Kevätpäiväkirja 1. sivu

Tytär lähetti tekstarin: Muuttoauto tilattu! Hän muuttaa Risto Räppääjän maisemiin, noihin kauniisiin värikkäisiin taloihin, joista jokainen on erilainen kuin toinen, erikokoinen, erimuotoinen, erivärinen, ja taloissa on erilaisia ikkunoita ja ranskalaisia parvekkeita. Ympärillä vihreää.

Kunpa nyt sitten vain olisi ensi vuonnakin töitä, kun nykyinen sijaisuus loppuu keväällä ja uudesta ei ole tietoa. Tosin hän tekee nytkin kahta työtä yhtaikaa, sitä hanttiduuniakin, joka turvaa kesän ajan tienestit odotellessa uutta sijaisuutta tai kenties jopa jatkuvaa työtä. Virkoja on turha toivoa muutaman kuukauden kokemuksella. Nykyinen paikka on kyllä hyvä, sillä hän on kylmiltään joutunut korjaamaan ylioppilaskokeitakin, tosin hyvässä ohjauksessa.

Joskus luulin, että lapseni on herkkä ja hauras eikä pärjää yksin. Muistan kun olin saattamassa häntä opiskelemaan, ensimmäistä kertaa pois kotoa, johonkin opiskelijoitten soluasuntoon. Siellä ei ollut ketään vielä viedessämme tavaroita, tytär oli ensimmäinen. Suihkuhuone oli ankea, seinä lohkeillut ja lattia siivoton. Levitimme mummin kutoman leveän maton boksin lattialle ja järjestimme vähäiset tavarat. Istuin sängyn reunalla ja katsoin, kuinka tytär leikki matolla ryntäilevän kissan kanssa. Lähdin siitä sitten kotiin. Saatoin vain lapseni maailmalle.

Mutta siis, hänpä on pistänyt tuulemaan ja näyttää pärjäävän tässäkin elämänvaiheessaan, nyt jopa ilman apuani. Jotenkin saan hänen energisyydestään itsekin uutta voimaa ja mietin, että jospa vihdoinkin itsekin muuttaisi vähän vilkkaampaan kaupunkiin, myisi asuntonsa ja ostaisi uuden pienemmän, kun tässä on liikaa siivoamista ja huolenpitoa yhdelle, kahdessa kerroksessa ja kahdessa pikku pihassa, kun on se rapistuva kesäpaikkakin hoidettavana. Pankki tarjosi, suorastaan tyrkytti uutta autolainaakin, että ei muuta kuin kävely autokauppaan ja valitsemaan uusi menopeli kaksitoista vuotta vanhan auton tilalle.

Niin - kun ei ole ottanut uutta miestä, voi ostaa auton ja helliä itseään kaikin tavoin. Öisiä tarpeita varten voi tilata vaikka muotoillun dildon, jos niin tahtoo, ei miehistä kuitenkaan taida olla muuta kuin harmia, ainakaan minulle, joka taidan olla hieman vaikea ja hankala luonne lähisymbioosissa. Tai sitten en vain ole kohdannut tarpeeksi haasteellista miestä, joka arvostaa naista tasa-arvoisena kumppanina, ihmisenä. Lisäksi ikäiseni miehet alkavat olla jo väsyneempiä kuin itse olen. Ymmärränkin hyvin naista, joka ottaa itseään nuoremman miehen. Naisethan ovat miestä vireämpiä viisikymppisinä ja vanhempinakin, he elävätkin pidempään.

Nyt on muuten turha sanoa, että tämä blogikirjoitus henkii miesvihaa. Ei hengi ei höngy. Tässä puhuu vain kokemuksen syvä rintaääni. Kun niitä ajattelevia ja valistuneita miehiä on ilmeisesti vain isommissa kaupungeissa. Perään sitä on lähdettävä.

Räystäät tippuvat edelleen. Paksu lumimassa on kurkistellut monta päivää yläkerran ikkunan räystään päältä, pitkin kirkkain jääpuikoin, mutta ei vaan tipahda. Alla on puutarhapöytä, joka saattaa romahtaa, jos massa putoaa. Pöytä on vaan niin lumen alla, etten saa sitä nyt irti, joten jätän sen luonnonvoimien armoille.