa mukana eräitä erikoisehtoja noudattamatta) - höyhentyyny (untuva ei käy) - kana (kukko ei käy)
Sivumennen sanottuna, minulla on ollut kaksi tekotukkaa. Ensimmäisen peruukin hankimme ystävättäreni kanssa opiskeluaikana. Panin sen päähäni kun odotin poikaystävääni illalla. Hän parkaisi minut nähdessään: herra Jumala, sää oot ihan kuin Ragni Malsten! - Eli se siitä peruukista.
Toinen oli pitkä irtoletti, ja senkin kohtalo oli karu. Minulla oli se kerran päässäni jossain Rauman tanssilavalla, ja juuri kun tanssin jonkun ihanan kanssa, ystävättäreni kiskaisi sen ohitanssiessaan irti päästäni.. Että se siitäkin irtoletistä sitten.
Juice oli yhtäältä puolen melko häiriintynyt ja eli omassa mielikuvitusmaailmassaan. Hänellä oli tavaton rienaamisen tarve, mutta ei sietänyt sitä omalle kohdalleen. Täydellisestä huumorintajun puuttesta kertoo mm. se, ettei sallinut Turo´s Heavy geen pilailuja tuotoksistaan.
Juicen henkilöä on mukamas vaikea erottaa teoksista, laajakirjoinen kun oli. Kirkkoa hän pilkkasi koko ikänsä mutt'ei kristinuskon olemusta. Kaikki pompöösiksi itsekehun tuoksuksi luultu instituutioiden oikeuksien kyseenalaistaminen oli hänelle älyllistä voimistelua.
Hän sanoitti, käänsi ja kirjoitti valtavan määrän muille esittäjille, hyvin harva pääsi samaan. Tämä on varsin vähän tunnettua. Esimerkkinä eläinrunojen kirja josta poiminta:
Lammas
Lammas on aina lammas sen pikku vammas- ta huolimatta.
Toinen puoli on puolikiiltävä, mutta toinenkin on matta.
Tähän predikamenttiin ettei henkilö ole teoksensa osa tai sen moraalis-eettisesti velvoittama ei yleensä ottaen taiteilija voi taktisesti vastata olemalla esiintymättä itse sillä jopa kuoleminen vain pahentaa tilannetta, teosten hintoihin se saattaa vaikuttaa suotuisasti.
Kuinkahan monta psykologia ja psykiatria olisi tarvittu samaa tulosta tavoiteltaessa? Heissä on varsin monta jotka eivät voi sietää Juicen taidetta, joskin on myös monia jotka eivät ymmärrä itseään alkuunkaan. Itsemurhia Juicen ei tunnusteta aiheuttaneen, pääasioista puhuakseni hän piti mustaa barettiaan kaikin mahdollisin tavoin - paitsi kuten tulisi.
Et sitten tullut kuunnelleeksi? Linkit eivät kestä aikaa joten en tee niitä blogiteksteihin, en kommentteihin enkä minnekään pysyvämpään humanistiseen keskusteluun vivahtavaan sisältöön, kuten on tullut aikamme tavaksi kirjoittamista kutsua.
Sisältö! Sisällöntuottaja.. sisällönottajan hoksaa heti. Vrt. toimittaja / tyhjäntoimittaja.
Hummorintajun merkkinä pidän sitä, että jollain tapaa osaa vastaanottaa itseen kohdistuvat pilailut. Minä ainakin olen pilkka itsestäni. Juice meinasi, että dialyysit voi ihan hyvin lopettaa, kun "ne on mälsii, eikä mua huvita!" - No niin, se siitä sitten.
Vikapää, Juicea olen kuunnellut paljon, parhaillaan kuulokkeistani pursuaa Heinolassa jyrää, yksi lempirokeistani. Käytät paljon sanoja sanoaksesi +-0, tuuli mun huuliani heiluttaa.
Kun vastaat tähän, Vikapää, käytä ainakin kolmea sisivstysanaa, jotka minun täytyy tarkistaa sanakirjasta, ja pohtia, mitenhän vitussa ne liittyvät mihinkään.
"Tähän predikamenttiin ettei henkilö ole teoksensa osa tai sen moraalis-eettisesti velvoittama ei yleensä ottaen taiteilija voi taktisesti vastata olemalla esiintymättä itse sillä jopa kuoleminen vain pahentaa tilannetta, teosten hintoihin se saattaa vaikuttaa suotuisasti." (Vikapuhe)
En ymmärrä tätä varmaan oikein, enkä tiedä, liittyykö tämä asiaan, mutta olen ajatellut niin, että taiteilija ei omista oman teoksensa tulkintaa.
Kun taiteilija on antanut sen eteenpäin yleisölle, lukijalle, kuulijalle, katsojalle, se on heidän omaisuuttaan, he eivät ole kiinni taiteilijan kertomassa tulkinnassa, vaan omassaan.
Omistusoikeus toki on taiteilijan ja teoksesta koituvat tuotot, se on selvää. Mutta itse teos on vapaa, kuin taivaankappale avaruudessa.Kuka tahansa voi siepata sen itselleen ja ymmärtää sen miten tahtoo. Ei ole vain yhtä oikeaa tulkintaa. Joskus voi olla niinkin, että taiteilija ei itsekään tiedä, mitä on tullut ilmaisseeksi.
Olisi kaunista mikäli taidetta tehtäisiin pyyteettömästi ajankuluksi. Taiteessa on silti sekä niin paljon tehtynä että ymmärrettäviä perusasioita ettei oppimatonta taiteilijaa juuri ole.
Tämmöinen on liian vaikea kysymys. Miksi tällainen pitäisi jotenkin luokitella, yleisesti? Mikä on kukaan sanomaan, mikä taiteen tehtävä on? Ja mikä on kukaan omimaan oikeaa selitystä, yhtä oikeaa vastausta?
Minusta taiteella ei ole mitään tehtävää, koska sillä ei tarvitse olla. Taide itsessään on tapa nähdä merkityksiä.
Lisään: mikään ei ole niin vastenmielistä kuin tendenssitaide. Se taide johon ympätään ajankohtaisia trendi-ilmiöitä, milloin köyhyyttä, milloin iloisia ja avaria sukupuolisuuksia, milloin äärisuvaitsevaa maailmankatsomusta tai lesbojen sukupuolielinten värähtelyä.
Taidetta voi olla vaikka äärimmäisen rasistisen, fasistisen, antifasistisen, luulosairaan, mielisairaan, saiturin pienen ja niukan elämän tiukka kuvaus. Vaikka Terhi Kiemungista voisi oikea kirjailija veistää mainion psykologisen spottiromaanin - pienen miljöön keskitetyn ja kohdetta ymmärtävän kuvauksen. Paljon kiinnostavampaa kuin globaalia maailmankuvaa hymistelevää pyhimysteosta.
Hullun päiväkirjoja löytyy klassikoista, samoin saiturin kuvauksia useampiakin, - yksi parhaista on Ivo Andricin Neiti - lukekaa! Rikos ja rangaistuskin on jo kirjoitettu.
Ei voitane lähteä pakolliseksi julistetun huumorintajuisuuden pohjalta. Huumorintajuttomuus on laillista. Jotkut kärsivät siitä jopa itse, itseironiantajuttomuudesta usein kuulee kärsivän ei-savolaisten väittäen savolaista ilmaisua huumoriksi. Vastuu siirtyy kuulijalle, kuten kuulee sanottavan. Onko tämän keksinyt savolainen? Jos on, se osoittaa joltistakin huumorintajua ja korkean luokan itseironiaa.
Huumorintaju on ihmiselle ominainen kyky. Jo vauva nauraa joillekin asioille. Kuitenkin on selvästi myös ihmisiä, joilta puuttuu kyky nähdä asioita monitasoisesti.
Sen huomaa joskus täällä blogikeskusteluissa. Juttu tai kommentti, joka on kirjoitettu kieli poskessa monitasoiseksi, luetaankin kirjaimellisen yksitasoisesti, vakavasti.
Viestinnän perussääntöjä on, että jos viesti ei mene perille tarkoitetulla tavalla, vika on viestin lähettäjän. Minusta tämä perussääntö on nykyaikana vanhentunut eikä päde aina. Pitää tarkastella myös viestin vastaanottajan kykyjä.
Nettiin ei voi kirjoittaa niin ettei kukaan voisi a) tulkita väärin, b) tulkita väärin tahallaan c) ottaisi nokkiinsa. Tämän tietäen on paras ollaa piittaamatta pätkääkään räksyttäjistä, heillä on mielessä sama kuin sillä muurahaisella joka onnistui pysyttelemään elefantin niskassa.
Erikoisen tunneherkiksi ovat osoittautuneet keski-ikäiset miehet, outoa touhua muuten. Nälvintää, lyttäämistä, kaikenmaailman hanttiinpanoa vaikka olisi kyse selvästä tiedon puutteesta, tällöin ratkaisevan tiedon tuoja haukutaan kuin kylärakkien lauma konsanaan.
Trumpilla on Amerikoissa tietysti voimakkaita kannattajia, mutta presidentiksi hän ei olisi päässyt ilman kauhua demokraattisen puolueen ja Clintonin perheen rappiota kohtaan. Bill ei myy itseään halvalla, mutta isolla rahalla hän tulee vaikka takametsien miljonäärin syntymäpäivälle. Näyttämään naamavärkkiään ja jorinoimaan jonkinlaisia viisauksia. Varsinaisia teatteriesityksiä tai musiikkiesityksiä hän ei ilmeisesti suorita kovin usein, joskus töräyttää torvellaan paskaa. Jos Vikinglotosta tulee jättijysäys, tilaan miehen ilman muuta puhumaan. Miljoona kannattaa ilman muuta maksaa siitä, että saa Billistä selfieitä omalta kotisohvalta, pyydän samalla häneltä siunauksen uusille Lewiksilleni ja näyttelen hänelle Juutuubista kissavideoita. Monica Lewinskystä sun muusta alan sille piruilemaan vasta kun on jo kotiin lähdössä.
Muka vikinglottoa. Rehellinen sanoisi että pelaa sen vuoksi että saa hirveät kiksit siitä kateudesta kun joku toinen voittaa. Rik-Rik Rikulainen on pikkuisen kuin purkupallo, mutta liian pieni. Roikkuu rahan varassa ja heiluu missä tahansa...
Vikapää, olet oikeassa, pelaan rahapelejä äärimmäisen harvoin, Vikingiä en ole pelannut koskaan. Aika yllättävä tuollainen kateus näkökulma rahapelien pelaamiseen, mutten epäile sitä yhtään, kun kerran sanot. Objektiivisesti subjektiivista sublimaation koherenssiä.
Iines 26 heinäkuuta, 2019 08:56 "Pitää tarkastella myös viestin vastaanottajan kykyjä."
Tämän allekirjoitan sulkakynällä! Laajentaisin näkökulmaa vielä kustantajiin, kirjakauppoihin, kirjastoihin, lehtikioskeihin jne. Ei pitäisi silkasta rahanhimosta saattaa kansan saataville tekstejä, joita ei kyetä ymmärtämään oikein.
Tarkoitin yksinkertaisesti sitä, että jos viesti tulee väärinymmärretyksi, syy ei ole aina kirjoittajan, etenkään nykyisenä nopean somekulttuurin aikana.
Vika voi olla myös vastaanottajan kyvyssä vastaanottaa sanoma. Somessa käytetään nykyään paljon eri tyylilajeja, sarkasmia, ironiaa. Taitoa vaaditaan yhä enemmän kirjoittajalta, mutta niin myös lukijalta vaaditaan kykyä tulkita näitä viestejä.
Ei voi aina lähteä siitä, että tyylilajeja ei saa käyttää, jotta kaikki varmaan ymmärtävät viestin.
Moi moikka! Kiva tavata. Olettepa onnistuneet ilmaisemaan ajatuksianne monella eri tavalla. Se ei ole mikään pikkujuttu. Siihen tarvitaan energiaa, jota ei ole aina saatavilla. Lainaan omia sanojani Iineksen edellisen bloggauksen loppupuolelta: "Täällä (Iineksen blogissa) saa mielestäni erittäin monipuolista hengenravintoa! Olen kiitollinen. Joskus on niin mehevää puhetta kirjoitetussa muodossa, että tekisi mieli syödä se suuhunsa! (Huom. Yksipuolinen ravinto ei ylläpidä terveyttä.) "
Kun olin selvinnyt otsakekuvan tuottamasta mielihyvästä (mikä taideteos! Vahingossa syntynyt? Mutta jolla on edelleen vahva sanoma meille kaikille.)
Mikä siinä saa meidät pysähtymään? Se tuo esille 3 tärkeää asiaa, jotka vaadittaisiin, jos haluaisi tehdä jotain pysyvää ja vaikuttavaa. Mitkä ne kolme ovat? (Katso kuvasta!) Ne ovat VALO, VOIMA ja VAUHTI. Tässä tapauksessa. On tietysti muitakin yhtä tärkeitä asioita jos on tarkoitus tuoda esiin jotain toisenluonteista tapahtumaa.
Aluksi, kun luin mielipiteitänne, en huomannut mitään erikoista. Tutun tuntuista puheenporinaa soi korvissa. Mutta sitten äkkiä... melkein jähmetyin. Esiin nousi kysymys: Mikä on taiteen tehtävä? Ei mikään. Taiteella ei ole mitään tehtävää. Masennuin. Mutta sitten äkkiä tajusin miten tärkeä kysymys on. Se, että kyseenalaistetaan asioita, joita on pidetty itsestään selvinä, on asia, joka pitäisi läpikäydä kaikkien ilmiöiden kohdalla.
Itse pidän taiteen tehtävänä laajentaa ihmisten ajatusmaailmaa, Sen tehtävä on luoda jotain uutta. Sen tulisi herättää ihmisessä hyvän olon tunnetta, tuottaa iloa sen tekijälle (tekemisen ilo) ja sen kokijalle ( oivaltamisen ja nauttimisen ilo).
Mutta mitä tapahtuisi, jos kaikki taide hävitettäisiin ja sen tekeminen kiellettäisiin? Millaiseksi maailma muuttuisi?
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä vaikeammaksi se muuttuu. On ihmisiä, joille taide ei merkitse mitään. Lopulta tulin tulokseen, että kaikki ihmisen elämiseen vaikuttavat asiat, taiteet mukaan lukien, on ratkaistava yksilötasolla. Jokaisella on oltava vapaus toimia itseensä nähden niin kuin itsestä parhaalta tuntuu . Lapset ovat luovia. Heillä on monenlaisia ilmaisuun erikoistuneita taimia nousemassa mielessään. Heidän luovuuttaan ei saisi millään tavoin estää kehittymästä. Päinvastoin. Heitä tulisi kannustaa ja tarjota mahdollisuuksia harrastaa kaikkea sitä, mikä heitä kiinnostaa.
Muuten. Luulen, etä kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan luovia. Jotkut vain jostain syystä kieltävät itseltään kaikenlaisen uuden luomisen, jota voisi taiteeksi nimittää. On ihmisiä, joita äklöttää jo pelkkä sana taide. Miksihän?
Liisu, maailma olisi todella synkkä ja väritön ilman ihmisen mielikuvitusta ja luovuutta. Jos ei missään olisi kuvia, kirjoituksia, musiikkia jne. Tärkeä kysymys on, mikä tukahduttaa lasten spontaanin ilon keksiä ja kokeilla asioita luovasti. Miksi kaikista meistä ei tule kuvanveistäjiä, maalareita, runoilijoita, säveltäjiä saati muusikoita? Perimä, olosuhteet, lahjakkuus ja mahdollisuudet opiskella vaikuttavat kehitykseen. Tärkeää lienee, ettei lapsen luovuutta tuhota mitätöimällä tai lannisteta kritiikillä.
Taiteen tehtävä on olla selitys seikoille joille ei tulla uskaltamaan asettaa inhimillistä ymmärrystä muin keinoin.
Eräs vastaus.
Nähdäkseni taiteen tehtävä ei ole saattaa ymmärrettäväksi ihmiskunnan suuria kiistakysymyksiä, ei ratkaista merkittäviä ristiriitoja ratkaistavaksi, vain pienen hetken antaa näkymä kauneuteen.
Tässä olen yksin. Kaiketi voisin valita toisinkin.
Vikapuhe, mielestäni antamasi tehtävä taiteelle on kaunis. Se voi pyäyttää ihmisen kaiken melskeen, väärinymärrysten, ikävän ja hermostuneen olon keskeltä yhtäkkiä näkemään jotain mieltä hyväilevää, levollista ja PARANTAVAA vaikutusta.
On kuitenkin olemassa päinvastaista, hyökkäävää ja ikävät tunteet esiin nostattavaa taidetta niitä varten, jotka tarvitsevat apua tunteidensa purkamiseen. Oudolla tavalla se nostattaa heidän mielentilaansa ja saa innostumaan.
Polittista taidetta, sitäkin on olemassa. Sitä vallassa olijat voivat käyttää vaatimalla taiteilijaa työllään vahvistamaan omaa päämääräänsä. Jopa henkensä uhalla taiteen tekijät joutuvat luopumaan omista näkemyksistään ja tehdä siten itselleen henkistä väkivaltaa.
Tarjolla on, niin voi sanoa, jokaiselle jotain.
Itse olen sinun valitsemasi taiteen tehtävän kannalla. Jotain kaunista on oltava esim. musiikkikappaleessa, jota haluan kuunnella. Jos pidän jostain oikein paljon, kuuntelen sitä oikein paljon. Milloin tahansa. Siihen ei kyllästy.
Taide auttaa ymmärtämään elämän lukemattomia eri puolia ja sen ilmenemismuotoja. Se tuo lohtua ja antaa uusia mahdollisuuksia nähdä asioita toisin. Kauneuden ja totuuden arvo punnitaan katsojan, kokijan mielessä myös silloin, kun kohteena on ei niin "mieltä ylentävää ja kaunista" taidegenreä vaan väkivaltaista ja brutaaliakin.
Katsoin illalla "toisella silmällä" televisiosta dokumentin, jossa kerrottiin nettipornoon addiktoituneista. Eräälle perheelle tuli shokkina, että heidän alaikäinen poikansa addiktoitui vanhempiensa huomaamatta pornoon. Ei liene nykyään harvinaista moinen harrastus lapsilla. Vaikka oman lapsen annetaan seikkailla netissä vain vanhempien valvonnan alla, aina on jollakin kavereilla vähintään kännykkä, josta voi tirkistellä lapsilta kiellettyjä sivuja. Dokumentissa haastateltiin myös aikuisia netin pornoriippuvaisia. Surullista ja säälittävää on niin naisten kuin miestenkin jäädä rahanahneen pornoteollisuuden häikäilemättä seksuaalisuutta hyväksikäyttävien armoille. Häikäilemätöntä ihmisten riistoa! Järjen ääntä sentään käytti nainen, joka vaati aikuisuutta ja vastuullisuutta vanhemmilta. On totta, että suuri osa lapsista on jätetty heitteille digivempaintensa kasvatettavaksi. Miksi nettipornoa ei pystytä kieltämään? Eikö se aiheuta enemmän ongelmia kuin ihmiskunnan tervettä seksuaalista kehitystä? Mitä kiehtovaa on katsella joidenkin seksitouhuja ruudulta? Oletetaanko terveysviraanomaisten ja päättäjien taholta, että salliessaan kaiken julkisen perverssiyden, he edistävät ihmisten terveyttä? Mielenkiintoista on, miten joka tuutissa puollustetaan pornoa. Että mukamas prostituutiokin raaistuu, jos huoraaminen kielletään kokonaan ja joka sen myötä ei häviä vaan siirtyy maan alle. Voi hellan lettas sentään kun sitä ollaan niin armollisia kavereille että! Olisipa mielenkiintoista kysyä erikseen kaikilta päättäjiltämme miten he suhtautuvat seksin myymiseen. Miksi se on tärkeää ja kuinka suuuri kansanosa saa maksetusta "rakkaudesta" onnellisen elämän. Useinhan dokumenteissa haastaatellaan heitä, jotka kehuvat pitävänsä työstään ja vähemmän näytetään heitä joiden surkea alamäki on hyvässä vauhdissa huumeriippuvaisena ja seksitauteja kantavana. Ihmettelen, miten järkevät miehet voivat ylipäätään "käyttää" naisia, jotka voivat kantaa mitä tahansa tauteja. Miten järkevät miehet voivat häikäilemättä käyttää hyväkseen hädänalaisia lihansa myyjiä. No tietysti siksi, että he eivät ole järkeviä, vaan narsistista nautintoaan saadakseen käyttävät julmasti ja häikäilemättä muita hyväkseen. Toki huorissakin on kylmiä ja laskelmoivia, jotka vievät rahat lihanhimonsa kanssa kamppailevilta reppanoilta.
Leonoora, olen ihmetellyt paljolti samoja asioita kuin sinä. Jos olisi mies tietäisin ja ehkä ymmärtäisinkin paremmin niitä miehiä, joiden on kuin pakko noudattaa sukupuolielimiensä ja ilmeisesti koko fyysisen minänsä yhteistyönä syntynyttä tarvetta saada kokea se prosessi mikä seuraa jos pääee tunkeutumaan toisen ihmisen, miehen tai naisen, sisään.
Joillakin naislla voi olla myös niin voimakas sukupuolivietti että sen tyydyttämisellä ei ole rajaa. Aina pitää olla miehiä (tai naisia?) näköpiirissä.
Kun katsoo eläinohjelmia, sama juttu. Tappelu, tappelu, kuka saa naaraan. Naaraat seuraavat ottelua ilmeisellä mielenkiinnolla, mutta pysyvät sivusta katsojina.
Ihmiset ja eläimet ovat samoista aineista taitavasti ja äärettömällä tarkkuudella kokoon kyhättyjä. Eläimet kärsivät samoista taudeista, mutta niiden ajatuksia ei ole tarpeeksi tutkittu. Joskus niiden kasvoilla voi välähtää hyvinkin inhimillinen ilme, samoin kuin ihmisen kasvoilla eläimellinen ilme.
Mitä voi ihminen sille, millaiseksi hänet on luotu? Onneksi suurin osa ihmisistä on oppinut tai opetellut käyttäytymään "säädyllisesti".
Liisu, upeita ajatuksiasi ja kysymyksiä! Miksi juuri ihmisen seksuaalisuuteen liittyy paljon kipua niin henkisesti kuin fyysisesti? Kostammeko edelleen Eevan ja Adamin "paratiisista" karkoitusta, nauttimalla yhä vanhasta vapaudestamme väärintekoihin mitä mielikuvituksellisin keinoin. Toki aina lienee ollut seksuaalisesti sairaita ja kieroon kasvaneita yksilöitä. Nyt yleinen mielipide on median avulla saatu muokattua niin, että perverssiydet ja kaikki extrme-kokemukset seksissä, ne vasta ovat tavoiteltavia ja normaaleja. Eräs, -olikohan japanilainen poika- oli katsonut nettipornoa ja kun hän treffasi tytön, hän yritti kuristaa autossaan tämän. Joku tuli hätiin viime hetkellä. Poika ihmetteli, sillä hän luuli, että naisia pitää kuristaa kuten hän oli nähnyt pornofilmissä. Pienien lasten mielenterveys minua huolestuttaa eniten. He näkevät todella järkyttäviä kohtauksia pornoa netissä katsoessaan. Väkivaltaa ja kaikkia hirveyksiä, mitä nämä sairaat filmintekijät keksivätkään. Lapsiporno on saatanan kätyrien aikaansaamaa. Heillä ei ole ihmisyyden häivää pääkopassaan. Pää poikki vähintään tällaisilta rikollisilta. On mitä suurinta järjettömyyttä ja välinpitämättömyyttä nykyisin yhä lisääntyvä seksuaalisuuden korostus mm. medioissa. Onko vapaan seksuaalisuuden rummutus joka paikassa tehnyt ihmisistä tasapainoisempia ja "onnellisia"? Onkin tainnut käydä päin vastoin. Miksi lasten ja nuorten mielenterveysongelmat yhä vaan lisääntyvät seksuaali- ym. muusta valistuksesta huolimatta?
Miesten mielipuuhaa on kuulema saada ruikkia siemennesteensä naisten vartalolle ja varsinkin silmiin. Miten itseään kunnioittava nainen voi alistua moiseen. Myös siittimen työntäminen naisen suuhun, on eräs naisen alistamiseen liittyvä rituaali. Eivätkö naiset todellakaan ymmärrä miten heitä voidaan alistaa ja halveksia seksissäkin.
En viitsi avata linkkiä. Jätettäköön piispan analyysi omaan arvoonsa, vaikkakin ihmisten viehtymyksessä ulostekanavaan on todella jotakin omituista ja vastenmielistä. Mistä ja mitä ko. extreme-laji viestittää aikamme ihmisisten seksuaalisuudesta? Luovuudesta ja kekseliäisyydestäkö?Patologista ihmisvihaa se mielestäni on. Voi olla, että ruskean reiän ritarit ja ritarittaret ovat seksuaalisesti jääneet henkisesti pikkulapsen kakkaleikkien tasolle jostakin syystä. Kenties porno on suurin aukkoriteetti ja manipulaattori aikamme seksuaalikasvatuksessa juuri netin ansiosta. No, sadan vuoden päästä tämän päivän kakkaseksivälineet ovat joko tuhkattu krematoriossa tai madot ovat syöneet mätänevät, arpiset ja veltostuneet sulkijalihakset, ja muut kudokset.
Aika monikin on sanonut, että taiteen tehtävä on muuttaa vanhoja käsityksiä, muuttaa maailmaa.
Minusta tuossa on ujutettu omia asenteita taiteen harteille. En minä sitä varten maalaa tauluja, piirrä kuvia tai valokuvaa outojakaan kohteita, että haluaisin muuttaa maailmaa. Miksi maailman pitäisi muuttua minun ajatuksieni näköisiksi? Mikä minä olen sitä vaatimaan tai edes toivomaan.
Taide on enemmän! Se on itsessään merkityksellistä, ei sitä tarvitse valjastaa kenenkään hevoseksi viemään ilosanomaa eteenpäin. Riittää, kun katsoja, kokija pysähtyy sen eteen ja näkee siinä kauneutta, rumuutta (rumuuden estetiikka), itsensä, mitä milloinkin. Taide on. Katsoja tai kokija ottaa siitä kiinni jos ottaa.
Eikä taiteen tarvitse siis särkeä yhtään mitään, sillä ihminen on jo hajalla ja säikäytetty. Voi mieluummin koota ne sirpaleet ehjäksi ja panna tuloksen näytille. Ei särkeminen ja räväyttäminen taiteessa ole mikään taito.
Ja ei, Mimosa Palen Jättihäpy ei synnytä minua uudelleen. Kerta kaikkiaan ei. Eikä Jumalan teatteri - olikos tukiryhmässä mukana ministeri Harakkakin? - ulosteen heittelyineen saa minussa aikaan virkistäviä uusia ajatuksia vaan raivoa.
Totta, että kaikkea sontaa pidetään hienona ja "merkittävänä" taiteena. Usein taiteilijan itsestään luoma image, julkinen persoona on se, joka tekee hänen töistään suosittuja, ei aina itse taiteensa. Esim. Warholin säilykepurkit, kuinka moni ostaisi kuvat seinälleen, elleivät ne olisi ko. taiteilijan "luomia"?
Iines, kenties taidetyöläinen ei tietoisesti itse halua teoksillaan "muuttaa mitään", mutta muuttaa silti. Ei ehkä maailmankatsomuksia, mutta rikastuttaa tapoja katsoa ja nähdä monista eri näkövinkkelistä asioita.
Juuri näin sen kuuluu kai mennäkin, Leonoora. Taide voi muuttaa paljonkin ja vaikka mitä, mutta se on eri asia kuin se, mikä taiteen tehtävä on.
Yritän sanoa, että taiteelle ei mielestäni pidä sälyttää tehtäviä, taidetta ei tarvitse eikä pidä käyttää ratsuna, vaan taide toimii itsessään, avaa uusia merkityksiä kokijalle tai vahvistaa tai kumoaa vanhoja.
Jos tehdään kirja vasiten vaikkapa intersektionaalisella feminismillä tai ilmastoaatteella sävytettynä, teos on minusta laskelmoidun tuntuinen tekele, ehkä hyvin kirjoitettu, mutta ei kiinnostava eikä herätä esteettistä nautintoa.
Minua harmittaa aina, kun palkintokirjoista mainitaan ansiona, että "teos käsittelee ravisuttavalla tavalla ajankohtaista majavansuojelua" tai muuta sellaista.
Eivät mereen hukkuneet siirtolaisetkaan ole vähentyneet, vaikka länsimaat tekivät asiasta valokuvataidetta. Päinvastoin, ihmiskauppa maailman merillä jatkuu ja vahvistuu ja lisää kuvia on tullut. Ja salakuljetus jatkuu...
