Aivan aluksi haluan kiittää kolmea naista, IinesJ:tä, Halo Efektiä ja Liisaa heidän minulle myöntämästään Arte y Pico -pokaalista, jonka pari juttua alempana sain myös Blogisiskolta. Tällöin annoin omat tunnustukseni viidelle naiselle Bella Ciaon sävelten myötä.
Kommenteissa mietin silloin sitä, pitäisikö minun myöntää tämä pysti myös miesskribenteille, vaikka tuolloin epäilin heidän visuaalista antiaan blogeissa. Rohkeitahan he ovat ja teräviä kynäilijöitä, mutta blogikodin sisustus on usein miehisen karua ja vaatimatonta.
Näiden kahden uuden pystin siivittämänä voisin siis poimia perustellusti muutaman miehen rysääni, palkitsemista varten, vaikken enää osallistu virallisesti tähän palkintojen kierrättämiseen, niin hauskaa kuin se olikin. Tässä viisi ihailuni kohdetta, viisi terävää miesskribenttiä:
Rauno Räsäsen sensuellit ja verenmakuiset tilitykset ja laajat esseet, joihin joskus liittyy näppärä kuva ja vielä näppärämpi sitaatti. Parhaimmillaan RR on mielestäni raadollisissa itsetilityksissään, kun hän unohtaa viittaukset lähdeteoksiin, jotka toki ovat osoitus miehen valtavasta lukeneisuudesta ja ilmeisestä omastakin filosofian aatemaailmasta. Vilpitön kunnioitukseni!
Loistavan puhalluksen pureva ja ketään kumartamaton satiiri ansaitsee ihailuni. Jollain sieluni tasolla yhdyn hyvin usein näihin molieremaisiin sivalluksiin ja tunnen, että minä se tässä ruoskaa heilutan eikä puhaltaja. Tällainen samaistumisen tunne on osoitus siitä, että kirjoittaja on tavoittanut sanoissaan jotain yleistä, koska olen tavallisen, melko yleisen ajatusmaailman haltija, rysänpitäjäksikin mainittu.
Karri Kokon runot hämmentävät kahtalaisella kauneudellaan: perinteisillä metaforilla, joita löytyy irrationaalisen, uuden kielen keskeltä. Kuvitus on, silloin harvoin kun sitä on, aivan omaa mekaanisluontoista iloitteluaan. En yleensä tee turhia reissuja tähän blogiin, ja monesti saan sieltä kotiinviemisiksi runon tai runokuvan kainalooni.
Tillman on uudehko tuttavuus, mutta saanut suvereenisti sijansa lukupiirissäni terävillä mutta ystävällishenkisillä havainnoillaan ympäröivästä yhteiskunnasta, ja koulumaailmasta, johon edelleen tunnen lukkarinrakkautta. Myös omaa persoonaa väläytellään hyväntuulisen ironisesti eikä kehua retostellen, mikä on monen miehen helmasynti blogimaailmassa.
Kootee kuvablogien puolelta saa viidennen pystini, selkeän puhdaslinjaisilla ja turhasta riisutuilla kuvillaan. Tämä mies saa pystin myös ystävällisestä, auliista ja asiallisesta kuvakommentoinnistaan ja osaamisensa jakamisesta. Pitkäaikaisimpia ja uskollisimpia blogiystäviäni! Kun yksi tulee ja jättää, Kootee pysyy.
Tekisi mieli jatkaa listaa muillakin blogirullassani olevilla miehillä, mm. Sediksellä, maalaisella, Idalla ja entisellä hyvällä nettiystävälläni, joita kutakin arvostan suuresti - mutta viisi oli määrä tuossa varsinaisessa tunnustuskisassakin. En linkkaa pystin kuvaa enkä kilpailun sääntöjä tähän, toistamiseen, sillä arvaan ja tiedän kyseisten kirjoittajien antavan piupaut meemeille ja muille kiertojutuille. Mutta arviot olivat kuitenkin tosissaan esitettyjä, ja halutessaan säännöt näkee tuosta alemmasta Bella Ciao -jutusta. Siellä on myös pystin kuva.
Kiitos sinulle pupu! Olen niin onnellinen, kun edes joku kehuu minua.
VastaaPoistaSinä itse olet viehko kuin ummullaan oleva ulpukka.
Äläs nyt Rauski, darling. Saan kohta jonkun kimppuuni, ja siitäkös riemu repeää. :) Mutta hauska vähän leikkiä, tosissaan.
VastaaPoistaHö, uusia miehiä rysässä vai? Ja RR tuli pyytää hellyyttä heti ekana. Mmm
VastaaPoistaniin ne pojat heti kun silmä välttää.
Iines - tiedät, että olen sinuun ihan pähkinöinä. Naisessa älykkyys ja salaperäisyys on seksikästä, joutuu tyytymään yhteen korvaan (syötävään) ja aavistukseen yhtä ihanista poskista, nenästä, silmistä, huulista, niskasta ...
VastaaPoistaTartut usein juuri niihin ajankohtaisiin aiheisiin, joihin minäkin olisin tahtonut tarttua. Käsittelet aiheita perusteellisesti ja oivaltavasti.
Kirjoittaja olet blogosfäärin parasta a-luokkaa, nautittava, mehevän sanaisa, laaja-alainen.
Johdat kommenttilootasi kuningattaren ottein, täysin suvereenina.
Eikä mikään aihe tunnu olevan sinulle tabu; arimpiakin aiheita hipaiset naisellisella positiivisella ja riuskalla otteellasi.
