Turha sitä on enää epäillä enkä malta olla kirjoittamatta kerran vielä tästä edelleen kuumasta aiheesta, nyt uusin tutkimustiedoin: alle kolmivuotiaan paras hoitopaikka on kiistatta kotona vähintään puolitoistavuotiaaksi, ja senkin jälkeen edelleen kotona tai perhepäivähoidossa kolmivuotiaaksi asti.Yksinkertaistaen: Lapsella tulisi siis olla subjektiivinen oikeus kotihoitoon kolmivuotiaaksi asti. Näin sanoo Liisa Keltikangas-Järvinen, tunnettu suomalainen psykologian professori ja tutkija.
Keltikangas-Järvisen mielestä tuntuu käsittämättömältä, että päivähoitojärjestelmää luotaessa ei käytetty kehityspsykologista tietoa, vaan järjestelmä syntyi 1970-luvulla käytännön pakosta, kun äidit siirtyivät palkkatyöhön. Nykyinen päivähoitojärjestelmä palveleekin vanhempia, ei lapsia, ja siksi se tulee arvioida uudelleen ja rakentaa lapsen kehitysasteita vastaavaksi.
Alle kolmivuotias ei pysty vielä muodostamaan kiintymyssuhteita kuin kolmeen tai neljään ihmiseen. Kun mukaan laskee lapsen vanhemmat ja ehkä sisaruksen, muille ei jää yksinkertaisesti tilaa lapsen aivotoiminnassa. On selvää, että jos ympäristö on vilkas ja levoton, lapsestakin tulee levoton, ja se heijastuu ihmiseen vielä aikuisenakin. Onhan kysytty myös, onko koulumaailman nykyisellä levottomuudella tekemistä päivähoidon ongelmien kanssa, mm. varhaisella hoidon aloitusiällä ja ryhmäkoolla.
Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo selvää kieltään. Kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys.
Alle kolmivuotiaan ryhmäkoon tuleekin olla korkeintaan kolme tai neljä, ja yli kolmivuotiaankin vain kuudesta kahdeksaan. Suomalaisissa päiväkodeissa parinkymmenen alle kolmivuotiaan lapsen ryhmät ovat arkipäivää. Isommilla lapsilla ryhmäkoot hipovat usein kolmeakymmentä, sanoo Keltikangas-Järvinen, ja ilmaisee samalla hämmästyksensä siitä, että päiväkotien henkilöstö tuntuu pitävän asiantilaa ja hoidon tasoa "riittävänä lapsille", eli asiaa ei katsota kentälläkään lapsen maailmasta käsin. Kukaan ei ole kysynyt alle kolmivuotiaalta, mitä hän haluaa, ja se kysymys pitää viimeistään nyt tehdä.
Tutkija varoittaa, että liian suurista hoitoryhmistä seuraa aggressiivisen käytöksen yleistymistä sosiaalisuuden sijasta. Kun lapsen sosiaalinen kenttä ei ole hallittavissa ryhmäkoon suuruuden vuoksi, lapsi ei voi oppia sosiaalisia taitoja, vaan turvautuu raivonpuuskiin. Aikuisia lisäämälläkään ei ryhmän kokoa voi kasvattaa, vaikka näin halutaan nykyään uskoa. Kysehän ei ole aikuisten taidoista, vaan ryhmän ominaisuudesta ja lapsen kyvystä omaksua asioita. Jokainen lisäaikuinenkin muuttaa ryhmän dynamiikkaa ja tuo lisäelementtejä lapsen aivojen käsiteltäväksi.
Puutteita ei voi korvata myöskään henkilökunnan pätevyydellä, eikä puutteista pidä syyllistää henkilökuntaa, vaan katseet tulee suunnata poliitikkoihin, jotka asioista päättävät. Resurssit kotihoidon tukemiseen ja perhepäivähoidon lisäämiseen saadaan päiväkodista, kun sieltä poistuu vauvojen hoito, tai vähenee minimiin. Lastentarhaopettajia ei Keltikangsa-Järvisen mukaan ole edes koulutettu lastenhoitajiksi tai vaipanvaihtajiksi, vaan opettajiksi ja varhaiskasvattajiksi, ja näin heidän työnsä laatu paranisi ja suuntautuisi oikeaan ryhmään: yli kolmivuotiaisiin, joiden kasvatuksen tasoa voitaisiin parantaa suoraan vapautuneista resursseista pienentämällä nykyisiä ryhmäkokoja.
Sen sijaan, että äidit nyt ovat leiriytyneet kuoppiinsa taistelemaan lapsen hoidosta, koti- ja uraäidit ja vielä lastentarhanopettajatkin voisivat yhdistää voimansa lapsen parhaaksi. Hyökkäilyt toisia vanhempia vastaan tulisi lopettaa ja suunnata keskustelu päivähoidon laadun parantamiseen. Niin kauan kuin naiset taistelevat keskenään, poliitikot saavat nukkua rauhassa, ja heille tämän asian hoito kuuluu.
Tiedot: A-studio 25.2.2009 ja Keltikangas-Järvisen haastattelu Turun Sanomissa 22.2.2009
* Mikkos-hikka I
(Maalaus Paulis Postazs)
Näin on Iines!
VastaaPoistaOlisi aivan loistavaa, jos perheitä tuettaisiin, jotta pienen lapsen voisi hoitaa kotonakin.
Aivan sama on hoitaako sitä lasta kotona äiti tai isä, perheitä on tuettava.
Kaikki "voittaisivat":
1. se olisi kyseiselle lapselle parasta
2. pienten lasten päiväkotiryhmät pienisivät
3. isommat lapset saisivat säästetyillä rahoilla parempaa hoitoa
Kaikki vanhemmat samaan rintamaan puolustamaan omien pienten lasten oikeuksia!
www.enkeliporsas.net
Miksi tätä yksinkertaista Keltikangas-Järvisen ratkaisua eivät ole muut esittäneet:
VastaaPoista- vauvahoito eli alle kolmivuotiaiden hoito ensisijaisesti kotiin
- tästä vapautuneilla resursseilla (rahat, henkilökunta) parannetaan isompien lasten päiväkotihoitoa
- lapsella olisi subjektiivinen oikeus myös kotihoitoon
Tätä tukee sekin, että yksi päivähoitopaikka päiväkodissa on Keltikangas-Järvisen mukaan yhteiskunnalle kaikkein kallein vaihtoehto. Sen hinnalla saataisiin pienimmille lapsille useampikin perhepäivähoitopaikka. Edelleen henkilökuntaa ei jäisi työttömäksi, vaan he saisivat toimia siinä tehtävässä, johon varhaiskasvattajuuden erikoisosaaminen antaa pätevyyden.
Kaikki voittaisivat.
Sehän varmasti on totta, että pienelle lapselle paras paikka olisi kotona äidin tai isän kanssa (jostain syystä isät unohdetaan aina näissä keskusteluissa), mutta toivoisin teidän 60-luvulla tai aikaisemmin syntyneiden tajuavan sen, että meidän (70-luvulla tai myöhemmin syntyneiden) sukupolvi on ensimmäinen, joka tienaa vanhempiaan vähemmän. En tiedä tarkalleen miten suuri se raha on, jota hoitovapaalla vanhempi saa, mutta se on todella pieni. Ja lapsilisäkin on vain 100 euroa ensimmäisestä lapsesta.
VastaaPoistaUskon että moni jäisi pienen lapsen kanssa mieluummin kotiin kuin menisi töihin, jos se olisi taloudellisesti mahdollista, mutta kun se ei usein vain ole. Syyllistäminen ja huonoksi äidiksi haukkuminen (kuten Mikkonen teki) ei auta asiaa millään tavalla.
Ratkaisuhan olisi se, että hoitovapaata tuettaisiin ihan kunnolla, mutta kenen pussista se sitten revittäisiin...
*Nykyinen päivähoitojärjestelmä palveleekin vanhempia, ei lapsia,* - mielestäni ei edes vanhempia vaan työelämää.
VastaaPoistaKuinkas se nyt olikaan - terve järki ja kasvu viiden lapsen kanssa tuotti samat tiedot kuin tutkimus.
Edellisessä keskustelussa juuri ihmettelin, etteivät vanhemmat ja lastentarhanopettajat ollenkaan puhu liian suurista ryhmistä. Ja sanoin, että iso ryhmä ei suinkaan kasvata sosiaalisuuteen vaan kyynärpää taktiikkaan ja omasta edusta kiinnipitämiseen kynsin hampain - kirjaimellisesti tuossa iässä.
Toisaalta olen tainnut tuota Keltikangasta jo kuulla ja aina viisaana pitänyt, että ehkäpä ne opit on kuitenkin sieltä kotoisin:)
Minä vaan odotan milloin sama tulos tutkitaan isommistakin lapsista - ei heitäkään saa kasata loputtoman suuriksi joukoiksi ilman että viidakon lait alkavat toimia sosiaalisuuden sijaan.
Mielestäni työelämän pitäisi alkaa joustaa lapsiperheiden mukaan - myös kouluikäisten lasten perheiden. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan ja työelämän pitäisi olla ja joustaa ihmistä ja perhettä varten - ei aina päinvastoin.
Hei iines, etsinkö sinua turhaan blogilistalta, kun olet kadonnut suosikeistani eikä listan haku löydä millään? Oletko poistanut itsesi vai onko blogisi jotenkin listan uudistuksessa hukkaantunut?
VastaaPoistaTiedetäänkö ollenkaan miten monta hyvin, hyvin aggressiivista perhettä on tällä hetkellä ja se koskisi heitäkin. Lapset, jotka itse syöttävät itseään märällä wc-paperilla jne?
VastaaPoistaUr askan i elden. Menee parempiosaisten piikkiin ja parantaa heidän maailmaa, heikentää huono-osaisia ja tuo lisää huumerahaa niille, joiden elämä on siitä kiinni, että saavat ns. katetta pysyäkseen ns. hyvinä perheinä.
Oravanpyörä. Anteeksi, että sanon: olen ihmeissäni tätä yksisilmäisyyttä molemminpuolin: sekä Kalland joka kehityspsykologina sanoo toisinpäin, ja nyt K-J joka ei ole kehityspsykologi vaan temperamentti- ja persoonallisuuspsykan psykologi (olenko väärässä?) niin molemmat ovat oikeassa ja molemmat ovat väärässä.
Mutta yksi tietää miten asiat voivat myös olla; se on Kallandin partneri kirjojen osalta eli Jari Sinkkonen mutta häneltä ei enää kysytä. On mennyt pois muodista jotenkin.
Jos nyt et kuitenkaan poistaisi? Onko minulla edelleen seistävä oven takana kuten 70-luvun auktoritäärisessä koulussa. On siis ollut aika lapsellinen olo, Iines.
Sanokoot nyt sitten RR ja muut sinun ritarisi mitä vaan; eivät osaa ajatella.
Tiina,
VastaaPoistase raha saataisiin siis suoraan niistä vauvojen päiväkotipaikoista, eli Keltikangas-Järvisen mukaan siis yhdellä päiväkotipaikalla saadaan usea perhepäivähoitopaikka tai lisättyä kotihoidontukea.
Hirviöt keskenään siis? Hirviötarha.
VastaaPoistaKuten vankilakin; hirviöt omaan laitokseen ja hienosto omaan elämään?
Miksi et haastattele Sinkkosta vastapainoksi? Minä tiedän vastauksen, täällä luonasi en enää debatoi. Anteeksi opettaja; on ollut aika tyly kohtaaminen.
VastaaPoistaHG,
VastaaPoistakunhan et repostele minua, kirjoituksesi ovat tervetulleita.
*
Inkivääri,
panen blogini takaisin blogilistalle heti kun sinne tulee takaisin luvattu tilastoseurannasta vapauttava nappula. Haluan olla kyllä lukijoiden näkyvillä, mutta en halua seurata niitä lukuja! Se ahdistaa ja rajoittaa kirjoittamistani. Ennen oli siis sellainen vaihtoehto, ja olin siihen tyytyväinen.
Tarkoitat, HG, varmaan tätä Sinkkosta?
VastaaPoistaMikä vika Keltikangas-Järvisessä on?
Ja Sinkkoseen viittaan mielelläni, kunhan hänen jokin ajatuksensa ajankohtaistuu ja osuu eteeni ja kolahtaa minuun.
Inkivääri,
VastaaPoistasamaa mieltä työelämän vaatimuksista.