Kannatan siirtolaiskeskusten perustamista EU:n ulkopuolelle. Se säästää onnistuessaan Eurooppaan pyrkivät ihmiset salakuljetukselta ja vähentää jäsenmaiden jännitteitä.
Yhteiset EU:n pelisäännöt, joita kaikki noudattavat.
Ei minulla ole asiasta tiukkoja käsityksiä. Asia on monisyinen ja viisaammatkin ihmiset epäröivät.
Käsittääkseni tavoitteiden priorisoinnissa ihmishenkien säästäminen on tärkeintä. Tällä tavalla se onnistuu paremmin kuin omavaraisella merien ylityksillä ja ihmissalakuljettajille maksamalla.
Noh, vuosina 2015 - 2016 uhmasi kuolemanvaaraa vain 26 prosenttia sellaisia hakijoita, jotka täyttivät kansainvälisen suojelun saamisen edellytykset (Sisäministeriö).
Kun meillä noudatetaan kerran kansainvälisiä suojelun saamisen kriteereitä, niin tulijoista vain neljännes tulijoista oli niiden mukaan suojelun tarpeessa. Johonkin raja on vedettävä, eikä Suomi ole sen ankarampi vastaanotossa kuin muutkaan maat.
Nyt Rinteen ja Ohisalon aikana tietenkin tilanne voi muuttua, ja esimakua siitä on jo saatu. Valitettavasti salakuljettaajien puuhien tukeminen vain ei paranna meriturvallisuutta - tämäkin nähtiin hiljattain, kun isä ja lapsi huuhtoutuivat rantaan.
Andy Warholia monet oikeasti hyvät taidekriitikot ovat ylistäneet. Minusta teoksensa ovat hermoille käyvän huonoja. Kun näen kuvia teoksistaan, ajattelen: "iso poika leikkii paperinukeille ja kiiltokuvilla!" - Leikkiköön, mutta kuvansa ovat kauheita. Kotimaisesta ankkataiteilijasta, nimeä en muista ja se on whatever, en tykkää yhtään, vaikka minulla yksi kehystetty paperikuva ankkamaalauksestaan onkin ex-avovaimoni peruina. Olisi sen ottanut mukaansa ja jättänyt muun vähemmälle. Ateneumin olen varmaan kerran vuodessa käynyt läpijuoksemassa. Kaikki ne tutut kuvat luovat päähäni ja sydämeeni harmoniaa ja onnea. Helsingin Rautatieaseman Elielissä tykkäsin käydä ihastelemassa Järnefeltin isoa maisemakuvaa. Portot tekivät siitä hampurilaishelvetin, en ole käynyt, enkä ikinä mene. Olisiko viisitoista vuotta sitten, kun kotokylässä oli laaja ja korkeatasoinen Helene Schjerfbeck-näyttely. Useamman kerran siellä luuhasin.
Riku ja Warhol! Mikä ihanteellinen tilaisuus tutkia näitä kumppanuuksia. Tykkään molempien mielipiteistä. Oikeammin sanottuna heidän tavastaan tuoda mielipiteitään esille.
Olihan Andy Warhol kekseliäs ja nokkela, mutta hän on juuri se kaipaani esimerkki taideratsastuksesta: otetaan ajassa leijuvia trendipalloja kiinni ja muokataan niistä ”uutta”. Joku tykkää, minä en. Arvonsa hänellä toki on minunkin silmissäni.
Olihan hän pop-taiteen aloittajia, mutta taitavana mainosgraafikkona hän hyödynsi ajan kuvastoa ja värejä. Hänhän meni tässä niin pitkälle, että teki itsestäänkin taideteoksen, tuotteen, huomionhakuisine käyttäytymisineen.
Ehkä tuo räikeiden neonvärien käyttö ja julkkisaiheiden vääntely saa aikaan sen, etten itse pidä hänen taiteestaan, vaikka ymmärrän kyllä sen vallankumouksellisen ja räväkän merkityksen. Pop-taide ei nyt vain pure minuun, pikemminkin puree vallankumoustaide, esimerkiksi itänaapurin propagandaöverit. Puolalainen saman ajan julistetaide ansaitsee oman virkkeensä, se on huippua, yksi suosikkilajini kaikesta taiteesta. Se teki tyylikästä ja syvää jälkeä.
Liittyy kai persoonallisuuteeni, mutta olen aina pitänyt itseoppineista naivistisista maalareista. Henry Rousseaulla, Marc Chagalilla kuin myös Joaan Miro`lla on kiehtovia maalauksia. Sirkusaiheet erityisesti ovat kiehtovia. Suuret ikiaikaiset maalarit ja kuvanveistäjät joiden teoksia näkee ähkyyn asti esim. Firenzen Uffitzissa, ovat toki taiturillisia aiheineen, väreineen, valoineen ja varjoineen, mutta mieluummin ottaisin seinälleni abstrakteja maisemia tms. kuin muotokuvia tai esim. historiallisista tapahtumista maalattuja suuria, joskin taiturillisia maalauksia.
Alla Pugatsovan tunnettu laulu Miljoona ruusua kertoo Pirosmanin ihastuksesta ranskalaiseen naiseen, jolle osti valtavan määrän punaisia ruusuja hotellihuoneen ikkunan alle. Ruusut syöksivät Pirosmanin taloudelliseen kurimukseen ja hän kuolikin sitten nälkään.
Kauan sitten mieheni toi Pugatsovan kasetin Leningradista. Siinä oli tuo ko. laulu. Pirosmanin kukkalähetys-tarina ihastukselleen on romanttinen. Tarinan mukaan ruusujen lisäksi mukana oli mukamas liljoja, piooneja ja muitakin kukkia. Laulutekstiin yksi kukkalaji sopinee paremmin.
Ihana Iines,hyvä kun muistutit! Pirosmania minäkin ihailen. Pietarissa oli eräs ravintola, en muista nimeä enkä tiedä olivatko maalaukset seinillä aitoja Pirosmaneja, mutta siellä kinnostuin hänen taiteestaan.
Rahallisesti hyvin arvokasta taidetta ei taida huushollieni seiniltä löytyä. Kolme tutun matrikkelitaiteilijan maalausta, kaksi poikani lahjoittamaa huutokauppalöytöä sekä ystäväni tyttären maalaama ja lahjoittama mielenkiintoinen ja moderni työ. Poikani naisystävän maalaama abstrakti pieni taulu odottaa vielä sopivia kehyksiä. Sisareni tuo minulle ulkomailta joskus krafiikanlehtiä.Tätini maalaamaa ikonia arvostan erityisesti tunesyistä. On myös ystäviltä satuja tauluja, jotka liitän "toritaidegenreen", enkä ripusta niitä seiniilleni.
En ostaisi pientäkään taulua taiteilijan tunnettuuden vuoksi. Ainoa ostokriteeri on, että kuva sytyttää minut ennen kuin edes tiedän, kenen taiteilijan työ on kyseessä. Tunnettuja töitähän voi käydä katsomassa näyttelyissä tai netissä, ei niitä omistaa tarvitse.
Joillakin on niin paljon maallista mammonaa, että he maksavat omaisuuksia, saadakseen omistaa kuuluisien taiteilijoiden töitä. Niillä voi sitten ylvästellä vieraille. Taiteeseen sijoittaminen on suosittua muutoin käyttämättä pankiholveihin jääville ja tarpeettomille rahoille. Pelko siitä, uskaltaako pitää kotonaan seinällä miljoonia maksanutta kuvaa tarvitsee järeät hälyytyslaitteet. Totta, että museoissa arvokkaat taideteokset ovat heidänkin nähtävinään, joilla ei ole varaa ostaa minkäänlaisia "oikeiden" taiteilijoiden töitä. Taideväärennökset ovat luku sinänsä. Niillä on huijattu monia.
Taide koskettaa, hyvä taide toisella tavalla kuin huono. Puhun sinusta ja minusta. Sillä virheetöntähän taiteen ei tarvitse olla että se meitä koskettaisi. Emmehän mekään ole. (Sinä ainakaan.)
Parhaimmillaan taide muuttaa kokijan, siis sinun ja minun, käsityksiä todellisuudesta. Vaikka ei sen tehtävä sitä ole olla, niin hyvää se meissä tekee, jos se niin tekee. (Usko vaan.)
Taiteita on oikeastaan kaikki mitä ihminen sydämellään tekee.
Runotekstistä kun tapaa asioita joita ei ole tullut edes ajatelleeksi, mutta lukiessaan on samaa mieltä, "rikastuu". - Tätä minulta ei enää voi ottaa kukaan pois. (Et edes sinä.)
Rakastan taiteita. Mitä muuta taiteen tekeminen on kuin maailman näkemistä? Eikä sen sen ymmärtämistä tarvitse olla. Ja sen takia ei taidettakaan tarvitse ”ymmärtää”... Höh. Mitäpä muuta tiedekään on kuin myös ’maailman näkemistä’, mutta samalla se myös yrittää ymmärtää sitä. (sisaruksia ovat, vaikka toisilleen helvetin mustasukkaisia, välillä)
En ole filosofi, en osaa ajatella asioita monimutkaisemmiksi kuin miksi ne koen. Usein minulle riittää toteamus "ai, jaahas", tai jos ei riitä – ja silloin kysymys on tosipahasta tilanteesta, sanon... ”vai niin”.
Diggaan oikeesti susta Leo do Noora! Ja sanoistasi sun suussasi jotka sulavat. Karjalan kunnaat ja kukkivat käet. Mie osaan mie-kieltä kun isäni puhui sitä mulle Forssassa, hän oli parikkalalaisia. - Mutta minusta kaikki sie ja mie työ ja hie, ja mitä nyt niitä on, on ihme lepertelyä. Äitini taas oli Varsinais-Suomalainen, ja pölisi (jos oli tarvis) turkkulaisittain). Siinä raossa minä ajattelin... "oon syntyny Hämeessä, mää oon siis hämäläinen".
Minusta käden monikkomuoto (siis suomessa) on käret. Teille se on käet. Miten käret voi kukkua? Em mää ymmärrä. Jos tee siällä sanotaa vaikka Ilomantsisa, niin juatte totanoin kahvia niin sanottekos tee et "täsä mee juaraa ny kaffetta..." Vai juoraaks siällä päin vain "tsaikkaa"... heh,heh. Noh, kahvinpaput tulee kuulkas Rasialasta.
Zaikkaa just join ison mukillisen. En osaa puhua "aitoa" alueemme murretta, koska asuin kauan Etelä-Suomessa. Maaseudulla mökin mummot ja papat taitavat vielä eloisan ja värikkään sanankäytön. Kaupungistuminen ja media (televisio etunenässä) ovat pitäneet huolen siitä, että murteet katoavat hiljalleen. "Mie en juo nyt kahvii."
Taidetta ei oikeastaan voikaan ymmärtää, sillä jokainen katsoo kuvaa eri tavalla tai lukee eri tavalla eri kohdista syttyen.
Minulle taide on aina kaunista, mutta tämä pitää ymmärtää oikein. Siloiteltu ja sileä ei ole kaunista, ehyt ei ole kaunista itsessään - vasta roso tekee ehyen kauniiksi. Ruosteen estetiikka - se on minua varten. Ylipäänsä rikottu luomoaa, muodon rikkominen, kunhan kokonaisuus ei jää sirpaleiksi, vaan siinä voi nähdä jotakin. Mikään ei ole niin kaunis kuin hylätty talo, unohtunut talo villiintyneine puutarhoineen. Siinä vasta tarina.
Tämä päivä on ollut minulle vähän surullinen, en sano miksi, mutta miksi murehtisin mennyttä, ei sitä takaisin saa, tai jos saisi, tapahtuisi varmasti vielä pahempaa. - Inhoan c-fiktioita.
Hesarissa oli juttu filosofi Kantista, luin sen liian nopeasti läpi, siihen pitää keskittyä. Siinä oli selitetty asioita hyvin mutta hyvin nopeasti. Kant on tärkeä filosofi, yksi tärkeimmistä, ja varmasti myös vaikein filosofi mitä en ole lukenut. (Paitsi Derrida, Jacques... se on kyllä kamalinta.)
Wittgensteinia aikoinaan yritin. Hän ei pelaa matemaattisilla käsitteillä - joita en hallitse, vaan pelaa kielipeliä... okey, onpas kiinnostavaa! Mutta... totanoin... sen kielen logiikan ymmärtäminen on "aika" vaikeaa. Ei sitä ymmärrä jos ei ole lukenut muuta ko. kirjallisuutta, minä en ole. Minulla on ”Tractatus logico-philosophicus”, sen olen lukenut moneen kertaan ja väitän että ymmärrän siitä 7,7 %. Tai vähän enemmän tai vähän vähemmän. (Riippuu kuka multa kysyy, ymmärrätkö?)
Iines, minä olen jotenkin aina vierastanut sitä, että pitää koota sirpaleista kokonaisuus. Eikö juuri sirpaleisuus ole eräs tapa kuvata omaa aikaamme? Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että säröisyys, yllättävä yksityiskohta tai useampi tekee esim. maalauksesta kiinnostavan. Täällä liikenneympyröiden ruosteiset veistokset ovat saaneet osakseen lehden kommenttipalstoilla paljon kritiikkiä. Oliko tänään vai eilen televisiossa lyhyt, mutta koskettava dokumentti "Viimeinen kesä", jossa kuvattiin yksin elävän, vanhan naisen viimeistä kesää vanhassa pihapiirissään. Hän puhui rikasta ja aitoa murretta. Talo oli harmaa, samoin vanha mylly ja polut heinittyneet.
Leonoora, olen joskus ennenkin täällä maininnut, että pelkkä sirpaleiksi lyöminen ei ole minulle taidetta, sillä ajattelen niin, että maailman sirpaleisuutta ei tarvitse enää kenellekään osoittaa. Ihminen on jo niin särjetty ja hätkäytetty, että hän ei edes tahdo katsoa pelkkiä rumia sirpaleita tai särjettyjä ruukkuja.
Tämä selittää mielestäni sen, että tälläinen hätkäyttämään pyrkivä taide ei ole ihmisten suosiossa, he eivät pidä siitä, jos ovat rehellisiä. Se ei myy, siihen ei haluta palata, vaikka taidekriitikot myöntävät sille palkintoja. Suuri yleisö kävelee ohi. En voi väittää, että he olisivat tyhmiä, koska eivät "ymmärrä".
Niin, jos joku taiteilija vaikkapa keksisi kreppiparista tai vastaavasta materiaalista kyhätyn (= koostetun) isokokoisen "Häpyn", ja vetäisi sitä kärryillä pitkin Helsingin katuja, niin kyllähän ihmiset ihmettelisivät! Voi miten ihana Idea! Ja mitä enemmän edistyksellisempi olisi, sen haltiuituneempi olisi. Onhan se siis mahtavaa... ai mikä... Häpy. Joka on niin suuri että sen sisälle (sic!) voi mennä, jos huvittaa, ja sitten 'muina miehinä' tulla sen sisältä taas 'ihmisten ilmoille'... jos enää huvittaisi? Samalla tavallahan me kai Äitiemmekin kohdusta tänne pullahdimme? (Jota en kyllä muista, että... No jaa. Peltirummun (Die Blechtrommel) on Günter Grassin romaani, joka alkaa sillä tavalla... lukekaa ite, jossa Oskari kuvaa syntymähetkeään. Jolloin hän ensimmäiseksi kun avaa silmänsä, näkee kattolampun jossa lukee Airam. Ja siksi hän, fiksu kun on, päättelee että hänen äitinsä nimi on Maria. - Huom! saksalainen Osram sähkölamppu on, koska kyse on suomennoksesta, käännetty Airamiksi. Vaikka ei tämän Teitä pitäisi häiritä, koska olette mitä olette, lähinnä kärpäspapereita joihin itikat tarttuvat kaikilla kuusilla raajoillaan. Tai lakmusspaperi, joka punastuu.)
Iines tyhjentävästi sanoi mitä "taide" - joka ja miksi katsojalle, jos hän siitä pitää, on kaunista - on.
" ... hylätty talo, unohtunut talo villiintyneine puutarhoineen. ..." Siinä kaikki. Kaikki siinä.
Minä monilla Viroon suuntautuneilla matkoillani olen usein etsinyt "rappioromantiikkaa"... rakennuksia ja muita ex-kolhooseja joita Virosta löytyy, liiaksikin, mutta älkää ymmärtäkö minua väärin... en syytä tai tuomitse ketään; minusta vain on (hirveen?) koskettavaa (silmin ja käsin koskettavaa) nähdä miten ihmiset ovat eläneet. Ja uskoneet siihen, elämäänsä! Ja puoluepäällikköön joka joka vaiheessa - vaikka pulaa oli kaikesta, silmäneuloista kuukaussuojiin, että "elätte paradiisissa josta kapitalististen maiden työläiset voivat öisin unessa vain uneksia. Kun nukkuvat."
Öisin minäkin ajattelen paljon asioita. Mutta usein aamu pyyhkii ne mielestäni pois. (onnekseni)
Vaikka kuinka pänttäisi päähänä, mitä kukin filosofi on aikanaan saanut ajattelustaan valmiiksi viisauksiksi, on yks kaks mahdotonta alkaa niistä kirjoittamaan. Spinoza on aikoinaan auttanut minut pois Jumalan pelosta. Simone Weilin kanssa olen ollut joistakin hänen ajatuksistaan samaa mieltä, mutta en kaikista. George won Wrigh ennusti hienosti nykyisyyttä jossa elämme jo kauan sitten. Kieltämättä "suuret ajattelijat" ovat muuttaneet ajatuskuvioitamme. Derrida sun muut omaa aikaamme lähempänä eläneet filosofit ovat hekin älynneet jotakin uutta olemassaolostamme. Tavallinen pulliainen ei kyllä ymmärrä kaikkia heidän hienoja sivistyssanoilla kikkailujaan. Liekö tarkoituskaan? "Ajattelen, siis olen", kukas sen keksikään? Minulle tarttui korvaan jostakin ohjelmasta filosofi Marja-Riitta Ollilan lausuma yhdyssana: Inhoherkkyys. En ehtinyt kuulla mistä kaikesta hän samassa yhteydessä puhui, mutta inhoherkkyyteen hän liitti mm. pilaantuneen ruuan inhon. Tulee mieleeni myös mätänevän ruumin haju. Minäpä kysyn teiltä, onko oikein inhota jotakin? Saammeko me tuntea inhoa enää mitään kohtaan näinä suuren suvaitsevaisuuden päivinä? Vai onko inhoaminen kielletty kokonaan?
Esim. persereikäpaneminen eräiden ihmisten mielestä on 'inhottavaa'. Toisten mielestä taas 'no sattuuhan sitä, miksei muka sattuis'. Mutta tässäkin tapauksessa kyse ei siis ole 'subjektiivisesta' tai 'objektiivisesta' kokemuksesta. Koska kyse on sosiologisesta kontekstista, eli 'kimppakivasta'. (Tai en ole ihan varma tästä, onko?)
Minusta minulle tärkein filosofi, joka ei ole filosofi, on Darwin. Hän pani monet nämä "ajattelija-ajattelijat" ajattelemaan että mitä sanovat. Ja että kehtaavatkin...
Tosiasioita on vaikea muuttaa epä-tosiasioiksi. Paitsi jos on Amerikan presidentti. Mutta tarkoitin filosofeja.
Enkä osaa mennä niin kauas kuin Aristoteleeseen tai Platoniin tai... näitähän on. Jos Newton on tärkein, toiseksitärkein on Darwin... mutta miksi näin ajatella? Ei näin voi ajatella. Kuka on kaikkeintärkein säveltäjä? ... no, mielestäni tietysti Johan Sebastian Bach, mutta mielestäni se on hirveen tylsää, että olen sitä mieltä. Koska on niin kamalasti, todella kamalasti muita. - Ei kukaan ole Kunkku, ei edes tieteessä. Tietenkään.
Sarjakuvasankareita meillä riittää, sellaisia jotka verryttelyasut päällä pelastavat maailman n. 2 - 26 kertaa per elinkaarensa aikana... tä?... eihän Supersankarit ikinä kuole... no ei kai. (Paitsi Mustanaamio/Fantom/Urja, se vaan syntyy yhä uudestaan ja uudestaan. Niin kun kai Tarzankin, en tiedä. - Sikiäviä ovat.
Kohta en ole varma enää mistään. "taidanpa painua pehkuihin"
Taide taideena. Rakastan taidetta, etenkin kokijana. Taiteen tekeminen on vaikeampaa, se on toinen juttu. Mutta onneksi on ihmisiä jotka siihen suostuvat... menemään.
En haluaisi puhua politiikasta, koska meillä kaikilla on siitä oma kantamme, eikä se siitä muuksi muutu. Ei muutu. Mutta voi että tykkään järkipuheesta, minusta Esko Valtaoja on järkevä ihminen. Hänen mielipiteitään (en nimenomaan kaikkia! avaruusfantasioita yms! en! kuuntele, mutta muita) kuuntelen. Näissä asiossa en ole eri mieltä kuin hän.
Koska tämä linkki todennäköisesti vanhenee, poimitaan sieltä pari-kolme faktaa. Eskon sanoin.
" ... – Ilmasto lämpenee, se on ihmisen aiheuttamaa ja lämpeneminen voi olla todella tuhoisaa. Nämä ovat ne peruslähtökohdat, joita on mahdoton enää kiistää, Esko Valtaoja sanoo Nykypäivän haastattelussa. ..."
" ... Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportista löytyy toki virheitä ja epätarkkuuksia, joita ilmastoskeptikot ovatkin kaivaneet hanakasti esiin. Kokonaiskuvaa ne eivät kuitenkaan muuta. Ilmastoskeptikoiden saama julkisuus perustuu paljolti median ”tasapuolisuusharhaan”.
– Se (tasapuolisuusharha) tarkoittaa sitä, että pitää löytää vastakkainen mielipide, vaikkei sille olisi mitään perusteita.
Perussuomalaisten puheet ”ilmastovouhotuksesta” saavat Valtaojan käyttämään ei-painokelpoista ilmaisua. ”Älytön” ja ”moraaliton” on hänestä myös argumentti, ettei Suomen pienenä maana kannattaisi tehdä niin paljon: ... "
"... Valtaojan mukaan ”vihreät puunhalaajat” uskovat monesti, että maapallo pelastuu sillä, että luovutaan, säästetään ja siirrytään takaisin niukkuuden aikaan. Punainen tupa ja perunamaa.
Tässäkin ideologia ajaa ohi järjen.
– Ei saisi muistuttaa käytössä olevasta teknologiasta, koska sehän voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että – huh! – ydinvoimaloita ryhdyttäisiin rakentamaan lisää. ..."
Minusta filosofi jota lytätään sekä oikealta että vasemmalta, on varteenotettavampi kuin moni muu. (Enkä nyt tässä taarkoita Teuvo Hakkaraista. Joka myös puhui Brysselissä ’ilmastofantasioista’. ...
Ps. Minusta kuka tahansa poliittisesti saa olla mitä mieltä tahansa, siitähän demokratiassa on kyse, mutta minusta valheiden lateminen totuuksina ei ole muuta kuin ihmisten hyväksikäyttöä. - Rinnastaisin sen huumeiden myyntiin tai seksuaaliseen väkivaltaan.
Tuo voisi olla mainio suomen kielen oppitunnin harjoitustehtävä. Se poikisi oletettavasti vaikka mitä.
Tuommoisia on kyllä ollutkin. Voin vakuuttaa sinulle, mikis, että harjoitus on hauska ja opettavainen. Nuoret ovat mestareita viemään keskustelun moniin suuntiin. Ja perusteluiksi kaivetaan vaikka mummon villahousut.
Nuoriin minäkin luotan, heidän mielikuvitukseensa. He osaavat - se on luonteenomaista heille - ajatelevat asioita sillä lailla ettei meikäläinen ole tullut edes ajatelleeksi. Vanha Jäärä.
Ps. 'Mummon villahousut' on hyvä perustelu melkein mihin tahansa. (Ainakin jos ne vielä ovat lämpimät.) Mutta ei sekään aina riitä.
Kerran ihan oikeasti 'lätkähdin' Esko Valtaojaan kun ajoin autoa ja autoradiosta (autoillessani kuuntelen aina puheohjelmia, en ikinä musiikkia) Esko pohti uskontoja. Tiedemies kun oli, ja tähtitieteilijä kaiken lisäksi, fokusoi käsitettä että 'jumala loi maailmankaikkeuden' että "jos niin on, ja ihminen olisi tämän luomissession huippu... niin on pakko sanoa, että Hän on tässä epäonnistunut. Jos ihminen on parasta, mitä Hän keksi, ei se todellakaan paljoa ole".
tms:sellaista hän sanoi. kuulin hänen haastattelustaan vain vähän, juuri tuon verran enkä enempää, koska tulin (autoineni) sinne minne olin halunnutkin tulla. ja pysäytin auton, väänsin siitä virrat pois kääntämällä virta-avainta määrätietoisesti vasemmalle, auto sanoi "tsöp tsöp" ja hiljeni. astuin autosta ulos, keskuslukitsin sen ovet "tsäp" yhdellä napinpainalluksella, ja menin Tarjan luo. joka oli leiponut meille pullia. (Joita ahneesti muutaman kpl:een kahvin kera Molokinkitaani ahmin. Jonka jälkeen vasta - koska käyttäydyimme sivistyneesti - siirryimme makukammarin puolelle pohtimaan muita päivänpolttavia asioita.)
Heräsin... ja luuni siis keräsin. Mikäs tässä. Mutta ei tämä samanlainen itsestäänselvyys ole mitä se nuorempana oli, silloin - oli kuinka krapulassa tahan, ja aika usein olikin - niin siitä huolimatta pomppas joka aamu virkeenä 'pehkuistaan' ja ajatteli "kiva herätä. mitähän kamalaa tämä päivä taas tullessaan tuo?" Aina oli edessä ihkauus Elämä.
Siihenaikaan (kuten kai meillä kaikilla) Elämän "parasta ennen" päiväys oli niin kaukana... niin kaukana, että ei kiinnostanut. Ei sitä viittinyt edes vilkaista, että koska? Koska... oli pää täynnä tähdellisempääkin fundeeraamista kuin hvor du kan tilbringe din evighed... Kerran Tanskassa yhdellä camping-alueella (oli Roskilde) tuli niin kamala ukonilma että ei saanut unta. Koko ajan vaan jyrisi ja välähteli. Kun kävin kusella ulkona, ja kastuin litimäräksi tietysti, näin että osa telttailijoista istuivat autoissaan. Autossa on kai turvallista istua ukonilmalla, niin kai, em mä tiedä. Itse ajattelin että "jos salama just mun telttaani iskee, ja mut hengiltä, niin onhan se v-tun ikävä juttu, mutta mitä mä sille mahdan, jos niin käy, em mitään?" ... Tällä tavalla uskon luonnontieteisiinkin.
Hirveä trooppinen yö. Tuuletin kävi ja ikkuna oli auki merelle päin. Heräsin ambulanssien ujellukseen - niin ensin luulin. Merihanhet tulivat huutaen alapuoliselle niitylle. Ne tulevat joka kesä samaan aikaan samalle niitylle. Tänään korkeintaan 23 astetta, mikä on hyvä lämpötila.
Joo, olen ennenkin muistellut sitä kun Atlantilla päiväntasajan kohdalla m/s Actiinialla seilattiin, niin... päivisin oli 42 astetta plussaa ja öisin 40. Se oli kokemus jota en ikinä halua uudestaan kokea. Nukkuminen oli ihanmahdotonta. Ja jostain kaukaa, tuhansien kilometrien päästä, Saharasta lensi näkymätöntä hiekkaa meidän sieraihimme ja suihimme. Ei sitä edes nähnyt... mutta hampaat vain narskuivat, kun niitä iltaisin hammasharjalla jynssäsi.
Ihan oli kamalaa aikaa.
Ps. Kun Ei siinä laivassa ilmastoituja hyttejä ollut, ainakaan meille messikalleille ei ollut. Yritettiin koisata miitsiipin täkillä (däck = kansi), mutta ei siitäkään mitään tullut. Mutta koko ajan jyskytettiin Pohjoista kohti. Ja jo Biskajanlahdella piti pistää pitkähihaiset vermeet päälle kun palelsi. Ja Rotterdamissa, voi veikkoset, siellä kylmäsi entistä enemmän! (Mutta se ei pelkästä säästä johtunut, eipä ei.)
