Muuan kommentoija kysyi eilen alempana olevassa keskustelussa:Onkohan ihmisillä jokin kiintiö panetus? Sen määrän ylitettyään ei märehdi panemisista!
Näinä puutteen vuosina olen pohtinut tätä asiaa useasti. Olen päätynyt tulokseen, että kyllä on kiintiö.
Kun seksiä ei ole jokapäiväisessä elämässä, sitä miettii usein ja halu nousee päähän kuin häkä.
Kun seksiä on saatavilla aina, se menettää kirkkaimman kruununsa. Toive tyydytyksestä ei enää aja ihmistä kuin virvatuli, paitsi nymfomaania ja donjuania, joille nautinnon syvä huippu on iäti toteutumaton missio, lumo jota ei saavuta ja jota juuri siksi ajaa takaa.
Oikeastihan seksin huipentuma, orgasmi, on niin pieni ja mitättömän lyhytkestoinen purkautuminen, että kaikkea ahnehtiva ihmispolo hedonismissaan pyrkii venyttämään tapahtumaa mekaanisesti saadakseen korkeamman hekuman. Vaan mitenkäs sen Ikaroksenkin kävi? Ei päässyt aurinkoon, vaan siivet sulivat ja Ikaros-parka putosi mereen ja hukkui. Arvelen, että samoin käy, vaikka olisi tappi joka aukossa ja kilo kuulia ja matoja sisällä. Ei se orgasmi siitä pitene, vaan ainoa mikä pitenee, on esivalmisteluihin käytetty aika hekumaa lietsoessa.
Näiden todistelujen jälkeen - todistelujen, joista itse olen elävä esimerkki, minun on pakko todeta, että korosteinen seksistä puhuminen on signaali siitä, että kaikki ei ole kunnossa tuolla elämisen lohkolla. Seksiä joko ei ole puhujan elämässä, tai se on epätyydyttävää. Ihminen ei nosta pramille sitä, mikä sujuu.
(Maalaus Edvard Munch)
Siitä puhe mistä puute, tiesi kansa. "Kiintiöstä" en olisi niin varma, mutta tarve se on siinä missä jokin muukin.
VastaaPoistaSamahan pätee kaikessa - kun jotakin on tarpeeksi, se ei tunnu enää niin tärkeältä, että täyttäisi ajatukset päivin öin.
Etkös Iines ole perehtynyt tantraan, kun puhut orkusta kaiken huipennuksena? Ja jos oikein huippua etsii, niin miten olisi laakso-orgasmi?
No jaa, Tapsa, tanttaseksi on ehkä minun lajini, jos vielä osille pääsen. Sitä odotellessa ehkä meille kaikille
VastaaPoistayksinäisille sopisikin tämä tantran laji:
Tantraa voi myös harrastaa itsenäisesti. Voit olla itse oma kumppanisi, ja rakastella koko maailmankaikkeuden kanssa. Voit kokea tuon saman tunteen, tuon saman hurmion myös ilman toista ihmistä. Olet vain itseäsi varten, ja koko maailma on rakastajasi.
Olisiko sukupuolisesti ihanteellinen suhde, että tavattaissiin harvoin ja vietettäisiin kutuviikkoja? Muulloin vain haaveltaisiin ja odoteltaisiin.
VastaaPoistaKaikki käy, Pappa.
VastaaPoistaToisaalta en tiedä, olisiko tuommoinen ihanteellista, mutta ainahan odotus nostaa ihokarvatkin pystyyn.
Minulla on puute puheesta. Mitä sitten?
VastaaPoistaNiin minullakin, HG. Erinomainen kysymys: mitä sitten.
VastaaPoistaMinulla on monta muutakin puutetta, mutta niistä toiste. Nyt pitää mennä ja jättää hoitokissa remppamiesten kanssa - ikkunalistat on vielä laittamatta. Lupasivat tehdä kissasta kintaat.
Pappa puhuu viisaita.
