Vaikka miten odottaisin, ei sieltä kukaan tule. Kukaan ei ota minuun yhteyttä omana itsenään. Kukaan ei halua minua omana itsenäni. Musta aukko on ääretön, tyhjä, täytetty vain mielikuvillani, joilla ei ole todellista vastinetta. Kukaan ei realisoidu, mitään ei tapahdu. Kaikki elämä on vain minun mieleni mustassa aukossa. Poimin kiintopisteen ja synnytän siitä mielikuvan lihottamalla sitä mieleisilläni aineksilla. Poimin palan sieltä, toisen täältä, kunnes kuva on rakastamista vaille valmis. Puhallan kuvaan liekin ja elän sen kautta, sitä varten. Kun herään, mitään ei ole, on vain lähimmäisiä, jotka tarvitsevat minua samoin kuin minä heitä, mielikuviensa rakentamiseen ja elämiseen mustassa aukossa. Kaikki me olemme toisillemme vääriä unelmia, kuitenkin toisissamme kiinni, toisiimme takertuen kunnes suomut putoavat silmiltämme ja olemme lähtöruudussa, tyhjin käsin, voimamme hukanneina, vuosia harteillamme.Yllä olevan tekstin kirjoittamisesta on kulunut kolmisen vuotta.Se syntyi kun olin hukassa virtuaalini kanssa, en tiennyt onko kaikki vain lumemaailmaa, en tiennyt, mikä on suhteeni virtuaalitodellisuuteen, miten sen kanssa elää. Olisin halunnut, että kaikki virtuaalissa kohtaamani nimimerkit olisivat olleet omia itsejään, mutta palstoilla kohtasi myös hämääviä kirjoittajia ja siellä tuli vastaan myös ilkeyden, jopa pahuuden mustat kasvot. Jos ei kestänyt, piti mennä pois netistä, koska silloin oli väärässä paikassa.
Minua oikeastaan järkyttää, että tuo vanha teksti on ainakin itselleni edelleen ajankohtainen, ehkä ajankohtaisempikin kuin kirjoitushetkellä. Noinhan nettipersoonista muodostetaan kuvaa kaikkialla blogosfäärissäkin, jos operoidaan anonyymisti, niin kuin useimmin tehdään Facebookeista huolimatta.
Jos emme koskaan kohtaa, mitä jää jäljelle? Onko kaikki netissä vietetty aika lopulta harhaa, kuin veteen piirretty viiva? Mistä minä voin tietää, onko Rauno Räsästä tai Leonooraa tai catuluxia oikeasti olemassa ja ovatko he mitä sanovat olevansa? Ja kannattaako ihmisen tuottaa vain ajatuksia eetteriin ja ottaa tilalle muiden ajatuksia? Kannattaako tähän operaatioon käyttää aikaa päivittäin? Meneekö kaikki lopulta aivan irrationaaliksi, niin että ihmisen lihallisella kuorella on merkitystä vai nopeassa ravinnonsaannissa ja pikaisessa parittelussa? Voiko kaikki muu joskus tulevaisuudessa tapahtua ajatuksen tasolla?
Jos emme koskaan kohtaa, mitä jää jäljelle? Onko kaikki netissä vietetty aika lopulta harhaa, kuin veteen piirretty viiva? Mistä minä voin tietää, onko Rauno Räsästä tai Leonooraa tai catuluxia oikeasti olemassa ja ovatko he mitä sanovat olevansa? Ja kannattaako ihmisen tuottaa vain ajatuksia eetteriin ja ottaa tilalle muiden ajatuksia? Kannattaako tähän operaatioon käyttää aikaa päivittäin? Meneekö kaikki lopulta aivan irrationaaliksi, niin että ihmisen lihallisella kuorella on merkitystä vai nopeassa ravinnonsaannissa ja pikaisessa parittelussa? Voiko kaikki muu joskus tulevaisuudessa tapahtua ajatuksen tasolla?
Kiitos ja anteeksi! Näin hassuja ajatuksia tuli mieleen tänä tihkuisena kaamospäivänä, jolloin aurinko ei tainnut nousta ollenkaan.
(Maalaus Mikhail Nefydov)
(Maalaus Mikhail Nefydov)
Iines: Jos emme koskaan kohtaa, mitä jää jäljelle?