Voi hyvin ja päivitä usein, Iines hyvä
- Prospero
prospero
VastaaPoistaHuomautan sinulle ihan vain kollegiaalisella ystävyydellä ja mainiota aforistikkoa kunnioittaen, että iineksen toinen korva kuuluu minulle. Ehkä jopa molemmat...
Tästä tulee mielenkiintoista: kuka saa mitäkin osia iikusta vai iinuliksiko häntä nimittäisin.
Vai ruvetaanko pelaamaan pokkaa iineksestä. Vinner takes it all.
Ai niin. Mitä iines itse tähän sanoo..? Onhan hänellä yksi ääni. Mutta meitä kun on viisi miestä - 1 ääni per nuppi.
Edellinen päättely oli esimerkki sarjassa miehen logiikkaa, - joka muuten tällaisissa tapauksissa päättyy yleensä aina tappeluun samasta naisesta.
No - siitähän se Troijan sotakin alkoi - Helenasta.
Prospero, lämmin kiitos kannustuksesta, ja erityisesti kehotuksesta päivittää usein. Se oli innostavasti sanottu! Jokaisen pitäisi joskus saada lukea positiivisia asioita itsestään, olivat ne sitten ihan totta tai ei. Kiitos!
VastaaPoistaHG, joskus minusta tuntuu, että joku muu kokee minun rysääni kuin minä itse. :) Vaan - keskustelu on vapaa, jokaisella riittää annettavaa ja otettavaa. Niin se käy. Niin sen kuuluu ollakin.
Pullameininkiä;
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Korvapuusti
ja taustalla Puusti
http://www.habbo.fi/home/.-puusti-.
(huom. katso jalat)
Mutta Trojan sota saa olla ilman minuakin; nuo sotapäälliköt ovat liian beibejä koko remmi.
Kanelintuoksu on ainoa asia, josta voi vähän antaa pisteitä, ei muusta. Siinä sinulle puput RR.
Argghhh
Tillman kiittää ihanasta serenadista. Kiittää ja kumartaa nöyrästi myös pääsystä Iineksen viisikkoon.
VastaaPoistaTillmanille tämmöinen tapahtuma on melkein ainutkertaista. Tällä kertaa asian tekee miellyttäväksi erityisesti se, että tunnustus ei vaadi timanttien ja prenikoiden esille panoa. Semmoiselle olen ollut aina vähän vastahakoinen
On ollut ilo lukea myös Iineksen ajatuksia ja varsinkin on ollut ilo katsoa kuvia.
Tällä kertaa ihailin erityisesti serenadimiesten istuvia housuja. Mikä lantioleikkaus !!
Hyvää pyhämiestenpäivää sinne länsirannikolle !
Kiitos Tillman, ja hyvää pyhäinmiestenpäivää sinnekin. Ah, saisinpa vielä olla koulussa, niin minulla alkaisi nyt syysloma!
VastaaPoistaSamaa mieltä muuten noista serenadimiesten housuista. Kiinnitin niihin heti huomioni, kun katseeni etsiytyi kapellimestarina toimivan miehen hihojen lisäksi hänen väljään takamusleikkaukseensa. Ihanan korkea vyötärö! Olivatko miesten housut tosiaan ennen noin epäeroottisuudessaan eroottisia?
Kiitos Iines!
VastaaPoistaLyhyestä virsi kaunis.
Vihdoinkin sain Arte y Pico-pystin kiertämään. Ole hyvä ja hae yksi lisää hyllyysi!
VastaaPoistaNo voi tavaton! Kiitos, Liisa!
VastaaPoistaTässä on ihan pakko kertoa seuraava juttu:
VastaaPoistaAsuin koulutyttönä Iisalmessa jonkin aikaa Savonkadulla sijaitsevassa valkoisessa puutalossa.
Talossa oli pitkä punainen ulkorakennus, jossa jokaisella perheellä oli oma aitta ja halkoliiteri. Aitta oli yläkerrassa, ja sain sen kesähuoneekseni.
Löysin sieltä perintönä aikaisemmilta asukkailta sinikantisen vihkon, johon oli kirjoitettu selvällä koululaisen käsialalla laulujen sanoja. Siellä olivat mm Musta Rudolf ja Kuubalainen serenaadi.
Harmittaa, että se vihko ei ole enää tallessa. Vihkon kanteen oli kirjoittanut nimensä sen omistaja: Simo Juntunen. Hänet tunnetaan paremmin pakinoitsijanimellään Simppa, viimeksi Suomen Kuvalehden pakinoitsija.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_Juntunen
Mielenkiintoinen tarina, Anna! Kiitos, että tallensit sen tähän, sillä kyseessähän on pieni historiallinen dokumentti, tiedonsirpale, joka tekee osaltaan pakinoitsija Simpan kuvaa eläväksi. Harmi vaan, ettei vihko ole säilynyt.
VastaaPoistaNoita vanhoja lauluvihkoja on melko suruttomasti heitetty pois, ja niitä tapaa perikuntien huutokaupoissa ja erilaisilla kirpputoreilla. Itse ostan kaikki lauluvihot ja värssyvihot aina pois, talteen, sillä niitä on hauska lueskella ja miettiä kirjoittajan elämää. Minulla on mm. kalenteri, johon muuan mynämäkeläisperhe on merkinnyt talvisodan tapahtumia, merkintöjä pakkaskirkkaista öistä, jolloin pommikoneet tulivat ja pudottivat pommeja ym. Kalenterissa on myös lehmien astutustiedot ja hinnat sonnin palveluista.
Pidän hyvin pahana sitä, että en tässä arvostelulajissa ollut eka. Tuomaripeliä.
