Miten paljon blogissa voi paljastaa itseään huoraamatta? Jos määritellään huoraaminen jonkin kallisarvoisen myymiseksi alihintaan, niin blogeissa huseerataan huoraten alinomaa ja paljon.Sanon heti kärkeen, että minä se aikamoinen huora olenkin, kun olen paljastanut lähes kaiken itsestäni saadakseni keskustelua aikaiseksi, saadakseni siis lukijat tulemaan juuri tänne, tähän blogiin. Ja toimiihan se huoraaminen terapianakin. Kalleintani olen antanut ja saanut joka kerta puhdistuneen mielen, joskaan en aina sitä ymmärrystä, jota ehkä olen hakenut.
Paljastuksia elämänsä tragediasta on tehnyt myös meirami, jonka avioeroa kuvaava blogi sulkeutui hiljakkoin ja toimii nyt salasanan takaa. Myös minhin blogi on yllättäen ollut lukittuna oven taakse. Tänä aamuna se näytti uudelleen avautuneen. Itsekin olen harkinnut oman Kotkansiivet-blogini lukitsemista, koska se kuvaa läheltä omaa elämääni ja haluan kuitenkin säilyttää intimiteettini.
Näyttää olevan henkisesti haurasta kirjoittaa niin vereslihalla kuin meirami ja minh ovat tehneet - hyvin ja kaiken antaen. Voi tietenkin kysyä, mitä saa vastineeksi. Ei voi olla niin, että pelkkä purkaus riittää, sillä kun tulee tyhjäksi, tulee myös saada täyttyä uudelleen. On lisäksi vaara tulla hyväksikäytetyksi ja väärinymmärretyksi, koska kirjoitettu sana tulkitaan sellaisenaan.
Trisin lukijamäärä on lähtenyt nousuun uuden paljastavan blogi-ingressin myötä, samoin benrope on voittanut puolelleen ennätysmäärän uusia lukijoita paljastamalla nähtäväksi kömpelön ja hellyttävän neuleensa. Pitää osata markkinoida tuotettaan. Näin se menee.
Sen sijaan uusin totuudentorvi, Blozakstan, näyttää hyytyvän hyvän alun ja lukijaryntäyksen jälkeen ja säikäyttäneen tilaajat paljastamalla bloggaajan sisimmän olemuksen. Hupaisin huumoriblogi aikoihin, mutta keskivertobloggaaja ei näytä sietävän liian lähelle osuvia analyzeerauksia itsestään. Naurattaa kuitenkin blogin riemukas kielenkäyttö. Miten monta versioita sanoista blogi tai bloggaaja blogissa lienee? Pitäisi listata, ja nopealla vilkaisulla haaviini osuivat ainakin blygääjä, blögääjä ja blägääjä. Tässä alla on vielä näyte paljastusblogin raadollisista totuuksista, jotka menevät ytimeen:
"Sitten varsinaiseen asiaan, kommenteista siis.
-Kommentoimaton blogi näyttää kuolleelta. Siksi kaikki kosiskelevat kommentoimaan. Tule tänne!
-Kaikki kommentoivat, jotta heitä kommentoitaisiin. Kieroa, eikö totta?
-Hyvin monet roikkuvat 'tunnetuissa' 'blogeissa'. He ovat Blozakstanin groupie-huoria. Imevät kenen tahansa näkyville tulevan kuppaista fallosta.
-Bloggaamisesta 75% käydään kommentti-sektiolla. Sinne on useimmiten kaikilla pääsy. Ikävä kyllä. Näin ollen pätijät pääsevät pätemään."
(Blozakstan)
Minusta tässä on oikeasti Totuus. Tunnen piikin lihassani.
(Maalaus Jobst Harrich)
Blozakstan, niin, se oli minustakin alukseen riemukasta vyörytystä, mutta jotenkin se ei sitten jaksanutkaan kantaa. Tuliko siinä jo sitten niin paljon mautonta huumoriakin mukana mm. siinä Junakohtaus-kohtauksessa vai miten se jotenkin niin lässähti.
VastaaPoistaMutta nuo kommenttikommentit, joo, ovat eittämättä totta, mutta missä se piikki oli? Siis mitä sitten, vaikka näin on?
Siis ei mitään sitten, vaikka tunteekin piikin tuossa kommenttien toivomisessa ja omissa käynneissä muualla, jotta saisi porukat tulemaan omaan blogiin.
VastaaPoistaSamaahan tekevät poliitikot - ääntenkalastelumatkoja.
Korkean eettisesti ajatellen se vaan on niin väärin, että pitää kalastella, etteivät ne muuten tajua tulla...
Nih. Paitsi että sitten pitää jutella yksikseen, jos ei etiikka anna periksi. Ja jos kommentointia, kannanottoja ja mielipiteen esittämisiä yleisesti ottaen pidettäisiin pahana, koko Internet tulisi sillä perusteella sulkea.
VastaaPoistaMutta siis tuossa Blozakstanissa se nyt kuuluu tuohon tyyliin, eikä sitä pitäisi kai näin mennä kyseenalaistamaan, huumoriblogista kun on kyse.
Nooh, kaiken voi vissiin kyseenalaistaa, ja pitääkin.
VastaaPoistaSuhtaudun huumoriin äärimmäisellä vakavuudella, en niin, että tämänhän on vain huumoria.
