Tämän Hannu Riikosen lämpimän veistoksen myötä haluan ojentaa kukkia miehille ja vakuuttaa, että emme me naiset tulisi toimeen ilman miehiä, miestä. Mies on päiviemme ja öittemme valo, sekä konkreettisesti että unelmissamme.Se että ruotii tasa-arvoon liittyviä asioita, kuten seksuaalista häirintää tai pedofiliaa, ei siis ole miestä vastaan, mieheltä pois, vaan miehen puolella, sillä kaikkeen epäsuhtaan ovat molemmat sukupuolet syyllisiä, jos nyt syyllisiä halutaan etsiä.
Yhteistyöllä, toveruudella ja keskinäisellä kunnioituksella päästään kestävään liittoon, mikä on ihmisen etu.
Hyvä näkökulma sillä miestä oltiin jo ahdistamassa johonkin homon kaltaiseen pikkusiistiin ja tyylin mestariin. Nainen ei saa ihailla omia symbooleja eikä mies omia. Nainen ihailee rusoista pintaa, hikeä, karvoja, pilkettä silmäkulmassa, kaljua, olutvatsaa sopivissa määrin, voimaa, otsaa, selkää ja partaa. Näitä emme siis haluaisi itsessämme, eihän?
VastaaPoistaNo, mies vastaavasti ihailee (tai pitäisi ihailla jos on kunnon mies) naisten siisteyttä, hametta koska sääret ovat edukseen hameissa ja naisten linjat näkyvät silloin edukseen aivan kuten miesten eduksi on saaristolaisneule ja samettihousut. Naisen symboolit ovat siis tuoksuvat, ohuet, nätit, tyylikkäät, oikeanlaiset, muodikkaat, laitetut, huolelliset..jne eli naisen kyky nähdä pienten detalien merkitystä.
Nainen ei silti pitäisi kääntää miehiset symboolit itseensä (kuten minua pukeva mieheni - hän pukee minut miesten vaatteisiin joka on sinänsä ihmeellinen huomio miksi hän sen tekee) vaikka suostun siihen sillä ovathan nuo mokkatakit, farkut ja ratsastussaappaat country-side-maailmassa tyylikkäitä. Tunnen itseni kuin Wienin hevostallin hoitaja: tai Itävallan pikkukylän reipas vuohen
pitäjä. Tallustelen Helsingin kaduilla Tirolilaiskamppeissa. No, elämä on tehty elettväksi ja voihan sitä huonomminkin pukeutua.
Mies saisi siis valita omakseen miesten symboliikkaa eikä niitä pikkusieviä kamoja, joita naiset kenties valitsevat. Eivät siinä tapauksessa näet olekaan miehiä vaan kuten PeeÄr:ille eilen laitoin kuva naiseudesta miehelle. Miksi siis itse omaehtoisesti valitsee sellaiset symboolit, jotka kosivat oikeastaan vain homoja/lesboja?
Niin, tämä on herkullinen kysymys. Taas voisi saada jonkun palkinnon jossain tiedelehdessä mutta jälleen luotan tähän lukijakuntaan. Kaikesta ei tarvitse prenikoida saada ja tähän asti on kaikki minkä olen kirjoitettu silti viety: vaikka siis joskus muutama vuosi sitten vielä ajattelin, että voisin nostaa omaa uskottavuuttani näitten huomioiden avulla.
Näin ei käynyt koska minut oli stigmatisoitu idiootiksi. He (nuo omnit) olivat niin päättäneet ja jopa minun paras ystävä rupesi nyt kun asiat rupeavat heille valkeamaan, soittamaan miehellini kysymään olenko mahdollisesti tullut sairaaksi tai hulluksi. Se johtuu siitä, etten enää jaksa heitä kuunnella ja heidän ikuisia selityksiä miten höhö nyt ei millään ehtinyt minua ottamaan sinne tai tänne ja höhö nyt tulikin toinen juttu ja höhö jne jne pelkkää paskapuhetta koska tyyli saneli heille sen, että nuo vallanpitävät jotka asustavat linnoissa ja herraskartanoissa on heille sama kuin totuus - kun he minulle olivat lähinnä sama kuin pysähtynyt vesilammikko: haisevaa vettä. Seisonut vesi sammaloituu; minä näin jo koko yhteisön ympärilläni sammaloituneena vetenä. Vihreänä ja sakeana. Lyhytnäköisenä ja pahansuopeana. Sadistisena ja epäluuloisena. Hyvä etteivät saaneet minut hullujen huoneeseen tai kuolleeksi: läheltä piti. Kyllä sai miettiä missä ja miten nämä symboliikat ottaa esille sillä kun he eivät tajua omaa minuuttaan eikä sitä, miten minuus projisoi ensin ja katsoo vasta sitten.
