Eilen ajelin huvikseni erästä seutukunnan peräkylään johtavaa tietä, kamera etuistuimella, ja päädyin umpitielle ja ison maalaistalon pihaan. Pihan laidan aitauksessa käyskeli vuohilauma, yksi seisoi keskellä olevan rehulavan päällä ja muut söivät kuormasta.En tietenkään voinut vastustaa kuvaushimoani, vaan nousin autosta ja napsin muutamia hätäisiä paparazzikuvia laumasta. Mietin, että pitäisi päästä kunnolla luvan kanssa kuvaamaan. Nuori emäntä tuli pihalle koiranpennun kanssa ja lähestyin häntä, kunnes pääsin aivan kohdalle silittelemään pentua. Juttelimme koirista ja maaseudulla asumisesta ja hän antoi rajattoman kuvausluvan!
Miksi tällaisia kerron? No siksi, että minulle uusien ihmisten pienetkin kohtaamiset ovat nykyään suuria positiivisia tapahtumia, kun olen jotenkin mieltänyt niin, että elämällä ei ole enää annettavana minulle uusia ihmissuhteita eikä elävää vuorovaikutusta ihmisten kanssa, tämän puhesairauteni vuoksi, joka aiheuttaa välillä lähes täydellistä kyvyttömyyttä osallistua keskusteluun tai ylipäänsä puhua. Olen tyytynyt jotenkin niin matalaan ajatukseen tai elämisen tasoon, että hyvä kun pärjään itsekseni ilman apua. Ei se niin taida mennäkään.
Edellinen merkittävä uuden ihmisen kohtaaminen tapahtui muuten myös kuvausreissulla, rannalla, jossa kohtasin virolaisen Kerstin, jonka olen linkannut aiemmin ja josta löytyy kuva blogistani. Juttelimme pitkään, enemmän tietenkin kuuntelin ja "petkutin" menemällä mukaan Kerstin hunaja-tee-ohjeisiin, jotka auttavat kipeää kurkkua ja äänen palautumista. Sain kuitenkin kokea sen, miltä tuntuu elävä vuorovaikutus toiseen ihmiseen ja se virkisti mieltäni jopa päiväkausiksi. Varsinkin Kerstin Suomi-kokemuksista ja työstä oli hauska kuulla. En jaksa aina puhua sairaudestani, sillä se tietää pitkää litaniaa ja aina samoina toistuvia kysymyksiä. Haluaisin kuulla siitä vastapuolesta jotakin, saada palasen tuoretta elettyä elämää.
Summa summarum -oivallus: Elämällä on minulle annettavana uusia ihmisiä, kenties jopa kestäviä ihmissuhteita! Kaikki on kiinni vain minusta itsestäni. Jos käperryn kotiin vain tietokoneen armoille, menetän elävän vuorovaikutuksen. Olen kuitenkin onnellinen ja kiitollinen tästä koneellisesta keskustelumahdollisuudesta, sillä näin laajamittaiseen ajatustenvaihtoon en enää pysty suullisessa ilmaisussa, ellei ihmeitä tapahdu. Viime kesänä jo huomasin sen, etteivät lähiomaisenikaan jaksaneet odottaa, että saan virkkeeni valmiiksi. Se tuntui nöyryyttävältä, sillä minulla oli tärkeä näkökulma asiaan.
Jos minulla olisi kolme toivetta, niin kyllä se puhumisen lahja olisi ykkönen, eli siis terveys. Saada olla toisten kanssa lähekkäin ja puhua, ottaa osaa, olisi jotain ylimaallisen ihanaa. Hassua, että en tahdo oikein vieläkään uskoa, että en pysty puhumaan. Minulle tulee jatkuvasti sellainen tunne, että jos oikein yritän, voinkin yhtäkkiä puhua vaivattomasti. Kokeilen tuhannesti ja taas tuhannesti, mutta kyllä se tyssää lyhyeen.
Jos minulla olisi kolme toivetta, niin kyllä se puhumisen lahja olisi ykkönen, eli siis terveys. Saada olla toisten kanssa lähekkäin ja puhua, ottaa osaa, olisi jotain ylimaallisen ihanaa. Hassua, että en tahdo oikein vieläkään uskoa, että en pysty puhumaan. Minulle tulee jatkuvasti sellainen tunne, että jos oikein yritän, voinkin yhtäkkiä puhua vaivattomasti. Kokeilen tuhannesti ja taas tuhannesti, mutta kyllä se tyssää lyhyeen.
