Nappasin kuvan kello seitsemäntoista aikoihin todisteeksi siitä, että pimeä alkaa väistyä. Kuvasta näkyy ja heijastuu samalla se ympäristö, jossa nykyään naputtelen näitä juttujani. Tuossa ikkunan oikeassa alanurkassa näkyy se vanhan miehen vaahterapuu, jota hän niin huolellisesti hoitaa talven tuloon asti, ja vielä talvellakin, jolloin hän ripustaa puuhun jotakin koristetta, jopa tuikkivat valot.Tänään tein lumitöitä, sillä uutta melko raskasta lunta satoi vihdoinkin kunnolla. Kävin myös kaupassa ja piirsin sarjakuvaa. Keksin uuden hahmon, viisikymppisen naisen, jolla on omat huolensa, toisin kuin näillä sileillä nuorilla sarjisnaisilla. Pitää ostaa musta rapidograf-tussi, jos sellaisia vielä myydään, sillä olen tottunut piirtämään hyvin ohutta viivaa. Kenties kokeilen vesivärejä väritykseen.
Innostuin näet verestämään ruostuneita piirustaitojani, kun löysin taas uuden hyvän sarjisblogin, joka huvitti suuresti. Tapa piirtää uudenlaista sarjakuvaa on kiehtova, ei tarvita enää ruutuja, joihin kuva sullotaan. Jotenkin kummastuttaa, että sarjakuvapiirtäminen näyttää olevan joko vanhojen miesten tai sitten hyvin nuorten naisten, melkein tyttöjen touhua. Missä ovat keski-ikäiset naiset ja heidän maailmansa?
Yleensäkin keski-ikäiset naiset ovat edelleen blogimaailmassakin aikamoinen vähemmistö sillä tavalla, että he eivät kirjoita keski-ikäisyyden ongelmista, vaan ovat koko ajan vaan niin nuorta ja menevää ja panevaa että hirvittää. Heillä näyttää olevan samoja ongelmia kuin nuorilla naisilla: työ, ulkonäkö, vaatteet, baarijutut. Eikö ihminen muka saa vanhentua ja rupsahtaa rauhassa? Pitääkö verissä hampain pitää kiinni nuoruudesta ja rockista ja kaljasta ja muista teinixi-symboleista? Eikö ihminen muka ikääntyessään muutu niin, että myös hänen mieltymyksensä muuttuvat ja kehittyvät?
Minua ainakin kummastuttaa keski-ikäisten naisten staattinen jähmeys, pamahtaminen iättömyyteen, se ettei uskalleta vanheta eli ei uskalleta elää, vaan sulloudutaan ikuisesti vanhenemattoman nuoruuden kaapuun. Katsotaan jopa, että iättömyyteen seisahtaminen vasta elämää onkin.
(Valokuva Iines 30.1.2008)
"Jotenkin kummastuttaa, että sarjakuvapiirtäminen näyttää olevan joko vanhojen miesten tai sitten hyvin nuorten naisten, melkein tyttöjen touhua."
VastaaPoista- Tämä särähti korvaan. En tiedä paljoa sarjakuvantekijöitä, mutta kotimaisista tulee ensimmäisten joukossa mieleen Kati Kovacs, Katja Tukiainen ja Johanna Rojola. He tuskin ovat "melkein tyttöjä", taitavat olla kaikki ennemmin 60- kuin 70-luvulla syntyneitä.
Sinänsä heidän sarjakuviensa sisältö saattaa vahvistaa sen mitä kirjoitat nuorten ihmisten aiheista. En esimerkiksi muista kumpi henkilö Tukiaisen albumissa Tyttö ja mummo on samastuttavampi.
Joskus piirtelin minäkin poikieni esimerkin innoittamana muutamia sarjakuvia. Kiva niitä oli rakennella.
