Kyseessähän on tietenkin visio, johon intouduin Sediksen blogissa olevan jutun ja keskustelun pohjalta. Kouluhan nimittäin on oppimis- ja kasvatuslaitos, ja sen pitää laatia tarkat opetus- ja kasvatussuunnitelmat, tarvittaessa jopa kunkin lapsen henkilökohtaiset ominaisuudet huomioon ottaen (HOJKS). Tämäkään ei kyllä tunnu riittävän, ja paremmin tietäviä vanhempia on runsain mitoin.
Miksi siis kodit saavat kasvatusasioissa olla kuin lehmät pellossa, vastuuvapaita kaikesta kasvatustehtävien organisoinnista, vaikka kasvatus tapahtuu lähes sataprosenttisesti kotona, vanhempien vastuulla? Miksi vanhempiin voidaan aina luottaa, mutta kasvatusalan ammattilaisiin, opettajiin sitten taas ei? Antaako syntymässä siinnyt rakkaus lapseen aina siivet onnistumiseen?
Kysyn edelleeen, miksi lapsia voi kotona kasvattaa tai olla kasvattamatta, lapset voi jättää itsensä varaan muodostamaan maailmankuvaa aivan yksin? Miksi lapsia voi kotona tukistaa, lyödä, pilkata ja ivata sekä hakata tai nitistää henkisesti? Heidät voi kotona halutessaan vaikka raiskata joutumatta vankilaan. Heidät voi kasvattaa pikkuhirviöiksi sallimalla heille rajattoman vapauden tehdä mitä vain.
Kun lapsi sitten pullautetaan kotieväin tai eväittä ulkomaailmaan, ensin päiväkotiin ja sitten kouluun, voi konfikteja alkaa ilmaantua. Kouluissa paikataan sitten kasvatuksellisia aukkoja niiden niukkojen resurssien turvin, jotka kouluilla on. Palkaksi koulu saa useimmiten niskaansa moitteet lapsen epäonnistuneesta ohjaamisesta tai ainakin siitä, ettei hoida esimerkiksi kiusaamistapauksia oikein. Jos vanhemmilta edellytettäisiin Henkilökohtaisen Kasvatuksen Järjestämistä Koskevan Suunnitelman laatimista, eliminoitaisiin ehkä monia aukkoja, ja vanhemmat joutuisivat vastaamaan suunnitelman toteutumisesta ylemmälle elimelle samoin kuin opettajat.
Tässä alla peruskoulujen eettisistä kasvatussuunnitelmista kotitarpeisiin muokattu HKJKS mietittäväksi. Henkilökohtaisen Kasvatuksen Järjestämistä Koskeva Suunnitelma sisältäisi siis seuraavat tiedot:
Lapsen arviointi perustuisi yhteiskunnan yleiseen, vaikkapa Unicefin asettamaan kasvupäämäärään tai siihen tavoitteeseen, joka olisi asetettu hänelle henkilökohtaisen kasvatuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa. Yhteisenä kasvatustavoitteena olisi vaikkapa yhteiskuntakelpoinen ja itseään arvostava kansalainen, jolla olisi kehittynyt eettinen omatunto suhteessa muihin ihmisiin. Yksilöllisistä kasvatuspäämääristä olisi tehtävä merkintä suunnitelmaan.
(Maalaus Albert Edelfelt, Lapsen ruumissaatto, osa maalauksesta)
Miksi tuo "kasvatuslaitos" kuulostaa niin pahalta?
VastaaPoistaNiin kuulostaakin, omissakin korvissani.
VastaaPoistaOlisiko sen takia, että "laitos" on ensisijaisesti paikka, jossa jotakin käsitellään ammattimaisesti, siis tekniikalla ja taidolla, mutta ehkä ei sydämellä ja tunteella.
Toisaalta "laitos" on kyllä puhtaasti mm. terveydenhoidon, sosiaalihuollon ja opetuksen vakinainen toimintayksikkö (ks. esim. Suomen kielen perussanakirja).
Koirien ulkoilusta ja jäänteiden korjailusta ollaan tarkempia noin sosiaalisesti kuin miten naapurin tulee kasvattaa lapsensa.
VastaaPoistaKasvatusalalaitokseen joutuminen oli rankaisutoimi. Lähinnä iinestä taisi olla Launeen poikakoti. Kavatuslaitoksia sanottiin poika- tai tyttökodeiksi sekä koulukodeiksi ja myöhemmän kiertoilmaisun mukaan vastaanottokodeiksi. Jos kasvatuslaitokseen joutunut halusi jatkaa urakehitystään, niin Kakolan pyttyläisenä oli uransa huipulla. Tämän päivän näkökulmasta kasvatuslaitokseen saattoi joutua syyttä suotta.
VastaaPoistaVanha irtolaislaki tunsi niskoittelevat laitoshoidokit. Jos kunnalliskodissa rupesi niskuroimaan, saattoi joutua työlaitokseen. Muistettakoon, että kunnalliskodeissa asui muitakin kuin vanhuksia kunnan elätteinä. Ennen saattoi joutua lastenkodista suoraan kunnalliskotiin.
Palatkaatten takaisin muihin behavioristisen kasvatuksen ongelmiin.
Kasvatus ei ole niin monimutkaista miksi se on tehty: siihen on monta syytä, sillä monen ns. tarvekeskeisen ideologian taustalla on syy pitää ihmisiä vähän reppanoina. Halutaan tulla vastaan tuotteilla ja palveluilla: on hyvää, että on paljon reppanoita jos on paljon vastauksia (joista tienaa).
VastaaPoistaToinen aivan yhtä suuri syy on juuri arvojen sekamelska: kirkoille oli ennen parempaa, että kansa oli pelokas ja pelokasta pystyi sitten lohduttamaan. Nykyään lohdutus on yksi myydyimmistä argumenteista (miksi nykyään mennään leffaan monta kertaa viikossa, syödään ämpärillinen popcorneja leffassa ja se, että ylipäänsä syödään sielläkin jne ovat kaikki tätä lohdutuksen myyntiä.