(Maalaus Edvard Hopper)
En sinua tarkemmin tunne. Juuri luin, että sinulla on jokin sairaus, joka estää puhumisen. Se on tietysti erittäin ikävä asia. Mutta ehkä siitä jonkinlaisena korvauksena sinulla erinomainen kirjoittamisen lahja! Jos osaat ottaa vielä hienoja valokuvia, siinä sinulla on toinen lahja.Et ilmeisesti kovin usein täällä blogissasi noita valokuvia näytä. Toki hienoja ovat myös kuvat, joita käytät.
VastaaPoistaOlen itse taiteellinen ihminen ja nautin aina kuvista.
Tässä on linkki vanhempaan kirjoitukseeni, jossa kuvaan sairastumistani muutama vuosi sitten.
VastaaPoistaPystyn puhumaan kerrallaan lyhyesti, aika normaalilla äänellä. Esimerkiksi kaupassa asioidessani myyjä ei välttämättä huomaa puheen tuoton vaikeutta. Perusoire on siis se, että puhe pätkii, ei ole kokonaan pois. Se johtuu äänihuulten tahattomasta kramppaamisesta. Ne eivät tottele kaikkia aivokäskyjä, vaan lukkiutuvat kesken suorituksen. Sama kuin kone menisi jumiin tai hihna pyörisi tyhjää.
Kirjoittaminen ja kuvaaminen ovatkin minulle nykyään tärkeitä, kun ne ennen olivat vain harrasteita muiden joukossa. Valokuvaamista pyrin kehittämään ennen kaikkea teknisesti. Julkaisen valokuviani lähes päivittäin kuvablogissani Iineksen kuvat.
Kommentteja täällä kyllä satelee, mutta missä lootassa täällä ajatuksia vaihdetaan. Oikeastaan voisiin antaa vähän väliäkin.
VastaaPoistaKommenttien satelemisesta en tiedä, riippuu aiheesta. Minusta blogosfäärissä on havaittavissa jonkinasteista väsymystä keskusteluun. Blogien määrä on ryöpsähtänyt hallitsemattomaksi, entiset suosikit ovat liukumassa listoilla alaspäin, ja keskusteluja käydään nyt hajanaisemmin, osin varmaan uusissa paikoissakin, joiden perässä ei pysy.
VastaaPoistaPst Pakko lisätä: Väsymyksellä keskusteluun tarkoitan todellisia keskusteluja, joissa ei jutella vain blogiystävien kesken.
VastaaPoistaToinen keskusteluja vähentävä seikka on kaiken reaaliaikaisuus. Blogikeskustelu on jo ajasta jäljessä, koska se on hitaampaa kuin vaikkapa sanom alehtien keskustelupalstojen hektiset ajankohtaiskeskustelut.
Ja vielä yksi asia: minulle kommentttien määrällä ei ole merkitystä! Vain se nolla merkitsee, että aihioni on epäonnistunut. Yksikin kommentti riittää, ja nollaakin aion opetella katsomaan rauhallisesti. Esimerkiksi pidän tästä Kohtaamisia-päreestäni, vaikka tämä ei herätäkään keskustelua.
Minusta tämä oli hyvä päre, joka sisälsi kuvauksen kiinnostavasta näkökulman muuttumisesta, herättää mietteitä sairastumisen kautta uusien asioiden saamisesta sekä työn ja vapauden suhteesta. Ilmaisun löytyminen fysiologisen ilmaisumahdollisuuden vaurioitumisen yhteydessä on puhutteleva asia. Luettuani linkatun kirjoituksen tulin eräässä mielessä kateelliseksi, vaikka en tietenkään ole kateellinen vaan pahoittelen tapahtunutta. Vapaus ja mahdollisuus tehdä erilaisia mielenkiintoisia asioita on sellaista, minkä resurssien järjestämiseen kuluu työssäolevalta paljon aikaa. Mutta en tiedä, miksi tästä päreestä pitäisi erityisemmin keskustella. Keskustelu kai syntyy esitetystä väitteestä. Tottakai tämä päre on puettavissa väitemuotoiseksi, mutta muodoltaan se on pikemminkin kuvaus.
VastaaPoistaEi tästä varmaan oikeastaan voi sanoakaan mitään. Kiitos sanoistasi kuitenkin!