VastaaPoistaNo Liekkiö,
VastaaPoistaeivät nämä nelikymppiset (?) vielä kesää tee, eikä yksi mummottelusarjakuva. Pikaisen selailun perusteella ainakin kahden mainitsemasi naisen pääteema näyttäisi olevan seksuaalisuus, jota minä ainakin olen läpeeni täynnä, se tunkee joka paikassa kyllästyttävästi vastaan, sitä ei pääse pakoon mihinkään. Minussa ainakin herää kysymys, missä määrin ansiona pidetään "rohkeaa satiirista näkemystä suhtautumisessa seksuaalisuuteen". Näen punaista tämänkaltaisten palvomisten äärellä. - Sitä paitsi, en pitänyt noiden naisten luomista hahmoista, en löytänyt niistä huumoria enkä raadollista lämpöä, jota mieluusti näkisi ihmispolojen yllä. Päinvastoin, se kuvattu maailma todella on ikinuorten röyhkeä mulle heti kaikki seksi -maailma, vaikka sinne olisi tuotu yksi mummonen kontrastiksi, erilliseksi saarekkeeksi.
*
iisi,
niin minäkin tein lapsen pienenä ollessa.
Oikeastaan ihanteeni olisi piirtää vain yhtä kuvaa, kuten poliittiset pilapiirtäjät (Kari, Karlsson)tekevät. Siihen pitäisi saada monta asiaa muutamalla viivanvedolla.
Vanhemmista sarjakuvien tekijänaisista tulee mieleen Tiina Pystynen ja myös Aulikki Oksanen. Vanhemmista miehistä Timo Mäkelä. Mutta ainahan tilausta on uusille näkökulmille, niin että menestystä!
VastaaPoistaOlen muuten itsekin sarjakuva-ajatuksissa, en tosin tekijänä; yritän eräässä yhdistyksessä saada läpi ajatusta sarjakuvanäyttelystä ja yhden ulkomaisen sarjakuvakirjan julkaisemisesta. Saa nähdä tulevatko nuoremmat vanhan naisen taakse.
Kyllä vaan, sokea kana, nimet ovat tuttuja. Aulikki Oksasen aikahan näyttää olevan ohi (?) nyt kun hän on vanhenemassa.
VastaaPoistaKyse on kai paljolti juuri siinä, että elämän koko kirjoa ei sarjakuvata. Jos sarjakuvahahmoista tehtäisiin ikätilastoa, se voisi olla vallan toisenlainen kuin oikeassa elämässä. Vähän samanlainen kuin mainosmaailmassa.
Vaan mitäs minä rutisen. Kukin piirtää, minkä kokee tärkeäksi.
Itse olen kai iältäni keski-ikäinen, mutta en oikein osaa ajatella itseäni keski-ikäisenä. Jotenkin keski-ikäisyyteen liittyy mielikuvissani sellaista porvarillisuutta, jota en koe omakseni. Ja luultavasti olen aivan samanlainen keski-ikäinen kuin kuka tahansa muu nelikymppinen nainen.
VastaaPoistaOlin sitäpaitsi paljon nuupahtaneempi ja vanhempi muutama vuosi taaksepäin. Nyt tunnen itseni taas omaksi itsekseni: minulla on energiaa, jonka luulin jo kadottaneeni.
En kuitenkaan kiellä ikääni tai "yritä" olla nuorempi kuin olen. En suostu siihenkään, että ikäni asettaa jonkinlaisia rooliodotuksia. Minulle tärkein rooli on vanhemmuus, se ei ole iästä kiinni. Muuten katson asiakseni käyttäytyä ihan niinkuin lystään. Joskus olen kuin mummo, joskus pieni flikka; se on minusta naisen elämässä sitä rikkautta. Että on monta ikää yhtäaikaa.
Sarjakuviasi olisi kiva nähdä!
Jos piirrät yhtä terävästi kuin kirjoitat, ovat ne varmasti kiinnostavia!
Jaapa jaa Sari, mielelläni panen tähän näytille, jos itsekritiikin kynnys ylittyy. :)
VastaaPoistaOma vikani kun niputin kolme piirtäjää ja otin Tukiaisen Tytön ja mummon esimerkiksi, vaikka yritinkin vihjata että se saattaa tukea alkuperäistä ajatustasi (jos näkökulma on siis tytön - muistaakseni pikkutytön, ei niinkään kuvaamallasi seksi- ym. meiningillä).
VastaaPoistaNiputin nuo kolme siis iän ja aseman perusteella, Tukiainen on ainoa jota olen enemmän lukenut, enkä tunnista häntä kuvauksestasi - se ehkä perustuu kahteen muuhun?
