Älä silmä pieni katso mitä vain

" Emme ota kantaa ohjelman sisältöön, emmekä halua tuomita ihmisiä, jotka sitä katsovat."

Big Brother –ohjelmalle on tyypillistä se, että sitä ei katso kukaan, mutta kaikilla on siitä mielipide. Etenkin älymystöllä.

Aivan viimeksi Big Brotheria arvioi kriitikko Outi Nyytäjä (HS 27.9.99), ja häntä ennen painavan sanansa ohjelmasta ovat sanoneet mm. kirjailija Kaarina Hazard, tohtori Veijo Hietala ja filosofi Tuomas Nevanlinna.

Yhteistä mainituille henkilöille on se, että kukaan ei halua olla varsinaisissa tekemisissä ohjelman kanssa, mutta kuitenkin he ovat kiinnittäneet ohjelmaan julkisesti huomiota esittämällä siitä arvioitaan. Tämän tason tutkijoilla tutkiminen vaatii luonnollisesti perusteellisen ohjelmaan paneutumisen, sillä tohtoristasolla ei esitetä huteja.

Niinpä nämä korkeakulttuurin ja tieteen edustajat tietävätkin ohjelmasta kaiken, jopa enemmän kuin minä, joka sentään seurailen ohjelmaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti, silkasta uteliaisuudesta nuorten maailmaa kohtaan – talon asukkaat muistuttavat opiskelijoitani ja tuovat mieleen iloisia hetkiä työelämäni ajoilta. Mikähän nämä kulttuurihenkilöt on sitten siivittänyt tällaisiin vastentahtoisiin ohjelmatutkimuksiin, joiden tulosten ulospurskautus tapahtuu nikotellen?

Tämä joukko muuten jopa ennustelee, mitä ohjelmassa seuraavaksi tapahtuu (Hazard: homorakkauden täyttymys). Miten ihmeessä Kaarina Hazard voi laatia tämän prognoosin, kun hän ei kerran seuraa ohjelmaa eikä halua olla sen kanssa missään tekemisissä? Ja mikä on saanut sekä Tuomas Nevanlinnan että Veijo Hietalan jopa itsekin tuohon taloon kokeilemaan samaa kuin teiniasukit, joista Nevanlinna laati pitkän analyysin HS:ien syyskuun kuukausiliitteeseen?

Tässähän menee ihan hämilleen, kun kulttuuripersoonat antavat ymmärtää, että sanoutuvat visusti irti ohjelmasta, jota ovat hartaudella analysoineet. Vai onko se vaan niin, että rahvaalle pitää selittää, kun ne eivät muuten ymmärrä. Älä silmä pieni katso mitä vain. Tutkija tekee sen sinun puolestasi.

Toisaalta siiten taas Nevanlinna sanookin, että ohjelmia passaa kyllä katsoa. Ohjelmien korkeakulttuurisen moralisoiva sävy juontaa nimittäin juurensa eliitin nikottelusta, siitä, että televisio rantautui Suomeen työväenluokan, ei älymystön, kautta.

Onko tämä siis ymmärrettävä niin, että eliitti alkaa olla polvillaan BB:n edessä, kunhan on ensin pessyt kätensä tutkimuksilla ja selittänyt rahvaalle sen, että kyllä kuka vaan voi ohjelmaa katsoa, ja vieläpä juuri sellaisella (luenta)tavalla kuin itse haluaa - samastuen, ironisoiden, myötäeläen, analysoiden, peilaten, torjuen, projisoiden…? Ettäs tiedätte.

Minä päätin valita täksi illaksi projisioinnin tai refleksoinnin.