VastaaPoistaLuulen, että lukijan olisi helpompi sanoa minulle jotain, jos tekisin itseni heikoksi tai ilmaisisin tuen tarpeeni. Luulen kuitenkin, että lukija kokee minut aika vahvaksi, ehkä jopa pelottavan itseriittoiseksi eikä yksinkertaisesti uskalla sanoa mitään tai ilmaista myötätuntoaan, koska ei ole varma, tarvitsenko sitä. Tottakai tarvitsen myötätuntoa, kuten kuka tahansa muukin, mutta hiljaisuus on yhtä puhuvaa. Koen sen aivan myönteisenä.
Järveläinen - kun se kadehdittu vapaus on käsillä, ei aina tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. :)
Tänään nautin kuitenkin kiireettömästä aamusta ja pannullisesta mustaa kahvia. Tein viiden kilometrin lenkin, kiersin vuoren ympäri kamera repussa, mutta tällä kertaa nautin vauhdin hurmasta enkä pysähtynyt kuvaamaan.
Vuohikuvasi ovat erittäin onnistuneita. Ne näyttävät hyvin onnellisilta eläimiltä. Kaikki hymyilevät, ensimmäinen jopa kameralle suoraan.
VastaaPoistaKiitos blogista, joka sisältää kaikenlaista viisautta ja kokemusta sekä runsaasti lämmintä huumoria. Päädyin ikkunaiinekselle jollain oudolla hakusanalla (mikä ei ollut kuitenkaan "pimpsa"). Tulevana äidinkielenopettajana innostuin lukemaan kirjoituksiasi enemmänkin, koska kerrot paljon siitä alasta, jota itsekin opiskelen. Mulle on välittynyt kuva, että pidit/pidät siitä työstä erittäin paljon ja että se näkyi sinusta.
Järveläinen se nyt tuli paimensauva lempeässä kädessään tänne kuttulaan. Kyllä minäkin yritän ajatella asiat iinekselle aina parhain päin, mutta vaikka henki on vahva, niin liha on peikko.
VastaaPoistaOletpa hirveä juomaan kahvia! Muistan lapsuusajaltani, että pannullinen riitti heinäpellolla koko talkooväelle.
VastaaPoistaIines, kiitos vastauksesta uteluuni. Anteeksi, etten huomannut kuvablogiasi. Taitavasti otettuja kuvia. Onnittelut!
VastaaPoistaItse osaan ilmaista asiat parhaiten kuvallisesti. Ihailen ihmisiä, jotka ovat verbaalisesti lahjakkaita. Jostain tänne tulleista kommenteista ymmärsin, ettei tällaiset 'ei niin syvälliset'-kommentoinnit ole kovin tervetulleita.
Sinähän voisit noilla lahjoillasi vaikka kirjoittaa kirjan. Kuvituksenkin pystyisit tekemään ite.
Jostain tänne tulleista kommenteista ymmärsin, ettei tällaiset 'ei niin syvälliset'-kommentoinnit ole kovin tervetulleita.
VastaaPoistaHanne! Kyllä ovat! Kaikki kommentit ovat tervetulleita anonyymeja puskaheittoja myöten! On hauska rupatella niitä näitä, ei pelkästään tiukkaa asiaa. Tapaan lisäksi vastata lähes jokaiseen kommenttiin, koska se on yksinkertaisesti hauskaa.
Hanne, minulla on vireillä käsikirjoitus jos toinenkin, jopa dekkarin juoni pyörii mielessäni ja odottaa kirjaamista, mutta olen itseni suhteen niin ylikriittinen, että en tahtoisi julkaista omakustannetta enkä aivan kepeää viihdekirjaa, vaan painavaa taidetta (saa nauraa :D) isossa kustantamossa. Oikeasti, ominta omaani voisi kuitenkin olla runokirja omin kuvituksin pienkustanteena omin varoin. ;) Minulla on tunne, että kokeilen vielä käsikirjoituksen lähettämistä, kun se ensimmäinen runokokoelma tuli Erno Paasilinnalta takaisin muinoin. Tosin Erno kehui ja kehotti jatkamaan, mutta se on kai fraasilauselma kaikille.
Kh, minä juon aamulla kahvia useita mukillisia, kun herään hitaasti nautiskellen uuteen päivään, jolloin kaikki on mahdollista. :)
Luballe vastaan erikseen, ettei tämä veny liian pitkäksi.
Luba, tahtoisin kirjoittaa kokonaisen päreen työstäni, mutta olkoon, koska työ on taaksejäänyttä elämää, ja elämässä pitää mennä eteenpäin.