Paradoksaalista on, että poliitikot eivät tee mitään niin kauan kuin työelämä ei osoita joustonhalua. Työelämä taas ei osoita joustonhalua ennen kuin yksityiset kansalaiset, vanhemmat, päiväkotien ja koulujen henkilökunta ja muut alkavat katsoa asiaa lapsen näkökulmasta ja vaativat muutosta työelämään ja hoitojärjestelmiin valinnanvaraa.
Kyllä, juuri tuo Jari Sinkkonen. On niitä toisiakin ja se, että K-J ei mieti, että juuri Suomessa on ennätysmäärä aggressiivisia perheitä tekee sen, ettei sinne nyt ainakaan pitä jättää rahanippu käteen.
VastaaPoistaSe on minun kritiikki, muuten pidin aikoinaan hyvinkin paljon juuri reippaan ja osaavan K-J:n psykologiantunneista. Mutta jos puhumme lasten kannalta parhainta, niin mietin vain sitä, ettei ole sanottu tästä aggressiivisuudesta lähtökohtana niin paljon. Ei sitä voi siivota pois mielestä kun haluaa parantaa. En tosin nähnyt ohjelmaa joten onhan siinä voinut ollakin siitä. Mutta siis Sinkkosen ja Kallandin kirja oli erinomainen joka koskettaa kehityspsykkaa (jota olen appron verran tenttinyt juuri K-J:lle).
Mutta - olisi muutakin. Se ei liity tähän.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHomo garrulus,
VastaaPoistaSanot minusta näin:
OIkeasti olen pian sitä mieltä: eivät erota avoimuutta ja sairautta vaan heidän patologinen ja pahaa tahtova silmä on kuin sinulla: julma ja vastaan ei saa sanoa. Tulee heti syytös, että herjaa.
En voi todeta muuta kuin että sinusta valuu kaikki hyvä pois niin kuin vesi hanhen selästä. Heti kun saat mahdollisuuden ilmaista ajatuksiasi, hyökkäät käsittämättömästi minua vastaan. Se on herja, hyvä HG, mutta sinä olet jo niin kaukana todellisuudesta, ettet näe enää vääriä tekojasi, vaan pidät niitä jonain taisteluna edustamasi harhamaailman puolesta.
Näethän sinä näistä keskusteluista, että minua vastaan saa sanoa, sillä en harrasta minkäänlaista sensuuria, vaan jopa lievästi provosoin eriäviä mielipiteitä esiin. Joka muuta väittää, puhuu silkkaa valhetta.
Minä en poista kuin sinun kommenttejasi, en siksi, että kokisin sinulla olevan jotain salattua tietoa, jota minä jonkin Salaisen Mafian Pahana Silmänä ja yhtenä jäsenenä haluan pantata muilta sensuroiden älynväläyksesi. Tämähän on kuin skitsofreenikon ajatusmaailmasta, tämä sinun näkemyksesi minusta.
Poistan sinun kommenttisi siksi, että ne ovat sairaita ja vainoharhaisia eikä niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Olen saanut lukijoiltani lukuisia kehotuksia poistaa nämä herjat täydelleen pilaamasta keskusteluja. Tee siitä omat päätelmäsi ja lakkaa haukkumasta minua, sillä et saa haukkumiseesi vastakaikua miltään taholta, joka kulkee terveen kirjoissa.
Muistaakseni juuri Jari Sinkkosen vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia näiden pienenä ollessa, kouluja käynyt kuten miehensä, ettei olisi ollut vielä psykologiaa...
VastaaPoistaPäiväkodeille tulee joka tapauksessa olemaan tarvetta, koska joiden vanhempien vaan on ihan pakko käydä töissä - luultavasti sosiaalista tukea ei koskaan kaikille riittävälle tasolle. Jo nyt voi yksinhuoltajakin jäädä kotiin lasten kanssa, jos tyytyy erittäin vähään...Ei siis ole vaaraa, että päiväkodeista tulisi vain hirviölastenkoteja.
VastaaPoistaTuttava lastentarhanopettaja sanoo, että päivähoitopaikka olisi yhteiskunnalle halvempi kuin perhepäivähoitopaikka - ihan äkkiä kuulostaa kummalta minun korvaani. Selittäisi kuitenkin sen miksi niitä suositaan, vai onko niin ettei perhepäivähoitopaikkoja ole? Vai ovatko ryhmät niin suuria, että tulee todella halvemmaksi?
Oli miten oli, niin missään tapauksessa en voi luottaa kehityspsykologiin, joka julkisesti sanoo:
VastaaPoista- Varhaiskasvatuksesta voi puhua vasta yli kolmivuotiaiden kohdalla. Sitä nuoremmilla kyse on hoivasta.
Juha,
VastaaPoistaen halua saivarrella, mutta kiinnostaisi tietää, miten Keltikangas-Järvinen määrittelee varhaiskasvatuksen ja toisaalta hoivan ja eroavatko nämä määrittelyt mahdollisesti omasta näkemyksestäsi.
En tiedä määritelmistä, mutta kuulosta hyvältä juuri noin kuin Keltikangas sanoo. Ja Keltikangas puuttuu myös hoitopäivän pituuteen, kuten mekin tuolla edellisessä keskustelussa.
VastaaPoistaTurun Sanomissa hän sanoo:*- Näin pitkiä hoitopäiviä kuin mitä Suomessa on myös alle kolmivuotiailla, ei ole missään tutkimuksissa edes tarkasteltu.*
Siellä missä lapset menevät kouluun 3-vuotiaina äidit ovat kotona - pienimpien koulupäivä on niin lyhyt ettei siinä juuri työhön ennätä.
Keltikangas-Järvinen lie lukenut Stakesin Varttua sivustoa, jossa varhaiskasvatuksesta sanotaan mm. näin:
VastaaPoistaVarhaiskasvatuksen arvopohjan keskeisimpänä lähtökohtana on lapsen ihmisarvo.
Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista.
Varhaiskasvatuksessa sitoudutaan kunnioittamaan jokaisen lapsen ainutlaatuisuutta. Suhtautumalla myönteisesti lapseen, lapsi oppii katsomaan itseään kauniisti ja arvostavasti.
Suomalaisen varhaispedagogiikan ydin on hoidon, kasvatuksen ja opetuksen toimiva kokonaisuus.
Varhaiskasvatusympäristöissä kaikki toiminnat, myös luontevat arkipäivän tilanteet, ovat oppimistilanteita. Tärkeää on lasten leikki sekä osallistuminen erilaisiin toimiin ja työtehtäviin yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa.
Hyvinvointi on tavoite itsessään, mutta se on myös pohja lapsen viihtymiselle, oppimiselle ja kehitykselle. Kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, kehittymisen ja oppimisen edellytykset.
http://varttua.stakes.fi/
Liisan suorasukaisesta toteamuksesta saa päätellä, että alle kolmevuotias ei tuota tarvitse. Hoivan antajiksi riittävät biologiset vanhemmat ja jos on pakko, niin saman pätevyyden omaavat "perhepäivähoitajat" tai oikeastaan näiltä ei nykylainsäädännön mukaan vaadita edes kokemusta omista lapsista, vanhemmuudesta.
No, minäpä vastaan itse, kun luin uudelleen tuon linkissä mainitun Keltikangas-Järvisen artikkelin.
VastaaPoistaLapsi ei todellakaan tarvitse alle kolmivuotiaana ohjelmoitua tai etukäteen suunniteltua varhaiskasvatusta, vaan nimenomaan hoivaa.
Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa nimittäin lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö.
Toinen asia on melu. Alle kolmivuotiaan lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti. On osoitettu, että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.
Vuoden, puolentoista ja kolmen vuoden etapit ovat kuin luonnonlakeja. Lapsi käy läpi tietyn psyykkisen kehityksen ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita. Se, mitä hän oppii, ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen, vaan lapsen aivoihin.
Keltikangas-Järvisen mukaan tämä on ns. maturaation käsite, joka tuntuu osalta ammattilaisiakin olevan hukassa.
Tutkija yrittää siis sanoa, että pienen lapsen kasvuun kuuluu normaali kehitys ilman ohjelmoitua kasvatustakin, mikäli hän saa hyvän hoivan. Ei tarvita mitään muuta.
Minusta tämä on perin yksinkertaista ja järkeenkäypää.
Juha,
VastaaPoistanuo ovat tietenkin hyviä pyrkimyksiä, mutta tunnistan tyylin - ne ovat kirjattuja sokerisia visioita ja missioita ihanteellisista varhaiskasvatuksen päämääristä, jotka ovat usein kaukana todellisuudesta - yhtä kaukana kuin hienot opetussuunnitelmat koulujen tosiasiallisesta opetuksesta.
Kyllä pienelle lapselle riittää ihan vaan rakkaus ja syli ja henkilökohtainen huomio. Alan olla vakuuttunut siitä, että jos tämä puoli on kunnossa, kaikki muu kehitys tulee kaupan päälle.
Lapsi ei todellakaan tarvitse alle kolmivuotiaana ohjelmoitua tai etukäteen suunniteltua varhaiskasvatusta, vaan nimenomaan hoivaa.
VastaaPoistaKuitenkin jotkut lapset osaavat jopa puhua kolmevuotiaana!
Kuules nyt Jack,
VastaaPoistaei puhumiseen tarvita varhaiskasvatusta, ei kasvatusta yleensäkään, vaan lapsi oppii puhumaan itse lähikontaktissa vanhempiin, saadessaan hoivaa, johon kuuluu myös kielellinen vuorovaikutus lapseen.
Varhainen siirtyminen vieraaseen ja isoon ryhmään taas haittaa puheen kehitystä, vaikka olisi miten pätevä opettaja tahansa. Lapsen aivot sen tekevät, eivät aikuisten erityistoimet.
etukäteen suunniteltua varhaiskasvatusta
VastaaPoistaTotta toki! Eihän lapsen syntymäkään mitään suunnitelmaa millään muotoa vaadi.
Ei ainakaan minun vaatinut.
VastaaPoistalapsi oppii puhumaan itse
VastaaPoistaNäinhän se on! Neljävuotiaana on kuulemma äidinkielen keskeinen sanavarasto hallussa.
Ei ainakaan minun vaatinut.
VastaaPoistaEtiikat ja filosofiatkin olet oppinut ihan ilman!
Noh, ei nyt niinkään. Minulla on kyllä totta puhuen aika iso kirjasto, ja ensimmäiset psykologian ja filosofiankin teokset luin jo teininä, samoin ne maailmankirjallisuuden klassikot, jotka olen myös tenttinyt - kirjallisuustiede kun on pääaineeni. Väittäisinkin, että lukemalla klasssikkoja oppii filosofiasta ja etiikasta koko joukon.
VastaaPoistaTytöt;)
VastaaPoistaMitäs ajattelette näistä Lestadiolaisperheistä, joissa kotihoitoisia lapsia saattaa olla ikähaarukassa 1v. - 10v.= kymmenen kappaletta? Kun kolmevuotiaaksi on kotona paras olla - kaikkihan ne kotona on, mutta melko isossa porukassa.
Onko se veri vettä sakeampaa tässäkin tapauksessa.
Toinen juttu vielä: lapset joutuvat insestoiduiksi eniten kotioloissa!
Muistaakseni myös lapsikuolleisuus Suomessa on suurinta alueilla, jossa perhesuunnittelu ja kasvatus on annettu jumalan huomaan.
VastaaPoistaKerron tähän vielä esimerkin omasta "virkaintoisesta" kasvatuksestani, kun tytär oli pieni.
VastaaPoistaKun hän oli alle puolivuotias, ostin hänelle hauskan kirjan, joka kertoi Pikku Akasta, koska sen sanottiin edistävän kielellistä kehitystä. Tosin kirja oli suunnattu seitsenvuotiaille, mutta se vaikutti minusta hauskalta loruineen, joita voi esittää lapselle.
Luin sitä sitten innoissani tyttärelle, jota pidin sylissäni. Kuljimme ympäri huoneistoa, ja minä luin ja välillä pysähdeltiin, kun oli hyvät äänteet loruissa. Tytär nauroi iloisena ja päristeli ja arvelin että jaahas, nyt se rupeaa jo puhumaan (5 - 6 kk), kun on niin pätevä opetuskin. (hymiö)
Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että tytär nauroi, kun sai olla innostuneen ja iloisen äidin sylissä ja tehtiin hauskaa yhdessä. Hän sai voimansa siis minusta, minun halustani olla hänen kanssaan ja tehdä yhdessä asioita, ei yksin siitä, että luin jotain hassua.
