Monissa kirjoituksissani olen puhunut uudenlaisen arvofilosofisen keskustelun tarpeesta. Pyrittäisiin kartoittamaan sitä, minkälaisen henkisen ilmaston ja elämisen piirin olemme luoneet lapsillemme, jotka kaikkien mediasta tihkuvien tietojen valossa voivat hämmästyttävän pahoin ollakseen länsimaisen ja edistyksellisenä pidetyn, tosin perin nuoren sivistysvaltion kansalaisia.Olen esittänyt keskustelun käynnistämiseksi eettistä toimikuntaa, johon kuuluisi henkilöitä tieteen ja taiteen huipulta täydennettynä kentän äänellä eli kasvatusalan työntekijöillä ja lasten vanhemmilla. Lapsia en ole esittänyt toimikuntaan, sillä meillä on jo tietoa lasten pahoinvoinnista, mutta mikään ei estä kuuntelemasta heitä lisää johtopäätöksiä ja mahdollisia uudistuksia tehtäessä.
Tässä yhteydessä on turha lähteä laajasti toistamaan sitä, millaista aikaa elämme, sillä se on jo sanottu monessa yhteydessä. Yhteenvedonomaisesti eri lähteistä poimituista esimerkeistä voi kuitenkin todeta, että kansallinen hyvinvointi onkin harhaa, sillä kaikenikäisillä ihmisillä on Suomessa suuri henkinen hätä:
- Joka toinen päivä yli 65-vuotias suomalaisvanhus tekee itsemurhan.
- Suomalaisten 15-24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on WHO:n tilaston mukaan toiseksi korkeinta maailmassa.
- Suomessa pahoinpitelyjen määrä on ollut kasvussa. Vuosien 1990 ja 2005 välillä kasvua on ollut 32 prosenttia. (Vuonna 2005 USA:ssa tehtiin 469 väkivaltarikosta 100.000 asukasta kohden, Suomessa vastaava luku oli n. 585.)
- Elämänsä aikana lievää väkivaltaa oli kokenut 72 prosenttia ja vakavaa väkivaltaa 8 prosenttia 15-vuotiaista suomalaisnuorista. (Lähde)
Tältä pohjalta minussa ainakin herää tarve miettiä uudelleen joitain moraalisia käsitteitä kuten lähimmäisyys, kiltteys, anteliaisuus, armeliaisuus, auttavaisuus, ystävällisyys, yhteisöllisyys, henkisyys, totuudellisuus, ahkeruus, tyyneys, rauhallisuus, iloisuus, onnellisuus, nöyryys ja tietenkin rakkaus. Mikä näiden asioiden osuus on nykyisessä yhteiskuntakulttuurissa?
Voisiko jokaiselle luetellulle asialle nimetä vastapoolin ja todeta, että nimenomaan se onkin vallalla Suomessa? Itsekkyys, kovuus, omasta kiinnipito, tuomitsevuus, epäystävällisyys, yksilöllisyys, hedonistisuus ja materialistisuus, valheellisuus, laiskuus tai helpolla meneminen, hermostuneisuus, surullisuus, masentuneisuus, viha. Miten on, miksi nämä vastapoolit tuntuvat ajalle ominaisilta ja tutummilta kuin edellä olevat lähinnä kristilliseltä ja looserimaiselta lespaukselta kuulostavat lällykkeet? Mekö olemme näin päättäneet, vai kuka?
Vanhempia tai yleensäkään ihmisiä ei voi käskyttäen opettaa, mutta uskon siihen, että laaja ja arvovaltainen tiede-taidevaikuttajien arvokeskusteluprosessi johtaisi median mittavaan mukaantuloon, jolloin keskustelu siirtyisi sinne minne kuuluukin eli kentälle, vanhempien ja opetusväen piiriin, jolloin sillä pitäisi olla vaikutuksensa mm. koulujen, päiväkotien ja neuvoloiden kasvatus- ja opetussuunnitelmien kautta uudistuviin opetussisältöihin ja -menetelmiin, joissa lähdettäisiin lapsen eettisestä kasvusta ja oman persoonallisuuden hyväksymisestä kaikissa mahdollisissa aineissa ja tilanteissa.
Itse uskon taideaineiden hyvään vaikutukseen ihmisessä ja niiden lisäämiseen opetussuunnitelmissa. Neuvolatoiminnan kautta on suora yhteys lapsen vanhempiin, ja tätä kautta heidät saavutetaan ehkä parhaiten koko lapsuuden aikana. Tärkeimpänä pidän kuitenkin julkista keskustelua ja merkittävänä antina sitä julkaisukokoelmaa, joka prosessin tuloksena syntyisi. Siinä olisi pureskeltavaa kasvatusalan ihmisille ja vanhemmille, kaikille.
Voitaisiin myös kirjoittaa 10 käskyä vanhemmille, prosessin pohjalta muotoutuneita. Tässä alla muutama hyvin nopeasti ja luonnosmaisen harkitsematta keksitty käsky - muut voivat keksiä omansa:
1. Anna lapsellesi joka päivä lämmin terveellinen kotiateria tai kaksikin.
2. Ota pieni lapsi syliin, kun hän itkee suruaan ja suukottele häntä.
3. Älä koskaan lyö lastasi, sillä hän on sinua hauraampi.
4. Älä edes tukista häntä, älä kajoa sormellasikaan muuta kuin hyvässä mielessä.
5. Puhu lapsellesi joka päivä ja kysy, kuinka hän on päivänsä viettänyt, mitä hän on tehnyt.
6. Ohjaa lastasi koulutiellä ja opasta hänet iloitsemaan koulunkäynnistä, opettajista ja tovereista.
7. Älä anna lapsesi lyödä ketään äläkä anna hänen puhua rumasti kenellekään tai kenestäkään.
8. Älä vaadi lapseltasi enempää mihin itse pystyt, äläkä noudattamaan sitä, mitä vastaan itse rikot.
9. Sano lapsellesi usein, että hän on hyvä ja rakas.
10. Vie lapsesi suomalaiseen metsään etsimään aarteita mieluummin kuin Puuhamaahan.
Muut voivat keksiä omat käskynsä ja esittää ne!
(Maalaus Akseli Gallen-Kallela)
On olemassa kaikkia näitä tärkeämpi viesti. Joka hakkaa kaikki muut sanonnat. Joka on a ja o ihmisten välillisissä kanssakäymisissä. Joka on sitä, mistä aitous tunnetaan. Joka sitä mihin sitten kovan paikan tullen luotetaan. Joka on sitä, mitä ei listoissa ikinä näy; ei ole triviaalia eikä ole ns. rakkautta sillä lailla kuten me sen kuvaamme. On paljon yksinkertaisempaa. On sitä, mistä hyvä lapsuus tunnetaan ja tunnistetaan mutta jota on vaikea verbalisoida.
