9.8.2022

Sananen puiden vihaamisesta





Sanotaan, että puiden istuttaminen on tärkeä ilmastoteko. Onko sitten niin, että puun kaataminen on ilmastoa tuhoava teko? Tai jos ei nyt suoraan tuhoava, niin ainakin ilmastovastainen teko. 

Olen katsellut kaksikymmentä vuotta työhuoneeni ikkunasta kahta lehtikuusta, kun ne saavat keväällä hennonvihreät hapsulehdet, kun ne piilottavat kesällä suojiinsa  oravapoikueen ja  käpylinnun, kun ne räväyttävät syksyllä kirkkaan keltaoranssin primadonnanpukunsa  ihailtavaksi. 

Nyt lehtikuuset makaavat maassa  paloiteltuina ja odottavat ruumishuoneelle vientiä. Ja Puulanssin miehet ovat nyt turvavaljaineen ja sahoineen takana olevan jalavarivin kimpussa kuin leijona peuralaumassa. En tiedä vielä, kaatavatko he myös jalavat vai vain karsivat niitä. Yhtiökokouksessa ei tehty selvää päätöstä. Mutta kaiken aikaa saha laulaa ja mies taiteilee akrobaatin lailla oksistossa. Ehkä tuleekin vain typistys? 

Olen törmännyt usein puiden vihaajiin. Heidät tunnistaa siitä, että he haluavat kaataa pihapiiristään puun, yleensä jollain verukkeella. Ettei kaadu myrskyssä talon päälle. Etteivät sen juuret nosta taloa vinoon. Etteivät sen oksat hinkaa kattoa. Etteivät sen lehdet tuki rännejä. Aina on kyse taloudellisesta häviöstä, maallisen omaisuuden tärvääntymisestä villin luonnon alle. Ja kaiken alla on puiden pelko. Puu on luonnonvoima, joka uhkaa ihmistä. 

Kun puitten kaatamisesta puhuttiin keväällä, tulin sanoneeksi eräässä pihakeskustelussa, että on kiva katsella niissä leikkiviä oravia. - Oravat on kamalia, puuskahti yksi asukas, vanhempi mies. 

Miksi joku vihaa puita ja luonnon eläimiä? Muutama vuosi sitten taloyhtiössä oli suuri operaatio pulujen karkotus. Paikalle oli tilattu jumalaton nosturi, jossa hilattiin mies katonharjalle asettamaan verkkoreunukset pulujen esteeksi. 

- Kun ne otukset paskovat terasseille, sanoi Oili nyrpistäen nenäänsä. 

- Kus kuivaa, pask murenoo, sanoo raumalainen. 

Tämä oli minun ajatukseni, jota toki sivistyneenä ihmisenä en sanonut ääneen. Myöntelin vain, että onhan se kamalaa. Mietin, miksi Oilia haittaa pulunjätös terassillaan, jolla hän ei koskaan oleskele. - Mää en ole koskaan terassillani, ulkona, sanoi Oili kerran. 

Se pulunkarkotusoperaatio maksoi maltaita ja pulut saatiin pois. Yhden räystään alta vedettiin harjan varrella pesä maahan ja muistan katsoneeni kuin hidastetussa filmissä, miten pesä irtosi,  lensi alapuoliselle terassille ja siinä olevat munat särkyivät kuin omeletti paistinpannulle. 

Ajattelin tässä myös Pariisin puluja. Miten ihmiset siellä avaavat ullakkoikkunansa ja antavat puluille ruokaa ja kuuntelevat niiden kujerrusta nukahtessaan. Kenties joku antaa pululle kirjeen vietäväksi. Miten pulu tuijottaa ikkunasta huoneeseen kuin tuntisi asukkaan. Miten luonnollinen osa ne ovat Pariisia. Ei Pariisissa puhuta pulun jätöksistä.

Meillä halutaan karsia kaikki paljaaksi. Villiviinit seiniltä tuhoamasta taloa. Oikeastihan villiviinin ja köynnöksien on huomattu suojelevan seiniä ja maalipintoja. Ajatelkaa valtavia harmaita kivitaloja Helsingissäkin. Miten kauniita ne voisivat olla, jos niiden seinillä kiemurtelisi villiviini eri vuodenaikaan vaihtuvine väreineen. Ja kun katsoo rivitalojen myynti-ilmoituksia, niissä on meillä paljaat matalat harvalautaisen väliaidat, ei puita pihalla, vaan avaraa se olla pitää, kun ollaan Suomessa. Ja isot raot naapuriin, jotta ei voida syyttää epäsosiaalisuudesta.  Ei ihme, ettei pihoilla viihdytä, kun ne ovat avoimia kenttiä. 

Katsokaapa joskus huviksenne ulkomaisia puutarha- ja pihansisutusohjelmia. Kaikissa taloissa on korkeat ja umpinaiset aidat ja niiden reunoille istutetut köynnökset, on puita ja pensaita, vihreää ja runsasta.

Suomi, metsien maa, on kumman ambivalentti suhteessa puihin ja kaikkeen kasvavaan. Luonto halutaan viedä mahdollisimman kauas ja halutaan pitää siitäkin huoli, etteivät vaan luonnon eläimet eksy lähellekään pihapiiriä. Suomen kaksisataa suttakin halutaan tappaa.

Kaupunkien pinnat peitetään asvaltilla ja puistot varustetaan kolisevilla frisbee-häkkyröillä, himourheilijoiden juoksuradoilla ja metsiköt varustetaan makkarankäristyspistein ja suurin laavuin, jotta ihminen ei vahingossakaan kohtaa aitoa luontoa liian läheltä. 

Tätä lopetellessani en vielä tiedä, kaatuuko koko jalavarivi, mutta näyttää siltä, että ne karsitaan. Ihailla täytyy kyllä taitavaa ja notkeaa miekkosta, joka hyvin tottuneesti roikkuu ja killuu puussa lähes pää alaspäin sahatessaan oksia. Hoitoleikkauksen annan anteeksi, mutta en terveen ja kauniin puun kaatoa. Hyvästi lehtikuuset!


(Piirros Elsa Beskow)

131 kommenttia:

  1. Nämä lehtikuuset olivat käsittääkseni terveitä, mutta naisväen mukaan "roskasivat" hirveästi. No myöntää täytyy, että lehtikuusesta irtoaa valtavasti niitä hienojakoisia lehtiä ja ne eivät tahdo totella haravaakaan. Lisäksi ne olivat kasvaneet aika jäteiksi, ja takana oleva jalavarivi joutui hieman varjoon. Jalavia on kymmenkunta ja nyt niitä hoitoleikataan. Toista päivää työ kestää ja tulee varmaan kalliiksi. Tulee vaan ikävä puita, joita on katsonut parikymmentä vuotta, jotka on talossa asunut. Nyt maisema tuntuu paljaalta.

    Kaadettiinhan meiltä mökiltäkin lukematon määrä iso koivuja ja kuusia, jotka selkeästi varjostivat pihaa. Naapuri antoi kaataa tontiltaan lähes kaikki puut, ja sovittiin, että hän maksaa ja järjestää urakan, jos saa siihen minun puitteni hinnan. Myimme siis kaiken Metsäyhtiölle. Voittoa ei juurikaan kuulemma tullut, hyvä kun voittosumma riitti kaadon maksuksi.

    Ilmastonmuutoksen aikana kannattaa harkita kyllä puitten kaatoa, sillä voi olla, että tulee niin tukalat oltavat, että mielellään kaipaakin varjoa pihalleen. Mutta siis, meillä kasvoi yksikin paksu koivu metrin päässä talon seinästä. Ja kuuset toisella puolen taloa alle kymmenen metrin säteellä.

    VastaaPoista
  2. Panen tänne heti pienen puitten kaadosta eroavan sivujuonteen.

    Nimittäin olen koettanut ennenkin saada selvää, mitä Syksy Räsänen oikein haluaa ylipäänsä sanoa, ja etenkin mitä hän yrittää Ukraina-ulostulollaan, jossa hän puhuu "Ukrainan sodasta, Ukrainan sisällissodasta" Venäjän hyökkäyssodan sijaan. Räsänenhän kuuluu Suomen Amnesty Internationaliin.

    Täytyy antaa samalla kehut pilapiirtäjä Ville Rannalle, jota olen joskus mollannut yksisilmäisyydestä. Tässä hän katsoo koko kuvaa:

    https://www.iltalehti.fi/villeranta/a/41df8c83-096b-4e5c-9375-2701a0b55f7a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me suomalaiset olimme raukkamaisia, kun evakuoimme siviilit taistelukentiltä.

      Poista
    2. Eikä siinä vielä kaikki: kuljetimme kaikki kaatuneetkin kotimaan multaan.

      Poista
    3. Tätini mieskin jäi kentälle. Täti odotti häntä palaavaksi vielä minun lapsuudessani, vaikka sotakaverit olivat käyneet kertomassa, että toivoa ei ole, oli saanut täysosuman ja jäänyt kappaleina linjojen väliin.

      Poista
    4. Se olin minä, karkasi. Välistä lähti näköjään kommentti, johon vastasi.

      Poista
    5. Aivan, tästä karkasi yksi kommentti!

      Poista
    6. Tuo Tapsan karannut "Ai" näyttää aika tylyltä tätikommentin jälkeen. Raakaa, kun päätyy pilkkaamaan itseään.

      Näemmä puita ja sotaa täällä tänään. Sirkka Turkalla kaatuneet puut rinnastuvat usein sotilaisiin ja sotilaat runoilijoihin. Turkan puitten sisällä seisoo vainajia, jotka katsovat meitä kukkaissilmin.

      "Ja kun runoilija kaatuu,
      putoaa hänen kourastaan lintu,
      nousee siivilleen ja alkaa laulaa."

      Poista
    7. Puita ja sotaa on aina maapallolla. Välillä niistäkin tulee puhuttua, ja kaikki on lopulta politiikkaa.

      Molemmat - puut ja sodat - ovat tärkeitä aiheita ja sopivat runoilijallekin. Itseäni koskettaa erityisesti sellainen sotatilaan verrattavissa oleva ilmiö, jossa toisinajattelijoiden suita yritetään tukkia, ilmiö, joka on tuttu meidän ajallemmekin.

      Blogikommentin poisto tästä keskustelusta ei ole toisinajattelun estämistä. Se on toisinajattelun toivomista.

      Poista
    8. Kun vauhtiin pääsin - toisinajattelijoiden suun tukkiminen on yksi päivän mielenkiintoisimmista uutisaiheista (IS).

      Nimittäin Turun yliopistossa on tapahtunut pro gradu -opinnäytetyön hylkääminen, mikä on tavattoman harvinaista koko maassa, kaikissa yliopistoissa. Tämä siitä syystä, että työllä on aina vastaava ohjaaja, professori tai muu yliopistohenkilö.