No, tässä olisi noille rigideille filosofeillekin oppimista. Koska ovat tähänkin asti ottaneet minun laulut (autenttisuus, transformaatio, Peircen totuuskäsitys) niin ottavat aivan pian symboliikankin kautta kokonaisen käännöksen: sen zzz mink olen jo vuosia sitten tehnyt mutta en pystynyt kommunikoimaan sillä heidän uudet, keksityt kompassinsa tulivat aina taskuistaan ja heitti minut loppumetreillä kuten Kaisa Varistakin ulos. Mustamaalattiin vaikka en voi tietää miten; en ole mitään tehnyt enkä ollut mitenkään väärä: olen sen sijaan saanut kohdata hullujen ihmisten projisointeja ihan millä mitalla tahansa. Näistä yritin myös puhua psykologiaa opettavalle opettajalleni. Jossain syvällä hän tajusi mutta ei suostunut tajuamaan. Piti vallan kanssa yhtä.
Aira ja Kalevi: nainen olkoon nainen ja mies mies. Minäkin kaipaan miestä, siis turvallisia käsivarsia, aidon miehen tuoksua ja rosoista olemusta. Muut asiat ovat sitten ihan toisarvoisia. Mutta eihän täällä lännessä pian miehiä edes ole: sipsuttelevia narsisteja, joiden päällä on naisten valitsemat ns. tyylikkäät merkkituotteet. Merkkituotteet: tänk på det.
Ps. tämän päivän DN kertoo, että Paavi Vatikaanissa on nyt suostumasa siihen, että Galileo G voidaan katsoa olleen oikeassa. Hän sanoo, että jossain määrin on kirkonkin ryhdyttävä miettimään, että tiede kenties voi joskus tietääkin jotain. No, päästiinpä ainakin pienen hypyn 1600-luvulta eteenpäin. Ehkä nuo loput vuosisadat menee sitten nopeammin.
HG,
VastaaPoistapukeeko miehesi sinut? Miksi? Nyt täytyy sanoa, että en ymmärrä...
Sen sijaan minua kyllä huvittaa ja viehättää kuvauksesi siitä, miten kuljet tyrolilaisasussa Helsingin kaduilla. Saatat kääntää päitä. :)
Siis minun tuli surku miestä tuossa edellisessä jutussa, kun huomasin Catuluxin puheesta, että hän kokee itsensä näissä keskusteluissa lähes kastroiduksi. Siksi halusin antaa miehille kukkia, koska eiväthän nämä jutut koske koko miessukupuolta. Ihmetellä täytyy vain, miksi niin moni ottaa itseensä näistä.
Tässä Hannu Riikosen veistoksessa mies on niin tyypillinen suomalaismies kuin olla ja voi, pieni ja aika innokas, hyväntahtoinen, arka, mutta selvästi Airan perään, häntä varten pukeutunut kuin riikinkukko. Ja Aila kihertää perinaisellisesti ja lämpimästi - tässä patsaassa tulee mielestäni sukupuolten syvempikin habitus realistisesti esiin.
Nainen olkoon nainen, mies mies ulkoisilta tunnusmerkeiltään, mutta tapahtukoon tämä ilman koturneja ja kiristyksiä, salvauksia ja toppauksia. Luonnollisesti.
Viisaita puhuit tekstissäsi. Mies on ainakin minulle paras kumppani, mitä osaan kuvitella. Eläköön molemmat sukupuolet, vikoineen ja hyvine puolineen!
VastaaPoistaOletkos, Iines, ihan varma, että kuvassa mies ei ole käpälöimässä naisen rintoja? ;-)
VastaaPoistaTeillähän on samanlaiset nenutkin miehen kanssa, eskimovalokuvasta päätellen, Iines J. Toisella vain vähän pienempi ja sievempi. :)
VastaaPoistaJuhana, paljon mahdollista, Kalevi on aika velmun näköinen ja Airaa naurattaa tavallista enemmän.. Toivottua kutittelua.