Silti uskon että pointtisi sisällöstä on perusteltu. Alunperin tartuin sivuseikkaan, nelikymmpisten tytöttelyyn (tiedän toki että on myös hyvin nuoria sarjakuvapiirtäjänaisia, heistä vain kuulee vähemmän skenen ulkopuolelle).
Hieno valaistus tuossa kuvassasi. Väri on harvinaisen kaunis. Otitko sen siis tätä varten? Työhuoneesi ikkuna?
VastaaPoistaAjasta ja sinisistä hetkistä tulee minulle mieleen 80-luku jolloin istuttiin ns. sinisiä iltapäiviä luovien ihmisten kanssa pubeissa eikä oltu työssä. Oli niinkuin luova tauko. Kaikki tekivät niin, eikä siitä saanut pahemmin kuulla. Sitten tulikin 90-luvun lama ja turhat haaveilut jäivät pois. Samalla jäi myös osaksi ympärimenevät analyysit koska kaikkia pyydettiin menemään ruotiin ja pysymään konkretiassa. Käsky kävi ja Suomi rupesi toimimaan kuin armeijan riveissä kohti pelastusta, mutta pelastusta ei tullutkaan mutta kansa opetettiin säästämään.
Vieläkin säästävät virastoissa ja nokkivat toinen toistaan siitä, jos joku ei säästä. Pitää säästää niin, että kunnan Herrat (isolla H:lla) saa sen minkä heille luvattiin. Kun tädit kentällä lupasivat säästää niin kyllä Herroja nyt pitää auttaa.
Se että perälauta koko ajan vuosi ei kiinnostanut ketään koska kaikki odotti prenikoita omasta tottelevaisuudesta. Paitsi minä. Minä en oppinut milloinkaan tottelemaan mutta kylläkin kuuntelemaan. Ymmärsivät senkin väärin, heille totteleminen oli sama kuin ymmärtäminen tai kuunteleminen. Kuinka pihalla siis ihmiset olivatkaan - ovatkaan - ja minä nyt keski-iässä ja sinistä on joka puolella. Rakastan sinistä ja valkoista: rakastan myös maatamme.
Myös me suuret ikäluokat olemme jo Vanhoja, myönnämmepä sitä tai emme.
VastaaPoistaToivon todella, että tämä uusi Vanhojen sukupolvi kokeilisi kaikkea mahdollista. Odotan siis todella innokkaasti sarjakuvaasi tai sitä yhtä kuvaasi. Ja sitten aina vain uusia sellaisia. Ja muutakin uutta innovaatiota.
Ihan toinen asia on se, että meissä on sisällä vielä myös nuo kaikki muut ikäpolvet, joita olemme jo käyneet läpi. Senkin olisi syytä näkyä. Kiitos-ei-enää kaikille stereotypioille.
iines
VastaaPoistaolen huomannut, kuinka tuikiharvinaista on, että samalla ihmisellä on kaksi niin suurenmoista lahjakkuutta kuin piirtämistaito ja kyky iskeä kunnon tarinaa.
sarjakuvahan on kahden eri ilmaisun avioliitto ja kummankin on toimittava.
tämmöinen hyvä kerronta ja piirtämisen ilmaisullinen aspekti ovat asioita, joista itse nautin kaikkein eniten. ja tietysti siitä, kuinka rujommallakin viivalla saadaan esille tunnetilat ja tunnelmat.
omia suosikkejani kotimaselta sektorilta ovat kati kovácsin groteski suorasukaisuus ja vapaana liihottava mielikuvitus, katja tukiaisen fiksuus ja lämminhenkisyys ilman tyhjänpäiväistä söpöilyä, riitta uusitalon maanmainiot naivistis-surrealistiset sarjat sekä johanna rojolan kirpeä huumori ja varsin pitkälle ulottuva itseironian taju.
joskus tuntuu siltä, että kun sarjakuva on ollut perinteisesti miehinen ilmaisunlaji, ja vasta viime vuosikymmeninä se on alkanut tulla naistenkin tontiksi, niin jotenkin tämä asettelu sitten pyhittää kaiken naisten tekemän räpellyksen.