VastaaPoistaTämän päivän uutisissa on OAJ:n puheenjohtajan Erkki Kangasniemen lausunto siitä, että alaikäisiäkin koulu-uhkaajia tulisi rangaista juridisesti määräämällä heidät korvausvelvollisiksi aiheuttamastaan haitanteoista yhteiskunnalle.
VastaaPoistaTurhista hälytyksistä koituu paitsi laajaa henkistä hätää lasten keskuuteen myös mittavia taloudellisia menetyksiä. Joutuvathan vanhemmat taloudelliseen korvausvastuuseen muistakin alaikäisten tekemistä tuhotöistä, niin miksipä sitten ei koulu-uhkauksista.
Ikävää, että joskus tämän tason kieli on ainoa, joka kertoo vanhemmille sen, kenellä on kasvatusvastuu heidän lapsistaan.
Niin kauan suomalainen lapsi voi pahoin kunnes tämä asia on selvä. Lapselle kuuluu turvattu lapsuus, jossa on sijaa leikille, ei varhaiselle itsenäistymiselle ja yksinololle.
7 ja 8 hieman sotivat keskenään (lukuunottamatta väkivaltaa), riippuen tietysti mitä ruma kenellekin on. En taida tietää yhtäkään aikuista, joka ei koskaan olisi puhunut jollekin tai jostakin rumasti. Eikö sekin ole sananvapautta ja tunteiden ilmaisua?
VastaaPoistaLisäisin listaasi vielä: Älä ole kaveriäiti/-isä, vaan auktoriteetti. Lapsen tulee kokea pettymyksiäkin.
Vaan eipä tuo ihme ole jos voidaan pahoin. Elämä on kilpailua, jonka lapset oppivat vanhemmiltaan.
-meirami-
Hei meirami, odotinkin, että seiskakohtaan puututaan, sillä olin aiemmin jo aikeissa täydentää sitä tai muuttaa sen muotoa.
VastaaPoistaNimenomaan tuolla "älä anna lapsesi puhua rumasti kenestäkään" tavoittelen sitä, että kiinnitetään huomiota lapsen aggressiiviseen puheeseen, ottamalla selvää, mikä on aiheuttanut lapsen pahan mielen.
Kysymällä perusteluja, pyytämällä lasta kertomaan lisää annetaan mallia asioiden käsittelemisestä ja asioista neuvottelemisesta. Lapsi oppii näin miettimään asioita muidenkin näkökulmasta, hän oppii purkamaan itseään kuuntelevalle vanhemmalle, jos tämä ei mene heti mukaan lapsen aggressioon, että joo, hullu kaveri tai hullu opettaja. Tarkoitus on auttaa lasta selvittämään asia ja tunteensa itse, ei lietsoa hänen pahaa mieltään. Tämä ei sulje pois sitä, että lasta lohdutetaan hänen surussaan tai kärsimässään vääryydessä.
Siis tuo kahdeksas kohta on mielestäni tärkeä, ja se on oikeastaan pohja sille, mitä voimme lapseltamme odottaa. Ristiriitaa seiskakohtaan ei ole, jos aikuinen itse ei puhu muista aggressiivisen perustelemattomasti. Jos suoraan sanon, minusta aggressiivinen puhe ei ole missään kanssakäymisessä tarpeen. Satunnaiset tunteenpurkaukset ovat toki eri asia.
Meillä on erilaiset temperamentit, joita toki pystyy hiomaan, mutta jos joku on kiihkeämpi kuin toinen, niin näin se vain on ja hyvä niin että on erilaisuutta.
VastaaPoistaYmmärrän tietysti tuon aggressiivisuuden (jota et maininnut heti). Typeräähän on asettua lapsen tasolle.
No, itse räjähtelen aika ajoin, joten minun on hyväksyttävä se myös lapsiltani.
-meirami-
Meirami, minua on aina kiinnostanut termi "kiihkeä temperamentti". Mitä se oikeastaan on?
VastaaPoistaNo, oli mitä vaan, huomasit kuitenkin hyvin, etten tarkoittanut tätä, vaan nimenomaan sellaista aggression muotoa, kaunaista ja vihaista puhettä, joka kohdistetaan muihin ihmisiin. Kun sitten asiaa käsitellään, käy joskus niin, että vikaa on niin sysissä kuin sepissä tai ettei mitään varsinaista vikaa olekaan.
Esimerkiksi sitä, että ärtyy tai kiihtyy helpommin kuin toinen. Meillä kaikilla on monenlaisia temperamenttipiirteitä, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Ehkä juuri siksi onkin joskus vaikeaa ymmärtää toisen käyttäytymistä.
VastaaPoistaKaunaisia, vihaisia ja negatiivisia ihmisiä ymmärtää parhaiten toinen samanlainen jne.
-meirami-
Aivan, mutta yritän kysyä sitä, ovatko nuo piirteet opittuja vai syvällä perimässä.
VastaaPoistaToisaalta sanotaan niinkin, että korkea sietokyky olisi henkisen tasapainon merkki. Tätä taustaa vasten pinnan palamista ei kannattaisi pitää syvänä luonteenpiirteenä tai synnynnäisenä temperamenttina.
Kyllä ne käsittääkseni ovat synnynnäisiä, ja ainahan niitä voi jonkin verran hioa, mutta muuttaa niitä ei voi.
VastaaPoistaSuotavaa tietenkin olisi opetella purkamaan suuttumuksensa esimerkiksi johonkin tekemiseen kuin toiseen ihmiseen.
-meirami-
Jos ajatellaan, että temperamentti on synnynnäinen ja ihmisen biologinen pohja, niin se antaa kyllä puitteet ihmisen tavalle kohdata asiat.
VastaaPoistaOlisin kuitenkin edelleen valmis kyseenalaistamaan sen, että aggressiot pannaan temperamentin piikkiin. Kun asioita opitaan perustelemaan ja käsittelemään, lapsen kiivas temperamentti ohjautuu ehkä itsestään hänen itsensä kannalta parempiin, hallittaviin uomiin, ja hänen on helpompi tulla muiden ja itsensäkin kan ssa toimeen ja oppia yhteispelin aakkoset.
Persoonallisuuspsykologia tulee post festo; ensin pitää saada luvan astua sisään. Jos ei saa astua sisään ja joutuu kylmettymään pihalla pakkasessa niin on ihan turhaan, että opettajat sitten viisastelevat onko huutava lapsi väärällä temperamentilla varustettu vai ei. Tämä pintaan tuijottaminen (sekä persoonallisuus että temperamentti OVAT mielen kannalta silti pintaa, eivät edusta sielua taikka halua taikka tahtoa;on aina post festo; tulee jälkeenpäin). Tässä psykologia haluaa käsittää väärin sillä kognitiotiede ja mielen filosofian erottamisella päästiin eroon tahdosta. Koska sitä ei voi tieteellisesti selittää, mutta silti oppimisesta voidaan sanoa kaikenlaista ja siinä vaikuttaa tahto ennen muuta.
