Mä vaan katon, mitä tän kiven alla on.
Älä pyyhi kyyneleitä, mä itken vielä.
Mitä sitten tulee kun maailma loppuu?
Keittääks puut puuroo?
Äiti leiki vähän, niin sä piristyt!
Onko vesi muovia vai lasia?
Kuin kasvetaan? Kasvaaks hampaatkin?
Jäikö mummi yksin?
Mä oon allevuotias.
Mulla on polvijano.
Susannalle kasvaa isot lihat tisseihin.
Kuoleeks joku? (Kirkonkellot soivat)
Äiti mulla on ikävä sua. (Silmiinkatsoen)
Onko sulla sukka päässä? (Turbaanipäiselle rouvalle)
Onpas jumalaton pussi! (Karkkikaupan myyjälle)
Olihan siinä sanassa Jumala. (Mummille)
Sillä oli varmaan suussa jotain vikaa. (Ohikulkenut ei tervehtinyt.)
Mä vaan ajattelen. (Lelujen siivoamiskäskyyn)
Mun korvat sattuu. (Imurin suristessa)
Kuka mun sisällä asuu? (Itkiessä vuolaita kyyneliä)
Onk sun jaloissas joku vika! (Äidille joka ei totellut käskyä)
Mä oon jo syönyt baarissa. (Otatko omenan -kysymykseen)
Mä näytän kuin sää teet. (Mummille)
Tämä sanoi tällaisia allevuotiaana. Kirjasin näitä huvikseni tähän, kun tuli yksi noista mieleen valokuvablogin kommentissa kaimalleni. Ei tule nyt muutakaan päreen aihetta mieleen, kun poskionteloa särkee vimmaisesti ja olen menossa lääkäriin, odottelen kello seitsemäätoista ja vapauttavaa antibioottireseptiä tai käskyä hammaslääkärille. Piristi mieltä kaivaa noita vanhoja esille pitkästä aikaa. Lasten suusta totuuden totisesti kuulee. Omalta kohdaltani toivon, etten koskaan lakkaisi kysymästä hassuja kysymyksiä tai ihmettelemästä perin yksinkertaisia asioita. Muut saavat minun puolestani hoitaa korkeamman ajatustyön ainakin niin kauan kun poskionteloa särkee.
(Maalaus Ferdnand Khnopff)
"Hellyttäviä nämä lasten suusta", ja tosi nappiin osuvia huomioita.
VastaaPoistaUsein ne myös hämmästyttävät viisaudellaan...
Pikaisia paranemisia!
Itse olen niistänyt nenääni ja köhinyt jo kaksi viikkoa. Seinänaapurit ovat varmaan jo korvat tukossa hevosenkorskunnastani.
Kiitos paranemistoivotuksista! Minulla on aina outoja sairauksia. Nytkään ei ole minkäänlaista räkätautia, kunhan on vain ontelosärkyä ja tukkoisuutta. En saanut antibiootteja, vaan ainoastaan laboratorio- ja röntgenlähetteen huomisaamuksi. Hassua, että ihmisellä on selvästi kipua tai vaivaa, mutta se ei todennu aina kokeissa.
VastaaPoistaMinä ainakin olen hyväksynyt pienet kipuilut ikääntymiseen liittyvinä koneiston kulumisena. :)
VastaaPoistaMutta totta kai on hyvä käydä lääkärissä jos jokin tuntemus ei tunnu kuuluvan normaaliin olotilaan.
Asiasta kolmanteen, jokos olet tietoinen tästä Teppo-vitsistä?
Tulta syöksevän linnun kommenttilootassa kommentoi soli, hänen sivullaan on linkki Tepon tarinoihin -100 kertaa jotakin...mikä se sivu nyt olikaan.
Itse en pysty lukemaan mustapohjaisia kirjoituksia, jo pohjan väri ärsyttää, ja lisäksi en näe kunnolla niissä tekstiä.
Tämä vinkkinä, jos sinulla on lukemisen puutetta...
Kiitos vinkistä, aina lukeminen kelpaa, varsinkin kun tämä päre ei ota tulta.
VastaaPoistaMitä kipuiluihin tulee, olen aina ollut terve kuin pukki tätä äänisairautta lukuunottamatta. Flunssiltakin olen säästynyt, koska ulkoilen niin paljon. Nyt vain tuntuu siltä, että jokin jäytää..