Tärkeää ei ole siis, mitä teemme, mitä virikkeitä annamme, vaan että saamme lapseen läheisyyden kontaktin, että tavoitamme toistemme mielen, ymmärryksen, olemme yhdessä. Siitä lapsi oppii ja kehittyy. Minulla olisi voinut olla kädessäni yhtä hyvin vaikka sanomalehden artikkeli, jota olisin lukenut iloisena - ihan sama. Se miten teemme, on avainsana.
Jack,
VastaaPoistahöpöt sulle jumalanhuomasta. Lapsia tulee, kun ehkäisy unohtuu tai kumi puhkeaa. Ja Suomessa näin tapahtuu edelleen aika usein.
peeÄR-mies
VastaaPoistaEihän mikään sääntö tai ohjenuora sellaisenaan toimi joka tilanteessa. Aina on poikkeusryhmiä, erikoistapauksia, joita varten tarvitaan erikoistoimia.
Jos nainen haluaa synnyttää lapsen joka vuosi hedelmällisyytensä aikana, niin ehkä hänellä sitten on myös leveä syli ja paljon rakkautta myös lapsia kohtaan, ei yksin Jeesusta.
peeÄR-mies, minusta on varsin selvää, että lapset joutuvat insestin uhreiksi eniten kotioloissa. Onkos siitä tutkimusta, ovatko nämä lapset päivisin päivähoidossa vai kotihoidossa? En muista nähneeni.
Tuo mainitsemasi paradoksi on hyvä havainto.
VastaaPoista"Paradoksaalista on, että poliitikot eivät tee mitään niin kauan kuin työelämä ei osoita joustonhalua. Työelämä taas ei osoita joustonhalua ennen kuin yksityiset kansalaiset, vanhemmat, päiväkotien ja koulujen henkilökunta ja muut alkavat katsoa asiaa lapsen näkökulmasta ja vaativat muutosta työelämään ja hoitojärjestelmiin valinnanvaraa."
Siitä kumpuaa myös kysymys.
Jos yhdistelee 'Mikkos-Hikan' ja Keltikangas-Järvisen ajatuarakennelmia tsaristisesta järjestelmästä, pelosta ja vastarinnasta voi jotenkin ymmärtää nykyisen päiväkoti'maailman'. Tuota ilmapiiriä ei uskoakseni ollut koulumaailmassa.
Aiempi kirjoituksesi pönäkästä kollegoittesi puollustamisesta ja suorasanaisuudesta vaikutti suoraselkäiseltä toiminnalta mutta olisi mielenkiintoista kuulla kuinka itse toimit järjestelmän sisällä ennaltaehkäisevästi ettei nykyinen koulumaaailma olisi niin 'syrjäyttävä'.
Aiempi kirjoituksesi pönäkästä kollegoittesi puolustamisesta ja suorasanaisuudesta vaikutti suoraselkäiseltä toiminnalta mutta olisi mielenkiintoista kuulla kuinka itse toimit järjestelmän sisällä ennaltaehkäisevästi ettei nykyinen koulumaaailma olisi niin 'syrjäyttävä'. (Anonyymi)
VastaaPoistaEnsinnäkään, en ole kokenut koskaan puolustavanai "kollegoitani", vaan suomalaista koulujärjestelmää.
Toiseksi minun on vaikea orientoitua kysymykseesi, kun en ole sitä mieltä, että koulumaailma olisi syrjäyttävä tai syrjivä. Opiskelijoiden syrjäytymisen ja syrjinnän syyt tulevat muualta kuin koulun sisältä. Suurin osa oppilaiden ongelmista on kiistatta kotilähtöisiä.
Iines, kun yhdyt näkemykseeni: lapset joutuvat insestin uhreiksi eniten kotioloissa." Mutta toteat että: Onkos siitä tutkimusta, ovatko nämä lapset päivisin päivähoidossa vai kotihoidossa? En muista nähneeni.
VastaaPoistaPelkällä päällä ajatellen voisi olettaa, että hoitomuodolla ei ole merkitystä, mutta kun kotona vietetty aika on pitkä, se voisi olla selittävä tekijä.
Päiväkodissa on lakisääteiset pykälät, joten siellä ei ainakaan pedofiilejä pitäisi olla.
Kyllä ne kotona 'kaapeissa' luuraavat, kunnes yö koittaa.
Tämä pedofiiliasia on nyt niin kaukaa haettua, että yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että päiväkodit ovat vaarallisia, kun niissä puukotetaan lapsia, kuten Belgiassa tammikuussa tapahtui.
VastaaPoista(http://yle.fi/uutiset/alueelliset_uutiset/lappi/2009/01/kolme_puukotettiin_paivakodissa_belgiassa_500103.html)
Teit aika helpon väistön kertoessasi että syrjäytyminen on väärä diagnoosi tai että se ei ehkä edes kuulu pedagogiseen kasvatukseen – tai että opettaja tekee vain työtään ja 'kasvatus' ei kuulu hänelle. Tai että lapsen kasvatus on 0-21 ikävuoteen pelkästään – ja vain - kodin vastuulla ja kontrollissa.
VastaaPoistaMiksi 'möly' päivähoidosta jos kaikki 'viisaus' on vanhemmissa.
Anonyymi,
VastaaPoistaen ole sanonut tässä enkä missään, että
- syrjäytyminen on väärä diagnoosi
- se [sen ehkäiseminen?] ei kuulu pedagogiseen kasvatukseen
– opettaja tekee vain työtään ja
- 'kasvatus' ei kuulu hänelle.
- lapsen kasvatus on 0-21 ikävuoteen pelkästään – ja vain - kodin vastuulla.
Lapsille muuten sattuu tapaturmia enemmän kotona kuin päivähoidossa.
VastaaPoistaNyt on pakko nauraa. Tämä menee hassutteluksi. Kuka keksii vielä jotakin?
VastaaPoistaListassa on jo
1. Kotona harjoitettu pedofilia
2. Kodin tapaturma-alttius
3. Kodit eivät osaa kasvattaa. (OAJ:n näkemys.)
VastaaPoistavielä hassumpaa on ajatella että sen minkä sanoin on vain 'minun' totuuteni tai – sanomani on vain 'minun' mahdollisuuksissani tulkita oikein.
VastaaPoistaSen sanoin mikä on totuus. Kenen?
Mutta kotien tehtävähän onkin antaa hoivaa ja rakkautta - lapsen kehitys tulee ilman erillistoimia.
VastaaPoistaEn usko ns. virikkeelliseen kasvatukseen.
Mitä sitten on se rakkaus ja hoiva, joka riittää vauvaikäiselle niin ettei vasiten väsättyjä virikkeitä tarvita?
VastaaPoistaSe on juuri se läsnäolo, jossa ei olla vain samassa huoneessa, vaan sillä vuorovaikutuksen tasolla, jossa on elävä kontakti kaiken aikaa. Ei tarvita vielä edes kieltä, vaan katsomista, eläytymistä ja ymmärtämistä, kohtaamista lapsen maailmassa. Kieli versoaa sitten, kun lapset aivot ovat puheeseen kypsät, ja ne kypsyvät dialogiin juuri kiintymyssuhteesta, ei siitä, onko aikuinen itse pätevä opettamaan puhetta.
Aikuisen panos kielen kehityksessä on suurin siinä, miten paljon hän vastaanottaa lapsen lähettämiä äännesignaaleja ja vastaa niihin sopivalla yksinkertaisella tavalla, tunteita osoittaen, ei mekaanisesti.
Tällä tasolla välineet ovat sivuseikka, ja vaikuttavaa tapahtumaa aivoissa ja tunteissa saadaan aikaan vaikka kutittamalla lapsen nenänpäätä höyhenellä ja leikkimällä ilmeillä ja äänteillä. Laulaa osaa jokainen ja keksiä sävelet ja sanat itse.
Lapsen voi viedä kävelylle tai metsäretkelle mieluummin kuin puuhamaahan, jossa teknoelämykset räjähtävät silmille.
En tarkoita nyt sitä, että olisin virikkeitä vastaan. Lukeminen on aina hyväksi, koska siinä toteutuu myös läheisyys, samoin erilaiset pelit ja miksei vempaimetkin. Tarkoitan vain sitä, että merkittävimmät elämyksensä pieni lapsi saa kiintymyssuhteesta läheiseen aikuiseen, äitiin tai isään ja hyvin yksinkertaisesta yhdessäolosta.
Hyvä kommentti aiheeseen:
VastaaPoistahttp://tiedemies.blogspot.com/2009/02/kolme-argumenttia.html
Olen eri mieltä, Samuli. Kirjoitus ei ole edes tieteellisesti relevantti, sillä oikeassa tieteessä ei käytetä perusteena esimerkiksi tutkittavan kohteen tätimäisyyttä.
VastaaPoistaLisäksi päreen kirjoittaja sortuu tyhjien aukkojen täyttämiseen omilla ennakkoluuloillaan ja muilla ajatuksillaan, joten ei aihetta enempään.
Tämä oli hyvä:
VastaaPoista"Professori ihmettelee, miksi [päivähoito]järjestelmä on sittemmin saanut sellaista hehkua, että moni luulee päivähoidon olevan lapselle jopa paras ratkaisu.
Nykyään käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.
- Alle kolmivuotiailla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona."
Professori Keltikangas-Järvinen Turun Sanomien mukaan
"Alle kolmivuotiailla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona."
VastaaPoistaJos tommosia sloganeita aletaan kategorisesti noudattaa, jää paljon auki: mitä jos vanhemmat ovat työttömiä ja alkoholisoituneita tai muusta yhteiskunnan reuna-alueilla eläviä?
Jos kotona ei ole mielenterveysongelmia ja talous on kunnossa eikä insestitaipumuksia etc. etc., niin kotona on varmasti kiva olla.
Mutta jos päiväkoti on laadukas ja virikkeinen, lapset kohdataan yksilöinä etc.etc, niin kuis sitten.
Älkää nyt tukehtuko intohimoihinne, maailma kun nyt vaan ei ole niin pirun hieno paikka!
"Alle kolmivuotiailla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona." (Keltikangas-Järvinen)
VastaaPoistaPeeÄR-mies,
tämä on nähdäkseni Keltikangas-Järvisen vastaslogan tuohon subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen.
Mainitun tutkijan mallissa kyse on lapsen oikeuksien laajentamisesta, eikä kannata maalata piruja seinille ja nähdä uhkia siellä missä niitä ei ole.
Jo linkissä olevan K-J:n haastattelun perusteella saa käsityksen, että erityishoidon (mm. alkoholistit ja päihdeäidit) piirissä olevilla tietenkin on mahdollisuus päivähoitoon lapsen kaikkina ikäkausina. Mitään porttia ei toki aiota lopullisesti sulkea.
Minua hieman ihmetyttää, että tällainen ajatus edes tulee jonkun mieleen. Kehottaisin lukemaan huolellisesti tuon päreessä linkkaamani Keltikangas-Järvisen haastattelun ennen kysymyksiä! Vastaus saattaa olla siellä.
PeeÄR-mieskin löytäisi sieltä validin tutkimustiedon siitä, että alle kolmivuotiaan aivotoiminta ei ole sillä tasolla, että se sietää virikeviidakkoa isoissa ryhmissä.
Kai peeÄR-mies nyt varmaan huomaat, että tässä puhutaan nyt vain vauvojen eli alle kolmivuotiaiden hoidosta. Yli kolmivuotiaille lapsille päiväkoti on oiva paikka, kunhan ryhmäkoot saadaan lapsen kehitystasoa vastaavan pieniksi.
Iines
VastaaPoistaKun katsoin tuota ohjelmaa, jossa K-J tätä po. asiaa käsitteli ilahduin, sillä vihdoinkin voi vedota tutkimustuloksiin tässäkin asiassa.
Mikä nyt on kyllä ihan maalaisjärjelläkin ilman tutkimuksiakin todettavissa.
Jos sama rumba jatkuu, ja jatkuuhan se, niin kyllä on mielisairaalapaikkoja ja vankiloita tarvitaan tulevaisuudessa enenevässä määrin.
Nämä itse päiväkodeissa kasvaneet avainkaulalapset 70-luvulta, ja heidän lapsensa ovat olleet näitä koekaniineja. Kunnallista päivähoitoahan ei ole aina ollut.
