1.3.2023

Irenen kärsimykset



Olipas kerran Irene, olipas, elelipäs, muuan Irene Varis. Tomera tyttö, kulki kujasia, juoksi joenpenkereitä, painalsi pusikkoja. 

Elämä oli kaikin puolin hyvää. Vaan yksi asia häntä harmitti. Miehet. Kävelivät päin kuin höyryjunat, ellei hän väistänyt. Aina sama juttu. 

Päättipä sitten tehdä kokeen ja postata tulokset Instagramiin kaiken kansan nähtäväksi. Hänpä ei väistä, hyväkäs. Kulkee leveästi kuin ladon ovi povi pystyssä, kannat kapsuen. 

Vaan kuinkas sitten kävikään. Tuli vastaan miestä, tuli lännestä ja idästä, ja Irene pyllähti istualleen, kun yksi käveli päin. Toinen kolautti itsensä Irenen poveen, kolmas väisti äimänkäkenä, neljäs seisahtui huulet töröllä. 

Pani sitten, Irene,  tulokset Instaansa ja jo alkoi netti laulaa. 

- Mä jouduin väistään miesolettettua autojen sekaan, lastenvaunujen kanssa, kommentoi yksi. 

- Mä taas tulin just kahvilasta vaunujen kanssa, ja mies änki samaan syssyyn itsensä oviaukkoon, kirjoitti toinen.

Samanlaisia uhrikertomuksia virtasi Irenen Instaan kaksi päivää aamusta iltaan. 

Sitten innostui Yle ja teki jutun miesoletettujen (arkikielessä mo) tavoista. Kuinka mo vie yhteiskunnassa tilan ja naisten osaksi jää hyppiä katuojaan, jotta mo mahtuu. Samalla Yle aloitti tasa-arvokampanjan nro 63 ja sukupuolisensitiivisyyskasvatussarjan nro 6. Määrättiin myös kanavan viralliseen käyttöön substantiivi miesoletettu, arkikielessä mo. Mies-sana kiellettiin sukupuoliväkivaltaisena Ylen laineilta. 

Vaan jos hypätään hetkeksi ulos tarinasta, Irene Varishan on vanha tuttu Ylen laineilta, oikeasti, tämän uuden jutun lisäksi. Jo kaksi vuotta sitten hän teki rikosilmoituksen poikaoletetuista, jotka läpsäisivät häntä käteen kiitäessään sähköpotkulaudalla.  

- Paha olo, järkytys ja itku silmään siitä kivusta tuli, vuodatti Irene Ylelle. 

Vaan ei tämä vielä mitään. Joitain naisia oli Ylen mukaan läpsitty myös persauksille.

Haluaisin sanoa Irenelle lohduttavasti, että tule tänne maalle, pikkukaupunkiin, niin ei kukaan läpsäise takamuksille, ei, vaikka toivoisi pientä hiplailua tai törmäämistä edes kaupan pyöröovissa. Täällä on naisia johtajina ja bussikuskeina ja sähköpotkulautojen päällä kiitämässä kohti parempaa tulevaisuutta. Kyllä se siitä. Kaikille on kaikkea. Paitsi mota.

Voisi toki järjestää myös miekkarin nyt tulevana kansainvälisenä naistenpäivänä, maaliskuun kahdeksantena. Ohjeeksi antaisin Irkulle kavereineen, että pyytäkää Tarja Halonen mukaan ja kulkekaa leveänä rintamana Kolmen sepän patsaalle. Kaatakaa se, ja läpsikää jokaista tielle tulevaa mota persauksille. Eiköhän se siitä.

(Valokuva Iines 2022, Rohrschachin testi)

40 kommenttia:

  1. Koska Mankumankuvonku on kuollut, kerron että olen töissä kolmen sepän patsaan vieressä. Suuri Julius Tallberg sen Helsingille hankki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin ensin laittaa tarinaan Mannerheimin ratsastajapatsaan, mutta kun en ollut varma, saako se vielä olla sijoillaan, vaan joko se on kannettu pois, laiton Kolmen sepän patsaan.

