12.6.2011

Kesäpäiväkirja: 2. sivu


11.6. Kello on kuusi, illalla. Kirkonkellot soivat läheiseltä vastarannalta pyhän merkiksi. Nyt pitää lopettaa työnteko, on aika laskeutua joutenoloon. Enää hiljaisuutta ei leikkaa ruohonleikkurin ääni kuin korkeintaan korven uumenista, jossa arvellaan, ettei kylille kuulu syntirikkeen ääni. Enää ei hakata edes saunapuita saati käytetä terävä-äänistä sirkkeliä. Rakentaminenkin on siirrettävä arkeen. Meri kaiuttaa äänet kauas.

Illalla ukkosti, pamaus nousi yllättäen niin kuin täällä aina, niin että Baden Baden -tuolini kastui, samaten sandaalini jäivät sateeseen, kun ryntäsin autoon istumaan. Autossa pelkäsin, että Farradayn häkistä ei ole minulle hyötyä. Jos salama iskee viereiseen kuuseen, se kaatuu tietenkin auton päälle. Selvisin kuitenkin hengissä, autossa istuessani katsoin nettipuhelimestani ukkostutkaa, joka ei alkuun noteerannut tätä möräkkää, vaan vasta kun ukkonen oli ohi, meidän kohdalle ilmestyi valkoinen neliö. Lämpötila laski 24 asteeseen. Vesipuntut tulivat täyteen siitepölyistä vettä.

12.6. Tänään on taas paahtava helle. Olen lukenut Kirjailijan häiriöklinikan kiinnostavaa keskustelua pahuudesta, paikoin hieman kursorisesti. En ole varma, puhunko nyt läpiä päähäni, kun tahdon sanoa tässä, mitä minusta tarkoittaa käsite "paha ihminen". Mutta sanon kuitenkin, ihan vaikka viittaamatta mihinkään klinikalla sanottuun.

Pahuus on nimittäin minulle vasta aikuisiässä havaittu kiinnostava ilmiö. Lähes näihin aikoihin asti olen uskonut, että ihminen on automaattisesti ja synnynnäisesti hyvä, mutta maailma ja uusimmat tieteen teokset ovat opettaneet minulle karvaan totuuden:
Eino Leino oli väärässä, kun hän sanoi että paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paha ihminen on hirvittävän vahva. Hän ei muutu hyvyydestä, ei ymmärtämisestä, vaan juuri näitä hän käyttää hyväkseen.

On olemassa semmoista demonisuutta, joka ei parane ja jota ei saa ymmärtää. On olemassa tappavaa julmuutta ja äärimmäistä tunteettomuutta. Tällöin puhutaan luonnehäiriöisestä ihmisestä, ehkä psykopaatista - määrittelyt vaihtelevat hieman eri tutkijoilla. Uusimmat suomalaistutkijat tahtovat korvata esimerkiksi narsisti-sanan psykopaatilla, jollainen narsisti on.

Luonnehäiriöinen psykopaatti ei ole mielisairas, hänen mielensä ei ole sairas, vaan hänen luonteensa. Hän voi olla täysin normaalisti käyttäytyvä, jopa suosittu ja arvostettu ihminen. Kaikki luonnehäiriöiset eivät jää koskaan kiinni, vaikka tekevät tuhojaan jossakin piirissä. Luonnehäiriöisellä ihmisellä on aina hovinsa, kannattajansa, jotka eivät näe henkilön luonteen kieroa puolta, koska henkilö palkitsee hoviaan ja kohtelee heitä hyvin. Luonnehäiriöinen paha ihminen pystyy hämäämään jopa tutkijansa, ja diagnoosi pitääkin tehdä uhreja tutkimalla ja määrittää sieltä käsin.

Näin ollen jos vaikka tahtoo kirjoittaa pahasta ihmisestä kirjan, tulee mennä luonnehäiriöisen ihmisen nahan alle, sillä vain luonnehäiriöisen pahuus ei muutu hyvyydeksi. Sen sijaan tavallisen ihmisen satunnaispahoista voi ehkä kirjoittaa kuka tahansa hyvä kirjoittaja. Vaan - onko se kiinnostavaa? Jokainen meistä tekee satunnaispahaa, eikä kuka tahansa pahis ole aidosti paha.

(Kukkahämähäkki, valokuva Iines 12.6.)

