Ensimmäistä kertaa elämässäni en tiennyt vaalipaikalle astuessani, ketä äänestäisin. En tosin tiennyt, että juuri minun ääneni tulisi osaltaan aiheuttamaan demarihävikkiä valtakunnan tasolla. Tosin Urpilainen puhuu torjuntavoitosta, mutta on päivänselvää, että kyseinen sumutusnimitys on tappion eufemismi.Valintani vaikeuden aiheutti se, että entisenä hippinä olen nyttemmin päätynyt siihen ajatuskuvioon, että vanhoissa lahtaritaisteluhaudoissa edelleen makaava kumityöntekijä ei osaa ajaa niitä asioita, joita pidän tärkeinä yhteiskunnassa ja globaalistikin.
Pikkukaupungin työläiset eivät ole koskaan puhuneet muusta kuin rahasta ja palkasta, jota he saavat liian vähän raskaan työnsä vastineeksi. Yleensäkin he puhuvat siitä kaikesta, mitä vastaan tulee taistella. En ole kuullut heidän suustaan sanaakaan siitä, minkä muun puolesta tulisi taistella kuin rahan. Kuitenkin pikkukaupungin työläisilläkin on hyvät olot, omat talot, omat kulkuvälineet, etelänmatkailu hollillaan - toisin kuin esimerkiksi minulla, jolla ei läheskään aina ole varaa matkustaa Thaimaahan tai Kanarialle.
Ja muita kuin kumityöntekijää pidemmälle koulutettuja henkilöitä ei Pikkukaupungin vasemmistolistoilla juurikaan ole. Sosiaalidemokraattienkaan listoilta ei koulutusta juuri löydy jotakin perushoitajaa lukuunottamatta. On totisesti vaikea äänestää palkastaan marisevaa ihmistä, joka ei ole viitsinyt itseään kouluttaa maassa, jossa ilmainen ja korkeakin koulutus on kaikkien tarjolla. Elän edelleen siinä luulossa, että koulutus luo tietoa ja kouluttamattomuus on tulppa laajemmalle ajattelulle. Ei tietenkään kategorisesti, mutta ilmiönä.
Isoissa kaupungeissa tilanne on erilainen. Niiden vasemmistovaltuustoihin on pyrkimässä myös ajattelijoita, kulttuuri-ihmisiä, jotka puhuvat myös ihmisyydestä, ei yksin rahasta ja kaikille yhtä paljon -periaatteesta. En muutoinkaan ole enää varma siitä, onko tasajako kaikessa inhimillistä vai ei. Tässä tulevat vastaan ikuisuuskymykset (vai ovatko ne lopultakaan ikuisuuskysmyksiä?) siitä, onko huono-osaisuus aina uhriutta ja hyvinvointi ahneutta. Joskus tuntuu nimittäin siltä, että köyhyys voi olla myös itsekkyyttä ja hyvinvointi taas itsensä uhraamista. Kuka sitten lopulta on hyvinvoiva, kun sitä ei voi katsoa kaivosta eikä rahapussin pohjalta?
Astellessani vaalipaikalle mielessäni oli kyllä tietty äänestysstrategia, sillä olin päättänyt piirtää ympyrän sisään protestiäänen ja kirjoittaa lappuun "ääni vihreille". Pikkukaupungissa ei nimittäin ole koskaan ollut ainoatakaan vihreää edes tarjolla. En kuitenkaan kirjoittanut protestiääntä, vaan tutkin kopissa lyijykynä kädessä vielä listaa, ja löysin viime tipassa sieltä naisen, joka on käsitykseni mukaan vähintään keski-ikäinen, kenties jo eläkkeen kynnyksellä, ja joka mitä ilmeisimmin kirjoittaa jopa työkseen. Heureka!
Puolue oli kyllä sellainen, jota en ole koskaan ennen äänestänyt, mutta siitä viis, kysehän oli vain valtuustopaikasta, ei eduskuntavaalista. Kirjoittava ihminen ei voi olla paha valinta, sillä se joka osaa kirjoittaa, osaa myös ajatella, sillä kirjoittaminen on ajattelun ortografiaa.