      Minulla on muistikuva, että jokin taho vaati patsasta poistettavaksi. Syytä en muista.

      Poista
    2. Aimo Tukiainen on ratsastajapatsaan tehnyt. Moni ei tiedä, että Klluuvin kauppakeskuksen, aiemman Elannon, seinällä oleva korkokuva "Perhe" on myös hänen työnsä

      Poista

    3. Alkoi kiinnostaa tuo Mannerheimin ratsastajapatsaan tapaus. Tarkistin.

      Kyseessä oli vasemmistonuorten hanke. Nuorten puheenjohtaja Liban Sheikh ehdotti uudeksi paikaksi Suomenlinnan saarta. Hän sanoi, että on aika siirtää hirmutöiden ja suurmiesten palvonta kaduilta syrjään. Menneisyytemme muistaminen ei vaadi historian epäkohtien ihannointia.

      Noh, hirmuinen epäkohta kai edelleen on entisellä paikallaan.

      Poista
    4. Eihän vain ollut mutakuono?

      Poista
    5. No mutta Riku. Nyt meni riman alta.

      Ihonväri on sivuseikka, ajatukset ja teot ovat tärkeät.

      Poista
  2. Tottahan on, että etenkin nuoret ja keski-ikäiset miehet kulkevat usein suoraan ja väistelemättä. Todennäköisesti sen kummemmin sitä ajattelematta.

    Toisaalta kaksi miestä väistää kyllä toisiaan viime hetkellä. Muutenhan katu täyttyisi tappelusta.

    Mutta me herrasmiehet väistämme kyllä naisia, nuoria ja nätt... ei kun vanhoja. Mutta onkohan Irene Vee käynyt koskaan ulkomaiden isoissa kaupungeissa, joissa oikeasti on kaduilla tungosta? Siellä hän saisi sätkyn ja sydärin.

    Tuo testikuva näyttää oudosti tutulta. Nuorena niitä näki joka pellon pientareella. Se tuo jotenkin mieleeni Viina-Matin runon, josta en muista kuin hävyttömän sävyn ja toisin päin.



    VastaaPoista
  3. Asiassa voi hyvinkin olla vinha perä. Miehet ovat kyllä aina saaneet enemmän tilaa kuin naiset, jos karkeasti jaotellaan. Pikkupojilla on reviirinään koko piha, ulkoalueet, tytöt leikkivät useammin sisällä.

    Käsitys on tietysti samalla aika kliseinen, ja aina on poikkeuksiakin. Toisaalta ajattelen niin, että toista päin kävely voisi olla kiinni ihmisen luonteesta, itsevarmuudesta, egoismistakin. Minun koulussani oli se päinkävelijä nainen, ja hän otti kaiken tilan, minkä vain sai, oli hallitseva persoona, jota miesrehtorikin myötäili mielistellen.

    VastaaPoista
  4. Jopas olet karvaan kuvan keksinyt esseesi otsikoksi. Jos kuvittelet että sanon mitä se minulle tuo mieleen, en sano. Ev varmaan sano!

    Sellainen muisto minulla on Lappeenrannasta, että siellä kun venäläisiä turisteja vastaan tuli - vaikkapa vain mies ja nainen, eli pariskunta - niin eivät väistäneet tuumaakaan. Ite piti hypätä vaikka ajoradalle, ettei törmännyt. Vitun puhvelit! - Mutta kun muistelen, niin muistan että samanlaisia jenkkituristit Prahassa olivat: ei ne kans muita noteeranneet kuin itsensä. Ja olivat helvetin kovaäänisiä joka kuppilassa. Vitun jakkihärät!

    Suurvaltalaisilla on suuri ego.

    VastaaPoista
  5. Siis pusuhuulethan kuvassa ovat, raavaan uroon herkät suuteloelimet. Ja jos tarkka olen, kuvassa ovat tummaihoisen miehen alkuvoimaiset imukupit. Ettäs tämänkin tiedätte.

