29.8.2009

Miksi en löydä miestä?


Kirjoitan jälleen kommentoijalta saamani virikkeen pohjalta - edellinen virikehän oli pillumagneetti, joka tarttui minuun heti ja makustelematta. Nyt ehdotettiin aihetta Miksi en löydä miestä. Luvattiin jopa arvokkaita neuvoja, jos vain otan niistä vaarin. Lupaan että otan vaarin, jos vain saan. Antakaa siis rohkeasti neuvoja mistä vaari löytyy. Tai saa se olla nuorempikin, sillä ikä on vain kasa numeroita!

Menisin mielelläni naimisiinkin, jos vain pääsisin, sillä olen aika perinteinen ihminen ja saan turvaa paperilla olevista sopimuksista ja uskon lausuttuja lupauksia. Ja jos oikein pappi kirkossa liittäisi meidät yhteen, ja saisi kulkea kirkkolaivan käytävää hymyillen oikealle ja vasemmalle häämarssin kaikuessa urkuholveista, tuntuisi liitto todelliselta ja tapahtuma voisi olla potku todelliseen yritykseen olla hyvä hyvässä avioliitossa.

Joku voi nyt luulla, että lasken leikkiä. Enkä laske, vaan uskon tradition voimaan. Vain se voi pitää ihmiset kasassa ja symbioosissa, sillä kyllä minä tiedän, ettei rakkaus ole sillä tavalla ikuista, että se yksin torjuisi liiton uhat, kuten nuorten narttujen kiimanhajuiset houkutukset, joiden perään ikäiseni mies horjahtaa tahtomattaankin, viettinsä vetämänä. Olisi sitten turvana edes paperi, johon voisi viitata.

Kysymys siis kuului: Miksi minä, Iines, en ole löytänyt miestä. Jos nyt analysoidaan ensin tuo kysymys, niin sehän lähtee oletuksesta, että Iines on etsinyt miestä löytääkseen hänet. Tästä pääsenkin alkuun. Mistä ja miten siis olen etsinyt?

Vastaus on valitettavan yksioikoinen: en mitenkään. Olen odottanut palatsini sisäpuolella, josko ovelta kuuluisi koputus. Virhe on siis klassinen ja takuuvarma keino jäädä yksin aarteittensa keskelle, vaikka olisi miten kaunis ja rikaskin tahansa - jollainen en kuitenkaan ole. Olen ollut ravintolassa tanssimassa viimeksi viisi vuotta sitten, opettajien koulutuspäivillä Ikaalisten kylpylässä, jossa minua tanssitettiin kyllä kiitettävästi, mutta miehet olivat varattuja miehiä, jotka eivät yrittäneet mitään, koska vaimo odotti kotona parisängyn puolikkaassa. Minä kun lisäksi yhdistän seksuaaliaktin tunteisiin. En jaksa koneellisia kylmiä panoja, joissa ruumiit läiskivät vain purkautuakseen. Minä tahdon upota silmiin ja suuhun ja tuntea väristyksiä ihoni alla ja sielussani. Ja tahdon, että juttu jatkuisi sitten useitten panojen sarjatulituksena ja sielujen vaihdolla.

Nyt tuli tenkkapoo. Miten tästä jatkaa, kun tämä menikin ihan vakavaksi pohdiskeluksi? Ja kun tuli pussinpohja, koska en ole etsinyt miestä vaan mieluummin paennut miehiä, kaikkia lähestymisyrityksiä. Silti minä olisin hyvä nainen jollekulle oikealle. No kas, tuossapa se taisi tullakin. Minä odotan edelleen sitä oikeaa. Sielunpuolikasta, kun vähempi ei riitä. Kun sellainen on kai jokaiselle meistä luvattu, mutta minut on kai unohdettu suuressa jaossa. Senkin Jumala.

Muutenkin Jumala on tuottanut minulle vain ankaria pettymyksiä. Mitä tahansa pyydän, sen menetän. Ikään kuin piru leikkisi kanssani. Olenkin päätynyt rukoilemaan enkeleitä, koska he ovat mielikuvissani kilttejä naisia - siitä en piittaa, että enkelit teologisen käsityksen mukaan ovat miehiä.

Ajattelen, että enkelit ovat sukuni naisvainajia, ja suuntaankin rukoukseni usein äitienkelille, kun olen oikein hädissäni. Joskus käännyn myös isoäitini Ellenin tai Olga-tädin puoleen, ja arvelen, että he kolmistaan pystyvät järjestämään Jumalan ohi, hänen armottoman selkänsä takana, minulle jotain kivaa, vaikka hienoja kuvauskohteita kun kuljen metsässä, tai sitten miehen joko minulle tai tyttärelleni, ensin tyttärelle, ja jos yli jää, myös minulle.

Miestä odotellessa on kuitenkin kiva täyttää päivänsä sillä mitä itse haluaa. Kenties sitten jos se mies vielä löytyy, joutuukin tinkimään mukavuudestaan ja yksinäisyyden rauhastaan. Kenties joutuu kuuntelemaan kuorsausta tai laittamaan ruokaa, vaikkei itsellä ole nälkä, kenties joutuu kuuntelemaan pitkästyttäviä jorinoita kun tahtoisi vain olla hiljaa tai mietiskellä. Vai meneekö se niin, että kun rakastuu, unohtaa omat tarpeensa ja tahtoo vain tehdä toiselle mieliksi? En muista enää.

78 kommenttia:

  1. Kulttuurievoluutio on lyönyt kasapäin kerroksia roolimalliemme päälle. Tarkastelemalla kerroksia 'uudessa valossa' ja varaamalla niihin uusia arvostuksia 'tulevasta' on identiteettimme pirstaloitunut koko elämänkaaremme osalta.

    'Yleinen' ihmisyytemme -koodisto on androgyyninen. Individualismin korostuessa on sukupuoliroolit muodostuneet harmaaksi alueeksi, jossa kerrostumat 'pulpahtelevat' esiin kuin savi routaisella hiekkatiellä.

    Tuo savi on side 'vanhaan ja menneeseen'.

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  2. Hei !

    Itse asiaan en ehdi nyt ottaa kantaa, mutta olikohan tänään Iineksen nimipäivä ?

    Harmaasti muistelen..

    Jos, niin onnea nimipäivänä

    Tillman

    VastaaPoista
  3. Leonoorakin tuolla edellisen päreen kommenteissa huomasi tuon Iineksen päivän. Itse en olisi huomannut!

    Kiitos, Tillman! Ostin tapauksen kunniaksi itselleni lakkatortun äskeisellä kauppareissulla. Sainpa syyn herkutella.

    Kulmantakainen, kommenttisi on niin ylimaallisen hieno, että palaan siihen vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
  4. Niin, siis nainenkin pärjää jo omillaan, Kulmantakainen,

    eikä tarvitse miestä aina edes sukupuoliseen kanssakäymiseen - tätäkö tahdot sanoa?

    Samaten mies loitontuu roolistaan, eikä hänkään aina jaksa viitsiä paneskella naista, kun muutenkin pärjää ja voi harrastaa vaikka nettiseksiä ruudun ääressä.

    Nooh, kyllä minä silti sanoisin, että ihminen kaipaa rakkautta, ja myös sukupuolista rakkautta ja lähentymistä - pelkkä paneminen tai pelkkä panematta oleminenkin käy ajan mittaan koleaksi touhuksi.

    VastaaPoista
  5. Karkeen tama: "Vai meneekö se niin, että kun rakastuu, unohtaa omat tarpeensa ja tahtoo vain tehdä toiselle mieliksi?"

    Alkuun tietty on niin sekaisin onnesta ettei tuollainen tule edes mieleen! Eikos se mene niin, etta naiselta jaa rakastumisvaiheessa vahemman aikaa tyttokavereille verrattuna entiseen...
    Kaipa sita alkuun on miellyttava mutta voi silti kertoa itsestaan ja periaatteistaan jne jne kun tutustuu...Miten muuten tiedamme mihin paamme iskemme!