VastaaPoistaEn kuitenkaan suutu ;)
No leikkiä tahi ei, niin vapaa järjestys listassa vallitsee. Ja onpa niinkin, että lista elää koko ajan, uusia tulee aina silloin tällöin.
VastaaPoistaMinusta tällaiset listat ovat näennäisestä tarpeettomuudestaan huolimatta jopa tarpeellisia: ne edistävät bloginkirjoittajien yhteisöllisyyttä. Kukapa ei voisi kiistää sitä, että on peräti hauskaa havaita tulleensa mainituksi jonkun blogissa positiivisessa yhteydessä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNyt sinä Homo garrulus menet liian pitkälle. Sinä se kiusaaja olet. Minä en ole millään tavoin antanut sinulle aihetta harjoittamaasi sairaaseen kiusaamiseen.
VastaaPoistaSinä olet aiheuttanut sen, etten pysty enää kirjoittamaan tähän, enkä juuri kommentoimaankaan. Kuitenkin kirjoittaminen on ilmaisuni elinehto. Olen joutunut poistamaan tästäkin keskustelusta monta perätöntä solvausviestiäsi.
Minä en ymmärrä sinun enkä Kompostin harjoittamaa vainoa ollenkaan. Olen tunnistettu henkilö, ja mm. tyttäreni työtoveri lukee blogiani, samoin nimeni on muutaman blogiystävän ja muun lukijan tiedossa. Alan olla siis vakuuttunut siitä, että minua kohtaan harjoitettu henkilökohtaisuuksiin menevä vihablogin ylläpito ja sinun harjoittamasi vainomainen on paitsi eettisesti ala-arvoista myös juridisesti tuomittava teko, koska olen pitkän linjan tunnistettu bloggaaja.
Minä en ole koskaan tehnyt mitään tekoa enkä kirjoittanut yhtään tekstiä, joka antaisi teille kummallekaan aiheen tähän sairaaseen vainoamiseen.
Erikoisen törkeäksi ja suorastaan iljettäväksi minua vastaan kohdistettu kirjoittelunne tekee se, että olen puhevammainen henkilö, jonka kontaktit ovat nykyään paljolti tämän blogikirjoittelun varassa.
Puhevammainen? Jesus - halleluja.
VastaaPoistaMinä pyydän anteeksi loukkaukseni.
Niin juuri, puhumaan kykenemättömän henkilön kirjoittamisen estäminen on samaa kuin alaraajahalvaantuneen pyörätuolin kaataminen. Tai sokean kampittaminen.
VastaaPoistaEn minä ole sinua (!) estänyt: sinä olet minua.
VastaaPoistaKirjoita vaan, anna tulla. En minä kiellä sinua kirjoittamasta, sinä sen sijaan hyvin ylevästi kiellät vähän jokaista joka ei passaa armon rouvan (neidin) nenän asentoon passaamaan. Etkö näe kuka kaataa tuoleja täällä?
VastaaPoistaLopeta panettelusi, Homo garrulus.
VastaaPoistaMinä en ole koskaan kieltänyt ketään kirjoittamasta blogiini kommentteja, vaikka olenkin ollut eri mieltä asioista ja niistä on juteltu hyvin kiihkeästikin. Kieltoa ei taatusti löydy. Kaikesta näkyy, että nimenoman pidän leiskuvista keskusteluista, ja antaudun niihin innolla.
Jos poistan sinun tai ystäväsi Kompostin kirjoittamat persoonaani kohdistuvat törkeät haukkumiset ja nimittelyt omasta blogistani, niin se ei totisesti ole sinun kirjoittamisesi estämistä. Teillä on molemmilla omia blogeja montakin, joissa voitte kirjoittaa mitä tahdotte. Minä en sen sijaan hyökkäile blogiinne teitä haukkumaan enkä edes puolustautumaan, vaikka niissä sätitte minua minkä ehditte, te nilkit.
Ystäväsi Kompostin blogissa palataan tavan takaa minun persoonani reposteluun, johon sinä aktiivisesti yhdyt. Muutama päivä sitten siellä oli sinun kirjoituksesi, jossa paheksuit sitä, että joku antaa falskille ja typerälle Iinekselle pokaaleja. Perässä oli Kompostin kommenttikirjoitus, jossa hän epäili jälleen kerran ikävästi vihjaillen puhesairauttani psyykkiseksi sairaudeksi. Minusta tällainen kirjoittelu on raskasta kokea ja se täyttää juridisen perättömän lausuman ja herjauksen tunnusmerkit.
Puhesairauteni on puhtaasti neurologinen sairaus, kuten esimerkiksi MS-tauti tai Parkinsonin tauti, ja se on niille etäistä sukua. Sairaudellani on siis nimi, ja mm. tuttu bloggaaja Tiina Kaarela on blogissaan kirjoittanut ja minullekin maininnut, että hän sairastaa samaa diagnosoitua sairautta.
Myös Kompostin blogin + sinun narsistiksi nimittely on outoa, ja oma lähipiirini ja ystäväni eivät taatusti tunnistaisi minua tuosta määrittelystä. Olen luultavasti narsistin vastakohta – häpeän itseäni kaiken aikaa. Minä olen voimaton teidän kahden edessä, sillä olen tottunut pärjäämään asioissa puhumalla ja neuvotteluteitse. Olen antanut sinulle, Homo garrulus, lukuisia tilaisuuksia asialliseen keskusteluun, mutta sinä haukut minua joka kommentissasi ja muissakin blogeissa. En näe muuta keinoa kuin pyytää sinua poistumaan lopullisesti tästä blogistani.