Kuinka todella käyneekään uusille sukupolville kun heillä on vielä levotomuutta lisäämässä ja keskittymistä vähentämässä netin, videoiden ja melumusiikin sirpaleinen maailma.
Leonoora,
VastaaPoistajuuri tuo minuakin ilahduttaa, että nyt on todella pätevän ja ansioituneen suomalaisen professorin validia tietoa suomalaisesta tutkimuskohteesta tarjolla. On selvää, että tulokset ovat täsmällisempiä, kun ne tehdään juuri sillä kentällä, jolla liikutaan, ei muissa maissa, joissa muuttujat ja muut tekijät ovat usein erilaisia.
Ihmetyttää vaan, miten häntä nyt isketään mm. tätikortilla (Tiedemiehen blogi) ja vähätellään selvästi siitä syystä, että kyseessä on vanhemman naisen "tutkimukset" vähäpätöisestä naisten asiasta (vauva, lapsi, päivähoito).
Esille kaivetaan puolta vanhempia miesten tekemiä tutkimuksia. Jarkko Tonttikin viittaa johonkin metodologisesti kestämättömään ruotsalaistutkimukseen, mutta ei näe silmiensä edessä olevaa selkeästi tieteellisempää ja laaja-alaisempaa suomalaisen naisen tekemää tutkimusta.
Luepa Leonoora Kotikallion historia. Se on 105-vuotias päiväkoti Helsingissä.
VastaaPoistahttp://www.hel.fi/wps/wcm/connect/fdae90804a175ebeae6cee3d8d1d4668/historia.rtf?MOD=AJPERES
Iines
VastaaPoistaOlen muutama vuosi sitten saanut Tiedemiehen raivostumaan antaessani hänelle muutamia kasvatusvinkkejä! :D
Hän kirjoitti silloin blogiinsa esikoisestaan.
Säälitti ja hirvitti hänen käyttäytymisensä lastaan kohtaan.
Nyt en ole vielä lukenut mitä hän kirjoittaa.
Kenties on niin, että tietyllä osalla meitä ihmisiä/vanhempia ei kerta kaikkiaan ole tunneälyn taitoja, valmiuksia asettua lapsen asemaan.
Itse inhoan käskevää, kylmänkalseaa suhtautumista lapsiin.
Lapsi tarvitsee lempeyttä ja ymmärtämystä aikuisilta.
Tosin myös rajoja, mutta niiden asettamiseen ei tarvita julmaa vihamielisyyttä, jota näkee vaikka kaupan kassajonoissa.
Itse olen selvinnyt lapseni varhaislapsuudesta olemalla kotona tärkeimmät vuodet, hänen ei ole tarvinnut olla päiväkodissa päivääkään.
Köyhää oli, mutta lapsi oli ensisijainen, kaikkein tärkein ja rakkain minulle maailmassa.
Olen kai aiemminkin jossakin kirjoittanut, etten olisi raaskinut viedä lastani hoitoon, -vieraalle hoitajalle, menettää niitä varhaisia ainutkertaisia vuosia, jotka kestävät niin lyhyen ajan hänen kehityksestään.
Mutta pääomalle, kapitalisteille on nykyään uhrattava myös omat pienet lapsensa.
Juhalle
VastaaPoistaJuu tiedän. "Suurkaupungeissa" ja teollisuusyhdyskunnissa lastentarhoja oli, mutta milloinkas tämä nykyinen päivähoitolaki astuikaan voimaan?
Juha,
VastaaPoistahistoria on 18-sivuinen!
Mielestäni olisi aiheellista, että nimeäisit sieltä ne kohdat, joihin kannattaa mielestäsi kiinnittää huomiota.
Nyt selasin sen hyvin innostavana ja hauskanakin historiikkina, aikansa olojen ja tapojen kuvauksena. Luen sen myöhemmin tarkemmin, se on arvokasta tietoa.
Mitä haluat siis historiikilla sanoa? Senkö, miten merkittävää työtä päiväkoti on tehnyt olojen kohentajana ja ihmisten auttajana ja sivistäjänä?
Jos, niin siitähän me kaikki varmaan olemme samaa mieltä. Minä ainakaan en kiistä päiväkotien merkitystä, vaikka tässä kallistun sille nykytutkimuksen linjalle, joka ottaa huomioon lapsen kehitystasot ja suosittaa alkuun kotihoitoa päiväkodin sijaan.
Se että ihminen oppii koko ikänsä - kuten historiikissa sanotaan - ei tarkoita, että ihminen oppii vain koulutettujen kasvattajien parissa. Ihminen oppii alle kolmivuotiaana muutaman tutun henkilön kanssa kiintymyssuhteessa, kun aivot ovat siihen valmiit.
Isompi ryhmä ja hälinä taas ovat esteitä varhaisimmalle oppimiselle, koska lapsi ei ole kypsä luomaan sosiaalisia suhteita ennen kolmen vuoden ikää. Tätä seikkaa ei tiedetty vielä, kun historiikin päiväkotia perustettiin ja kehitettiin.
Ehkä stadilaista kulttuuria ja elämäntapaa pitäisi alkaa suojella. Eduskuntatalo ja Yliopisto ovatkin jo listalla!
VastaaPoistaMielestäni olisi aiheellista, että nimeäisit sieltä ne kohdat, joihin kannattaa mielestäsi kiinnittää huomiota.
VastaaPoistaMiten olisi prosodisten käyttäymisdispositioiden ohjaaminen äidinkieltä luovaan suuntaan? Pragmaattisen varmuuden kehittäminen?
Sulkematta ulos mummojen lässytystä.
Juha,
VastaaPoistamissä sinä olet oppinut tuon seksistisen kielenkäytön? Lastentarhassa vai filosofian laitoksella?
Kaksinkerroin sopimatonta: naisten ja vanhojen ihmisten halveksuntaa.
Eihän tällaiseen keskusteluun kannata enää osallistua.
Jos mummot eivät lässytä, niin ei kai äiditkään.
VastaaPoistaOlen muuten huomannut, että naiset puhuvat lapsilleen kuin lemmikkieläimille.
"Nyt Roope saa karkkia kun Roope on ollut kiltti. Älä Roope nyt vaan kakkaa lattialle. Äiti on niin vihainen, jos Roope puklaa matolle. Roope, ei saa mennä äidin yöpöydän laatikolle. Roope, pistä takaisin ne käsiraudat."
Jep jep, ja sillekin lässytykselle on löytynyt ihan vissi kehityksellinen syy: äidin lässytys auttaa pientä lasta hahmottamaan, milloin puhutaan hänelle, milloin muille ja yhteys lapseen syntyy helpommin. Lepertely on tärkeä juttu varhaisessa vuorovaikutuksessa.
VastaaPoistaOlen muuten huomannut, että keski-ikäiset miehet puhuvat naisille kuin älykääpiöille. Se on varmaan myös tätä tärkeää vuorovaikutusta.
Lepertely on tärkeä juttu varhaisessa vuorovaikutuksessa.
VastaaPoistaHyppäsit nyt varmaan asiantuntemuksesi yli. Tämä keski-ikäinen lastentarhanopettajamies esittää näkemystensä tueksi seuraavaa:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0404/huotilainen.pdf
Ja siksi luulee, että lepertelyn aika on syntymän jälkeen ohi. Alkaa prosodinen kielenoppiminen.
Eihän tällaiseen keskusteluun kannata enää osallistua.
VastaaPoistaSijoita tämä draama uskottavasti keskiajalle jonkun prinsessan ja prinssin romanttiseen suhteeseen ja tule sitten minulle puhumaan jostain keskustelusta, jossa puhutaan oikein argumentein.
Äidin lespausta tarvitaan. Tunne on kielenoppimisessa tärkeämpää kuin opettajan muodollinen pätevyys.
VastaaPoista"Parhaimmatkaan lastenohjelmat, -videot, tai kehittävät ja lasta aktivoivat lelut eivät voi korvata sitä antia, jonka vastavuoroinen kielellinen vuorovaikutus vanhemman ja lapsen kesken tarjoaa. Ainoastaan vanhemman kanssa jaetuissa vuorovaikutustuokioissa lapsi voi oppia inhimillisen viestinnän kannalta olennaiset perustaidot, puhumattakaan siitä, mitä tällaiset yhteiset hetket merkitsevät lapsen tunne-elämän ja itsetunnon kehitykselle. Jos kodeissa ei ymmärretä vuorovaikutushetkien merkitystä tai niille ei jää aikaa, lapsen kielen kehityksen perusta voi kärsiä ja tällä on merkitystä myöhempien kielellisten taitojen rakentumisen kannalta." (Marja-Leena Laakson väitöskirja Lapsen kielellinen kehitys)
Lähde:
http://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/1999/10/tiedote-2007-09-18-14-39-09-097013/
Lisään sen verran, että viimeksi kuulin jonkun käyttävän ylemmässä esimerkissä olevan lespauspuheen kaltaista kolmannen persoonan käyttöä suoran puhuttelun sijaan 50-luvun elokuvaa katsellessani.
VastaaPoistaKäytännössä äidit eivät puhu niin, sillä he eivät ole idiootteja.
VastaaPoistaOnko sinulla esittää tutkimusta tästä? En puolestasi allekirjoittaisi väitettäsi.
No, enhän minäkään allekirjoittanut, mutta kysyn vastakysymyksen: Onko sinulla esittää tutkimusta siitä, että suomalainen äiti puhuu lapselleen näin:
VastaaPoista"Nyt Roope saa karkkia kun Roope on ollut kiltti. Älä Roope nyt vaan kakkaa lattialle. Äiti on niin vihainen, jos Roope puklaa matolle. Roope, ei saa mennä äidin yöpöydän laatikolle. Roope, pistä takaisin ne käsiraudat." (JA)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHyvä Juha,
VastaaPoistakommenttisi käyvät yhä asiattomimmiksi. Se kertoo siitä, että todellista asiaa ei enää ole.
Totuus on, että me kotiäitinä olleet (kokovuorokautisesti ja monien vuosien ajan lasten kanssa olleet) ja opettajat luotamme enemmän omaan terveeseen järkeemme ja kokemukseeemme ja saamme lisäksi tukea mielipiteellemme asiantuntijalta, jonka ansiot on tunnustettu.
Liisa Keltikangas-Järvinen:
http://www.ess.fi/?article=221490
"Tieteessä tapahtuu" -lehden artikkeli ja Sinun kiukuttelusi eivät auta ollenkaan.
Jospa käyttäytyisit paremmin, jotta keskustelu voi edetä ja jotain hyvää saadan aikaan. Anteeksipyyntökin olisi paikallaan.
(Sama juttu uudelleen, tuli kirjoitusvirheitä.)
Iines et. al.
VastaaPoistaEn epäile, etteivätkö jotkut äidit käyttäisi tuollaista kieltä lasensa kanssa. Luulenpa, että samalla tavalla saattavat puhutella lapsia myös koulutetut lastenhoitajat.
En usko, että Juha Airola kommentoi täällä loukatakseen ketään.
Hän vain nostaa esiin noita aiheeseen (teoreettisen älyllisesti !?) liittyviä kysymyksiä siten, että ne voidaan myös ymmärtää negatiivisiksi ja projosoiviksi.
Pinnan alla kuohuntaa on kyllä Juhaa kommenteissa aistittavissa, mutta mistä syystä?!
Korjaan Juhaa = Juhan kommenteissa...
VastaaPoistaArtikkelihan käsittelee kohdussa olevan lapsen kehitystä:
VastaaPoista"Sikiöaikainen oppiminen valmistaa tien
syntymänjälkeiseen elämään"
Minna Huotilainen
Lapsen puhutteleminen kolmannessa persoonassa suoran kohdistamisen sijaan on vanhakantainen jäänne suomen kielessä, ja sitä kuulee tietysti jonkin verran, mutta yhä harvemmin. Jesse ei ota sitä! pro Älä ota sitä, Jesse!
VastaaPoistaNykyvanhemmat tuntuvat tietävän sen, että lapselle ei ole syytä jatkuvasti puhua vauvakieltä, vaan kunnon kieltä, jotta lapsi oppii paremmin hallitsemaan oman kielensä.