VastaaPoistaLopullinen lepo, pitkä uni, raskaat luomet, rennot ranteet, unipieru, märkä tyyny, kuolo.
Toisin sanoen virtuaalielämä on pitkä uni ja märkä tyyny ja unipieru ja kuolo, ja oikea elämä on siellä missä kohdataan kasvokkain.
VastaaPoistaMiksi kuitenkin on ihmisiä, jotka hoitavat vuorovaikutustaan toisiinsa koneellisesti samankin katon alla? Tiedän pariskunnan, joka viestii netissä, vaikka ovat kotonaan, yhdeessä.
Räsänen ja catulux ovat väittäneet minulle olevansa olemassa, mutta mistä tiedän, vaikka valehtelisivat. Eleonoorasta en tiedä hölkäsenpöläystä. Iineksestä ja hänen äidistään minulla on kuva, mutta voivat olla väärennöksiäkin. Mistä tiedän, ettei tuossa iines-kuvassa ole Räsäsen korva ja Räsäsen blogissa iineksen naama? Mistä muuten tiedätte, että tämän kirjoittaja ei ole Hotanen?
VastaaPoistaPst Hotanen.. Hyvä hämäysyritys, mutta rintava jalka näkyy sieltä puskasta. Se ei voi olla väärennös. :)
VastaaPoistaIines-hyvä.
VastaaPoistaOlethan nähnyt Matrixin ykkösosan, joka on hieno elokuva. Siinähän ns. realisoituu Platonin ja Kartesin dualismi; aineen ja hengen maailma.
Mistä voit tietää, ettei kaikki tällä hetkellä näkemäsi, kokemasi ja tuntemasi olekin vain unta??
Elokuvassa "todellisuus" on vain vallan kaapanneiden koneiden luomaa harhaa, joka tapahtuu Matrix-nimisessä jättimäisen nerokkaassa ohjelmassa.
Näin ollen ja mielestäni liian syvällinen paneutuminen blogimaailmaan on eräänlaista uppoutumista Matrixiin.
Oikea elämä tapahtuu kuitenkin kodissasi, arjessasi ja niiden ihmisten kautta, jotka ovat läheisiäsi ja ystäviäsi. Aakoo, tuo Kuopion KOrovjev, tarttuu siihen oikeaan hetkeen siellä Puijon tornin varjossa.
Rablee-filosofi, kaipaa keskusteluseuraa ja rakkaintaan siellä etelämpänä, kerrostalokodissaan ja räyhää ja huutaa naapureilleen tapansa mukaisesti...
Ja minä, etsin edelleen...jotakin täällä Lakeuden reunalla.
Päreesi on kuitenkin hieno, koska se koskettaa ihmisyyden ydintä; ihmisen perusyksinäisyýttä.
Evoluution taikka sitten Jumalan luomistyön myötä saimme osaksemme samanlaisen taakan kuin Sisyfos. Kaipuun kohti rakkautta tai Jumalaa; tai niiden varjossa halun kohti mielihyvää, tasapainoa ja ennen kaikkea onnea.
Romantikkona soisin että tämä "onnen" täyttymys kohtaisi meitä kaikkia, mutta realisti minussa kääntyy Matrixin luoman arkkitehdin kannalle, että tämä ns. kaipuu onkin vain matemaattisten yhtälöiden jakojäännös, joka sitten vain kylmästi eliminoidaan pois, jotta Matrixin(=materialistis-kapitalistisen yht.kunnan) yhtälöt voivat toteutua.
Siis näin elokuvassa, mutta näin näyttää tapahtuvan myös tässä reaalielämässä.
Mielestäni.
Iines
VastaaPoistaOletettavasti se olit sinä, jolle mä ehkä 1½-2 vuotta sitten lähetin sähköpostiviestin, jossa hieman tasoittelin omia kommenttejani.
En nyt muista millä nimellä silloin bloggasit, mutta olit aika ajoin erittäin ärsyyntynyt eräitten kommentoijien palautteista, jotka taisivat joskus ihan oikeasti olla pelkkää ilkeilyä.
Lähetin sen viestin, koska en halunnut sinun kokevan, että minä pyrin tietoisesti loukkaamaan, sillä perimmäinen motiivini oli leikki - ehkä hieman karkea leikki mutta leikki kuitenkin.
Ajattelin myös, että olet aika epätoivoinen ihminen aika ajoin. En tiennyt vielä silloin sairaudestasi.
