8.3.2010

Kevätpäiväkirja 1. sivu

Tytär lähetti tekstarin: Muuttoauto tilattu! Hän muuttaa Risto Räppääjän maisemiin, noihin kauniisiin värikkäisiin taloihin, joista jokainen on erilainen kuin toinen, erikokoinen, erimuotoinen, erivärinen, ja taloissa on erilaisia ikkunoita ja ranskalaisia parvekkeita. Ympärillä vihreää.

Kunpa nyt sitten vain olisi ensi vuonnakin töitä, kun nykyinen sijaisuus loppuu keväällä ja uudesta ei ole tietoa. Tosin hän tekee nytkin kahta työtä yhtaikaa, sitä hanttiduuniakin, joka turvaa kesän ajan tienestit odotellessa uutta sijaisuutta tai kenties jopa jatkuvaa työtä. Virkoja on turha toivoa muutaman kuukauden kokemuksella. Nykyinen paikka on kyllä hyvä, sillä hän on kylmiltään joutunut korjaamaan ylioppilaskokeitakin, tosin hyvässä ohjauksessa.


Joskus luulin, että lapseni on herkkä ja hauras eikä pärjää yksin. Muistan kun olin saattamassa häntä opiskelemaan, ensimmäistä kertaa pois kotoa, johonkin opiskelijoitten soluasuntoon. Siellä ei ollut ketään vielä viedessämme tavaroita, tytär oli ensimmäinen. Suihkuhuone oli ankea, seinä lohkeillut ja lattia siivoton. Levitimme mummin kutoman leveän maton boksin lattialle ja järjestimme vähäiset tavarat. Istuin sängyn reunalla ja katsoin, kuinka tytär leikki matolla ryntäilevän kissan kanssa. Lähdin siitä sitten kotiin. Saatoin vain lapseni maailmalle.

Mutta siis, hänpä on pistänyt tuulemaan ja näyttää pärjäävän tässäkin elämänvaiheessaan, nyt jopa ilman apuani. Jotenkin saan hänen energisyydestään itsekin uutta voimaa ja mietin, että jospa vihdoinkin itsekin muuttaisi vähän vilkkaampaan kaupunkiin, myisi asuntonsa ja ostaisi uuden pienemmän, kun tässä on liikaa siivoamista ja huolenpitoa yhdelle, kahdessa kerroksessa ja kahdessa pikku pihassa, kun on se rapistuva kesäpaikkakin hoidettavana. Pankki tarjosi, suorastaan tyrkytti uutta autolainaakin, että ei muuta kuin kävely autokauppaan ja valitsemaan uusi menopeli kaksitoista vuotta vanhan auton tilalle.

Niin - kun ei ole ottanut uutta miestä, voi ostaa auton ja helliä itseään kaikin tavoin. Öisiä tarpeita varten voi tilata vaikka muotoillun dildon, jos niin tahtoo, ei miehistä kuitenkaan taida olla muuta kuin harmia, ainakaan minulle, joka taidan olla hieman vaikea ja hankala luonne lähisymbioosissa. Tai sitten en vain ole kohdannut tarpeeksi haasteellista miestä, joka arvostaa naista tasa-arvoisena kumppanina, ihmisenä. Lisäksi ikäiseni miehet alkavat olla jo väsyneempiä kuin itse olen. Ymmärränkin hyvin naista, joka ottaa itseään nuoremman miehen. Naisethan ovat miestä vireämpiä viisikymppisinä ja vanhempinakin, he elävätkin pidempään.

Nyt on muuten turha sanoa, että tämä blogikirjoitus henkii miesvihaa. Ei hengi ei höngy. Tässä puhuu vain kokemuksen syvä rintaääni. Kun niitä ajattelevia ja valistuneita miehiä on ilmeisesti vain isommissa kaupungeissa. Perään sitä on lähdettävä.


Räystäät tippuvat edelleen. Paksu lumimassa on kurkistellut monta päivää yläkerran ikkunan räystään päältä, pitkin kirkkain jääpuikoin, mutta ei vaan tipahda. Alla on puutarhapöytä, joka saattaa romahtaa, jos massa putoaa. Pöytä on vaan niin lumen alla, etten saa sitä nyt irti, joten jätän sen luonnonvoimien armoille.

169 kommenttia:

  1. Onnittelut ylpeälle äidille lapsen eteenpäin menosta!

    Kylläkai jokainen mieskin -lukuunottamatta ihan kokemattomia - mielummin uuden, tai edes vähän käytetyn auton ottaisi, kuin akan.

    Tosin, kun sinulla on se uusi autokin...

    Ja semmoisessa didlossa on kuulemma sekin hyvä puoli, että se jaksaa olla paljon romanttisempi, kuin me miehet.

    VastaaPoista
  2. Ei ole näköjään Iines saanut nettimänteistä tarpeekseen, kun taas tekstin sekaan oli pistetty selvä täky näille. Nyt saavat mäntit taas kiistellä onko tässä miesvihaa vai ei?

    "...en vain ole kohdannut tarpeeksi haasteellista miestä, joka arvostaa naista tasa-arvoisena kumppanina, ihmisenä."

    Ja Iines tukijoukkoineen saa syytä paheksua nettimänttejä lisää.

    Mua jäi vaan ihmetyttämään, miksi miehen pitäisi olla haasteellinen? Mitä tällä tarkoitetaan. Pitäisikö miehen leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa?

    VastaaPoista
  3. Näin on, että lapset pärjäävät elämässään, äidit ne vaan kantavat huolta. Upeaa on huomata lasten siipien kantavan ja paikan elämässä löytyvän. Huolehtiminen ja hätäily kestänee äideillä kuolemaan asti.

    Uudella autolla on mukava pöristellä. Onko merkki ja väri jo mielessä?

    VastaaPoista
  4. Riku,

    voi olla niin, että lapsi menee elämässään eteenpäin äidistä huolimatta.. mene tiedä.

    Didlo jodlaa, kai. Vaan siis mykkiähän ne ovat, kuten moni mieskin. Eikös niihin saisi ohjelmoitua vähän naista kehuvia kauniita sanoja. Kielen voisi valita.

    VastaaPoista
  5. Delilah, siitä uudesta autosta ei ole hajuakaan vielä, kun juuri ostin uuden akunkin tähän vanhaan. En oikein raskisi luopua tästä, kun tämä on niin uskollinen, ei koskaan pienintäkään häikkää, vain tuo talvinen akun uusiminen. Pankinjohtaja vain väläytteli uutta autoa mielessäni.

    Mutta siis, minä voin kyllä periaatteessa räväyttää yhtäkkiä, niin olen aina tehnyt suuret päätökset, kertarysäyksellä pitkällisen harkinnan jälkeen juuri kun luulin, ettei asia ole enää ajankohtainen.

    VastaaPoista
  6. Hyvää naistenpäivää, Iines!

    VastaaPoista
  7. SamiPetteri,

    nettimäntit eivät kyllä olleet mielessäni, vaan lähinnä ajattelin katsoa, että mikä minä oikein olen.

    Kun kerran on sanottu, että olen feministi, niin mitäs jos ryhtyisin sellaiseksi kokeilemalla, miltä se tuntuu. Kun nyt jo kakkaa sataa päälle, niin mitä sitten lentää, kun sanon, että ihailen Anne Moilasta ja Anna Kontulaa ja Birdyä ja Akuliina Saarikoski se vasta rulaa. Mutta siis, lesboa älkää minusta tehkö, sillä haluni palaa vain miehiin.

    VastaaPoista
  8. Hyvänen aika, tänäänhän on Naisten Päivä!

    Kiitos, Annikki, ja hyvää naisten päivää sinulle ja kaikille naisille, Delilahille ja muille, jotka tänne kirjoittavat tai tätä lukevat.

    Oma äitini teki miehen työn vetäessään perässään miestä ja kahta lasta. Samoin tekevät monet ystävättäret. Miehiä on tullut ja mennyt, mutta nainen vetää lapset kuiville. Ehkä minä vain olen nähnyt sen, että nainen pärjää ihmisenä siinä kuin mieskin.

    VastaaPoista
  9. Mua jäi vaan ihmetyttämään, miksi miehen pitäisi olla haasteellinen? Mitä tällä tarkoitetaan. Pitäisikö miehen leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa?

    Tämä unohtui tuolta SamiPetterin kommentista. Hyvä kysymys, ja ansaitsee vastauksen.

    Haasteellinen on mielestäni mies, joka ei lankea jokaiseen naiseen, joka tielle sattuu ja jolta saa. Minua nyt vaan kiinnostaa mies, joka osaa sanoa myös ei ja vieläpä niin, että tarkoittaa sitä.

    VastaaPoista
  10. Hyvää Naistenpäivää, Iines, minunkin puolestani! Meillehän peräti liputetaan tänään. Miestenpäivä pitäisi kai tasapuolisuuden vuoksi myös olla, vai ovatko kaikki muut päivät miesten päiviä ilman juhlimisiakin?

    VastaaPoista
  11. Jos minulta kysytään, kaikki liputuspäivät voisi poistaa, myös äitienpäivän ja naistenpäivän. Miestenpäivälle en näe motiivia, koska mies ei ole joutunut taistelemaan sukupuolensa takia missään eikä koskaan.

    Minusta on aina vaikeaa olla juhlakalu, ja huokaan helpotuksesta, kun arki palaa. Olen maanantai-ihminen, ja nautin siitä, kun kaikki taas rullaa. Tyttärenkin synnytin maanantaina. Eikös juhlan muuten tulisi aina olla ansaittu, siis pärstäkohtainen?

    VastaaPoista
  12. Hyvää naistenpäivää! Olin kerran sattumalta Pietarissa naistenpäivänä ja siellä sitä oikein juhlittiin! Ruusuja riitti ja suklaata - aika mukava perinne. Ja vapaapäivä!

    Miestenpäiväkin taitaa olla nykyään kalenterissa samoin kuin isänpäivä äitienpäivän rinnalla.

    Sanotaan, että vanhemmiten (kuusissakymmenissä?) mies saa mahtumaan ajatuksiinsa muutakin kuin etupäässä sitä.

    Naiset ovat aika lailla pätevöityneet sivusuhteissa hekin.

    Kun vaan olisi avoin keskusteluyhteys ja tarpeeksi aikaa hellittelyyn, ei luulisi olevan mielenkiintoa kurkata aidan toiselle puolen.

    VastaaPoista
  13. Hyvää naistenpäivää vaan siis Kuunkuiske, sinullekin! Toki riemurinnoin sitä toivottelen, vaikka en olekaan liputusihmisiä. Tavat ovat kuitenkin tärkeitä ihmisille, koska ne yhdistävät eri ryhmiä toisiinsa.

    - Tässä on ehkä myös jonkinlainen loukko: kaikki mikä yhdistää, jättää aina jotkut ulkopuolelle. Siksi puhuinkin tuolla yllä pärstäkohtaisesta juhlimisesta, kun on tehnyt ansiokasta ihan itse.

    Näistä liputuspäivistä kuitenkin ansioilla ja taistelemalla saadut voitonpäivät ovat kunnioitettavia.

    VastaaPoista
  14. Miestenpäivää juhlitaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa, 10.9. (Tarkistin.)

    Minäkään en sinänsä ole juhlapäiväihmisiä - lahjojakin on kiva ostella silloin kun mieleen juolahtaa eikä kalenterista katsomalla.

    Tänään jossakin lehdessä Anna Kortelainen ja Taina West kehuivat vuolaasti suomalaisen miehen elämää kuvaavan uuden leffan; en ihan heti löytänyt sitä kun en muista ohjaajaa.

    Siinä miehet ovat paljaina saunan lauteilla, jakavat asioitaan.

    Kuivin silmin katsomosta ei kuulemma poistunut kukaan.

    Tahtoo nähdä!

    Mies on parhaimmillaan ihana ja herkkä ja huolehtivainen ja turvallinen ja vaikka mitä muuta! Peruskallio.

    VastaaPoista
  15. Mies on parhaimmillaan ihana ja herkkä ja huolehtivainen ja turvallinen ja vaikka mitä muuta! Peruskallio.

    Kuunkuiske, missä tuollaisia miehiä on? Tahtoo yhden.

    Minun maailmassani ei ole koskaan ollut tuommoista miestä, mutta unelmissa kyllä on. Yksi oli, sellainen tiedemiehen alku, joka piti huolta ja rakasti ja sanoi, että hän ostaa minulle muhkean kettuturkin ja -hatun ja vie pohjoiseen, isiensä maille.

    Soitin sitten hänelle vappuna Kansainvälistä ja Reijo Frankia liian kovalla, ja hänen vuokraisäntänsä tuli antamaan hänelle potkut kämpästä, punalaulujen vuoksi, vaikka hän oli kepulainen. Minä sain potkut miehen elämästä. Ei tullut mitään pohjoista eikä kettuturkiksia.

    Kaikki muut miehet ovat olleet myös jollakin tapaa vajaita tuon määritelmäsi suhteen, useimmilla on falskannut turvallisuusmomentti eniten. Herkkyyttä on ollut, ja kiltteyttä, kovastikin. Peruskalliota ei ollut yhdessäkään.

    On kai aika normaalia, että näissä oloissa sitä uskoo myös ja ennen kaikkea itseensä, ja näkee miehessä vain ihmisen.

    VastaaPoista
  16. Tuon Kuunkuiskeen mainitseman elokuvan minäkin haluan nähdä. Nythän on juuri tullut teattereihin kotimainen (naisten)elokuva "Kohtaamisia", joka tuntuisi olevan myös katsomisen arvoinen. Sana 'naisten' siksi, että päähenkilöinä seitsemän naista, joiden näkökulmasta tarinaa pääsee seuraamaan. Miehille ehkä riittäisi yhden naisen näkökulma. Sanotaanhan, että heillä (miehillä) on putkiaivot, kun taas naisilla on rypäleaivot. (hymiö)

    VastaaPoista
  17. Tässä, rakkaat siskot, Miesten vuoron traileri.

    Tämähän se elokuva kai on?