      Työn aiheena oli intersektionaaliseen feminismiin liittyvä tutkimuskohde. Työn ohjaaja uhkaili opiskelijaa poistamaan siitä 45-sivuisen intersektionaalista feminismiä kriittisesti arvioivan osuuden, mutta opiskelija ei poistanut, koska se oli tutkimusaineiston mukaista tutkimusta. Työ siis hylättiin "objektiivisuuden puutteen" vuoksi, koska opiskelija ei suostunut ohjaajan vaatimaan itsesensuuriin.

      Pitkällisen valitusrumban jälkeen työ lopulta hyväksyttiin, mutta alimmalla mahdollisella arvosanalla. Useimmat arvostelulatakunnan jäsenet pitivät työtä täysin hyväksyttävänä. Itseäni huolestuttaa eniten se, että yliopistoihin on nähtävästi pesiytynyt woke-uskovaisuus täysin. Mitä se merkitsee vapaalle tieteelle, voi vain kuvitella.

      Poista
    9. Täsä asiantunteva linkki yllä selostettuun uutiseen.

      https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/saako-intersektionaalista-tutkimusotetta-kritisoida-breaking-the-silence-gradun-tapaus/

      Poista
    10. Ehkäpä yhteiskunnan vapauden ja järjestelmän tasa-arvon mitta on se, miten se kohtelee toisinajattelijoitaan ja rienaajiaan.

      Poista
    11. Nimenomaan on. Tässä on hieman hupaisaa se, että entiset toisinajattelijat eivät vanhetessaan aina tunnista toisinajattelun merkitystä yhteiskunnalle.

      Poista
  3. Meillä täällä kesäasunnon tontin oikeanpuoleisen kyljen kulmassa kasvaa pelottava kuusi. Se on niin korkea, että niska on naksahtaa päästä aina kun käännän katseeni sen latvaa kohti. Tuo jos kaatuisi, sen runko yltäisi talon päälle ja se olisi menoa se. Olisi se mahtava rymähdys. Entä jos se tapahtuisi kun olemme nukkumassa. Siitä unesta emme kyllä enää heräisi.Näin minä siitä ajattelen, pelkuri kun olen, ja kun katselen ikkunasta pää väärässä sen latvaa. Emme me voisi sitä edes kaataa, kun se on juuri ja juuri tontin rajan ulkopuolella, ja sen omistaa joku, jota emme tunne. Siinäpä pelkäilen. Yksi pelko toisten pelkojen joukossa, ei paljon auta.
    Silloin kun tätä taloa vielä ei oltu saatu valmiiksi ja asuimme tässä jo kesäisin, tämän talon ulkopuolella talon vieresssä niin lähellä, että oksat raapi ikkunoita kasvoi korkeita kuusia, jotka pimensivät niin että sisällä oli aina pimeätä. Ei me sitä huomattu surra, mutta kun meillä kävi vieraana yksi terveydenhoitaja, hän voivotteli onpa komeita kuusia, mutta kyllä minä kaataisin nuo talon vieressä kasvavat, valokin on ihmiselle tärkeä.
    Kerran kun tulin lasten kanssa kaupungista, meitä odotti kaamea näky. Pihassa makasi kuusia sikin sokin, ne oli kuin ruumiita. Minua itketti. Mies oli kuunnellut terveydenhoitajan puhetta ja pitänyt sitä hyvänä. Hän oli tarttunut toimeen sillä aikaa kun me toiset olimme poissa. Minulla meni pitkään, ennen kuin hyväksyin asian. Vieläkin, kun ajattelen asiaa, minua alkaa surettaa. Rakastin niitä puita. Ja ne oli surmattu. Sitä en jaksa unohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se on toisin päin: vaimo haluaisi kaikki mökin lähellä kasvavat puut nurin, minä en.

      Vaikka kaadankin puita joka kesä, teen sen kauempana ja jostakin kunnon syystä. Nykyään kaadan yleensä vain konkeloita, niitäkin riittää tarpeeksi.

      Meillä kasvaa mökin ympärillä, ihan terassin kulmapuina, isoja kauniin komeita mäntyjä, joita kieltäydyn kaatamasta.

      Muutenkin olen sillä tavalla perisuomalainen, että viihdyn metsässä. Se ei ole pelottava, vaan suojeleva.

      Poista
    2. Männyt ovat kauniita puita, niissä on jotain joka tuo mieleeni Gallen-Kallelan maiseman. Meidän tontilla on enimmäkseen koivuja, kuusia, katajia, pihlajia ja haapoja. Ja rannassa niitä klassisia leppiä. Mökkimmehän rakennettiin ylös metsäiseen mäkeen, kun Olgalta peritty pitkä punainen torppa jäi maantien alle. Torppa oli tavan mukaan ihan maantien laidassa, niin kuin talot usein olivat, kätevästi. Nyt meillä on jyrkkä mutkainen nousu ylös, ja mäessä olemme koko ajan hieman kallellamme. Kun ulkona panee lasin puutarhapöydälle, nesteen pinta on hivenen vinossa.

      Poista
  4. Minusta on tullut Anonyymi. Liisu on edellisen yläpuolella olevan kirjoittanut,Täytynee panna nimi alle, jos jotain kommenttia lähettää.
    Liisu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, ei haittaa, minä ainakin tunnistan sinut melko hyvin Anonyymistakin, ja eiköhän moni muukin. Mutta siis nimi kirjoituksen perässä on ainakin varma keino.

      Poista
  5. Puunkaadossa olen pehtoorisi kaltainen puoliammattilainen, joten asia kiinnostaa. Kaatoivatko ne koivut motolla vain ihan käsipelillä?

    Vain kerran olen turvautunut ammattilaiseen, kun mökkimme ja naapurin mökin välistä piti kaataa tulevan aitan takia kymmenkunta mahtikoivua ja jättikuusta, ainakin 20-metrisiä ja yli puolimetrisiä paksuudeltaan.

    Otin ammattilaisen ihan vakuutuksenkin takia. Sillä lähimmillään ne kasvoivat vain parin kolmen metrin päässä mökistä ja kaatosektori oli vain metrien levyinen.

    Äijä teki kellosepän työtä. Nosti timpurin kynän eteensä ja arvioi kaatosuunnan ja matkan - ja rysäytti menemään. Hänellä ei ollut edes kaatotunkkia (minulla on nykyään), vaan kaatoraudalla kampesi puun nurin.

    Siinä herää kosminen kauhu, kun sellainen järkäle alkaa heilua ja kaatua. Tietää ettei mitään voi enää tehdä. Mutta sinne ne mätkähtivät tarkasti minne pitikin. Vain kerran hän kirosi - senkin siksi, että meni kuulemma puoli metriä vinoon.

    Loppukesä menikin sitten siinä, kun pätkin, pilkoin, kuljetin ja pinosin ne kaikki.

    Kauempana metsässä (= 3 hehtaaria) kaadan kyllä kaikki itse. Yleensä ne kaatuvat sinne minne pitääkin. Konkeloiden kanssa vain pitää olla tarkkana. Niissä on esijännitettyä voimaa ja runko voi ampaista väärään suuntaan. On ampaissutkin.

    Vain kerran olen kaatanut puun sähkölinjalle. Täytyykin koputtaa puuta, ettei enää lipsahtaisi.




    VastaaPoista
  6. Minä olin itse kaupungissa , kun metsäyhtiön miehet kaatoivat mökillä puut ja veivät rungot ja oksat pois, oksista tehtiin isot keot pellolle, ja nekin myytiin metsäyhtiölle.

    Uskoakseni ammattimiehet käyttivät tunkkia, niin ainakin tapahtui nyt täällä kaupungissa lehtikuusille, kun Puulanssi hoiti hommat. Ensin tunkki paikoilleen ja sitten moottorisahalla lovi toiselle puolelle ja sitten vain tunkin kiristys ja puu oli siellä missä pitikin. Kevyesti meni. Nyt miehet siivoavat jälkiään.

    Metsäyhtiön miehet mökillä jättivät kyllä pihan ruokkoamatta, ja minulla oli raskas työ raahata paksuja oksia sahapukille. Yhtiön miehet kun eivät kuulemma nouse koneilta, vaan jättävät ne oksat, joita koneella ei saa kekoon. Vaan onneksi tykkään sahaushommista, mieluisimpia mökkitöitä, samoin klapikoneen käyttö, jossa olen mestari.

    VastaaPoista
  7. PS Meidän tontin piha-alueelta ei voi itse juurikaan kaataa puita, koska siinä risteävät sähkölangat. Aina on kutsuttava alan ammattilainen.

    VastaaPoista
  8. Eiköhän se sotalaivan tulo Suomeen ollut näyttö Putinille, että Suomi ei ole yksin. Tervehdin kyllä ilolla tällaista tukea arvaamattoman ja sotahullun diktaattorin riehuessa naapurivaltiossa. Itsepä Putin nämä laivat tänne kutsui omilla toimillaan.

    Mitä kauemmin sota kestää, sitä enemmän alan ihmetellä Venäjän kansan alistumista diktaattorin valtaan. Täytyyhän heidän tietää, oikeasti, ei koko kansa voi olla manipuloitavissa olevaa tyhmää karjaa. Onhan Venäjällä ollut Internet ja varmaan vieläkin Internetiin pääsee jonkin kierron kautta ja kuulee totuuden ulkomailla asuvilta sukulaisilta ja ystäviltä. Samalla tavalla kuin kaikkia saksalaisia halveksittiin Hitlerin jälkeen, tullaan venäläisiä halveksimaan Putininkin jälkeen, kun hänestä on päästy eroon jollain tavalla. Putin vie omat kansalaisensa globaaliin häpeään.

    VastaaPoista
  9. Toki USAlla on aina omat intressinsä tällaisissa asioissa. Se on päivänselvää. On kuitenkin eri asia alistaa muita valtioita oman nimensä alle tappamalla sen maan kansalaisia julmassa hyökkäyssodassa kuin auttaa ja tukea maita, jotka liittoutuvat sotilasliittoon sen kanssa oman itsenäisyytensä vuoksi.

    VastaaPoista
  10. Jos ne poistelee siellä kommentteja?

    VastaaPoista
  11. No, tavallaan on tietysti totta, että kun liittoutuu, itsenäinen päätöksenteko ei ole samassa määrin mahdollista. Symbioosissa on otettava kaikki osapuolet huomioon. Mutta meitä taitaa tässä nyt yhdistää yhteinen tahtotila, ja se on liikkeellepaneva voima.

    Myös kahden ihmisen liitossa itsenäinen päätöksenteko kapeutuu, kun mennään ja ollaan yhdessä. Yhteinen päämäärä on toivottavasti kummallakin samankaltainen.