Se tieto muutti asennoitumistani sinuun vielä enemmän kuin päätös lähettää sähköpostiviesti.
*
Ainahan tätä kommenttia voidaan epäillä, mutta kun ryhdyin bloggaamaan syksyllä 2004, valinta oli itsestään selvä: kirjoitan omalla nimelläni.
Mitään syytä mennä nimimerkin suojaan ei näinä vuosina ole ilmaantunut.
Sitäpaitsi pystyn kyllä puolustamaan itseäni tarpeen vaatiessa varsin ilkeästi ;)
En ole kuuluisa, elän erakkomaista elämää, minulla on erittäin vähän ystäviä, joten minun ei siis tarvitse suojella yksityisyyttäni.
Naisilla tilanne saattaa olla hiukan toinen - häiriköitten takia, eli nimimerkin tai jonkinlaisen puolianonyymisyyden (kuten sinun tapauksessasi) käyttö on ymmärrettävää.
RR, luulen että puhesairaudellani ei ole mitään tekemistä tuntemuksieni kanssa. Toivon siis, ettei se siloita lukijoiden käsityksiä minusta, sillä en tunne sääliä itseäni kohtaan, enkä toivo sitä muiltakaan. Pidän itseäni tasaveroisena muiden kanssa ottamaan vastaan myös ilkeyksiä, jos niitä on tullakseen. Toivon siis, että sairaus ei muuta sinun käsityksiäsi minusta.
VastaaPoistaKirjoituksissani puhuu siis sisimpäni, joka selittyy geeniperimän ja monen asian summana. Vaikka olisin täysin terve ja työkykyinen, olisin suhtautunut virtuaaliin samoin ja reagoinut samoin.
Tarkoitat sähköpostillasi varmaan Illuusia-blogini aikoja, jolloin olin karistautumassa irti keskustelupalstojen maailmasta. En päässyt kuitenkaan täysin irti, sillä samoja ihmisiä liikkui siellä ja yllätyksekseni täällä. Ylilyöntejä tapahtui puolin ja toisin, myös minun taholtani, ja olin tosiaan aika epätoivoinen tuossa tilanteessa, jossa en enää tiennyt, kuka oli ystäväni, kuka selkäänpuukottaja. Ehkä kirjoitit tuolloin - muistan hämärästi kirjeesi Illuusialle.
Joka tapauksessa tilanne on nyt klaari, osaan suhtautua virtuaaliin terveesti enkä siis odota, että virtuaalissa ihmiset ovat hyviä ja maailma yhtä kaunis kuin reaalissa. Virtuaali on rumempi kuin reaali - tämä on totuus. En odota virtuaalilta muuta kuin ajatustenvaihtoa erilaisten ihmisten kanssa.
En kirjoittele enää millään keskustelufoorumilla, sillä blogosfääri on kaikista foorumeista vapain ja avarin, täällä ei ole ahtaita sisäpiirejä, joissa tihentyvät myös negatiiviset piirteet, jotka panevat ihmiset käyttäytymään ryhmän suoman selustan turvin epäeettisestikin. Täällä on niin monia piirejä, että kukaan meistä ei ole vain yhdessä piirissä, ja se juuri on blogosfäärin rikkaus. Ja vielä se, että jokaisen piirin ympärillä velloo laaja avara, vielä tuntematon blogosfääri, lisää mahdollisuuksia uusiin ajatuksiin.
Olen siis oppinut sen, että kirjoittajat ovat oikeasti olemassa nimimerkkinsä takana, vastaten sanoistaan tunnetulla bloginikillään. Minulla ei ole mitään syytä epäillä Blogistanissa nikin olemassaoloa, vaan lähtökohtaisesti otan hänet nykyään vastaan juuri niin kuin hän itsensä ilmaisee. Siksi puolustan myös nimimerkkikirjoittajan lihallisuutta ja kunniaa enkä hyväksy millään tavoin sitä, että skribenttiä saa loukata, koska hän ei voi tuntea surua skribenttiytensä vuoksi. Sitä ajatusta viljelee vain se, joka tietoisesti valehtelee ja olettaa muidenkin valehtelevan ja on muutenkin kylmä ja tunteeton pelaaja. Blogosfäärissä on tuhansia - kymmeniätuhansia kohta? - skribenttejä, jotka ovat aitoja persoonia, omia itsejään nimimerkkeineen.