    VastaaPoista
  18. Miestenpäivälle en näe motiivia, koska mies ei ole joutunut taistelemaan sukupuolensa takia missään eikä koskaan.

    Näin puhuu nykypäivän fariseus.

    Raamattu puhuu näistä keskuuteemme pujahtaneista susista, jotka eivät laumaa säästä sekä valhesiskoista, jotka sisään kantavat turmiollisia oppeja. Näistä naisista voisi käyttää nimitystä nykyajan fariseukset. On myös niitä, jotka kävelevät hienot puvut päällä, naama hymyssä, mutta heidän motivaationsa on fariseusten kaltainen: tutkia kaikkia muita ja sälyttää taakkoja kaikkien muiden päälle ja itse olla ensimmäisellä sijalla, katsomatta kuitenkaan sinne omaan sisimpäänsä. Näilläkin sivuilla hallitsee ja liikuskelee henkilöitä, joihin voisi hyvin sovittaa Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa: "He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa."

    VastaaPoista
  19. Tässäkin taitaa näkyä se alati hämmästyttävä piirre, johon jatkuvasti törmää: tiedetään mitä toinen ajattelee pelkkien rivinvälien perusteella hyppäämällä kirjoitetulta riviltä pois.

    Eiköhän tasa-arvossa ole siis taka-ajatuksena pikemmin kumppanin hakeminen vastuunjakoon kuin vallantasaamiseen, saati vallanhimoon.

    Mikäli minä tuosta Anonyymin kommentista nyt paljonkaan ymmärsin.

    VastaaPoista
  20. Juu Iines, tuo se leffa on. Delilahin mainitsemankin olen pannut merkille sillä silmällä että katsottua tulee. Ja vielä uusi Liisa Ihmemaassa kun kohta teattereihin kerkiää.

    Pidä lippua korkealla ja muista, että yhden vain tarvitsetkin! Helmen mieheksi. Eiköhän sellainen vielä kohdallesi osu!

    VastaaPoista
  21. Uskoni helmeen horjuu, mutta epätoivon kaivoon en vielä hyppää, koska elämä on aika kivaa ihan näinkin.

    Nyt taidan tuijotella Johnny Deppin maagisiin silmiin kotvan ja vaihtaa sitten Teema-kanavan Viuluun.

    VastaaPoista
  22. 15-vuotiaan pojan isänä voin jakaa onnen tunteen lapsen askelista! Onnea Iines.

    Parisuhteen tai sen olemattomuuden pohdiskelu on melko yleistä, ja tasapainoilu herkällä vaijerilla vapauden ja symbioosisuhteen välillä lienee päättymätön innoituksen aihe ja keskustelun kirvoittaja.

    Pois pilvet auringon tieltä, Iines! Maailma on täynnä kuuluttamasi kaltaisia miehiä: viiskymppisiä, pirteitä, kokeneita, huomaavaisia, keskustelutaitoisia sekä sinkkuja.

    Pitkän parisuhteen melkein parisen vuotta sitten päättäneenä, olen huomannut koko jutun olevan asenteesta kiinni. Eipä minuakaan ole juuri kotoa haettu (kuin muutaman kerran), ja oikeaa ei ole tullut vastaan.

    Kevään korvilla toiveikkuus kasvaa, ja mielikin on valmiina jälleen riemukkaaseen seikkailuun, vaikka ei heti elinkumppania löytyisikään!

    Ja tässä on todettava Naistenpäivän kunniaksi, että kauneimmat teot on tehty naisten toimesta, vastuun kannosta puhumattakaan.

    Joten Iines, naisen sitkeydellä ja toiveikkuudella kohti uusia seikkailuja, niin vastaan voikin kävellä verbaalisesti taitava, vieteiltään villi viiskymppinen!

    VastaaPoista
  23. Äh, se olikin Tom Cruise, jota en voi sietää.

    VastaaPoista
  24. En kyllä tuota Anonyymin kommenttia ymmärtänyt, en ymmärrä kaikkia raamatunkaan tekstejä, miksikähän ne on tehty niin vaikeiksi.

    Sen ymmärrän, Iines, miten seuraat lapsesi elämää, se on äidin osa. Miehestä pääsee eroon, lapsistaan ei milloinkaan (vanha vitsi).

    Eräs tuttu tyttö ihmetteli perhettään. Hän sanoi: "Eikös tavallisesti lapset lähde maailmalle, meillä lähti iskä!"

    Mutta asiaan. Kiitän sinua, Iines, tässä ja nyt kommentistasi blogissani (jos se täällä onnistuu, omassa blogissani tulevat kyllä kommentit näkyviin, mutta kun yritän vastata, tulee virhe-ilmoitus, joku dll-tiedosto puuttuu, ja teksti katoaa ennen kuin ennätän sen lähettää. Ei koko iltana onnistunut, yritin monta kertaa.)

    Sinä olet ostamassa uutta autoa, minä hankkimassa uutta kannettavaa. En ole osannut valita vieläkään, kun pää menee sekaisin merkkien ja mallien paljoudessa, kauan olen jo etsinyt. Olen tehnyt listan ominaisuuksista, joita koneessa pitäisi olla, ja aina joku niistä puuttuu, oli merkki mikä hyvänsä. Vielä sinnikkäästi yritän kuitenkin etsiä. Vanha kannettava on virheiden lisäksi tullut myös niin hitaaksi, että luen kirjaa sillä aikaa kun se avaa tiedostoja. Nyt minulla on käden ulottuvilla jatkuvasti Le Clézion Alkusoitto. Se tempasi kyllä jo alusta mukaansa. Tuntuu hyvältä kirjalta, kaunista kieltä.

    Nyt kokeilen jännittyneenä onnistuuko lähettäminen täällä. Nyt!

    VastaaPoista
  25. Tarkoitin ymmärtämisellä tuota ylempää Anonyymia. Luin uudestaan, nyt jotain tajusin, mutta en täysin. Haaste! Luen vielä kolmannen kerran, harjoitusta...

    VastaaPoista
  26. No jaa, tulee jos tulee, vaikka kohtaloon en usko, Anonyymi (jolla 15-vuotias poika). Muta kiitos kauniista viestistäsi!

    Olen nimittäin vakuuttunut, että kumppani löytyy kenelle tahansa, jos halu löytää on tarpeeksi suuri. Se ajaa liikkeelle, ja kun on liikkeellä, joku tulee ennen pitkää vastaan. Ottaa vaan jonkun, joka siihen osuu. Niin se käy, eikä siinä aina edes suurta rakkautta tarvita.

    Sitä on vaan niin jumalattoman kranttu, millä en tarkoita kumppanin ulkoisia puitteita, vaan sisäisiä.

    VastaaPoista
  27. Avatar,

    kiitos kommenteistasi! Luulen, etten kuitenkaan osta uutta autoa vielä, vaan vasta, kun auto reistaa ensimmäisen kerran kunnolla ja tulisi jokin kallis korjaus. Ehkä syksyllä, ehkä myöhemmin.

    Kannettavaa onkin hankala ostaa, kun valinnanvaraa on niin paljon. Itselläni on HP Pavilion ja jotakin, tämän vanhempi, ja huomaan pitäväni tästä kovasti, koska tällä on kevyt ja hyvä kirjoittaa. Uudella Acerilla on raskaampi painallus näppiksessä. Lisäksi tämä vanha on nopeampi kuin uudempi Acer.

    VastaaPoista
  28. Juuri niin, Iines! Vuosien kokemus kasvattaa oikein kehittyneen kranttuuden, joka onkin valistunut kyky ymmärtää selkeä ero vietin viemän seikkailu ja ah' tuon oikean rakkauden välillä.

    Ja kranttuuden toinen tehtävänä on lyhentää ihastumisen, rakastumisen ja rakkauden havaitsemisen välisen ajan määrää, sillä näillä kymmenillä aika on määräävä tekijä. Erityisen tärkeä tehtävä kranttuudlla on opastaan näkemään sisäinen hehku ja sulkemaan ulkoinen kuori omaan arvoonsa.

    Siispä kranttuus kunniaan, ja sille kuuluva arvo!

    VastaaPoista
  29. Kun vähänkin mietin, huomaan, että kranttuuteni on aina ollut sisäisyyteen kohdistuva, mikä nimenomaan tekeekin haluamisesta vaikean.

    Olisi kauhean helppo haluta pitkää ja tummaa atleettia, jolla on ilkikurinen katse ja leuka halki. Mutta kun ei jaksa tätä pitkää reittiä, kun suorakin tie on. Korkeintaan ulkoiset puitteet ovatkin kuin lahjapaperi, jonka malttamattomana tahtoo repäistä auki ja katsoa sisustan.

    VastaaPoista
  30. Kiitos, trailerista, Iines. Kävin riennoilla ja vasta nyt se katsoin. Jokin elokuvan papparaisissa pisti ajattelemaan heitä enemmän ihmisinä kuin miehinä. (Puheita en kuullut, näin vain ilmeitä.) Ihmisiähän me olemme kaikki, sukupuoli tulee vasta sitten.

    Lapsuuskodissa en joutunut tekemisiin miehen ja vaimon valtasuhteiden kanssa. Äitiä kun ei ollut, oli luonnollista, että isän sana oli laki. Olin jo rippikoulun käynyt, ennenkuin yhtä äkkiä tajusin, että aikuinenkin voi olla väärässä, myös isä. Se oli aikamoinen oivallus. Sen jälkeen aloin kasvaa aikuiseksi, eikä se välejä viilentänyt.

    VastaaPoista
  31. Minä taas jäin miettimään, mikä elokuvan sanoma olisi, jos nuo koruttomat alastomat ja itkevätkin miehet saunan lauteilla vaihdettaisiin vastaanvanmuotoisiin tukeviin, lihaviin ja laihoihin roikkurintaisiin naisiin. Mikä olisi elokuvan funktio?

    VastaaPoista
  32. Kuinka moni nainen menisi roikkurintoineen saunan lauteille kaiken elokuvakansan eteen?

    Naiset tiedetään - noin yleistettynä - herkiksi ja tunteviksi. Tuo dokkarileffa halunnee valottaa sitä puolta, minkä moni mies pyrkii pitämään piilossa.

    Sitä, että miehelläkin on syvät tunteet.

    Kirjoittaisin pidempäänkin jos ehtisin :)

    VastaaPoista
  33. Jäävät minusta vähän heppoisiksi elokuvan perusteet, jos sen anti on vain osoittaa miehellä olevan syvät tunteet.

    Tai ehkä se vastaava naistensaunan versiokin olisi ihan mielenkiintoinen tuolta pohjalta.

    VastaaPoista
  34. Tuo elokuvan yllätysmomentti - miehelläkin on syvät tunteet - tuntuukin vähän kliseiseltä, sillä ei kai asia ole enää kenellekään epäselvä.

    Kenties elokuvan voima olisikin siinä, että mies puhuu ikävästään, yksinäisyydestään, kaipuustaan ja heikkoudestaan.

    Siihen vain kiinnitin huomiota, että jos miesten tilalle vaihtaisi alastomat naiset, millainen olisi elokuvan sävy ja millaisia olisivat naisten puheet. Eikö vain kuvaajan objektiivi etsiytyisi jossain vaiheessa naisen lantionkaareen tai jalkoväliin tai rintoihin?

    VastaaPoista
  35. Mikäli minä tuosta Anonyymin kommentista nyt paljonkaan ymmärsin.

    Et ymmärtänyt, tai olit tahallaan ymmärtämättä. Näin ilmeisesti siksi, että ei tarvitse ottaa kantaa itse asiaan, vaan mennä taas sivuun kipupisteestä.

    VastaaPoista
  36. Hyi, yäks, ei sitä sitten kannata tehdä!

    Sitäpaitsi naiset kuitenkin vain puhuisivat: "tiättekste kun meirän Pentti aatteli, et meidän täytyis vissiin kans ruveta säästään siäl wincapitassa."

    VastaaPoista
  37. No tätä just pelkäänkin, että naiset puhuisivat meirän Pentin elämästä. Yäks.

    Siis miehestään naiset ilman muuta puhuisivat, ja parin kaljan jälkeen miehistä ja siitä, että jos sais kerran vielä.

    *

    Anonyymille, kommenttisi Jeesus-osio oli niin vaikea, etteivät sitä tuntuneet kaikki muutkaan ymmärtäneen. Mitä jos puhuisit hyvää yksinkertaista kieltä. Jos tahdot jatkaa, ole kiltti ja valitse itsellesi nimimerkki, niin tietää kehen viitata.

    VastaaPoista
  38. Sitä naistensaunaelokuvasta saisi kyllä hyvän, jos se tehtäisiin hienoon Dennis Potter-tyyliin, ja välillä kuvaan ilmestyisi Irina Milan laulamaan tämän:

    http://www.youtube.com/watch?v=SibM-vBkams&feature=related

    VastaaPoista
  39. Mutta kesken kauniiden laulujen ja dennispottermaisen iloittelun ruutu sitten mustenisi suomalaisittain, ja naiset herkistyisivät tämän komistuksen edessä:

    http://www.youtube.com/watch?v=HiT7C2mRKuI

    VastaaPoista
  40. Tuo kruunaisi elokuvan, kyseessä olisi jo silkkaa taidetta.

    Pepekin oli uskottavan näköinen, näytti siltä kuin olisi itkenyt ainakin viikon.

    VastaaPoista
  41. Dildoista puheenollen.

    Kaksi "kävelevää dildoa" on päässyt hengestään pyrkiessään saavuttamaan ja kokemaan täydellisen fyysisen ja psykologisen hyvänolontunteen, kliimaksin huipun. Miehisyyden katarsisksesta ja ikuisesta dilemmasta on tullutkin tragediaa, Keskinäisen kumppanuuden esteenä on usein tuo hitsemätön himo tai sen hallitsematon kieltäminen.

    Naisten pykimykset kohti onnellisuutta ja rakastettuna olemista ovat myös yhä useammin saavumattamattomia. Seksuaalisen vallan tyhjiötä ei kovin hyvin täytä se naiset pyrkivät biologista tarpeettomuutta uhmaten pelkkään hedonistiseen nautintoon ja tyydytykseen miesten tavoin.