Sinun mieleesi ei taida tulla, että joku voi pahoittaa mielensä sinun ilkeyksistäsi. Puhut siitä, miten sinua on kohdeltu lapsuudessa ja aikuisuudessakin väärin, mutta itse olet sokea oman käytöksesi suhteen. Juuri sinä olet se, joka kiusaa.
No voihan aikuiset.
VastaaPoistaEn nyt ymmärrä, onko siitä mitään hyötyä yrittää vedota kiusaajaan. Jos kommunikointi on vinksahtanutta, eikä kemiat käy yksiin, niin sitten eivät käy. Itse en jäisi mutalammikkoon vetämään köyttä ja huutamaan oikeutta, vaan astuisin lammikosta pois ja jättäisin kakkatunkion voittajan hurramaan yksinänsä.
Muilla on (muissa kuin poliisiasioissa tai väkivallassa) vain se valta, jonka heille antaa. Jos toisen antaa rajoittaa omaa elämää ja kirjoittamista, niin näin myöskin tapahtuu. Niin kauan kun laki ei tule vastaan, ei toista ihmistä voi pakottaa mihinkään, ei edes hyvään käytökseen. Eikä mitään voi tehdä kenenkään puolesta.
Itse sinun pitää itseäsi puolustaa, ja rajasi pitää. En näe mitään syytä, miksi tässä pitäisi kumpaakaan erikseen porukalla hiillostaa/arvostella tai mitään muutakaan. Ette tule toimeen, voi voi. Menkää elämässä eteenpäin.
Annikki,
VastaaPoistakäsityksesi vallasta on minusta hivenen ohut, sillä ei valtaa aina anneta, se voidaan myös ottaa, elleivät osapuolet nojaa samaan moraaliin. Asiaa ei voi siis tällöin nimittää vallan antamiseksi.
En kannata muutenkaan lyö takaisin -linjaa, sillä se on perin harvoin voitokas. Väkivalta on aina tappio, myös sanallinen.
Minusta on hyvä puhua ihmisen moraalista ja eettisestä käyttäytymisestä.
Oma puheeni Homo garrulukselle oli henkilökohtaiseksi tarkoitettu, enkä edes ajatellut että muut osallistuisivat keskusteluun - sallittua se toki on.
Samalla ilmeisesti halusin perustella muille ja itselleni, miksi minä sananvapauden puolustajana turvaudun sensurointiin jonkun kirjoittajan kohdalla. Kun panin asioita paperille, huomasin, että minulla on siihen täysi oikeus ilman että rajoitan kenenkään sananvapautta. Eihän tahallinen loukkaaminen mitään sananvapautta ole.
Niin tottakai saa poistaa ilkeät ja pahantahtoiset kommentit. Eikö se ollut perusteltu jo paljon aiemmin?
VastaaPoistaOnko tässä tapauksessa joku nyt ottanut joltakin pois valtaa? Ja kuinka? Vallan ottaminen on väkivaltaa, ja sitä voi vastustaa sitä paremmin mitä voimakkaampi on: psykologisesti tai fyysisesti. Laki suojaa tietyin osin heikompia, mutta siihen väliin jää laajoja alueita, joissa pitää itse pitää puolensa.
Valtapeleissä on kuitenkin aina kaksi osanottajaa. Ei ole aina selvästi uhria ja tekijää, varsinkaan näillä harmailla alueilla kuten mielipiteiden ja käsitysten vaihdossa.
Annikki, kysyt onko joku tässä nyt ottanut joltakulta pois valtaa. Hyvä kysymys, ja vastaan että on.
VastaaPoistaJos joku alkaa levittää minusta totuudenvastaista kuvaa, joka on jopa päinvastainen sen kuvan kanssa, joka minulla ja tuntemillani ihmisillä minusta on, se on väkivaltaa.
Jos joku esittää minun fyysistä sairauttani psyykkiseksi julkisessa mediassa, jota blogikin on, on se jo törkeää väkivaltaa.
Minulla ei ole aina mahdollisuutta oikaista tuota kuvaa, koska a) en huomaa sitä ajoissa b) en tahdo osallistua tämän tason bluffiin c) asian esittäjä riehaantuu asiaan puuttumisesta ja herjaa entistä pahemmin.
Puhut mielipiteiden ja käsitysten vaihdosta, ettei tässä kuviossa olisi aina uhria ja tekijää. No ei näissä olekaan.
Näissä minun tapauksissani on kyllä menty pois asioista suoraan henkilökohtaisuuksiin ja persoonani nimittelyyn.
Haluan lopuksi todeta, että ennustukseni ylempänä osui toteen:
VastaaPoistaÄläs nyt Rauski, darling. Saan kohta jonkun kimppuuni, ja siitäkös riemu repeää. :) Mutta hauska vähän leikkiä, tosissaan.
Minä kuuntelen nyt Kuubalaisen serenadin uudelleen ja nostan vielä kerran maljani (vihreää teetä) kaikille päreessä mainituille miehille!
Eteenpäin, sanoi akka lumessa.
Iines,
VastaaPoistapoista kaikki (!) loukkaavat viestit. Älä anna kenenkään vainota itseäsi.
Ystävyydellä
lukija
Outoa, miten pienikin tuki ja välittäminen tuntuu hyvältä. Huomaan tunteneeni itseni tosiaan äärimmäisen kiusatuksi. Kiitos, lukija! Juuri näin aion tehdä.
VastaaPoistaiines
VastaaPoistaEtäisesti mutta silti olennaisilta osiltaan aiheeseen liittyen: sain viikko sitten sähköpostia, jonka lähettäjä epäili minua sairaaksi (kyseessä ei ollut nainen).
Olipa jopa otsikoinut viestinsä nimikkeellä sairas - tarkoittaen tietenkin psyykkistä sairautta.
