Hiljainen, pilvinen päivä eilisen lumisateen jäljiltä. Kadut ovat olleet tyhjät kuin formulakisojen lähetysaikaan, jolloin yleensä nautin kävelystä hiljentyneessä kaupungissa. En osaa katsoa formulaa enkä arvostaa lajin sankareita, vaan näen lajissa pelkkää turhuutta ja tylsyyttä. En siis ihmettele, ettei Halonen viitsinyt soittaa Kim Räikköselle, vaikka Ahtisaari aikanaan soitti Mikä Häkkiselle.Olen tänään lukenut Agricolan aikaa, josta löysin hauskan humoraaliopin eli nelinesteopin, joka oli Agricolan aikana yleinen lääketieteellinen periaate. Se on vaikuttanut parannustaitoon ja lääketieteeseen aina 1800-luvulle saakka ja on alunperin kehitetty jo 400-luvulla antiikin Kreikassa.
Humoraalitaulukko eli nelinesteoppiin pohjaava kuvio liittyy lähemmin lääketieteen kuin astrologian historiaan, vaikkakin siinä puhutaan myös taivaanmerkeistä. Humoraalisen opin mukaan ihminen on kosmoksen peilikuva, mikrokosmos, jossa on neljä perusnestettä: veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi. Ihmiset jakautuvat neljään perustyyppiin sen mukaan, mikä neste heissä on vallitsevana. Perustyypit ovat sangviinikko, koleerikko, melankoolikko tai flegmaatikko. Humoraalitaulukkolinkistä yllä voi halutessaan tarkistaa tyyppinsä ja nesteensä. Itse olen perustyypiltäni sangviinikko, jonka neste on veri. Kun mietin tuntemiani ihmisiä, he tuntuvat kyllä loksahtavan taulukon heille osoittamaan paikkaan.
Onkohan muuten nykyinen terveyskeskuslääketiede etääntymässä yhteydestä ihmisen sieluun, jonka humoraaliopin mukaisesti arveltiin asuvan ihmisen sydämessä? Ainakin oma tyttäreni joutui juuri perin etäälle lääkärin kyvystä hoitaa kärsivää ihmistä kokonaisvaltaisesti. Tyttärellä oli pitkittynyt poskiontelo- ja korvatulehdus, taustalla aiemmin mainitsemani lievä kuulonalenema. Korva soi hulluna eikä tytär pystynyt nukkumaan, ja selkäkin kipeytyi jännityksestä lähes liikuntakyvyttömäksi, niin että hän oli lähes romahduksen partaalla miettiessään, miten pystyy töihin. Terveyskeskuksen nyrpeä hoitaja ei tahtonut antaa edes aikaa toiseen käyntiin, kun lääkäri oli aiemmin antanut sairauslomaa vain yhden päivän, eikä antibioottikuuri selvästikään purrut. Tytär tilasi ajan Mehiläiseen, maksoi Visalla ja sai viikon sairausloman, nenäpallon ja nenävesipumpun, tehokkaan täsmäantibiootin ja tulehduskipulääkkeen ja oikean diagnoosin: korvassa runsaasti vahaa ja alipainetta + jatkuva tulehdustila. Tätä ei terveyskeskus osannut eikä tahtonut hoitaa. Sitä alkaa mieluummin katsella tällaisia huumoraalioppeja, kun tavallisella ihmisellä ei enää ole kohta asiaa terveyskeskuksen palveluista nauttimiseen. Terveys on ilmeisesti rikkaiden etuoikeus. Niin se käy.
En malta olla palaamatta lopuksi vielä takaisin Agricolan aika -teokseen. Se on todella hyvä kirja, selkeäsanaisista asiantuntijaluennoista koostettua retoriikkaa, joka karistaa mukavasti Mikael Agricolan ylle heitettyä pyhän ikonin leimaa. Teos keskittyy isänmaallisen patetian sijaan selkeisiin faktoihin. Agricolahan ei luonut suomen kirjoitettua kieltä kirkkain otsin kutsumustyönä, ei ollut mikään suomalaisuusmies, vaan kirjakielen luominen oli hänelle pikemmin taakka ja rasitus. Virkistävää! Agricolahan toimi mieluusti koulumestarina ja luopui pitkin hampain tästä ihmisläheisestä tehtävästä ja uppoutui velvollisuudentunnosta varustamaan papistoa hengellisillä sanallisilla eväillä. Samalla saatiin runsaasti yleistietoa terveydenhoidosta, maanviljelyksestä ja juridiikastakin. Ja sivutuotteena ihan oma kieli, tietysti.
(Ikkunavalokuva, Iines 3.11.2007)
Rucouskiriassahan on esitelty paljon yrttejä, joita kannattaa nauttia tiettyyn aikaan vuodesta tiettyihin vaivoihin. Pysyisiköhän sitä tosiaan terveenä Agricolan opeilla?