    Suojelevampi ja "säilyttävämpi" emootio tekee naisesta vahvemman ja pelottavan "roolipelaajan". Fyysiseen väkivaltaan naiset vastaavat tasa-arvoisemmin keinoin, milloin kettiöveitsin tai "munille" potkien. Vastuksen ilmeinen epäsuhta on ajanut miehet "saunan lauteille" etsimään henkistä kumppanuutta.

    Vaatimukset naisten velvollisuudesta rakastaa mies kelvolliseksi "itselleen" on uhriksi asettumista.

    Nuo kaksi sooloseksiin kuollutta ovat traaginen esimerkki ja tukevat vanhaa sanontaa:
    "Kun mies alkaa oikein naimaan on siinä naiset vain tiellä."

    ® Tuntema Ton

    VastaaPoista
  42. En nyt yhtään pääse jyvälle, mitä hänestä tahdot tietää, Buji. Vastaan mielellläni, jos vähän täsmennät.

    VastaaPoista
  43. Tuntema Tonille sanoisin sen verran, että kyllä naiset vastaavat fyysiseen väkivaltaan useimmiten pakenemalla tai vaieten kuin tarttumalla puukkoon. Poliisin tietoonhan tulee vain murto-osa kotiväkivallasta, joka ei johda fyysisiin haavoittumisiin tai kuolemaan.

    Totta on, että nainenkin on alkanut rohkaistua väkivallan suorittajaksi uhriutumisen asemestta. Monesti puukottajanainen on entinen väkivallan uhri. En hae tähän lukemaani uutiseen tilastotietoa.

    VastaaPoista
  44. Riku, kuule,

    kun Pepen kampaukse.. laulun jälkeen tulisi lopuksi vielä dennispottermainen iloinen tunnelma, jossa nainen kulkee omia polkujaan.

    http://www.youtube.com/watch?v=ScWq-QfjCjs&feature=related

    VastaaPoista
  45. Iines: "...monet ystävättäret. Miehiä on tullut ja mennyt, mutta nainen..."

    Ehkäpä luotettavia, naista ihmisenä arvostavia ja parisuhteen haasteita palkäämättömiä miehiä on siksi niin vaikea löytää, koska he ovat vielä tiukasti niissä alkuperäisissä suhteissaan?

    30 vuotta minäkin olen jo harjoitellut yhteiselämää vaimoni kanssa ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa sujua, vuosi vuodelta paremmin.

    Tuon alun siteeraukseni tarkoitus on kysyä, että kummasta tuo lause kertoo enemmän - noista naisista vai niistä miehistä?

    VastaaPoista
  46. Kiva lallalallalalallaa- sävel, vain tsubiduu-kuoro puuttuu taustalta!

    Koko kokonaisuuden nähtyään ihmiset vain hokisivat silmät lasittuneina: "Pennejä taivaasta on lyöty!"

    VastaaPoista
  47. Hehkeitä kappaleita kaikki tyyni! Parisuhdetyyppinen soittokappale on tämäkin, joka sekin kuvaa erilleenkasvamisen muutamassa minuutissa..."We got married in a fever..." lienee tyypillinen aloitus biisin lisäksi monelle parisuhteelle, niin että lopputuloksena onkin pari suhdetta.

    Mutta Nancy kertoo paremmin: http://www.youtube.com/watch?v=rnkuRQ8tjIE

    VastaaPoista
  48. Noh noh, Tapani,

    vai että vaikea löytää siksi, koska ne parhaat miehet ovat "vielä tiukasti niissä alkuperäisissä suhteissaan".

    On toki selvää, että varattujen joukko on valioryhmää, ja yksinolijat sekundaa. Tämän vuoksi yksinolijat hakeutuvatkin käsittääkseni mieluiten muiden yksinäisten seuraan.

    Tuo että miehiä on tullut ja mennyt naisen elämässä, ei kerro mielestäni muuta kuin sen, että kaikki virtaa. Eiköhän tämä koske myös miehiä?

    VastaaPoista
  49. Tuo mainittu leffa olisi oivallinen katsottava niille tunteidensa kanssa purjeessa oleville miehille, joita taitaa yhä olla viljalti.

    Miehille, joilla on tunteet, mutta jotka eivät pääse niihin käsiksi.

    Kiti Luostarinen on tehnyt elokuvan nimeltä Naisenkaari, jossa erilaiset naiset kertovat suhteestaan vartaloonsa ja ilmeisesti paljon muutakin. Kun ohjaaja (kenties kuvaajakin) on nainen, kamera ei "tirkistele".

    VastaaPoista
  50. Pitkä parisuhde ei ole arvo sinänsä.

    Jos ajattelee vaikka tuttavapariskuntia, joissa kumpikin enemmän tai vähemmän näivettyy seurassa, joka ei arvosta tai ole pätkääkään samanhenkinen.

    Hieno juttu heille, ketkä ovat jo nuorena löytäneet sen vastakappaleensa, kenen maailman haluaa jakaa aina vaan!

    VastaaPoista
  51. Hyvä muistutus, Kuunkuiske, tuo että pitkä parisuhde ei ole arvo sinänsä. Se on vähän kuin määrä olisi tärkeää.

    Minulla on tästä hyvä esimerkki omassa lähipiirissäni. Siinä mies on menijä, ei tosin enää mutta oli hieman nuorempana, ja nainen on kiltti ja kaiken uskova, kaikkeen alistuva. Suhde toimii, enkä tiedä olisiko kumpikaan kenenkään muunkaan kanssa onnellisempi.

    Olen taipuvainen uskomaan, että onnellisuus ja tyytyväisyys tulee itsen kautta, ei toisen avulla. Hyvä symbioosi vain auttaa molempien osapuolien avautumista täyteen kukkaan.

    VastaaPoista
  52. Noin minäkin olen ajatellut, että konsti onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen löytyy omien korvien välistä. Mitä enemmän piehtaroi vastoinkäymisissään ja kohtaamassaan epäoikeudenmukaisuudessa, sitä onnettomammaksi ja surkeammaksi elämänsä tekee. Mitä aktiivisemmin yrittää työntää ikävät tunteet taka-alalle, sitä parempi on olla. Siis olen tiedostanut , että niin se on. Eri asia onkin, miten hyvin ajatuksensa ja tunteensa pystyy hallitsemaan.

    VastaaPoista
  53. Jos antaa onnensa avaimet toisen ihmisen taskuun, on hänen armoillaan. Ei hyvä.

    Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö toimiva parisuhde ole hieno asia.

    Positiivisuuspsykologia määrittelee mieleltään hyvin terveeksi ihmisen, joka kunnioittaa sydämestään muita ihmisiä, osaa olla kiitollinen asioista ja haluaa oppia uutta.

    Ei ole "tervettä" keskittyä määräänsä enempää elämän epäkohtiin.

    Menettää vain elämänilonsa ja sitten ei ole enää kenelläkään - läheisellä - kivaa! Eikä pysty toimimaan epäkohtien eteen, jos pää on kovin painuksissa ja askel raskas.

    Paino sanalla TOIMIA. Kaikenlainen märehtiminen on turhaa; hihat vain heilumaan!

    VastaaPoista
  54. nainen, mietteliäänä09 maaliskuuta, 2010 22:03

    Nimen omaan miehet ovat joutuneet ja joutuvat joka puolella maailmaa taistelemaan sukupuolensa vuoksi: miehethän ne sotiin lähetetään taistelemaan. Ja harvapa sinne innosta hihkuen rientää.

    VastaaPoista
  55. Parisuhteen pituus itseisarvona ei tietenkään ole mitenkään tavoiteltavaa. Monta kertaa on terveempää lähteä toimimattomasta liitosta.

    Kyse on kuitenkin sitoutumisen tahdosta ja kyvystä. Kun perustaa perheen, niin kyllä siihen on arvo sinänsä sitoutua ja elää sen ehdoilla, vaikkei se aina olisikaan helppoa.

    Tietenkin provosoin hieman. Huvikseni vaan, kun olen itse onnistunut tässä sitoutumisessa. Ellen olisi, puhuisin vapauden puolesta.

    Totuushan on, kuvittelen, ettei ole olemassa sitä yhtä ainoaa oikeaa. Päinvastoin - sadan ihmisen joukosta löydämme aika katraan sopivia suhde-ehdokkaita. Tämän todistavat työpaikkaromanssit.

    Niinpä aina löytyisi helpollakin etsimisellä nykyistä kumppania jollakin tavalla ja tasolla parempi tai sopivampi ehdokas - joten näiden parempien perässä juokseminen on virvatulen tavoittelua.

    Parempi siis pysähtyä ja keskittyä siihen mitä on.

    Uskon, että tämä olisi eroamista parempi vaihtoehto 90 %:ssa parisuhteita.

    VastaaPoista
  56. No jaa, kuka niitä miehiä sinne sotaan lähettää paitsi toiset miehet, vallanhaluiset ja valtaapitävät. Naiset, äidit ja morsiamet ovat kautta historian olleet sodanvastaisia enemmän kuin miehet. Lapsetkaan eivät ymmärrä sotaa, jos heiltä joku viitsii kysyä asiaa.

    Sukupuolensa vuoksi taistelu oli minulta vissiin epätarkka ilmaisu. Tarkoitin sukupuolensa puolesta taistelua, ollakseni täsmällisempi.

    Valtaosassa maailmankulttuureita mies ei ole milloinkaan joutunut taistelemaan sukupuolensa puolesta, saavuttaakseen asioita, joista nainen on osallinen, mies ei. (Unohdetaan nyt jotkin marginaaliset amatsoni- yms. kulttuurit.)

    VastaaPoista
  57. Jos antaa onnensa avaimet toisen ihmisen taskuun, on hänen armoillaan. Ei hyvä.

    Rakkaus on minusta armoillaoloa, Kuunkuiske, ja siinä on sen suuruus ja voima. Ottaa ja vaihtaa omansa toisen vastaaviin - mikä sen suurempaa rakkautta? Tällaista rakkautta minä halajan.

    VastaaPoista
  58. Tietenkin provosoin hieman. Huvikseni vaan, kun olen itse onnistunut tässä sitoutumisessa. Ellen olisi, puhuisin vapauden puolesta.

    Tämä on mielenkiintoinen tapa ajatella ja toimia.

    Minä olen sitoutumisen puolella, mutta en näe, miksi siinä ei voitaisi olla vapaita yksilöitä. En näe sitoutumista siis vapauden vastakohtana, enkä vapautta sitoutumista poissulkevana.

    VastaaPoista
  59. Muuan keski-iässä avioeron kokenut tuttavani tuumasi kerran, kun häntä kannustettiin katselemaan uutta miestä entisen tilalle: "Parempaa en saa ja huonompaa en huoli." Lapset, nyt jo aikuistuneita, jäivät äidille ja vaimon suhde miehen uuteen perheeseen on tietääkseni ystävällinen. Petetty ja hylätty ei ole kakeroitunut, vaikka sivullisesta katsoen syitä löytyisi. Vaan mitäpä vihalla voittaisikaan.

    VastaaPoista
  60. Ilman muutahan Iines on oikeassa siinä, että nainen on sukupuolensa takia alistetussa asemassa suurinpiirtein koko maailmassa - ja joutuu siis siksi taistelemaan oikeuksiensa puolesta.

    Muun väittäminen on saivartelua. Miehenä olemisessa on muut ongelmat.

    Luulen, että tässäkin asiassa vastahanka nousee siitä, että osa keskustelijoista kokee Iineksen syyllistävän tästä(kin) asiasta suomalaista yhteiskuntaa (ja samalla meitä suomalaisia miehiä), kun kuitenkin meikäläisessä pohjoismaisessa demokratiassa naisen asema on paljon parempi kuin suurimmassa osassa maailmaa.

    Suomalaisena miehenä näen kyllä sen kuvion, mistä tämä turhautumisen aiheuttama urputus syntyy, mutta se vie vaarallisille vesille. Ei aina viitsi mennä niille rannattomille ulapoille urheilemaan.

    VastaaPoista
  61. Iines: "Tämä on mielenkiintoinen tapa ajatella ja toimia."

    Sitä kutsutaan realismiksi.

    Tunnustan siis sen tosiasian, että ihminen selittelee tekemisensä aina parhain päin, ihan tiedostamattaankin, ja oikeuttaa omat mielipiteensä sillä, että se on hänen etujensa mukaista.

    En siis kuvittele olevani muita parempi. Vaan samanlainen.

    VastaaPoista
  62. Delilah,

    se hyvä puoli eroissa nykyään monesti onkin, että tuttavapiiri saattaa laajentua koskemaan eronneiden kumppaneiden uudet perheet, vailla riitaa ja katkeruutta.

    Käsittämättömältä tuntuu se, jos vanhemmat riitelevät ja mustamaalaavat eronnutta puolisoa. Tämähän on suoraan lapselta pois.

    VastaaPoista
  63. Tapani,

    sanot että ihminen selittelee tekemisensä aina parhain päin niin, että oikeuttaa mielipiteensä sillä, että se on hänen omien etujensa mukaista.

    No sitten minä olen poikkeus. Kyllä minulle olisi parhaaksi parisuhde, mutta en vaan saa itseäni kallistumaan siihen suuntaan, toimiakseni millään tavoin asiaa auttavasti. Päinvastoin, toimin lähinnä torjuvasti. Taidan siis toimia etujeni vastaisesti.

    VastaaPoista
  64. Tuo "onnen avaimet toisen taskussa" tarkoittaa minun kielenkäytössäni sitä, että ihminen on menettänyt - jopa omasta pyrkimyksestään - oman identiteettinsä ja elää toisen kautta. Yäks. Tai suhde on toinen toisissaan roikkumista. Vaan kun kahdesta ei voi tulla yksi.

    Jos heittäytyy toisen jalkojen juureen sillä mielellä, että hänen tehtävänsä on tehdä minut onnelliseksi, niin antaa toiselle aika ison taakan. Ja menettää siinä sivussa itsekunnioituksensa - ainakin minä menettäisin. Ja menettää ajan mittaan myös kumppaninsa (kunnioituksen), jos vapaaehtoisesti luopuu kaikesta siitä mikä on tehnyt minusta minut.