VastaaPoistaKiltti voi olla alistettu, nöyrä voi olla manipulatiivinen.
Kasvatuksen tavoitteena ei ole kiltti lapsi!
VastaaPoistaHG, samaa mieltä, tavoite ei ole tehdä lasta kiltiksi, ei tuhmaksi, ei miksikään mitä hän ei ole. Lasta ei siis saa taivuttaa mihinkään suuntaan pois omimmasta persoonallisuudestaan, olkoon se sitten vaikka hyvinkin temperamenttinen.
VastaaPoistaMinusta ainoa tavoite voi olla vain kasvattaa lapsen itsehyväksyntää ja ohjata häntä käsittelemään omia tunnetilojaan rakentavalla tavalla, ei itsetuhoisasti tai muita tuhoavasti.
En malta olla lisäämättä tähän, että jo kaksikymmentä vuotta sitten oli koulujen yleisissä valtakunnallisissa opetussuunnitelmien tavoitteissa kirjattuna se, että aineopetuksen tulee kaikessa tukea oppilaan oman persoonallisuuden kasvua, sen hyväksyntää positiivisella palauttteella.
VastaaPoistaTärkeintä eivät ole suoritetut oppimäärät edes ammatillisella puolella, vaan oppilaan kasvu oman itsensä hyväksymiseen ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon oppilastovereiden ja myös erilaisten ihmisten, mm. maahanmuuttajien ja erilaisten vähemmistöryhmien kanssa.
Nämä suunnitelmat olen itsekin kirjannut kaikkiin kursseihini, sillä ne menevät kaiken muun ohi. Onneksi äidinkieli oli otollinen aine sisällyttää nämä eettiset kasvuaiheet suoraan opetussisältöihin, esimerkiksi puheviestintään ja ilmaisutaitoon, jossa oli helppo antaa myönteistä palautetta ja keskusteluttaa oppilaita.
Tätä taustaa vasten tuntuu suomalaista koulua vastaan suunnattu kritiikki joskus aika kohtuuttomalta, kun tuntuu että kodeiltakin pitäisi vaatia lapsikohtaiset kasvatussuunnitelmat, joihin kirjataan se, miten tämä kyseinen perhe aikoo lastaan ohjata elämän polulle.
Vain 20% tulee opetussuunnitelmista; loput on behaviorismia vaikka sanotaan, etteikö sitä esiinny: esiintyy kaverien vaikutuksesta, ympäristön vaikutuksesta, naapureiden vaikutuksesta, vanhempien vaikutuksesta, suvun vaikutuksesta, mainonnan vaikutuksesta, lööppien ja kaikenlaisten viestien vaikutuksesta (joiden rooli ei aina ole mainonnallinen vaan on olevinaan oikeaa tietoa), muiden koulujen vaikutuksesta, ulkolaisten mallien vaikutuksesta jne jne eli vain
VastaaPoista10% ja vähän päälle tulee koulun juhlallisesti mietityn ops:in mukaan. Se siitä.
Ja tätä ei olla haluttu vastaanottaa tietona. Minä mietin miksi minua parjattiin tästäkin: koska 80% on sellaista, joka on ollut ops:eissa mutta poistettu pienin askelin, jotta vaikuttaminen olisi pedagogisempaa. Nyt näemme senkin vaikutuksen: kun on tyhmä pää saa koko kroppa kärsiä.
Kun on tyhmä yhteiskunta (tajunta) niin koko kulttuuri saa kärsiä. Ei olisi pitänyt poistaa kaikenlaista ops:eista eikä uskoa kaikkia lobbareita, joiden äänensävy vaikuttaa uskottavalta: niillä on ollut oma maksaja jossain.
Ja nyt leikitään aivokuvien kanssa ja se on vihoviimeinen koska pian ollaan haettu esiin ns. pärjääjätyyppi joka on psykopaattiakin pahempi - ja se on käynyt ns. vaivihkaa koska tietoa ei olla väärennetty kaikki kerralla (eikä selvitetty kaikki kerralla).
Joka tapauksessa; Suomen koulu on erinomainen kouluna (demokraattinen, avoin, kaikille edullinen, ruoka, opettajien taso jne) mutta viranomaiset ja kaikki virkamiehet saastuttavat koulua pienin askelein koska heihin vaikutetaan päivittäin johonkin.
Näin lensi kirkkaus pois - aikoinaan jo. Ja ne, jotka pärjäävät PISA:ssa ovat niitä lähes psykopaatteja, joiden kyky laskea on nopea ja tarkka mutta voivat olla kuten Unabomberkin pahoja alkujaan.
Matikka ja etiikka ei kulje automaattisesti käsi kädessä.
Oh shit. Anteeksi taas, nyt voit jälleen pitää minua kiusaajana hyvä Iines. Anteeksi tietoni. Olen vain 18 vuotta seurannut koulumarkkinoita ja tehnyt siellä töitä suurella ihmetyksellä: what is going on.
Ennen sitähän tiesin mitä globaali mainonta on: ja ihme kyllä yliopistossa ei tiedetty mitään siitä pedagogiikasta.
Ja miten se kustannettiin julkisin varoin - erilaisin koppakonstein yliopiston tietoa hyödyntäen. Näin se on mennyt ja raha on karannut ennen kuin kirjat ovat päässeet kirjahyllyyn. Sen jälkeen ulkolaiset menivät aina ensin kaupaksi: ja suomalainen on aina vähät välittänyt toisesta suomalaisesta jos on ollut tilaisuus nuolla ulkolaista vastaavaa kolleegaa.
Kyllä on ollut kissanpäiviä: ne ovat pian ohi. Onneksi.
HG, toki on selvää, että koulun opetussuunnitelmista vain murto-osa vaikuttaa lapseen. Ei kouluväki muuta oletakaan. Opsithan ovat nimensä mukaisesti suunnitelmia, tavoitteiden kirjauksia, ikään kuin kartasto, ja niistä poiketaan vaihtuvien tilanteiden mukaan ja välillä pitää suunnistaa avaamattomia polkujakin.
VastaaPoistaOn myös yleistä tietoa tuo, miten kaikki muu ympäristössä, mediassa, koko yhteiskunnassa vaikuttaa lapseen hyvässä ja pahassa - tämän tietävät vanhemmat ja opettajat ennen kaikkea, joten ei tässä ole mitään uutta, mitä pitäisi vastaanottaa. Kaikkihan sen tietävät.
HG, mikään aine ja etiikka ei kulje automaattisesti käsi kädessä, kaikkein vähiten ehkä matematiikka. Eniten kuitenkin kulkevat taideaineet, musiikki, kuvaamataito ja äidinkieli (kirjallisuus ja kirjoittaminen ja ilmaisutaito). Ne olisivat parhaat välineet oppilaan persoonallisuuden vahvistamiseen koulussa.