Ja eikös hyvän huumorin tunnusmerkki olekin juuri se, että hupaisan kääreen alla on totuus, elämän vakavuus ja raadollisuus? Sehän se kliimaksi huumorissa kai onkin, ja vastakohta, joka purskauttaa naurun esiin. Jos on vain hupaisa kääre eikä totuutta, elämän vakavuutta siellä kytköksessä, on kyseessä vissiin huono huumori, nahkanamu.
Joo, olet oikeassa, mutta siinä raadollisuudessakin pitää kyllin katetta, jotta se jaksaa kantaa. Siis kun se piikki ei enää satu, niin siinä ei olekaan koko totuus, se onkin lässähtänyttä huumoria.
VastaaPoistaLuin sen äsken vielä kertaalleen ja minusta se blogi pyörii nyt siis hyvä alun jälkeen enemmän kirjoittajan oman navan ympärillä kuin kenenkään muun :). Pääpointiksi onkin noussut kuka sitä kirjoittaa kuin se alkuperäinen ihastuttava missio.
Mulle on jäänyt täysin hämäräksi mikä siinä on ongelma, jos mä haluan heittää läppää jengin kanssa, tutustua ihmisiin ja saada uusia kavereita.
VastaaPoistaLuulis ton nyt olevan ihan legitiimi intressi, eikö vaan?
Piikin tulee todella pistää, samalla tavoin kuin elämä satuttaa - näin juuri ajattelen huumorista. Katetta täytyy olla.
VastaaPoistaBlozakstanin kate on mielenkiintoinen kysymys. Ainakin se on jo satuttanut eli pistänyt.
Ja nyt päästäänkin pääasiaan: milloin huumori lakkaa olemasta huumoria, kun syvin huumori kuitenkin nousee elämän raadollisuudesta?
(PS Menin sekaisin tuossa Junakohtaus-ryöpytyksessä. Tarkemmin Blogistanin terävintä kärkeä tuntematta luulin nimittäin, että blogia kirjoitti Junakohtaus, joka pilkkasi ovelasti myös itseään. Nyt pitää ajatella uudelleen.)
Olenko mä terävintä kärkeä? Siistii!
VastaaPoistaJa ei, se en todellakaan ole minä.
Niin jos ajatellaan, ettei se ole Junakohtaus, niin sisältääkö tuon huumorin piikki silloin edes mitään totuutta? No ei. Onko se silloin hyvää huumoria? Tai onko sen pisto millään tavalla tarkoitus ollakaan humoristinen vaiko jotain ihan muuta. Antaako se esimerkiksi mitään mahdollisuutta itselleen nauramiseen?
VastaaPoistaEntä onko se huumoria myös siinäkään tapauksessa, vaikka se olisikin Junakohtaus, koska lukijalle ei koskaan selviä, mikä on totuus ja mikä on sen piikki ja mihin sen piikin pitäisi osua. Ja kun huumori jää tälle tasolle keikkumaan sodanjulistuksineen, niin eihän se vaan enää naurata.
Mun mielestä Blozakstan onnistuu yhdessä ainossa kohdassa, mutta siinä sitä paremmin.
VastaaPoistaKommenttinarkkari-banneri on nimittäin hieno. Heti, kun jaksan, laitan sen itselleni.
Yhä useammin yllätän itseni puhumasta jotenkin ihan absraktisti. Diudiu.
VastaaPoistaNo, tarkoitin siis sanoa, että mitä hauskaa siinä on, että joku älvänä väittää olevansa joku muu? Ei se vaan mene muun huumorintajuun tämä millään.
Bannerit ovat olleet parasta antia, joo.
VastaaPoistaMinustakin kommenttien kieltäminen on ärsyttävän tehokas verenpaineen nostattaja ja keskustelunhalunherättäjäpirkkaniksi. Kun ottaa aseen vihollisen kädestä, voi paremmin ampua.
VastaaPoistaMutta siis tuo huumoripuoli siinä on pohdiskelun arvoista. Nimittäin oli kirjoittaja kuka tahansa, suurin osa piikeistä on sellaisia, jotka koskevat ketä tahansa. Niihin voi samaistua, ja siinä on nähdäkseni blogin voima, yleispätevyydessä. Joku on vain valittu edustamaan sillä kertaa.
En tiedä tarkkaan mikä siinä on, että kyseinen blügü naurattaa meikäläistä blögääjää. Minusta siinä mennään niin riemukasta piruntanssia kielellä, ettei ole aikoihin menty Blogistanissa. Vesittymisen vaara piilee mielestäni lähinnä siinä, että kirjoittaja ei osaa laittaa tulppaa pulppuilulleen ajoissa - noin riemukkaita juttuja ei saisi vanuttaa liian pitkiksi eikä ketään rusikoida jatkuvalla syötöllä asiaan palaten. Kertapäreblögäys per haukuttu lärvi riittää.
Minusta tässä on oikeasti Totuus.
VastaaPoistaOli joo oikein pässin totuus.
No oli siinä minulle, joka bloggaan!
VastaaPoistaAnteeksi muuten turha päivitys, laskuri piti asentaa uudelleen, kun lakkasi toimimasta ja se nähtävästi päivitti samalla blogin.