    VastaaPoista
  12. Beskowin kuvakirjoja tuli luettua lapselle moneen kertaan, aina uudelleen ja tietyin painotuksin, lapsi vaati niitä. Tonttulan lapset oli meillä tykätyin. Minulla oli aina pino kirjoja, jonka avulla lapsi rauhoittui nukkumaan. Hän sai valita pinon, jonka luimme kunakin iltana. Kyllä, pinon, koskaan ei luettu vain yhtä kirjaa, vaan kun se oli luettu, otettiin seuraava kirja. Ja sitten seuraava. Ja kun pino oli loppu, sieltä vällyjen välistä tuli vielä käsky aloittaa uusi kierros. Joskus aloin, joskus en.

    Tykkäsin kyllä esittää niitä tarinoita. Nyt mietin, etten oikein voisi lukea kirjoja, jos minulla olisi lapsenlapsi. Ei minun ääneni kestäisi kokonaista kirjaa tai tarinaa katkeilematta. Tämä minua ehkä eniten surettaa. Etten edes voisi lukea. Voisin kyllä selvitä jostakin lyhytlauseisesta kuvakirjasta.

    VastaaPoista
  13. Muista maista en tiedä, mutta sattuneesta syystä tiedän verrata Suomen terveydenhoitosysteemiä Saksan vastaavaan. Sisareni Saksassa maksoi alakoulun opettajanpalkastaan pakollista terveysvakuutusmaksua, joka oli melko korkea. Eli terveydenhoito oli hänelle käytännössä sitten ilmaista, ja hän kertoi, että voi milloin vaan marssia terveyskeskuksen ovesta sisään vaikka luomea poistattamaan tai flunssan takia. Hoitoon pääsee heti. Ja omalääkäri soittelee kotiinkiin ja kysyy vointia ja saisiko olla jokin rokotus. Hän joutui myös suoliston terveyden automaattiseurantaan, koska äidillä oli ollut suolistosyöpä. Samoin hänelle tulee automaattisesti punkkiroktoukset, pneumokokkirokotukset, vyöruusurokotukset, siia ennaltaehkäisevästi. Meillä ne ovat maksullisia ja aika pitää erikseen tilata. Siellä voit marssia sisään milloin sinulle sopii.

    No, eipä täällä Suomessa ole mitään vastaavaa seurantaa. Saat lähes polvillasi pyytää aikaa lääkäriin ja onnellinen saat olla, jos saat puhelinajan viikkojen päähän. Vastaanotot ovat täynnä ja jos satut saamaan ajan, istut siellä vaikka aivoinfarktin saaneena herttaisesti narkomaanien ja romanisuvun sekä sekoilevien humalaisten keskellä. Ja katsot, miten terve somalimies änkee vaimonsa mukaan lääkärin ovesta sisään jankkaamaan niin, että kuuluu oven läpi. Yhdelle kannetaan kahvia ja toista talutetaan makuulle, jottei se karkaisi paljain jaloin ulos. En ihmettele hoitajien uupumusta. Suomalainen julkinen terveydenhoito on hunningolla eikä sinne ole asiaa pää kainalossakaan, ellei ole itse jokin vähemmistötapaus. Kannattaa säästää viinassa ja tupakissa ja herkuissa ja mennä säästyneellä rahalla yksityiselle lääkäriasemalle. Ei ole mitään siun sotea, eikä miun, eikä tule.

    VastaaPoista
  14. Tähän blogiin on sen viidentoista olemassaolovuoden aikana saanut itseaiheutetun porttikiellon tasan yksi henkilö, viime kuussa, ja hänen nyt putkahtelevat kommenttinsa poistetaan edelleen, koska on havaittavissa, ettei muutosta ole tapahtunut. Hän ei tunnu näkevän omassa ilmaisussaan mitään vikaa, vaan vika on bloginpitäjässä, kuten aina. Ei jatkoon.

    VastaaPoista
  15. Noora mainitsi tuolla ylempänä Kiinan ja Taiwanin kärhämän. Siinähän onkin aika hyvä vertauskohde tähän Venäjän ja Ukrainan "kärhämään".

    Kiina ja Venäjä pitävät pienempää naapurimaataan heille kuuluvana alusmaana, jonka itsenäisyyspyrkimykset halutaan torpata uhkailemalla ja pelottelemalla, jopa hyökkäilemällä. Niitä vähätellään ja väitetään, etteivät ne mitään oikeita maita olekaan, eivätkä ainakaan kansoja, vaan taiwanilaisen ovat kiinalaisia ja ukrainalaiset vähävenäläisiä. Valtaa niissä pitävät natsit ja fasistit, jotka sortavat kansaa.

    Kun Ukraina itsenäisenä valtiona ei halunnut palata Venäjän alusmaaksi, niin Venäjä todellakin länsimaiden yllätykseksi hyökkäsi sinne valtavalla voimalla ja julma hävityssota jatkuu edelleen. Lähinnä länsimaiden aseavun (jota Noora nyt paheksuu) turvin Ukraina on kyennyt puolustautumaan, eikä ole antautunut.

    Miksei Kiina sitten ole hyökännyt Taiwaniin?

    Siksi että se ei ole uskaltanut. Taiwanin turvallisuuden on taannut USA.

    Ukrainan turvallisuutta ei ole taannut kukaan. Eikä myöskään Suomen ja Ruotsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, kyllä meidän ”rauhan päivämme” ovat riippuvaisia pelkästään Putinista, ei Natosta, Nato on puolustusorganisaatio, ei hyökkäyskone niin kuin Venäjä.

      Poista
    2. Enhän minä sitä ihmetellyt, vaan se oli retorinen kysymys. Ja vastaus on se, että USA uhkaa puuttua peliin, jos Kiina hyökkää. Kiina uskoo sen, eikä ota riskiä.

      Eikä ottaisi Venäjäkään. Kukaan ei ole hyökännyt ikinä mihinkään Nato-maahan.

      Sen sijaan Venäjä hyökkäsi aika vähäpätöisistä syistä Ukrainaan.

      Siksi Nato. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

      Poista
    3. Suomellahan on (punavihreiden vastuksesta huolimatta) aika vahvat puolustusvoimat, kuten Noora mainitsi.

      Fakta on kuitenkin se, että vaikka yksi suomalainen vastaisi edelleen kymmentä ryssää, niin niitä jäisi kuitenkin vielä kaksikymmentä jäljelle.

      Talvisodassa Suomi pysäytti venäläiset, mutta koska emme saaneet mistään ase-, ammus- ja ruoka-apua, oli pakko taipua riistorauhaan valtavine aluemenetyksineen.

      PS. Kohtalon ivaa on, että Raatteen tiellä tuhottu Neuvostoliiton valiodivisioona oli ukrainalainen.

      Poista
    4. Tätä ukrainalaisten osuutta Talvisotaan on tietyiltä tahoilta pyritty korostamaan. Muistan, että tässäkin blogissa Venäjän hyökkäyssodan alettua joku koetti ampua puhki meikäläisen ukrainalaisia kohtaan tunteman myötätunnon.

      Historia on mitä on, mutta ryssän riveissähän ukrainalaiset Suomessa olivat, eivät oman maansa.

      Poista
    5. Noora, kysyit tuolla ylempänä kommenttiesi häippäisemistä. Olen nyt oppinut tarkistamaan Roskapostikansion, ja siellähän ne olivat, samoin Tapsalta jokin kommentti ja yksi vanha Mikikseltä. Opettelin palauttaman ne, joten tuossa yllä on ja voi olla, että on vähän toistoa.

      Sitä en tiedä, miksi Blogger heittää aivan kelpoisia kommentteja roskapostiin. Ja oikeaa roskapostia siellä sitten taas ei ollut yhtään kappaletta. Mitään asetuksia en ole itse säätänyt eikä niitä voikaan tietääkseni itse säätää,

      Poista
  16. Kyllä maahanmuuttajat ovat Saksassakin pääsääntöisesti niissä töissä, kuin muuallakin, hanttihommissa joita oman maan kansalaiset eivät viitsi tehdä ja joihin ei vaadita pitkiä tutkintoja. Aina on tietysti poikkeuksia, mutta katso nyt Ruotsiinkin: ns. värilliset ihmiset ovat järjestään palveluammateissa palvelemassa rikkaita ruotsalaisia.

    Saksassa siis tuo sairasvakutusmaksu peritään palkasta pakollisena, eli se ei ole vain rikkaille, vaan kaikille, Amerikoissa tilanne on eri, sillä siellä sairausvakuutusmaksut ovat käsittääkseni vapaaehtoisia ja rikkaat ottavat niitä. Joitain helpotuksia kai Obama laati vähemmän rikkaille, jos oikein muistan. Mutta Amerikassahan ei veroja maksella siinä määrin kuin meillä, joten luulisi jäävän kaikilta työssäolevilta jotakin terveyteenkin.

    VastaaPoista
  17. Noora, sinulla on synttärit ilmeisesti joko tänään tai huomenna! Onnea, onnea, onnea vaan! Panisin tähän soimaan vaikka Veskun Nocturnen, ellei se alkaisi itkettää suuren taiteilijan poismenon vuoksi. Vaan laitetaan kuitenkin! On se niin kaunis.

    VastaaPoista
  18. Tässä linkki sinulle ja muille

    https://youtu.be/YNlBrJkvzg0

    VastaaPoista
  19. Onnittelut Noora! - Ja Iines, Loirin Nocturne ja Leino ykköslevy ylipäätään, olivat nuoren nuoruuteni suuria ihastuksia, jotka eivät ole himmenneet. Taiteilijan poismeno järkyttää, olihan hän jo lapsuuteni idoli, ehkä vierailunsa vuoksi Hannes Häyrisen sarjassa Hanski, tai jossain muualla.

    Kohtasin taitelijan jonkun kerran ja esiintymisiään myöskin näin. Yhden humalaisen selkääntaputtelijan pelastin, kun Vesku meinasi häntäkin vetää turpaan. Viimeisin esiintymisensä näkeminen oli ehkä Senaatintorilla v.2010, jolloin Hyvää puuta katselin.

    VastaaPoista
  20. Moni taiteilija on kapeasti lahjakas, mutta Vesku oli monilahjakkuus, poikkeuksellinen, suurisydäminen ihminen ja persoona, näyttelijänä, laulajana ja esittäjänä täysin omaa luokkaansa. Hän loisti kuin kirkas tähti ulkoavaruudessa. Olikohan hänellä vihamiehiä ollenkaan? Tuo Nocturnen tulkinta osuu suoraan suomalaisen ihmisen syvimpiin tuntoihin.

    VastaaPoista
  21. Loirin noteerasin jo Rintalan ja Niskasen Pojista.

    Aivan ällistyttävä tyyppi, kun miettii miten hän oli hyvä ihan kaikessa. Eniten minuakin kosketti Leino ja sen lisäksi Bellman, kun satuin juuri niihin aikoihin olemaan Tukholmassa.

    Turhapuro on ällistyttävä ilmiö. Niin surkeita kuin ne filmit olivatkin, niin itse Uuno heräsi eloon Loirissa.