Joskus se voi olla pelkkää ilmanpaineiden vaihteluista johtuvaa, ohimenevää romostustakin.
VastaaPoistaTänne varsinkin virtaa nyt talvista säätä, vesisateen jälkeen.
Täytyy alkaa etsiä pässinpökkimiä kaappien kätköistä :D
Nyt BB:tä ihmettelemään!
Iines
VastaaPoistaSöpö.
leonoora
VastaaPoistaMulle BB on yhtä kuin silloisen maailman seksikkäin 'syöjätär' (ihan oikeesti muuten onkin) Brigitte Bardot 1950- ja 1960-luvun vaihteessa.
Sulle kai BB tarkoittaa sitä Big Brothel-taloa...
Just loppu taas tältä erää.
VastaaPoistaVilahti kyllä monta kertaa mielessä sitä touhua katsellessa, että kyllä sitä on tosi hölömö.
Haaskata nyt aikaansa moisen pelleilyn tuijotukseen.
Kenenköhän ideanikkarin päässä nämä asukkaisen viikkotehtäväideat oikein kehitellään. Tosi typeriä!
Nooh, nyt kirjan pariin...
Sinäkin poskiontelotulehduksessa, kyllä meitä iineksiä nyt koetellaan! Ei ole minullakaan vielä antibiootteja, ärtyneitä poskionteloita yritetään hoitaa ensin muulla lääkityksellä. Toivottavasti saat kunnon rohdot tutkimusten jälkeen, ettei tarvitse kärsiä enää kauaa.
VastaaPoistaHei Iines J! Eipä se ollut onneksi poskiontelon tulehdus, enkä saanut muuta lääkettä kuin tukkoisuutta avaavaa nenäsuihketta. Kaikki arvot olivat priimakunnossa. Taidanpa nyt avata sen aiemmin mainostamani punkkupullon ja nauttia lämpimähkön lasillisen. Lämmittää mukavasti. Ja saa pienet krempat katoamaan.
VastaaPoistaHienoa Iines.
VastaaPoistaNyt Rauno on sitten rakastunut korvan lisäksi silmään...ja kulmakarvaan.
Toisaalta olisi kyllä mielenkiintoista nähdä koko kuva(lurps ja nam!!), mutta ehkä on hyvä säilyttää salaperäisyys, eikä näyttää kaikkea.
Sillä Ahmatovahan se taisi sanoa, että parhaiten unohtaa kun näkee joka päivä.
Ja siinäpäs on meille kaikille suuri ja kaikenvoittava totuus.
Älkääs nyt pojat höpsikö. Me ollaan hyviä blogikamuja ja yhtä suurta perhettä täällä Blogistanissa, kaikki jotka toisiamme kommentoimme. Eihän nettipersoonaan edes voi rakastua, siis oikeasti rakastua. Vai voiko? Kenties tämä pohtiminen on kokonaisen päreen arvoinen asia, yleisellä tasolla. Minähän olen joskus narahtanut pahan kerran. Enkä ole edes haihattelija vaan täyspäinen looginen rationalisti.
VastaaPoistaVoi kai myös kysyä samoin tein, voiko omaan mielikuvaansa jostakin henkilöstä kiintyä?
VastaaPoistaPlatooninen rakkaus, voiko juuri se toteutua blogissa?
Iines-armaani!
VastaaPoista"Sinun silmissäsi paiste päivän
on,
Sinun silmissäs on hohde kuutamon.
Sinun silmiesi tähden
siirrän vuoret paikoiltaan.."
Mutta en halua asettua vasaraksi kolmiodraamaan Sinun ja Ranen väliin.
Vaan tyydyn osaani ja pyöräilen ja juon viinaa itse asiassa ja niin maan perkeleellisesti täällä pohojesessa...ja amen siitäkin....
..ja hyvää yötä.....
Minusta tuntuu, että mielikuviin ihastutaan, niin virtuaalissa kuin reaalissakin. Reaalissa ehkä vaan tosi paikka tulee nopeammin eteen.
VastaaPoistaIhastuivathan ihmiset toisiinsa ennen kirjeenvaihdonkin avulla, miksi ei sitten virtuaalia käyttäen?
Älkääs nyt. Olkaas nyt. Tässä mitään kolmiodraamoja. Korkki pulloon ja lenkille niin yläpää selvenee.
