14.4.2010

Kevätpäiväkirja 4. - 5. sivu

13.4. Kävin kesämaisemisssa mökillä. Oli se tallella, ja ihan samassa kunnossa, johon sen syksyllä jätin. Katto ei ollut romahtanut lumen painosta, kuten ensin pelkäsin, eikä kosteusvaurioita näkynyt. Sitä en tosin muista, mihin olen piilottanut saunamökin avaimen, kun se ei ollut ompelulippaassa, jota kukaan ei koskaan käytä. Luulin, että panin sen sinne lokakuussa. Vara-avain löytyi lipaston laatikon päällyspaperin alta, mutta ei varsinaista avainta, ja asia kiusaa minua.

Tytär kertoi, että hänellä on uuden jakson opetusryhmissä 36 oppilastakin. Näin lukioissa nykyään opiskellaan, samoin kuin suurten ikäluokkien aikana. Yksi ryhmä oli vain pulissut, ja joukossa oli ollut joku perijätär, joka oli vänissyt koko ajan ja pyytänyt lopettamaan tunnin aikaisin, eikä hänellä ollut edes oppikirjaa. On mielenkiintoista, että oppilaiden aktivoinnissa on menty sen rajan yli, että luokan pulinaa pidetään normaalina taustahälynä, ja hiljaisuus on tuntematon käsite, vaikka se on usein oppilaiden oma toivekin: saada kuulla rauhassa ja ajatella rauhassa. Oppilaille soitetaan jopa taustamuzakia, jotta heidän ei tarvitsisi ahdistua hiljaisuudesta. Asia on sikälikin hassu ja jollakin tapaa vino, että ei ole olemassa aikuisten luentoa tai muuta konferenssia, palaveria, jossa ei oltaisi pääpiirteittäin hiljaa kuuntelemisen ja kuulemisen vuoksi. Lapsia ja nuoria ei saa edes pyytää olemaan hiljaa. Se on latistamista ja tukahduttamista, että kuuntelisi muita kuin itseään tai muzakia.

14.4. Tulomatkalla mökiltä ostin eilen valmiin ruokapakkauksen ja Ilta-Sanomat. Söin siinä sitten lehden kanssa ja minua liikutti joku Christian, joka oli hävinnyt paikkansa laulukilpailussa, jonka nimeä en jaksa tarkistaa. Hän oli hävinnyt paikan, koska oli netti-ivakirjoitusten lyömä ja hänestä oli voima ja ilo pois. Samaten juontaja Janne Kataja on masentunut nettivihasta, joka kohdistuu häneen. Eritoten lihavaksi haukkuminen surettaa, koska Kataja tuntee olevansa vain tavallinen hyväntahtoinen pullukka, joka ei halua kenellekään pahaa. Masennus heijastuu sitten myös lähipiiriin.

Ivaa on myös useissa blogeissa, joissa se monesti tosin on vain iloista leikkiä, kirjallisen lahjakkuuden osoitus, ja lajiltaan satiiria. Satiiria annetaan yleensä silloin, kun itse ollaan lahjakkaampia kuin kohde. Usein varmaan ollaankin, että paha mennä sanomaan mitään. Näin linkin kirjailijakin, joka taannoin itki kikkelinsä yksinäisyyttä, antaa nyt roimasti takaisin vitsiksi kokemilleen bloggaajille, varmaan vielä napakammin, millä naiset ovat hänelle pakkeja jaelleet. Tuskin naiset ovat sanoneet kirjailijalle, silloin vielä vissiin tulevalle, että kikkelisi koko vastaa lapsen tasoa, tai muuta satiirista ilkkua, joka on siis kivaa.

Ja onhan se kai niin, että ei ole asiaa tai alueita elämässä, joita ei saa ivata, jos kerran osaa ja on itse ylempänä, näkee alemman tason absurdiuden. Mikäs siinä on sanoessa. Tämä taidokas kirjallinen satiiri opetettakoon nyt kunnolla lapsillekin koulussa, että pärjäävät ja oppivat kontrolloimaan ja jäsentämään, kenties jopa hallitsemaan maailmaa, tätä kaaosta. Jää sitten typerä nettipöljyys pois, kun osataan kunnolla täsmäiskeä ja ollaan ikään kuin tasavertaisia tässä maailman paremmaksi tekemisessä. Sieltähän se kauneus paljastuu, rienan ja väkivallan alta. Mutta odotellessa on kiva vähän piehtaroida pintaliejussa.

Sain muuten kortin Vietnamista, siltä ystävältäni, jonka kanssa minun piti mennä syksyllä kaamoskuukausiksi jonnekin vuokraamaamme taloon, Sisiliaan tai kenties Kreikkaan kirjoittelemaan ja kuvaamaan. Ystävähän löysikin sitten nettideittimiehen, jonka kanssa nyt reissaa ympäri maailmaa. Marraskuussa tuli kortti Kuubasta, ja nyt he ovat jokiristeilyllä Kambodzassa ja Vietnamissa. Toisaalta tämä on se ystävä, joka sanoi minulle kuvatessani viime vuonna kevään ensimmäistä nokkosperhosta, että etkös sinä kuvannut sen jo viime vuonna. Olisinko kestänyt lisää tuollaisia banaaleja kysymyksiä, joita ystävälläni oli taipumus esittää?

Vaan on se jotenkin usein sama kuvio. Kun nainen löytää itselleen miehen, naisystävä joutaa jäädä. Välillä teen kuolemansynnin ja toivon, että tilanne kääntyisi niin päin, että minä löytäisinkin miehen jolle omistautuisin kokonaan, ja ystävä jäisi yksin, oikein pahasti yksin. Löyhiä ovat naisten väliset ystävyydet, kun tantereelle astuu uros. Meilläkin on mökit vierekkäin, ollut vissiin elämämme ajan. Nyt en tiedä, mitä naapurimökissä tapahtuu, vaan ei kai minun tarvitsekaan.

(Maalaus Marc Chagall)

93 kommenttia:

  1. Korkkaanpa kommenttilootan ennen kuin kadut ja poistat koko jutun.

    Minäkin olen menossa ylihuomenna mökille ja ajattelin jäädä jopa yöksi ja laittaa mökin ihan kesäkuntoon.

    Jos järvessä on vielä jäät, niin menenkin saunan jälkeen yöllä pyöriskelemään alasti jäälle. Pimeässä tähtikirkkaassa yössä ei ole koolla väliä - eipä ole kukaan kommentoimassakaan.

    VastaaPoista
  2. Satiiri ei ole muiden yläpuolelle asettumista, vaan kykyä nähdä maailma inhorealistisesti ja nauraa sille.

    Janne Katajan ja kaikkien muiden asettumista siihen vähäosaisen ja halveksitun osaan hieman hämmästelen. Mieshän on pärjännyt loistavasti huomioon ottaen ilmeisen lahjattomuuden näkyvässä toiminnassaan.

    Saunamökin avain löytyy sen oven eteen jääneen maton alta, tai ainakin kiven alta siitä vierestä.

    VastaaPoista
  3. On järvissä vielä jäät, Tapani, ainakin minun matkallani järvet olivat reitin varrella jäässä, vain rannoilta sulat. Erikoisesti Köyliönjärvi (Lalli) ja Säkylän Pyhäjärvi (muikut, nam) olivat paksussa jäässä. Meri vasta jäässä olikin. Suositan siis jäällä pyöriskelyä, kivasti kutittavaa sohjoa siinä pinnassa voi olla.

    Mökillä oli senpäiväinen lintujen sirkutus!

    VastaaPoista
  4. Riku,

    räjäytit pajatson. Oikea satiiri ei olekaan yläpuolelelle asettuvaa toisten pilkkailua. Satiirissa on purevuuden ohella aistittavissa parodinen tai humoristinen osuus. Jos tuo puuttuu, kyseessä taitaa olla jokin muu kirjoittamisen laji?

    Saunamökin avain voi muuten olla suolasalkkarissa. Kun vain muistaisi, mihin sen suolasalkkarin piilotin.

    VastaaPoista
  5. Yksinäisen kikkelin olisi kannattanut kirjautua Facebookin, josta ystäviä löytyy, ja kysyä esim. erilaisilta julkuilta: "ooks sä mun kaa?"

    Ruben S joskus aikanaan vitsaili kuuluvansa pienisellaisten kerhoon, vaikka kaupungilla kerrottiin varmana tietona sen olevan yli kaksi senttiä. Tuo, jos mikä osoittaa todellista satiirikon luonnetta.

    Aika taitaa jo sinunkin,Iines, muistosi kullata. Ei kai niitä oppilaita muunlaisia ole kuin karseita kakaroita ja hirveitä hikipinkoja?