Ihastuin aikoinaan minäkin Valtaojan tapaan popularisoida tähtitiedettä. Sittemmin enemmän hänen mielipiteitään kuultuani "ihailuni" on vähentynyt. En väitä, etteikö hänellä olisi kiinnostaviakin mielipiteitä, mutta sädekehänsä on himmenemään päin. Ilman vastaan väittäjiä, vastalauseita eri totuuksille, millainen maailma ja ihmiskunta silloin olisikaan! Darwin on eittämättä ehkä eniten muuttanut ihmiskunnan uskomuksia. Tosin edelleenkään eivät kaikki usko ihmisen eläimelliseen alkuperään vaan edelleen siihen, että Jumala loi miehet maan tomusta puhaltaen heihin hengen ja naiset miehen kylkiluusta. Toisaalta uskomukset eivät kovin paljon poikkea toisistaan, kuin voisi olettaa, varsinkin jos Jumala koetaan maailmankaikkeutta pyörittävänä energiana. Mene ja tiedä. Voidaanko varmasti vieläkään todistaa täysin pitävästi suoraa yhteyttä nykyihmisen ja apinaihmisten välillä. Olisi se huikeaa, jos ihmissuku olisi eksynyt tänne toisilta tähdiltä, mutta todennäköisesti ei ole.
Jos "ihmissuku olisi eksynyt tänne toisilta tähdiltä", niin eihän se vastaa kysymykseen, laajentaa vain kysymysasettelua: "mistä se ihmiskunta sinne toiselle tähdelle on tullut?"
Minustakin Valtaoja on välillä liian "sympaattinen". Oikean tieteentekijän kun pitää olla mahd. yrmeä. Siksi jos kiistellään kilpaa Valtaoja/Enqvist asetelmalla, että kumpi heistä on uskottavampi, mielestäni Kari sitä on. - Hän on "yrmympi".
Totta, että kysymys laajenisi äärettömyyksiin asukkaista maailmankaikkeudessa. Ei Kari E. ole "yrmy" ainakaan luennolla, jossa häntä kuuntelin. Ehkä hän on vielö enemmmän piilohumoristi kuin Esko V. Valtaoja lässyttää aika ajoin ärsyttävästi. Huumoria löytyy molemmilta, mikä on aina plussaa.
Minunpa alkoi tehdä mieli keitettyjä punajuuria! Mässäilen kohta niillä ja homejuuston kanssa. Mökki tuoksuu nyt mullalle punajuurien keittämisestä johtuen. No eipä mittään hämminkiä. Kotoisa tuoksu: Maasta minä olen tullut, ja maaksi tai tuhkaksi minun pitää tuleman.
Niin olivat! Hitto kun nuo teleoperaattorit lykkää soittoa ja viestiä yhtenään. Kilpailu asiakkaista on hurjaa. No niin, tämä vielä filosofeista: Minnekäs Mikis heivasit Marxin. Toki hän oli talous- ja yhteiskuntatieteilijä, mutta myös filosfi. Aikoinaan tavasin Pääomaa sormi suussa ja tukka pystyssä. Myöhemmin olen lukenut hänen ajatuksistaan ja näkemyksistään minua viisaampien analyyseja. Tietyti Marxin kaikki ajatukset eivät vanhene, mutta aina on otettava huomioon nerojenkin ajatuksia lukiessa historiallinen tausta ja aika jolloin heidän lamppunsa ovat syttyneet pääkopassa. Teorioita ei aina voi siirtää suoraan käytäntöön. Vääriymmärtäjiä ja päällepäsmäreitä maailmassamme riittää joka lähtöön.
Marx ymmärretään useimmiten väärin, niin minäkin kai teen. Marx nyt vähiten oli poliitikko ja "marxilaisuus" - semmoisena kun sen ihmiset jotka taustoja eivät tunne - olisi nostanut nuoren Marxin hiukset pystyyn! Lähinnä kauhusta. N.S. Neuvostoliittolaisella ”marxilaisuudella” ei mitään tekemistä Marxin kanssa ole. aitsi tietysti (= neuvostojohdon) taholta kulttimaiseen ylistykseen jotanut hämäys ja valhe.
Ps. En pidä ihmisistä jotka siteeraavat Marxia tai puhuvat hänestä pahaa/hyvää vaikka eivät hänen kirjoituksiaan ole lukenut. Se on epäreilua --- Iines, Sinäkin Brutukseni! Marx oli hyvin tarkka taloustieteilijä, keräsi tilastoja vaikka mistä ja teki niistä synteesejään: aivan omanlaisia analyysejaan teki! Historiallinen hemmo! Sosiologi ennen kun keksittiin että sosiologeja on.
Pss. Sitä paitsi teidän - jos niin ylivoimaisen fiksuja olette ja päätätte Marxiin tutustua - niin teidän pitää päättää tutustutteko ns. "nuoreen Marxiin" vai "vanhaan Marxiin". - Hän kun - niinkuin älykkäät ihmiset yleensä - muutti näkökantojaan kun ajatteli asioita uudestaan. (Siitä huolimatta nuorempi Marx on parempi kuin vanhempi Marx. Tai tämä siis on minun mielipiteeni, ei kaikkien. Joskus muutokset eivät mene parempaan suuntaan.) - Marxin suhde Engelsiin oli tärkeä, siitä tämä filosofinen pointsi (eli ulottuvaisuus).
Tunnen Marxia suurin piirtein saman verran kun toista ihailemaani ukkoa, Newtonia, jota en ole lukenut juuri ollenkaan. (Marxia olen vähän kahlannut. Nilkkoihin asti.) Molemmat kumminkin muuttivat maailmaa enemmän kuin Hitler Stalin Hannibali Caser tai Aleksanteri Suuri, nämä paskapäät, edes märimmissään unissaan uneksivat.
" ... ja "marxilaisuus" - semmoisena kun sen ihmiset jotka taustoja eivät tunne ..." tuntevat
Tarkoitan että kun kuvittelette tuntevanne hänet, ette te häntä tunne. Tunnette väärin. Marxiin voi tutustua lukemalla hänen kirjojaan, mm. Pääomaa. (Ihanaa, Leonoora!) Vähiten Marxiin tutustuu lukemalla Kokoomuksen puolueohjelmaa. Tai kuuntelemalla perussuomalaisten kansanedustajien puheenvuoroja. (huh. huh!)
No kerro, mikis, miksi Marxiin pitäisi tänä päivänä tutustua?
Mitä Marx opettaa meille ilmastokriisistä ja väestöräjähdyksestä? Talousasioista minulle ei kannata haastaa. Ja minulle kommunismin junakin meni jo. Uskoni yhteisomistuksiin ei palaudu.
Lyhyesti: Kapitalistinen tavaratuotanto olisi ilmeisesti Marxin mielestä eräs syy ilmastokriisiin. Tuskin meille enää tarvitsee kädestä pitäen opettaa mitä sen suhteen pitäisi tehdä. Väestön kasvusta Malthus syytti köyhyyttä, johon Marx olisi varmasti esittänyt lääkkeeksi yhteiskunnallisten olojen parannusta,ja ilmeisesti myös ehkäisyvälineitä.
Näin se menee, globaali yletön tavaran- ja jätteentuotanto ja köyhyyden tuottama väestöräjähdys.
Hintalappu kehitysmaiden, Afrikan ja Aasian köyhyyden poistoon vain on niin mieletön, että ei taitaisi mikään riittää. Ihmisten, kokonaisten väestöjen koulutus ei ole halpaa. Siitähän se lähtee, se on ensimmäinen keino kohentaa oloja kansan omaehtoiseen nousemiseen pimeydestä valoon.
" ... Mitä Marx opettaa meille ilmastokriisistä ja väestöräjähdyksestä? ..."
Älä nyt leiki ällitälliä, ole niin kiltti. Mitä Jeesus meille opettaa ilmastokriisistä ja västöräjähdyksestä? Tai Platon, Herakleitos, Sokrates, Jaakko Jahnukainen, Descartes, Kant, Hegel... Kyllä he kaikki meitä opettavat myös ko. asioista. Pitää vain osata lukea heitä!?!
Ei vaineskaan, äläpäs naljaile Mikko. (No en.) Mutta kyllä mä iines ihanainen opetan sulle Marxin (huom! EI siis marxilaisuuden) käsitteitä jos niin haluat? Mutta vasta joskus kun jaksan, nyt en. ... Herakleitos... hän dialegtiikan isä on (Wikipedia väittää että Zenon Elealainen. En ole samaa mieltä. Mitähän mieltä Rauno Räsänen tästä olisi? Jää vain arvailujen varaan.) Herakleitos (joka oli muuten ateisti: tositavatonta siihen aikaan) opetti, että kaikki yhtaikaisesti on eikä ole olemassa... että kaikki on liikkeessä ja virtaa, ilmestyy ja katoaa jatkuvasti... Hänen kuuluisin lauseensa on se (tai siis virke) on tämä joka menee jotenkin näin: "Kukaan ei astu kahdesti samaan jokeen, sillä mikä seuraavalla hetkellä tapahtuu, ei ole koskaan sama kuin edellisellä".
Eli Marx ei nähnyt tulevaisuuteen, mihin kaikki työ johtaa: ylikulutukseen, liikakäyttöön. Jos on nero, sen voisi kyllä nähdä, Orwellin ja Kafkan lailla.
Ihailen Kafkan näkijänlahjoja. Olen viitannut häneen muutaman kerran jutuissani, joissa ihmistä etäännytetään virkakoneiston ja yleensä toimijoiden suorakontaktista suljettujen linnakkeiden taakse.
Sekoitat nyt hieman käsitteitä, Iines rakas. Mutta älä välitä, minä sekoitan niitä kohta vielä enemmän. Tai ainakin yritän.
Marx teki synteesin, eli Teorian. Se kattoi (talouselämästä lähinnä) kaiken mikä siihenaikaan oli mahdollista tietää. Nyt ymmärrämme (= kiitos tieteen, ei uskonnon!) asioista enemmän. Totta kai KAIKKI vanhat teoriat, Sokrateen teorioista (eli käsityksistä) lähtien ovat enemmän tai vielä enemmän 'kolhiintuneita'. Koska ymmärrys menee koko ajan eteenpäin, eli siis Tiede. (Ja Uskonto kevein poloneesin askelin steppaa sinne minne se kuulukin: Historian Romukoppaan.)
Kafka on hieno kirjailija, Orwellin tunnen taas sielunveljekseni.
Mutta... kun puhut näkijänlahjoista... en ymmärrä mitä sillä tarkoitat? Sitäkö, että joku sanoo että "50 vuoden kuluttua tämä ja tämä asia on näin ja näin", ja sitten kun 5-kymmentä vuotta on kulunut, asiat juuri näin ovatkin?
Entäs sitten?
Tuolla ei ole mitään käyttöarvoa. Kyse on samasta kuin että Lotossa saa aina joku 7 oikein; se joka miljoonapotin saa, ei hän tiennyt niitä oikeita numeroita. Paskanmarjat. Kun tulevaisuuden "ennustajia" on tarpeeksi monta, vaikka 1078,9 miljoonaa vekkulia, niin AIVAN varmasti jonkun ennuste osuu täysin Napakymppiin! (Ja hän pääsee kihlattuansa kanssa viikonlopuksi Ranualle.)
Marx ei todellakaan ollut mikään Humbuukinteltan "tiettyyn perinteiseen kansallispukuun" pukeutunut must... siis kotoperäinen suomalaisakka! - Ei. Hän teki ’Synteesin’, niin kuin Newton omansa, niin kuin Darwin, niin kuin Einstein, niin kuin niin kuin niin... etc.
Esim. Freudin (Sigmund Freud) käsitykset on nykytiede aika yksimielisesti teilannut. Että väärässä on herra ja herran teoriat ovat vääriä. Mutta samalla lisäävät (muotoilu+sanasto minun) että "erehtyessäänkin hän antoi tieteelle enemmän kuin juuri kukaan muu oikeassaolija koskaan". – Hieno anteeksipyyntö, eikä totta?
Nerot pruukaavat olla tommosia. Semmosia ja tommosia. Kuka niistä tolkkua ottaa? Sus siunakkos! (Ja Hemmi-täti pljäyttää kätensä yhteen. "Tsip tsip", hän sanoo, "tsrippi stirp". Ja metsänreunasta lyhyin tikittävin kananaskelin juoksee kauheeasti kanoja joille Hemmi-täti esiliinan taskusta heittää jyviä. Ja minä, joka siihen aikaan ole vielä pieni poika, katson ikkunasta kun...
Ihanaa, jäteauto kävi tyhjentämässä jäteastian. Iloinen asia, jos mikä! Taiteesta vielä tämä: Kaupunkimme taisemuseossa on parhaillaan Nanna Suden ja Canal Cheong Jagerroosin yhteisnäyttely: Blu and red - kaksi matkaa - joka on käytävä katsomassa. Onneksi näyttely jatkuu lokakuulle asti. Nyt poistun takavasemalle joksikin aikaa.
Poistin kommenttini syystä, että se harmitti jo itseäni. Mikä ihmeen päällepäsmäri luulen olevani. Yleensä, jos kerron jotain omasta elämästämme, minulle tulee syyllinen olo: Mitä minä oikein puhun. Juuri puheistani olen saanut kuulla kritiikkiä.
Kysyin kerran, mikä menee vikaan kun yritän puhua jollekin rehellisesti. Vastaus, jonka sain, pani ajattelemaan. "Kun sinä puhut jollekin, puheesi menee kuulijan iholle asti." Mutta sehän on tarkoitukseni, vastasin.
"Mutta harva ihminen haluaa kuulla totuuksia itsestään tai toisista." Entä jos kerron positiivisia asioita? Eikö jokaisesta tunnu mukavalta saada kuulla hyviä asioita itsestään tai toisista? kysyin puolustaakseni itseäni.
"Mutta oletko huomannut miten luotettavana ja mukavana pidetään henkilöä, joka ei alennu puhumaan toisista millään tavalla? Hänen seuransa on turvallista. Ei tarvitse pelätä että joku jolla on tapana puhua iholle asti sattuisi vahingossa tuikkaamaan ihon alle!" Jaa, jaa. Ymmärsin kyllä mitä hän tarkoitti. Mutta sitten tuli pulma. Kun en osaa puhua oikealla tavalla, yleisesti, tarkoittaako se sitä, että minun on lopetettava puhuminen kokonaan, mietin.
En nyt oikein ymmärrä Ystävääsi joka "tommottis pamplaa"? Ethän sinä täälläkää et ikinä etkä koskaan sanallakaan puhu kenestäkään toisesta pahaa. Itseäsi aina vain tukistat. Se on väärin. Voi jos joskus vittuilisit vaikka minulle, kyllä ilahtuisin siitä! - Kiukkua on välillä kiva purkaa, ja kiukkuiset ihmiset on kivoja, etenkin välillä.
Liisu, älä ole liian ankara itsellesi. Kommenttisi oli hyvä, kun luin sen pikaisesti puhelimeltani. Vasn poisto-oikeus toki on, joten ok! Kiva että kirjoitit uuden kommentin.
Marxixmia en kovin paljoa tunne, eikä se minua kiinnosta. Ei kiinnosta sen pohtiminen, mikä kirjoituksissaan osoittautui todeksi, mikä taas on roskistavaraa. Se lienee käynyt kaikille selväksi, ettei taloudesta ymmärtänyt mitään. Filosofi, jolla sattui olemaan jotain sopivaa Leninin murhaajajoukolle. Hirmuteoille täytyy saada puolustus jonkinlaisesta teoriasta, Hitler teki virheen, että tyytyi omiin jorinoihinsa Mein Kampfissa. Todellisessa elämässä Marx lienee ollut niin oman tiensä kulkija, että olisi elossa ollessaan irtisanoutunut jyrkästi murhaaja Leninin tuhoamispolitiikasta.
Reaalisissa kommunismiin pyrkimissä on aina ytimenä ollut: "On väärin, että noilla on rahaa, mä haluun sen kaiken itselleni!" - Suomalaiset kommunistit olivat pullahiiriä, jotka pelottivat Neuvostoliiiton kommunistisen puolueen veljespuoluetta, maalaisliittoa.
Minusta mielenkiintoista on se, ettei tsaareista puhuta sinä, mitä he olivat, vaan esimerkiksi siitä kuinka "jalomielisesti" tai huonosti kohtelivat Suomea. Tsaarit ja Euroopan keisarit olivat vallankumouksien aikaaan täysin vanhentuneita hirmuvaltiaita, heidät oli pakko kaataa, he itse vallankumoukset aiheuttivat, muuta mahdollisuutta ei ollut. Maailman historian suurin onnettomuus on, että Leninin mielipuolinen murhaajakopla onnistui vallan itselleen anastamaan. Lennusta sikisi vielä toinen samanlainen, Kiinan Mao, ja vielä lukuisa määrä pienempiä.
Reaalisissa kommunismiin pyrkimissä on aina ytimenä ollut: "On väärin, että noilla on rahaa, mä haluun sen kaiken itselleni!"
Kapitalisteissa on ytimenä: "On oikein, että minulla on kaikki nämä rahat, työväen kurjistaminen, tarvittessa hiekkakuopalle vieminen, on liiketalouden edellytys!"
Dillingeriläistä pankkirosvomytologiaa. Tosin Bertol Brecht, runoilija Jumalan armosta, totesi että "Miksi ryöstää pankki? Pankin perustamalla ryöstät ihmisiä paljon helpommin."
Brecht sanoi tuon luultavasti, kun lappoi kultalusikalla hopealautaselta ruokaa suuhunsa, palvelijoiden odottaessa kärsivällisesti herran määräyksiä.- "Pthyi, en minä viitsi mitään pankkeja perustaa tai ryöstää niitä, nukunkin rahasäkkien päällä!"
Kyllä tuo on hyvä. Muutosta tarvitaan ja vaikkei tarvittaisikiaan, sitä tämä on. Muutos on onneksi monesti parempaankin, valitettavasti usein jotain muuta. Rajut muutokset synnttävät aina ruumiskasoja.
Toinen hyvä sanoitus on: "meitä keisarit ei enää hoivaa, eikä veriset julmuritkaan..." - Se ei tietysti pitänyt paikkaansa, mutta antoi ihmisille aikoinaan toivoa.
Svejk-kirjan huumorin takaa näkyy se kamaluus, joissa monarkioissa aikoinaan elettiin. - Keisareiden täytyi kaatua.
MOT. Kultalusikka suussa ja hopealautasilta syöminen ei koskaan estänyt Bertolt Brechtin hyvää kirjoitustaitoa. Pohdinpa vain, pitikö Brecht köyhistä ja kurjista, vai inhosiko heitä. En tiedä. Minusta köyhistä ja kurjista ei voi kukaan pitää, toivottomuus tekee ihmisestä pedon.
Brecht oli etuoikeutettu, siis jo paljon ennen DDR:ää, ja tiesi sen itsekin ja käyttäytyi sillä tavalla. Hän mm. ennen Hitlerin valtaanousua voitti senaikaisessa Saksassa jonkun ihme reklaamikilpailun, keksi tosi-iskevän lauseen, ja sai siitä saatanasti saksanmarkkoja. Hän tiesi että on Nero ja käyttäytyi sillä tavalla kuin Nerot käyttäytyvät. - Mutta en usko että hän sen (pohjimmiltaan?) pahempi ihminen oli, kuin sinä tai minä.
Vuonna 1973 kuollut isoäitini sanoi aina "kenkät", en tiedä mikä murremuoto se oli, ikänsä oli Hausjärvi-Hyvinkäällä asunut. Pientä vähemmällä, ilmeisesti surkealla, kansaneläkkeellään elätti broidipuoleni ja minulle osti pikkujätkänä ollessani Hyvinkään markkinoilta pallon, josta kovasti tykkäsin. Testasi minua kerran ja näytti lipastostaan kolikoita. Sanoi, että saan ottaa minkä tahansa haluan. Osasin minä markan ottaa, se oli silloin iso aarre ja olin onnellinen. Isoäidilläni oli luja luottamus Jumalaan, kaikki hyvä, mitä uskonnosta ajattelen, perustuu hänen ihanuuteensa.
Yhdessä hellahuoneessa broidini kanssa asuivat. WC oli porraskäytävässä, yhteinen muiden kanssa. Taloa nimitettiin Sotalaivaksi sen muodon vuoksi, taiteilija Yrjö Saarinenkin siellä asui kuolemaansa asti. Isoäitini oli broidin vuoksi ostanut mustavalkoisen television, sitä lapsena silmät suurina tollotin, Pätkis-piirrosohjelmaa ja muuta. Ei meillä sellaista ollut ennen kuin -68 faija serllaisen hankki. Isoäitini osti broidilleni hienon Batman-auton, jota kovasti ihastelin. Isoäitini oli kovasti pahoillaan, kun broidi purkasi sen. Ei sitä kasaan enää millään saanut.
Miehensä, lumppuri ammatiltaan, minun toinen isoisäni, oli aikoinaan syyllistynyt miestappoon, linnassa kuoli. Yksityiskohtia en tiedä, äitini ei ole koskaan kertonut. Äitini on vain kertonut, että isä aikoinaan lupasi viedä heidät käymään kotipaikkakunnallaan, ihanassa paikassa, Sysmässä. Se se muistaakseni oli.
Toinen oikea isoäitini oli kuollut, kun isäni oli kymmenvuotias. Äitinsä lemmikki oli ollut, isoäitipuoleni kohteli häntä huonosti. Kerran olen sen isoäidin haudalla käynyt jossain keskisuomessa. Meillä oli kuski ja faija oli kännissä, minä varmaan jotain 15-16. Faijani alkoi siellä itkemään, kyyneleet valuivat vuolaasti: "anteeksi äiti, että kännissä haudallesi tulin!"
Ihanalle lapsuuteni seikkailupihalle, Hangon radan ratapihalle, kapitalisti rakentaa nyt isoja kerrostaloja, malliltaan á la tikkurila. Siellä äitini on maanut hangessa, lakanan alla venhempiensa kanssa, ryssän pommituksilta suojassa. Ryssä pommittin Hyvinkäätä voimakkaasti nimenomaan talvisodan aikana, äitini lienee ollut jotain neljävuotias, mutta muistaa sen yhä hyvin. Muistaakseni kaksi kolmasosaa pienen Hyvinkään rakennuskannasta tuhoutui. - Terkut vaan kuppatautiin kuolleelle Lenin-sedälle, hyvin menee ja kroppasi pitäisi viedä ongelmajätelaitokselle yhdessä hyvän ystäväsi Stalukan kanssa.
Isoäitini oli siellä hellahuoneensa mustavalkoisesta televisiosta nähnyt Heikki Kahilan ja ihaili tätä suuresti. Vitsaili Kahilan kanssa menevänsä naimisiin.
Marx kuoli kun Lenin oli 13 -v. Mun päähäni ei mahdu miksi sinä Marxia siitä syytät mitä Lenin teki? Onko se Marxin vika että Lenin (tahallaan) käsitti Marxin väärin ja toteutti omaa (humanistista) leninismiään...
vittu, mua ärsyttää että puhutaan asioista mistä ei mitään tiedetä. Sinä sentään sanot että et Marxia ole lukenut, eikä hän sinua kiinnosta, se on hyvin sanottu. Tosin huomaa sen muutenkin susta. Marx oli nimenomaan taloustieteilijänä pätevä... kyllä sen tunnustavat kapitalistisetkin taloustieteilijät! (lainaus V. Linnalta) Tosiasia on että Marx pyörisi haudassaan kuin hyrrä jos hänet marxilaiseksi ymmärrettäisiin sillä lailla kun ns. kommunistit hänet ymmärsivät/ymmärtävät yhä. Eli kähvelsivät hänet.
Onko tämä teidän niin vaikea käsittää? (Oligarkkien juoksupojat/-tytöt ja Patruunien kiltit sylipuudelit?)
Mutta Mikisi, enkö juuri ollut kaikessa melko samaa mieltä. Marx tosiaan kuoli 1800-luvulla, siksi hän ei ole kiinnostava. Kirjoituksessani yritin vihjata, että Marxin kirjoitukset olivat aasi, jolla Leninin kopla ratsasti.
Mikis, on se vaikea käsittää. Vaan en minä syytä siitä tyhmiä ihmisiä, vaan Marxia itseään. Jos hän kerran oli niin nero, niin miksi hän ei ilmaissut itseään selkeämmin. Nerolle on paljon annettu ja häneltä voi vaatia selkeää kirjoitusta, jonka hikiset kommunistitkin ymmärtävät.
Tiedän kyllä sen, että häntä pidetään nykyään uudenlaisessa arvossa. Minä pölkkypäänä yhdistän hänet kommunismiin, joka ei ole tavallista kuolevaista varten. Enkä yhtään sure sitä, että olen väärässä.
Nämä ovat tällaisia tunneasioita. Marxilla ja Leninillä yhteistä oli vain havainto muuttuvasta maailmasta ja muutoksen tarpeesta. Marxin motivaattori oli ajattelun tarve, Leninin taas murhanhimo. Leninin psykopatologiseen hulluuteen johti ehkä veljensä kuolema tsaarin väen teloittamana. Geneettistäkin saattoi tuon perusteella olla.
Nauratti, kun vilkaisin Wikipediasta Leninistä ja Nicaraguan Daniel Oriegasta kertovia artikkeleita ja niiden silkinpehmeitä sanoja jaloista herroista.
Immanuel Kant on yksi älykkäimpiä ihmisiä mitä ikinä maapallollemme on tupsahtanut. Hän oli filosofi ja kirjoitti niin vaikeaselkoisesti että hyvin vaikea häntä kenenkään on ymmärtää.
Niin, "miksi hän ei ilmaissut itseään selkeämmin"...?
No hänhän nimenomaan kirjoitti selkeästi! Se on ihan täysin meidän vika ettemme häntä ymmärrä.
Mutta miksi James Joyce kirjoitti "Finnegans Wake´n"? Koska sitä ei ymmärrä kukaan. Rohkeimmat asijantuntijat ovat sitä mieltä että se kertoo jostain, mutta toiset ovat sitä mieltä että "ei varmaan kerro!" Ja vakivimmin otetut kriitikot eivät sano mitään. - Joyce käyttää kirjassaan kymmeniä, kymmeniä eri kieliä, ja välillä vaikka mitä. Sanakin alkaa ranskaksi mutta päättyy irlanniksi. Kuka siitä saa selvää, ei kukaan. - Onneksi en osaa englantia että olisin yrittänyt lukea sitä koska vaikka se siis mukamas on englanniksi kirjoitettu, ei se sitä ole.
Minkä takia Joyce kirjoitti tuollaisen kirjan? Em minä tiedä. Voi Hyvänen Aika, mistäs minä sen tietäisin!? (Mutta jos suorassa TV-lähetyksessä - esim. Kulttuuri ja Koti lähetyksessä minulta tuota kysyttäisiin, niin sanoisin ... samalla kun huolimattomasti pyyhkäisin veikeän mutta seksikkään tukkakiharan pois otsaltani - että... "Ehkä se vaan halus vittuilla ihmisille".)
Marx kieltämättä - sekä hyvässä että pahassa - on ihminen joka maailmaa on helvetin paljon muuttanut. Paljon, paljon enemmän kuin kukaan yksinvaltias, esim. Newton ja Darwin ovat samaa luokkaa. - Taiteilijoista tässä yhteydessä on turha puhua, kyllähän esim. Shakespiere aika hyvä oli Leonoora da Vinci, mutta mitä he maailmassa mullistivat? (eikun nyt ole eri mieltä mitä väitän! bach tolstoit rembardit etc... kyllä he myös maailmaa ovat muuttaneet! totta hiivatissa!)
Pasilan asema ostoskeskuksineen avataan lokakuussa. Vailla mieltä oleva omistava taho on nimennyt sen erikoisesti: "Mall of Tripla". Mall-sanan jouduin katsomaan sanakirjasta, meinaa näköjään ostoskeskusta. Minä nimitän vastedes paikkaa Triplamälliksi.
Edith eli vain 47-vuotiaaksi, sattumalta faijani kuoli samanikäisenä. Noissa kuvissa Edith näyttää aivan kasikymppisellä, ihanaa elämää oli takana runsaasti ja hän oli ihanan kaunis.
Kun Edith Piaf laulaa hänen äänensä lävistää kuulijan ihon sanoine ja sävelineen ja kulkeutuu suorinta tietä tämän sydämeen. Leviää sieltä ympäri ruumista veren ja hengityksen mukana. Ja se kestää ja kestää ajankin läpi. Miten se on mahdollista? Se johtuu tulkinnasta. Esittäjän koko elämä on ladattu laulun sisään. Se elää siellä kuolematta. Se on meidän yhteistä omaisuutta, jonka arvoa ei mitata rahassa.
Kauniita ja oikeita sanoja, Liisu, Edith Piaf on yksi ikuisista. Hän on yksi niistä laulajista, joiden tuotantoon palaan Juutuubista yhä uudelleen ja uudelleen.
Sofia Jessica Belórf, joka on tullut kuuluisaksi siitä, että on julkimoiden julkkis, on vapautettu "homesellistä". Korostan, ettei Sofia ole syyllistynyt rahanpesuun, vaikka onnen ihmeellisen sattuman kautta löysikin mieskaverin, joka oli satumaisen varakas. Mies kaveri on roistoudesta epäilty, mitään ei vielä ole näytetty toteen. Sofia on erittäin älykäs ja pystyvä nuori nainen, veikkaan, ettei alle neljävuotiaille tarkoitettu palapeli tekisi suuriakaan vaikeuksia.