    Minulla maalaisemäntänä ei juuri ole kokemuksia kansan täyttämistä kaduista, joilla taistellaan kulkuoikeuksista. En muista mitään sorsimisia edes ulkomaanmatkoilta - viittaan vaikkapa Oktoberfesteille Baijerin maisemissa. Tosin siellä olutteltassa tönittiin, mutta se johtui siitä, että ihmiset istuivat kiinni toisissaan pöytien vieressä ja söivät sokeriomenoita ja joivat tuoppeja, joita hennot ranteeni eivät tahtoneet jaksaa kannatella.

    - Mieleen tulee siis vain koulujen pitkät ja pimeät käytävät ja se yksi voimaantunut nainen, jonka ympäriltä kaikki lakosivat, kun hän lähestyi keskellä korridoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hieman toisenlaisia huulia muistuttavat. Mutta olkoon, en jäpätä vastaan.

      hymyhuulet suukon saavat

      Jännä juttu miten musiikin avulla - simsalabim - pääsee hetkeksi johonkin entiseen. Siis nuoruuteensa. Vaikka nyt kun tätä laulua ja tulkintaa kuuntelee, on se karmean laahaavaa... vaikka aikanaan kipinöivä muka munissa asti. Höh. – Nenä on kans sellainen uloke, joka tuo herkästi muistoja mieleen, siis hajuaisti! Kun kolviin tunkeutuu jotain tuttuja, kaukaisia hajuja... äkkiä on siellä missä tuon tuoksun tunsi. Nuuh! Ja kaiken muistaa elävästi.


      Poista
    2. "... jos teerenpeliin ryhdyn niin se kyllä onnistuu..."

      Kyllä minä tiedän mitä 'teerenpeli' tarkoittaa. Mutta olin unohtanut. Kiva muistaa, vaikkei enää onnistuisikaan, oooyyyoooy jeah, dyydy dyydy dyydy dyy, oouuyyyaa.

      Poista
    3. Vahingossa löysin tämmöisenkin, kun en etsinyt.

      https://www.youtube.com/watch?v=2Aup8_3Pxjs

      Ihan uus tuttavuus, paljon uskottavampaa meininkiä kuin Johnnylla. Olisi tietysti vielä parempi, jos sanat olisivat hyvempiä ja soitettaisiin hyvimmin. Mutta ei kaikkea voi yhtaikaa vaatia. Sympaattinen kipale. Annan 7+.

      Poista
    4. Johnnyn Hymyhuulet oli siskoni bravuuri, kun hän teinixinä esitti koulun hipoissa jonkin orkan säestyksellä joitain kappaleita. Siinä on nostalgiaa ja sehän oli ihana laulu, siinä on unelmia.

      Tuo jälkimmäinen Yasmiin tuoksu oli meillä päin tuttua Äetsä-tuotantoa, aika läheltä meikäläistä. Samalta suunnaltahan nousi sitten tunnetuksi Jonne Aaron ja veljensä.

      Poista
    5. Aaronin velihän oli Mooses. Aaron tuli tunnetuksi hep... ei kun kepistään eli sauvastaan. Jonnea en muista, ellei hän sitten ole Johannes Kastajan setä Jonne Yökastaja?

      Ahaa... kuvassa onkin siis se ankarasti kielletty herkkujen herkku eli Neekerinpusu, puhdistetulla nykykielellä Idi Aminin Muiskaus.

      En heti tunnistanut, kun näytti niin pillulta.

      Poista
    6. Kerro minulle, mitä kuvassa näet, niin minä kerron sinulle, mitä kivaa mielessäsi liikkuu. - Tähän mennessä on tullut kaksi pillua ja yksi neekerinpusu.

      Aaronin velihän on Tommi Mooses Liimatainen, kultakurkku Katri Helenan nykyinen mies. Katri Helena puolestaan on Koististen ainoa tytär ja Panu Rajalan entinen puoliso. Rikas on elämä, kun sen oikein elää. Vai mitä?

      Poista
    7. Itse asiassahan esitin pillua jo ekan kommenttini lopussa, häveliäästi sen vain sananmuunnokseen kätkien - "hävyttömän sävyn" = sävyttömän hävyn.

      Plus viittaus Viina-Mattiin.

