14.11.2007

Miksi Peppi muutettiin?

Tuntuu ihan kauhealta katsoa kokonaan uudistettua Peppi Pitkätossua, jonka tarina on nyt tuoreutettu suomentamalla teos uudelleen. Samalla kuvitus on uudistettu muuttamalla Pepin ulkonäköä melkoisesti. Aikuiset luonnollisesti ovat tämän tehneet, koska tietävät, mikä lapsille on parhaaksi.

Lapset itse tyrmäävät uuden Pepin, joka saa huutia näiltä pikku suorasuilta. Minusta lapset ovat oikeassa, sillä uusi Peppi on piirretty merkillisen laihaksi, suorastaan anorektisen ja ilmeeltään tympeän näköiseksi. Uutta suomennosta ja kuvitusta katsoneet lapset arvostelevat sitä, että erikoisesti silmät ovat oudot, vinossa, ja itse ihmettelen, miksi vinojen silmien täytyy olla hiuskiehkuroiden lomassa, niin kuin pissiksillä ja hieman varttuneemmilla trenditietoisilla naisilla usein näkee. Luonnotontahan se on ja lapset tietävät sen vallan hyvin. Lapset pitävät siitä, että piirretään "oikein" ja että silmä näyttää silmältä ja että vartalon raajat ovat kohdallaan.

Vanha Peppi on iloisen ja reippaan näköinen, hänellä on sopivasti lihaa luittensa ympärillä, hymy tuikkii pyöreissä kasvoissa ja suu on iso ja avoin ja koko Peppi ystävällinen ilmestys. Uudistetun teoksen kieltäkin on näivetetty, lukemani esittelyn mukaan. Oletan, että kiemuraisia lauseita on yksinkertaistettu ja lyhennetty - seikka, jota muuten en pidä ollenkaan tarpeellisena, sillä lapset kuuntelevat kyllä näitä vanhoja lauserakenteitakin hievahtamatta, jos sanoja painottaa ja luettua tauottaa, ts. esittää tekstin, mikä lienee Lindgrenin tavoite. Hanhän kirjoittaa hyvin draamallista tekstiä. Ei kaiken tarvitse lapsillekaan olla yksinkertaistettua selkokieltä. Heille tekee hyvää istua hieman aloillaan ja katsoa ja kuunnella kolme sanaa pidempääkin lausetta.

Sitä paitsi, ketä se vahingoittaa, että hottentottien kuningas olisikin ollut neekerien kuningas? Eikös tämä nyt loukkaa hottentotteja?

Joka tapauksessa aion lukea tuon uuden suomennoksen, kunhan käsiini saan. Ymmärrän hyvin sen, että klassikkoja voi ja pitääkin suomentaa uudelleen. Tässä tuntuisi kuitenkin siltä, että kohderyhmä on toista mieltä.

(Piirros Ingrid Vang Nyman)

17 kommenttia:

  1. Yhdyn kirjoittajan kommentteihin vanhasta kunnon anarkisti-Pepistä, joka kylläkään ei ole mikään pitkätossu, enkä aio saada uutta opusta käsiini. Mitähän siinä on tehty hevosellekin...

    VastaaPoista
  2. Hevosesta en tiedä, mutta jos ilmaisu kulkea nelinkontin on vaihdettu näivään kontata-verbiin, pelkään pahaa. Ihan kuin lapsen kykyä ymmärtää ja kartuttaa rikasta kieltä haluttaisiin oikoa. Mitä enemmän selkokieltä tuotetaan, sen kuivemmaksi ja köyhemmäksi kielenkäyttö tietenkin muuttuu.

    VastaaPoista
  3. En usko muuten ollenkaan Kirsi Pihan HS:ien lukupiirissä esittämää ajatusta siitä, että syynä lasten vieroksuntaan olisi se ikivanha totuus, että lapset pitävät aina vanhasta ja tutusta enemmän kuin uudesta.

    Uusi Peppi on pistäväkatseinen, luisevan laiha, hänellä on joissain kuvissa hahmoton vartalo ja puku josta ei saa selvää, hän on jotenkin kuin kiinni ja ummessa, sulkeutunut, silmät tukan alla. Lapset näkevät yksinkertaisesti ristiriidan Lindgrenin kuvaaman ja uuden version välillä.

    VastaaPoista
  4. Pepin persoonaa kohtaan olen myös jossakin kuullut esitettävän arvostelua.
    Lindgren antaa lapsille Pepin kautta huonon, anarkistisen esimerkin, negatiivisen yhteiskunnassa elämisen mallin?

    VastaaPoista
  5. Eiköhän tämän voi laskea samaan sarjaan kuin syytökset ankkojen (Aku & Iines ;) pornoilusta alapää paljaana.

    Pepissä voi nähdä myös kaikkien tynkäperhelapsien esitaistelijan.

    VastaaPoista
  6. Heeeh...Kyllä Peppi on minun ihailuni kohde edelleenkin, vaikka lapsena hänen rohkeutensa välillä hieman mietitytti, voiko noin ja noin tehdä, ja että meneekö kirjailija Lindgrenin mielikuvitus nyt tuossa ja tuossa hieman liian pitkälle.
    No, ei ole tainnut monikaan seurata Pepin esimerkkiä, ainakaan livenä kirjaimellisesti.

    VastaaPoista
  7. Minä koin Pepin hauskana ja iloisena satuolentona. Kuvitus oli aivan ratkaiseva. Iloiset värit. Aivan ihana hevonen ja jännittävä romutalo.

    VastaaPoista
  8. Muumin painoindeksi huolettaa. Olisiko hahmot piirrettävä uudelleen?