HG, ei tarvitse pyytää anteeksi, sillä en huomannut mitään sellaista uutta tietoa kommentissasi, jota en olisi tiennyt ennestään. Kokenut opettaja hallitsee kyllä tämän alan, ja muutenkin - esittämäsi asiat ovat peruskauraa, yleistä tietoa opetusväen piirissä. Jos on sydän mukana työssä, on avain moneen asiaan.
Ei taideaineet eikä edes musiikki tee moraalia. Moraali on Aristoteleen mukaan tavat. Habitit. Mitä bruukataan tehdä ja se tulee kotoota yhtä usein. Se on vain se, että tänä päivänä lapsilla ei ole sellaista kotia enää vaan se on muut kaverit - street kulttuurin alku. Se on huonoa jos uskomme, että pelkillä taideaineilla ja musiikilla betrataan. Eikä betrata, huononnetaan psykopaattien menestystä vaan. Oppimista pitää ymmärtää kokonaisuutena, ei osina ja kognitiivisina paloina. Jos lapsi oppii yleissivistävästi mikä on surrealismi, realismi ja kubismi taiteessa ja eri taiteilijoiden tunnistamista: so what? Mitä se lisää moraaliin? Ei mitään, pelkkää lisää nimiä nimien joukkoon.
VastaaPoistaMusiikki on erilainen koska siinä vaaditaan korvaa ja korvalla on suurempi merkitys moraaliin (tahti) kuin kognitiivisella älyllä. Tahtia ei tosin voi oppia - näin olen ymmärtänyt. Se joko on tai ei ole ja nyt en puhu tanssiaskeleista vaan sisäsyntyisestä korvasta.
HG,
VastaaPoistaeihän mikään tee moraalia yksinään eikä suoraan, vaan moraali on summa asioista, jotka on sisäistetty - puhun siis sisäisestä moraalista, en ulkokohtaisesta, joka taas on - mielestäni - sukua moralismille.
Taideaineiden merkitys on siinä, että ne avaavat ihmismielen kanavia, koska ne liikuttavat tunteita ja aisteja. Ihminen, jolla on aisti- ja tunneväylät auki, sisäistää herkemmin myös eettisesti oikean ja väärän ja pyrkii näin toimimaan lähimmäisystävällisesti, ei itsekkäästi tai yhteisön kannalta tuhoisat koodit hyväksyen.
Taas hyviä ja keskustelua ja ajattelua herättäviä teesejä.
VastaaPoistaKatsoin tv-ohjelman Auvisen vanhemmista ja uskon, että on täysin mahdollista, että he noudattivat kaikkia näitä ohjeita. Missä he kuitenkin tekivät väärin, kun pojasta tuli massamurhaaja?
Hänellä oli rakastava ydinperhe ympärillään, jossa sitä paitsi arvostettiin luontoa, omin käsin tekemistä ja luovuutta.
Maalainen,
VastaaPoistasamaa olen itsekin kysynyt katsottuani ohjelman.
Minun on kuitenkin pakko todeta suoraan - koetan välttää nyt sentimentaalisuutta - että emmehän me voi päätellä paljoakaan nähdyn ohjelman perusteella.
Ohjelma keskittyi antamaan luonnollisesti tilaa vanhempien surulle, ei mahdollisten kipukohtien käsittelylle. Niiden käsittelyn aika ei ole vielä moneen vuoteen, niin suuri on murhe.
Jäi monia avoimia kysymyksiä. Mietin mielessäni, millainen olisi realistinen, täysin objektiivinen elokuva tämän pienen pojan elämästä. Siinä kuva vain puhuisi ja katsoja saisi katsoa koko kasvuprosessin omin silmin, havainnoiden tapahtumia.
Me emme siis koskaan pääse oikeasti näiden tragedian kokeneiden perheiden sisäiseen elämään, kärpäseksi katossa. Jos pääsisimme, voisimme ehkä sanoa, mikä meni vikaan. On vain yksi johtolanka, ja se on se, että minäkuvaltaan terveestä pojasta ei kiusattunakaan tule joukkomurhaajaa.
Tässä välissä tutustuin mielenkiintoiseen keskusteluketjuun, jossa olit mukana Benropen blogissa. Olet aivan oikeassa, että emme pysty näkemään ohjelman taakse, mitä todella tapahtui tärkeinä vuosina. Tämä oli myös vanhempien puolustuspuhe. Siksi kirjoitinkin: on "täysin mahdollista".
VastaaPoistaKoska olen hieman perehtynyt ns. ekoihmisten psyykeen, itsekin sellainen olen, olen tästä ennenkin kirjoittanut, vedän mukaan linkolalaisuuden. Siinä ihmistä pidetään vahinkoeläimenä, jonka häviäminen tai hävittäminen olisi suotavaa. Tästä ei ohjelmassa puhuttu ollenkaan.
Vanhemmat ovat myös intellektuelleja, ilmeisesti kouluttautuneita ihmisiä, vaikkakin vaatimattomissa ammateissa, kun taiteilijuus ei lyö leiville. Eivät he ehkä olleet niin tahdottomia kuin ohjelmassa annettiin ymmärtää. Ihan kiistatta äiti on ainakin ollut kovasti Linkolan lumoissa. Hän antoi ymmärtää, että poika se vei hänet tuohon ajatusmaailmaan ja äänsi jopa Aristoteleen väärin. Saattoi jopa olla taitavaa manipulointia.
Kauhea tilanne joka tapauksessa heille ja pikkuveljelle.
Muuten, tässä asiassa, kun on kyse niin tärkeästä yhteiskunnallisesta ongelmasta, spekulointi lienee sallittua ja menee yli yksityisyyden suojan.
Olen itsekin pohtinut tätä nettikirjoittelua siinä mielessä, että mikä menee ohi yksilönsuojan ja yksilön koskemattomuuden, ja loukkaa siis hänen oikeuksiaan. On kuitenkin niin, että täytyyhän asioista voida keskustella tarkastikin, etenkin tällaisista tragedioista, jotka liikuttavat ihmisiä kaikkialla maailmassa.
VastaaPoistaItse ainakin keskustelen mielestäni koko ajan asiasta, enkä tahtoisi edes ankkuroida tapahtumia persooniin. On kuitenkin mahdotonta herätellä yhteiskunnallista keskustelua ilman, että yksilöi puheena olevan asian, kiinnittää sen tunnistettavin faktoin. Ei voi mitään sille, että näillä asioilla on joku, joka on ne tehnyt!