    Suosittelen suoraa toimintaa.
    Jalkakaytavalla, kirjastossa, kaupan kassalla - missa vaan
    tormaat ihmiseen joka kolahtaa - pyyda kahville!
    Ei ehka heti onnistu, ei ehka ole 'han', mutta ainakin saat elamaasi jotain joka voi sykahdyttaa...

    Ja jonaina paivana kahville suostunut voikin olla 'han'...juuri se joka on sinulle kumppaniksi tarkoitettu...

    Rohkeutta ja onnea matkaan!

    VastaaPoista
  6. Ok, BLOGitse, kirjaan tämän suoran toimintakehotuksen listaani.

    Saan tästä ajateltavaa, sillä kun peilaan menneitä tilaisuuksia tähän neuvoon, huomaan, miten monia tilaisuuksia olen jättänyt käyttämättä. Jopa niin, etten ole ollut huomaavinani minuun kohdistuneita tutustumishaluja, ujouttani kai, vaikka olisin tahtonut lähempää tuttavuutta.

    Tämä on äärimmäisen hassua toimintaa minulta, sillä tutustun ja tulen helposti juttuun uusien ihmisten ja ennen kaikkea naisten kanssa. Ikään kuin pakenen miehiä.

    Rauno puhuisi varmaan isäkompleksista, ja kyllä siinä varmaan perääkin on, ellei tarkoita freudilaista tulkintapainotusta, joka vivahtaa oidipaalisen seksuaalisuuden puolelle. On kyse vain miessukupuolen pelosta, ja vieläpä niin oudosti, että en pelkää seksiä ollenkaan, vaan miestä ihmisenä, voimahahmona.

    VastaaPoista
  7. Blogitsea kompaten neuvon sinua Iines:

    Tyrkylle vaan. Rupeat eläväksi atrapiksi, joka samalla kun toimii syöttinä myös saalistaa itse kuin lihansyöjäkasvi ikään.

    Toimi näin:

    Teippaa selkääsi kyltti tai valmistuta itsellesi T-paita, jossa lukee molemmin puolin selvästi erottuvana:

    'Olen vapaa sinkku. Tule kahville ja käy käsiksi pullaan(i)'

    Jos haluat saada aikaan rohkeaa mielikuvallista lisä-ärsytystä, kirjoita pulla paidan etupuolelle monikkoon.

    Ja sitten eikun ostarille ison kalan pyyntiin.

    Olen aivan varma, että mahdollisesti jo ensimmäisellä ostarikeikallasi joku ihmissuhdenälkäinen koirashauki, jonka syyntakeisuuden asteen atrapin vaikutus on saanut ratkaisevasti alentumaan - siis tuo odottamasi 'rinssi-uljas-ihmemaan' - nappaa 'kutu-iines-ruususen' leukapieliinsä kuin haukiuistimen ikään.

    Koska uistimen koukuissa on väkäsiä, niin irti ei uroskala enää kovin helposti pääse.
    ...
    Tämän jälkeen mennään teille napostelemaan sitä voipullaa. Palanpainikkeeksi sinä keität ensin kunnon mokkasumpit.

    Konjakkia kannattaa tietenkin tarjota kahvin kanssa. Se rentouttaa ja auttaa kommunikoimaan myös nonverbaalin viestinnän usein niin salaperäisillä ja yllättävillä tasoilla.

    (to be continued)

    VastaaPoista
  8. Miten nyt tulee näin raakoja neuvoja?

    Pitääkö minun todella itse astua ulos linnoituksestani, ylittää vallihauta ja lähteä turuille ja toreille markkinoimaan pers..oonaani?

    Ai hurja. Minä kun luulin, että miehen pyydystämiseen ei tarvita pullakylttejä, vaan riittää se kun seisoo vaikka tupakki kädessä torin reunalla jalavan varjossa, renkaita puhallellen. Sopisi minulle paremmin.

    Mutta pannaan siis merkille, että tässäkin tuli kannustusta suoraan toimintaan.

    VastaaPoista
  9. Iines,

    sinä toimit itse asiassa - vaikka et sitä tietenkään myönnä - jo nyt melko suoraan - -;/].

    Sillä koko ajan, pikku hiljaa, lähestyy se hetki, jolloin jotain alkaa todella tapahtua. - Mutta siihenhän sinä juuri pyrit(?) - - Vai onko niin, että sä vain lupaat - ?

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoinen kirjoitus. Ja tuo Chagall toimii siinä mainiosti! Yritin tänään etsiä kuvia Picasson maalauksista, mutta kompastuin omiin ajatuksieni juuriin miettien niitä tekijänoikeuksia.

    Hyvää nimipäivää!

    Minun isäni isotädin nimi on Ellen ja isoäidin nimi Olga...

    VastaaPoista
  11. Rauno, minä alan vasta oppia, ettei miestä tarvitse pelätä, siis ihmisenä, mies ei ole sen pelottavampi kuin nainen, vaan mies voi olla jopa naista pienempi ja pehmeämpi.

    Olen myös huomannut, miten helposti ystäväni solahti tuohon nettideittimieheen, jonka tapasi kesän alussa - piinkova rehtorisnainen ja tottunut yksineloon - ja nyt on onnellinen ja paljon pehmeämpi kuin ennen. Tosin hänellä ei ole enää aikaa minulle.

    Kai minäkin sitten pystyn, kun vaan tietäisin, miten tuo vallihauta ylitetään.

    VastaaPoista
  12. Tuure, voi mitä sattumia, että Ellen on sinun isotätisi ja Olga isoäitisi!

    Siis minulla on päinvastoin Ellen on isoäiti ja Olga isotäti.

    Chagallilla on paljon ihania häämaalauksia, joihin olen tykästynyt.

    Kiitos Iineksen-päiväonnitteluista. Lakkatorttu oli hyvää.

    VastaaPoista
  13. Isin isotäti ja isoäiti, meinasin :)

    Sen uskon (että lakkatorttu oli hyvää)

    VastaaPoista
  14. Ajatusnyrjähdys! Minä vain mietin, että suvussasi kulkee perinteikkäitä nimiä nuoremmissakin polvissa.

    Isotäti ja isoäiti kuitenkin, ja tämä on hauska yhteensattumus, koska Ellen on niin harvinainen - ja kaunis - nimi, etten ole tavannut sitä monellakaan.

    VastaaPoista
  15. No Tuure on oikeastaan vain vanhempieni ajatusten nyrjähdys :) elegantimpiakin on kuultu...

    VastaaPoista
  16. Iines, tuo Chagall suorastaan loistaa ja valaisee tämän kirjoituksesi!

    Maisitset tuolla jossain sanan "tori".

    Tori on hyvä paikka. Siellä on aina toriaikaan paljon ihmisiä.

    Istuin kerran lähellä toria puistonpenkillä. Väsytti. Olin seitsemännellä kuulla. (Seitsemän on pyhä luku.) Lepuutin jalkoja ja pidin silmiä kiinni. Aurinko lämmitti kasvoja. Yhtäkkiä tunsin, että eteen tuli varjo. Avasin silmät. Edessäni seisoi mies. Pitkä, kapeakasvoinen, hiuksissa hohti aurinko.
    - Onko siinä tilaa? hän kysyi. Nyökkäsin ja vastasin myöntävästi.
    Hän istahti viereeni ja alkoi puhella. Kertoi olevansa kauppamatkustaja, ja asuvansa tilapäisesti läheisessä hotellissa.
    Sitten hän kysyi.
    - Lähtisikö neiti kanssani päivätansseihin?

    (minulla ei ollut sormuksia, kun sormissa oli turvotusta)

    Olin häkeltynyt. Vastasin jotain säikähtäneellä äänellä. Sitten sanoin: - Mieheni ei siitä varmaan pitäisi...