    Enonyymi

    VastaaPoista
  9. Ärsyttävää.
    Olet niin oikeassa tuon vanhan kielen suhteen, kyllä lapset ymmärtävät. Miksi niille pitää pureskella sanatkin jo valmiiksi?
    Uusi Peppi näyttääkin ihan umpimieliseltä.

    Niin ja eikö uudessa Pepissä saa sanoa neekereiden kuningas?

    VastaaPoista
  10. Ei saa sanoa neekereiden kuningas, koska mustat voivat pahoittaa mielensä.

    Olen aina ihmetellyt, miksi musta lauluyhtye The Delta Rhytm Boys aíkoinaan lauloi niin iloisesti televisiomainoksessa "Halvan maukasta lakritsaa". Sitäkin olen ihmetellyt, että vammaiset ("keharit") nauroivat Sisko ja sen veli -ohjelman cp-vammaisen esiintymiselle. Eivätkö he ymmärtäneetkään omaa parastaan, sitä että he ovat eriarvoisia kuin muut, joten ei heille saa mennä nauramaan?

    VastaaPoista
  11. Mitä oikein tarkoitat? En oikein usko, ettet osaisi tehdä eroa sen välillä, miten jonkun ryhmän/yhteisön jäsenet voivat puhua itsestään ja miten muut saavat heitä nimittää?

    Vaikka sinä voit muiden ääniongelmaisten kanssa keskenänne puhua Vinku-Iineksistä, et takuulla ottaisi huumorilla sitä, että esim. bloggarit rupeaisivat puhumaan flunssassa ollessaan, että "taas olin Vinku-Iineksenä viikon" ja sitten, kun sanonta olisi levinnyt yleiseen käyttöön, sanottaisiin esim. "mun ääni oli ihan Iines" tms.

    VastaaPoista
  12. Kääntämisen suurin pulma lie kai siinä, että nykyään ei enää ole sellaisia etelämerensaaria, joissa ruskeat lapset sukeltelevat isoja helmiä kuulapeleittensä tähden.

    Lindgrenin rasistista maailmaa paremmin etelämerta kuvaa Steinbeckin 'Helmi'.

    VastaaPoista
  13. Minusta kääntämisen suurin pulma on siinä, missä määrin jälkipolvi muuntaa kirjailijan tekstiä oman mielensä ja yhteiskuntakuvansa mukaan. Pidän holhoavana sellaista asennetta, että tekstit "selkeytetään" lapsille ja muille vähämielisille tai muutetaan "vastaamaan nykyajan yhteiskuntakäsitystä".

    Jos neekerien kuningas muutetaan hottentottien kuninkaaksi, en ymmärrä, miten naurun kohteen vispaaminen hieman sivuun muuntaa itse asiaa, naurua tuntemattomalle ryhmälle. Siitähän tässä on kyse, eikä mistään rasismista tai vihasta "neekereitä" kohtaan. Ainahan ihminen on pelännyt tuntematonta ja uutta, kuten ruotsalaiset Pepin aikaan mustaihoisia. Kun tutustutaan, pelko poistuu. Halveksunnat eivät ole kiinni sanoissa, vaan tunteissa tuntematonta kohtaan. Tähänhän liittyy kiistatta se, että sivistys poistaa ennakkoluuloja, tieto poistaa pelkoa, joka on rasismin polttoainetta.

    ***

    Anonyymi, kehitysvammaiset esittivät itse tuon ajatuksen, että heille saa televisiossa nauraa, heistä saa laskea leikkiä kuten terveistäkin lasketaan. Se että jotain rajataan pois leikinlaskun piiristä, kertoo lukkiutuneesta asenteesta rajattua ryhmää kohtaan. Jos kerran tervettä pilkataan, tulee sairastakin saada pilkata - näin se menee minun logiikkani mukaan. Tosin pilkasta en pidä, enkä sitä itse harrasta, mutta pureva satiiri ja ironia on kyllä mieleeni, koska siinä on takana monesti suuri ja lämmin sydän, toisin kuin kaiken kieltäjillä.

    VastaaPoista
  14. Mä olen lukenut uudesta Pepistä ihan erilaisen jutun: lapset pitävät ja aikuiset vierastavat uutta Peppi-hahmoa. Näin toteaa ainakin uuden Peppi-suomennoksen tehnyt Kristiina Rikman Turun Sanomien haastattelussa 9.11.2007.

    VastaaPoista
  15. Totta varmaan tämäkin. Luulen, että Rikmanin suomennos sinänsä on ansiokas, puhtaana suomennoksena ja entistä pienempien lasten tasolle "sovitettuna".

    Omalla kohdallani kyseeseen tulevat ylempänä viittaamani yleisen suomentamisen periaatteet.

    Lasten nyt kysyttyihin asenteisiin varmaan vaikuttaa eniten kuvahahmo. En voi mitään sille, että voisin kuvitella tuon uudelleen piirretyn umpimielisen hahmon suuhun puhekuplaan vaikkapa tokaisun: "Totta v*tussa."

    VastaaPoista
  16. Muistan nähneeni muutama vuosi sitten jossain tuollaisen uus-Pepin, ja mietin, oliko Disney mahdollisesti ostanut nekin oikeudet, koska heidän taholtaan on samalla tavalla visuaalisesti raiskattu ainakin Nalle Puh..

    VastaaPoista
  17. Tervehdys pitkästä aikaa Stello. :)

    Visuaalinen raiskaus onkin hyvä termi tässä, sillä siitähän on kyse. Minulla nousee aina karvat pystyyn, kun kuvittaja toteuttaa itseään sen sijaan, että kuvittaisi teosta.

    VastaaPoista