    Kumppanille jää luu käteen ja kysymys, että mihin se on hävinnyt se ihanainen, kenellä oli elämässään palo moneen asiaan - ja nyt hänellä ei ole niitä enää, kun hän keskittyy vain suhteeseen.

    Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö ole ihana asia olla henkisesti toisen ihmisen lähellä! (Ja myös fyysisesti.) Ja suhteessa voi olla juuri niin onnellinen minkä verran antaa itsensä siihen.

    Joskus kamalan kauan sitten olimme äitini ja siskoni kanssa elokuvissa katsomassa "Hiljaiset sillat". (Keskinkertainen romantiikkapläjäys.) Siinä Meryl Streepin esittämä nainen tutustuu Clint Eastwoodin esittämään mieheen ja kohtaa hänessä unelmiensa miehen. Vaan vastustaa sydämensä kutsua eikä lähde hänen matkaansa ja pitää oman juron miehensä ja tylsän - lapsettoman - avioliittonsa, johon on joskus nuorena ajautunut.

    Muistan että siskoni ja minä läksytimme äitiä siitä, että hänen mielestään nainen teki oikein. Jaa miten niin oikein? Onko se sitten oikein kaihota loppuikänsä sen miehen ja elämän perään mitä olisi halunnut elää?

    VastaaPoista
  65. Sanotaan, että ihminen saattaa pelätä sitä mitä eniten haluaa.

    Ja pelkää myös sitä, että jos saa "sen" (esim. unelmiensa kumppanin), joutuu menettämään hänet. Että parempi kun ei saakaan.

    VastaaPoista
  66. Kuunkuiske,

    tuo pitää minuun paikkansa, että juuri sitä pelkää mitä eniten haluaa. Sen menettämistä, ei sitä tunnetilaa, vaan siitä luopumista.

    Tämä on myös syy erääseen vähän pienempään asiaan, siihen, miksi en ota koiraa kahden pitkäikäisen koiran jälkeen, vaikka kaipaan koiruutta taloon. En halua kokea sitä surullista koiran piikille viemistä, että elämä on lopulta pelkkää luopumista.

    - Tuon pidemmän kommenttisi luen tarkemmin.

    VastaaPoista
  67. Yksi tuttu nuori nainen (noin kolmekymppinen) palasi juuri Intiasta, jossa hän oli matkaoppaana lähteäkseen taas kesäksi töihin jonnekin Eurooppaan. (Suomessa ollessaan hän tekee keikkahommia ja niitä hänelle piisaa suut ja silmät täyteen.)

    Hän elää onnellisessa parisuhteessa, toistaiseksi lapsettomassa.

    Miehen työ pitää hänet kotimaassa eikä hän taitaisi muutenkaan olla tyyppiä reissumies.

    Kumarran tuollaista naista, joka hyvästä suhteesta huolimatta tekee juuri niitä asioita mistä eniten nauttii - hänen tapauksessaan reissaavasta elämäntavasta.

    Itse olin nuorena tasan niin pönttö, että jätin poikaystävän tähden monta asiaa tekemättä. Ei niin etteikö hän olisi "antanut lupaa". (Eikä niin että olisin edes silloin ollut sellaisen miehen kanssa, jolta pitää kysellä lupaa elämäänsä.)

    VastaaPoista
  68. Jään vain miettimään tuota tilaa, jossa mies laulaa naiselle, että "otan sinun uskontosi, jos sä tahdot niin" tai "tulen vuorten läpi, jos sä tahdot niin" tai "tuon sulle Tiibetin vuoteeseen, jos sä tahdot niin".

    Onko tuo kuitenkin kuvaus juuri siitä hurmasta, joka ei kestä, jossa syödään toinen toisensa niin, ettei millekään muulle jää tilaa kuin suurelle rakkaudelle?

    Kuitenkin tuo laulu on kaunis.

    PS Kyllä minäkin ajattelen varsin voimallisesti niin, että sellainen rakkaus, jossa toinen alistuu ja toinen alistaa, on yäks. Mutta entä, jos kummatkin alistuvat toiseen?

    VastaaPoista
  69. Jos käytettäisiin alistumisen sijasta sanaa antautuminen, niin sävy muuttuisi!

    Olet(te)ko muuten huomanneet, että joillekin ihmisille parisuhde on merkittävämpi asia kuin toisille? En tarkoita että miehille niin tärkeä ja naisille näin tärkeä vaan yksilökohtaisesti.

    Kaksi antautujaa saattaa elää onnellisena elämänsä loppuun asti kun taas antautuja / panttaaja -suhteessa ensin mainittu elää jatkuvassa tunnevajeessa. (Panttaaja/panttaaja -suhde saattaa olla hyvin onnellinen; sellainen, jossa molemmilla on elämässään asioita, jotka menevät suhteen edelle, mutta vallitsee harmonia.)

    VastaaPoista
  70. Iines, puhuit aiemmin menettämisen pelosta.

    Eräs viisas ihminen sanoi kerran, että kohdusta hautaan elämä on luopumista. Kaikkihan me sen tiedämme, mutta se ei välttämättä hirveästi näy arjessa.

    Jos muistaisi, osaisi arvostaa.

    VastaaPoista
  71. 50-kymppisenä (?) on jo muodostunut voimakkaaksi oletusarvoksi ettei sammakosta tule suutelemalla prinnsiä eikä noita-akasta prinsessaa. Oma muutoshaluttomuusja siitä johtuva sitoutumisen pelko yhä uudesta ja uudesta elämänikäisestä "projektista" vähentää mahdollisuutta löytää käytössä muovautuneeseen vakkaan sopiva kansi.

    Turvallisuushakuisuus ja muutostarve ovat itsekkäistä tavoitteista johtuen voimakkaita ja meitä jokaista leimaavia persoonallisuuspiirteitä. Parisuhteessa onnen avaimet ovat molempien omassa käytössä, mutta ratkaisevinta on samankaltainen arvomaailma, kunnioitus ja oikeudenmukaisuus.

    - - - - - -
    "Muistan vielä kuinka syksy illoin
    oltiin peiton alla kahdestaan
    oli mukavaa vielä silloin
    tehdä jotain hassua muuten vaan

    enää ei olla niinkuin ennen
    tuskin edes pokselle suudellaan
    kun sanot hyvää yötä kuin ohimennen
    silti sinusta en luopuisi milloinkaan

    niin nopeasti kaikki muuttuu
    ettei sitä edes huomaakkaan
    kun jo elämästä jotain puuttuu
    eikä kaikki ole kohdallaan"
    - - - - - - -

    ® Ton

    VastaaPoista
  72. Ton sen sanoi; yhteinen arvomaailma ja kunnioitus. Oikeudenmukaisuus tulee automaattisesti kunnioituksen myötä.

    Ikään kuin välttelisin joitakin hommia (pientä siivousproggista ym. epämieluisaa puuhastelua) kun vaan roikun Iineksen salongissa! :)

    VastaaPoista
  73. Tämä tuli vielä mieleen: kiintymyssuhdeteoria.

    En yleensä tuijota teorioita kovin tosissani, koska kaiken pystyy muokkaamaan tasan sellaiseksi teoriaksi kuin haluaa. (Motiivista ja maksajasta riippuen.)

    Puhutaan turvallisesta, ahdistuneesta ja välttelevästä tavasta kiintyä.

    Kunkin oma tapa määräytyy sen mukaan miten tervetulleeksi on saanut tuntea itsensä pikkuvauvana. Vastaako äiti katseeseen, täyttääkö nopeasti tarpeet, helliikö, lässyttääkö jne.

    Voin uskoa, että elämän ensimmäinen vuosi on kaiken tulevan kannalta hyvin merkittävä, vaikka siitä ei muista jälkeen päin mitään.

    VastaaPoista
  74. Antautuminen on hyvä sana, Kuiske!

    Sama asiahan tuo kuitenkin on, mutta "alistuminen" vihjaa vallankäyttöön, mistä tässä ei siis ollut kyse. Toisaalta halusin korostaa nöyrtymistä tunteen edessä, tunteelle, itsekkyydestä luopumista niin että tekee itsensä myös alttiiksi haavoittumiselle.

    Minustakin Tonin kirjoitus oli hieno!

    VastaaPoista
  75. Tuo vielä, että nyt ollaan kaiken olevaisen ytimessä, kun puhutaan ihmisen ensimmäisen elinvuoden merkityksestä.

    Siellä syntyy kaikki, koko persoonallisuus, empatian taitojen idut, siemen siihen, miten kykenee positiiviseen vuorovaikutukseen. Ja se on vuosi, johon kaikki myöhempi palaa.

    VastaaPoista
  76. Sanovat, että rakkaus on tahtolaji. Kenties se on sitäkin. Siksi Hiljaisten siltojen nainen minunkin mielestäni teki oikein. Jäihän koettu romanssi kauniiksi muistoksi loppuelämälle. En usko, että loukkaamalla toista ja itsekkäästi tavoittelemalla omaa onneaan sitä kuitenkaan löytää. Hetken voi luulla niin, mutta se ei kestä, jos tietää tehneensä entisen rakkaansa onnettomaksi.

    Sanovat myös, että onnetonkin rakkaus on parempi kuin ei mitään rakkautta. Eräs sukulaiseni on sinkku, vaikka monella hänen ikäisellään on jo perhe ja moni jo eronnutkin. Välillä ajattelen, että säästyypä hän eron tuskalta. Mutta olla ilman rakkautta, koskaan sitä kokematta? Ei, sitä en kuitenkaan hänelle soisi.

    Eräs nainen ensimmäisessä työpaikassani vuosikymmeniä sitten väitti nauttivansa siitä, että hänen kaukana matkatöissä oleva miehensä kävi vain viikonloppuisin ja lomisin kotona. Parilla oli pieni lapsikin. Avioliitto pysyy tuoreena, ollaan jatkuvasti kuin vastarakastuneita, vaimo riemuitsi. Olivat olleet jo usean vuoden naimisissa. Olimme ihmeissämme, mutta uskoa piti. En tiedä, miten tarina on jatkunut vai onko se kenties päättynyt.

    VastaaPoista
  77. Taidamme, Delilah, olla eri sukupolvea! :)

    Mielestäni on petos kumppania kohtaan pysytellä suhteessa, jos tunteet ovat muualla.

    En usko siihen, että suhteessa vain toinen voi olla onnellinen. Lähtemällä epätyydyttävästä suhteesta ihminen antaa kumppanilleenkin mahdollisuuden löytää onnen.

    En tosin ole sillä kannalla, että kumppania vaihdetaan kuin paitaa! Mutta en ajattele niin, että ei se vaihtamalla parane.

    Jos ihminen ei pääse suhteessa kasvamaan täyteen kukoistukseensa, hän on "väärässä" suhteessa.

    Monimutkaisemmaksi menee silloin kun perheessä on lapsia.

    VastaaPoista
  78. Lisäykseksi äskeiseen: antautuminen suhteen ulkopuoliseen romanssiin on myös väärin. Tavallaan tuollaisessa tilanteessa olisi reilua kertoa suhteesta kumppanille jotta hän saisi valita jäädäkö vai lähteäkö.

    VastaaPoista
  79. Minusta se ei millään tavoin takaa perheen tulevaa onnea, että nainen valitsi sen eikä rakkauttaan.

    Jos naisen tunteissa oli tilaa uudelle suurelle rakkaudelle, jokin liitossa oli hyvinkin vajaata. Ei se sillä korjaannu, että yhteiselämää jatketaan entiseen malliin. Eroaminen voisi olla jopa kaikille osapuolille onneksi, kun teeskentelylle tai rakkaudettomuudelle omistettu symbioosi hajoaa. Perhe sinänsä ei siis ole onnen tae.

    VastaaPoista
  80. Vanhemmilla on vastuu myös siitä millaisen kuvan parisuhteesta he antavat jälkipolvelle.

    Tyytyminen on ruma sana.

    Jos tarjottavana on etupäässä ankeaa ilmapiiriä / omiin oloihinsa vetäytymistä / vähättelevää kielenkäyttöä puhumattakaan fyysisestä tai henkisestä väkivallasta, kuva ei ole kummoinen.

    Tunnen monta ihmistä, jotka ovat kiitollisia vanhemmilleen siitä että he ovat eronneet. Eron jälkeen on ollut mahdollisuus saada viettää parempia hetkiä kummankin vanhemman kanssa, erikseen.

    VastaaPoista
  81. Äskeisestä litaniasta jäi puuttumaan se ilmeisin: toistuva riitely.

    VastaaPoista
  82. Sanot kauniisti, Kuunkuiske, että taidamme olla eri sukupolvea. Fossiili, voisi joku toinen todeta.

    Hyväksyn sen (ja mitä muuta voisinkaan), että ihmiset kokevat asioita eri tavoin. Omalta kohdaltani näen ne kuten noin. Aviolupauksessa sitoudutaan elämään toisen rinnalla niin hyvinä kuin pahoina päivinä,kunnes kuolema erottaa.

    Jos avioliitto on onneton ja siinä esiintyy esim. sietämätöntä, joko fyysistä tai henkinstä väkivaltaa, ymmärrän, että yhteiselämää ei voi jatkaa. Sen sijaan ikävystyminen ja ohimenevä ihastus ei saa olla syy parin vaihtoon. Maailma on pullollaan hurmaavia ihmisiä. So what? Olen valintani tehnyt.

    Ei voi elää koko elämäänsä intohimoisen tunnekuohun vallassa, arki tulee vastaan jossain vaiheessa. Sen ei silti tarvitse olla kylmä ja iloton. Yhteiselämässä on hyviä päiviä ja pahoja päiviä, se on elämää.

    VastaaPoista
  83. Nykyään muuten vihkikaavassa harva sanoo "kunnes kuolema meidät erottaa"!

    Jos ihminen on elossa, hän väkisinkin viehättyy milloin kehenkin! :) Aikuisuutta onkin se ettei mene vaihtelevien fiilistensä perässä kuin pässi narussa.

    Eräs ihminen sanoi kerran, että alle 25-vuotiaiden avioliitot pitäisi lailla kieltää.