Häpeäkseni myönnän kyllä, etten tiedä yhtään, mitä asioita kyseinen nainen ajaa, koska hän on taajaman ulkopuolelta ja kirjoittaa muualla kuin Pikkukaupungissa. Mutta tilanne oli siis se, että tämä nainen oli suurin osumani listoilta, joiden ehdokkaista yksikään ei ole koskaan puhunut ihmisyydestä, pienestä ihmisestä eikä eettisistä arvoista eikä edes kulttuurista tai ilmasto-ongelmasta muista globaaleista aiheista puhumattakaan. Täällä puhutaan maaseudun hyvinvoinnista isäntien näkökulmasta, elinkeinoelämän turvaamisesta yrittäjien näkökulmasta ja terveyspalvelujen keskittämisestä isompiin kuntiin säästöjen avulla.
Tällainen tapahtuma oli siis varsin poikkeuksellinen äänestysreissuni ja pohdintani siihen johtaneista syistä. Taidan olla nykyään poliittinen etsikko! Tai sitten itsenäinen ajattelija.
(Kuvassa venäläisen kaupallisen alan oppikirjan takakansi)
Alla vielä puheenjohtaja Jutta Urpilaisen sanoman ydin: Aivan aluksi...
Varsin itsenäinen ajattelija olet. Fiksuus vielä kaupan päälle!
VastaaPoistaIisi
Politiikka on pelkkä retoriikka sillä kaikki sen jo tajuavat, etteivät politikot tee muuta kuin siirtävät puiston penkkejä ja löy kumileimoja muiden päättämiin asioihin. Niin miksi siis vaivautua? Minä annoin ääneni tyttäreni koulukaverille joka nuorena lähti mukaan. Mutta se, että menikö se minne puolueeseen ei ollut juuri merkitystä; samalla olen sitä mieltä, että se, että PS voitti noinkin paljon tietää sanoa sen, että olen varmasti aivan oikeassa. Myöntäminen taitaa vaan kestää niin monta vuotta, että se, miksi me Suomea ymmärrettiin meni jo. Tänne muuttaa pian heinäsirkkoja oikein sankoin voimin ja he tulevat rahalla ja rahan voimalla; eivät siis köyhinä ja ilman koulutusta. Kyse on vain sitten siitä, minne me muutamme kun aika on kypsä. Ehkä saamelaiset saavat lisää kavereita tai sitten jäämme länsisuomeen koska senkin aika on laskettu (mikäli vedenpinnan arvioidaan nousevan ilmastonmuutoksesta Suomesta ei ole kuin Pohjoinen jäljellä...)
VastaaPoistamutta niin pitkälle ei tarvitse vielä miettiä. Saisivat nuo lappalaiset takaisin omat etunsa: olisivat yhtäkkiä ns. etelässä.
:) valot ja varjot ovat Jumalan hanskassa; me pienet ja tyhmät jäämme tänne miettimään miksi emme ole suuria ja rikkaita -
sitä voi miettiä.
:) älä poista, joku muukin voi lukea
Kiitos Iisi!
VastaaPoistaHG, äläpäs nyt heittäydy marttyyriksi. Tiedät oikein hyvin, etten harrasta sensuuria enkä poista kirjoituksia, koska jo ammattini ja tutkintoni puolesta tietenkin kannatan täydellistä sananvapautta.
Henkilökohtaisuuksiin menevät ilkeämieliset kalvamiset tietenkin poistan, koska uskon että myös lukijat kiusaantuvat niistä. Blogi ei ole huussi.
Enpä malta olla toteamatta keskustelun ilmeiseksi lopuksi, että ihmetyttää puoluejohtajien käsitykset siitä, miten vaalitappiot tai menestykset johtuisivat puolueen tekemästä vaalikampanjasta.
VastaaPoistaKokoomuksen vaalikampanjaa kiitellään, demareitten ja keskustan moititaan. Tästä vedetään sitten suora linja vaalituloksiin. Ikään kuin kampanjointi aiheuttaisi sitä tai tätä. Ihmisethän ovat aina nauraneet vaalipuheita ja he ovat kyllä jättäneet nämä fraasit omaan arvoonsa.
Voi kuule, kampanjoinnissa on mukana monenlaisia aktiivisia ihmisiä, jotka tekevät paljon muutakin kuin keittelevät kahvia epämääräisissä vaalikahviloissa tai olisivat edes itse ehdolla. Puoluenuoret järjestävät keskustelupaneeleita kouluihin, kiertävät maakunnissa tutustumassa eri kuntien valtuustotyöhön ja keskustelemassa politiikasta. Ja se on vain nuorten osuus, vanhemmat tekevät aivan yhtälailla asioita.