    Tämän kerroin, Iiris, vain osoittaakseni, miten kaikki on mahdollista, vieläpä vähän matkan päässä torista! :)

    VastaaPoista
  17. Avatar,

    ihana tarina, ja jotain tuommoista minäkin odotan. Että joku vaan tulisi ja ottaisi. Että jotain tapahtuisi, sattuisi. Ja etten pakenisi siitä tilanteesta, vaan uskaltaisin kohdata sen.

    Toisaalta itse voi vaikuttaa kyllä siihen, että menee sinne torille ja vaikka sytyttää sen tupakin jalavan alla ja katselee ripsiensä alta ohikulkevia miehiä.

    VastaaPoista
  18. Kumpi on hedelmällisempää selvittää miksi en löydä miestä vai miten löydän miehen.

    Vieraskirjan kirjoittajat ovat oivaltaneet pointin, alussa kannattaa ajatella miten saan miehen, myöhemmin on aika ajatella, että miten saan suhteen kestämään.

    Siis jos ajattelee elämänsä, toiset kuulemma elävät sen.

    Miksi kysymykset kuuluvat menneisyyteen ja tekemällä toisin kun menneisyyden epäonnistumisissa, saavuttaa jotain uutta.

    VastaaPoista
  19. Iines
    Ei minulla ainakaan ole mitään erityisiä neuvoja sinulle.
    Kun kolahtaa, niin kolahtaa, vaikka ajan kanssa.
    Neljän seinän sisälle sellainen veret seisauttava olento harvoin eksyy. Eli on lähdettävä liikenteeseen silloin tällöin Iines.

    Arvaapas eikö tämän vanhan rouvan ego kohonnut pilviin, kun eräs hurmaava herra taannoin liehitteli minua sanoen, että jos ei olisi sitä entistä vaimoa, niin hän tekisi kaikkensa, että saisi minut omakseen! :) Hekoheko!
    Selityksenä hän sanoi, että olen niin hemskatin mukava,ja että olen hauskaa seuraa (joukossa oli monia muitakin) ja että olen aina tavatessa hyväntuulinen ja hymyilevä.
    Tosiasiassa tämä herra on mukavaa juttu- ja nauruseuraa, on komea ja ihan hyvä ihminen, mutta en voisi muuta edes kuvitella hänen kanssaan.

    Onneksi ei sentään ihan vielä jonoa ole kotiovella! :)

    VastaaPoista
  20. Anonyymi,

    minä olen lapsen tavoin miksi-kysyjä, sillä vastaus tuollaisen kysymykseen antaa usein myös toimintaohjeen.

    Olen vähän eri mielta tuosta kliseestäkin, että joku ajattelee elämänsä, joku elää sen. Vähän sukua sille että kiltit tytöt kirjoittavat päiväkirjaa, tuhmilla ei ole aikaa siihen. Tällainen ajattelu paljastaa lähinnä sanojan omia arvostuksia ja ihmisen henkisen puolen vähättelyä.

    Mutta panenpa muistiin tästäkin, että suora toiminta saa tässäkin kannatusta. Oikeastaan - mitä muita vaihtoehtoja on jäljellä? Jos halua jotain se pitää ottaa. Tai käyttääkseni minäkin kulunutta kliseetä - saadakseen jotain on ensin haluttava sitä.

    VastaaPoista
  21. Leonoora,

    kunpa vain tietäisi, mitä oikein tahtoo.

    Kun tarvitaan se kipinä. Eikä se käskystä syty, ainakaan torilla.

    Mutta huomaan näistä monista kommenteista kyllä, että minun pitäisi tahtoa enemmän, sillä tahto ja halu ajaa ihmisen päämäärään.

    Kun en jaksaisi erehtyä.

    VastaaPoista
  22. Ihmissuhteiden eräs kuvio:

    minut on otettu

    minä olen ottanut

    minut on jätetty

    minä olen jättänyt

    onko jätettä hän

    jonka olen jättänyt?

    olenko jätettä minä

    joka jätetty on?

    vai jätettäkö ne

    joita jälkeemme jätämme?

    Kysyn, Iines, ihan vakavissani, oman aviokriisini tässä vaiheessa, että kannattaako meitä miehiä (miestä) riesakseen ottaa? Miehiä, jotka pienenä vattupuskassa ojentelevat käsiään: vattua! Ja isona hamemetsässä: v...ttua!

    Kun ja jos olet kerran vapauden, joka sekin on aina tulkinnanvaraista, saanut, ja hallitset ihan itse omaa elämääsi, niin etkö voisi käyttää tätä tilannetta ihan kylmästi hyväksesi ja ottaisit miehestä/miehistä vain sen, mitä sillä hetkellä sattuu eniten tarvitsemaan? (Rakastajaa, timpuria, kalakaveria, kahviseuraa kesätorille, tanssikavaljeeria...)

    VastaaPoista
  23. Valto Ensio H., mikä riemastuttava kommentti, tällaista kaipasin, tätä tarvitsin!

    Vaan olisi se ihana tuommoinen yhdessä pakkauksessa: putkenrassaaja, timpuri, matkaseura, juttuseura.

    En minä sitä poispanisi, korkeintaan piloillepanisin siis hemmottelisin..

    VastaaPoista
  24. Kommentillani (29. elokuuta 2009 11:27) esitin näkemyksen miksi 'tähän on tultu'.

    Allaolevan linkin kommentit (varsinkin viimeinen) kertoo siitä 'etsinnästä' jolla ihmisyyttämme toteutamme.

    Itselläni tuo 'tie' on suora ja 'perinteinen', emotionaalisesti 'leveä' kylläkin.

    Kulman takaa

    BLOGitse

    http://blogitsesuomeksi.blogspot.com/2009/07/3-apua-toi-on-varmaan-homo-onks-x-lesbo.html

    VastaaPoista
  25. Juuri tuo ihmisyyden toteuttaminen, Kulmantakainen, minua rassaakin.

    Kun on yksin, ei toteuta ihmisyyttä niin avarasti kuin voisi. Pois jää antaminen ja saaminen, oikeastaan siis kaikki. Apua, päädyin taas pussin pohjalle lillumaan.

    VastaaPoista
  26. Mikä minä olen sinua neuvomaan . . .

    mutta kaiketi tuo ihmisyyden vaade 'ylikävelee' kaikkien ulkoisten tunnusten. Molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus 'hioo' loput särmät.

    Ei pidä olla 'vaatimuksia' vaan kykyä 'nähdä' Aristoteles sanoin: hyvien, tai hyvänä pitämiensä asioiden toivomista toiselle toisen itsensä vuoksi





    Arvostus

    Kerroit minulle ajatuksistasi
    ja sanoin "Puhuit viisaasti".
    Näin sydämesi hymyilevän
    ja suoristavan selkänsä.

    Kuljin ohitsesi

    mutta katsoin silmiisi

    hiukan pitempään kuin tavallisesti.
    
Näin sydämesi hymyilevän
    
ja kantavan kuormansa kevyemmin.

    Pidin sinua käsivarsillani

    hiukan kauemmin kuin
    
ystävälliseen halaukseen tarvitaan.
    
Näin sydämesi hymyilevän

    ja kasvoit hiukan pidemmäksi.

    Kysyin ilmeestä kasvoillasi

    ja silmäsi itkivät hetken.
    
Näin sydämesi hymyilevän
j
    a hymyilit minulle kyynelten läpi.

    Suutelin poskeasi

    kun halasit minua kiireisesti.

    Näin sydämesi hymyilevän

    ja naurusi oli onnellinen.

    Tein enemmän kuin pyysit

    ja tiesit olevasi arvokas.

    Näin sydämesi hymyilevän

    tietäessään olevansa todellinen.

    Tulin luoksesi suru silmissäni

    ja sanoin kaipaavani halausta.
    
Näin sydämesi hymyilevän
    
ja tiesit osaavasi rakastaa.

    http://www.healingeagle.net/Fin/Poems/Validate.html

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  27. Olipas siinä haavoja balsamoiva runo, kiitos, Kulmantakainen! Tuollaista lohtua kaipaa aina välillä, ja noilla Kotkansydän-sivuilla on lohdullisia runoja ja ajatuksia.