Minä en ole tuo, mutta Aira voi olla Aira. Kuuntelitkos tänään Nadjan huoneessa Eeva Kilpeä, jonka mielestä sivumies on kestävän avioliiton perusta.
VastaaPoistaNiinpä, kyllä naisetkin voivat ihailla miehiä avoimesti ja sanoa sen ääneen. Ja mehän rakastamme, rakastamme miehiä ja saamme vastarakkautta.
VastaaPoistaTämä luja tunne on tukena, voimme selvitä naisina myös muiden miesten huomion alla ja ilman, että tulemme "häirityiksi" .
Minun avioliittoni on mystinen juttu. Se on samalla hyvä kuin huono. Se kuristaa minua sillä mieheni on niin erilainen kun olla ja voi. Erilainen minusta siis. Hän on itse sympatia. Ei koskaan sano vahingossakaan mitään epäsiistiä, epähienoa, suoraa taikka totuutta. Hän kiertää kohteliaana ja osaa huumorin. Hän on terapia muille jo pelkästään olemuksella. Häneen uskotaan ja hänen seurassa viihdytään. Hän osaa taidon katsoa muualle kun pitäisi päättää ja sitoa kengännauhansa silloin kun pitäisi löytää vapaaehtoisia. Hän osaa olla hiljaa kokouksissa ja osaa vetää hyvät stoorit väliaikana. Hänen nimensä yhdistyy reiluun, rehelliseen ja mukavaan sekä taatusti luotettavaan ihmiseen.
VastaaPoistaHän on mieheni. Hän joka haluaa vaatettaa minut ja tyttönikin sanovat nykyään, että isä pukee äidin liian miesmäisin vaattein. Hän havahtui.
Minäkin - sillä en olisi itse uskaltanut sanoa. Hän on aina pitänyt itseään hyvämakuisena ja sitä hän onkin. Hän tietää mitkä merkit tuli ja mitkä meni ja missä on tietyt In-piirteet. Ne hän tietää ja minä olen aina ihmeissäni siitä, että joku voi kaiken tuon tietää.
Minä en sellaista osaa. Minä olen empaattinen (en sympaattinen) eli osaan asiassa kun asiassa hypätä toisen tilanteeseen ja näen miten asiat voi myös olla ja missä Jallu luuraa kenties ja ikävänä ihmisenä kerron ne myös.
Olen saanut päähäni, että minun pitää sanoa, miten asiat myös voivat olla ja toisinaan minusta tulee negatiivisen kuuloinen vaikka yritän vain olla ystävällinen.
Ei aina haluta kuulla miten asiat voivat olla vaan ihmisryhmät haluaa mielummin olla pumpulissa ja unohtaa maailman todellisuuden. On niin kivaa kun Nixon ja Bush ja muut iloiset veikot sanoo ääneen mikrofonissa: Lets have a Party. Lets have fun. Yeeeees, sanoo kansa. Ihanaa ja sokerihuurrettua ja sitten paljon vitsejä vaan. Mutta jos joku haluaisi ymmärtää millä lailla asiat menevät eteenpäin myös silloin, kun oma minä leikkii tietämättömän kuurupiiloa niin ei jättäisi tärkeitä asioita huomiseen.
(Kiristysrenkaat tulevat tiiviimmäksi koko ajan juuri siksi, että Eurooppa on vain 11% ja vähemmistönä vielä aika rigidi. Tässä on silti monta hyvää pointtia mutta rigidien tulisi antaa tietää edes tulevaisuuden suunntteluun).
Mutta tyyli siis vie tangossa. Tietävätköhän sen siellä Nordeassa, kun etsivät tanssipartneria? Ei siis pida katsoa ainoastaan tyyliseikkoihin vaan myös toiveisiin itse toiminnalle. Mitä halutaan saavuttaa ja miksi. Samalla tätä korkeakulttuurista aluetta ei voi kopioida: aitoa ei voi kopioida. Aito on aito.
Iines-armas.
VastaaPoistaTeillä oli siellä akkojen ankkalammikossa sellainen Kosto-,Katkeruus- ja Kaltoinkohdeltukaakatus menossa, notta päätin hieman tökätä roiskeita lammikkoonne.
Ja reaktiostasi päätellen onnistuin. Taas.
Taisinkin olla ainoa mies, joka kommentoi kyseistä "keskustelua". Ei kai tuohon ole paljon lisäämistä.
