Viisi yksitoistavuotiasta pikkutyttöä hakkasi kahta pikkutyttöä kadulla - otsikko aamun Ilta-Sanomien nettiuutisessa.Tästä ei aamukahvi enää mene väärään kurkkuun, sillä se meni jo eilistä suurta Kasvatusiltaa (Ajankohtainen kakkonen, tv 2) seuratessa. Syytettyjen penkille oli rahdattu mm. opetushallituksen pääjohtaja, opetusministeri, opettajia, opetusalan asiantuntija Kari Uusikylä. Tulituspuolella oli näsäviisas lukiolaistyttö Ina Mikkola, ja lisäksi keskustelussa oli terapeuttiguruja, draamaopettajaa, Tommi Hoikkalaa. Vain yksi loisti poissaolollaan kuin Jeesus Karin piirroksen joulukadun ihmisvilinässä: vanhemmat. Missä olivat kasvatusvastuun päätekijät, lasten vanhemmat? Kysyn vaan!
Nyt Kasvatusillassa syyllistettiin ensin koulu, sitten Internet, mutta missään vaiheessa ei kysytty: minkä prosessin tuloksena syntyy joukkomurhaaja tai koulussa kiusaava. Hoettiin vain samoja mantroja siitä, mitä koulun tulee tehdä, jotta lapset eivät kokisi yksinäisyyttä. Lisää rahaa, oppilaskeskeistä keskustelua ja se on siinä. Kodin vaikutus oli valkoinen alue, en kuullut sanaakaan ennen loppukevennystä, jossa pikkuiset saivat sanoa nopeassa tietoiskussa, millainen on hyvä vanhempi. Kiva ja antelias, jäivät mieleen.
Kannattaako siis ollenkaan ihmetellä, jos yksitoistavuotiaat pikkutytöt hakkaavat toisensa henkihieveriin kadulla? Mitä kummaa noin pienet yleensä tekevät kaduilla yksin illalla? Muualla Euroopassa lasten yksinjättö illalla on heitteillejättö. Pitäisikö nyt sitten ulkoistaa syyllistäminen Helsingin kaduille, kun niillä on lasten harjoittamaa väkivaltaista säpinää? Koulu, internet, katu... Tai - olisiko vielä jokin kohde, johon lasten paha olo voitaisiin ulkoistaa?
Miten vanhempiin voidaan vaikuttaa, kun ei ole siihen sopivia instituutioita. Ne jotka tarvitsisivat median, järjestöjen ja koulun neuvoja eivät kuuntele.
VastaaPoistaVain kasvattamalla uusi sukupolvi, koska se on istituutioissa vaikutettavana. Ei tarvitse odottaa kahtakymmentä vuotta, sillä heijastukset alkavat aikaisemmin.
Nyt pitäisi tehdä tutkimuksia kouluista, miten niissä loppujen lopuksi työskennellään, ettei jäisi inttämiseksi.
Maalainen,
VastaaPoistaolen koko ajan ajatellut uudenlaisen ihmisen kasvamista, en virheiden kosmeettista paikkailua.
Tällöin puhutaan asioista suuressa mittakaavassa, pitkällä perspektiivillä. En unissanikaan kuvittele, että nyt on jokin hokkuspokkusnappula, joka tehoaa vanhempiin kääntäen kaiken heti hyväksi.
Kun perään uudenlaista arvokeskustelua, jossa kielletään kaikki vanhat mantrat, tarkoitan juuri sitä, että sen keskustelun kautta me menemme itseemme ja arvioimme itsemme ja elintapamme uudelleen. Vaikutukset heijastuvat ehkä sukupolven tai sukupolvien päähän, mutta - ne heijastuvat.
Valinnat ovat aina omia, eivät kenenkään muun. Me voimme itse päättää, menemmekö mukaan taloudellisia arvoja korostavaan oravanpyörään. Höyryjunalla matkatessa näkee enemmän ja voi pitää lasta sylissä ja näyttää hänelle ikkunasta vilahtavia maisemia. Eikä matkatessa ole pakko syödä mäkkimoskaa, vaan voi hyvin pureskella vaikka ruisnäkkäriä ja sipaista päälle aitoa voita. Samalla voi ojentaa matkalipun ohikulkevalle konduktöörille eikä leimauttaa sitä koneella ilmeet kylminä.
Jännä on kyllä nähdä, että joka taholla rahaa vaaditaan näiden instituutioiden tukemiseen - ei kodin ja kasvattajan.
VastaaPoistaJatkan vielä, että kotona olon itse valinneena on oltava vahva ja varma itsestään - niin monta kertaa kuulee, kuinka päiväkoti on lapselle parempi paikka, siellähän kasvattavat ammattilaiset - isit ja äidit ovat vain harrastelijoita:)
VastaaPoistaSe, että irkkailuja seuraa sentään jo aikuisia, nuoriso-ohjaaja ja poliisi (?) oli positiivinen tieto, mutta sinne kaivattaisiin myös lasten ja nuorten vanhempia mukaan.
VastaaPoistaSaisivat äimistellä, mitä ihanat pikku kullanmurut siellä touhuavat.
Ja muutenkin vanhempien kannattaisi seurata minkälaisilla sivuilla jälkikasvu notkuu päivät ja yöt.
On ällistyttävää miten kaikki netin kritiikki yritetään torpedoida puolustelemalla ettei mitään voida tehdä verkkojen maailmanlaajuisuuteen vedoten. Ja että jos kieltää jotkut sivustot, uudet ilmestyvät kohta oitis.
Että netissä oleva vakivaltainen ja seksistinen materiaali ei muka vaikuttaisi lapsiin ja nuoriin.
En tiedä, kenen intressejä tällaiset puolustelijat tukevat, mutta kyllä tää mualimanlopun meno äimistyttää kerran jos toisenkin.
vaikka eipä tuo liene ensimmäinen kerta, kun ihmiskulttuurit rappeutuvat ja tuhoutuvat.