VastaaPoistaÄidinkielenopettajan työ on ammateista parhaimpia monesta syystä. Ensinnäkin, saa opettaa koulun tärkeintä oppiainetta, jonka taidot ovat tärkein perusta kaikelle oppimiselle. Se motivoi. Lisäksi aineessa pääsee monin tavoin asioiden juurille, pääsee oppilasta lähelle, saa luoda ja innostaa toisia luomaan ja ilmaisemaan itseään monin tavoin kirjallisesti, suullisesti, kuvallisesti, filosofisesti. Rakkain osa-alue minulle oli suullisen viestinnän ilmaisutaidon lohko. Siinä tapahtui ihmeitä, kun luuserit ja syrjäytyjät puhkesivat kukkaan ja lopettivat lintsauksen ja loistivat tähtinä juhlissa ja monenlaisissa esitystapahtumissa.
Käytännön puolelta motivoivaa on työn hyvä palkkaus. Opetusvelvollisuus on koulun pienin joka asteella suuren kirjallisen työmäärän vuoksi (16, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki tuon yli menevät tunnit maksetaan ylitunteina). Parhaina päivinäni vedin 36 tuntia viikossa ja tienasin enemmän kuin rehtori. Näin on usein kouluissa, joissa on vain yksi äidinkielenopettaja - harvoissa on tunteja tarpeeksi kahdelle. Tosin tämän mielettömän rumban seurauksena ääneni sitten petti ja sairastuin ja tässä ollaan, kesken kaiken parhaassa vireessä, ennenaikaisesti kynttilä loppuun palaneena ihmettelemässä, mitä kaikella tällä vapaudella tekisi. :|
Vielä: kaikkein paras puoli oli se, että pääsi lähelle oppilaita, jotka kirjoittivat ja puhuivat avoimesti itsestään ja murheistaan. Äidinkieli on ehkä paras aine päästä sisään nuorten ongelmiin ja koko maailmaan.
Onkos mattitaneli muuttunut hanneksi?
VastaaPoistaToiset hitaasti nautiskellen uuteen päivään, toiset närästyksen kynsissä karmeasti röyhtäillen.
VastaaPoistaHöpsistä. Hannehan on taiteilija.
VastaaPoistaOpettajan palkkauksen suurimmat ja verisemmät vääryydet tulevat ilmi Iineksen pärheessä.
VastaaPoistaOpettajien palkka määräytyy paljolti ns. ylituntien perusteella, ja nämä "ylitunnit" ovat aina se mitä rahanahneet opettajat kuolaten odottavat joka syksy, kun näkevät rehtorin heille antaman tuntijaon. Ja siis minäkin.
Ylitunnit määräytyvät ns. opetusvelvollisuuden mukaan. Luokanopettajilla opetusvelvollisuus on 24 tuntia pär viikko, mutta esim lukion äidinkielenopettajalla opetusvelvollisuus on muistaakseni 17 (!!!) tuntia viikossa.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos luokan opettaja opettaa 24 tuntia, hän saa peruspalkan(=1900 e/kk), mutta lukion äidinkielen opettajalle peruspalkkaan pääsemiseen riittää 16 opetustuntia pär viikko. Ja lukiossa peruspalkka on luonnollisesti (??) paljon suurempi.
Ylitunnit tuovat kuukausipalkkaan n.90euroa/kuukausi, joten 36 tuntia on kyllä osoitus siitä, että mammona on tärkeä asia.
Elon laskuopin mukaan ylitunteja Iineksellä on ollut 20. Implikaatio nuoli....
20x90=1800 euroa= n.11 000 (pelkistä ylitunneista!!!)
mummon markkaa eli siis ja täten...
järkyttävä määrä tunteja.
Ja oman oppiaineen ylistys on aineenopettajan syndrooma, joka johtuu siitä, että katsellaan maailmaa avaimen kokoisesta reiästä = oman oppiaineen näkökulmasta.
Ja Iines, tämä ei hieman kriittinen puheenvuoroni ei ollut tarkoittu henk.kohtaisekse loukkaukseksi; vaan toin tässä esiin epäkohtia, joita liittyy opettajien palkkaan.
Luulen, että monet opettajat ovat kanssani samaa mieltä??
Hyvä kirjoitus, catulux, ymmärrän täysin sen sävyn.