Olen ollut hieman harmissani, kun minulta on perätty lisäperusteluja nimeämällä vanhemmat ja naulitsemalla heidät persoonakohtaisesti (mm. Benrope) ristille. Näin asia saadaan näyttämään siltä, että olen arvostellut koulusurmaajan nimeltä mainittuja vanhempia, vaikka olen kaiken aikaa halunnut puhua - ja puhunutkin - siitä, mikä menee vikaa sellaisen lapsen kasvuprosessissa, josta tulee koulusurmaaja. Tällöin ei voi mitenkään sivuuttaa kysymystä vanhempien ja kotikasvatuksen osuudesta, jos haluaa mennnä pintaa syvemmälle eikä tyydy vain pinnalliseen koulukiusaamismotiiviin. Helpommalla toki pääsisi, jos siunaisi tämän selityksen. Voisi mukavasti pestä kätensä ja jäädä katsomaan, kun koulu ulkoistetaan syylliseksi laiminlyönneistään.
Yksityiskohta HG - en tiedä miksi, mutta minunkin korvaani jäi se, että äiti äänsi filosofin nimen väärin. Itse muistin vain, että tuo väärin äännetty nimi ollut Socrates, mutta kenties virheitä tulikin kaksi. - Tätä älköön kukaan ottako nyt äidin syyllistämisenä. Virhe nimenomaan liikutti minua, ja se oli oikeastaan koko ohjelman aidoin karhea hetki.
Lisäys kommenttiini:
VastaaPoistaTuo että äiti äänsi väärin filosofin nimen, oli se karhea kohta, surun helmi, joka eniten liikutti minua kyyneliin.
Nimenomaan siinä näkyi, että äiti etsi tietä poikansa maailmaan, halusi päästä lähelle hänen sisintään, häntä itseään.
Hän valitsi samat kirjat kuin poikakin, vaikkei osannut kirjoittajien nimiä. Rakkautta vain.
Me jotka olemme oppineet oppimisesta emme saa äänemme kuulumaan koska ne, jotka opettivat toisille ja oppivat itse opettamisesta ovat äänessä koko ajan.
VastaaPoistaMiten voi mennä niin toopeksi koko yhteiskunta? Miksi oppimisen ammattilaisia ei kuunnella? MIksi sitten kuullaan ihan huuhaata? Mm uusi kirja Simo Skinnarilta, joka on oppimisesta Elämänkoulu 2008 avaa aika paljon mutta on silti pelkkää pintakuohua. Minä puhun siksi, että sain 80-luvun alussa oppia miten globaali mainonta toimii ja siinä kompetenssissa oppi myös miten kulttuuri vaikuttaaa ja miten se merkitsee kokonaisuudelle
enemmän kuin ns. varmat asiat. Koska ihminen on irrationaalinen eikä rationaalinen: tässä lähtökohta. Toinen lähtökohta on se, että ihminen on itsensä sotilas ja suojaa itseään ja se ei aina ole hyväksi vaikka sitä voisi niin uskoa (mutta oikeus siihen on tietysti; jokaisella on oikeus suojata itseään mutta oppimisen kannalta se on shortcut, joka heikentää oppimista). Näin aluksi..
Lue Skinnari esim. Mutta minulta tulee parempi kirja jos jaksan naputtaa.
Pieni korjaus: tuo kommentti ääntämisestä olikin siis Maalaiselle tarkoitettu, kohdensin sen epähuomiossa HG:lle. Anteeksi, vaikka ei kai se asian perillemenoa haitannut.
VastaaPoistaPidän ihan mahdollisena, että nainen teki tuon virheen tahallaan. Onhan hän käsittääkseni intellektuelli.
VastaaPoistaItse pohdin näitä asioita, kun on kasvamassa kaksi lastenlasta, poikaa jotka valitsevat elämänsä suunnan jo pieninä. Olen myös huolissani vaikkakin kiitollinen, että en tule olemaan tulessa kuten vanhemmat, tapahtukoon mitä tapahtuu. Huolestumisen aiheita on aina ja jokaisella.
Parempi viedä vanhempaa poikaa sählytreeneihin, vaikka hänellä ei siihen lahjoja tunnu olevankaan, jos se auttaa häntä kavereiden kanssa. Kaveritkin ovat samanlaisia sähläreitä.
Naapuristossa ei ole samanikäisiä pikkupoikia, nyt he tosin alkavat tehdä pitkää päivää päiväkodissa, toisten seurassa. Sosiaalisuus on tärkeää, se todella tiedetään ainakin Ruotsissa.
Pekka-Eric oli erilainen pikkupoika ja kovin ylpeä eikä halunnut mennä mukaan sellaiseen, mistä hän ei tykännyt, eikä hän sitä kestänyt.Emme voi tietää, mitä vanhemmat tekivät kannustaakseen häntä mukaan, nielemään kyyneleensä ja pilat, joita jokainen saa osakseen, mutta joita kaikki eivät opi käsittelemään. Ehkä Pekka-Ericin olisi pitänyt oppia myös lyömään, oppimaan ehkä jonkin taistelulajin. Ehkä vanhemmat halusivat liiaksi kunnollisuutta ja kiltteyttä.
"Suomalaisten 15-24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on WHO:n tilaston mukaan toiseksi korkeinta maailmassa."
VastaaPoistaTuli tuosta mieleeni että muutama vuosi sitten uutisoitiin kuinka jokin nuorison mieleterveyspalvelu (En muista sen tarkemmin mikä) päätti jättää tytöt hoitamatta koska pojat hyötyivät enemmän hoidosta. JOsko nyt sitten kannetaan tuon päätöksen satoa?
Kaivoin pikaisesti netistä enkä löytänyt kuin Birdyn merkinnän asiasta, mutta siinä Birdy käyttää Aamulehteä lähteenään:
VastaaPoistaBirdy kirjuutteli notta: "Joka tapauksessa ongelma on ratkaistu EVAn psykiatrin mukaan Euroopassa sillä, että nämä erityishoitoyksiköt eivät enää ota tyttöjä hoitoon lainkaan. (Lähde: Aamulehti 17.10.2004 B24)"
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/127.html
Johannes, en epäile noita tietoja, mutta hoidotta jättäminen ei yksin selitä sitä, että tyttöjen masentuneisuus on selvästi lisääntynyt poikia enemmän mm. hieman tuoreemman lapsiasiavaltuutetun lausunnon mukaan (http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/ajankohtaista/lausunnot/naistensyrjinnanpoistamisesta08052007.htx).
VastaaPoistaLisäksi ydintä ei ole aina se, miten ongelmat korjataan, koska uusia syntyy koko ajan, vaan sen lisäksi tarvitaan ongelmien syiden tutkimista.
Huomio tulisi suunnata vihdoinkin sinne, mikä kumma näitä lasten tuskia synnyttää, eli mitä me voisimme tehdä lasten hyvän olon lisäämiseksi ennalta. Tämä on se asia, jonka puolesta haluan taistella, enkä niinkään sen, että lasten paha olo ulkoistetaan milloin kouluun, milloin internetiin, milloin erilaisiin aatteisiin. Ne nyt ovat kaikkien ympärillä, ja valtaosa nuorista voi kuitenkin hyvin.