    Oikeastaan kasvoin ja vanhenin Loirin mukana.

    Veskun hautakuoppa ei ole liian syvä.

    VastaaPoista
  22. Olisi peräti perusteltua se, että Vesku Loiri saisi valtiolliset hautajaiset, jos se on hänen oman sallimuksensa rajoissa. Sekä tietysti omaisten. Kyllä Vesku Loiri kosketti siinä määrin suomalaista sielua kuin joku Edvin Lainekin. Kirjailijoistahan Väinö Linna sai valtiolliset hautajaiset.

    Veikkaan että Uunojenkin kulttuurimerkitys vielä kasvaa, vaikka ne ovat elokuvina pelkkiä tekeleitä ja joille korkeakulttuuri nyrpistelee nenäänsä. Uunon roolin haltuunotto oli kuitenkin huikeaa.

    VastaaPoista
  23. Ja patsaan!

    Onhan Stadissa patsas yhdelle pultsarillekin, joten mikä ettei komeljanttarille.

    Millainenhan se olisi? Junan perässä juokseva äitiään itkevä Uuno Turhapuro?

    VastaaPoista
  24. Patsaasta pitäisi julistaa suunnittelukilpailu, jonka tulokset julkistettaisiin yleisölle. Kansa saisi sitten äänestää parhaan patsaan, joka toteutettaisiin. Näin vältettäisiin se, ettei patsaasta tehtäisi ultramodernia pökälettä, joka avautuisi vain äkisti Loirin löytäneille korkeakultturisteille.

    VastaaPoista
  25. Heh, jäin pohtimaan, tarkoittiko Tapsa patsaspultsarilla Urho Kekkosta, Eino Leinoa vai Aleksis Kiveä. Patsas Loirille ilman muuta ennen pitkää tulee, mutta ensimmäisenä pitää olla valtiolliset hautajaiset.

    VastaaPoista
  26. Valtiolliset hautajaiset ovat saaneet mm. Tauno Palo, Pentti Saarikoski, Konsta Jylhä, Tapio Wirkkala, Ella Eronen ja Esa Pakarinen.

    VastaaPoista
  27. Vesku sopii mainiosti listan jatkeeksi, menee mielestäni jokusen ylikin kansallisessa merkittävyydessä. Esimerkiksi design-väelle Wirkkala voi olla merkittävä, koska hän on ulkomailla tunnettu, mutta lieneekö kosketellut enemmistön tunteita ollenkaan?

    VastaaPoista
  28. Kaiken sodankin keskellä maailma on oikeasti menossa parempaan suuntaan. Nimittäin kaksi raavasta upseerivarusmiestä on poistettu kurssilta, koska he ovat tappaneet sammakon. Kyseessä on eläinsuojelurikos, luonnonsuojelurikos, palvelusrikos.

    Viime vuonnahan Lapissa oli myös tilanne, jossa varusmiehet kiduttivat sammakon kuoliaaksi seivästämällä ja polttamalla ja videoimalla kidutuksen, jossa naureskelivat eläimen kärsimystä. Minulle tällainen eläimen kidutus viestii sairaasta tai luonnehäiriöisestä mielestä, psykopaattisesta piirteestä, jossa ihmiseltä puuttuu kyky tuntea tunteita muita eläviä kohtaan. Tuntuu pahalta lukea, että nuorissa voi olla tällaista käytöstä. Eläimen kidutus on jotain niin julmaa, ettei sitä voi millään tavalla selittää tai ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä vaan epäilen, että kyseisten varusmiesten juuret ovat seuduilla, jossa sammakon paisto ja syönti on yhtä luonnollista kuin mämmi meillä.

      No, eläinrääkkäys on iljettävää. Kuten ihmistenkin rääkkäys.

      Poista
    2. Tämäkin on mahdollista.

      Ilahduttavaa kuitenkin on, että Suomen armeija laitoksena nykyään tuomitsee sammakkokidutuksen jopa viemällä sen oikeuteen,jossa rangaistuksena voi olla vankeuttakin. Voisin nimittäin kuvitella, että Linnan Tuntemattomassa vielä sammakolla olisi voitu vaikka heitellä palloa, asialla vaikka Hietanen.

      Poista
    3. Kerran meidän tiskipöydän takaa kurkisteli hiiri, Me aloimme jahdata sitä, vaikka se ei tehnyt mitään pahaa. Onneksi se pääsi vilahtamaan pakoon samaa reittiä kuin oli ehkä tullutkin. Hyvä että pääsi!




      Poista
    4. Onnittelut minultakin!

      Sata vuotta on kunnioitettava ikä!


      Poista
  29. Koska epäilen, ettette ottaneet todesta väitettäni pultsarun patsaasta Helsingissä, niin tästä saatte:

    Lapinlahden puistikossa keskellä Stadia on näköispatsas pummaavasta katujen miehestä. Patsaan nimi on "Ihminen nousee roskalaatikosta".

    ihan hyvä nimi.

    VastaaPoista
  30. Riku pilailee. Minähän kiiruhdin heti Googleen, ja siellä luki, että jollekulle pultsariudesta selvinneelle todellakin on patsas Lapinlahden puistossa.

    VastaaPoista
  31. Minäkin ojennan täältä kaukokukan Nooralle. Onnea! Vietä samanlainen lämmin ulkokynttiläilta kuin blogisi kuvissa.

    VastaaPoista
  32. Paljon onnea vaan,
    paljon onnea vaan,
    paljon onnea, Noora,
    paljon onnea vaan💗

    VastaaPoista
  33. Siellä se Nooruska-päivänsankari vetelee varmaan sampanjaa kesäpihallaan ja laulu raikaa! Tämä on hyvä ilta juhlia.

    VastaaPoista
  34. Hanski sarjasta on useita pruutattu juutuubiin. Jos jotakuta kiinnostaa tässä jakso, jossa Mauno Blomqvistin ja Marita Nordbergin lisäksi Hannes ja Liisa Häyrinen, sekä viereilijat Vesku ja Spede. Juup, tässä se on: 2 + 2

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrankin, kerrankin minäkin uskaltauduin tuonne hassun hauskojen piiriin, kiitos Rikun! Siellähän se nauru pesii. Ilmankos olen aina niin totinen ja surumielinen. Olen varmaan menettänyt paljon elämästäni tähtiin vilkuilemalla. Minun pitääkin äkkiä muuttaa sisäistä kompassiani toiseenkin suuntaan. Siihen johon Riku äsken johdatteli. Yksipuolisuus on aina pahasta.

      Poista
    2. Liisu, huumori on elämän kantavia voimia. Enkä tarkoita nyt vitseille tai spedeilyille nauramista, vaan suhtautumistapaa arkisessa elämässä.

      Tykkään itse hakea vinoja näkökulmia ja asioiden koomisia puolia. Vaikkei ehkä uskoisi, minussa on annos koomikkoa. Monia tilanteita voi ja pitääkin keventää jollakin hauskuudella tai kääntämällä asian toinen puoli esiin. Ja en siis nyt viittaa mihinkään puujalkailuun tai sopimattomiin tokaisuihin. Huumori lähtee lämmöstä ja ihmisrakkaudesta, ihmisen pienuuden tunnustamisesta, ei hävyttömyyksistä eikä pilkasta.

      Onpas mukava saarnata näin aamutuimaan. Ettäs tämänkin tiedätte.

      Poista
    3. Vaan ette taida tietää sitäkään, mistä tulee ilmaisu "aamutuimaan"? Minäpä kerron tämänkin.

      Sana tulee pohjois- ja itäsuomalaisista murteista, joissa "tuima" tarkoittaa suolatonta tai vähäsuolaista. Eli "aamutuimaan" on alun perin aamulle ominainen ”tuima” olo: hiukaiseva tunne aamulla ennen kuin on saanut mitään syödäkseen tai juodakseen.

      Poista
    4. Tämä "tuima" onkin hauska sana (kuten aika moni muukin). Länsimurteisiin syntyneenä ja itämurteisiin kasvaneena en osaa enää päättää, onko tuima suolatonta vai suolaista. Ilmeestä riippuen kumpaa tahansa.

      Mutta "tuima ilme" on yksiselitteinen. Itämurteisiin syntynyt Leinokin runoilee "tuima on tuuli ja pimeä on taivo", jossa tuiman merkitys on kaikkea muuta kuin vähäsuolainen.

      Poista
    5. "Tuiman" merkityksestähän kiisteltiin jo Tuntemattomassa sotilaassakin, jossa Rokka uhoaa Lammiolle: ”Kumpane siun mielest on oikein? Onks suolaton tuimaa vai ei? Hittoko iän ja lännen miehet on kinanneet siint asjast koko sovan ajan ja selvää ei oo tult.” Yhä vieläkin "tuiman" merkityksestä murteiden välillä kiistellään.

      Kielikello (3/1985) varmistaa "tuiman" merkityksen seuraavasti: "Länsi-Suomessa (Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, osassa Hämettä, Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, Peräpohjolassa, Länsipohjassa ja Vermlannin suomalaismurteessa sekä paikoin näiden alueiden liepeillä) tuima merkitsee ’väkevää, voimakasta, kirpeää, (liian) suolaista’.

      Aivan päinvastainen merkitys tuimalla on Itä-Suomessa – ja paikoin lännempänäkin. Merkitys ’vähäsuolainen, suolaton’ on vanhastaan tunnettu Karjalassa (Kannakselta Pohjois-Karjalaan asti), Inkerin suomalaismurteissa, Kymenlaaksossa, Savossa, Kainuussa, Keski-Pohjanmaan pohjoislaidalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Peräpohjolan eteläosissa.

      Itäinen merkitys (’vähäsuolainen, suolaton’) on selvästi vakiintuneempi kuin läntinen (’suolainen, väkevä’ jne.)"

      Poista
  35. Sieluja on kaikkialla. Kaada puu ja teet hengen kodittomaksi. Tai se muuttaa taloisi ja tuo sinne surun, humina täyttää pääsi.(Eeva-Liisa Manner: Kuolleet vedet 1977)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olen melko vakuuttunut kuitenkin siitä, että Eeva-Liisa Manner käytti puuta hyväkseen, ts. hän omi kulttuurisesti jotakin puiden maailmasta. Mitähän puut siitä tuumaavat.

      Tahdon sanoa, että puu on Mannerille vertauskuva. Minkä vertauskuva, sitä en tohdi arvailla, vaikka joitain ajatuksia versookin päässäni, joka humisee tyhjänä kuin rautatienomenapuun latvus.

      Poista
  36. Päivän hyvä uutinen: Teurastamolta ritolat ottaneille possuille koittivat kissanpäivät.

    Karanneet siat (8 nasua) päätyivät nimittäin turvakotiin, jossa sikojen on tarkoitus teurastuksen sijaan elää niin kauan kuin niillä vain terveyttä riittää. Ne pääsevät kohta jopa metsään ja mutakylpyyn elämään possumaista elämää, kerrotaan turvakoti Saparomäestä Ilta-Sanomille.