      Poista
    8. Tämä kyllä huomattiin. Häveliäisyyssyistä sitä ei vain ei oltu huomaavinaan.

      Poista
  6. Näen kuvassa kukan sisuksen.
    Tein äsken testin netissä.
    Rorschachin testi: kuka minä olen?
    Tuloksesi:
    Luova

    Olet unenomainen ja luova henkilö.

    Rakastat kaikkea luovaa. Se on musiikkia, taidetta, kirjoja, elokuvia jne. On upeaa ja inspiroivaa upottaa varpaasi muiden luoviin ajatuksiin. Luominen on jotain, jota et voisi elää ilman.

    Sinun tulisi aina pysyä tuollaisena. Maailma tarvitsee luovia ihmisiä kuin sinä. Mutta jos olet menettänyt luovuuden ja lopettanut sen, mitä rakastat eniten, sinun pitäisi ottaa se uudelleen. Pysy luovana!

    Vaikka se ei tuota rahaa, älä koskaan luovu unelmistasi ja harrastuksistasi. Ne voivat tehdä maailmasta paremman!

    Tehkääs te muutkin, niin saamme jotain teistä tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko sinulla linkkiä testiin, Ripranie? Löysin nyt vain yhden testin, joka oli melko huono ja suora käännös englannista ja lisäksi laidoiltaan täynnä Googlen mainosnauhoja niin, että kuvioita en edes nähnyt kokonaan tabletin ruudulta.

      Poista
    2. https://psycatgames.com/fi/quiz/rorschach-test-who-am-i/

      Poista
    3. Tämä on se sama, jonka löysin. Tein sen nyt kuitenkin, vaikka suoraan sanottuna haluan kyseenalaistaa testin. Sain saman tuloksen kuin sinä, Ripranie: Luova, enkä tahdo kiistää tulosta, joskaan en suoraan allekirjoittaakaan.

      Nimittäin on vähän ristiriitaista, että Rohrscachin testi ei Wikipedian tietojen mukaan mittaa - luovuutta, vaan persoonallisuutta. Lisäksi ihmettelen sitä, onko testi vanhentunut. Nimittäin vaihtoehdoissa oli eniten Freudille tyypillisiä ”jotain seksuaalista”-vaihtoehtoja ja sitten kauheasti kaikkia pelottavia ja synkkiä asioita, kuten lepakkoja, hirviöitä, huutavia ihmisiä. Minä näin kauniimpia asioita, mutta en mitään enkeleitä. Ja mitä olivat ”kiiksut”?

      Ripranie, testi oli sinänsä hauska, kiitos siitä. Minulla nyt on aina tällainen ikävä tapa kritisoida kaikkea. Kiitos kun annoit aihetta tutkia testiä ja miettiä sen ajankohtaisuutta tänä päivänä.

      PS Jos teillä on aikaa, tehkää testi ja kertokaa tulos. Olisi hauska kuulla, olemmeko kaikki luovia.

      Poista
    4. Otan vähän niinkuin leikin kannalta nämä ja paljon muutkin testit. Testin jälkeen mietin itse,
      että olenko samaa mieltä tuloksen kanssa. Siinä sitten joskus vaikka vähän pähkäilen.
      Itse tunnen itseni parhaiten on mottoni niiden muiden mottojeni mukana. Aika paljon on näin.

      En kyseenalaista lainkaan tuota, että Iines on luova. Hän on.
      Vaikka onkin tällainen kyseenalaistava testi, niin on aina mukava tietää muista, mikä on heidän tuloksensa.
      Näin voi päätellä, osuuko oma mielikuva ao. henkilöstä testin mukaan. Ei kaikki ole niin haudanvakavaa,
      joskin sitäkin elämässä joskus on.

      Ps. Minulla mainoksen estot estävät kaiken sälän. Testi sinänsä näkyi hyvin.

      Poista
    5. Näinhän se menee, testit ovat hauskaa ajakulua aina silloin tällöin. Tähän astisista pidän parhaana Briggsin - Myersin persoonallisuustestiä, eli sitä ekstrovertti - introverttijuttua. Koen sen tuloksen oikeasuuntaisena itseni kohdalla.