Vielä. Paljon porua, vähän villoja.
Ystävyydellä
Vilpittömästi Sinun C
Mitä tarkoittaa paljon poruja vähän villoja? Onko se viite siihen, että naiset haluavat taas framille (lehtiin itse eli oma-napa-haluaa-olla-esillä asioista joista kuka tahansa voisi puhua) ja siitä syystä poru (mikä tämä poru on sanana?) tai loru esiintyy ilman varsinaista syytä. Se syy viittaa siis villoihin eikö? Villa voisi olla materiaali tai talo. Jos se on talo niin poru voisi olla katon päre?
VastaaPoistaHärreguud kun soome on vaikkkee oppii.
HG,
VastaaPoistaviehko kuvaus avioliitostasi, tai oikeastaan elävä kuva miehestäsi. Minua kiehtoo myös havaita sinussa hengen palo. Tiedät, miten asioiden kuuluu olla. - Viis siitä, oletko oikeassa, mutta se into on kunnioitettavaa.
Niin harvalla on nykyään hengen paloa, kun ei papeillakaan sitä enää ole. Eikä runoilijoillakaan ole sellaista hengen lentoa, jota Eino Leino ilmentää säkeissään. Kaikki on nykyään niin latistunutta, vähämerkityksistä, arkista.
*
C,
paljon porua, vähän villoja - tämä on siis hengen paloa, jota ilman elämä on lattea, maitokahvia.
A-k.h,
VastaaPoistajäi tuo radio-ohjelma kuulematta, vaikka merkkasin sen aamulla lehteä tutkiessani. Kilvellähän on aina ollut eroottisesti rohkeita ajatuksia naisen seksuaalisuudesta. Sivumies sopii hyvin teemaan, ja jotenkin minua kiehtoo tämä syntinen ajatus.
Taidanpa tietää, kenestä Airasta ja Kalevista on kysymys - onnellisesta ja toimeliaasta avio- ja työparista, joiden kädenjälki näkyy mm. siinä, että Iittalassa on naivisteja kesäisin näytillä.
VastaaPoistaOnnellisten miesten, joilla on terve itsetunto, ei tarvitse nöyryyttää naisia sukupuolisella häirinnällä. Minusta näyttää siltä, että häirintä on useimmiten epätoivoinen yritys lääkitä itsetunnon vammaa.
En kykene perinpohjaiseen kommentointiin, ja siitä on joskus haittaa. Edellisessä keskustelussa kirjoitin huolimattomia lausahduksia keskeneräisistä ajatuksistani.
VastaaPoistaTai siis, minulla on selkeät ajatukset: en lajittele ihmisiä.
Keskusteltaess vain on kätevää ja yksinkertaisempaa käyttää lajinimityksiä: mies, nainen, tits pervert, kommentoija.
Minua kyllä hämmentää se, että Catulux näki keskustelun aivan toisessa valossa kuin itse sen näin. En kokenut osallistuvani akkojen vahtosuiseen miehen syyllistämiseen, mutta kai se sitten siltä vaikutti.
Minä muuten en vakuuttele kenellekään, että rakastan myös miehiä. Jos vaikka saisi sapphon mystistä pilkettä ja muuttuisi kiinnostavammaksi!
"Tähtikirkas yö: taivas ritisee
VastaaPoistaja pakkanen kynsii kasvoja.
Mutta sinun äänesi muisto
lämmittää minut ytimiin saakka."
Mm. näin kirjoittaa runoilija Tero Liukkonen kokoelmassaan: Särkyminen.
Sitä rakkauvven kokonaisvaltaista kihelmöintiähän kaipaa niin mies kuin nainen. Se on vahva elämisen motivaattori.
Loistavia kommentteja tässä, oikein hehkun kun sain lukea ne.
VastaaPoistaSari, Catuluxilla on niin väkevät kuvat, hän on draamakuningas. - Tuo oli muuten hyvä pisto, että et vakuuttele rakastavasi miehiä. Minua nimittäin kaihersi, kun väänsin sen paperille, siis blogiin. Tuli myös mieleen tuo, että vannoessaan rakkautta miehille pyllistää naisille, eli aivan samoja ajatusratoja tässä nyt on kyllä menty.
Leonoora, kiitos runosta, siinä oli taas se jokin, kuten sinun valinnoissasi + omissa säkeissäsi on usein ollut.