    Saattaa olla hyvää tuuria, jos jo kovin nuorena tuntee itsensä niin hyvin, että pystyy valitsemaan elämänkumppaninsa intuitiivisesti tietäen, että tuon kanssa synkkaa täältä ikuisuuteen.

    Mikä sen kauniimpaa kuin vanha pariskunta, josta loistaa vuosikymmenien yhteinen historia ja lämpö toisiaan kohtaan aina vaan!

    (Mikä sen rumempaa kuin väkisin yhdessä sinnitellyt pariskunta, joka haluaisi toivottaa toisensa niin kauas kuin pippuri kasvaa.)

    VastaaPoista
  84. Luin kerran jostakin, että suhteessa kaksi ensimmäistä vuotta on ihastumista, ja vasta sen jälkeen tulee rakkaus, jos on tullakseen.

    Onhan tuttu tarina sellainen, että kun ensihuuma haihtuu, niin sitä katsoo kumppaniaan uusin silmin: kuka tuo oikeastaan onkaan?

    Sitä toista tuttua tarinaa, jossa rakkaus muuttuu vihaksi, en ymmärrä ollenkaan. Ei se kai rakkautta ole ollutkaan, pelkkää hurmaantumista.

    Hyvin tärkeä osa rakkautta on ihmisen rakastuminen omaan rakkauteensa, siihen syvään ja ihanaan tunteeseen. Pohjimmiltaanhan se on itsekkyyyttä?

    VastaaPoista
  85. Näin se taitaa mennä.
    "Tavannut kun sydämen on sydän,
    halpaa kaikk' on, mikä kallist' ennen,
    maa ja taivas, koti, isä, äiti.
    Enempi kuin maa on sylinsaanti,
    enempi kuin taivas silmän sini,
    kuiskekin, tuo tuskin kuuluvainen,
    enemp' on kuin isän, äidin käsky.

    (Runeberg)

    ® Ton

    VastaaPoista
  86. Tuohan on helmi, tuo Runebergin unohtunut runo. Kiitos, Ton!

    Huh miten heikoilla jäillä tuntee kulkevansa, kun vaihteeksi puhutaan rakkaussuhteista! Jotenkin tällaisiin ei osaa sanoa mitään varmaksi. Samalla kun ajattelee niin, että rakkaus voi olla jalat alta vievä tunnetila, jossa tahtoo antautua toiselle täysillä ja kokonaan, samalla miettii, että erillisyys on säilytettävä.

    Tätä henkii se, että olen aina kantanut vuoteeni mieluusti ikkunan alle, tähtitaivaan eteen, pois jopa siunatusta symbioosivuoteesta, siitä jättiläismöhkäleestä, joka hallitsee makuuhuonetta.

    Voisin melkein olla se, joka tahtoo erilliset makuuhuoneet ja joka odottaa iltaisin koputusta ovelle. Ellei sitten itse mene koputtamaan.

    VastaaPoista
  87. Erottuani olen elänyt (noin yhdessä viiva kahdessa(IIsta)) parisuhteessa. Kumpikin me aina kumminkin majailemme omassa pikku-pikku-mökeissämme ja tapaamme toisiamme silloin, tai tällöin, kun haluttaa/ei-hatuta/tai huvittaa.

    Myös sivupersoonamme ovat olleet järjestelyyn tyytyväisiä.

    Ps. Københavnkin on aika tylsä kaupunki nykyisin. Ainakin musta.

    Pss. Mun mielestä ihmiset ei sais ees syntyä alle 25-vuotiaina.

    VastaaPoista
  88. Minulla on ollut aika vähän suhteita elämäni aikana, mutta usein olen ollut rakastuneessa tilassa. Arkea olen pyörittänyt vain yhden kanssa, ja se oli kamppailua tasa-arvosta, se. Vaadin vissiin liikaa, sillä kyllä toisen osapuolen kunniaksi on mainittava, että lapsi oli hänelle hänelle rakas ja siinähän oli sekin kiva puoli, että lapsi pysyi maatessakin mahan päällä, kun itse luki urheilusivuja. Noh,taas heittäydyn kyynikoksi. Kyllä hän luki satujakin ja tykkäsi olla lapsen kanssa.

    VastaaPoista
  89. Pss
    Kuule, mikis, minä olin tuon 25, kun jo synnytin uutta elämää. Jotenkin synnyin itsekin vasta tuohon aikaan, sillä nuoruus oli aika kamalaa aikaa, kun ei osannut tehdä valintoja.

    VastaaPoista
  90. ..."Jotenkin synnyin itsekin vasta tuohon aikaan..."

    Tätä tavallaan tarkoitinkin.

    (Olen pahoillani jos minut ymmärretään väärin. Tosin vain teidän omasta puolestanne.)

    VastaaPoista
  91. No, en oikeastaan ymmärtänyt väärin, vaan vastaukseni oli väärä, mikis. Rupesin vaan miettimään - minulla on hyppelehtivä ajatuksenkulku - mitä tein ja missä olin 25-vuotiaana.

    Minut siis aina ymmärretään väärin. Oikeasti olen tosikkouden takana usein vallan muuta. Mutta mitäs minä sitä vakuuttelen, sillä ihminen on kai vain kuva, joka muotoutuu toisten silmissä.

    VastaaPoista
  92. Tunnen sairaan älykkään naisen, joka puhuu yhtä minulle ja toista tosille. En tosin ole yllättynyt koska se on enemmän sääntö kuin poikkeus maassamme. 'Tuntuu vaan, että naiset voisi heti lopettaa kaikki naisjärjestöt koska heidän päätavoite on riistää osaavilta aktivisteilta nirri tai uskottavuus eikä siis toimia kuten luennoivat. Se on vaikeaa ja samaa vaikeutta toimia ns. omien ohjeiden mukaan on yliopiston ns. humanisteilla jotka sulkevat silmänsä jos tulee pahaa ja käyttävät positiivisen ajan (eli esillepääsyn) lepertelyyn ns. positiiviseen mieleen.

    Joten. Ollaan nähty kaikenlaista tarinointia ja kaikenlaista sikailua, eri vaatteissa. What more?
    Ei paljon innosta eikä ole yhtään sääli oikeastaan, että on ns. ulkopuolella jos tuo sonta-tyyli on se, mihin pitäisi tottua. I rather eat rats.

    VastaaPoista
  93. Kokemuksen kautta herää eloon, tuottaa uutta. Vanhan viisauden mukaan ajatuksesta puheen kautta teoksi, jonka jälkeen syntyy luomus.

    Juuri näin ovat kaikki toimineet rakkauksiensa kanssa. Luomisen jälkeen syntynyttä on hankala säilyttää mitään ennallaan. Jopa kauniisti loimunnut ihastus roihuaa aikansa muuttaakseen muotonsa lämmöksi, mutta ennallaan se ei pysy.

    Iineskin totesi jossain aiemmin, kaikki virtaa.

    Bensaa liekkeihin voi olla ratkaisu hetkiseksi, mutta tärkeämpi kysymys on: Miksi pitäisi olla pysyvää, kun muutos onkin hauskempaa?

    Eloni aikana olen ollut muutamassa parisuhteessa, joissa vuosien mittaan omat tunteeni ovat syventyneet, mutta kaiketi yksipuolisesti, sillä olen tullut jätetyksi. Syytä ja selitystä olen hakenut, osittain tuloksetta. Ainakaan mitään konkreettista pöytään esitettävää viisastenkiveä ei minulla ole.

    Kuitenkin, vuosien kuluessa minulla on ollut intohimoisia, rakkautta täynnänsä olleita suhteita, joiden muistot eivät haalennu, eivätkä mitkään niistä ylety toistensa yli. Lopputulos on kaikissa ollut viimeistään kymmenen vuoden jälkeen: toinen päättää lähteä, jolloin tehtäväni on sanoa näkemiin.

    Ei helppoa, ja viimeisintä kaipailen joskus vieläkin, mutta pilke silmäkulmassa heräilee kevään myötä, kuten anonyyminä aiemmin kirjoitin.

    Kohtapa kävelee vastaani kypsä aikuinen nainen, ja hymyt ovat molemminpuoliset! Sekös vasta hauskaa, tiedäpä vaikka suhteeseen asti!

    VastaaPoista
  94. Eilen tuli - ties monennenko kerran - tämä Ijäksen "Viimeinen keikka". Hjuvin näytelty, liikuttava tarina (vaikka onkin kökkö). Ajattelin että Iineksen blogin kommentoijat ovat.. samanlaisia persoonia: kuka on hammaslääkäri, kuka pappi, kuka basisti ja kuka oboesti... Toisiamme me ikävöimme. (Tai emme.)

    Ps. Hyvissä elokuvissa päähenkilöt löytävät toisensa vasta kun leffa loppuu, esim. lämpiöstä. Tai kun kävelevät hitaasti (pähkinän maku vielä suussa) Hämeentietä kohti lähintä pysäkkiä...

    VastaaPoista
  95. Viimeinen keikka on parhaita kotimaisia elokuvia, joita olen katsonut, ja olen nähnyt sen ainakin kahdesti. Tarina on sopivan kökkö, kuten pitääkin, mutta ne erilliset ihmiset siinä ovat niin rosoisen raadollisia kaikessa tavallisuudessaan, että ihan rinnassa läikähtää.

    Eilen en huomannut elokuvaa katsoa, mutta sehän on muutaman päivän ajan katsottavissa Ylen sivuilla ja Ylen Areenassa. Ijäs on minusta parempi kuin Kaurismäki, josta kyllä myös tykkään kovasti.

    Oikein harmittaa, kun televisiosta tulee aina vaan huonoa amerikkalaista toimintaelokuvaa ja tappelu- ja poliisi- ja huumejuttuja, kun näin hyvää kotimaista olisi tarjolla. (Ja ulkomaistakin, toki, mutta se on toinen tarina.) En nimittäin juurikaan vuokraile dvd-leffoja, joissa vissiin olisi valinnan varaa. Ja onneksi on Teema, josta tulee harvinaisempia hyviä elokuvia. Juuri hiljakkoin tuli meksikolaisen Fransisco Vargasin elokuva Viulu, jota oli kiva katsoa alituisten englanninkielisten leffojen sijaan.

    VastaaPoista
  96. Detmar Kran,

    oletkin uusi kirjoittaja, hauskaa!

    Viittaat aiempaan kommenttiisi ja päättelen, että taidatkin olla se, jolla on 15-vuotias poika? Tähän kommenttiin mielessäni sinut kytken, kun en viitsi lähteä penkomaan keskustelujen kommenttisumaa.

    Tuo vaan, että muutos olisi hauskempaa kuin pysyvä, ja että kaikki virtaa. No kaikki kyllä virtaa, mutta itselleni härkäihmisenä jokainen muutos on kyllä suuri askel, vähän harmistuttava ja pelottavakin, vaikka olisi sinänsä tervetullut.

    Esimerkiksi minä en tahdo hankkia uutta asuntoa tai autoa, vaikka voisin, sillä olen kiintynyt vanhoihin. Vanhaa autoakin tulisi ikävä. Ja tätä kotia, jossa lapsi on kasvanut ja jossa on juhlittu erilaisia kodin juhlia ja eletty rakkaita hetkiä jo kahden koirapolven kanssa.

    Toisaalta uusi on aina mahdollisuus, kun järjellä miettii. Ja uusi on lisäksi yleensä kai eteenpäinmenoa.

    Kauheaa kun on yhtaikaa radikaali ja konservatiivi!

    VastaaPoista
  97. Mitäs pahaa siinä on, että on ajatuksiltaan radikaali ja elämäntavoiltaan konservatiivinen? Minusta on mukava olla sellainen.

    Kaikki muuttuu, mikään ei ole pysyvää, ei edes minuutemme - näin opetti muuan mies 2500 vuotta sitten.

    Moni runoilijakin siitä puhuu.

    VastaaPoista
  98. Nyt on kiva taas kirjoittaa t�nne kun ei riidell� vaan puhutaan rakkaudesta. Minulle se on ollut heitt�ytymist�. Pelk�sin kovasti enk� tiennyt kuinka aika moni t�rke� asia katkesi kun l�hdin rakkauden mukaan. En ole katunut, olen el�nyt ihanaa el�m� ja olen ihan varma, ett� viel� kaikki suhteet sinne kotimaahankin korjautuu.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  99. Kiitos Iines, osuit oikeaan.

    Olen kuullut kriisin ja mahdollisuuden samaa tarkoittavasta sanasta kiinan kielessä kauan sitten. Ymmärrys ei ole aina riittänyt tarkemmin pohtimaan jutun viitekehystä. Lasken leikitellen tähän samaan joukkoon synonyymiksi myös muutoksen, joka saattaa olla pikkukriisi, kuten mainitset.

    Tähän ikään mennessä on tullut kahlattua läpi melkoinen määrä kriisitilanteita käsittelevää kirjallisuutta. Monet niistä painottavat asenteen merkitystä. Siis, jos haluat kokea tilanteen kriittisenä, se myös on sellainen.

    Lukemaani suhteuttaen omaan elämänkokemukseen, olen havainnut monien kokevan sinun tavallasi. Ja niin teen itsekin, se lienee inhimillistä, mutta...

    Kaikki virtaa, ja samaan kohtaan jokea ei voi sylkäistä, jos antiikin viisauta hiukan mukailee, olen havainnut viisaiden ja aktiivisten ihmisten toteuttavan melko samankaltaista toimintatapaa. He tekevät mitä voivat, yrittävät vaikuttaa siihen mihin voivat. Näin jopa epäonnen hetkellä syntyy positiivinen onnistumisen tunne, omasta tekemisestä.

    Kuullostaa konsultilta (joka tosin olen, mutta eri alalta), mutta olen itsekin havainnut sen toimivan.

    Heh, olen tehnyt samankaltaisen havainnon omasta toiminnastani, toimintatapana radikaali konservatiivi ei aina ole joukon toimivin henkilö. Se tulkitaan joskus jopa arrogantiksi. Olen kääntänyt radikalismiani hiukan sisäänpäin, jolloin todellinen karvani ei heti pomppaa esiin!