Catulux, kiintoisa analyysi Matrixista. Olen tutustunut näihin elokuviin tyttäreni aluksi outona pitämäni fanittamisen vuoksi, samoin oppilaani esittelivät usein Matrix-elokuvia suullisissa esityksissään. Tytär näkee Matrixeissa myös maailmoja.
Tosi hienosti kirjoitat sivullasi käsittelemästäsi aiheesta. Niin kielellisesti, kuin sisällöllisesti.
VastaaPoistaKysyt onko "Rauno Räsästä tai Leonooraa tai catuluxia oikeasti olemassa ja ovatko he mitä sanovat olevansa?"
Kiitos kysymästä Iines.
Joskus epäilen kyllä itsekin olemassaoloani, en niinkään fyysisenä olentona kuin aivojeni sisäisissä tapahtumissa :)
Jotenkin olen alkanut nykyisin epäillä tätä "omana itsenään" olemisen mantraa eri yhteyksissä. "Ole vain oma itsesi" -kehoitusta.
Kuinka moni meistä todella tuntee tietoisuutensa, tiedostamattomuutensa eri kerrokset?
Itse alan kallistua enemmänkin siihen, että minussa on lukemattomien sukupolvien geeni- ja kulttuurilliset vaikuttimet. Hiton monien esi-äitien ja isien fyysiset ja psyykkiset jäljet olemuksessani, joille en mahda mitään :)
No, ehkä tapa miten hallitsen tätä geenikasaumaa, solukokoelmaa eloni aikana sekö se sitten on sitä omaa minää, mene ja tiedä?!
Tottakai käytän joskus sivullani kirjallisen ilmaisun tuomaa vapautta, ja saatan kaunistella tai rumentaa aiheita joista kirjoitan. Mutta suoranaisiin tuulestatemmattuihin juttuihin ei minulla ole mitään syytä!
Tuo viimeinen lause siis koskien omaa henkilöllisyyttäni :)
VastaaPoistaJotenkin olen alkanut nykyisin epäillä tätä "omana itsenään" olemisen mantraa eri yhteyksissä. "Ole vain oma itsesi" -kehoitusta.
VastaaPoistaEi kai tämä sisällä oletusta siitä, että tulee tuntea itsensä, vaan kehotuksen näyttää myös heikkoutensa, juuri sen, ettei tiedä ja tunne tarpeeksi. Eiköhän paljas rehellisyys ole aidointa ominta omaa kussakin meistä.
Tottakai käytän joskus sivullani kirjallisen ilmaisun tuomaa vapautta, ja saatan kaunistella tai rumentaa aiheita joista kirjoitan.
Eikö tämäkin ole omimman omansa paljastamista, raadollisuutensa. Ei kai ole tarkoitus, että vain täydelliset ihmiset voivat olla omia itsejään? Eri asia on tietenkin sitten, jos valehtelee ja harhauttaa lukijoita tahallaan. Ei kai ole siis ihmistä, kirjoittajaa, joka ei jossain määrin stilisoisi sanojaan täydellisen totuuden kustannuksella?
Aivan, ja varsinkin jos joku "totuus" on itsellekin sumuisen hämärän peittämää.
VastaaPoistaOlen joskus tykönäni miettinyt, miten kävisi, jos todella tapaisimme toisemme fyysisinä olentoina, nenäkkäin.
Miten suuri vaikutus ulkomuodollisilla seikoilla olisi vaikutusta siihen kokonasuuteen, jonka olemme toisistamme luoneet?
Epäilenpä, että joissakin tapauksissa sympatiseeraaminen edelleen vahvistuisi. Mutta kenties voisi käydä myös päinvastoin :D
Mitä luulet?
kaikki kirjallisuus on 'harhaa', koska se on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. minua kiinnostaa lukijana teksti, ajatukset joita se herättää, kieli. minua aika vähän kiinnostaa kuinka aito-oma-itse joku blogissaan on tai ei ole.
VastaaPoistaparas kuulemani tarina verkkomaailmasta: olipa kerran eroava pariskunta, ero myrskynsä keskellä he kumpikin ryhtyivät hakemaan uutta kumppania netin avulla. kumpikin löysi kirjeenvaihtokaverin, joka oli kiinnostava. kummankin elämän rauhoittui eron jälkeen ja he jatkoivat kirjoittelua uusien kumppaniensa kanssa. kunnes lopulta, kuten toisinaan käy, halusivat myös tavata nämä virtuaaliystävänsä.
kuinka ollakaan: ex-aviopari huomasi kirjoitelleensa toisilleen.
tarina ei kerro, palasivatko yhteen vai miten heidän lopulta kävi...