Sari: "En kokenut osallistuvani akkojen vahtosuiseen miehen syyllistämiseen, mutta kai se sitten siltä vaikutti."
VastaaPoistaTietyiltä osin se vaikutti miesten stereotypistämiseltä.
En tunnistanut itseäni siitä keskusteluketjusta. Mutta nyt minulla ei ole aikaa vastata siihen ketjuun, kirjoitan vastineeni myöhemmin, nyt on mentävä pojan kanssa tökkimään kepillä kiveä.
Jaa sellainen kysymys tähän loppuun että, miksi naisille on sallittua kommentoida minun fyysistä olemustani ja vaatetustani, mutta jos minä kommentoin vastaavalla tavalla heidän fyysistä olemustaan tai vaatetustaan sitä pidetään loukkaavana?
Ja koska armas vaimoni (Mikset muuten koskaan kommentoi mitään?) lukee tätäkin blogia niin omistan tämän jälleen kerran hänelle:
VastaaPoistaJa nää niiku ois onnellisii
Mitä se Jovensuun tyttö täällä elevaattoreista höpäjää.
VastaaPoistaLämmin runo vaimosta, tykkäsin, se oli oikein Aira ja Kalevi -runo. Terveisiä vaan Johanneksen vaimolle, ja hauska kuulla, että blogiani on luettu.
VastaaPoistaJohannes, vaikeita kysyt. Kai sekin on seksuaalista häirintää, jos joku nainen sanoo etumustasi tuijotellen, että onpa sulla hyvännäköiset farkut. Taikka sitten ei, jos ei tuijottele, vaan on vaikka hyvä työkaveri ja sanoo asiallisesti, että katos, sulla on uudet pökät tms. Sävy vaikuttaa. Nuo eduskunnan häirinnät ovat nähdäkseni tulleet puun takaa naisen osaamatta millään tavoin ennakoida niitä.
No niin nyt Tits pervertikoissa on pari miehistä kommenttia.
VastaaPoistaItse asiassa taisin löytää blogisi vaimoni suosituksesta, muistaakseni hän mainitsi blogisi olevan juuri niin poleeminen että minä pitäisin siitä.
Muuten, vaimoni sanoi että syy siihen ettei hän kommentoi on hänen vaikea dysleksiansa, mistä syystä jo pelkästään lukeminen vaatii aikaa ja vaivaa. (Meidän opiskelumme on aina ollut yhteispeliä, minä tarkistin hänen tekstinsä kirjoitusasun ja hän tarkistaa tekstini ajatusasun)
Olen samoilla linjoilla Iines kanssasi.
VastaaPoistaSeksuaalinen ahdistelu tai toisen ulkonäön vähättely tai mikä tahansa toisen koskemattomuuden loukkaaminen on tuomittavaa, olipa siellä housuissa mitä hyvänsä.
Kun en ole mies, en voi kokea miehiin kohdistuvaa vähättelyä tai yleistystä; joskus tosin olen sitä ollut huomaavananija kyllä ääneenkin joskus paheksunut; saako tällä feministi synninpäästön?
Ja koskemattomuus...se onkin monimutkainen asia. Etelä-amerikkalainen ystäväni tunkee ns. naamariin (nyt olen tottunut siihen) ja minä puolestani olen hänestä hieman kylmähkö, vaikka olenkin kai suomalaiseksi aika koskettelevaa tyyppiä.
Mutta ei tarvitse mennä toiselle mantereelle, jotta tajuaisi, että jokaisella on ihan oma kokemuksensa koskemattomuudesta. Herkkyyttä vaatii tajuta se.
Näin ei pitäisi kai tehdä, mutta vastaan Johennes sinulle täällä enkä alkuperäisessä keskustelussa pariin seikkaan kommentissasi(siis luin juuri kommenttisi tits juttuun):
VastaaPoistaValitettavasti en ole samaa mieltä kanssasi siitä, että me naiset olemme jotenkin liian hienovaraisia tulkintoinemme. Kyllä minusta toisen miehisiin tai naisellisiin ominaisuuksiin tarttuminen (olipa se sitten fyysistä tai sanallista) on aina tulenarkaa.
Seksuaalisuus on kuitenkin aika intiimi alue itsekunkin identiteettiä, en usko että edes pornotähdelle on ihan yks ja sama kuka rintaan tarttuu ja milloin.