Kuinka joku jaksaa elää elämää, jossa ei tarvita aivoja ollenkaan? Minun tulee sääli tätä tuotetta (Belorf). Miten ihminen voi tyytyä elämässään niin niin vähään?
Minäpä nautin suuresti Leevi Lehdon uudesta suomennoksesta. Vaikka putosin välillä totaalisesti kärryiltä, kieli, huumori ja henkilöt ovat se liima, joka piti kiinnostusta ja uteliaisuutta yllä. Väkivallasta en kylläkään tykkää. Kirjailija Joycen Odysseus sisältää Homeroksen teoksen kohtaukset ja ihmiset muunneltuna samassa järjestyksessä. Pitäisi lukea molempia yhtäaikaa. En ole niin tehnyt. Voisi olla jännä kokemus. Viitteitähän Lehdon suomennoksessa on lähes puolet sivuista, kiintoisia nekin. Jostakin olen lukenut, että Joyce (ilkikurinen) halusi teoksellaan järjestää kirjallisuudentutkijoille ja kriitikoille teoksellaan hieman "tutkittavaa".
Joycen Odysseus on jäänyt minulta kesken, mutta alkuperäisen Homeroksen Odysseian olen lukenut ja kirjoittanut siitä tutkielman. Teki suuremman vaikutuksen kuin Kalevala konsanaan.
Joycen Odysseusksesta muuten joku ihminen voisi kirjoittaa alustuksen Iineksen Einesbaariin. Vai eikö? Siis ei mitään perinteellistä kirjallisuusessettä ko. kirjasta, koska meidän kyvyillemme se on mahdotonta, vaan lähinnä lyhyt alustus joka herättäisi meidät keskustelemaan lukukokemuksistamme contra Joyce? Ja tulokulma tälle Kinkerille olisi nimenomaan EI-akateeminen!
Minulla ainakin tämä kirja on hyllyssä, Penan suomentamana. Noin neljä kertaa olen sen jättänyt kesken mutta kaksi kertaa lukenut loppuun asti.- Ei kahta kolmannetta!
Miksei Homeroksen eepoksesta? Sen olisin lukenut, mutta en Joycen versiota. Mutta siis kannatan silti Joyceakin ja ehkä oikemminkin sitä, koska Homeroksesta on jo sanottu niin paljon semmoista, mikä tiedetään ja on selviö.
Einesbaari on avoin Mikiksen Joycelle tai Leonooran Joycelle tai kenen vaan. Luen niin pitkälle kuin ehdin ja jaksan. Samalla voisin miettiä, miksi kirja on ylimaallisen ylistetty ja samalla monelta keskenjätetty.
Kaipa joku muistaa Einesbaarin Alastalon salit? Tapsan mahtava alustus. Mammuttia luettiin ainakin meillä niin, että savu nousi päästä.
Viimeiset mielipiteeni teidän muiden mielipiteistä jäivät tuonne hieman taemm'malle. Kun olette niin ketteriä kuin kärpät. Minä hitaana hämäläisenä en... niin, ootteko muuten kuulleet miksi Jatkosota piti käydä? No kun hämäläiset ei ehtineet Talvisotaan. hehh hehehh heeh...
Joo ja juu, ai nou, on olemassa huonoja vitsejä ja vielä sitäkin huonompia kaskuja. Päätin osallistua tällä.
Tietysti voisimmehan me samantein tutkia tuota Joycen Finnegans Wake´akin. En ole ennen kenenkään kanssa siitä pölissyt. Mutta on minulla siitä sellainen käsitys että on ihan sama sanooko siitä mitä tahansa, aina on vähintäin yhtä oikeassa sen kanssa joka ei sano siitä mitään. Toisaalta, jos näin on, ei kirjan lukeminen edes ole tarpeellista. Plussaahan (ei, s-boonuksia siitä saa), lukeminen silti kai olisi. Tai varma en ole. Koska... ihmiset vähemmästäkin saavar ns. raivareita kuin Anne Bernerin taksiuudistuksesta...
Toinen kirjatuttavuus mistä haluasin kanssanne kekustella olisi Solmu Mäkelä. Eikun...ihan oikeasti Agnar Myklen "Laulu punaisesta rubiinista" oli aikoinaan polttava uutuuskirja. Etenkin kun sen painos - viranomaisten valvomien silmien alla - poltettiin voimalaitoksen polttouunissa.
Osaan panna elokuvaohjaajia - rakastan elokuvia! - paremmuusjärjestykseen, eikä se ole edes vaikeaa, mutta en kirjailijoita. Runoilijoitakin on niin helvetisti joista tykkään kamalasti. Mitä niitä latelemaan? Olin aika nuori kun luin Günter Grassia; ikinä en oo siitä kokemuksesta irti päässyt. Mutta jo nurkan takana odotti toinen pirulainen: Aksel Sandemose. Forssa = Jante, sitä on kaikki paikkakunnat (tämän opin vasta myöhemmin), myös Kallio ja Rööperi Las Vegas. (Koska Jante ei ole paikkakunta, vaan osa meitä itseämme.) Ja sitten kaikki amerikanjuutalaiset, voihan Venäjä, Bellow, Roth, Doctorow, Ginsberg, ewtc, näitä on vitusti enemmän kun ehtii edes muistaa. Ja itse asiassa pohjoisamerikkalainen kirjallisuus ei minulle koskaan läheisintä ole ollut, mutta jos nyt tässä vaiheessa sukellan espanjalaiseen tai saksalaiseen kirjallisuuteen, saan oikosulun. Pääni oikeasti pimahtaa. Kun sieltä syvimmät lukukokemukseni kumminkin oon voi nenä) ammentanut. Ja venäläisiltä klassikoilta, kun joku ne ensin minulle (kiitos, passiiba) on minulle ensin suomentanut. Gogol...
äsch
Kirjoja on aivan liikaa. Fahrenheit 451 on hyvä elokuva. Kirjojen lukeminen on epä-suomalaista. Heil!
Ja lopuksi, rakkaat hikiset Murmelit, loppukevennys.
Kuka filosofi sanoi:
"Miksi toteuttaa suunnitelma, jos se jo ajatuksena on hyvä"?
Ja opettaja, tuo kaikkitietäjä, on ensin äänessä: - Ja Leena jo ensimmäisenä on käsi pystyssä. Oleppa hyvä Leena ja vastaa. -Jope Ruononsuu. - Ei, ei ollut Jope Ruonansuu. Valitettavasti. Aika kaukaa pyyhkii. - Tauno Palo. Joka paloi. - No ei nyt sentäs. Ajatelkaa vähän. (kaikki ajattelevat. on ihan hiljaista. kuurokaan ei kuulisi vaikka neula mätkähtäisi lattialle. miksipä sitten Reetakaan sitä kuulisi. joka on siivooja) - Mutta entäs Pekka, Pekalla käsi on pystyssä kuin Pipp... Pepp.. .Peitsi. Mitäs Pekka? - Kekkonen. - Ei ollut Kekkonenkaan. - Olipas. - No kun ei ollut. - Ahti Karjalainen? - Ei, ei ollut Ahti Karjalainenkaan. - Veikko Vennamo? - No kun ei ollut Veikk... - No haista vittu sitten.
Jatkuu opehuoneessa, jossa opet juovat kahvia ja syövät Piken leipomia pullia.
- No mitä sää ny noin punotat? Varo ettei suani halkee otsallas. Pullistaa pahasti. - Saatana noitten kakaroitten kanssa. Ei mitään rajaa. Haistatellaan päin näköö. - Juu, kato, ei kandee noteerata, äläkä vaan paa Wilmaan tai saat äitiltä noottia ja iskältä, jos sellanen on, turpaan. - Mää kysyin vaan yhtä paudelairen miätelmää, et josko joku tietäis. - Höh, katto kuule peiliin paudeloorines. Kun ne luulee ranskalaista perunaakin perunan prototyypiks. Yksi muija kysy oikeest hei, kun sen taaperolle käskettiin neuvolas keittää perunaa soseeks, että kui ranskiksista saa sosetta.
Minulle kävi viikonloppuna sellainen maailman paskin juttu, että hukkasin lompakkoni ja vielä ihan selvin päin. Poliisilla on vain arkipäivisin palveleva puhelinnumero, joten soitin hätäkeskukseen. Saatana, soitan vaikka presidentille, jos siltä tuntuu. Hätäkeskus kuunteli ystävälisesti ja neuvoi menemään Pasilan poliisipäivystykseen. Menin ja sain hyviä neuvoja. Kaksi pankkikorttiani jouduin kuolettamaan. Nordealla oli sunnuntainakin vastaava palvelunumero, soitin sinne. Kysyin, miten saan rahojani nostaa, mihin konttoriin minun täytyy mennä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen vastasi, etten saa rahaa mistään. Jumalauta Wahlroos, natsipankki saa nyt mennä, siirrän palkkani S-pankkiin, vittu tuollaista ei ollut edes neuvostoliitossa. Kavereiltani pummaamillani armorahoilla nyt elän, kunnes uusi kortti saapuu joskus. Lupasivat sen hoituvan neljässä arkipäivässä, mutta kilinvitut siihen uskon. Suomen Posti tuo, kun kiireiltään kerkiää.
Älkää vittu käyttäkö Nordeaa, Adolf Hitlerin pankkia!
Olen vakuuttunut siitä, että vastedes himassa pitää muutama satanen olla varulta, ei näihin sähköisiin pankkeihin voi ikinä luottaa. Nordeassa on adolf stalin vallassa.
Minäkin olen Nordean asiakas, vaikka lähin konttori on lähes sadan kilometrin päässä. Olen ollut opintolaina-ajoistani lähtien. Ja heillä on tosiaan 24 t/vrk palvelunumero, jonne voi ilmoittaa kortin katoamisesta. Minulla on numero kännykän muistissa.
Tämä maailma on käymässä kakofoniseksi. Ihminen etäännytetään palvelusta kasvokkain ihan kokonaan, ja tilalle tulee näppäilyjä ja klikkauksia. Samalla hämärretään vastuunkantajat. Heihin ei saa kontaktia. Maailma on menossa järkyttävän kylmään suuntaan.
Naapuri kertoi juuri omasta kaupunkinaapuristaan, joka on töissä yksityisessä hoitolaitoksessa, jossa käytetään robotteja vanhusten hoidossa. Robotti jumppautaa vanhuksia, tarttuu käsistä ja vetää mummut ja paapat ylös tuolista. Ja uudelleen..
Ja sitten puhutaan hoitajamitoituksesta. Lasketaankohan robotti yhdeksi hoitajaksi?
Robotit ovat jo pyrkimässä yksityisiin talouksiin. Olen nähnyt niitä jo pyörimässä tuttavien lattialla syömässä pölyä. Kaikki kotitalousvempaimet ovat myös robotteja. Ne tekevät työt, joita ennen ihmisen piti itse tehdä.
Ehkä vielä koittaa aika, jolloin ihmisen surkastuneeseen häntäluuhun yhdistetään sähköjohto jonka toisessa päässä on töpseli. Ei tarvitse kuin tökkäistä töpseli seinäkoskettimeen niin kaikki huolet on poissa. Joutuu robottikeskukseen, jossa on tarjolla mahtava kokoelma elämään kuuluvia asioita, joista jokainen nappula hoitaa itselleen langenneen osan inhimillisiä toimenpiteitä. Minä tarvitsisin "nukuttaja"-napin. En meinaa millään saada unta. Tekisi mieli iskeä halolla päähän tai tehdä jotain muita raflaavia toimenpiteitä uneen pääsemiseksi..
Tässä yhteydessä onkin syytä mainostaa LEONOORAN blogia (jonne pääsee helpoimmin napauttamalla värillistä Leonoora-sanaa hänen kommenttinsa alussa. Toissapäivän teksti siellä on MAHTAVA! Siinä kerrotaan, miten voi elää ja tuntea itsensä onnekkaaksi ilman muita ihmisiä ja ilman minkäänlaisia nykyajan keksintöjä töiden helpottamiseksi. Yksinkertaisuuden riemulaulu! Kannattaa lukea. ONNI ja AUTUUS.
Robotti-imureita tervehdin ilolla! Kaikki mikä helpottaa arkisia töitä, on minusta hyvästä. Ihminen voi käyttää ajan muuhun kuin yksitoikkoiseen pesemiseen ja puunaukseen.
Vaan siinä kulkee mielestäni hienoinen raja, kun koneella korvataan inhimillistä vuorovaikutusta, kuuntelemista, puhetta, kosketusta ja läsnäoloa.
Tuota minimalistisen elämän riemulaulua kuuntelen epäröiden. Jos eletään niin, ettei mitään osteta eikä kuluteta eikä tarvita, niin ketä kummaa varten se on? Ketä se auttaa että muutama ihminen rypee tuhkassa ja kulkee säkissä ja virsuissa ja elää huushollissa, jossa ei ole mitään? Mitä tällainen minimalisti pystyy antamaan muille? Millä tavalla hän parantaa maailmaa, kun kerran kaikki eivät koskaan tee samalla tavalla? Voisiko se olla jopa itsekästä omaan aatteeseen käpertymistä?
Liisu, tämä oli yleistä kysymistä elämän ihmeellisyyksien äärellä. Käynpä nyt lukemassa Leonooraa lisää. Minun on ollut vaikea kommentoida muiden blogeihin, kun olen kesällä ollut paljolti mobiiliyhteyksien varassa ja tabletit joilla yleensä surfailen, eivät anna minun kirjoittaa edes anonyymina kommentteja. Jokin lukitusasetus?
Olen pikku hiljaa koettanut lopetella sivupalkin blogilistaa enkä ole lisännyt sinne mitään aikoihin. Lisäsin nyt Leonooran blogin Kesämerkintöjä varustettuna toivomuksella, että saamme siihen myös syysmerkintöjä, talvimerkintöjä ja kevätmerkintöjä. Merkintöjä on hyvä blogin nimi. Hymiö.
Kultainen Liisu, kiitos! Nuorempana olin tosi sosiaalinen. Harrastuspiirejäkin oli joka lähtöön. Kesäisin yhdet vieraat kun mökiltä lähti, kohta toiset tuli. Hauskaa oli ja muutenkin yhteydenpito oli vilkasta. Nyt en enää jaksa sellaista härdelliä. En poiskaan aja, jos joku yllättää vierailullaan. Nyt jo suunnittelen juhlia pienelle läheisten piirille. :) Ei minusta erakkoa kai tulisi koskaan, mutta kyllä ihminen tarvitsee aika ajoin yksinoloa. Joku sanoi, että vain hiljaisuudessa voit kuunnella itseäsi tai jotenkin siihen suuntaan.
Allekirjoitan yksinolon ihanuuden. Olen juuri palannut kesämökkielämän sosiaalisesta vilkkaudesta kaupunkiin omiin oloihini. Mökillä minäkin olen emäntäpiian asemassa ja ruokin ja juotan vieraat, tiskaan käsin mittavan tiskin. Tosin minulla on niin fiksua perhettä ja sukulaisia, että he tarjoavat usein minulle lounaan kaupungissa ja juomaa iltaterassilla. Mikäs sen mukavampaa kesällä kuin iloinen seuranpito.
Vaan ei kaiken aikaa. On päästävä rauhoittumaan välillä ja olemaan ihan hiljaa vailla puheenporinaa ja passaamista. Ihanaa.
Minä olen hieman pahoillani siitä, että epäsosiaalisuuteni on iän myötä lisääntynyt. Monta hyvää ystävyyttä on vuosien varrella katkennut, kun en ole jaksanut pitää yhteyttä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat arkikuvioistani siirtyneet jonnekin muualle.
Iines, ymmärrän hyvin ilosi omista hetkistä. Riku, voisivathan ystävät pitää hekin yhteyttä. Aamupäivä-koneella saapuu Hesasta vieras, joten viikko menee taas huushollatessa ja nähtävyyksiä katsellessa. Sää saisi lämmetä hieman lisää. Nyt plus 14.
"Nyt näkyy värejä", sanoi Arska, kun sai nyrkistä otsaansa.
VastaaPoistaHauskaa!
PoistaKysyin tyttäreltä, mitä hän näkee kuvassa. Vastaus: ”Värejä”. Sama kuin sinulla.
Loistava maalaus kameralla! "Kukkahyrrä".
VastaaPoistaKameralla on, hutilaukaus jota on äntrattu sopivasti.
PoistaAikoinani, ennen kameraa käytin öljyvärejä ja maalasin tauluja. Nyt kiinnostaa muut uudet tekniikat, vaikka tietysti ihailen ja nautin varmaan ikuisesti vanhasta maalaustaiteesta, ja uudemmistakin töistä teoskohtaisesti. En edes pyri ymmärtämään kaikkea esittävää taidetta.
Arvaas, mitä tapahtui kun avasin tietsikan ja painoin Iinestä!
Poista- Tuli hyvä mieli.
Vastavärit määräävinä tekijöinä. Liike tehokas, koonti muodollista sääntöä hiukan rikkova.
VastaaPoistaKevätuhri hyönteisen sovituksena.
Liisu, keltaisesta tulee hyvä mieli, se on ilon ja valon väri.
VastaaPoistaTykkäsin jo lapsena keltaisesta ja käytin sitä piirustuksissa. Edelleen tykkään.
Vastavärit on luonto tuohon järjestänyt hienosti.
Rakas päiväkirja,
VastaaPoistatänään minä jouduin vastentahtoisesti jo aamulla matkustamaan paheiden ja synnin Gomorraan, Helsinkikaupunkiin, paikkaan, jossa viattomat maalaistytötkin ajautuvat portoiksi ja mieron tielle. Palatessani pahoitin kovasti mieleni, koska jouduin Helsingin asemalla kamalaan ryysikseen, jonka aiheuttivat punatukkaisen Ed Sheeranin konserttiin menijät. Pyhä Raamattu meitä jo siitä muistuttaa, että punatukkaiset joutuvat helvettiin, eikä siinä edes katumus auta. Ja ehdon tahdoin sitä tietä kulkevat kirkuen perässä!
Ihan tarkkaa kohtaa maininnalle en muista, mutta taisi olla Jeremiahin kirjan kolmannentoista luvun seitsemännen momentin toisessa jakeessa.
PoistaKyllä minusta tuo on Joosuan epistolan viidennen luvun seitsemännessä taiv-- jakeessa. Siellä sanotaan näin:
PoistaMutta minä sanon teille: varokaat eritoten ja varsinkin tulenkarvaisia vaimoja, sillä he ovat teidät turmioon syökseviä petoja, kiljuvia jalopeuroja leiskuvin harjoin. Parempi on sinun tyytyä tummakarvaiseen vaimoon, sillä hän on sinulle kuuliainen hamaan loppuun asti.
- Ai niin, tämä koskikin punatukkaisia naisia ja Ed Sheeran on mies. Noh, kenties se on kuin onkin tuolla Jeremiahin kirjassa..
Ja varokkaattekin ensinkin. Epäilemättä Jeremiahin tai Corneliuksen kirjassa.
Poista
VastaaPoistaMinua vietiin kansainvälisille suurmarkkinoille Raumalle. Hirveä hässäkkä, hiukan valokuvia komeista myyjistä, luvan kanssa toki. Mukavinta oli käydä syömässä kanaalin varrella ja katsella ihmisiä. Teimme havainnon: suomalaisen naisen hattukulttuuri on surkeaa!
Jos liikkeellä oli pariskunta, vain miehellä oli lippis tai lierihattu, naisella ei mitään siinä helteessä. Tämä oli hyvin yleistä. Noh, minulla oli lierihattu, olkea, niskassa vaaleanpunainen ruusu. Pitäähän helteessä olla hattu!
Onkos teillä muilla tyylikkäät hatut?
Minulla on paljon lippalakkeja, mutta olen luopunut niiden käytöstä, koska ikävästi peittävät kaljuuntuvan päälakeni. Melkein newes Hyvinkään Tahkon lippiskin löytyy.
PoistaJa jossain muinaisessa jutussa päähäsi soviteltiin muistaakseni Hankkijan lippistä..
PoistaFaija ei pitänyt hattua koskaan, mutta isoisälläni oli sellainen vanhan kansan lierihattu. Minullakin kakarana vähän tyylitelty sellainen, jotain kovaa keinomateriaalia, pidin sitä aina. Faija ei kaljuuntunut, mutta kuolikin ihan poikana, 47-vuotiaana. Minä olen jo kymmenen vuotta yliajalla. Isoisäni oli ihan kokokalju ja käytti kuulolaitetta sodissa saamansa kuulovamman vuoksi. Jos 70-luvun kuulolaite ei ollut ihan iskussa tai sitä ei ollut, käänsi käsillään korvalehtiään puhujaa päin.
PoistaMonia asioita olen elämässäni katunut, mm. sitä, etten mennyt isovanhempiani tapaamaaan varusmiespalvelukseni merimiespuvussa. Isoisäni sitä erityisesti toivoi. Minua kiinnostivat ihan muut asiat, lomakännit ja muut sellaiset. Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja pähkähulluus.
PoistaFaijalta oli pää varmaan jäätynyt, minun on mahdoton kuvitella päähänsä pipoa tai karvahattua, koska sitä ei tapahtunut pahimmillakaan pakkasilla. Tietäähän ne 50-luvun nuoret.
PoistaIsoisäni palveli sodat ihan jalkaväessä, siitä huolimatta Aku Ankka pukuni kiinnosti häntä nähdä.
Nuorena ei tiedä, miten paljon vanhempana fiilistelee kaihoisasti tekemättä jättämisiään. Huonoa omaatuntoa pukkaa jatkuvasti, kun entisiä muistelee.
PoistaVähän varusmiespalvelukseni jälkeen isoäitipuoleni sai sairaskohtauksen, jonka johdosta makasi kymmenen vuotta terveyskeskuksessa. Valveutunut lääkintäalan henkilökunta vei järjen päästään lääkityksellä alta aikayksikön. Isoisäni ei sairastumistaan kestänyt ja meni sekaisin hänkin. Vanhoilla päivillään alkoi virsiä säveltämään ja muuta hullua. Pistoolin, sen, jota aina oli kantanut taskussaan hippien ja muiden ryökäleiden varalta, sai onneksi ottotyttärensä, minun ottotätini, pois hallustaan. Olisi siinä helposti voineet muuten naapurinsa pitkätukkaiset veljekset kuolla.
PoistaIsoäitipuolestani viimeinen muistikuva minulla on, kun kävimme häntä äitini kanssa tapaamassa. Aiemmin isoisäni hautajaisissa broidini työnsi häntä pyörätuolissa. Luuranko oli, ennestään lihava ihminen, terveyskeskuksen sängyn pohjalla. Äitini sanoi hänelle, että Heikki, isäni, on kuollut. Isoäitipuoleni hämmästeli suuresti kovasti suruisen oloisesti, vaikka oli aikoinaan tehnyt faijani elämästä helvetin. Oli hän sen aiemmin kuullut lukuisia kertoja, muttei muistanut. Dementiansa nimi oli uuvenaikainen terveydenhuolto.
PoistaTottakai minulla on valokuvia isoäitipuolenikin hautajaisista. Ei mul siit muuta kerrottavaa, isoisäni hautajaisiin faijani ehti, mudtei sinne. Simottis se elämän rulla menee ja paukut pamahtelee.
PoistaMikään ei ole kauheampi kohtalo kuin elävänä ruumiina makaaminen sairaalan sängyssä. Hoitotahto on hyvä laatia ajoissa. Läheiseni mies sai sairauskohtauksen ja joutui koomatilaan, jossa todettiin mittavat aivovauriot. Hän oli elävä ruumis hengityskoneessa. kunnes hänet pian armahdettiin - hänellä oli hoitotahto. jota noudatettiin. Surullista, mutta armollista.
PoistaMaailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja eräs minun mielestäni oli fanien kansainvaellus Malmin lentokentälle kuuntelemaan Sheerania. Vanha ei jymmärrä.
VastaaPoistaIines, lierihattuja on, mutta en ole koskaan oppinut pitämään niitä. Hautajaisissa olen kerran laittanut päähäni tummansinisen villakankaisen lierihatun. Olkihattuja on ollut vieraillekin jakaa laituribileissä.
Valkoinen lippis on hyvä auringossa kirjaa lukiessa. Sisko humoorina ihmisenä ilkkuu lippistäni lesbohatuksi. :) - "Taasko sulla on tuo lesbolibbis päässäs!"
Kai se idoli pitää nähdä elävänä. Ihmeellinen asia se minustakin on, kun en itse tunnista tällaista tarvetta. Vaan ihan mukava idoli Sheeran lienee, punatukkainen naapurinpoikatyyppi, jota ehkä fanitus ei ole vielä ehtinyt pilata tai ahdistaa.
VastaaPoistaOlen aina rakastanut lierihattuja, vaikken mikään ladytyyppi olekaan. Pikemminkin huoleton pukeutuja, joka arvostaa mukavuutta vaatteissakin. Oma ruusuhattuni on ihan tavallinen olkihattu, torilta ostettu kesäluomus. Vaan hyvin muotoiltu, pysyy monessa asennossa lerpahtamatta.
Hattu kysymys...
VastaaPoistaKolme barettia, parikymmentä lippalakkia kai, vaaleammat koppalakkimallit ilman korruptiotekstejä mutta nupilliset mainoksin joita mm. puolueiden; kaikki paitsi rkp, (no joo: bönden behövs löytyy, lasketaanko?) lukuisia maatalousnäyttelymallin karjanhoitaja-/kuljettajamallin lierihattuja joiden paras on Meksikon lipun värisellä lakkinauhalla, noin tusinan verran kypärätyyppisiä pään irtokuoria sekä repullinen pipoja ja huiviliinoja.
Vaatehuoneessa ymbärsmylläkkä poislukien työhaalarit ja ryskätyöpöksyt joissa on likaa.
Perimäni blondius ei sovi auringonpaisteeseen, ensin palan punaiseksi ja sitten iho kuoriutuu kuin käärmeellä. Suojavoiteen suojakerroin 50 alkukesään, 30 riittää myöhemmin, ilman en ulkona näytä nahkaani.
Kaiken kaikkiaan kesä on huollollisesti työläin vuodenaika.
Tämä innostaa minutkin hattukavalkadini esittelyyn, kursorisesti tosin. Mainitsen muutamia merkittävimpiä hattujani elämäni varrelta.
Poista1. Lentäjänlakki lapsena, kypärän muotoinen punainen tiukka viritelmä, pantiin kiinni nepparilla leuan alta.
2. Äidin virkkaama angorabaskeri, jossa oli pullistuma, joka tuli rusetista, joka oli päälaella kaunistamassa pientä ihmistä.
3. Lukioaikana harmaa Lotta-lakki, oikeasti, löysin sen tätini vintiltä ja sain pitää yhden kesän päässäni. Nythän olisi varmaan natsi ja rasisti, Lotta-kulttuurin omija, jos semmoista pitäisi. Muistan kyllä, että tuolloin päähäni mahtuivat vain pojat ja heidän iskemisensä.
4. Kanihattu, aito, en surrut pupua, lentäjälakin mallinen. Sisko oli Ruotsissa kesätöissä ja toi sieltä kanilakin, jota pidin niin, että solmin sivuläpät ylös nauhoilla. Komea. Tällöin ajattelin vain poikaystävääni ja vähän kai muitakin, joskus.
5. Tummansininen iso lierihattu, jonka ostin Ruotsista, kesätöistä. Muistan sen tuoksun vieläkin. Se oli taivaallisen hyvä, en tarvinnut hajuvesiä. Sen kanssa vaaleansininen ultraminimekko, pitkät hihat, trikoota!
Olkoon nämä nyt alkuun. Ehkä myöhemmin lisää.
Talvisin paremmissa hautajaisissa tiedetysti tulee pää peittää karvalakilla mutta sehän riisutaan, perhana. Tuleeko senkin olla musta? No okei, ei huolta, kelpaako minkki vai onko epäkohteliasta ottaa suikkamallin karakul? Sen saa lyttyyn palttoon hihaan.
VastaaPoistaEntä värjätty jänis? Kummeksun jänisten värjäämistä, ote on kaiketi korvista kuten ohjaksista ja sitten dipataan sopivaan liemeen? Ei ehkä siisteintä puuhaa, arvelen jänöjen pyristelevän, vai kuinka?
Ei tietenkään, olinpa tollo - käyttäen mustaturkkisia kaneja asia on helppo. Turkishommissa ilmeisesti melko dilentantti olen, en mikään herrasmies. Sikälikään en suosi juuri monttubileitä, olennaiset pönötykset poislukien. Liikaa funtsittavaa eikä oikein mitään tulosta.
Siis.. miten ne mustat kanit pysyy päässä!