Miten aamukahvi voi mennä väärään kurkkuun illalla ? ;-)
VastaaPoistaInkivääri, arvostan suomalaista kunnallista päivähoitoa, mutta olen silti sitä mieltä, että jos lapsi itse saisi valita, hän olisi kotona kolme ensimmäistä elinvuottaan. En oikeastaan ymmärrä sitä, että tahdomme luovuttaa oman lapsemme varhaisimman ajan pois. Jos emme tahtoisi, olisimme taistelleet lapsille mieluummin tuetun kotihoidon kuin ilmaisen laitoshoidon. - Nykyään ei tosiaankaan saa arvostella päivähoidon mallia, vaan se pitää yhteen ääneen todeta korkeatasoiseksi, mitä se kieltämättä onkin, oli ainakin oman lapseni aikana.
VastaaPoistaLeonoora, minä en kyllä syyllistäisi internetiä, vaikka olenkin sitä mieltä, että siellä on tuhoisaakin aineistoa.
Minäkuvaltaan terve lapsi, joka kykenee dialogiin vanhempien ja opettajien kanssa, osaa käsitellä tätä tietoa eikä lankea rikolliseen toimintaan, ellei piraattikopiointia lasketa rikokseksi. Siis sehän ei ollut rikos, koska niin moni sitä harrastaa?
Moisio, kas vaan lipsahdusta, sovitaan sitten niin, että illalla olisi mennyt kurkkuun vihreä tee tai lasillinen punkkua. :)
Iines: "minkä prosessin tuloksena syntyy joukkomurhaaja tai koulussa kiusaava"
VastaaPoistaTuohon tuskin löydäetään yksinkertaista vastausta, eiköhän ole niin että jokainen tapaus on erilaisen elämänkohtalon tulos.
Mutta periaatteessa voidaan sanoa että syyt löytyvät kotonta ja muusta kasvuympäristöstä, siis molemmista.
Leonoora: "On ällistyttävää miten kaikki netin kritiikki yritetään torpedoida puolustelemalla ettei mitään voida tehdä verkkojen maailmanlaajuisuuteen vedoten."
Minä sensuuria vastustavana ihmisenä kannatan kuitenkin netin valvontaa, eihän tarkoitus olisikaan että KAIKKEA netissä liikkuvaa materiaalia valvottaisiin, se on aivan samanlainan mahdottomuus kuin valvoa kaikkea ihmisten muuta normaalielämää. Tosin netin ollessa kyseessä valvottavana on pitkälti toista miljardia ihmistä. Netti kun on vain ihmisten välistä viestintää, ei mitään sen kummempaa.
Mutta eräänlainen netin korttelipoliisi on hyvä idea, kuten tuossa kasvatusillassakin kävi ilmi -- ikävä kyllä näin vain sen loppuosan, mutta laitoin uusinnan tallentumaan jotta saan katsottua koko ohjelman -- niin se ainoa poliisi joka siellä "partioi" saa nuorilta netinkäyttäjiltä koko ajan ilmoituksia laittomuuksista jne. Itsesääntely siis toimisi sen parjatun nuorisonkin kohdalla, kunhan heillä vain olisi taho jolle ilmoittaa asioista joita netissä kohtaavat.
Eli poliisin tulisi partioida netissä aivan samalla tavalla kuin poliisi partioi oikeassakin elämässä, ei kai kukaan odota että "live-elämässä" poliisi pystyisi estämään kaikki rikokset ja siltikään ei vaadita poliisia lopettamaan toimintaansa "kun he eivät pysty estämään kaikkia rikoksia".
Ja valvonta EI ole sama asia kuin ennakkosensuuri.
Leonoora: Ja että jos kieltää jotkut sivustot, uudet ilmestyvät kohta oitis."
Tämähän pitää paikkansa, itse asiassa niitä sivuja ei edes tarvitse avata uudelleen, sen voi laittaa tapahtumaan automaattisestikin, varsinkin mikäli käytettävissä on laaja verkko "orjakoneita".
Leonoora: "Että netissä oleva vakivaltainen ja seksistinen materiaali ei muka vaikuttaisi lapsiin ja nuoriin."
Onko joku noin väittänyt? Kyllä ne materiaalit vaikuttavat kaikkiin, meihin aikuisiinkin.
Iines: "Minäkuvaltaan terve lapsi, joka kykenee dialogiin vanhempien ja opettajien kanssa, osaa käsitellä tätä tietoa eikä lankea rikolliseen toimintaan, ellei piraattikopiointia lasketa rikokseksi."
VastaaPoistaDialogiin kykeneminen ja terve minäkuva ei estä rikolliseksi muuttumista, vaikka ne vähentävätkin rikosten poluille joutumisen riskiä. HTH.
Iines:
VastaaPoista" Leonoora, minä en kyllä syyllistäisi internetiä, vaikka olenkin sitä mieltä, että siellä on tuhoisaakin aineistoa."
No niin, taas tuli yksi puolustava mielipide :)!
Ei kaikki vanhemmat valvo lastensa tekemisiä, pysty kasvattamaan informaatiokriittistä jälkikasvua, koskapa koulukaan ei siihen pysty.
Mutta antaa vaan ihanan demokraattisen vapauden rehottaa maailmassa.
Kuka korjaa kypsät hedelmät onkin sitten jo toinen juttu.
Mutta eipähän tämä aihe ole henkilökohtaisesti minun päänsärkyni, joten lopetan omalta osaltani aiheesta kommentointini tähän.
Olitko Iines kotona lapsesi kolme enismmäistä vuotta?
VastaaPoistaIines: "Leonoora, minä en kyllä syyllistäisi internetiä, vaikka olenkin sitä mieltä, että siellä on tuhoisaakin aineistoa."
VastaaPoistaLeonoora: "No niin, taas tuli yksi puolustava mielipide :)!"
Syyllistätkö sinä sitten internetin? Ja jos syyllistät niin mistä?
Kuten jo aikaisemmin yritin sanoa; kaikille ei voi selittää/selvittää kaikkea.
VastaaPoistaEi pidä Iines liikaa provosoitua. Vai katsottiinkohan samaa ohjelmaa? Ei lukiolaistyttö näsäviisas ollu. Innostu kun annettiin ja oli päässyt telkkuun. Jannehan ent. opettajana pisti ruotuun.
Se juttu 11-vuotiaista, kuten joku kommentoikin, kuuluu marginaaliin. Josta herneet ottaa lähinnä Halla-Aho & co.
Opetusministeri ei paljon vakuuttanut, viimeksi tullut asiantuntija kyllä. Niin myös Hoikkala ja Uusikylä.