32 kommenttia:

  1. "En päivääkään vaihtaisi pois"-niminen kappale edustaa jollekulle Tapio Rautavaaraa. -

    Elävästi on mieleeni jäänyt haastattelu, jossa Rautavaara tuhahti lauseelle ja kertoi mieluusti vaihtavansa vaikka useita.

    Leinon lause on minusta samanlaista yltiöpositivismia.

    Ehkäpä ympäristön paineet itseään kohtaan saivat puolustautumaan silloista kirkon ja yhteiskunnan tuomitsevuutta vastaan.

    "Ei hyvä ole kenkään ihminen, vaan toinen on pahempi toista."

    VastaaPoista
  2. Mukavaa tarinointia. Lueskelin mielenkiinnolla.
    Hämähäkkiin olin jo aikaisemmin tutustunut.
    Jouhevasti juoksetat juonta.
    Tarinaa hienosti helisyttelet - olet
    valokuvaaja sanan soljuttaja...!
    Moon mukavasti mukana...!
    Helteen jälkeisessä normaalissa Suomen suvessa - Lämpimästi Tervehtien...

    VastaaPoista
  3. Ja kukapa, Riku, tietää, vaikka Leino olisi riimitellyt nuo säkeensä vaikka omantunnon tuskassa, sorruttuaan raittiuslupauksen jälkeen kunnon punssihumalaan. - Niin heikko on ihminen, ei pahaa tarkoita, vaan juomattakaan ei voi olla, heikko ihmispolo.

    Ja me tulkitsemme yhäkin runoilijoiden säkeitä yks yhteen, niin kuin jotain tarkoittaisivat.

    VastaaPoista
  4. Oi kiitos, Eko! Hauskaa, että tulit tänne kirjoitusbloginkin puolelle kuikkimaan.

    Maailma tarvitsee positiivisia ajatuksia, ja sinulla on niitä aina. Levität valoa. Kiitos itsellesi.

    VastaaPoista
  5. Tyylisi kirjoittaa on niin ihana ja aihekin taas kovin kiinnostava. Tuosta narsismista ja psykopaateista on tullut pajon luettua...sattuneesta syystä. Tuo on niin totta, että narsisti näyttää hovilleen toisen puolensa ja muille toisen. Itse jouduin yhteen aikaan olemaan usein tekemisissä erään narsistin kanssa ja se oli minulle yhtä tuskaa. Yritin selvittää asioita hänen kanssaan ja pyysin toisenlaista toimintaa...ei siitä mitään tullut, narsisti ei hevin muuta käytöstään ja helposti joutuu vain itse syntipukin rooliin.

    Välillä olen ajatellut kirjoittaa kokemuksistani hieman etäännytysti romaaninkin tai jotain...sen verran traumaattisia muistoja on jäänyt.

    Suloisia suven hetkiä, onneksi maailmassa on paljon hyvyyttäkin! :)

    VastaaPoista
  6. Tiinuliinu, tattista vaan!

    Narsisti on selkeästi tyhjä kuori, joka imee muista itseensä puuttuvaa sisustusta ja jopa kulloiseenkin tilanteeseen ja ihmiseen sopivan luonteen. Tyhjästä sisuksesta johtuu narsistille tyypillinen tyhjä katse ja jähmettynyt ilme. Kun ei ole, mistä ottaa ja tuntea, ei se voi näkyä eloisina ilmeinäkään.

    Joskus itsekin luulin, että hyvyys ja rakkaus parantaa narsisti-psykon kaikki haavat, mutta ei se niin mene, ei narsisti tai psykopaatti ole ollenkaan herkkä eikä rakkaudella parannettavissa, vaan mitä enemmän häntä siloittelee ja ymmärtää, sen enemmän hän tekee järkyttävää pahaa muualla tai lopulta hyväntekijälleen. Niin kauan kuin hovi tukee narsistia, hän elää tästä heijasteesta uskoen olevansa ihailun arvoinen, vaikka toisaalla surmaisi satakielen tai murskaisi psyykejä.

    On oikeastaan sääli, että monilta puuttuu herkkyys ja tuntosarvet ihmistuntemuksessaan, pahan tunnistamisessa. Toki tarvitaan myös tietoa ja mikä surullisinta, usein omakohtaista kokemusta asiasta.

    VastaaPoista
  7. Vielä, Tiinuliinulle,

    palaan kommenttiisi, koska unohdin mainita tuon ideasi kirjoittaa asiasta. Se on hyvä idea! Saa asioihin etäisyyttä ja pystyy ehkä tuottamaan tekstiä, josta muut saavat itselleen jotakin. Asian voi siis kirjoittaa itsestään ulos.