VastaaPoistaKyllähän ihmiset naureskelevat mainoksillekin, mutta se vaikuttaa silti ostopäätöksiin. Näkyvyys kannattaa aina, ja jos se on vielä positiivista, niin vieläkin parempi. Millähän muulla tavalla ihmisiin saa kontaktia kuin kiertämällä heitä tapaamassa?
Vaikuttaahan moni muukin asia puolueen kannatukseen kuin pelkkä kampanjointi, mutta ei sitä kannata noin väheksyäkään.
Annikki, toki tiedän sen taustatyön, jota jokainen puolue tekee. Näkyvissä oleva kampanjahan on vain jäävuoren huippu - kuten kaikissa muissakin markkinointitapahtumissa.
VastaaPoistaEn silti osaa nähdä vaalimenestyksiä ja tappioita siinä määrin yks yhteen kampanjoista johtuviksi kuin puoluejohtajat nyt esittävät. "Meillä oli hyvä/huono kampanja", on ollut sekä Heinäluoman, Urpilaisen, Soinin, Kataisen selitys puolueen vaalimenestystilanteeseen. Ei valtaosa ihmisistä ole kampanjoiden vietävissä, vaikka seuraakin esimerkiksi vaaalikeskusteluja, kuten meikäläinen. Kyllä syyt menestykseen ovat muualla kuin kampanjassa. Kokoomuksen menestystähän ennakoitiin jo ennen ensimmäistäkään kampanjaa, samoin perussuomalaisten. Samoin Keskustan häviö oli lähes tähtiin kirjoitettu. Tappioiden ja voittojen määrälliset arvot vain olivat yllätyksiä.
Arvelisin, että kampanjointi tehoaa lähinnä epävarmoihin äänestäjiin, joita toki lienee melkoinen määrä.
Kenelläkään ei ole koskaan ollut omasta mielestään huonoa kampanjaa. Se on vain osoittautunut sellaiseksi joskus.
VastaaPoistaAivan lopuksi haluan kiittää rouva puheenjohtajaa, alustajia ja näin siirtyä elämässäni eteenpäin.
VastaaPoistaSedis, SDP:n ex-pj Eero Heinäluoma tosin arvioi demarien nyt käydyn kampanjan huonoksi ja Kokoomuksen hyväksi, eilisessä Helsingin Sanomissa. Tosin Heinäluoma on entinen, mikä selittänee osittain "selkäänpuukotusta".
VastaaPoistaKampanjaa on turvallisempaa syyttää kuin tekoja.
VastaaPoistaMinusta kaikki kampanjat olivat tasaisen mitäänsanomatonta mielikuvamainontaa - siis jos puhutaan sloganeista, julisteista jne. Tulee melkein mieleen Eton runo suomalaisesta, jota ei erota toisesta suomalaisesta kuin poliisi ja kuolema. Ei mielestäni äänestäjäkään noiden em. kampanjatuotteiden perusteella.
Siitä mitä Annikki kirjoitti, en tiedä mitään, kun en osallistunut. On jo vuosikymmenten aikana kypsyneet mielikuvat. Mutta ne mielikuvat, jotka pelkän mainonnan kautta nyt syntyivät, ovat seuraavalla nelivuotiskaudella kovalla koetuksella.
Minusta siis vaalikampanjoihin pätee juuri sama kuin mainoksiin yleensäkin, ja älykäs ihminen ei valitse kampanjan perusteella yhtään mitään. Eihän mainoksiinkaan uskota. Miksi sitten kampaanjaan? Kampanja on aina ja ikuisesti pelkkää mainosta ja markkinointia, ja sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
VastaaPoistaKampanjat hitsaavat kampanjoivat henkilöt yhteen. Yhdessä paleleminen on aina tehokasta.
VastaaPoistaNäkymättömyys on vielä pahempi vaihtoehto kuin epäonnistunut kampanja.
Siksikään Iineksen teesiä ei voi lukea loppuun asti.
No juu, tai ei. Näkyminenkin on kaksipiippuinen juttu, sillä näkyä voi muutenkin kuin perinteisin tekemällä tehdyin markkinointistrategioin.
VastaaPoistaJollei näy kautta vuoden oman puolueen ohjelmalla, joutaakin unohduksen suohon.