Olitko Iines kotona lapsesi kolme enimmäistä vuotta?(anonyymi )
VastaaPoistaOlin niin pitkään kun voin, koska olin opiskelija ja tein samalla graduani kirjallisuudesta, jota pystyin lukemaan kotona.
Yksinhuoltajana sitten minulla ei ollut vaihtoehtoja, vaan töihin oli mentävä tienaamaan rahaa opintolainan takaisinmaksuun, joka alkoi 1 vuoden kuluttua valmistumisesta, oli töitä tai ei.
Jälkimmäinen anonyymi,
VastaaPoistalukiolaistyttö sai enimmäkseen negatiivista palautetta, jota voi käydä lukemassa vaikka Maalaisen blogissa olevasta linkistä.
Minusta siinä ei ole mitään raikasta eikä ennakkoluulotonta, että estää muita puhumasta huutaen röyhkeästi muiden puheen päälle, etenkin kun muutenkin sai ohjelmassa ehdottomasti eniten puheaikaa. Mainittava on myös, että varsin pitkäpinnainen juontaja joutui ojentamaan lukiolaistyttöä
En ymmärrä, millä tavoin tuo 11-vuotiaiden tyttöjen pahoinpitelyjupakka kuuluu marginaaliin. Kyseessähän olivat alle murrosikäiset alakoululaistytöt, jotka kulkivat ilman vanhempiaan Helsingin illassa yksin.
Dialogiin kykeneminen ja terve minäkuva ei estä rikolliseksi muuttumista, vaikka ne vähentävätkin rikosten poluille joutumisen riskiä.(Johannes)
VastaaPoistaMinäkuvaltaan terve nuori, joka osaa puhua tunteistaan ja haluistaan, ei teurasta tovereitaan eikä kiusaa heitä.
Kerro minulle, mikä sitten voi olla syynä siihen, että tasapainoinen ja terveen itsetuntoinen ja muita kunnioittava nuori tekee rikoksen? ja millaisen rikoksen tällainen nuori voi mielestäsi tehdä?
HTH.
Että mitä?
Nuo pahoinpitelevät tytöt olivat maahanmuuttajataustaisia (somali). Suomalaisen perheen sairaudesta ei siinä ollut siis ihan kyse. Täytyy myös ihmetellä, että sinulle, Iines, nuori asiasta innostunut nuori ja sievä tyttö on paheksuttava, josta tulee kylmiä väreitä. Sinähän sytyt vain pahispojille, niinhän olet kertonut.
VastaaPoistaToistan: Koska ei ole instituutioita, jotka ovat universaaleja, ei perheisiin voida puuttua, yrittää voi kyllä valistuksen kautta, mutta valistus tepsii vain jo valistuneisiin.
Olisi tehtävä sellaista, mikä on mahdollista ja kouluun voidaan yhteiskunnan päätöksillä vaikuttaa. Koulussa on varmaankin paljon hyviä opettajia, ei se siitä kiinni ole, mutta on myös paljon huonoja ja välinpitämättömiä, joista myös oli paljon kertomuksia Ylen nettisivuilla. Eivät ne ihan perättömiä ole.
Koska ei ole totalitaarisesta järjestelmästä kyse, perheitä ei voida pakottaa - eikä se onnistunut niissäkään kuin pinnallisesti.
On vaikea kuvitella "vanhempien edustajaa" mukaan tuollaiseen keskusteluun. Kuka se olisi, kun vanhempia on laidasta laitaan. Mukana oli myös vanhempia. Pahisvanhemmat eivät tulisi ja muille ei tarvitse saarnata, kun he jo tietävät, kuinka ollaan säädyllisesti.
Myös korjaavia toimia pitää yrittää tässä ja nyt, siitä oli hyvänä esimerkkinä tuo "kovia toimia" suositellut terapeutti, josta en tietenkään tiedä mitään sen enempää.
Pitää tehdä kaikenlaista sellaista, mikä toimii.
Maalainen,
VastaaPoistamutta eihän somalikulttuuriin kuuluu tyttöjen olo illalla yksin, ilman vanhempia, kaupungin kaduilla - se on käsittääkseni jopa somalikulttuurin vastaista.
Kyse on siis jonkinlaisesta suomalaiseen kulttuuriin mukautumisesta, suomalaistapojen omaksumisesta. Meillähän lapset saavat olla usein ilman valvontaa iltaisin kadulla.
Tässä mielessä kyse ei ole siis mistään marginaali-ilmiöstä - päinvastoin. Kyse on suomalaisesta kulttuurista, sen tavoista ja lieveilmiöistä, tavasta kohdella lapsia.
Muuten - ei perheisiin toki pidä puuttua - sitä en koskaan sanonut, sellainen olisi typerää ja mahdotontakin.
Olen puhunut uudenlaisesta arvokeskustelusta, joka toteutuessaan muuttaa asenteita pitkällä aikavälillä. Olen aiemmissa kommenteissani eri keskusteluissa kuvannut tämän keskusteluprosessin melko tarkoin.
Sitäkään en ymmärrä, että miten niin vanhempia on mahdotonta saada mukaan tällaiseen keskusteluun. Saatiinhan Pekka Eric Auvisenkin vanhemmat julkisuuteen. Samoin Petri Gerdtin (Myyrmannin pommipoika) isä on muistaakseni kirjoittanut kirjan pojastaan - uskoisin isän olevan valmis keskustelemaan. Mahdettiinko vanhempia edes yrittää keskusteluun? Ei riitä, että vanhempia edusti vain Hannele Schlizewski, julkkis, vaikka hän onkin melko hyvä ilmaisemaan asioita.
Katsoin tuon ohjelman Areenalta ja pitää olla hieman eri mieltä kanssasi keskustelun painopisteistä.
VastaaPoistaEnsinnäkään en kokenut, että "etsittiin syyllisiä", vaan pikemminkin koin, että keskustelussa yritettiin saada selvää, kuinka suuri vaikutus lasten ja nuorten elämässä eri tahoilla oikeastaan on.
Ja tultiin siihen lopputulokseen, että vanhempien vaikutus on liian vähäinen. Olipa syynä sitten yleinen kasvatuskulttuuri, kilpailuyhteiskunta tai mikä hyvänsä, ongelmia syntyy, kun vanhemmilta on oma rooli hukassa eikä löydy keinoja tai haluja osallistua lapsen elämään tarpeeksi.