VastaaPoistaNörtti, totta tietenkin tuo mielikuviin ihastuminen. Se on kuitenkin niin tavallista, että lieneekö enää kiinnostavaakaan.
Tarkoitin oikeaa rakastumista. Minusta nimittäin tuo mielikuvaihastus voi mennä pidemmällekin, vaikkei täyttymystä olekaan tapahtunut. Virtuaalinen kokeminen voi siis laajentaa ihmistä myös henkisesti ja vaikuttaa hänen tunteisiinsa kuten reaalielämä. Oikeastaan joutuukin kysymään, pitääkö asioiden välttämättä fyysistyä ennen kuin ne ovat totta.
Mullakin oli pitkään ala arkkitehti ja asuinpaikka Afganistan. Ekö siellä ole vähän levotonta?
VastaaPoistaKyllä tytöt ovat tuossa iässä sieviä, mistähän tulevat ne...
VastaaPoistaIhmettelin alkuun, kun Kooteella luki alana arkkitehti. Ajattelin, että ei voi olla totta, että Kootee lykkää lyhkästä. Sitten huomasin, että muillakin luki että arkkitehti ja Afganistan. Pitänee korjata päivityksen yhteydessä, kun vaan muistaisi.
VastaaPoistaEihän muuten pahoja akkoja oikeasti olekaan, on vain tyydyttämättömiä naisia. Eikös se niin mennyt? Puute ja vaje selittää kaiken.
No sitä vaaraa ei taida olla, ja kysymykset vain hassunevat, kun vanhenee yli 35-vuotiaaksi.
VastaaPoistahttp://it.youtube.com/watch?v=cK_UBdnVHfc
VastaaPoistaOn tuokin ihana, mutta kyllä Beatlesien sykähdyttävin laulu on tämä:
VastaaPoistahttp://it.youtube.com/watch?v=IF1jcBMvjbI
Iines
VastaaPoistaNoo - ei huano joskin makuasioitahan nää listaamiset aina on.
Tää All my loving oli muuten Beatlesien Ed Sullivan showsta USA:sta helmikuulta 1964.
Yhtye esiintyi samana vuonna useissa Sullivan-ohjelmissa ja teki myös 1965 live-vierailun sinne Amerikan kietueellaan.
Tämän jälkeen yhtye lähetti ohjelmaan joitain musiikkivideoitaan, muttei esiintynyt enää livenä missään 1966 jälkeen.
Olen loadannut kaksi Sullivanin Beatles-pätkää 1964/1965 (kestot n. 15-20 minuttia) kazaalta muutama vuosi sitten.
Ensimmäistä 1964 esiintymistä pidetään popmusiikin ja jopa populaarikulttuurin eräänä merkittävimmistä yksittäisistä tapahtumista.
Tätä Beatlesien Amerikanvalloituksen lähtölaukausta seurasi 73 miljoonaa katsojaa!
1964 se oli aika hurja lukema.
Ylipäätään Ed Sullivan show oli aivan äärimmäisen suosittu.
Itse Frank Sinatra tosin haukkui ensi alkuun Beatlesien alkutuotannon (kuten nyt tuon All my lovingin) silkaksi renkutukseksi, mutta kas - kun hän kuuli 5 vuotta myöhemmin Harrisonin biisin Something, oli mieli muuttunut.
Frankie-boy piti 'Something'ia silloin parhaana rakkauslauluna 50:een vuoteen!
*
Alla eräitä muita hienoja esimerkkejä Beatlesien rakkauslauluista.
Kaksi ensimmäistä on Paulin esittämiä ja ideoimia, kaksi jälkimmäistä Johnin.
Neljäs biisi ei ehkä ole varsinainen rakkauslaulu, mutta otin sen mukaan yksinkertaisesti kappaleen melodisen kauneuden ja omakohtaisen tekstin vuoksi.
Oma suosikkini on Johnin Girl, vaikka kyllä on taso jätkillä ollut niin kova, että tuntuu täysin kornilta tehdä Johnin, Paulin tai Georgen parhaimpien välille mitään hierarkiaa.
http://www.youtube.com/watch?v=x8fNDfdjXd8
http://www.youtube.com/watch?v=_Xl8YtgDAKc
http://www.youtube.com/watch?v=kYl0iMSlMQg
http://www.youtube.com/watch?v=Ym0x3vTw6yc