    VastaaPoista
  6. Minunkin mieleni tekevi... mennä mökille, mutta tiellä on lunta ja jos ei ole, on kelirikko eikä sinne pääse lainkaan. Paitsi jos menee pyörällä ja kävelee loppumatkan. Kotoa on matkaa tasan 100 km ja sopiva päivämatka näin alkukevään ajeluihin.

    Poron kusema ja kikkelin pituus ovat yhtä häälyväisiä mittoja. Ero on vain siinä, että poro ei ole moinaankaan vaikka sen kuseman lyhyydestä sitä toruttaisiin.

    Kouluopetuksen suuntaus on edelleen, että mitä suurempia kouluja ja opetettavien ryhmiä sitä parempi -vaikka asiantuntijat, -tutkijat psykologit ja maalaisjärjet sanoisivat mitä.

    Vitutuksesta kalpeana puristelin itseäni kun kuulin 110 vuotta toimineen opettajankoulutusyksikön ja sen alaisuudessa toimineen ala-asteen lakkauttamisesta 1,5 miljoonan euron vuosittaisen budjettivajeen vuoksi. Vanhin poikani on toisella luokalla siellä ja ei ole ollut kuin hyvää sanottavaa kaikesta siellä.

    Jos minulta nyt kysytään, miksi olen vihainen niin siksi juuri, mutta kenelle vihani osoittaisin? Poliitikoillepa tietenkin, ja Oulun Yliopiston taloudesta vastaavien tunaroinnille.

    Tämän verran perusteltua vihaa minunkin kynästäni, nimellä. Sorry.

    VastaaPoista
  7. Kajaanin Seminaarin lakkautus minuakin korpee. Olen sentään siellä minäkin aika usein riiuualla pistäytynyt.

    Mutta Valto - jos porenkusema on liian pitkä, poro voi joutua kusiumpeen. No, tottunut poromies ei ole siitä moksiskaan, vaan hoitaa hädän imemällä.

    Poromiehen ohje (keksin juuri): pure tai ime, mutta älä lutkuta.

    Aika huono, mutta sopisi sentään nettikirjoittamisen ohjeeksi?

    VastaaPoista
  8. Minun piti tässä välissä kirjoittaa oma postaus Kajaanin Seminaarin lakkautuksesta. Lie vaikka "vihakirjoitus", en osaa sitä itse nyt analysoida.

    Olen monta koulua elämäni aikana nähnyt ja kuullut lakkautettavan, ja ymmärrän, että realiteetit ovat ne, jotka niitä päätöksiä sanelevat.

    Tämä Kajaanin tapauksen perustelut olivat tosi hatarat sillä "kahden kerroksen" oppilaita olisi kyllä riittänyt eteenkin päin toisetkin 110 vuotta. Rahaakin olisi varmasti jostain löytynyt, ei niin suuren koulun budjetissa kahden tai kolmenkaan miljoonan vaje ole yhtään mitään!

    Mutta itse Kajaanin päättäjätkin ovat semmoista lössykkäporukkaa, ettei ne osaa yhtään mitään muuta kuin myönnytellä kun jostain muualta tulee joku potsokas ja sanoo, että näin teidän on tehtävä.

    Anteeksi Iiines, kun nyt rynnittiin tänne Kainuuseen palstaltasi. Mutta onhan sinulle nämä kouluasiat läheisiä, eiköstä vaikka?

    VastaaPoista
  9. Hirveitä hikipinkoja oli vähemmän, Riku, onneksi, sillä sellaiset tapaukset ovat opettajalle hieman tylsiä. Pitää itsekin olla siististi, kun oppilas nipottaa.

    Luulen että olen ollut tyypillinen naisopettaja: tykkäsin velmuista ja syrjäytymisuhan alla olevista riemuleista, jotka olivat useimmiten poikia. Ne toivat elämää luokkaan, sillä useimmat riemulit ovat ihan vekkuleita ihmisiä, ja syrjäytymisuhan alla olevilla oli monesti paljon asiaa, kun pani niitä vaikka debatteihin keskustelemaan tai näytelmään Romeoksi.

    VastaaPoista
  10. Valto,

    Kajaanin Seminaarin lakkautus on minustakin karmea asia, sillä minusta oppilaitos oli verevä ja toimiva, eikä sillä ollut lukemani mukaan varsinaisia uhkia. Lisäksi seminaarin sijainti keskellä Suomea olisi ollut maaseudun opiskelijoille ihanteellinen. Kovin tarkkaan en kyllä ole perillä asian yksityiskohdista - luen kohta sinun kirjoituksesi, mutta tähänastiset tiedot eivät vakuuta lopettamisen tarpeellisuudesta - aivan samoin kuin eivät vakuuttaneet Heinolan reumasairaalankaan lopettamisesta.

    Minullakin on muuten mökille tuo 100 kilmometriä. Taittuu runsaassa tunnissa. Pyörää en ole kokeillut, mutta minun isänihän pyöräili sinne joskus muinoin, kun oli ryypännyt bussirahansa ja ikävä perheen luo yllätti.

    PS Minä aina unohdan, että Tapaninkin juuret taisivat olla Kajaanin seuduilla.

    VastaaPoista
  11. Pohjanmaalta kotoisin, mutta kainuulaisessa kaivoskylässä kasvanut, Kajaanin Lyseota käynyt, korpien kuiskintaan ja jylhien järvien loiskintaan sielunsa unhoittanut.

    Mutta mökithän meillä on aika liki, Torronsuon molemmin puolin?

    VastaaPoista
  12. Tapani, Torronsuolle on tästä talvikodista matkaa nopea suhaus autolla, alle tunti.

    Mutta mökki sitten, se on toiseen suuntaan meren rannalla, Vakka-Suomen mailla. Olen vannoutunut merifani, sillä eihän samea ja liikkumaton järvi ole mitään verrattuna eläväiseen vihreään mereen!

    VastaaPoista
  13. nainen on naiselle susi14 huhtikuuta, 2010 18:59

    Naiset tarvitsevat toisiaan vain kilpailuun miehistä. He pynttäytyvät vain toisia naisia varten karkottaakseen muut naaraat. Kun mies on verkossa, ystävät saavat jäädä koska he ovat pahoja kilpailijoita. Älä siis ihmettele ettei sinua näytetä uudelle miehelle. Kun saalis varmistuu ja suhde normalistuu, pääset taas suosioon.
    Nainen on naiselle susi ja keskinäinen kateus aiheuttaa selkään puukottamista enemmän kuin miehillä, jotka eivät ole yhtä kieroja. Naisen on aina ollut helppo tulla toimeen miesten kanssa mutta vaikea naisten.

    VastaaPoista
  14. Nainen on naiselle susi,

    no ei asia minulle enää ole oikeastaan edes ajankohtainen, kunhan vain tuo Vietnamin-kortti palautti pettymyksen mieleen. Odotin aika paljon tuolta matkalta, joka meidän piti tehdä. Toisaalta tajuan nyt, että tahdon jotenkin irti hänestäkin, sillä hän on kovin latistava ihminen, ollut aina. Kun sanon jotain, hän sanoo heti jotain, joka kumoaa sanomiseni.

    Parasta olisi lähteä yksin johonkin asumaan vähäksi aikaa, aivan uusiin ympyröihin. Pitäisi vaan olla hurjasti rohkeutta lähteä puhevammaisena jonnekin Kreikan tai Italian maaseudulle, kuten haaveilen. Voisin kyllä asua myös jossain itäblokin maassa tai saaressa, jossa on toimivat tietoliikenneyhteydet.

    Minä ystävystyn paremmin miesten kuin naisten kanssa, mutta en nyt tuota susijuttua allekirjoittaisi. On vain omaa taitamattomuuttani, etten pääse kiinni naisten maailmaan.

    VastaaPoista
  15. Schrödingerin kissa, joka saa kiinni omasta hännästään: se on elävän elämän satiiria ja pitää olla tosi, tosi pitkä.

    Pystysuoraan, ortogonaalisesti kohti painovoimaa.

    VastaaPoista
  16. Fyysikot ovat pahoja ihmisiä, HG, kun kiusasivat Schrödingerin kissaa, tuota Erwinin rakasta lemmikkiä.

    Ja eikös se niin mene, että kukaan ei ole vielä päässyt täyteen selvyyteen siitä, mitä Schrödinger horinallaan tarkoitti?

    VastaaPoista
  17. Tuo "nainen on naiselle susi" on saman luokan hapatusta kuin vaikkapa "miehet ovat sikoja" tai "mustat ovat tyhmiä".

    Nonsense.

    Miesten kanssa on vielä helpompi tulla juttuun kuin naisten kanssa, myönnetään.