    Muuten, syksyllä kun puhuttiin kirjailija Mikael Illmanista, mister yksinäisyydestä, jota jokuset naisetkin ymmärsivät syvästi, niin oli hieman hupaisaa, että vikaa etsittiin naisista, jotka torjuivat Illmanin.

    Nyt tässä minun keskustelussani ei ole yksikään ihminen hakenut tai edes yrittänyt etsiä vikaa miehistä, vaan minusta, naisesta.

    On se kumma, että jos joku on yksin, vika on aina naisen.

    VastaaPoista
  28. Nyt ammuit kyllä väärän toteamuksen alas.

    Olen – nimenomaan puhunut (kirjoittanut) molemminpuolisesta 'annoista ja saanneista'.

    Tässä tapauksessa vain sitä toista osapuolta ei ole ja sinunkin arvostukset ovat 'omiasi'.

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  29. Kulmantakainen, nyt en ymmärrä reaktiotasi. En minä ole ampumassa mitään enkä ketään. Minkä toteamuksen ammuin siis alas?

    Tuo Mikael Illman -kommentti ei liittynyt muuten sinun kommenttiisi, vaan se olisi nähtävästi pitänyt erottaa erilliseksi kommentiksi.

    VastaaPoista
  30. Voi Iines kulta, ei vika ole sinussa vaan miehissä. Olet niin paljon enemmän kuin yksikään mies, siksi miehet eivät uskalla lähestyä sinua niissä aikeissa.

    VastaaPoista
  31. Tässäpä viisas kommentti!

    Sen voisi lukea minua tukevana, ja kiitän siitä lämpimästi.

    Sen voi lukea myös niin, että minä olen tullut liian joksikin, suureksi tai korkeaksi, ja siksi miehet pelkäävät minua. Tästäkin helmestä kiitän.

    Kyllä se niin on, että juuri tässä ollaan varmaan hyvin lähellä asioiden ydintä.

    VastaaPoista
  32. En malta olla sanomatta vielä, että tuo on siinä mielessä hyvin ristiriitaista, että minä se teen muista aina itselleni suuria, ja itse tekeydyn hyvin pieneksi. Ei ihme, että kuljetaan kohtaamatta ja ohi.

    VastaaPoista
  33. Hitto, olit ensimmäistä kertaa jotenkin inhimillinen. Et enempää etkä vähempää kuin kuka tahansa muu.

    Miehet haluavat naisen, joka on ihminen, inhimillisine puutteineen ja ainutlaatuisine ominaisuuksineen.

    Tuo edellinen kommenttini oli vain toistoa sanoistasi:

    "Nyt tässä minun keskustelussani ei ole yksikään ihminen hakenut tai edes yrittänyt etsiä vikaa miehistä, vaan minusta, naisesta.

    On se kumma, että jos joku on yksin, vika on aina naisen."

    Mutta niin se on, että vain ihminen itse osaa ratkaista ongelmansa, vaikka kuka sanoisi totuuksia ja puhuisi järkeä, ei ihminen siihen usko, ennen kuin itse hoksaa asian.

    VastaaPoista
  34. Hassua, Anonyymi,

    että minä tietäisin kyllä keinot ja kielen, jolla miehiä vietellään tai tekeydytään inhimilliseksi tai muuten vaan naiseksi. Osaisin kirjoittaa tekstiä, josta inhimillisyyteni ja auliuteni ja ystävällisyyteni paistaisi läpi kenenkään huomaamatta, miten nostan itseäni mukavaksi ihmiseksi.

    Vaan minä kätken mieluummin naiseuteni ja hyvyyteni ja inhimillisyyteni. Ne kaikki löytyvät kyllä teksteistäni ja ajatuksistani, sillä ne ovat kaiken aikaa läsnä, vaikken niitä osoita enkä alleviivaa.

    VastaaPoista
  35. Ei sitä kauaa kestänytkään, nimittäin taas nostit itsesi muiden yläpuolelle.

    VastaaPoista
  36. Mitäs tästä ajatuksestani sanot:

    Minusta itsensä vähättely tai inhimillistäminen vasta itsensä nostamista onkin.

    Ei kirkas objektiivisuuteen pyrkiminen itsensä suhteen ole itsensä nostamista. Kyllä näen oman tilani varsin kirkkaasti, ja minua toki lohduttaa se, että tiedän, millainen reaalissa olen. Ei minulla ole tarvetta siis vakuutella olevani mukava nainen.

    En ole koskaan muutenkaan ymmärtänyt tätä linjaa, että blogissa pitää osoittaa olevansa inhimillinen ja muita ymmärtävä. Minulla alkaa aina hälytyskellot soida, kun joku on kauhean inhimillinen ja mukava itsensä kuvaamana.

    VastaaPoista
  37. tastapa on kehkeytynyt mielenkiintoinen viestiketju!

    "että blogissa pitää osoittaa olevansa inhimillinen ja muita ymmärtävä."

    Tuotahan SUURIN osa kommenteista on. Me aikuiset ihmiset lahettelemme tuntemattomille ihmisille pehmoviesteja, voisi melkein sanoa lasten lassytyskielella, kokeaksemme yhteyden.

    Juuri tuon yhteyden takia ymmarramme ja otamme osaa kaikenmaailman juttuihin joihin reaalimaailmassa ei olisi mielenkiintoa/aikaa tms.

    Meista tulee kuin pienia miellyttajatyttoja/poikia..."jos sanon kivoja sanoja sulle voimahalien kera, oothan sa mun kaa!"
    vai miten tuon paremmin kuvailisi?

    VastaaPoista
  38. Kyllä blogeissa tarvitaan pientä puhetta, small talkia, selvähän se on, BLOGitse. Kyseessähän on sosiaalinen tapa viestiä, joten on pelkästään hyvä asia, että pidetään yhteyttä muihin, vaikka sitten vähän lespaamalla.

    Kiinnostavampaa on kuitenkin kunnon keskustelu, jossa sanotaan puolin ja toisin eikä pidetä sitä riitana, jos ollaan eri mieltä. Olen nimittäin törmännyt useinkin kommentteihin, joissa ruoditaan erimielisyyttä riidaksi. Ei kai yksimielisyys voi olla tavoite keskusteluissa?

    VastaaPoista
  39. Iines
    Kirjoitit kai jotenkin, ettet haluaisi enää pettyä ihmissuhteissasi.
    Ei kai sellaista voi nähdä/tietää mistään ihmissuhteesta heti alkumetreillä?
    Tai tietysti voi, jos ei ole ihastumisen/rakastumisen sairastuttamassa psykoosissa! :)

    Tosikoilla, ja minä ite-tyypeillä luulisi kyllä kysyntää riittävän, heitähän prosentuaalisesti taitaa kuitenkin olla suurin osa meistä.

    VastaaPoista
  40. No juu, Leonoora, olisin mielestäni nyt etuoikeutettu siinä jonossa, jossa jaetaan luotettavia ja kilttejä rakkauksia. Kai sellaisiakin sentään on?

    Mutta parempia aikoja odotellessa on kiva hoitaa itseään hyvin, sekä ruumista että sielua. Minä olen tärkeä itselleni, ja minun tulee armahtaa itseni. Kukaan muu ei sitä tee.

    Ja kai se lopulta menee niin, että vasta kun rakastaa itseään, voi rakastaa kyllin myös muita?

    VastaaPoista
  41. Jospas muuttasit nimes Armaiinekses!

    Miehenkippee, se se on nimes!

    VastaaPoista
  42. Hui, tuo kivakoo on niin kamala etten luullutkaan!
    No, ensin hurja sotatanssi rohkeutta toi
    ja sitten hampaat mörön häntään
    jotta kipunoi...

    Siis kivakoo, kuumetta on kohtalaisesti, mutta eiköhän tässä pärjätä. Rauhaa vaan sinunkin iltaasi, lue vaikka Nyyti-kirjaa sinäkin. Minäkin juuri luen.

