Tyttöjen vähättelystä eli eufemistisesta pedofiliasta

Kävin allekirjoittamassa Ilta-Sanomien vetoomuksen pahoinpideltyjen pikkutyttöjen puolesta. Muitakin raiskattuja vetoomus toki koskee, ja kaikille heille toivon inhimillistä oikeutta, vihdoinkin. Pienet tytöt ovat kuitenkin lähinnä sydäntäni, koska he ovat lintusia, heikoimmat kaikista ihmisistä.

Joka puolellahan käydään nyt keskustelua lepsuista raiskaustuomioista, eikä kenenkään järkeen mahdu, että Suomessa saa kirkon poltosta kuuden vuoden linnakakun, kun taas pikkutytön raiskaamisesta muutaman kuukauden ehdollista. Bensavarkaudestakin saa ehdottoman tuomion! Lapsen alapään verille repijä saa jatkaa kotona asumistaan kaikessa rauhassa, kenenkään tietämättä, että talossa asuu väkivaltainen mies. Mikä ero on muuten raiskauksella ja muiden kulttuurien tyttöjen silpomisella, jota niin paheksutaan, ja joka on kielletty Suomessa vankilatuomion uhalla? Miksi suomalaistyttöä saa silpoa niin vähäisin seuraamuksin?

Pahoinpitelyhän raiskaus aina on, siinäkin tapauksessa jossa lapselta jo on riistetty minuus ja lapsi ei muuta osaa kuin levittää jalkansa isän tai muun ison miehen tulla. Tänäisessä Helsingin Sanomissa nimittäin toimittaja Riitta Vainio ihmettelee kolumnissaan, miksi pahoinpitelyä nimitetään hyväksikäytöksi, koska siinä ei ole uhrin kannalta mitään eroottista, ei mitään seksuaalista tai kiihottavaa, kuten raiskaajat ja ehkä jotkut miehetkin (mieslainsäätäjät, mieskansanedustajat ja miesoikeusoppineet?) kuvittelevat. Pahoinpitely ei kai katso sitä, kohdistuuko se yläpäähän vai alapäähän. Lainsäädännössä teko kuitenkin määritetään rikollisesta käsin hyväksikäytöksi, ja oikeudessa peruukkipäät pohtivat jopa sitä, missä määrin uhri antoi käytöksellään syytä miehen tekoon.

Vuosi pari sitten sitten käytiin kiivasta keskustelua tapauksesta "Timpe". Nuorten ohjelmien radio- ja tv-juontaja Timo Timpe Salonen tuomittiin ehdolliseen - tietenkin - hänen käytettyään seksuaalisesti hyväkseen kahta alaikäistä tyttöä, jotka nostivat syytteen Salosta vastaan. Jopa muuten täyspäisiltä tuntuneet mieskeskustelijat mm. Nyt.fi-keskustelupalstalla syyllistivät lähes poikkeuksetta alaikäiset tytöt Timo Salosen viettelystä. He näkivät Salosen selkeästi oikeudenkäytön uhrina, jota tytöt käyttivät hyväkseen, koska tämä oli julkisuuden henkilö. Oikeuteen veto oli tyttöjen kosto. Keskustelijoilla ei tuntunut olevan tietämystä tytöistä tai yleensä naisen sielunelämästä alkuunkaan. Ikään kuin nuori tyttö haluaisi joutua silmätikuksi tai julkisuuteen sen vuoksi, että lähes kolmikymppinen on koskenut häneen seksuaalisesti! Tällaista asiaahan ei kerrottaisi edes vanhemmille, ja nyt tytöt julkistivat asian tietenkin heillekin. Mitään vikaa eivät keskustelijat nähneet alaikäisten hyväksikäytössä, koska eihän mies nyt voi erottaa nykyajan kypsän näköisistä tytöistä, kuka on alaikäinen, kuka ei. Jos tulevat ja nykyiset lainsäätäjätkin ajattelevat näin, on raiskaajilla ja lasten paneskelijoilla totisesti lisääntyvät markkinat.

HS:ien toimittaja Riitta Vainio kiinnitti artikkelissaan huomiota myös sanan pedofiili etymologiaan. Fiili-sanahan tulee kreikan sanasta filein, joka merkitsee rakastaa, olla ystävä. Alkuunhan puhuttiin homofiileistäkin. Voi varmaan kysyä, johtaako pedofiilisanan kehitys samoja juuria pitkin siihen, että aletaan puhua pedoseksuaaleista ikään kuin hyväksyttynä seksuaalisuuden muotona?

Jos minulta kysytään, pedofiili olkoon mediassakin aina raiskaaja ja pahoinpitelijä, ei hyväksikäyttäjä eikä pedofiili. Eihän murtovaraskaan ole hyväksikäyttäjä, vaikka anastaa toiselta jotakin. Pehmokielestä eli eufemistisesta ilmaisusta tulee luopua, jotta rikosta voidaan nimittää oikealla nimellään ja määrittää tuomio todellisen teon eikä mielikuvien pohjalta.

(Maalaus Gretchen Ryan)

PS Kannattaa vilkaista taiteilijan linkki. Siellä on puhuttelevia tyttöjen kuvia, jotka avautuvat pikkuruutua klikkaamalla.