Lohtu ja sen myynti romahtaisi jos a) kirkko ottaisi vastuunsa ja b) jos kasvatus menisi samanaikaisesti juuriinsa sillä kasvatuksen suurin merkitys on kolme ensimmäistä vuotta: sen jälkeen voi lapselle tapahtua kaikenlaista ja hän luultavasti kestää sen mikäli nuo ensimmäiset vuodet hallitaan oikein oikeina ajankohtina. Lapsi on herkkä ja rakentaa omaa ajatteluaan - kuten Vygotskij sanoo; lapsi punoo kahdella kangaspuulla ajatteluaan: hän punoo ajattelunsa struktuurin ja sitten hän punoo tulkinnan struktuurin; miten tulkita kun tulkintamekanismi on määräytynyt. Se ei ole kuin n. 50% synnynnäistä: loput ovat nurture eli kasvatustiedettä ja sen tuhansia kokeiluja ja tietoa: tietoa jota ei vaan millään saada perille asti
(nature/nurture-problematiikkaa).
Tässä on aivan yhtä suuri ongelma kuin se, että safety sell - sanottiin ennen ettei se mukamas myynyt (kuin Volvo sanoi 80-luvun mainoksissa ettei turvallisuus ole myyntiargumentti niin kyllä tuo asia saatiin kummasti joutumaan ihan pääasiaksi: mitä tapahtuikaan maitten vakuutusyhtiöille ja koko riskien hallintaan: valtavat rahat kun ymmärrettiin mennä tällekin alueelle.
Nämä ovat molemmat mielestäni syypäitä siihen, että kansa sekä lihoaa, rappeutuu ja tyhmistyy : ei oteta vastuuta kun joku instanssi ottaa, ei välitetä liikalihavuudesta koska syömistä tuputetaan oikeisiin mielialoihin jne jne.
-> ahneus on oikea kuvaus: sadistiset johtajat käyttävät hyväksi muiden pelkoa ja turvallisuuden tarvetta.
Kirjoitin väärin: Volvo oli ensimmäinen automerkki joka meni tälle turvallisuusargumentin puolelle: he keksivät turvakaaret. Silloin muut merkit sanoivat, "safety doesn't sell" mutta Volvolla meni hyvin ja lisäsi mm perheturvallisuuteen asti kohderyhmäongelmaansa ja markkinointistrategiaa.
VastaaPoistaHG
VastaaPoistaTotta puhut. Näillä kylillä naureskeltiin muutama vuosi sitten eräälle isälle, joka piti vieraidenkin nähden tyttöään sylissä hiplaillen tätä tavalla, joka ei ole luontainen isän ja tyttären suhteelle. Kukaan ei tiedä, oliko tyttö hyväksikäytetty vai ei, sillä ei ollut keinoja tarkistaa asiaa loukkaamatta mahdollisesti syytöntä isää ja horjuttaa tytön maailmaa, jossa ei näkynyt sinänsä mitään hyväksikäytön merkkejä.
Mainittakoon, että tyttö oli koko kouluajan toveriensa kiusaama, nimenomaan erikoisista kotioloistaan johtuen. Äiti mm. oli tunnettu siitä, että hän ei koskaan poistunut talosta yksin eikä uskaltanut olla kotonakaan yksin ilman isää tai tytärtä. Isä taas oli mielenterveyseläkkeellä, kulki kylillä pyjaman näköisessä asussa, ja kaikki siteet isoon sukuun oli katkaistu. Perhe eli täysin eristäytynyttä elämää, ja syytti kaikkia ihmisiä, laitoksia ja virastoja, mm. koululaitosta jostakin heihin kohdistuneesta virheestä. Perhe elää edelleen kolmihenkistä tiukkaa symbioosiaan, vaikka tytär on jo päälle kolmenkymmenen. Kukaan ei ole töissä eikä opiskele.
Mitä ihminen voi tehdä mainitunlaisissa tilanteissa, joissa on vihjeitä siitä, että kaikki ei ole kunnossa, mutta ei ole varmuutta mistään? Sama koskee monia koulun kiusaamistapauksia - on vain oppilaan sana vastaan toisen oppilaan sana, ei näyttöä sillä opettajalla ei ole silmiä selässään. Näyttö pitää olla, jotta ei tule ruumiita eikä vääriä syytöksiä.
Tämä mainitsemani hiplailtu tyttö oli siis kieltämättä erikoinen, ja koko kolmihenkisellä perheellä oli erikoisia tapoja. Perhe mm. istuskeli usein iltaisin isän autossa torin laidalla katselemassa katuelämää, erikoisesti nuorten, jotka sitten äkkäsivät tytön vanhempineen kyttäämästä heitä, ja ivailivat häntä koulussa. Isä kulki pyjamassa ulkona kylillä.
Meinaan vaan, että helpompi on haukkua naapuri pystyyn koirankakasta portinpielessään kuin ilmoittaa viranomaisille, että tuolla naapurissa taitaa olla tyttären hyväksikäyttö.
*
A-k.h,
kyllä koulukin on kasvatuslaitos, sillä eihän kouluissa opeteta kapeasti vain omaa ainetta. Pitää olla läpäisyaiheena sisäistettyä kansainvälisyys- ja suvaitsevaisuuskasvatusta, eettisyyteen kasvattamista + sitten päälle se aukkojen paikkaus.. Onpa vanhempia, jotka arvelevat kasvatuksen ylipäänsä olevan koulun tärkein tehtävä.
Pst Yllä oleva on ensimmäisen kommenttisi perusteella vasta, HG, ja ryhdyn nyt vasta pureskelemaan noita juuri tupsahtaneita.
VastaaPoistaMinä taas olen sydän kurkussa joutunut seuraamaan kun MINUN elämääni yritetään viisastella kaikenlaisin kvasi-analyysin ja näen kuinka ihmiset tekevät aivan sairaita kysymyksiä minulle (näen mitä he epäilevät mutta hölmöintä on se, että näitä on niin hyvin erilaisia, että jo sen takia rupesin tajuamaan, että ihmisten pää miettii kuumeisesti kaikenlaisia diagnooseja, jos joku AUKTORITEETTI on päässyt aikaisin elämässä heittämään ilmaan jonkun hypoteesin (a la ehdotuksesi) ja sen takia koko elämä menikin sitten kiusaamiseksi ja oudoksi koska kukaan ei kohdannut minua normaalisti vaan epäillen, katsellen ja ihmetellen.
VastaaPoistaTämä vain oman kylän ihmisten parissa. Kun oli poissa näistä vainoharhaisista kulttuurin vaikuttteista ihmiset kohtasivat kunnolla ja straight. Mutta tämän kaltaisten epäillysten heittäminen on siis lähes sairaampaa kuin varsinainen hyväksikäyttö sillä siinähän miettivät ja herkuttelvat mitä sairaimpien ja sadistimaisten mielikuviensa parissa yht.aikaa kun meikäläinen yritttä saada vain olla ja näyttää mitä osaa.