Leonoora, riippuu varmaan siitä, mitä odottaa toiselta suhteessa itseensä. Jos tällaisia odotuksia ei ole, niin uskon että yllätykset voivat olla rikastuttavia, mutta myös kuihduttavia. Ihminen kun on niin erehtyväinen ja pieni, pohjimmiltaan avuton jalojen aatteidensa edessä. :)
VastaaPoistaAnonyymi, olen kuullut saman tositarinan, ja oman muistini mukaan se on tapahtunut jossakin kaukana, ehkä Amerikassa.
VastaaPoistaKirjoitat näin:"Olisin halunnut, että kaikki virtuaalissa kohtaamani nimimerkit olisivat olleet omia itsejään, mutta palstoilla kohtasi myös hämääviä kirjoittajia ja siellä tuli vastaan myös ilkeyden, jopa pahuuden mustat kasvot. Jos ei kestänyt, piti mennä pois netistä, koska silloin oli väärässä paikassa."
VastaaPoistaNäinikkäästihan se on reaalimaailmassakin, senhän me olemme jo oppineet, eikös, Iines?
anonymous
VastaaPoistaEn ole ihan varma, olenko kuullut aiemmin esimerkkisi toisilleen kirjoittavasta virtuaalipariskunnasta, joka olikin tietämättään alkuperäinen pari, mutta mainio juttu kertakaikkiaan.
Minullahan on vielä toivoa ;)
Tottakai sulla Rauno on toivoa, kunhan et heti alkajaisiksi ala siteraamaan filosofeja :D
VastaaPoistaHarvat naiset kun pystyvät väittelemään kanssasi samoilla aaltopituuksilla.
Harjoitelisit sitä pihakeinun korjausta vaikka puhdetöinäsi.
Nyt on pakko turvata pitkiin sitaatteihin. Olet ytimessä, Leonoora!
VastaaPoistaOlisin halunnut, että kaikki virtuaalissa kohtaamani nimimerkit olisivat olleet omia itsejään, mutta palstoilla kohtasi myös hämääviä kirjoittajia ja siellä tuli vastaan myös ilkeyden, jopa pahuuden mustat kasvot. Jos ei kestänyt, piti mennä pois netistä, koska silloin oli väärässä paikassa." (Iines)
Näinikkäästihan se on reaalimaailmassakin, senhän me olemme jo oppineet, eikös, Iines? (Leonoora)
Kun ei ole! Siinäpäs se. Virtuaalimaailma on ollut minulle julmempi kuin reaali, joten miksi se ei voi olla muillekin? Reaalissa minulle on aina oltu ystävällisiä, jopa hyviä, minusta on pidetty, vaikken ole syntynyt kultalusikka suussa. Virtuaalissa olen tuntenut ennenkokematonta itseeni kohdistuvaa vihaa ja kaunaisia tunteita, mikä on ollut minulle terveellinen opetus ja on avannut silmiä.
Sanotaan, että virtuaali vain heijastaa olemassaolevaa todellisuutta, näyttää maailman oikean kuvan. Tämä ei mielestäni ole totta, sillä eiväthän musiikkivideotkaan (lehdet, media yleensäkään) näytä elämän oikeaa kuvaa. Virtuaali voi mennä todellisuutta pidemmälle: se houkuttaa jokusista ilkeyden ja mustimman pahuuden esiin, sellaisen aggression, jota oikeasti ei olekaan, joka syntyy kuin jokin loiskiehunta virtuaalin rajattomuudesta ja pienen ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa.
Reaalissa ihminen hallitsee pimeän puolensa, virtuaali katsotaan vapaa-alueeksi, jossa terveen kirjoissa kulkeva voi käyttäytyä kuten sairas, jopa kuin psykopaatti.
Iines:" Reaalissa ihminen hallitsee pimeän puolensa, virtuaali katsotaan vapaa-alueeksi, jossa terveen kirjoissa kulkeva voi käyttäytyä kuten sairas, jopa kuin psykopaatti."
