Uskonrauha?

Eilen Jussi Halla-aho sanoi Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa, että hänen mielestään laki uskonrauhan rikkomisesta ei sovi nyky-yhteiskuntaan - uskontoa ei tulisi enää sakralisoida erilliseksi saarekkeeksi, johon ei saa koskea. - Sanamuoto ei ollut tämä, mutta käsittämäni ajatus oli.

Huomaan, että Jukka Kemppinen sanoo saman asian tänäisessä kirjoituksessaan:

"Tämän kirjoituksen taustalla on mielipiteeni, että rikoslain 17 luvun 10 §:n uskonrauhan rikkominen ei 1. momentin osalta sovi yhteiskuntaamme. Laki olisi muutettava. En usko että se muuttuu. Toinen momentti on selvä ja oikea – mellastaminen ja muu häiritseminen uskonnollisessa tilaisuudessa on järjestysrikos, josta sietää sakottaa kuten muustakin ilkivaltaisuudesta. Mutta jumalien pilkkaaminen olisi poistettava kokonaan rikoslaista ja jätettävä moraalikysymykseksi."

Olen miettinyt samaa. Tämä ei tarkoita sitä, että kannatan jumalanpilkkaa tai edes uskontojen pilkkaamista. Päinvastoin, kunnioitan ihmisen uskonnollista vakaumusta, ellei se ole ristiriidassa humaanien arvojen kanssa eikä riistä eikä alista yhteisönsä heikompia jäseniä.

Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan korostanut sananvapauden suurta sisällöllistä laajuutta ja sitä, että sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää ikäviä, kielteisiä ja jonkun kannalta jopa loukkaavia asioita:

"Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa." (Wikipedia, Sananvapaus)

Elämä moniarvoisessa yhteiskunnassa muuttuu yhä vaikeammaksi, päivä päivältä. Enää ei tiedä, mikä on oikein ja väärin, sillä se mitä on pitänyt oikeana, tuntuukin yhtäkkiä väärältä.

(Maalaus Pekka Halonen, Pyhäpäivä)