Mutta ei: ei ei ei: heidän piti aina olla "salaa" nokkelia, salaa piti kertoa ja kuiskutella naapureiden kanssa ja kaikki kuiskuttelu ja päiden pyörittely aiheutti enemmän haavoja ja pahoja asioita kuin se, että olisimme koko perhe istuneet vaikka vankilassa kymmenen vuotta ja päästy sitten ulos.
Meidän perheessä ei näet ole ikinä ollut mitään hyväksikäyttöä (!), ei sitä eikä tätä eikä edes kauhean omituiset vanhemmat mutta meidän naapurit olivat Pohjanmaalta aika sisäänpäinlämpiävästä kirkollisesta kylästä ja tällä isukilla (!) oli valtaa myös eteläsuomen alueella.
Nyt tämä ns. paha eli minun isäni ei ollut mitenkään paha (vaikka oli lyönyt minuakin sillä hän oli aggressiivinen temperamentiltaan mutta sekään ei ollut yhtä pahaa kuin se,että naapurit tekivät meidän perheestä erilaisen - vaan isäni oli vain laudatur-tasoinen köyhän perheen poika, jolle tämä kirkollismeininki ja falskit signaalit olivat olleet liikaa ja hän ärsytti ilmeisesti niin paljon, että tämä kirkollisjengi käänsi (semioottinen valssi) asiat oman edun malliseksi ja sai näin kaikenlaiset viserrykset uppoamaan totuutena josta vaiettiin.
Näin varamasti ennenvanhaan kaikissa kylissä aiheutettiin väärinajattelijoille vähän kiperät olosuhteet. Mikäs sen helpompaa kuin väritetty vihjaus. Ihmisten raadollisuutta on helppo hyödyntää.
Minä siis seuraavana sukupolvena sain kestää taas näitä katseita: ne aiheuttivat minulle elämänkokoisen trauman ja kun trauma oli valmiiksi mietitty ja identiteettini oli valmis niin eikös viisastelijat lähteneet uudelleen kuitenkin sössöttämään ja merkitsemään meitä kun minä yritin tästä suuresta kokemuksesta LÖYTTÄÄ ITSELLENI KOMPETENSSIPOHJAISTA TYÖTÄ. Jos olisin lähtenyt joksikin muuksi en olisi saanut tätä tuta. Mutta omat haavani olivat niin pinnalla, että koin sen luonnolliseksi - mutta eiväthän nämä tajunneet pedagogiikkaa ja miten tiedosta tulee tietoa ja miten aito kokemus on aina paras lähtökohta. Ei - nyt heidän piti jälleen lähteä pyörittämään silmiään ja taas alkoi kaakatukset. Heille kokemus ei ollut asia mistä oli hyvä ponnistaa vaan he typerät siirsivät vain isäni identiteettini suoraan osaksi minua! Ikäänkuin ei olisi tapahtunut mitään reflektiota mistään. Kumma jengi - aivan ilman empatiia ja ilman päättelykykyä.
Kun tietää mitä on olla kaadettu siitä on helppo lähteä auttamaan muita, joilla sama tilanne.
Tästä tuli silti kohtaloni ja koko elämänmittainen trauma nostettiin uudeksi ongelmaksi (!) ja nyt minun oma persoona laitettiin isäni kaltaiseksi "epäillyttäväksi" ja sain omat kymmenen vuotta jälleen kestää tätä samaa simputusta, joka tulee siitä hyssytyksestä ja sairaista kaukodiagnostisoinnista. Ihan kuin lapsuuteni traumat eivät olisi riittäneet jo.
Ihan kun tuo ensimmäinen mentaalinen väkivalta ei olisi riittänyt. Nyt typerät aloittivat taas saman ajojahdin ja selittivät sen itselleen kuten sinä tuossa kerrot miten voi katsella vähän ja ihmetellä vähän...se näkyy voin kertoa: sen näkee mutta ei voi sanoa mitään. Helvetinmoinen merkiteseminen ilman syytä. Nietzsche on sanonut, että onnellinen on se, joka elää merkittä. Ymmärrän!
Minä mietin meinaavatko ylläpitää tätä sadismiaan vielä kolmannenkin polven? En yhtään ihmettelisi jos joku heidän jälkeläisistään siihen ryhtyisi: onhan näissä juoruissa valtaa - ihan kuten Tanja Saarela kirjoittaa tänään HS:n artikkelissa: nämä juorut ovat verrattavissa perheväkivaltaan: en tiedä mitä ottaisin enemmän: ehkä kunnon puukotuksia mielummin kuin näitä (auktoriteettien) jatkuvaa kyhäilyjä, sairasta tsekkaamista ja uudelleentsekkaamista, tarinoiden eteenpäinvieminen, kiuskaamiset ja vittumaiset huomautukset.
Siinä tapauksessa en enää tiedä mitä minä tekisin: menen varmasti terroristien leiriin.
Kyllä on ollut lähellä etten olisi ryhtynyt oikeaksi terroristiksi: etenkin kun ydinperheenikin jätti minut yksin; kukaan ei voinut ymmärtää, että kaikki vain jatkui yhden sukupolven verran lisää.
Ja usko tai älä: suurimmat vääristäjät ovat olleet psykologeja ja lääkäreitä (tosin gynekologeja joita suosittelisin jatkossakin,että katsovat alapäihin vaan eivätkä edes yrittäisikään diagnostisoida mm käyttäytymistä MILLOINKAAN ENÄÄ).
Kunhan ihmiset voisivat tajuta, ettei lääkäri tarkoita sitä, että niillä on muuten vaan hyvät aivot: ei ollenkaan tarkoita sitä. Voivat olla täysin pimeitä vaikka osaavat esim. gynekologisen problematiikan.
Tappavat muita mielestäni vaan siinä kun luulevat olevansa viisaita. Käyttävät auktoriteettiaan täysin väärin.
Oikeusturva on minunlaisella ihmisellä lähes olematon näissä tapauksissa, joten annetaan olla. Mielummin saisi olla parempi neuvola vaan.
Kasvatus on kodin tärkein tehtävä, ja sen kyllä huomaa.