    - Voi että tällaisia uutisia lisää!

    VastaaPoista
  37. Kun olin stipendimatkallani Englannissa, tuli minulle siellä kerran pissihätä, s.o. virtsatulehdus. Jouduin menemään lääkäriin, hän antoi lääkekuurin, jolla paranin. Muistan kun yritin maksaa lääkärissä käynnistäni, kukaan ei ottanut maksua vastaan. Sitten kuulinkin, että lääkärissäkäynti oli siellä ilmaista. Siitä on kauan aikaa. Ihmettelin. Kyllä Suomessa maksaa täytyi, täytyy vieläkin.

    VastaaPoista
  38. Vanhoillenin eläimille pitäisi olla koti, jossa saisi viettää vapaata ja hyvää ehtoota. Minua on järkyttänyt, kun kuulin jostakin, että mm. ravihevosilla on useimmiten kuolaimista tulevia suuria haavoja suupielissä. Karmivaa eläinräkkäystä vetää voimalla ja repiä ohjaimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joitain vanhojen eläinten viimeisiä koteja Suomessa onkin, ja minusta näille paikoille tulisi osoittaa valtiollista rahallista tukea. Tai joku ministeri voisi vierailla tällaiseen paikassa kiinnittämässä ihmisten huomiota tärkeään asiaan, eläinten kohteluun. Vaan eihän näistä vaaliääniä kerry, enemmän niitä tulee Porin jazzeilta.

      Myös ihmisvanhuksille on liian vähän hoitokoteja. Vieläkin itkettää se vantaalaisvanhus, joka virui alastomana kotinsa lattialla ja pyysi anteeksi olemassaoloaan, kysyi maksua ja sanoi, ettei halua olla vaivaksi. Jos minä olisin ministeri, olisin tviitannut tästä enkä henkilökohtaisista asioistani.

      Poista

    2. Pakko jatkaa, kun vauhtiin pääsin. Tänään lehdessä kehuttiin, miten edustavasti pääministeri oli pukeutunut johonkin Flow-keskusteluun. Juttu ei tainnut kertoa, mitä pääministeri sanoi. Mistä tämä median harjoittama pääministerin ylistys oikein tulee? Ei ainakaan sisällöstä. Ja minä olen tietenkin kateellinen vanha eukko.

      Poista
    3. Voin sanoa olevani samaa mieltä. Parhaiten pääministeri muistetaan kaikesta muusta paitsi työn kautta. Jotenkin olen ollut pitkään hiljaa ja odottavalla kannalla hänen suhteensa, kun arvelin, että hän on kehittynyt. Ei hän kuitenkaan olekaan, hän on ollut vain hiljaa, väistänyt ikäviä asioita taka-alalle ja tviittaillut henkilökohtaisia kuulumisiaanja viettänyt kivaa vapaa-aikaa.

      Käsittämättömintä on se, että media syö hänen kädestään, samoin suuri osa kansalaisista. Hänellä on erään lehtiartikkelin mukaan armeija puolustajia, joka eliminoi kynät tanassa kaiken häneen kohdistuvan kritiikin. Olen huomannut itsekin tämän mm. HS:ien keskusteluissa. Ylipäänsä lehdet kohtelevat pääministeriä silkkihansikkain. En muista vastaavaa Stubbin enkä Sipilän enkä Kataisen kohdalta. Onko pääministerillä jokin turvattu tila naiseuden ja kauneuden vuoksi? Jos on, se ei ole maan etu.

      Meille ilmeisesti riittää se, että pääministeri on huomattu ulkomailla ja että hän on tavattoman kaunis ja trendikäs. Hänellä on lisäksi tähän aikaan istuva tausta, joka antaa hänelle nostetta.

      Kukaan ei huomaa, että eihän keisarilla ole vaatteita, oikeasti. Tai huomaavat jokuset, vanhat rumat eukot.. Vai miten se meni?

      Poista
    4. Minusta Marin-ilmiö on tavattoman kiinnostava. Marinin vaatteista ja mediasta kaupunginvaltuutettu Minja Koskela esitti taannoin seuraavan tapahtumainkuvauksen:

      "1. Sanna Marin on olemassa ja käyttää vaatteita.⁣
      2. Media kertoo, mitä vaatteita Sanna Marin käyttää.⁣
      3. Oikeisto-some julistaa, että Marinin pitäisi hoitaa työttömyyttä ja velkaantumista eikä leikkiä mannekiinia.⁣"

      Koskelan mukaan tällaisessa kritiikissä on kyse "yhteiskuntaan pesiytyneestä seksismistä, jossa naispoliitikon jokainen vaate ja olemisen tapa käännetään poliittiseksi lyömäaseeksi".

      Minusta erityisen kiinnostavaa ei olekaan se, mitä media Marinista kirjoittaa, vaan se, millaisia kuvia Marin itse julkaisee itsestään Instagramissa. (Ei hän Twitterissä puhu henkilökohtaista kuulumisistaan, Iines.) Niissähän ei ole kovin jännittäviä paljastuksia hänen yksityiselämästään, mutta vapaa-aikaan liittyvät kuvat ovat - no, jokseenkin tyypillisiä IG-kuvia. Näkisin, että Marin varsin tietoisesti härnää, saa meidät pyörittelemään silmiämme ja taivastelemaan ääneen, miten pääministerinä oikein sopii toimia ja miten ei. Minusta se on hauskaa härnäystä. Varmasti taustalla on myös vahvaa feminismiä: miksi hymyjä ja tuulessa liehuvia kutreja pitäisi pitää jotenkin vähäpätöisempinä olemisen tapoina kuin vaikkapa vakavakasvoista pönötystä kraka kaulassa?

      Mainitsemani Minja Koskela, joka on samaa ikäluokkaa kuin Marin ja vähintään yhtä kaunis, on muuten toinen poliitikko, joka käyttää erittäin taitavasti Instagramia. Hänellä tosin jokainen päivitys on täynnä tiukkaa asiaa, ja jos tukka liehuu tuulessa, kyse on luultavasti ironiasta.

      Poista
    5. Minulla ei ole vieläkään negatiivista kuvaa Marinista, sillä en seuraa häntä somessa. (Kuten en ketään muutakaan.) Näen hänet vain virallisissa tilaisuuksissa puhumassa vakavasti, sujuvasti ja asiantuntevasti.

      Siksi en ole huomannut, ettei keisarinnalla ole vaatteita. Mistä sen näkee?

      Onhan aivan selvää, että vaikka pääministeri on maan parhaiten informoitu henkilö, ei hän voi olla kaikkien alojen asiantuntija ja tietää luonnostaan kaikesta kaikkea - mutta aika hyvin Marin on selvinnyt julkisista puheenvuoroistaan. Ollut ajan tasalla.

      Sinänsä sujuva, itsevarma ja kaikki tietävä Stubb sekoili enemmän ja vieläpä päivänselvissä asioissakin.

      Mieluummin näen maan johdossa vakavailmeinen ja asiaa puhuvan Marinin kun vaikkapa möreällä äänellä puuta heinää paasaavan Lintilän.

      En väitä olevani oikeassa. Tämä on vain minun näkemykseni asiasta. Myöhemmin kuulemme varmaan sisäpiirin tietoja.

      Poista
    6. AE, ymmärrän hyvin Minja Koskelan (vas.) kannanotot. Eivät ne muuta voisi ollakaan.

      Kuten viestinnän tutkija Katleena Kortessuo mainitsee useissa artikkeleissaan, Marinilla on pääministerin kritisointia vaikeuttava aggressiivinen ja tunteenomaisesti suhtautuva fanilauma, joka torjuu kaiken kritiikin, vaikka se tulisi asiallisilta mediataloilta. Koskela kuulunee tähän ryhmään.

      Tämän aggressiivisen fanilauman hyökkäyksen sai kokea mm. toimittaja Jessikka Aro, joka erehtyi arvostelemaan sitä, että Marinilta löytyy aikaa naistenlehdissä poseeraamiselle, mutta ei EU-toimittajien tapaamiselle.

      Aro korostaa kritisoineensa pääministerin toimintaa eikä henkilöä, mutta hän sai kimppuunsa tämän fanilauman ja joutui sanojensa mukaan "canceloimaan" itsensä usealta alustalta. Tämä tietysti haittasi toimittajan työtä merkittävästi. Lisäksi, aivan niin kuin minäkin, Jessikka Aro sai osakseen syytöksiä naisvihasta ja kateudesta. Ei sentään iästä. Kritiikki halutaan siis murskata melko olkiukkomaisin korsin.

      Sanot, AE, että Marin härnää tietoisesti kuvillaan ja käytöksellään ja piikeillään. Mitä Suomi siitä hyötyy? Onko pääministerin tehtävä hätkäytellä ja herätellä käytöksellään? Jos poliitikko huomataan maailmalla ja muistetaan parhaiten kauniista ja raflaavista somekuvista eikä teoista, jokin ei ole kohdallaan. Ajattelen pikemmin niin, että nuoren kauniin naisen huippupoliitikkouden korostus on jonkinlaista seksismiä. Katsokaa, kaunis nainen! Nyt silkkihansikkaat esille!

      Omaan käsitykseeni Marinista julkkisidolina on vaikuttanut ensivaikutelma ja alkuaikojen käytös, jota on vaikea muuttaa. Olen koettanut, mutta on vaikea murtaa tätä käsitystä. Jostakin kertoo sekin, että Marinilla on enemmän seuraajia kuin joillain laulajalla, esimerkiksi Paula Vesalalla. Kuvitelkaapa Sipilän seuraajat. Tai Stubbin.

      Minusta pääministeri on instituutio, joka ei yksinkertaisesti voi vttuilla kansalaisille eikä eduskunnalle eikä oikein kenellekään julkisesti. Nälviminen ja alaspäin lyöminen on ylimielisyyttä, joka kertoo enemmän sanojastaan kuin kohteestaan. Samoin kuin opettajalla myös pääministerillä tulee olla positiivista auktoriteettia, johon luottamus häneen perustuu.

      En halua olla pitkävihainen, mutta kyllä odotan pääministeriltä enemmän sosiaalisia suhdetoimintataitoja ja selkeää demokraattista johtamista, tekoja ja vallan kahvassa oloa. Jonkunhan siellä on oltava ja hän on viran ottanut vastaan.

      Poista
    7. Tapsa, Marinin puheenvuorot ovat selvästi etukäteen avustajien hänelle kirjoittamia. Sillä ennätysmäisellä avustajalaumalla valmista kyllä syntyy.

      Marin on lisäksi selvissä vaikeuksissa haastatteluissa, jos tulee jatkokysymys. Hän alkaa toistaa jo sanomaansa ja mylly pyörii uudelleen, jopa samoin sanoin. Puhe on usein konemaista ja se tulee kuin jostain ulkoa.