    Kun minä päästin narsistin liian lähelle itseäni, selvisin lukemalla tiettyä narsismista kertovaa hyvin asiantuntevaa opusta kohta kohdalta. Jos aloin epäillä itseäni ja narsisti houkutti minua, luin alleviivaten kirjan kohtia kuin uskova Raamattua. Nyt minun ei tarvitse enää lukea tuota opusta, osaan sen ulkoa! Enkä tunne houkutusta narsistiin, vaan haistan kaukaa muutkin narsistit. Ihminen voi olla houkka vain kerran elämässään. Kettukaan ei mene samaan loukkuun kahdesti. Silti se ei näe joka puolella loukkuja, jos nyt joku niin alkoi suuressa viisaudessaan epäillä.

    VastaaPoista
  8. Millainen on p a h a ihminen? Mieleen nousee ensimmäiseksi muista ihmisistä piittaamaton rattijuoppo, jota ei kiinnosta muiden ihmisten turvallisuus. Hän toistaa tekonsa, kunnes jää kiinni tai aiheuttaa kuoleman jollekulle.

    VastaaPoista
  9. Minusta rattijuoppo on usein vain juopporatti, joka ei enää hallitse itseään.

    Laitan aika rajun linkin
    tämänpäiväisestä uutisesta aatos erkon iltasanomien nettiversiossa, eiköhän se tuossa ole.

    Eikä sellaisen ihmisen, joka nauttii toisen tuskasta, tarvitse mikään murhaaja olla, useimmat eivät ole.

    Joskus olen ollut mukana palkkaamassa ihmisiä töihin: aikaisempia tekemisiä, psykologisia hepskukkuu-testejä, ja erilaisia kysymyksiä.

    Kun haastattelin, pohdin usein vain mielessäni, että fiksulta tunnut, - aika näyttää mitkä ovat sinun omituisuutesi, huonossa tapauksessa hulluutesi.

    VastaaPoista
  10. Kenkään ei ole paha, toinen on vain vittumaisempi toista.

    Toteamus, pahuus on vain liian pitkälle vietyä itsekkyyttä, pitänee paikkansa. Ajattelevana ja tuntevana olentona ihmisellä on "eläimellisyyteen" suora yhteys mutta poikkeava kyky loogiseen ajatteluun ja nopeasti sopeutuvaan käyttäytymiseen, joko hyväksikäyttäjänä tai -käytettynä.


    Miksi hyvyys ei ole ongelma?

    VastaaPoista
  11. Kysymys rattijuopon "pahuudesta" on yllättävän vaikea.

    Lähden kuitenkin siitä, että rattijuoppoa ei voi sanoa pahaksi, koska hänen tavoitteensa on ajaa autolla pisteestä A pisteeseen B. Tavoite ei ole paha eikä oikeastaan edes itsekäs. Juopolla on juopon logiikka.

    Toisaalta on myös niin, ettei toisen juopon tavoite ollut tappaa kaveria viinapullon vuoksi, mutta niin vain kävi, koska kaveri ei antanut pulloa, ja juopon silmissä sumeni. Muutoin tämä kaverinsa tappanut hellii kissanpoikia eikä taittaisi kärpäseltäkään siipiä.

    Yritän sanoa, että ruumiita voi tulla, pahoja tekoja voidaan tehdä, mutta niitä voi tehdä oikeastaan kuka vaan. Ei näihin mainitsemiini tekoihin erikoista pahuutta vaadita, vaan onnettomia olosuhteita ja sattumuksien summa vain.

    Pidän huolestuttavampana ihmisenä esimerkiksi sitä, joka repii eläimiltä siivet ja tutkii ilmeenkään värähtämättä, miten eläin reagoi siivettömänä tai jalattomana tai kidutettuna. Tästä ihmisestä sanoisin, että hänessä on pahuutta, hän on paha.

    On selvää, että pahuuteen tarvitaan syy ja tietyt olosuhteet, mutta selitys ei millään tavoin poista tai vähennä pahuutta. Tottakai paha ihminen on itsekin uhri, usein järkyttävissä oloissa tai suuressa kylmyydessä kasvanut. On kuitenkin tuhannesti todettu, että patologisesti paha ihminen ei ole avun tavoitettavissa, niin surullista kuin se onkin.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi,

    on se varmaan noinkin, että pahuus on itsekkyyttä, mutta ei pelkästään sitä, vaan paljon enemmän kuin vain ahneutta saada itse kaikki. Itsekkyyshän sinänsä on melko normaalia kellä tahansa.