VastaaPoistaJuuri tuo opettajan palkassa onkin hullua, että peruspalkka on niin mitätön koulutukseen ja työn laatuun nähden, ja se on vielä hullumpaa, että ylitunneista muodostuu usein toinen puoli palkkaa. Se tarkoittaa sitä, että opettajan on tehtävä suuri määrä ylityötä vakituisesti työjärjestykseen merkittynä aikana säntillisesti ympäri vuotta.
Lukion äidinkielen opettajan opetusvelvollisuus on 16, ei 17, joten peruspalkka irtoaa sillä. Samaten keskiasteen on 16, ja peruskoulun yläasteenkin muistaakseni. En tunne ainuttakaan opettajaa, jolla olisi vain perustunnit ilman ainuttakaan ylituntia, sillä opettajan peruspalkalla ei taida tulla toimeen nykypäivän Suomessa.
Itselläni oli 36 vain lyhyen aikaa, koska olin talon ainoa suomen kielen opettaja. Tuo määrä edusti siis huippua, ja sain karsittua määrän melko nopeasti alemmas, kun en yksinkertaisesti pystynyt enää puhumaan tunneilla. Normaalisti hoitelin noin 24 tuntia eli kahdeksaa ylituntia. Veroprosenttini piti tuolloin huolen siitä, etten päässyt palkallani juhlimaan. Se oli huikea ja opetti minut ymmärtämään sitä, miten vähän suurituloisille työntekijöille voi jäädä loppupeleissä käteen palkasta. Bruttopalkkaa ei Suomessa pidä tuijottaa.
Prostestoin hieman tuota oman oppiaineen ylistystä. Nimittäin - onhan äidinkieli koulun tärkein oppiaine, se on ylikävelemätön totuus. Olen opettanut myös uskontoa, ja se ei mielestäni ole tärkein oppiaine.
Just. Olet kyllä täysin oikeassa siinä, ettei työllä ja siitä saadulla palkalla pääse Suomessa rikastumaan.
VastaaPoistaProgressiomme pitää siitä huolen.
ja on myös myönnettävä, että äidinkieli on tärkeä oppiaine;
ilman sitä ilmaisu tapahtuu nyrkeillä, potkuilla ja reuhaamisella.
Itseasiassa ja hieman muusta asiasta; huolettaa tässä vaan se, että kun nämä 13 prosentin korotukset tulevat voimaan, niin erittäin todennäköistä on se, että tuntikehys pienenee kunnissa, joka tarkoittaa vähemmän ylitunteja, joka tarkoittaa taas vähemmän palkkaa.
Itse olin urani ja palkkani huipulla 6 vuotta sitten 32 viikkotunnin kera.
on se ihmeellistä tämä valkolaulusköyhäläisen elämä...
Olen kuitenkin mieluummin valkokaulusköyhä kuin pulska paperimies. :)
VastaaPoistaJaksan aina silti hämmästellä ihmisten luuloja akateemisten leveästä leivästä. Joku tutkijanpalkkakin on muurahaisenpisu verrattuna jonkun automyyjän palkkaan. Plus sitten se veroprogression vaikutus, kun hiukan pääsee entinen köyhäkin tienaamaan.
Kohtasin kerran tiellä mustalaisen, lausui mulle tuo: - Hai sie!
VastaaPoistaKerropa, Catulux, koska ei ole ollut palkkaeroja? Kitinät pois, kansankynttilät. Onneksi nuorten tulevaisuus ja maamme kohtalo eivät ole pelkästään iineksen ja catuluxen käsissä. On sentään Oulun kärpät, Vimpelin Veto, Puijon pesis ja Huitisten lihapojat.
VastaaPoistat
VastaaPoista"Ostaos mulle korvarenkaat vainen,
VastaaPoistaniin ne sulle suuren onnen suo."
Totta varmaan, on taru vanha tää, kenelle nämä renkaat annan, iäks mun valtaan jää...
Ei mennyt kyllä oikein.
ja tulevaisuudessa luotamme VAIN sosialistiseen ja työväen aatteen kautta tapahtuvaan kasvatukseen ja opetukseen.
Kapitalistien lanseeraama opetus opettaa yksilöitä pelkästään:
1) olemaan tottelevaisia laumasieluja
2) nöyristelemään mitättömien auktoriteettien edessä
3)suhtautumaan epäilevästi ja halveksuvasti erilaisiin ja poikkeaviin
4)mukautumaan jokaiseen vallalla olevaan uskomukseen
5)täyttämään aivot tiedolla... vailla järkeä
6)pysymään kadulta poissa, kunnes yksilö on 18 vuotta vanha
......listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta lopetan tähän koska väsyttää...
