Tasaistamista ja joulubuffaa

Muuan kommentoija oli eilen katsellut Ylen ykköseltä Sannikan ohjelman, jossa käsiteltiin sukupuolten kirjoa ja lukumäärää. Itse en ole ohjelmaa katsonut, joten en viittaa siihen alempana, vaan puhun omista ajatuksistani. 

Me elämme nimittäin  tasaistamisen aikaa, jota voi kutsua toki myös intersektionalismiksi, jos haluaa pelata käsitteellisen trendikielen diskurssissa.

Tasaistaminenhan tarkoittaa sitä, että kukaan ei saa olla tai sanotaanko pikemmin niin, että hänen ei tarvitse olla poikkeus, vaan poikkeuksellisesta ominaisuudesta tai asiasta pyritään tekemään normaali ominaisuus. Joku voisi sanoa, että poikkeukset harjataan normaaleiksi ja jopa yleisiksi. 

Tämä harjaamiseksi kutsumani toiminta on tavallaan ymmärrettävää, ja se tuntuu eettiseltä suhtautumistavalta, mutta en ole vakuuttunut siitä, onko se ehdottoman rehellistä. 

Itselleni on nimittäin elämäni varrella, kaikkien kokemusten, pettymysten, tuskan, ilon ja onnenkin myötä kypsynyt sellainen oletusasetus, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, olivat he sitten millaisilla ominaisuuksilla, olemuksilla ja arvoilla tahansa varustettuja. 

En yksinkertaisesti osaa pitää  ketään toistaan alempana tai ylempänä ihmisarvossa. Laitapuolen kulkija siltojen alla on ihminen siinä kuin minäkin, jonkun äidin poika, kenties lapsen isä. Minulla tai sinulla ei ole oikeutta saada vaikkapa koronarokotusta ennen häntä, jos hän on meitä vanhempi tai sairaampi. 

Tämä johtaa siihen, että näin ajatellen ei tunne tarvetta suvaita ketään erikseen tai antaa hänelle ylimääräistä elintilaa ja erikoisoikeuksia sen vuoksi, että hän poikkeaa jollakin erityisellä tavalla muista ja olisi näin heikompi - kuten nykyoletus kuuluu. Kaikki kelpaavat  yhtä lailla ja ovat vertaisia, jotka ansaitsevat samanlaisen kohtelun, jota haluaa itsekin saada. Heistä on moneen.

Toisen ihmisen arvokkaana pitäminen sisältää oletusasetuksena myös sen, että edellyttää keneltä tahansa samankaltaista vastuullisuutta ja osallisuutta kuin muiltakin ja itseltään. 

Se, että vammaisellekin voi nauraa, pitää sisällään sen, että hänet koetaan täyspäiseksi ihmiseksi, ei itseä huonommaksi ja varottavaksi holhotiksi. Tässä nauru ei tarkoita tietenkään  mitään ilkeää ja pahantahtoista naurua, vaan huumorintajuista syvää naurua, johon aina kuuluu ymmärrys ihmisen heikkoudesta. 

Ja se, että että vaatii maahanmuuttajaa oppimaan maan tapoja ja kieltä ja lopettamaan laissakin kielletyt ihmisarvon loukkaukset, osoittaa mielestäni arvostusta ja luottamusta ihmistä kohtaan eikä suinkaan ole rasismia. Se taas, että uhriuttaa nämä mainitsemani ihmiset pelkästään holhottavaan asemaan vailla toimintakykyä ja  - huumorintajua, on minun maailmankuvani mukaan kunnioituksen puutetta ja  positiiviseksi verhoiltua ylenkatsetta, positiivista rasismia.

Palatakseni sukupuolten kirjoon - näen niitä kaksi, enkä voi sille mitään, vaikka ehkä tahtoisin. Jääräpäinen ja sitkeä mieleni pohjaa tässä oletettavasti ihmisen lisääntymismekanismiin. Sukupuolten lukumäärästä minulla ei ole täsmätietoa, ja lopetin tiedon etsinnän siinä vaiheessa kun luin  niitä olevan yli 19.000 - erään asiasta  mielipiteen omaavan henkilön mielestä. 

Olen taipuvainen ajattelemaan, että muunlaiset sukupuolisuudet, oli niitä millainen kirjo tahansa,  ovat kuitenkin poikkeuksellisia ominaisuuksia, jotka mahtuvat maailmaan ja jotka ovat eettisesti ihmisarvossa mitaten  yhtä arvokkaita kuin muutkin. Pääsukupuolet ovat tietenkin ne perinteiset, eikä tätä asiaa voi harjaamallakaan muuksi muuttaa. Eikä tämän kirjon takia perinteistä sukupuolijakoa tarvitse romuttaa.

Miksi ei panna siis paukkuja erilaisuuden sietämiseen eikä poistamiseen? Miksi erilaisuus nähdään pelottavana peikkona? Se erilaisuus kun ei poistamalla poistu eikä vanhoja totuuksia muuttamalla ja sukupuolten määrää lisäämällä, taulukkoja sorvaamalla, mutta hyväksymällä erilaisuus ihmisen osaksi muutetaan maailmaa paremmaksi paikaksi kaikkien elää. Ihmiset ovat eri väristen nahkojensa alla varustettuna millaisilla värkeillä tahansa lopulta hyvin samanlaisia.

*

Lopuksi kevennykseksi kieliärsytys radiosta ja televisiosta. Aluksi en tajunnut, mistä on kyse tässä mainoksessa:

"Nyt joulubuffaa kakstoistaysiysi." 

Enkä tiedä, miksi tämä mainos ärsyttää minua niin kovasti. Sanon jyrkästi kuin muinoinen kriitikko Jukka Kajava: Miksi kieltä raiskataan!  Miten voidaan tehdä noin moukkamainen ja tyhmä mainoslause? Jos minä menen syömään, en totisesti mene mihinkään buffaan. Ja ysiysi. Aaaarrrgggh.

(Maalaus Nicolas Poussin)