totta kai naiset tekevät komeaa ja uraauurtavaa työtä ja tuovat esille uusia näkemyksiä, mutta välillä tuntuu siltä, että pelkkä naissukupuoli on hämärä itseisarvo, jonka perusteella julkaistaan varsin alkeellista tavaraa.
se, mikä minua myös joskus ärsyttää, on joidenkin naispiirtäjien aihevalikoima. voin pitää itseäni feministinä sanan kaikissa positiivisissa merkityksissä, mutta silti minua rassaa se, että kun joku nainen saa sarjakuvaherätyksen, hänen täytyy epätoivon vimmalla vääntää kuvaa äärimmäisen naiskohtaisista asioista. välillä tuntuu kuin joka toinen aihe olisi kuukautisaihe.
eipä silti, koska naisten housuissa nyt kuitenkin näyttää erilaiselta kuin miesten housuissa, täytyy kai kuitenkin nostaa hattua jokaiselle yritykselle rikkoa tabuja ja valaista tätä ennakkoluulojen ja visuaalisten kliseiden temmellyskenttää.
Oli tarkoitus vallata manga ja ryhtyä piirtämään äiti- tai tätimangaa. Mutta niin kivaa kuin se olikin, aikaa ei aikuisella naisella tommoiseen ole. Ideoita olisi kyllä ollut - paljon!
VastaaPoistaMeri, asia lienee juuri niin kuin sanot: lahjakkuuksia on tavallisella ihmisellä rajallinen määrä, joka usein on vain yksi per ihminen. Minusta ihmisellä on kuitenkin vielä yksi lahjakkuus, jota ei ole tietääkseni missään nimetty, ja se on ilmaisun lahjakkuus.
VastaaPoistaIlmaisun lahjakkuus voi purkautua eri sektoreilla: kirjoittamisessa, kuvaamisessa, retoriikassa.
Itse en edes osaa asettaa noita ilmaisun muotoja erillisiksi lohkotuiksi saarekkeiksi, vaan olen kiinnostunut jokaisesta niistä yhdessä ja erikseen. Oma vahvin alueeni lienee aina ollut kuvallinen ilmaisu, joskin kirjoittaminen on noussut tärkeään asemaan ahkeran harjoittamisen vuoksi.
Sarjakuvassa kiehtoo juuri se, että siinä voi ilmentää koko ilmaisun skaalaa retoriikkaa myöten: repliikki on saatava retorisen toimivaksi.
Meri, en harrasta tendenssejä, joten älä suotta pelkää herätystä. Minulla ei liioin ole pienintäkään tarvetta julkaista viivanvetojani tosim ielessä, korkeintaan välipalana blogissa, jos nyt itsekritiikki sallii sitäkään. Epäilen.
iines
VastaaPoistatällä tendenssiysviittauksella tarkoitin sarjakuvafestivaaleja angoulemessa ( ranska ) ja fumettossa ( sveitsi ), joissa joudun työni puolesta joskus käymään.
siellä kun on parin päivän ajan kiertänyt kojulta toiselle, tuntuu välillä siltä, että naisten kuvissa ei ole mitään muita aiheita kuin miesten junttius ja lesbouden ilot. ja vielä niin huonosti toteutettuina, että ne miesten tekeminä pantaisiin heti kriitikoiden toimesta ruotuun.
naisnäkökulman käyttö on iloinen asia ja parhaimmillaanhan naiset oikein loistavat pitäessään härskiä hauskaa yhden sun toisen ilmiön kustannuksella.
arvostaisin kovasti sitä, että saisin nähdä sinun kuvallista ajatteluasi.
Taidan lukea eri blogeja kuin sinä, koska olen eri mieltä keski-ikäisten naisten blogeista. Mun blogiystäväni valittavat iän tuomista vaivoista, työelämän ongelmista, parisuhteesta ja muista tavallisista asioista. Eikä siinä mitään pahaa ole, jos joku neli- tai viisikymppinen käy joskus juhlimassa ja kertoo, mitä oli päällä ja mitä tuli syötyä, juotua ja tehtyä.
