Miksi Merkel vapisee?

En palaa enää vihreiden Petra Laitin tviittiin vanhojen ihmisten merkityksettömyydestä. Kunhan vain totean, että en voisi olla enempää eri  mieltä.

Kulunut on kaunista, hapertunut on hienoa, uurteet ja piirrot voittavat sileän pinnan mennen tullen, harmaantunut on viehättävämpi kuin lila. Jäljet ovat tärkeitä. Aallon kuluttama puunpalanen hyväilee aisteja, ikiaikainen meren huuhtoma kivi on taideteos.

Uusi on raakaa, se huutaa ja kirkuu räikeänä, mutta hajuttomana ja mauttomana, se ei houkuttele koskemaan, hivelemään pintaa, se on tyly ja kopea, siinä ei ole särön säröä. Uusi talokin on kova ja kylmä, kuluu vuosia, ennen kuin se on koti. Uusi auto haisee vuodenkin jos toisenkin muoville, ennen kuin ottaa  uuden ajajansa tuoksuja sisäänsä.

Käyn mielelläni huutokaupoissa hivelemässä vanhoja esineitä ja katselemassa kuluneita pintoja. Mitä vanhempi, sitä parempi. Vanha on aitoa puuta ja jopa puunaulaa, taidokkaita leikkauksia pitämässä osia paikoillaan, yhä edelleen yli sadan vuoden jälkeenkin. Siinä näkyy eletty elämä, se on lämmin, se on historiaa. Jaksan yhä uudelleen hämmästyä, kun joku nostaa esineen ilmaan ja huudahtaa: kato, melkein uusi, tämä huudetaan. Ihan kuin "uusi" olisi hyve. Minulle vanha on hyve.

Mitä ihmiseen tulee, ikähän on muuntuvaa sorttia. Onnettomin olin varmaan kaksikymppisenä, ja onnellisin nyt vanhempana. Sekään ei haittaa, että joku on erilainen eikä arvosta minua iän takia. Saanpahan taas vaan yhden pällistelyn aiheen lisää. Kyllä elämä on ihmeellistä.

Tällä hetkellä en ole kovinkaan kiinnostunut hallituksen touhuista. Enemmän minua kiinnostaa se, miksi Merkel vapisee Rinteenkin rinnalla? Onko hänellä Parkinson tai muu vakava sairaus? Neurologinen vaiva? Psyykkinen oire?

Kannattaakohan Merkeliä kuunnella ollenkaan enää Petra Laitinkaan mielestä?

(Valokuvat Iines 10.7., alimmat lisätty myöh.  viitaten keskusteluun)