No - mulle tämä asia ei ole ilmeisesti niin rankka kuin sulle, koska tarkoituksellisesti ilkeämieliset saattavat puhevammasi suhteen käyttää leimaavia, vulgaaripsykologisia tulkintoja, jotka ainakin tämänkaltaisen tapauksen suhteen voi ihan rauhassa heittää roskikseen vamman syitä tieteellisesti kartoitettaessa.
Uudemmissa psykoanalyyttissa suuntauksissa tämänkaltaisia oireita pohditaan pitkälti teoreettisessa kontekstissa, jossa ei edes pyritä muuhun kuin siihen, että analysoitava tulisi tutuksi omien oireittensa ja oman problematiikkansa kanssa yleensä: - oppisi elämään oireittensa kanssa ja - kuten Slavoj Zizek on kirjoittanut - oppisi jopa 'nauttimaan' oireestaan, jos sitä ei voi parantaa tai muuttaa toiseksi, koska emme tunne vamman, sairauden ja/tai oireen syy-seuraus-suhteita - sen alkuperää ja syntyä.
Toisaalta pitää tietysti mahdollisuuksien mukaan tarkentaa ja yrittää poissulkea (tehdä erotusdiagnoosi), ettei puhevammasi ole psyykkisen trauman seuraus (mikä on lähes mahdoton falsifiointioperaatio), vaikka se hyvinkin voi olla oire jostain asiaintilasta, jota vain ei vielä ole kyetty selvittämään.
Mutta niin kauan kuin tilanne säilyy tällaisena, niin kauan kyseessä on vamma, jonka alkuperä pysyy tuntemattomana ja sillä siisti.
Koska ei ole mitään varmaa näyttöä, ei ole myöskään mitään syytä eikä oikeutta heitellä ilmaan minkäänlaisia - edes provosoivia - arvailuja ongelman laadusta.
Näin ollen sinun ehkä pitäisi blokata kaikki - ainakin pahantahtoiset - psykologisoivat nimittelyt jo heti alkuunsa, koska saat niistä pahan mielen aivan epäoikeutetusti ja turhaan.
*
Entä minä itse?
En muista nyt äkkiseltään, olenko itse vuosien mittaan sortunut avoimeen psykologisointiin kohdallasi, mutta jos olen, niin pyydän anteeksi.
Se on ollut täysin epäasiallista puhetta, vaikka miten olisin vedonnut provokaatioon, kärjistykseen tai satiiriseen tyyliini - ja pääasiallisesti sen vuoksi, että en tunne sinua yksityishenkilönä - en tunne elämäsi kulkua, kokemushistoriaasi ja persoonallisuuttasi.
Mutta pelkkään itsetarkoituksellisen pahantahtoiseen pilkkaan kiellän syyllistyneeni.
Toisen ihmisen pahantahtoisen pilkallinen nimittely - vailla ironian häivääkään - on aina jotain sellaista, mitä minunkaan arrogantti satiirisuuteni ei siedä, sillä vakavasti otettavia ja esitettyjä perusteluja pitää löytyä aina - olipa tyylilaji sitten mikä tahansa.
Joku raja sentään on vedettävä nimittelyillekin.
HG liikkuu niillä rajoilla, vaikka noin yleisesti ottaen koenkin hänen kielenkäyttönsä saavan käyttövoimansa huumorista.
Kritiikin tekee sinulle todella vaikeaksi se, että ylipäätään lähdet asiatasolla kiistelemään näitten nimittelijöitten kanssa.
Ymmärrän kyllä ensisijaisesti positiivisen asenteesi ja perimmäisen halusi kommunikointiin, mutta eipä taida kannattaa. Kiusaajia tai 'persona non gratoja' nimittäin ei saa pois kuin deletoimalla heidät tai estämällä heidän pääsynsä kommenttilaatikkoon.
Näin on minullekin tehty eräässä blogissa, koskapa sain sen pitäjältä kiusaajan viitan harteilleni vajaan kahden vuorokauden varoitusajalla.
Syyn toki tiedän ja ymmärrän, mutta se taas ei liity suoraan blogikirjoitteluun vaan yksityisiin asioihin.
Paradoksaaliseksi ja jotenkin oudoksi tilanteen tekee kuitenkin se, että samalla kyseinen bloginpitäjä menetti parhaimman kommentaattorinsa (ainakin omien sanojensa mukaan!).
*
Myös minä ja sinä olemme riidelleet muutaman vuoden yhteisen blogihistoriamme aikana, mutta omalla kohdallani olen tehnyt erittäin harvinaisen poikkeuksen juuri sinun suhteesi: olen aina palannut sinun blogiisi, kun taas ne muutamat, joihin olen kettuuntunut lopullisesti, ovat myös saaneet jäädä lopullisesti.
Tietenkin suuri osa niistä, joiden blogia seurasin keväällä 2005, ja jotka olen ikäänkuin unohtanut, joita en siis ole enää seurannut kuin satunnaisesti (kuten Käymälä) ovat vain jääneet, vaikka ansaitsisivatkin aktiivisemman seurannan.
Tämä 'meno-paluuliikenne' sinun blogiisi pitää kai ymmärtää siten, että mä sympatiseeraan sinua - en ainoastaan korvaasi vaan myös persoonallisuuttasi ja tiettyä tapaasi kirjoittaa elävästi ja koetusti - juuri omalla 'äänellä, vaikka jokin sinussa myös samalla ärsyttää minua aika lailla.