    Kyllä pahuuteen sisältyy aina myös toisen henkiseen tai fyysiseen koskemattomuuteen kajoamista ja tahallista suurenkin tuskan tuottamista toiselle, rajat ylittävää kiusaamista, valehtelua ja suoranaista petosta jne.

    Tuo Rikun linkki on valaiseva. Toinen esimerkki voisi olla vanhustenhoitaja Aino Nykopp, joka murhasi useita vanhuksia, mutta pitää itseään viattomana. Tai sairaanhoitajanainen, joka oli tappaa veljensä vauvankin.

    VastaaPoista
  13. Ne jotka sukuperimänä peri ison ekon, jaksaa täälläkin, netissä, isointa ääntä pitää!

    VastaaPoista
  14. No minä en tiedä kenenkään isoista sukuperimäegoista, ja itsellänikin on aika pieni ja kompleksinen sekä häpeäaltis ego. Sillä on toimeentultava.

    Tälläkin hetkellä enemmän häpeän itseäni kuin ehkä pitäisi.

    Enkä ole havainnut, että tässä blogissa sellaisia sukuperimäsuuregoja on kommentoimassa juurikaan ollut.

    VastaaPoista
  15. On matkustettava kauas, nähdäkseen liki!:)

    VastaaPoista
  16. Kyllä vaan, anonyymi.

    Ja vasta kun olet jalaton, voit todella tanssia.

    VastaaPoista
  17. Rauhaa sinullekin, Komposti.

    Tuo jälkimmäisin runonsäe on Kahlil Gibrania, ja minusta siinä on sama idea kuin tuossa sinun lainaamassasi ajatelmassa.

    VastaaPoista
  18. Niin, eikö se Komposti ollutkin se kauhein narsisti ikinä, se psykopaatti, mielestäsi! :)

    Harvoin, sitä itseään huomio, kuin muut sut näkee! Kuka onkaan oikea narsisti?

    VastaaPoista
  19. Ei mielestäni, en ole noin ajatellut, enkä siis sanonutkaan. En pidä sinua narsistina ollenkaan.

    Voisin yhtä hyvin olla narsisti kuin kuka muu tahansa. En kuitenkaan ole, sillä minulla on aina ollut tarve vetäytyä, hävetä itseäni ja syntyperääni (alkoholistin lapsi), en halua loistaa, vaan jos pyrin loistamaan, minulla on kiire sammuttaa lamppu, etten ole valokeilassa. Haluan olla kuin muut, ja olen sivustaseuraaja.

    VastaaPoista
  20. http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm

    Itseään häpeävä voikin olla narsisti!

    Itsetunnolle on hienoa olla rehtorin lapsenlapsi, isänä lakimies, äitinä isontalon lottatytär, kyllä se itsetuntoa nostaa vaikkei niin fiksu oikeesti oliskaan! Sieltä se sun narsimsi lähtee! Luulet, vaan et oikeesti olet muita parempi ja se kaiken aikaa paistaa tekstiesi läpi!

    VastaaPoista
  21. Kompostissa oli liikaa perunankuoria, liivatetta, käytettyjä sanonkomämitä, pölynimurinpusseja, tupakantumppeja, lasia, muovia, metallia, ongelmajätteitä ja lähiöbaarin laskiämpärin sisältöjä,- jotta se olisi voinut toimia kunnolla.

    VastaaPoista
  22. Hirveetä, että lähiöbaari on saanut toimia laskiämpärin varassa!

    VastaaPoista
  23. Olisiko tämä nyt siis 24. kommentti, kun tuolla näkyy tällä hetkellä luku 23, joka tapauksessa luin kaikki väliin jääneet aikaisemmatkin kirjoituksesi, Iines, mutta kommentteja en ennättänyt käydä kunnolla läpi, vaikka siellä vilisi tuttuja nimiä.

    Näistä eläväisistä asioista, jotka olisivat kaikki valmiita tarjoamaan puheenaiheita valitsin vain tästä viimeksi lukemastani hyvä - paha teeman, jonka senkin kuittaan lyhyesti syystä, että pelkään nukahtavani kohta tähän koneen ääreen, niin silmät lumssii jo raskaasti.