Ja niin lakkasi sitten tämä Blozaktankin toimimasta. Harmi! Siinä meni hukkaan hyvä yritys, virkistävän poikkeva blögi. Ei kestänyt pokka kirjoittajalla, minkä kyllä ymmärtää.
No oli siinä minulle, joka bloggaan!
VastaaPoistaJa minä juon nyt kahvia.
"Miten paljon blogissa voi paljastaa itseään huoraamatta? Jos määritellään huoraaminen jonkin kallisarvoisen myymiseksi alihintaan, niin blogeissa huseerataan huoraten alinomaa ja paljon."
VastaaPoistaItse asiassa tämän lyhyen ja vaivalloisen blogistan vaellukseni aikana minulle on tullut omituinen tunne.
Elikkä, siis ja siten ja aina kun kurkkaan tähän Iineksen blogiin on aivan kuin katsoisin marketin kassan vieressä näkyviä IS:n ja IL:n lööppejä.
Kovasti ja paljon on porua, mutta äärimmäisen vähän villoja.
Kaikki keskustelut ovat eräänlaisia myrskyjä vesilasissa ja myös minäminä-maan navan ympärillä pyörimistä. Tiedän, että Iines on sanantaitaja ja asioiden merkitykset havaitseva nainen. Mutta siltikin??
Vai onko minun silmissäni keski-ikäinen maailmankatsomuksellinen taittovirhe, joka vääristää asiat ja näyttää kaiken kyynisen harmaassa valossa ?
Vai onko minun silmissäni keski-ikäinen maailmankatsomuksellinen taittovirhe, joka vääristää asiat ja näyttää kaiken kyynisen harmaassa valossa ?
VastaaPoistaOn.
Elikkä, siis ja siten ja aina kun kurkkaan tähän Iineksen blogiin on aivan kuin katsoisin marketin kassan vieressä näkyviä IS:n ja IL:n lööppejä.(catulux)
VastaaPoistaCatulux, minua kiinnostaa oikeastaan vain yksi seikka: mikä saa sinut tulemaan tänne matalaan markettiini uudelleen ja uudelleen? Ei niin, etten tahtoisi sitä, päinvastoin, olen aina lukenut sinun kommenttisi erityisellä tarkkaavaisuudella, ja sinun on vieläkin vastaamatta yhteen runoilijakysymykseeni aiemmin. Olen odottanut vastausta joka kommentissasi.
Kovasti ja paljon on porua, mutta äärimmäisen vähän villoja.
Olen kertonut, että päreeni on alustus dialogille, jota mieluusti käyn lukijoitten kanssa. Yritän jättää jutut avoimiksi ja vajaiksi, ja katson miten keskustelu täydentyy. Kun sanot nyt näin, tulet siis arvioineeksi tätä keskusteluprosessia, kommentoijia, et yksin minua.
Helmikuulta on 13 kirjoitusta, joista neljän aiheet on poimittu ajankohtaisista suurta yleisöä kiinnostavista uutisteemoista, kuten esimerkiksi Netin namusedät (tapaus Kallonen). Yhdeksän muuta aihetta käsittelivät seuraavia aiheita: dysphonia spasmodica (helmikuun pääjuttu pituutensa puolesta), teitittely puhuttelumuotona, lintujen pärjääminen pakkasilla, ystävyyden merkitys, poikien erilaisuus koulumenestyksessä (kielet), ystävyys ja yksinäisyys, virtuaalielämän yksinäisyys, suomalaislapsen yksinäisyys, kuvataiteilijasuosikki. 70 prosenttia aiheistani käsitteli siis muita kuin iltapäivälehtien aiheita.
Kaikki keskustelut ovat eräänlaisia myrskyjä vesilasissa ja myös minäminä-maan navan ympärillä pyörimistä.
Viittaan tässä lausuntooni, että arvioit tässä myös kommentoijia, koska keskustelen muiden, en itseni kanssa. Blogini on päiväkirjamuotoinen, ja sallin puhumisen itseni kautta, koska tunnen maailmani – se on ainoa varma pohja. Katson kuitenkin, että aiheeni ovat varsin laajaa ihmisyyttä koskevia pohdintoja. Jos villoja ei kerry, en katso olevani viimeisen sanan sanoja ja pisteen panija. Se jää auki, mikä ei täyty. Oletko, Catulux, tullut ajatelleeksi, että voisit osaltasi olla mukana karstaamassa niitä villoja?
Tiedän, että Iines on sanantaitaja ja asioiden merkitykset havaitseva nainen. Mutta siltikin??
Älä puhu pääni yli muille. Anna heidän tehdä päätelmänsä itse. Minä olen tässä ja katson sinua silmiin.
Katolilaisen kirkon poikamies-isätkö siinä tutkivat Jumalan synnyttäjän ja ikuisen neitsyen maitorauhasia.
VastaaPoistaTuo kuva tosiaan on erinomainen, mutta minulle siinä nyt näkyy vain noin yleisesti naisten valta miehiin. Tissi jos löytyy, niin johan on pörinää ympärillä :D
VastaaPoistaOletko Iines vetässyt suruvaipan yllesi? Vai onko etusivulla olevassa kuvasi ympäryksenä aina ollut noin paksut mustat reunat?
Mikolle ihan aluksi nöyrät kiitokset suorasta, rehellisestä ja selkeästä vastauksesta.