    Mutta ovat naisetkin ihania - ainakin ne, keitä tunnen!

    VastaaPoista
  18. Yksi hyvä naisystävä minulla on, ja tarkoitan siis oikein hyvä ja rakas. Luotan häneen kaikessa ja hän voi luottaa minuun, tiedämme toisemme.

    Lasken naisystäviksi nykyisin myös siskon ja tyttären, jotka eivät ole susia. Ainakin on vaikea kuvitella, että he muuttuisivat niin paljon edes kilpailutilanteessa miehestä. Tosin sisko soitti kerran miehensä rakastajatterelle ja kysyi, miksi tämä nai hänen aviomiestään, kun häneltä edellytetään uskollisuutta. Rakastajatar jäi sitten, onneksi siskolle. Tai en minä oliko onni. Voiko pettävä mies koskaan olla onni?

    VastaaPoista
  19. Niin, naisten kanssa on mukavaa tulla (tai mennä) toimeen vaikka poikkeuksiakin on.

    Mistähän syystä vaimojen kanssa ei aina yhtä ryhdikkäästi suju vaikka varmuudella hekin ovat, ainakin minulla, olleet naisia?

    Varmaan oma vika, tai sitten tämä arjen perkele joka on välillä yhtä hemmettiä...

    Kun vaimoni syyttää minua jostain asiasta, haluan kyllä katsoa peiliin, mutta tekee mieli tiuskaista sitä ennen, että entäs ittelläs ja sitten on täysi sota käynnissä... ja sama prosessi toisin päin.

    Ja minua kun hatuttaa pikkuasioista riitely, mutta niistä suurimmat kuitenkin käydään. Isojen edessä möllötetään sitten suut auki mykkinä.

    Laitoin eilisiltaisenkin riidan sananvaihdon tuoreeltaan muistiin niin rehellisesti kuin kykenin, ja kun sen luin aamulla, en voi käsittää, kuinka suureksi riidanaihe paisui muutaman minuutin mittaisesta alkudialogissa. Eikä siitä käy edes ilmi, kenen on suurin vastuu, että riita syttyi.

    Ja loppuhan oli sitten vain yhtä jankkausta kun kumpikaan ei tuskaltaan, vihaltaan tai voimattomuuden tunteeltaan enää järjen sanaa suustaan saanut.

    Sitten kun ajattelee, että kuinka valtavan suuri vastuu meilläkin on yksistään lapsista, niin tuska siitä, ettei kykene etukäteen jo estämään jopa samoista aiheista syttyviä riitoja, on aika tavalla musertava.

    Ne ovat muuten rumia asioita joita aviopuolisot oikeasti toisilleen riidan aikana sanovat.., uskomattoman rumia. Ei niitä muistiin pitäisi kirjoittaa!

    VastaaPoista
  20. Muistan hyvin tuon pikkuasioista sanomisen avioliitossa, Valto.
    Minä vahdin kuin haukka omaa työreviiriäni ja laskin kotitöitä, että tekeekö mies varmaan oman osansa.

    Tekihän se ressukka, huomaan nyt jälkikäteen. Se oli lapsen kanssa varmaan yhtä paljon kuin minä, se tiskasi, kävi kaupassa ja käynnisti pesukoneen, mutta monet asiat kyllä vasta sanomisen jälkeen. Lapsen kanssa se oli pyytämättä, ulkoili paljon, vei lasta joka paikkaan ja luki tälle kaikkia juttuja. Silti en ollut tyytyväinen, ja nyt kun asiaa mietin, niin mahdoinko minä rakastaa tarpeeksi? Jospa se oli vaan rakkaus joka puuttui? Kun rakastaa, voisi vaikka niistää toisen nenän ja asettua kynnysmatoksi tämän jalan alle, luulen nyt.

    Olen kauhean huono neuvomaan ketään ihmissuhdeasioissa, kun en osaa niitä itsekään. Olen ihan noviisi. Ihmiset ovat lisäksi niin erilaisia kaikki, ja minä olen vasta hieman kypsynyt, ja kuitenkaan vieläkään en tiedä mitään elämästä. Kunpa saisi elää kyllin kauan, että vähän valkenisi.

    VastaaPoista
  21. "Tosin sisko soitti kerran miehensä rakastajatterelle ja kysyi, miksi tämä nai hänen aviomiestään, kun häneltä edellytetään uskollisuutta."

    Minun on vaikea ymmärtää tämän tapahtuman logiikkaa.

    Mitä se sille rakastajattarelle kuuluu, että siskoltasi vaaditaan uskollisuutta?

    Mieheltähän se olisi pitänyt kysyä. Eikä vain kysyä, vaan ärjäistä päin naamaa ja vetää turpaan. Ja lähteä.

    VastaaPoista
  22. Hyvä kysymys Tapani.

    Siltä saksalaismieheltä ei paljon kysellä, sillä siinä talossa on asekaappi ja isännän sana on laki siinä huusholllissa. Tämän soiton jälkeen sisko Suomessa käydessään puhui miehen aseista, joita ilmaisi pelkäävänsä.

    Kai tuo soitto yritti olla naisen puhetta naiselle, vetoomusta ihmiselle, jolle uskalsi puhua.

    VastaaPoista
  23. Kaikkeen ihmispolo taipuu. Voi tsiisus! On vaikea ymmärtää ihmistä, joka joutuessaan höynäytetyksi ei sano samantien guudbai, adjöö.

    Luin vasta alustuksesi. Tämän talven lumikuormista oli jossakin juuri juttua, jossa "asiantuntija" ilmaisi syvän harmistuksensa siitä, että ihmisiä on patistettu katolle lumihommiin. Kun kuulemma ei ole mitään pelkoa etteikö katto kestäisi lunta. (Poikkeuksena isot hallit, joissa ei ole viljalti tukipilareita.)

    Katot pysyivät paikoillaan mutta lumimiehet tippuivat ja loukkaantuivat, tuli muutama turha hengenmenetyskin.

    Yllättävää, jos lukioissakin oppilaat ovat nykyään kuluttamassa aikaansa eivätkä oppiakseen. Ei viihtyminenkään ole kiellettyä - edistää oppimistakin - mutta aika erikoista jos on menty niin metsään, että edes lukiolaisilta ei edellytetä hiljaisuutta luokassa. Kyllä ennen vanhaan...

    VastaaPoista
  24. Täydennän vielä edellistä kertomustani sen verran, että mies salasi ja kielsi suhteen olemassaolon siskolta, joka sai tietää siitä muuta kautta. Sisko on kiltti ihminen, vaikka on muuten rohkea ja sosiaalinen, mutta suhteessa mieheen hän on täysin miehen varassa ja vallassa. Mies tekee päätökset ja mitä mies sanoo, se on siskolle laki. Hän uskoo kaiken.

    Tässä soitossa toiselle naiselle sisko järkeni mukaan purki sitä tuskaa ja puhumisen tulvaa, joka oli hänen sisällään miehen kieltäydyttyä puhumasta asiasta. Hän tahtoi mitä ilmeisimmin tietää, mistä on kyse ja kartoittaa myös miehen lojaaliutta ja jonkinlaista eettistä tasapuolisuutta, kun suhteessa ei ole sovittu vapaata nautintaoikeutta molemmille osapuolille, vaan on lähdetty ns. aviouskollisuuden ajatuksesta.

    Mies oli kuitenkin kuullut soitosta, ja suuttunut hirvittävästi ja ehkäpä uhannut häntä - tästä en ole varma, siskon kertomuksissa asekaappi ja tämä miehen suuttumus soitosta yhdistyivät samaan lauseeseen, ja minun alitajuntani pyrkii unohtamaan tämän yksityiskohdan liian kauheana. Joka tapauksessa yhteinen ystävämme kehotti siskoa jättämään miehen, minä en, koska näen ja tunnen, että sisko rakastaa edelleen miestä, kovasti.

    Tällä hetkellä he elävät nähdäkseni seesteisesti ja mies on sairastellut jonkin verran. Huolta on myös miehen dementoituneesta äidistä, joten elämä asettuu kuosiinsa vaikeuksienkin jälkeen, nähtävästi.

    VastaaPoista
  25. Kuunkuiske, meillä oli kestänyt mökillä vanhan aitan kattokin, vaikka sen räystäslaudat ovat osittain ränsistyneet.

    Lukiossa on hirveän heikkoja opiskelijoita, mitä tytär uutena opena pällisteli juuri. Kun hänen pitää käyttää kokeen korjauksessa 55 prosentin virhetaulukkoa, ruumiita syntyy, kuulemma. Tuo asteikko on käytössä tietenkin, koska mittarina ovat yo-kirjoitukset, joihin pitää kaiken aikaa prepata. Ja taulukkoa hänen on pakko käyttää, koska on sijainen, ja pääopettaja antoi hänelle valmiit systeemit.