VastaaPoistaOlin juuri yliopistossa saamassa jalat tukevasti lattiaan tämän kymmenen vuoden täydellisen hylkäämisen jälkeen eli olin pitänyt huolta, ettei minusta mitään sanota etten vaan nouse merkiksi - niin uskothan, että torvit filosofit nimeenomaan oli ne jotka lähtivät oikein sankoin joukoin "sotapolulle" koska heille oli tämä minun persoona ja sen taustalla olevat ns. kummallisuudet ruvennut kiinnostamaan heidän oman sadistisuuden/filosofikiinnostuksen myötä tai varjolla ja nämä keksivät nyt aihetta sotkea vähän tikulla haavaan laittamalla esteitä vähän sinne ja tänne jotta kunnon kränä saataisiin nostettua pöydälle. Yritin hienotunteisesti olla vain ns. kiltti ja totella ja kun huomsin, että tämä jahkailu oli jo itsessään riittävän hyvä syy niille jotka minua epäilivät entuudestaan ties mistä - tajusin, että olin tullut opiskelemaankin turhaan. Näin siis heidän lapsellinen uteliaisuus ja tarve olla mukana kivenheitossa löi minut lopullisesti maahan. En enää edes uskalla hakea työtä, en uskalla enää reagoida mitenkään muuta kuin kirjoittaa tästä mitä he aiheuttavat ja vielä siinä uskossa että jotenkin ovat oikeutettuja sotkemaan uudelleen ja uudelleen elämääni tietämättä mitä tekevät.
VastaaPoistaHeidän narsistinen sadistimaisuus on siis hyvän kasvatuksen myötä kasvanut voisi sanoa: koska he kuvittelevat että edustavat jotain ainutlaatuista yli-ihmistä ja yli-ihmisten kuoroa ja oikein ajattelun filosofeja eivät tajua, että samalla halkaisevat ihmisten elämää sorkkimalla väärällä tavalla sellaisiin prosesseihin missä heillä ei ole mitään osuutta.
Älä siis puhu pelkästä kotikasvatuksesta. Nämä kaikista traditionaalisimmat ihmiset eivät muuta mieti, kun että pitää olla ns. kunnolla. Mutta se luo sitten näitä noitavainoja joiden seuraukset ovat sitten seuraaville suvuille suurta onnettomuutt ja kuten minulle ehkä monen polven verrran. Nytkin mietin kun ovat merkinneet toisen lapseni ns. oikeanlaiseksi ja toisen ovat jo valmiina kuitanneet ns. vääräksi ja tämä on uusi suruni koska näen että heillä on valmis skenario miten he aikovat (jos siis ovat niin saastaisia jota luulen) uudelleen käyttää tätä hyvin tehokasta manipulaatiota muihin nähden. Saavat aina loistaa ns. hyvän-kasvatuksen-omaavina perheinä vaikka totuushan on ihan päinvastainen. Ovat ahdasmielisiä ja sadistimaisuus on ottanut vallan mutta se peitetään mediaretoriikkaan josta voisi kuvitella aivan päinvastaisia mietteitä. Ovat siis falskeja sanan oikeassa merkityksessä: minunkin kiusaajat ottivat sitten kun olivat jo aikaansaaneet kokonaisen elämän mittaisen surun vain ikäänkuin kantaa minun puolesta tässä filsofi-kiistassa. Eivät siis ymmärrä, että ensin ovat itse työntäneet lumipallon käyntiin ja sitten ovat mukamas Halleluja siinä auttamassa. Olisi paljon parempi jos ei olisi niin leimaava muita kohtaan ollenkaan. Olisi ollut kaikille helpompi ja kolmenkymmenen vuoden päästä on turha nousta sättimään näitä jotka toimivat vain ihan luonnonlakien tai kausaalilakien mukaan: paskaa kun se onkin. Minä olisin näet suoristanut itseni ja unohtanut kaiken jos olisin saanut valmistua ja korottaa imagoani. Se ei nyt myöskään onnistunut ja nyt mietin: mitä enää edes voisin tehdä? Ilmoittautua joko terroristeihin tai sitten vain eläkeläiseksi - ennen kuin olen edes saanut elää.
Kivaa tämä suomalinen holhousmentaliteetti ja keskinkertaisten ihmisten johtaminen: ei ole kauhean toimivaa minun mielestä. Gaussin käyrä kertoo missä on ajattelijat ja missä on Stalinin lehmät mutta lehmiä me uskomme sillä maamme on niin pieni, ettei täältä löytyisi kunnon ajattelijaa riittävän moneen työhön ja tämän takia annamme sitten keskinkertaisten päättää liian paljon muiden elämästä.
Thatcher on tämän ideologian taustalla; itsellä hänellä on köyhä tausta ja tajuaa, että köyhän on saatava tilaisuus. Mutta Englannissa on riittävän suuri popula siihen: meidän kansa nousi kertaheitolla yli tämän lower class porukan, eli Suomessa ei ollut enää tarvetta ylläpitää työväenluokkaa mutta tässä menevät ideologia ja ajatukset sekaisin miksi ei pidä ikinä matkia suurempia alueita missään luuloissa.
Nyt luultiin, että tasapäistämällä viisaat ja holtittomat saataisiin oikeanmukainen koulu: ei saatu mutta saatiin suuri joukko vääristäviä opettajia. Heille liian älykäs on sama kuin liian tyhmä koska heidän maailmassaan oikeanlainen on sellainen kuin he itse: keskinkertainen. Ja sitä sitten nostetaan monivalintatehtävien avulla ylös ja tämähän sopii kirkollisporukalle koska keskinkertaiset eivät kykene nousemaan eettisessä mielessä yli kirkollisten diskurssia: silti kumpikaan ei ole oikeassa. Molemmat ylläpitävät pattia - yhteiskunta ei pääse kehittymään. Hakevat jotain josta jo tietävät vastausta ja se on se väärä näkemys: oppiminen on suunta, jonka katto ei ole tiedossa eikä saisi sitä ikinä olla.
Muuten käy kuin minulle: laitetaan valmiisiin diagnooseihin myös älykkyys ja luovuus ilman anarkismia. Minä siis kuvittelen, että edustan luovuutta ilman anarkismia; ilman tarvetta sekoittaa varsinaista yhteiskuntaa. Mutta minä olen vain "väärä" - oli tilanne mikä hyvänsä.