Silti, minä ainakin oman kielen asiantuntijanakin puollan lapselle lepertelyä ja lespaamista, koska kaikenlainen mussutus ja läheinen kuhertelu lapsen kanssa vahvistaa tunnesidettä ja lapsen kokemusta omasta itsestään, kehostaan, siitä että hän on miellyttävä mukelo ja hänen kanssaan on kiva olla lähekkäin - hän on siis hyvä ja ihana ihminen. Lapsi oppii kyllä hyvä kielen, kun hänelle luetaan paljon, ja hänelle puhutaan pääsääntöisesti ihan tavallisesti, kuin aikuisellekin. Lapsi jäljittelee äidin ja isän käyttämää kieltä, eivätkä hellämieliset ja runsaatkaan lespaamiset estä kielenkehitystä, päinvastoin - kielihän syntyy ja elää aluksi vain kiintymyssuhteesta vanhempaan tai vanhempiin.
Lisäys, jotta kukaan ei nyt väärin tulkitsisi mahdollista tyhjää aukkoa:
VastaaPoistaMinä en kannata kolmannen persoonan lespaamista, vaan suoraa puhetta lapselle. Näen kuitenkin äitien lespaamisen lapselle hyvänä ja positiivisena asiana, kun ajattelen tätä maailman menoa, jossa lapset harhailevat paita päällä pakkasessa hakemassa äitiä kapakasta kotiin. Asiat on suhteutettava, ja asetettava rakkaudellinen käytös kunniaan. Lespaaminenkin voi siis olla rakkautta ja huolenpitoa - tämä on ajatteluni tausta.
Pikkulapsille leperrellään kaikkialla maailmassa. Sen katsotaan edistävän lapsen kielellistä kehitystä.
VastaaPoistaNäin Darwinin juhlavuonna muistettakoon, että apinatkin lepertelevät lapsilleen.
Pidetään lastenkamari lastenkamarina ja filosofian laitos filosofian laitoksena. Ei mitään outoja teorioita lasten kiusaksi.
http://www.environmentalgraffiti.com/ecology/monkeys-use-baby-talk-with-their-kids/228
Viittaa tähän linkkiin, jossa kuvataan lapsen kehitysvaiheet lyhyesti ja selvästi.
VastaaPoistahttp://encyclopedia.thefreedictionary.com/Child+development+stages
Siinäkin voi nähdä, että vasta 3-vuotias kypsä isompaan ryhmään liikuntansa ja puheensa puolesta.
Alkaa kysellä loputtomasti. Ja sitä jatkuu kuten tiedämme.
Sen ikäiselle ei enää leperrellä vaan jutellaan kunnolla, luetaan ja keskustellaan. Jotkut oppivat lukemaankin kuten tyttäreni, joka unohti sen taidon kuitenkin välillä.
Oman kokemukseni perusteella ( ja luettuani kirjoja lapsen kehityksestä) vauvalle voi lukea ääneen lastenloruja ja runoja, soittaa sopivaa musiikkia (rauhallinen klassinen ja iloiset lastenlaulut). Kotona kaikkea tulee sopivasti annosteltuina ja lapsen toiveita noudattaen.
Juha, sen sijaan, että moitit meitä naisia, voisit kertoa, millaista on olla mieslastentarhanopettaja. On todella hienoa, että olet lastentarhanopettaja, mutta anna vauvojen (0-3 -vuotiaiden ) olla rauhassa kotonaan. Kyllä Sinulle ja kollegoillesi riittää puuhaa isommissa vekaroissa.
Kirjoitin tästä aiheesta omaan blogiini:
VastaaPoistahttp://jhonest.wordpress.com/2009/02/28/luomukasvatusta/
Ja tsemppiä Airola! Kukkahattutädit eivät ole enää entisenlaisia.
Eivät ole. Nuorison mukaan he ovat myös määräileviä setiä.
VastaaPoistaJack Honest viittaa blogikirjoituksessaan Keltikangas-Järvisen "mututietoihin".
VastaaPoistaTämä Helsingin yliopiston psykologian professori sanoo kuitenkin, että tutkimustulokset hoitolapsille aiheutuneesta stressistä ja aggressioista ovat selvät ja vankat.(Helsingin Sanomat 1.3.2009) Mm. alle kolmivuotiailla hoitolapsilla mitattu stressitaso on jo iltapäivällä niin korkea, että sairastumisriski on todellinen.
Minusta tämä viittaa tutkimuksiin ja mittauksiin, ei musta tuntuu -mielipiteisiin.
Jos koetulos hälyttää punaisella lasten kohdalla, päätelmä joka tehdään koetuloksista, ei sekään liene mutua, koska ensi vuosien kotihoitoa ja lapsen kielen kehitystä on aiemmin tukittu (mm. Marja-Leena Laakso väitöskirjassaan lapsen kielen kehitys).
Mielenkiintoista todeta, että Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta vahvisti poliitikkojen arvovalinnan tiistaina hyväksyessään 1,7 miljoonan euron lisäyksen yksityisen hoidon tukemiseen alle kolmivuotiaille lapsille ja kasvattamalla alle puolitoistavuotiaiden kotihoidontuen Helsinki-lisää n. 45 eurolla kuukaudessa (HS 1.3.)
VastaaPoistaVahvisti? Tuo arvovalinta on tehty jo kauan sitten, silloin kun kotihoidontuki otettiin käyttöön. Aikanaan kepulaiset vaativat rahallista korvausta niille perheille, jotka eivät tarvinneet päivähoitopalveluja. Kotihoidontuen vuoksi Suomi poikkeaa todella paljon pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta normista. Meillä kotiäitiys on lisääntynyt!
VastaaPoistaNäiden reformien ja retoriikkojen seurauksena Suomesta on kuitenkin tullut suhteellisen heikko päivähoitomaa paitsi Pohjoismaiden myös Euroopan maiden joukossa. Kolme vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien lasten åäivähoito-osuudet ovat Puolan ohella Euroopan matalimmat, tosin näiden lukujen takaa löytyvät hyvin erilaiset päivähoitojärjestelmät ja lastenhoitopolitiikat. Alle kolmivuotiaiden lasten päivähoidon kattavuus on yhäkin eurooppalaista keskitasoa, mutta Pohjoismaiden joukosta Suomi erottuu tässäkin ikäryhmässä matalalla päivähoito-osuudellaan. Jos muissa Euroopan maissa päivähoito laajenee, niin Suomessa on laajentunut tuettu lasten kotihoito.
Anneli Anttonen ja Liina Sointu; Hoivapolitiikka muutoksessa
Kyllä vahvisti, Helsingin Sanomien pääkirjoituksen mukaan.
VastaaPoistaJulkisen päivähoidon kehittämiseen myönnettiin 1,5 miljoonaa euroa budjetissa hyväksytyn lisäksi.
Toisessa artikkelissa päivähoidosta Helsingin Sanomissa todetaan tänään, että kansainvälisessä tutkimuksessa lapsen päiväkodissa viikoittain viettämän ajan riskiluokitteluraja on vain 28 tuntia viikossa, eli 5 tuntia päivässä! Meillä siis siis kaikki päiväkotilapset ovat riskiryhmässä.
Mikähän tuo riskiraja on vauvoilla? Sen täytyy olla vielä pienempi?
Minä vastustan päiväkotiin viemistä mikäli laatu ei vastaa sitä mitä tuo DN:kin painottaa: Om det håller god kvalitet. Olen käynyt Ruotsissa ala-asteissa ja kouluissa missä pidetään pieniäkin lapsia päiväkodin lailla aamuseitsemästä iltaviiteen. Olin aivan ihmeissäni siitä, miten herttaisia olivat lapsille (ja jos joku on käynyt mm Åressa hiihtämässä niin olette kenties huomanneet, että siellä autetaan vammaisia mäkeen ja oletteko katsoneet kuinka sydämellisesti ja oikealla OMSORGilla he sen tekevät? - tästä on kyse).
VastaaPoistaEli Ruotsissa on mentaliteetti välittämisen ja aidon vuorovaikutuksen suhteen perinteisesti ollut toinen. Mutta voihan se olla tämä kauhea uusliberalismin roistomentaliteetti siirtyy sinnekin ja sitten heillä kuten meillä piut paut välitetään vaan heitetään ivallisella virnistyksellä luukulta seuraavalle (kuten Iines minua ja sitä ei saa sanoa koska silloin IINES loukkaantuu joka on juuri tilanne myös virastoissamme).
Virkamiesten helladuudeli-olotila menee aina ensin: koskee myös sairasta sosiaalivirastoa.
Minä olen jo todennut, että en usko, että saan mm työttömyyteeni apua virastoista: observoivat ja ovat kummallisen patologisia (ikään kuin varmoja,että olen hullu tai ainakin seonnut tai skitsofreeninen tai jollain lailla epäsopiva normaaliin elämään = eivät ole nähneet oikeita luovia ikinä). Suomen mentaliteetti on ehkä yksinolemisesta väärillä premisseillä tuoneet epävarman ja toisia kyyläävän ilmapiirin missä vainoharha asuu kulttuurissa (kuten PohjoisKoreassa).
Siksi vainoharhainen kulttuuri kääntää aivoissaan minut vainoharhaiseksi; käännös tapahtuu siksi ,että des anderes on aina väärässä ja itse oikeassa - mutta kun minulla ei ole mitään sairautta eikä edes alentuneita verenarvoja missään suhteessa (ei edes kilpirauhasessa) niin olen terve. Olen myös ollut Suomen ja Skandinavian paras myyjä ja jos sekin nyt naurattaa niin voin sanoa, että olen siis valmis tekemään myyntiä: en ole saanut koska vainoharhaiset ihmiset ovat kääntäneet minun tietoni jotenkin suspicious: olen epäillyttävä.
Uusi brandini: my middle name is epäillyttävä.
Mutta totuus on se, että olen iloinen, hauska, myyntikykyinen, osaava, pedagogisesti erittäin osaava ja tahdon tehdä työtä (en siis tahdo olla täällä netissä).
Liian vaikeaa? Tästä on kyse: kun koko kulttuuri sairastaa epäluuloa.
Ja lastentarhoihin ei pidä viedä jos sitä ei saa ensin pois. PItää siis olla hyvä ja positiivinen ilmapiiri jotta lapsi ei stressaannu. Se on oikea vastaus.
Mutta itseään vessapaperilla syöttäviä vauvoja ei saisi myöskään lisätä.
Paradoksi. Tulee olemaan sitä aina.
En malta olla toteamatta, että oli aika, jolloin minäkin näin kotihoidon tukemisen vain kepun kotona olevien emäntien keinona saada maito- ja munatilin päälle lisää rahaa.
VastaaPoistaEi se ainakaan enää niin ole. Emännätkin ovat jo töissä tai opiskelevat, sillä eihän tilanpito Suomessa enää taida perhettä elättää.
Minä en ymmärrä sitä, miksi asiasta pitää tapella, miksi ei voida puhaltaa yhteen hiileen ja todeta, että vauvan kotihoito on lapsen kiistaton etu, joka mahdollistaisi samalla yli kolmivuotiaden ryhmien pienentämisen ja näin laadun parantamisen. Kukaan ei jää työttömäksi, vaan kaikkien ilmapiiri paranee.
Tämähän on kaikkien etu!
Syy, että koko kulttuuri sairastaa epäluuloja on historiamme ja matala arvo IQ:ssa joka on osittain virheellinen mielestäni. On siis kyse matalasta tietoisuusasteesta kuten dyslektikoilla, joiden aivot uinuvat eli nukkuvat tietyissä kohdissa. Kun nämä nukkuvat aivopuoliskot herätetään (esim. musiikkiterapia mitä voi tehdä päiväkodeissa) esiin astuu mitä luovin ihminen. Mutta tämän tekeminen vaatisi, että edes viranomaiset haluavat kohdata totuutta. Eivät tee: myyvät aivotutkimustietoa (sic) ja antavat koekaniineja meistä muille, isoimmille markkinoille ja ylläpidämme sitä mistä Vygotskij varotti: pelkkää objektiivisuutta kun pitää myös oppia subjektiksi. Sitä ei K-J ole pointsannut ikinä; olen käynyt hänen 16 ov. pitkän kehityspsykologiakurssin. Ei sanaakaan tästä ja siitä on kyse. K-J ei ole mafia vaan hyväksikäytetty erittäin ystävällinen proffa - mutta ei ole tästä pedagogisesta asiasta ollut tietoinen. Se on ollut aivan normaalia tekstiä jokaisessa pedagogiikan ja terveystiedon opeissa vielä 80-luvulla milloin se on jostain syystä poistettu. Kenties haluttiin katsoa miten säyseäksi sotilasvaltioksi meidän suomenpoika-hakkaapäälle saataisiin?