VastaaPoistaKuollut oli eläinparka ja ruskea, värjäämätön. Oikeastaan ihmettelen sitä, että kaikki turkis on nykyään syntiä ihmisen yllä. Voi miten kaunis ja lämmin turkis olisi materiaalina Pohjolassa.
PoistaTarhata eläintä ei kuitenkaan mielestäni saa, eli minkkiturkkia en pukisi ylleni enkä myöskään käärmeen tai alligaattorin nahkaa. Jos eläin tapetaan, se tulisi tehdä harkiten ja virallisella luvalla, eikä milloinkaan saa ampua poikasten ja pentujen hoivaajavanhempia.
Virtasen Pentin vanhain tavarain myymälästä ostettu lammasturkki minulla on ollut, ja se oli lämmin ja kaunis. Sain myös siskolta joskus piisamista tehdyn puoliturkin, mutta siitä en pitänyt. Liian kuuma ja paksu. Ja piisamiparat.
Turkisko syntiä, ehei! Eipä ole. Ihminen on luomakunnan herra. Eko kuin mikä, maatuu itsekseen ilman ihmisapua jos ei peto pistele poskeensa esiturkiseläinvaiheessa. Vieläpä kellarissa kuoltuaan vanhuuteen maatuu tuossa tuokiossa, ellei pääse pesäkoloonsa.
PoistaPienemmistä voi aloittaa, myyrä on jalo turkiseläin. Hiiri ei ehkä ole, ne korvat ovat jonkinverran kiperät nylkeä. En tiedä kun en ole pitänyt lukua nylkemistäni hiirenkorvista. Taas tuli tenkkapoo, ettei olisi syntiä, täytyy yrittää muistaa katsoa Luonnon Varakeskuksen LUKEn tiedostojärjestelmästä. Ekoloogillinen kaupunkisissi tekee niin, se on selvä. Käyttäjätunnukset saatuaan hän on hyvien puolella kuten oli Paasikivi Moskovan junassa, tiedättehän, parhaita ruokalajeja, mansikkakakkua, kahviin kermaa ja konjakkia sikarin kera, ei kahviin tietenkään, kirjoitin kömpelösti, tarkoitin latteen rasvattomalla vegevaahdokkeella.
Tupakanpolttoakaan ei mainita, sivumennen sanoen. Ystävät ja viini ovat siunaukseksi, ei paha vet du det koska Jeppe Nasaretista antoi lausunnon.
Mitähän sisältää tekoturkis? Ei tietenkään pahoja tekoja, se nyt on selvä, mutta sehän on muovia? Muoveista ei saada kyllä eläimiä, ainakaan ei päätä lämmitä muoviankka juurikaan. Hyvin hankalaa, uskoisin, on tekoeläinlääkärin tehdä tekoturkistilalla tarkastusta tekoturkiseläinten hoidon säädösten noudattamisesta. Ei mahdu päähän, tässä on joku hama nyt.
Päähän sopivia eläimiä:
- majava, nutria, piisami, saukko
- vesilinnut
- mäyrä
- supikoira
- naapurin koira
- oma koira
- kaikki kissat
- ahma (ei huurru mutta joutuu alvariinsa kadoksiin jostain syystä)
- kaloista kenties piikkikampela ja hietakampela laskuvarjojääkäreillä, monni sadesäällä ja pallokala varauksella, vaatii kasvojen selkeän kulmikkaan luustorakenteen, mauton pottunokilla.
- jäätynyt naali alkoholin ystäville, aamutakin ja parveketohveleiden kanssa virallinen työasu.
- kilpikonna rakennushenkilöille ja muihin yksinäisiin töihin kuten professoreille ja sosiaalipummologian dosenteille, ekotekotutkijoille, rottafarmakologian opiskelijoille ja koulukiusaajille (huom viim. main. ruokitaan piparjuurella ja mämmillä)
- tekotukka (vaatii luvat poliisilaitokselta, paremman lääkärin mielipiteen sekä lausunnon ja kovaa kanttia eikä saa sittenkään kuljettaa mukana eräitä erikoisehtoja noudattamatta)
- höyhentyyny (untuva ei käy)
- kana (kukko ei käy)
Vaikea asuste kaikenkaikkiaan.
Sivumennen sanottuna, minulla on ollut kaksi tekotukkaa. Ensimmäisen peruukin hankimme ystävättäreni kanssa opiskeluaikana. Panin sen päähäni kun odotin poikaystävääni illalla. Hän parkaisi minut nähdessään: herra Jumala, sää oot ihan kuin Ragni Malsten! - Eli se siitä peruukista.
PoistaToinen oli pitkä irtoletti, ja senkin kohtalo oli karu. Minulla oli se kerran päässäni jossain Rauman tanssilavalla, ja juuri kun tanssin jonkun ihanan kanssa, ystävättäreni kiskaisi sen ohitanssiessaan irti päästäni.. Että se siitäkin irtoletistä sitten.
Tapio Rautatavaraa hatutti.
VastaaPoista"Ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain
Kuin isoisän tarinasta olkihattu vain"
Juicepa veisteli Isoisän hinttipussi -nimisen kappaleen.
PoistaJuice oli yhtäältä puolen melko häiriintynyt ja eli omassa mielikuvitusmaailmassaan. Hänellä oli tavaton rienaamisen tarve, mutta ei sietänyt sitä omalle kohdalleen. Täydellisestä huumorintajun puuttesta kertoo mm. se, ettei sallinut Turo´s Heavy geen pilailuja tuotoksistaan.
PoistaJuicen henkilöä on mukamas vaikea erottaa teoksista, laajakirjoinen kun oli. Kirkkoa hän pilkkasi koko ikänsä mutt'ei kristinuskon olemusta. Kaikki pompöösiksi itsekehun tuoksuksi luultu instituutioiden oikeuksien kyseenalaistaminen oli hänelle älyllistä voimistelua.
PoistaHän sanoitti, käänsi ja kirjoitti valtavan määrän muille esittäjille, hyvin harva pääsi samaan. Tämä on varsin vähän tunnettua. Esimerkkinä eläinrunojen kirja josta poiminta:
Lammas
Lammas on aina lammas
sen pikku vammas-
ta huolimatta.
Toinen puoli on
puolikiiltävä, mutta
toinenkin on matta.
Tähän predikamenttiin ettei henkilö ole teoksensa osa tai sen moraalis-eettisesti velvoittama ei yleensä ottaen taiteilija voi taktisesti vastata olemalla esiintymättä itse sillä jopa kuoleminen vain pahentaa tilannetta, teosten hintoihin se saattaa vaikuttaa suotuisasti.
Kuinkahan monta psykologia ja psykiatria olisi tarvittu samaa tulosta tavoiteltaessa? Heissä on varsin monta jotka eivät voi sietää Juicen taidetta, joskin on myös monia jotka eivät ymmärrä itseään alkuunkaan. Itsemurhia Juicen ei tunnusteta aiheuttaneen, pääasioista puhuakseni hän piti mustaa barettiaan kaikin mahdollisin tavoin - paitsi kuten tulisi.
Et sitten tullut kuunnelleeksi? Linkit eivät kestä aikaa joten en tee niitä blogiteksteihin, en kommentteihin enkä minnekään pysyvämpään humanistiseen keskusteluun vivahtavaan sisältöön, kuten on tullut aikamme tavaksi kirjoittamista kutsua.
Sisältö! Sisällöntuottaja.. sisällönottajan hoksaa heti. Vrt. toimittaja / tyhjäntoimittaja.
Hummorintajun merkkinä pidän sitä, että jollain tapaa osaa vastaanottaa itseen kohdistuvat pilailut. Minä ainakin olen pilkka itsestäni. Juice meinasi, että dialyysit voi ihan hyvin lopettaa, kun "ne on mälsii, eikä mua huvita!" - No niin, se siitä sitten.
PoistaVikapää, Juicea olen kuunnellut paljon, parhaillaan kuulokkeistani pursuaa Heinolassa jyrää, yksi lempirokeistani. Käytät paljon sanoja sanoaksesi +-0, tuuli mun huuliani heiluttaa.
PoistaKun vastaat tähän, Vikapää, käytä ainakin kolmea sisivstysanaa, jotka minun täytyy tarkistaa sanakirjasta, ja pohtia, mitenhän vitussa ne liittyvät mihinkään.
PoistaIhana laulu! Kiitos tästä, en ole pitkään aikaan kuunnellut.
Poista"Tähän predikamenttiin ettei henkilö ole teoksensa osa tai sen moraalis-eettisesti velvoittama ei yleensä ottaen taiteilija voi taktisesti vastata olemalla esiintymättä itse sillä jopa kuoleminen vain pahentaa tilannetta, teosten hintoihin se saattaa vaikuttaa suotuisasti." (Vikapuhe)
PoistaEn ymmärrä tätä varmaan oikein, enkä tiedä, liittyykö tämä asiaan, mutta olen ajatellut niin, että taiteilija ei omista oman teoksensa tulkintaa.
Kun taiteilija on antanut sen eteenpäin yleisölle, lukijalle, kuulijalle, katsojalle, se on heidän omaisuuttaan, he eivät ole kiinni taiteilijan kertomassa tulkinnassa, vaan omassaan.
Omistusoikeus toki on taiteilijan ja teoksesta koituvat tuotot, se on selvää. Mutta itse teos on vapaa, kuin taivaankappale avaruudessa.Kuka tahansa voi siepata sen itselleen ja ymmärtää sen miten tahtoo. Ei ole vain yhtä oikeaa tulkintaa. Joskus voi olla niinkin, että taiteilija ei itsekään tiedä, mitä on tullut ilmaisseeksi.
Olisi kaunista mikäli taidetta tehtäisiin pyyteettömästi ajankuluksi. Taiteessa on silti sekä niin paljon tehtynä että ymmärrettäviä perusasioita ettei oppimatonta taiteilijaa juuri ole.
PoistaMikä on taiteen tehtävä?
Maailman huonoimmaksi elokuvaksi yleisö on valinnut Plan 9 from Outer Space. On se huono, katsokaa se...
PoistaMikä on taiteen tehtävä?
PoistaTämmöinen on liian vaikea kysymys. Miksi tällainen pitäisi jotenkin luokitella, yleisesti? Mikä on kukaan sanomaan, mikä taiteen tehtävä on? Ja mikä on kukaan omimaan oikeaa selitystä, yhtä oikeaa vastausta?
Minusta taiteella ei ole mitään tehtävää, koska sillä ei tarvitse olla. Taide itsessään on tapa nähdä merkityksiä.
Lisään: mikään ei ole niin vastenmielistä kuin tendenssitaide. Se taide johon ympätään ajankohtaisia trendi-ilmiöitä, milloin köyhyyttä, milloin iloisia ja avaria sukupuolisuuksia, milloin äärisuvaitsevaa maailmankatsomusta tai lesbojen sukupuolielinten värähtelyä.
PoistaTaidetta voi olla vaikka äärimmäisen rasistisen, fasistisen, antifasistisen, luulosairaan, mielisairaan, saiturin pienen ja niukan elämän tiukka kuvaus. Vaikka Terhi Kiemungista voisi oikea kirjailija veistää mainion psykologisen spottiromaanin - pienen miljöön keskitetyn ja kohdetta ymmärtävän kuvauksen. Paljon kiinnostavampaa kuin globaalia maailmankuvaa hymistelevää pyhimysteosta.
Hullun päiväkirjoja löytyy klassikoista, samoin saiturin kuvauksia useampiakin, - yksi parhaista on Ivo Andricin Neiti - lukekaa! Rikos ja rangaistuskin on jo kirjoitettu.
Juice = mehu.
VastaaPoistaEi voitane lähteä pakolliseksi julistetun huumorintajuisuuden pohjalta. Huumorintajuttomuus on laillista. Jotkut kärsivät siitä jopa itse, itseironiantajuttomuudesta usein kuulee kärsivän ei-savolaisten väittäen savolaista ilmaisua huumoriksi. Vastuu siirtyy kuulijalle, kuten kuulee sanottavan. Onko tämän keksinyt savolainen? Jos on, se osoittaa joltistakin huumorintajua ja korkean luokan itseironiaa.
VastaaPoista
PoistaHuumorintaju on ihmiselle ominainen kyky. Jo vauva nauraa joillekin asioille. Kuitenkin on selvästi myös ihmisiä, joilta puuttuu kyky nähdä asioita monitasoisesti.
Sen huomaa joskus täällä blogikeskusteluissa. Juttu tai kommentti, joka on kirjoitettu kieli poskessa monitasoiseksi, luetaankin kirjaimellisen yksitasoisesti, vakavasti.
Viestinnän perussääntöjä on, että jos viesti ei mene perille tarkoitetulla tavalla, vika on viestin lähettäjän. Minusta tämä perussääntö on nykyaikana vanhentunut eikä päde aina. Pitää tarkastella myös viestin vastaanottajan kykyjä.
Nettiin ei voi kirjoittaa niin ettei kukaan voisi a) tulkita väärin, b) tulkita väärin tahallaan c) ottaisi nokkiinsa. Tämän tietäen on paras ollaa piittaamatta pätkääkään räksyttäjistä, heillä on mielessä sama kuin sillä muurahaisella joka onnistui pysyttelemään elefantin niskassa.
PoistaErikoisen tunneherkiksi ovat osoittautuneet keski-ikäiset miehet, outoa touhua muuten. Nälvintää, lyttäämistä, kaikenmaailman hanttiinpanoa vaikka olisi kyse selvästä tiedon puutteesta, tällöin ratkaisevan tiedon tuoja haukutaan kuin kylärakkien lauma konsanaan.
Näistä pääsee kun porhaltaa ohi ylinopeudella.
Trumpilla on Amerikoissa tietysti voimakkaita kannattajia, mutta presidentiksi hän ei olisi päässyt ilman kauhua demokraattisen puolueen ja Clintonin perheen rappiota kohtaan. Bill ei myy itseään halvalla, mutta isolla rahalla hän tulee vaikka takametsien miljonäärin syntymäpäivälle. Näyttämään naamavärkkiään ja jorinoimaan jonkinlaisia viisauksia. Varsinaisia teatteriesityksiä tai musiikkiesityksiä hän ei ilmeisesti suorita kovin usein, joskus töräyttää torvellaan paskaa. Jos Vikinglotosta tulee jättijysäys, tilaan miehen ilman muuta puhumaan. Miljoona kannattaa ilman muuta maksaa siitä, että saa Billistä selfieitä omalta kotisohvalta, pyydän samalla häneltä siunauksen uusille Lewiksilleni ja näyttelen hänelle Juutuubista kissavideoita. Monica Lewinskystä sun muusta alan sille piruilemaan vasta kun on jo kotiin lähdössä.
VastaaPoistaMuka vikinglottoa. Rehellinen sanoisi että pelaa sen vuoksi että saa hirveät kiksit siitä kateudesta kun joku toinen voittaa. Rik-Rik Rikulainen on pikkuisen kuin purkupallo, mutta liian pieni. Roikkuu rahan varassa ja heiluu missä tahansa...
PoistaVikapää, olet oikeassa, pelaan rahapelejä äärimmäisen harvoin, Vikingiä en ole pelannut koskaan. Aika yllättävä tuollainen kateus näkökulma rahapelien pelaamiseen, mutten epäile sitä yhtään, kun kerran sanot. Objektiivisesti subjektiivista sublimaation koherenssiä.
PoistaJuuri tänään juteltiin tyttären kanssa. Että ruvetaan pelaamaan rahapelejä, joiden miljuunat käytetään
Poistaa) rantatien asvaltoimiseen autotieksi, kaislikon perkuuseen ja upean laiturin rakentamiseen ja
b) mökin remonttiin ja laajentamiseen ja
c) tyttären uuteen autoon ja asuntoon ja
d) minun asuntoni remppaan ja
e) osakkeisiin ja muihin tuottaviin sijoituksiin.
Ettäs tämänkin tiedätte. Hyväntekeväisyys ei edes tullut mieleemme.
Iines 26 heinäkuuta, 2019 08:56 "Pitää tarkastella myös viestin vastaanottajan kykyjä."
VastaaPoistaTämän allekirjoitan sulkakynällä! Laajentaisin näkökulmaa vielä kustantajiin, kirjakauppoihin, kirjastoihin, lehtikioskeihin jne. Ei pitäisi silkasta rahanhimosta saattaa kansan saataville tekstejä, joita ei kyetä ymmärtämään oikein.
En minä noin sanonut.
PoistaTarkoitin yksinkertaisesti sitä, että jos viesti tulee väärinymmärretyksi, syy ei ole aina kirjoittajan, etenkään nykyisenä nopean somekulttuurin aikana.
Vika voi olla myös vastaanottajan kyvyssä vastaanottaa sanoma. Somessa käytetään nykyään paljon eri tyylilajeja, sarkasmia, ironiaa. Taitoa vaaditaan yhä enemmän kirjoittajalta, mutta niin myös lukijalta vaaditaan kykyä tulkita näitä viestejä.
Ei voi aina lähteä siitä, että tyylilajeja ei saa käyttää, jotta kaikki varmaan ymmärtävät viestin.
Ennen oli kaikki paremmin. Suurelle yleisölle riitti lukemiseksi allakka.
PoistaMoi moikka! Kiva tavata.
VastaaPoistaOlettepa onnistuneet ilmaisemaan ajatuksianne monella eri tavalla. Se ei ole mikään pikkujuttu. Siihen tarvitaan energiaa, jota ei ole aina saatavilla.
Lainaan omia sanojani Iineksen edellisen bloggauksen loppupuolelta:
"Täällä (Iineksen blogissa) saa mielestäni erittäin monipuolista hengenravintoa! Olen kiitollinen. Joskus on niin mehevää puhetta kirjoitetussa muodossa, että tekisi mieli syödä se suuhunsa!
(Huom. Yksipuolinen ravinto ei ylläpidä terveyttä.) "
Kun olin selvinnyt otsakekuvan tuottamasta mielihyvästä (mikä taideteos! Vahingossa syntynyt? Mutta jolla on edelleen vahva sanoma meille kaikille.)
Mikä siinä saa meidät pysähtymään?
Se tuo esille 3 tärkeää asiaa, jotka vaadittaisiin, jos haluaisi tehdä jotain pysyvää ja vaikuttavaa.
Mitkä ne kolme ovat?
(Katso kuvasta!) Ne ovat VALO, VOIMA ja VAUHTI. Tässä tapauksessa. On tietysti muitakin yhtä tärkeitä asioita jos on tarkoitus tuoda esiin jotain toisenluonteista tapahtumaa.
Aluksi, kun luin mielipiteitänne, en huomannut mitään erikoista. Tutun tuntuista puheenporinaa soi korvissa. Mutta sitten äkkiä... melkein jähmetyin. Esiin nousi kysymys: Mikä on taiteen tehtävä? Ei mikään. Taiteella ei ole mitään tehtävää. Masennuin. Mutta sitten äkkiä tajusin miten tärkeä kysymys on. Se, että kyseenalaistetaan asioita, joita on pidetty itsestään selvinä, on asia, joka pitäisi läpikäydä kaikkien ilmiöiden kohdalla.
Itse pidän taiteen tehtävänä laajentaa ihmisten ajatusmaailmaa, Sen tehtävä on luoda jotain uutta. Sen tulisi herättää ihmisessä hyvän olon tunnetta, tuottaa iloa sen tekijälle (tekemisen ilo) ja sen kokijalle ( oivaltamisen ja nauttimisen ilo).
Mutta mitä tapahtuisi, jos kaikki taide hävitettäisiin ja sen tekeminen kiellettäisiin? Millaiseksi maailma muuttuisi?
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä vaikeammaksi se muuttuu. On ihmisiä, joille taide ei merkitse mitään. Lopulta tulin tulokseen, että kaikki ihmisen elämiseen vaikuttavat asiat, taiteet mukaan lukien, on ratkaistava yksilötasolla. Jokaisella on oltava vapaus toimia itseensä nähden niin kuin itsestä parhaalta tuntuu .
Lapset ovat luovia. Heillä on monenlaisia ilmaisuun erikoistuneita taimia nousemassa mielessään. Heidän luovuuttaan ei saisi millään tavoin estää kehittymästä. Päinvastoin. Heitä tulisi kannustaa ja tarjota mahdollisuuksia harrastaa kaikkea sitä, mikä heitä kiinnostaa.
Muuten. Luulen, etä kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan luovia. Jotkut vain jostain syystä kieltävät itseltään kaikenlaisen uuden luomisen, jota voisi taiteeksi nimittää. On ihmisiä, joita äklöttää jo pelkkä sana taide. Miksihän?
Liisu, maailma olisi todella synkkä ja väritön ilman ihmisen mielikuvitusta ja luovuutta. Jos ei missään olisi kuvia, kirjoituksia, musiikkia jne. Tärkeä kysymys on, mikä tukahduttaa lasten spontaanin ilon keksiä ja kokeilla asioita luovasti. Miksi kaikista meistä ei tule kuvanveistäjiä, maalareita, runoilijoita, säveltäjiä saati muusikoita? Perimä, olosuhteet, lahjakkuus ja mahdollisuudet opiskella vaikuttavat kehitykseen.
VastaaPoistaTärkeää lienee, ettei lapsen luovuutta tuhota mitätöimällä tai lannisteta kritiikillä.
Taiteen tehtävä on olla selitys seikoille joille ei tulla uskaltamaan asettaa inhimillistä ymmärrystä muin keinoin.
VastaaPoistaEräs vastaus.
Nähdäkseni taiteen tehtävä ei ole saattaa ymmärrettäväksi ihmiskunnan suuria kiistakysymyksiä, ei ratkaista merkittäviä ristiriitoja ratkaistavaksi, vain pienen hetken antaa näkymä kauneuteen.
Tässä olen yksin. Kaiketi voisin valita toisinkin.
Kuuntelen le boudain:ia.
Vive la legion!
Vikapuhe, mielestäni antamasi tehtävä taiteelle on kaunis. Se voi pyäyttää ihmisen kaiken melskeen, väärinymärrysten, ikävän ja hermostuneen olon keskeltä yhtäkkiä näkemään jotain mieltä hyväilevää, levollista ja PARANTAVAA vaikutusta.
PoistaOn kuitenkin olemassa päinvastaista, hyökkäävää ja ikävät tunteet esiin nostattavaa taidetta niitä varten, jotka tarvitsevat apua tunteidensa purkamiseen. Oudolla tavalla se nostattaa heidän mielentilaansa ja saa innostumaan.
Polittista taidetta, sitäkin on olemassa. Sitä vallassa olijat voivat käyttää vaatimalla taiteilijaa työllään vahvistamaan omaa päämääräänsä. Jopa henkensä uhalla taiteen tekijät joutuvat luopumaan omista näkemyksistään ja tehdä siten itselleen henkistä väkivaltaa.
Tarjolla on, niin voi sanoa, jokaiselle jotain.
Itse olen sinun valitsemasi taiteen tehtävän kannalla. Jotain kaunista on oltava esim. musiikkikappaleessa, jota haluan kuunnella. Jos pidän jostain oikein paljon, kuuntelen sitä oikein paljon. Milloin tahansa. Siihen ei kyllästy.
Taide auttaa ymmärtämään elämän lukemattomia eri puolia ja sen ilmenemismuotoja. Se tuo lohtua ja antaa uusia mahdollisuuksia nähdä asioita toisin. Kauneuden ja totuuden arvo punnitaan katsojan, kokijan mielessä myös silloin, kun kohteena on ei niin "mieltä ylentävää ja kaunista" taidegenreä vaan väkivaltaista ja brutaaliakin.
VastaaPoistaKatsoin illalla "toisella silmällä" televisiosta dokumentin, jossa kerrottiin nettipornoon addiktoituneista. Eräälle perheelle tuli shokkina, että heidän alaikäinen poikansa addiktoitui vanhempiensa huomaamatta pornoon.
VastaaPoistaEi liene nykyään harvinaista moinen harrastus lapsilla. Vaikka oman lapsen annetaan seikkailla netissä vain vanhempien valvonnan alla, aina on jollakin kavereilla vähintään kännykkä, josta voi tirkistellä lapsilta kiellettyjä sivuja.
Dokumentissa haastateltiin myös aikuisia netin pornoriippuvaisia. Surullista ja säälittävää on niin naisten kuin miestenkin jäädä rahanahneen pornoteollisuuden häikäilemättä seksuaalisuutta hyväksikäyttävien armoille. Häikäilemätöntä ihmisten riistoa!
Järjen ääntä sentään käytti nainen, joka vaati aikuisuutta ja vastuullisuutta vanhemmilta. On totta, että suuri osa lapsista on jätetty heitteille digivempaintensa kasvatettavaksi. Miksi nettipornoa ei pystytä kieltämään? Eikö se aiheuta enemmän ongelmia kuin ihmiskunnan tervettä seksuaalista kehitystä? Mitä kiehtovaa on katsella joidenkin seksitouhuja ruudulta? Oletetaanko terveysviraanomaisten ja päättäjien taholta, että salliessaan kaiken julkisen perverssiyden, he edistävät ihmisten terveyttä?
Mielenkiintoista on, miten joka tuutissa puollustetaan pornoa. Että mukamas prostituutiokin raaistuu, jos huoraaminen kielletään kokonaan ja joka sen myötä ei häviä vaan siirtyy maan alle. Voi hellan lettas sentään kun sitä ollaan niin armollisia kavereille että!
Olisipa mielenkiintoista kysyä erikseen kaikilta päättäjiltämme miten he suhtautuvat seksin myymiseen. Miksi se on tärkeää ja kuinka suuuri kansanosa saa maksetusta "rakkaudesta" onnellisen elämän. Useinhan dokumenteissa haastaatellaan heitä, jotka kehuvat pitävänsä työstään ja vähemmän näytetään heitä joiden surkea alamäki on hyvässä vauhdissa huumeriippuvaisena ja seksitauteja kantavana. Ihmettelen, miten järkevät miehet voivat ylipäätään "käyttää" naisia, jotka voivat kantaa mitä tahansa tauteja. Miten järkevät miehet voivat häikäilemättä käyttää hyväkseen hädänalaisia lihansa myyjiä. No tietysti siksi, että he eivät ole järkeviä, vaan narsistista nautintoaan saadakseen käyttävät julmasti ja häikäilemättä
muita hyväkseen. Toki huorissakin on
kylmiä ja laskelmoivia, jotka vievät rahat lihanhimonsa kanssa kamppailevilta reppanoilta.
Leonoora, olen ihmetellyt paljolti samoja asioita kuin sinä.
PoistaJos olisi mies tietäisin ja ehkä ymmärtäisinkin paremmin niitä miehiä, joiden on kuin pakko noudattaa sukupuolielimiensä ja ilmeisesti koko fyysisen minänsä yhteistyönä syntynyttä tarvetta saada kokea se prosessi mikä seuraa jos pääee tunkeutumaan toisen ihmisen, miehen tai naisen, sisään.
Joillakin naislla voi olla myös niin voimakas sukupuolivietti että sen tyydyttämisellä ei ole rajaa. Aina pitää olla miehiä (tai naisia?) näköpiirissä.
Kun katsoo eläinohjelmia, sama juttu. Tappelu, tappelu, kuka saa naaraan. Naaraat seuraavat ottelua ilmeisellä mielenkiinnolla, mutta pysyvät sivusta katsojina.
Ihmiset ja eläimet ovat samoista aineista taitavasti ja äärettömällä tarkkuudella kokoon kyhättyjä. Eläimet kärsivät samoista taudeista, mutta niiden ajatuksia ei ole tarpeeksi tutkittu. Joskus niiden kasvoilla voi välähtää hyvinkin inhimillinen ilme, samoin kuin ihmisen kasvoilla eläimellinen ilme.
Mitä voi ihminen sille, millaiseksi hänet on luotu? Onneksi suurin osa ihmisistä on oppinut tai opetellut käyttäytymään "säädyllisesti".
Liisu, upeita ajatuksiasi ja kysymyksiä!
PoistaMiksi juuri ihmisen seksuaalisuuteen liittyy paljon kipua niin henkisesti kuin fyysisesti? Kostammeko edelleen Eevan ja Adamin "paratiisista" karkoitusta, nauttimalla yhä vanhasta vapaudestamme väärintekoihin mitä mielikuvituksellisin keinoin.
Toki aina lienee ollut seksuaalisesti sairaita ja kieroon kasvaneita yksilöitä. Nyt yleinen mielipide on median avulla saatu muokattua niin, että perverssiydet ja kaikki extrme-kokemukset seksissä, ne vasta ovat tavoiteltavia ja normaaleja. Eräs, -olikohan japanilainen poika- oli katsonut nettipornoa ja kun hän treffasi tytön, hän yritti kuristaa autossaan tämän. Joku tuli hätiin viime hetkellä. Poika ihmetteli, sillä hän luuli, että naisia pitää kuristaa kuten hän oli nähnyt pornofilmissä.