Oikeassa olet siinä, että tissien tyrkyttäjiä naisissa tietysti on. Emme me naiset ole mitään pandoja, joita pitäisi kaiken uhalla säästellä-mutta kai nyt voi jonkinlaista perus-ihmisarvoa (johon kuuluu koskemattomuus) sentään edellyttää.
Johannekselle:
VastaaPoistaTodellisen rakkausrunonpa olet kirjoittanut. Sitähän se usein on, varsinkin eläkeiässä. Päivällä kahvinkeittoa ja ruuanlaittoa, yöllä sormesta tai kalsarin kuminauhasta kiinnipitämistä :D
A-K, Ei taida kummallakaan nuo kaikki sivistyssanat olla täydellisesti hallussa :D:D:D
Tänään ajankohtaisessa kakkosessa eräs kansanedustaja setä oli uskaltanut tulla kameroiden eteen
ahdistelujupakkaa kommentoimaan.
Oli kovasti halukas asiaa selvittelemään.
Useinhan tiedotusvälineet mielellään kehittävät myös kärpäsestä härkäsen.
Kuten Roosa Meriläisen rintanapista. Olikos se muuten miesten seksuaalista häirintää?
Hyvää päivää kirvesvartta...
VastaaPoistaOlen naimisissa miehen kanssa, joka on sivustaseuraaja. Sen takia hän pukee minut. Miksi juuri miehen tyylin mukaan voitte itse päätellä.
VastaaPoistaHG,
VastaaPoistaminua edelleen vaan kiinnostaa tuo, että miehesi pukee sinut. Jotenkin tämä ei mene tajuntaani nyt ollenkaan, vaan mietin tuota kuviota, että miksi annat sen tapahtua, kun sinulla tuntuu olevan itsenäiset ja terävät hoksottimet.
Rakastatko niin paljon miestäsi, vai onko sinulle ihan sama miten pukeudut? Onko sinulla oma maku, tai siis samanlainen maku kuin miehelläsi?
Hassua kysellä tällaista, mutta en oikeastaan kysy uteliasuudesta yksityiselämääsi kohtaan, vaan siksi, että olet minua kiinnostava tarinan henkilö - tarinaahan kaikki kirjallinen tapaaminen on.
Sari:"Valitettavasti en ole samaa mieltä kanssasi siitä, että me naiset olemme jotenkin liian hienovaraisia tulkintoinemme."
VastaaPoistaHmm... Monasti minä kuulen miesten puheessa aivan muuta miksi naiset sen käsittävät. Jollei kyse ole tulkinnoista, niin sitten kyse on siitä että puhumme eri kieliä.
Ja sitä en usko.
Sari: "Kyllä minusta toisen miehisiin tai naisellisiin ominaisuuksiin tarttuminen (olipa se sitten fyysistä tai sanallista) on aina tulenarkaa."
En puhunutkaan siitä että puututaan toisen miehisiin tai naisisiin ominaisuuksiin. Ongelma on se, että kaiken voi käsittää väärin, kieli, varsinkin puhuttu kieli, on mitä epätarkin ja tulkinnoille alttein kommunikaatioväline. Ja me huomaamattamme tulkitsemme toisen ihmisen elekieltä ja äänensävyä ja usein naisten tulkinta jonkun miehen puheista on aivan eri kuin mitä minun tulkintani on.
Sillä naiset (Olin kirjoittaa jotkut naiset, mutta koska miehistä puhutaan yhtenä homogeenisenä yksikkönä, niin yritänpä muistaa puhua naisista samoin) kuuntelevat keskustelua sillä korvalla että yrittävät erottaa vähättelyä tai häirintää.
Keskustelu on aina pirun moninmutkainen (Hyi helvetti, nyt on käytettävä kirosanaa:) prosessi.
Kuten mainitsin, jo se että kommentoin toisen, sattumalta naissukupuoleen kuuluvan, ihmisen (Joka muuten itse jatkuvasti katsoi asiakseen julkisesti vittuilla minulle minun ominaispiirteistäni) äänekkyyttä ja tapaa vallata koko keskustelu itselleen käsitti hän (Tarkoitushakuisesti) sen olevan häirintää.
Tosin ko. tapaus on ainoa kerta kun moista olen kohdannut, mutta helvetti, äkkiäkös tässä sen yleistää naisten tavaksi toimia...