VastaaPoistaIinekselle; Korjaan edellistä viestiäni ja puhun suoraan sinulle.
Tiedän, että Sinä, iines, olet sanantaitaja ja asioiden merkitykset havaitseva nainen.
Miksikö käyn täällä? Siksi varmaan koska täällä on paljon porukkaa koolla; ja olen kiinnostunut meistä ja muista vaeltajista. Ja tunnustan sinut sanansäilän taitajaksi.
Jotkut aiheesi kyllä tuntuvat kikkailulta, ja kommenttipyydyksiltä, mutta toisaalta ehkä on hyvä , että välissä on kepeämpääkin, eikä koko ajan tarvitse miettiä syvällisiä, naamalla globaalinen murhe ja olutlasi kädessä.
Lisäksi olen auttamaton ja parantumaton riidankylväjä. Toisaalta kun kärjistää, keskustelukin nytkähtää eteenpäin.
Kyselit muistaakseni erään runopätkän kirjoittajaa?
Sen kirjoittaja taisi olla Jaakko Hämeen-Anttila.
Sinun
C
Siis sosiaalisen median, eli web 2.0 -sovellusten perimmäinen tarkoitushan on nimenomaan vuorovaikutus.
VastaaPoistaMitä ihmeen iloa koko bloggaamisessa olisi ilman sitä? Samat jutut pystyn kyllä kirjoittamaan pöytälaatikkoon tai vaikka wordiin omalle koneelleni, jos en tahtoisi vuorovaikutusta. Enkä myöskään allekirjoita sitä, että suosittujen blogien kommentoijat ovat groupieita. Yhtä tyhmää, kuin markkina-arvoteoria. (Tiedän kyllä kuka nyt riemastuu).
Vuorovaikutusta minäkin halajan, Tiina, jutuillani, ja olen surullinen, jos minua syytetään kommenttipyydykseksi - niin paljon kun näen vaivaa juttuja miettiessäni ja kerätessäni niihin materiaalia. Tulee tunne, ettei uskalla kirjoittaa enää mitään.
VastaaPoistaMitä tulee Blozakstanin kirjoittajan kommenttiin, mielestäni hän satirisoi enemmän kommentoinnin tapaa kuin kommentointia sinänsä. Hänen kuvaamassaan tavassa on jotain hyvin tunnistettavaa. Aivan yleinen ohjehan uudelle bloggaajalle kuuluu: kommentoi ahkerasti, niin saat tilaajia. Jos miettii korkean eettisesti, voisi ajatella, että arvoa olisi sellaisilla tilaajilla, jotka etsiytyvät itse blogiin ja tekevät valinnan lukemansa perusteella.
Tunnetuissa blogeissa roikkumiseen en sano mitään, koska en tunne asiaa tarpeeksi. Suosikkiblogini ovat yleensä muualta kuin kärjestä.
Iines. Kirjoitteles nyt vaan ja relaa. Tämän on Sinulle:
VastaaPoista"Meren ylle nousee kirkas kuu
ja valaisee koko taivaanrannan.
Rakas Iines, muistelen sinua kaiken yötä,
ajatukseni lentävät etäälle sinua kohti.
Sammutan kynttilän ettei se häiritse kuuta,
puen ylleni viitan: kaste lankeaa raskaana.
En voi tuoda sinulle kuun valoa kämmenissäni;
menen nukkumaan, ehkäpä unessa tapaan sinut"
Kiitos runosta, Catulux! Koetetaan relata ja unohtaa muu, niin juttukin onnistuu.
VastaaPoistaOn jotenkin liian herkkää minusta arvioida jonkun koko blogi negatiiviseen sävyyn, toisen koko työ, etenkin jos tämä tekee blogia sydänverellään. Siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana.
Enkä myöskään allekirjoita sitä, että suosittujen blogien kommentoijat ovat groupieita. Yhtä tyhmää, kuin markkina-arvoteoria.
VastaaPoistaJumalauta! Markkina-arvoteoria on kuvaus todellisuudesta. Turha haukkua teoriaa. Hauku ennemmin todellisuutta. Tuo on vähän kuin sanoisi, että evoluutio on typerä teoria.
Jos miettii korkean eettisesti, voisi ajatella, että arvoa olisi sellaisilla tilaajilla, jotka etsiytyvät itse blogiin ja tekevät valinnan lukemansa perusteella.
Jos nyt ajatellaan myös järkevästi, niin tässä "Web 2.0":ssa lukija on hakeutunut luettavan luo siinä vaiheessa kun on hakeutunut. Sillä, miten hän sinne on päätynyt, ei ole väliä. Esim. minä olen löytänyt muutaman mielenkiintoisen blogin seuratessani näiden antamia kommentteja muihin blogeihin. Ja hyvä niin! Olin erittäin tyytyväinen löytöihini. Ei tule blogilistalta tai googlesta blogeja etsittyä.
Ja jos miettii korkean eettisesti, niin väliä on ihmisellä, ei millään vitun arvoilla.
Korkean eettisesti tarkoittaa minun kielessä ankaran ehdottomasti paljaan ihmisyyden puolesta, joten ei ollenkaan vitut.