Pienien lasten mielenterveys minua huolestuttaa eniten. He näkevät todella järkyttäviä kohtauksia pornoa netissä katsoessaan. Väkivaltaa ja kaikkia hirveyksiä, mitä nämä sairaat filmintekijät keksivätkään. Lapsiporno on saatanan kätyrien aikaansaamaa. Heillä ei ole ihmisyyden häivää pääkopassaan. Pää poikki vähintään tällaisilta rikollisilta.
On mitä suurinta järjettömyyttä ja välinpitämättömyyttä
nykyisin yhä lisääntyvä seksuaalisuuden korostus mm. medioissa. Onko vapaan seksuaalisuuden rummutus joka paikassa tehnyt ihmisistä tasapainoisempia ja "onnellisia"? Onkin tainnut käydä päin vastoin. Miksi lasten ja nuorten mielenterveysongelmat yhä vaan lisääntyvät seksuaali- ym. muusta valistuksesta huolimatta?
Miesten mielipuuhaa on kuulema saada ruikkia siemennesteensä naisten vartalolle ja varsinkin silmiin. Miten itseään kunnioittava nainen voi alistua moiseen. Myös siittimen työntäminen naisen suuhun, on eräs naisen alistamiseen liittyvä rituaali. Eivätkö naiset todellakaan ymmärrä miten heitä voidaan alistaa ja halveksia seksissäkin.
PoistaNikosialaisen piispan mukaan homoja syntyy siitä, että raskaana olevat naiset harrastavat peppuseksiä!
Poistahttps://www.dailymail.co.uk/news/article-7289767/Gay-people-exist-pregnant-women-anal-sex-says-Cypriot-bishop-shocking-statement.html
En viitsi avata linkkiä. Jätettäköön piispan analyysi omaan arvoonsa, vaikkakin ihmisten viehtymyksessä ulostekanavaan on todella jotakin omituista ja vastenmielistä. Mistä ja mitä ko. extreme-laji viestittää aikamme ihmisisten seksuaalisuudesta? Luovuudesta ja kekseliäisyydestäkö?Patologista ihmisvihaa se mielestäni on. Voi olla, että ruskean reiän ritarit ja ritarittaret ovat seksuaalisesti jääneet henkisesti pikkulapsen kakkaleikkien tasolle jostakin syystä. Kenties porno on suurin aukkoriteetti ja manipulaattori aikamme seksuaalikasvatuksessa juuri netin ansiosta.
PoistaNo, sadan vuoden päästä tämän päivän kakkaseksivälineet ovat joko tuhkattu krematoriossa tai madot ovat syöneet mätänevät, arpiset ja veltostuneet sulkijalihakset, ja muut kudokset.
Aika monikin on sanonut, että taiteen tehtävä on muuttaa vanhoja käsityksiä, muuttaa maailmaa.
VastaaPoistaMinusta tuossa on ujutettu omia asenteita taiteen harteille. En minä sitä varten maalaa tauluja, piirrä kuvia tai valokuvaa outojakaan kohteita, että haluaisin muuttaa maailmaa. Miksi maailman pitäisi muuttua minun ajatuksieni näköisiksi? Mikä minä olen sitä vaatimaan tai edes toivomaan.
Taide on enemmän! Se on itsessään merkityksellistä, ei sitä tarvitse valjastaa kenenkään hevoseksi viemään ilosanomaa eteenpäin. Riittää, kun katsoja, kokija pysähtyy sen eteen ja näkee siinä kauneutta, rumuutta (rumuuden estetiikka), itsensä, mitä milloinkin. Taide on. Katsoja tai kokija ottaa siitä kiinni jos ottaa.
Eikä taiteen tarvitse siis särkeä yhtään mitään, sillä ihminen on jo hajalla ja säikäytetty. Voi mieluummin koota ne sirpaleet ehjäksi ja panna tuloksen näytille. Ei särkeminen ja räväyttäminen taiteessa ole mikään taito.
Ja ei, Mimosa Palen Jättihäpy ei synnytä minua uudelleen. Kerta kaikkiaan ei. Eikä Jumalan teatteri - olikos tukiryhmässä mukana ministeri Harakkakin? - ulosteen heittelyineen saa minussa aikaan virkistäviä uusia ajatuksia vaan raivoa.
Totta, että kaikkea sontaa pidetään hienona ja "merkittävänä" taiteena. Usein taiteilijan itsestään luoma image, julkinen persoona on se, joka tekee hänen töistään suosittuja, ei aina itse taiteensa. Esim. Warholin säilykepurkit, kuinka moni ostaisi kuvat seinälleen, elleivät ne olisi ko. taiteilijan "luomia"?
PoistaTähän Iines contra Leonoora keskusteluun tekee mieli tarkemmin tutustua paremmalla ajalla.
PoistaIines, kenties taidetyöläinen ei tietoisesti itse halua teoksillaan "muuttaa mitään", mutta muuttaa silti. Ei ehkä maailmankatsomuksia, mutta rikastuttaa tapoja katsoa ja nähdä monista eri näkövinkkelistä asioita.
VastaaPoistaJuuri näin sen kuuluu kai mennäkin, Leonoora. Taide voi muuttaa paljonkin ja vaikka mitä, mutta se on eri asia kuin se, mikä taiteen tehtävä on.
PoistaYritän sanoa, että taiteelle ei mielestäni pidä sälyttää tehtäviä, taidetta ei tarvitse eikä pidä käyttää ratsuna, vaan taide toimii itsessään, avaa uusia merkityksiä kokijalle tai vahvistaa tai kumoaa vanhoja.
Jos tehdään kirja vasiten vaikkapa intersektionaalisella feminismillä tai ilmastoaatteella sävytettynä, teos on minusta laskelmoidun tuntuinen tekele, ehkä hyvin kirjoitettu, mutta ei kiinnostava eikä herätä esteettistä nautintoa.
Minua harmittaa aina, kun palkintokirjoista mainitaan ansiona, että "teos käsittelee ravisuttavalla tavalla ajankohtaista majavansuojelua" tai muuta sellaista.
PoistaEivät mereen hukkuneet siirtolaisetkaan ole vähentyneet, vaikka länsimaat tekivät asiasta valokuvataidetta. Päinvastoin, ihmiskauppa maailman merillä jatkuu ja vahvistuu ja lisää kuvia on tullut. Ja salakuljetus jatkuu...
Pakolaisuus ja turvapaikan hakeminen eivät ole ihmiskauppaa saati salakuljetusta. Miten ei ihmisen mielikuvitus riitä ymmärtämään?
PoistaEnhän minä niin sanonut.
PoistaSalakuljetus huonoilla veneillä ja kumilautoilla merten yli on kauppaa ihmisten hengellä.
Jaa että pitäisi seilata oikein risteilijöillä ja huvikuunareilla, että kelpaisi pakolaiseksi?
PoistaOn varmaan parempikin vaihtoehto kuin esittämäsi.
PoistaKannatan siirtolaiskeskusten perustamista EU:n ulkopuolelle. Se säästää onnistuessaan Eurooppaan pyrkivät ihmiset salakuljetukselta ja vähentää jäsenmaiden jännitteitä.
Yhteiset EU:n pelisäännöt, joita kaikki noudattavat.
Uskotko ettei näihin "siirtolaiskeskuksiin" salakuljetettaisi ketään?
PoistaEi minulla ole asiasta tiukkoja käsityksiä. Asia on monisyinen ja viisaammatkin ihmiset epäröivät.
PoistaKäsittääkseni tavoitteiden priorisoinnissa ihmishenkien säästäminen on tärkeintä. Tällä tavalla se onnistuu paremmin kuin omavaraisella merien ylityksillä ja ihmissalakuljettajille maksamalla.
Minä uskon, että kuolemanvaaroja uhmaavat kulkijat ovat oman hätänsä ja pakonsa asiantuntijoita.
PoistaNoh, vuosina 2015 - 2016 uhmasi kuolemanvaaraa vain 26 prosenttia sellaisia hakijoita, jotka täyttivät kansainvälisen suojelun saamisen edellytykset (Sisäministeriö).
PoistaTuosta voinee päätellä jotakin.
Mikäs argumentti tuo on? Ja mitä siitä voi päätellä? Että iinesten sisäministeriö määrittelee pelon, tuskan ja kauhun paremmin?
PoistaNo minäpä kerron, mitä siitä voit päätellä.
PoistaKun meillä noudatetaan kerran kansainvälisiä suojelun saamisen kriteereitä, niin tulijoista vain neljännes tulijoista oli niiden mukaan suojelun tarpeessa. Johonkin raja on vedettävä, eikä Suomi ole sen ankarampi vastaanotossa kuin muutkaan maat.
Nyt Rinteen ja Ohisalon aikana tietenkin tilanne voi muuttua, ja esimakua siitä on jo saatu. Valitettavasti salakuljettaajien puuhien tukeminen vain ei paranna meriturvallisuutta - tämäkin nähtiin hiljattain, kun isä ja lapsi huuhtoutuivat rantaan.
Andy Warholia monet oikeasti hyvät taidekriitikot ovat ylistäneet. Minusta teoksensa ovat hermoille käyvän huonoja. Kun näen kuvia teoksistaan, ajattelen: "iso poika leikkii paperinukeille ja kiiltokuvilla!" - Leikkiköön, mutta kuvansa ovat kauheita. Kotimaisesta ankkataiteilijasta, nimeä en muista ja se on whatever, en tykkää yhtään, vaikka minulla yksi kehystetty paperikuva ankkamaalauksestaan onkin ex-avovaimoni peruina. Olisi sen ottanut mukaansa ja jättänyt muun vähemmälle. Ateneumin olen varmaan kerran vuodessa käynyt läpijuoksemassa. Kaikki ne tutut kuvat luovat päähäni ja sydämeeni harmoniaa ja onnea. Helsingin Rautatieaseman Elielissä tykkäsin käydä ihastelemassa Järnefeltin isoa maisemakuvaa. Portot tekivät siitä hampurilaishelvetin, en ole käynyt, enkä ikinä mene. Olisiko viisitoista vuotta sitten, kun kotokylässä oli laaja ja korkeatasoinen Helene Schjerfbeck-näyttely. Useamman kerran siellä luuhasin.
VastaaPoistaRiku ja Warhol! Mikä ihanteellinen tilaisuus tutkia näitä kumppanuuksia. Tykkään molempien mielipiteistä. Oikeammin sanottuna heidän tavastaan tuoda mielipiteitään esille.
PoistaOlihan Andy Warhol kekseliäs ja nokkela, mutta hän on juuri se kaipaani esimerkki taideratsastuksesta: otetaan ajassa leijuvia trendipalloja kiinni ja muokataan niistä ”uutta”. Joku tykkää, minä en. Arvonsa hänellä toki on minunkin silmissäni.
VastaaPoistaOlihan hän pop-taiteen aloittajia, mutta taitavana mainosgraafikkona hän hyödynsi ajan kuvastoa ja värejä. Hänhän meni tässä niin pitkälle, että teki itsestäänkin taideteoksen, tuotteen, huomionhakuisine käyttäytymisineen.
Ehkä tuo räikeiden neonvärien käyttö ja julkkisaiheiden vääntely saa aikaan sen, etten itse pidä hänen taiteestaan, vaikka ymmärrän kyllä sen vallankumouksellisen ja räväkän merkityksen. Pop-taide ei nyt vain pure minuun, pikemminkin puree vallankumoustaide, esimerkiksi itänaapurin propagandaöverit. Puolalainen saman ajan julistetaide ansaitsee oman virkkeensä, se on huippua, yksi suosikkilajini kaikesta taiteesta. Se teki tyylikästä ja syvää jälkeä.
PoistaLiittyy kai persoonallisuuteeni, mutta olen aina pitänyt itseoppineista naivistisista maalareista. Henry Rousseaulla, Marc Chagalilla kuin myös Joaan Miro`lla on kiehtovia maalauksia. Sirkusaiheet erityisesti ovat kiehtovia. Suuret ikiaikaiset maalarit ja kuvanveistäjät joiden teoksia näkee ähkyyn asti esim. Firenzen Uffitzissa, ovat toki taiturillisia aiheineen, väreineen, valoineen ja varjoineen, mutta mieluummin ottaisin seinälleni abstrakteja maisemia tms. kuin muotokuvia tai esim. historiallisista tapahtumista maalattuja suuria, joskin taiturillisia maalauksia.
VastaaPoistaTuossa linkissä on yhden suurimmista kuvataiteilijasuosikeistani, georgialaisen Niko Pirosmanin maalauksia:
VastaaPoistahttps://www.google.fi/search?q=niko+pirosmani+taiteilija&prmd=imvn&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwimkf-ixNXjAhVMz6YKHf2VDDkQ_AUoAXoECA4QAQ&biw=414&bih=622
Pirosmani on siis naivisti.
VastaaPoistaAlla Pugatsovan tunnettu laulu Miljoona ruusua kertoo Pirosmanin ihastuksesta ranskalaiseen naiseen, jolle osti valtavan määrän punaisia ruusuja hotellihuoneen ikkunan alle. Ruusut syöksivät Pirosmanin taloudelliseen kurimukseen ja hän kuolikin sitten nälkään.
Kauan sitten mieheni toi Pugatsovan kasetin Leningradista. Siinä oli tuo ko. laulu. Pirosmanin kukkalähetys-tarina ihastukselleen on romanttinen. Tarinan mukaan ruusujen lisäksi mukana oli mukamas liljoja, piooneja ja muitakin kukkia. Laulutekstiin yksi kukkalaji sopinee paremmin.
PoistaIhana Iines,hyvä kun muistutit! Pirosmania minäkin ihailen. Pietarissa oli eräs ravintola, en muista nimeä enkä tiedä olivatko maalaukset seinillä aitoja Pirosmaneja, mutta siellä kinnostuin hänen taiteestaan.
VastaaPoistaRahallisesti hyvin arvokasta taidetta ei taida huushollieni seiniltä löytyä. Kolme tutun matrikkelitaiteilijan maalausta, kaksi poikani lahjoittamaa huutokauppalöytöä sekä ystäväni tyttären maalaama ja lahjoittama mielenkiintoinen ja moderni työ. Poikani naisystävän maalaama abstrakti pieni taulu odottaa vielä sopivia kehyksiä. Sisareni tuo minulle ulkomailta joskus krafiikanlehtiä.Tätini maalaamaa ikonia arvostan erityisesti tunesyistä. On myös ystäviltä satuja tauluja, jotka liitän "toritaidegenreen", enkä
VastaaPoistaripusta niitä seiniilleni.
En ostaisi pientäkään taulua taiteilijan tunnettuuden vuoksi. Ainoa ostokriteeri on, että kuva sytyttää minut ennen kuin edes tiedän, kenen taiteilijan työ on kyseessä. Tunnettuja töitähän voi käydä katsomassa näyttelyissä tai netissä, ei niitä omistaa tarvitse.
VastaaPoistaJoillakin on niin paljon maallista mammonaa, että he maksavat omaisuuksia, saadakseen omistaa kuuluisien taiteilijoiden töitä. Niillä voi sitten ylvästellä vieraille. Taiteeseen sijoittaminen on suosittua muutoin käyttämättä pankiholveihin jääville ja tarpeettomille rahoille. Pelko siitä, uskaltaako pitää kotonaan seinällä miljoonia maksanutta kuvaa tarvitsee järeät hälyytyslaitteet.
VastaaPoistaTotta, että museoissa arvokkaat taideteokset ovat heidänkin nähtävinään, joilla ei ole varaa ostaa minkäänlaisia "oikeiden" taiteilijoiden töitä.
Taideväärennökset ovat luku sinänsä. Niillä on huijattu monia.
Taide koskettaa, hyvä taide toisella tavalla kuin huono. Puhun sinusta ja minusta. Sillä virheetöntähän taiteen ei tarvitse olla että se meitä koskettaisi. Emmehän mekään ole. (Sinä ainakaan.)
VastaaPoistaParhaimmillaan taide muuttaa kokijan, siis sinun ja minun, käsityksiä todellisuudesta. Vaikka ei sen tehtävä sitä ole olla, niin hyvää se meissä tekee, jos se niin tekee. (Usko vaan.)
Taiteita on oikeastaan kaikki mitä ihminen sydämellään tekee.
Runotekstistä kun tapaa asioita joita ei ole tullut edes ajatelleeksi, mutta lukiessaan on samaa mieltä, "rikastuu". - Tätä minulta ei enää voi ottaa kukaan pois. (Et edes sinä.)
Rakastan taiteita. Mitä muuta taiteen tekeminen on kuin maailman näkemistä? Eikä sen sen ymmärtämistä tarvitse olla. Ja sen takia ei taidettakaan tarvitse ”ymmärtää”... Höh. Mitäpä muuta tiedekään on kuin myös ’maailman näkemistä’, mutta samalla se myös yrittää ymmärtää sitä. (sisaruksia ovat, vaikka toisilleen helvetin mustasukkaisia, välillä)
En ole filosofi, en osaa ajatella asioita monimutkaisemmiksi kuin miksi ne koen. Usein minulle riittää toteamus "ai, jaahas", tai jos ei riitä – ja silloin kysymys on tosipahasta tilanteesta, sanon... ”vai niin”.
(ja tuhisen nenääni)
Vai niin! :)
VastaaPoistaDiggaan oikeesti susta Leo do Noora! Ja sanoistasi sun suussasi jotka sulavat. Karjalan kunnaat ja kukkivat käet. Mie osaan mie-kieltä kun isäni puhui sitä mulle Forssassa, hän oli parikkalalaisia. - Mutta minusta kaikki sie ja mie työ ja hie, ja mitä nyt niitä on, on ihme lepertelyä. Äitini taas oli Varsinais-Suomalainen, ja pölisi (jos oli tarvis) turkkulaisittain). Siinä raossa minä ajattelin... "oon syntyny Hämeessä, mää oon siis hämäläinen".
Poistatositarina mulle
Silti... anteeks, jos sua Leonoora mä vaivaan?
Minusta käden monikkomuoto (siis suomessa) on käret. Teille se on käet. Miten käret voi kukkua? Em mää ymmärrä. Jos tee siällä sanotaa vaikka Ilomantsisa, niin juatte totanoin kahvia niin sanottekos tee et "täsä mee juaraa ny kaffetta..." Vai juoraaks siällä päin vain "tsaikkaa"... heh,heh. Noh, kahvinpaput tulee kuulkas Rasialasta.
PoistaZaikkaa just join ison mukillisen. En osaa puhua "aitoa" alueemme murretta, koska asuin kauan Etelä-Suomessa. Maaseudulla mökin mummot ja papat taitavat vielä eloisan ja värikkään sanankäytön. Kaupungistuminen ja media (televisio etunenässä) ovat pitäneet huolen siitä, että murteet katoavat hiljalleen.
Poista"Mie en juo nyt kahvii."
Taidetta ei oikeastaan voikaan ymmärtää, sillä jokainen katsoo kuvaa eri tavalla tai lukee eri tavalla eri kohdista syttyen.
VastaaPoistaMinulle taide on aina kaunista, mutta tämä pitää ymmärtää oikein. Siloiteltu ja sileä ei ole kaunista, ehyt ei ole kaunista itsessään - vasta roso tekee ehyen kauniiksi. Ruosteen estetiikka - se on minua varten. Ylipäänsä rikottu luomoaa, muodon rikkominen, kunhan kokonaisuus ei jää sirpaleiksi, vaan siinä voi nähdä jotakin. Mikään ei ole niin kaunis kuin hylätty talo, unohtunut talo villiintyneine puutarhoineen. Siinä vasta tarina.
Hyvin sanottu! Ajattelen aivan samalla lailla "kauneuden estetiikasta". (v-tun hyvin sanottu!)
PoistaTämä päivä on ollut minulle vähän surullinen, en sano miksi, mutta miksi murehtisin mennyttä, ei sitä takaisin saa, tai jos saisi, tapahtuisi varmasti vielä pahempaa. - Inhoan c-fiktioita.
VastaaPoistaHesarissa oli juttu filosofi Kantista, luin sen liian nopeasti läpi, siihen pitää keskittyä. Siinä oli selitetty asioita hyvin mutta hyvin nopeasti. Kant on tärkeä filosofi, yksi tärkeimmistä, ja varmasti myös vaikein filosofi mitä en ole lukenut. (Paitsi Derrida, Jacques... se on kyllä kamalinta.)
Wittgensteinia aikoinaan yritin. Hän ei pelaa matemaattisilla käsitteillä - joita en hallitse, vaan pelaa kielipeliä... okey, onpas kiinnostavaa! Mutta... totanoin... sen kielen logiikan ymmärtäminen on "aika" vaikeaa. Ei sitä ymmärrä jos ei ole lukenut muuta ko. kirjallisuutta, minä en ole. Minulla on ”Tractatus logico-philosophicus”, sen olen lukenut moneen kertaan ja väitän että ymmärrän siitä 7,7 %. Tai vähän enemmän tai vähän vähemmän. (Riippuu kuka multa kysyy, ymmärrätkö?)
Iines, minä olen jotenkin aina vierastanut sitä, että pitää koota sirpaleista kokonaisuus. Eikö juuri
VastaaPoistasirpaleisuus ole eräs tapa kuvata omaa aikaamme?
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että säröisyys, yllättävä yksityiskohta tai useampi tekee esim. maalauksesta kiinnostavan.
Täällä liikenneympyröiden ruosteiset veistokset ovat saaneet osakseen lehden kommenttipalstoilla paljon kritiikkiä. Oliko tänään vai eilen televisiossa lyhyt, mutta koskettava
dokumentti "Viimeinen kesä", jossa kuvattiin yksin elävän, vanhan naisen viimeistä kesää vanhassa pihapiirissään. Hän puhui rikasta ja aitoa murretta. Talo oli harmaa, samoin vanha mylly ja polut heinittyneet.
Leonoora, olen joskus ennenkin täällä maininnut, että pelkkä sirpaleiksi lyöminen ei ole minulle taidetta, sillä ajattelen niin, että maailman sirpaleisuutta ei tarvitse enää kenellekään osoittaa. Ihminen on jo niin särjetty ja hätkäytetty, että hän ei edes tahdo katsoa pelkkiä rumia sirpaleita tai särjettyjä ruukkuja.
PoistaTämä selittää mielestäni sen, että tälläinen hätkäyttämään pyrkivä taide ei ole ihmisten suosiossa, he eivät pidä siitä, jos ovat rehellisiä. Se ei myy, siihen ei haluta palata, vaikka taidekriitikot myöntävät sille palkintoja. Suuri yleisö kävelee ohi. En voi väittää, että he olisivat tyhmiä, koska eivät "ymmärrä".
Niin, jos joku taiteilija vaikkapa keksisi kreppiparista tai vastaavasta materiaalista kyhätyn (= koostetun) isokokoisen "Häpyn", ja vetäisi sitä kärryillä pitkin Helsingin katuja, niin kyllähän ihmiset ihmettelisivät! Voi miten ihana Idea! Ja mitä enemmän edistyksellisempi olisi, sen haltiuituneempi olisi. Onhan se siis mahtavaa... ai mikä... Häpy. Joka on niin suuri että sen sisälle (sic!) voi mennä, jos huvittaa, ja sitten 'muina miehinä' tulla sen sisältä taas 'ihmisten ilmoille'... jos enää huvittaisi? Samalla tavallahan me kai Äitiemmekin kohdusta tänne pullahdimme? (Jota en kyllä muista, että... No jaa. Peltirummun (Die Blechtrommel) on Günter Grassin romaani, joka alkaa sillä tavalla... lukekaa ite, jossa Oskari kuvaa syntymähetkeään. Jolloin hän ensimmäiseksi kun avaa silmänsä, näkee kattolampun jossa lukee Airam. Ja siksi hän, fiksu kun on, päättelee että hänen äitinsä nimi on Maria. - Huom! saksalainen Osram sähkölamppu on, koska kyse on suomennoksesta, käännetty Airamiksi. Vaikka ei tämän Teitä pitäisi häiritä, koska olette mitä olette, lähinnä kärpäspapereita joihin itikat tarttuvat kaikilla kuusilla raajoillaan. Tai lakmusspaperi, joka punastuu.)
PoistaNo juu, niin siinä Mimosa Palen Jättihävyssä kävi, että ainakin yksi nainen meni sinne sisään ja pullahti ulos sanojensa mukaan uudestisyntyneenä.
PoistaEnpä voi muuta kuin ihailla naisen eläytymiskykyä. Itse en siihen pystyisi. Minä olisin se joka sanoisi, että eihän keisarilla ole vaatteita.
Iines tyhjentävästi sanoi mitä "taide" - joka ja miksi katsojalle, jos hän siitä pitää, on kaunista - on.
VastaaPoista" ... hylätty talo, unohtunut talo villiintyneine puutarhoineen. ..." Siinä kaikki. Kaikki siinä.
Minä monilla Viroon suuntautuneilla matkoillani olen usein etsinyt "rappioromantiikkaa"... rakennuksia ja muita ex-kolhooseja joita Virosta löytyy, liiaksikin, mutta älkää ymmärtäkö minua väärin... en syytä tai tuomitse ketään; minusta vain on (hirveen?) koskettavaa (silmin ja käsin koskettavaa) nähdä miten ihmiset ovat eläneet. Ja uskoneet siihen, elämäänsä! Ja puoluepäällikköön joka joka vaiheessa - vaikka pulaa oli kaikesta, silmäneuloista kuukaussuojiin, että "elätte paradiisissa josta kapitalististen maiden työläiset voivat öisin unessa vain uneksia. Kun nukkuvat."
Öisin minäkin ajattelen paljon asioita. Mutta usein aamu pyyhkii ne mielestäni pois. (onnekseni)
Vaikka kuinka pänttäisi päähänä, mitä kukin filosofi on aikanaan saanut ajattelustaan valmiiksi viisauksiksi, on yks kaks mahdotonta alkaa niistä kirjoittamaan.
VastaaPoistaSpinoza on aikoinaan auttanut minut pois Jumalan pelosta. Simone Weilin kanssa olen ollut joistakin hänen ajatuksistaan samaa mieltä, mutta en kaikista. George won Wrigh ennusti hienosti nykyisyyttä jossa elämme jo kauan sitten.
Kieltämättä "suuret ajattelijat" ovat muuttaneet ajatuskuvioitamme. Derrida sun muut omaa aikaamme lähempänä eläneet filosofit ovat hekin älynneet jotakin uutta olemassaolostamme. Tavallinen pulliainen ei kyllä ymmärrä kaikkia heidän hienoja sivistyssanoilla kikkailujaan. Liekö tarkoituskaan?
"Ajattelen, siis olen", kukas sen keksikään?
Minulle tarttui korvaan jostakin ohjelmasta filosofi Marja-Riitta Ollilan lausuma yhdyssana: Inhoherkkyys. En ehtinyt kuulla mistä kaikesta hän samassa yhteydessä puhui, mutta inhoherkkyyteen hän liitti mm. pilaantuneen ruuan inhon. Tulee mieleeni myös mätänevän ruumin haju.
Minäpä kysyn teiltä, onko oikein inhota jotakin? Saammeko me tuntea inhoa enää mitään kohtaan näinä suuren suvaitsevaisuuden päivinä?
Vai onko inhoaminen kielletty kokonaan?
Esim. persereikäpaneminen eräiden ihmisten mielestä on 'inhottavaa'. Toisten mielestä taas 'no sattuuhan sitä, miksei muka sattuis'. Mutta tässäkin tapauksessa kyse ei siis ole 'subjektiivisesta' tai 'objektiivisesta' kokemuksesta. Koska kyse on sosiologisesta kontekstista, eli 'kimppakivasta'. (Tai en ole ihan varma tästä, onko?)
PoistaKunnian ja Omantunnon kautta
tohtori Deodor Shamaskovich
Minusta minulle tärkein filosofi, joka ei ole filosofi, on Darwin. Hän pani monet nämä "ajattelija-ajattelijat" ajattelemaan että mitä sanovat. Ja että kehtaavatkin...
PoistaTosiasioita on vaikea muuttaa epä-tosiasioiksi. Paitsi jos on Amerikan presidentti. Mutta tarkoitin filosofeja.
Enkä osaa mennä niin kauas kuin Aristoteleeseen tai Platoniin tai... näitähän on. Jos Newton on tärkein, toiseksitärkein on Darwin... mutta miksi näin ajatella? Ei näin voi ajatella. Kuka on kaikkeintärkein säveltäjä? ... no, mielestäni tietysti Johan Sebastian Bach, mutta mielestäni se on hirveen tylsää, että olen sitä mieltä. Koska on niin kamalasti, todella kamalasti muita. - Ei kukaan ole Kunkku, ei edes tieteessä. Tietenkään.