    VastaaPoista
  26. Iines mietti nasiystäviensä määrää. Ei ystävien määrällä ja sukupuolella ole merkitystä. Yksikin uskollinen on jo paljon, jos ystävyyden määrite on kovin ankara.

    Miesten kanssa on ehkä helppo ystävystyä siksi, että noin yleistäen he kuuntelevat paremmin ja heiltä saa suunvuoron.

    Oma mieheni väitti nuorempana, että mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä. Höpön höpön, sanoin silloin. Nyt en enää tiedä. Tuskin pitäisin kovasti siitä, että hänellä olisi hyvä naispuolinen ystävä, jota itse en tuntisi ja/tai pitäisi omanakin ystävänäni. Ei, luulen että repisin pelipaitani.

    VastaaPoista
  27. Niin, mitäpä ei suomalainen nainen saksalaisen miehen eteen tekisi. Kun perinteinen suomityttö kuulee käskevällä äänellä huudetun saksalaiskomennon, silloin unohtuu itsenäisyydet, feminismit ja muut turhuudet.

    Ja ei, kyse ei ole vain yksittäistapauksesta. Saksa on pullollaan tällaisia "aasialaisvaimoja" Suomesta.

    VastaaPoista
  28. "Eettisyys" tuli tuplasti todettua - ensin teoissa ja sitten vielä niiden kieltämisessä! :)

    Aika erikoinen kuvio, että ihminen, joka on muuten rohkea ja sosiaalinen, on suhteessa mieheen täysin tämän armoilla. Liekö entisaikainen kasvatus altistanut tuollaiseen?

    Luulisi, että lukioon mennessään on varautunut hiukan myös panostamaan opiskeluun. Siellä ei normioppilas pärjää hyvin enää pelkällä tuntiläsnäololla toisin kuin vaikka yläasteella.

    VastaaPoista
  29. Kuunkuiske,

    minun siskoni on samassa ihmisessä sekä rohkea ja esiintymishaluinen - hän on mm. esiintynyt bändin solistina ja voittanut sosiaalisuudestaan hymypojan - että hirvittävän epävarma ja arka. Vähän ehkä niin kuin minäkin. Olen arka ihmisenä, mutta toisaalta voimakas, koska ihmisen on itse pärjättävä. Työssäni minun piti esiintyä kaiken aikaa, enkä unohtanut koskaan olevani muiden edessä, tarkkailtavana.

    Meidän isämme siis oli alkoholisti, ja olen löytänyt meistä kummastakin tyypillisiä alkoholistin lapsen tunnusmerkkejä. Esimerkiksi minun vetäytymiseni yksinäisyyteen juontaa ajalta, jolloin päiväni täytti ajatus siitä, miten voin piiloutua isältä ja kaikelta kurjuudelta. Menin siis piiloon vaikka talon katolle kirjani kanssa, tai kiipesin omenapuuhun lukemaan, kun taas sisko lähti kaverien luo.

    Tällainen heijastuu läheisiin miessuhteisiin, siskolla rakastavana alistumisena miehen valtaan, minulla siis vetäytymisenä pois koko tilanteesta, edelleen.

    VastaaPoista
  30. Delilah, kyllä minä olen mustasukkainen niistä miehistä joita olen rakastanut. Vähän liikaakiin nykyisen mittapuun mukaan, jolloin ketään ei saa omistaa, tietenkään. Viitaan edelliseen kommenttiini - juontunee kaikki tuosta yhdestä asiasta.

    Olisi hienoa olla sellainen, että nauttisi vaan, kun oma rakastettu nauttii muistakin naisista. Pystyykö tähän joku?

    VastaaPoista
  31. "...eikös se niin mene, että kukaan ei ole vielä päässyt täyteen selvyyteen siitä, mitä Schrödinger horinallaan tarkoitti?"

    Ei se niin mene.

    Tietenkään tavallinen taapertaja ei asiaa ymmärrä - kuten ei ymmärrä muitakaan jo 100 vuotta sitten kehitetyn kvanttifysiikan paradokseja - mutta muuten kyseessä on hyvinkin täsmällinen ajatuskoe.

    Schrödinger kehitti aineen aaltofunkiota kuvaavat yhtälöt ja kissakokeessa kyse on tämän aaltofunktion "romahtamisesta" eli milloin se siirtyy teoreettisesta (epämääräisestä) tilasta todelliseen tilaan.

    Kvanttiteorian kuvaamaa maailmaa ei arkijärjellä ymmärrä, mutta kyse ei ole siis Schrödingerin (tai Einstein, Bohrin, Heisenbergin) höpinöistä, vaan teorian outoudesta.

    Maailma on outo paikka.

    VastaaPoista
  32. Anonyymi,

    sisko ja mies kohtasivat Ruotsissa, kun sisko oli siellä suomalaislasten opettajana, ja kesällä töissä yhdessä hotellissa. Ja kyllä, oli aivan tavallista, että eri kansallisuudet solmivat suhteita, myös suomalaistytöt. Jostain syystä en juuri nähnyt suomalaismiehiä siellä hotelleissa tai tehtaissa, vain suomalaisnaisia. Ei ihme, että heitä vietiin. Täytyy tunnustaa, että minä en ollut ainoankaan ulkomaalaisen kanssa, kun olin töissä poikaystäväni kanssa.

    VastaaPoista
  33. "...samea ja liikkumaton järvi..."

    Et ole Iinukka sitten nähnyt Oulujärveä?

    VastaaPoista
  34. Tapani, uskon sinua.

    Minä lainasin tuon horinani ja muun Hikipedian Schrödingerin kissa -selostuksesta, kun olen huono ymmärtämään kvanttifysiikkaa.

    VastaaPoista
  35. Olen nähnyt Oulujärven talvella, Tapani.

    Siis mietin itsekin, että kaipa Saimaallakin aallot käyvät, ja onhan Säkylän Pyhäjärvessäkin isot mainingit, tosin aina samansuuntaiset.

    Ajattelin lähinnä Suomen tuhansia pikkujärviä, joissa vesi ei juuri liiku eikä vaihdu, ja joiden pinta näyttää tummalta.

    Ystävälläni on tällainen järvi maillaan, ja kivahan siinä on soudella, mutta on se vähän kuin kuralammikossa uisi kun vertaan omaan kirkkaaseen ja kohisevaan meriveteeni, jonka yllä tiirat kirkuvat ja josta on yhteys maailman ääriin.

    VastaaPoista
  36. "Jostain syystä en juuri nähnyt suomalaismiehiä siellä hotelleissa tai tehtaissa, vain suomalaisnaisia."

    Itsekin niissä tehtaissa olleena voin vakuuttaa, että niissä oli satoja tuhansia suomalaismiehiä. Naisiakin oli, mutta vähemmän - olivat varmaan eri tehtaisssa ja hotelleissa.

    Eikä anonyymin tarkoitus tainnut olla kritisoida kansallisuusrajat ylittäviä suhteita sinänsä, vaan suomalaistyttöjen hinkua ulkomaalaisten perään?

    Se näkyy mm. niin, että ulkomaalaisilta miehiltä siedetään sellaista kohtelua, jota suomalaiselta mieheltä ei siedetä?

    Tällainen stereotypiahan on olemassa.

    Ei se varmaan ihan totta ole, mutta kuten kaikissa stereotypioissa, siinäkin lienee vähän perää. (Ja onhan ymmärrettävää, että suomitytöt haluavat ulkomaalaisia miehiä, sillä suomalaismiehet ovat väkivaltaisia örisijöitä = toinen stereotypia.)

    VastaaPoista
  37. Minä olin siis enimpinä kesinä Grand Hotel Saltsjöbadenissa eri tehtävissä ja sitten olin mm. Åhlensin tavaratalon varastolla tavaranlajittelijana tavarataloon vientä varten. Kummassakaan paikassa ei ollut suomalaismiehiä nimeksikään, vaan naisia vain. En muista sitä, missä silloinen poikaystäväni oli työssä, mutta ei ainakaan hotellissa. Åhlensilla hän kyllä oli, sillä muistan miten muuan kaunis ruotsalaistyttö vikitteli häntä ja minä olin mustis.

    VastaaPoista
  38. "Mustis", hihi -niin kuin tämän pv:n Fingerpoli-sarjiksessa. Tokaluokkalaista poikaani nauratti kovasti ko. trippi.

    VastaaPoista
  39. Fingerporia on takuulla vaikea myydä ulkomaille, koska sen sana- ja kuvaleikit ovat niin suomen kieleen sidoksissa. Näin kuvittelen.