VastaaPoistaNikottelen edelleen sellaisen ajattelun edessä, jossa käytäntö kävelee eettisyyden yli. Minulle jokin arvo voi olla siinä mielessä pyhä, että se on missio.
Mut toi kommentoijien vertaaminen groupieihin on jostain syystä hyvin kiehtova. Esim. minä voisin olla miespuolinen huora :)) Mut minä olisinkin luxushuora :) Kohta pitääkin varmaan avata blogilista ja mennä vähän huoraamaan kärkikymmenikköön :))
VastaaPoistaSisso - aloitin "päiväkirjani" pitämisen (sillä nimellä se silloin oli) lokakuussa 2004 ja silloin tää blogitouhu ei ollut vielä yhtään muotia, nousussa vasta. Nyt tää tuntuu sitten olevan vakava elämän ja kuoleman kysymys. Mä otan toki vastaan näitä meemijuttuja (mikä helvetti on meemi?) eli "ennen vanhaan" ne oli ketju- tai kiertokirjeitä, koska olen sen verran lapsellinen, että pidän niitä yleensä hauskoina. Blogini suhteen olen itsekäs ja kirjoitan ihan omaksi huvikseni, ei mua kiinnosta pohtia onko joku huorausta tai gropeilua tai yhtään mitään. Kirjoitan sitä itselleni ja parille kaverilleni, jotka olen tuntenut ikuisuuden. Nyt sitten sinne on eksynyt muitakin eikä se mua haittaa. Inhoan kaikkea filosofointia yli kaiken sekä ihmisiä, jotka nostavat itsensä jalustalle ja ilkeilevät nimettomästi. Se on todella raukkamaista toimintaa. En myöskään koe paljastelevani omassa blogissani yhtään mitään, sillä minulla on se periaate kirjoittelussani, että sinne kirjoitetaan vain sellaista jonninjoutavaa, joka on sitä ihan tavallista meininkiä, missä ei ole mitään salattavaa. Mun henkilöllisyys selviää sieltä kun jaksaa kaivaa eikä kai tartte ees kovin kauaa kaivaa. Ja sen verran sika olen, että jos joku pistää paskakommentin niin deletoin sen pois ja pistän kyseiselle ip-osoitteelle kommentointieston jos oikein rupeaa vituttamaan. Ei ole mitään halua ruveta riitelemään netissä kun arkielämässä sitä lajia on tullut ihan liikaa harrastettua. Mukavaa alkuviikkoa kuitenkin
VastaaPoistaPiivi,
VastaaPoistasana 'meemi' on suomalaisten outous. Muualla kiertokysely on quiz.
http://amnellanna.blogspot.com/2005/11/viel-meemist-why-do-finns-call-quiz.html
Inhoan kaikkea filosofointia yli kaiken sekä ihmisiä,
VastaaPoistaJostain syystä tuollaisen havaitsee. Itse pyrin välttämään sellaisia ihmisiä. Miksi olla tekemisissä sellaisten kanssa, jotka eivät halua tulla viisaammiksi?
Ja sen verran sika olen, että jos joku pistää paskakommentin niin deletoin
Siitä vaan. Itse en oikeastaan mene sellaisiin blogeihin, joissa deletoidaan kommentteja. Periaatteellinen kysymys. Jos deletointia tapahtuu, niin se on yleensä merkki siitä, että vapaa keskustelu ei todellakaan ole toivottavaa, vaan ainoastaan blogin kirjoittajan mielistely. Hyminä. Mieluummin menisin vaikka Marttakerhoon kuunteluoppilaaksi!
Asiaa sivuten mainitsen, että lesbopäiväkirjojen pitäjä harrastaa ennakkosensuuria. Lähetin sinne yhden kommentin hänen mukamas viisaaseen kirjoitukseen siitä, miten "kunnon pano" (tjms.) laittaa lesbokumppanille perspektiivin kohdalleen. Kirjoitin lyhyesti: Jos kana kiekuu kuin kukko, niin munaa se vaan huutaa.
^^ Ei julkassu. En vaivaudu edes lukemaan moista identiteettihämäys- ja egopullistelublogia.
Keskusteluvihamielisille blogeille voisi tehdä oman painikkeen. Olisi kuva moottoritien yhdestä kaistasta, hymiö ja vihreä oikeinmerkki. Tai pelkkä liikennemerkki yksisuuntaisesta kadusta. Tai kielletty ajosuunta. Siis mitä järkeä edes mennä sellaisten blogien kommenttiosastolle? Eihän sieltä voi oppia yhtään mitään. Sellainen blogi ei edes ole blogi vaan blorgi (vrt torso). Eikö kaikille olisi paljon helpompaa, jos sellaisten "blogien" pitäjät laittaisivat suoraan merkin kielletystä ajosuunnasta? Minusta ainakin olisi.
VastaaPoistaJaaritteluko eli kaiken filosofointiko tekee ihmisen viisaammaksi? Voi Mikkoa...
VastaaPoistaPiivi,
VastaaPoistamiten filosofointia voi inhota? Filosofointihan on ajattelua.