Tuo jokin on tietenkin ollut tapasi ignoroida filosofinen lähestymistapa asioihin. Minun mielestäni johdonmukaisen ajattelun ytimessä sen sijaan piilee juuri johdonmukainen argumentti ja käsitteet, joiden merkitys ja käyttökonteksti ovat metodisesti hallinnassa, vaikkeivat ne saakaan dominoida itse sisältöä.
Filosofia ei ole pelkkää formaalis-loogista todistekielipeliä propositioilla vaan erittäin yleisesti tiivistäen: emootioiden ja havaintojen pohjalta kumpuavaa dialektis-käsitteellis-etymologista pohdiskelua.
Korostan vielä emootioden ja etymologian (sanan alkuperän tutkimus) merkitystä - myös filosofian yhteydessä.
Ärsyyntymiseni sinuun ei kuitenkaan ole ollut niin perusteellista ja periaatteellista, etteikö sympatiseerauspuoli sinua kohtaan painaisi vaa-assa kritiikkipuolta enemmän (päinvastoin kuin esimerkiksi tietokonerobottimaisen takkiraudan suhteen).
Ja toki mä olen hyvin iloinen, kun olet huomannut ja oivaltanut, että minussa 'asuu' sen sivistys-sanafakki-idiootin ja filosofisen jaarittelijan lisäksi myös hyvin toisentyyppinen ihminen - sekä emotionaalisesti että kirjallisesti.
Romanttinen, pateettinen, naivi ja hieman ekshibitonistinen jos saan kärjistää.
Väitän ihan vakavasti, että nuo luonteenpiirteet ainakin yleisellä tasolla yhdistävät meitä.
Siksi minä ottaisinkin nillittäjiltä vallan pois poistamalla viestit ja turhia selittelemättä (näin olen omassakin blogissa tehnyt, siellä on ihan turha tulla kenenkään heittämään mitään kuraa niskaan). Möykätköön omissa blogeissaan, ja jos se ei pysy aisoissa, niin poliisille vaan.
VastaaPoistaTörkeydet on todella ikäviä, ja on minullakin nillityksestä joskus itku päässyt, mutta se nyt olisi ihan vihoviimeistä, jos joku tuollaisella paskapelillä pääsisi minun elämään tai kirjoittamiseen vaikuttamaan. Häntä pystyyn!
iines
VastaaPoistaMitä vielä omaan 'sairauteeni' tulee, niin on kai se sitten pakko hyväksyä, jos kerran jotkut ylen tietäväiset, somatisaatio-oireiluun taipuvaiset, ajoittain vakavasti depressiiviset ihmiset sitä mieltä ovat.
Ei depressio minullekaan mikään vieras olotila ole.
Mutta en yksinkertaisesti jaksa enkä edes voi väitellä näitten 'snipereiden' kanssa, jotka toimivat kirjaimellisesti sala-ampujien tavoin, salamyhkäisesti, naamioituneina ja piiloutuneina, eivät suostu keskustelemaan vaan linnoittautuvat omiin pikku poteroihinsa, rakentavat omaa foobista ja vainoharhaista pikku maailmaansa, jossa voivat elää turvallisesti ja silti mustaten sellaisten ihmisten mainetta, joita pelkäävät ja/tai kadehtivat.
Omalta kohdaltani tietysti minäkin olen tavallaan sniper silloin, kun kirjoitan omaa elämääni ja omia kokemuksiani tai mielikuviani ja fantasioitani fiktioksi.
Mutta on aivan eri asia kirjoittaa fiktiota kokemuksistaan kuin kohdistaa kritiikkinsä toiseen ihmiseen/toisiin ihmisiin kaunaisesti ja salamyhkäisesti tai sitten poleemisen röyhkeästi vailla kunnon analyyttisia perusteluja.
Se, joka kirjoittaa fiktiota, on aina paradoksaalisesti vapaampi sanomaan totuuden kuin kukaan muu, sillä vaikka hän ampuukin fiktion suojan takaa, hän ei koskaan ammu vain ja juuri sitä ihmistä (niitä ihmisiä), johon on tekstissään pilkkansa personifioinut vaan myös jonkun toisen, jonka kirjailijan oman mielikuvituksen vastuusta ja vaikutuksesta johtuen voi täydellä syyllä sanoa olevan hän itse.
*
En edellä tarkoittanut nyt suinkaan sinua iines - pikemminkin ehkä päinvastoin. Olet hieman liiankin avomielinen ollaksesi sniper - ainakaan määritelmän ensin esitetyssä muodossa.
Haluan selventää edellisen kommenttini sanomaa siltä osin, että toivon - kuten näköjään minun lisäkseni myös eräät muutkin, ettet välittäisi ilkeilijöistä.
Jos siltä tuntuu, niin anna deletellä kyytiä sellaisille, koska ei niiden kanssa yleensä ole järkevää keskustella (ja kiristää hermojaan turhan takia) kovin pitkään.
Ne jauhavat monesti vain yhtä ja samaa; niillä on vain yksi ja sama missio, ja mikäli et sitä missiota heidän kansaan halua jakaa, saat kuraa niskaasi.
Joten.
Tiedät kyllä, missä kysytään: poistetaanko tämä kommentti? Sitä kun klikkaat, saat minutkin täältä veks häiritsemästä ja höpisemästä omia murheitani.
Sinähän täällä emännöit, ja emännällä tunnetusti on valtaa. Just use it.
Rauno, on lääketieteellinen fakta, että dysphonia spasmodica on neurologinen sairaus, joka aiheutuu aivojen toiminnan häiriöistä, ei psyykkisestä traumasta, joka puolestaan voi aiheuttaa ns. psyykkisperäisen mykkyyden.