    Mutta miksiköhän Viivi ja Wagner ei pure ulkkisten kansalaisiin? Vai joko puree?

    PS. Minä ja kaverini olimme Volvolla, Saabilla, Scanialla, SKFllä, Maraboulla, Atlas Copcolla, Asealla, Alfa-Lavalilla, Ulvsunda Gummifakrikissa osv.

    PPS. Missä muuten kuvittelit, Iines, suomalaismiesten työskennelleen Ruotsissa, sillä tuskin sentään sitä vihjasit, etteivät he töissä olleet lainkaan...?

    VastaaPoista
  40. Tiedän, että on helppoa olla sosiaalinen / pärjäävä / säkenöivä - paljon vaikeampaa on olla tarvitseva kuin koko ajan kaksin käsin antamassa.

    Oletko muuten lukenut Tommy Hellstenin Virtahepo-kirjoja? Kuulemma ne menevät alkoholismiperheessä eläneen ihmisen nahkoihin.

    VastaaPoista
  41. Fingerpori on vahvasti kotimaiseen ilmaisuun pohjaava. Ei taida mennä ulkomaille, niin kuin Tapani arvelee. Olisi liikaa päänvaivaa kääntäjälle saada ilmaisua luontevaksi toisella kielellä niin että se yhtyisi samalla kuvallisen idean ytimeen.

    En muuten yhtään ihmettele, ettei Viivi ja Wagner iske muualla kuin meillä. Mies sikana on kuvio, jonka vain suomalainen kokee huvittavaksi. Suuressa maailmassa ei esimerkiksi naureta juopoille samalla lailla hyväntahtoisen hersyvästi niin kuin meillä, tai, no ehkä joku tsekki myös voisi naurahdella. Junttihuumoria koko sarjis, vaikka onkin ihan hauska.

    VastaaPoista
  42. Tapani, en kuvitellut mitään suomalaisista miehistä, joten äläs nyt kiirehdi täyttämään tyhjää aukkoa omalla arvelullasi, jonka laadun kyllä arvaan. (Hymiö.)

    En muista edes sitä, missä kaikissa paikoissa poikaystäväni oli, muuta kuin Åhlensin tavaratalon varaston, jossa hän oli eri osastolla kuin minä. Esimerkiksi mainitsemani hotellin asuntola oli piukassa suomalaistyttöjä, mutta poikia ei ollut eräänä kesänä ainuttakaan suomalaista.

    Kaikki ystävättärenikin olivat tuolloin Ruotsissa tienaamassa opiskelu- ja vaaterahoja talven varalle, mutta en tosiaan muista suomalaispoikia, koska en heitä juurikaan siellä tavannut. Minulla on vain valokuvia siitä, miten pidetään hauskaa ruotsalais- ja saksalaispoikien kanssa, porukalla. Joukossa oli myös jugoslaaveja ja mustia miehiä, mutten muista heidän kotimaataan - Pakistanista oli eräs.

    VastaaPoista
  43. Kuiske,

    en ole lukenut Tommy Hellstenin virtahepojuttuja - tiedän kyllä ne.

    Minua ei oikeastaan kiinnosta terapiajutut, kun tiedostan niin tarkkaan oman tilani ja syyt ja seuraukset - mielestäni. Noissa terapiakirjoissa on jotain, joka tökkii minua suuresti. Luen mieluummin jonkun henkilön kirjoittaman kokemuksen elämästään alkoholistin lapsena.

    VastaaPoista
  44. Nuo ovat niin vaikeita asioita, monenlaiset lapsuuden kokemukset ja kipukohdat, joita useimmilla on, että toki niissä apuja kaivataan, noin yleisesti ottaen. Hellstenin ansio taisi olla termin "läheisriippuvuus" keksiminen?

    VastaaPoista
  45. Täydellistä lapsuutta ei ole olemassakaan! Joka muuta väittää, valehtelee.

    Vaan eipä ihmisen tarvitse loppuiäkseen jäädä lapsuuskokemuksiensa vangiksi. Jos tiedostaa jonkin asian olevan ongelma itselleen, kannattaa kyllä hakea apua. Ettei kaventaisi elämäänsä.

    Sinä taidat olla (salaa) tyytyväinen itsellinen nainen, joten todellista ongelmaa ei ole! :)

    VastaaPoista
  46. Kuiske,

    olen kai perusviritykseltäni onnellinen ihminen, ellen ole sattumoisin onneton.

    Elämääni olen tyytyväinen, toimeentuloni ei ole mitenkään ylimaallisen runsas, mutta tk-eläkkeeni on eläkkeeksi vissiin suuri, koska äidinkielenopettajilla on yleensä paljon tunteja, joista kyllä kertyy, jos jaksaa tehdä. Minulla oli eräässä jaksossakin 16 ylituntia pakollisten 16 tunnin lisäksi, mikä on opetustyössä ja nimenomaan työläässä äidinkielessä aivan liikaa. Tämänkaltaisten jaksojen päätteeksi kyllä sitten sairastuinkin ja menetin ääneni.

    Mutta kun on siis leipää pöydässä ja vapautta ja terveyttä, voi ajallaan tehdä mitä tahtoo.

    VastaaPoista
  47. Vapaus on ihana asia!

    Saa ajatella omat ajatuksensa, tehdä mitä lystää ja jättää loput tekemättä. Ja nauttia häpeilemättä elämästä.

    Ei niin, että parisuhde veisi vapauden mennessään!

    Olen samoilla linjoilla - onnellisuus on asenne!

    VastaaPoista
  48. Minusta onnistunut parisuhde voisi jopa lisätä vapautta. Silloinhan kaikki hyväkin kaksinkertaistuu, kun on kaksi nauttimassa. Ja kun on onnellinen ja tyytyväinen, ei halua asioihin turhia rajoja tai hidasteita.

    Huonoon parisuhteeseen en edes usko erehtyväni. Tarkoitan huonolla ihan vaan sellaista, joka ei ole kummallekaan hyväksi, ts. ollaan liian erilaisia.

    VastaaPoista
  49. Vapaus on suuri vankila lauloi Pelle M.

    Katsoin vanhoista kaivamistani lukion luokkakuvista, 80-luvun alusta: lukion ensimmäisellä kuvassa oli 34 oppilasta, kolmannella 27.

    Muistikuvani oli, että isoja ne luokkkakoot silloinkin olivat, eivät kuitenkaan näköjään lähellekään tuota tyttäresi kursseilla olevaa määrää.

    VastaaPoista
  50. Epäilin ensin, että sijaisopelle vain annettiin iso ryhmä vedettäväksi yhdistämällä siihen säästösyistä pari ryhmää.

    Mutta ei. Vakituisilla opettajillakin on lähes 40 oppilaan ryhmät. Kyllä tässä säästökuuri näkyy, eikä ole ihme, että useilla kursseilla oppilaista yli puolella on vitosta ja kutosta (asteikko 4 - 10). Ennen tuo keskiarvo oli nähdäkseni korkeampi, siinä seiskan kieppeillä.

    VastaaPoista
  51. Joskus kymmenen vuotta sitten olin P. Miljoonan keikalla. Mieleeni jäivät hänen sanansa kappaleiden välissä: "Nykyihmisen suurin synti on se, kun se ei osaa olla hiljaa."

    VastaaPoista
  52. Hiljaisuus ja hitaus on himoni, viipyminen viehätykseni.

    Vauhti ja meteli, jopa kovat äänet voivat saada minut hätkähtämään ja ahdistumaan.

    Siksi tuntuu oudolta, että lapset kasvatetaan nopeiksi ja metelöiviksi. Ihan kuin jokin olisi väärin.

    VastaaPoista
  53. Makustelu
    tunnustelu
    viipyily
    mehevä kolmikko
    mielenrauhan avaimet

    VastaaPoista
  54. Olisipa tosiaan ihana asua vaikkapa kuukausi meren saarella kesäaikaan. Tai edes kaksi viikkoa. Ei televisiota, ei sanomalehtiä. Evästä hengenpitimiksi, kalastusvälineet ja muutama kirja sadepäivien varalle. Ympärillä avara meri lauluineen ja tuoksuineen.

    VastaaPoista
  55. Vein nyt vanhan television mökille, kun ostin uuden. Siellä ei ole kyllä antennia katolla, mutta pianhan sen sinne saa. On kyllä hyvin mahdollista, että en laita sitä, kun olen tähän astikin ollut kesät ilman telkkua.

    Kesällä luetaan kirjoja, kaikki talven uutuudet, koska niitä saa hyvin kylän pikkuisesta kirjastosta. Siellä on aarre kirjastonhoitajana. Tosin kirjasto on nyt lakkautuslistalla, kun tämä aarrehenkilö muutaman vuoden kuluttua eläköityy. Uutta ei isäntävetoinen kunnanelin palkkaa.