Ehkäpä tässä on sitten kyse siitä miten sana filosofointi käsitetään. Ajattelu on mielestäni eri asia kuin filosofointi. Filosofointi on sitä (siis jälleen kerran mielestäni) että mitään asiaa ei oteta asiana vana jokaista asiaa pohditaan kantilta ja kantilta ja kantilta. Olen toki opiskellut opintoviikkotolkulla (kun kuului pakollisena osana opintoihin) oppiainetta Filosofia ja sitä suurelta osin inhoan. Siksi koen että osa ihmisistä ikään kuin nostaa itseään ylöspäin ja puhuu filosofoinnista. Mutta kuten eräs tuttavani joskus muinoin aika rumastikin totesi:"Mielipiteet on kuin pe**ereikiä" kaikilla on sellainen" ;-)
VastaaPoistaPiivi,
VastaaPoistaeihän kuutiolla tai neliölläkään ole vain yhtä kylkeä... Minun uteliaisuuteni ei tyydy näkyvän kyljen kuittaukseen.. Mutta siis, ymmärrän mitä tarkoitat, ja uskon, että moni ajattelee laillasi.
Muistan erään blondin, johon minun teini-ihastukseni oli puolestaan ihastunut. Teini-ihastukseni, joka tietenkään ei huomannut minua, pyysi tätä kaunotarta luokseen. - Okei, sanoi blondi, kunhan ei sitten filosofoida. Ajattelin kaiholla, miten olisin halunnut filosofoida ihastukseni kanssa. Mutta ihastukseni, pieni filosofin alku, otti sen blondin eikä koskaan saanut tietää, että oli päiväun ieni kohde. :)
Hmmm...minusta tuli siis "blondi", ei se mitään...älykkään ihmisen ei mielestäni tarvitse koko ajan korostaa olevansa älykäs, riittää kun sen tietää itse. Ja vaikka Mikko kovasti epäili, minä olen älykäs ainakin testien mukaan ;-) Filosofiaa ja kyseenalaistamista tarvitaan, muuten oltaisiin vieläkin kivkaudella, mutta ehkä minä en vaan osaa sitten selittää. Ei se sinällään haittaa. Yritän nyt vielä kerran vääntää rautalangasta...mut jos en saa viestiä perille niin sitten peräydyn. Eli taustaksi sen verran että olen erään alan maisteri, joka on vääntänyt työn ohessa väitöskirjaa 9 vuotta (jessus) ja olin kerran ns. taideporukan kanssa jossain tilaisuudessa avecin roolissa. Tilaisuudessa vilisi ohjaajia, lavastajia, näyttelijöitä, kuvataiteilijoita, runoilijoita jne. ja kaikki kehuivat kilpaa itseään, käyttivät filosofisia termejä ja puhuivat kovasti filosofiaa kuten he asian ilmaisivat. Tiedettä pitivät uhkana taiteelle ja mollasivat sitä kun olivat joutuneet olemaan jossain tiedetilaisuudessa kuinka sielä filosofoitiin ja kehuttiin omia saavutuksia ja haukuttiin muita. Meidän pöytäseurue hiljeni muutamaksi minuutiksi kun tokaisin tyhmää suorasukaisuuttani:"No niinhän te teette itsekin, täähän on ihan samaa" Lopulta joku totesi, että totta turiset. Ja sama toistui kerran bileissä joissa oli pelkkiä lääkäreitä, kaikki puhuivat jargonia...sii silloin kun filosofiaa käytetään aseena tai kilpenä niin se on silloin niin hirveää itsepetosta ja tekoälykkyyttä, että taivas sentään. Ja en minä odota omaan blogiini hymisteleviä kommentteja, mutta koska se on minun blogini voin ääliökommentit deletoida ihan surutta kuten minunkin kommenttini voidaan deletoida. No, nyt tmä meni sit kai siksi filosofoinniksi, vaikka itse käytänkin käsitettä mielipiteiden vaihto :-P
VastaaPoistaEhkäpä tässä on sitten kyse siitä miten sana filosofointi käsitetään.
VastaaPoistaEi tässä ole mistään muusta kyse kuin siitä, että sinä kerroit inhoavasi filosofointia eli ajattelemista ja minä ihmettelin sitä. Nyt sinä sitten yrität selitellä epätovoisena jotain.
Siksi koen että osa ihmisistä ikään kuin nostaa itseään ylöspäin ja puhuu filosofoinnista.
Jos se niin ahdistaa, niin miksi et nouse itse ylös ja ryhdy ajattelemaan? Alkoi apinatkin jossain vaiheessa kulkea kahdella jalalla mönkimisen sijaan.
Mielipiteet on kuin pe**ereikiä" kaikilla on sellainen" ;-)
Ohhoh, jopas on sinulla hyviä kavereita. Tainnut ihan ite keksiä sen. Tai sitten lukenut Internetistä ja kääntänyt hienosti kotimaiselle. Nerokasta! Ei ole tarvinnut filosofoida pätkääkään. Sinua miellyttääkseen? On nimittäin aika yleinen sanonta. ;)
sii silloin kun filosofiaa käytetään aseena tai kilpenä niin se on silloin niin hirveää itsepetosta ja tekoälykkyyttä,
VastaaPoistaOlen kuullut tekotaiteesta, mutta tekoälykkyys on uusi termi :-)
Ok, Maisteri, kerro, miten filosofiaa käytetään aseena tai kilpenä.