Minusta oli muuten kuvaavaa, että nuori innokas keskustelijatyttö ei tuntunut ymmärtävän mitä eroa on fyysisellä läsnäololla ja väkivallalla. Se kertoo juuri terapeutin ilmituomasta liioitellusta ruumiillisen koskemattomuuden kunnioituksesta.
Suomalaiselle lapselle ja nuorelle tuntuu olevan ihan sama onko kanssakäyminen irkkaamista vai naamatusten oleskelua. Itse olisin sitä mieltä, ehkä hieman naivistisesti, että halausta ei voi lähettää virtuaalisesti eikä hymy ruudun takaa ole sama asia kuin kädenpuristus.
Opettajana olen kokenut sen, mitä tutkimuksetkin muistaakseni tukevat: koskettava opettaja saa viestinsä paremmin perille. Saatikka sitten vanhempi.
Kosketelkaa toisianne, sanoi entinen pappa.
Sari,
VastaaPoistaoppilasta ei saa enää koskettaa, valitettavasti.. Joskus halasin oppilaita spontaanisti ja hyvin usein otin harteista kiinni kumartuessani neuvomaan tms.
Kerran minulla oli päällä uusi pusero, sellainen villapusero, joka oli hieman mohairsekoitteinen, pehmeä. Muuan pienikokoinen poikaoppilas sanoi siitä jotain positiivista ja silitti minua hihasta. Tuntui hyvältä, mutta nykyisin tuommoista pitää varoa, ettei saa pedofiilin leimaa.
Voi olla, että kärjistin hieman, koska olin ärtynyt tuosta ohjelman valmiista alkuasetelmasta, joka huusi minulle ainakin vanhempien poissaoloa. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että liian nopeasti, lähes heti keskustelussa mentiin siihen valmiisen kuvioon, että kiusaaminen ja paha olo on itsestäänselvyys, joiden synnystä ei olla kiinnostuneita edes ennaltaehkäisevässä mielessä. Ollaan kiinnostuneita vain siitä, missä muodoissa nuo ongelmat ovat. Toisin sanoen ongelmia pidetään ikään kuin asiaankuuluvina, mikä ei mielestäni ole kovin rakentavaa eikä poista ongelmia, korkeintaan lääkitsee niitä, jos sitäkään.
" jos lapsi saisi itse valita hän olisi kotona kolme ensimmäistä elinvuottaan..." Olen lastentarhanopettaja enkä väitä että alle kolmevuotiaat lapset voisivat huonosti päiväkodissa vaan totean joka päivä heidän viihtyvän ja voivan hyvin...mutta mutta... ihmettelen kuitenkin miksi heidät pitää väkisin erottaa vanhemmistaan ennenkuin lapsilla itse on siihen tarvetta ja mitä se heidän kehitykselleen merkitsee...
VastaaPoistaKatsoin minäkin kyseisen ohjelman ja teesini ovat tässä:
VastaaPoista1)
Kasvatustehtävien ulkoistaminen yhteiskunnallisille inistituutioille loppuu vasta kun vanhemmiksi valiutuu isän/äidin raskaaseen rooliin sopivia yksilöitä.
Siksi ehdotan synnytyslupaa tai -lisenssiä, jota anotaan korkeimmalta viranomaiselta.
2) Edellinen kohta edellyttää, että mätä demokrattinen(sos.!) järjestelmä puretaan ja siirrytään valistuneeseen itsevaltiuteen. Ensimmäinen kansalainen on jo mielessäni.
3) Synnytysluvan saatuaan vanhempien on allekirjoitettava ns. maalaisjärkisen kasvattamisen lupaus.
4) Kyseisen lupaus sisältää ehdottoman rakkauden lupauksen lasta kohtaan, mutta yhtä ehdottomasti kielletään nykyisin vallassa oleva yliempaattinen, kaikensalliva, lässyttävä kasvatus, jonka tuhovoiman luultavasti (!) olemme nähneet jo parisen kertaa yhteiskunnassamme.
5) Kun ihminen kasvaa kieroon lapsuudessaan ja nuoruudessaan, hänestä ei saa yhteiskuntakelpoista enää normaalilla keinolla. Kuten käyrään kasvanutta puuta ei voi enää suoristaa.
Siksi nykykasvatuksen uhriparat, joiden narsismi saa aikaan yli-ihmiskuvitelmia
(tai sitten kuten eilen saimme nähdä, omnipotenssiin mittoihin nousevaa ylimielistä öykkäröintiä ja toisten päälle huutamista, törkeää toisten mielipiteitten väheksymistä ja sairaalloista
itsensä palvontaa)
Siis tällaisille toivottomasti narsismiin sairastuneille ainoa ja oikea hoito on Ison Veljen Winstonsmith-hoito, joka palauttaa yksilölle ja homo sapiens-lajille tyypillisen empatiakyvyn ja lähimmäisen rakkauden ja nöyryyden elämän edessä,
tai sitten yksinkertaisesti tuhoaa yksilön.
Molemmat vaihtoehdot ovat yhteisölle positiivisia, joten valittavana on vain yksi hyvä vaihtoehto.
6) Uudessa uljaassa yhteiskunnassa miesten osuus opettajistossa nostetaan 70 prosenttiin. Tämä luonnollisesti nostaa opettajien palkkoja 200 prosentin verran, joten syntyy itseään vahvistava hyvyyden kierre.
NS. Winwin-tilanne, jonka seurauksena peruskouluihin saadaan taas työrauha.
Tässä nämä olivat. Ei kuitenkaan tarvitse taputtaa.....
P.S. Eka kansalaisena ottaisin Jyrki Richtin toimittaja lisenssin pois. Sen 00-luvan. vain munaton mies antaa keskustelun mennä huutamiseksi, jossa idioottien ääni kuuluu parhaiten.
Toimittaisin keskitysleirille myös ko. ohjelman ohjaajan, joka oli pedofiili, oppimaton tai sitten pöljä ja kuvasi
öykkäriä, jonka AIDStasoinen narsimi vain vahvistui.
Anonyymi,
VastaaPoistasamoin ajattelen itsekin.
Alle kolmivuotiaista pidetään päiväkodissa hyvä huoli, ja he tottuvat siellä oloon, sillä istuuhan lapsi vaikka tikun nokassa kun tottuu olotilaan.