VastaaPoistaKyllä, näinkin. Kirjoittaessamme olemme tekemisissä enemmän "henkisyytemme" (en nyt keksi flunssatokkurassa paremapaa ilmausta) sisäisen, persoonaamme liittyvän ajatusmaailmamme kanssa.
Luultavasti anonyymius myös saa jotkut helposti uskomaan, että netissä ilkeyksistä ei jää kiinni, kukaan ei rankaise vaikka suoltaa mitä hävyttömyyksiä.
Juurikin näin. Olen aina kummastellut sitä, että yhteiskuntaan jopa vaaditaan normistoa (lait), mutta virtuaaliin ei. Minusta se kertoo vain siitä, ettei ole tajuttu sitä, että virtuaali on yhteiskunnan sisällä.
VastaaPoistaKoetahan sinäkin parantua flunssasta! Minäkin juon kuumaa vihreää teetä, kun flunssa vaan sinnittelee. Ulos tihkuun ei viitsi mennä, vaikka mieli tekisi kuvaamaan.
Kiitos, olen laittanut vihreää- ja ruusunmarja-teetä samaan mukiin.
VastaaPoistaTäällä on jo kolmas aurinkoinen päivä menossa. Tänään aion olla hissun kissun, vaikka aurinko houkutteleekin ulos.
Kun katsoo ikkunasta ulos, voi aistia aatuvien lehtien tuoksun yöpakkasen kohmettamalla nurmikoilla, (vaikka nenä onkin tukossa...
Intuitiota? Ei sentään, jonkin kerroksen muistijälki tuo aistimus!
Kai ne lehdet kuitenkin MAATUU!
VastaaPoistaIines,tuossa villashaalin alla aikani pötköteltyä tuli mieleeni tämä:
VastaaPoistaVoi kai olla niinkin, että virtuaalissa "huonosti" toisia kohtaan käyttäytyvät, ovat mitä kilteimpiä, mukavampia ihmisiä omissa ympyröissään? Vai voiko?
Ainakin kenties siinä tapauksessa, etteivät saa purettua mielentuntojaan normaaleissa ihmisten välisissä touhuissa.
Netissä on sitten sopivia kohteita, joille voi kiukutella ja purkaa patoutumiaan.
Ja on kai se myös niinkin, että kaikkien kanssa ei vain synkkaa ajatukset yksiin, virtuaaliroolissakaan.
Voi kai olla niinkin, että virtuaalissa "huonosti" toisia kohtaan käyttäytyvät, ovat mitä kilteimpiä, mukavampia ihmisiä omissa ympyröissään?
VastaaPoistaMielenkiintoinen kysymys! Nimittäin kaksi sisartaan murhannut tradenomiksi opiskeleva poikakin oli ihan mukava, samoin kuin nuo murhatut tytöt ja koko perhettä pidettiin onnellisena. Kuitenkin siellä tapahtui kaksinkertainen sisarussurma.
Itse herkistyin aikoinaan nimenomaan mukavina esiintyville kirjoittajille, jotka iskivät hymyillen puukon selkään.
Uskon siis, että huonosti netissä käyttäytyvä voi olla mukava kotioloissa läheisilleen. Mukavan ihmisen leima on minusta kuitenkin arveluttava, jopa pettävä. Ihmisen ei kuulu olla mukava, vaan aito, aidosti kiinnostunut lähimmäisistään.
Leonoora, sait minut pohtimaan tarkemmin mukavan ihmisen olemusta. Kenties jatkan tätä teemaa omassa päreessään. Sopii tähänkin kirjoittaa silti, jos herää ajatuksia tästä sivujuonteesta.
VastaaPoistaOdotan mielenkiinnolla mitä kaikkea nostat esiin ko. aiheesta.
VastaaPoistaOnko heitä olemassa, ihan oikeesti "liian hyviä ihmisiksi"?
Iines, kirjoituksesi on hieno!
VastaaPoistaBlogimaailmassa voi tutustua henkilöihin eri tavalla kuin muuten. Joskus ajattelen, että samoin kuin reaalimaailma (kutsutaan sitä paremman puutteesa vaikka siksi) esittää ihmiset ulkoisten ominaisuuksiensa kantajina (johtopäätöksiä voi olla vaikea välttää, vaikka kulkisi avoimin mielin), blogimaailmassa ihmiset esittäytyvät kirjoittajina. Hyvät ja kiinnostavat kirjoittajat loistavat, huonosti kirjoittavat jäävät varjoon, vaikka kömpelöiden sanojen takana voisi olla hyviä ajatuksia.