    VastaaPoista
  56. Sehän on tosi ikävää, jos kirjasto kylältä häviää! Kyllä kunnan kirjaston lopettaminen edes kirjastoautolla pitäisi korvata!

    Meillä ei myöskään ole maalla televisiota, sillä mökkimme on sähkötön. Kun mies osti sinne matkatelevision formuloitaan silmällä pitäen, se ei pystynytkään sieppaamaan kunnon kuvaa korkean mäen takaa. Antenni olisi kai pitänyt viedä kuusenlatvaan. Loppu hyvin kaikki hyvin; ei televisiota mökillä.

    VastaaPoista
  57. Kirjaston lopettaminen on siinäkin mielessä ikävää, että siellä on kylän ainoat ilmaistietokoneet, kaksi kappaletta. Kyllä niille käyttöä on, vaikka melkein kaikilla jo kone kotona onkin. Esimerkiksi kesäasukkaat käyttävät koneita ahkerasti, samoin lapset ja nuoret. Minäkin olen muutaman kerran ollut niiden varassa, kun oma kone on jumittunut.

    Eikä se lukeminenkaan ole vähentynyt, vaikka kepuvetoinen valtuusto niin luuleekin. Kirjastonhoitajan mukaan lainausluvut ovat koko ajan kasvaneet.

    Milloinkas kepu on kulttuurista muuta ymmärtänyt kuin Juhani Palmun taiteen.

    VastaaPoista
  58. Ai kun täällä on taas kivaa chattailua, sellaista iloista hymistelyä ja selkään taputtelua. (tapu tapu, olette kaikki kunnon miehiä, Iineskin). Ei ole riitasointua vaan kaikki vetää yhdessä kuorossa sulosäveltä ja lanne pyörii, niin kuin Nami Nami Bjurströmillä.

    Hyvät keskustelut ovat mahdollisia totuusarvoja mielenkiintoisempia, kirjoitti joku, vai tokaisiko joku huumoriveikkonen noin? Mutta missä on ne hyvät keskustelut? Marttakerho täällä availee ääniään, mutta se jää pieneksi keväiseksi köhinäksi (köh köh).

    Terä on tylsynyt bloginpitäjän ironialta tai satiirilta, joksi hän latteat ivallisuutensa pikkunäppärästi verhoaa. Kannattaisi harjoitella esim. äidinkielen avaamia mahdollisiuuksia vaikkapa kansalaisopiston kursseilla tai jossain... onhan noita.

    Kevättä rintaan ja pöksyt pois, kyllä se sopivan rouhea mies löytyy kun ymmärtää hiukan raottaa...ystävällisesti. Eikä auta heti miestä haukkua ja moittia. Laittaa kunnon ruokaa (ei mitään terveysrehuja) ja silittää paidan vaikka.

    Torronsuolla ei näy kurkia vielä. Harmi!

    VastaaPoista
  59. Anonyymi,

    tervetuloa marttakerhoon. Tännehän se veri näyttää vetävän. (Hymiönpoikanen.)

    Muuten minä näin kurkia mökkireissullani, mutta oli niin kova vauhti päällä, etten pystynyt pysäyttämään autoa kaivaakseni kameran esille. Kunpa saisi joskus kurjen kuvatuksi kohtuullisen läheltä!

    Minua harmittaa se, että se Jape, jos muistat, muuttui niin ilkeäksi minua kohtaan. Parhaina hetkinä se oli kiva kaveri ja hyvä keskustelija.

    Muuten, oletko miettinyt sitä mahdollisuutta, että tämä rauhallinen linja on minun valintani?

    VastaaPoista
  60. Minua harmittaa se, että se Jape, jos muistat, muuttui niin ilkeäksi minua kohtaan. Parhaina hetkinä se oli kiva kaveri ja hyvä keskustelija.

    Luulen, että tulkintasi on väärä ja asentellinen. Et halua nähdä metsää puilta, vaan nyt on jäänyt joku vipu pysyvästi väärään asentoon ja se saa kaiken maailman vääryydet sinun näkemänä ja kokemana henkilöitymään yhteen tyyppin. Kohtuutonta ja epäreilua.


    Katsoin juuri tuota edellistä keskustelua, ja pahanlainen angsti on näemmä jäänyt sinulle päälle, kun vielä sielläkin jaksat parjata erästä nimimerkkiä. Selän takana selitellä itseäsi ja tekojasi. Ikään kuin asiat olisivat yhden syytä. Itsessä ei ole ikinä mitään vikaa.

    Harmillista. Ihan hyvä fiilis oli itsellä noin muuten, mutta eipä tuollainen yhä edelleen jatkuva vatvominen ja itsensä puhtaaksi selittely sinun taholta, Iines, kuullosta hyvältä, eikä oikein kannusta mihinkään positiiviseen. Harmillisita tosiaan.
    Jokin merkkihenkilö tämä eräs nimimerkki täällä liennee ollut, kun hänen nimimerkkki täällä eri väännöksinä yhä näemmä esiintyy (negatiivisessa mielessä esitettynä tietysti) vaikka kaveri itse ei ole ollut mitä ilmeisemmin paikkalla ja keskusteluissa mukana.

    VastaaPoista
  61. Muuten, oletko miettinyt sitä mahdollisuutta, että tämä rauhallinen linja on minun valintani?

    Ei rauhallisessa linjassa ole vikaa. Kyse on näistä muista asioista. Suvaitsemattomuudesta, sensuurista, siitä, että ei hyväksytä omasta näkemyksestä poikkeavia näkemyksiä, eikä elävää tapaa ilmaista näitä näkemyksiä. Nehän on kunkin omia mielipiteitä, ei sen kummempia. Tolerassi on aivan liian alhainen, kun kriitinen ilmaisu tärkeäksi kokemasta asiasta onkin toisen mielestä rasimia. Tuo rasimi onkin ehkä eniten värinkäytetty sana suomalaisessa keskustelussa ja se kertoo vain siitä, että esittäjältä on eväät loppu.

    VastaaPoista
  62. Ei pidä paikkaansa tuo sensuuri eikä suvaitsematon linja, sillä erilaisia mielipiteitä en milloinkaan ole poistanut blogistani.

    VastaaPoista
  63. Ei pidä paikkaansa tuo sensuuri eikä suvaitsematon linja, sillä erilaisia mielipiteitä en milloinkaan ole poistanut blogistani.

    Pitää paikkaansa, olen tätä itse todistanut. Rohkenen tässä yhteydessä käyttää samaa sanaa, kuin sinä eräälle miehelle, joka tyyliäsi kritoisoi: valehtelet!

    Keskustelusi on täällä tämän erään miehen oivallisen havainnon mukaisesti tiivistynyt kolmen tytön (KK, Valto ja D) kikatteluksi (tämän voin allakirjoittaa). Kun tämä sanottiin ääneen niin uhriuduit ja vedit marttyyriviitan päälle. Kuvittelet, että sinua haukutaan, mutta toteat, että kirjoittamista ei sinulta voida viedä, ikään kuin joku moista edes yrittäisikään.

    Lisäksi taas sinua kohden muka hyökättiin ties kenen toimesta ja silti jatkat omaa mustamaalaavaa linjaasi tietyistä nimimerkeistä. Tiedät varmaan, että tämä ei mitään hyvää todennäköisesti poikine.

    Suvaisemattomuudestasi oli jo esimerkki se, että kun eräs nimimerkki keskustelua selkiyttäkseen ja korostaakseen sitä mihin ja kenen tekstiin ollaan vastaamassa (palvelua lukijoille), niin olit heti huomauttelemassa tästä, mutta vain tälle tietylle. Muut saivat tätä tehdä. Samoin oli tietolähde linkkien kanssa. Kun tässä katselin hieman taakse näitä keskusteluja, niin itse postailit linkejä ihan estoitta, mutta se oli "iloittelua" vain...
    Melkoista epätasaisuutta linjassa, sanoisin.

    No joka tapauksessa, erilaiset mielipiteet ja niiden suvaisemattomuus ja henk.koht. kaunasi muutamia nimimerkkejä kohtaan on se, joka on aiheuttanut itsesuggeroidun tilanteen, jossa jokain sana, joka sanotaan, on musta sinulle, vaikka sanoisi pinkki.

    Ota hieman rennommin, Iines, niin kyllä se siitä.

    Huomaan, että olet alkanut lukea aikaisemmin mollaamaasi ja parjaamasi Timo Hännikäistä. Hyvä!

    Löydä rentous, äläkä aina ajattelle pahinta (keskustelijoistakaan)!

    Toivottavasti löydät sen kurjen, sisältäsi tai vaikka kameran etsimestä, mikä vain iloa sinulle tuottaa...