      Vakava pitää ollakin, kun on kyse valtiollisista asioista. En kyllä muista yhdenkään pääministerin tässä naureskelleen muuta kuin vapaa-ajallaan. Sekoillut varmaan on monikin, sillä he ovat kyllä puhuneet ihan itse omiaan, toisin kuin Marin, jolla on eniten avustajia eduskunnan historiassa.

      Edellisten ministerien aikana ei tainnut juurikaan olla viestintäkoulutusta, jota nyt ministereille on selvästi tarjolla.

      Mitä Stubbiin tulee, häntä vedettiin kyllä alta kölin pahemmin kuin ketään pääministeriä koskaan. Netti on vieläkin täynnä pilapiirroksia hänestä hammastahnahymyineen. Toinen pahasti riepoteltu poliitikko on tietysti Timo Soini sammakkomaisine pilapiirroskasvoineen.

      Mitkä siis ovat Marinin ansiot? Kerokaapa minulle. Älkääkä sanoko nyt, että koronanhoito. Koronahoidossa oli niin paljon sekoilua ja muun Euroopan jäljessäoloa, että ei ole tosikaan.

      Se, että Suomi aluksi selvisi hyvin, oli täysin maan syrjäisen sijainnin ja kansalaisten omatoimisuuden ansiota. Meiltähän haluttiin aluksi kieltää spektaakkelit ja kasvomaskit, mutta kun kansa alkoi huutamalla vaatia niitä, hallitus käänsi kelkkansa, hetkeksi. Nythän pandemia on taas nostamassa päätään, uusimpien uutisten mukaan.

      Poista
    8. PS En halua murtaa positiivisia käsityksiänne pääministeristä, AE ja Tapsa. Taidatte edustaa enemmistöä.

      Haluan ehkä enemmän pyrkiä kritiikin ytimeen, koska minusta sellaista asiaa ei olekaan, joka on yksin hyvä tai yksin huono. Tässä asiassa minua kummastuttaa se ideaali, joka pääministeristä on syntynyt. Se on nimittäin äärimmäisen harvinaista poliitikosta.

      Ehkä nyt onkin kyse jostain muusta kuin politiikasta? Liittyykö Sanna Marinin pääministeriyteen muitakin ajan ilmiöitä? Ihan kuin olisi poliittisesti korrektia sanoa Marinista vain hyviä asioita.

      Poista
    9. Minulla ei ole vahvaa henkilökohtaista mielipidettä Marinista poliitikkona. En ole seurannut nimenomaan hänen poliittisia tekemisiään sillä lailla tarkasti, että osaisin asettua puolesta tai vastaan jostakin asiakysymyksestä. Enkä osaa ajatella, että olisi sellainen "Suomi", joka jostakin Marinin sometekemisestä hyötyisi tai olisi hyötymättä. Minusta pääministeri-instituution rajoja on hyvä koetella ja niistä keskustella, edes somessa. Tuskin siitä sisällissotaa sentään syntyy.

      Minua Marin-ilmiössä kiinnostaa se, että tavallaanhan hän on persoona tai brändi, joka on täynnä ristiriitoja. Yhtäältä hän puhetapansa on vähän kolho, etäinen ja asiallinen, hyvin kaukana sellaisesta silmiin katsovasta, empaattisen kuuntelevasta ja lämpimän feminiinisestä puhetavasta, jota esimerkiksi Annika Saarikko harrastaa. Toisaalta Marin rakentaa Instagramista itsestään nimenomaan nuorta naista, joka liehuttelee tukkaa tuulessa ja hymyilee kivoissa mekoissa. Minulle on syntynyt vaikutelma, että Marin on aika asiakeskeinen poliitikko ja ui oikein sujuvasti ja päämäärätietoisesti politiikan valtavesissä. Se Instagram-puoli näyttää jotenkin rakennetummalta.

      Poista
    10. Kun niitä asiakysymyksiä, AE, ei Marinin kohdalla taida olla ainuttakaan, jossa voisi olla puolesta tai vastaan. Ei ainakaan tule mieleeni, vaikka seuraan sisäpolitiikkaa aika tarkastikin. On vain lähinnä tämä somejulkisuus ja EU-käynnit ja maailmanlaajuinen huomio.

      Hyvää koronanhoitoa on tarjottu, mutta jos rehellisiä ollaan, sehän ei ollut Marinin ansiosta, vaan hänestä huolimatta. Hän harasi vastaan kaksin jaloin sekä lentokenttäsulkuja että maskeja, kunnes tuli kansan raivokkaasta vaatimuksesta pakkotilanne tehdä jotain spektaakkelia. Tämä kaikki on tahdottu unohtaa. Netissä kiertää vieläkin Marinin aiempi rokotevastainen kirjoitus, jossa painetaan lääketehtaita alas. Takkia on pakko joskus kääntää.

      Mitä Annika Saarikkoon tulee, hän on kökkö. Minusta paras näistä korona-ajan ministereistä on Krista Kiuru, huolimatta epämääräisestä ulosannistaan. Hän keskittyy asiaan voimalla ja volyymilla, joka on ihailtavaa. Toinen suosikkini on Li Andersson, joka keskittyy vain ja ainoastaan asiaan, kuten ministerin työssä tuleekin. Olisi vaikea kuvitella Anderssonia hetkauttelemassa ministeriyden rajoja kivasti.

      Poista
    11. Ymmärrän, että "instituutuoiden ravistelu" voi olla jonkun mielestä kivaa ja ihkua. Harvoin niistä ravisteluista kuitenkaan mitään kummempaa seuraa. Onpahan ravisteltu, jee. Eiköhön tuo parlamentaarinen vallankäyttösysteemikin ole jo monta kolhua ja skandaalia kestänyt ja yhäti se on pystyssä. Jonkun tulee sitä valtaa käyttää, joka hänelle on uskottu ja luotettu. Ei siinä ole mitään väärää demokraattisessa yhteiskunnassa.

      Eivät lapset koulussakaan ole riemastuneet siitä, että opettaja ravisuttaa instituutiota ja heittäytyy kaveriksi. Heillä on jo omat kaverit. He haluavat sinne auktoriteettia käyttävän aikuisen, joka turvaa heidän rauhansa saada olla rauhassa vain koululaisia ja lapsia. Olen kuullut tämän monenikäisen oppilaan omasta suusta.

      Poista
    12. Sinä, Iines, et taida seurata Li Anderssonin Instagramia, vai? Minä aika ajoin luen sitä. Tuskin se asiallisuudessaan radikaalisti Marinin IG:stä poikkeaa. Välillä on keppihevoshyppelyä, mustikoita tai t-paita, jossa lukee "Fuck racism". Onpa nähty kirsikanpunaista huulipunaakin, ja sen jälkeen lukijan kommentti: "Vittu että oot seksikäs. Kyl joka miehen unelma." Selkein ero Marinin Instagramiin on seuraajien määrässä, päivittäjän asemassa ja... öö, ehkä luontevuudessa. Mutta minähän olenkin Li Andersson -fani.

      Mutta hei haloo, Tapsa, sinä mainosjumala, mikset seuraa poliitikkojen Instagrameja? Eikö juuri sinun pitäisi olla kiinnostunut siitä, miten poliittiset henkilöt tässä maassa brändätään?

      Poista
    13. Mutta tässähän on nyt kyse siitä, miten poikkeavasti media kohtelee pääministeriä, ei siitä, mitä pääministeri itse tekee, muuta kuin välillisesti. En ole syyttämässä vain pääministeriä siitä, mitä hän tuuttaa alustoiltaan maailmalle.

      Marinhan on koko ajan ollut median lemmikki, ja on monelle toimittajalle sitä yhä. Marin on nuori kaunis nainen, joka pääsi Time-lehden kanteen ja jota ylistettiin läpi lehdistön. Tämä oli joskus hieman kylmäävää sen kansalaisen näkökulmasta, joka näkee ja odottaa muutakin kuin tämän kuvan. Yhdyn kyllä Katleena Kortessuohon kun hän kirjoittaa, että "pääministeri Sanna Marinin (sd) tapauksessa toimittajien kritiikittömyys tihkuu kiusallisella tavalla läpi.”

      Kun pääministeri vaihtoi tukkatyyliä, sitä kommentoitiin lehdistössä ihastuneesti ja sen sanottiin merkitsevän sitä, että nyt saa tulla ja mennä vapaasti. Sanomaa täydensi keväinen boomer-kohu biletyksineen. Boomer-kohussakin rapa kaadettiin boomereiden niskaan ja pääministeri sai kehuja nokkeluudesta, vaikka oli itse tehnyt kiistattoman vastuuvirheen.

      Välittömästi tämän jälkeen Suomeen rantautui omikron-muunnos ja tartunnat ja kuolemat räjähtivät Euroopan ja taisi olla muunkin maailman ennätyslukemiin, joista vaiettiin. Tämä olisi ollut nähtävissä muista lähteistä jo aiemmin, mutta ainutkaan toimittaja ei kyseenalaistanut Marinin valistumatonta kehotusta tulla ja mennä ja pitää hauskaa rajoitta.

      Eli nyt ei kannata sotkea tähän keskusteluun niitä huulipunakommentteja. Kyse ei ole naisvihasta, vaan kritiikistä mediaa kohtaan Marinin suhteen.


      Poista
    14. Hyvä, että toit Li Anderssonin Instan tähän rinnalle.

      Nimittäin tässä näkee selvästi, kuka ei ole median lemmikki ja kuka on. Listä ei juurikaan tehdä juttuja.

      Poista
    15. Etkö sitten usko, että Anderssonin kävisi mediassa samoin kuin Marinin, jos hän olisi pääministeri? Minä uskon, että juuri niin hänellekin kävisi. Kutsuttakoon sitä sitten seksismiksi tai miksi tahansa. Sitä ehkä yritin sanoa.

      (Mitä ihmeen rapaa boomereiden niskaan kaadettiin? Muistan kyllä tapauksen, rapaa en.)

      Poista
    16. En usko, että Anderssonista tehtäisiin samanlaista idolia. Hän muistuttaa moninkin tavoin Viron Kaja Kallasia, eikä Kallas käsittääkseni ole samanlainen idoli kuin Marin. Anderssonilta ehkä puuttuu myös mediasäteily ja jopa halu siihen. Kyllä näissä mediasuhteissa aina merkitsee myös seurattavan henkilön herkkyys vastata median kutsuun.

      Mielestäni boomerkohussa kävi paljolti niin, että ikäluokkaa (?) syyllistettiin huumorintajuttomuudesta, kun he eivät nauraneet Marinin boomer-heitolle, vaan moni loukkaantui.

      Mikäli minä asiasta jotain ymmärsin, Marinin koronabiletystä ja puhelimen poisjättöä ihmeteltiin ikätasosta riippumatta.