HG,
VastaaPoistaluin mykistyneenä molemmat kirjoituksesi, sillä ne tulivat suoraan sen kiusatun mahdollisesti hyväksikäytetyn tytön sisältä niin etten tiennyt aina, luinko HG:tä tai kuvaamaani nuorta tyttöä. Kumpi tahansa olisi voinut puhua. Sait minut vereslihalle yhtä lailla kuin itse olit puheessasi. Minusta tuo puhe pitäisi esittää kaikelle kansalle, niin että pyöreässä ja kapeassa valokiilassa olisi vain tyttö, joka puhuisi ilmeettömin valaistuin kasvoin.
Noinhan se juuri menee: yhteisö tekee ruumiita omilla kuvitelmillaankin. Katseet ja kuiskaukset eristävät ja satuttavat, riistävät elämän. Ei ole aiheetonta kysyä, kumpi on sairas, yhteisö vai epäilty. Ja ovatko yhteisön omaksumat normit ja hoitotoimenpiteet itse asiassa yksilöllisyyden nitistämisvälineitä?
Yhteen seikkaan kiinnitin erikoisesti huomiota: kiusattuna olemisen tai kokemisen tunteen jatkuvuuteen. Miksi kierre ei katkea? Ei sinun, ei kuvaamani tytön tapauksessa? Kuvaamani tyttö tosin asuu edelleen kiinteässä symbioosissa vanhempiensa kanssa ketään ulkopuolista tapaamatta, joten yhteisön kummastelu ei katkea. Sinä olet käsittääkseni muuttanut muualle, jopa toiseen mahan, ja silti kannat kiusaamista mukanasi, se on ottanut asuinsijan sinussa. Tämä on murheellista. En tiedä, mitä sanoa.
Kun rupesin oikaisemaan virheitä tuli vielä suurempi tsunami eteeni. Nyt kaikki suojautuivat valehtelemalla lisää. Ne, joilla on sama nimi kuin minulla sanoivat, etteivät ymmärrä etten välitä heidän nimestään. Minun piti olla hiljaa jotta heidän nimeään ei sotkettaisi mihinkään epäillyttävään. Eivät tajunneet alkuunkaan, että heitä oli aina kautta historian vedetty nenästä. Ei Suomi ollut rikastunut sillä lailla kuten nämä narsistit ja egoistit olivat aina kuvitelleet. Heidän omahyväinen mieli oli selittänyt niin taitavasti itselleen ja kun minä revin heidän kuvitelmansa auki näyttämällä miksi minä en kelpaa vaikka hoidan vain lapsia ja sairaita ja teen kaiken oikein: minulle ensin vastata kymmeneen vuoteen ja sitten lopuksi kääntävät vaan päänsä pois - hylkäävät.
VastaaPoistaNämä tarinat siis pahenee kun niistä aikoo kertoa. Ovat silloin kaksinkertaisella saatanan voimalla esillä: ensin nämä, jotka tekivät väärin ja sitten nämä jotka eivät välittäneet. En osaa sanoa enää mikä on pahempi: ehkä tämä jälkimmäinen joka tyrehdytti kaikki olemalla vain tylyn välinpitämätön.
Se on myös tilani tällä hetkellä: minun elämäni meni jo: olen jo 50 ja huomasin tämän yliopiston infantiilisuuden jälkeen etten enää jaksa. Viimeiset kymmenen vuotta nousin kuten voikukkalapsi ja ajatttelin, etten aio välittää. Mutta nyt on nimeni jokaisessa estolistassa, jokainen minua tukeva on nyt varmuuden vuoksi kääntänyt selkänsä ja psykiatrikin vain pahoillaan totetaa "sinut hylättiin täysin, ei vain yhden työyhteisön osalta vaan täysin".
Kun koulukiusattu lapsi voi pahoin häntä voi viedä toiseen kouluun. Kun lasta ahdistetaan kotona hän voi muuttaa kotoota. Mutta kun kokonainen yhteiskunta ja perhe mukaanlukien kääntää selkänsä ja selittää asiat valheilla tai vääristyksillä ei ole enää minne mennä. En jaksa enää yksin; se on ongelmani. Minä tarvitsen vain rakkautta, joku joka välittää niin sitten jaksan itse. Mutta ne, jotka sanovat olevansa ystäviä ovat itse sellaisia, että tarvitsevat yhtä kipeästi rakkautta ja voivat helposti vain syödä minun energiaani jotta itse pääsisivät hetken ylöspäin. Tämäkin satuttaa sillä minä kaipaan oikeaa rakkautta jossa ei ole hyväksikäyttöä, ei sosiopaatteja eikä valheellisia ystäviä.
Minua ei silti kukaan ole lapsena hyväksikäytetty mutta leimattu isäni takia ja sitten leimattu uudelleen koska ihmettelin sitä sokeutta mikä ympärillämme on. Koska ne, jotka junailevat yhteiskuntaa yhä sokeammaksi eivät suostuneet tajuamaan sitä mistä puhuin he vain yksinkertaisesti nappasivat minun lapsuuden maineeni (jossa suurin osa valhetta vain) ja lähtivät näitten valheiden kanssa ulos ja se riitti sokeille. Sokeat uskovat mitä vaan, eivätkä halua olla tekemisessä minkään kanssa joka on heille ehkä epäsuotuisaa. Näin voi valheiden avulla potkaista ketä vaan ja missä vaan pois. Sitten kun voi potkaista voi jälkeenpäin selittää. Sitten kun potkija ja heittäjä itse huomaa pikkuhiljaa miten raskaan sarjan asioita tuo rikottu kantoi mukanaan tämä sosiopaatti voi vain olankolahduksella varastaa nekin tarinat. Näin ei ole edes tilannetta tulla ulos patista ikinä. Patti kasvaa tiedon mukaan: mitä enemmän kerron ja mitä enemmän samalla luen ja todistan miten osaava olen minun opit ja ymmärrykseni hedelmät viedään mutta ei minua. Minut jätetetään.
En siis ole ihminen enää: jättivät, hylkäsivät ja myös tavalliset rupesivat pelkäämään. Minä tarvitsen jonkun käden; joka ei sano, että minun pitäisi antaa itselleni anteeksi (tätä hoetaan nimittäin ja minä mietin missä se Saatana miltä pitäisi anteeksi pyytää?) vaan sanoisi että ota kädestä. Sellaista en ole saanut.
