20.5.2009

Kevätpäiväkirja 6. sivu

Olen ollut tänään koko päivän jalkojeni päällä. Olen kävellyt kaupungille, osuuskauppaan kysymään, miten voisin ostaa S-kortillani bensaa, kun en tiedä, mikä sen tunnusluku on. Minulle on kertynyt bonuksia, koska käyn aina osuuskaupassa, ja ostan sieltä kaiken, ruisleivästä sukkiin, alushousuihin ja kosmetiikkaan.

Takaisin tullessa ihailin pienen putiikin juhlamekkoja ja kaihosin hieman kevätjuhlahumua, joka kouluväellä on edessään. Jos nyt olisi vielä kevätjuhla, ostaisin taatusti sellaiset ihanat korkokengät, joita mieleni on tehnyt jo pitkään lukiessani muotiblogeja. Voisin hyvinkin kompastua niillä, mutta silti, luulen että kävely huikeillakin koroilla on kuitenkin helpompaa miltä näyttää. Pitää vaan muistaa ojentaa polvet suoriksi takana ja luottaa tasapainoaistiinsa.

Tein myös patikkaretken keväiseen luontoon. Ensin puolen tunnin sauvalenkki pururadalla, ja sitten päälle luontopolku - se sama josta kirjoitin taannoin - patikoiden kamerareppu selässä. Olen päättänyt erottaa nämä lenkit toisistaan, kun ennen yhdistin ne samaksi. Haluan lisätä liikkumista ulkona luonnollisesti, kävellen epätasaisessa maastossa, kumarrellen oksien alta tai polvistuen maahan metsätähden eteen. Paljon mukavampaa kuin hikisessä kuntosalissa repiminen, ja varmasti yhtä tehokasta. Haluan myös vähentää tietokoneen ruudun tuijottamista, sillä ei siellä ketään ole, vain kalpeita imagoja ja häijyjä klovneja ja kilttejä marionetteja, jotka tanssivat ääneti animaatioissaan, kapeassa valokiilassa. Ja jossain pimeässä yleisö taputtaa aina jollekulle, ja joku toinen tanssii tyhjälle salille, tanssii aina uudelleen ja uudelleen kuin soittorasian balleriina, kun ei ymmärrä lopettaakaan.

Huomasin sattumoisin muuten tämänpäiväisen radio-ohjelman neurologisesta puhesairaudestani spasmodinen dysfonia, ja linkitän ohjelman tähän, jos joku on kiinnostunut kuulemaan lyhyen, muutamien minuuttien mittaisen, tiiviin tietopaketin tästä harvinaisesta sairaudesta, joka on vain 300 suomalaisella. Ohjelmassa kuullaan myös sairautta potevien puhenäytteitä, ja voin sanoa, että puheeni on juuri tuollaista kuin ohjelmassa kuullaan. Tietopaketti alkaa ohjelmassa viiden minuutin kohdalta.

7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. (Piti tehdä korjaus)
    Oli aika, jolloin minäkin käytin korkeakorkoisia kenkiä. Kerran juoksin raskaana ollessani korkeat korot kopisten yliopiston portaita luennolle. Minut pysäytti silloisen minäni mielestä "vanha" professori, tuijotti isoa vatsaani ja sanoi huolissaan: Kyllä rouva voi käyttää hissiä!"

    Nyt en millään viitsisi kiusata itseäni piikkikoroilla. Mutta on hauskaa ottaa valokuvia kauniista kengistä.

    VastaaPoista
  3. Minulla on hauska tapaus elämäni huikeimmista koroista, ruskeista kiiltonahkaunelmista.

    Päälläni oli pikkiriikkinen minimekko ja jalassa ne ruskeat huikeat, kun astelin ravintolan kierreportaita pitkin alakerrassa olevaan naistenhuoneeseen. Heti yläportaalla toinen kenkä takertui jotenkin rautaportaaseen, ja lensi kaaressa alas, portaiden juureen, jossa muuan mies otti siitä kopin. Siinä käytiin sitten jotain asiaankuuluvaa sananvaihtoa, ja punaposkinen ontuva tuhkimo sai kenkänsä takaisin.

    Toisen kerran kun minulla oli piikkikorot - se oli koulun kevätjuhla - lensin käytävällä polvilleni marssiessamme opettajien kanssa kohti juhlasalia. Sukka meni rikki, eikä ollut varasukkiksia, joten juhlin rikkinäisin polvin.

    Jokuset korkeakorkoiset ovat yllättävän hyviä jalassa, ja pitäisi käyttää aikaa löytääkseen sellaiset. Itse en tykkää, jos kärki on suippo ja kapea, koska jalka ei ole koskaan kapea kärjestä, vaan pyöreä. Pyöreä on muutenkin kaunis ja kyllin siro.

    VastaaPoista
  4. Iines, smasmodinen dysfonia oli aiheena myös viimeisimmässä Akuutti-ohjelmassa (Yle tv2).

    Ihan samoja ajatuksia kuntoilusta: kameran kera luontopolulla hyppely ja maastoutuminen lyö kuntosaliharjoittelun mennen tullen.

    VastaaPoista
  5. Siis spasmodinen. Sormet tekivät tepposet.

    VastaaPoista
  6. No nyt huomaankin, Taina, että Akuutti mainittiin tässäkin, siis radio-ohjelmassa. Pitääkin tarkistaa, voisiko sen vielä katsoa Areenalta! Toivottavasti.

    Siis maastopatikointi on paitsi fyysisesti äärimmäisen tehokasta, myös hauskaa. Ja kun kuvaa, on välillä huomaamattaan milloin polvillaan, milloin kyykyssä, milloin mahallaan tai jopa selällään - kaikki asennot on kokeiltu. Jatkuvaa raajojen ja selän venyttelyä huomaamatta raikkaassa ulkoilmassa. Ja sielu saa aistien kautta hengen ravintoa, ja aivot happea, joka uudistaa jopa aivosoluja.

    VastaaPoista
  7. Heimomme elää suhteessa luontoon, olemme luontoa. Kyyki ja kuvaa kuvaa meistä.

    VastaaPoista