      Poista
    17. Minusta myös Li on median suosikki, sen sijaan Purra ei ole. Syynä on median kallistuminen vihervasemmelle, mikä on tietysti luonnollista - samat lähtökohdat, samat arvot, sama käsitys todellisuudesta.

      Olen kertonutkin, että olen kasvanut hyvin poliittisessa demarikodissa, ja vältyin aiemmin taistolaisuuden ja myöhemmin vihervasemmistolaisuuden imusta siksi, että tunsin nämä asiat ennestään - ja mielestäni noin sata kertaa paremmin.

      Näin ja näen nämä liikkeet lähinnä aikaan sidottuina hurmosliikkeinä. (Venäjä muuttaa nyt mannerlaattojen asentoa, tulevaa sukupolviliikettä voi vain arvailla.)

      AE ihmetteli, että eikö minua kiinnosta miten poliitikot brändätään? Tietysti tavallaan kiinnostaakin siinä missä mikä vastaava ilmiö tahansa. Usein se on vain niin läpinäkyvää ja jälkijättöistä - heitetään hiivaa uunissa jo muhivan pullan perään.

      Marininkin kohdalla on niin, että tämä totinen kaunotar, joka ilmeenkään värähtämättä latoo tulemaan poliittista puhetta, on oikea Marin - ja somejulkisuuden tehtävänä on inhimillistää hänen imagoaan.

      Se herättää ihastusta ja se herättää vihastusta, riippuen siitä mikä on kokijan asenne Mariniin.

      Poista

    18. Lisätään tuohon näkökulmaan - ihastus ja vihastus - vielä kolmas: se herättää myös kritiikkiä, joka kohdistuu mediaan, joka nostaa nämä Marinin somejulkaisut esiin näkyvin lööpein, vaikka ne ovat jo somessa omilla alustoillaan. Ei Li Anderssonin somea nosteta samalla tavalla esiin. Oikeastaan ei ollenkaan. Eikä edes Ohisalon.

      Kritiikki pitää siis erottaa henkilöön liittyvästä ihastuksesta ja vihastuksesta. Samalla kaavallahan persuja jossakin asiassa puolustavat ovat aina persuja.

      Poista
    19. Sanna Marin on myös asiallisesti koulutettu maisteriksi Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa. Kirjoitti pro gradu -tutkielmansakin itse.

      Poista
  39. Kyllä vaan, netissä on puutietoutta, samoin kansanperinteessä on puujuttuja.

    Meidän mökkimäki on ilmeisesti erityisen ”pyhä paikka”, koska se on täynnä pihlajia. Niitä versoo koko ajan lisää joka rakoseen, katajien viereen ja haapojen väliin. Ensi vuonna on pihlajikko on pakko niistää raivaussahalla, sillä maisema kasvaa muuten umpeen ja pimentää pirtin tyystin.

    Siellä päin ihmiset sanovat, että pihlajia on siellä, missä on vesipaikkoja. Ja onhan meidän tontilla kaivokin, mutta sen vettä ei ole juotu aikoihin, vesi tulee kunnan johdoista. Lapsena kaivossa oli sammakkoja.

    VastaaPoista
  40. Olipa kiva herätä auringonpaisteeseen, pitkän ja mustan yön jälkeen. Että nykyisin onkin yöt jo pimeitä, se ennustaa syksyn tuloa. Mutta nyt vielä voi nauttia lämmöstä ja auringosta. Enpä puekaan ylleni päivävaatteita, vaan pyrähdän pihalle yöpaidassa. Haen päivän lehden postilaatikosta ja nautin, nautin ihan kauheasti raittiista ilmasta ja imen sisääni punaisten kukkien kauneutta kukkapenkissä.
    Toivon päivälle hyvyyttä. Enkä pelkää, vaikka usein on niin, että jos minua aamulla naurattaa, niin illalla itkettää. Mitä sillä on väliä. Ei mitään. Tuleepa nautittua ihmisenä olosta .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, täälläkin herättiin juuri ja kahvikone porisee keittiössä. Hieman kadehdin tuota lehden hakua postilaatikosta yöpaidassasi, sillä se on suuri nautinto, joka minullakin oli ennen. Ja olisi vieläkin, sillä tykkään lukea paksua Hesaria aamuisin. Nyt vain luen sen näköislehtenä netistä, olosuhteitten pakosta. Meillä alkoi mökillä lehdenkanto olla kiven takana. Väliin oli kaksikin päivää, ettei lehteä kannettu ollenkaan, ja lopulta se tuli ajallaan ehkä kerran viikossa. Katsoin parhaaksi muuttaa kalliin tilauksen digitilaukseksi, joka tulee varmasti laitteisiin joka aamu. Muutenkin postilaatikolle ei juurikaan ole enää asiaa, kun juuri mitään paperipostia ei enää tule. Harmi. Postilaatikolla oli aina kiva käydä. Nyt se on täynnä mainoksia.

      Mutta aamu on tänäänkin kaunis! Kesä jatkuu, kesä.

      Poista
    2. Pakko mainita erikoinen uni. Näin nimittäin unta Kemppisestä, juuri ennen kuin heräsin. Kyllä, Kemppisestä. Pitelimme toisiamme käsistä, ja meillä oli yhteinen vainoaja. Ymmärsimme toisiamme. Elimme nimittäin yhteisössä, jossa joku ylempi elin valvoi toimiamme, ja meidän piti näyttää jokin muovipussiin sullottu lupaläpyskä aina kun poistuimme ghetosta. Olimme valtavassa talossa, joka oli täynnä savua, mutta se savu oli vaaratonta. Häädimme sitä ulos. Mukana oli Viidakkoperheen (tv-sarja) isoäiti. Ei meille kuinkaan käynyt eikä se ollut painajainen, muuten vaan vilkas uni.

      Poista
    3. Sympaattinen uni! Muistan Kemppisen aikoinaan kertoneen, että "kemppi" tarkoittaa sotilaskarkuria. Olet siis unessasi pidellyt kädestä pientä sotilaskarkuria.

      Jos olisit Gestalt-terapeutin asiakas, hän kysyisi sinulta, voitko nyt olla tuo unesi savu. Ja kun olisit savu, sinulta kysyttäisiin, mitä sinä haluaisit peittää ja miltä sinusta tuntuu, kun Iines ja Kemppinen häätävät sinua ulos.

      Savuna olemisen jälkeen joutuisit ehkä olemaan Kemppinen. Sitten vainoaja.

      Muistan, miten nuorena hämmästyin, että oman unensa hahmoina todella osaa vastata terapeutin esittämiin kysymyksiin.

      Poista
    4. Jotenkin se savu liittyy mielessäni sumutukseen. Se levisi talon kaikkiin huoneisiin, kun avasimme oven ja katsoimme, onko siellä savua. Eli savu taisikin olla sumua, usvaa, koska se oli vaaratonta. Kyse on sumutuksesta! Onko elämä tai nettielämä vain sumua, sumutusta, katoavaa usvaa? Ehkä se Viidakkoperheen isoäiti hoidettiin yliminäni toimesta siihen uneen kuvaamaan konkreettisesti sitä, että nyt ei olla todellisessa elämässä vaan ikään kuin näytelmässä, sumutuksessa, harhassa, sarjassa, joka jatkuu…

      Poista
    5. Viis kirjoitusvirheistä, joissa minä olen mestari. Onneksi minulla on mahdollisuus korjata kommenttini samantien poistamalla virheellinen ja kopsaamalla uusi versio sen päälle.

      Poista
    6. Huomenna, jo aamusta Liisu lentää autossa
      kohti Pohjois-Suomea. Siellä, Kainuussa, on saari,
      joka odottaa meitä, kerran vuodessa kävijöitä.
      Sen liepeillä on vanha riihi.
      Se on meidän lepopaikkamme, kokonaan ilman muuta väkeä. Siellä me vasta rauhan ja hiljaisuuden saamme kokea. Sohvöörinä sinne toimii Iiris, joka on aikaisemmin asunut Amerikassa ja tullut Suomeen Saksasta. Suomi on kuitenkin hänen synnyinmaansa.
      Täältä hänkin hakee hiljaisuutta. Ja sitä kyllä löytyy Kainuusta. Paikasta, jonne ei kuulu auton ääni.
      Siellä viikko vierähtää ilman TV:tä. Eikä tietokonekaan ole mukana.
      VAPAUS hönkii siellä koko loistossaan! Sielut ja mielet saavat lepoa. Ja puut, jotka eivät sitkeile korkeutensa puolesta ovat omasta kasvustaan ylpeitä.

      Poista
    7. Kiitos, Noora!

      Poista
    8. Oi Kainuu... no, jääköön uu, vaikka kotiseutuni on Kainuu.

      Meidänkin suvulla on Oulujärvessä saari, ettei se toinen vieressä olisi teidän? Vai onko se saari ehkä Sotkamon reitillä, sielläkin on tuttuja.

      Vai Kiantajärvessä lähellä Ryysyrantaa? Vai Hyryn reitillä?

      Poista
    9. Meidän saari, jonka miehen isä lahjoitti meille ennen kuolemaansa on lähellä Ristijärveä. Miehen isä oli luottomies, jonka avulla kaikki naapurit selvisivät veroilmoituksistaan. Minulle hän ensi tapaamisellamme kävi kirkolla ostamassa kumisaappaat, ja ne jalassa hän vei minut metsään, lähteelle. Otti koivusta tuohta, teki siitä tuutin, täytti sen lähteen vedellä, ja niin minä sain ryypätä kainuulaisen verta, joka oli sekaantunut lähteen vetehen ja oli raikasta ja hyvänmakuista. Pian huomasin kainuulaisten kanssa puhellessa, että he puhuivat hauskoja ja hyviä asioita, joiden alla eli suruvoittoisia tarinoita. Mitä kauniimpia tarinoita, sen surullisempia elämiä ne sisälsivät. Yhden kirjoituspalkinnon olen saanut kainuulaisilla lehmillä.

      Poista
    10. Saari olisi kiva. Ei tulisi yllätysvieraita. Ja muutenkin.

      Lapsuusystvälläni Lilillä oli siellä mökkiseudullamme kaunis saari soutumatkan päässä rannassa. Siellä oli pieni mökki ja sauna, ja vietimme siellä ihanassa nuoruudessame muutamankin juhannuksen ystävinemme. Olimme kuulemma mekastaneet niin, että minun äitini oli kuullut sen maihin, sinne Olgan torppaan asti. Saimme nuhteet.

      Mutta siis saari oli ihana, ja sieltä on muuten valokuva, jossa istun rantakivellä tupakoimassa nautinnollisesti. Se on kuvablogissani, ja jos löydän sen nopeasti, panen tähän linkin kessutteluuni saaressa.