Emme me tiedä, mikä osa suomalaislapsen myöhemmästä ahdistuksesta johtuu varhaisesta vanhemmista erillistämisestä. Kun ajattelee vauvoja, jotka eivät yhtäkkiä saakaan tuttuja käsiä ympärilleen, tuttua syliä turvakseen, voi vain kuvitella sen ahdistuksen määrää, joka lapsen valtaa vieraassa paikassa, oudoissa tuoksuissa, oudossa hälyssä. Kokemusta voisi ehkä verrata siihen, että aikuinen singotaan toiselle planeetalle, jossa häntä vastassa on ufomiehiä. Mikä on varhaisen vieroittamisen ja jatkuvan yksinpärjäämisen hinta?
Catulux,
opettajilta vaaditaan korkeakoulututkinto ja sen päälle kasvatustieteelliset opinnot + työssäoloaikana jatkuvaa koulutusta ja perehtymistä erilaisiin oppijoihin ja tavallisiin oppijoihin ja uusiin opetusmetodeihin ja koulutusmuotoihin. Silti moni pieleen mennyt asia lapsen elämässä ulkoistetaan heidän viakseen.
Vanhemmilta ei vaadita lasten suhteen yhtään mitään, vaan pidetään selviönä, että lasten häiriöt juontuvat ulkoapäin.
Olisiko mitään, jos vanhemmiksi tulevilta edellytettäisiin laaja-alaiset kasvatusalan opinnot, jotka kytkettäisiin lapsilisiin? Ilman opintoja ei heruisi lapsilisää penniäkään. Opinnot suoritettaisiin raskausaikana.
Lapsen tunne-elämän tasapainoa tarkistettaisiin sitten neuvolassa ja päiväkodeissa tehtävillä testeillä, ja huonoille vanhemmille määrättäisiin lisäkurssitusta, tai lapsilisät lakkaisivat. Tässä olisi sekin hyvä puoli, että osa lapsen häiriöistä saataisiin ulkoistettua neuvolaan ja päiväkotiin ja huonoihin kursseihin...
"Suomalaistapoihin mukautumista."
VastaaPoistaKumma juttu, että täällä Turussa tietyllä alueella vanhemmat jonottavat jo aikaisin aamulla oven takana, että saisivat ilmoitettua lapsensa siihen rauhallisempaan kouluun. Ne jonottajat ovat kantaväestöä.
Eikä tuossa Vuosaari-jutussa ole kyse vain parista pikkutytöstä.
No, näin se white flight- ilmiö käynnistyy.
Samuli, ei pitäisi ehkä kommentoida kommenttiasi, kun en täysin nyt ymmärtänyt, mitä tahdot sanoa.
VastaaPoistaKiinnitin kuitenkin huomiota tuohon "suomalaistapoihin mukautumis" -huomautukseen. Viitannet sillä minun toteamukseeni siitä, että somalityttöjen väkivallanteko oli kenties suomalaiskulttuurin matkintaa.
Noh, näin voisi minusta olettaa, koska yksitoistavuotiaat somalitytöt eivät tietääkseni kulje oman kulttuurinsa mukaisesti illalla yksin kaupungin kaduilla.
Kun he nyt asuvat Suomessa, he ovat omaksuneet kenties muilta alueen suomalaistytöiltä tavan kulkea kadulla ilman vanhempiaan. Sekoittaahan moinen kulttuurinmuutos lapsen pään, kyseessä on mielstäni kulttuurishokki vieraassa maassa, väärien mallien omaksuminen.
En tahdo puolustaa enkä selitellä asiaa enempää, kunhan hain vain selitystä somalityttöjen heidän omasta kulttuuristaan poikkeavalle käytökselle.
Sain vasta nyt katsottua sen kasvatusillan ja olen Sarin kanssa samoilla linjoilla; keskustelussa yritettiin saada selvää, kuinka suuri vaikutus lasten ja nuorten elämässä eri tahoilla oikeastaan on.
VastaaPoistaIines: "opettajilta vaaditaan korkeakoulututkinto ja sen päälle kasvatustieteelliset opinnot + työssäoloaikana jatkuvaa koulutusta ja perehtymistä erilaisiin oppijoihin ja tavallisiin oppijoihin ja uusiin opetusmetodeihin ja koulutusmuotoihin. Silti moni pieleen mennyt asia lapsen elämässä ulkoistetaan heidän viakseen."
Ensinnäkin, se koulutus ja kasvatustieteelliset opinnot eivät takaa sitä että ihminen osaa tulla toimeen ihmisten kanssa. Se takaa vain sen että hän mahdollisesti tietää teoreettisella tasolla miten kasvetetaan.
Ja kuka takaa ettei se opittu tieto myöhemmin osoittaudu täysin huuhaapuuhaksi?
Minusta on hyvä että opettajakuntamme käy tuon pitkän ja kattavan koulutuksen, sillä se epäilemättä antaa hyvät eväät opettajuuteen, mutta vaikka suurin osa nauttisikin hyvistä eväistä niin aina löytyy se osa joka ei niitä eväitä halua syödä, vaan haluaa ostaa hampurilaisen ja ranskalaiset.
Toiseksikin, en koe että opettajia on syyllistetty asiasta, vaan koulua, koulussa on huomattavasti enemmän muita ihmisiä kuin opettajia ja opettajat eivät - siis mikäli puhutaan oppilaan, lapsen, näkökulmasta - useinkaan edes ole se taho joka nykykoulussa on vallankahvassa. Eikä sekään ole opettajien syytä.
Ja kolmanneksi, ei kai kukaan ole sanomassa etteikö kotikasvatus, eli vanhemmat, ole osasyypäitä nuorten ja lasten pahaanoloon?
Tähän ongelmaan ovat syypäitä: Vanhemmat kasvattajina ja vanhempina, koulu, opettajat, terveydenhoitajat ja muu koulun henkilökunta kasvattajina, vanhempien työnantajat, vanhemmat työntekijöinä, markkinavoimat jne. jne. jne. jatkakaa listaa itse.
Eli me kaikki ja se ympäristö jossa me toimimme!
Penäämäsi arvokeskustelu ja ehkä vielä enemmän omien arvojemme pohdiskeleminen ja niiden mahdollinen tarkistaminen olisi todellakin paikallaan kaikille meille.