    VastaaPoista
  43. Iines

    Ei kai niitä täysin kilttejä ihmisiä parisuhteessakaan lie olemassakaan. Kansanviisaushan toteaa, että "niin metsä vastaa kuin sille huudetaan".

    Oletkos pannut merkille, että kun me ihmiset tapaamme uuden kiinnostavan ihmisen, olemme kuin enkeleitä. Haluamme näyttää kaikki parhaat puolemme.
    Annas olla kun aikaa kuluu, alkaa todelliset minät tulla yhä enemmän esiin, myös ne yhteensovittamattomat luonteenpiirteet. Sitten sitä ihmetellään, että mitenkäs tässä näin kävi.

    VastaaPoista
  44. Ei täysin kilttiä olekaan, Leonoora, enkä minä tykkää myötäilijöistä. Pitää olla välillä vähän tuhmakin, toki.

    Vaan sellaista peruskilttiä ihmistä, jolla on kyky eläytyä toisen tunteisiin ja tarvittaessa jopa tulkita niitä asianomaiselle itselleen, toivoisin elämääni.

    VastaaPoista
  45. Kukahan hattivateista, armaiines lieneekään? Aika kamala kuitenkin, kun ei miestäkään ole armaakseen saanut pyydystettyä, ankarista ponnistuleistustaan huolimatta! Onnea vaan miehenkippeelle armaiinekselle (Patsy) miehenpyydystystempauksiin täällä blogimaailmassa! Kai se joku mies vielä löytyy tällä ankaralla (vuosien) työmäärällä!

    Kaikkea hyvää toivottaen KivaKoo

    VastaaPoista
  46. Kyllä minä samaistun Nyytiin, joka ihan yksin asui taloaan
    ja talo oli myöskin yksinäinen.
    Siis kaksin kerroin yksin peloissaan
    hän sytytteli yössä lamppujaan
    ja ryömi peiton alle vinkumaan
    ...

    Vaan tarinalla on häpiendi, Nyyti kohtasi Tuittusensa:

    Ja Tuittu ruusut sai ja kirjeen luki
    ja nimenkin hän tarkkaan tavasi,
    ah posken punaruusut häntä puki
    ja Nyytille hän sylin avasi
    ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus
    on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus
    on meri jota nähnyt en mä milloinkaan
    ja kauniit näkinkengät joita poimitaan.
    -- Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!

    VastaaPoista
  47. Hurmaat äikänopen opeilla monia täällä blogistaniassa, vaan pianpa totuus paljastuu, armaiines! Yksinpä elämäsi elää liet ja ainokaisen lapsesikin olet pelottanut miehistä! Voi voi voi suuri sukusi sammuva lie!

    VastaaPoista
  48. Hui hui, nyt kyllä pelottaa..

    On tienoo äkkiä niin hiljainen ja musta
    ja mörkö niin kuin vuori tuijottaa
    ja jäinen maa on täynnä kammotusta,
    kun kuustakin pois värit putoaa.
    Ja Nyyti sanoi, helppoa ei tule olemaan, tuo kivakoo on niin kauhee ettei oo tosikaan
    ja tinttaa Nyyti yössä yksinään ja iskee hampaat peffaan mureaan
    ja mörkö ällistyi ja juoksi pois
    ja mietti kuka uuden peffan tois
    vai paistoikohan Nyyti sen vois.


    (Paistoi se ja syötti aavikkorotille ja samalla katosi Mörkö Kivakoon voima.)

    VastaaPoista
  49. Kaksinkamppailu kuin oppikrjasta.

    Hyökkääjän valitsemin asein, sanansäilöin, valmistautumatta ja reilun kamppailun hengessä.

    Voitto 6-0

    Kriittisempi tarkastelu osoittaa selkeän epäsuhdan tiedoissa ja taidoissa. Hyökkääjän näennäisesti teräväksi hiottu sanansäilä osoittautui aika nopeasti 'karkaisemattomaksi, ja joka iskusta yhä 'keppoisemmaksi' kamppailuvälineeksi.

    Tärkeintä ehkä kuitenkin on että tarkoituksellista hyökkääjän 'vahingoittamista' vältettiin ja 'ymmärrys' tarpeettomasta 'haasteesta' sai arvostettavan lopun.

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  50. Ooooh, mikä urheiluselotus!

    Kiitän, Kulmantakainen.

    Tuolta Nyyti Nyytiäseltä oppii paljon. Ja olin ihan unohtanut Janssonin, tai pikemmin suomentaja Kirsi Kunnaksen kielen. Sehän vetää vertoja Shakespearen säkeille.

    VastaaPoista
  51. Hytkäyttipä sydänalaa hauskasti kun luin, että sinulle kelpaisi vaari tai sen puutteessa vaikka hiukan nuorempikin. Oikea ote!

    Näissä parisuhdejutuissa - olen itse huomannut - on ratkaisevaa tehdä päätös. Jos nyt sinä teet mielessäsi vakaan päätöksen hankkiutua yhteen vaarin tai vastaavan kanssa, puolet hommasta on jo tehty. Päätöksen jälkeen nimittäin alkaa automaattisesti toimia siihen suuntaan, että saisi jonkun rinnalleen kävelemään sinne kirkon käytävälle.

    Opin tämän asian kauan sitten eräältä kouluttajalta, joka sparrasi ihmisiä hakemaan parempia työpaikkoja. Pelkän lujan päätöksen avulla hankin itse hyvin nopeasti unelmatyön.
    Tuo päättämisen voima päti jatkossa myös ihmissuhteisiin. Minun ei todellakaan ole tarvinnut olla koskaan "ilman".

    Päätökseen kannattaa liittää mahdollisimman tarkat reunaehdot, kuten sinäkin näyt tekevän sanomalla, että haluat liittosi vahvistettavan papin edessä. Tämähän karsii kaikki jumalattomat pois, samoin lyhyttä löyhää suhdetta suunnittelevat onnenonkijat.

    Ilokseni huomaan, että kahden viikon poissaoloni aikana olet löytänyt uuden, entistä paljon rennomman tyylin suhteessasi kalvajiisi. Kivakoo sai tosiaan kuonoonsa 6-0 ja vieläpä niin, että hänen ei tarvitse tuntea itseään nöyryytetyksi.

    Tyylin muutos on sekin askel kohti alttaria. Joskus taannoin olit jotenkin niin tosikko, että epäilin sinun kadottaneen tyystin huumorintajusi. Ja huumorintajutonta ihmistä nyt ei kestä edes kuuluisa Erkkikään kahta tuntia kauempaa.

    Omassa luukussa kököttäminen on taatusti varma keino pysyä yksinäisenä. Armanin pukuun pukeutunut prinssi tulee harvoin kolkuttelemaan tyttölöiden ovia Ugin seutuvilla.

    Minut "iski" parin asemanvälin ajaksi Siperian radalla kätevästi kaunis rouva, joka avoimesta osaston ovesta näki minun lukevan saksankielistä Siperian matkaopasta. Hän koputti nätisti ovenpieleen ja kysyi, olisiko minulla hetki aikaa. Hyvää saksaa puhuen hän kertoi, ettei sillä seudulla juuri ollut saksanpuhujia ja että on aina hyödyllistä ja hauskaa treenata kielitaitoaan.
    Niinpä juttelimme vilkkaasti kuutisen tuntia, kunnes rouva jäi junasta. Toisissa olosuhteissa olisimme jatkaneet yhteistä matkaa paljon pitempään. Meillä synkkasi tosi hyvin.

    Toivotan sinulle menestystä ja sen jatkoksi onnea niin että tuntuu!

    VastaaPoista
  52. Vaarukka,

    kunpa tarkkaan tietäisikin, mitä tahtoo - se tahtominen vaikeinta onkin. Toteutus varmaan sujuisikin sitä myöten sitten.