Piivi, en ollenkaan ajatellut sinua tuon blondin yhteydessä, vaan yhtä Pirkkoa... En osannut ajatella, että filosofoit tuollaisen kytköksen. ;)
VastaaPoistaMikko: en aio asiasta enempää pukahtaa (lue edellinen kommentti) joten älykkäänä miehenä(?) keksit sen varmaan itse...en nyt jaksa nousta ajattelemaan ;-)
VastaaPoistaSe vielä, että koska blogiisi ei pääse kommentoimaan - siellä on Stop-liikennemerkki???? - niin sanon tässä, että ei kai älykkyys ole samaa kuin filosofointitaito.
VastaaPoistaMinäkin olen aika älykäs ja vissiin maisterikin, mutta en osaa filosofoida kyllin johdonmukaisesti, koska olen huono käsitteellisessä, abstraktissa ajattelussa. Samoin kuin matematiikassa, johon aiheeseen taidan palata ehkä jo seuraavassa blogipäreessäni. On jäänyt kaivelemaan geometrian hylsyt (hylätyt).
Iines, mun blogia pääsee kyllä kommentoimaan ihanniin paljon kiun haluaa, se liikennemerkki viimeisimmässä postauksessa on vitsi (ilmeisesti minulla on vielä tolkuttoman huono huumorintajukin) viitaten Mikon kommenttiin
VastaaPoista"Eikö kaikille olisi paljon helpompaa, jos sellaisten "blogien" pitäjät laittaisivat suoraan merkin kielletystä ajosuunnasta? Minusta ainakin olisi. "
mutta kun välillä on tullut näitä "haista huora vittu blogines"-kommentteja niin niitä en kyllä jätä enkä omassa blogissa rupea riitelemään. Joten tervetuloa vaan kommentoimaan - Mikkokin ;) Ja keskustelemaan jos siltä tuntuu, mutta riitelemään en rupea. Mun blogi on tosin sellainen arkinen blogi, kaukana korkealentoisista ajatuksista ja ihan tarkoituksella. Jotenkin tuntuu, että sohaisin tänään täällä jonkinsortin muurahaispesää...
Mikko: en aio asiasta enempää pukahtaa (lue edellinen kommentti) joten älykkäänä miehenä(?) keksit sen varmaan itse...en nyt jaksa nousta ajattelemaan ;-)
VastaaPoistaOlisi ollut hauskaa kuunnella filosofointiasi :-)
Lyhyesti, filosofiaan kuuluu kilven ja miekan käyttö, eikä se ole tekoälykästä.
Annetaan väite. Filosofi #756 hyökkää väitettä vastaan. Filosofi #854 torjuu hyökkäyksen ja tekee vastahyökkäyksen jne.
Minäkin olen muuten mittauttanut älykkyyteni. Yleensä kerron siitä silloin, jos joku muu alkaa selittää jotain älykkyysosamäärästään. Paras oli kerran kun eräs mieshenkilö, joka aina jää toiseksi, kertoi mittauttaneensa älykkyysosamääränsä ja se oli jotain 130. Sanoin, että jaa, iha hyvä, vaikka en mittauksia noteeraa. Tässä vaiheessa henkilö virnisteli vielä hyvin tyytyväisenä. Hymy hyytyi helmesti, kun kerroin mittauttaneeni omani ja saaneeni tulokseksi 161.* Sen jälkeen oli hyvä nauraa täysillä.
* Saattoi olla myös 153. Jos Goethella oli 161, niin sit mulla oli varmaan 153. Tai sitten jollain muulla oli 161, mutta muistaakseni se oli minulla ja 153 on jostain muualta jäänyt mieleeni. Ei voisi vähempää silti kiinnostaa. Sen sijaan mielenkiintoista on, että miten älykkyysosamäärä on mitattavissa mutta MA mukamas ei.
Ps. Mä Muuten tuun Sinne.
Mulle ei ole kyllä vieläkään selvinnyt, että miten älykkyysosamäärä liittyy mihinkään keskusteluun. Argumenttivirheisiin kytkös on tosin selkäesti nähtävissä. Auktoriteetiksi julistautuminen.
VastaaPoistaniin sanon tässä, että ei kai älykkyys ole samaa kuin filosofointitaito.
VastaaPoistaHauskinta tuossa Piivin jutussa oli muuten se, että esimerkiksi teoreettisessa tietojenkäsittelytieteessä (joku voisi kinastella, että kuuluuko tämä siihen) tekoälyä pidetään älykkäänä, jos ihminen ei kykene erottamaan tietokonetta ihmisestä väittelytilanteessa. Puhutaan mm. Turingin testistä.
Mielenkiintoiseksi sen tässä tekee se, että jos onnekkaasti joitain älynlahjoja saanut ihminen yrittäisi todistaa älykkyytensä, niin hänet todennäköisesti todettaisiin joka kerta älykkääksi Turingin testin perusteella, koska häneltä löytyisi kyky filosofoida eli ajatella.
Lainasin Iinestä, mutta Iineksen sarkastinen huomautus perustui Piivin esittämään ajatukseen, jonka mukaan filosofointiin tarvittaisiin jotain ihmeellistä "korkeampaa" älykkyyttä, mikä ei pidä paikkansa siten miten hän olisi asian halunnut olla (tai miten häntä on opetettu ajattelemaan) Eli ei tarvitse olla Wittgenstein voidakseen filosofoida. Riittää, että osaa ajatella. (Haha, tuo on aika hauska, kehäpäätelmä, mutta siihen päädytään, jos ruvetaan tarkastelemaan edellytyksiä filosofoinnille. Samalla tietysti nähdään, että kyseessä on noin sama asia, ja että täten filosofoinnin ja ajattelut vaateet piilevät jossain muualla.)