Sarjakuvasankareita meillä riittää, sellaisia jotka verryttelyasut päällä pelastavat maailman n. 2 - 26 kertaa per elinkaarensa aikana... tä?... eihän Supersankarit ikinä kuole... no ei kai. (Paitsi Mustanaamio/Fantom/Urja, se vaan syntyy yhä uudestaan ja uudestaan. Niin kun kai Tarzankin, en tiedä. - Sikiäviä ovat.
Kohta en ole varma enää mistään. "taidanpa painua pehkuihin"
Taide taideena. Rakastan taidetta, etenkin kokijana. Taiteen tekeminen on vaikeampaa, se on toinen juttu. Mutta onneksi on ihmisiä jotka siihen suostuvat... menemään.
VastaaPoistaEn haluaisi puhua politiikasta, koska meillä kaikilla on siitä oma kantamme, eikä se siitä muuksi muutu. Ei muutu. Mutta voi että tykkään järkipuheesta, minusta Esko Valtaoja on järkevä ihminen. Hänen mielipiteitään (en nimenomaan kaikkia! avaruusfantasioita yms! en! kuuntele, mutta muita) kuuntelen. Näissä asiossa en ole eri mieltä kuin hän.
https://www.verkkouutiset.fi/esko-valtaoja-ilmastokeskustelussa-ideologia-ajaa-ohi-jarjen/
Koska tämä linkki todennäköisesti vanhenee, poimitaan sieltä pari-kolme faktaa. Eskon sanoin.
" ... – Ilmasto lämpenee, se on ihmisen aiheuttamaa ja lämpeneminen voi olla todella tuhoisaa. Nämä ovat ne peruslähtökohdat, joita on mahdoton enää kiistää, Esko Valtaoja sanoo Nykypäivän haastattelussa. ..."
" ... Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportista löytyy toki virheitä ja epätarkkuuksia, joita ilmastoskeptikot ovatkin kaivaneet hanakasti esiin. Kokonaiskuvaa ne eivät kuitenkaan muuta. Ilmastoskeptikoiden saama julkisuus perustuu paljolti median ”tasapuolisuusharhaan”.
– Se (tasapuolisuusharha) tarkoittaa sitä, että pitää löytää vastakkainen mielipide, vaikkei sille olisi mitään perusteita.
Perussuomalaisten puheet ”ilmastovouhotuksesta” saavat Valtaojan käyttämään ei-painokelpoista ilmaisua. ”Älytön” ja ”moraaliton” on hänestä myös argumentti, ettei Suomen pienenä maana kannattaisi tehdä niin paljon: ... "
"... Valtaojan mukaan ”vihreät puunhalaajat” uskovat monesti, että maapallo pelastuu sillä, että luovutaan, säästetään ja siirrytään takaisin niukkuuden aikaan. Punainen tupa ja perunamaa.
Tässäkin ideologia ajaa ohi järjen.
– Ei saisi muistuttaa käytössä olevasta teknologiasta, koska sehän voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että – huh! – ydinvoimaloita ryhdyttäisiin rakentamaan lisää. ..."
Minusta filosofi jota lytätään sekä oikealta että vasemmalta, on varteenotettavampi kuin moni muu. (Enkä nyt tässä taarkoita Teuvo Hakkaraista. Joka myös puhui Brysselissä ’ilmastofantasioista’. ...
Ps. Minusta kuka tahansa poliittisesti saa olla mitä mieltä tahansa, siitähän demokratiassa on kyse, mutta minusta valheiden lateminen totuuksina ei ole muuta kuin ihmisten hyväksikäyttöä. - Rinnastaisin sen huumeiden myyntiin tai seksuaaliseen väkivaltaan.
Tämä on tärkein virke
PoistaSe (tasapuolisuusharha) tarkoittaa sitä, että pitää löytää vastakkainen mielipide, vaikkei sille olisi mitään perusteita.
Tuo voisi olla mainio suomen kielen oppitunnin harjoitustehtävä. Se poikisi oletettavasti vaikka mitä.
PoistaTuommoisia on kyllä ollutkin. Voin vakuuttaa sinulle, mikis, että harjoitus on hauska ja opettavainen. Nuoret ovat mestareita viemään keskustelun moniin suuntiin. Ja perusteluiksi kaivetaan vaikka mummon villahousut.
Nuoriin minäkin luotan, heidän mielikuvitukseensa. He osaavat - se on luonteenomaista heille - ajatelevat asioita sillä lailla ettei meikäläinen ole tullut edes ajatelleeksi. Vanha Jäärä.
PoistaPs. 'Mummon villahousut' on hyvä perustelu melkein mihin tahansa. (Ainakin jos ne vielä ovat lämpimät.) Mutta ei sekään aina riitä.
Kerran ihan oikeasti 'lätkähdin' Esko Valtaojaan kun ajoin autoa ja autoradiosta (autoillessani kuuntelen aina puheohjelmia, en ikinä musiikkia) Esko pohti uskontoja. Tiedemies kun oli, ja tähtitieteilijä kaiken lisäksi, fokusoi käsitettä että 'jumala loi maailmankaikkeuden' että "jos niin on, ja ihminen olisi tämän luomissession huippu... niin on pakko sanoa, että Hän on tässä epäonnistunut. Jos ihminen on parasta, mitä Hän keksi, ei se todellakaan paljoa ole".
VastaaPoistatms:sellaista hän sanoi. kuulin hänen haastattelustaan vain vähän, juuri tuon verran enkä enempää, koska tulin (autoineni) sinne minne olin halunnutkin tulla. ja pysäytin auton, väänsin siitä virrat pois kääntämällä virta-avainta määrätietoisesti vasemmalle, auto sanoi "tsöp tsöp" ja hiljeni. astuin autosta ulos, keskuslukitsin sen ovet "tsäp" yhdellä napinpainalluksella, ja menin Tarjan luo. joka oli leiponut meille pullia. (Joita ahneesti muutaman kpl:een kahvin kera Molokinkitaani ahmin. Jonka jälkeen vasta - koska käyttäydyimme sivistyneesti - siirryimme makukammarin puolelle pohtimaan muita päivänpolttavia asioita.)
Heräsin... ja luuni siis keräsin. Mikäs tässä. Mutta ei tämä samanlainen itsestäänselvyys ole mitä se nuorempana oli, silloin - oli kuinka krapulassa tahan, ja aika usein olikin - niin siitä huolimatta pomppas joka aamu virkeenä 'pehkuistaan' ja ajatteli "kiva herätä. mitähän kamalaa tämä päivä taas tullessaan tuo?" Aina oli edessä ihkauus Elämä.
VastaaPoistaSiihenaikaan (kuten kai meillä kaikilla) Elämän "parasta ennen" päiväys oli niin kaukana... niin kaukana, että ei kiinnostanut. Ei sitä viittinyt edes vilkaista, että koska? Koska... oli pää täynnä tähdellisempääkin fundeeraamista kuin hvor du kan tilbringe din evighed... Kerran Tanskassa yhdellä camping-alueella (oli Roskilde) tuli niin kamala ukonilma että ei saanut unta. Koko ajan vaan jyrisi ja välähteli. Kun kävin kusella ulkona, ja kastuin litimäräksi tietysti, näin että osa telttailijoista istuivat autoissaan. Autossa on kai turvallista istua ukonilmalla, niin kai, em mä tiedä. Itse ajattelin että "jos salama just mun telttaani iskee, ja mut hengiltä, niin onhan se v-tun ikävä juttu, mutta mitä mä sille mahdan, jos niin käy, em mitään?" ... Tällä tavalla uskon luonnontieteisiinkin.
PoistaHirveä trooppinen yö. Tuuletin kävi ja ikkuna oli auki merelle päin. Heräsin ambulanssien ujellukseen - niin ensin luulin. Merihanhet tulivat huutaen alapuoliselle niitylle. Ne tulevat joka kesä samaan aikaan samalle niitylle. Tänään korkeintaan 23 astetta, mikä on hyvä lämpötila.
VastaaPoistaJoo, olen ennenkin muistellut sitä kun Atlantilla päiväntasajan kohdalla m/s Actiinialla seilattiin, niin... päivisin oli 42 astetta plussaa ja öisin 40. Se oli kokemus jota en ikinä halua uudestaan kokea. Nukkuminen oli ihanmahdotonta. Ja jostain kaukaa, tuhansien kilometrien päästä, Saharasta lensi näkymätöntä hiekkaa meidän sieraihimme ja suihimme. Ei sitä edes nähnyt... mutta hampaat vain narskuivat, kun niitä iltaisin hammasharjalla jynssäsi.
PoistaIhan oli kamalaa aikaa.
Ps. Kun Ei siinä laivassa ilmastoituja hyttejä ollut, ainakaan meille messikalleille ei ollut. Yritettiin koisata miitsiipin täkillä (däck = kansi), mutta ei siitäkään mitään tullut. Mutta koko ajan jyskytettiin Pohjoista kohti. Ja jo Biskajanlahdella piti pistää pitkähihaiset vermeet päälle kun palelsi. Ja Rotterdamissa, voi veikkoset, siellä kylmäsi entistä enemmän! (Mutta se ei pelkästä säästä johtunut, eipä ei.)
Ihastuin aikoinaan minäkin Valtaojan tapaan popularisoida tähtitiedettä. Sittemmin enemmän hänen mielipiteitään kuultuani "ihailuni" on vähentynyt. En väitä, etteikö hänellä olisi kiinnostaviakin mielipiteitä, mutta sädekehänsä on himmenemään päin. Ilman vastaan väittäjiä, vastalauseita eri totuuksille, millainen maailma ja ihmiskunta silloin olisikaan!
VastaaPoistaDarwin on eittämättä ehkä eniten muuttanut ihmiskunnan uskomuksia. Tosin edelleenkään eivät kaikki usko ihmisen eläimelliseen alkuperään vaan edelleen siihen, että Jumala loi miehet maan tomusta puhaltaen heihin hengen ja naiset miehen kylkiluusta. Toisaalta uskomukset eivät kovin paljon poikkea toisistaan, kuin voisi olettaa, varsinkin jos Jumala koetaan maailmankaikkeutta pyörittävänä energiana.
Mene ja tiedä. Voidaanko varmasti vieläkään todistaa täysin pitävästi suoraa yhteyttä nykyihmisen ja apinaihmisten välillä.
Olisi se huikeaa, jos ihmissuku olisi eksynyt tänne toisilta tähdiltä, mutta todennäköisesti ei ole.
Jos "ihmissuku olisi eksynyt tänne toisilta tähdiltä", niin eihän se vastaa kysymykseen, laajentaa vain kysymysasettelua: "mistä se ihmiskunta sinne toiselle tähdelle on tullut?"
PoistaMinustakin Valtaoja on välillä liian "sympaattinen". Oikean tieteentekijän kun pitää olla mahd. yrmeä. Siksi jos kiistellään kilpaa Valtaoja/Enqvist asetelmalla, että kumpi heistä on uskottavampi, mielestäni Kari sitä on. - Hän on "yrmympi".
Totta, että kysymys laajenisi äärettömyyksiin asukkaista maailmankaikkeudessa.
VastaaPoistaEi Kari E. ole "yrmy" ainakaan luennolla, jossa häntä kuuntelin. Ehkä hän on vielö enemmmän piilohumoristi kuin Esko V.
Valtaoja lässyttää aika ajoin ärsyttävästi.
Huumoria löytyy molemmilta, mikä on aina plussaa.
Minunpa alkoi tehdä mieli keitettyjä punajuuria! Mässäilen kohta niillä ja homejuuston kanssa. Mökki tuoksuu nyt mullalle punajuurien keittämisestä johtuen. No eipä mittään hämminkiä. Kotoisa tuoksu: Maasta minä olen tullut, ja maaksi tai tuhkaksi minun pitää tuleman.
VastaaPoistaPunajuuret ovat kyllä mukavia olioita. Nam, nam.
PoistaÄiti keitti usein punajuuria! Harvoin näitä juureksia näkyy trendiruokien aineksina. Itse olen laittanut punajuuri-homejuustovuokaa.
PoistaNiin olivat! Hitto kun nuo teleoperaattorit lykkää soittoa ja viestiä yhtenään. Kilpailu asiakkaista on hurjaa.
VastaaPoistaNo niin, tämä vielä filosofeista: Minnekäs Mikis heivasit Marxin. Toki hän oli talous- ja yhteiskuntatieteilijä, mutta myös filosfi. Aikoinaan tavasin Pääomaa sormi suussa ja tukka pystyssä. Myöhemmin olen lukenut hänen ajatuksistaan ja näkemyksistään minua viisaampien analyyseja. Tietyti Marxin kaikki ajatukset eivät vanhene, mutta aina on otettava huomioon nerojenkin ajatuksia lukiessa historiallinen tausta ja aika jolloin heidän lamppunsa ovat syttyneet pääkopassa.
Teorioita ei aina voi siirtää suoraan käytäntöön. Vääriymmärtäjiä ja päällepäsmäreitä maailmassamme riittää joka lähtöön.
Marx ymmärretään useimmiten väärin, niin minäkin kai teen. Marx nyt vähiten oli poliitikko ja "marxilaisuus" - semmoisena kun sen ihmiset jotka taustoja eivät tunne - olisi nostanut nuoren Marxin hiukset pystyyn! Lähinnä kauhusta.
PoistaN.S. Neuvostoliittolaisella ”marxilaisuudella” ei mitään tekemistä Marxin kanssa ole. aitsi tietysti (= neuvostojohdon) taholta kulttimaiseen ylistykseen jotanut hämäys ja valhe.
Ps. En pidä ihmisistä jotka siteeraavat Marxia tai puhuvat hänestä pahaa/hyvää vaikka eivät hänen kirjoituksiaan ole lukenut. Se on epäreilua --- Iines, Sinäkin Brutukseni! Marx oli hyvin tarkka taloustieteilijä, keräsi tilastoja vaikka mistä ja teki niistä synteesejään: aivan omanlaisia analyysejaan teki! Historiallinen hemmo! Sosiologi ennen kun keksittiin että sosiologeja on.
Pss. Sitä paitsi teidän - jos niin ylivoimaisen fiksuja olette ja päätätte Marxiin tutustua - niin teidän pitää päättää tutustutteko ns. "nuoreen Marxiin" vai "vanhaan Marxiin". - Hän kun - niinkuin älykkäät ihmiset yleensä - muutti näkökantojaan kun ajatteli asioita uudestaan. (Siitä huolimatta nuorempi Marx on parempi kuin vanhempi Marx. Tai tämä siis on minun mielipiteeni, ei kaikkien. Joskus muutokset eivät mene parempaan suuntaan.) - Marxin suhde Engelsiin oli tärkeä, siitä tämä filosofinen pointsi (eli ulottuvaisuus).
Tunnen Marxia suurin piirtein saman verran kun toista ihailemaani ukkoa, Newtonia, jota en ole lukenut juuri ollenkaan. (Marxia olen vähän kahlannut. Nilkkoihin asti.) Molemmat kumminkin muuttivat maailmaa enemmän kuin Hitler Stalin Hannibali Caser tai Aleksanteri Suuri, nämä paskapäät, edes märimmissään unissaan uneksivat.
Hurjia äijänkäppyröitä olivat!
" ... ja "marxilaisuus" - semmoisena kun sen ihmiset jotka taustoja eivät tunne ..." tuntevat
PoistaTarkoitan että kun kuvittelette tuntevanne hänet, ette te häntä tunne. Tunnette väärin. Marxiin voi tutustua lukemalla hänen kirjojaan, mm. Pääomaa. (Ihanaa, Leonoora!) Vähiten Marxiin tutustuu lukemalla Kokoomuksen puolueohjelmaa. Tai kuuntelemalla perussuomalaisten kansanedustajien puheenvuoroja. (huh. huh!)
No kerro, mikis, miksi Marxiin pitäisi tänä päivänä tutustua?
PoistaMitä Marx opettaa meille ilmastokriisistä ja väestöräjähdyksestä? Talousasioista minulle ei kannata haastaa. Ja minulle kommunismin junakin meni jo. Uskoni yhteisomistuksiin ei palaudu.
Lyhyesti: Kapitalistinen tavaratuotanto olisi ilmeisesti Marxin mielestä eräs syy ilmastokriisiin.
PoistaTuskin meille enää tarvitsee kädestä pitäen opettaa mitä sen suhteen pitäisi tehdä.
Väestön kasvusta Malthus syytti köyhyyttä, johon Marx olisi varmasti esittänyt lääkkeeksi yhteiskunnallisten olojen parannusta,ja ilmeisesti myös ehkäisyvälineitä.
Näin se menee, globaali yletön tavaran- ja jätteentuotanto ja köyhyyden tuottama väestöräjähdys.
PoistaHintalappu kehitysmaiden, Afrikan ja Aasian köyhyyden poistoon vain on niin mieletön, että ei taitaisi mikään riittää. Ihmisten, kokonaisten väestöjen koulutus ei ole halpaa. Siitähän se lähtee, se on ensimmäinen keino kohentaa oloja kansan omaehtoiseen nousemiseen pimeydestä valoon.
" ... Mitä Marx opettaa meille ilmastokriisistä ja väestöräjähdyksestä? ..."
PoistaÄlä nyt leiki ällitälliä, ole niin kiltti. Mitä Jeesus meille opettaa ilmastokriisistä ja västöräjähdyksestä? Tai Platon, Herakleitos, Sokrates, Jaakko Jahnukainen, Descartes, Kant, Hegel... Kyllä he kaikki meitä opettavat myös ko. asioista. Pitää vain osata lukea heitä!?!
Ei vaineskaan, äläpäs naljaile Mikko. (No en.) Mutta kyllä mä iines ihanainen opetan sulle Marxin (huom! EI siis marxilaisuuden) käsitteitä jos niin haluat? Mutta vasta joskus kun jaksan, nyt en. ... Herakleitos... hän dialegtiikan isä on (Wikipedia väittää että Zenon Elealainen. En ole samaa mieltä. Mitähän mieltä Rauno Räsänen tästä olisi? Jää vain arvailujen varaan.) Herakleitos (joka oli muuten ateisti: tositavatonta siihen aikaan) opetti, että kaikki yhtaikaisesti on eikä ole olemassa... että kaikki on liikkeessä ja virtaa, ilmestyy ja katoaa jatkuvasti... Hänen kuuluisin lauseensa on se (tai siis virke) on tämä joka menee jotenkin näin: "Kukaan ei astu kahdesti samaan jokeen, sillä mikä seuraavalla hetkellä tapahtuu, ei ole koskaan sama kuin edellisellä".
Nimimerkki: "aihetta enempään, min kære ven"
Eli Marx ei nähnyt tulevaisuuteen, mihin kaikki työ johtaa: ylikulutukseen, liikakäyttöön. Jos on nero, sen voisi kyllä nähdä, Orwellin ja Kafkan lailla.
PoistaIhailen Kafkan näkijänlahjoja. Olen viitannut häneen muutaman kerran jutuissani, joissa ihmistä etäännytetään virkakoneiston ja yleensä toimijoiden suorakontaktista suljettujen linnakkeiden taakse.
Sekoitat nyt hieman käsitteitä, Iines rakas. Mutta älä välitä, minä sekoitan niitä kohta vielä enemmän. Tai ainakin yritän.
PoistaMarx teki synteesin, eli Teorian. Se kattoi (talouselämästä lähinnä) kaiken mikä siihenaikaan oli mahdollista tietää. Nyt ymmärrämme (= kiitos tieteen, ei uskonnon!) asioista enemmän. Totta kai KAIKKI vanhat teoriat, Sokrateen teorioista (eli käsityksistä) lähtien ovat enemmän tai vielä enemmän 'kolhiintuneita'. Koska ymmärrys menee koko ajan eteenpäin, eli siis Tiede. (Ja Uskonto kevein poloneesin askelin steppaa sinne minne se kuulukin: Historian Romukoppaan.)
Kafka on hieno kirjailija, Orwellin tunnen taas sielunveljekseni.
Mutta...
kun puhut näkijänlahjoista... en ymmärrä mitä sillä tarkoitat? Sitäkö, että joku sanoo että "50 vuoden kuluttua tämä ja tämä asia on näin ja näin", ja sitten kun 5-kymmentä vuotta on kulunut, asiat juuri näin ovatkin?
Entäs sitten?
Tuolla ei ole mitään käyttöarvoa. Kyse on samasta kuin että Lotossa saa aina joku 7 oikein; se joka miljoonapotin saa, ei hän tiennyt niitä oikeita numeroita. Paskanmarjat. Kun tulevaisuuden "ennustajia" on tarpeeksi monta, vaikka 1078,9 miljoonaa vekkulia, niin AIVAN varmasti jonkun ennuste osuu täysin Napakymppiin! (Ja hän pääsee kihlattuansa kanssa viikonlopuksi Ranualle.)
Marx ei todellakaan ollut mikään Humbuukinteltan "tiettyyn perinteiseen kansallispukuun" pukeutunut must... siis kotoperäinen suomalaisakka! - Ei. Hän teki ’Synteesin’, niin kuin Newton omansa, niin kuin Darwin, niin kuin Einstein, niin kuin niin kuin niin... etc.
Esim. Freudin (Sigmund Freud) käsitykset on nykytiede aika yksimielisesti teilannut. Että väärässä on herra ja herran teoriat ovat vääriä. Mutta samalla lisäävät (muotoilu+sanasto minun) että "erehtyessäänkin hän antoi tieteelle enemmän kuin juuri kukaan muu oikeassaolija koskaan". – Hieno anteeksipyyntö, eikä totta?
PoistaNerot pruukaavat olla tommosia. Semmosia ja tommosia. Kuka niistä tolkkua ottaa? Sus siunakkos! (Ja Hemmi-täti pljäyttää kätensä yhteen. "Tsip tsip", hän sanoo, "tsrippi stirp". Ja metsänreunasta lyhyin tikittävin kananaskelin juoksee kauheeasti kanoja joille Hemmi-täti esiliinan taskusta heittää jyviä. Ja minä, joka siihen aikaan ole vielä pieni poika, katson ikkunasta kun...
hemmitäti kanasensa niitylle ajoi mutta metsästä hiipi se hiljainen Mikko, viekas ja pitkähäntäinen
Ihanaa, jäteauto kävi tyhjentämässä jäteastian. Iloinen asia, jos mikä!
VastaaPoistaTaiteesta vielä tämä: Kaupunkimme taisemuseossa on parhaillaan Nanna Suden ja Canal Cheong Jagerroosin yhteisnäyttely: Blu and red - kaksi matkaa - joka on käytävä katsomassa. Onneksi näyttely jatkuu lokakuulle asti.
Nyt poistun takavasemalle joksikin aikaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOi miksi, Liisu-kiltti!
PoistaEhdin nimittäin lukea sen ja se oli hyvä kommentti.
PoistaPoistin kommenttini syystä, että se harmitti jo itseäni. Mikä ihmeen päällepäsmäri luulen olevani. Yleensä, jos kerron jotain omasta elämästämme, minulle tulee syyllinen olo: Mitä minä oikein puhun. Juuri puheistani olen saanut kuulla kritiikkiä.
PoistaKysyin kerran, mikä menee vikaan kun yritän puhua jollekin rehellisesti. Vastaus, jonka sain, pani ajattelemaan.
"Kun sinä puhut jollekin, puheesi menee kuulijan iholle asti."
Mutta sehän on tarkoitukseni, vastasin.
"Mutta harva ihminen haluaa kuulla totuuksia itsestään tai toisista."
Entä jos kerron positiivisia asioita? Eikö jokaisesta tunnu mukavalta saada kuulla hyviä asioita itsestään tai toisista? kysyin puolustaakseni itseäni.
"Mutta oletko huomannut miten luotettavana ja mukavana pidetään henkilöä, joka ei alennu puhumaan toisista millään tavalla? Hänen seuransa on turvallista. Ei tarvitse pelätä että joku jolla on tapana puhua iholle asti sattuisi vahingossa tuikkaamaan ihon alle!"
Jaa, jaa. Ymmärsin kyllä mitä hän tarkoitti. Mutta sitten tuli pulma. Kun en osaa puhua oikealla tavalla, yleisesti, tarkoittaako se sitä, että minun on lopetettava puhuminen kokonaan, mietin.
En nyt oikein ymmärrä Ystävääsi joka "tommottis pamplaa"? Ethän sinä täälläkää et ikinä etkä koskaan sanallakaan puhu kenestäkään toisesta pahaa. Itseäsi aina vain tukistat. Se on väärin. Voi jos joskus vittuilisit vaikka minulle, kyllä ilahtuisin siitä! - Kiukkua on välillä kiva purkaa, ja kiukkuiset ihmiset on kivoja, etenkin välillä.
PoistaLiisu, älä ole liian ankara itsellesi. Kommenttisi oli hyvä, kun luin sen pikaisesti puhelimeltani. Vasn poisto-oikeus toki on, joten ok! Kiva että kirjoitit uuden kommentin.
PoistaLiisun kommentit ovat aina hyviä, luen niitä mielelläni.
PoistaHistoriaa siten kuin minä sen ymmärrän.
VastaaPoistaMarxixmia en kovin paljoa tunne, eikä se minua kiinnosta. Ei kiinnosta sen pohtiminen, mikä kirjoituksissaan osoittautui todeksi, mikä taas on roskistavaraa. Se lienee käynyt kaikille selväksi, ettei taloudesta ymmärtänyt mitään. Filosofi, jolla sattui olemaan jotain sopivaa Leninin murhaajajoukolle. Hirmuteoille täytyy saada puolustus jonkinlaisesta teoriasta, Hitler teki virheen, että tyytyi omiin jorinoihinsa Mein Kampfissa. Todellisessa elämässä Marx lienee ollut niin oman tiensä kulkija, että olisi elossa ollessaan irtisanoutunut jyrkästi murhaaja Leninin tuhoamispolitiikasta.
Reaalisissa kommunismiin pyrkimissä on aina ytimenä ollut: "On väärin, että noilla on rahaa, mä haluun sen kaiken itselleni!" - Suomalaiset kommunistit olivat pullahiiriä, jotka pelottivat Neuvostoliiiton kommunistisen puolueen veljespuoluetta, maalaisliittoa.
Minusta mielenkiintoista on se, ettei tsaareista puhuta sinä, mitä he olivat, vaan esimerkiksi siitä kuinka "jalomielisesti" tai huonosti kohtelivat Suomea. Tsaarit ja Euroopan keisarit olivat vallankumouksien aikaaan täysin vanhentuneita hirmuvaltiaita, heidät oli pakko kaataa, he itse vallankumoukset aiheuttivat, muuta mahdollisuutta ei ollut. Maailman historian suurin onnettomuus on, että Leninin mielipuolinen murhaajakopla onnistui vallan itselleen anastamaan. Lennusta sikisi vielä toinen samanlainen, Kiinan Mao, ja vielä lukuisa määrä pienempiä.
Reaalisissa kommunismiin pyrkimissä on aina ytimenä ollut: "On väärin, että noilla on rahaa, mä haluun sen kaiken itselleni!"
PoistaKapitalisteissa on ytimenä: "On oikein, että minulla on kaikki nämä rahat, työväen kurjistaminen, tarvittessa hiekkakuopalle vieminen, on liiketalouden edellytys!"
Dillingeriläistä pankkirosvomytologiaa. Tosin Bertol Brecht, runoilija Jumalan armosta, totesi että "Miksi ryöstää pankki? Pankin perustamalla ryöstät ihmisiä paljon helpommin."
PoistaBrecht sanoi tuon luultavasti, kun lappoi kultalusikalla hopealautaselta ruokaa suuhunsa, palvelijoiden odottaessa kärsivällisesti herran määräyksiä.- "Pthyi, en minä viitsi mitään pankkeja perustaa tai ryöstää niitä, nukunkin rahasäkkien päällä!"
PoistaTiedän, että tykkäät Kaisasta. Äläkä nyt väitä et. Koska silloin en usko sinua tämänkään vert kuin nyt.
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=XOeJGgDFz54
Noh, voi olla että makusi onkin jotain toista, mutta Hanns Eisler on siitä huolimatta v-tun hyvä säveltäjä. Kuuntele, vaikka!
Kyllä tuo on hyvä. Muutosta tarvitaan ja vaikkei tarvittaisikiaan, sitä tämä on. Muutos on onneksi monesti parempaankin, valitettavasti usein jotain muuta. Rajut muutokset synnttävät aina ruumiskasoja.
PoistaToinen hyvä sanoitus on: "meitä keisarit ei enää hoivaa, eikä veriset julmuritkaan..." - Se ei tietysti pitänyt paikkaansa, mutta antoi ihmisille aikoinaan toivoa.
Svejk-kirjan huumorin takaa näkyy se kamaluus, joissa monarkioissa aikoinaan elettiin. - Keisareiden täytyi kaatua.
Svejk on hyvä. Hyvempää hyvempi.