Anteeeksipyytäminen ei onnistu kun sosiopaatit kirjasivat minun nimeni crm-listoille ja kaikkiin estolistoihin. Minähän häiritsen heidän yhteiskuntaa.
"Jos vanhemmilta edellytettäisiin Henkilökohtaisen Kasvatuksen Järjestämistä Koskevan Suunnitelman laatimista, eliminoitaisiin ehkä monia aukkoja, ja vanhemmat joutuisivat vastaamaan suunnitelman toteutumisesta ylemmälle elimelle samoin kuin opettajat."
VastaaPoistaMikäli vanhemmilla on kasvatettavanaan lapsi joka vaatii erityistä huomiota joutuvat he tavalla tai toisella moisen tekemään ja joutuvat vastaamaan joka käänteessä tavastaan kasvattaa lastaan mm. psykiatreille, psykologeille, henkilökohtaisen avustajan saamisesta päättäville ja pienluokalle sijoittamispäätöksistä vastaaville kouluviranomaisille jne. Minkä lisäksi tästä yhden jäsenensä erikoistarpeista johtuen koko perhe joutui lasten- ja perhetyöntekijöiden syyniin, anteeksi "asiakkaaksi", joten siinä tuli samalla tarkastettua että muutkin lapset kasvatetaan "oikein".
Kiusaamisesta sen verran, että kun vanhimmaiseni meni kouluun sai hän luokkatovereiltaan kuulla kuinka hänen isänsä on sosiaalipummi, mitä nämä 7-vuotiaat eivät taatusti itse keksineet, vaan se oli vanhemmilta opittua. Tämä sosiaalipummius leima lyötiin minuun ilmeisesti koska paikkakunnan ihmiset (LUE: kotiäidit, jotka alkuun pihalla hyljeksivät minun seuraani) näkivät minut päivisin lasten kanssa pihalla niin ainoa johtopäätös moisesta tilanteesta heidän mielestään oli se että Sosiaalipummihan se mies on. Ei siinä olisi auttanut selitellä että olen itse valinnut koti-isän roolin josta sain vain pienen kotihoidontuen verran "palkkaa".
(Älkää siis tulko minulle väittämään että koti-isyyttä juhlitaan mediassa (Lukekaa kohta joka on otsikoitu: Femusta tuli feminiininen ekvalisti?) toisin kuin kotiäitiyttä, kokemusteni mukaan koti-isyys on vain hivenen parempi asia kuin kokopäiväalkoholismi.)
Onnekseni tyttö selvisi tuosta ajasta omien sanojensa mukaan suhteellisen vahingoittumattomana. Mutta kyllä moinen isän halveksunta 7-vuotiaalle varmasti oli ainakin jonkin verran traumatisoiva kokemus, mistä vieläkin syyllistän itseäni, syyllistin jo tuolloin jopa siinä määrin että mietin töihin palaamista, mutta onneksi Suomeen iski lama, joka vei työpaikkoja muiltakin alueen isiltä ja en tytön mennessä tokalle luokalle enää ollutkaan ainoa kotona "luuhaava" isä. (Kuinkahan moni muu pitää 90-luvun lamaa, huolimatta sen mukanaan tuoneesta pitkällisestä velkakierteestä, hyvänä ja elämän laatua parantaneena asiana?)
Johannes,
VastaaPoistaerityisoppijat eli monenlaista tukea tarvitsevat lapset ovat tietenkin erityishuolenpidon piirissä, mikä on kai pelkästään hyvä asia, sillä kyllä ammattilaisilla on taitotietoa ja keinoja, tukiverkostoa, joka vanhemmilta voi puuttua. Vanhempien raportointi näille virallisille elimille on tietenkin yhteistyötä lapsen parhaaksi, tai ainakin niin sen pitäisi olla. On aika selvää, että tässä ketjussa voi olla myös konflikteja, puolin ja toisin, mutta yhteisenä tavoitteena on kuitenkin pyrkimys lapsen parhaaseen, mikä kannattaa pitää mielessä.
Valitettavaa on tietenkin ympäristön suhtautuminen ihmiseen, jonka teko pienelläkin tavalla poikkeaa totutusta normista. Tämä on jo kolmas esimerkki tässä keskusteluketjussa yhteisön ja ympäristön tavasta eliminoida poikkeavuus epätoivotuksi piirteeksi. Kun näistä tapauksista pitäisi kirjaa, luettelo olisi loputon.
*
HG,
tapasi kokea maailma jää minulle kuitenkin arvoitukseksi, vaikka vaistoan sen, että elät kuin tyhjiössä, sinulla ei ole oikein missään vastakaikua. Miten niin on päässyt käymään, että et pääse ulos? Miksi tilanne jatkuu? Olet surullisen hahmon veikeä (?) kulkuri, kannat mukanasi kuitenkin toivoa ja valoa edustavaa knallia ja kulkurin sauvaa. Ne ilahduttavat hahmossasi. :)
Mietin omaa tapaani kokea se, että olisi aivan oman itsensä varassa. Tästä ei tietenkään ole apua sinulle, mutta tunnuslauseeni on sodankin keskellä: tuleen ei saa jäädä makaamaan! Elinvoimaa pitää löytyä ponnistamaan ylös ja pois liekeistä, sillä ihminen voi lopulta luottaa vain itseensä.
Ymmärrän kuitenkin, että koet kaikkien teittesi olevan umpiteitä, tai ei umpiteitä, vaan niissä on rivi betoniporsaita estämässä kulkuasi.
En tuntenut, että kukaan oikeastaan kuuntelee ja tässä tapahtui jonkinainen massahypnoosi sillä ei minun tilani näin onneton ole aina ollut: Olin ihan onnellisesti kihloissa ja elämä hyvässä alussa kunnes tapasin nykyisen mieheni. Tämä suku oli sitä mitä Punainen Risti Själössä: valmiita stereotyyppisiä mielikuvia ja uskomaton itsetunto tai itseys, jonka mahtavuus ei ollut mitenkään helppoa ymmärtää. Tässä oli sellainen sekotus rooleja (ovat loistavia sympaattisia rooleissaan) ja sadistista egoismia (eli oikeat henkilökuvaukset olivat ihan jotain muuta kuin se ulospäin näytettävä miellyttävä persoona. Kun tämän sain nähdä vasta avioliiton jälkeen menin itseeni ja koin, että minun ongelmat olivat vain ja ainoastaan omani. Minä käperryin, itkin, pelkäsin omaa minuuttanikin sillä samalla oli lama (90-luvulla) ja minun työni oli kauhistuttanut juuri samasta syystä kuin mieheni suvun "tyylikin" oli laatuaan: falski. Tämä valtavan selvä maailmankuva tuli minulle oltuani vasta 27-vuotias ja kauhistuin siitä. Tästä alkoi elämäni alasmäki mentaalisesti: rupesin tajuamaan senkaltaisen maailmankuvan mistä vasta nyt on mediassa - enkä saanut siitä kenellekään puhua. Kaikki olivat sitä mieltä, että fantasioin.