    Hyvistä ja pahoista tulee mieleen tämä kulunut päivä. Meille odotetaan ikkunaremonttia, joka oli sovittu tehtäväksi tänään. Ikkunat tulivatkin. Hienosti pakattuina. Valtavan suurella rekalla (jonka takaosassa ne näyttivät pieniltä paketeilta suuren suurella aavikolla). Mutta ikkunanasentajaa ei näkynyt koko päivänä ja kun soitettiin ja kysyttiin, kävi ilmi, että lähitulevaisuudessakaan sellaista ei tulisi näkymään, kun on niin paljon kuulema hommia näin kesäaikaan. Pettymys oli suuri, kun kaikki on nyt levällään ja uudet aukot uusille ikkunoille ammottavat valmiina. Se herätti ensin masennuksen ja sitten heräsi kiukku.

    Oli kylmä ja paleli. Piti kauheasti lisätä vaatetta. Ja minusta tuli paha. Harvoin olen kiukunnut puhelimessakaan vieraalle ihmiselle niin rumasti kuin nyt, ja toiset vielä kuorona takana säesti, lisäsivät tehoa. Ja tuo onneton puolusti tilannetta vetoamalla syyksi sairastumista ja me epäiltiin krapulaa. Siis hän edusti ehkä kuitenkin viattomuutta ja hyvyyttä? Paha haukkui syytöntä? Sillä eihän sairaus katso aikaa ekä paikkaa. Eikä hän luvannut tulla kuin joskus tulevaisuudessa.

    Tuo pahuus ja kiukku jatkui koko loppupäivän. Ja mieleen tuli: "Ei oikeutta maassa saa ken itse sit' ei hanki!" (ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki!).

    Ja sitten uutisissa ajettiin kerjäläisiä pois (kauhea mikä sekasotku heidän ympärillään, pyöriäkin sikin sokin, vielä paljon pahemmalta näytti kuin täällä meillä, vaikka lattiat on lastuja ja roskia täynnä). Hyvä olisi surrut heidän puolestaan, mutta paha (minussa) melkein iloitsi heidän kohtalostaan!

    Nyt pohdin vielä tässä puoleksi jo unissani, että mikä on loppujen lopuksi hyvää ja mikä pahaa. Ja pitääkö olla hyvä, silloin kun on paha. Ja miksi jotkut ovat pahoja, vaikka kaikkien kuuluisi olla hyviä. Ja mieleen tuli kaikki matkalaukkusurmaajat ja vaimonsa tappajat ja miehensä tappajat ja sotilaat ja siviilit jotka tappelivat... Loputon paha, ja niin vähän hyvää. Ja nyt menen sänkyyn adrenaalia veressä ja näen pahoja unia. Apua! Tämä maailma on hirveä ja kylmä! Ainakin aina välillä (vaikka peiton alla on lämmintä).

    Luultavasti pannaan huomenna itse ne ikkunat paikoilleen, vaikkei ollakaan asiantuntijoita ja ne voi mennä väärinpäin ja olla vinossa. Mutta mitä se haittaa, kun tuntuu, että koko maailma on vinossa?

    VastaaPoista
  24. Raipesta tuli mieleeni kuuluisa kirjailija-Aleksi, joka lähti kirkonmenojen aikaan uistinta vetämään, soutajanaan Manelius.

    Ensimmäisenä tarttui koukkuun sammakko,- soutumies pelvästyi kirousta, mutta kirjailijan renttu rienasi: "tulkoon vaikka Lusiferus!"

    Sammakko loikki vahingoittumattomana veteen ja tekstinraapustaja sai pian ison hauven; loihe vielä lausumaan, ettei kirkolla mitään omaa aikaa ole.

    Mitä tästä sitten opimme?

    Ainakin sen, että olisi kannattanut kalastamisen sijaan olla kirkonmenojen aikana rakentamassa huvimajaa, vaikkapa jollekulle piikatytölle!

    VastaaPoista
  25. Riku,

    lähiöbaarissa on kai hyvää juuri se, että se muokkautuu kulloistenkin kävijöiden mukaan. Olkoon näin. Olen utelias kaikkien suhteen. Kompostin käynti virkisti minua sateisena ja ikävänä päivänä.

    Jaksan vain kummastella sitä lähtöoletusta, että jos suvussa on joku rehtori tai lakimies, lapsenlapsilla kaikki on kuin tanssia, rahaa ja itsevarmuutta riittää. Minusta tämä pohjaa oletukseen siitä, että vain raha tuo onnen, siis materialismiin.