En blogimaailmassa seikkaillessani mieti, onko ihminen sanojen takana "todellinen", kirjoituksensa takana. Sillä ei ole minusta lopulta väliä. Jos joku kirjoittaa viihdyttävästi, viisaasti tai hauskasti, onko sillä merkitystä, millainen ihminen jutut on kirjoittanut? Epäasialliset ja ilkeät kommentit harmittavat minua kylläkin joskus, olipa niiden kohteena kuka tahansa.
Vastaus: Sinun ainakin kannattaa kirjoittaa!
En minäkään satunnaisten blogisurffailujen lomassa jää pohtimaan kirjoittajan henkilöyttä. Eri asia on, kun huomaan tekstin niin kiinnostavaksi, että haluan palata toistekin. Katson kyllä kirjoittajan omat tiedot ja selaan blogia ristiin rastiin, ja automaattisesti mielestäni tässä kohdin käynnistyy alitajuinen kuvanluonti kirjoittajasta. En pue ajatuksiani sanoiksi, vaan aistin kirjoittajaa ja rakennan hänen kuvaansa, tahdoin tai en.
VastaaPoistaKuvan ei tarvitse edetä mielikuvaa pidemmälle, se on useimmiten riittävä, sillä lukeminen toimii tämän varassa.
Muistan kun tultuani Blogistaniin Veloena-nimimerkkinen kirjoittaja kuvaili mielikuviaan, joita hän on kirjoittajista luonut. Niitä oli hauska lukea ja luulen, että tämäntyyppistä elävöittämiskeinoa moni harjoittaa alitajuisesti. Jäi mieleen, että minulle Veloena kuvitteli päälle jotain valkoista, olisiko se ollut vaikka villavaate, en muista tarkoin. Minua huvitti suuresti, sillä rakastan luonnonvaaleita neuleasuja.
Laura - sinua on jännittävä kuvitella, koska blogisi logo oli niin hirmuinen alkuun. :)
Tosiaan hauska ajatus. Minäkin olen kuvitellut, millaisia jotkut suosikkiblogihahmoni ovat. Tuollainen osittainen valokuva kuin sinulla antaa viittauksen mielikuvituksen suunnalle, mutta ei kerro lopputulosta. Kuvittelin sinun pitävät hiuksiasi nutturalla, josta lähtee kiehkuroita otsalle ja pukeutuneena Hercule Poirot -sarjan naisten tavoin. Niin, kuten huomaa, tämä kuva on mielikuvituksen tulos... Ehkä koska sivussasi on sellainen eteerinen hengähdys.
VastaaPoistaHaha, mukava että blogikuvani sai sinut ajattelemaan noin. Minäkin pidin irvistyksestä, mutta otin sen pois, koska halusin vaihtelua. Uudempi kuva taas oli liian siloinen, se ei sopinut kirjoituksiin.
Kyllä minulla useimmiten on perin arkinen ja epämuodikas asu: useimmiten minut näkee nuhjuisessa housuasussa. Farkut ovat siis kova sana edelleen, vapaa-aikana, ei voi mitään. Tyylini on melko urheilullinen, koska liikun paljon luonnossa ja lenkkeilen reppu selässä.
VastaaPoistaJos olisin töissä edelleen, voisin olla se jakkupukutäti, mutta puku ei olisi harmaa eikä kovaa kangasta, vaan vaikkapa se luonnonvaalea neuleasu, hame + jakku samaa materiaalia. Valkoisen lisäksi olen aina ollut mieltynyt mustaan.
Se sinun irvistyskuvasi oli kyllä pysäyttävä. En ollut nähnyt sellaista ennen, sillä yleensä ihmiset panevat itsestään kauniita kuvia tai sitten hassuja, mutta ei siis hirmuisia. :)
ihmisille joilla on rasittava maailmankuva tekee hyvä sekstailla iham ajattelematta, jumala ohjaa
VastaaPoistasekstailla=harjoittaa oikeaa seksi'
Ihmisille, jotka tekstailevat epämääräisiä lyöntivirheitä aamuyöstä, tekisi hyvää panna korkki pulloon. :D
VastaaPoista