VastaaPoistaMinun elämäni on siis vaimentunut ja mennyt kuin kotilo kuoreensa siitä lähtöisin. Samalla kasvatin oikeaa identiteettiäni joka oli tuskallinen prosessi ja tähän saumaan tulivat nämä idioottimaiset auktoriteetit sotkemaan elämääni lopullisesti. Loivat vääriä tarinoita, epäillyksiä jne vaikka en ole mitään tehnyt enkä missään huorissa/kylällä liikkunut. Olen aina ollut kotona siitä lähtien kun olin mennyt avioon vuonna 1997. Kun esikoisemme syntyi 88 jäin vuodeksi kotiin mutta en viihtynyt työssäni ja lopetin. Yritin miettiä mistä kaikki johtui kun minua ei enää kohdattu ja näin sitten pienensin itse omaa elinympäristöä. Mutta en voinut milloinkaan ymmärtää, että ihmiset ympärilläni olivat minun itseni lisäksi pienentänyt ihan kokonaan minun olemusta ja luoneet minusta hirviön tai pellen tai idiootin - mitä en tietenkään ollut. Repivät auki kaikki detalit joista oli mahdollisuus jotain vääntää, ja näistä voin vain kuvitella enkä edes halua tietää. Mutta joskus tihkuin aina jotain - ja tämä huolestutti eikä bestiksenikään antanut minulle mitään kontaktia tai selvityksiä mitä ympärilläni oikein tapahtui. Oli vanhanajan noitavainoa: parempaa sanaa ei ole. Jokin kollektiivinen tarve löytää yleistä syntipukkia ja kaikkien vihat ja omat pahat olot projisoitiin minuun. Mutta minähän olen ollut täysin balanssissa viimeiset 15 vuotta - miksi sillä ei ollut väliä? Miksi kaikki haki vain löytääkseen vahvistuksia sadismilleen - asia joka rupesi sitten nousemaan pinnalle yliopistossa. En ymmärtänyt enää mistään mitään ja tajusin vain koska luen trendejä erittäin hyvin -että pian tapahtuu jotain pahaa.
Sen se teki: minun imagoni vietiin pohjaan ja kaikki paljastui ja kolllektiivinen häpeä oli nyt taas suuri ja tässä mieheni tapa juosta karkuun vastuuta oli ehkä suurin suruni: hän ei sanallakaan milloinkaan ole puhunut minun kanssani näistä hyvin vaikeista vuosista ja mitä moni sadistinen tai kateellinen ihminen on minulle saanut aikaan. Mutta silti en nyt tunne oloani menetetyksi; eiköhän tästä jotain jollain lailla tule.
Minä en ole myöskään saanut mitään sanaa isältäni enkä juuri äidiltänikään - isäni ei edes lähettänyt postikorttia kun täytin viisikymmentä. Olisin niin tarvinnut jonkun joka tukee oikeasti eikä vain ehdollistettuna kuten mieheni yritti: Jos teen sitä niin sitten hän voi olla ystävällinen jne jne eli olin tavattoman yksin. Uskottavuus nollassa ja silti aivan väärä diagnoosi (jos sellaista on ollut) mutta tajuan, että heillä oli vain niin suuri tarve sijoittaa omat pahat olonsa jollekin ja minähän avasin suuni eettisissä asioissa eli miten asiat ehkä pitäisi olla ja miten paljon on peitettyä rikollisuutta myös suuryrityksissä ja poliittisissa instansseissa. MInä siis ärsytin ja tällä imagolla ei olisi ollut varaa siihen heidän mielestä. Mutta minun mielestä en ole ikinä mitään pahaa tehnyt enkä edes ollut kevytkenkäinen/helppo taikka näpistelevä/valehteleva vaikka yrittivät jossain vaiheessa kaikkea sellaista liittää minuun.
Minun anoppikin kyseenalaisti jossain kohtaa kuinka minä nyt Herreguud sentään olin edes keksinyt lukea kasvatustiedettä?! Siinä näin miten kierosti miettivät. Minähän olin loistava pedagogi ja loistavat tajunnat miten oppimisprosessit ehkä menevät koska olin nähnyt niin paljon sivusta miten asiat oltiin hoidettu ennen ja miten omaa elämääni olivat riepotelleet. Minä siis vastaavasti pidin itseäni hyvin vahvana asiantuntijana - myös ennen valmistumista.
Tämä oli kuin olisi puhunut lapsille tai peikoille: ei edes muun alueen professorit ilmeisestsi ymmärrä näitä ihmisten prosesseja ollenkaan eivätkä ymmärrä mistä tieto tulee ja miten tieto rakentuu nimenomaan kokemuksesta. Sain siis huomata jälleen niin paljon aivan uskomatonta mutta jälleen laitettiin minun tililleni myös muiden tietämättömyys.
Lähetin politikoille kirjeitä, joissa ihan ystävällinen sävy ja kauniisti kirjoittettuja (ei siis näin HG:n tyylillä) mutta kukaan ei vastannut. Muutama kasvatustieteen proffa vastasi: onhan niitä jossain jokunen sivistynyt ajattelin. Muut pitivät ominaan jos löin naulan kantaan ja jos erehdyin tai olin typerä minua ilmeisesti syytettiin sen jälkeen kun tärkeät asiat olivat silti yhdessä (jossain foorumeissa) puhuttu. Nämä dialogit olivatkin minun takaa-ajatukseni sillä näin 90-luvun jälkeen jo Ahon hallituksesta minnepäin trendit olivat viemässä. Tiesin miten USA ja Kalifornia olivat olleet mainosmaailman johtotähtenä jo 80-lvulla ja 2000-luvulla näin jo miten asiat tulivat ihan kuin osasin odottaa. Nyt rupesin jo pelkäämään ja otin vain kynän käteeni ja rupesin panemaan ulos vain kaiken sen minkä tiesin, että on kovaa vauhtia pian täällä ja se olisi sitten liian myöhäistä muuttaa jos saisivat jalansijaa.