Maalainen, jäin miettimään tuota mitä sanoit lapsen viemisestä harrastukseen, vaikkei hän kauheasti itse ehkä välittäisikään siitä.
VastaaPoistaOlen tässä kyllä aivan toista mieltä. Minusta lasta ei saa koettaa taivuttaa mihinkään suuntaan, vaan häntä tulee nimenomaan kuunnella. On kovin surullista, jos lasta pitää vahvistaa fyysisesti sen vuoksi, että hän pärjäisi. Kun ei sillä fysiikalla pärjätä.
Älä ota tätä henkilökohtaisesti, vaan yleisenä pohdiskeluna kiinnostavasta asiasta, jonka esitit.
Ei see äännetä Sokkrates vaan Soookrates. Eikä raha kierrä niin, että ensin oli brandi ja sitten raha vaan se kiertää niin,että ensin on Z tai Hg ja se pilkotaan osiin ja se myydään ja siinä keksitään uusi boyfriend jonka nimi on åååååtas åååtas kun mä mietin...Kiljusen perheestä joku ja - sitten Judge tulee Teknisestä korkeakoulusta ja laittaa hevosen kielen suuhun ja siinä leikissä rahat vaihtavat omistajaa. Näin raha on ollut z tai hg joka on keksinyt kaikenlaista ja se siis vietiin hevosiin ja koiriin, eiku paikanlämmittäjiin. Näin tussu edellä ja sussu perässä. Kaikki sussun takia.
VastaaPoistaJa se mitä voisi tapahtua sen saman tiedon osalta minkä hg tai z tuotti olisi voinut muuttaa hyvin paljon (enemmän kuin parit hässit ja tissit pöydällä) mutta siitä kun ei tajua ei mitään. Se vastaa miljoonia per lärvi per suomalainen jos olisi snaijannut mistä arvo tulee ja miksi. Mutta kun se on liian kaukana aivoista koska aivot ovat joillakin kytketty suoraan genitaaleihin. Kun ajatus nousee, nousee vehjekin. Samanaikaisesti ja vain samanaikaisesti. Mitään muuta ei alhaisissa kulttuureissa päässä liiku.
Noyrasti. Arvaa kuka.
Tussu edellä ja sussu perässä. :D
VastaaPoistaEihän sua HG voi muuta kuin nauraa.
PS Tuo mainittu henkilö ei siis ääntänyt 'soookrates', vaan 'soskartes' tm. senkaltaista.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaYmmärränkö ollenkaan?
VastaaPoistaAjatusten herättelijän kannalta dilemma lienee perustavaa laatua.
Onkohan tapahtunut väärinymmärrys. Jos tarvitaan yhteiskunnallisesti laaja-alainen kollegio pohtimaan yhteisiä arvojamme kasvatuksessa (inhimillisyydessä) voimme tunnustaa sen sen yhteiskunnallisen funktion.
Jos taas yksilöllisyys, oma tahto ja tavoitteet pitäisi olla tavoitteemme, mikä rooli kansallisella 'viisaiden ryhmallä' on?
Olisokohan niin – että moraalis-eettistä arvomaailmaamme ollaaan 'päivittämässä' sillä nopeudella ja 'elä tai kuole' -vaihtoehdottomuudella että kaikkien inhimillisyyden pohjaksi rakentamamme perustukset eivät kestä tässä turbulenssissä.
Jos näyttää inhimillisiä arvoja (todella) saa lemput joka paikasta koska saa vain olla olevinaan huolissaan mutta ei saa olla sitä.
VastaaPoistaTämä on minun lopputulokseni. Jätin pinnallisen työn osallistuakseni syvempään: tyhmää, sillä pinnalliset haukkuivat minua koko ajan ja se oli vielä tärkeämpää kuin minun työni panos. Voittivat ns. yleisen imagon osalta.
Minun kädet eivät olleet minkään arvoisia. Matelijoiden kädet ovat siksi tärkeämpiä, kunhan ei käy yleistä olevinaan-olemista vastaan.
Se on suurin rikos vaikka vastaa täysin sitä mistä kirjat ovat täynnä. Sitä kun ei vaan saa tehdä, siitä pitää vaan hössöttää....
Tämä on fakta. Siitä teen kirjan, enkä mitään turhanpäiväisiä runoja mitä Stubb kuvittelee. Pitäkööt lapset stoorinsa, eiköhän joskus (?) tule oikea sukupolvi joka tajuaa myös teot?
мысли влюбленности
VastaaPoistapitäisi tarkoittaa with love tai ajattelen teitä hyvällä tai jotain.
mutta ei käykään ilmi - onpa outoa.
Minusta tuntuu, että olen usein pohtinut tätä kysymystä esimerkiksi väkivallasta, joka on listassasi mukana. Ennen kuin taas rupean moittimaan "tätejä", jotka opettavat/pakottavat liikaan kiltteyteen, -ei koskaan väkivaltaa, kirjoitin oman merkinnän asiasta.
VastaaPoistaMaalainen,
VastaaPoistakai huomasit kysymysmerkin tuon otsikon "kiltin" perässä. Sanon nyt varmemmaksi vakuudeksi, kun olen havainnut lukijoiden olevan joskus tavattoman tosikkoja, että se on siellä nimenomaan siksi, että kyseenalaistan kiltteyden.
Kiltteyteen kasvattamiseen liittyy nimittäin aina persoonallisuuden mukauttamisyritys, ja se jos mikä on henkistä väkivaltaa.
Se mitä itse pidän tarpeellisena, on kiltteys omaa itseä kohtaan, ihminen kun usein on itsensä pahin latistaja.
Sen sijaan nöyryyden käsite kiinnostaa suuresti, koska nöyryys pitää sisällään terveen itsetunnon samaan aikaan kun näkee arvon myös muissa. Se on siis iloinen ja hyvä piirre ihmisessä.
Eihän sisäisesti epävarma ihminen pysty nöyryyteen, vaan hän pystyy vain alistumiseen suhteessa muihin, alistamalla itsensä muita huonommaksi.
Älä, armas Maalainen, siis näe untakaan mistään tädittelyistä - tädittely on huonoa argumentaatiota, joka kertoo enemmän sanojastaan kuin kohteestaan.
HG, Stubb on osoittautunut mielenkiintoiseksi persoonaksi. Tämä runokirjan kirjoittamisaie tuli kyllä puun takaa.
VastaaPoistaToisaalta jos ajatellaan sitä, että Stubb on entinen koulukiusaaja, niin se kertoo, että hänen tunne-elämänsä saattaa olla monikerroksisempaa kuin luullaan. Siellä on ehkä ammennettavaa, etenkin kun hänellä kyllä on sana hallussaan.