Iines:
VastaaPoistaMinä en ole ajatellut sitä, että mieheni ns. pukee vaan olen ollut välinpitämätön pukemisestani ja ulkoisesta olemuksestani aika pitkään. Lapseni sen kertoi miten asia oli ollut: Se oli totta, että mieheni sanoi, että ostetaan sinulle vaatteita. Osittain se johtuu siitä, että olen ollut masentunut koska elämä esti aina kun minun piti näyttää ja estämiset (x potenssiin) meinasivat tappaa minut samalla kun ne ravitsi sadismia muille. Tämäkin hirvittävä kehä oli minulle uusi ja outo ja jäin siihen kunnes senkin sitten näin. Minä siis en päässyt omasta pahasta kehästä ulos: lihoin koska olin onneton ja olin onneton koska lihoin. Olen ollut kaunis ja minun naisellisuus on ollut todellista naisellisuutta; pehmeyttä ja empatiaa eikä mitään päälleliimattua naisen kuvaa. Olen siis 100% nainen ja siksi myös vaikutan taustalta enkä omia kasvojani korostaen. E. Levinas kertoo naisen ja miehen hahmosita eettisin merkein. Toisaalta luin kyllä Levinastakin oman identiteettini jälkeen eli en ottanut häneltä mitään ns. ohjeita mutta tajusin taas hieman lisää itsestäni miten olin toiminut ja miksi. Minä siis olen nainen, ja projisointi käy minultakin kuten muilta: katson jotain joka on ihanteissani ja se on ollut totuus. Mutta minkänäköinen on totuus? Sitä en tiedä, mutta kuvittelen sen olevan siinä balanssissa mistä Platon ja Aristoteles puhui. Pitää olla androgyynimäistä otetta vaikka todellisuudessa ON nainen tai ON mies.
Tästä syystä reipas vaatetus ei ole tuntunut väärältä, jokseenkin minä olen nyt ruvennut kärsimään koska haluaisin olla myös naisena ihailtu mitä en ole. Naisetk, jotka myyvät vaatteita sanovat aina kun olen pukukopissa, että minussa on edellen runsaasti kauniita naisen muotoja, joita ei pitäisi peittää.
Mieheni ei ihaile minua, päinvastoin mielummin. Hän rakastaa minua mutta miten hän rakastaakaan? Se on kysymys jota en voi vastata.
Hän ehkä haluaa omistaa minut (kontrolloida lähinnä) ja tämä omistajuus ei jaa mitään tässä suhteessa (ks. Järveläisen blogi mimesiksestä) vaan ehkä rikkoo? Sellainen tunne on minulle enemmän todellinen kuin se, että kyse olisi pelkästä tyyliseikasta.
Samalla minun hieman tukeva henkilöhahmoni on sopivampi suorissa ja reippaissa vaatteissa sillä minun mies joka rakasti takapuoleni kaunista naisellista linjaa ennen, nauraa sille nyt. Hän siis parjaa sitä ominaisuutta mistä hän sai suurimmat kicksit nuorempana, ja ehkä se on sitä että on paska vanheta? Ei siis ole vain minun asia tämä pukeutumisen ihanne tai sopivuus.
Tämä ei ole siis ollut ainakaan kauhean tietoista vaan pikemminkin alitajuntaista ja enkä minä ole kapinoinut. Olen saanut huippulaatuisia vaatteita, kyse ei ole siis tyylivirheistä vaan lähinnä ihanteet/kateudet jotka ovat liikkuneet.
Anteeksi vaan jos joku sellainen lukee, joka voisi ottaa nokkiinsa: tämä ei ole kritiikki kenellekään mistään.
HG,
VastaaPoistaymmärrän! Ihailen kirkkauttasi nähdä ja kuvata itsesi kaiken härdellin keskellä. Olet puhaltanut myös miehesi eloon, niin että "kirjailijan" uteliaisuuteni tyydyttyy. Toivottavasti et pahastu että sanon näin, sillä vaikka sanon näin, olet lihaa ja verta, todellinen persoona, jonka kanssa olisi hienoa saada keskustella, ei mitenkään tieteellisesti eikä siteeraten, vaan ihan vaan nokikkain. (Siis minähän en pysty keskustelemaan pitkään... mutta haaveilen silti keskusteluista kiinnostavien persoonien kanssa.:) - Tämä kaikki siis ihan retorisesti vaan todettuna.
Kuin myös. :D realzara@gmail.com
VastaaPoistaTattis! :D
VastaaPoista