Tahtoisin nähdä, mitä tapahtuu puolueelle, joka ilmoittaa luopuvansa vaalikampanjoinnista ja luovuttavansa siihen varatut rahat nuorten mielenterveystyöhön tai x:ään. Puolue osallistuisi vain pyydettyihin keskusteluihin valtakunnan tasolla ja toki kunnissakin. Nuo papukaijamaiset etukäteen mietityt lauseetkin jäisivät pienemmälle, kun otettaisiin sieltä puolueen kontista, mitä siellä nyt on aina ollut ja ilmeisesti on aina oleva. Ei takkia sovi kääntää vaaleja varten.
"On totisesti vaikea äänestää palkastaan marisevaa ihmistä, joka ei ole viitsinyt itseään kouluttaa maassa, jossa ilmainen ja korkeakin koulutus on kaikkien tarjolla."
VastaaPoistaTuota... mitä se koulutus siihen palkkaan liittyy? Korkeakoulutetuthan ovat pienipalkkaisia?
Riippuu marisian iästä, esim. vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta koulutukseen (Isäni tosin opiskeli työn ohessa, mikä tarkoitti neljän vuoden ajan 14-16 tuntista "työ"päivää 6 päivää viikossa + tentteihin yms. lukeminen).
"Elän edelleen siinä luulossa, että koulutus luo tietoa ja kouluttamattomuus on tulppa laajemmalle ajattelulle."
Mikäli tarkoitat koulutuksella oppilaitoksissa tapahtuvaa koulutusta niin sanoisin että elät harhaluulon vallassa.
(korkea)koulutuksen suhteen olen vähän samoilla linjoilla kuin Frank Zappa:
"If you want to get laid, go to college. If you want an education, go to the library."
Olen työskennellyt kouluttamattomien ja korkeakoulutettujen kanssa ja molemmissa on yhtä paljon uutta luovia ja laajempaan ajatteluun kykeneviä ihmisiä.
Korkeakoulutetuilla tuntuu olevan kuvitelma siitä kuinka he ovat älykkäitä, luovia ja sivistyneitä.
Ei sivistys ole pelkästään tietoa, vaikka tieto osa sivistystä onkin. Jollei kykene omaehtoiseen luovaan ajatteluun on korkeastikin koulutettu vain vanhanaikainen nitisevä nauhuri, ei sivistynyt.
Ja ikäväkseni olen joutunut toteamaan että korkeakoulutetuista suurin osa on vain nauhureita, ei "laajempaan ajatteluun kykeneviä."
Sitä paitsi, kouluttamattomuuskin on suhteellinen käsite, oliko esim. Pentti Haanpää koulutettu vaiko kouluttamaton ihminen?
Muistaakseni Haanpää jätti kansakoulun kesken ja kouluttamattomuudestaan huolimatta hän kykeni laajempaan ajatteluun kuin hänet marginaaliin työntäneet korkeasti koulutetut idiootit. (Ilmari Hurja taisi muuten mainita jotenkin niin että mikäli Haanpää olisi käynyt kouluja olisi siinä mennyt hyvä mies (kirjailija) pilalle. Itse sanoisin ettei herrojen kanssa kannata lähteä marjastamaan. Mitään en elämässäni - en edes huumesekoilujani - ole katunut niin paljon kuin turhia opintojani)
On vain korkeastikoulutettujen harhakuvitelmaa etteivät kouluttamattomat kykene laajempaan ajatteluun, tällä tavoin ajatellessaan korkeastikoulutetut voivat tuntea heitä lohduttavaa ylemmyyttä, mikä nykyaikana vain korostuu kun koulutetut ovat huomanneet ettei koulutus takaa hyväpalkkaista työtä, oikeastaan päin vastoin.
(BTW: Täällä Vantaalla oli Vasemmistoliitollakin korkeastikoulutettuja ehdokkaita)
Muuten, jos yliopistojen opettajat ja muut professorinplantut haluaisivat sivistää kansaa (mitä he eivät halua tehdä) niin he julkaisisivat kaiken opetusmateriaalin julkisesti netissä katsottavaksi ja luettavaksi.
VastaaPoistaTällöin nekin jotka eivät jaksa päntätä hetken päästä unohdettavakseen turhaa tietoa päästäkseen yliopistoon opiskelijaksi voisivat opiskella itsekseen ja heille tulisi tietenkin järjestää mahdollisuus osallistua tentteihin. (Tämä ei muuten ole katkeran tilitystä, minä ikävä kyllä olen opiskellut noissakin opinahjoissa)
Minä siis katson että kaikki yliopistoissa jaettava tieto tulisi sellaisenaan julkaista ilmaiseksi vähintäinkin netissä.