Minä kun mielelläni keskustelun nuorten kanssa ja ympäristössäni on paljon nuoria niin minua huolestuttaa se, että olen usein kuullut nuorilta olevani ensimmäinen aikuinen heidän maailmassaan joka kuuntelee heitä ilman että heti alkaisin väittämään vastaan tai alkaisin vähättelemään heitä.
VastaaPoista(Mikä on sinällään kummallista, että minä useinkin kyseenalaistan heidän väitteitään, eli väitän vastaan)
Koska olen vuosien varrella ollut tekemisissä satojen nuorten kanssa (Kotonani, kahviloissa, UG piireissä, netissä harrastusteni (manga, anime) parissa jne.¹), eli kyse ei ole vain parin nuoren kokemuksista, niin moinen kuulostaa mielestäni hälyttävältä, hehän sanoessaan noin samalla sanovat ettei kukaan kuuntele heitä ja antavat sen kuvan ettei kukaan välitä heidän mielipiteistään ja elämästään, eli heistä.
Vaikka oma nuoruuteni olikin aika rankka, niin silti minulla aina oli useita aikuisia (Myöskin opettajia, vaikka valtaosa heistä pitikin minua paskana tyyppinä) jotka kuuntelivat minua ja mitä minulla oli sanottavana.
Nykynuorten kokemus aikuisista tuntuu olevan se, että aikuiset haluavat keskustella heistä, mutta samalla aikuiset haluavat pitää heidät poissa siitä keskustelusta.
Kuunnelkaa niitä nuoria!
Kuunnelkaa niitä nuoria!
Kuunnelkaa niitä nuoria!
¹ Tuli muuten mieleeni, että en taida tietää itseni lisäksi kuin vain yhden aikuisen joka pyörii ircgalleriassa ja nuorten irckanavilla (Itsekin seurasin lapsiani sinne). Suosittelen tulemaan sinne ja tutkimaan mitä niissä tapahtuu, ehkä sitten huomattaisiin että nuoriso on netissäkin hyvätapaista ja pääosin mukavaa ja lähdekriittistä -- itse asiassa omaa sukupolveani lähdekriittisempää.
Minusta pitäisi kyllä muistaa, että nämä syyllistetyt vanhemmat, opettajat, asiantuntijat, ovat olleet lapsia, joita on myös jotenkin "kasvatettu"... me kaikki siis olemme myös kieroon kasvaneita, joten vastuun nykynuorten huonosta kasvatuksesta voisi näin ollen sysätä omille vanhemmilleen ja edellisille sukupolville aina evoluution alkujuurille asti.
VastaaPoistaMehän olemme olleet 60-70 -lukujen kasvatuksettomuuden lapsia - ja vain ne, jotka ovat selvinneet siitä joten kuten, ovat ottaneet vanhempiensa virheistä opiksi - ja tekevät kuitenkin omat virheensä, jotka paljastuvat vasta kun kaikki on myöhäistä.
Minä muistan, miten päivkerhossa ja kotipihalla sosiaalisen kontaktinsa muihin lapsiin saanut kaksivuotias esikoiseni katseli kateellisena ohi tallustelevia päiväkotiryhmiä ja kysäisikin sitten, että "milloin sää äiti lähet töihin, että mää pääsen hoitoon?"... (esikoinen alkoi puhua jo alle yksivuotiaana, joten lause meni juuri noin).
*
Ei pitäisi unohtaa myöskään sitä, että ihan nykyaikanakin on kosolti yksinhuoltajaäitejä tai -isiä, jotka opiskelevat, tekevät gradujaan ynnä muuta, mutta joiden pitäisi nyt sitten istua höyryjunaan lapsi sylissään ja olla opiskelematta ja lähtemättä töihin, vai mikähän se puolustaa tuota, että toiset vanhemmat eivät saisikaan viedä lastaan hoitoon? (On varaa nimittäin kysyä, koska olin itse 10 vuotta lasten kanssa kotona ja kärsin yhä sen vuoksi huonosta koulutuksesta ja surkeasta ammatinvalinnasta. Kyllä se on jostakin pois ja siinä tapauksessa kotiin jäävä vanhempi saa unohtaa itsensä ja omat tarpeensa, mutta tämä edustaa kyllä mielestäni (kokemuksiini pohjaten) täysin epäinhimillistä ajattelua ihan jo senkin vuoksi, ettei nykyään eletä omavaraistalouksissa. Ilman rahaa ei nimittäin elä eikä eläkettäkään kerry myöhempien aikojen varalle. Melko tyhjän päällä meikäläinenkin siis tässä nyt on, mutta onpahan kolmella lapsella ollut kotilapsuus... kolme pelastettua sielua siis, joista tilastollisesti ainakin yksi siitä huolimatta voi tai tulee voimaan huonosti. Ja sen mukana minäkin.
Pakko jatkaa vielä, kun vauhtiin pääsin. Mielestäni korulauseet vanhempien kasvatusvastuusta ja kotonaolemisen tärkeydestä on syytä unohtaa niin pitkäksi aikaa, kun tässä yhteiskunnassa vain menestynyt ihminen saa inhimilliset työolot, realistista palkkaa, työterveyshuollon, normaalin eläkekertymän ja jonkinlaisen ihmisarvoisen kunnioituksen ilman tutkintoja ja todistuksia. Lastensa takia kotiin jäänyttä vanhempaa liki jokainen pitää sisimmässään typeryksenä, feministijärjestön puuhanaiset etunenässä. Meillä tittelinkipeys on selkärankaan kaiverrettu. Vain kuolemattomilla lauseilla, diplomeilla, bisnesvainulla tai jollakin yhtä vähäpätöisellä asialla on enemmän merkitystä kuin lasten kanssa olemisella ja elämisellä. Yksilön oma elämä on erillistetty perhe-elämästä. Oma elämä on jotain todella omaa, eikä siihen kuulu lapset.
VastaaPoistaKunnioituksen ja naistenlehtien hypetyksenkin ansaitsee vain sellainen nainen, joka on tehnyt kirjallisen-, tieteellisen- tai bisnesmenestyksensä eteen hirveästi töitä. Siihen mitä menestyksen takaa löytyy, suhtaudutaan täysin kritiikittömästi, vaikka lapset olisivat todellisuudessa ihan omin nokkinensa sillä aikaa, kun äiti tai isi vähän menestyy. Naisillekin lapset ovat usein pelkkänä kulissina sille, miten tässä nyt on onnistuneesti yhdistetty ura ja perhe.