Mutta vakavemmin. Minua ärsyttää erittäin paljon paskapuheet siitä, että voidakseen filosofoida jne. pitäisi olla joku erikoisälykäs muihin ihmisiin verrattuna. Ei todellakaan tarvitse! Sellaiset paskapuheet ovat omiaan lannistamaan ihmisiä ajattelemasta omilla aivoillaan. Valitettavasti noin paras tapa saada ihmiset ajattelemaan itse on trollata ja provosoida. Jos olisin opettaja, niin varmaan opettaisin poikia ja nuoria miehiä filosofoimaan tekemällä filosofoinnista miekkailua. Tyttöihin ei sama varmaan toimisi. Mitäköhän niille keksisi? Filosofointi on samaa kuin Barbin vaatettaminen ja riisuminen?
Joskus pelottaa ja ahdistaakin osallistua Blogistanin kuumiin keskusteluihin, kun tuntuu, että muut ovat niin paljon filosofisempia kuin itse. Filosofointi on ihanaa ja kiinnostavaa, mutta keskusteluissa minusta usein tuntuu, että kun oman kommenttinsa on käynyt rykäisemässä, niin muut ovat jo kilometrin edellä.
VastaaPoistaMulla kun on pitkä piuha...
Tuosta pohdinnasta, että mitä saa, kun kirjoittaa ns. verslihalla:
Tyhjentyy ja täyttyy uudestaan, jos saa komentteja, joissa on joko ymmärretty tai sitten esitetty asiaan uusi näkökulma. Joskus siihen ei tarvita kommentteja, vaan pelkkä ulostus, eli kirjoittamnen. Minulla se(komentointi, bloggaus jne) ainakin toimii täyttävänä ja inspiroivana aineksena; en vain purskauta itseäni tyhjäksi ja istu kuiviin imettynä sen jälkeen, vaan innostun asiasta uudestaan, kun sen on saanut ulos ja joku muu on siitä joain saanut irti. Innostun sikäli, että näen asian oikeassa perspektiivissä. Tuntuu parantavalta.
Siitähän olikin kyse tuossa salasana-episodissa minulla: olen kirjoittanut hetkellisiä tuntemuksiani, omia ongelmiani(pikkumaisia ahdistuksia, tulkitoja sanomisista, ärsytyksiä jne) ja päässyt niistä yli, ei ole tarvinnut mennä mitättömistä paisuttelemiani asioita setvimään jonkun kanssa, kun sen on saanut kirjoittaa, se on ulkona, out of the system ja siitä voi siirtyä eteenpäin.
Siksi tuntui kummalta, että joku loukkaantui, mutta onneksi oli mahdollisuus puhua ja selvittää asia. Ei tarvitse vainoilla enää. Johan sitä on tullutkin tehtyä tässä bloggausaikoina ihan tarpeeksi:)
-minh-
Hei
VastaaPoistaVasta nyt ehdin tänne asti. Haittaa työ vähän näitä harrastuksia.
En ole lukenut Minhin blogia, mutta aika lailla samoin ajattelen kuin hänkin. En minä erikoisesti koe tyhjeneväni, vaikka kirjoitankin raaan rehellisesti. Katselin joku aika sitten TV:stä Aila Meriluotoa, joka sanoi: "Pitää uskaltaa olla rehellinen." Niin minäkin ajattelen. En sulkenut blogia oman herkkänahkaisuuteni takia, vaan koska pelkään vieläkin että ositus menee taas ohi, jos mieheni saa tietää kirjoituksistani. Hänhän ei antaisi minun edes puhua, kun ei puhu itsekään koskaan ja mitään. Varmaan avaan vielä blogin ja jatkan. Kirjoittaminen jotenkin jännittävästi muuttaa elämäni tarinaksi. Vähän kuin olisinkin itse ulkopuolinen ja lukisin toisen ihmisen elämästä. Siksi kai minua eivät kommentitkaan loukkaa, eikä kukaan ole pahasti kirjoittanutkaan. Ehkä hieman vailla ymmärrystä. Mitään en ole poistanut koskaan.
Huomasin juuri, että vain Vuodatuksessa taitaa olla salasana-mahdollisuus, Bloggerissa ei. Harmi, sillä haluaisin panna Kotkansiivet sen taakse. Toinen vaihtoehto on tietenkin poistaa se sivupalkista ja vaihtaa sen osoite. Tämä lähinnä siksi, että kirjoitusprosessi pyytää rauhaa jossain vaiheessa..
VastaaPoistaHumalainen poliittisen retoriikan sekä sen saman jargonin tutkimuksen ammattilainen toteaa kännisellä varmuudella: M. Moilanen pitää blogiaan muiden kommenttiosastoilla ja on täysi idiootti.
VastaaPoistaNähdään ja törmätään. [toivottavasti ei kuuna päivänä] Blogin omistajan kanssa voisi olla kuppi kahvia paikallaan: You get knocked doun, you get up again. ! Kivaa kesäää siulle!!