    VastaaPoista
  26. Komposti,

    minun äitini jäi siskonsa kanssa täysorvoksi puolitoistavuotiaana, ja siinä kävi niin, että se iso talo huutokaupattiin kaikkine kiluineen. Minulla on nuo huutokauppakirjat tallella. Suuri osa tyttöjen rahaperinnöstä meni virallisen holhoojasukulaisen omaan taskuun, hänen oman talonsa velkoihin ja tytöille jäi vain pieni summa koulutusrahaa. Tytöt olivat käytännössä siis naimaiässä puilla paljailla, vailla koulutusta. Tämä kesäpaikka on tytöt kasvattaneen äidin vanhapiikatädin torppa, uudelleen lainarahoilla rakennettu, kun se torppa jäi tien alle 70-luvulla. Että se siitä isosta talosta ja äidinperinnön mukanaan tuomasta narsismista.

    Komposti, minulla ei ole kylliksi itsetuntoa, itsetuntoni on hyvin alhainen. Olen epävarma ja pidän itseäni aina huonompana kuin ketä tahansa, jonka tapaan ja jonka kanssa keskustelen.

    Älä pidä minun sanaani itsetunnon merkkinä, minä kirjoitan ehkä varmasti ja täsmällisesti, koska osaan sanankäytön - se on ollut ammattini, koska lukemiseen minä lapsena turvauduin pakoon pahaa maailmaa. Minä luin, kun muut leikkivät ja olivat toisten kanssa. Kieli oli turvallinen maailma.

    VastaaPoista
  27. Pikkuliisu,

    eihän ikkuna-aukkoja voi jättää avoimeksi, ikkunat pitää panna samantien paikalle. Näin meillä tehtiin kaksi vuotta sitten, kun oli ikkunaremontti. Vanha ikkuna vietiin veks, ja uusi ikkuna pantiin samantien paikalleen. Viimeistelyjä tehtiin sitten vielä seuraavinakin päivinä, kun rivitaloyhtiöön vaihdettiin kaikkien ikkunat. Jos teillä on omakotitalo, tilanne onkin hankalampi. Ikkunayrittäjä ei välttämättä pidä yhden takia kiirettä.

    Minustakin hyvä ja paha sekoittuvat samassa ihmisessä, eli niitä on kumpaakin, mutta pahan me hillitsemme, koska meillä on moraali, jonka suomennan omaksitunnoksi.

    Moraalin eli omantunnon puute vasta tekee ihmisestä kokonaispahan, psykopaatin, narsistin. Näin olen tämän asian ymmärtänyt. Kokonaispaha ihminen ei välitä tuskasta, jota hän pahoilla teoillaan toisille tuottaa. He ovat hänen mielestään itse syypäitä siihen, että heille pitää tehdä pahaa.

    Pitäisi puhua rohkeammin siitä, että pahuutta on, pahoja ihmisiä. Ei se ole demonisointia, koska asia on totta, ei leimaamista. Tottakai on ihmispahuutta, koska on hyvyyttäkin. Jos pahaa ihmistä ei olisi, ei olisi hyvääkään. Tästä asiasta vaikeneminen aiheuttaa turhaa kärsimystä ja turhia oman elämänsä uhraajia.

    VastaaPoista
  28. On pakko puhua hiukan asian vierestä, sillä huomasin nyt vasta tämän kesäpäiväkirjan 2. sivun kuvan kunnolla. Jopa on kaunis hämähäkki, kukkaseksi ensin luulin!

    VastaaPoista
  29. Delilah,

    kuvassa on kukkahämähäkki, joka on siitä erikoinen, että se heijastaa sen kukan väriä, jossa se vaanii saalista. olen päätellyt tämän itse,

    Tässä todisteet. kuvissa on sama hämähäkki.

    VastaaPoista
  30. (Äh, tuli virheitä, en viitsi korjata, kun linkeissä on iso työ. Huom. kaksi linkkiä!)

    VastaaPoista
  31. Katsosta vaan, että näitä värinvaihtajia on koto-Susomessakin! Todisteet puhuivat vakuuttavasti puolestaan! Teillä kameran kanssa kulkijoilla on tarkemmat silmät kuin maija meikäläisillä! Kiitos, kun jaatte löytöjänne kanssamme!

    VastaaPoista