VastaaPoistaSitä paitsi vain puutteessa olevat sinkut kuvittelevat, että parisuhteessa kaikkea on yllin kyllin. Totuus on usein toisenlainen.
Monessa suhteessa pelataan monimutkaisia pelejä, viritellään verkkoja, odotetaan, toivotaan ja turhaudutaan.
Paljon elämää nähneenä sanoisin jopa, että ranskalainen malli voisi toimia meilläkin. Pyrkyä siihen tuntuu olevankin.
Puutteessa oleva sinkku sanoo nyt, Tapsa, että kissan villat luulollesi.
VastaaPoistaLuulen, että moni sinkku on sinkku nimenomaan siksi, että on nähnyt parisuhteiden ankeuden. Minullakaan ei ole hinkua liimautua symbioosiin kovin tiukasti, sillä arvostan ihmisen vapautta, sekä hengen että ruumiin.
Sellainen omasta halusta tapahtuva luoksetulo on kiehtovaa.
Okei, parisuhde oli väärä ilmaus. Tarkoitin ihan vaan mitä tahansa pysyvää suhdetta. Ilmanolon ja irtosuhteiden vastakohtaa.
VastaaPoistaOvathan tälläkin akkunalla yksinäiset naiset kaivanneet miestä ja yksinäiset miehet naista. Rakkautta. Läheisyyttä. "Omasta halusta tapahtuvaa luoksetuloa."
Siis seksiä. Vakipanoa.
Alkuaiheenahan on puute ja panetus. Nehän olisi aika helppo hoitaa, mutta se oikea puute taitaa sittenkin olla jossakin muualla.
Sielussa se on.
Minä en ole käynyt mittauttamassa fyysistä markkina-arvoani baarissa useaan vuoteen, joten en osaa sanoa, miten helppoa (vaki)panon löytäminen siltä sektorilta olisi. Tämä käymättömyys siitä syystä, että en usko minua kiinnostavan kumppanin löytyvän baarikärpästen joukosta.
VastaaPoistaSieluhan se tässä räytyy, yksin, aivan kuten sanot Tapsa. Uskon myös, että panohalujen takaa löytyy pikemminkin halu löytää vähän enemmän lämpöä ja sisältöä omaan elämään kuin pelkkä vietin tyydyttäminen.
Arvelen että monet bloggaajat fantasioivat sinusta. Kuva sinusta on sirpaleinen, tietoa on vähän mutta paljon, jos on seurannut pitkään sinun kirjoituksiasi.
VastaaPoistaOlet lähettänyt avoimia signaaleja ja kyllä niitä vastaanotetaan sormet näppäimistöllä täristen, iho kihelmöiden ja sydän pamppaillen.
Toiveikkaina.
- Prospero
No, Prospero,
VastaaPoistajokainen kai panee juttuihinsa sisimpänsä, ei niinkään ulkoista.
Lukijalla on taipumus muokata tuo sisimmän kuva näkyvään hahmoon ja varustaa se omien toiveittensa ja halujensa mukaiseksi, jos kokee sen hiukankin positiivisena.
Harvoin tuo kuva kuitenkaan menee kai yks yhteen.
Mutta - kiitos sanoistasi. Ainahan on hauska kuulla, että omat sanat ovat tehneet positiivisen vaikutuksen.
Meitä ihmisiä, miehiä ja naisia, on niin erilaisia. Jotkut haluavat vain vakipanokaverin ja jotkut suhteen tunteiden kera. Mulle jälkimmäinen kiitos ja nyt saan olla sellaisessa. Olen myös ollut vakipanosuhteessa eikä siitä saa kuin tunteetonta tyydytystä eikä se mulle riittänytkään. Väitän, että seksi hyvässä suhteessa tunteiden kera on aivan jotain muuta kuin vakipano. Nih.
VastaaPoistaHeli,
VastaaPoistaminäkin tahdon koko skaalan eli tunteiden kirjon, eli vakipanosuhde on minulle liian kuiva ja vähän - niin intohimoinen olen erotiikan ja elämän suhteen - ja uskallan sanoa sen.