    Olen lukenut sellaisesta aarrekarttasysteemistä, jossa ihminen piirtää tai leikkaa kuvia toiveistaan lehdistä, ja liimaa niitä isolle kartongille, ikään kuin aarrekartaksi. Jos haluaa vaikka kaunistua, liimaa jonkun kauniin kuvan, tai jos haluaa laihtua, liimaa laihan kuva, jos tahtoo matkalle, liimaa matkakohteen kuvan jne. Itse pidin kerran tästä arrekarttasysteemistä tietämättä työpöydälläni punapukuisen kauniin naisen energistä kuvaa, ja sain siitä selvästi voimaa ja mielihyvää ja eläydyin naiseksi.

    Eli kun katselee tätä kuvaa tai aarrekarttaa toiveistaan ja haluistaan, alkaa vaistomaisesti toimia niitä kohti, niin kuin ne muuntuisivat jo todeksi. Juuri tätä mielestäni yritit kuvasta, Vaari.

    Ja mitä tulee noihin kivakoo- ja muihin kalvajiin - olen vissiin saanut niin ison annoksen heitä, etten jaksa enää välittää, vaan otan kalvamiset kohteliaisuutena - niin kuin aiemmin sanoit. Ei sitä kaikkia kalveta! Kalvajat välittävät minusta - tämän koetan muistaa, ja arvostan sitä.

    Hauskaa Vaari, että sinulla oli hauskaa Siperian-radalla. Sinusta tulee muutenkin aina mieleen tähtikirkas yö, tähdet tummalla taivaalla, balalaikan soitto ja kauniit rouvat. Olet valloittava persoona.

    VastaaPoista
  53. Vallan häkellyn noin kauniista sanoista. Lämpimät kiitokset.

    Aarrekartta-menetelmä on yksi monista menetelmistä saavuttaa päämääränsä. Eikä lainkaan huonoimmasta päästä.

    Mutta tärkeintä on päätös, luja päätös, päätös, joka pitää. Kun sen jatkoksi laatii aarrekartan, joka määrittelee reunaehdot, on ihme, jos ei ala tapahtua.

    Monet asiat ovat hämmästyttävän yksinkertaisia. Otetaan vaikka rikastuminen. Haluatko lisätä tulojasi sanotaan nyt vaikka 20 prosentilla? Helppo nakki. Liityt helluntaiseurakuntaan ja kohta voit jo vaihtaa auton hieman tuoreempaan.

    No, itse en todellakaan kuulu siihen seurakuntaan, enkä mihinkään muuhunkaan, sen puoleen.

    Vielä vähän tahtomisesta: sen kanssa kannattaa tosiaan olla hyvin tarkka ja varovainen. On tunnettu tosiasia, että ihminen saa sen, mitä tahtoo, ei enempää eikä vähempää. Hän saa täsmälleen tahtomansa ja piste.

    Jos sinä nyt tahdot miehen, kannattaa punnita tarkasti hyödyt ja haitat. Entäpä jos tuleva kultasi on mustasukkainen blogiystävillesi? Jospa hän ryyppää kesämökkisi? Ei taida houkuttaa enää.

    Mistä arvasitkin nuo tähtikirkkaat yöt? En pidä kesätaivaasta, se on paljas, mielenkiinnoton. Mutta keskitalven näytös taivaalla - siinä on jotain. Ja toki balalaikka soi ja troikka kiitää. Siihen karhunnahan alle rekeen vielä hiukan kuumentunut rouva kainaloon niin elämä onkin tallessa.

    VastaaPoista
  54. Sinä voisit Vaari lyödä rahoiksi parisuhdeterapeuttina. Sillä niin kovin helppoja näyttävät nais- ja ihmmissuhteet ylipäätään sinulle elämäsi aikana olleen/olevan.

    Ja jottei jäisi mitään epäilystä asiantuntemuksestasi, höystät 'oppejasi' kunnon pedagogin tavoin itse koetuilla käytännön esimerkeillä - vaikkapa viimeisimmältä Siperian juna-reissultasi.

    Kas näin Vaari kertoo:

    "Baikal-järven kohdalla sinnikkäästi piirittämäni naapurihytin kanssamatkustaja, kypsä ranskalainen kaunotar, Yvonne, suli (kuten olin suunnitellutkin) kuin vaha ja antoi viimein periksi ehdotukselleni opettaa hänelle esperantoa yksityisesti.

    Olin nimittäin juuri käynyt ostamassa Yvonnelle viimeisimmältä pysähdyspaikaltamme Irkutskista 29 ruusua, joiden selitin ilmaisevan sekä hänen ikävuosiensa lukumäärää että hänen luonteensa ihastuttavuutta.

    Itse asiassa tuo viinaan menevä nainen näytti jo ainakin 55-vuotiaalta ja oli luonteeltaan varsin pinnallinen ja kauan sitten taakse jääneitä menestyksen aikojaan narsistisesti muisteleva uneksija (entinen näyttelijätär).

    Sitäpaitsi hän muuttui lähes sietämättömäksi narisijaksi jos samppanja tai votka sattuivat loppumaan (mutta niin ei minun kanssani tietenkään päässyt käymään).

    Harkittu imartelu auttaa aina näissä asioissa, ja niin sainkin ylisanojen siivittelemänä lahjoittamieni ruusujen tekemän vaikutuksen ansiosta viettää seuraavan yön tuon hetkellisesti hurmaantuneen rouvan hytissä.

    Puhuimme kiihkeää ruumiin kieltä (esperanto oli minulle tietysti pelkkä tekosyy) lähinnä ranskan murteella: 'Qui, je't aime mon amour!'

    Loppumatkalla yritin sitten päästä Yvonnesta puoliväkisin eroon, koska hän oli ruvennut oikein urakalla ryyppäämään junan votkavarastoa tyhjäksi - minun rahoillani! - - Mitä lopulta tapahtui - sitä en tässä voi kertoa..."

    *
    Miksi siis jättää moinen kyky hyödyntämättä kaupallisesti? Olethan sitäpaitsi mainosmiehiä. Ja saisi Dr. Phil myös samalla vakavasti otettavan kilpailijan - Dr. Grandpa'sta.

    VastaaPoista
  55. Dr. Grandpa...

    Perskules, jos olisin rahaa, rakkautta tai mainetta vailla, kukaties ryhtyisinkin ehdottamaasi toimeen.
    On sinussakin, Rauski mainosmiestä, kun lennossa keksit noin hyvän taiteilijanimen.

    On totta, että olen päässyt inhimillisesti katsoen vähällä ihmissuhdeasioissani. Sen jälkeen kun elämäni ensimmäinen (ja viimeinen) kirkossa vihitty vaimoni oli kävellyt ulos ovesta tunsin sanomatonta helpotusta. Ja jo samana iltana, samana iltana, saattelin sänkyyni mitä viehättävimmän ja mielenkiintoisimman naisen. Ei meistä sitten paria tullut, mutta uusi elämä siinä alkoi.

    Kyllä sinulla on selvännäkijän kykyjä. Eikös joku muukin ole sanonut samaa?
    Ostin nimittäin kerran eräälle Yvonnelle Siperiassa kaupungin kaikki ruusut (5 kpl). Tämä Yvonne oli lääkäri, joka paransi minut tosi hankalasta jokitaudista. Esperantoa emme harrastaneet, mutta muistelen ikäni lämmöllä tuota pientä, tarmokasta tohtoria. Hän oli samalla tavalla kaunis kuin se onneton pikkulintu "Ensimmäisessä piirissä."

    VastaaPoista
  56. van Vaarin esiivyöryttämä vitaalisuus ja korostunut sosiaalinen vetovoima lienee synnynnäistä. Iän tuoma kokemus tuon vetovoiman ehtymisestä ja paine nautintaoikeuden ylläpitämiseksi saattaa olla syy ysein toistuvalle kaalisoppamatkailulle. Testosteroni boosterina kaali on erinomainen.