VastaaPoistaMinä siis mietin miten tämä on ollut mahdollista, että niin tärkeä tieto poistuu kirjastoista. Minä itse tentin Risto Vuorisen Minän synty ja kehitys joka oli aika hyvä mutta vanhemmat psykologia- ja pedagogiikkakirjat vielä parempia. Tajuttiin mikä erottaa apinan ihmisestä ja se on ollut siis selvästi sanottu - enää ei ole. Ikäänkuin haluttaisiin apinoita lisää? Ehkä ne kuluttaa enemmän kun apinoivat toisiaan?
Lisäys: Vauvojen hoitoa päiväkodissa ei poistettaisi silti kokonaan, sillä aina on ryhmiä, jotka tarvitsevat erityishoitoa tai erityistukea.
VastaaPoistaHG,
VastaaPoistasinun kahden viikon bannisi ovat tänään ohi.
Muista kuitenkin, että sait ne vain ja ainoastaan, koska haukuit minua jatkuvasti ilkeästi, kalvoit minua koko ajan.
Et saanut banneja siksi, että minä Mafian Pahana Silmänä ja Vaarallisena Seireeninä haluan pimittää muilta kertomaasi ainutkertaista tietoa, jota kukaan muu ei oivaltaisi ilman sinua.
Sait ne vain ja ainoastaan minua kohtaan harjoittamasta ilkeydestäsi ja herjoistasi.
Saat anteeksi, jos olet sairas, mutta ellet ole, osoita vastuullista kirjoittamista äläkä ikinä enää hauku minua tässä tai muissa blogeissa asioista, joita en ole tehnyt.
Mikäli haukkumisesi ja tahallinen väärinymmärtämisesi jatkuu, en voi päätyä muuhun kuin siihen, että et ole vastuullinen sanoistasi.
Tuolla asenteella lapsemme stressaantuvat Iines: olet prototyyppi siitä, miten jälkeenpäin ns. antavat anteeksi mutta oikeasti ovat vain pelästyneet itse paskahalvaukseen asti ja sen takia hätyttävät ulos. Niin minua nyt joka paikassa Iines, ja muutan varmasti toiseen maahan: ei siis riittänyt ,että olin avoin vaan minua piti sen lisäksi herjata ja mitä pahinta: viedä koko uskottavuuteni ja kaikki mahdollisuuteni tehdä normaalisti työtä.
VastaaPoistaYmmärrätkö ollenkaan minun tilanteeni? Kuvittele, miten minulta on tuntunut koko ajan ja samalla Åbo Akademissa taputetaan käsiin, että avoimuus on hyve. Mutta ovatko auttaneet? Ei. Pitävät tiedot ja lukitsevat ne luultavasti ellen puhuisi vielä teillekin. Ja sitten kohtaan sinunlaisia, joiden luo meneminen on UUSI RISKI:
C'MON IINES.
Kuules nyt HG,
VastaaPoistaluulen ja oikeastaan tiedänkin, että juuri minä ymmärrän sinua täällä Blogistanissa kohtaamistasi ihmisistä mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikkein pisimmälle.
Näen sinut tarkasti, ja olen koko ajan ymmärtänyt tuskasi ja ahdinkosi ja sen alati kapenevan maailman, jossa operoit ja jossa olet totaalisen yksin tulkiten käsittämättömäksi menneen stratosfäärin merkkejä.
Meidän maailmamme eivät kuitenkaan koskaan kohtaa, koska sinä et näe minua, vaan sinun peilisi on vääristynyt juuri minun kohdallani eniten, jostain syystä, jota voin vain arvailla. Tiedän senkin, etten voi itse mitenkään vaikuttaa tuon vääristymän oikaisuun, sillä se vääristymä tulee sinun sisältäsi - muut eivät näe minua vääristyneenä, vaan sellaisena kuin olen, kukin tietysti tavallaan, mutta pääpiirteittäin oikein.
En välitä nyt jatkaa tätä keskustelua enempää tässä. Kaivoon tämäkin vesi kuitenkin putoaa. Kunhan yritin kuitenkin, vielä kerran.
Varmuuden vuoksi, vaikka keskustelu onkin jo varmaan valmis - en viitannut viimeisen kommenttini lopetuskappaleella tähän käytävään keskusteluun, vaan ainoastaan sivujuonteeseen, jossa oli puhe muista asioista.
VastaaPoistaTämä keskustelu on siis edelleen auki, kuten muutkin vanhemmat.
Muistettakoon tämä:
VastaaPoistaYK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen vanhemmilla tai laillisilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta ja kehityksestä, ja lapsen edun on määrättävä heidän toimintaansa. (18. artikla)
http://kivaniemi07.blogspot.com/2009/03/ihmistaimen-kasvatus.html :
VastaaPoistaMitähän äitivainajani, aikanaan kymmenen lapsen emo, päivän teemaan tuumaisi? Ja miljardit muut manan majoille menneet, vaikeissa oloissa suvunjatkamisoperaationsa suorittaneet maamot.
Tämä alituinen kitinä selkeästi toimivassa demokratiassa, selvän asian kanssa käy hermoilleni. Itse käyn isänä toista kierrosta lävitse lastenkasvattamisen haasteita. Minulle on aivan selvää, kuinka lasten kanssa pitää toimia. Ohjeet ovat takaraivoa myöten sisäistettyinä.
Vauva tarvitsee äidin tissiä ja hyväilyä, isän syliä, paapomista, lepertelyä, pyllynpesuja, syöttämistä, juottamista, kylvettelyjä, sairauksien hoidoista huolehtimista, valvomista kun vauvaa yöllä itkettää, ulkoilua, rutiineja eikä mitään muuta, kuin loputtomanatuntuisesti aikaa ja hermoja niin kauan kuin vauva on kauhanvarrenmittainen.
Eikä missään nimessä päivähoitoon pitkäksi aikaa alle kolmivuotiaana! Mieluummin, jos isä tai äiti voisi hoitaa lasta koluikäiseksi saakka.
Tämä on tajunnassani kuultavan kirkkaan selkeää kuin syksyisen muikun muoto jääriitteisen veneen pohjalla lokakuussa.
Tarpeet lapsen päivähoidon varhain aloittamiseen tulee aivan jonkun muun intresseistä. Ei lapsen itsensä.
Tämä kitinä jatkuukin tulevaisuudessa kauas eläkeikään saakka, jonka koittamisen ajankohtaa ollaan siirtämässä. Sekin vain siksi, että viimeisetkin ihmismehut markkinatalouden kassavirroiksi muuttuisivat.
Valto Ensio H.,
VastaaPoistasinäpäs sen tiivistit hienosti. Tämä sanomasi on siis se kaiken ydin, jota yksikään tiedeihminen ei voi millään mittaustuloksella kumota:
Tarpeet lapsen päivähoidon varhain aloittamiseen tulee aivan jonkun muun intresseistä. Ei lapsen itsensä.
Näitä intressejä meidän tulee korjata ja unohtaa kaikenlaiset syytökset tai hurskastelut asiasta. Lapsen etu on tärkein, ja asioita tulee tarkastella tästä pisteestä, ei työelämän eduista käsin.
Suomi on ollut uranuurtajamaa lasten terveydenhoidossa ja koulutuksen alueella, joten miksi se ei olisi sitä myöskin lasten päivähoidon puolella. Hyvän päivähoidon mittarina ei pidä Ruotsin malliin käyttää päivähoidossa käyntiasteita, vaan kokonaisvaltaisen ja lapsilähtöisen päivähoidon laatutekijöitä.
Anonyymi: koska tuo artikla on noin selkeä se on vain ikävää meille muille kun keskuudessa on perheitä, jotka kasvattavat lapsisotialaiden lailla väärällä tavalla vanhempiinsa ikuisesti kiinnnikasvaneita yksilöitä, joiden ainoa tapa päästä helvetistään irti on sadismi.
VastaaPoistaSe mikä aikaansaadaan iiiiihanana perheyhteisönä aiheuttaa murheita muille: tulee siis rintama jossain kohtaan ja se tuo sotia.
Sen keskuudessa emme vapaat saa olla koska joudumme sotaan tai ikävyyksiin näiden identiteettisairaiden sadistien takia vaikka heidän pöytätavat ja muu ns. käyttäytyminen on superb. Tottakai se on suberb: se on vartavasten siihen kasvatettu - vaikka tapa millä asia vahvisetaan lapselle on lähinnä destruktiivinen eikä konstruktiviinen: tietäisit mitä tehdään ns. hyvän kasvatuksen kulissien takana. Lue miten Afrikkailaiset ovat saaneet oppia.
Siitä seuraa sen jälkeen kansakunnan kivettyminen tai kovettuminen. Kaikkea siis ei kannata ylimalkaisesti ns. siirtää jollekin.
Lukisit filosofiaa niin tajuaisit.
Mutta minä en tästä saanut kirjoittaaa; eiei, mutta parin vuoden päästä kun ovat seuranneet minun blogiani ja näitä blogipläjäyksiäni niin nousevat mediaan; minun näillä oivalluksillani. Mutta itse en saanut niitä tuoda.
Jeesus tulee taas mieleen ja Barabbas ja Pontus Pilatus. Koko tarina miten asiat eivät ensin ole ollenkaan hyviä kunnes nokkelapojat nappaavat ja sitten kirjotetaan uudestaan jne jne.
Erona on vain se, että nyt ajetaan tyttölapsia eikä poikalapsia. Se johtunee siitä, että heimonne on twisted: se mikä ennen koski poikia on päässyt loppuun asti ja nyt alkaa parituhatvuotinen tyttö-kierre. Twisted: et ymmärrä.
Eikö HG:tä voisi panna lopulliseen porttikieltoon? Tietenkin voi yrittää hypätä hänen kommenttiensa yli, mutta on kiusallista lukea hänen juttujaan ja Sinun tuskailuasi hänen kanssaan.
VastaaPoistaSivukommenttina.
VastaaPoistaAvoterveydenhoito on ok, jos siihen sisätyy tukitoiminta ja ohjaus muuten se voidaan luokitella heitteillejätöksi.
Luen Tsehovin Nainen ja Sylikoira. Tulee mieleen oma maailmani ja sitten hyvä Kemppinen. Onpa hupaisa maailma ja niin kauan kun Gaussin käyrän keskiosa ovat ne, joiden mukaan mennään niin minunlaiset Einsteinit jäämme rannalle ruikuttamaan kuten moni historiassa ennen meitä. Heillä ei ollut internettiä, eivät voineet jakaa tietoa lusikalla - heidän piti istua löytöjensä päällä kunnes heidät heitettiin katuojaan (mm lukemani Peirce) ja se on syndrooma joka johtuu kypsymättömästä ajattelun tasosta:
VastaaPoistaIhmisellä on ajattelun tasoissa tiettyä kiinnikasvamista:
Vygotskij lajittelee tasot näin:
1. Synkreettinen taso missä ihminen näkee vain jotain sinnepäin (vauvat esim. ennenkuin kieli on päässyt kehittymään ja tämä taso on vallassa kun ei ole ajatus läsnä eikä katsekaan - kun mennään puhtaan mutu-n mukaan).
2. Kompleksitaso (joka kuvaa tätä äskeistä anonyymiä, eli ihminen joka vain vastaa kuten sylky suuhun tuo koska jokin toisessa tai toisen sanomassa ottaa vidusti päähän)
3. Älyn taso: käsitteiden hallinta.
...
Joten: avohoitoon kaikki epäkypsät. Mami kertoo joskus jos löytää filosofian laitoksen missä ei hylätä älykkäitä sen takia että katsekulma on ollut väärän porukan silmistä.
Men - kanske inte i Finland. Kanske i USA eller Ryssland eller Sverige, om de kan förstå att det handlar om riktig filsofi. Men å andra sidan är de så snåla av innehållsbrist själv så de brukar stjäla och därefter säger de, att det var nog sådant som alla redan lite hade menat. Joojoo, alla har alltid menat exakt det som jag säger; i rak följd råkar det alltid. Råkar.
Rupeaa näkemään missä on Lucky LUke ja missä varjot.
Anonyymin kommenttien perusteella
VastaaPoistaOngelma onkin melkoinen.