Ja kaiken takanahan on se ajatus, että markkinakoneiston rattaat täytyy pitää hyvin koulutettujen ja korkeasti palkattujen ihmisten avulla pyörimässä, muutoin maan talous ajautuu taantumaan, ihmiset köyhtyvät, tulee työttömyyttä ja lama. Viattomat ihmiset siis kärsivät, kun jokaisen lapsia tekevän perheen vanhemmista toinen jäisi kotiin kolmeksi vuodeksi kökkimään, putoavat urakehityksestä eivätkä tienaa tarpeeksi, jotta voisivat iloisesti ottaa osaa kulutusjuhlaan ja auttaa omalta osaltaan tämän maan markkinakoneistoa pyörimään. Pienet lapset kotivanhempineen ovat pelkkä taakka ja hirveä menoerä, koska kenenkään ajatus ei yllä niin pitkälle tulevaisuuteen, että todellisella äitiydellä ja isyydellä nähtäisiin olevan yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta minkäänlaista rahallista arvoa. Minua ei ole ainakaan kukaan koskaan tullut onnittelemaan tai sanomaan, että onpa hienoa, kun olit lasten kanssa kotona niin pitkään. Sen sijaan siitä on kyllä onniteltu, kun olen nyt töissä ollessa ja lasten mentyä kouluun haalinut opiskeluillani pari todistusta. Enkä kyllä tentteihin lukiessani todellakaan antanut lapsilleni sitä aikaa, mihin olivat aiemmin tottuneet.
Saara,
VastaaPoistakyllä minä olen muistanut, että vanhemmilla on myös vanhemmat, jotka ovat heidät kasvattaneet. Olen sanonut, että vanhemmat ovat itsekin uhreja ja viitannut pateettisesti jumaliseen "minä kostan teidän lapsillenne aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka" -mantraan. Sanoin, etten ymmärrä tuon lauseen raamatullista tulkintaa, vaan ajattelen vain niin, että virheet siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Ja se höyryjunassa istuminen oli vertauskuva, en tarkoittanut sitä konkreettiseksi tietenkään. Tarkoitus oli kuvata sitä, että kyllä vanhemmat voivat halutessaan valita elämäänsä kiireettömiä ja lapselle aikaa antavia vaihtoehtoja lasten vauvuusaikana, ensimmäisinä elinvuosina.
Olen itse puhunut kolmesta ensi vuodesta juuri siksikin, että äidin tai isän ammattitaidot eivät ruostu, vaan kolme vuotta päivittää kyllä nopsasti taas töihin palatessaan. Pidempi kotonaoloaika on mielestäni tarpeetonta, etenkin jos äidillä/isällä on koulutusta tai haluja opiskella lisää. Kannatan siis laajaa ja tuettua päivähoitojärjestelmää, mutta myös panostamista vauvojen kotihoidon tukemiseksi, oli sitten yksinhuoltaja tai kaksin.
Yleensäkin valinnat ovat viime kädessä vanhempien, oravanpyörään ei ole pakko hypätä vain siksi, että siellä ovat kaikki muutkin.
No tuo periaate toimii noin tietenkin, jos tekee vain sen yhden lapsen. Kahdesta lapsesta se on jo kuusi vuotta ja kolmesta yhdeksän...
VastaaPoistaEläminen on muuten köyhälle nykyisin huomattavasti kalliimpaa kuin ennen. Tuloerojen kasvu on huomattavan suurta. Oravanpyörä ei edes tarkoita mitään oravanpyörää, vaan ihan toimeentulemista vain.
Saara,
VastaaPoistakyseessä olisi valinta, ei pakkopulla. On varmaan äitejä, joiden mielestä nuo yhdeksän vuotta lapsen kanssa kotona ovat antoisammat kuin yhdeksän vuotta työelämässä. On toki myös äitejä, jotka eivät viihdy kotona kolmea vuotta lapsensa kanssa tai joilla ei yksinhuoltajuuden tms:n vuoksi ole mahdollisuutta kotihoitoon.
Ja kuka sen sanoo, että lapsen kanssa on oltava läsnä joka sekunti, onhan lapsella usein myös toinen vanhempi, ja äiti/isä voisi vaikka opiskella osapäiväisesti ja luvalla. Esimerkiksi itse kirjoitin vauvan kanssa yhden kappaleen graduja, vauvan ehdoilla kokonaan.
Esimerkki: Taloudellista oravanpyörää voi helpottaa mm. hakeutumalla töihin pois isoista kaupungeista ja etenkin pääkaupunkiseutualueelta, jossa yksiökin maksaa saman kuin tilava omakotitalo tai rivitalo-osake muualla Suomessa. Maaseudulla on vapaita työpaikkoja mm. lääkäreille, opettajille, kaupungin työntekijöille, hoitajille, yrittäjille jne. jne. On halvemmat elinkustannukset, isommat asunnot, väljyyttä, puhdas ilma, päiväkotipaikka kaikille halukkaille, hyvät ja rauhalliset koulut.
Saara: "Lastensa takia kotiin jäänyttä vanhempaa liki jokainen pitää sisimmässään typeryksenä, feministijärjestön puuhanaiset etunenässä."
VastaaPoistaHuvittavaa asiassa on että samat naiset pitävät myöskin koti-isänä ollutta miestä lähinnä typeryksenä, vaikka varsinkin nuo feministit ovat etunenässä vaatimassa että miestenkin tulisi jäädä kotiin.
Sikäli tilanteeni on naisesta poikkeava, että kun satun olemaan mies on minun aina hankala selittää miksi työhistoriassani on melkein viiden vuoden aukko, sillä monasti tuntuu kuin työhaastattelija uskoisi minun valehtelevan kun sanon olleeni lasten kanssa koti-isänä. Itse asiassa useinkin asiasta esitetään jumalattomasti jatkokysymyksiä joilla selvästikin yritetään saada minut kiinni valheesta (Kysytään esim. kuinka kauan kotihoidontukea saa, kuinka paljon sitä sain (Kuka muistaa kuinka paljon sai rahaa 15 vuotta sitten?) jne)
Iines: "Esimerkiksi itse kirjoitin vauvan kanssa yhden kappaleen graduja, vauvan ehdoilla kokonaan."