Siis kaikki, ei vain 20-30%:ia kuten nyt tapahtuu.
(Ai niin, anteeksi tyhmyyteni, unohdin ettei yliopistojen ja korkeakoulujen tarkoitus olekaan sivistää kansaa.)
Ei, niitten tarkoitus on vedättää sillä lailla, että kiusataan formaatin osalta ja varastetaan itse niin taitavasti kun vaan voi. Ja tiedämmehän, että rikollisjärjestöissä on yhteenkuuluvuuden tunne suurin ja kirkoissa se on pienin. Joten; sivistys on aina temppu; jos onnistuu pääsemään vahtien ohi voi olla, että vahingossa sivistyy ja joutuu pois pelistä.
VastaaPoistaMiten se lastenloru meni? Entten tentten...
Empien, tenttien - olet sinä pelistä pois pummm
1. "On totisesti vaikea äänestää palkastaan marisevaa ihmistä, joka ei ole viitsinyt itseään kouluttaa maassa, jossa ilmainen ja korkeakin koulutus on kaikkien tarjolla." (iines)
VastaaPoistaTuota... mitä se koulutus siihen palkkaan liittyy? Korkeakoulutetuthan ovat pienipalkkaisia? (johannes)
No eivät ole kategorisesti pienipalkkaisia, vaan kyllä koulutus on kuitenkin porras myös hyvinpalkattuihin töihin ja virkoihin, joskin monella korkeakoulututella alalla maksetaan selkeästi liian pieniä palkkoja (kirjastonhoitajat, opettajat, museoihmiset, monet muut naisvaltaiset alat).
Olen puhunut valkokaulusköyhyydestä, ja korkeakoulutettujen köyhyyden minun ikäpolvessani aiheuttaa nähdäkseni se, ettei ollut a) syntymäperintöjä b) tilille talletettuja lapsilisiä tai muuta pesämunaa alkupotkuna opinnoille c) opintotukia, vaan runsaat henkilökohtaiset opintovelat, jotka valtiontakauksesta huolimatta piti ihan itse maksaa siitä pienehköstä alkupalkasta takaisin korkojen kera d) väärä ammatinvalinta - valitsi humanistisen tai jonkin muun ei-kaupallisen alan.
Sitä paitsi, Johannes, en tarkoittanut tällä nyt oikeastaan pelkkää rahaa, vaikka palkasta puhuinkin. Onhan työn mielekkyys sentään poikaa, ja jos on viitsinyt lukea itselleen kiinnostavan ammatin, ei aina viitsi rutista siitä pienestä palkastakaan.
2. "Elän edelleen siinä luulossa, että koulutus luo tietoa ja kouluttamattomuus on tulppa laajemmalle ajattelulle." (iines)
Mikäli tarkoitat koulutuksella oppilaitoksissa tapahtuvaa koulutusta niin sanoisin että elät harhaluulon vallassa. (johannes)
Katin kontit elän. On päivänselvää, että koulun harjoittamaa opetustyötä annetaan monella tavoin, hyvin ja huonosti, mutta sitä kuitenkin antavat ammattilaiset ja suureen tarpeeseen, usein täydelliseen mustaan aukkoon. Heidän arvostelemisensa on sallittua, mutta ei poista sitä totuutta, että koulu on edelleen sivistyksen kehto. Eikä tämä taas sulje pois sitä, että ihminen oppii toki muualtakin kuin koulusta ja opintojen avulla.
Johannes, sivistyksestä on tällä foorumilla keskusteltu ennenkin, ja kaikki olivat nimenomaan sitä mieltä, että sivistykseen kuuluu olennaisena osana sydämen sivistys ja elämän varrella hankittu tavalla tai toisella hankittu viisaus. Tieto ei siis toki ole samaa kuin sivistys, vaan tieto on väline sivistykseen.
Kuta pidemmälle ihminen kouluttaa itseään opintojen, omaehtoisen tiedonhaun ja uteliaisuuden, filosofioinnin, pohdiskelun, kokemusten, elävän vuorovaikutuksen myötä, sitä laajemmat sfäärit hänellä on ja sitä enemmän hän pystyy muille antamaan. Silloin voidaan kai jo puhua todellisesta sivistyksestä.