En anna viedä blogia altani, mutta on selvää että jatkuva kalvaminen syö minua ja aiheuttaa täten pahaa mieltä myös lukijoissa ja keskustelijoissa.
Kukaan ei tahdo kenellekään pahaa. Siispä mitä tehdä? Minä en tiedä. En ole opettajantyössänikään koskaan joutunut näin vaikean paikan eteen ihmissuhteissa. Mikä on oikein?
Blogi on blogi, eikä mitään muuta. On mahdotonta hoitaa ihmistä blogin kautta.
VastaaPoistaBlogi on kuin sanomalehti, päätoimittaja eli blogin omistaja päättää, mitä julkaistaan ja mitä ei. Sillä siisti. Kenelläkään ei ole siihen mitään sanomista.
se aikaisempi anonyymi
PeÄRmies ja moni muu:*mitä jos vanhemmat ovat työttömiä ja alkoholisoituneita tai muusta yhteiskunnan reuna-alueilla eläviä?
VastaaPoistaJos kotona ei ole mielenterveysongelmia ja talous on kunnossa eikä insestitaipumuksia etc. etc., niin kotona on varmasti kiva olla.*
Miksi tuo aina vedetään keskusteluun silloin, kun puolustetaan kotihoitoa?
Kukaan ei kategorisesti puolusta kotihoitoa, ei myöskään Keltikangas-Järvinen - kaikki ovat sitä mieltä että hulttioiden tai sairaitten lapsille päiväkoti on ehdottomasti parempi paikka kuin koti ympäri vuorokauden - joskus jopa huostaanotto. Kukaan ei ole kaatamassa päivähoitojärjestelmää.
Onko niin että tasa-arvoisessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa on hyvinvoivienkin perheitten lapset on hoidettava yhtä huonosti kuin huonoimmin voivien perheiden?!?
Minä kun luulin, että päinvastoin - yritetään auttaa niitä huonoimminvoivien perheiden lapsia saamaan yhtä hyvät lähtökohdat kuin hyvinvoivien...
Lestadiolaisissa perheissä useimmiten korkeintaan seitsemän on alle kouluikäistä kerralla, joten ei siellä päiväkotiryhmien koot ylity...
Aikuisen hoiva sisältää mielestäni aina kasvatusta alle kolmivuotiaan kanssa - kasvatus taas voi olla irrallinen toimenpide ilman hoivaa, mitäs siitä sanotte:)
Hoivatessaan äiti puhelee ja hellii lastaan, sylissäpitäminen on hoivaa ja siinä samalla jumpataan ja puhellaan ja laulellaan. Pelkkä ohjaajan vetämä laulutuokio taas ei välttämättä sisällä hoivaa.
Ei ole kasvatusta ilman opetusta. Opetusta ilman kasvatusta sen sijaan on. Mikä koskettaa hoivaa (vaipanvaihtoa, syöttämistä, nukuttamista jne) koskettaa fyysisen puolen tajuamista erilaisten teorioiden mukaan; mitä syöttää ja miten nukuttaa jne eli eriytetään lähinnä siksi, että näissäkin on paljon opittavaa. Kaikki yhdessäolo on samalla kasvattamista; myös nenää voi niistää monella eri lailla.
VastaaPoistaLaulaen on hauskin tapa.
Kukaan ei kategorisesti puolusta kotihoitoa, ei myöskään Keltikangas-Järvinen - kaikki ovat sitä mieltä että hulttioiden tai sairaitten lapsille päiväkoti on ehdottomasti parempi paikka kuin koti ympäri vuorokauden - joskus jopa huostaanotto. Kukaan ei ole kaatamassa päivähoitojärjestelmää.
VastaaPoistaTämä on ydintä. Hyvin sanottu, Inkivääri.
Kotihoidontuen voi myös käyttää kotiapulaisen palkkaamiseen vaikkapa Thaimaasta.
VastaaPoistaJos perheestä puuttuu toisen palkka, raha tarvitaan kyllä ihan elämiseen.
VastaaPoistaTuo Thaimaa-kortti on rinnastettavissa pedofiilikorttiin kotihoidon vaaroista puhuttaessa.
Vai niin? Paljonko luulet tekevän, jos kotitalousvähennys ja ktihoidontuki lasketaan yhteen? Kuinka suureksi luulet summan laman aikana nousevan? Laman jälkeen lepertelevät äidit paremmissa piireissä hyökkäävät töihin ja nämä "äiti myytille" varatut julkiset ja yhteiset varat käytetään transnationaalisiin (Eesti) ellei peräti transkontinentaalisiin (Aasia) hoivapalveluihin.
VastaaPoistaTämä on trendi Euroopassa.
Kotitalousvähennys? Mitäs tekemistä sillä on kotihoidontuen kanssa?
VastaaPoistaKotitalousvähennystähän saa verotukseen, kun ostaa tiettyjä palveluja kotiin. Ei kotihoidontuella oleva vanhempi mitään hoitopalvelua osta, jos sitä tarkoitat. Tämä on sellaista maalailua taas, jolla ei ole todellisuudessa mitään katetta.
Ja mikä ihmeen äitimyytti? Voihan kotona oleva olla yhtä hyvin isä. Kyse ei ole siitä, että äiti myytittää itseään, vaan siitä, mitä lapsi tahtoo ja lapsi tahtool tutun sylin ,joka yleensä on äiti.
Tai imettäjä.
VastaaPoistaEi kotihoidontuella oleva vanhempi mitään hoitopalvelua osta, jos sitä tarkoitat.
VastaaPoistaEt siis tiennyt, että kotihoidontuen voi lunastaa, jos lapsi on muussa kuin kunnallisessa hoidossa?
En tiennyt, mutta tietäessänikään en näe kauhuja kaikkialla, kuten Leinon Tumma.
VastaaPoistaEn ymmärrä sellaista maailmankuvaa, joka ennakoi tässäkin kauhuja: kotipedofiliaa, Thaimaasta tuotettuja lastenhoitajia. Miksi näin synkkä asenne? Onko nyt ihan mahdotonta nähdä mitään hyvää siinä, että tehdään niin kuin vauvan kiistaton etu on?
Ei ole osoitettu yhtään argumenttia, joka puoltaiosi sitä, että vauvan on parempi päiväkodissa kuin omassa kodissa tai pienessä perhepiirissä? Sen sijaan on osoitettu validia tutkimustietoa, joka osoittaa, että vauvalle on haittaa muusta kuin kotihoidosta.
Ihmisen ei pidä jästipäisesti pitää kiinni kannastaan, jota tiede ei millään tavoin tue.
Vielä: mitä hyötyä perheelle on lunastaa kotihoito, jos lapsi on muualla hoidossa? Eikös sekin maksa, jos on muualla hoidossa?
VastaaPoistaTarkoitatko että perhe mieluusti maksaa yrittäjälle ja jättää etuutensa sossusta lunastamatta?
VastaaPoistaMille ihmeen yrittäjälle?
VastaaPoistaJos perhe saa kotihoidontukea, niin perheestähän on silloin jompi kumpi vanhemmista vauvan kanssa kotona!
Minä en suostu uskomaan, että kukaan on niin laskelmoiva, että käyttää kotihoidontukea palkatakseen lapselleen hoitajan. Omituista puhetta.
Sen sijaan on osoitettu validia tutkimustietoa, joka osoittaa, että vauvalle on haittaa muusta kuin kotihoidosta.
VastaaPoistaNäinkö tosiaan on? Näytä se näyttö nyt ja heti!
Jos perhe saa kotihoidontukea, niin perheestähän on silloin jompi kumpi vanhemmista vauvan kanssa kotona!
VastaaPoistaOletko sinä tyhmä vai oletko sinä tyhmä? Kotihoidontukea saa, jos lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.
Oletko sinä itse tyhmä kun et tiedä omaa eläkeikääsi, vaikka olet jo päälle viidenkymmenen?
VastaaPoistaIhminen tietää sen, mikä koskee hänen elämäänsä ja mikä kiinnostaa.
Minun elämääni kotihoidontuki ei ole koskaan koskenut, konkreettisin tieto tästä on tullut työtovereitten ratkaisujen kautta. Jokainen joka on jäänyt kotihoidontuelle, on jäänyt kotiin hoitamaan lastaan, jatketulle äitiyslomalle. En ole kuullut, että kotihoidontukea käytettäisiin vieraitten palkkaamiseen. Se on ehkä pääkaupunkilainen tapa, täällä lakeuksilla tuntematon.
Tyhmyyttä ei ole tietää kaikkia yksityiskohtia. Huonoa käytöstä sinä sen sijaan jatkuvasti osoitat sättimällä kanssakeskustelijoita. Tämä on minusta aika ennenkuulumatonta ja sopimatonta pedagogille. Miten lasten kanssa kestää pinna, jos se palaa jo rauhallisen aikuisen kanssa?
Oletko sinä itse tyhmä kun et tiedä omaa eläkeikääsi, vaikka olet jo päälle viidenkymmenen?
VastaaPoistaNykyoloissa sitä onkin vaikea tietää!
"rauhallinen aikuinen"
VastaaPoistaGive me a break!
Eläkeiästäsi olet saanut asianomaiselta elimeltä tiedon. Lisäät siihen vuosittain kaksi kuukautta lisää, niin voit lyödä lukkoon eläkejuhliesi päivämäärän ja varata tilat kyseiseen happeningiin. Mikä tässä oli vaikeaa?
VastaaPoistaOlen niin nuori, ettei jaksa kiinnostaa.
VastaaPoistaEtkös sinä ole jo aika vanha?
VastaaPoistaUskon olevani sinua nuorempi historiallisesti, fyysisesti ja psyykkisesti. Varmaan elänkin kauemmin. Ja juu en tiedä, milloin pääsen eläkkeelle enkä oikein välitäkään tietää.
VastaaPoistaEn ole vakuuttunut asiasta. Huono ja epäkohtelias käytöksesi kanssakeskustelijoita kohtaan kertoo omaa kieltään ja on ristiriidassa esittämäsi siloitellun kuvan kanssa. Jokin ei ole kohdallaan.
VastaaPoistaOn siihen vielä niin pitkä aika. Suunnitteletko sinä elämääsi yli 15 vuoden päähän?
VastaaPoistaKuka on pyytänyt suunnittelemaan?
VastaaPoistaSinähän haukuit minua tyhmäksi, kun en tiennyt kotihoidontuen yksityiskohtia, ja minä kerroin vastavedoksi, ettet sinäkään tiedä eläkeikääsi, niin kuin aiemmin ilmeni.
Halusin osoittaa, että ei ole tyhmää olla tietämättä yksinkertaisia mekaanisia asioita, jotka eivät liity omaan elämään ja jotka voidaan tarkistaa nopeasti jostakin.
Enköhän onnistunut tavoitteessani, vaikket heti tajunnutkaan.
Nykyisen eläkesopimuksen mukaan mun pitäis päästä eläkkeelle 2021. Jos sitä nyt pidennetään 2kk/vuosi, niin taidan päästä eläkkeelle vuonna 2023.
VastaaPoistaKovasti sinä kuitenkin olet kotihoidon puolesta puhunut ja jopa väittänyt, että "kotihoidontukea" lisäämällä yhteiskunta on osoittanut arvonsa. Mutta näinhän se on tehnytkin.
VastaaPoista"There's a Sucker Born Every Minute"
Muista olla edes lapsille kiltti. Heitä ei saa nimitellä eikä tukuttaa, kuten naisia.
VastaaPoistaMinä olen tuhma vain sellaisille ihmisille, joilta odotan omaehtoista järkiintymistä.
VastaaPoistaEi ole olemassa selektiivistä ilkeyttä.
VastaaPoistaVain psykopaatti pystyy säätelemään ilkeyttään ja annostelemaan sitä eri kohteisiin.
Kiitos!
VastaaPoistaMistä hyvästä? Minusta ilkeys on ominaisuus, jota ei voi kääntää päälle ja napsaista pois.
VastaaPoistaKuulostaa perin oudolta, että joku kertoo valitsevansa ilkeyden joillekuille, joiden mielipiteistä ei pidä.
Lopeta nyt Iines jo ton Jaakon kanssa jauhaminen. Alkaa blogi kärsiä - aikuiset ihmiset!
VastaaPoistaJaakko, etti joku muu välillä pompotettavakses, kun tarvetta on. Kokeile vaikka mua;)
Miehet elää Suomessa keskimäärin 75 -vuotiaaksi, naiset 82 -vuotiaaksi, tiedoksi Jackille joka elää kuulemma pidempään.