      Poista
    11. No juu, löytyi, mutta kovin tuhruinen se on ja mustavalkoinen. Huomatkaa kuitenkin taiteellinen olemus baskereineen ja imaisu.

      http://photos1.blogger.com/blogger/4426/1668/1600/suuri%20taiteilija%20imee%20vaikutteita.0.jpg

      Poista
    12. Ah, ihastuttava! Olet selvästi ollut tietoinen siitä, miltä poseerauksesi näyttää. Lilikö kuvan on ottanut? Kuvaaja on selvästi pitänyt kuvattavastaan.

      Poista
    13. Muistaakseni se oli Lili, joka otti kuvan ikivanhalla laatikkokameralla. Opin häneltä tupakoimisen jalon taidon ja sen, ettei saa puhaltaa poskareita jottei näytä aloittelijalta. Hän perehdytti minut myös isänsä kiljusaaville kanalan nurkassa. Voin vakuuttaa, että yksi kerta riitti tyydyttämään uteliaisuutemme.

      Poista
    14. PS, mainittakoon, että lopetin tupakoinnin joskus muinoin nuorna naisna kuin seinään, kerrasta poikki. Samaten se kiljunjuonti loppui jo murrosiässä.

      Poista
    15. Ristijärven ja ristijärvisiä tunnen muutamia. Olisikohan niillä kulmilla eniten Tolosia? Heikkisiä toki enin helevitissäki.

      Kutsuikohan Liisun appi juoma-astiaansa oikeastikin "tuutiksi

      Poista
    16. "vai esim. lipoksi, jollaisena minä sen olen oppinut tuntemaan.

      Van mitäpä se hyvejää miksi kuhtu, kuha joksiki.

      Poista
    17. Tuli mieleen Tuntemattoman Määttä ja Linnan erinomaisen huikea kielikorva. Hän saa eri murteita puhuvat äijänsä kuulostamaan oikeilta.

      Muistaakseni hän panee Määtän aloittamaan melkein kaikki repliikkinsä tyyliin "vaan minähän se...". Noin kainuulainen puhuu, paitsi että se "vaan" on lyhyt "van".

      Pieni sana, jolla saa aikaan monia merkityksiä.

      Poista
  41. Eihän tuossa Mannerin runossa tai ajatelmassa puista puhuttu, vaan hengistä ja sieluista.

    Puulla oli siinä vain välinearvo, kuten yhteiskunnassamme muutenkin - no, sentään hengen koti tai asuinsija.

    Katsokaa taivaan lintuja.

    VastaaPoista
  42. Sitähän minä, Tapsa, sanonkin, jos luit kommenttini: puu on Mannerille symboli tai metafora. Eikös se ole itsestäänselvää? Harvoin modernille runoilijalle puu on puu. Sarkialle ja Kailaalle voi olla. Ja Harmajalle ja Södergranille.

    VastaaPoista
  43. Kiva jankuttaa: minun mielestäni se Mannerin "puu" on nimenomaan pelkkä puu.

    Jos sen oksilla vaakkuu varis tai pelehtii henki, se on silti edelleen pelkkä puu, ei muuta.

    Hmmm... eri asia olisi tietysti, jos tähän puuhun kiipeäisi minimekkoinen Sanna Marin.

    VastaaPoista
  44. Voi hyvin ollakin. Pysyn silti mieluusti siinä ajatuksessa, että modernistille puu on harvoin pelkkä puu. Riimirunoniekalle puu on puu.

    Ja kyllä, aina on poikkeuksia ja laajempia merkityksiä.

    VastaaPoista
  45. Ok, antaudun ja myönnän, että Mannerin runossa puun symboli ja metafora on "puu".

    Veistänpä tästä puisevan klapirunon:

    Uupuu puun kaipuu
    jo uusikuu saapuu
    uuniin se taipuu
    taivaisiin haipuu
    oi kuu, oi puu

    VastaaPoista
  46. Kylläpä on hieno klapiruno. kaunein kun olen milloinkaan kuullut. Sitä kirjain uu hallitsee
    ja se Tapsan runokokoelmaan kallistuu
    ja siinä se katseen ulottuvilla lepää rentona
    ja me huudamme eläköön! Klapiruno lämmittäköön
    meitä jokaista!

    VastaaPoista
  47. Unhoittuu muu
    kiittään Liisuu taipuu suu
    jätä muu, luoksein tuu
    joko aitasta kuuluu juu?

    VastaaPoista
  48. Eikös tämä kaikki tapahtunut jo heti sen jälkeen, kun rauhaa yli kaiken rakastava johtaja Putin meni vapauttamaan veljeskansaa natsien sorrosta?

    Vai onko tämä jokin uusiksi otto?

    VastaaPoista
  49. Kyllä Aaro-poika ja ikätoverinsa vielä kiittävät Niinistöä Natoon viemisestä. Ensin tulee tsaariksi Medvedev, joka kovasti uhkailee Suomea, ja tästä se uhoamisten tahti ehkä vielä kovenee. Ellei meillä olisi Natoa, mitä meillä olisi? Noora, mitä?

    VastaaPoista
  50. Tääll Tapsa naista huhuu
    ja Don Juanin lailla puhuu
    ympär ämpär Liisun mieltä
    ymmärrä ei #metoon kieltä.

    Nyt naiset rauhaan jättäkää
    ja tämä kalloon mättäkää.
    Ei naist saa katsoo, silittää,
    tai kohta joutuu tilittään,
    et miks vain naist tääll kaikki haluu,
    vaikka sukupuolii, seksii yli laidan valuu,
    on miest, on naist, on homoo, lesboo, transsii,
    niin et pelata vois pasianssii.

    VastaaPoista
  51. Niin, ja mitä meillä oli ennen Flooraa? Voitapa tietenkin.

    VastaaPoista
  52. Anonyymien anonyymi14 elokuuta, 2022 16:00

    Ja runsaasti sydänkuolemia.

    VastaaPoista
  53. Eipä voi täällä hyöriä
    ilman kolmansia pyöriä,
    kun Iinukka pomona
    heiluu ihan homona,
    ja runonjalalla pukkaa
    kaltaistani pikku rukkaa,
    joka kuullutkaan ei

    VastaaPoista
  54. Turhaan, oi turhaan täällä häärään
    kun sormi osuu kohtaan väärään,
    niin runo karkaa kesken leikin
    ja innon jatkaa vei kuin veikin.

    Nyt ette saa tietää mistä en ole muka kuullutkaan! (Totta puhuen en ollut edes keksinyt sitä vielä karkaushetkellä. Keksikää itse!)

    VastaaPoista
  55. Puuta puiden puun on vanki.
    Vapaa on vain villi monkey.
    Ken ei kuule Liisun juuta,
    jää kai puihin ilman muuta.

    VastaaPoista
  56. Yksin oot sinä Liisu,
    keskellä Kainuun korpea,
    tulipa tästä nyt pliisu,
    muttei se isommin korpea,
    koska tärkeintä on tunne,
    vaikken Liisuakaan tunne,
    joten lähtiskö - haa - Kemiin
    lentojätkäin haaremiin.

    VastaaPoista
  57. Kyllä Tapsa kuiskeen kuulee
    muiskuun työntää valmiiks huulet,
    lempo soikoon, pusu maittaa!
    Mutta menee väärään aittaan.
    jossa nukkuu talon piika
    vanha Kaisa, aika siika
    työntää muiskuun paksut huulet,
    kauas huudot Tapsan kuulet….

    VastaaPoista
  58. Toivottavasti Tapsa et loukkaantunut SF-alatyylin iloittelusta, jossa Liisunen vaihtui tuhtiin piikatyttöön. Voin paljastaa, että pääsit kyllä ehjin nahoin karkuun innokkaan neidon kynsistä.

    VastaaPoista
  59. Ei Ukrainaan hyökkäämistäkään olisi voinut uskoa, Noora, ja se vaan tapahtui. Koko maailmahan siinä ällistyi ja järkyttyi.

    Ja kun muistelee Venäjän puheita entisen suuruusajan palauttamisesta, ei ole kahta sanaa siitä, minne piskuinen Suomi sijoittuu sen mielestä. Olisi sinisilmäistä luottaa kieroon ja selkeästi valehtelevaan naapuriin, jolle naapurimaat ovat paljolti vain sen etupiiriä. On oikein tarpeellista, että Suomi näytti sijaintinsa Venäjälle.

    VastaaPoista
  60. Minäkö loukkaantuisin tuosta,
    sillä vaikka karkuun jaksaisin juosta,
    niin innolla halaisin pulleaa piikaa,
    lempeä kun ikinä ei saa liikaa.

    VastaaPoista
  61. Hienoa Tapsa, piian suu napsaa.
    Mun nimi on Leppäsen Alma,
    eikä tää oo Las Palma,
    vaan mun oma aitta,
    ei kai se mitään haitta?

    VastaaPoista
  62. Ehkäpä asian ymmärtämistä auttaa, kun miettii miksi myös Ruotsi teki saman äkkiliikkeen.

    Ruotsin ratkaisuhan on aivan uskomaton - 200 vuotta se on pysynyt sotien ulkopuolella, molempien maailmansotienkin, vaikka sen toinen rajanaapuri miehitettiin ja toinen taisteli 5 vuotta rankoin uhrein.

    Miksi puolueettomuuden perikuva Ruotsi katsoi tilanteen nyt olevan niin vakava, että on pakko tehdä näin jyrkkä linjan muutos?

    Suomi on vielä hankalammassa asemassa ja täällä muistetaan, kuinka herkästi Venäjä hyökkää, jos uhkailuun ei taivuta.

    VastaaPoista
  63. Tätä minäkin olen ihmetellyt, että mitä tämä nyt Ruotsia heiluttaa mihinkään suuntaan. Ehkä tämä Ruotsin NATO-reaktio on tavallaan sen kauhun ja järkytyksen suuruuden ilmaisin, jota koko maailma tuntee tällaisten yhtäkkisten katastrofien vuoksi. Me suomalaiset olemme jo tavallaan kasvaneet kiinni tähän Venäjän-kauhun tasapainoon, muille se lienee uutta.

    VastaaPoista
  64. Ruotsia järkytti kosmisen yksinäisyyden puhuri, joka pyyhkäisi heidän ylitseen tuoden pohjolan perukoille eteläisten arojen veriset terveiset.

    He tajusivat jäävänsä ypöyksin kylmään maailmaan, jossa heidän turvallisuutensa olisi vain heidän oman uskonsa varassa.

    "Me olemme puolueettomia, älkää hyökätkö!"

    "Me emme ikinä hyökkää, mutta meidän turvallisuutemme vaatii Gotlantia tukikohdaksemme, sekä paria aivan pientä tykistöasemaa Skoonen rannikolta, sillä ymmärrättehän, että vihollinen on saartanut meidät"

    "Jassoo... mutta muistakaa että me olemme puolueettomia!"

    "Da da, mutta kai te olette hyvän puolella natseja vastaan?"

    "Javisst men..."

    VastaaPoista