Ei hän mitään runoa kirjoita (tai siten pelkästään ivasta, juuri kuten sanoit kerrostusmista) - mutta istui siinä Tervon ja minunkin kotipenkillä ja sen minä tunnistin. Kuinka nyt meidän alueelle tullaan pellenenä kainalossa kirjoittamaan runoja lappuselle. Se on sitä samaa taistelua mitä Bushkin vie tällä hetkellä: yrittävät puoltaa sitä omaa aika pinnallista minuutta. Ja tämä ei tarkoita, että Stubb olisi tyhmä tai edes huono; ei kumpaakaan mutta narsisti kyllä. Ja ikävästi narsisti enemmän kuin moni muu ja siksi niin hyvä näyttelijä. Mutta venäläisiä hän ei huijannut: nehän pelleili meidän ulkoministerin kanssa. Ja jos oikein nyt tulee käymään tulee käymään niin, että Stubb muistetaan pellenä penkillä eikä ulkoministerinä. OIkea ulkoministeri ei olisi alentunut tuohon mitä hän eilen tv:ssä teki.
VastaaPoistaSe on jo yksi erottava tekijä mistä erottaa aidon politikon (ja raskaan sarjan pelurin) ja hömppämiehen ja hassusti näyttelevän runoilijan.
Kerrankos sitä sokratekset ja descartekset menee sekaisin...
VastaaPoistaIines, tuo oli vain muistikuva jonka postauksesi yksi lause toi mieleeni.
VastaaPoistaPeriaatteessa kannatan noita kymmentä teesiäsi, parilla pienellä lisäyksellä:
5. Puhu lapsellesi joka päivä ja kysy, kuinka hän on päivänsä viettänyt, mitä hän on tehnyt ja kuuntele mitä hänellä on asiaa.
- Aivan liian harvoin vanhemmat velvollisuudentunteesta kysyvät lastensa kuulumisia mutteivät kuitenkaan viitsi kuunnella heitä. Moinen on pahempaa kuin se ettei edes kysyttäisi.
6. Ohjaa lastasi koulutiellä ja opasta hänet iloitsemaan koulunkäynnistä, opettajista ja tovereista, mutta mikäli käy selväksi että lastasi kiusataan (Tai lapsesi kiusaa) tartu itse heti asiaan, sillä opettajat eivät välttämättä tiedä asiasta ilman että vanhemmat siitä heitä informoivat.
- Opettajat eivät voi tietää läheskään kaikkea mitä koulussa tapahtuu.
Tosin kiusaamisen suhteen ongelma on se ettei opettajilla ole, varsinkaan yläasteella, juuri mitään aseita koulukiusauksen estämiseksi ainakaan niissä tapauksissa joissa valistus ei auta. Rangaistuksia kun ei kiusaamisesta anneta.
10. Vie lapsesi suomalaiseen metsään etsimään aarteita mieluummin kuin Puuhamaahan tai tee hänen kanssaan jotain muuta josta molemmat pitävät.
- Jos minä olisin vienyt lapseni metsään he olisivat vaistonneet inhoni ja olisivat käsittäneet sen olevan inhoa heidän kanssaan viettämääni aikaa kohtaan eikä siksi mitä se on. Minä kun inhoan metsää joka on vain ruma ja kylmä paikka jossa on vain ötököitä joiden jäljiltä iho kutiaa.
Meri taas on aivan eri asia, paljon metsää miellyttävämpi ja jännittävämpi.
Mie ihe: - Aivan liian harvoin vanhemmat velvollisuudentunteesta kysyvät lastensa kuulumisia mutteivät kuitenkaan viitsi kuunnella heitä. Moinen on pahempaa kuin se ettei edes kysyttäisi.
VastaaPoistaNo höh, tuossa piti tietenkin lukea: ..aivan liian USEIN...
Totta puhut, Johannes. Olen itse puhunut kuuntelemisesta näissä keskustelukommenteissani, sillä ajattelen, että lapsen kanssa puhuminen ei ole kyselyä tai utelua, vaan on nimenomaan dialogia, joka lähtee lapsen kuuntelusta, mm. näin:
VastaaPoistaMinusta lasta ei saa koettaa taivuttaa mihinkään suuntaan, vaan häntä tulee nimenomaan kuunnella.
Mutta, kuten sanoin, "käskyni" ovat nopeita siveltimenvetoja, ja olen samaa mieltä siinä, että kuuntelu ansaitsee tulla nostetuksi erikseen käskyihin.
Minä taivutan lapsiani koko ajan lähes päivittäin eettiseen suuntaan ja se tarkoittaa myös esikuvana heille. En itse valita muista lapseni kuullen ellei se sama ihminen ole myös tärkeä ja lapseni kuulee myös sen, enkä milloinkaan suo lapseni haukkua ketään ilman, että se sama haukkuminen on rakkautta. Jos haukkuu vihasta se on pahuuden alku.
VastaaPoistaSe ei ole mitään kuulemista: se on kasvattamista. Minä kasvatan ja te saatte sanoa ihan mitä vaan: en ole uusiliberaali vaan liberaali: sallin erilaisuutta mutta en siedä tätä mukamas-yltiö-ystävällisyyttä.
Ei ihminen voi olla joka suuntaan ystävällinen muutakuin haaveissaan sillä on olemassa oikea ja väärä ja siihen luotan. Minun oikea-väärää ei vaan istu tämän päivän oikea-väärä ajatteluun eli minulle oikea on se, ettei tapa, ei juorua pahuudesta, ei ivaa pahuudesta, ei ole kateellinen, ei ole ahne jne jne eli hyveet käyvät minulle ennen paheita.
Silti lapseni eivät ole kilttejä ja nöyriä, sillä en ole minäkään mutta olen kiltti ja nöyrä muiden tietämättömyydelle. En siis mollaa jos tajuan, että joku on typeryyksissään sellainen kun on. Se saa olla.
Havahtukoot ilman minun opetusta sillä sellainen opetus kulkee tulen läpi (Platonin luola) ja tässä tullaan ihanteisiin, joiden johtajuus on edelleen vaarallisten miesten käsissä. Ja siksi miehet eivät halua sitä muuttaa eikä naisetkaan. Vain me todella urheat naiset kyemme sitä jossain määrin liikuttamaan.
Tätä koko problematiikkaa ohjaa toinen siis paljon suurempi tietoalue ja ilman sitä tämä metsään vieminen menee todella metsään.
VastaaPoistaRR on sivuuttamassa sitä aluetta tällä hetkellä ja RR on tajunnut paljon enemmän mistä kasvatus onkaan kiinni.
Kasvatusala on Suomessa joutunut jonnekin sadismin ja typeryyden välimaastoon vaikka meillä on Snellmanin pedagogiikkaa ollut aikoinaan hyvänä johtolankana. Kaikki äly on lopetettu kun lopetettiin itseajattelu.