    Jatkan oman kurkeni etsintää nyt toisaalta. Ehkä se vielä löytyy...

    Hyvää perjantai-illan jatkoa.

    VastaaPoista
  64. Se että lukee jotakuta, ei tarkoita, että ajattelee samoin kuin tämä. Luenhan minä Laasastakin. Hännikäinen kirjoittaa hyvin ja perustelee hyvin.

    Muiltakin osilta puhut nyt palturia.

    VastaaPoista
  65. Iines, kommentointisi ei ole rakentavaa. Tosiasioita vastaan on huono pyristellä tai väitellä.

    Pitää tunnistaa ja tunnistaa virheensä, eikä polkea paikoillaan samassa hiidenkirnussa. Sieltä voi päästä poiskin, jos vain haluaa.

    VastaaPoista
  66. Tosiasioita vastaan pyristelee nyt joku muu. Fakta on se, että syyttelet minua nyt sensuurista, ´kun totuus on se, että erilaisia mielipiteitä ei täältä ole sensuroitu, milloinkaan.

    Henkilökohtaisuuksiin menevät häiriköivät herjat ovat johtaneet varoituksiin ja bänniin, ja tämän sanktion aikana tulleet bännätyn viestit on poistettu. Tätäkö kutsut erilaisten mielipiteiden sensuroinniksi?

    Minä olen itse varmaan eniten pahoillani siitä, että henkilö sortui herjaamiseen, sillä hänellä olisi ollut annettavana hyvä panos keskusteluihin.

    VastaaPoista
  67. Totuus taipuu näemmä joustavasti käsissäsi.

    Kuka vaan voidaan asettaa mielivaltaiseen bänniin ja tällä oikeuttaa mielipidekirjoitusten poisto, mutta sensuuriahan tuo on, sen näkee sokea reettakin. Kyse ei ole edes "editoinnista", jolla yritit myös asiaa perustella. Kyse on selvästi siitä, että mm. kolmannen osapuolen ohjaamana (itse olet kertonut), sinulle kerrotiin ulkoa, mitä ja ketä ei pidä "julkaista". Tuohan on selvää sensuuria. Siitä et pääse mihinkään.

    Se mikä on herjausta ja häiriköintiä - mistä ei ole edes näyttöä - on subjektiivinen kokemus ja kuten sanottu vahva itsesuggerointi saa aikaan sen että kaikki on mustaa vaikka kyse on pinkistä. Suvaitsemattomuus ja eriävän mielipiteen ilmaisun estäminen on hupia joillekin, mutta sensuuria se on - asia on selvä kuin pläkki.

    Aluksi tämä oli viihdyttävä palsta ja jopa blogiemännän kommentit hauskoja ja rentoja. Sitten hän sai hieman sivustatukea, joka kertoi, että tuon yhden mielipiteet on vääriä ja jokin naksahdus€ kävi - mukavasta blogistista tuli sormipystyssä selittävä ja ohjeistava "ope". Hän sanoi kuinka joku keskustelee väärin, lainaa väärin, linkittää väärin. Väärin väärin väärin oli kaikki. Kitkeräksi muuttui tämän sumpin juonti.

    VastaaPoista
  68. Herjauksen ja häiriköinnin kokeminen ei suinkaan ole vain subjektiivinen tunne, vaan se on juridisesti todennettavissa oleva tapahtuma - se on sanktioitu rikoslaissakin.

    VastaaPoista
  69. Se on nimenomaan subjektiivinen tunne ja se noissa laeissa (muitakin vastaavia on) onkin vialla. Se ei perustu yhteismitallisen, selvästi määriteltäävissä olevaan, objektiivisesti tarkasteltavaan asiaan, vaan nimenomaan subjektiiviseen ja se mättää. Joku loukkantuu, kun hänelle sanoo "kissa". Mitä juridisesti todennettavaa tuossa on? Toinen sanoo, että hän kokee että häntä loukattiin, toinen sanoo, että älä nyt hulluja höpise samaa ihmettelee itse herra tuomarikin. Tuollaisista laeista ei ole mihinkään.

    Koko hiivatin kokeminen pitäisi poistaa tunnusmerkistöstä, kun ne ei ole yhteisitallisia ja tasa-arvoisia. Kaikenlainen kokeminen avaa vain ikkunan turhalle höpöilylle.

    Jos kerta asiat on "oikein sanktioitu rikoslaissa" niin voithan kokeilla onneasi sitä kautta?

    Itse keskityn oleellisen enkä tunnemyrskyyn ja kuvitelmiin.

    Hienoa tosiaan, että luet mollaamaasi ja parjaamasi (herjaamaasi?) Timo Hännikäistä. Ethän sinä samoin tietenkään voi ajatella, mutta voit oppia jotain - toivottavasti. Kehitys kehittyy, sanoi äikänope.

    VastaaPoista
  70. Ilman tunnekokemuksia elämä on virkamieselämää, paperinmakuista, ei minkään väärttiä.

    VastaaPoista
  71. Älä jaksa. Herjaus on selkeää persoonan halventamista ja valheellinsta, väärää nimittelyä; se ei ole kuvitteellista, vaan tahallista loukkaamista, ja se pystytään todentamaan todistajanlausunnolla tai muulla reaalisella tavalla. Herjaus on tarkkaan määritettävissä ja mitattavissa: haukkuminen, valhe, vääristely, asiaton nimittely, kalvaminen, etenkin jos nämä toistuvat. Jos saivarrellaan, herjaus on aina asiatonta ja sanktioitavissa, jos niin tahdotaan asia hoitaa.

    VastaaPoista
  72. Alin anonyymi, onneksi meillä on tunteet. Ellei olisi, emmekö silloin olisi peräti psykopaatteja?

    VastaaPoista
  73. Aamulehden keskustelulinjausta 17.4:

    Kirjoita asiallisesti. Eri mieltä saa toki olla, mutta keskustelukumppaneita ei saa sättiä tai nimitellä.

    Sananavapaus on sitä, että voi rauhassa kirjoittaa asiallisen kommentin, ei sitä, että voi haukkua edellisen kommentoijan idiootiksi.

    Haluamme välttää sitä tilannetta, että keskustelupalstat valtaavat ne henkilöt, jotka huutavat kovimmin.

    VastaaPoista
  74. Anonyymi,

    kiitos tuosta Aamulehden linjauksen poimimisesta! Juuri noin minäkin sananvapautta määrittäisin foorumeilla. Hienosti on lehti muotoillut tuon asian.

    VastaaPoista
  75. "Ja kyllä, oli aivan tavallista, että eri kansallisuudet solmivat suhteita, myös suomalaistytöt. Jostain syystä en juuri nähnyt suomalaismiehiä siellä hotelleissa tai tehtaissa, vain suomalaisnaisia. Ei ihme, että heitä vietiin."

    Suomalaisia naisia "viedään" siitä yksinkertaisesti syystä, että heiltä lohkeaa ulkomaisille pesää niin helposti, surkeammallekin tapaukselle. Ruotsissa tämä tiedetään kyllä erittäin hyvin. Ja mikäs siinä, jokainen taaplaa tyylillään. Itse arvostan naisissa tiettyä pidättyväisyyttä, jota aika harvoin Suomesta löytää.

    VastaaPoista
  76. No, jos näin on, herää kysymys: mitä noilla ulkomaanpojilla on, jota suomalaispojilla ei ole?

    PS Minä en siis tiedä, onko noin. Epäilen.

    Mutta jos on, niin onko se vain se, että suomalaiseen kulttuurin ei kuulu miehinen viettelytaito. Suomalaismieshän kansanperinteen mukaan sanoo akalleen vessaan mennessään, että räplää ittes märäks, tuun kohta.

    VastaaPoista
  77. Iines, ei tuollainen kysymys herää kuin huonolla itsetunnolla varustetuilla suomalaisille naisille. Kun oma helppous sakemannin (nuo maineikkaat viettelijät) tms. edessä hävettää, omat viat ja synnit projisoidaan suomipoikaan.

    Mutta kuten sanoin, omapa on asianne.

    VastaaPoista
  78. Minua ei kannata liittää mihinkään joukkoon - asianne. En ole koskaan tuntenut vetoa mieheen etnisen taustan perusteella. Pikemmin vieras kieli on minulle hidaste tai jopa este, koska olen ujo ja koska kuuntelen mielelläni, miten joku käyttää äidinkieltään.

    Minusta tuo sinun kommenttisi, että suomalaistytöt antavat helposti "pesää" ulomaalaisille, paljastaa ikävästi suomalaispojan moukkamaisuuden. Miten joku voi sanoa naisista noin typerästi?