      Minusta käsitettä ”luova” arvostetaan liikaa. Siitä on tullut ikään kuin kauppatavaraa. Tarkoitan tällä sitä, että ihminen on luonnostaan luova, mutta joillain voi olla esteitä, jotka kahlitsevat ajattelua ja kykyä nähdä monin tavoin.

      Poista
    6. Niin, luovuuden siemen kasvaa tekemällä ja kokemalla. Sanotaan niinkin, että lapsi on luonnostaan luova.
      Onhan se niinkin, että vähän kaikkea pitää ylläpitää ja harjoittaa, jotta taito ja tunne pysyisi.
      Olen kyllä kuullut joiltakin ihmisiltä, etteivät he pidä itseään lainkaan luovina. Tiedä sitä sitten,
      toiset varmaan ovat enemmän luovia, kuin jotkut toiset. Kaikkeen pitää olla halu, muuten ei oikein tule
      mistään mitään.

      Poista
    7. Tässä linkissä on Briggsin-Myersin persoonallisuustesti, jos tahdotte tarkistaa, oletteko yhä sama kuin viimeksi testatessanne. Uskon, että moni on tehnyt tämän kohtalaisen arvostetun testin.

      Minäkin tein taas muutaman vuoden tauon jälkeen ja sain taas tulokseksi INFJ:n. Allekirjoitan täysin tuloksen joka sanan. En löytänyt yhtään kohtaa, joka olisi väärin. Yleensä löydän, tästä en.

      https://www.evermind.fi/16-persoonallisuutta-testi/#16-persoonallisuutta-testi

      Poista
    8. Mainostoimistoissa perinteisesti työntekijät jaetaan kahteen pääkastiin: luovat ja muut. Ihan oikeasti.

      Olen siis luova ilman testiäkin. Toisaalta testit kiinnostavat minua, joten aion tehdä ne kunhan ehdin.

      Luovuushan ei ole vain taiteellisuutta ja itseilmaisua, vaan myös uuden näkemistä ja keksimistä sekä etenkin ongelmien ratkaisemista.

      Poista
    9. Mainostoimistoissa tämän työnjaon ymmärtää, sillä se on konkreettinen jako. Toisaalla mainoksia luovat, synnyttävät, keksivät ja sitten varmaan ne, jotka teknisesti sen toteuttavat ja asiaa hallinnoivat, tms.

      Luovuus nimenomaan kai on uusien näkökulmien keksimistä. Valokuvaamisessa tämä ilmenee hyvin vaikkapa siinä, että kuvaa valoja ja varjoja tai vaikkapa risukosta jonkin yksityiskohdan, jossa näkee merkitystä, ja koettaa esittää sen muillekin.

      Itse vain pidän hieman turhana sitä, että joku kertoo vaikkapa jossain Tinder-ilmoituksessa olevansa luova persoona. Kaikki me olemme luovia persoonia, jos katsomme asiaa muustakin kuin totutusta vinkkelistä. Ja ei, en minä ole Tinderissä enkä ilmoisna ikiniä menisi.

      Poista
  7. Nyt en malta olla poikkeamatta sivupoluille luettuani aamun lehdestä uutisen, jonka sisältö koettelee voimallisesti oikeustajuani.

    Nimittäin kyse on ns. Koskelan murhasta, jossa kolme silloin kuusitoistavuotiasta poikaa tappoivat sadistisesti kiusaamalla ja hakkaamalla ja potkimalla saman ikäisen uhrin kymmeniä minuutteja kestävässä väkivaltaisessa kidutusoperaatiossa. Kaiken lisäksi he videoivat julmuudet puhelimillaan.

    Pojat ovat nyt istuneet kolme vuotta kymmenen vuoden tuomiosta ja ovat pääsemässä vapaiksi yhdeksäntoistavuotiaina, aivan pikapuoliin. Siis kolme vuotta julmasta kidutusmurhasta. Ja sitten tätien paapottavaksi ja tukemishoitoon vapauteen. Uhria ja omaisia ei muista enää kukaan.