    Kiintymys on aika syvällinen juttu. Lapsiinsa kiintyy siteellä, jota ei voi mikään murtaa. Tuohon kautta elämän kestävään tunteeseen ei liene vertauskohtaa. Kuitenkaan monien vanhempien toiminta ei viittaa kovinkaan syvälliseen siteeseen. Parisuhteen kestokyky ei lähelläkään lapsen ja vanhemman välistä yhteyttä.

    Jos osaisi suhtautua parisuhteeseen samalla syvyydellä, lopputulos voisi olla häkellyttävä.

    Tämä blogi on kommentteineen herkullista luettavaa, kiitos Iines. Ja kommentoijat tietenkin.

    VastaaPoista
  100. Muutos on aina tosiaan kriisi, myös positiivinen muutos, koska siinä ihmisen on siirryttävä tilasta toiseen, edettävä jatkossa erilaisesti kuin ennen. Minusta tuntuu, että ellei tätä näe tai myönnä, ei muutos ole välttämättä todellinen, vaan vain kehon siirtäminen toiseen statukseen. Mieli ja sielu voi myös olla välitilassa niin kuin muinoisella vainajalla, joka harhaili puolittain manalassa, puolittain entisillä konnuillaan.

    Toisaalta kun sillä uudella portaalla hetken hengähtää kauhuissaan tai muutosvastarintaisena, edessä voi avautua huikeat näkymät.

    Täällä puhutaan nyt paljon parisuhteesta, ja se on virkistävää kaiken väkivaltakeskustelun jälkeen. Toisaalta nämä ovat sellaisia asioita, joista en koe osaavani sanoa oikein mitään, vaan lähinnä luen kommenttejanne ja opiskelen alaa lisää. Itselleni paras parisuhde olisi varmaan sellainen, jossa molemmilla on tarve omaan tilaan ja kyky antaa sitä toiselle. Toisaalta sitten taas pitäisi olla sitä avointa lämpöä, että milloin tahansa uskaltaisi mennä toisen syliin saamaan vähän silitystä elämän murheeseen.

    VastaaPoista
  101. Olethan sinä kokenut ainakin yhden merkittävän parisuhteen, joten mikset osaisi siitä mitään sanoa?

    Haaveet ovat haaveita, arki on arkea - viisas osaa erottaa nämä toisistaan.

    Minusta hyvä parisuhde on tunnetilaltaan samankaltainen kuin se, jonka koen kesäisin aina mökilleni tullessani.

    Vaikka olisi miten pilvistä, vaikka sataisi kaatamalla, vaikka myrsky ulvoisi, vaikka stressi ahdistaisi - aina kun astun tuttuun pihapiiriin, suuni vetäytyy hymyyn ja kumma levollisuus laskeutuu sieluuni.

    Tiedän että pari päivää olen turvassa maailman murheilta. Hyvässä parisuhteessa kai sitten tietää, että on turvassa maailman murheilta lopun ikäänsä.

    Tai luulee tietävänsä. Sama asia.

    VastaaPoista
  102. Tapani,

    merkittäviä parisuhteita eli pitkäaikaisiakin seurusteluja on ollut monikollinen määrä, mutta avioliittoja vain yksi. Muiden kanssa en ole asunut yhdessä satunnaisia kesäkauden asumisia tms. lukuun ottamatta. Tätä yhdessäasumista tarkoitin. Silloin kun opiskelin ja olin hyvin nuori, ei asuttu yhdessä, vaikka seurusteltiin tiiviistikin.

    Kuvaat kauniisti onnistunutta liittoa. Juuri tuo on varmaan se tunne, jota voi kutsua rakkaudeksi paremmin kuin sitä hurahdusta suhteen alkumetreillä. Että tulisi kuin mieron tieltä kotiin, kun tulee toisen luokse.

    VastaaPoista
  103. Tuosta kiinalaisesta viisaudesta sen verran, ettà muistaakseni kiinalainen kirjainmerkki "kriisi" yhdistàà kaksi sanamerkkià: "vaara" ja "mahdollisuus". En tosin nàe tuossa mitààn sen erityisempàà syvàllisyyttà, kiina kun nyt vain kirjoitetaan sanamerkein, ja jotenkinhan ne pitàà merkittàà.

    Olen aina kummissani siità, miten vaikeaa parisuhteen yllàpitàminen tuntuu olevan.Itse katson, ettà kun on ajan kanssa tottunut elàmààn mukavan ihmisen kanssa, ei siinà mitààn vaikeaa ole. Ne on ihan muut ne vaikeudet: sairaus, kòyhyys ja yleinen maailmanmeno. Miksi tehdà siità avioliitosta/ykkòssuhteesta hankalaa? Ehkà olen vain liian laiska kehitellàkseni parisuhdekriisejà.

    VastaaPoista
  104. No, Sari? Kriisi/mahdollisuus on nimenomaan sama sana - ei ees yhdyssana. Vaan sama.

    Toisaalta, onko passiivisuus pahasta? Sehän tarkoittaa, että on tyytyväinen? Tyytyy tähän...

    VastaaPoista
  105. Heh, kirjoitettuani tuon kommentin teki mieli tarkistaa tuo kiinalainen kriisi, ja wii vàittàà ettà esittàmàni nàkemys on legenda:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Chinese_word_for_%22crisis%22

    VastaaPoista
  106. Minä olen samaa mieltä kuin mikis: wikipedia on jalkojen välistä!

    VastaaPoista
  107. Anonyymi sanoo Anonyymille: helppohan sinun on sanoa kun olet mikis. Toista se (huokaus) on mulla.

    VastaaPoista
  108. Ajatelkaapa suomen sanaa "vaara".

    Toisaalta se on uhka, toisaalta kaukana siintävä havumetsän peitossa oleva mäki.

    No, tämä lienee vain sattumaa.

    VastaaPoista
  109. Tässä mielenkiintoinen ja uunituore tutkimustulos parisuhteen ongelmista - ainakin blogiemäntämme ammatti muistaen:

    "...naisista eniten pettävät tutkimuksen mukaan opettajat. Toiseksi eniten pettävät kotiäidit ja kolmanneksi eniten hoitajat. Pettäjien kärkipäätä ovat myös sihteerit ja kiinteistövälittäjät."

    "Miehistä puolestaan eniten vieraissa käyvät lääkärit, poliisit ja asianajajat. Kärkipäähän kuuluvat myös kiinteistövälittäjät ja insinöörit."

    Mainosmiehistä ei puhuta mitään, joten tähän ammattiin näköjään hakeutuvat eettisesti korkeatasoiset ihmiset... Kröhömmm.

    VastaaPoista
  110. Kyllä minä allekirjoitan tuon opettajien pettämisen - niin monet pikkujoulut olen nähnyt. Sitä kutemista ja parinvaihtoa.

    Miehistä vain jäin kummastelemaan pappien puuttumista petturilistalta. Vai oliko se vaan niin, että papit olivat muuten vaan kovia panemaan?

    Jos nyt ajatellaan tätä katolisen kirkon piirissä juuri päivänvaloon tullutta katolisten pappien hyvin laajaa pedofilia- ja hakkaamistaipumusta ja sitä, että suomalaisissa seurakunnissa on eniten kaikista työyhteisöistä työpaikkakiusaamista, uskon kenestä tahansa mitä vaan.

    VastaaPoista
  111. PS Jo opiskeluaikana kiinnitin humanistityttönä huomiota humanistityttöjen auliuteen seksuaalisilla markkinoilla. Tietäisittepä, mitä muuan Raijakin teki. Ja Marjatta. Nyt ovat lehtoreina lukiossa. Humanistithan päätyvät melkein järjestään opettajiksi.

    VastaaPoista
  112. Tapani?

    Et sitten kriitisemmin lukenut tuota tutkimusraporttia.

    Tutkimus on amerikkalainen ja tehty "netissä". Osmo Kontulan arviot tuosta tutkimuksesta olivat hyviä. Mitä ammattikuntaa eniten "panettaa" taitaa olla samanlainen myytti kuin että kaikki parturit ovat . . . tai että kaikki rakennusmiehet ovat juoppoja.

    Suomessako esim. kotiäidit olisivat ihan Marttana "donitsejaan" tarjoilemassa?

    ® Ton Tuntema

    VastaaPoista
  113. "suomalaisissa seurakunnissa on eniten kaikista työyhteisöistä työpaikkakiusaamista, uskon kenestä tahansa mitä vaan."

    Tiesitkö, että vain pieni osa seurakuntien työntekijöistä on pappeja? Seurakunnissa on lukuisien ammattien edustajia töissä.

    VastaaPoista
  114. Seurakunnnissahan on työntekijöinä haudankaivajia, lastenohjaajia, nuorisonohjaajia, diakonissoja, lähetystyöntekijöitä, emäntiä, talouspäällikköjä, kappalaisia, apupappeja ja ylipappeja ja tietenkin kanttori Piiparinen!

    Vilkaisin Terhi Moilasen opinnäytetyötä diakonia-ammattikorkeakoulusta, ja sen mukaan eniten seurakunnissa kiusaavat miespuoliset esimiehet, kuten kirkkoherrat ja talouspäälliköt.

    PS Jaa mutta jos tuo Terhi Moilanen onkin lesbofeministi Annen Moilasen pikkusisko, tutkimus tietenkin mitätöityy.

    VastaaPoista
  115. Piispan valinnasta himpusti.

    Jos media oikein ounastelen saattoi Ruokasen häviö merkitä sitä ettei "vanhaan hyvään aikaan" ole paluuta.

    Mummoni kävi kesäpaikkani aitassa kertomassa satuja ja lukemassa meille pojanmossikoille iltarukouksiaan. Tiukka nuttura niskassaan hän lopuksi toivotti hyvät yöt ja – pidetään sitten kädet peiton päällä.

    ® Ton

    VastaaPoista
  116. Suutarin lapsella ei ole kenkiä - lähimmäisenrakkauden lähettiläät (srk:n työntekijät) torailevat keskenään.

    Nuo ainakin Sarin ja Tapanin maintsemat rauhantunne ja seesteisyys ovat minunkin mielessäni parisuhdetta parhaimmillaan. Ei tarvetta törmäillä turhan päiten tai vääntää kaikkea rautalangasta - samoilla aalloilla kun ollaan, elo ja olo on kepeää ja helppoa.

    Ylös - alas -vuoristorata ei kiehdo.

    VastaaPoista
  117. Ruokanen on kyllä paljon symppiksemmän oloinen kuin voittajansa!

    VastaaPoista
  118. Mutta eikös Ruokanen nähnyt homoudessa tilan, josta ihminen tulee kouluttaa pois oikein jossain kirkon leirillä? Muistanko väärinpäin?

    Minusta on aika ahdasmielistä sielunhoitajalta tällainen kanta. Katolinen kirkkokin vilisee homopappeja ja piispoja, ja silti tätä asiaa pidetään syntinä ja sairautena laajalti kirkon piirissä.

    VastaaPoista
  119. "Et sitten kriitisemmin lukenut tuota tutkimusraporttia."

    No en, kun ei totta puhuen kiinnostanut yhtään...näin siinä vain tuon humoristisen puolen.

    Mutta toisaalta voi olla niinkin kuin Iines paljastaa, että humanistitytöt ovat antavia kuin hyvä viini.

    Eihän voi todellakaan olla sattumaa, että esim. insinöörien stereotypiat pitävät aika hyvin paikkansa... Ajan tässä takaa sitä, että tietyn tyyppiset ihmiset hakeutuvat tietyntyyppisiin ammatteihin.

    Pedofiilit papeiksi (katolisiksi), pamputtajat poliiseiksi, huitukat humanisteiksi, juopot joutomiehiksi, ketkut kauppiaksi, mulkerot mainosmaakareiksi... Lista on yhtä loputon kuin todistusvoimainenkin.

    Ruokanen on hyvä esimerkki hurskaasta uskovaisesta. Raamattua luetaan silmämuna kovana homo-kohdassa, mutta se kohta, jossa sanotaan että "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako", loikataan yli.

    VastaaPoista
  120. Pettäjätutkimuksessa on kaksi asiaa, jotka herättävät epäilyksiä: julkaisija ja tekijä. Totuusarvo lienee jossain toden ja epätoden välillä.

    Noin näppituntumalla sanoisin kuitenkin, että aktiviteettia löytyy kaikkialla, mutta toiminnassa näyttäisi pätevän Pareton sääntö : 20% ihmisistä saa aikaan 80% aktiviteeteistä!

    Ammattikunta saattaa heijastella toimintaa, esim. papit ovat pantanneet hehkuaan pyöriskeltyään hengellisessä huumassa teininä. Koko paketti purkautuu tulivuoriefektinä sitten myöhemmällä iällä surullisesti, kun etikettiä ja establismenttia ei opeteltu nuorena.

    Tieteellisen kynnyksen portaalle pötkähtää samaisen lehden ansiokas "Hölkkääjä saa enemmän"-"tutkimus".

    Ehdotankin ko. lehdelle artikkelia/tutkimusta "Kohteliaasti kysyvä saa aina".

    VastaaPoista
  121. Vai sellaisiako se Ruokanen puheleekin - jäin kiinni; en ole seurannut! :)

    Muistan miehen sympaattisuuden joistakin aiemmista yhteyksistä.

    Raamattu on siitä metka kirja, että sitä voi tulkita tasan niin kuin haluaa.

    Tänään iltapäivälehden kannessa naiseksi muuttunutta kirkkoherraa - en muista nimeä - kerrotaan tappouhatun.

    Mitä se keneltäkään on pois, jos joku kokee niin syvästi olevansa väärän sukupuolen kehossa, että keho pitää muuttaa.

    Isoja prosesseja - ei sellaisiin lähdetä kuin suuren tuskan tähden.

    VastaaPoista
  122. Minun täytyy korjata se, mitä muistan papeista.

    Siis papit todennäköisesti eivät ole millään pettäjälistalla, vaan seksuaalisesti aktiivisten listoilla, mistä osoituksena on mm. iso lapsiluku taannoin, ei enää. Tietysti asiaan on voinut vaikuttaa myös se herranlahja-ajattelu lapsista, eli ehkäisyä on pidetty syntinä, ja siis iloittelua ilman lapsentekotarkoitusta.