VastaaPoistaMinä en ole siis mykkä, sillä minulla on kyky ja halu puhua, ja kommunikoin edelleen puhumalla. Psyykkisperäisestä traumasta kärsivä ei pysty ollenkaan puhumaan.
Minun on vaan hankala tuottaa puhetta, koska jossakin aivotumakkeessa tapahtunut jonkinasteinen muutos aiheuttaa häiriön sillä radalla, joka sätelee äänen tuottoa matkalla aivorungosta ääntöelimiin eli äänihuuliin. Kun käsky ääntää tietty äänne lähtee aivojen tietystä osasta, viesti välittyy väärin äänihuuliin, jotka spasmaavat eli kramppaavat tahdosta riippumatta.
Kyseessä on kuulemma hyvin pieni fyysinen muutos jollakin aivoradalla, mutta sillä on merkittäviä seurauksia. Tällainen vaurio voi syntyä viruksen aiheuttamana esimerkiksi tavallisen flunssan seurauksena.
Minulla oli juuri ennen sairauden vähittäistä puhkeamista lääkärin diagnosoima henkitorven tulehdus, maaliskuussa 2002, ja olin täydellisessä puhekiellossa ja kahden viikon sairauslomalla. En kuitenkaan malttanut totella lääkäriä, vaan puhuin, ja olin jopa töissä. Tämän jälkeen melko nopeasti ääneni heikkeni ja huomasin ensimmäiset haittaavat puheen katkot keväällä. Kesälomalla jo menin lääkäriin ja syksyllä erikoislääkäriin, hyvin pitkällisiin tutkimuksiin.
Uteliaana henkilönä kysyin tietenkin jossain vaiheessa foniatrialtani, voiko tämä sairaus olla psyykkisperäistä laatua, ja vastaus oli ehdoton ei. Oireeni olivat selkeät neurofysiologiset, kuten muillakin samaa sairautta potevilla. On lisäksi merkillepantavaa, että tapaamani sairastuneet henkilöt ovat olleet elämässään aktiivisia, puheliaita ja avoimia henkilöitä, jopa pärjääviä, eivät mielenterveydeltään epävakaita. Mainitsen tässä taas hyvänä tyyyppiesimerkkinä muidenkin tietämän iloisen, reippaan, avoimen ja yritteliään Tiina Kaarelan, blogistin.
Se, että ihminen on vammainen, herkistää luonnollisesti kuulemaan tähän suunnatut iskut erityisen tarkasti. Yleensä en välitä puhua asiasta, muuta kuin selityksenä tarvittaessa. Sen vuoksi olen yleensä asian ottanutkin puheeksi, kun joku mainitsi minun viettävän liikaa aikaa koneella, kun tehtailin kommenttejani.
Eli summa summarum - sairauteni on siis lääketieteessä tunnettu ja diagnosoitu neurofysiologinen sairaus, jota ennen vanhaan luultiin hermosairaudeksi, kuten monta muutakin tuntematonta sairautta ja poikkemaa, esimerkiksi epilepsiaa eli kaatumatautia.
Se, mitä minussa nyt on tutkittu - kuten hiljakkoin mainitsin - on se, onko minulla jokin muu sairaus, josta tämä puhesairaus olisi yksi muoto. Mitään isompaa neurologista sairautta ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan, ja jäljellä on enää harvinainen geenivirhe, joka on kyllä jo kertaalleen tutkittu, mutta varmennus on nyt käynnissä ja kokeet tehty. On hyvin mahdollista, sanoi neurologi syyskuussa, että minussa ei ole mitään muuta fyysistä vikaa kuin tuo itsenäinen puhesairaus, jonka fysiologia sinänsä on vielä kartoittamaton alue.
Mutta - minulla on niin vahva halu puhua ja olla yhteydessä ihmisiin, minussa on niin voimakas ja palava rakkaus ihmiseen ja yhteisöön, ettei kyseessä voi olla psyyken halu estää tämä yhteys. Olen saanut hyvin myönteistä palautetta tasapainoisuudestani omalta foniatriltani, jolta olen uskaltanut kysyä arimmatkin kysymykset.
Rauno, tunnen omat kykyni riittämättömiksi korkeampaan filosofiseen ilmaisuun. Toisaalta huomaan tietäväni monet asiat itse, kun joku esittää hienoja teorioita - olen ne jo oivaltanut omissa nimissäni. Kyllä minä kunnioitan ja arvostan hyvin argumentoitua filosofista pohdiskelua ja jopa luen sitä mielelläni, sillä olen luonteeltani pohdiskelija. En vain itse omaa asioiden laajaa teoreettista sanallista yhdistelykykyä, vaikka tietämättäni siis ymmärtäisin ja osaisin sen asian.
*
Annikki, kiitos, häntä on jo pystyssä. :)
iines
VastaaPoistaTämä selvä. Olet muistaakseni aiemminkin känyt kyseisen dignoosin läpi, mutta hyvä, että teet sen vielä kertaalleen, niin jäävät leimaajat taas kerran tyhjin käsin.
Itse muotoilin omaa juttuani psykoanalyysin osalta epäselvästi, koska se kuului eri yhteyteen kuin tämä sinun diagnoosisi.
Mutta vielä kerran tiivistetysti:
Nykyiset psykoanalyyttiset teoriat ja koulukunnat eivät pyri niinkään parantamaan kenekään psyykeä ja persoonallisuutta siinä mielessä kuin egopsykologian suuntaukset tekevät, vaan niiden tarkoitus on lisätä ihmisen ymmärrystä psyykestään, fantasioistaan ja kokemushistoriastaan.
Kuulostaa hyödyttömältä puuhastelulta pragmatisti- ego- ja evoluutiopsykologien korvissa, ja sitähän se tietysti onkin - luojan kiitos.