VastaaPoistaItse tunnistan kuuluvani myös sangviinikkoihin, tosin koleerisin piirtein. Tuota jaotteluahan on käytetty myös temperamenttien kuvaamiseen. Näitä nelinesteopin mukaisia temperamenttityyppejä on etsitty mm. lasten piirustusten perusteella.
Itse piirsin ihmishahmoille paksut ja tukevat jalat, mutta pienet päät (viittaa koleerikkoon). =) Sangviiniset lapset piirtelevät kuulemma värikkäitä ja iloisia kuvia, joissa on hymyileviä ihmishahmoja ja aurinkoja.
Ja tästä voi tarkistaa, täsmääkö ulkonäkö vallitsevan nesteen kanssa:
VastaaPoistahttp://en.wikipedia.org/wiki/Image:Lavater1.jpg
Voisi olla ihan järkevää noudattaa Agricolan Rucouskirian erään kuukausirunon ohjetta:
VastaaPoistaTällä kuulla pitää syömän ingfääriä, pippuroita, kalikot ja nelikkää. Ja suurustamata vähä viinaa, ja ei mettä juoman, eikä pääsuonta iskemän, mutta maksasuonta, jos hätä käskee.
Mitä ihmishahmon piirtämiseen tulee, tuo on kiinnostavaa, mitä esität. Muistan piirtäneeni kuviini lapsena aina auringonkehrän johonkin laitaan. Luullakseni vartalon mittasuhteet olivat melko lailla tasapainossa. Pään piirtämistä olen aina pitänyt tärkeänä, mutta toisaalta myös vaatteet olen piirtänyt aika tarkasti, nutun nappeja ja vöitä myöten.
Laskin itseni siis sangviinikoksi tuon humoraalikuvion horoskooppimerkin mukaan, en tiennyt, että nelijakoa voidaan testata muutenkin. Tunnistan kuitenkin sangviinikon itsessäni ja mm. tyttäressäni, äidissäni ja siskossani. Isäni edustaa tyypillistä melankoolikkoa, samoin kaksi ystävääni, ja on kyllä niin, että sangviinikkoa heistä ei saisi edes vilkkaalla mielikuvituksella.
Pst Korjaan yhden päreeni kohdan: Se oli jo Aristoteles, joka katsoi sielun asuvan sydämessä.
Vanha konsti selvittää, mihin kategoriaan kuuluu.
VastaaPoistaSyöt ravintolassa keittoa. Huomaat keitossa kärpäsen. Mitä teet?
Sangviinikko siirtää kärpäsen lautasen reunalle ja syö keiton.
Melankolikon ruokailu keskeytyy, koska hän alkaa surra kärpäsen kamalaa kohtaloa.
Koleerikko haukkuu tarjoilijan, kokin ja koko ravintolan.
Flegmaatikko syö keiton kärpäsineen kaikkineen.
Konsti lienee leikkimielinen, mutta noin minä kyllä toimisin: panisin kärpäsen syrjään ja söisin keiton. Kärpänenhän on pelkkää proteiinia. :)
VastaaPoistaMitä lienee tuo Agricolan mainitsema "kalikot", muut aineet ohjeessa tunnistan?
VastaaPoistaNuorempana olin enemmän sangviinikko, eikä tuo piirre ole vielä ihan kokonaan mihinkään kadonnut.
Melankoolikkoa ja flegmaatikkoakin löytyy sopivassa määrin, varsinkin tietyissä tilanteissa. Nyt viime aikoina tuo koleerikko-puolikin alkaa hämmästyksekseni nousta esiin piilostaan.
Agricolan kaliko tarkoittaa sitä, mitä nykyään sanotaan kaligoksi tai galangajuureksi (Alpinia offinarum). Se kuuluu inkiväärikasveihin, ja on Kiinasta kotoisin.
VastaaPoistaNyt menee pää pyörälle noiden määrittelyjen kanssa. En ole siis alunperin perillä tästä nelijaosta - toki muistan koulussa lukeneeni nämä luonnetyypit. Pitänee tarkistaa se, millä perusteella tuo jako oikein tehdään ja mikä on mieleeni nouseva Kretshmerin (nimi varmaan väärin kirj.?) luonnetypologia.
Minä siis olen laskenut itseni tiettyyn ryhmään vain tuon taulukkoni mukaan. - Vaan väliäkö hällä!
iines, obeesia, luba, leonoora
VastaaPoistaminä olen sangviininen ja poikani on melankolikko. olimme 90-luvun alussa norjan ruijaa vaeltamassa. rupesimme sitten yhdellä taukopaikalla valmistamaan jokapäiväistä pussikeittoamme, tuota ihmiskunnan lohdutusta. ruokapakkiin tipahti nuotiopuun kaarnalla mönkinyt sarvijäärä.
koska minulle keitosta löytyvä hiuskaan ei ole kauhistus, sohaisin kuoriaisen pakin reunalle ja jatkoin syömistä. poikani ( 7 vuotta ) noukki ötökän huolellisesti lusikalleen, huuhteli soseen juomavedellä ja asetti hyönteisen pyyheliinalle kuivumaan. sen jälkeen hän ryhtyi hartaana murehtimaan kuoriaispolon
henkiinjäämismahdollisuuksia.