VastaaPoistaOutoa ja tosi nopeasti: onkohan tämä kiinalaisten toiveena; saavat valkoiset ihmiset polvilleen entistä nopeammin koska valkoinen petaa omaa kuolemaa koko ajan olemalla typerä så in i fan.
Ja siihen käyttävät pelkääviä miehiä.
HG, haluan sanoa tästä lausahduksestasi pari sanaa:
VastaaPoista- - sallin erilaisuutta mutta en siedä tätä mukamas-yltiö-ystävällisyyttä.
Ei ihminen voi olla joka suuntaan ystävällinen muutakuin haaveissaan sillä on olemassa oikea ja väärä ja siihen luotan.
Olemme siis täysin samaa mieltä asiasta. Olen yltiöpositvismille ja makealle ystävällisyydelle vihainen kuin rakkikoira. Ne ovat suurta huijausta ja teeskentelyä, sillä ne ovat pintakerros, sokerikuorrutus, jonka alla todelliset tunteet ovat. Minua kiinnostavat nämä todelliset tunteet.
Olen kirjoittanut usein tähän liittyviä päreitä ja saanut jokuset ystävälliset ja positiivisen maailmankatsomuksen omaavat bloggaajat jopa raivon partaaalle.
Tässä esimerkinomaisesti pari linkkiä aiempiin postauksiini:
http://i-iines.blogspot.com/2007/01/sananen-positiivisesta.html
http://ikkuna.blogspot.com/2006/11/oletko-kyynikko.html
Mutta jos sanot olevasi sitä mitä nyt sanot (rakkikoira) et ole ollut sitä tässä hiljattain kun yritit ajaa minut pois blogistasi: se on jo yksinään merkki sinun omasta kypsymättömyydestä. Jos olisit sitä mitä nyt väität (ja olet oppinut minun rakkikoiramaisuudesta jota lanseerasin itsestäni jo vuonna 2002 professorilleni joka sai lehmän kuvan graduni kanteen) niin olisit tajunnut alusta alkaen minun pohdinnan ydintä. Nyt se alkaa pikkuhiljaa nousemaan sinullekin mistä on kyse - minä näen sinun kypsymisen asteen ja se on hauskaa - mutta muistutan sinua miten sinäkin herjasit ja huidoit minua pois.
VastaaPoistaNäin tehdään Suomessa ja minua on huidottu pois niin kauan, että laitoin pysäyttääkseni sen nimenomaan tuon rakkikoiramääritelmän itsestäni professori P:lle ja liimasin lehmän graduni kanteen jotta se pysäyttäisi hyvää miestä.
Hän kyllä ihmetteli: tuli jopa katsomaan läheltä...
ja nyt ollaan 6 vuotta myöhemmin tässä. Mutta olen kirjoittanut 1400 kirjettä asiasta uudestaan ja uudestaan, nostanut puheeksi kiusaamisen, laadun, tyylin, attribuutit, transformaation ja lopulta tämän omasta identiteetistä mistä kaikki alkaa. Emme vieläkään puhu oikeasta asiasta mutta lähemmäksi tullaan Iines. Sinä opit minusta ja sinun katsojaluvut ovat nousseet juuri sen myötä (alkoi päreestäsi Kasvatammeko arvoinvaliideja, joiden jälkeen sait suuret katsojat: ja siinä kohtaan minä mainostin sinua ja blogiasi: loput on sitten kehitystä; oikeaan suuntaan.
Mutta ymmärrä nyt hyvä Iines itsekin jotain omasta itsestäsi - niin ymmärrät sitä vaikeutta mitä minä olen aina kohdannut.
http://i-iines.blogspot.com/search?updated-min=2007-01-01T00%3A00%3A00%2B02%3A00&updated-max=2008-01-01T00%3A00%3A00%2B02%3A00&max-results=50
Minun graduni oli koirista: tein poliisikoirista graduni. Nyt lähetin viime viikolla kirjeen poliisikoirista ja näyttelykoirista: sama metafoora mistä on ollut koko ajan kyse. Professorini ei silti ollenkaan ollut valmis kuuntelemaan minua silloin: hänkin ivasi, aionko tehdä pro gradun koirista vai ihmisistä. Mutta metafoora elää ja itse käytän kun katson sopivaksi. Pensselivedot ovat myös minun.
VastaaPoistaJoku ohjaa minun tekstit suoraan sinulle? Kuka olet? Miksi minua ei itse päästetä esille? Siksi, että mollaajat ovat minun lähipiiristäni ja heille se olisi noloa. Mutta - kenen sadismin tai oppimattomuuden mukaan oikein mennään??
Kysyn vaan.
Mitä sinä nyt taas, HG?
VastaaPoistaKatso nyt linkkaamieni tekstien päiväyksiä. Ne on julkaistu ennen kuin sinä edes olit Blogistaniassa. Tulit blogiini joskus tänä vuonna 2008, ja nuo tekstit ovat vuodelta 2006 ja 2007. Jo sitä ennen kirjoitin noista aiheista.
En siis lainaa keneltäkään tekstejä tai ajatuksia omiin nimiini. Jos lainaan, panen lähdeviitteen juuri siihen, mihin se kuuluukin.
HG, ihmiset ajattelevat usein samoin. Kellään ei ole mandaattia omistaa ajatuksia, vaan ne ovat ihmiskunnan arkkityyppistä pääomaa.
En tullut sinun blogillesi vasta 2008, olen ollut vastaamassa vuodesta 2006 asti. Miksi väität vastaan? Oleko poistanut kommenttini niiltä ajoilta? Onpa sairasta, minulla on omat kopiot meidän keskustelustamme joita olen koko ajan copypaste matkan varrella. Mitä tämä nyt sitten on?
VastaaPoistaHG, sait minut tarkistamaan tulosi blogiini: Voin sanoa osuneeni ensi arviossani lähes sataprosenttiseen totuuteen:
VastaaPoistaSinun ensimmäinen kirjoituksesi blogissani oli vuoden 2007 viimeisessä päreessäni, 26.12.2007, jossa on 121 kommenttia.
Kaikki muut kommenttisi ovat tämän vuoden 2008 puolella. Ainoatakaan kommenttia et ole aiemmin blogiini, et mihinkään niistä, kirjoittanut.
En ole koskaan poistanut kommenttejasi ennen tätä syksyä. Tästä lähtien poistan niistä jokaisen. Luulin, että olisit uskonut, ettet voi enää harrastaa perätöntä solvaamistasi, mutta nyt huomaan lopullisesti, ettet voi itse sille mitään. Olen surullinen puolestasi, mutta etsinet ajatuksillesi uuden kanavan vaikka omasta blogistasi. Tänne et voi enää kirjoittaa, ymmärsit tai et.