Psykoanalyysin tarkoitus ei ole manipuloida meitä minkäänlaisen elämänhallinnan nuotoon vaan saattaa meidät ymmärtämään itseämme ja sitä kautta saattaa meidät kasvamaan persoonina ja ihmisinä.
Kyseessä on pikemminkin rationaalis-pedagoginen (totuuteen ja autarkiaan pyrkivä) kuin pragmaattis-didaktinen (hyötyä ja funktionaalisuutta tavoitteleva) analyysi.
*
Filosofia on perimmältään hyvin yksinkertaista - täysin arkipäivän asiaa. Mutta sitä eivät näytä tajunneen aina filosofian superammattilaisetkaan. Sokrates sen kyllä tajusi kaikesta dialektisesta 'inttämisestään' huolimatta.
Tai sanokaamme, että Sokrates (tuo arvostettu sotaveteraani) oli tehnyt tiukasta dialektiikasta ikäänkuin henkisen ja arkipäiväisen sodankäynnin muodon.
Dialogi miekkailuna. Tässä mielessä filosofia on siis ollut ainakin alunperin miehinen urheilulaji - joka toki soveltuu aivan hyvin myös naisille. (Mutta - no jaa - ei mitään...)
Voidakseen kutsua itseään filosofiksi, täytynee ihmisen kuitenkin ensin omata tietyn käsitearsenaalin hallinta, minkä kyllä oppii keskustellessa ns. filosofisesti.
Tietyt, äärimmäiset - lähinnä ontologiset - perusoivallukset jäävät kuitenkin viime kädessä aina maailmankatsomuksellisiksi eli intuition asioiksi, minkä ei tarvitse tarkoittaa, että ne palautuvat mielipide- eli makuasioiksi, koska niihin on ainakin filosofisen diskurssin puitteissa päädytty pitkällisen harkinnan tuloksena, kun taas mielipiteitä voi liipaista tuosta vain lonkalta sen kummemmin ajattelematta.
Pitää osata epäillä ja perustella - mieluummin puolesta ja vastaan. Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan filosofisen ajattelun perusta ainakin metodisesti.
Ja juuri myös sen takia, jottei niistä perusvalinnoista (esimerkiksi rationalismi-empirismi) vain intettäisi yksittäisiin esimerkkeihin (joita toki kyllä tarvitaan) vedoten alusta lähtien juupas-eipäs, tuo käsitearsenaalin käytön hallinta on tarpeellista.
Lopulta filosofi kuitenkin päätyy retkeltään käsite- ja todistekielipeliavaruuteen takaisin maan pinnalle. Vasta sitten häntä voinee kutsua 'oikeaksi' filosofiksi. Ja sellaisia on lopulta melko vähän tässä maailmassa.
Löytyy paljon oppineina, jotka ovat itse asiassa opetettuja, mutta kovin vähän niitä, jotka uskaltavat ottaa riskin ja improvisoida, tehdä synteesejä, etsiä analogisia yhteyksiä ja käsitteellisiä perheyhtäläisyyksiä sekä ylipäätään kombinaatioita eri ajattelujärjestelmien välillä/lle.
Monet filosofian nerot sitten jämähtivät yleensä vain yhteen tai kahteen ajattelutapaan, jota he varioivat koko elämänsä ajan.
Kuten Heidegger sanoi: 'Jokainen suuri filosofi ajattelee elämänsä aikana vain yhden ainoan ajatuksen (tai yhtä ainoaa ajatusta).
Mutta se on sitten autenttisuudessaan ja originaalisuudessaan mullistavaa laatua oleva ajatus.
Jahas. Täällä näköjään tarvitaan lain jakajaa. Miksi sinä Iines julkaiset noita HG:n horinoita? Hänellä on noin 30 000 muuta blogia käytettävissään. Voit kaikessa rauhassa deletoida kaiken sinua loukkaavan materiaalin omilta sivuiltasi.
VastaaPoistaJos joku ryhtyy solvaamaan minua. käsken pitää suun kiinni ja kävelen pois. Tee sinä samoin. Ei siinä sen kummempaa psykologiaa tarvita. Sanot vaan: "Painu helvettiin nilkki" niille, jotka sen ansaitsevat ja suljet heiltä sivusi.
Drokk vieköön, oikein harmittaa sivusta seurata, kuinka ihmiset, jotka liehittelevät sinua edessäpäin, haukkuvat takana, toisissa blogeissa. Stomm! Paina siis liipasinta, laki on puolellasi.
Judge Dredd
Vertaistuki näyttää olevan vaativaa ja antavaa. Viha-kiintymyssuhde asettaa verbaalisesti avoimen kommunikoinnin koetukselle.
VastaaPoistaBlogikirjoittelu jää useimmiten paitsi henkilöhistoriastaan, sosiaalisesta yhteisöstä. Kehollisen viestin puuttuminen on omiaan aiheuttamaan ristiriitaa viestin tarkoituksesta ja kontekstistä.
Body-längvits antaa ylivoimaisen lisätiedon toisen ymmärtämiselle ja kokonaisvaltaisen käsityksen muodostamiselle.
Rapaa on tullut omillekin silmille 'ymmärrettävästi'. Oikeassaolemisen eetos kannatelkoot yhteisöllisyyteen – yksilöllisyyden yli.
Anonyymi, totta mitä sanot kirjoitetun ja sanallisen viestin eroista - se on vanhaa viestinnän perusteoriaa.
VastaaPoistaJuuri siksi tuleekin lukea vain sanoja, ei tulkita tyhjiä aukkoja omilla ennakkoluuloilla. Näin edetään asioissa.