Hotaselle tiedoksi, että paitsi t niin myös i pro e ja pikkuhymy päälle. Kielioppi kunniaan.
VastaaPoistaCatulux, höpö höpö. Ensinnäkään kapitalistit eivät ryhmänä lanseeraa opetusta kuten eivät veljensä lahtaritkaan. :D
Toisekseen kasvatus itsenäiseen ajatteluun ja auktoriteettien punnitsemiseen on ollut opetuksen kantava peruspilari jo vuosikymmeniä. Oppilaiden laumasieluisuus kumpuaa muista lähteistä, eikä sitä pidetä opetusmaailmassa hyveenä.
Teesisi koulun suhtautumisesta poikkeaviin ja erilaisiin oppijoihin ei ole tästä maailmasta. Asia on tismalleen päinvastoin.
Suvaitsevaisuus, ryhmästä jollain tavalla poikkeavien yksilöiden eli erilaisten oppijoiden huomioonottaminen ja kunnioittaminen on iskostettu opettajiin vahvasti, ja onpa se kirjattuna kaikille yhteisiin valtakunnalisiin opetussuunnitelman pohjiinkin.
Esimerkiksi koulussani kaikkien opettajien oli suoritettava viiden opintoviikon mittainen lukukauden kestävä erikoiskoulutus aiheena Erilainen oppija. Koulutukseen liittyi pitkäkestoinen erilaisen oppijan ohjaaminen raportointivelvollisuudella omassa opetustyössä.
Catulux & Iines: toisaalta piilo-opetussuunnitelma toimii tehokkaasti jo opettajankoulutuksessa. Ei mikään ihme, että valmistuneet opettajat siirtävät piilotetut, ei-niin-ylevät arvostukset lapsiin ja nuoriin. Opetusharjoittelua tehdessä vähitellen unohtaa mitä on akateeminen vapaus - tai vapaus yleensäkään. Ei ihme, että osa opettajista on aika heikkoja erilaisuudensietokyvyltään.
VastaaPoistaMutta olen kyllä ihan samaa mieltä siinä, että äidinkielenopettajan homma on parasta mitä ihminen voi työaikanaan housut jalassa tehdä. Siksi opeksi opiskelenkin ja sijaisuuksia rohmuan mahdollisuuksien mukaan.
Iines, olen ihastellut valokuviasi paljon. Eilen illalla kuuntelin väsyneenä Astor Piazzollan La Cumparsitaa ja katselin hyönteislähikuviasi. Ne olivat tyylikäs yhdistelmä. Ylpeän näköinen heinäsirkka oli kuin sooloviulisti. Herkkä ja naisellinen perhonen kiipeämässä ruohonkortta pitkin. Kiitos niistä. Oma elämäni on ollut nyt niin kiireistä ja tylsää, että asiat vain viuhuvat ohi. En ehdi pysähtyä katsomaan läheltä.
Tosin syyslomalla (siis nyt alkavalla viikolla) lähdemme perinteiseen tapaan koko perheen kanssa läheiselle luonnonsuojelualueelle
retkeilemään. Trangia ja hernekeittotölkit mukaan...
Eikö voisi sanoa, että seudun tai asuinseudun peräkylään. Tulee jo mieleeni sanahirviö paikkaseutu.
VastaaPoistaKoska tosiasiassa itse asut peräkylässä, niin eikö voisi puhua kylänperästä?
Eikö voisi sanoa, että seudun tai asuinseudun peräkylään.
VastaaPoistaVoisi, ja pitäisikin jos tavoittelee täsmällistä kielioppia ilmaisussaan. Minä en ole koskaan antanut kieliopin jyrätä ylitseni, ja lupaan menetellä niin jatkossakin. :)
Luba, kiitos valokuvakehuista! Ne lämmittivät mieltä. Se kortta kiipeävä perhonen on oma lempparini, koska siitä tuli jotenkin hivenen surrealistinen ja - inhimillinen.
Toki opettajissa on erilaisia ihmisiä erilaisuuden sietokyvyltään. Ei voi kuitenkaan kait sanoa, että sietokyky olisi matalampi kuin muissa ammattiryhmissä.
Intensiivinen tuo Astor Piazzollan La Cumparsita! Tyylikäs kuvitus YouTube-versiossa.
Olisitpa ollut koulussa tentaattorini, niin olisin ollut onnellinen.
VastaaPoistaHm. Kieltä voi rikkoa vain se joka osaa. ;)
VastaaPoista