    Only in Finland.

    Hyvä esimerkki kaikille kiusaajille: potki uhria, kiduta ja videoi ja tapa. Ensikertalaisena pääset korkeintaan kolmella vuodella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko siitä jo kolme vuotta? Tietysti se on tuossa iässä pitkä aika, mutta kyllä meillä yleisesti annetaan henkirikoksista liian löysiä tuomioita.

      Tai tuomiot voivat olla kovia, mutta niihin liittyy aina erilaisia ensikerta-, paljous- yms alennuksia. Harvoin istutaan koko aikaa, yleensä kai puolet?

      Nämä onnettomat istuivat kai vain kolmasosan. Toivottavasti kävivät koulua sinä aikana.



      Poista
    2. Lehdessä luki, että pojat istuvat kolmanneksen tuomiostaan. Eli kolme vuotta per lärvi raa’asta ja harkitusta murhasta.

      Minusta tällainen tuomio on kansallinen häpeä ja pilkkaa uhria ja hänen elämänsä arvoa.

      Jos suhteutetaan asia mittakehyksiinsä, niin tässä tunnutaan ajattelevan niin, että kuusitoistavuotias ei vielä ymmärrä tekemäänsä. Kuitenkin kuusitoistavuotiaille on haluttu äänioikeus ja ajokortti.

      Miten tämä olisi mahdollista henkilölle, joka ei ole täysivaltainen ja täysivastuinen teoistaan?

      Poista
    3. Tietysti tällaisestaraa'asta murhasta pitäisi antaa elinkautinen. Niinhän meillä muka välillä annetaankin, mutta käytännössä ei.

      Valjakkala istui kai parikymmentä vuotta - terveisiä vaan Helvettiin, jossa porteilla hän nyt jonottaa (toki sillä oletuksella, että Jumala on olemassa).

      Koska oikea elinkautinen ei meillä kuitenkaan ihan heti mene läpi, näin oletan, niin miten olisi seuraava periaate ja laskukaava:

      Murhaaja istuu tekohetkensä verran vuosia, oikeasti: 16-vuotias 16 vuotta, 25-vuotias 25 vuotta, 50-vuotias 50 vuotta, satavuotias sata vuotta.

      Tai sitten murhaaja istuu murhaamansa henkilön jäljellä olevan oletetun iän verran: tässä tapauksessa 79-16 eli 64 vuotta.

      Poista
    4. Alaikäisille ei taideta antaa elinkautista, täysi-ikäisille vain, muistelen lukeneeni. Tavallaan tämä on oikein, sillä se pitää sisällään kuitenkin toiveikkaan uskon ihmisen parantumiseen, kun elämää vielä on runsaasti edessä. Viallahan jotakin on, jos tehdään murhatekoja.

      Silti kolmen vuoden kakku on liian vähän alaikäisen tappamisesta, vaikka tekijä olisi itsekin alaikäinen. Se sotii yleistä oikeustajua vastaan. Rangaistuksen tulee olla jossakin mielekkäässä suhteessa tekoon nähden. Kuusitoistavuotias ymmärtää hyvinkin, mikä on oikein ja väärin, vaikka olisi psykopaatti.

      Rangaistuksilla on myös estävä ja ennakoiva vaikutuksensa muihin. Jos tiedossa on todella pitkä rangaistus, lopullinen murhateko jää useimmiten tekemättä, vaikka tekijä olisi raivon vallassa. Nyt kun selviää melkein pelkällä ehdollisella, ei ole väliä. Jalkapantakin voi olla rehentelyn aihe.

      Poista
    5. Psykopaattihan ei ole sekaisin, joten hän ymmärtää hyvin oikean ja väärän eron sekä tekonsa seuraukset.

      Nämä tyypit eivät tappaneet uhriaan pikaistuksissaan tai kostoksi, vaan nauttivat puolustuskyvyttömän ressukan pahoinpitelystä. Se oli heille huvia. Uhri kuoli vahingossa. Kiroavat varmaan huonoa tuuriaan.