    Mutta tuo katolisten pappien + paavin veljen tilanne on kieltämättä arveluttava seksuaalisuuden ja ns. puhdasmaineisuuden suhteen. En nyt muista, mistä paavin veljeä syytettiin - oliko se jokin pahoinpitely?

    VastaaPoista
  123. Humanistitytöt ovat ehdottomasti huolimattomia, Tapani, jos vertaa vaikka matemaattisesti orientoituneisiin kuivakoihin naisiin.

    Lääkärisnaiset ja juristinaiset taas ovat jämptejä tätejä, kun vertaa humanistinheitukoihin. Kaikki muut ovat kilttejä perinteisiä naisia, jotka ovat kylläkin totteluherkkiä, mutta heiltä puuttuu humanistityttöjen suurpiirteinen estetismi ja lievähkö älyllisyys.

    VastaaPoista
  124. Humanistityttöjen tulee olla humaaneja!
    ---
    "Menemme eteenpäin määrätietoisesti työtä tehden ja rukoillen kirkon Herran johdatusta, jotta Hänen tahtonsa toteutuisi lopullisessa ratkaisussa." (M. Ruokanen verkkosivujensa vaalikampanjassa)

    Kiitos Herra!

    VastaaPoista
  125. Ylpeänä kannan humaaniuteni ja myönnän humanistiuteni. Joskus muinoin erotin yliopistolla vuorenvarmaan matemaatikot ja humanistit jo kaukaa. Se vaan oli omituista, että matemaatikkopojat tunsivat outoa vetoa humanistitytttöihin, jotka puolestaan juoksivat näitä karkuun.

    Papitkin ovat jotenkin humaaneja. Voisin olla hyvä ruustinna jossakin isossa pitsikoristeisessa puupappilassa leipäpapin kanssa.

    VastaaPoista
  126. Pappien himokkuuden todistaa Linnakin Pohjantähdessään.

    Kaikkihan me muistamme, millä Ellen-rouva kiristi kirkkoherra Salpakaria, että sai tämän ryöväämään Koskelalta neljä hehtaaria Jussin suosta kuokkimaa peltoa.

    Tämä tapaushan samalla sytytti punakapinan. Kuulemma.

    VastaaPoista
  127. Punaisten nousussa taisi olla vähän muutakin - tervettähän kapina noissa oloissa oli, kun omat kuokkimat vei patruuna tai pappi. Ja naisten ikiaikainen lakko-oikeus on myös asia, jota on turha kyseenalaistaa missään oloissa. Ellen-pruustinna oli topakka nainen ja siitä sulka hänen hattuunsa.

    VastaaPoista
  128. On se vaan hienoa, kun jo melkein seitsemältä aurinko paistaa täydeltä terältä!

    Täällä meillä päin on ollut tapana yhyttää sairaanhoitajia ja insinöörejä yhteisillä illanistujaisilla.

    Saunottu on (tietenkin alasti) ja kaikkea muuta. Kaikkea muuta.

    Sopiva määrä erilaista maailmankuvaa kiinnostaa ja haastaa, mutta liiallinen erilaisuus jättää kylmäksi.

    Ei ole mihin tarttua.

    VastaaPoista
  129. Ei nainen halua lakkoilla, jos hänelle annetaan ihmisen arvo.

    Jos puhutte siitä mistä luulen.

    VastaaPoista
  130. "Lisäksi ikäiseni miehet alkavat olla jo väsyneempiä kuin itse olen."


    Koska oletan tuohon toteamukseen sisältyvä myös seksuaalista vitaalisuutta osoittavan osion on allaoleva tutkimusraportti merkittävä.


    "Tutkijat arvioivat, että kolmekymppinen mies voi odottaa olevansa seksuaalisesti aktiivinen vielä 35 vuoden ajan. Naisella vuosia on vain 31."

    "55-vuotiaalla miehellä on edessään keskimäärin 15 aktiivista vuotta ja naisilla 6−10. Hyväkuntoiset ja terveet miehet pysyvät aktiivisina vielä 5−7 vuotta tätäkin pidempään, naiset 3−6 vuotta."

    "Kun tutkijat tarkastelivat vain vakituisen kumppanin kanssa eläviä, sukupuolierot hävisivät. Luultavasti osa eroista johtuukin siitä, että naiset elävät miehiä pitempään ja siten myös useampia vuosia ilman puolisoa."


    Tuota tutkimustaustaa vasten näyttäisi että biologista perusasetelmaaa ei ole "pantu" paremmaksi. Hellyys ja rakastelun emotionaalinen nautinto eivät molemminpuolisena tavoitteena ole syrjäyttäneet vieläkään "eläimellistä" viettiä.

    ® Tuntema Ton

    VastaaPoista
  131. En pidä tuota Chigagon yliopistossa tehtyä tutkimusta merkittävänä todistamaan sitä, että vanha mies on seksuaalisesti kyvykkäämpi, pystyvämpi tai nauttivampi kuin vanha nainen. Sananmuoto antaa olettaa näin.

    Tutkimus kertoo vain sen, kumpi sukupuoli saa 75 - 85-vuotiaana enemmän seksiä, mies vai nainen.

    Tutkimuksestahan kävi ilmi, että 75 - 85-vuotias nainen jää yksin, kun puoliso kuolee. Paha siinä on seksiäkään harrastaa. Ne 75-85-vuotiaat naiset taas, jotka ovat parisuhteessa, harrastavat seksiä yhtä innokkaasti kuin miehetkin:

    "Kun tutkijat tarkastelivat vain vakituisen kumppanin kanssa eläviä, sukupuolierot hävisivät. Luultavasti osa eroista johtuukin siitä, että naiset elävät miehiä pitempään ja siten myös useampia vuosia ilman puolisoa."

    On siis aika pitkälle viety johtopäätös esittää tuon perusteella yhtään mitään edessä olevista aktiivivuosista. Tilanteen kuvaaminen näin on jopa harhauttavaa. Tärkeämpää olisi pohtia ja tilastoida miehen varhaisemman kuoleman syitä. Sehän on syy siihen, että vanha nainen jää ilman seksiä.


    http://www.mtv3.fi/helmi/seksi/artikkeli.shtml/2010/03/1075167

    VastaaPoista
  132. No,

    Merkittävyyttä halusin osoittaa vain viimeisellä kappaleella.

    "Panolla".

    Muilta osin asia selittyy kuten tuossa tutkimuksessa todetaan.

    ® Ton

    VastaaPoista
  133. Tuo onkin nätisti sanottu:

    Hellyys ja rakastelun emotionaalinen nautinto eivät molemminpuolisena tavoitteena ole syrjäyttäneet vieläkään "eläimellistä" viettiä.

    Jos tämä puuttuu, voisi mielestäni olla rehellisempää onanoida yksikseen kuin käyttää toisen ruumista välineenä.

    VastaaPoista
  134. Hervoton tuo hutkimuksen toteamus, että vanhat naiset harrastavat vähemmän seksiä - ai niin juu kun moni mies on siinä vaiheessa jo vaihtanut hiippakuntaa...

    Syitä miesten alhaisempaan eliniänodotteeseen on varmasti lukuisia.

    Ruokavalio (lauantaimakkara on vihannes), alkoholi, stressi tulevat ensimmäiseksi mieleen.

    Ja se, että moni mies on huono menemään lääkärille.

    Ja se, että moni mies on huonosti perillä siitä miltä hänestä tuntuu. Jurottaa eikä pysty jakamaan sisäistä maailmaansa vaikka haluaisikin.

    Nuorempi polvi lienee vahvemmilla viimeksi mainitussa, mikä ilolla todettakoon.

    Sivuun sysätyt tunteet ovat kuin maton alle lakaistut murheet.

    Eivät hoidu itsekseen vaan ovat kuin paaluja kohti viimeisen matkan päätepysäkkiä.

    VastaaPoista
  135. Niin sanotut suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat on kasvatettu pitämään tunteet (negatiiviset) piilossa. Heidän ollessaan lapsia ei vitsan tai remmin heilutus kasvatettaessa ollut rikos, eikä lapsia koulussakaan rohkaistu puhumaan kuin kysyttäessä. Ehkä etenkin miesväen kohdalla nämä kavatustavat ovat vaikuttamassa salpana tunteiden ilmaisulle vielä nytkin, vaikka he itse eivät sitä tiedosta. Rähinäviinalla tunteet purskahtavat joskus pintaan, muutoin muhivat piilossa ja näyttäytyvät sairauksien ja masennuksen muodossa.

    VastaaPoista
  136. Noihin ei ole lisäämistä, Kuunkuiske ja Delilah, ja sama trendihän on näkyvillä muuallakin maailmassa, ainakin tuossa chigagolaistutkimuksessa ylempänä.

    Tässä rivitaloyhtiössä, jossa asun, tämä naisistuminen näkyy selkeästi. Kolmestakymmenestä asunnosta valtaosassa asuu nainen yksinään, leskenä tai eronneena. Vain yksi vanha mies asuu yksinään, ja nuoria pareja on kolmasosa, heistä vain yhdellä yksi lapsi.

    Samalla tämä asumismuoto kuvaa sitä, että lapsiperheet ainakin maaseudulla ja täällä pikkukaupunkitasolla asuvat nykyään omakotitaloissa, ja vanhemmat ihmiset, siis naiset etupäässä, yksinäistyttyään rivi- ja kerrostaloissa.

    VastaaPoista
  137. Yllättävää kyllä, naisista eniten pettävät tutkimuksen mukaan opettajat.

    VastaaPoista
  138. Me humanistitytöt olemme aina olleet pikkuisen huolimattomia, Anonyymi.

    Katsohan muuten, mitä Tapani kirjoitti tuossa vähän ylempänä 11. maaliskuuta klo 15.47, ja katso myös mitä vastasin hänelle.

    VastaaPoista
  139. Hirveän helposti tehdään yleistyksiä ja leimataan ihmisiä tietynlaisiksi. Itsekin huomaan syyllistyväni siihen aika ajoin. Julkinen sana taitaa aivopesun, ja epämääräiset "tutkimukset" julistavat jos jonkinlaisia totuuksia. Siinäpä sitten ihminen on pyörällä päästään niitä pohtiessaan.

    VastaaPoista
  140. Tiedoksi sille ystävälliselle anonyymille, joka antoi tietoa kadonneiden digikuvien löytämiseksi; SE ONNISTUI! Suurkiitos vinkistä! Juniori hankki nettiohjeessa mainitun pienen lisälaitteen kaupasta (maksoi 2,90) ja räpelsi äsken kadonneet kuvat ihmisten ilmoille! Hänkään ei löytänyt niitä normaalilla selauksella kameran kortilta, mutta jossain ne siellä kumminkin piileksivät ja sietä nyt löytyivät.

    VastaaPoista
  141. Delilah,

    niin se on, että aina kun ihmisiä tutkitaan tai käsitellään ryhmänä, löydetään haettu (lue: haluttu) ominaisuus, joka sitten saa painoarvoa tutkijan tulkinnan mukaan. Näin ollen humanistitytöistä ja opettajista voidaan löytää runsain mitoin muitakin ominaisuuksia kuin pettämisalttius.

    Itse mietin, että ns. pettämisalttius voi symboloida yleistä anteliaisuutta ja lämminsydämisyyttä, jota kasvattajilla on kaiketi hyvä olla. Sen sijaan pihtaaminen voisi taas olla osoitus empatiakyvyn puutteesta ja sellaisesta tunteiden hallinnasta, joka menee jo kontrolloinnin puolelle. - Toisaalta on niinkin, että yleinen anteliaisuus voi olla valtakeino ja pihtaaminen sitten taas rehellisyyttä olla käyttämättä seksuaalista valtaa. Vaikeaa!

    PS Tuo kuvien palauttaminen on hyvä tietää. Minäkin panin ohjelman muistiin, jos sattuu eteen.

    VastaaPoista
  142. "Tiedoksi sille ystävälliselle anonyymille, joka antoi tietoa kadonneiden digikuvien löytämiseksi; SE ONNISTUI! Suurkiitos vinkistä!"

    Täällähän sensuroidaan hyödylliset neuvot ja ohjeet, mikä on hämmästyttävää haitantekoa lähimmäisille.

    Hyvä, että ehdit poimia ohjeet ja sait avun.

    VastaaPoista
  143. Parisuhteessa myös pihtaamisella voi käyttää seksuaalista valtaa. Molemmat. Anteliaan persoonan kohdalla voi joskus olla se ja sama antaako vai ei kun ei se kuitenkaan tunnu miltään.

    Loputonta lauseitten ja käsitysten kääntelyä.

    Enkä tarkoita laasasten lobbaamia käsitteitä seks.vallasta. Nehän nojaavat vallan ja mammonan lihamarkkinoihin ja toisaalta ihan vain siksikin alulle pantuja, että joku pääsee naamansa lööppehin näyttämään.

    Pettämistä taasen ei sivilisaatio, kirkko eivätkä lait ja asetukset saa koskaa kuriin. Niillä "markkinoilla" puhuvat luonnonvoimat.

    Ehkä meidän "kokeneimpien" kohdalla näistä asioista jantteleminen on turhaa?

    Ihan 2-mielisexi witsiksi käypi wikisitaatti Hybridi-selityksestä irtileikattuna: "Yleensä hybridit eivät kykene samaan elinkelpoista jälkeläistä, tosin muuli on joskus saanutkin." Heh

    VastaaPoista
  144. Anonyymi,

    kommentti poistetaan vain, jos se on Japen kirjoittama. Hänellä on itseaiheutettu bänni tähän blogiin, josta hän voi syyttää vain itseään.
    Lohduksi voin kertoa, että googlaamalla löytyy ohje kaikkiin valokuvausalankin pulmatilanteisiin.

    PS kannattaa lukea muuten Helsingin Sanomien tänäiseltä Mielipidepalstalta erään nimettömänä kirjoittavan maahanmuuttoa tutkivan asiantuntijan kirjoitus.

