Oikukas tuuli jos luki jonkin sivun

Jokainen meistä lienee saanut elämänsä varrella kirjoja lahjaksi. Lahjateokset puhuvat omaa tarinaansa, ja usein ne kertovat enemmän lahjan antajasta kuin saajasta. Tässä alla on joitain minulle osuneita makupaloja.

1. Oikukas tuuli, Tuomas Anhava

Tämän kirjan sain suurelta rakkaudeltani, jonka mentyä näin maailman hetken aikaa ruskeana, kuin vanhoisssa valokuvissa. Värit olivat kerta kaikkiaan kaikonneet, ja piristin itseäni käärmenäyttelyllä, joka saapui talvihämärään Turkuun. Käärmeetkin olivat kaikki ruskeita, mikä voi tietenkin olla tottakin. Kirja on edelleen lukukelpoinen, joskin osaan kyllästyttävästi nämä tankarunot ulkoa. Sitä olen aina ihmetellyt, että Tuomas Anhava on merkitty kirjan tekijän paikalle, vaikka runot ovat hänen suomentamiaan. Jokaisessa runossa on alkuperäinen japanilaisen runoilijan nimi. Kuriositeettina tulkoon vielä mainituksi, että kirja on hävettävän ohut, ja minua harmitti rakkaani nuukuus, sillä olisin halunnut paksun kirjan johon uppoutua.

2. Kukkivat roudan maat osa I, Eino Säisä

Tämän kirjan sain toiselta pitkäaikaiselta poikaystävältäni, joka oli harvinaisen pieni- mutta puhdasmunainen ja erittäin vaivaantunut, kun halusin kokeilla hänen kanssaan suihinottoa, ja kokeilinkin sitten. Hän on myös se poikaystävä, joka sai minun vuokseni häädön kämpästään, joka sijaitsi Helsinki - Turku-junaradan varressa, niin lähellä, että talo heilui kun juna kulki ohi. Ja se meni usein. Häätö tuli vappuna, kun soitin radiosta työväen lauluja nupit kaakkoon -asennossa. Minäkin sain häädön poikaystävän elämästä, ja kävelin jonkinlaisessa pöpperössä junaradan yli omalle kämpilleni. Kukkivat roudan maat osaa II ei sitten koskaan tullut. Mainittakoon, että en kyllä lukenut tuota ykkösosaakaan ja olin oikeastaan helpottunut, kun tämä kepulaisaikakausi elämässäni päättyi.

3. Rakkaus yllätti minut, Välähdyksiä karismaattisesta liikkeestä, Olli Valtonen

Tämä kirja oli anopin joululahja minulle avioliiton jo rakoillessa. Anoppi oli harras kristitty, perinteinen kansankynttilä ja rovastin tytär, ja uskoi vakaasti että Jumala voi pelastaa avioliittomme, joka oli perustettu epävarmalle esiaviolliselle syntipohjalle. Kirjasta oli korvamerkitty luku Miten voin oppia rakastamaan. Tätäkään lahjateosta en ole lukenut. Mainittakoon, että anoppi muisti vielä eronkin jälkeen kokoomuslaisilla lehdillä ja kristillisellä lahjakirjallisuudella, mm. Bruce Larsonin Elämä on haaste koristaa hyllyäni. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Hänen poikansa olin vietellyt taistolaiseksi, vaikken kyllä tiennyt, millainen taistolainen oikein on. Minulla kun oli nahkalaukussani Maon pinssi.

4. Aino Kassinen kertoo, toim. Kaarina Laine

Tämän lahjan sain Pikku-Lolitan äidiltä, joka omaa näkemisen kyvyn, kuten hänen edesmennyt Tyyne-tätinsäkin, jonka pienen kyläkirjakaupan jäämistön Pikku-Lolitan äiti peri. Tyyne-täti oli paitsi kirjakauppias, myös kätilö, jolla oli parantavat kädet. Tämän kirjan luin innostuneesti, sillä Aino Kassinen oli selvännäkijä, jolta valtion päämiehetkin kävivät kyselemässä hallitus- ja muita ratkaisuja. Mm. presidentti Risto Ryti oli innostunut spiritualismista ja henkitieteistä. Harmi vaan, että Aino Kassisen kaikki ennustukset näyttävät nyt katsottuna menneen pieleen. Itämeri ei ole pelastunut ja maailmankin meriä uhkaa saastuminen eikä puhdistuminen, niin kuin Aino lupaa.

Tätä listaa voin ehkä jatkaa toisessa osassa toiste. Olisi hauskaa lukea muiden bloggaajien lahjakirjatarinoita, joten idea on vapaasti kopioitavissa.

(Kuvan veistoksen lähde)