VastaaPoistaHG, piti jo aiemmin vastailla kysmykseesi! Kuva on siis työhuoneeni ikkunasta, ja esineet jotka näkyvät ovat ikkunalaudalla, ja heijastuva kirjahylly ja vanha taulu seinillä.
VastaaPoista*
Ok, meri,
täällä on senkaltaisia sarjakuvan asiantuntijoita, että tiedä häntä näytille pistämisestä. Mutta ensimmäinen jos toinenkin tokaisu on jo kypsynyt, kunhan saan pelkistettyä hahmot. Hannelen naama on jo valmista kauraa, mutta vartalosta en ole päättänyt. Nainen on siis ehdottomasti Hannele, ja hänellä on ollut kymmenen vuodekumppania elämänsä aikana.
Muuten, kertokaapa joku, onko se naiselle paljon vai vähän, jos on ollut sängyssä kymmenen miehen kanssa?
*
Iines J,
minä taidankin tarkoittaa vanhempia naisia! Sokea kana kertoi aivan oikein, että suuret ikäluokat ovat vanhoja. :D Minä olen kyllä hieman eri mieltä... Vai mistä se vanhuus oikein alkaa, jos rehellisiä olaan?
En piirrä. Maalaan sitten kun olen eläkkeellä, silloin maalaan sen minkä olen unohtanut. Minä aion antaa parhaimmat tauluni elämäni miehelle, joka ei edes ikinä ymmärtänyt rakkauttani, niin vähän sillä on väliä. Sen takia en piirrä. Enää en piirrä. Korkeintaan maalaan ihan huvikseni, mutta sanomaa en enää formuloi piirtäen enkä kirjoittaen.
VastaaPoistaItse en osaa piirtää yhtään mitään, mutta hienoissa sarjakuvissa on kyllä jotain kovin hienoa. Kovin sukupuolisesti en ole osannut tätäkään asiaa ajatella.
VastaaPoistaMutta Iines, olen nyt todella vaikuttunut siitä, että sarjakuviakin teet, hienoa!
Mitä tulee vanhempiin naisiin ja blogeihin, olen yrittänyt omaa äitiäni (60 v.) innostaa kirjoittamaan. No, eipä ainakaan ole tyttärelleen paljastanut, jos onkin blogin aloittanut.
HG. Sympatiaa.
VastaaPoistaJos rakastan jotain maalausta, etsin siitä virheitä. Sitä rakkaampihan se sitten on.
Samaa sanankäyttäjistä.
Kas kun kukaan ei ole kommentoinut esittämääni kysymystä naisen kymmenestä (tai miksei jopa täydestä tusinasta) rakastelukumppanista? Taidan kirjoittaa siitä päreen, sillä asia askarruttaa minua.
VastaaPoistaKellä Onni, se Onnin kätkeköön.
VastaaPoistaEi, vaineskaan.
Niiden kanssa, joiden kanssa olen ollut, on ollut kivaa. Muista en voi tietää.
Naisten (tai miesten) määrästä: eikös se ole sama kuin alkoholistilla, että yksi on liikaa, sata liian vähän.
Ps. Pyyhi pölyt kissastasi.
Ps. Pyyhi pölyt kissastasi.
VastaaPoistaVoisko tämän tulkita sukupuoliseksi virtuaalihäirinnäksi?
"Ps. Pyyhi pölyt kissastasi.
VastaaPoistaVoisko tämän tulkita sukupuoliseksi virtuaalihäirinnäksi?"
Tai sitten se on se kissa joka nostetaan pöydälle, minkä tänään teitkin uusiessasi kysymyksen kymmenestä...
Hyviä idiksiä ja toteutuksen iloa sarjakuvaurallesi, Iines! Minulta sarjakuvamuoto ei ole koskaan luonnistunut, fanitan vain toisten teoksia.
Kaikki kommenteissa mainitut naiset ovat tehneet mahtavia duuneja, ja lisätään joukkoon vielä Luhtasen ja Pajun http://www.maisajakaarina.com/, jossa nämä kaksi naista muodostavat mainioita vastapooleja monenlaisista (nais)elämänasioista.