    Itse kuitenkin olen hankalimpana kokenut fyysisten voimien heikkenemisen iän myötä, etenkin käsivoimien Selvemmin sen on huomannut aamuisin. Aamuseisokki -aikaan pissalla käydessä etäisyys vessanpytystä täytyy pitää aika reippaana koska nyt on tätyynyt ottaa jo molemmat kädet käyttöön että saan suihkun painettua riittävän alas.

    Tuo harmittava pikkuseikka on tehnyt junamatkailun lähes mahdottomaksi pikkuruisten vessojen takia. Olen kokenut sen kuiten luonnollisen ja vanhuuteen kuuluvan joten en ole viitsinyt sillä lääkäriä vaivata.

    Odotan poikamaisen innokkaasti talvea ja lumen tuloa. Voin taas kirjoittaa keltavihertävin kirjaimin hankeen: Synöve, rakkaani!

    Rane – Sallisin sinun – ystävyydellä – taapertamaan hangelle ja tiputtamaan huutomerkkiaisan alle tuon pisteen.

    VastaaPoista
  57. Varoituksen sana on aina paikallaan, Vaari, mutta ehkä ei minulle, sillä se on juuri liika varominen, joka on nykyisen tilani aiheuttanut.

    Minulle pitää siis sanoa, että anna mennä, Iines, paina kaasu pohjaan. Lopusta pitäköön Luoja huolen! Siitä olen iloinen, etten ole vielä nähnyt kaikkea, eli minut on helppo hurmata pienelläkin asialla, kuten vaikka aamusuukolla ja kahvin tuomisella sänkyyn.

    Toisaalta on kai niinkin, että todellisuus onkin usein pienempää kuin ajatuksissa etukäteen, joten unelmille ei kai mikään vedä vertaa - elämä on oikeasti aika pientä, ja ehkä juuri tämä varma etukäteistieto kaiken latteudesta on saanutkin minut välttämään tätä tulevaa pettymyksen tunnetta. Kun tietää jo.

    Vaikka sinun elämäsi Vaari on ihmeen sadunhohtoista. Juna kiitää halki tähtikirkkaan tumman Siperian, sudet ulvovat laitamilla, balalaikka soi taustalla kuin viimeistä päivää, malja on piripinnassa ja reitevä kaunotar kupeessa kuumana tai jos olet lännessä - luxusjahdin kannella selällään.

    VastaaPoista
  58. Rauskihan on myös armoitettu tarinankertoja - en tarkoita nyt, että Vaari olisi tarinankertoja, vaan että hän osaa kunnon sadunkertojan tavoin lumota kuulijansa matkamuistojensa rikkailla yksityiskohdilla ja omalla lämpimän kiihkeällä uroudellaan, joka kuultaa kaiken kerrotun takaa. Rauskin maskuliinisuus on suoralinjaisempaa - vrt. kuvakavalkadi blogissaan.

    Huh huh, ihan vihlaisee vatsanpohjasta tämä maskuliininen testosteroni, joka täältä tänä aamuna vastaani huokui. Anonyymin kertomuskin hengästytti.

    Oikein tunnen partaveden tuoksun ja näen silmissäni karhean parransängen. Jostain syystä mieleeni tulee semmoinen kunnon sarviluupäinen vanhan ajan partasuti, jossa on pitkät pehmeät karvat. Vieläkö miehet sutivat kasvojaan semmoisella?

    VastaaPoista
  59. anonyymi kirjoitti:

    'Rane – Sallisin sinun – ystävyydellä – taapertamaan hangelle ja tiputtamaan huutomerkkiaisan alle tuon pisteen.'

    Mmmmmm! Mmmmm! Tana! Äh. Ei perk..! - - Ohi menee. Tässähän tavitsee GPS:n onnistuakseen. - - Maasto on liian kumpuilevaa ja suuntima pielessä. Ikä painaa. Ja kilot.

    *
    Iinekselle sen verran, että nykyään partasutia käytetään vain miesten kaljua sliipatesa ja naisten (joskus jopa miesten) alapääkarvojen poistossa. - - Mukavastihan se suti kutittaa...

    VastaaPoista
  60. Rauno,

    tuota minä pelkäsinkin, että kukaan uros ei enää sudi leukojaan, vaikka se jos mikä, olisi miehekästä, samoin kuin henskelihousut lepattavan paidan päällä.

    VastaaPoista
  61. Suo anteeksi Rane.

    Itsekin usein unohdan oman fyysisen rajoittuneisuuteni. Nuorempana pystyin hyvinkin hankeen 'kirjoittamaan' jopa tikkukirjaimin, kursviivilla, peukalojarrua käyttäen. Annan nykyisin enemmän arvoa esteettisyydelle ja tunteelle ja 'kirjoitan' ainoastaan kaunokirjoitus fontilla.

    Napalankonasi – jonka nyt tunnustan – hyvää tarkoittaen luovutin sinulle kunniatehtävän. Haluttomuuteni käyttää tuota 'peukalojarrua' esitin sinulle tuota tehtävää. Se on helppoa ja 'kivaa'. Asetat vain kengänkärjet kirjoitusviivalle, huutomerkkitolpan alle ja annat lorahtaa. Piste on siinä. Itse kun en jaksaisi kahlata hangessa niin pitkälle.

    Partasudista puheenollen. Käytän vielä armeija-aikana ostamaa Gillette 'höylääni' aamuisin. Visakoivuista, tummanruskeaa 'tulppaanin vartta' kätellen vaahdotan sillä vanhalle 'tassille' laitettua Sunlight-saippuaa. Huuhtelu kylmällä vedellä ja Mennen taputtelut laajalti poskille. Tuon hohdokkuuden ylittää vain 'pari' muuta nautintoa. Olen pidättäytynyt muun karvoituksen osalta stailauksesta.

    Ystävyydellä
    Napalankosi

    VastaaPoista
  62. anonyymi kirjoitti:

    'Ystävyydellä
    Napalankosi'

    Kiitos honey. Sunlightisi rehti haju tunkeutuu tänne asti valloitusretkilleen.

    PS.

    Seuraavassa lukijoille napalangon määritelmä:

    'Kun kaksi miestä on ollut saman naisen kanssa "silleen", ovat he toistensa napalankoja.'

    Kommentti:

    Ai, säki oot höylänny Liisa-Maijaa? No, mehän ollaan sitten napalankoja.

    http://urbaanisanakirja.com/word/napalanko/21611/

    VastaaPoista
  63. Olisiko nainen vastaavassa tapauksessa napakäly?

    Minulla on yksi ystävätär, jonka kanssa olemme jakaneet saman miehen.

    VastaaPoista
  64. Olette jakaneet saman miehen? Hmm. Ilman mustasukkaisuutta ja riitaa? - - Älä nyt viitti pehmeitä puhua...

    VastaaPoista
  65. Häpeän tunnustaa, samaan aikaan, mutta niin että minä vain tiesin jaosta, ei ystäväni.

    VastaaPoista
  66. Tämä tapahtui Pietarissa, Millionnajakadun kolmosessa vuonna 1893.
    Kreivi Varovski huomasi aamulla herättyään omaavansa vähän peijakkaan komean aamujäykkyyden. Kamaripalvelija Ivan heti kysymään, että herätetäänkö rouva?Silmissään aivan erikoinen välke kreivi puisti päätään ja käski hakea löysimmät housunsa. "Tilaa ajuri. Tämän me salakuljetamme nyt heti Nastasja Filippovnan luokse."

    Kertomus tuli mieleeni Anonyymin "vaikeuksista" oman aamujäykkyytensä kanssa. kaikesta päätellen nimimerkki on nainen, sillä hänen tarinaansa liittyy muuan fysikaalinen mahdottomuus, jonka vain mies voi tietää.

    Mutta havainto kaalin merkityksestä sp.elämän vilkastuttajana oli kyllä aivan oikea. Lammaskaali ja itse tekemäni kaalilaatikko kuuluvat ruokasuosikkeihini, kuten myös tulikuuma kaalikeitto Igor Perosevskin tapaan.