      Yhtä vähän kuin homoutta voi parantaa, yhtä vähän väkivallasta nautintoa saavaa voi parantaa. Oma kärsimys heille vain merkitsee, ja sen pelko hillitsee myöhempiä tekoja, ehkä.

      Poista
    6. Totta, psykopatia on luonnehäiriö, ei mielisairaus. Psykopaatti ajattelee kirkkaasti, mutta hänen maailmankuvansa voi olla monin tavoin vääristynyt, häneltä mm. puuttuu omatunto. Psykopaatithan ovat vastuullisia teoistaan eivätkä saa armahdusta kuten jotkin mielisairaiksi luokiteltavat syyntakeettomat. Esimerkiksi joukkomurhaaja Breivik oli luonnehäiriöinen, ei mielisairas, ja täysin vastuullinen teoistaan.

      Eihän näistä pojista tiedä, olivatko he luonnehäiriöisiä vai terveitä, mutta kannattaa muistaa, että suurin osa vankilassa olijoista on jonkinlaisia luonnehäiriöisiä - näin muistelen lukeneeni. Kaikki luonnehäiriöiset eivät kuitenkaan tee koskaan rikoksia.

      Tuo, että nauttii puolustuskyvyttömän uhrin kärsimyksistä, viittaa kyllä vakavaan luonnehäiriöön. Luonnehäiriöhän ei parane vankilassa, mutta ei se parane ymmärtävällä paapomisellakaan, ei millään hoidolla. Tämä on tuhannesti lääketieteessä todettu.

      Poista
  8. Vaasan veri ei vapise, sen sijaan Vaasan vaalipiirissä käynnissä oleva kepulaisten vaalitaistelun laineet roiskuvat valtakunnan mediaan asti.

    Kirjaimellisesti: Ministeri Lintilästä tehtiin nyt kaappijuoppo!

    Ministeriviinat on vanha ja tunnettu käsite ja nyt Lintilä antaa sille kasvot Ahti Karjalaisen jälkeen.

    Toholammen suurta mörisijää taitaa odottaa varhaiseläke? Toisaalta voi käydä niinkin, että keskipohjalaiset nousevat pouttuna puolustamaan poikaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viskibasson renessanssi.

      Poista
    2. No minähän innostuin jo siitä Lintilän puhelimesta lähteneestä Marin - Mäkynen-rienasta. Annoin sille kiitettävän ja plussan päälle.

      Tällaista iloista rienaa Suomen tekovakava poliittinen elämä kaipaa: pienen ihmisen ääntä virallisen ja korrektin totuuden sijasta. Jos Lintilä olisi vaalipiirissäni, äänestäisin - ehkä - häntä, vaikka hän olisi valehdellut. Sehän on poliittinen tapa.

      Ja sitten se, että tämä jäyhä kepulaisministeri osaisikin myös iloitella vaikka hikkaamalla puheensa tärkeässä kohdassa. Ihminen siinä puhuisi, eikä poliitikko.

      Pojot siis ihmiselle Lintilässä.

      Poista
    3. Myönnän, että minua on usein ärsyttänyt Lintilän kaikkitietävä möräkkä paasaus asiasta kuin asiasta.

      Mutta nyt kun kuulin, että taustalla taitaa - tai voi - olla pienoinen nousuhumala, niin asenteeni muuttui. Lintilä onkin inhimillinen ihminen, ehkä hiukan yksioikoinen mutta luotettava.

      "Nautin vain pienen lasillisen viiniä ystävien seurassa" -klubiin liittyi nyt ministerien Karjalainen ja Marin seuraksi myös ministeri Lintilä.




      Poista
    4. Nimenomaan tämä. Tällaisten tapausten takaa paljastuu poliitikon inhimillisyys tai ihmisyys, miten vain. Jokaisessa meissä on jotakin heikkoa tai haurasta, jos olemme tavallisia terveitä kuolevaisia.

      Kammoan eniten ihmisessä täydellisyyttä ja suurta pätevyyttä. Virheettömyyttä. Harvoin se nimittäin on aidosti totta. Aina löytyy nurjakin puoli.

      Poista