Iines kulta. (Aina minut ymmärretään väärin. Varmaan syystä.) Isäni kertoi - kun hän meni tykistöön, ennen toista sotaa - että siellä vääpeli huusi heille että "EI NÄMÄ MITÄÄN KISSOJA OLE. EI NIITÄ TARTTE SILITELLÄ". Kysymys oli, että he harjasivat hevosia.
VastaaPoistaIsäni oli maalaispoika, hän kyllä käsitti.
Ajattelin että silittely = pölyn pyyhkimistä. Joka taas on... huono vitsi. I
Ilmeisesti esitin juuri esimerkin miten ihminen voidaan käsittää väärin?
Pahus soikoon.
Mikis, äläs nyt,
VastaaPoistaminähän nauroin makeasti sinun mirrillesi..
Soli,
tässä on vaan nyt rima noussut niin korkealle, etten taida uskaltaa panna Hannelettani vähään aikaan pramille, kun keskustelussa vilahtelee niin korkeatasoisia piirtäjänimiä... Annan pölyn laskeutua, ja kenties sitten jonain ennalta arvaamattomana päivänä Hannele ilmestyy sanomaan jotakin vaatimattomassa viritelmässäni. Mutta siis, kyse on harjoitelmasta, ja taitoni on ruosteessa. Lämmittelen. Oli muten hyvä, että sain uusia piirtäjänimiä tutkittavakseni.
No mutta, iines!
VastaaPoistaSari antoi minuunkin pätevän vastauksen, jonka (yllättömästi) ohitit.
Et myöskään tunnu pitävän yli neljäkymppisiä naisia keski-ikäisinä, miksi? Harva meistä elää satavuotiaaksi.
Mikä siinä on niin ihmeellistä, jos vielä keski-ikäisenäkin haluaa huolehtia ulkonäöstään, satsata vaatteisiin, käydä baarissa jne.
Ei kai se sinulta ole pois, jos muilla on erilainen (mielestäsi nuoruutta ihannoiva?) elämä? Eivät kaikki halua istua kotona murehtimassa vanhenemistaan ja valittaa (?)siitä esim. blogissa.
Sori tyly teksti, mutta kuulostat katkeralta ja parjaat muita ikäisiäsi naisia. Emme me ole pystyynkuolleita, ainakaan vielä muutamaan vuoteen. ;)
iines
VastaaPoistatästä seuraavasta linkistä saattaisi olla hyötyä. ainakin siitä on huvia!
ilman naista:
http://kvantti.tky.fi/in/index.shtml
Kiitos meri sarjakuvalinkistä! Tutkin sen mielelläni, kun olen taas pöytäkoneellani, enkä tällä hitaasti lataavalla 3G-läppärilläni.
VastaaPoistaEiks teillä ihmisillä ole muuta tekemistä??? Taitaa olla rakkauvenpula. Kutokaa pannulappuja, niin maapallo hyötyy - tulee konkreettisempaa jätettä.
VastaaPoistaUtuinen,
VastaaPoistasinulla on iso työ, jos käyt kusaisemassa kaikkien turhien blogien ovipieliin..
Voihan ällikkä, tuo Utuinen on itte joku pannulapunkutoja!? (Siis kurkkasin hänen blogiinsa.)Aika skitso suhde omaan harrastukseen?
VastaaPoistaUtuinen taitaa olla mies? ;)
VastaaPoistaMahtuuhan maailman utuakin. Minua vaan kummastuttaa se, että viitsitään ruikkia blogipieliin vain negatiivinen kommentti.
Sinähän meinaat elää vanhaksi, jos nyt olet puolivälissä.
VastaaPoistaKeski-ikä on tosiaan harhaanjohtava termi:
VastaaPoistaWikipedia: "Keski-ikä on määrittelemätöntä aikaa elämässä, jolloin ihminen ei ole nuori eikä vanha.
Ajanjaksoa on yritetty määrittää useiden yritysten kautta, ja monet näistä päätyvät ihmisen keskimääräisen eliniän kolmanteen neljännekseen. Collins Dictionaryn mukaan keski-ikä ajoittuu suurin piirtein elinvuosille 40-60. OED antaa samankaltaisen määritelmän, mutta vuosille 45-60. Erik Erikson taas ajoittaa iän elinvuosille 40-65."