PoistaMOT. Kultalusikka suussa ja hopealautasilta syöminen ei koskaan estänyt Bertolt Brechtin hyvää kirjoitustaitoa. Pohdinpa vain, pitikö Brecht köyhistä ja kurjista, vai inhosiko heitä. En tiedä. Minusta köyhistä ja kurjista ei voi kukaan pitää, toivottomuus tekee ihmisestä pedon.
PoistaBrecht oli etuoikeutettu, siis jo paljon ennen DDR:ää, ja tiesi sen itsekin ja käyttäytyi sillä tavalla. Hän mm. ennen Hitlerin valtaanousua voitti senaikaisessa Saksassa jonkun ihme reklaamikilpailun, keksi tosi-iskevän lauseen, ja sai siitä saatanasti saksanmarkkoja. Hän tiesi että on Nero ja käyttäytyi sillä tavalla kuin Nerot käyttäytyvät. - Mutta en usko että hän sen (pohjimmiltaan?) pahempi ihminen oli, kuin sinä tai minä.
PoistaEi paha ole kenkään ihminen, mutta me olemme Brechtiä heikompia.
PoistaEi paha ole kenkään ihminen, mutta toisen on heikommat toista.
PoistaHeikot kenkät.
Vuonna 1973 kuollut isoäitini sanoi aina "kenkät", en tiedä mikä murremuoto se oli, ikänsä oli Hausjärvi-Hyvinkäällä asunut. Pientä vähemmällä, ilmeisesti surkealla, kansaneläkkeellään elätti broidipuoleni ja minulle osti pikkujätkänä ollessani Hyvinkään markkinoilta pallon, josta kovasti tykkäsin. Testasi minua kerran ja näytti lipastostaan kolikoita. Sanoi, että saan ottaa minkä tahansa haluan. Osasin minä markan ottaa, se oli silloin iso aarre ja olin onnellinen. Isoäidilläni oli luja luottamus Jumalaan, kaikki hyvä, mitä uskonnosta ajattelen, perustuu hänen ihanuuteensa.
Yhdessä hellahuoneessa broidini kanssa asuivat. WC oli porraskäytävässä, yhteinen muiden kanssa. Taloa nimitettiin Sotalaivaksi sen muodon vuoksi, taiteilija Yrjö Saarinenkin siellä asui kuolemaansa asti. Isoäitini oli broidin vuoksi ostanut mustavalkoisen television, sitä lapsena silmät suurina tollotin, Pätkis-piirrosohjelmaa ja muuta. Ei meillä sellaista ollut ennen kuin -68 faija serllaisen hankki. Isoäitini osti broidilleni hienon Batman-auton, jota kovasti ihastelin. Isoäitini oli kovasti pahoillaan, kun broidi purkasi sen. Ei sitä kasaan enää millään saanut.
PoistaMiehensä, lumppuri ammatiltaan, minun toinen isoisäni, oli aikoinaan syyllistynyt miestappoon, linnassa kuoli. Yksityiskohtia en tiedä, äitini ei ole koskaan kertonut. Äitini on vain kertonut, että isä aikoinaan lupasi viedä heidät käymään kotipaikkakunnallaan, ihanassa paikassa, Sysmässä. Se se muistaakseni oli.
PoistaToinen oikea isoäitini oli kuollut, kun isäni oli kymmenvuotias. Äitinsä lemmikki oli ollut, isoäitipuoleni kohteli häntä huonosti. Kerran olen sen isoäidin haudalla käynyt jossain keskisuomessa. Meillä oli kuski ja faija oli kännissä, minä varmaan jotain 15-16. Faijani alkoi siellä itkemään, kyyneleet valuivat vuolaasti: "anteeksi äiti, että kännissä haudallesi tulin!"
PoistaIhanalle lapsuuteni seikkailupihalle, Hangon radan ratapihalle, kapitalisti rakentaa nyt isoja kerrostaloja, malliltaan á la tikkurila. Siellä äitini on maanut hangessa, lakanan alla venhempiensa kanssa, ryssän pommituksilta
Poistasuojassa. Ryssä pommittin Hyvinkäätä voimakkaasti nimenomaan talvisodan aikana, äitini lienee ollut jotain neljävuotias, mutta muistaa sen yhä hyvin. Muistaakseni kaksi kolmasosaa pienen Hyvinkään rakennuskannasta tuhoutui. - Terkut vaan kuppatautiin kuolleelle Lenin-sedälle, hyvin menee ja kroppasi pitäisi viedä ongelmajätelaitokselle yhdessä hyvän ystäväsi Stalukan kanssa.
Juice lauloi: Ratapihalla Hyvinkään, tihkusateinen yö, missä pilttuussa ryvinkään, siitä tullut on työ.
PoistaIsoäitini oli siellä hellahuoneensa mustavalkoisesta televisiosta nähnyt Heikki Kahilan ja ihaili tätä suuresti. Vitsaili Kahilan kanssa menevänsä naimisiin.
PoistaMarx kuoli kun Lenin oli 13 -v. Mun päähäni ei mahdu miksi sinä Marxia siitä syytät mitä Lenin teki? Onko se Marxin vika että Lenin (tahallaan) käsitti Marxin väärin ja toteutti omaa (humanistista) leninismiään...
VastaaPoistavittu, mua ärsyttää että puhutaan asioista mistä ei mitään tiedetä. Sinä sentään sanot että et Marxia ole lukenut, eikä hän sinua kiinnosta, se on hyvin sanottu. Tosin huomaa sen muutenkin susta. Marx oli nimenomaan taloustieteilijänä pätevä... kyllä sen tunnustavat kapitalistisetkin taloustieteilijät! (lainaus V. Linnalta) Tosiasia on että Marx pyörisi haudassaan kuin hyrrä jos hänet marxilaiseksi ymmärrettäisiin sillä lailla kun ns. kommunistit hänet ymmärsivät/ymmärtävät yhä. Eli kähvelsivät hänet.
Onko tämä teidän niin vaikea käsittää? (Oligarkkien juoksupojat/-tytöt ja Patruunien kiltit sylipuudelit?)
Mutta Mikisi, enkö juuri ollut kaikessa melko samaa mieltä. Marx tosiaan kuoli 1800-luvulla, siksi hän ei ole kiinnostava. Kirjoituksessani yritin vihjata, että Marxin kirjoitukset olivat aasi, jolla Leninin kopla ratsasti.
PoistaMikis, on se vaikea käsittää. Vaan en minä syytä siitä tyhmiä ihmisiä, vaan Marxia itseään. Jos hän kerran oli niin nero, niin miksi hän ei ilmaissut itseään selkeämmin. Nerolle on paljon annettu ja häneltä voi vaatia selkeää kirjoitusta, jonka hikiset kommunistitkin ymmärtävät.
PoistaTiedän kyllä sen, että häntä pidetään nykyään uudenlaisessa arvossa. Minä pölkkypäänä yhdistän hänet kommunismiin, joka ei ole tavallista kuolevaista varten. Enkä yhtään sure sitä, että olen väärässä.
Nämä ovat tällaisia tunneasioita. Marxilla ja Leninillä yhteistä oli vain havainto muuttuvasta maailmasta ja muutoksen tarpeesta. Marxin motivaattori oli ajattelun tarve, Leninin taas murhanhimo. Leninin psykopatologiseen hulluuteen johti ehkä veljensä kuolema tsaarin väen teloittamana. Geneettistäkin saattoi tuon perusteella olla.
PoistaNauratti, kun vilkaisin Wikipediasta Leninistä ja Nicaraguan Daniel Oriegasta kertovia artikkeleita ja niiden silkinpehmeitä sanoja jaloista herroista.
Enkeleitä, onko heitä, edistyksellisille aina on.
"Ortega"
PoistaImmanuel Kant on yksi älykkäimpiä ihmisiä mitä ikinä maapallollemme on tupsahtanut. Hän oli filosofi ja kirjoitti niin vaikeaselkoisesti että hyvin vaikea häntä kenenkään on ymmärtää.
PoistaNiin, "miksi hän ei ilmaissut itseään selkeämmin"...?
No hänhän nimenomaan kirjoitti selkeästi! Se on ihan täysin meidän vika ettemme häntä ymmärrä.
Mutta miksi James Joyce kirjoitti "Finnegans Wake´n"? Koska sitä ei ymmärrä kukaan. Rohkeimmat asijantuntijat ovat sitä mieltä että se kertoo jostain, mutta toiset ovat sitä mieltä että "ei varmaan kerro!" Ja vakivimmin otetut kriitikot eivät sano mitään. - Joyce käyttää kirjassaan kymmeniä, kymmeniä eri kieliä, ja välillä vaikka mitä. Sanakin alkaa ranskaksi mutta päättyy irlanniksi. Kuka siitä saa selvää, ei kukaan. - Onneksi en osaa englantia että olisin yrittänyt lukea sitä koska vaikka se siis mukamas on englanniksi kirjoitettu, ei se sitä ole.
Minkä takia Joyce kirjoitti tuollaisen kirjan? Em minä tiedä. Voi Hyvänen Aika, mistäs minä sen tietäisin!? (Mutta jos suorassa TV-lähetyksessä - esim. Kulttuuri ja Koti lähetyksessä minulta tuota kysyttäisiin, niin sanoisin ... samalla kun huolimattomasti pyyhkäisin veikeän mutta seksikkään tukkakiharan pois otsaltani - että... "Ehkä se vaan halus vittuilla ihmisille".)
Marx kieltämättä - sekä hyvässä että pahassa - on ihminen joka maailmaa on helvetin paljon muuttanut. Paljon, paljon enemmän kuin kukaan yksinvaltias, esim. Newton ja Darwin ovat samaa luokkaa. - Taiteilijoista tässä yhteydessä on turha puhua, kyllähän esim. Shakespiere aika hyvä oli Leonoora da Vinci, mutta mitä he maailmassa mullistivat? (eikun nyt ole eri mieltä mitä väitän! bach tolstoit rembardit etc... kyllä he myös maailmaa ovat muuttaneet! totta hiivatissa!)
VastaaPoistaMinusta sinä nyt liioittelet Groucho Marxin merkitystä, vaikka upea olikin.
Poistagroucho on must!
PoistaPasilan asema ostoskeskuksineen avataan lokakuussa. Vailla mieltä oleva omistava taho on nimennyt sen erikoisesti: "Mall of Tripla". Mall-sanan jouduin katsomaan sanakirjasta, meinaa näköjään ostoskeskusta. Minä nimitän vastedes paikkaa Triplamälliksi.
VastaaPoistaKatolinen kirkko kielsi Edith Piafin hautajaisista messun, mutta siellä oli ihmisiä kuin meren mutaa, satojatuhansia.
VastaaPoistaIhanan kauneimman hyvän parasta on, Kun Edith laulaa: "EI, EN KADU MITÄÄN!"
Edith eli vain 47-vuotiaaksi, sattumalta faijani kuoli samanikäisenä. Noissa kuvissa Edith näyttää aivan kasikymppisellä, ihanaa elämää oli takana runsaasti ja hän oli ihanan kaunis.
PoistaKun Edith Piaf laulaa hänen äänensä lävistää kuulijan ihon sanoine ja sävelineen ja kulkeutuu suorinta tietä tämän sydämeen. Leviää sieltä ympäri ruumista veren ja hengityksen mukana. Ja se kestää ja kestää ajankin läpi. Miten se on mahdollista? Se johtuu tulkinnasta. Esittäjän koko elämä on ladattu laulun sisään. Se elää siellä kuolematta. Se on meidän yhteistä omaisuutta, jonka arvoa ei mitata rahassa.
VastaaPoistaKauniita ja oikeita sanoja, Liisu, Edith Piaf on yksi ikuisista. Hän on yksi niistä laulajista, joiden tuotantoon palaan Juutuubista yhä uudelleen ja uudelleen.
PoistaPierupaukkeen serenaattaa nyt kuuntelen, se on sydämen raikastavan suloisen suurenmoista iloa, miksei ahdistavan masentavaa suruakin.
VastaaPoistaPierupauketta.
Sofia Jessica Belórf, joka on tullut kuuluisaksi siitä, että on julkimoiden julkkis, on vapautettu "homesellistä". Korostan, ettei Sofia ole syyllistynyt rahanpesuun, vaikka onnen ihmeellisen sattuman kautta löysikin mieskaverin, joka oli satumaisen varakas. Mies kaveri on roistoudesta epäilty, mitään ei vielä ole näytetty toteen. Sofia on erittäin älykäs ja pystyvä nuori nainen, veikkaan, ettei alle neljävuotiaille tarkoitettu palapeli tekisi suuriakaan vaikeuksia.
VastaaPoistaKuinka joku jaksaa elää elämää, jossa ei tarvita aivoja ollenkaan? Minun tulee sääli tätä tuotetta (Belorf). Miten ihminen voi tyytyä elämässään niin niin vähään?
PoistaMinäpä nautin suuresti Leevi Lehdon uudesta suomennoksesta. Vaikka putosin välillä totaalisesti kärryiltä, kieli, huumori ja henkilöt ovat se liima, joka piti kiinnostusta ja uteliaisuutta yllä. Väkivallasta en kylläkään tykkää. Kirjailija Joycen Odysseus sisältää Homeroksen teoksen kohtaukset ja ihmiset muunneltuna samassa järjestyksessä. Pitäisi lukea molempia yhtäaikaa. En ole niin tehnyt. Voisi olla jännä kokemus. Viitteitähän Lehdon suomennoksessa on lähes puolet sivuista, kiintoisia nekin.
VastaaPoistaJostakin olen lukenut, että Joyce (ilkikurinen) halusi teoksellaan järjestää kirjallisuudentutkijoille ja kriitikoille teoksellaan hieman "tutkittavaa".
Joycen Odysseus on jäänyt minulta kesken, mutta alkuperäisen Homeroksen Odysseian olen lukenut ja kirjoittanut siitä tutkielman. Teki suuremman vaikutuksen kuin Kalevala konsanaan.
PoistaJoycen Odysseusksesta muuten joku ihminen voisi kirjoittaa alustuksen Iineksen Einesbaariin. Vai eikö? Siis ei mitään perinteellistä kirjallisuusessettä ko. kirjasta, koska meidän kyvyillemme se on mahdotonta, vaan lähinnä lyhyt alustus joka herättäisi meidät keskustelemaan lukukokemuksistamme contra Joyce? Ja tulokulma tälle Kinkerille olisi nimenomaan EI-akateeminen!
PoistaMinulla ainakin tämä kirja on hyllyssä, Penan suomentamana. Noin neljä kertaa olen sen jättänyt kesken mutta kaksi kertaa lukenut loppuun asti.- Ei kahta kolmannetta!
No juu, tarkoittaa sitä, että sinä, Mikis, kirjoitat sen.
PoistaMiksei Homeroksen eepoksesta? Sen olisin lukenut, mutta en Joycen versiota. Mutta siis kannatan silti Joyceakin ja ehkä oikemminkin sitä, koska Homeroksesta on jo sanottu niin paljon semmoista, mikä tiedetään ja on selviö.
PoistaEinesbaari on avoin Mikiksen Joycelle tai Leonooran Joycelle tai kenen vaan. Luen niin pitkälle kuin ehdin ja jaksan. Samalla voisin miettiä, miksi kirja on ylimaallisen ylistetty ja samalla monelta keskenjätetty.
Kaipa joku muistaa Einesbaarin Alastalon salit? Tapsan mahtava alustus. Mammuttia luettiin ainakin meillä niin, että savu nousi päästä.
Viimeiset mielipiteeni teidän muiden mielipiteistä jäivät tuonne hieman taemm'malle. Kun olette niin ketteriä kuin kärpät. Minä hitaana hämäläisenä en... niin, ootteko muuten kuulleet miksi Jatkosota piti käydä? No kun hämäläiset ei ehtineet Talvisotaan. hehh hehehh heeh...
VastaaPoistaJoo ja juu, ai nou, on olemassa huonoja vitsejä ja vielä sitäkin huonompia kaskuja. Päätin osallistua tällä.
Tietysti voisimmehan me samantein tutkia tuota Joycen Finnegans Wake´akin. En ole ennen kenenkään kanssa siitä pölissyt. Mutta on minulla siitä sellainen käsitys että on ihan sama sanooko siitä mitä tahansa, aina on vähintäin yhtä oikeassa sen kanssa joka ei sano siitä mitään. Toisaalta, jos näin on, ei kirjan lukeminen edes ole tarpeellista. Plussaahan (ei, s-boonuksia siitä saa), lukeminen silti kai olisi. Tai varma en ole. Koska... ihmiset vähemmästäkin saavar ns. raivareita kuin Anne Bernerin taksiuudistuksesta...
VastaaPoistaToinen kirjatuttavuus mistä haluasin kanssanne kekustella olisi Solmu Mäkelä. Eikun...ihan oikeasti Agnar Myklen "Laulu punaisesta rubiinista" oli aikoinaan polttava uutuuskirja. Etenkin kun sen painos - viranomaisten valvomien silmien alla - poltettiin voimalaitoksen polttouunissa.
Mitä Nöyrimmin
Kunnioituksella
Teidän
mikis
Osaan panna elokuvaohjaajia - rakastan elokuvia! - paremmuusjärjestykseen, eikä se ole edes vaikeaa, mutta en kirjailijoita. Runoilijoitakin on niin helvetisti joista tykkään kamalasti. Mitä niitä latelemaan? Olin aika nuori kun luin Günter Grassia; ikinä en oo siitä kokemuksesta irti päässyt. Mutta jo nurkan takana odotti toinen pirulainen: Aksel Sandemose. Forssa = Jante, sitä on kaikki paikkakunnat (tämän opin vasta myöhemmin), myös Kallio ja Rööperi Las Vegas. (Koska Jante ei ole paikkakunta, vaan osa meitä itseämme.) Ja sitten kaikki amerikanjuutalaiset, voihan Venäjä, Bellow, Roth, Doctorow, Ginsberg, ewtc, näitä on vitusti enemmän kun ehtii edes muistaa. Ja itse asiassa pohjoisamerikkalainen kirjallisuus ei minulle koskaan läheisintä ole ollut, mutta jos nyt tässä vaiheessa sukellan espanjalaiseen tai saksalaiseen kirjallisuuteen, saan oikosulun. Pääni oikeasti pimahtaa. Kun sieltä syvimmät lukukokemukseni kumminkin oon voi nenä) ammentanut. Ja venäläisiltä klassikoilta, kun joku ne ensin minulle (kiitos, passiiba) on minulle ensin suomentanut. Gogol...
VastaaPoistaäsch
Kirjoja on aivan liikaa. Fahrenheit 451 on hyvä elokuva. Kirjojen lukeminen on epä-suomalaista. Heil!
Ja lopuksi, rakkaat hikiset Murmelit, loppukevennys.
VastaaPoistaKuka filosofi sanoi:
"Miksi toteuttaa suunnitelma, jos se jo ajatuksena on hyvä"?
Ja opettaja, tuo kaikkitietäjä, on ensin äänessä:
- Ja Leena jo ensimmäisenä on käsi pystyssä. Oleppa hyvä Leena ja vastaa.
-Jope Ruononsuu.
- Ei, ei ollut Jope Ruonansuu. Valitettavasti. Aika kaukaa pyyhkii.
- Tauno Palo. Joka paloi.
- No ei nyt sentäs. Ajatelkaa vähän.
(kaikki ajattelevat. on ihan hiljaista. kuurokaan ei kuulisi vaikka neula mätkähtäisi lattialle. miksipä sitten Reetakaan sitä kuulisi. joka on siivooja)
- Mutta entäs Pekka, Pekalla käsi on pystyssä kuin Pipp... Pepp.. .Peitsi. Mitäs Pekka?
- Kekkonen.
- Ei ollut Kekkonenkaan.
- Olipas.
- No kun ei ollut.
- Ahti Karjalainen?
- Ei, ei ollut Ahti Karjalainenkaan.
- Veikko Vennamo?
- No kun ei ollut Veikk...
- No haista vittu sitten.
(koulutunti loppuu ja välituntikello soi)
Jatkuu opehuoneessa, jossa opet juovat kahvia ja syövät Piken leipomia pullia.
Poista- No mitä sää ny noin punotat? Varo ettei suani halkee otsallas. Pullistaa pahasti.
- Saatana noitten kakaroitten kanssa. Ei mitään rajaa.
Haistatellaan päin näköö.
- Juu, kato, ei kandee noteerata, äläkä vaan paa Wilmaan tai saat äitiltä noottia ja iskältä, jos sellanen on, turpaan.
- Mää kysyin vaan yhtä paudelairen miätelmää, et josko joku tietäis.
- Höh, katto kuule peiliin paudeloorines. Kun ne luulee ranskalaista perunaakin perunan prototyypiks. Yksi muija kysy oikeest hei, kun sen taaperolle käskettiin neuvolas keittää perunaa soseeks, että kui ranskiksista saa sosetta.
https://www.youtube.com/watch?v=rJrEe8_gi64
VastaaPoistaMinulle kävi viikonloppuna sellainen maailman paskin juttu, että hukkasin lompakkoni ja vielä ihan selvin päin. Poliisilla on vain arkipäivisin palveleva puhelinnumero, joten soitin hätäkeskukseen. Saatana, soitan vaikka presidentille, jos siltä tuntuu. Hätäkeskus kuunteli ystävälisesti ja neuvoi menemään Pasilan poliisipäivystykseen. Menin ja sain hyviä neuvoja. Kaksi pankkikorttiani jouduin kuolettamaan. Nordealla oli sunnuntainakin vastaava palvelunumero, soitin sinne. Kysyin, miten saan rahojani nostaa, mihin konttoriin minun täytyy mennä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen vastasi, etten saa rahaa mistään. Jumalauta Wahlroos, natsipankki saa nyt mennä, siirrän palkkani S-pankkiin, vittu tuollaista ei ollut edes neuvostoliitossa. Kavereiltani pummaamillani armorahoilla nyt elän, kunnes uusi kortti saapuu joskus. Lupasivat sen hoituvan neljässä arkipäivässä, mutta kilinvitut siihen uskon. Suomen Posti tuo, kun kiireiltään kerkiää.
VastaaPoistaÄlkää vittu käyttäkö Nordeaa, Adolf Hitlerin pankkia!
Olen vakuuttunut siitä, että vastedes himassa pitää muutama satanen olla varulta, ei näihin sähköisiin pankkeihin voi ikinä luottaa. Nordeassa on adolf stalin vallassa.
PoistaMinäkin olen Nordean asiakas, vaikka lähin konttori on lähes sadan kilometrin päässä. Olen ollut opintolaina-ajoistani lähtien. Ja heillä on tosiaan 24 t/vrk palvelunumero, jonne voi ilmoittaa kortin katoamisesta. Minulla on numero kännykän muistissa.
PoistaTämä maailma on käymässä kakofoniseksi. Ihminen etäännytetään palvelusta kasvokkain ihan kokonaan, ja tilalle tulee näppäilyjä ja klikkauksia. Samalla hämärretään vastuunkantajat. Heihin ei saa kontaktia. Maailma on menossa järkyttävän kylmään suuntaan.
Naapuri kertoi juuri omasta kaupunkinaapuristaan, joka on töissä yksityisessä hoitolaitoksessa, jossa käytetään robotteja vanhusten hoidossa. Robotti jumppautaa vanhuksia, tarttuu käsistä ja vetää mummut ja paapat ylös tuolista. Ja uudelleen..
PoistaJa sitten puhutaan hoitajamitoituksesta. Lasketaankohan robotti yhdeksi hoitajaksi?
Robotit ovat jo pyrkimässä yksityisiin talouksiin. Olen nähnyt niitä jo pyörimässä tuttavien lattialla syömässä pölyä. Kaikki kotitalousvempaimet ovat myös robotteja. Ne tekevät työt, joita ennen ihmisen piti itse tehdä.
PoistaEhkä vielä koittaa aika, jolloin ihmisen surkastuneeseen häntäluuhun yhdistetään sähköjohto jonka toisessa päässä on töpseli. Ei tarvitse kuin tökkäistä töpseli seinäkoskettimeen niin kaikki huolet on poissa. Joutuu robottikeskukseen, jossa on tarjolla mahtava kokoelma elämään kuuluvia asioita, joista jokainen nappula hoitaa itselleen langenneen osan inhimillisiä toimenpiteitä. Minä tarvitsisin "nukuttaja"-napin. En meinaa millään saada unta. Tekisi mieli iskeä halolla päähän tai tehdä jotain muita raflaavia toimenpiteitä uneen pääsemiseksi..
Tässä yhteydessä onkin syytä mainostaa LEONOORAN blogia (jonne pääsee helpoimmin napauttamalla värillistä Leonoora-sanaa hänen kommenttinsa alussa. Toissapäivän teksti siellä on MAHTAVA! Siinä kerrotaan, miten voi elää ja tuntea itsensä onnekkaaksi ilman muita ihmisiä ja ilman minkäänlaisia nykyajan keksintöjä töiden helpottamiseksi. Yksinkertaisuuden riemulaulu! Kannattaa lukea.
ONNI ja AUTUUS.
Robotti-imureita tervehdin ilolla! Kaikki mikä helpottaa arkisia töitä, on minusta hyvästä. Ihminen voi käyttää ajan muuhun kuin yksitoikkoiseen pesemiseen ja puunaukseen.
PoistaVaan siinä kulkee mielestäni hienoinen raja, kun koneella korvataan inhimillistä vuorovaikutusta, kuuntelemista, puhetta, kosketusta ja läsnäoloa.
Tuota minimalistisen elämän riemulaulua kuuntelen epäröiden. Jos eletään niin, ettei mitään osteta eikä kuluteta eikä tarvita, niin ketä kummaa varten se on? Ketä se auttaa että muutama ihminen rypee tuhkassa ja kulkee säkissä ja virsuissa ja elää huushollissa, jossa ei ole mitään? Mitä tällainen minimalisti pystyy antamaan muille? Millä tavalla hän parantaa maailmaa, kun kerran kaikki eivät koskaan tee samalla tavalla? Voisiko se olla jopa itsekästä omaan aatteeseen käpertymistä?
Liisu, tämä oli yleistä kysymistä elämän ihmeellisyyksien äärellä. Käynpä nyt lukemassa Leonooraa lisää. Minun on ollut vaikea kommentoida muiden blogeihin, kun olen kesällä ollut paljolti mobiiliyhteyksien varassa ja tabletit joilla yleensä surfailen, eivät anna minun kirjoittaa edes anonyymina kommentteja. Jokin lukitusasetus?
Olen pikku hiljaa koettanut lopetella sivupalkin blogilistaa enkä ole lisännyt sinne mitään aikoihin. Lisäsin nyt Leonooran blogin Kesämerkintöjä varustettuna toivomuksella, että saamme siihen myös syysmerkintöjä, talvimerkintöjä ja kevätmerkintöjä. Merkintöjä on hyvä blogin nimi. Hymiö.
PoistaKultainen Liisu, kiitos!
VastaaPoistaNuorempana olin tosi sosiaalinen. Harrastuspiirejäkin oli joka lähtöön. Kesäisin yhdet vieraat kun mökiltä lähti, kohta toiset tuli. Hauskaa oli ja muutenkin yhteydenpito oli vilkasta. Nyt en enää jaksa sellaista härdelliä. En poiskaan aja, jos joku yllättää vierailullaan.
Nyt jo suunnittelen juhlia pienelle läheisten piirille. :)
Ei minusta erakkoa kai tulisi koskaan, mutta kyllä ihminen tarvitsee aika ajoin yksinoloa. Joku sanoi, että vain hiljaisuudessa voit kuunnella itseäsi tai jotenkin siihen suuntaan.
Allekirjoitan yksinolon ihanuuden. Olen juuri palannut kesämökkielämän sosiaalisesta vilkkaudesta kaupunkiin omiin oloihini. Mökillä minäkin olen emäntäpiian asemassa ja ruokin ja juotan vieraat, tiskaan käsin mittavan tiskin. Tosin minulla on niin fiksua perhettä ja sukulaisia, että he tarjoavat usein minulle lounaan kaupungissa ja juomaa iltaterassilla. Mikäs sen mukavampaa kesällä kuin iloinen seuranpito.
PoistaVaan ei kaiken aikaa. On päästävä rauhoittumaan välillä ja olemaan ihan hiljaa vailla puheenporinaa ja passaamista. Ihanaa.
Minä olen hieman pahoillani siitä, että epäsosiaalisuuteni on iän myötä lisääntynyt. Monta hyvää ystävyyttä on vuosien varrella katkennut, kun en ole jaksanut pitää yhteyttä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat arkikuvioistani siirtyneet jonnekin muualle.
PoistaIines, ymmärrän hyvin ilosi omista hetkistä.
VastaaPoistaRiku, voisivathan ystävät pitää hekin yhteyttä.
Aamupäivä-koneella saapuu Hesasta vieras, joten viikko menee taas huushollatessa ja nähtävyyksiä katsellessa. Sää saisi lämmetä hieman lisää. Nyt plus 14.
Voisivat kai, kiitos ihana Leonoora!
Poista