Kokeilepa tehdä tuo sama kolmen lapsen, joista kaksi on vaippaikäistä ja yksi leikki-ikäinen, kanssa. Ei taitaisi onnistua (Tai varmaan sellaisiakin ihmisiä löytyy joilta se onnistuu, mutta minä en siinä olisi onnistunut).
Olen ollut kotona lasten kanssa ja olen myöskin tehnyt useamman vuoden 12-14 tuntista työpäivää palkkatöissä ja kyllä se palkkatyö helpompaa ja vähemmän raskasta oli.
Johannes - ehkäisy on keksitty. Ei naisen tarvitse tulla vuosittain raskaaksi, niin että hoidettavana on kaksi vaippaikäistä ja yksi juuri vaipoista päässyt. Jalat ristiin vaan.
VastaaPoistaIines: "Johannes - ehkäisy on keksitty."
VastaaPoistaMikään ehkäisy ei ole 100%:inen ja jollei vahingon sattuessa halua turvautua aborttiin niin saattaa käydä niin että vaippaikäisiä on kaksi, kuten kävi meillekin. Kolme oli tarkoituskin tehdä, muttei niin nopealla tahdilla kuin nuo tulivat.
Kondomi lienee varmin ehkäisy, muttei sekään pettämätön ole, mistä täällä on todisteena Children of Bodomia huoneessaan huudattava poika :-)
Iines: "Jalat ristiin vaan."
No tuo lienee se varmin ehkäisykeino -- siis olettaen että tuolla estetään kopulaatio¹, eikä yritetä estää jo siitetyn vauvan maailmaantuloa -- mutta sitä käytettäessä parisuhde saattaa hivenen kärsiä...
¹ en jaksa tarkistaa sanakirjasta onko tuollaista sanaa ja tarkoittaako se parittelua, käytän sitä ihan mielikuvien pohjalta.
Johannes, onnea vaan sinulle ja vaimollesi lapsukaisistanne! Uskon että olette huolehtivainen ja rakastava perhe.
VastaaPoistaJalat ristissä on ilmaisu, joka naurattaa minua suuresti, siksi valitsin sen. :)
Heh, taloudellista kurimusta ja sosiaalluukkua me juuri lähdimme pienestä kaupungista pakoon, kun niitä töitä ei ollut, eli joo joo. Koettu on. Täällä sentään toiselle on kunnon työpaikka.
VastaaPoistaYlipäätään kun on ollut puhe siitä vanhemmuuden huonoudesta niin jotenkin nyt tuntuu, ettei se lasten kanssa kotona oleminen taida sittenkään olla sen yhteisen hyvinvoinnin kannalta niin tärkeää kuin jokin todistus. Näin se aina lopulta menee kun oikein kaivaa.
No tämä lasten kotihoito on minustakin saanut liikaa painotusta mielipiteissäni. Olen hieman kummastellut, miten keskustelu on ajautunut ikivanhoihin kotiäiti - työäiti-teemoihin. Ei ollut tarkoitus, sillä olen vankkumaton tuetun päivähoidon kannattaja jopa kaikille yli kolmivuotiaille lapsille, ja niille pienemmille, joille se on tarpeen. Samoin kannatan tietenkin naisten kouluttautumista hyviin ammatteihin ja työelämään osallistumista. En suoraan sanottuna ymmärrä naisia, jotka jäävät iäkseen passaamaan perhettä kodin seinien sisäpuolelle.
VastaaPoistaTämä kotihoitoasia on korostunut ehkä siksi, että olen painottanut vanhempien/vanhemman aktiivista läsnäoloa lapsen elämässä tarkoittamatta läsnäololla jokahetkistä fyysistä läsnäoloa. Ei määrä ylipäänsä mitään ratkaise vaan muut seikat.
Pidän silti hyvänä vaihtoehtojen todellisempaa tarjontaa vanhemmille lapsen vauvuusvuosina. Ja tarkoitan tällä sellaissta verovaroin kustannettua yhteiskunnan palvelua, joka sallii äidin/isän tuetun kotonaolon ja mahdollisesti samanaikaisen osapäiväisen opiskelun lapsen kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana.
No kyllä se määrä aina laatuajan voittaa, että siinä mielessä olen ihan visusti eri mieltä.
VastaaPoistaLaatuaikaa en tarkoittanut - mitä se liekään, vaan sitä, että kohdataan lapsi kuunnellen ja puhuen, aktiivisesti läsnäollen.
VastaaPoistaSitä voi olla lapsen kanssa määrällisesti paljon niinkin, että lapsi ja vanhemmat ovat kotona kaiket illat, mutta lapsi on huoneessaan ja katsoo omaa televisiotaan ja käyttää omaa tietokonettaan ja kuuntelee laput korvilla omaa musiikkiaan. Ei se mitään lapsen kohtaamista ole.
Pakko keskustelijana sanoa, että minusta oli vain parempi, että puhuttiin, mitä yhteiskunnallisella tasolla voitaisiin tehdä, vaikka päättäjiltä ei kunnon vastauksia saatuukaan. Mutta ehdotuksia kyllä muilta keskustelijoilta tuli.
VastaaPoistaKukaan ei kiellä, etteikö kasvatus kotona ole suuressa osassa kehityksessä, mutta siihen on niin paljon vaikeampi yhteiskunnan vaikuttaa kuin esimerkiksi kouluun ja nettiin, jotka vaikuttavat myös kehitykseen. Ja eiköhän koulumurhaajiin ja pahoinpitelijä tyttöihin ole enemmän vaikuttanut muu ympäristö kuin koti tai ken tietää, mutta vahvasti kyllä tuntuu siltä.
Olisi myös mukava kuulla sinulta, miksi olin mielestäni näsäviisas ja onko siinä jotakin pahaa :D
Terveisin Ina Mikkola
Ina, pidin kysymystäsi niin hyvänä, että tein siitä uuden jutun!
VastaaPoistaT. Iines
Tervehdys,
VastaaPoistaLuin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #47 jaksoon. Olen
antanutkaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen
kirjoitukseen.
Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2493
Kiitän!
VastaaPoista