Nyt meni todella huonosti: muutin ja väänsin niin monta ajattelua ja strategiaa että yliopiston kanslerikin pyysi, että joku laittaisi suukapulan: tajusin, että tarkoittivat minua. Siitä lähtöisin elämäni on mennyt vain oudommaksi ja oudommaksi: hiljaisemmaksi ja yksinäisemmäksi mutta nyt osasin sentään jo suojautua noihin vääriin diagnooseihin ja muihin noitavainoihin mitä kuulin.
Ei ole loppu vielä Iines. Mutta minä olen vahva: tajuan, ettei vika ole minussa vaan kulttuurissa.
Kiitos sinulle korvistasi.
Sanot HG tajuavasi, ettei vika ole sinussa vaan kulttuurissa. Minusta tämä on kirjoituksesi ydinsanoma.
VastaaPoistaUskon sinua, sillä ihmisen mielen särkyminen juontuu ympäristöstä. Jokuset ihmiset ovat - tai heistä tulee peilejä, jotka heijastavat kuvan takaisin, eivät ime sitä itseensä.
Sitä jään vain pohtimaan, miten sinä näet tuon kuvan, kun olet itse peili. Mistä pinnasta sinä näet noitavainon ja sen, että olet hirviö tai pelle tai idiootti? Voisiko tuo olla kuitenkin se käsitys, jonka muodostat itse itsestäsi, kun heijasteet eivät läpäise pintaasi?
HG, minä pidän sinusta, vaikkei sillä ole mitään tekemistä tai merkitystä tässä keskustelussa. Näen sinut valokeilassa istumassa lattialla tai baarijakkaralla kertomassa tarinaasi. Kiitos, että kerrot. Mietin sinua enemmän, mitä tässä saan sanoiksi puettua.
Sano se, se on vain tullut tutuksi miten tarkkailen ihmisiä ja samalla ehkä tarkkailu on se, minkä takia minua työnnetään taakse. Ei siis ole tarkoitettu että ihminen menee pois autenttisuudestaan missä hänen on ehdottomasti paras olla. Mutta kun tämä minä-minä-minä tiedän paremmin porukka on niin nopeita vetämään typeriä johtopäätöksistä vääristä tautologioista elämä kääntyy päälaelleen niille, jotka nimenomaan ei manipuloi saadakseen huomiota. Silti nämä, jotka ovat heittäneet virhelliset tuomiot minun niskaani ovat siis korkeasti koulutettuja, suurin osa. Kyllä he sen takia falsifioi kaiken sen minkä olisin voinut köyhiä varten tehdä mikä oli aikeeni; köyhät ovat näet yhtä dorkia siinä mielessä, että ihailevat mitä nämä ns. auktoriteetit sanovat ja näinollen minun elämäni energia meni ei-kenenkään hyödyksi. Itse opin tietysti kaikenlaista mutta olisin halunnut olla sosiaalisessa elämässä ja työelämässä enkä kiusattu.
VastaaPoistaKiusaaminen on siis kompetenssikysymys ja minun ympärilläni lääkäri/terveydenhuoltoporukka jolle opetetaan diagnostisointia ovat kaikkein väärässä olleet ja kaikkein eniten pahoja suusta.
Siinä meillä siis alue myös lääketieteellisesti: jos ihminen on opetettu diagnostisoimaan (käyttämään otsalohkoaan) se ei silti tarkoita, että hänen maailmankuvansa olisi siihen riittävän laaja. Sen takia emme voi satsaa nimenomaan OTSALOHKKOON mitä kuuluisat aivotutkijat silti käyvät kouluttamassa. Kun sellainen virheellinen asia on päästetty läpi mm koulujen rekrytointi-kaavakkeisiin mitä minä uskon, että jo on (!) niin haemme enemmän ja enemmän näitä pahoja virheanalyysejä, joiden analyysit ovat oikein teknisesti mutta koko argumentointi on Non Sequitur: virheellinen alusta saakka.
Tästä minun pitäisi saada palkintoa: tämä on valtavan suuri havainto mutta koska minulla ei ole sananvaltaa eikä uskottavuutta koska nämä tyhmät intelligentin edustajat ovat langettaneet minulle hirveitä tuomioita hatusta eivätkä itse joudu milloinkaan siitä vastuuseen otan mieluummin nolla euroa ja nolla mainetta kunhan saatte tuon pois Suomesta ja aivotutkijat hiljaiseksi elleivät osaa koko problematiikkaa.
Please.
Minulla on lapsia ja haluan, ettei heitä heitetä roskalavalle vain sen takia, että ovat kuin minä: ajattelevia koko aivojen osalta vaikka analyysit ovat ehkä hitaampia. Emme tee shortcuteja, ja se maksaa ajassa ja jotkut saattavat luulla, että olemme oppimishäiriöisiä (yksi minusta sanottu diagnoosi vain tämän takia: näetkö miten tämä menee?) mitä siis emme ole. Opettelemme ajattelemaan laadukkaasti ja minä tiedän myös miten se saadaan aikaan.
Hei Iines, haluaisin ojentaa sinulle You Make My Day -palkinnon. Lisätietoja löytyy blogistani.
VastaaPoistaMinulla uusi blogi (huom. JOku oli jo ottanut minun HomoGarrulusnimen ja käyttää sitä nyt suljetulla sivulla eli sen taustalla voi olla minkälainen vääristäjä vaan. Ei siis saisi miettiä mitä joku lähes samanniminen sanoo. Minä tein toisen blogin vain varatakseni sen mutta en siis toimi kun tämän yhden kautta.
VastaaPoistaÄlkää siis uskoko jos tulee tietoa joka luo oudon mielikuvan: tässä on nyt herätetty paitsi lukijoita myös vähemmän sympaattisia poliittisia tahoja.
Näin se aina käy.
Henna,
VastaaPoistalämmin kiitos kukkakimpusta! Tekisi mieli ostaa oikein konkreettinen tulppaanikumppu työpöydälle valoa ja kevättä enteilemään, kun kaikki on niin ankean harmaata, tuulista ja sateista.
HG,
näitä nimenryöstelijöitä silloin tällöin esiintyy. Harmillista. Mutta ainahan voi perustaa uuden blogin. :)