    Olisiko tässä se ero myös - käytöstavoissa ja kielenkäytössä. Suomalaispojat puhuvat rumasti ja suoran seksistisesti naisista, ja se on kyllä turn off.

    Kenties suomalainen nainen tuntee itsensä jotenkin rumaksi tai alempiarvoiseksi, kun suomalaismiehet kohtelevat häntä niin mäntisti.

    VastaaPoista
  79. Jaa. Mutta etkös sinä Iines ole nimenomaan profiloitunut jonkinlaisena totuuden torvena. Hazardia puolustit nimenomaan siksi, että "totuudenhan hän vain sanoi."

    No, totuus on myös se, että suomalaiset naiset yleensä jakavat pesää ulkomaisille miehille varsin halukkaasti. Miehen käytöstavoista riippumatta.

    Lopputekstisi oli taas juuri sitä defenssihorinaa, josta puhuin. Kun oma anteliaisuus ulkkiksen edessä hävettää, helpointa on projisoida syyllisyyden tunteet muualle. "En varmaan muuten olisi niin helpolla antautunut, mutta kun suomalaiset miehet ovat niin mänttejä." Ihan klassikko.

    VastaaPoista
  80. No, totuus on myös se, että suomalaiset naiset yleensä jakavat pesää ulkomaisille miehille varsin halukkaasti.

    Kun se virhe on tässä.

    Mitä ihmeen pesää? Mikä se semmoinen pesä on? Ja pesänjako?

    Moukkamaista, karkeaa kielenkäyttöä, joka paljastaa suomalaisen miehen suhtautumisen naiseen: nainen on vain pesä, joka loppuu alkaa pillusta ja päättyy tisseihin.

    Tämä on juuri se syy, että suomalainen nainen rakastuu ulkomaalaisiin miehiin, jotka osaavat käyttäytyä ja arvostavat naista ihmisenä. Ja puhuvat kauniisti.

    VastaaPoista
  81. Enpä usko kenenkään puhuvan pesästä naiselle, jonka pesää halajaa.

    Syyt suomalaisten naisten juoksuun ulkomaisten miesten perässä ovat varmaan monia, mutta suurimpana pidän huonoa itsetuntoa - tavoitellaan ikään kuin parempaa statusta ulkomaan uroon kautta. Uroon käytöstavoilla, ulkonäöllä ym. ei kovin paljon väliä ole.

    Nuo luulot paremmasta käytöstavoista, kohtelusta jne. ovat vain niitä - luuloja. Ja selittelyjä. Väitän, että suomalaisen naisen osa miesten suhteen on parempi kuin valtaosassa maailman muita maita.

    VastaaPoista
  82. Ei tuota naisille tietenkään sanota, että halutaan "pesää".

    Tuo puhe sinänsä paljastaa asenteen, joka on hyvin ikävä. Voisin vannoa, etten nyt enkä nuorempanakaan haluaisi miestä, joka puhuu naisen yhteydessä pesästä. Pesästä puhuja ei näe naisessa ihmistä, eikä ymmärrä rakastelun syvyyttä. En ihmettele, että moinen puhuja jää ilman "pesää".

    VastaaPoista
  83. Iines, jos tosissasi luulet ettei muualla maailmassa miehet puhu pesästä, olet harhainen.

    VastaaPoista
  84. Kuka mies nyt ei lämmintä pesää halajaisi!

    Jos se on ainoa, mitä hän naisesta haluaa, niin saamatta jää. (Ellei nainen ole tosi puutteessa.)

    Naissukupuolen halveksiminen ja / tai naisen typistäminen pelkäksi koloksi kertoo karua kieltään miehen tunne-elämästä.

    VastaaPoista
  85. Harhainen on väärä sana tässä asiassa, Anonyymi.

    Tapa puhua pesän saamisesta, kun moititaan suomalaista naista, on karkea. Eikö kyse olekaan miehen yksinäisyydestä ja hellyydentarpeesta, toiveesta saada silittelyä ja hyväilyjä, kauniita sanoja ja lämpöä, ja niiden mukana automaattisesti tulevaa syvempää täyttymystä?

    Pesästä puhuminen sivuuttaa kaiken sen tärkeämmän, joka asiaan liittyy. Antaa moukkamaisen kuvan, sellaisen, että mies ei tajua, miten tunteet kuitenkin aina liittyvät rakasteluun.

    Minä väitän, että nainen on rakennettu niin, että hän ei ensisijaisesti halua uuden tuntemattoman miehen kanssa panoa, vaan hitaasti tapahtuvaa tunnustelua. Tätä pesästäpuhujat eivät osaa. Sääli.

    VastaaPoista
  86. Iines: "Tämä on juuri se syy, että suomalainen nainen rakastuu ulkomaalaisiin miehiin, jotka osaavat käyttäytyä ja arvostavat naista ihmisenä."

    Arvostaako sinun mielestäsi, Iines, esimerkiksi saksalainen mies todellakin naista enemmän ihmisenä kuin saman sosiaalisen statuksen omaava suomalainen mies?

    Sinähän olet seurannut asiaa aitiopaikalta.

    Voi kysymystä laajentaakin: arvostavatko sinusta ruotsalaiset, brittiläiset, amerikkalaiset, venäläiset, turkkilaiset, irakilaiset, somalialaiset, afganistanilaiset jne miehet todellakin naista enemmän IHMISENÄ kuin me suomalaiset miehet?

    VastaaPoista
  87. Nyt ei pidä yleistää, vaikka siihen taisin minäkin sortua.

    Koetin kuitenkin pysyä lähinnä naiselle puhumisessa tutustumistilanteessa. Minulla on käsitys, että nimenomaan tuo karkea ja pikkupoikamaisen hihittelevä "pesästä" puhumistyyli on jotenkin niin suomalaisen moukkamaista, ettei sitä muualla tapaa.

    Osaa suomalainen nainenkin kyllä olla karkea, ja kiroileva kielenkäyttö vittuineen ja kyrpineen teinitytön suusta käy monilta hyvinkin. Kiroilu ja typerät karkeudet ovat minusta osittain kansallinen piirre, ei yksin sukupuoleen sidottu.

    VastaaPoista
  88. Niin, esim. espanjankielinen kirosanakuvasto liikkuu melkeinpä pelkästään sanan "puta" ympärillä (samaa taitaa olla muissakin latinokielissä).

    Tämähän ei tietysti moukkamaista ole, vaan kunnioittavaa ja lämmintä.

    "Minä väitän, että nainen on rakennettu niin, että hän ei ensisijaisesti halua uuden tuntemattoman miehen kanssa panoa, vaan hitaasti tapahtuvaa tunnustelua."

    Useammankin ulkomaisen vaihtarin, keikkatyöläisen yms. kanssa suomalaisessa yössä liikkuneena väitän, että olet väärässä.

    VastaaPoista
  89. Kyse on siitä, miten naista puhutellaan, miten häntä lähestytään, ei vain siitä, mitä naisista puhutaan miesporukoissa. Kai kaikissa kulttuureissa on alapääjuttuja ja alapäähuumoria, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa.

    Enkä puhu enkä väitä tässä nyt nyt mitään, sillä minulla ei ole asiasta tutkimustietoa - ei ehkä sinullakaan? On vain sellainen sormituntuma, että suomalaista naista puhutellaan aika ronskisti ja väliin jopa rumasti. En tarkoita nyt mitään kaunomaalailuja, vaan ihan yleiseurooppalaisia hyviä tapoja lähestyä ihmistä, siis myös toista/samaa sukupuolta ystävällisen kunnioittavasti.

    VastaaPoista
  90. Niin. Naisille huutelu, huorittelu ja lähentely on arkipäivää Välimeren maissa. Mutta suomalaiset naiset tapaavat nähdä tämän ihanana huomion osoittamisena.

    Sellainenkin voi olla, että kyseessä olisi jonkinlainen muna-kana -juttu. Jos suomalaiset miehet tuntuvat suhtautuvat karsaasti suomalaisiin naisiin, voisiko tämä johtua jostain, esim. yllämainitusta, asiasta?

    VastaaPoista
  91. Iines taitaa olla aika viaton. Ja tulihan se (suomalais)miesvihakin sieltä kun jaksoi raaputtaa.

    VastaaPoista
  92. Naisviha sinulla on housuissasi, etten sanoisi suoraan.

    Sinullekin keittäisin pullakahvit, jos meille tulisit, olisit sitten millainen lökäpöksy tahansa.

    VastaaPoista
  93. "eivät siellä muut kohtele naisia potentiaaleina huorina kuin liikaa makkaraa syöneet liekinkuvioteepaitaiset suomalaismiehet."

    What has been seen, cannot be unseen. Wanha internetin wiisaus.

    VastaaPoista