    Nimimerkin huomautus "kaalisoppamatkoista" sisältää pejoratiivista ainesta, mutta syy lienee kokemattomuudessa ja tietämättömyydessä. Venäjä on miesten maa ja tarjoukset sen mukaisia.

    Iinukka, en suinkaan kehottanut sinua varomaan ja hidastelemaan. Sanon sinulle omin sanoinesi, että "anna mennä, Iines, paina kaasu pohjaan. Lopusta pitäköön Luoja huolen!"

    Kun on vauhdissa, voi toki silloinkin vilkuilla ympärilleen ja katsella, mennäänkö tässä nyt oikeaan suuntaan. Jos ei, heivataan se epäonnistunut löytö pihalle ja haetaan toisesta pöydästä uusi.

    VastaaPoista
  67. Vain sinä tiesit. Nonniin. Mitäs uutta tuossa on? - - Mehän jaamme toisiamme toinen toistemme tietämättä ihan jatkuvasti. - - Kunnes käy käry ja tulee iso poru.

    VastaaPoista
  68. van Vaari,

    kuulkaas kreivi. Eihän teistä sitten illalla ole mihinkään, kun aamujäykkyytenne raukeaa Nastasjan hoidossa. - - Ai niin. Syötte iltapäivällä itse tehtyä kaalisoppaa. Se toki puristaa mehut joka lävestä. Ja äänet.

    Anonyymille:

    Vaari on oikeassa, mitä 'fysikaaliseen mahdottomuuteen' tulee. Panin itsekin asian merkille kommentissasi. - - Aamujäykkä ei nimittäin pysty pissaamaan/kusemaan. Sen verran empiiristä tutkimustietoa asiasta löytyy.

    Oletko siis anonyymi nainen (tai mies), jolla ei ole koskaan ollut aamujäykkyyttä eli kokemusta ko. ilmiöstä?

    VastaaPoista
  69. Täytyy vielä vähän tässä naurahtaa näille jäykille kirjoituksille - luin ne vielä läpi, ja kyllä tuossa ovat mahtavat sanataiturit olleet nyt kynän varressa. Että kaksin käsin pitää suuntimaa ottaa, kun niin jöpöttää. Eivät tarvitse viegraa nämä uroot. Ihan tässä nousee hiivat päähän lukijalla.

    Rauno, joskus on armollisempaa se, ettei käry käy.

    Hm, vai että olisi joku nainen tässä tekeytynyt mieheksi? No, minä se en ollut, vaikka olisin kyllä varmaan tehnyt saman virheen.

    VastaaPoista
  70. Iines, minua jäi hiukan vaivaamaan tämä lauseesi: Vaikka sinun elämäsi Vaari on ihmeen sadunhohtoista. Juna kiitää halki tähtikirkkaan tumman Siperian, sudet ulvovat laitamilla.... jne.

    Elämäni ei ole ollut sen sadunhohtoisempaa kuin kenenkään muunkaan, mutta toki siinä on ollut useita sadunhohtoisia hetkiä ja tapahtumia. Olen kaiketi kirjoittanut niistä ja vain niistä, josta syntyy sitten vääristynyt kuva.

    Voin vakuuttaa, että elämääni on sisältynyt aivan tarpeeksi vastoinkäymisiä, murheita, sairauksia, hammasten kiristelyä ja muuta ikävää.

    Mutta miksi kertoa niistä? Luin jostain tutkimuksesta, että ihmiselle ei ole mikään niin tympeää kuin kuunnella kertomuksia kanssaihmisten sairauksista. Me kakki varmaan tunnemme jonkun "herra Taudin" ja "rouva Vaivan" jotka puhuvat lähimmäisensä kuoliaaksi kuvaillessaan jokaisen pukamansa.

    Itsensä kehujat ja omilla saavutuksillaan kerskuvat ovat aivan yhtä rasittavia. Toivottavasti en itse ole kovin pahoin syyllistynyt tuohon.

    "Hyviä" neuvoja taidan jakaa turhan avokätisesti. Puolustuksekseni sanottakoon, että olen tehnyt sen hyvässä tarkoituksessa.

    VastaaPoista
  71. ANTAA LÄIKKYÄ

    "Niin kuin taivas tänä yönä
    tuhlaa meille tähtiään

    älä pihtaa enää, antaa maljan läikkyä
    yli
    jos on läikkyäkseen,
    voitetaan tai hävitään,
    samantekevää,

    tuhlattavaksi on meille elämä annettu,
    ainutkertainen, rakastetaan toisiamme yli varojen."


    Mellerin runo mukaan, päälle hieman viiniä ja sitten kapakkaan. Elä tee asioista liian vaikeita, Iines.

    VastaaPoista
  72. "Ystäväni, ystäväni, / nyt tekee oikein tosi kipeää. / Itse en tiedä mistä lienee tuska peräisin. / Välistä kuin viheltäisi paljaan / ja aution pellon yli tuulispää, / välistä kuin syyskuiseen lehtoon / vihmoo alkoholi aivoihin."

    Jesenin. Voi saatana kun mä olen surullinen.

    VastaaPoista
  73. Hassua, kun kohdallani puhutaan pihtaamisesta, Catulux. On nimittäin ennenkin puhuttu.

    Kun en pihtaa. Olen siihen liian laiska, sillä pihtaaminen on mielestäni aktiivista toimintaa ja vaatii aivotoiminnan lisäksi fyysisiä ratkaisuja. Minä kun tiedän jo ennalta, mitä kaikki on, miten turha moni matka. Tästä on kyse. Kuka tekisi tästä runon?

    Ja hassua sekin, että elämäksi käsitetään fyysinen toiminta, se kun menee kapakkiin ja siemailee maljoja ja sanoo sitten jotain mitä ei aamulla muista. Sekö on elämää?

    Ja Vaari vaarukkainen, en minä niin ajattele, että elämäsi on vain tähtikirkas yö balalaikkojen helinässä. Kyllä minä muistan kuvauksesi sairaudesta ja muustakin, ja osaan lisäksi ynnälaskua. Tuo yössä kiitävä Siperian-juna on metafora, vaikka se tapahtuukin.

    Mutta minä kiitän teitä ihania runoista. Ällös ole surullinen, mikis.

    VastaaPoista
  74. Johtuu karmastasi. :-D

    VastaaPoista
  75. No jaa anonyymi, kenties en tahdokaan päätyä pyhäksi lehmäksi.

    Hannele-mummu, neuvot olivat mainioita, ja ne ovat tallella sukanvarressa!

    VastaaPoista
  76. Ihana kirjoitus, Iines. Kerrassaan ihana. Toivottavasti se oikea tulee kohdalle. Äidin kanssa kerran mietittiin tuota juuri, että mistä niitä miehiä oikein löytyisi, äidillä kun ei ole ollut minkäänlaista miestä, ei edes könsikästä viiteentoista vuoteen. Äidin nuorin sisko, joka mielestäni on kovin kuivakka akka (ilkeästi sanottu, joo), löysi juuri miehen itselleen lavatansseista. Kyllä me sitäkin äidin kanssa mietittiin, että millaisia miehiä sieltä lavatansseista voi löytää, kun eivät oikein sitten ne sielut ehkä natsaa. Siinähän se ongelma just on. Voisit löytää sielunkumppaneita varmaan parhaiten avoimen yliopiston luennoilta, kansanopistosta, kirjastosta tai jostakin näyttelystä. Kun sinulla sitä älliä riittää, niin ala opiskella jotakin hauskaa ja kiinnostavaa. Mukana voisi tulla muutakin.

    VastaaPoista
  77. Saara,

    olipas hauska "nähdä" sinua pitkästä aikaa.

    Positiivisia, mutta kriittisiä kommenttejasi ja päreitäsi on oikein kaivannut.

    Ja kiitos kannustuksesta ja noiden paikkojen osoittamisesta - juuri sieltä arvelen minäkin itselleni sopivan kumppanin parhaiten löytyvän.

    VastaaPoista