    Hän ja koko hänen perheensä on joutunut salaamaan perheen puhelinnumerot, tulemiset ja menemiset (lasten Facebook), koska maahanmuuttovastaisten aggressiivinen herjaus ja uhkaamiset ovat valtaisia ja haittaavat kaikkea virtuaaliviestintää, jota perhe käy.

    Tässä on jotain samaa, jota koin bännätyn taholta. En siis sensuroi ainuttakaan räväkkääkään viestiä enkä pane ketään boikottiin erimielisyyksien takia - ne ovat erityisen toivottavia - vaan ainostaan blogiani sabotoivan aggressiivisen viestinnän vuoksi.

    VastaaPoista
  145. Valtsukka,

    sanoit helmen: Anteliaan persoonan kohdalla voi joskus olla se ja sama antaako vai ei kun ei se kuitenkaan tunnu miltään.

    Leppäsen Alma tulee mieleen, ja se että Almasta taisi olla se sama, mitä ja millainen häneen tulee.

    Luulisi melkein, että jos nainen on herkkä nauttimaan, hän ei olisi niin höveli. Miehet tuntuvat taas luulevan, että höveliys on merkki tavallista suremmasta nautintakyvystä. Hassua, miten tietämättömiä joskus ollaankaan.

    VastaaPoista
  146. Tarkoitat Aunea?

    Jaaha... luuleekohan miehet todella vai luulevatkohan naiset miesten luulevan?

    En ole lukenut vielä Hesaria, mutta näissä aggressioissa taitaa olla takana se, ettei uskonsodissa herrasmiesasenteella pärjää. Mallia otetaan äärimuslimeilta?

    Kuulin Hesarissa olleen myös sellaisen tiedon, että näitä maahanmuuttovastaisia olisi jo 60 % kansasta.

    Tai vasta?

    VastaaPoista
  147. Almalla tarkoitan aivan suvereenisti Aunea, Tapani. Täällä paikkakunnalla vaikutti lapsuudessani Leppäsen Alma, kenkäkauppias, josta yhteydestä nimi varmaan tupsahti alitajuntaani.

    Tuosssa mainitsemassani maahanmuuttoasiantuntijan ("Hiljaiseksi herjattu") kirjoituksessa Hesarissa ei siis valiteltu mistään uskonsodista eikä herrasmiestyylin unohtamisesta, vaan anonyymien harjoittamasta nimeltä tunnetun henkilön herjauksesta internetissä. Henkilö on monikulttuurisuuskysymysten koulutuksen saanut asiantuntija, joka työskentelee näissä tehtävissä. Nimettömät henkilöt ovat herjanneet häntä internetissä valokuvan ja henkilötietojen kanssa. Poliisi kieltätyy rikostutkinnasta prosessin kalleuteen vedoten. Henkilö perheineen kertoo elävänsä kuin lainsuojaton: välttelevänsä kameroita, perheen kaikki puhelinnumerot on muutettu salaisiksi jne. Lapset kärsivät uhasta ja herjoista eivätkä voi esim. Facebookissa kertoa vapaasti tekemisistään.

    Tuo Hesarin tutkimuskaan, johon viittaat, ei taida tarkoittaa sitä, että 60 prosenttia kansasta on maahanmuuttoa vastaan, vaan se kertoo vain sen, että 60 prosenttia kyselyyn vastaajista ei kannata maahanmuuton lisäämistä. Näin minä ainakin luin nuo rivit.

    VastaaPoista
  148. Eilisen (su) Hesarissa kirjoitti Veronika Honkasalo "Maahanmuuttoa tutkivat eivät enää halua esiintyä julkisuudessa" -otsikolla johon kirjoitukseen sitten tämä Iineksen mainitsema tämän pv:n kirjoitus toi vahvistusta.

    Anonyymeille herjaajille, niille, joilla on päämääränä vain jonkun yksilön nujertaminen, tulee aina olla ankara koska se ei kuulu demokratiaan. Demokratiaan kuuluu, että saa omalla nimellään, ja jos tahtoo, kuvallaankin sanoa asiansa kuten ajattelee. Keskustelu avautuu vasta tätä kautta.

    Elämmekö siis demokratiassa? Annammeko 530 anonyymin tuhota 5 339 870 kansalaisen mielipiteenvapauden? Ja vaikka näistä anonyymeistä 500 tuleekin pelkästään Helsingistä, onko se oikein, että nämä selkärangattomat pilaavat 583 549 asukkaan pääkaupungin maineen?

    Loput 30 ovatkin sitten Turusta ja Tampereelta.

    VastaaPoista
  149. Ymmärrän hyvin Veronika Honkasalon väitteen, että maahanmuuttoa tutkivat eivät halua enää esiintyä omilla nimillään, koska anonyymien harjoittama aggressiivinen herjaaminen on niin voimakasta.

    Juuri tätä samaa vihamielisyyttä olen koettanut kuvata blogikirjoituksessani Pedon merkki. Tästä myös Akuliina Saarikoski puhui. Mutta siis - näistähän ei saa Suomessa puhua, vaan pitää vaieta. Moni on siis hiljaiseksi herjattu. Itsekin olen menettänyt halun kirjoittaa ajankohtaisista aiheista. Samoin kaikesta muustakin, oikeastaan.

    On niin paljon ihmisiä, jotka muutenkin tietävät kaiken paremmin. Sen, miten asioihin tulee suhtautua.

    Tuntee itsensä ihan runoilija Anna Ahmatovaksi, jolla on jäljellä kenkien kokoinen aidattu alue, jolla suu muovaa sanoja, äänetikin.

    VastaaPoista
  150. Olisihan se ihme, jos netissä ei kiusattaisi, kun kaikkialla muuallakin kiusataan - töissä, koulussa, kotona, matkoilla, armeijassa.

    En vähättele tätäkään ongelmaa. Silti huomautan, ettei nimellä esiintyminen aina ole mahdollista, tai ainakaan viisasta. Siksihän lehdistöllä on oikein laissa mainittu lähdesuoja. Muuten moni väärinkäyttö jäisi piiloon.

    Kansalaisrohkeus on jalo piirre ihmisessä. Mutta ei kaikilta voi vaatia samaa rohkeutta. Joillakin on rohkeutta vastata puheistaan teloituskomppanian edessä, kun sen sijaan suurimmalla osalla meistä ei ole rohkeutta kieltyätyä osallistumasta edes teloitusosastoon.

    Olen ennenkin sanonut, että sodat ja sodalla uhkailu loppuisi siihen paikkaan, kun ihmiset kieltäytyisivät tappamasta toisiaan.

    Sehän olisi helppoa. Miksemme kieltäydy?

    VastaaPoista
  151. Teinkin tuosta edellisestä kommentista uuden kirjoituksen.

    Tapani, ei kai sitä ihmetellä, että internetissä kiusataan, vaan lähinnä on kai kyse kasvottomuudesta, jolla herjaajat esiintyvät. Nettikiusaaminen on siis luoteeltaan monin verroin pahempaa, koska siltä ei voi mitenkään suojautua, kuten reaalissa. Poliisi ei siis edes tutki kaikkia nettirikosilmoituksia.

    Pst. tästä aiheesta, jos vaan hinkua on, voisi jatkaa uudessa keskustelussa.

    VastaaPoista
  152. Yllättävää kyllä, naisista eniten pettävät tutkimuksen mukaan opettajat.

    Tämä tässä onkin huolestuttavaa. Opettajista, ja opettajiksi pyrkivistä, valtaosa on naisia. Siksi - ja jo lasten turvallisuuden kannalta - tulisi hyvin tarkkaan seuloa opettajiksi pyrkivät naiset ja selvittää heidän moraalipohja, joka tuntuu olevan rapautunut pahasti. Lisäksi tätä moraalin pitävyyttä tulee valvoa säännöllisesti ja myös pistokokein.

    Voimmeko sallia moraaliltaan löyhän kansankynttilän toimia pilttiemme ohjaajina ja opettajina? Miten sellainen naisopettaja, jolla omat arvot ja moraali on hapertunut, voisi toimia menestyksellä lasten ja nuorten opettajana ja kasvattajana?

    Jos ei ole ymmärrystä - holttia ja malttia - pidättäytyä siitä aidan vihreämmällä puolella olevasta herkusta, niin silloin ei ole sopiva tehtävään, jossa korkea moraali on ehdoton edellytys tehtävän menestykselliselle suorittamiselle.

    VastaaPoista
  153. Lämminsydäminen ja antelias opettaja on lapselle parempi kuin piinkova pihtari.

    VastaaPoista
  154. Hui kauhia hirveetä - opettajat pettävät.

    Vanhemmat opettakoot moraalin lapsilleen, se(kään) sarka ei ole ulkoistettavissa.

    Heti potku persuksiin kaikille pettäville lääkäreille ja sairaanhoitajille. Viis siitä, että potilaat jäävät hoidotta.

    VastaaPoista
  155. "antelias opettaja on lapselle parempi"

    Juuri tällaisilta moraalittomilta naisopettajilta pitäisi estää ammatin harjoittaminen. Näpit irti lapsista!

    VastaaPoista
  156. No ei tullut mieleenikään tuo mikä sinulla ilmeisesti tuli.

    Tämä oli leikkimielinen heitto, ja taka-ajatuksena se, että anteliaan ihmisen luonne on ystävällisempi kuin nuukan ihmisen.

    Mutta eihän se oikeasti niin mene. Nuukakin ihminen voi olla lapsille hyvä ja antelias ihminen voi olla lapselle tunneilmaisussa kitsas.

    VastaaPoista
  157. Kuka alkaa tekemään "leikkimielisiä heittoja" vakavasta asiasta? Missä tuossa on tilaa huumorille?

    Ei henkilö, joka haluaa itsensä otettavan asiallisena ja vakavasti otettavana keskustelijana, lähde leikkimään tavalla, jolla tässä nyt on tehty.

    VastaaPoista
  158. Se oli leikkimielisesti ilmaistu, mutta eihän asia siitä muutu, sillä voin sanoa vakavasti, että pidän suurpiirteistä ja anteliasta ihmistä sopivampana kasvatustehtäviin kuin nuukaa ja pikkutarkkaa.

    Tuo anteliaisuus-sanan kaksimielisyys oli se, jolla tässä nyt leikittiin. En väitä, että heittoni oli tyylikäs, mutta en pyrikään täydellisyyteen.

    VastaaPoista
  159. PS En lisäksi edellytä opettajalta ns. nuhteettomuutta, vaan pidän erehtyväistä ja "viallista" ihmistä parempana opettajana kuin erehtymätöntä.

    VastaaPoista
  160. Ihminen on erehtyväinen ja inhimillinen.

    Täydellinen on - omasta mielestään - vain narsisti tai ihminen, joka typistää maailman hyvin kapeaksi, luuppinnsa sopivaksi.

    Siis tylsimys.

    VastaaPoista
  161. Niin onkin, Kuunkuiske, ja juuri siksi erehtymätön ja tarkka ihminen on pelottava, epäinhimillinen, jotakin peittelevä, epärehellinen ja vaikka mitä

    VastaaPoista
  162. Se oli leikkimielinen heitto.

    Minä tiedän. Toinhan itse pettäjäopettajatarten asian esille ja Iines vastasi siihen heitolla, jonka tulkitsin elämänkokemukseni perusteella oitis leikkimieliseksi.

    Iloista antajaa jumala rakastaa.

    VastaaPoista
  163. jonka tulkitsin elämänkokemukseni perusteella oitis leikkimieliseksi.

    Tämä on julkinen foorumi. Se, miten sinä tulkitset asiat, ei automaattisesti päde muihin. Sana luetaan niin kuin se kirjoitetaan. Nyanssit ja ilmeet eivät blogeissa välity. Tämän pitäisi esim. päteville äidinkielen opettajille olla selvää.

    VastaaPoista
  164. Anonyymi,

    tuo oli Tapanin tekstiä, ei minun.

    Erehdyt luetun ymmärtämisestä. Valtaosa ihmisistä ymmärtää leikkiä.

    Teksti on oikeastaan hyvin harvoin yks yhteen sanojen merkityksen kanssa, ainakaan niillä, jotka käyttävät kieltä rikkaasti.

    Valtaosa merkityksistä syntyy lukijan kokemuksesta, eikä teoksella tai tekstillä voi sanoa olevan yhtä ainoaa merkitystä. - Kokenut äidinkielen opettaja tietää tämän ehkä sinua paremmin.

    VastaaPoista
  165. Paino sanalla ehkä.

    Kuka tahansa, oli opettaja tai ei, tietää, että ilmeet, nyanssit tai äänenpainot ei välity blogeissa. Tähän ei tarvita äidinkielenopettajaa, mutta heidänkin pitäisi tämä tiedostaa. Jos teksti on monitulkintainen, on se huonosti laadittu.

    VastaaPoista
  166. Ettei tuo viimeaikainen pilkunnussija olisi Jape?

    Joka tapauksessa ihminen, jolle elämän monimuotoisuus ei ole auennut.
    Yksioikoinen kuin lapsi.

    VastaaPoista
  167. Tottakai äidinkielenopettaja tietää, että nonverbaali viestintä välittyy vain puheviestinnässä.

    Kieltä taitava laatiikin tekstistään rikkaan ja halutessaan leikittelevän, koska hän arvostaa lukijaa niin paljon, että luottaa tämän älyyn ja taitoon lukea tekstejä ja sallii kunkin tajuta sen omalla tavallaan. Ainahan on joukossa joku, joka ei tajua kuin yhdellä tasolla - mutta se on tämän puisevan tyypin ongelma. Ei kaikkia tekstejä tarvitse laatia tieteellisen tarkalla selkokielellä, etenkään omassa blogissa, jossa ei aja asioita veri päässä tosikkona. Tekstin konteksti ja tavoite määräävät yhdessä tekstilajin tyylin. Blogeissa tyyli on bloginhaltijan mukainen, joten ei ole olemassa vain yhtä tapaa kirjoittaa.

    Jos ette ole Japeja, olkaa kilttejä, ja valitkaa nimimerkki kohdasta Nimi/Url-osoite.

    VastaaPoista