Hauska tavata kafkaesque! Istutpa täydellisesti tähän kaavioon.
VastaaPoistaOlen kyllä oikeasti niin tylsä tyyppi, että en taida uskoa koko höskään, vaikka tämän esitin. Se kiinnostaa silti minua!
Nimittäin minä sangviinikkona syön keiton, jossa on sekä hius että kärpänen. Sangviinikkosiskoni ei syö keittoa, jossa on hius, mutta syö keiton jossa on kärpänen. Sangviinikkotytär ei syö keittoa, jossa on kärpänen, mutta syö kyllä keiton jossa olisi hius. Sangviinikkoäitini olisi syönyt huolimatta hiuksesta ja kärpäsestä, mutta sangviinikko-ex-mieheni ei söisi samana päivänä keittoa, jos jonkun kanssasyöjän lautasella olisi ollut kärpänen tai hius. Melankoolikkoystäväni söisi myös kärpäsen, jos tarve vaatisi.
On kai niin, että jos näissä tyypittelyissä olisikin perää, niin pitää ottaa huomioon ihmisen monet ulottuvuudet, mm. ympäristön vaikutus ja esimerkiksi fobiat, jotka muuntavat kullekin ominaista käyttäytymistä toisenlaiseksi.
Terve vaan Leonoora ja Kafkaesque, en malttanut olla kuittaamatta, että huomaan teidän karanneen tänne Iineksen keitolle. Terve vaan Iineskin.
VastaaPoistaOlen näemmä melankoolikko. Siksi lienen vaarassa kieltäytyä syömästä kokonaan.
Tuo ruumiinnestejuttu kehittyi seuraavalla vuosisadalla Uppsalan yliopistossa siten, että ryhdyttiin tarkastelemaan missä sisäelimessä kukin tunne sijaitsee. Kirjoitettiin esimerkiksi siitä, että Kustaa II Aadolf ollessaan vihainen oksensi sappea. Sydän todellakin oli ihmisen tunne-elämän keskus, josta virtaava veri oli joko hyviä tunteita synnyttävä tai huonoja tunteita synnyttävä. Uskonnon alalla tämä oppi kehkeytyi siten, että paha veri piti vaihtaa (vrt. myöhempi urheilijoiden veridoping). Kun yliluonnollinen verenvaihto suoritettiin, sisäelimiä puristettiin jumalallisen voiman vaikutuksesta. Tämä puolestaan ilmeni henkilön sätkimisenä (näin suomalaisillakin ekstaattisilla hyppykokemuksilla, joita muuten esiintyi myös siellä Porin seudulla, oli tällainen "pseudotieteellinen" taustansa). Kylmiksi hypyiksi alettiin sanoa epäaitoja ekstaattisia kokemuksia, joissa henkilö suggeroitui matkimaan kavereitaan, mutta jotka eivät johtuneet siitä, että hänen sisäelimiään puristeltiin.
No joo. Kiitoksia Iinekselle kiinnostavasta oppihistoriallisesta katsauksesta.
Kiitos Järveläinen kiinnostavista rinnastuksista nykyaikaiseen nesteoppiin. :) Meikäläisen päre ei kyllä ollut mikään katsaus, vaan luvattoman ohut pintaraapaisu, kun innostuin tuosta mainitsemastani kirjasta, joka on minulla vielä kesken.
VastaaPoistaPst Luin jostain, että sangviinikko on kiinnostunut syvällisistä mutta etenee kepästi pintavaahdossa. Liekö perää kohdallani, en tiedä. Joskus vaan tuntuu siltä, että en jaksa aina ihan niin syvälle tieteen uumeniin kuin pitäisi.
Hausoja puheenvuoroja teillä kaikilla aiheesta!
VastaaPoistaNoista ruumiinneste-uskomuksista olemme sentään hieman viisastuneet kaiketi, mutta kultaa emme osaa vieläkään valmistaa, vaikka alkemistit niin olettivat, ja yrittivät?
Totta Leonoora, joillain on aina oman alansa syvää tietoa jostakin aiheesta. Sitä on kiinnostava lukea.
VastaaPoistaTässä kaikille asiasta kiinnostuneille linkki LKT Arno Forsiuksen humoraalioppia ja humoraalipatologiaa käsittelevään artikkeliin:
VastaaPoistahttp://www.saunalahti.fi/arnoldus/humopato.html
Kiitos Viivi! Huomasin muuten asiaa hieman googlaillessani, että sinäkin olet jo aiemmin kirjoittanut aiheesta, samoin muistaakseni Susi rajoilla -blogin kirjoittaja. Ja muitakin blogipäreitä aiheesta löytyi, yllättävän paljon. Valitettavasti en ehtinyt lukea kaikkia, ja halusin välttää liikoja linkkauksia säilyttääkseni edes lievän pakinointipiirteen. Haluan välttää varsinaisia tietoiskuja.
VastaaPoista