VastaaPoistapeeÄR-mies,
VastaaPoistaminäpä jauhan Jaakolleni,
väännän vääräsäärelleni..
Siis lopetan toki, ja huomenna koetan kirjoittaa jonkun hyvin hillityn päreen.
*
Anonyymi,
mainio tilasto!
Eikös se perhepäivähoito pienessä ryhmässä tai lapsenhoitaja kotiin ole myös parempi ratkaisu kuin päiväkoti alle kolmevuotiaalle?
VastaaPoistaJoten miten tuo mahdollisuus, että joku ei jäisikään itse kotiin vauvan kanssa, vaan hankkisi lastenhoitajan, riitelee sen lapsen edun kanssa ja siten kumoaisi koko asian? Lapsihan olisi siinä kotona, ei suuressa päiväkotiryhmässä. En siis ymmärrä tuota Jackin hyökkäystä ollenkaan.
Onhan se niin, että huonoina aikoina "tahdotaan" naiset kotiin, pois työelämästä ja laman jälkeen naiset muuttavatkin kuin taikaiskusta mieltään ja palaavat tahkoamaan rahaa, mutta se ei ole ainoa, eikä ainoa oikea tulkinta tai katsantokanta. Ihmiset todellakin pyrkivät tekemään mielekkäintä mahdollista työtä mahdollisuuksien sallimissa rajoissa, mutta se ei sano tulevaisuudesta mitään, eikä siitä, kuinka asioita voisi järjestää. Pelkkä trendi ei ole mikään syy tehdä sitä tai tätä. Kuka trendin mukaan tahtoo elää? Se on ihan samanlainen turha syy, kuin "on ollut tapana".
Miksi tässä keskustelussa sivuutetaan Keltinkangas-Järvisen laaja tutkimus tuloksineen kokonaan ja puhutaan kuin sitä ei olisi julkaistu ollenkaan? Eihän se ollut mielipide, se oli tutkimustulos. Jos se ei passaa, sopii kritisoida tutkimusta tutkimuksena, ei mielipiteenä. Siis oliko otannassa vikaa, vai hypoteesissa jne?
Annikki,
VastaaPoistasinulla on taito poimia oleellinen ja keikauttaa asiat taas kohdilleen.
Juuri tätä minäkin olen vauvojen kotihoitoa vastustavilta - lähinnä tässä Jack Honest tai Juha Airila - kysynyt, mutta en ole saanut vastausta:
Miksi tässä keskustelussa sivuutetaan Keltinkangas-Järvisen laaja tutkimus tuloksineen kokonaan ja puhutaan kuin sitä ei olisi julkaistu ollenkaan? Eihän se ollut mielipide, se oli tutkimustulos. Jos se ei passaa, sopii kritisoida tutkimusta tutkimuksena, ei mielipiteenä.
Miksi tässä keskustelussa sivuutetaan Keltinkangas-Järvisen laaja tutkimus tuloksineen kokonaan ja puhutaan kuin sitä ei olisi julkaistu ollenkaan?
VastaaPoistaMissä tulokset on julkaistu Annikki? Minä olen kuullut L K-J:n kertovan mediassa vain desibeli- ja stressihormoonimittuksista.
Annikki voi vastata omasta puolestaan, jos huomaa vielä tämän. Sen varalle, ettei huomaa, olen poiminut alle päreen linkissä olevasta lähteestä tieteellisiin tutkimuksiin ja havaintoihin perustuvia kohtia. Jack Honest ei voine kuitata ansioituneen ja maineikkaan professori Keltikangas-Järvisen tutkimuksiin pohjaavia lehtilausuntoja mielipiteiksi, vaikkei jokaista lausetta perustellakaan mittaustuloksella:
VastaaPoista- tutkimuksissa parhaiksi todetut ryhmäkoot ovat hätkähdyttävän pieniä: kolmivuotiaille vain 6-8 lasta.
- laadun perusmittarit lasten kannalta eli hoitoryhmän koko, hoitajien pysyvyys ja hoitopäivän pituus näyttävät monin paikoin punaista.
-käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.
- Kehityspsykologiaan erikoistunut professori vastaa, että pahin mahdollinen aika erota äidistä on vierastamisikä eli 9-10 kuukautta. Se järkyttää perusturvallisuutta.
- Lapsen olisi hyvä saada olla vanhempiensa hoidossa noin puolitoistavuotiaaksi. Tässä iässä saavutetaan tietty kiintymyssuhteen vaihe, jolle jatkokehitys rakentuu.
- Vuoden, puolentoista ja kolmen vuoden etapit ovat kuin luonnonlakeja. Lapsi käy läpi tietyn psyykkisen kehityksen ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita. Se, mitä hän oppii, ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen, vaan lapsen aivoihin.
- Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö.
- Toinen asia on melu. Alle kolmivuotiaan lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti. On osoitettu, että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.
- Tämänikäinen ei aivojensa kehitysvaiheen takia kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin yksi hoitaja.
- Hoitopäivän tulisi olla lyhyt, ympäristön tuttu, hoitajan pysyvä ja hoitolapsia vain 3-4, jotta sosiaalisten tapahtumien määrä on lapsen hallittavissa. Kehityspsykologia siis huutaa: lisää perhepäivähoitoa!
Muilta osin kehotan lukemaan tuon haastattelun kokonaan. Professori ei esitä mielipiteitä, vaan tutkimustuloksiin pohjaavia päätelmiä siitä, miten päivähoito reaalisesti Suomessa tulisi järjestää lapsen kehityspsykologisesta näkökulmasta.
Kotihoidontukea saa, jos lasta hoidetaan omassa kotona, mutta myös jos lapsi on perhepäivähoidossa. Tietääkseni sitä ei saa yksityisestäkään päiväkotihoidosta, mutta perhepäivähoitajaksi käy sekä kunnallinen että yksityinen. Minusta se on kyllä hassua, mutta niin se vaan on - se ei tarkoita vanhemman kotiin jäämistä välttämättä.
VastaaPoistaLaki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta 20.12.1996/1128
VastaaPoista3 § (23.12.1999/1291)
Hoitomuodon valinta
Tässä laissa tarkoitetun tuen saamisen edellytyksenä on, että lapsen vanhemmat tai muut huoltajat eivät valitse lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n 1 momentin mukaista päivähoitopaikkaa ja että lapsi tosiasiallisesti asuu Suomessa.
...
Pyydän anteeksi, jos nyt joku tästä tiedonjyväsestä loukkaantui.
Ei kai nyt kukaan pykälistä loukkaannu, päinvastoin, hyvä kun käsitteitä selvennetään.
VastaaPoistaPykälä vain jää kielellisessä negaatiossaan asiaan vihkiytymättömälle käsittämättömäksi. Auttaisi kun tietäisi, mitä 11 a §:n 1 momentti pitää sisällään.
Laki lasten päivähoidosta 19.1.1973/36
VastaaPoista11 a §
Sen lisäksi, mitä 11 §:ssä säädetään, kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat saada lapselle kunnan järjestämän 1 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun päivähoitopaikan sen ajan päätyttyä, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslaissa (1224/2004) tarkoitettua äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa, taikka vanhempainrahakauden päätyttyä välittömästi pidetyn isyysrahakauden tai sairausvakuutuslain 9 luvun 10 a §:n perusteella siirretyn isäkuukauden päättymisen jälkeen, ja että lapsi voi olla päivähoidossa siihen saakka, kunnes hän siirtyy perusopetuslaissa tarkoitettuna oppivelvollisena perusopetukseen. Päivähoitoa on kuitenkin järjestettävä osa-aikaisesti, kun lapsi ennen perusopetuslaissa tarkoitettua oppivelvollisuusikää osallistuu perusopetuslain mukaiseen esiopetukseen tai kun lapsi perusopetuslain 25 §:n 2 momentin mukaisesti aloittaa perusopetuksen vuotta saman pykälän 1 momentissa säädettyä aikaisemmin. Päivähoitoa on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä lapsen vanhempien tai muiden huoltajien toivomassa muodossa. (22.12.2006/1344)
...
Tuossa. Kuntien on siis järjestettävä päivähoito lapsille ja usein vieläpä perheen toivomassa muodossa. Kotihoidontukea maksetaan niille perheille, jotka eivät syystä tai toisesta tarvitse kunnallista päivähoitoa.
Tällä logiikalla perheille, jotka eivät katso lastensa tarvitsevan kuntien järjestämää perusopetusta, tulisi maksaa kotiopetuksentukea. Edellyttäen tietysti, että oppivelvollisuus tulee täytettyä.
http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,1329,1344,81146
Herran pieksut. Tällaisia lakipykäliä vein joskus oppilaille suomennettaviksi selkokielelle. Meillä oli hauskaa.
VastaaPoistaKotihoidontuen maksatusperusteet tuntuvat käsittämättömän laveilta. Ehkä niihin tulee muutos?
Juurihan siihen tuli muutos Helsingissä. Itse taisit puhua myönteisessä mielessä arvovalinnasta. Pitäisi siis moralistinkin osata erottaa raha ja etiikka.
VastaaPoistaSe oli Helsingin Sanomien pääkirjoitus, joka puhui Helsinki-lisän yhteydessä arvovalinnasta. Minä siteerasin kirjoitusta, niin kuin mainitsinkin.
VastaaPoistaMoraalista puhuva ei tarkoita moralistia, vaan moralisti on tuomitsija, ja sitä tuomitsemista harrastaa tässä nyt voimallisesti JH.
-käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.
VastaaPoistaTämä kai tarkoittaa, että julkkisprofessorin käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä oikeiden aivotutkijoiden näkemys varhaisen lastenhoidon vaikutuksista ihmisen aivoihin.
Meillä alkuperäisillä kun on kokemusta asiasta!
Ei se niinpäin mene, että hoito vaikuttaa aivoihin, vaan aivojen kehitysaste vaikuttaa hoitoon, siihen millainen hoito on sopivinta lapsen vastaanotettavaksi.
VastaaPoistaTämänpäiväisessä ajankohtaisohjelmassa kolmosella (klo 20.00) esiintyi Liisa Keltikangas-Järvinen.
VastaaPoistaKävi täysin selvästi ilmi, että Keltikangas ei puhu mielipiteitä, hänellä ei ole kantaa päivähoitoasiaan, vaan hän kertoo kaiken aikaa tutkimustuloksista, kuten ohjelmassa sanottiin.
Ohjelmasta kävi myös ilmi, että lastentarhaopettajat ovat antaneet Keltikangas-Järviselle myönteistä palautetta siitä, että joku uskaltaa sanoa ääneen, miten asiat todella ovat ja ottaa vihdoin lapsen parhaan puheeksi - tähän asti päivähoito on Suomessa ollut tabu.
Nyt todettiin, että päivähoidon laatu on huono ja kestämätön, ja suurista ryhmistä ja metelsitä on haittaa lapsen kielelliselle ja älylliselle kehittymiselle, samoin lapsen psyykkiselle kehitykselle. Lapsista tulee aggressiivisia ja levottomia, huonosti käyttäytyviä isoissa ryhmissä. Psykologi Jari Sinkkonen yhtyi Keltikangas-Järvisen tutkimustuloksista tehtyihin päätelmiin.
Jari Sinkkonen ei ole psykologi.
VastaaPoistaMitähän psykologia tai psykiatria - sama tieteenala - sanoisi ihmisestä, joka käyttää negaatiota suoran esityksen sijasta?
VastaaPoistaMiten viisaasti kirjailija Helena Anhava sanoikaan jo ennen tätä päivähoitokeskustelua muutama vuosi sitten, kirjassaan "Toimita talosi":
VastaaPoistaLapset eivät ole karjaa joka ajetaan aamulla karjatarhoihin, vaan ainutkertaisia yksilöitä, jotka tarvitsevat sekä hiljaisuutta että yksinoloa. Tänään koko maailma on suunnattu piirileikkilauluja varten, jollet osaa pyöriä piirissä, saat mennä. Yksin tekeviä on paljon, he saavat luvan tuntea itsensä kummajaisiksi läpi elämänsä. Päivähoito on tabu. Sitä ei sovi arvostella, koska asia on hyvä. Sitä ei saa tutkia ettei hyvinvointivaltion nurea puoli paljastuisi. (s. 227)